14.12.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 339/29

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Euroopan unionin strategia Itämeren aluetta varten”

KOM(2009) 248 lopullinen

(2010/C 339/07)

Esittelijä: Michael SMYTH

Euroopan komissio päätti 10. kesäkuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Euroopan unionin strategia Itämeren aluetta varten

KOM(2009) 248 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 8. tammikuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 20.–21. tammikuuta 2010 pitämässään 459. täysistunnossa (tammikuun 20. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 198 ääntä puolesta ja 1 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät

1.1   Euroopan talous- ja sosiaalikomitea kannattaa Itämeri-strategian neljää peruspilaria, joiden tavoitteena on parantaa Itämeren alueen hyvinvointia, huolehtia Itämeren alueen turvallisuudesta, tehdä Itämeren alueen kestävä ympäristökehitys mahdolliseksi sekä parantaa Itämeren alueen yhteyksiä ja vetovoimaisuutta.

1.2   ETSK arvostaa strategian viimeistelyä edeltänyttä kattavaa kuulemisprosessia sekä siinä työmarkkinaosapuolille ja sidosryhmille osoitettua roolia. ETSK toistaa ehdotuksensa perustaa Itämeren alueen kansalaisyhteiskuntafoorumi, jonka avulla kansalaisyhteiskunta voitaisiin vaivattomammin nivoa strategian kehittämiseen.

1.3   Strategian päämäärät ja tavoitteet Itämeren alueen erittäin monimutkaisten rakenneongelmien ratkaisemiseksi ovat kunnioitettavia, mutta edessä on monia haasteita, jotka on voitettava, jotta strategia osoittautuisi tehokkaaksi. Haasteet liittyvät strategian mahdollisuuksiin tuoda lisäarvoa, hallinnointijärjestelyihin, EU:n yhteenkuuluvuuteen ja strategian ulkoisiin vaikutuksiin.

1.4   Myös Itämeri-strategian hallinnointijärjestelyistä on esitetty kriittisiä huomioita. Strategia kattaa 21 pääosaston toimialaa sekä kahdeksan jäsenvaltiota ja Venäjän. Kun nämä yhdistetään neljän pilarin, viidentoista ensisijaisalan ja lukuisan laaja-alaisen toimenpiteen kanssa, tuloksena on strategian ytimessä sijaitsevat monitahoiset hallintorakenteet, jotka saattavat estää strategian toimivuuden. ETSK katsoo, että on ryhdyttävä entistä päättäväisempiin toimiin strategian hallinnon ja siihen liittyvien järjestelyiden yksinkertaistamiseksi.

1.5   Käsillä olevassa lausunnossa toistetaan ehdotus perustaa komitean piiriin tilapäinen Itämeren alueen seurantaryhmä tai valmisteluryhmä, jotta komitea kokonaisuudessaan kykenee osallistumaan tuloksekkaasti strategian väistämättä tapahtuvaan kehittämiseen ja kehitykseen.

1.6   Yksi strategian keskeisistä haasteista on ulkoinen ulottuvuus, erityisesti koska Venäjällä on avainrooli Itämeren alueella. Venäjän osallistuminen strategiaan on määrä hoitaa pohjoiseen ulottuvuuteen kuuluvin järjestelyin. On epävarmaa, riittävätkö nämä järjestelyt varmistamaan Venäjän tehokkaan osallistumisen strategisiin toimiin.

1.7   ETSK yhtyy näkemykseen, jonka mukaan strategia ei ole pelkkä asiakirja: ennen kaikkea se on prosessi. Tämä tarkoittaa, että strategiaa pannaan toimeen ajan mittaan. Sen avulla on jo saatu kaikki jäsenvaltiot ja sidosryhmät yhdessä EU:n toimielinten kanssa sopimaan rajatusta avaintoimien ja -hankkeiden luettelosta sekä näiden toteuttamisen tarpeesta. ETSK toivoo, että strategian valmistelun aikainen innostus jatkuu ja mahdollistaa osaltaan strategian tehokkaan ja oikea-aikaisen toimeenpanon, jota voidaan mukauttaa toteutuksen aikana.

