52010DC0191

[pic] | EUROOPAN KOMISSIO |

Bryssel 27.4.2010

KOM(2010)191 lopullinen

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

Euroopan energia-alan elvytysohjelman täytäntöönpanosta

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

Euroopan energia-alan elvytysohjelman täytäntöönpanosta

1. Euroopan energia-alan elvytysohjelma: synty ja luonne

Tausta ja perustelut

Euroopan energia-alan elvytysohjelman ( European Energy Programme for Recovery , EEPR) taustalla on Euroopan talous- ja finanssikriisin johdosta laadittu Euroopan talouden elvytyssuunnitelma, jonka komissio hyväksyi 26. marraskuuta 2008. Suunnitelmassa vaadittiin koordinoituja kansallisia toimia ja niitä täydentäviä EU:n toimia, joilla pyritään lisäämään ostovoimaa ja kasvattamaan kysyntää 200 miljardin euron suuruisen finanssipoliittisen elvytyspaketin kautta. Tässä yhteydessä Euroopan energiainfrastruktuurin ja tuotantolaitosten nykyaikaistaminen esitettiin yhtenä ensisijaisista toimista, ja ehdotettiin, että siihen myönnettäisiin lisävaroja EU:n talousarviosta. Eurooppa-neuvosto hyväksyi suunnitelman joulukuussa 2008 ja pyysi komissiota esittämään luettelon konkreettisista energiahankkeista. Myös toisessa tärkeässä poliittisessa asiakirjassa, komission marraskuussa 2008 laatimassa ja keväällä 2009 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa hyväksytyssä toisessa strategisessa energiakatsauksessa, asetettiin EU:n energia-alan prioriteetit tuleviksi vuosiksi.

Talous- ja finanssikriisin laajetessa oli tarpeen käyttää julkisia varoja energiaverkkoihin ja innovatiiviseen uusiutuvan energian tuotantoon tehtävien investointien helpottamiseksi ja hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin kehittämisen nopeuttamiseksi. Laman seurauksena jo suunnitellut hankkeet olivat vaarassa viivästyä tai peruuntua kokonaan, mikä olisi heikentänyt energian toimitusvarmuutta unionissa ja energiajakelun laatua loppukäyttäjille. EU ehdotti joukkoa tarkoin kohdennettuja, tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä edistääkseen energia-alan investointeja.

Tätä taustaa vasten Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät asetuksen (EY) N:o 663/2009 Euroopan energia-alan elvytysohjelmasta[1]. Elvytysohjelma EEPR on rahoitusväline, jonka pääasiallisena tavoitteena on nopeuttaa EU:n talouden elpymistä ja auttaa saavuttamaan EU:n energia- ja ilmastopoliittiset tavoitteet: energian toimitusvarmuuden turvaamisen ja energiahuollon monipuolistamisen; energian sisämarkkinoiden toimivuuden ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen.

Innovatiivinen lähestymistapa

Näihin tavoitteisiin pyrkimiseksi elvytysohjelmaan on osoitettu 3 980 miljoonan euron suuruinen rahoituspaketti, josta tuetaan kolmea alaohjelmaa. Asetuksessa kohdennetaan 2 365 miljoonaa euroa kaasu- ja sähköinfrastruktuurihankkeisiin, 565 miljoonaa euroa merituulivoimahankkeisiin ( offshore wind electricity , OWE) ja 1 050 miljoonaa euroa hiilidioksidin talteenotto- ja varastointihankkeisiin ( carbon capture and storage , CCS). Tämä unionin rahoitusosuus myönnetään avustuksina hankkeiden vetäjille näillä ohjelma-aloilla. Hankkeet on valikoitu ennalta ja esitetty asetuksen liitteessä olevassa luettelossa, mutta käytännön toimenpiteet niiden toteuttamiseksi sekä niiden vetäjät valitaan ehdotuspyyntöjen kautta yksityiskohtaisten tukikelpoisuus-, valinta- ja myöntämisperusteiden pohjalta. Avustukset voivat kattaa kaasu- ja sähköinfrastruktuurihankkeissa sekä merituulivoimahankkeissa enintään 50 prosenttia ja hiilidioksidin talteenotto- ja varastointihankkeissa enintään 80 prosenttia tukikelpoisista investointikustannuksista.

