2.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 296/85

—

ottaa huomioon, että YK piti vuonna 1971 vähiten kehittyneitä maita (LDC) kansainvälisen yhteisön köyhimpänä ja heikoimmassa asemassa olevana ryhmänä,

—

ottaa huomioon YK:n kehityspolitiikan komitean määrittelemät kriteerit LDC-maille,

—

ottaa huomioon syyskuussa 1990 hyväksytyn vähiten kehittyneitä maita koskevan Pariisin julistuksen,

—

ottaa huomioon YK:n pääsihteerin raportin vähiten kehittyneitä maita koskevan toimintaohjelman 2001–2010 toteuttamisesta (A/65/80),

—

ottaa huomioon vuosituhannen kehitystavoitteista syyskuussa 2010 järjestetyn YK:n korkean tason kokouksen,

—

ottaa huomioon vähiten kehittyneitä maita koskevan Brysselin toimintaohjelman, joka hyväksyttiin YK:n kolmannessa vähiten kehittyneitä maita käsittelevässä konferenssissa (LDC-III) Brysselissä toukokuussa 2001,

—

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen vuonna 2008 tekemän päätöksen kutsua koolle neljäs vähiten kehittyneitä maita käsittelevä konferenssi (LDC-IV),

—

ottaa huomioon, että LDC-IV-konferenssissa arvioidaan päättyvän Brysselin toimintaohjelman tuloksia ja ehdotetaan vuosiksi 2011–2020 uusia toimenpiteitä, joilla pyritään kannustamaan parhaiden käytäntöjen ja saatujen kokemuksien vaihtamiseen sekä yksilöimään poliittisia päätöksiä, vaadittavia toimia ja haasteita, jotka vähiten kehittyneiden maiden on kohdattava ensi vuosikymmenellä,

—

ottaa huomioon YK:n vuonna 1986 antaman julistuksen oikeudesta kehitykseen,

—

ottaa huomioon vuosituhannen kehitystavoitteen, jossa pyritään puolittamaan köyhyys vuoteen 2015 mennessä,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että vähiten kehittyneiksi maiksi luokitellaan tällä hetkellä 48 maata, joista 33 sijaitsee Afrikassa, 14 Aasiassa ja yksi Latinalaisessa Amerikassa; ottaa huomioon, että 16 näistä maista on sisämaavaltioita ja 12 pieniä saarivaltioita,

B.

ottaa huomioon, että 75 prosenttia LDC-maiden 800 miljoonasta asukkaasta elää alle kahdella dollarilla päivässä ja että sen jälkeen kun YK määritteli vähiten kehittyneiden maiden ryhmän vuonna 1971, ryhmään kuuluvien maiden määrä on noussut vuoteen 2011 mennessä 25:stä 48:aan, ja ryhmästä ovat päässeet pois vain Botswana vuonna 1994, Kap Verde vuonna 2007 ja Malediivit vuonna 2011,

C.

ottaa huomioon, että LDC-maiden inhimillisen kehityksen indeksin keskiarvo on noussut ainoastaan 0,34:stä 0,39:ään vuosina 2000–2010; ottaa huomioon, että LDC-maat ovat keskimäärin saavuttamassa vain kaksi seitsemästä vuosituhattavoitteesta,

D.

ottaa huomioon, että LDC-III-konferenssin ja Brysselin toimintaohjelman käyttöönoton jälkeen on saavutettu jonkin verran edistystä, kuten Everything But Arms -aloite, parannukset julkisessa kehitysavussa, joka kaksinkertaistui vuosina 2000–2008, sekä suorat ulkomaiset investoinnit, jotka nousivat kuudesta 33 miljardiin Yhdysvaltain dollariin ja joiden ansiosta 19 maassa saavutettiin kolmen prosentin talouskasvu,

E.