2.   Strategian taustaa

2.1   Itämeri-strategian lähtökohdat ovat vankat. Alueen on jo pitkään tiedostettu kärsivän useista vaikeista ympäristöön, talouskehitykseen ja infrastruktuureihin liittyvistä epäkohdista, jotka ovat sidoksissa toisiinsa ja riippuvaisia toisistaan. Euroopan parlamentti antoi marraskuussa 2006 päätöslauselman Itämeri-strategian laatimisesta. Komissio hyväksyi 10. kesäkuuta 2009 tässä yhteydessä määritettyä Itämeren makroaluetta koskevan strategian, joka esitettiin Eurooppa-neuvostolle 19. kesäkuuta 2009. Strategia kuului Ruotsin puheenjohtajakauden keskeisiin prioriteetteihin, ja se hyväksyttiin yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston kokouksessa Luxemburgissa 26. lokakuuta 2009.

2.2   Tämä kokonaisvaltainen strategia merkitsee uutta käännettä Euroopan unionin alueellisen yhteistyön politiikassa. Komission mukaan se on ensimmäinen todella yhdennetty lähestymistapa, joka on tarkoitettu samanlaisten haasteiden edessä olevien jäsenvaltioiden käyttöön. Tällä hetkellä kansainvälisen yhteistyön piiriin kuuluu 13 aluetta, jotka yhdessä kattavat kaikki EU:n alueet (lisäksi rajatylittäviä yhteistyöjärjestelyjä on viitisenkymmentä). Itämeri-strategia edustaa melko uudenlaista makroalueiden yhteistyön mallia. Kyse on koko Itämeren alueen talousresurssien ja nykyisten yhteistyöaloitteiden entistä tehokkaammasta koordinoinnista ja hyödyntämisestä. Maantieteellisesti strategia kattaa joukon EU:n jäsenvaltioita (Ruotsi, Tanska, Saksa, Suomi, Puola, Viro, Latvia ja Liettua) sekä Norjan ja Venäjän.

2.3   Lausunnossa on tarkoitus arvioida ehdotettua Itämeri-strategiaa ja siihen kuuluvaa toimintaohjelmaa järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta. Lausunto pohjautuu ETSK:n äskettäin antamissa lausunnoissa ”Itämeren alue: järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan rooli parannettaessa alueyhteistyötä ja tutkittaessa aluestrategiaa” (1) ja ”Makroalueiden yhteistyö – Itämeri-strategian ulottaminen Euroopan muille makroalueille” (2) esitettyyn analyysiin. Strategian kehittämiseen johtanut prosessi on ollut ainutlaatuinen. Komissio katsoo, että mikäli Itämeri-strategia osoittautuu tarkoituksenmukaiseksi ja toteuttamiskelpoiseksi Itämeren alueella, samankaltainen toimintamalli voi olla sovellettavissa muihinkin makroalueisiin, kuten Tonavan alueeseen, Alppien alueeseen ja Välimeren alueeseen.

3.   Strategian pääpiirteet

3.1   Vuoden 2008 mittaan komissio järjesti laajan kuulemisten sarjan. Kuulemiskonferenssit oli hajautettu maantieteellisesti eri puolille makroaluetta, ja ne huipentuivat helmikuussa 2009 Rostockissa. Ne oli ryhmitelty temaattisesti Itämeri-strategian seuraavien neljän peruspilarin mukaisesti:

—	tehdään Itämeren alueen kestävä ympäristökehitys mahdolliseksi

—	parannetaan Itämeren alueen hyvinvointia

—	parannetaan Itämeren alueen yhteyksiä ja vetovoimaisuutta

—	huolehditaan Itämeren alueen turvallisuudesta.

3.2   Strategiaan liittyy toimintasuunnitelma, johon sisältyy 15 edellä mainittujen neljän pilarin mukaisesti ryhmiteltyä ensisijaisalaa. Kunkin ensisijaisalan koordinoinnista vastaa ainakin yksi EU:n jäsenvaltio Itämeren alueelta. Kyseisten jäsenvaltioiden edellytetään toteuttavan ensisijaisalan toimia yhteistyössä kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa.

3.3   Itämeri-strategia ja sen pohjalta ehdotetut toimet on määrä rahoittaa olemassa olevista resursseista, lähinnä EU:n rakennerahastosta (55 miljardia euroa vuosina 2007–2013), kunkin Itämeren alueen valtion varoista, yksityisistä rahoituslähteistä sekä Euroopan investointipankin, Pohjoismaiden investointipankin ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin kaltaisten rahoituslaitosten myöntämistä varoista.