[pic]

Elvytysohjelma on innovatiivinen lähestymistapa unionin infrastruktuureihin ja teknologian käyttöönottoon annettavaan unionin rahoitukseen energia-alalla. On ensimmäinen kerta, kun EU:n talousarviosta on osoitettu alalle näin suuri rahoitussumma. Kyseessä on merkittävä muutos, kun sitä verrataan suhteellisen pieniin määriin, joita komissio on tähän asti myöntänyt Euroopan laajuisten energiaverkkojen (TEN-E) ohjelmasta, tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelmista (RTD FP) ja Euroopan älykkään energiahuollon (IEE) ohjelmasta. Keskimäärin TEN-E-ohjelmasta myönnetään energiahankkeille vuosittain noin 20 miljoonaa euroa, tutkimuksen seitsemännestä puiteohjelmasta noin 300 miljoonaa euroa ja IEE-ohjelmasta noin 100 miljoonaa euroa. Olisi kuitenkin huomattava, että EU tukee energiahankkeita myös muiden rahoitusvälineiden kautta, kuten rakennerahastoista ja Euroopan investointipankin lainoin ja erityisin rahoitusvälinein.

Elvytysohjelma on suunniteltu sen erityistavoitteiden mukaisesti. Talouden elpymisen kannalta piristysruiske on tehokas, jos rahaa voidaan injektoida talouteen nopeasti. EEPR-asetuksessa noudatetaan tätä periaatetta siten, että siinä edellytetään, että oikeudelliset sitoumukset elvytysohjelman täytäntöönpanosta tehdään 31. päivään joulukuuta 2010 mennessä. Lisäksi asetuksessa edellytetään, että avustusten myöntämisperusteena on myös niiden toimenpiteiden valmiusaste, joille elvytysohjelman rahoitusta haetaan, erityisesti niiden valmius käynnistää pääomamenot vuonna 2010.

Saadakseen aikaan suurimman mahdollisen vaikutuksen sekä energiapoliittisten että talouden elvytystavoitteiden saralla, elvytysohjelmassa keskitytään suhteellisen pieneen määrään strategisesti erittäin tärkeitä hankkeita. Hankkeet yksilöitiin toisessa strategisessa energiakatsauksessa ja strategisessa energiateknologiasuunnitelmassa esitettyjen EU:n energiapoliittisten suuntaviivojen mukaisesti ottaen huomioon TEN-E-ohjelman toimeenpanon edistyminen ja riittävä maantieteellinen tasapaino sekä sidosryhmien kanssa käydyt kuulemiset ohjelman kattamilla aloilla. Tämän lähestymistavan mukaisesti avustukset myönnetään sen perusteella, kuinka hakija kykenee osaltaan edistämään EU:n laajuisten energiaverkkojen nykyaikaistamista ja täydentämistä sekä strategisten vähähiilisten teknologioiden kehittämistä ja käyttöönottoa. Muita tärkeitä myöntämisperusteita ovat missä määrin rahoituksen puute viivästyttää toimen toteuttamista; missä määrin yhteisön avustus auttaa lisäämään julkisia ja yksityisiä investointeja; sekä sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristövaikutukset.

2. Kuinka elvytysohjelma nivoutuu EU:n energiapolitiikkaan

Pitääkseen tulevina vuosina ja vuosikymmeninä energiahuollon turvattuna, kilpailukykyisenä ja kestävänä EU:n on kiireesti laajennettava ja uudistettava energiainfrastruktuuriaan ja tehtävä se yhteentoimivaksi sekä vähennettävä hiilen käyttöä energiantuotannossaan ottamalla käyttöön strategisia vähähiilisiä teknologioita. Tämä on tehtävä, mikäli EU aikoo saavuttaa vuoteen 2020 mennessä tavoitteet, joihin jokainen jäsenvaltio on sitoutunut: vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja primäärienergian kulutusta 20 prosenttia ja kasvattaa uusiutuvien energialähteiden osuus 20 prosenttiin energian loppukulutuksesta. Elvytysohjelmassa vastataan näihin haasteisiin kolmessa alaohjelmassa.

