52009PC0135

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 25.3.2009

KOM(2009) 135 lopullinen

2009/ 0049 (CNS)

Ehdotus:

NEUVOSTON PUITEPÄÄTÖS

lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja puitepäätöksen 2004/68/YOS kumoamisesta

{SEC(2009) 355} {SEC(2009) 356}

PERUSTELUT

1. EHDOTUKSEN TAUSTA

- Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja riisto ovat hyvin vakavia rikoksia, sillä ne kohdistuvat lapsiin, joilla on oikeus erityiseen suojeluun ja hoivaan. Kyseiset rikokset aiheuttavat uhreille pitkäaikaista fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista haittaa ja lisäksi ne horjuttavat nyky-yhteiskunnan keskeisiä arvoja, kuten lasten oikeutta erityiseen suojeluun ja luottamusta valtiollisiin elimiin. Vaikka asiasta ei ole olemassa tarkkoja ja luotettavia tilastoja, tutkimusten mukaan huomattava vähemmistö eurooppalaisista lapsista saattaa joutua seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi jossakin vaiheessa lapsuutta. Tutkimusten mukaan ilmiö ei myöskään ole vähentynyt ajan mittaan – päinvastoin, eräät seksuaalisen väkivallan muodot ovat lisääntymässä.

Euroopan unionin yleisenä toimintatavoitteena tällä alalla on Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 29 artiklan nojalla ehkäistä ja torjua lapsiin kohdistuvia rikoksia, myös lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja riistoa. Tämä edellyttää johdonmukaisen ja tehokkaan kehyksen luomista näiden rikosten torjuntaa varten kolmannen pilarin puitteissa. Erityisiä tavoitteita ovat rikosten tehokas syytteeseenpano, uhrien oikeuksien suojelu, lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja riiston ehkäiseminen sekä tehokkaiden valvontajärjestelmien kehittäminen.

- Yleinen tausta

Lapsiin kohdistuvien rikosten keskeinen syy on haavoittuvuus, joka on puolestaan seurausta useista tekijöistä. Näiden rikosten levinneisyyden taustalla on muun muassa lainvalvontakeinojen riittämättömyys sekä se, että eräiden rikosten rajat ylittävä luonne pahentaa niistä aiheutuvia ongelmia. Uhrit eivät halua ilmoittaa hyväksikäytöstä, kansallisten rikoslakien ja rikosoikeudellisten menettelyjen erot saattavat johtaa toisistaan poikkeaviin tutkinta- ja syytteeseenpanokäytäntöihin ja tuomitut rikoksentekijät voivat olla vaarallisia vielä tuomion suorittamisen jälkeenkin. Tietotekniikan kehitys on pahentanut ongelmia, sillä se helpottaa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittävien kuvien tuottamista ja levittämistä, mahdollistaa rikoksentekijöiden nimettömyyden ja hajauttaa vastuun eri lainkäyttöalueille. Matkustamisen helppous ja suuret tuloerot ruokkivat lapsiin kohdistuvaa seksiturismia, ja seksuaalirikolliset tekevät lapsiin kohdistuvia rikoksia usein ulkomailla, ilman rangaistusta. Paitsi että näiden rikosten syytteeseenpanoon liittyy ongelmia, järjestäytyneet rikollisryhmät voivat tehdä niillä huomattavia voittoja ilman suurta riskiä.

Jäsenvaltioiden lainsäädännöissä käsitellään eräitä näistä ongelmista, tosin vaihtelevassa määrin. Lainsäädäntö ei kuitenkaan ole riittävän vahvaa tai johdonmukaista, jotta sillä turvattaisiin yhteiskunnan tehokas puuttuminen tähän järkyttävään ilmiöön.

Äskettäin tehty Euroopan neuvoston yleissopimus nro 201 lasten seksuaalisen riiston ja seksuaalisen hyväksikäytön torjunnasta, jäljempänä ’Euroopan neuvoston yleissopimus’, on kiistämättä tähän asti korkein kansainvälinen normi lasten suojelulle seksuaaliselta hyväksikäytöltä ja riistolta. Maailmanlaajuisesti tärkein kansainvälinen normi on vuonna 2000 tehty Yhdistyneiden Kansakuntien lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta. Kaikki jäsenvaltiot eivät kuitenkaan ole vielä liittyneet yleissopimukseen.

- Voimassa olevat aiemmat säännökset

EU:n tasolla neuvoston puitepäätöksellä 2004/68/YOS lähennettiin jossain määrin jäsenvaltioiden lainsäädäntöjä säätämällä kaikkein vakavimmat lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja riiston muodot rangaistaviksi. Lisäksi puitepäätöksellä laajennettiin kansallista lainkäyttövaltaa ja säädettiin uhreille tarjottavan avun vähimmäistasosta. Vaikka puitepäätöksen vaatimukset on yleisesti ottaen saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, liittyy puitepäätökseen kuitenkin useita puutteita. Sillä lähennetään jäsenvaltioiden lainsäädäntöä vain muutamien rikosten osalta, siinä ei oteta huomioon tietotekniikkaa hyödyntäviä hyväksikäytön ja riiston uusia muotoja, sillä ei poisteta esteitä jäsenvaltion alueen ulkopuolella tehtyjen rikosten syytteeseenpanolta, se ei vastaa kaikkia lapsiuhrien erityistarpeita eikä siihen sisälly riittäviä toimenpiteitä rikosten ehkäisemiseksi.