3.4   Euroopan parlamentin päätöslauselmassa (3) ja komission tiedonannossa (4) on huomattavia eroja. Komissio on omaksunut neuvoston näkökulman, joka keskittyy EU:n sisäiseen ulottuvuuteen, mutta Euroopan parlamentin päätöslauselmassa käsitellään ”pohjoiseen ulottuvuuteen sisältyvää Itämeren aluetta koskevaa strategiaa”. Päätöslauselmassa kehotetaan komissiota laatimaan Itämeri-strategiaa koskeva ehdotus, ”jolla vahvistetaan pohjoisen ulottuvuuden muodostamaa sisäistä pilaria”. (5) Euroopan parlamentti liittää Itämeri-strategian selvästi osaksi pohjoista ulottuvuutta, kun taas neuvosto ja komissio erottavat Itämeri-strategian sekä yhteistyön ulkoiset näkökohdat toisistaan.

3.5   Myös asianmukaista hallinnointirakennetta koskevissa näkemyksissä on merkittäviä eroja. Komission strategiassa keskitytään nykyisten aloitteiden koordinointiin, edistyksen jatkuvaan seurantaan ja toimintasuunnitelman etenemisvauhdin ylläpitämiseen. Komission tarkoituksena on pitää institutionaaliset järjestelyt mahdollisimman vähäisinä, eikä Itämeri-strategiaa varten ehdoteta lisärahoitusta. Euroopan parlamentti sen sijaan ehdottaa vuosittaisen Itämeri-huippukokouksen järjestämistä ennen Eurooppa-neuvoston kesäkokousta sekä EU:n toimielinjärjestelmään kuuluvien ja kuulumattomien alueellisten organisatoristen rakenteiden laajentamista. Osittain tätä varten se ehdottaa myös, että strategialle luodaan oma budjettikohtansa. ETSK on jo ilmaissut kannattavansa erillisen budjetin perustamista strategiaa varten. Vaikuttaa siltä, että komissioon verrattuna Euroopan parlamentti toivoo politiikan kehityksen olevan kunnianhimoisempaa. Kuin korostaakseen strategian jatkuvaa kehittymistä Euroopan parlamentti hyväksyi 22. lokakuuta 2009 vuoden 2010 talousarvioon esitetyn tarkistuksen 20 miljoonan euron osoittamiseksi Itämeri-strategian koordinointiin ja muutamiin strategian mukaisiin pilottihankkeisiin.

3.6   Vaikka lähestymistavoissa on eroja, strategia sinänsä on syntynyt Itämeren makroalueen sidosryhmien kokonaisvaltaisen kuulemisen pohjalta. Strategia on innovatiivinen, sillä siinä sovelletaan kansainvälistä hallinnointirakennetta, jolloin se on EU:n perinteisiä aluepolitiikkaa laajaulotteisempi. Tämä uusi hallinnointirakenne asettuu kansallisvaltion ja ylikansallisen yhteisön välimaastoon.

3.7   Komissio luonnehtii Itämeri-strategian käsitettä ”kehitysvaiheessa olevaksi”. Itämeren alueen yksittäisten piirteiden määrittely on pakostakin epätarkkaa, koska maantieteelliset määreet muuttuvat tarkasteltavan kysymyksen mukaan. Itämeri-strategiaa laadittaessa on sovellettu lähestymistapaa, jossa ensin määritellään ongelmat ja käsiteltävät kysymykset ja annetaan niiden puolestaan määrittää makroalueen maantiedettä. Strategian neljä peruspilaria ja sen jatkoksi laadittu toimintasuunnitelma ovat minkä tahansa objektiivisen mittapuun mukaan vakava yritys luoda entistä paremmin koordinoidut kehityspuitteet Itämeren alueen kaltaiselle monitahoiselle alueelle ja edistää siten alueellista yhteenkuuluvuutta. Lausunnon viimeisellä sivulla olevassa taulukossa 1 esitellään toimintasuunnitelman ensisijaisalat, jotka on ryhmitelty strategian neljän pilarin mukaan.

3.8   Komission ajattelutavan taustalla on näkemys, että Itämeren alueen kestävä kehitys edellyttää yhdennettyä lähestymistapaa. Kysymykset, joita strategia koskee, ovat monimutkaisia ja sidoksissa toisiinsa, mutta nykyisiä yhteistyöjärjestelmiä ei ole koordinoitu tehokkaasti.

4.   Haasteet ja avainkysymykset

4.1   Itämeri-strategian täytäntöönpanon onnistumisessa on paljon pelissä. Komissio on todennut useaan otteeseen, että strategiasta voi kehkeytyä malli muille EU:n makroalueille. Strategian päämäärät ja tavoitteet Itämeren alueen erittäin monimutkaisten rakenneongelmien ratkaisemiseksi ovat kunnioitettavia, mutta edessä on monia haasteita, jotka on voitettava, jotta strategia osoittautuisi tehokkaaksi. Haasteet liittyvät strategian mahdollisuuksiin tuoda lisäarvoa, hallinnointijärjestelyihin, EU:n yhteenkuuluvuuteen ja strategian ulkoisiin vaikutuksiin.

