52011DC0919

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Ensimmäinen kertomus Egeanmeren pienten saarten hyväksi toteutettavia maatalousalan erityistoimenpiteitä koskevan järjestelmän vuoden 2006 uudistuksen vaikutuksista

JOHDANTO

Egeanmeren 61 pientä saarta[1] muodostavat hyvin rikkonaisen saaristoalueen, jolla on merkittäviä maantieteellisiä ja luonnonolosuhteista johtuvia rajoitteita. Saarilla vallitsee poikkeuksellinen ja pysyvä tilanne, joka johtuu alueiden syrjäisestä sijainnista, saaristoluonteesta, pienestä koosta, vuoristoista ja vaikeasta ilmastosta. Tämä aiheuttaa merkittäviä sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia: päivittäiskulutuksen tai maataloustuotannon kannalta olennaisten elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden hankkiminen on hankalaa ja paikallisten maataloustuotteiden kilpailukyvyn ylläpitäminen vaikeaa.

Näiden EU:ssa poikkeuksellisten ominaisuuksien ja rajoitteiden vuoksi Egeanmeren pienten saarten hyväksi toteutetaan maatalousalan erityistoimenpiteitä.

Erityistoimenpiteet toteutetaan yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) puitteissa, ja niillä pyritään erityisesti luomaan suotuisat edellytykset sen soveltamiselle.

Erityistoimenpiteillä täydennetään YMP:n ensimmäistä pilaria ja niiden kautta Egeanmeren pieniin saariin sovelletaan PIME-järjestelmää, jolla tuetaan paikallistuotantoa ja välttämättömien tuotteiden toimituksia.

JÄRJESTELMÄN HISTORIA JA TÄRKEIMMÄT OSA-ALUEET

Rhodoksessa 2. ja 3. joulukuuta 1988 pitämässään kokouksessa Eurooppa-neuvosto tunnusti Egeanmeren saarten erityiset sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat ja niistä johtuvan tarpeen toteuttaa toimenpiteitä ongelmien ratkaisemiseksi.

Egeanmeren pieniin saariin sovellettavat erityistoimenpiteet otettiin käyttöön vuonna 1993 tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityistoimenpiteistä Aigeianmeren pienten saarten hyväksi 19 päivänä heinäkuuta 1993 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2019/93[2] " Aigeianmeren pienten saarien (…) saariasemasta aiheutuvien vaikeuksien lieventämiseksi ” (mainitun asetuksen 1 artikla).

Asetuksen soveltaminen rajattiin alun perin ”pieniin saariin”, joiden vakituinen väkiluku on enintään 100 000 asukasta. Erityistoimenpiteiden soveltamisalaa on sittemmin laajennettu eri asetuksilla, erityisesti Egeanmeren pienten saarten hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 muuttamisesta 18 päivänä syyskuuta 2006 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1405/2006[3], koskemaan ilman väkiluvun määrittelyä ”pieniä saaria” eli ” kaikkia Egeanmeren saaria Kreetaa ja Eviaa lukuun ottamatta ” (mainitun asetuksen 1 artiklan 2 kohta).

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2019/93 päätavoitteet olivat seuraavat:

- reagoida Egeanmeren pienten saarten sosiaalisiin ja taloudellisiin ongelmiin,

- hankintoihin vaikuttavien, luonnonolosuhteista johtuvien haittojen (syrjäisyys, saaristoasema, pieni koko) vähentäminen,

- tuotantokustannusten ja loppukäyttäjän maksamien hintojen alentaminen,

- eräiden paikalliselinkeinojen tukeminen (karjankasvatus, hedelmät ja vihannekset, oliivinviljely, viininviljely, mehiläistenhoito).

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi otettiin käyttöön seuraavat PIME-erityisjärjestelmän välineet:

1. erityinen hankintajärjestelmä, jossa myönnetään paikallisten markkinoiden tarpeiden perusteella tukea yhteisön tuotteiden tarjontaan ihmisravinnoksi, jalostukseen tai maatalouden tuotantopanoksiksi tarkoitettujen tuotteiden hankintakustannusten alentamiseksi;

2. paikallisten tuotteiden tukitoimenpiteet perinteisen toiminnan tukemiseksi, laadun parantamiseksi ja paikallisen tuotannon kehittämiseksi Egeanmeren pienten saarien tarpeiden mukaan sekä tiettyjen näiden saarten perinteisten ja luonnollisten maataloustuotannon muotojen uudelleen elävöittämiseksi. Nämä toimenpiteet toteutetaan myöntämällä tukea näiden tuotteiden tuotantoon, jalostukseen ja/tai kaupan pitämiseen;

3. rakenteellisia seikkoja koskevat poikkeukset (poikkeukset tiettyjen rakenteellisten tukien myöntämistä rajoittavista tai niiden myöntämisen kieltävistä säännöksistä).

