Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52011AE1864

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi merenkulkijoiden vähimmäiskoulutuksesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/106/EY muuttamisesta” KOM(2011) 555 lopullinen – 2011/0239 (COD)

EUVL C 43, 15.2.2012, p. 69–72 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

15.2.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 43/69


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi merenkulkijoiden vähimmäiskoulutuksesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/106/EY muuttamisesta”

KOM(2011) 555 lopullinen – 2011/0239 (COD)

2012/C 43/16

Esittelijä: Anna BREDIMA

Euroopan unionin neuvosto päätti 30. syyskuuta 2011 ja Euroopan parlamentti 28. syyskuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 100 artiklan 2 kohdan ja 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi merenkulkijoiden vähimmäiskoulutuksesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/106/EY muuttamisesta

KOM(2011) 555 lopullinen – 2011/0239 (COD).

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 23. marraskuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 7.–8. joulukuuta 2011 pitämässään 476. täysistunnossa (joulukuun 7. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 176 puolesta ja 3 vastaan 10:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   Merialan koulutuksen parantaminen vaikuttaa oleellisesti alan ammattien kiinnostavuuteen EU:ssa ja lisää samalla merialan turvallisuutta. Merialan osaamisella on strateginen merkitys, kun ajatellaan EU:n maailmanlaajuisesti johtavan aseman säilymistä alalla.

1.2   ETSK kannattaa ehdotusta direktiiviksi merenkulkijoiden vähimmäiskoulutuksesta annetun direktiivin 2008/106/EY mukauttamisesta Manilan konferenssissa sovittuihin kansainvälisen merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskevan (STCW)yleissopimuksen muutoksiin.

1.3   On erityisen tärkeää, että EU:n jäsenvaltiot hyväksyvät ehdotetun direktiivin, sillä Manilan konferenssissa sovittujen STCW-yleissopimuksen muutosten voimaantulon myötä vuoteen 2012 mennessä merenkulkijoiden koulutukseen tullaan soveltamaan taitoja, ammattinimikkeitä, turvallisuutta ja pätevyyskirjojen myöntämistä koskevia uusia sääntöjä.

1.4   ETSK vastustaa 15 artiklan 11 kohdan ehdotettua muotoilua, jonka mukaan ”jäsenvaltiot voivat hyväksyä tai rekisteröidä sellaisia työehtosopimuksia, joissa sallitaan poikkeusten tekeminen vaadituista [merenkulkijoiden] lepoajoista”. EU:n direktiivin ei tulisi poiketa olemassa olevan kansainvälisen ja EU-tason lainsäädännön (ILO:n yleissopimus 180, merityötä koskeva ILO:n yleissopimus [2006] ja direktiivi 1999/63/EY) muotoilusta. Viimeksi mainittu merenkulkijoiden työajan järjestämisestä annettu direktiivi syntyi työmarkkinaosapuolten pitkien ja vaikeiden neuvotteluiden myötävaikutuksella ja EU:n toimielinten tulisi kunnioittaa tätä sosiaalidialogin tulosta.

1.5   ETSK ehdottaa lepo- ja työaikojen kirjaamisen vakiomuodon määrittelyä direktiivissä. Vakiomuoto voisi tukeutua aluksen työjärjestelytaulukoiden sekä merenkulkijoiden lepo- ja työaikojen kirjausmuotojen kehittämistä koskeviin IMO:n/ILO:n suuntaviivoihin.

1.6   STCW-yleissopimus tulee voimaan 1. tammikuuta 2012, mutta ETSK panee merkille, että ehdotettu direktiivi ei tule voimaan ennen heinäkuuta 2012 EU:n neuvoston ja parlamentin valmistelevien lainsäädäntömenettelyiden vuoksi. ETSK kiinnittää huomiota siihen, että EU:n ulkopuolisen satamavalvonnan tahojen kanssa tulee esiintymään ongelmia merenkulkijoiden uusien työaikojen osalta, ja alkuvaiheessa EU:n merenkulkijoilta tulee puuttumaan STCW 2010 -pätevyyskirjat. Sen vuoksi oikeudellinen täsmennys on tarpeen.

1.7   Mitä tulee kolmansiin maihin kohdistuvaan arviointiin niiden koulutuslaitosten ja pätevyyskirjojen tunnustamista varten, ETSK katsoo, että nykyisen kolmen kuukauden määräajan pidentäminen 18 kuukauteen on asianmukaista, kun otetaan huomioon merivaltioiden suuri työtaakka ja muiden maiden resurssien puute.