4.2   Lisäarvon osalta vaarana on se, että strategia sisältää erittäin monia kunnianhimoisia toimia, jotta valtaosa Itämeren alueen sidosryhmistä olisi tyytyväisiä, ja sen toteuttaminen saattaa osoittautua mahdottomaksi. Olisikin perusteltua pyrkiä yksinkertaistamaan strategiaa ja keskittyä ponnisteluissa harvempien mutta strategisesti ratkaisevan tärkeiden tavoitteiden saavuttamiseen. Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissio (HELCOM) on edistynyt Itämeren toimintasuunnitelmansa toteuttamisessa kalakantojen ja yleisympäristön osalta. Näistä parannuksista huolimatta kalastuksen ja laajemman ympäristön parantamista olisi jatkettava Itämeri-strategian avulla.

4.3   Myös Itämeri-strategian hallinnointijärjestelyistä on esitetty kriittisiä huomioita. Jäljempänä olevasta taulukosta 1 käy ilmi sellainen paradoksi, että strategiaa eniten tarvitsevat jäsenvaltiot osallistuvat vähiten sen toteuttamiseen. Lisäksi komission on ollut vaikea saattaa toimien kirjoa tasapainoon pääosastojen ja jäsenvaltioiden kirjon kanssa. EU:n kestävää kaupunkikehitystä käsittelevän Leipzigin peruskirjan (6) täytäntöönpano on tähänastisten kokemusten mukaan ollut melko hidasta, ja Itämeri-strategia on todennäköisesti vielä monimutkaisempi tapaus.

4.4   Itämeri-strategian kaltaisen EU-politiikan menestystä mitataan käytännön tuloksilla, joiden on oltava kansalaisten kannalta näkyviä ja konkreettisia. Strategia on myös haaste yhteisön yhteenkuuluvuuden käsitteelle. Kuten edellä todettiin, komissio on mennyt makroalueiden yhteistyössä aiempaa pidemmälle. Vaikka Itämeren alueen ympäristöön, perusrakenteisiin ja muihin aloihin liittyvät haasteet ovat liiankin tuttuja alueella sijaitsevien EU:n jäsenvaltioiden kansalaisille, keskeisenä haasteena on valistaa muita jäsenvaltioita Itämeren tilanteen vakavuudesta. Tässä yhteydessä järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan apu on ratkaisevan tärkeää. ETSK on jo tehnyt ehdotuksen Itämeren alueen kansalaisyhteiskuntafoorumin perustamisesta ja ilmaissut valmiutensa ryhtyä työhön foorumin pohjustamiseksi. Lisäksi ETSK on ehdottanut, että sen piiriin perustetaan tilapäinen Itämeren alueen seurantaryhmä tai valmisteluryhmä, jotta komitea kokonaisuudessaan kykenee osallistumaan tuloksekkaasti strategian kehittämiseen.

4.5   Yksi strategian keskeisistä haasteista on ulkoinen ulottuvuus, erityisesti koska Venäjä on avainroolinsa vuoksi yksi Itämeren alueen keskeisistä toimijoista. Venäjä on tähän mennessä ilmaissut kiinnostuksensa strategiaa kohtaan, koska se myös hyötyisi strategian menestyksekkäästä toteuttamisesta. Tällä hetkellä Venäjän osallistuminen strategiaan on määrä hoitaa pohjoiseen ulottuvuuteen kuuluvin järjestelyin, ja ne on luultavasti tarkoitus sovittaa yhteen strategian kanssa. On aiheellista huomata, että strategian neljästä pilarista kolme (ympäristönsuojelu, alueen yhteydet ja vetovoimaisuus sekä alueen turvallisuus) on pohjimmiltaan kansainvälisluonteisia, joten strategiaan on syytä sisällyttää välineitä sisäisen ja ulkoisen toiminnan yhdistämiseksi erityisesti operationaalisella tasolla. Lisäksi strategian ulkoisen ulottuvuuden soveltamisalaa voitaisiin ehkä laajentaa entisestään käsittämään esimerkiksi myös Valko-Venäjä, jolla on vaikutusta Itämeren alueen ympäristönsuojeluun sekä alueen kiinnostavuuteen ja kulkuyhteyksiin sinne.

