25.8.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 248/92

—

Enemmistön komitean jäsenistä sekä sen puheenjohtajan tulee olla riippumattomia.

—

Joidenkin komitean jäsenten asiantuntemuksen tulee liittyä asianomaisen yrityksen toimialan erityispiirteisiin erityisesti pankkialalla.

—

Tarkastusvaliokunnan tai valvontakomitean ei tulisi ainoastaan valvoa vaan myös kantaa todella vastuu tarkastusprosessin asianmukaisuudesta.

—

lakisääteisen tilintarkastajan tehtävien ja niihin liittyvän vastuun tarkentaminen

—

lakisääteisen tilintarkastajan raportoinnin selventäminen ja ymmärrettävyyden parantaminen etenkin olemassa olevien riskien osalta

—

tilintarkastuksen kehittäminen kohti yritystarkastusta, siten että sen yhteydessä kommentoidaan hallinto- tai valvontaelimen laatimaa analyysiä liiketoimintamallin kestävyydestä, rahoitusaseman vakaudesta sekä yrittäjyysriskin havaittavuudesta ja siihen sovellettavasta lähestymistavasta

—

lakisääteisen tilintarkastajan ja yrityksen valvontaelinten välisen tilikauden aikaisen viestinnän vahvistaminen jo tarkastuksen aikana.

—

Raportoinnin laatua on parannettava erityisesti yritysstrategian ja riskinhallinnan osalta.

—

Tarkastusvaliokuntien merkitys on tunnustettava nykyistä laajemmin, ja sen vuoksi on korostettava enemmän niiden osallistumista tilinpäätösraportoinnin oikeellisuuden varmistamiseen.

—

Tarkastusvaliokuntien on kannettava nykyistä avoimemmalla tavalla vastuunsa vuosikertomuksen oikeellisuudesta muun muassa valvomalla ulkoisten tilintarkastajien toimintaa.

—

Tarkastusvaliokunnille sekä sijoittajille on annettava enemmän tietoa tarkastusprosessista, ja tilintarkastajien vastuualaa on laajennettava.

—

Vuosikertomusten saatavuutta on parannettava teknologiaa käyttämällä.

1.

Johdon on kuvailtava nykyistä yksityiskohtaisemmin toimenpiteet, joihin se ryhtyy varmistaakseen niiden tietojen luotettavuuden, joihin yrityksen johtaminen sekä johtajiston toiminta perustuu, sekä varmistaakseen entistä avoimemman tiedottamisen yrityksen liiketoiminnasta ja kaikista siihen liittyvistä riskeistä.

2.

Lakisääteisten tilintarkastajien on laadittava kertomuksia, joihin sisältyy tarkastusvaliokunnan toiminnan täydellisyyttä ja asianmukaisuutta käsittelevä osa ja joissa kiinnitetään huomiota kaikkiin seikkoihin, joita tilintarkastajat pitävät väärinä tai epäjohdonmukaisina tilinpäätöstietojen tai tarkastuksen yhteydessä saamiensa tietojen valossa.

3.

Tarkastusvaliokuntien tai valvontakomiteoiden mahdollisuuksia valvoa yritysjohdon ja lakisääteisten tilintarkastajien toimintaa olisi vahvistettava lisäämällä avoimuutta, siten että kyseiset elimet laativat nykyistä täydellisempiä raportteja, joissa selitetään erityisesti, miten ne ovat kantaneet vastuunsa vuosikertomuksen oikeellisuudesta ja muista niiden vastuulle kuuluvista tehtävistä, kuten ulkoisen tarkastusprosessin valvonnasta ja lakisääteisen tilintarkastajan nimeämisestä.

1.

tarkkailtava tilinpäätösraportoinnin prosessia;

2.

seurattava yrityksen sisäisen valvonnan, mahdollisen sisäisen tarkastuksen ja riskinhallintajärjestelmien tehokkuutta;

3.

valvottava tilinpäätöksen ja konsolidoidun tilinpäätöksen lakisääteistä tilintarkastusta.

1)

Ks. tämän lausunnon tekstijakso 1.