Näiden erityisten toimenpiteiden, joita on sittemmin muutettu asetuksilla useita kertoja, oikeusperusta on yhteisen maatalouspolitiikan primaarioikeus eli Lissabonin sopimuksen tultua voimaan 1. joulukuuta 2009: SEUT-sopimuksen 42 ja 43 artikla.

PIME-erityisjärjestelmä uudistettiin vuonna 2006. Tuolloin kumottiin 19. heinäkuuta 1993 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2019/93 ja korvattiin se 18. joulukuuta 2006 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1405/006.

Uudistuksen syyt ovat pääpiirteissään seuraavat:

4. Vuonna 2003 uudistettiin yhteistä maatalouspolitiikkaa (viljelijöiden suorien tukien järjestelmistä 29. syyskuuta 2003 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1782/2003[4]) suuntaamalla se uudelleen ja pohjustamalla PIME-järjestelmään liittyvien yhteisten markkinajärjestelyiden uudistamista.

5. Ohjelmien jäykän hallinnoinnin todettiin sekä hidastavan hankintataseiden ja paikallistuotantoa tukevien toimenpiteiden mukauttamista alueen tarpeisiin sopiviksi että hankaloittavan osallistavan lähestymistavan soveltamista.

Vuonna 2006 toteutetussa uudistuksessa ei muutettu järjestelmän tärkeimpiä tavoitteita ja välineitä. Uudistuksen tärkein muutos on ohjelmasuunnittelua koskevan lähestymistavan käyttöönotto sekä vastuun siirtäminen jäsenvaltioille ohjelmien suunnittelusta[5] ja mukauttamisesta[6] paikallisiin tarpeisiin, hallinnoinnista ja seurannasta. Sen tavoitteena oli joustavoittaa erityisten hankintajärjestelmien ja paikallistuotannon tukemisen hallinnointia sekä yksinkertaistaa niiden muuttamismenettelyjä.

On tärkeää huomata, että vaikka PIME-järjestelmä ja syrjäisimpien alueiden POSEI-järjestelmä ( syrjäisestä sijainnista ja saaristoasemasta johtuvia erityisiä valinnaisia toimenpiteitä koskeva ohjelma ) ovat lähestymistavaltaan samanlaisia (erityiset toimenpiteet, tavoitteet, rakenne) ja kuuluvat samoihin budjettikohtiin, järjestelmät eroavat toisistaan sääntelyn osalta.

POSEI-järjestelmä vastaa YMP:n ensimmäistä pilaria syrjäisimmillä alueilla sovellettavissa poikkeuksellisissa erityispuitteissa. PIME-järjestelmällä taas täydennetään niillä ja muuallakin Kreikassa YMP:n ensimmäisen pilarin puitteissa sovellettavaa tilatukijärjestelmää saarten erityisongelmien ratkaisemiseksi (ks. liite 2 tilatukijärjestelmässä ja Egeanmeren pienten saarten järjestelmässä myönnettävistä tuista)

Toinen merkittävä ero on se, että POSEI-järjestelmän erityisen hankintajärjestelmän puitteissa kolmansista maista suoraan tuotavat tuotteet vapautetaan tullimaksuista[7], mutta PIME-järjestelmässä ei tätä unionin tullijärjestelmää koskevaa poikkeusmekanismia sovelleta.

YMP:n vuonna 2003 toteutetun uudistuksen yhteydessä Kreikka ei halunnut lopettaa erityisen tullijärjestelmän soveltamista Egeanmeren pienillä saarilla, ja sitä on sovellettu kaikilla aloilla vuodesta 2006 alkaen.

PIME-järjestelmän ansiosta pienillä saarilla voidaan säilyttää tukia tuotantosidonnaisina sellaisten maatalouden muotojen säilyttämiseksi, jotka ovat tärkeitä ympäristönsuojelun ja maataloustuotteiden laadun ja kaupan pitämisen kannalta.