1.8   ETSK pitää myönteisenä, että EU:n jäsenvaltioiden on toimitettava Euroopan komissiolle vakiomuotoisia tietoja merenkulkijoiden pätevyyskirjoista tilastollista analysointia varten.

1.9   ETSK esittää, että ehdotettuun direktiiviin sisällytettäisiin STCW-yleissopimuksen määräysten mukainen sähkömiesten pätevyyskirjan määritelmä.

1.10   Eri puolilla maailmaa tapahtuvien merirosvohyökkäysten nopea lisääntyminen huomioon ottaen ETSK kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan kiireellisesti merenkulkijoiden koulutusta näiden hyökkäysten torjumiseksi. Tällaisen koulutuksen tulisi perustua YK:n parhaisiin hallintokäytäntöihin sekä alusten ja satamarakenteiden kansainväliseen turvasäännöstöön (ISPS).

2.   Johdanto

2.1   Merenkulkijoiden laadukas koulutus on kannattavan merenkulun edellytys. Myös maailmanlaajuisten talousongelmien pyörteissä merenkulkijoiden koulutus tulisi nähdä sijoituksena eikä kustannustekijänä. Alan koulutus on keino parantaa merialan turvallisuutta.

2.2   Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) vuonna 1978 hyväksymä merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskeva yleissopimus (STCW-yleissopimus) kattaa ensisijaisesti päällystön jäsenten koulutusvaatimuksia. STCW-yleissopimusta on muutettu ensin vuonna 1995 ja sen jälkeen kesäkuussa 2010 Manilassa.

2.3   ETSK on korostanut eurooppalaisen merenkulkualan osaamisen merkitystä samoin kuin EU-direktiivien johdonmukaisuutta STCW-yleissopimuksen kanssa useissa lausunnoissaan (1). ETSK:n 11. maaliskuuta 2010 aiheesta ”Merenkulkualan ammattien kiinnostavuuden lisääminen EU:ssa” järjestämässä konferenssissa todettiin, että merialan koulutuksen parantaminen on yksi pääkeinoista, joilla nuoria voidaan saada valitsemaan ura merialalla. EU:n on elintärkeää säilyttää 250 000 ihmisen merenkulkijakuntansa, sillä jos heidät menetetään, niin se saattaa tarkoittaa samalla yli 2 miljoonan muun työpaikan menettämistä EU:n merisektorilta. Näin ollen alan koulutuksen parantamisella on strateginen merkitys, kun ajatellaan EU:n maailmanlaajuisesti johtavan aseman säilymistä merialalla.

2.4   Ehdotetulla direktiiviä 2008/106/EY muuttavalla direktiivillä on kaksi tarkoitusta: ensiksi yksinkertaistaa ja mukauttaa EU:n lainsäädäntöä kansainvälisiin sääntöihin soveltamalla Manilassa vuonna 2010 muutettua STCW-yleissopimusta (1978) ja toiseksi asettaa EU:n jäsenvaltioille vaatimuksia toimittaa pätevyyskirjoja koskevia tietoja sekä pidentää kolmansien maiden koulutusjärjestelmien tunnustamisen määräaikaa. Uudet kansainväliset standardit tulevat voimaan 1. tammikuuta 2012. EU:n tasolla kaavailtu täytäntöönpanon määräaika on 31. joulukuuta 2012. Päämääränä on varmistaa ajantasaistetun STCW-yleissopimuksen yhdenmukainen soveltaminen EU:n jäsenvaltioissa sekä taata, että jäsenvaltion lipun alla purjehtivilla aluksilla työskentelevät merenkulkijat, joilla on EU:n ulkopuolisen maan myöntämä pätevyyskirja, ovat saaneet asianmukaisen koulutuksen.

3.   Yleistä

3.1   Vuoteen 2012 mennessä merenkulkijoiden koulutukseen tullaan soveltamaan taitoja, ammattinimikkeitä, turvallisuutta ja pätevyyskirjojen myöntämistä koskevia uusia sääntöjä. Koulutus ja pätevyyden valvonta ovat ratkaisevan tärkeitä merenkulun turvallisuuden kannalta, sillä onnettomuuksia tapahtuu todennäköisemmin, mikäli koulutus on puutteellista eikä pätevyyttä valvota asianmukaisesti. IMO:n STCW-yleissopimus on yksi neljästä keskeisestä merenkulkualan maailmanlaajuisesta sopimuksesta. Kolme muuta ovat kansainvälinen yleissopimus ihmishengen turvallisuudesta merellä (SOLAS), kansainvälinen yleissopimus alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä (MARPOL) ja merityötä koskeva yleissopimus (MLC). Koska EU:n jäsenvaltiot ovat myös allekirjoittaneet yleissopimuksen, on tärkeää, että kansainvälinen ja EU:n lainsäädäntö ovat yhdenmukaisia. Näillä muutoksilla nostetaan vaatimuksia, jotka koskevat terveydentilaa, työkuntoisuutta ja alkoholin väärinkäyttöä, ja niiden myötä otetaan käyttöön uusia ammattinimikkeitä (kuten pätevä miehistö ja sähkömestari) ja kaikkien merenkulkijoiden turvallisuuskoulutus sekä yksinkertaistetaan ja selkeytetään pätevyyskirjojen muotoja. Ehdotettu direktiivi sisältää menettelyitä (komiteamenettely ja kolmansien maiden koulutuslaitosten tunnustaminen) koskevia parannuksia ja vaatimuksen, jonka mukaan jäsenvaltioiden on toimitettava tietoja merenkulkijoiden koulutuksesta.

3.2   ETSK kannattaa ehdotusta, jolla merenkulkijoiden vähimmäiskoulutuksesta annettu direktiivi 2008/106/EY pyritään mukauttamaan Manilan konferenssissa sovittuihin STCW-yleissopimuksen muutoksiin. Ehdotuksen mukaan Euroopan komission tulee taata asianmukaisesti STCW-yleissopimuksen toimeenpano jäsenvaltioissa. Siinä edellytetään myös, että STCW-yleissopimusta on noudatettava, kun kolmansien maiden koulutuslaitoksia ja pätevyyskirjoja arvioidaan niiden mahdollista tunnustamista ajatellen. Vaikka suuri osa ehdotuksesta koostuu Manilan muutosten siirtämisestä samasanaisesti EU:n lainsäädäntöön, siinä ehdotetaan kuitenkin myös maltillisia muutoksia voimassa oleviin EU-säännöksiin, jotka koskevat merenkulkijoiden pätevyyskirjojen tunnustamista.

3.3   ETSK toteaa, että Euroopan komission (liikenteen ja liikkumisen pääosasto) merialan työllisyyttä ja kilpailukykyä käsittelevä erityistyöryhmä esitti heinäkuussa 2011 suosituksia STCW-yleissopimukseen Manilassa tehtyjen muutosten siirtämisestä EU:n lainsäädäntöön. Koulutuksen standardoiminen maailmanlaajuisella tasolla merkitsee, että eurooppalaisilla laivoilla voi palvella hyvin koulutettuja merenkulkijoita riippumatta siitä, missä miehistö koulutetaan. Liikenneasioista vastaava komission jäsen Siim Kallas huomautti perustellusti, että ”koska merikuljetukset ovat globaali toimiala, on ratkaisevan tärkeää, että koulutuksen vähimmäisvaatimukset asetetaan kansainvälisesti”.

3.4   ETSK puolestaan totesi vastikään antamassaan liikennepolitiikan valkoista kirjaa käsittelevässä lausunnossa (”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma (valkoinen kirja)”, CESE 1607/2011, 26. lokakuuta 2011, esittelijä Pierre-Jean Coulon, toinen esittelijä Stefan Back), että ”EU:n lainsäädännön olisi oltava täysin yhdenmukainen kansainvälisen lainsäädännön, erityisesti Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskevan säännöstön kanssa”.

3.5   Viimeaikaisten tutkimusten valossa huolestuttava ilmiö ovat erityisesti alipäällystön ja miehistön keskuudessa esiintyvät väärennetyt pätevyyskirjat kansainvälisillä markkinoilla, mikä herättää epäilyksiä todistusten myöntämisen luotettavuudesta. Lisäksi useat muista kuin EU-maista peräisin olevat alipäällystöön ja miehistöön kuuluvat eivät kykene korvaamaan tällaisen työvoiman puutetta EU:n työmarkkinoilla kulttuuristen erojen, kieliongelmien ja työllistämistä koskevien rajoitteiden vuoksi (2).

4.   Erityistä

4.1   Ehdotetun direktiivin 15 artiklan 9 kohta (Päivittäisten lepoaikojen kirjaaminen vakiomuodossa)

4.1.1   Ehdotetun direktiivin 15 artiklan 9 kohdassa ei määritellä vakiomuotoa lepo- ja työaikojen kirjaamiselle, joka kuuluu hallintotahojen velvoitteisiin. Manilassa muutetun STCW-yleissopimuksen A-VIII/1 osaston kohdan 7 mukaan vakiomuoto tukeutuu aluksen työjärjestelytaulukoiden sekä merenkulkijoiden lepo- ja työtuntien kirjausmuotojen kehittämistä koskeviin IMO:n/ILO:n suuntaviivoihin. Lisäksi myös ILO:n puitteissa vuonna 2006 tehdyn merityötä koskevan yleissopimuksen määräyksessä 2.3 ja standardin A2.3 kohdissa 10 ja 11 on viitattu työ- ja lepotuntien kirjaamisen vakiomuotoon.