2)

Tilintarkastuskertomusten todenperäisyys on ehdoton edellytys yhteiskunnan toiminnalle, koska se on laajasti riippuvainen osakeyhtiöiden suorituskyvystä markkinataloudessa. Yleinen etu vaatii, että yritykset selviytyvät ja menestyvät. Tähän liittyy moninainen yhdistelmä eri etunäkökohtia: osakkeenomistajat, velkakirjanhaltijat, pankkiirit ja muut luotonantajat ovat riippuvaisia kertomuksista arvioidessaan investointiensa ja lainojensa turvallisuutta; työntekijät ovat riippuvaisia kertomuksista arvioidessaan työpaikkojensa ja palkkojensa turvallisuutta; muut sidosryhmät ovat riippuvaisia kertomuksista arvioidessaan yritystä työnantajana, toimittajana tai asiakkaana; paikallisyhteisöt ja paikallis- ja keskushallinnot turvautuvat tilinpäätöksiin arvioidessaan yrityksen yhteiskunnallista panosta sekä sen veronmaksukykyä.

Näiden näkökohtien lisäksi pankeilla ja muilla luottolaitoksilla on perusluonteinen rooli markkinatalouden toiminnassa. Finanssikriisin aikana pankit eivät kyenneet täyttämään rooliaan rahan kierrättäjinä taloudessa. Tämän vuoksi ennen kriisiä laadittujen tilintarkastuskertomusten todenperäisyys on aiheellisesti asetettu kyseenalaiseksi. Tilinpäätösten oikeellisuus ja riittävyys on EU:n poliittisen, sosiaalisen ja taloudellisen organisaation kulmakivi. Lakisääteisiä tilintarkastuksia tekevät yritykset ovat vastuussa yleisen edun puolustamisesta.

3)

Kyllä, koska tilintarkastuskertomukset eivät ole tarkoituksenmukaisia. Ne eivät heijasta lakisääteisten tilintarkastajien tekemää työtä. IFRS-kirjanpitokäytännön myötä myös tarkastettujen tilinpäätösten tarkoituksenmukaisuus saattaa vähetä erityisesti pankkien tapauksessa.

4)

Tarkastukset eivät nykyisessä muodossaan sovi tähän tarkoitukseen. Yrityksen taloudellinen tila riippuu jatkuvasti sen liiketoimintamallin muutoksensietokyvystä (resilienssistä). Liiketoimintamallin testaaminen on pääasiassa instituutioiden ja analyytikkojen, ei lakisääteisten tilintarkastajien, tehtävä. Siitä huolimatta muutoksia tarvitaan. Johtajiston on raportoitava nykyistä avoimemmin yrityksen todellisesta tilasta. Lakisääteisen tilintarkastajan tehtävänä tulisi tämän jälkeen olla tilinpäätöksen ulkoinen vahvistaminen. Voidakseen tehdä tämän lakisääteisellä tilintarkastajalla on oltava alakohtaista erityistietoa luontaisista riskeistä. Tällainen ymmärrys näyttää puuttuneen, kun pankkien aktiivat ovat monimutkaistuneet. Tässä yhteydessä olisi myös selitettävä arviot, joita on tehty yritystoiminnan jatkuvuuden vahvistamiseksi.

5)

Kyllä. Lakisääteiset tilintarkastajat esittävät lyhyitä kommentteja tilintarkastuskertomuksessa ja tilinpäätöksessä, mutta niissä suuntaudutaan menettelyihin eivätkä ne paljasta mitään tarkastajan havainnoista, huolenaiheista tai arvioista. Kyse ei ole pelkästään menetelmien selittämisestä. Johtajiston on selitettävä omat arvionsa ja päätöksensä, minkä jälkeen lakisääteisten tilintarkastajien olisi kerrottava, mitä menettelyä noudattaen he ovat tulleet siihen lopputulokseen, että tilinpäätöksessä annettava kuva todella on oikea ja riittävä. Tässä yhteydessä on tärkeää varmistaa, etteivät lakisääteiset tilintarkastajat jälleen kerran turvaudu vakioilmaisujen käyttöön.