Ilman tukien sitomista tuotantoon viljelystä luopumisen riski olisi merkittävä, mikä vaikuttaisi negatiivisesti talouteen, yhteiskuntaan ja ympäristöön (maiseman säilyttäminen).

Esimerkiksi oliiviöljyalalla, joka on näiden saarten elinehto, tuen säilyttäminen osittain tuotantoon sidottuna estää oliivitarhojen heitteille jäämisen.

KERTOMUKSEN OIKEUSPERUSTA

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1405/2006 17 artiklan 3 kohdassa säädetään, että komissio esittää viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2009 ja sen jälkeen joka viides vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle yleiskertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi toteutettujen toimien vaikutuksesta sekä tarvittaessa asianmukaisia ehdotuksia .

Tässä kertomuksessa otetaan huomioon erityisesti tiedot asianomaista markkinoista vuoteen 2010 saakka, ohjelmien rahoituksen toteutus varainhoitovuoteen 2011 saakka ja Oréade-Brèche-konsulttifirman komissiolle tekemä tutkimus, jossa arvioitiin PIME-järjestelmässä vuodesta 2001 toteutettuja toimenpiteitä (jäljempänä ’arviointitutkimus’). Arviointitutkimus julkaistiin helmikuussa 2010 seuraavalla sivustolla: http://ec.europa.eu/agriculture/eval/reports/posei/index_fr.htm

VUODEN 2006 UUDISTUKSEN VAIKUTUKSET

Ohjelmasuunnittelua ja kumppanuutta koskeva lähestymistapa

Kreikka ja toimijat ovat suhtautuneet myönteisesti siihen, että kansallisten ja alueellisten viranomaisten vastuualueita on laajennettu ja toimivaltaa lisätty ohjelman määrittelyssä ja että sidosryhmät ovat osallistuneet toimenpiteiden suunnitteluun.

Erityisen myönteisenä on pidetty sitä, että ohjelmaa on pystytty entistä joustavammin mukauttamaan asteittain todellisiin paikallisiin tarpeisiin tekemällä muutoksia vuosittain. Epävakaassa markkinatilanteessa sekä erityisesti kyseisten alueiden ilmastoon liittyvien riskien vallitessa tukitoimenpiteitä voidaan mukauttaa nopeasti saarten todellisiin vaatimuksiin sopiviksi. Vuonna 2006 hyväksyttyä PIME-järjestelmää on muutettu kahdesti, vuosina 2008 ja 2010.

Arviointitutkimuksessa havaittiin hallinnollisen taakan keventyneen vuodesta 2007 lähtien. Kansalliset ja paikalliset viranomaiset pitävät sitä kuitenkin edelleen liian raskaana ja hankalana, koska saaria on niin paljon ja eräiltä saarilta puuttuu hallintohenkilöstö (erityisesti tarkastusten teko on vaikeaa).

PIME-järjestelmän hallinnollinen taakka on yleisesti ottaen huomattava suhteessa ohjelman rahoituksen määrään (erityisesti erityinen hankintajärjestelmä ja pienet lähetykset).

Ohjelmasuunnittelua koskeva lähestymistapa on osoittautunut raskaaksi sekä kansallisten ja alueellisten viranomaisten että komission yksiköiden kannalta.

Erityinen hankintajärjestelmä

Erityisen hankintajärjestelmän yleinen vaikutus

Arviointitutkimuksen mukaan erityistä hankintajärjestelmää pidetään kaikilla saarilla välttämättömänä. Tätä mieltä ovat sekä kansalliset ja paikalliset viranomaiset että toimijat, minkä vuoksi hankintajärjestelmä olisi säilytettävä.

Erityinen hankintajärjestelmä parantaa yleisesti ottaen tarjonnan toistuvuutta ja säännöllisyyttä saarilla koko vuoden ajan (eläinten rehun säännöllinen saanti) huolimatta siitä, että kuljetuskapasiteetin ja varastojen rajallisuus aiheuttaa ajoittain puutetta.

Arviointitutkimuksen mukaan järjestelmän tehokkuus on kuitenkin vähäisempi kaukaisimmilla saarilla (B-ryhmän ns. satelliittisaaret) kuin rannikkoa lähempänä sijaitsevilla saarilla (A-ryhmän saaret).