Muissa, joko voimassa tai tekeillä olevissa EU:n aloitteissa puututaan osittain eräisiin ongelmiin, jotka liittyvät myös lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin. Aloitteisiin kuuluvat Internetissä välitettävän lapsipornografian vastaisista toimenpiteistä 29 päivänä toukokuuta 2000 tehty neuvoston päätös 2000/375/YOS, eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13 päivänä kesäkuuta 2002 tehty neuvoston puitepäätös 2002/584/YOS, tietojärjestelmiin kohdistuvista hyökkäyksistä 24 päivänä helmikuuta 2005 tehty neuvoston puitepäätös 2005/222/YOS, Internetin ja uuden verkkoteknologian käyttöturvallisuutta koskevan monivuotisen yhteisön ohjelman perustamisesta 11 päivänä toukokuuta 2005 tehty Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 854/2005/EY sekä vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta tuomioihin ja valvontapäätöksiin valvontatoimenpiteiden ja vaihtoehtoisten seuraamusten valvomiseksi 27 päivänä marraskuuta 2008 tehty neuvoston puitepäätös 2008/947/YOS.

- Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun politiikkaan ja muihin tavoitteisiin

Ehdotuksen tavoitteet vastaavat täysin EU:n politiikkaa, jonka tavoitteena on lasten oikeuksien edistäminen, suojaaminen ja noudattaminen kaikissa EU:n sisäisissä ja ulkoisissa toimissa. EU on tunnustanut lasten oikeuksien suojelun selkeästi Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja erityisesti sen 24 artiklassa. Tiedonannossaan ”Tavoitteena lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia” komissio ilmoitti pyrkivänsä käyttämään mahdollisimman tehokkaasti nykyisiä politiikkojaan ja välineitään suojellakseen lapsia väkivallalta ja seksuaaliselta riistolta EU:n sisällä ja sen ulkopuolella. Tavoitteet ovat yhdenmukaisia myös internetin ja uuden verkkoteknologian käyttöturvallisuutta koskevan ohjelman kanssa, jolla pyritään parantamaan erityisesti lasten turvallisuutta ja torjumaan laitonta sisältöä.

Tätä ehdotusta on tarkasteltu perinpohjaisesti sen varmistamiseksi, että sen säännökset vastaisivat perusoikeuksia, erityisesti ihmisarvon kunnioittamista, kidutuksen sekä epäinhimillisen tai halventavan rangaistuksen ja kohtelun kieltoa, lapsen oikeuksia, oikeutta vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen, oikeutta sananvapauteen ja tiedonvälityksen vapauteen, oikeutta henkilötietojen suojaan, oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen sekä laillisuusperiaatetta ja rikoksista määrättävien rangaistusten oikeasuhteisuuden periaatetta.

Erityistä huomiota on kiinnitetty Euroopan unionin perusoikeuskirjan 24 artiklaan, jossa asetetaan positiivinen velvoite pyrkiä varmistamaan kaikessa toiminnassa lasten tarpeellinen suojelu. Artiklassa todetaan, että lapsella on oikeus hänen hyvinvoinnilleen välttämättömään suojeluun ja huolenpitoon. Lisäksi siinä vaaditaan, että kaikissa lasta koskevissa viranomaisten tai yksityisten laitosten toimissa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Sama periaate sisältyy myös Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimukseen lapsen oikeuksista.

Säännöksiä, jotka koskevat internetin välityksellä tapahtuvien hyväksikäytön uusien muotojen kriminalisointia, tutkintamenetelmien tunnustamista, kieltoa harjoittaa tietynlaista toimintaa sekä tietojenvaihtoa täytäntöönpanon varmistamiseksi koko EU:ssa, tarkasteltiin erityisen huolellisesti siltä osin, miten ne suhteutuvat yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen sekä henkilötietojen suojaan (Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla, EU:n perusoikeuskirjan 7 ja 8 artikla). Säännöksiä, jotka koskevat lainvalvonnan tehostamista lasten hyväksikäyttöä esittävän aineiston julkaisemisen ja levittämisen, lapsipornografian mainostamisen ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön rohkaisemisen estämiseksi sekä keinoja estää pääsy lapsipornoa sisältäville internetsivuille, tarkasteltiin erityisesti siltä osin, miten ne suhteutuvat sananvapauteen (Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artikla, EU:n perusoikeuskirjan 11 artikla).

2. KUULEMISET JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI

- Intressitahojen kuuleminen

Kuulemismenettely, tärkeimmät kohderyhmät ja yleiskuvaus vastaajista

Alan asiantuntijoita kuultiin laajalti kolmessa kokouksessa, joissa käsiteltiin sekä lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja riistoa että ihmiskauppaa. Erityisesti kuultiin jäsenvaltioiden hallitusten edustajia, komission perustaman ihmiskauppaa käsittelevän asiantuntijaryhmän jäseniä, kansainvälisiä organisaatioita, erityisesti Euroopan neuvostoa ja Unicefiä, valtiosta riippumattomia järjestöjä sekä akateemisen maailman, tutkimuslaitosten ja muiden julkisten laitosten edustajia. Useat asiantuntijat ja organisaatiot ovat myöhemmin toimittaneet komissiolle lausuntoja ja antaneet tietoja.

Tiivistelmä vastauksista ja siitä, miten ne on otettu huomioon

Kuulemisen yhteydessä nousivat esille seuraavat keskeiset seikat:

- tarve tehdä Euroopan neuvoston yleissopimukseen parannuksia, jotka huomioidaan tässä puitepäätöksessä,

- tarve kriminalisoida sellaiset hyväksikäytön muodot, joita ei mainita nykyisessä puitepäätöksessä (erityisesti uudentyyppiset rikokset, joissa hyödynnetään tietotekniikkaa),

- tarve poistaa tutkinnan ja syytteeseenpanon esteet rajat ylittävissä tapauksissa,

- tarve varmistaa uhrien kattava suojelu erityisesti tutkinnan ja rikosoikeudenkäynnin yhteydessä,

- tarve ehkäistä rikokset interventio-ohjelmien ja hoidon avulla,

- tarve varmistaa, että vaarallisille rikollisille yhdessä jäsenvaltiossa määrättyjä tuomioita ja turvatoimenpiteitä noudatetaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Kuulemisen yhteydessä saadut tiedot on otettu huomioon vaikutusten arvioinnissa. Eräitä kuulemiseen osallistuneiden sidosryhmien esityksiä ei ole sisällytetty tähän ehdotukseen syistä, jotka selitetään vaikutusten arvioinnissa.