ottaa huomioon, että LDC-IV-konferenssissa voidaan saavuttaa suositus vain, jos puututaan asianmukaisesti LDC-maihin vaikuttaviin keskeisiin tekijöihin, kuten kauppa- ja kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuuteen, maatalouteen, kalastukseen, investointeihin ja ilmastonmuutokseen, sekä otetaan asialistalle tärkeät aiheet, kuten hallinto ja korruption torjuminen, erityisesti kumppani- ja avunantajamaiden välisen ”hallintosopimuksen” käsite (etenkin sosiaalisen suojajärjestelyn lisääminen) sekä inhimillisten valmiuksien kehittäminen,

F.

ottaa huomioon, että LDC-IV-konferenssissa vahvistetaan yleinen sitoutuminen kumppanuuteen vähiten kehittyneiden maiden tarpeisiin vastaamiseksi; ottaa huomioon, että LDC-IV-konferenssiin valmistautumiseen sisältyy kansallisia kuulemisia, alueellisia tapaamisia ja konferensseja ja niihin on osallistunut laaja kirjo erilaisia sidosryhmiä, kuten parlamentin jäseniä sekä kansalaisyhteiskunnan ja yksityissektorin edustajia,

G.

toteaa, että kestävän kehityksen tukemiseen kuuluu terveydenhuollon sekä yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen tukeminen, demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden edistäminen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen, mikä on myös olennainen osa EU:n kehitysyhteistyöpolitiikkaa,

H.

ottaa huomioon, että nykyisten rakenteellisten haasteiden lisäksi LDC-maiden tilannetta ovat vaikeuttaneet viime aikojen maailmanlaajuiset talous-, elintarvike-, ilmastonmuutos- ja energiakriisit,

I.

ottaa huomioon, että vaikka maatalous muodostaa monien LDC-maiden talouksien perustan ja työllistää jopa 90 prosenttia työvoimasta, elintarviketurva on uhattuna,

J.

ottaa huomioon, että merkittävää kehitystä ei voida saada aikaan ilman valtioiden huomattavaa roolia, joka perustuu parempaan kykyyn osallistua talouden kehitykseen, vaurauden luomiseen ja sen oikeudenmukaiseen jakautumiseen, julkisen ja yksityisen sektorin väliseen kumppanuuteen sekä hyvin suunniteltuihin ulkomaisiin investointeihin, joissa noudatetaan kaikin puolin ILO:n keskeisiä työnormeja ja ympäristösuojelun periaatteita; katsoo, että valtion on kannettava vastuunsa vakauden ja oikeudellisten puitteiden luomisessa,

K.

ottaa huomioon, että jokaisen LDC- maan on yksilöitävä omat painopisteensä ja omaan tilanteeseensa sopivat ratkaisut, jotka perustuvat kansan demokraattiseen osallistumiseen päätöksentekoon,

L.

ottaa huomioon, että Istanbulin konferenssin onnistuminen riippuu konkreettisista tuloksista (esimerkiksi hallintotapasopimus, sosiaalinen suojajärjestely, velkahelpotus, kehitysapu, innovatiivinen rahoitus) sekä osallistujien panoksen laadukkuudesta,

1.

katsoo, että LDC-IV-konferenssissa pitäisi keskittyä tulosten saavuttamiseen ja että siellä olisi määriteltävä selkeät indikaattorit ja otettava tavoitteeksi LDC-maiden määrän puolittaminen vuoteen 2020 mennessä ja että toiminnan olisi perustuttava tehokkaaseen ja avoimeen valvontaan ja seurantamekanismeihin;

2.

korostaa, että EU:n apu vähiten kehittyneille maille olisi suunnattava ensisijaisesti vaurauden luomiseen ja markkinatalouden kehittämiseen, sillä nämä ovat köyhyyden poistamisen perusedellytyksiä;

3.

kehottaa asettamaan etusijalle talouskasvun, joka on kehityksen ja yleisen köyhyyden vähentämisen keskeinen osatekijä vähiten kehittyneissä maissa;

4.