Erityisen hankintajärjestelmän käyttö PIME-järjestelmässä on vuoden 2006 uudistuksen jälkeen vähentynyt. Tämä johtuu siitä, että Kreikka on päättänyt rajoittaa erityisen hankintajärjestelmän talousarviota ja asettaa etusijalle paikallisia tuotteita koskevat tukitoimenpiteet.

Erityisen hankintajärjestelmän käyttö on vähentynyt erityisesti ihmisravinnoksi tarkoitettujen tuotteiden osalta (vilja ja jauhot). Vuoden 2006 uudistuksessa säädettiin muun muassa siitä, että tuenhakijan on sijaittava Egeanmeren pienillä saarilla. Nyt monet pienet toimijat (leipurit) jäävät vaille tukea, koska erityisen hankintajärjestelmän hallinnolliset kustannukset ovat liian korkeat suhteessa saatuun taloudelliseen hyötyyn ja koska tuensaajilla ei ole tarpeeksi tietoa.

Arviointitutkimuksessa kuvataan myös, miten eläinten rehuksi tarkoitetut tuotteet ovat kasvattaneet erityisessä hankintajärjestelmässä osuuttaan. Erityisen hankintajärjestelmän prioriteettien määritteleminen on jäsenvaltion tehtävä, ja tällöin sen on otettava huomioon karjankasvatuksen merkitys saarilla.

Välttämättömien tuotteiden hankinnan takaaminen

Arviointitutkimuksen mukaan erityinen hankintajärjestelmä kattaa Egeanmeren pienten saarten tarpeet epäyhtenäisesti sekä valittujen tuotteiden että tukikelpoisten saarten osalta.

Se näyttää myös, että erityinen hankintajärjestelmä kattaa tarpeet paremmin eläinten rehuksi tarkoitettujen tuotteiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen välttämättömien tuotteiden osalta.

Lisäksi erityinen hankintajärjestelmä kattaa paremmin rannikkosatamien läheisyydessä sijaitsevien saarten (A-ryhmä) tarpeet kuin kaukaisempien ”satelliittisaarien” (eräät B-ryhmän saaret) tarpeet.

Lisäkustannusten korvaaminen

Arviointitutkimuksessa todetaan, että eräät saaret sijaitsevat saariston rikkonaisuuden vuoksi hyvin kaukana toimitussatamista. Tämän vuoksi saarille aiheutuvat kustannukset vaihtelevat suuresti sijainnin mukaan.

Erityisessä hankintajärjestelmässä nämä ylimääräiset hankintakustannukset korvataan kaikilta valituilta tuotteilta vain A-ryhmän saarten osalta.

B-ryhmän syrjäisimmillä saarilla erityinen hankintajärjestelmä kattaa vain 50 prosenttia kustannuksista, koska kuljetuskustannukset ovat paljon korkeammat.

Loppukäyttäjään kohdistuva hyöty

Arviointitutkimuksen mukaan loppukäyttäjään kohdistuva hyöty on saariryhmien välillä hyvin epätasainen.

Erityinen hankintajärjestelmä kattaa kuljetuskustannukset hyvin epätasaisesti, millä on vaikutusta kuluttajahintoihin. A-ryhmän ja B-ryhmän lähisaarten loppukäyttäjät hyötyvät enemmän kuin B-ryhmän "satelliittisaarten” loppukäyttäjät.

Erityinen hankintajärjestelmä on vuodesta 2007 alkaen alentanut merkittävästi eläinten rehun hintoja, jotka lähestyvät Kreikan hintoja. Elintarvikkeiden hintoihin erityinen hankintajärjestelmä ei ole kokonaisuudessaan vaikuttanut.

Jalostettujen tuotteiden lähettäminen uudelleen ja kaupan vääristymät

Asetuksen (EY) N:o 247/2006 johdanto-osan 5 kappaleessa todetaan, että koska erityisiin tarjontajärjestelyihin kuuluvat määrät rajoittuvat Egeanmeren pienten saarten tarjontatarpeisiin, järjestelyt eivät haittaa sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa eivätkä aiheuta kaupan vääristymiä kyseisten tuotteiden osalta.

Tästä syystä näiden tuotteiden lähettäminen tai vienti Egeanmeren pieniltä saarilta on kielletty. Kyseisten tuotteiden lähettäminen tai vienti on kuitenkin sallittu, kun erityisistä hankintajärjestelmistä aiheutuva hyöty palautetaan tai kun tavoitteena on tehdä mahdolliseksi alueellinen kaupankäynti tai perinteiset kauppavirrat jalostettujen tuotteiden tapauksessa, kuten edellä mainitun asetuksen 5 artiklassa säädetään.

Arviointitutkimuksen mukaan Egeanmeren pienten saarten erityiseen hankintajärjestelmään kuuluvia tuotteita ei jälleenlähetetä eli alueellista kaupankäyntiä ei haitata.

Tällä tasolla ei kuitenkaan toteuteta seurantaa. Jäsenvaltion on parannettava Egeanmeren pienten saarten maantieteelliselle alueelle tulevien ja sieltä lähtevien tuotteiden seurantaa.

Maataloustoiminnan säilyttäminen ja kehittäminen

Erityisen hankintajärjestelmän tärkeänä tehtävänä on säilyttää paikalliset tuotantorakenteet

- tukemalla paikallisen karjankasvatusalan kannattavuutta,

- edistää leipomo- ja myllytoiminnan säilymistä (ihmisravinto).

Erityisen hankintajärjestelmän ansiosta eläinten rehun hinta on laskenut ja sitä myötä ovat pienentyneet myös karjankasvattajien tuotantokustannukset.

Paikallistuotannon tukeminen

Paikallisen maataloustuotannon säilyttäminen ja kehittäminen

Paikallistuotannon tukitoimenpiteiden osalta arviointitutkimuksessa keskityttiin kolmeen alaan: oliivi, hunaja ja Chíoksen mastiksi. Nämä alat ovat Egeanmeren pienillä saarilla edustavia, saavathan ne paikallistuotannon tukitoimenpiteiden määrärahoista kaksi kolmannesta. Tutkimuksen tekoa rajoittaa se, ettei usealta alalta ole saatavilla tilastoja. Luotettavan tiedonkeruun mahdollistaminen paikallistuotannon tukitoimenpiteiden soveltamisalaan kuuluvilla aloilla on jäsenvaltion vastuulla.

Kun tarkastellaan paikallistuotannon tukitoimenpiteiden vaikutusta kolmen kohdealan kilpailukykyyn, arviointitutkimus osoittaa, että tuilla parannetaan tilojen tuloja. Paikallistuotannon tukitoimenpiteillä on vuoden 2006 uudistuksen jälkeen pystytty säilyttämään tuottajien tulot kattamalla osa tuotantokustannuksista.

Egeanmeren pienten saarten maatalous on perheyritysvoittoista ja tuotteet paikalliseen kulutukseen tarkoitettuja. Maatalouden ytimessä ovat perinteiset toimet ja laatutuotteet.

PIME-järjestelmään kuuluvien paikallistuotannon tukitoimenpiteiden tarkoituksena on tukea perinteistä tuotantoa pyrkien laatutavoitteisiin ja säilyttäen taloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja ympäristön kannalta keskeiset toiminnot.

Kun taloudellisia mahdollisuuksia on vähän ja maatilat hyvin pieniä, näillä tuilla saadaan säilytettyä tai tuettua toimintoja, jotka eivät muutoin enää olisi tuottajien kannalta kiinnostavia.

Kreikan mukaan tuotantosidonnaisten tukien säilyttäminen on välttämätöntä, koska perinteisen tuotannon ja korkean lisäarvon laatutuotteiden merkitys on suuri taloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja ympäristön kannalta (maiseman säilyttäminen ja keinokastelu) kuten myös kulttuurisesti (saarten identiteettiä tukevat laatutuotteet).

Jos osaa tuista ei voisi pitää tuotantoon sidottuina, järjestelmän tuensaajien keskuudessa olisi suuri riski luopua viljelystä, erityisesti oliiviöljyalalla, joka on saarilla tärkein maatalouden muoto.

RAHOITUKSEN TOTEUTTAMINEN

PIME-järjestelmän rahoituksen toteuttamista koskevat tiedot vuosilta 2007–2010 (varainhoitovuodet 2008–2011) ovat liitteessä I.

Asetuksen (EY) N:o 1405/2006 11 artiklan mukaisesti myönnettyä 547 000 euron kansallista lisärahoitusta lukuun ottamatta järjestelmän määrärahat ovat 100-prosenttisesti unionin rahoittamia (mainitun artiklan 12 artikla).

Vuoden 2006 uudistuksen yhteydessä Kreikka rajoitti erityisen hankintaohjelman talousarviota (ohjelman kohdetuotteiden määriä pienennettiin) kasvattaakseen paikallistuotannon tukitoimenpiteiden määrärahoja. Siitä huolimatta erityisen hankintaohjelman talousarvio näyttäisi tulleen Egeanmeren pienillä saarilla asianomaisella ajanjaksolla hyvin toteutetuksi (keskimääräinen toteutusaste: 94 %).

Myös joidenkin paikallistuotannon tukitoimenpiteiden toteuttamiseen myönnetty rahoitus on käytetty viime vuosina kokonaan. Keskimääräinen toteutusaste on 88 %, joten taloudellista liikkumavaraa on vielä.

Tilannetta voidaan parantaa jakamalla käytettävissä olevia määrärahoja uudelleen toimenpiteiden kesken silloin, kun liikkumavaraa on.

Lisäksi asetuksen (EY) N:o 1405/2006 11 artiklassa sallitaan myöntää Kreikan paikallistuotannon tukitoimenpiteisiin kansallista lisärahoitusta.

Erityistä hankintajärjestelmää koskeva enimmäismäärä, joka vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 1405/2006 12 artiklan 3 kohdassa vuosien 2011–2003 toteutuneiden määrärahojen perusteella, rajoittaa kuitenkin jossain määrin joustavuutta.

Sen vuoksi enimmäismäärää ehdotetaan budjettineutraaliuden hengessä korotettavaksi, jotta määrärahat voitaisiin jakaa myönnetyn talousarvion rajoissa uudelleen entistä joustavammin paikallistuotannon tukitoimenpiteiden ja erityisen hankintajärjestelmän välillä (ks. 7.1 kohta).

PIME-JÄRJESTELMÄN TÄYTÄNTÖÖNPANOA KOSKEVA TARKASTUS VUODEN 2006 JÄLKEEN

Komission tilintarkastusyksiköt tekivät vuosina 2007 ja 2010 tilien tarkastamis- ja hyväksymismenettelyn yhteydessä Egeanmeren pieniä saaria koskevia tutkimuksia.

Yleisesti ottaen tarkastuksissa todettiin tilanteen parantuneen edellisvuosista, vaikka tiettyjä puutteita havaittiin oliivitarhoille myönnettävissä tuissa (vuoden 2007 tarkastus) ja hallinnon osalta (vuoden 2010 tarkastus).

Tutkimusten seuraamuksia käsitellään meneillään olevan tilien tarkastamis- ja hyväksymismenettelyn yhteydessä. On kuitenkin syytä mainita, että useita pieniä tuensaajia kattavien tukiohjelmien runsaus aiheuttaa kielteisiä hallinnollisia ja taloudellisia kustannuksia suhteessa saatuihin hyötyihin.

PARANNUSEHDOTUKSET

Ehdotetut muutokset EU:n lainsäädäntöön

Ottaen huomioon järjestelmän kehitys viime vuosina ja Lissabonin sopimuksen hiljattainen voimaantulo Euroopan komissio hyväksyi joulukuussa 2010 ehdotuksen asetuksen (EY) N:o 1405/2006 uudelleen laatimisesta eräiden säännösten yksinkertaistamiseksi ja saattamiseksi ajan tasalle sekä mukauttamiseksi SEUT-sopimuksen uusiin vaatimuksiin.

Erityisesti ehdotetaan sen 12 artiklan 3 kohdan muuttamista siten, että erityisen hankintajärjestelmän vuotuista enimmäismäärää nostetaan nykyisten määrärahojen puitteissa, jotta estettäisiin erityiselle hankintajärjestelmälle tarkoitettujen määrärahojen keskittyminen tiettyihin käyttötarkoituksiin ja jotta määrärahat voitaisiin jakaa joustavammin paikallistuotannon tukitoimenpiteiden ja erityisen hankintajärjestelmän välillä kokonaismäärärahoja korottamatta. Näin määrärahat voitaisiin jakaa uudelleen siten, että muun muassa ”satelliittisaarten” lisäkustannukset voitaisiin kattaa paremmin (ks. 4.2.3 kohta).

Komissio on ehdottanut mainitun asetuksen 17 artiklan 2 kohdan muuttamista , jotta arviointi järjestelmän täytäntöönpanosta jäsenvaltiossa voitaisiin tehdä paremmin. Tarkoituksena on lykätä määräpäivää, johon mennessä vuosikertomus tukiohjelman toimenpiteiden täytäntöönpanosta edellisenä vuonna on toimitettava komissiolle, 30. päivästä kesäkuuta 31. päivään heinäkuuta, jotta Kreikan viranomaiset voisivat ottaa kertomuksessa huomioon paikallistuotannon tukitoimenpiteisiin liittyvän lopullisen menoselvityksen.

Komission hiljattain hyväksymällä YMP:n uudistuksella ei ole suoranaista vaikutusta PIME-järjestelmään.

Suositukset jäsenvaltiolle

Kreikka on järjestelmän täytäntöönpanon kannalta keskeisessä asemassa. Sen olisi pohdittava tapoja korjata hallinnollinen epätasapaino rikkonaisessa saaristossa kaikkien tukiohjelman tuensaajien tarpeiden tyydyttämiseksi ja mahdollistaa ohjelman täytäntöönpanon valvonnan laajentaminen (ks. 4.1 kohta).

Kreikan on myös otettava kaikille paikallistuotannon tukitoimenpiteisiin liittyville sektoreille käyttöön luotettavan tiedonkeruun mahdollistava järjestelmä, jotta kansalliset viranomaiset ja komissio voivat toteuttaa säännöllistä seurantaa (ks. 4.3.1 kohta).

Jotta järjestelmään kuuluvia saaria ei kohdeltaisi epätasa-arvoisesti, Kreikan on muokattava saariluokitusta ottamalla huomioon kaikki syrjäisyyteen liittyvät tekijät (ns. kaksin- tai jopa kolminkertainen saaristoasema). Nykyiseen luokitukseen (läheisten saarten muodostama A-ryhmä ja kaukaisimpien saarten muodostama B-ryhmä) olisi syytä liittää yksi tai kaksi saariryhmää erittäin syrjäisiä saaria varten (B-ryhmän satelliittisaaret).

Luokitusta muokkaamalla voitaisiin ottaa paremmin huomioon erilaiset kuljetuskustannukset, jotka vaikuttavat sekä hankintoihin että paikallistuotannon kehitykseen. Samalla tarpeet tulisivat paremmin otettua huomioon ja vaikutus kuluttajahintoihin olisi todellisempi (ks. 4.2.2–4.2.4 kohdat).

Koska vuodesta 2006 erityisen hankintajärjestelmän on havaittu keskittyneen tiettyihin käyttötarkoituksiin (Kreikka on halunnut asettaa etusijalle eläinten rehujen hankinnan), asianomaisen jäsenvaltion tehtävänä on muokata prioriteetteja ottaen huomioon karjankasvatuksen merkitys saarilla ja parantaa Egeanmeren pienille saarille tulevien ja sieltä poistuvien tuotteiden seurantaa (ks. 4.2.1 kohta).

Koska järjestelmä ei vaikuta tarpeeksi kuluttajahintoihin (ks. 4.2.4 kohta), Kreikan olisi pohdittava, miten käytettävissä olevat määrärahat voitaisiin jakaa paremmin tehokkuuden varmistamiseksi .

Asianomaista jäsenvaltiota kehotetaan myös laatimaan säännöllisesti selvitys keskeisimpien indikaattorien perusteella. Komission yksiköt ovat laatineet indikaattorit, jotta PIME-järjestelmän kehitystä voidaan arvioida kokonaisuutena vuosien kuluessa.

Lisäksi komissio korostaa, että PIME-ohjelmien alkumäärittely ja vuosittaiset muutokset edellyttävät kaikkien sidosryhmien osallistuvaa lähestymistapaa . Komission asetuksen (EY) N:o 1914/2006 34 artiklaa muuttamalla lykättäisiin näiden vuosittaisten muutosten ilmoittamista koskevaa määräaikaa, jolloin komissiolla olisi enemmän aikaa kuulla asianomaisia toimijoita.

PÄÄTELMÄT

PIME-järjestelmän täytäntöönpano on vuoden 2006 uudistuksen jälkeen ja ohjelmasuunnittelussa sovellettavan hajautetun lähestymistavan yleistyttyä ollut tehokasta, ja järjestelmä vastaa tyydyttävällä tavalla Egeanmeren pienten saarten erityistarpeisiin.

Järjestelmä takaa perinteisten maataloussektorien säilymisen, sillä siinä myönnetään viljelijöille tulotukea ja varmistetaan välttämättömien tuotteiden hankinnat vähentämällä aiheutuvia lisäkustannuksia.

Tämän analyysin ja nykytilanteen perusteella komissio katsoo, että PIME-järjestelmälle myönnettyjen määrärahojen avulla on pystytty saavuttamaan järjestelmän yleiset tavoitteet.

Komission ja Kreikan on jatkettava pyrkimyksiään, jotta järjestelmän täytäntöönpano paranisi mahdollisimman paljon ja erityisesti jotta hankinnan lisäkustannusten korvaamiseen ja saarten perinteisten toimintojen säilyttämiseen liittyvät tavoitteet saavutettaisiin.

PIME-järjestelmän olennaisena tavoitteena olisi lisäksi oltava tuotannon laadun takaaminen, saarten identiteetin säilyttäminen ja ympäristön suojeleminen.

LIITE 1

PIME-JÄRJESTELMÄN RAHOITUKSEN TOTEUTUMINEN VUOSINA 2007–2010 (euroa)[8]

2007 (varainhoitovuosi 2008) | 2008 (varainhoitovuosi 2009) | 2009 (varainhoitovuosi 2010) | 2010 (varainhoitovuosi 2011) |

Tilatukijärjestelmä ja muut suorat tuet* | 57 995 090 | 61 952 513 | 60 502 718 |

PIME-järjestelmä (paikallistuotannon tukitoimenpiteet)** | 16 618 664 | 15 441 855 | 17 835 324 |

Yhteensä | 74 613 754 | 77 394 368 | 78 338 042 |

PIME/Yhteensä | 22,3 % | 20,0 % | 22,8 % |

* Tilatukijärjestelmän (tuotannosta irrotetut tuet) tukiin liittyvien menojen määrä + muut erilaisiin suoriin tukiin (tuet tietyille viljelytyypeille ja laatutuotannolle, siirtymäkauden tuet, ohratuki, silkkiäistoukkatuki jne.) liittyvien menojen määrät.

** PIME-järjestelmän suoriin tukiin liittyvien menojen määrä (paikallistuotannon tukitoimenpiteet).

[1] Saaret luetellaan Kreikan esittämän Egeanmeren pienten saarten tukiohjelman, jonka komissio on hyväksynyt asetuksen (EY) N:o 1405/2006 mukaisesti, taulukossa 7.

[2] EYVL L 184, 27.7.1993, s. 1.

[3] EUVL L 265, 26.9.2006, s. 1.

[4] EUVL L 270, 21.10.2003, s. 1.

[5] Kreikan Egeanmeren pieniä saaria varten laatima ohjelma hyväksyttiin 22.12.2006 tehdyllä komission päätöksellä K(2006)6889, ja sitä alettiin panna täytäntöön vuodesta 2007.

[6] Egeanmeren pieniä saaria koskevaa ohjelmaa on muutettu kaksi kertaa komission päätöksillä (21.4.2009 tehty päätös K(2009)2880 ja 20.12.2010 tehty päätös K(2010) 9189).

[7] Poikkeus SEUT-sopimuksen 28 artiklasta, jossa määrätään seuraavaa: ”Unioniin sisältyy tulliliitto, joka käsittää kaiken tavaroiden kaupan ja merkitsee, että vienti- ja tuontitullit sekä kaikki vaikutukseltaan vastaavat maksut ovat kiellettyjä jäsenvaltioiden välillä ja että toteutetaan yhteinen tullitariffi suhteessa kolmansiin maihin.”

[8] Tässä asiakirjassa esitetyt rahoituksen toteutumiseen liittyvät määrät on saatu jäsenvaltioiden komissiolle neuvoston asetuksen (EY) N:o 1405/2006 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimittamista vuotuisista täytäntöönpanokertomuksista erityisen hankintajärjestelmän osalta ja tukikelpoisia tukihakemuksia ja asianomaisia määriä koskevista tiedonannoista paikallistuotannon tukitoimenpiteiden osalta (komission asetus (EY) N:o 1914/2006 32 artiklan 2 kohdan b alakohta). Ne vastaavat toimenpidekohtaisia toteutuneita menoja viitekalenterivuodelta (toteutusvuosi), eivätkä ne välttämättä vastaa täysin Euroopan komission varainhoitovuodelta kirjaamien menojen määriä.