Kaasu- ja sähköinfrastruktuurihankkeet

Kaasu- ja sähköinfrastruktuuriin on investoitava, jotta voidaan helpottaa energiakauppaa ja todella toimivien energian sisämarkkinoiden kehittymistä. Saumattomasti toimivat energian sisämarkkinat tarjoavat loppukäyttäjille laatupalveluja alhaisempaan hintaan ja mahdollistavat sen, että Euroopan unioni pystyy vastaamaan tehokkaasti kaikkiin toimitushäiriöihin, kuten sellaiseen, joka tapahtui tammikuussa 2009.

Energian siirtoon ja kauppaan EU:ssa käytettävää verkkoinfrastruktuuria on edelleen integroitava rakentamalla puuttuvia yhteyksiä. Useat jäsenvaltiot erityisesti itäisessä Euroopassa ja EU:n laitamilla on yhdistettävä paremmin muuhun EU:hun. Elvytysohjelma on näin ollen myös väline, jolla vahvistetaan jäsenvaltioiden välistä solidaarisuutta. Toimitusvarmuus edellyttää EU:n sisäisiä integroituja energiaverkkoja mutta myös energian siirtoreittien ja energialähteiden monipuolistamista EU:n rajojen ulkopuolella; tämä koskee myös energiavaroja, jotka saapuvat EU:hun nesteytetyn maakaasun muodossa.

Näissä puitteissa elvytysohjelmasta tuetaan valmiusasteeltaan kypsiä hankkeita, jotka toimintavaiheessaan:

- toimittavat Euroopan unioniin noin 50 miljardia kuutiometriä kaasua vuodessa Euroopan ulkopuolelta Nabucco-, ITGI-Poseidon- ja GALSI-putkien sekä Puolassa ja Kyproksella sijaitsevien uusien nesteytetyn maakaasun terminaalien kautta;

- vahvistavat osaltaan Euroopan kaasuputkiverkkoa kehittämällä uusia yhteyksiä tai vahvistamalla nykyisiä yhteyksiä Portugalin / Espanjan / Ranskan (kaksisuuntainen), Saksan / Belgian / Yhdistyneen kuningaskunnan (kaksisuuntainen), Romanian / Bulgarian / Kreikan / Italian, Slovakian / Unkarin (kaksisuuntainen) ja Baltian maiden / Puolan / Tanskan / Saksan välillä;

- toteuttavat virtaussuunnan kääntömahdollisuuden kaasunsiirtojärjestelmien kriittisissä yhteyskohdissa Portugalissa, Romaniassa, Itävallassa, Slovakiassa, Tšekissä, Unkarissa, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa yhteistyön ja kaasukaupan mahdollistamiseksi molempiin suuntiin läheisten maiden kanssa ja jatkoyhteyksien avulla kauempana sijaitsevien maiden kanssa;

- parantavat osaltaan Euroopan sähköverkkoa vahvistamalla yhteenliittämiskapasiteettia Espanjan ja Ranskan, Portugalin ja Espanjan, Itävallan ja Unkarin sekä Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä sekä Saksan keskiosissa;

- integroivat eristyksissä olevia alueita ja ns. energiasaaria rakentamalla uusia tärkeitä yhteyksiä Baltian maista (Viro, Latvia, Liettua) Pohjoismaiden sähkömarkkinoille (Suomi, Ruotsi, Tanska, Norja) sekä Maltasta Italiaan ja Sisiliasta Italian niemimaalle.

Merituulivoima (OWE)

Elvytysohjelman avustuksen saajiksi valitut hankkeet ovat merituulivoimasektorin edelläkävijöitä. Hankkeissa demonstroitavat ja laajassa mittakaavassa käyttöön otettavat teknologiat – innovatiiviset perustusrakenteet (painovoima-, vaippa-, kolmijalka-, kolmipylväsrakenteet), useiden megawattien meriturbiinit, moduulipohjainen verkkointegrointiteknologia – ovat välttämättömiä, jos aiotaan saavuttaa EU:n kunnianhimoiset merituulivoiman lisäämistavoitteet vuoteen 2020 ja siitä eteenpäin. Hankkeissa käsitellään tärkeimpiä haasteita, jotka komissio on yksilöinyt merituulivoimaa koskevassa tiedonannossaan ja strategisen energiateknologiasuunnitelman tuulivoimaa koskevassa teollisuusaloitteessa[2]. Elvytysohjelman avustuksilla varmistetaan ensimmäisten suurten (400 megawattia) merituulipuistojen rakentaminen, ja niiden odotetaan tuovan suoraan noin 1 500 megawattia lisäkapasiteettia hiilivapaaseen sähköntuotantoon. Avustuksilla autetaan ratkaisevalla tavalla jäsenvaltioita saavuttamaan uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä koskevat sitovat tavoitteensa vuonna 2020. Avustuksilla on myös tärkeä merkitys eurooppalaisen offshore-verkon kehittämisen ensi vaiheissa. Offshore-verkko parantaa sähkökaupan kapasiteettia sisämarkkinoilla.