4.1.2   ETSK ehdottaa lepo- ja työtuntien kirjaamisen vakiomuodon määrittelyä direktiiviluonnoksessa. Vakiomuodon tulisi tukeutua aluksen työjärjestelytaulukoiden sekä merenkulkijoiden lepo- ja työtuntien kirjausmuotojen kehittämistä koskeviin IMO:n/ILO:n suuntaviivoihin.

4.2   Ehdotetun direktiivin 15 artiklan 11 kohta (Lepoajat)

4.2.1   Ehdotetun direktiivin 15 artiklan 11 kohdan tarkistetun muotoilun mukaan ”jäsenvaltiot voivat hyväksyä tai rekisteröidä sellaisia työehtosopimuksia, joissa sallitaan poikkeusten tekeminen vaadituista lepoajoista”. Tämä on merkittävä kavennus verrattuna voimassa olevan kansainvälisen ja eurooppalaisen lainsäädännön (tarkistetun STCW-yleissopimuksen ja ILO:n yleissopimuksen 180 ja siis myös ILO:n merityötä koskevan yleissopimuksen) muotoiluun.

4.2.2   Ehdotetun direktiivin 15 artiklan 11 kohdan muotoilu poikkeaa Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestön (ECSA) ja Euroopan unionin kuljetusalojen ammattiliiton (FST) tekemästä, merenkulkijoiden työajan järjestämistä koskevasta sopimuksesta (solmittu 21.6.1999) ja sen pohjalta annetusta neuvoston direktiivistä 1999/63/EY. Tällaiset sopimukset ovat työmarkkinaosapuolten pitkien ja vaikeiden neuvotteluiden tulos, ja ne rakentuvat herkälle tasapainolle. Työmarkkinaosapuolten sopimusten muotoiluun tehtävät mukautukset ja muutokset tulisi aina toteuttaa työmarkkinaosapuolten kesken käytävien keskusteluiden ja neuvotteluiden perusteella. Ehdotetun direktiivin 15 artiklan 11 kohdan uusi ahdas muotoilu ei perustu työmarkkinaosapuolten kesken käytyihin keskusteluihin tai neuvotteluihin. Euroopan komissio on tehnyt tämän muutoksen kuulematta etukäteen työmarkkinaosapuolia. ETSK kehottaa komissiota noudattamaan merenkulkijoiden työajan järjestämistä koskevan, työmarkkinaosapuolten sopimukseen nojaavan direktiivin 1999/63/EY sanamuotoa.

4.3   Uuden direktiivin voimaantulo

4.3.1   Manilan konferenssissa sovitut STCW-yleissopimuksen muutokset tulevat voimaan 1. tammikuuta 2012. Ottaen kuitenkin huomioon ministerineuvoston ja Euroopan parlamentin tavanomainen lainsäädäntöprosessi, Euroopan komissio on ennakoinut, että ”koska tätä ehdotusta ei keretä hyväksyä mainittuun päivämäärään (1.1.2012) mennessä, ehdotetun direktiivin olisi tultava voimaan mahdollisimman pian sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä”.

4.3.2   Direktiivin hyväksymisen viivästyminen aiheuttaa paradoksaalisesti oikeudellisen ristiriidan Manilan konferenssissa muutetun STCW-yleissopimuksen ja muutetun STCW-direktiivin välillä, erityisesti voimaantulopäivämäärän osalta. Jäsenvaltiot joko eivät noudata kansainvälisiä velvoitteitaan 1. tammikuuta 2012 tai – jos ne ratifioivat yleissopimuksen – ne eivät noudata voimassa olevaa STCW-direktiiviä. Todennäköisesti jäsenvaltiot odottavat direktiivin lopullista kohtaloa ennen Manilan sopimuksen ratifiointia. Tällä välin EU:n jäsenvaltion lipun alla purjehtivat alukset jatkavat liikennöintiä kolmansiin maihin, jotka ovat jo saattaneet ratifioida Manilan sopimuksen. Tämä aiheuttaisi vakavia ongelmia jäsenvaltion lipun alla purjehtiville aluksille, koska kyseiset EU:n lippuvaltiot eivät vielä noudattaisi Manilan sopimuksen sääntöjä.