6)

Ammatillista kriittisyyttä voidaan vahvistaa edistämällä koulutusta, muuta kuin tilintarkastustoimintaa koskevaa asiantuntemusta, tarkastustulosten vertaisarviointia sekä tilintarkastuspartnerien johtamistaitoja. Lisäksi tilintarkastajien toiminnan nykyistä suurempaa avoimuutta koskevat, kohdassa 2 esitetyt vaatimukset edellyttävät, että lakisääteiset tilintarkastajat soveltavat ammatillista kriittisyyttä nykyistä tiukemmin. Ammatillisen kurinpitoelimen perustaminen kuhunkin jäsenvaltioon vahvistaisi kriittisyyttä.

Taloudellinen riippumattomuus lisäisi todennäköisesti entisestään ammatillista kriittisyyttä. Tarkastusvaliokunnan tai valvontakomitean olisi tarkasteltava ja arvioitava kriittisesti tilintarkastusasiakkaille tarjottavien muiden kuin tilintarkastuspalveluiden skaalaa, jotta voidaan rajoittaa kaikkia eturistiriitoja ammatillisen kriittisyyden harjoittamisen ja asiakkaalta saatavien tärkeiden tulojen säilyttämisen välillä. Kriittisyyttä vahvistaisi mahdollisesti myös se, jos pakolliset tarjouskilpailut (kysymys 18) vähentäisivät tarkastuksesta kulloinkin vastaavan tilintarkastusyrityksen toimeksiannon pitkäaikaisen jatkumisen todennäköisyyttä.

7)

Ei. Osakkeenomistajien ja sidosryhmien olisi syytä olla huolissaan, jos lakisääteisten tilintarkastajien täytyy esittää varaumia johtajiston kertomukseen. Johtajiston ja/tai tarkastusvaliokunnan tai valvontakomitean raportoinnin avoimuuden lisääminen saattaa kuitenkin selventää sidosryhmille syitä, joiden vuoksi lakisääteinen tilintarkastaja on esittänyt tilintarkastuskertomuksessa varaumia.

Pankkien tapauksessa varaumien antaminen voi synnyttää luottamuskriisin, millä voi olla vaikutuksia koko järjestelmään. Sen vuoksi lakisääteisen tilintarkastajan olisi raportoitava kaikista huolenaiheista mahdollisimman nopeasti sääntely- ja valvontaviranomaisille, jotta mahdollisiin ongelmiin voidaan puuttua nopeasti.

8)

Lakisääteiset tilintarkastajat ovat vastuussa osakkeenomistajille sekä niiden lisäksi myös työntekijöille ja muille sidosryhmille. Ne eivät raportoi erikseen sidosryhmille. Yritys on vastuussa tiedottamisesta sidosryhmille. Kuten tekstijaksossa 2 ehdotetaan, sekä johtajiston että lakisääteisten tilintarkastajien olisi lisättävä tiedottamistaan yrityksen valvontaelimille, osakkeenomistajille, työntekijöille ja muille sidosryhmille, ja tiedotuksen avoimuutta olisi lisättävä.

ETSK kehottaa lisäksi lakisääteistä tilintarkastajaa tuomaan havaitut riskit nykyistä selvemmin esille hallinto- tai valvontaelimiä varten laadittavissa tarkastusraporteissa. Lakisääteisen tilintarkastajan tulisi tiedottaa yritystoiminnan jatkuvuutta vaarantavista mahdollisista riskeistä. Tässä yhteydessä tulisi esittää näkemyksiä mahdollisista riskiskenaarioista ja vahinkojen suuruudesta sekä niiden todennäköisyyksistä. Tilinpäätöksen laatimisperiaatteen vaikutukset yrityksen varallisuuteen, rahoitukseen ja tulokseen tulisi esittää nykyistä avoimemmin.

9)

Pankkikriisin perusteella voidaan päätellä, ettei säännöllistä ja asianmukaista vuoropuhelua käyty kaikissa tapauksissa. Tarkastusvaliokunnan roolin korostaminen parantaisi viestintää.