Elvytysohjelman merituulivoimaosuudessa tuetaan innovatiivisten turbiinien ja merituulivoimaloiden suuren mittakaavan testausta, valmistusta ja käyttöönottoa seuraavissa hankkeissa:

- 4 hanketta, joissa rakennetaan suuria tuulivoimapuistoja Pohjanmeren rannikolle Saksaan (Bard I, Global Tech I, Nordsee Ost, Borkum West II);

- 1 hanke, jossa toteutetaan tuulivoiman testauslaitos merelle Aberdeenin ulkopuolelle (Yhdistynyt kuningaskunta);

- 1 hanke, jossa toteutetaan tuulipuiston toinen vaihe Pohjanmerellä Belgian rannikolla (Thornton Bank).

Elvytysohjelman merituulivoimaosuudessa tuetaan myös moduulipohjaisten ratkaisujen kehittämistä tuulisähkön suurten tuotantomäärien yhdistämiseksi verkkoon seuraavissa hankkeissa:

- 1 hanke, joka tarjoaa ratkaisun integroidun verkkoyhteyden luomiseksi Itämerellä Kriegers Flakin alueella sijaitseviin tuulipuistoihin (Saksa, Tanska);

- Alankomaat ja Tanskan yhdistävä kaapeli, jossa hyödynnetään HVDC-teknologiaa ja joka mahdollistaa yhteyden merituulivoimaloista maanpäälliseen sähköverkkoon;

- Shetlannin saarten ja Skotlannin (Yhdistynyt kuningaskunta) välille suunnitellun HVDC-yhteyden merellä sijaitseva solmukohta, jonka on määrä toimia terminaalialustana suunniteltujen tuulipuistojen ja muun merellä tapahtuvan energiantuotannon liittämiseksi verkkoon.

Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi (CCS)

Fossiilisilla polttoaineilla toimivat voimalat ja raskas teollisuus aiheuttavat suurimmat hiilidioksidipäästöt: niiden osuus on 52 prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä. Fossiilisia polttoaineita tullaan jatkossakin käyttämään sähköntuotannossa, ja vaikka uusiutuvien energialähteiden markkinaosuus kasvaisikin, hiilen käytön ei odoteta vähentyvän merkittävästi tulevina vuosikymmeninä. Hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin avulla hiilen määrää sähköntuotannossa voidaan kuitenkin vähentää, mikä yhdessä energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden kanssa auttaa pääsemään hiilidioksidipäästöjen vähennystavoitteisiin. Tämä teknologia ei kuitenkaan vielä ole kaupallisesti toteutettavissa, ja sitä on vielä testattava. Elvytysohjelmassa puututaan tähän ongelmaan tukemalla kuutta suuren mittakaavan CCS-demonstrointihanketta, joissa on määrä kehittää CCS-konseptia, alentaa sen investointi- ja toimintakustannuksia sekä lisätä tätä teknologiaa koskevaa yleistä tietämystä. Elvytysohjelma on ensimmäinen vaihe pyrittäessä tavoitteeseen tehdä hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin perustuva sähköntuotanto kaupallisesti toteuttamiskelpoiseksi vuoteen 2020 mennessä. Näillä uraauurtavilla hankkeilla voidaan valmistella monia uusia hankkeita, koska niissä demonstroidaan kaikkia kolmea tärkeintä hiilidioksidin talteenottoteknologiaa: jälkipolttoa, happipolttoa ja IGCC-menetelmää ( integrated gasification combined cycle ). Niissä käytetään myös kaikkia kolmea tärkeintä varastointivaihtoehtoa: varastointi suolaisiin akvifereihin maalla ja merialueella sekä tyhjentyneisiin hiilivetyvarastoihin.