4.3.3   ETSK huomauttaa, että EU:n ulkopuolella tulee esiintymän ongelmia satamavaltioiden harjoittaman valvonnan suhteen, erityisesti lepoaikoja koskevien uusien sääntöjen osalta. Tämä huoli liittyy lepotunteja koskevien uusien vaatimusten täyttämiseen. Pitäisi selkeästi todeta, että eräillä EU:n jäsenvaltion lipun alla purjehtivilla aluksilla tulee olemaan EU:n ulkopuolisissa satamissa ongelmia satamavaltioiden harjoittaman valvonnan suhteen. On mahdollista, että EU:n merenkulkijoiden kilpailukyky romahtaa, kun heillä ei ole alkuvaiheessa STCW-2010-pätevyyskirjoja. Lisäksi tulee esiintymään ongelmia pätevyyskirjojen tunnustamisen sekä EU:n ulkopuolisten maiden EU:n merenkulkijoille myöntämien kelpoisuustodistusten voimassaoloaikojen suhteen. Edellä esitetyn perusteella oikeudellinen täsmennys on tarpeen.

4.4   Kolmansien maiden koulutusjärjestelmien ja pätevyyskirjojen tunnustaminen

4.4.1   Koulutuslaitosten ja pätevyystodistusten tunnustamista varten suoritettavan kolmansien maiden arvioinnin nykyistä kolmen kuukauden määräaikaa pidennetään ehdotuksessa 18 kuukauteen. Osa jäsenvaltioista toivoo pitempää määräaikaa merivaltioiden (esimerkiksi Maltan) suuren työtaakan tai muiden maiden resurssien puutteen vuoksi. ETSK katsoo, että määräajan pidentäminen on asianmukaista merivaltioiden suuri työtaakka huomioon ottaen.

4.5   STCW-tietojärjestelmä

4.5.1   Komissio pahoittelee pätevyyskirjoja koskevien epätarkkojen tietojen esiintymistä. Komissio ehdottaa, että kansallisissa rekistereissä olevia tietoja kerättäisiin yhtenäistetyllä ja johdonmukaisella tavalla. ETSK pitää myönteisenä, että EU:n jäsenvaltioiden on toimitettava Euroopan komissiolle standardoituja tietoja merenkulkijoiden pätevyyskirjoista tilastollista analysointia varten. EMSA:n STCW-tietojärjestelmän käyttö vaadittujen tietojen keräämiseksi auttaisi alaa määrittämään laskennallisesti nykyistä ja arvioimaan tulevaa merenkulkijoiden tarjontaa ja kysyntää.

4.6   Sähkömiesten pätevyyskirja

4.6.1   Vaikka ehdotetussa direktiivissä viitataan sääntöön III/7, niin säännön I/1 (36) mukaista sähkömiehille myönnettävän pätevyyskirjan määritelmää ei ole sisällytetty ehdotukseen uudeksi direktiiviksi.

4.6.2   ETSK ehdottaa, että direktiiviehdotukseen lisättäisiin seuraava STCW-yleissopimuksen säännön I/1 (36) sisältämä sähkömiehille myönnettävän pätevyyskirjan määritelmä: ” ’Sähkömiehellä’ tarkoitetaan miehistön jäsentä, jolla on yleissopimuksen määräyksen III/7 mukainen pätevyys.”.

4.7   Koulutus merirosvohyökkäysten torjumiseksi

4.7.1   ETSK ennakoi, että merenkulkijoiden koulutusta merirosvohyökkäysten torjumiseksi tullaan tarvitsemaan, kun otetaan huomioon merirosvousilmiön nopea kärjistyminen ja sen vaikutukset merenkulkijoihin. Komitea kehottaa siksi komissiota tarkastelemaan asiaa yhdessä jäsenvaltioiden kanssa ja ottamaan siinä yhteydessä huomioon YK:n parhaiden hallintokäytäntöjen ja alusten ja satamien kansainvälisen turvasäännöstön (ISPS-säännöstön) asiaankuuluvat (merirosvouksen torjuntaa koskevat) säännöt.

Bryssel 7. joulukuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  EUVL C 168, 20.7.2007, s. 50–56

EUVL C 211, 19.8.2008, s. 31–36

EUVL C 255, 22.9.2010, s. 103–109

EUVL C 248, 25.8.2011, s. 22–30

EYVL C 14, 16.1.2001, s. 41

EYVL C 80, 3.4.2002, s. 9–14

EUVL C 133, 6.6.2003, s. 23–25

EUVL C 157, 28.6.2005, s. 42–47

EUVL C 157, 28.6.2005, s. 53–55

EUVL C 97, 28.4.2007, s. 33–34

EUVL C 151, 17.6.2008, s. 35.

(2)  EYVL C 80. 3.1.2002, s. 9–14.


Top