- Asiantuntijatiedon käyttö

Ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttö ei ollut tarpeen.

- Vaikutusten arviointi

Asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi on selvitetty eri toimintavaihtoehtoja.

- Toimintavaihtoehto 1: ei uusia EU:n toimia

EU ei ota käyttöön uusia toimia (lainsäädäntöä, muita kuin politiikan välineitä, rahoitustukea) lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja riiston torjumiseksi. Jäsenvaltiot voivat jatkaa Euroopan neuvoston yleissopimuksen allekirjoittamis- ja ratifiointiprosessia.

- Toimintavaihtoehto 2: voimassa olevan lainsäädännön täydentäminen muilla kuin lainsäädäntötoimenpiteillä

Voimassa olevaa EU:n lainsäädäntöä, erityisesti puitepäätöstä 2004/68/YOS, ei muuteta. Sen sijaan voidaan ottaa käyttöön muita kuin lainsäädäntötoimenpiteitä, joilla tuetaan kansallisen lainsäädännön koordinoitua täytäntöönpanoa. Tällaisia voisivat olla syytteeseenpanoa, suojelua tai ehkäisyä koskeva tietojen ja kokemusten vaihto, tiedottaminen, yhteistyö yksityisen sektorin kanssa, itsesääntelyn tukeminen tai tietojenkeruumekanismien käyttöönotto.

- Toimintavaihtoehto 3: uudet säännökset rikoksentekijöiden syytteeseenpanosta, uhrien suojelusta ja rikosten ehkäisystä

Tehdään uusi puitepäätös, johon sisällytetään nykyinen puitepäätös, eräät Euroopan neuvoston yleissopimuksen määräykset sekä muita seikkoja, joita ei mainita näistä kummassakaan. Uusi puitepäätös kattaisi rikoksentekijöiden syytteeseenpanon, uhrien suojelun ja rikosten ehkäisyn.

- Toimintavaihtoehto 4: uudet kattavat säännökset, joilla tehostetaan rikoksentekijöiden syytteeseenpanoa, uhrien suojelua ja rikosten ehkäisyä (kuten vaihtoehdossa 3), sekä muita kuin lainsäädäntötoimenpiteitä (kuten vaihtoehdossa 2)

Puitepäätöksen 2004/68/YOS säännöksiä täydennetään EU:n toimilla, joilla pyritään muuttamaan aineellista rikosoikeutta ja rikosprosessia, suojelemaan uhreja ja ehkäisemään rikoksia toimintavaihtoehdon 3 mukaisesti. Lisäksi otetaan käyttöön toimintavaihtoehdossa 2 esitettyjä muita kuin lainsäädäntötoimenpiteitä, joilla parannetaan kansallisen lainsäädännön täytäntöönpanoa.

Taloudellisten, sosiaalisten ja perusoikeuksiin kohdistuvien vaikutusten analyysin perusteella vaihtoehdot 3 ja 4 tarjoavat parhaan lähestymistavan ongelmiin ja niillä saavutetaan ehdotuksen tavoitteet. Ensisijainen vaihtoehto on 4 ja toiseksi paras 3.

Komissio teki työohjelmaan kuuluneen vaikutusten arvioinnin, josta laadittu raportti on saatavilla osoitteessa:

http://ec.europa.eu/governance/impact/cia_2009_en.htm.

3. EHDOTUKSEEN LIITTYVÄT OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT

- Ehdotetun toimen lyhyt kuvaus

Puitepäätöksellä kumotaan puitepäätös 2004/68/YOS. Uuteen puitepäätökseen sisällytetään kumotun puitepäätöksen säännösten ohella seuraavat seikat, jotka koskevat

- aineellista rikoslakia yleisesti:

Lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja riiston vakavat muodot, joita ei tällä hetkellä käsitellä EU:n lainsäädännössä, säädettäisiin rangaistaviksi. Näihin sisältyy sellaisten matkojen järjestäminen, joiden päämääränä on seksuaalinen hyväksikäyttö, erityisesti, mutta ei pelkästään, lapsiin kohdistuvan seksiturismin yhteydessä. Lapsipornografian määritelmää lähennetään Euroopan neuvoston yleissopimukseen ja valinnaiseen pöytäkirjaan. Huomiota kiinnitetään varsinkin rikoksiin, jotka kohdistuvat erityisen haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin, esimerkiksi ilman huoltajaa oleviin lapsiin.

- tietotekniikkaympäristössä tapahtuvia uusia rikoksia:

Seksuaalisen hyväksikäytön ja riiston uudet muodot, joita tietotekniikan käyttö edesauttaa, on tarkoitus säätää rangaistaviksi. Näihin kuuluu muun muassa pääsyn hankkiminen tietoisesti lapsipornografiaan. Tarkoitus on kattaa tapaukset, joissa lapsipornografian katselu verkkosivuilta kuvia lataamatta tai tallentamatta ei täytä lapsipornografian ”hallussapidon” tai ”hankkimisen” tunnusmerkkejä. Lisäksi puitepäätökseen sisällytetään Euroopan neuvoston yleissopimuksessa sovitun sanamuodon pohjalta uusi rikos ” grooming ” eli lasten houkuttelu seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksessa.

- rikosten tutkintaa ja rikosoikeudenkäynnin aloittamista:

Puitepäätökseen sisällytetään useita säännöksiä, joilla pyritään tehostamaan rikosten tutkintaa ja syytteeseenpanoa. Lisäksi puitepäätökseen sisällytetään mekanismi, jolla koordinoidaan syytteeseenpanoa silloin, kun on kyse useaan lainkäyttöalueeseen liittyvistä tapauksista. On kuitenkin mahdollista, että ehdotus puitepäätökseksi rikosoikeudenkäyntejä koskevista toimivaltaristiriidoista[1] tulee hyväksyttyään syrjäyttämään tämän säännöksen.

- ulkomailla tehtyjen rikosten syytteeseenpanoa:

Lainkäyttövaltaa koskevia sääntöjä on tarkoitus muuttaa, jotta lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai riistoon syyllistyneet EU:sta lähtöisin olevat henkilöt asetetaan syytteeseen, vaikka he tekisivät rikoksensa EU:n ulkopuolella seksiturismin puitteissa.

- uhrien suojelua:

Puitepäätökseen sisällytetään uusia säännöksiä, joilla varmistetaan, että uhreilla on helposti käytössään oikeussuojakeinoja ja että heille ei aiheudu kärsimystä rikosoikeudenkäyntiin osallistumisesta.

- rikosten ehkäisemistä:

Puitepäätöstä on tarkoitus muuttaa siten, että lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja riiston ehkäisyä edistetään toteuttamalla useita toimia, joilla pyritään estämään rikoksentekijöitä uusimasta rikoksia. Lisäksi pyritään rajoittamaan pääsyä lapsipornografiaan internetissä. Pääsyn rajoittamisella pyritään vähentämään lapsipornografian leviämistä vaikeuttamalla julkisesti saatavilla olevan verkon käyttöä. Lisäksi tarvitaan kuitenkin toimia, joilla poistetaan lapsipornografista aineistoa internetistä tai asetetaan rikoksentekijät syytteeseen.

Ehdotuksella saadaan näin ollen monin tavoin aikaan lisäarvoa Euroopan neuvoston yleissopimukseen perustuvaan suojelun tasoon. Ehdotus käsittää esimerkiksi seuraavat toimet, joita ei mainita Euroopan neuvoston yleissopimuksessa: varmistetaan rikoksentekijöille asetetun, lasten kanssa toimimista koskevan kiellon täytäntöönpano kaikkialla EU:ssa, estetään pääsy lapsipornografiaan internetissä sekä kriminalisoidaan lapsen pakottaminen seksuaaliseen kanssakäymiseen kolmannen osapuolen kanssa ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö internetissä. Lisäksi ehdotuksessa säädetään seuraamusten soveltamatta jättämisestä lapsiuhrien osalta. Ehdotus menee Euroopan neuvoston yleissopimuksessa määrättyjä velvoitteita pidemmälle seuraamusten tason, lapsiuhreille tarjottavan ilmaisen oikeudellisen neuvonnan sekä niiden toimien osalta, joilla pyritään estämään kannustaminen lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja lapsiin kohdistuvaan seksiturismiin. Muotoseikkojen osalta voidaan todeta, että yleissopimuksen määräysten sisällyttäminen EU:n lainsäädäntöön nopeuttaa kansallisten toimenpiteiden käyttöönottoa verrattuna jäsenvaltioiden ratifiointiprosessiin. Samalla varmistetaan täytäntöönpanon tehokas valvonta.

- Oikeusperusta

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 29 artikla, 31 artiklan 1 kohdan e alakohta ja 34 artiklan 2 kohdan b alakohta.

- Toissijaisuusperiaate

Euroopan unionin toteuttamiin toimiin sovelletaan toissijaisuusperiaatetta.

Ehdotuksen tavoitteita ei voida saavuttaa riittävällä tavalla pelkästään jäsenvaltioiden toimin seuraavista syistä:

Lasten seksuaaliseen riistoon ja hyväksikäyttöön liittyy huomattavasti kansainvälisiä piirteitä, jotka käyvät selvimmin ilmi lapsipornografiasta ja lapsiin kohdistuvasta seksiturismista. Rikosten rajat ylittävä luonne vaikuttaa myös siten, että lapsia olisi kaikissa jäsenvaltioissa suojeltava muista jäsenvaltioista tulevilta rikollisilta, jotka voivat matkustaa vapaasti unionin alueella. Tämä edellyttää EU:lta toimia, joilla syvennetään erityisesti neuvoston puitepäätöksellä 2004/68/YOS ja neuvoston päätöksellä 2000/375/YOS[2] aloitettua kehitystä, sillä jäsenvaltiot eivät voi yksin saavuttaa lasten tehokkaan suojelun tavoitetta riittävässä määrin.

Ehdotuksen tavoitteet saavutetaan paremmin Euroopan unionin toimilla seuraavista syistä:

Ehdotuksella lähennetään edelleen jäsenvaltioiden aineellista rikoslakia ja menettelysääntöjä ja edistetään näin rikosten torjuntaa. Ensinnäkin näin voidaan estää rikollisia valitsemasta rikoksentekopaikaksi sellaisia jäsenvaltioita, joiden säännöt ovat vähemmän ankarat. Toiseksi, yhteisten määritelmien avulla voidaan edistää hyödyllisten tietojen ja kokemusten vaihtoa sekä lisätä tietojen vertailukelpoisuutta. Kolmanneksi, näin helpotetaan kansainvälistä yhteistyötä. Lisäksi ehdotuksella parannetaan lapsiuhrien suojelua. Tämä on humanitaarinen velvollisuus ja myös edellytys sille, että uhrit antavat syytteeseenpanossa tarvittavia todisteita. Myös ehkäiseviä toimia on tarkoitus tehostaa koko EU:ssa.

Näin ollen ehdotus on toissijaisuusperiaatteen mukainen.

- Suhteellisuusperiaate

Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen seuraavista syistä:

Tässä puitepäätöksessä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi Euroopan tasolla.

- Sääntelytavan valinta

Ehdotettu sääntelytapa: puitepäätös.

Muut vaihtoehdot eivät soveltuisi seuraavista syistä:

Kun on kyse poliisiyhteistyöstä ja oikeudellisesta yhteistyöstä lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja riiston kaltaisten rikosten torjumiseksi, voidaan kansallisia lainsäädäntöjä lähentää ainoastaan puitepäätöksen avulla.

Muut vaihtoehdot eivät soveltuisi seuraavista syistä:

Muilla kuin lainsäädäntötoimenpiteillä ja itsesääntelyllä voitaisiin parantaa tilannetta eräillä aloilla, joilla täytäntöönpano on keskeinen kysymys. Sen sijaan eräillä muilla aloilla, joilla tarvitaan uutta lainsäädäntöä, näistä toimista olisi hyötyä vain rajoitetusti. Tämä koskee syytteeseenpanoa ja tuomion antamista lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja riistoon liittyvistä teoista, joista olisi nimenomaan säädettävä laissa (rangaistusten lakisääteisyyden takaava nulla poena sine lege –periaate; Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7 artikla, EU:n perusoikeuskirjan 49 artikla), sekä eräitä toimenpiteitä, jotka saattavat loukata perusoikeuksia ja joista on siksi säädettävä laissa (Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 ja 10 artikla, EU:n perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohta).

4. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Ehdotuksella ei ole vaikutuksia yhteisön talousarvioon.

5. LISÄTIEDOT

- Lainsäädännön kumoaminen

Ehdotuksen hyväksymisestä seuraa, että aiempaa lainsäädäntöä kumotaan.

2009/xxxx (CNS)

Ehdotus:

NEUVOSTON PUITEPÄÄTÖS

lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja puitepäätöksen 2004/68/YOS kumoamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 29 artiklan, 31 artiklan 1 kohdan e alakohdan sekä 34 artiklan 2 kohdan b alakohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon[3],

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja seksuaalinen riisto sekä lapsipornografia loukkaavat vakavasti ihmisoikeuksia ja lapsen perusoikeutta sopusointuiseen kasvuun ja kehitykseen.

(2) Lapsipornografia, joka käsittää kuvia lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä, ja muut erityisen vakavat lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja riiston muodot ovat lisääntymässä ja leviävät uusien teknologioiden ja internetin käytön myötä.

(3) Lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian torjumisesta tehdyllä neuvoston puitepäätöksellä 2004/68/YOS[4] lähennetään jäsenvaltioiden lainsäädäntöä säätämällä rangaistaviksi kaikkein vakavimmat lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja riiston muodot, laajentamalla kansallista lainkäyttövaltaa ja säätämällä uhreille tarjottavan avun vähimmäistasosta.

(4) YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta sekä erityisesti Euroopan neuvoston yleissopimus lasten suojelemisesta seksuaaliselta riistolta ja seksuaaliselta hyväksikäytöltä ovat keskeisiä edistysaskelia pyrittäessä tehostamaan kansainvälistä yhteistyötä tällä alalla.

(5) Vakavat rikokset, kuten lasten seksuaalinen riisto ja lapsipornografia, edellyttävät kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka kattaa rikoksentekijöiden syytteeseenpanon, lapsiuhrien suojelun ja rikosten ehkäisyn. Kaikissa toimissa, joilla pyritään torjumaan kyseisiä rikoksia, olisi otettava huomioon lapsen edut ja oikeudet. Puitepäätös 2004/68/YOS on korvattava uudella välineellä, joka tarjoaa kattavan oikeudellisen kehyksen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(6) Lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja riiston vakavista muodoista olisi määrättävä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia. Vakaviin muotoihin luetaan erityisesti seksuaalisen hyväksikäytön ja riiston uudet esiintymismuodot, jotka perustuvat tietotekniikan käyttöön. Myös lapsipornografian määritelmää olisi selkeytettävä ja lähennettävä vastaamaan kansainvälisissä sopimuksissa esiintyvää määritelmää.

(7) Rikosten tutkintaa ja syytteeseenpanoa olisi helpotettava, sillä lapsiuhrien on vaikea ilmiantaa hyväksikäyttö ja toisaalta verkkoavaruus suojelee rikoksentekijöiden nimettömyyttä.

(8) Lainkäyttövaltaa koskevia sääntöjä olisi muutettava, jotta lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai riistoon syyllistyneet Euroopan unionista lähtöisin olevat henkilöt asetetaan syytteeseen, vaikka he tekisivät rikoksensa Euroopan unionin ulkopuolella, erityisesti seksiturismin puitteissa.

(9) Olisi varmistettava, että lapsiuhreilla on helposti käytössään oikeussuojakeinoja ja että heille ei aiheudu kärsimystä rikosoikeudenkäyntiin osallistumisesta.

(10) Jotta voitaisiin ehkäistä ja minimoida rikosten uusiminen, olisi arvioitava rikoksentekijöiden vaarallisuutta sekä lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten uusimisen riskiä. Lisäksi rikoksentekijöillä olisi oltava mahdollisuus osallistua tehokkaisiin interventio-ohjelmiin tai -toimiin vapaaehtoispohjalta.

(11) Jos se on rikoksentekijöiden vaarallisuuden ja rikosten uusimisen riskin takia perusteltua, tuomittuja rikoksentekijöitä olisi estettävä tilapäisesti tai pysyvästi osallistumasta toimintaan, jossa ollaan säännöllisesti tekemisissä lasten kanssa. Tällaisen kiellon täytäntöönpanoa kaikkialla EU:ssa olisi edistettävä.

(12) Jotta voitaisiin ehkäistä lapsipornografiaa erityisesti silloin kun alkuperäinen aineisto sijaitsee EU:n ulkopuolella, olisi otettava käyttöön keinot, joilla voidaan estää pääsy Euroopan unionin alueelta internetsivuille, joiden todetaan sisältävän tai levittävän lapsipornografiaa.

(13) Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti tässä puitepäätöksessä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi Euroopan tasolla.

(14) Tässä puitepäätöksessä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita, erityisesti ihmisarvon kunnioittamista, kidutuksen sekä epäinhimillisen tai halventavan rangaistuksen ja kohtelun kieltoa, lapsen oikeuksia, oikeutta vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen, oikeutta sananvapauteen ja tiedonvälityksen vapauteen, oikeutta henkilötietojen suojaan, oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen sekä laillisuusperiaatetta ja rikoksista määrättävien rangaistusten oikeasuhteisuuden periaatetta. Tässä puitepäätöksessä pyritään erityisesti varmistamaan, että kaikkia edellä mainittuja oikeuksia kunnioitetaan täysimääräisesti. Tällä puitepäätöksellä ei ole tarkoitus säännellä alaikäisten kesken tapahtuvaa vapaaehtoisuuteen perustuvaa seksuaalista kanssakäymistä,

ON TEHNYT TÄMÄN PUITEPÄÄTÖKSEN:

1 artikla Määritelmät

Tässä puitepäätöksessä tarkoitetaan:

a) ’lapsella’ alle 18-vuotiasta henkilöä;

b) ’lapsipornografialla’

i) kaikkea aineistoa, joka esittää kuvallisesti joko todelliseen tai simuloituun seksuaaliseen tekoon osallistuvaa lasta tai lapselta näyttävää henkilöä, tai todenmukaisia kuvia joko todelliseen tai simuloituun seksuaaliseen tekoon osallistuvasta lapsesta, jota ei ole olemassa, tai

ii) mitä tahansa lapsen tai lapselta näyttävän henkilön sukupuolielinten kuvaamista ensisijaisesti seksuaalisiin tarkoituksiin tai todenmukaisten kuvien esittämistä lapsesta, jota ei ole olemassa, ensisijaisesti seksuaalisiin tarkoituksiin;

c) ’lapsiprostituutiolla’ lapsen käyttämistä seksuaaliseen toimintaan tilanteessa, jossa rahaa tai mitä tahansa muuta korvausta tai vastiketta annetaan tai luvataan maksuna seksuaalisen palvelun saamisesta lapselta riippumatta siitä, annetaanko maksu, lupaus tai vastike lapselle vai kolmannelle henkilölle;

d) ’pornografisella esityksellä’ yleisön edessä tapahtuvaa esitystä, jossa

i) lapsi osallistuu todelliseen tai simuloituun seksuaaliseen tekoon tai

ii) lapsen sukupuolielimiä näytetään ensisijaisesti seksuaalisiin tarkoituksiin;

e) ’tietojärjestelmällä’ mitä tahansa yhtä tai useampaa laitetta tai toisiinsa kytkettyjen tai liitettyjen laitteiden ryhmää, joka ohjelman avulla suorittaa automaattista tietojenkäsittelyä.

2 artikla Seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvät rikokset

1. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että seuraavat tahalliset teot on säädetty rangaistaviksi:

a) seksuaalinen kanssakäyminen lapsen kanssa, joka ei ole saavuttanut kansallisen lain mukaista seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevaa suojaikärajaa;

b) seksuaalinen kanssakäyminen lapsen kanssa

i) pakottamalla, voimakeinoin tai uhkailemalla, tai

ii) käyttämällä väärin tunnustettua luottamus- tai auktoriteettiasemaa tai vaikutusvaltaa lapseen, tai

iii) käyttämällä hyväksi lapsen erityisen haavoittuvaa asemaa, varsinkin psyykkistä tai fyysistä vammaisuutta tai riippuvuusasemaa;

c) lapsen pakottaminen seksuaaliseen kanssakäymiseen kolmannen henkilön kanssa;

d) kansallisen lain mukaista seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevaa suojaikärajaa nuoremman lapsen saattaminen tahallisesti, seksuaalisessa tarkoituksessa, tilanteeseen, jossa hän joutuu näkemään seksuaalista hyväksikäyttöä tai seksuaalista kanssakäymistä, myös silloin, jos lapsi ei itse joudu osallistumaan niihin;

e) lapsen johdattaminen tahallisesti, seksuaalisessa tarkoituksessa, osallistumaan todelliseen tai simuloituun seksuaalisen tekoon tai näyttämään sukupuolielimet, myös tieto- ja viestintätekniikan välityksellä.

2. Edellä 1 kohdan a ja e alakohdassa olevien säännösten tarkoituksena ei ole säännellä lasten kesken tapahtuvaa vapaaehtoisuuteen perustuvaa seksuaalista kanssakäymistä.

3 artikla Seksuaaliseen riistoon liittyvät rikokset

Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että seuraavat tahalliset teot on säädetty rangaistaviksi:

a) lapsen värvääminen lapsiprostituutioon tai pornografiseen esitykseen;

b) lapsen pakottaminen harjoittamaan lapsiprostituutiota tai osallistumaan pornografiseen esitykseen tai taloudellisen hyödyn saaminen tällaisesta teosta taikka lapsen muu riisto näitä tarkoituksia varten;

c) seksuaalinen kanssakäyminen lapsen kanssa lapsiprostituution puitteissa;

d) tietoinen sellaisen pornografisen esityksen seuraaminen, johon osallistuu lapsia.

4 artikla Lapsipornografiaan liittyvät rikokset

Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että seuraavat oikeudettomasti tehdyt tahalliset teot on säädetty rangaistaviksi, myös silloin, kun ne on tehty tietojärjestelmää käyttäen:

a) lapsipornografian tuottaminen;

b) lapsipornografian jakelu, levittäminen tai välittäminen;

c) lapsipornografian tarjoaminen, toimittaminen tai saatavilla pitäminen;

d) lapsipornografian hankkiminen tai hallussapito;

e) pääsyn hankkiminen lapsipornografiaan tietoisesti, tietojärjestelmää käyttäen.

5 artikla Lasten houkutteleminen seksuaalisessa tarkoituksessa

Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että seuraava tahallinen teko on säädetty rangaistavaksi:

Aikuisen tietojärjestelmän välityksellä, 2 artiklan a alakohdassa ja 4 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen rikosten tekemistä varten tekemä tapaamisehdotus lapselle, joka ei ole saavuttanut kansallisen lain mukaista seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevaa suojaikärajaa, jos ehdotusta on seurannut tapaamiseen johtavia konkreettisia tekoja.

6 artikla Yllytys, avunanto, yritys ja valmistelu

1. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 2–5 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin yllyttäminen ja avunanto niihin on säädetty rangaistaviksi.

2. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 2–4 artiklassa tarkoitettujen rikosten yritys on säädetty rangaistavaksi.

3. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että seuraavat tahalliset teot on säädetty rangaistaviksi:

a) sellaisen aineiston levittäminen, jossa mainostetaan mahdollisuutta tehdä 2–5 artiklassa tarkoitettuja rikoksia;

b) sellaisten matkojen järjestäminen, joiden päämääränä on 2–5 artiklassa tarkoitettujen rikosten tekeminen.

7 artikla Seuraamukset ja raskauttavat asianhaarat

1. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 2–6 artiklassa tarkoitetuista rikoksista voidaan määrätä vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään kuusi vuotta.

2. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 2–6 artiklassa tarkoitetuista rikoksista voidaan määrätä vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään kymmenen vuotta, jos rikokseen liittyy ainakin yksi seuraavista seikoista, elleivät ne jo sisälly rikoksen tunnusmerkistöön:

a) lapsi ei ole saavuttanut kansallisen lain mukaista seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevaa suojaikärajaa;

b) rikos kohdistuu lapseen, joka on erityisen haavoittuvassa asemassa, varsinkin psyykkisen tai fyysisen vammaisuuden tai riippuvuusaseman takia;

c) rikoksen tekijä on perheenjäsen, asuu lapsen kanssa tai on käyttänyt väärin valta-asemaansa;

d) rikoksen ovat tehneet useat henkilöt yhdessä;

e) rikokset on tehty osana puitepäätöksessä 2008/841/YOS[5] tarkoitetun rikollisjärjestön toimintaa;

f) rikoksentekijä on tuomittu aiemmin samanlaisista rikoksista.

3. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 2–6 artiklassa tarkoitetuista rikoksista voidaan määrätä vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään kaksitoista vuotta, jos rikokseen liittyy ainakin yksi seuraavista seikoista:

a) rikos on vaarantanut lapsen hengen;

b) rikoksen teossa on käytetty törkeää väkivaltaa tai rikoksesta on aiheutunut lapselle vakavaa vahinkoa.

4. Estääkseen ja minimoidakseen 2–6 artiklassa tarkoitettujen rikosten uusimisen riskin kukin jäsenvaltio voi, ottaen tarvittaessa huomioon rikoksentekijän henkilökohtaisen tilanteen ja erityisesti 16 artiklassa tarkoitetun riskien arvioinnin, määrätä 1–3 kohdassa tarkoitettujen rangaistuksen lisäksi muita kansalliseen lakiin perustuvia seuraamuksia tai toimia, kuten 17 artiklassa tarkoitettuja interventio-ohjelmia tai -toimia.

8 artikla Tuomiosta aiheutuva oikeudenmenetys

1. Jos 16 artiklassa tarkoitetun arvioinnin pohjalta todetaan, että henkilö on vaarallinen ja että on olemassa riski rikosten uusimisesta, kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 2–6 artiklassa tarkoitetuista rikoksista tuomittua luonnollista henkilöä voidaan kieltää tilapäisesti tai pysyvästi harjoittamasta toimintaa, jossa ollaan säännöllisesti tekemisissä lasten kanssa.

2. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että toimenpide, jolla 2–6 artiklassa tarkoitetuista rikoksista tuomittua henkilöä kielletään tilapäisesti tai pysyvästi harjoittamasta toimintaa, jossa ollaan säännöllisesti tekemisissä lasten kanssa, kirjataan tuomion antaneen jäsenvaltion rikosrekisteriin.