Tässä yhteydessä elvytysohjelmasta tuetaan valmiusasteeltaan kypsiä CCS-hankkeita, jotka pyritään saamaan toimintaan vuoteen 2015 mennessä.

- Jaensschwaldessa (Saksassa) toteutettavassa hankkeessa demonstroidaan happipoltto- ja jälkipolttoteknologiaa vanhassa voimalaitoksessa. Hankkeessa analysoidaan kahta varastointi- ja siirtovaihtoehtoa.

- Porto Tollessa (Italiassa) asennetaan jälkipolttoon perustuvaa CCS-teknologiaa uuteen 660 megawatin hiilivoimalaan. Talteenottovaiheessa käsitellään palokaasuja, mikä vastaa 250 megawatin sähköntuotantoa. Varastointiin on suunniteltu käytettävän Adrianmerellä sijaitsevaa suolaista akviferia.

- Rotterdamissa (Alankomaissa) testataan jälkipolttoteknologiaa laitoksessa, joka vastaa 250 megawatin sähköntuotantoa. Hiilidioksidin varastointiin on suunniteltu käytettävän läheisellä merialueella sijaitsevaa tyhjentynyttä kaasukenttää. Hanke on osa Rotterdamin ilmastoaloitetta, jolla pyritään kehittämään hiilidioksidin siirto- ja varastointi-infrastruktuuria alueella.

- Belchatowissa (Puolassa) demonstroidaan jälkipolttoteknologiaa suuren ruskohiilivoimalan uudessa ylikriittisessä yksikössä. Laitoksen läheisyydessä sijaitsevia kolmea suolapitoista akviferiä tutkitaan mahdollisina varastointipaikkoina.

- Compostillassa (Espanjassa) testataan happipolttoa ja liejukerrospolttoa 30 megawatin pilottilaitoksessa, jota laajennetaan joulukuuhun 2015 mennessä yli 320 megawatin demonstrointilaitokseksi. Varastointipaikaksi on kaavailtu läheistä suolapitoista akviferiä.

- Hatfieldin (Yhdistynyt kuningaskunta) hankkeessa demonstroidaan esipolttoteknologiaa uudessa 900 megawatin IGCC-voimalassa. Varastointipaikaksi on suunniteltu Pohjanmerellä sijaitseva kaasukenttä. Hanke on osa Yorkshire Forward -aloitetta, jolla pyritään kehittämään hiilidioksidin siirto- ja varastointi-infrastruktuuria alueella.

3. Elvytysohjelman täytäntöönpano – tilannekatsaus

Komissio käynnisti 19. toukokuuta 2009 ehdotuspyynnön, joka kattoi kaikki kolme alaohjelmaa ja jolla pyydettiin hankkeiden vetäjiä toimittamaan hakemuksensa 15. heinäkuuta 2009 mennessä. Komissio sai 87 vastausta, joista 46 koski kaasu- ja sähköhankkeita, 29 merituulivoimahankkeita ja 12 hiilidioksidin talteenotto- ja varastointihankkeita. Kussakin alaohjelmassa järjestettiin erillinen ehdotusten arviointi. Kutakin alaohjelmaa koskeva arviointi käynnistyi heinäkuun 2009 toisella puoliskolla. Merituulivoima- ja CCS-alaohjelmassa arviointi saatiin päätökseen syyskuussa. Kaasu- ja sähköinfrastruktuurihankkeiden monimutkaisuuden ja hanke-ehdotusten suuren lukumäärän vuoksi tässä alaohjelmassa arviointi kesti kuitenkin kauemmin ja saatiin päätökseen marraskuussa 2009.

Komissio valmisteli arviointikomiteoiden suositusten pohjalta avustusten myöntämispäätökset kussakin alaohjelmassa. Ehdotetut myöntämispäätökset hyväksyttiin asiaa koskevissa komiteoissa[3] ja toimitettiin Euroopan parlamentin tarkasteltaviksi. Komissio hyväksyi merituulivoima- ja CCS-alaohjelmia koskevat myöntämispäätökset 9. joulukuuta 2009 ja kaasu- ja sähköinfrastruktuurihankkeita koskevat päätökset 4. maaliskuuta 2010.