katsoo, että LDC-IV-konferenssin olisi keskityttävä kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuteen merkittävänä tekijänä politiikan muutoksessa kansallisesti ja kansainvälisesti; kehottaa tämän vuoksi kaikkia politiikan toiminta-aloja – kuten kauppa, kalastus, ympäristö, maatalous, ilmastonmuutos, energia, investoinnit ja rahoitus – tukemaan vähiten kehittyneiden maiden kehitystarpeita köyhyyden torjumiseksi ja kohtuullisten tulojen ja toimeentulon takaamiseksi;

5.

kehottaa Euroopan unionia kunnioittamaan markkinoillepääsyä ja velkahelpotusta koskevia sitoumuksiaan; toistaa, että on tärkeää saavuttaa virallisen kehitysavun tavoite, jolla LDC-maiden tukiosuutta lisätään 0,15 prosentista 0,20 prosenttiin bruttokansantuotteesta, ja että tätä tarkoitusta varten otetaan käyttöön kansallisia varoja ja täydentävänä toimenpiteenä innovoivia rahoitusjärjestelyjä;

6.

muistuttaa, että tavoitteena on LDC-maiden pääseminen pois tästä ryhmästä, ja korostaa syyskuussa 2010 pidetyssä vuosituhattavoitteita koskevassa huippukokouksessa luotua järjestelmää, jolla on määrä nopeuttaa köyhyyden poistamista, luoda kestävää taloudellista kehitystä LDC-maiden väestön elintason parantamiseksi ja osallistavaa talouskasvua, perustaa hyvä hallintotapa ja edistää kapasiteetin kehittämistä;

7.

korostaa, että tarvitaan uusia toimenpiteitä vähiten kehittyneiden maiden integroimiseksi maailmanlaajuiseen talouteen ja niiden EU:n markkinoille pääsyn parantamiseksi; kehottaa komissiota lisäämään kauppaa koskevaa tukeaan, jotta köyhimmät maat voivat selviytyä markkinoiden vapauttamisen aiheuttamasta kilpailusta;

8.

muistuttaa, että rauha ja turvallisuus ovat ratkaisevan tärkeitä kehitysyhteistyöpolitiikan tehokkuuden kannalta ja että EU:n olisi koordinoitava lähestymistapaansa paremmin, jotta se voi vaikuttaa LDC-maiden vakauteen, sekä tuettava pyrkimyksiä rauhanomaisten, demokraattisten ja osallistavien maiden kehittämiseksi;

9.

muistuttaa, että etusijalle on asetettava LDC-maiden elintarviketurva, maatalous, infrastruktuuri, valmiuksien kehittäminen, osallistava talouskasvu, mahdollisuudet käyttää teknologiaa sekä inhimillinen ja sosiaalinen kehitys;

10.

kehottaa laatimaan kestävän kehityksen tueksi reilut ja oikeudenmukaiset kaupan säännöt ja toteuttamaan yhtenäistä politiikkaa taloutta, sosiaalisia asioita ja ympäristöä koskevissa kysymyksissä;

11.

muistuttaa, että LDC-maiden suojaamiseksi ja niiden herkkyyden vähentämiseksi on ryhdyttävä tehokkaisiin toimenpiteisiin, joilla puututaan hintojen heilahteluun ja hinnoittelun avoimuuteen sekä säädellään paremmin rahoitusmarkkinoita;

12.

muistuttaa, että on syytä tukea kansallisten verotusjärjestelmien kehitystä ja hyvää hallintotapaa verotusasioissa, sekä kehottaa YK:ta ottamaan käyttöön asianmukaiset järjestelyt;

13.

kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita keskustelemaan neljännessä vähiten kehittyneitä maita käsittelevässä konferenssissa innovatiivisten kehitysyhteistyön rahoitusmekanismien kuten pääomasiirtojen transaktioveron täytäntöönpanosta; tähdentää lisäksi, että julkisen kehitysavun sitoumukset ja innovatiiviset rahoitusmekanismit on nähtävä keskeisinä ja toisiaan täydentävinä tekijöinä köyhyyden torjunnassa;

14.

kehottaa YK:ta ja EU:ta käsittelemään LDC-IV-konferenssissa maataloushankintojen haitallisia seurauksia, kuten pienviljelijöiden maiden pakkolunastuksia sekä maan ja veden kestämätöntä käyttöä;