10)

Ehkä, mutta ei kuitenkaan ennen kuin EU:n tasolla on sovittu mahdollisista raportointivaatimuksista.

11)

Sidosryhmien asemaa on käsitelty edellä kysymyksen 8 yhteydessä. Ajoitus ei ole ongelma.

12)

Komission olisi tarkasteltava uudelleen IFRS-kirjanpitokäytännön käyttöönoton vaikutuksia, erityisesti kun ajatellaan sen soveltamista pankeissa. On esitetty huolia siitä, että IFRS-kirjanpitokäytännössä menettely ja standardien noudattaminen ovat syrjäyttäneet maltillisuuden ja konservatiivisen kirjanpidon kaltaiset kriittiset käsitteet. On todisteita siitä, että rajoittamalla tilintarkastajien liikkumavaraa terveen harkinnan käytössä IFRS-kirjanpitokäytäntö tarjoaa aikaisempaa vähemmän varmuutta. Siihen liittyy myös erityispuutteita, kuten kyvyttömyys ottaa huomioon ennustetut tappiot.

Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuoneen teettämän tutkimuksen mukaan (suullinen tieto) IFRS-kirjanpitokäytännön puutteet ovat erityisen vakavat pankkien tilintarkastusten osalta. (3)

13)

Komitea kannattaa niiden käyttöönottoa. Tässä yhteydessä on kuitenkin noudatettava tiukkaa puolueettomuutta jäsenvaltioiden asianomaisiin oikeusjärjestelmiin nähden.

14)

Ne pitäisi ottaa käyttöön mahdollisesti asetuksella.

15)

Ei välttämättä.

16)

Ristiriita on mahdollinen, mutta hallittavissa. Lakisääteisten tilintarkastajien nimittäminen ja uudelleennimittäminen on tehtävä nykyistä avoimemmin, kuten tekstijaksossa 2 muotoilluissa ehdotuksissa esitetään. Se, että nimittämisestä vastaa yritys (tarkastusvaliokunta tai valvontakomitea), antaa mahdollisuuden nimittää sellainen lakisääteinen tilintarkastaja, joka kykenee parhaiten vastaamaan asianomaisen yrityksen erityisvaatimuksiin esimerkiksi liiketoiminta-alan tuntemuksen tai tarvittavan kansainvälisen ulottuvuuden osalta.

17)

Ei tavanomaisissa olosuhteissa. Asiaa saattaa kuitenkin olla aiheellista pohtia järjestelmän kannalta tärkeiden instituutioiden, kuten suurten pankkien, tapauksessa. Jos valvojat ovat säännöllisesti yhteydessä järjestelmän kannalta tärkeiden instituutioiden lakisääteisiin tilintarkastajiin ja ne ovat tyytymättömiä näiden suorituskykyyn tai riippumattomuuteen, valvojilla tulisi olla valta vaatia instituutiota tekemään muutoksia. Kyseessä pitäisi olla ainoastaan varavaltuus, koska valvojan esittämistä huolenaiheista tietoinen yritys tekee muutokset todennäköisesti itse.

18)

Vastauksensa aluksi ETSK varoittaa, että kaikkien nykyiseen tilanteeseen ehdotettavien muutosten vaikutukset on arvioitava erittäin tarkoin.

Tarkastusryhmien ja johtajien kierrätys sekä puheenjohtajien, toimitusjohtajien ja talousjohtajien tavanomainen urakierto merkitsevät sitä, että yksilötasolla suhteiden vaihtelu on täysin riittävää. Ongelma on yritysten välinen: lakisääteisten tilintarkastajien tarve säilyttää asiakkaansa ja asiakkaan halu säilyttää tilintarkasta, jonka toimintaan se on tyytyväinen. Tällaiset pitkäaikaiset suhteet saattavat vaarantaa riippumattomuuden ja ammatillisen kriittisyyden.