Alaohjelma | Saadut ehdotukset | Valitut ehdotukset | Myönnetyt avustukset (mrd. euroa) |

Infrastruktuuri - kaasu (ml. virtaussuunnan kääntäminen) - sähkö | 46 33 13 | 43 31 12 | 2,299 1,391 0,908 |

Merituulivoima | 29 | 9 | 0,565 |

Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi | 12 | 6 | 1,000 |

YHTEENSÄ (mrd. euroa) | 3,864 |

Nykyisen arvion mukaan lähes koko elvytysohjelmaan osoitettu summa (3,98 miljardia euroa) sidotaan kevään 2010 aikana. Jäljelle tulee jäämään noin 115 miljoonan euron suuruinen summa (alle kolme prosenttia kokonaissummasta), jota ei voida sitoa hankkeisiin. Tämän määrän ei odoteta muuttuvan, ellei yksi tai useampi hankkeiden vetäjä jätä avustuksia käyttämättä sääntelyrajoitusten tai teknologisten tai markkinariskien vuoksi. Sitomatta jäävien varojen tarkka määrä on tiedossa syksyllä 2010. Komission yksiköt arvioivat parhaillaan vaihtoehtoja, joihin käyttämättä jäävät varat voitaisiin osoittaa, asetuksen johdanto-osan 7 kappaleen ja 28 artiklan sekä asetukseen liitetyn komission lausuman mukaisesti.

Heti, kun myöntämispäätökset oli tehty, komissio alkoi tehdä hankekohtaisia oikeudellisia sitoumuksia. Merituulivoima- ja CCS-hankkeita koskevat oikeudelliset sitoumukset tehdään avustussopimuksina, jotka sekä komissio että edunsaaja allekirjoittavat. Kaasu- ja sähköinfrastruktuurihankkeita varten komissio tekee hankekohtaiset avustuspäätökset ja ilmoittaa niistä edunsaajalle.

Kaasu- ja sähköinfrastruktuurihankkeet

Komissio vastaanotti 46 hanke-ehdotusta, joissa pyydettiin rahoitustukea yhteensä 2 364 miljoonaa euroa. Ehdotukset arvioi sisäinen arviointikomitea, joka koostui komission virkamiehistä ja joukosta ulkoisia riippumattomia asiantuntijoita. Arviointikomitea suositteli rahoituksen saajiksi 43:a hanketta, ja komissio päätti myöntää niille rahoitustukea 2,3 miljardia euroa (31 kaasu- ja 12 sähköhanketta). Nämä 43 avustuspäätöstä ovat valmisteilla, ja niitä koskevat päätökset ja ilmoitukset tehdään toukokuuhun 2010 mennessä.

Merituulivoimahankkeet

Merituulivoiman alaohjelma oli erityinen menestys: siihen saatiin 29 ehdotusta, joissa pyydettiin rahoitustukea yhteensä 1 669 miljoonaa euroa, joka ylittää reilusti sille alun perin osoitetun 565 miljoonan euron rahoituksen. Komission virkamiehistä koostuvan arviointikomitean suositusten perusteella komissio myönsi yhdeksälle parhaalle hanke-ehdotukselle käytettävissä olevan budjetin rajoissa 565 miljoonaa euroa. Neljä avustussopimusta on jo tehty, ja viisi muuta on allekirjoitusvaiheessa.

Hiilidioksidin talteenotto- ja varastointihankkeet

Ehdotuksia saatiin yhteensä 12 kappaletta. Yhteensä niissä pyydettiin rahoitustukea 1 770 miljoonaa euroa, kun CCS-alaohjelmalle osoitettu rahoitus oli 1 050 miljoonaa euroa. Komission virkamiehistä ja tarkkailijoina osallistuneista Euroopan investointipankin asiantuntijoista koostuvan arviointikomitean suositusten perusteella komissio myönsi miljardi euroa kuudelle parhaalle ehdotukselle. Kolme avustussopimusta on allekirjoitettu ja kolme muuta on valmisteilla.

4. Ensikatsaus tuloksiin ja saavutuksiin

Elvytysohjelman ehdotuspyyntöjen käynnistymisestä on kulunut vasta niin vähän aikaa, että ohjelman tuloksia on liian aikaista arvioida. Näinkin varhaisessa vaiheessa on kuitenkin mahdollista tehdä alustava kvalitatiivinen katsaus elvytysohjelman vaikutuksiin. Ensiksi on korostettava ehdotuspyynnön menestystä. Saatujen ehdotusten suuri määrä ja korkea laatu vahvistaa, että elvytysohjelman lähestymistapa on relevantti ja toimiala on valmis osallistumaan siihen.