4.6   On myös esitetty, että on yksikertaisempaa varmistaa Venäjän osallistuminen strategian toteuttamiseen suoran EU:n kanssa tehtävän kahdenvälisen yhteistyön avulla ”tasavertaisena kumppanina”. (7) Jos tämä näkemys pitää paikkansa, on perusteltua kysyä, onko pohjoinen ulottuvuus suunnitellussa muodossaan asianmukainen väline varmistaa Venäjän sitoutuminen strategiaan.

5.   Strategian analyysi

5.1   Strategia sisältää kiistanalaisia kohtia, joita on seurattava tiiviisti. Ensiksi: toimintasuunnitelma sisältää erityisiä ehdotuksia Itämeren alueen energiaverkkoja ja niiden yhteenliitettävyyttä koskevien puutteiden korjaamiseksi. On olemassa epäilyjä siitä, että kyseiset ehdotukset eivät ole riittäviä, kun otetaan huomioon polttava tarve parantaa verkkojen yhdentymistä. Strategialla ei tulisi pelkästään pyrkiä yhdentämään ja yhdistämään nykyisin erillään olevia Itämeren alueen energiamarkkinoita vaan sillä tulisi pyrkiä kohti Euroopan laajuista solidaarisuutta energia-asioissa. EU tarvitsee Venäjän energiaa, ja sen on näin ollen rakennettava tarvittavat infrastruktuurit kaasun, öljyn ja sähkön tuomiseksi Eurooppaan. Tämä on tarpeen Euroopan energiansaannin vakauden turvaamiseksi. Myös EU:n ulkopuolisten valtioiden kanssa tarvitaan entistä tiiviimpää energia-alan yhteistyötä. Nordstream-hanketta ei käsitellä strategiassa. Tämä on selkeä puute, mutta komissio toteaa, että Nordstream-hanke on hyvin kiistanalainen aihe ja että Itämeri-strategian hyväksyminen edellytti yksimielisyyttä.

5.2   Toimintasuunnitelmassa ehdotetaan toimia alueen sisäisten ja ulkoisten meri-, maantie- ja rautatieyhteyksien parantamiseksi. Maantieinfrastruktuuriin on kohdistettava paljon huomiota, sillä se on joko hyvin puutteellinen tai puuttuu kokonaan. Entisen Neuvostoliiton periferia voisi silloin kehittyä entistä tiiviimmäksi osaksi EU:n ydinaluetta. Itämeren alue tarvitsee ehdottomasti asianmukaista kattavaa tieinfrastruktuuriverkkoa. Nykyisiä TEN-verkkojen liikennekäytäviä on tarkasteltava uudelleen ja mukautettava entistä yhtenäisemmän unionin mukaiseen uuteen todellisuuteen. Esimerkkinä mainittakoon rautatie- ja maantiekäytävät Helsingistä Wieniin/Sloveniaan.

5.3   Strategiassa ei ole mainittu Itämeren makroalueen suurten jokien strategista merkitystä, ja tämä puute tulisi korjata. Tässä yhteydessä on mielenkiintoista todeta, että parhaillaan ollaan laatimassa Tonavan aluetta koskevaa strategiaa. Itämeri-strategiaa koskevia kuulemisia järjestettiin useissa paikoissa ja laajassa mittakaavassa, mutta hieman improvisoiden. Tonavan aluetta koskevan strategian kohdalla ETSK:n tulisi pyrkiä osallistumaan jäsennellymmällä tavalla. Komissio on tiedottanut, että tällainen tilaisuus on tarjolla helmikuusta kesään 2010. ETSK on jo ehdottanut asiakokonaisuuksista REX/262 ja ECO/251 antamissaan lausunnoissa Itämeren alueen kansalaisyhteiskuntafoorumin perustamista, ja tätä tulisi nyt kehittää käytännönläheiseksi esitykseksi. Monet Euroopan parlamentin jäsenet kannattavat ehdotusta, ja parlamentti valmistelee parhaillaan lausuntoa Itämeren alueen strategiasta.

5.4   Itämeren alueen strategiaan liittyvien haasteiden monimutkaisuus on jo myönnetty. Tiedossa on, että strategian toteuttamisesta ja seurannasta vastaava komission yksikkö voi tulevalla kaudella joutua kärsimään resurssipulasta. ETSK ja Euroopan parlamentti kannattavat molemmat yksikön vahvistamista. On olemassa vaara, että yksikkö vajoaa EU:n ulkopuolisille kumppaneille Euroopan parlamentissa osoitetun 20 miljoonan euron (budjettikohta 4) jakamisen hallinnollisiin haasteisiin. ETSK korostaa, että sekä Euroopan komissiolla että määrätyistä suunnitelman toimista vastaavilla jäsenvaltioilla on oltava käytettävissään asianmukaiset hallinnolliset voimavarat velvoitteidensa täyttämiseksi.