ETSK ei kannata lakisääteisten tilintarkastustoimeksiantojen pituuden rajoittamista säätämällä tilintarkastajien vaihtaminen pakolliseksi. Komitea suosittaa kuitenkin, että suuret yritykset velvoitettaisiin kilpailuttamaan lakisääteiset tilintarkastussopimuksensa uudelleen kuudesta kahdeksaan vuoden välein. Kutsu osallistua tarjouskilpailuun olisi lähetettävä ainakin yhdelle yritykselle, joka ei kuulu neljän suuren tilintarkastusyhteisön joukkoon. Tällainen menettely ei välttämättä johda lakisääteisen tilintarkastajan vaihtumiseen. Prosessin on siksi oltava avoin. Tarkastusvaliokunnan olisi selitettävä tarjouspyynnön ja tekemänsä päätöksen perusteet. Sen olisi myös järjestettävä tässä yhteydessä kokous tärkeimpien sidosryhmiensä kanssa.

19)

Lakisääteisiä tilintarkastuksia tekevien yritysten mahdollisuuksia tarjota muita kuin tilintarkastuspalveluita muille kuin lakisääteisiä tilintarkastuspalveluita ostaville asiakasyrityksilleen ei tulisi rajoittaa, mutta mainittuja palveluita tulisi tarjota tilintarkastusasiakkaille ainoastaan tarkastusvaliokunnan tai valvontakomitean nimenomaisella suostumuksella. Suurten yritysten lakisääteisten tilintarkastusten riippumattomuuden korostamiseksi lakisääteisen tilintarkastajan ei tulisi tarjota asiakkaalleen riskineuvontaa eikä sen tulisi toimia sisäisenä tarkastajana. Veroneuvontapalvelujen tarjontaa olisi rajoitettava aina kun asiaan voi liittyä merkittäviä eturistiriitoja. Muihin kuin tilintarkastuspalveluihin ei yleisesti ottaen tulisi sisältyä konsultointi- eikä kirjanpitopalveluita. Konsultointipalvelut aiheuttavat vähemmän todennäköisesti eturistiriitoja lakisääteiseen tilintarkastukseen nähden kuin kirjanpitopalvelut. Tarkastusvaliokuntien olisi hyväksyttävä kaikki lakisääteisten tilintarkastajien tarjoamat muut kuin tilintarkastuspalvelut, siten että eturistiriidat vältetään. Niiden olisi myös seurattava näiden muiden kuin tilintarkastuspalveluiden kokonaisarvoa, ja kyseinen summa olisi julkaistava vuosikertomuksessa.

Pk-yritysten tapauksessa voitaisiin harkita vähemmän tiukkaa järjestelmää. Pk-yrityksiä on kaikenmuotoisia ja -kokoisia. Useissa tapauksissa olisi järkevää, että lakisääteinen tilintarkastaja tarjoaisi vero- ja riskineuvontapalvelut.

20)

Tähän voidaan vastata vain kunkin tilintarkastusyrityksen jäsenvaltiotasolla saamien kokonaistulojen osalta. Eettisiä tilintarkastusstandardeja käsittelevän kansainvälisen lautakunnan IESBA:n eettisten sääntöjen mukainen nykyinen yläraja, jonka mukaan kansallisella tasolla toimiva yritys voi saada yhdeltä asiakkaalta enintään 15 prosenttia kaikista palkkioistaan, on järkevä sen havaitsemiseksi, että tilintarkastuspalkkiot riippuvat tarkastettavan yrityksen mittasuhteista ja tarkastustoiminnan monimutkaisuudesta. Asiakkaat pyrkivät sitkeästi alentamaan näitä palkkioita. Muusta kuin tilintarkastustoiminnasta saaduista palkkioista olisi raportoitava erikseen.

21)

Kyllä, mutta kyseisten sääntöjen yhteydessä on otettava huomioon, että neljän suuren tilintarkastusyhteisön verkostot muodostuvat kansallisella tasolla toimivista erillisistä yrityksistä sen sijaan, että kukin niistä olisi yksi yksikkö. Tilintarkastusyritysten on julkaistava tilinpäätöksensä aivan samoin kuin tarkastamiensa yritysten.