On mielenkiintoista huomata, että käynnistymisestään alkaen elvytysohjelma on kiihdyttänyt infrastruktuuri-investointeja. Valittujen hankkeiden tekninen valmiusaste tarkoitti, että toteutettavuustutkimuksia, kustannus- ja markkina-analyysejä sekä investointistrategioita oli jo tehty, joissakin tapauksissa TEN-E-ohjelman rahoituksella, ennen kuin elvytysohjelma tuli kuvaan mukaan. Kuitenkin mahdollisuus saada EU:n rahoitustukea pääomamenoihin on osoittautunut ratkaisevaksi hankkeiden varsinaisen käynnistämisen kannalta. Elvytysohjelmasta saatava rahoitus on ollut erityisesti stimulantti, joka on houkutellut yhteisrahoittajia ja kannustanut niitä sitoutumaan investointeihin. Näin on ollut mahdollista ryhtyä hankkeisiin, jotka muutoin olisivat viivästyneet tai joista olisi luovuttu niiden vaikeiden rajoitusten vuoksi, joita vallalla oleva taloustilanne aiheuttaa rahoituksen saamiselle. EU:n tuella on merkittävä vipuvaikutus. Kaasu- ja sähköhankkeissa elvytysohjelmasta myönnettyjen 2,3 miljardin euron avustusten odotetaan saavan liikkeelle yksityisen sektorin investointeja jopa 22 miljardin euron edestä tulevien 3–5 vuoden aikana.

Elvytysohjelman kasvua parantava vaikutus ei kuitenkaan rajoitu ainoastaan valittuihin hankkeisiin tehtäviin suoriin investointeihin. Vaikutus ulottuu koko toimitusketjuun. Tämä näkyy jo merituulivoima-alalla, jolla hankkeet jo osaltaan edistävät työpaikkojen luomista tai turvaamista perustusrakenteita ja tuuliturbiinikomponentteja valmistavissa uusissa tehtaissa ja tuotantolinjoilla sekä niiden kokoonpanossa ja asentamisessa merialueille. Osa tästä uudesta valmistustoiminnasta tapahtuu alueilla, joilla on erityisen paljon työttömyyttä, kuten lähellä rannikkoa Cuxhavenissa Pohjois-Saksassa. Merituulivoimahankkeet ovat myös edistyneet parhaiten talousarvioiden toteutuksessa. Maaliskuun 2010 puolivälissä komissio oli suorittanut yli 65 miljoonan euron edestä ennakkomaksuja. Ajanjaksolla huhtikuusta kesäkuuhun 2010 maksetaan edelleen noin 155 miljoonaa euroa.

Myös hiilidioksidin talteenotto- ja varastointihankkeissa edistytään hyvin. Elvytysohjelman tulo yhteisrahoittajaksi on ollut ratkaiseva näiden hankkeiden ripeälle käynnistymiselle. Demonstrointivaikutus tuntuu jo Rotterdamin ja Hatfieldin hankkeissa, joiden aikomuksena on kehittyä CCS-keskuksiksi: niiden on mahdollista houkutella hiilidioksidin siirtoon ja varastointiin liittyviä uusia investointeja alueen muilta suurilta hiilidioksidipäästöjen aiheuttajilta. Ensimmäiset laitostilaukset tehdään vuoden 2010 aikana, ja ne johtavat merkittäviin pääomamenoihin ja työpaikkojen luomiseen.