5.5   Kalastus- ja kalatalouskysymysten suhteellisesta painotuksesta on ilmaistu huolta. On todettava, että erityisesti HELCOM on toteuttanut lukuisia toimia, ja alustavat tulokset ovat kannustavia. On oleellista, että tätä edistystä pidetään yllä ja nimenomaan vastuullista kulutusta edistäviä pyrkimyksiä tulisi lisätä.

5.6   Huolta on aiheuttanut niin ikään se, millainen painoarvo strategiassa annetaan tieteelle, teknologialle, tutkimukselle ja innovoinnille. ETSK ei ole täysin vakuuttunut siitä, että ns. osaamiskolmion (koulutus, tutkimus ja innovointi) jakaminen kahdelle strategian pilarille ja kolmen koordinoinnista vastaavan valtion kesken on paras mahdollinen ratkaisu. ETSK korostaa, että strategialla tulisi vahvistaa osaamiskolmion osien välistä vuorovaikutusta ja niiden välisiä yhteyksiä.

5.7   ETSK kannattaa varauksettomasti ensisijaisalaa 6 (Itämeren alueella olevat sisämarkkinaesteiden poistaminen) koskevaa strategian osaa. Erityistä huomiota tulisi antaa pk-yrityksille, jotka ovat Itämeren alueen talouksissa enemmistönä. ETSK kannattaa myös ihmisarvoista työtä koskevan toimintasuunnitelman edistämistä. Itämeren alueella tulisi kannustaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun lisäämistä ja näin hyödyntää strategian yhteistyön järjestämisestä syntyneitä myönteisiä lisävaikutuksia erityisesti energia-alan yhteistyön ja yhdentymisen lisäämisen kannalta.

5.8   Erityisen huolestuttavaa on laivanrakennusteollisuuden ja siihen liittyvien alojen jatkuva rakenteellinen heikkeneminen Itämeren alueella ja sen kielteinen vaikutus taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen. Komitea on vakuuttunut siitä, että Itämeri-strategiaa olisi laajennettava, jotta tähän erityiskysymykseen voidaan puuttua.

---

(1)  EUVL C 277, 17.11.2009, s. 42.

(2)  EUVL C 318, 23.12.2009, s. 6.

(3)  ”Euroopan parlamentin päätöslauselma pohjoiseen ulottuvuuteen sisältyvästä Itämeren aluetta koskevasta strategiasta”, Strasbourg 16. marraskuuta 2006, A6-0367/2006.

(4)  ”Euroopan unionin strategia Itämeren aluetta varten” ja siihen liittyvä toimintasuunnitelma löytyvät verkko-osoitteesta

http://ec.europa.eu/regional_policy/cooperation/baltic/documents_en.htm.

(5)  Pohjoinen ulottuvuus on järjestely, jonka puitteissa EU, Venäjä, Norja ja Islanti voivat toteuttaa toimintalinjoja sovituilla yhteistyön aloilla.

(6)  Tämä hallitustenvälinen peruskirja allekirjoitettiin Saksan puheenjohtajuuskaudella jäsenvaltioiden kaupunkikehityksestä ja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta vastaavien ministereiden epävirallisessa kokouksessa 24. toukokuuta 2007. Siinä esitetään kaksi keskeistä suositusta: integroitua kaupunkikehityspolitiikkaa tulee hyödyntää aiempaa paremmin, ja epäedullisessa asemassa oleviin asuinalueisiin tulee kiinnittää erityshuomiota.

(7)  Ks. esimerkiksi alueiden komitean jäsenen Uno Aldegrenin esitelmä aiheesta ”Työmarkkinaosapuolten ja muiden kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistuminen: mikä rooli kansalaisyhteiskunnalla ja paikallisilla toimijoilla voi olla?”. Esitelmä pidettiin ETSK:n ja Euroopan komission Suomen-edustuston Helsingissä 22.–23. lokakuuta 2009 järjestämässä konferenssissa The Baltic Sea Region: the Best Place to Work and Do Business (Itämeren alue – ihanteellinen työskentely- ja yritystoimintaympäristö).

---

---