22)

Joillakin lainkäyttöalueilla tilintarkastajat antavat vuosittain virallisen vakuutuksen riippumattomuudestaan. Yhdessä jäsenvaltiossa ne noudattavat valtion tilintarkastusyrityksiä varten laatimia sääntöjä. Eturistiriidan syntyessä niiden on luovuttava jostakin tehtävästään. Lisäksi tilintarkastusyritysten olisi palkattava riippumattomia johtajia ja neuvonantajia.

23)

Rajavastuuyhtiö on tilintarkastusyrityksille houkutteleva rakenne. Vertailukohtana on luottoluokituslaitosten osakeyhtiörakenne, joka epäilemättä vaikutti jossain määrin finanssikriisiin johtaneisiin tuhoisiin luokituspäätöksiin. Jos uhkana ei ole rajoittamattomaan vastuuseen joutuminen jäsenvaltioiden tuomioistuimissa, kumppanuusjärjestelyjen olisi oltava riittävän vahvat. Jos muut yhtiöittämismuodot auttavat kuitenkin laajentamaan markkinoita, niihin olisi kannustettava. Vastuun rajaamisesta voisi olla kahdenlaista hyötyä: se edistäisi uuden pääoman saamista markkinoille ja kannustaisi keskisuuria tilintarkastusyrityksiä tekemään aggressiivisia tarjouksia suurten yritysten toimeksiantojen saamiseksi.

24)

Konsernien tilintarkastajilla tulisi ilman muuta olla tarvittavat valtuudet ja tiedonsaantioikeudet, jotta ne voisivat kaikilta osin kantaa vastuunsa konsernin osakkeenomistajia kohtaan.

25)

Tilintarkastusyritysten standardien, toimilupien ja kansainvälisten verkostojen kaltaisiin kysymyksiin liittyy kansainvälinen ulottuvuus. Tilintarkastusyritysten toimintamuotona ovat kuitenkin jäsenvaltioiden valvonnan alla olevat maakohtaiset yksiköt. ETSK kannattaa kansallisten valvojien kollegion luomista EU:n uuden finanssivalvontakehyksen yhteyteen.

26)

Tiettyjä lakisääteisiä vaatimuksia on jo olemassa, joskin on todisteita lakisääteisten tilintarkastajien ja valvojien vuoropuhelun keskeytymisestä tietyissä jäsenvaltioissa kriisiä edeltäneinä vuosina. ETSK suosittelee, että Euroopan uusi pankkiviranomainen määrittelee pankkikohtaiset vaatimukset. Sääntelyviranomaisten olisi lisäksi pidettävä hallitusta ja sen puheenjohtajaa vastuullisina yhteydenpidosta niiden kanssa, ja niiden olisi voitava määrätä seuraamuksia siinä tapauksessa, että yritys jättää tiedottamatta keskeisistä asioista.

27)

Komitean mielestä vaara markkinoiden vääristymisestä on todellinen. Se ei kuitenkaan usko, että minkään tilintarkastusyrityksen konkurssi aiheuttaisi välittömän järjestelmäriskin. Riippumattomuuden ja markkinoiden toiminnan näkökulmasta ainoastaan kolmen yrityksen hallitseva asema ei kuitenkaan olisi missään tapauksessa hyväksyttävissä. Äskettäinen finanssi- ja talouskriisi on korostanut sitä tosiasiaa, että riskinhallinnan on katettava kaikki mahdolliset tilanteet.

28)

Ranskassa lainsäädäntö vaatii, että vähintään kahden yrityksen muodostaman ryhmittymän on tarkastettava yritysten tilit. Samanlaisia säännöksiä oli aikaisemmin myös Tanskassa, mutta niistä luovuttiin, koska niitä ei enää pidetty tarpeellisina. Ranskassa tätä järjestelyä on sovellettu vuodesta 1966 pörssiyhtiöihin. Vuonna 1984, jolloin angloamerikkalaiset tilintarkastusyritykset kasvattivat nopeasti markkinaosuuksiaan, se ulotettiin koskemaan konsolidoidun tilinpäätöksen julkaisemiseen velvoitettuja yhtiöitä. Kyseinen politiikka on ollut tietyssä määrin onnistunutta. Vuoden 2003 tietojen pohjalta vuonna 2006 tehdyn tutkimuksen (4) mukaan tutkituista 468 ranskalaisyrityksestä 54:ssä tilintarkastuksen teki kaksi neljästä suuresta tilintarkastusyrityksestä, 241:ssä (51,5 prosenttia) yksi neljästä suuresta yrityksestä ja yksi ranskalaisyritys ja lopuissa 173:ssa suurten ja pienten ranskalaisyritysten erilaiset kokonpanot.