5. Mahdolliset riskit hanketoteutuksessa ja haittavaikutusten lieventämistoimet

Elvytysohjelmasta tukea saavat hankkeet voivat olla teknisesti, organisatorisesti ja rahoituksellisesti erittäin monimutkaisia, minkä vuoksi niihin liittyy tietty riski. Hankkeiden onnistunut toteutus edellyttää, että kaikkea asiaa koskevaa ympäristölainsäädäntöä[4] noudatetaan, rakennusluvat saadaan ajoissa ja hankkeiden vetäjät pysyvät tekemissään rahoitussitoumuksissa. Kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten aktiivisella yhteistyöllä on tärkeää merkitys hallintomenettelyissä, joissa tarvittavat luvat myönnetään. Näiden riskien vuoksi kaasu- ja sähköhankkeita koskevissa komission hankekohtaisissa avustuspäätöksissä todetaan, että maksuja ei suoriteta ennen kuin edunsaajat ovat

- saaneet tarvittavat ympäristö- ja rakennusluvat, ja

- allekirjoittaneet vuoden 2010 loppuun mennessä investointipäätöksen eli hankkeen vetäjien virallisen sitoumuksen ryhtyä hankkeeseen.

Jos nämä ehdot eivät täyty, komissio arvioi tilanteen uudelleen ja mahdollisesti peruuttaa päätöksen ja purkaa rahoitussitoumuksen.

Joissakin merituulivoimahankkeissa suurimmat riskit liittyvät teknologiaan. Yhdessä hankkeessa esimerkiksi demonstroidaan kuuden megawatin turbiinien käyttöönottoa merialueella ensimmäistä kertaa, ja toisissa käytetään innovatiivista suurjännitteistä tasavirtateknologiaa ( high voltage direct current , HVDC) tuulisähkön yhdistämiseksi verkkoon kapasiteettimäärillä, joita ei vielä ole riittävästi testattu. Muissa hankkeissa riskit liittyvät pikemminkin rahoitukseen (lopulliset rahoituspäätökset on määrä tehdä seuraavien muutaman kuukauden kuluessa) tai hallintoon (mahdolliset viiveet lupien saamisessa). Avustussopimusten teknisissä liitteissä selitetään edunsaajien riskinhallintaa ja esitetään suunnitelmat tarvittavan lisärahoituksen ja lupien saamiseksi.

Hiilidioksidin talteenotto- ja varastointihankkeiden toteutus edistyy myös sujuvasti. On kuitenkin seurattava joitakin arkaluonteisia seikkoja. Jotta hankkeet saataisiin menestyksellä päätökseen vuoteen 2015 mennessä, kansallisen rahoituksen ja teollisuuden sitoutumisen on oltava jatkuvaa. Lisäksi jäsenvaltioiden on laadittava tarvittava hiilidioksidin varastoimista koskeva oikeudellinen kehys saattamalla CCS-direktiivi[5] osaksi kansallista lainsäädäntöään. Tällä vältetään viiveet hiilidioksidin varastointilupien saamisessa ja viime kädessä lopullisen investointipäätöksen saamisessa oikea-aikaisesti. Olisi myös asianmukaisesti lisättävä yleistä tietämystä hiilidioksidin varastoinnin turvallisuudesta, koska se on CCS-hankkeiden täytäntöönpanon kannalta ratkaisevaa.

Hankkeiden johtamisen varmistavat asiasta vastaavat komission yksiköt tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja/tai hankevetäjien kanssa. Ne saavat edunsaajilta säännöllisin väliajoin teknistä täytäntöönpanoa koskevia raportteja ja kustannusselvityksiä, ja edistystä seurataan paikan päälle tehtävin vierailuin. Elvytysohjelmasta tuettujen hankkeiden seurannassa ja ohjelman kokonaisvaikutuksia arvioitaessa komissiota avustavat tarvittaessa riippumattomat ulkoiset asiantuntijat.

[1] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 663/2009, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, yhteisön rahoitustukea energia-alan hankkeille koskevasta talouden elvytysohjelmasta.

[2] KOM(2008) 768 ja KOM(2007) 732.

[3] Merituulivoima- ja CCS-alaohjelmien osalta tutkimuksen ja kehittämisen 7. puiteohjelman ohjelmakomitea; kaasu- ja sähköinfrastruktuurihankkeiden osalta TEN-E-rahoituskomitea.

[4] On noudatettava tärkeää EU:n ympäristösäännöstöä, erityisesti tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annettua direktiiviä 85/33/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/11/EY ja direktiivillä 2003/35/EY; tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annettua direktiiviä 2001/42/EY; yleissopimusta valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista (Espoo, 1991) sekä luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annettua direktiiviä 92/43/ETY.

[5] Hiilidioksidin geologisesta varastoinnista 23 päivänä huhtikuuta 2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/31/EY.