15.

muistuttaa, että kehitysyhteistyön pitkän aikavälin tavoitteena on oltava taloudellisen kestävän kehityksen edellytysten luominen ja vaurauden oikeudenmukainen jakautuminen; korostaa siksi, että on yksilöitävä LDC- maiden tarpeita ja strategioita, monipuolistettava kauppaa edistämällä LDC-maiden tuotannon oikeudenmukaista hinnoittelua ja pyrittävä poistamaan tarjontapuolen rajoitteita siten, että voidaan lisätä LDC-maiden kaupankäynnin kapasiteettia ja niiden kykyä houkutella investointeja ja samalla noudattaa ILO:n keskeisiä työ- ja ympäristönormeja;

16.

ottaa huomioon, että ”Everything But Arms” -aloitteen alkuperäisiä tavoitteita ei ole kyetty täysin saavuttamaan ja siksi LDC-maiden EU:n markkinoilla käymä kauppa on jäänyt sekä määrällisesti että laadullisesti jälkeen odotuksista, mikä johtuu erityisesti asianmukaisten kauppaa koskevien infrastruktuurien ja satamainfrastruktuurien puutteesta; kannattaa tällaisten infrastruktuurien kehittämistä, koska ne ovat edelleen ratkaisevia kaupankäyntikapasiteetin parantamisessa;

17.

korostaa, että kehitysavun tehokkuutta on parannettava Pariisin julistuksen ja Accran toimintasuunnitelman mukaisesti;

18.

painottaa Euroopan parlamentin roolia ja sitä, että sen rooli on ratkaiseva hyväksyttäessä EU:n kehitysapumäärärahoja; on tämän vuoksi vakuuttunut, että parlamentin olisi oltava tiiviimmin mukana EU:n kehitysyhteistyöstrategian valmistelussa; katsoo lisäksi, että on oleellista ottaa käyttöön palautemekanismi;

19.

katsoo, että konfliktialueiden mineraaleja koskevan Yhdysvaltojen uuden lain (”Conflict Minerals’ Law”) hyväksyminen on valtava edistysaskel, jolla voidaan torjua Afrikassa mineraalien laitonta hyödyntämistä, joka lietsoo sisällissotia ja konflikteja; katsoo, että YK:n pitäisi esittää vastaava ehdotus, jolla taattaisiin maailmanmarkkinoille tuotujen mineraalien jäljitettävyys;

20.

kehottaa tekemään ilmastonmuutoksesta riskianalyysin, joka kattaa kaikki asiaankuuluvat poliittisen suunnittelun ja päätöksenteon osa-alueet, kauppa, maatalous ja elintarviketurva mukaan luettuina, ja vaatii, että analyysin tuloksia käytetään kehitysyhteistyöpolitiikan selväpiirteisten suuntaviivojen laatimiseen;

21.

on huolissaan siitä, että valtavia siirtolaisvirtoja aiheuttavien ympäristökatastrofien todennäköisyys lisääntyy, jolloin tällaisten uudenlaisten siirtymään joutuneiden henkilöiden kiireellinen auttaminen on välttämätöntä;

22.

korostaa alueellisen yhteistyön ja integraation merkitystä ja kehottaa vahvistamaan alueellisia kehyksiä, joiden avulla useimmiten pienet maat pystyvät kokoamaan resursseja, osaamista ja asiantuntemusta;

23.

korostaa, että edistyksen puute julkista varainhoitoa koskevissa asioissa estää useimpia näistä maista saamasta talousarviotukea, joka olisi keskeinen väline kunkin maan valmiuksien kehittämisessä;

24.

korostaa, että kolmikantayhteistyön kehittäminen erityisesti nousevan talouden maiden kanssa on tärkeää LDC-maille, jotta voidaan edetä kohti kokonaisvaltaista yhteistyötä keskinäisen hyödyn sekä yhteisen kehityksen saavuttamiseksi;

25.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille.