52011DC0298

JOHDANTO

Tässä kuulemisasiakirjassa selitetään yhteisen kalastuspolitiikan saavutuksia viime vuosina ja hahmotellaan tulevien vuosien toimia. Tarkoituksena on kuulla Euroopan kansalaisia, jäsenvaltioita, alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia ja neuvoa-antavaa kalatalous- ja vesiviljelykomiteaa siitä, miten suurimmat sallitut saaliit (TACit) olisi vahvistettava Euroopan vesillä harjoitettavaa kalastusta ja Euroopan kalastajia varten.

Kun Euroopan kalastukselle määritetään vuodeksi 2012 suurimpien sallittujen saaliiden, kiintiöiden ja pyyntiponnistusten tasot, tavoitteena olisi oltava liikakalastuksen lopettaminen. Liikakalastus ei välttämättä tarkoita, että jokin kanta on vaarassa kuolla sukupuuttoon tai romahtaa. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että vähemmälläkin kalastuksella voitaisiin pyytää yhtä suuri tai suurempikin määrä kalaa. Vuosittain olisi siis otettava merestä tietty määrä oikean kokoisia kaloja, jotta kalat voisivat kasvaa ja lisääntyä tuottavimmalla tasollaan. Tällaisin edellytyksin kalakantojen pitkän aikavälin pyynti on kestävän enimmäistuoton tasolla. Liian voimakkaassa kalastuksessa kalat pyydetään liian aikaisin ja liian pieninä käyttäen liikaa polttoainetta. Euroopan komissio[1] ja unionin jäsenvaltiot ovat sitoutuneet saavuttamaan kestävää enimmäistuottoa koskevan tavoitteen vuoteen 2015 mennessä.

Kalakantojen tila Euroopan vesillä on parantumassa. Atlantilla ja sen lähivesillä liikakalastettujen kantojen osuus on laskenut siten, että vuonna 2004 liikakalastettiin 34 kannasta 32:ta ja vuonna 2010 liikakalastettiin 35 kannasta 22:ta eli pudotus oli 94 prosentista 63 prosenttiin (ks. liite I). Tämä hyvä uutinen osoittaa, että määrätietoisella toiminnalla voidaan saada aikaan muutoksia. Tietojen mukaan nykyisellään ei liikakalasteta merianturakantoja Skagerrakissa, Kattegatissa, Itämerellä, Englannin kanaalin länsiosassa ja Kelttienmerellä, Pohjanmeren koljaa, Rockallin koljaa, silliä Pohjanmerellä, Skotlannin länsipuolella ja Kelttienmerellä, seitiä Pohjanmerellä ja Skotlannin länsipuolella, lasikampeloita Espanjan ja Portugalin rannikolla ja keisarihummeria Pohjanmerellä. Syvämeren kalavarojen tila on silti edelleen huolestuttava.

Välimerellä liikakalastetaan 82:ta prosenttia tunnetuista kannoista. Liikakalastettujen kantojen prosenttiosuus on edelleen liian korkea, eikä välinpitämättömyyteen ole varaa: tarvitaan lisää toimia liikakalastuksen lopettamiseksi asteittain.

TACit ja kiintiöt ovat edelleenkin olennainen väline kalavarojen säilyttämisessä. Tuoreiden analyysien mukaan EU:n laivaston ylikapasiteettia ei näytä vähennetyn merkittävästi[2].

Kestävän enimmäistuoton käyttöönoton pitäisi tuoda merkittäviä etuja, ja sen myötä tulee muutos: niukkojen kalavarojen voimakkaasta kalastuksesta siirrytään kalastamaan kevyesti laajempia kantoja. Näin pyydettäisiin sama tai suurempi määrä, mutta vähäisemmin ympäristövaikutuksin. Koska kalastuksen kokonaisintensiteetti laskee, kalastuksen vaikutukset merenpohjaan vähenevät ja haavoittuvien organismien (pyöriäiset, delfiinit ja muut merinisäkkäät mukaan luettuina) sivusaaliit pienenevät. Polttoainekustannukset vähenevät huomattavasti, koska on nopeampaa pyytää tonni kalaa runsaasta kuin niukasta kannasta. Tämä vähentää kalastusalusten hiilidioksidipäästöjä ja polttoainemenoja.

Toinen tärkeä hyöty saadaan siitä, että paine saaliiden poisheittämiseksi laskee. Paljon kalastettuihin kantoihin sisältyy pääosin pieniä ja vähemmän arvokkaita kaloja, jotka heitetään pois joko alhaisen markkina-arvon tai alamittaisuuden vuoksi. Liikakalastuksen asteittainen lopettaminen vaikuttaa merkittävästi poisheittämisen vähentämiseen. Poisheittämistä koskevia lisäsäännöksiä tullaan antamaan yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksen yhteydessä.

Liikakalastuksen asteittainen lopettaminen parantaa kalavarojen tilaa ja vähentää ympäristövaikutuksia. Se myös parantaa pyyntialan taloudellista kannattavuutta. Eräiden pitkän aikavälin hoitosuunnitelmien alaisten laivastonosien tuottavuusennusteet vaikuttavat lupaavilta taloudellisen suorituskyvyn paranemisen osalta.

KALAVAROJEN TILA

Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (ICES) laati vuonna 2010 uuden lausuntomallin TAC-tasoille, joita noudattaen päästään kestävän enimmäistuoton mukaiseen kalastukseen vuoteen 2015 mennessä. Komissio on tyytyväinen uuteen lausuntomalliin, johon se aikoo perustaa TAC-ehdotuksensa.

Seuraavassa kuvataan lyhyesti nykytietoihin perustuvaa kalakantojen tilaa, jota koskeva yhteenveto esitetään liitteessä I a[3].

Atlantin-Skandinavian sillille, mustakitaturskalle ja Pohjanmeren sillille on vahvistettu kestävän enimmäistuoton mukaiset TACit, ja näitä kantoja hoidetaan nyt hyvin. Unioni ei ole kuitenkaan onnistunut tekemään Islannin kanssa sopimusta eikä ole saanut Färsaaria osallistumaan makrillin hoitoon. EU:n, Norjan, Färsaarten, Islannin ja Venäjän vuonna 2010 vahvistamien TACien kokonaismäärä ylitti tieteellisen lausunnon 63 prosentilla. Vaikka makrillikanta on nykyisellään runsas, kalastuksen taso on huomattavasti kestäviä rajoja korkeampi ja kanta kutistunee lähivuosina, jos sen hoidosta ei sovita kansainvälisesti.

Pohjanmerellä, Skagerrakissa ja Kattegatissa liikakalastetaan kaikkia tunnettuja kantoja suhteessa kestävään enimmäistuotokseen, lukuun ottamatta punakampelaa, koljaa ja silliä. TACit ylittivät tieteellisissä lausunnoissa suositetut määrät 11 prosentilla, kun ylitys oli 17 prosenttia vuonna 2010 ja 37 prosenttia vuonna 2009.

Monia kantoja liikakalastetaan edelleen Skotlannin länsipuolella, Irlanninmerellä ja Kelttienmerellä, ja kannat ovat pieniä. ICES on raportoinut monista ongelmista saaliiden ja muiden tietojen kirjaamisessa. Kahdeksan kantaa on niin ehtyneitä, että tieteellisten lausuntojen mukaan niitä ei pitäisi pyytää lainkaan. Niistä neljästätoista kannasta, joista on voitu tehdä kestävää enimmäistuottoa koskeva arvio, kahdeksaa todettiin liikakalastettavan. TACit ylittivät vuonna 2011 lausunnon mukaisen suosituksen 42 prosentilla. Kelttienmeren sillin ja koljan tilanne on hyvä, mutta koljan ja valkoturskan poisheittäminen lisääntyy, jos keisarihummerin intensiivistä kalastusta jatketaan 80 millimetrin verkoilla eikä käytetä pyydyksiä, joista pienet kalat pääsevät pakoon. Asianomaisen kalastusalan ja asianomaisten jäsenvaltioiden olisi kehitettävä ja otettava käyttöön valikoivampia pyydyksiä.

Biskajanlahden ja Pyreneiden niemimaan Atlantin puoleisen alueen kannoista on saatavilla vain muutamia arvioita. Kummeliturskakanta on runsas hyvän rekrytoinnin ansiosta, mutta ICESin mukaan sitä pyydettiin vuonna 2010 paljon yli kiintiöiden, joten kannan pitkän aikavälin kestävyys on vaarassa. Cantabrian merellä on edelleen voimassa suositus keisarihummerin pyynnin lopettamiseksi.

Vaikka tarkkoja arvioita ei ole saatavilla, monien syvämeren kantojen tila on huolestuttava. Keltaroussin, eräiden syvämerenhaiden ja pilkkupagellin kannat Biskajanlahdella sekä lestikalan kannat ovat uhanalaisia. Useimpia kantoja koskevissa lausunnoissa todetaan, että kalastusta olisi joko vähennettävä tai ettei sitä saisi lisätä, jollei kestävyyttä ole osoitettu. Keilan, molvan, tylppäpyrstömolvan, pilkkupagellin ja mustahuotrakalan kaltaisten nopeammin kasvavien lajien kalastusta voisi olla mahdollista kehittää tulevaisuudessa pitkän aikavälin kestävälle tasolle. Vuodeksi 2011 ei ehdoteta erillistä kalastusmahdollisuuksia koskevaa asetusta, koska vuonna 2010 hyväksytty asetus kattaa vuodet 2011 ja 2012.

Itämerellä liikakalastetaan neljää kuudesta tunnetusta kannasta. Itämeren itäosan turskan ja Selkämeren sillin hoito on hyvällä tolalla.

Välimerellä useimpia (82 %) kalavaroja liikakalastetaan, ja jotkin kannat ovat huvenneet vähäisiksi (liite I b).

Mustallamerellä tilanne ei ole muuttunut merkittävästi. Kilohailikanta on hyvässä kunnossa viimeaikaisten huomattavien rekrytointien ansiosta, ja sitä kalastetaan kestävästi. Sitä vastoin piikkikampelaa liikakalastetaan.

TALOUDELLINEN ANALYYSI

EU:n laivaston kaikki sektorit kattavaa täydellistä kokonaiskuvaa ei pystytä vielä muodostamaan eräiden jäsenvaltioiden puutteellisten tietojen vuoksi. Kreikka ja Espanja eivät toimittaneet vuodelta 2008 mitään taloudellisia tietoja. Belgia, Bulgaria, Espanja, Irlanti, Kreikka, Latvia, Portugali, Romania, Slovenia ja Tanska toimittivat vuosilta 2002–2008 vajavaiset tiedot. Puuttuvat tiedot uhkaavat vakavasti EU:n kalastuslaivaston taloudellisen suorituskyvyn arviointia kokonaisuudessaan.

Vuotta 2008 koskevan taloudellisen vuosiraportin mukaan EU:n pyyntialan taloudellinen kannattavuus on heikko ja on viime vuosien aikana vähitellen heikentynyt.

Voitto ilman veroja oli noin 6 prosenttia, ja tähän lukuun sisältyvät suorat tuet (ilman tukia 3,8 %). Talouskriisi näyttää jonkin verran vaikuttaneen negatiivisesti monien kalalajien ensimyyntihintoihin, sillä nykyhinnat ovat edelleen kymmenisen prosenttia vuoden 2007 hintoja alhaisemmat.

Tärkeimmät kustannustekijät ovat polttoaine (keskimäärin 23 % kokonaiskustannuksista) ja palkat (noin 28 %). Polttoaineen kulutus vaihtelee suuresti; suurin kulutus on troolareilla ja erityisesti puomitroolareilla. Polttoaineen korkeiden hintojen vuoksi niiden vaikutus kustannuksiin lisääntyy siitä huolimatta, että monet laivastot ovat mukauttaneet kalastuskäyttäytymistään polttoaineen säästämiseksi. Monissa laivastonosissa kasvavat polttoainekustannukset johtavat miehistön osuuden ja palkkojen alenemiseen.

Noin 10–20 prosentilla laivastonosista on negatiivinen kassavirta eli tulot eivät riitä kattamaan lyhyen aikavälin toimintakustannuksia. Kun huomioon otetaan myös pääomakustannukset, 30–40 prosentilla laivastonosista on negatiiviset kannattavuusnäkymät pitkällä aikavälillä.

Puomitroolarit ovat huomattavan tappiollisia. Pohjatroolarit ja nuotta-alukset selviytyvät hieman paremmin: niiden kannattavuustaso vaihtelee positiivisesta negatiiviseen kalan ensimyyntihinnan ja polttoainekustannusten mukaan. Pohjahara-alukset tekivät paremman tuloksen kuin muut liikkuvia pyydyksiä käyttävät laivastonosat. Kaikki seisovia pyydyksiä käyttävät laivastonosat ovat kannattavia.

Eräiden pitkän aikavälin hoitosuunnitelmien alaisten laivastonosien tuottavuusennusteet ovat hieman paremmat.

Jalostussektori on yleisesti ottaen kannattava. Monet rannikkoalueet, jotka ovat perinteisesti riippuvaisia paikallisesti puretuista saaliista, erikoistuvat nyt tuontikalan jalostukseen. Tuonnin osuus EU:n merenelävien kulutuksesta on nykyään yli 65 prosenttia.

TOIMINTALINJAUKSET

Tieteellisten lausuntojen puuttuminen

Liikakalastusta koskevat tieteelliset lausunnot puuttuvat noin kahdelta kolmannekselta TACeista. Useimmissa tapauksissa tämä johtuu siitä, että saaliita koskevat tiedot puuttuvat, tutkimukset ovat vajavaiset tai näytteenotto heikkoa. Jossakin tapauksissa kuitenkin biologiset taustatekijät aiheuttavat vaikeita tieteellisiä haasteita. Kalastusta koskevien tieteellisten tietojen toimittaminen on jäsenvaltioiden tehtävä, mutta eräissä tapauksissa tätä velvollisuutta ei täysin täytetä.

Muilla ihmisen toiminnan aloilla (kuten myös kalastuksessa muualla maailmassa) on arvioitava toiminnan toivottu vaikutus riittävällä tavalla ennen kuin toiminta voidaan aloittaa. Viimeaikaisessa kalastustoiminnassa tätä vaatimusta ei ole noudatettu. Tilanteen on muututtava. Jos kantoja kalastetaan ilman tietoa niiden tilanteesta liikakalastuksen suhteen, liikakalastusta ei pystytä koskaan lopettamaan.

Koska monista kannoista on niin vähän tietoa[4], TACit olisi vahvistettava varovaisemmin niille lajeille, joista on suurin epävarmuus.

Jos kalastus kiellettäisiin välittömästi kaikkien sellaisten kantojen osalta, joiden tila on tuntematon, aiheutuisi vakavia häiriöitä. Sen sijaan olisi ehdotettava neljää toimintatapaa.

– Silloin kun liikakalastuksesta on saatavilla tieteellinen lausunto, TACiin ja/tai pyyntiponnistukseen olisi ehdotettava 25 prosentin vähennystä, jollei tieteellisessä lausunnossa mainita suuremman vähennyksen olevan tarpeen kannalle aiheutuvien lyhyen aikavälin riskien vuoksi.

– Jäsenvaltioiden olisi varmistettava riittävät resurssit ja toimitettava tarvittavat tiedot kiireellisesti, jotta kantojen tila voitaisiin arvioida.

– Tutkimuslaitoksia pyydetään antamaan tukensa, jotta nämä ongelmat saataisiin ratkaistua kiireellisesti ottaen huomioon, että tietopohjan on tultava jäsenvaltioilta.

– Olisi kehitettävä kaupallisesta kalastuksesta ja tieteellisistä tutkimuksista saatavia indikaattoreita sellaisten vahvojen sääntöjen laatimiseksi, joilla kalastuksia ohjataan kalavarojen kestävään hyödyntämiseen silloinkin, kun tiedot ovat vähäiset.

Pyyntiponnistus

Saaliiden poisheittämistä ja mahdollisuuksia laittomaan kalastukseen on TACien ohella pyritty vähentämään pyyntiponnistuksen hallinnoinnilla (eli rajoittamalla kalastusalusten merelläoloaikaa). Pyyntiponnistuksen hallinnointi on tärkeä säilyttämistoimenpide, jota käytetään useissa pitkän aikavälin hoitosuunnitelmissa, jotka koskevat esimerkiksi Pohjan- ja Itämeren turskaa, Pohjanmeren punakampelaa ja merianturaa, Englannin kanaalin länsiosan merianturaa sekä eteläisen kummeliturskan ja keisarihummerin kantoja (liite II).

Liitteessä II esitetty Skotlannin länsipuolen ja Pohjanmeren turskakantoja koskeva kokonaispyyntiponnistus ei ole pienentynyt, ja pyyntiponnistus Pyreneiden niemimaan Atlantin puoleisilla vesillä verkkoja (> 60 mm:n silmäkoko) ja pohjasiimoja käyttäen on lisääntynyt. Tilanteen on muututtava, sillä näille alueille tehtyjen turskan ja kummeliturskan hoitosuunnitelmien mukaan pyyntiponnistuksen ja kalastuskuolevuuden olisi pienennyttävä eikä kasvettava. Toimenpiteitä tullaan ehdottamaan sen varmistamiseksi, että eteläisen kummeliturskan pohjasiimalla ja seisovilla verkoilla tapahtuva pyyntiponnistus vähenee.

Pyyntiponnistuksen hallinnointijärjestelyt ovat monimutkaisia ja edellyttävät huolellista analyysia. Tätä varten komissio pyytää asianomaisia osapuolia ilmoittamaan pyyntiponnistuksen hallinnointijärjestelmää koskevista ongelmista 1. syyskuuta mennessä, jotta asia voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon ennen loppuvuodesta tehtäviä päätöksiä.

Jos pyyntiponnistuksen hallinnointijärjestelmää koskevia ongelmia tuodaan esiin mainitun päivämäärän jälkeen, komissio lykkää järjestelmän muutosehdotuksia, kunnes seuraavana vuonna voidaan tehdä perusteellinen arviointi. Siihen asti pyyntiponnistustasoja on mukautettava suunnitelmien mukaisesti.

MONIVUOTISIIN SUUNNITELMIIN PERUSTUVA HOITO

Monien nykyisten hoitosuunnitelmien tavoitteena on elvyttää huvenneita kantoja eikä niinkään hoitaa niitä siten, että kantojen tila parantuisi. Sen vuoksi suunnitelmia olisi tarkistettava, jotta liikakalastus saataisiin asteittain loppumaan vuoteen 2015 mennessä.

Seuraavia suunnitelmia tarkistetaan parhaillaan: Englannin kanaalin länsiosan meriantura, turskakannat, Pohjanmeren meriantura- ja punakampelakannat, kolja, silli, Pohjameren seiti, eteläinen kummeliturska ja keisarihummeri sekä Biskajanlahden meriantura.

Komissio laatii pohjoista kummeliturskaa koskevan uuden ehdotuksen, jos sitä varten on tieteellistä näyttöä, ja saattaa soveltaa monilajista lähestymistapaa, sillä kummeliturskaa pyydetään monilajikalastuksessa, johon kuuluu myös merikrotti.

Eräät suunnitelmat ovat jo kestävää enimmäistuottoa koskevien tavoitteiden mukaisia:

- Pohjameren kolja (hyväksytty Norjan kanssa käydyissä kahdenvälisissä neuvotteluissa)

- Skotlannin länsipuolen silli

- Pohjanmeren silli

- Atlantin-Skandinavian silli (asiaomaisten rannikkovaltioiden hyväksymä)

- Mustakitaturska (asiaomaisten rannikkovaltioiden hyväksymä)

Biskajanlahden sardellia ja piikkimakrillia koskevista suunnitelmista keskustellaan edelleen parlamentissa ja neuvostossa. Kehitteillä on esimerkiksi Itämeren pelagisia kantoja koskevia lisäsuunnitelmia.

Välimerellä puolestaan laaditaan eräille kalastuksille kansainvälisiä pitkän aikavälin suunnitelmia. Välimerta koskevan asetuksen[5] mukaan EU:n jäsenvaltioiden olisi laadittava monivuotiset suunnitelmat kansallisella tasolla. Tätä on jo ryhdytty toteuttamaan ja toteutus jatkuu.

TYÖSKENTELYTAPA TACEJA KOSKEVIEN EHDOTUSTEN TEKEMISEKSI

Silloin kun TACeille tai pyyntiponnistustasoille on vahvistettu pitkän aikavälin suunnitelmat, niitä on noudatettava. Tämä on paras lähestymistapa pitkän aikavälin kestävyyden varmistamiseksi. Silloin kun TACeista ja muista toimenpiteistä on sovittu kolmansien maiden kanssa, niitä on sovellettava.

TACit olisi vahvistettava kestävän enimmäistuoton strategian mukaisiin kattaviin tietoihin, määrällisiin analyyseihin ja ennusteisiin perustuvien tieteellisten lausuntojen mukaisesti. Myös silloin kun tällainen lausunto on saatavilla, sitä olisi käytettävä sellaisenaan kiintiöiden tai pyyntiponnistuksen tason vahvistamiseksi. Kyseisen strategian asteittainen täytäntöönpano vuoteen 2015 mennessä voidaan kuitenkin hyväksyä, jos se on lausunnon kanssa yhteensopivaa.

Silloin kun tieteellistä lausuntoa ei ole tai kun kannan ja asianmukaisen saaliin koon laskemiseksi ei ole saatavilla riittävästi tietoa, on syytä on varovaisempi. Kuten kohdassa 4.1 mainitaan, TACiin olisi sovellettava 25 prosentin vähennystä ja jäsenvaltioiden olisi toteutettava kiireellisiä toimenpiteitä asianmukaisen kalastuksen tason määrittämiseksi.

EHDOTUSTEN AIKATAULU

Yksittäisten ehdotusten aikataulu vaihtelee alueiden mukaan. Useimpien EU:n kantojen TACeja koskevat päätökset on viime vuosina tehty joulukuussa lokakuun keskivaiheilla julkaistujen ehdotusten perusteella. Atlantin, Pohjanmeren ja muiden alueiden osalta olisi mahdollista tehdä ehdotukset ja päätökset aiemmin, jos päätökset tehtäisiin erillään Norjan ja muiden kolmansien maiden kanssa käytävissä neuvotteluissa hyväksyttävien kalastusmahdollisuuksien kirjaamisesta.

Jos tällainen uusi rakenne hyväksytään, aikataulu voisi olla seuraavanlainen:

Kalastusmahdollisuuksia koskeva asetus | Lausunto saatavilla | Komission ehdotus | Neuvoston suunniteltu hyväksyntä |

Mustameri | lokakuu | marraskuu | joulukuu |

Itämeri | toukokuu | syyskuun alku | lokakuu |

Yksinomaan EU:n kannat Atlantilla, Pohjanmerellä ja muilla alueilla | kesäkuu(*) | syyskuu | marraskuu |

Jaetut kannat Atlantilla ja Pohjanmerellä sekä kansainvälisesti hoidetut kannat Antarktiksella ja muilla alueilla | lokakuu(*) | marraskuu | joulukuu |

(*) ICESin alustava lausunto monille kannoille kesäkuussa, lisätietoja heinäkuussa. Lausunto pelagisista ja laajalle levinneistä lajeista saadaan lokakuussa.

PÄÄTELMÄT

Komissio pyytää Euroopan kansalaisia, Euroopan parlamenttia, neuvostossa edustettuina olevia jäsenvaltioita, alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia ja neuvoa-antavaa kalatalous- ja vesiviljelykomiteaa esittämään näkemyksensä edellä kuvaillusta lähestymistavasta, jonka tavoitteena on kestävä kalastuksenhoito yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden mukaisesti.

LIITE I a – Koillis-Atlantti ja sen lähivedet

Taulukko 1. Kannan tilaa koskevat tieteelliset lausunnot | Kalakantojen lukumäärä |

Edellä olevien perusteiden mukaan luokitellut kannat (viitearvosta sovittu) | 1 | 0,9 |

Muut kannat, joita ei ole luokiteltu puutteellisten tietojen vuoksi (viitearvosta ei vielä sovittu) | 110 | 99,1 |

Huomioon otetut kannat (19 lajista) | 111 | 100 |

Luokitellut kannat: |

Alentunut lisääntymiskyky | 1 | 100,0 |

Täysimääräinen lisääntymiskyky | 0 | 0,0 |

Kannat yhteensä | 1 | 100 |

2 – Välimeren ja Mustanmeren kantojen liikakalastusta koskevat tieteelliset lausunnot | Lkm | % |

Perusteiden mukaan luokitellut kannat (viitearvosta sovittu) | 61 | 55,0 |

Muut kannat, joita ei ole luokiteltu puutteellisten tietojen vuoksi (viitearvosta ei vielä sovittu) | 50 | 45,0 |

Huomioon otetut kannat (19 lajista) | 111 | 100 |

Luokitellut kannat: |

Kantaa kalastetaan liikaa (yli Fmsy:n tai likiarvon) | 50 | 82,0 |

Kantaa kalastetaan Fmsy:n tai sen likiarvon tasolla tai alapuolella | 11 | 18,0 |

Kannat yhteensä | 61 | 100 |

LIITE II – Pyyntiponnistus, jota säännellään monivuotisin suunnitelmin (jäsenvaltioiden STECF:lle ilmoittamat tiedot)

(yhteisen tutkimuskeskuksen toimittamat tiedot)

[pic] Kuva 1. Säännelty pyyntiponnistus läntisellä Itämerellä

[pic]

Kuva 2. Säännelty pyyntiponnistus keskisellä Itämerellä

[pic] Kuva 3. Säännelty pyyntiponnistus Kattegatissa

[pic]Kuva 4 . Säännelty pyyntiponnistus Pohjanmerellä, Skagerrakissa ja Englannin kanaalin itäosassa

[pic]Kuva 5 . Säännelty pyyntiponnistus Irlanninmerellä

[pic]Kuva 6 . Säännelty pyyntiponnistus Skotlannin länsipuolella

[pic]

Kuva 7 . Säännelty pyyntiponnistus Englannin kanaalin länsiosassa

[pic]

Kuva 8 . Säännelty pyyntiponnistus Pyreneiden niemimaan Atlantin puoleisilla vesillä Huom . Viime vuodesta poikkeava suuntaus johtuu lähinnä Espanjan toimittamien tietojen paranemisesta.

[1] EU:n kalastusalan kestävyyden edistäminen kestävän enimmäistuoton avulla. Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille, KOM(2006) 360 lopullinen.

[2] Kertomus jäsenvaltioiden toimista vuonna 2009 kalastuskapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien välisen kestävän tasapainon saavuttamiseksi. Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle. KOM(2011).

[3] Taulukko eurooppalaisista kiintiöistä ja vastaavista ”liikennevaloista” on seuraavassa osoitteessa:

http://ec.europa.eu/fisheries/documentation/publications/poster_tac2011_en.pdf

Kalakantojen tilasta tehty kokonaisanalyysi on osoitteissa www.ices.dk ja https://stecf.jrc.ec.europa.eu.

[4] KOM(2000) 1 lopullinen.

[5] Neuvoston asetus (EY) N:o 1967/2006.

[6] Kalastuksen kestävän enimmäistuoton taso (Fmsy) on se kalastustoiminnan määrä, jolla kannasta saadaan enimmäistuotto pitkällä aikavälillä heikentämättä kantojen tuotantokykyä lyhyellä aikavälillä.

[7] Kestävä saalis tarkoittaa ICES:in ja STECF:n varovaisuusperiaatetta noudattaen suosittamaa saalista, mukaan luettuna pitkän aikavälin suunnitelman täytäntöönpano, jos se on varovaisuusperiaatteen mukaista.