Ranskan tilintarkastusmarkkinat eivät ole muotoutuneet pelkästään lainsäädäntötoimenpiteiden tuloksena. Yritysten omistus on Ranskassa paljon keskittyneempää kuin anglosaksisissa maissa, mikä vaikuttaa tilintarkastusta koskeviin vaatimuksiin. Esimerkkinä voidaan todeta, että yli 73 prosentissa ranskalaisyrityksistä yksi suurin sijoittaja omistaa 25 prosenttia tai enemmän yrityksestä. Suurimpia omistajaryhmiä ovat yritykset (34 prosenttia), perheet (25 prosenttia) ja suuri yleisö (21 prosenttia), kun taas kansainvälisten sijoittajien osuus on vain 8,5 prosenttia.

Tutkimuksen tulosten mukaan ”neljän suuren tilintarkastusyrityksen käyttö lisääntyy erityisesti, jos yrityksen omistusrakenne on vähemmän keskittynyt siten että yhden suuren omistajaryhmän sijaan sen omistajina useampia kansainvälisiä ja julkisia investoijia. Neljän suuren tilintarkastusyrityksen käyttö on sen sijaan vähemmän todennäköistä suurelta osin perheomistuksessa olevissa yrityksissä. Neljän suuren tilintarkastusyrityksen käyttö on lisäksi todennäköisempää instituutioiden (pankkien ja eläkerahastojen) omistusosuuden kasvaessa. On myös tärkeää huomata, että eräät näistä omistajuuteen liittyvistä erityispiirteistä ovat lisäksi yhteydessä siihen, että käytetään pikemminkin kahta kuin yhtä neljästä suuresta tilintarkastusyrityksestä”.

Kun otetaan huomioon kyseinen yhteys omistajuuden ja tilintarkastuskäytäntöjen välillä, näiden tulosten perusteella ei voida turvallisesti vetää sitä johtopäätöstä, että Ranskan oikeudellinen ympäristö määrittelisi yksin tilintarkastusmarkkinoiden rakenteen Ranskassa. On kuitenkin huomautettava, että toisin kuin komission ehdotuksessa Ranskan lainsäädännössä ei edellytetä, että ”pieni” yritys liittyy yhteen ”suuren” yrityksen kanssa yhteisten tilintarkastusten toteuttamiseksi. Kuten komissio toteaa, vihreästä kirjasta järjestetyn kuulemisen yhteydessä tähän kysymykseen saatiin useita erilaisia vastuksia erityisesti siitä, parantavatko yhteiset tarkastukset tilinpäätöksiä vai lisäävätkö ne byrokratiaa ja kustannuksia.

Kysymykseen voidaan vastata, että yhteiset tarkastukset lisäisivät pienempien yritysten osallistumista suurten yritysten markkinoille. Siitä, vähentäisikö tämä todella keskittymistä ja millä aikavälillä näin tapahtuisi, ETSK kehottaa komissiota tekemään perusteellisen vaikutustenarvioinnin ennen minkään johtopäätöksen tekemistä asiasta. ETSK:n mielestä oligopoliin voitaisiin puuttua myös kilpailulainsäädännön avulla.

29)

ETSK ei kannata tilintarkastajien pakollista vaihtamista. Tarjouskilpailujen pakollisen järjestämisen osalta ks. ETSK:n vastaus kysymykseen 18.

30)

ETSK kannattaa sitä, että lopetetaan neljän suuren tilintarkastusyrityksen kaikenlainen aiheeton suosiminen esimerkiksi pankkisopimusten avulla. Toimeksiantojen pakollinen antaminen ainoastaan neljälle suurelle tulisi kieltää. Komissio voisi harkita sertifiointijärjestelmän käyttöönottoa, jotta voidaan todistaa seuraavan tason tilintarkastusyritysten pätevyys tarkastaa suurten yritysten tilejä.

31)

Sekä tilintarkastusyrityksiä että kansallisia sääntelyviranomaisia varten olisi oltava valmiussuunnitelmat. Tilintarkastusyritykset ovat kansainvälisiä verkostoja. Paras strategia olisi keskittyä minkä tahansa jäsenvaltiotason konkurssin torjumiseen samalla kun varmistetaan muun verkoston asianmukainen toiminta. Likvidaatiosuunnitelmilla olisi oltava keskeinen rooli kaikissa torjuntastrategioissa. Mahdollisten ongelmien aikainen havaitseminen helpottaisi torjuntasuunnitelmien täytäntöönpanoa.

32)

Kuten vastauksessaan kysymykseen 18, ETSK vaatii, että kaikkien tällä alalla harkittavien toimenpiteiden vaikutukset arvioidaan perusteellisesti. Kun Aasian tulevat supervallat laajentavat toimintaansa kaikkialla maailmassa, niiden tilintarkastusyritykset seuraavat todennäköisesti asiakkaitaan. Kaikkia valtiolähtöisiä toimenpiteitä, joilla pyritään pakottamaan tilintarkastusmarkkinoita muutokseen, olisi tarkasteltava 20 vuoden aikajänteellä. Lisäksi olisi kiinnitettävä vakavaa huomiota lainsäädännön mahdollisiin tarkoituksen vastaisiin vaikutuksiin.

On vaikea ajatella paluuta entiseen, mutta tärkeää on varmistaa kilpailulainsäädännön noudattaminen tilintarkastusmarkkinoilla. ETSK kannattaa jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisille aseman korostamista alkaen Saksasta, Alankomaista ja Yhdistyneestä kuningaskunnasta. Kilpailuviranomaisten olisi myös tutkittava tarkoin kaikki ehdotetut neljän suuren tilintarkastusyrityksen yrityshankinnat.

33)

Sääntöjen ja sovellettavien lakien yhdenmukaistaminen voisi olla ensimmäinen askel. Myös ISA-standardien käyttöönotosta olisi apua. Vero-, lainsäädäntö- ja kielierot 27 jäsenvaltion välillä muodostavat epäilemättä esteen täysimittaiselle rajatylittävälle liikkuvuudelle.

34)

Kyllä, mutta asiaan liittyviä ongelmia ei tule aliarvioida. Tilintarkastajien eurooppalaisen toimiluvan käyttöönotto lakisääteisen IFRS-tilinpäätösraportoinnin alalla on ajateltavissa oleva ratkaisu. Päätösten siitä, mitkä tilintarkastajat tai lakisääteiset tilintarkastusyritykset voisivat saada tällaisen toimiluvan, on siksi perustuttava tarkastuksen tekijän kykyyn tai haluun tarkastaa IFRS-tilinpäätöksiä.

35)

Pk-yrityksiä on kaikenmuotoisia ja -kokoisia. Jos niiden toimintaan liittyy ulkoisia investointeja tai merkittäviä pankkijärjestelyjä ja/tai arvoketjunsa asianmukaisuudesta huolestuneita toimittajia, on vaikea nähdä moniakaan oikoteitä. Hyväksytyn tilintarkastajan tekemä tarkastus voisi riittää mikroyrityksille, jotka vastaavat itse omasta rahoituksestaan.

36)

Kyllä, mutta tällaista kieltoa ei ole perusteltu.

37)

Ks. kysymys 35. Pienten yritysten tarkastukset ovat joka tapauksessa suppeita ja yksinkertaisia.

38)

Varmistamalla G20-ryhmän maiden sekä finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän (FSB) osallistuminen. Aluksi tärkein toimenpide olisi kuitenkin G8-maiden tasolla tehtävä yhteistyö, siten että kiinnitetään erityishuomiota yhteyksiin Yhdysvaltojen sääntelyelimiin.