3. Poiketen siitä, mitä jäsenvaltioiden välisen rikosrekisteritietojen vaihdon järjestämisestä ja sisällöstä tehdyn neuvoston puitepäätöksen[6] 7 artiklan 2 kohdassa ja 9 artiklan 2 kohdassa säädetään, kunkin jäsenvaltion on sitä varten, että henkilölle asetettu tilapäinen tai pysyvä kielto harjoittaa toimintaa, jossa ollaan säännöllisesti tekemisissä lasten kanssa, pannaan tehokkaasti täytäntöön erityisesti silloin kun tietoja pyytävä jäsenvaltio asettaa tietyn toiminnan harjoittamisen ehdoksi sen, että hakijaa ei ole tuomittu tämän puitepäätöksen 2–6 artiklassa tarkoitetuista rikoksista, toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tämän puitepäätöksen 2–6 artiklassa tarkoitetuista rikoksista langetetusta tuomiosta aiheutuvaa oikeudenmenetystä koskevat tiedot toimitetaan vastauksena tietopyyntöön, joka on esitetty kansalaisuusjäsenvaltion keskusviranomaiselle ensin mainitun puitepäätöksen 6 artiklan nojalla, ja että ensin mainitun puitepäätöksen 7 artiklan 2 ja 4 kohdan nojalla toimitettuja henkilötietoja, jotka koskevat tällaista oikeudenmenetystä, voidaan kaikissa tapauksissa käyttää tähän tarkoitukseen.

4. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että toisessa jäsenvaltiossa käyttöön otettu toimenpide, jolla 2–6 artiklassa tarkoitetuista rikoksista tuomittua henkilöä kielletään tilapäisesti tai pysyvästi harjoittamasta toimintaa, jossa ollaan säännöllisesti tekemisissä lasten kanssa, tunnustetaan ja pannaan täytäntöön.

9 artikla Oikeushenkilöiden vastuu

1. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että oikeushenkilöt voidaan saattaa vastuuseen 2–6 artiklassa tarkoitetuista rikoksista, jotka on oikeushenkilön hyväksi tehnyt joko yksin tai oikeushenkilön toimielimen jäsenenä toimien henkilö, jonka johtava asema oikeushenkilössä perustuu johonkin seuraavista:

a) valta edustaa oikeushenkilöä;

b) valtuudet tehdä päätöksiä oikeushenkilön puolesta;

c) valtuudet harjoittaa valvontaa oikeushenkilön sisällä.

2. Jäsenvaltioiden on lisäksi toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että oikeushenkilöt voidaan saattaa vastuuseen, jos 1 kohdassa tarkoitetun henkilön harjoittaman ohjauksen tai valvonnan puutteellisuus on mahdollistanut sen, että oikeushenkilön alainen henkilö on tehnyt oikeushenkilön hyväksi 2–6 artiklassa tarkoitetun rikoksen.

3. Mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään oikeushenkilön vastuusta, ei rajoita rikosoikeudenkäyntiä sellaisia luonnollisia henkilöitä vastaan, jotka ovat tekijöinä tai avunantajina jossakin 2–6 artiklassa tarkoitetuista rikoksista.

4. Tässä puitepäätöksessä tarkoitetaan ’oikeushenkilöllä’ mitä tahansa yhteisöä, jolla on oikeushenkilön asema sovellettavan lain nojalla, lukuun ottamatta valtioita tai julkisia elimiä niiden käyttäessä julkiseen valtaan liittyviä oikeuksiaan sekä julkisoikeudellisia kansainvälisiä järjestöjä.

10 artikla Oikeushenkilöihin kohdistuvat seuraamukset

1. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 9 artiklan 1 kohdan nojalla vastuussa olevalle oikeushenkilölle voidaan määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia, joihin kuuluvat rikosoikeudelliset tai muut sakot ja joihin voi kuulua myös muita seuraamuksia, kuten

a) oikeuden menettäminen julkisista varoista myönnettäviin etuisuuksiin tai tukiin;

b) väliaikainen tai pysyvä kielto harjoittaa liiketoimintaa;

c) tuomioistuimen valvontaan asettaminen;

d) tuomioistuimen määräys purkaa oikeushenkilö;

e) rikoksen tekemiseen käytettyjen tilojen sulkeminen väliaikaisesti tai pysyvästi.

2. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 9 artiklan 2 kohdan nojalla vastuussa olevalle oikeushenkilölle voidaan määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia tai toimenpiteitä.

11 artikla Uhriin kohdistuvien seuraamusten soveltamatta jättäminen

Kunkin jäsenvaltion on otettava käyttöön mahdollisuus luopua 3 artiklassa ja 4 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen rikosten lapsiuhrien osalta syytteeseenpanosta tai jättää määräämättä heille seuraamuksia siltä osin kuin osallistuminen laittomaan toimintaan on suora seuraus rikosten kohteeksi joutumisesta.

12 artikla Tutkinta ja syytteeseenpano

1. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 2–6 artiklassa tarkoitettujen rikosten tutkinta tai syytteeseenpano eivät edellytä uhrin tekemää ilmoitusta tai nostamaa syytettä ja että rikosoikeudenkäyntiä voidaan jatkaa myös siinä tapauksessa, että uhri on peruuttanut lausuntonsa.

2. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta 2–6 artiklassa tarkoitettujen rikosten syytteeseenpano on mahdollista riittävän pitkän ajan sen jälkeen kun uhri on tullut täysi-ikäiseksi, rikoksen vakavuus huomioon ottaen.

3. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, etteivät kansalliseen lakiin sisältyvät salassapitoa koskevat säännöt, joita sovelletaan eräisiin työssään lasten kanssa tekemisiin joutuviin ammattiryhmiin, estä kyseisiä ammattilaisia ilmoittamasta lastensuojelusta vastaaville yksiköille tilanteesta, jossa heillä on perusteltu syy uskoa, että lapsi on 2–6 artiklassa tarkoitetun rikoksen uhri.

4. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet kannustaakseen henkilöitä, jotka tietävät jotakin 2–6 artiklassa tarkoitetuista rikoksista tai vilpittömässä mielessä epäilevät tällaista rikosta, ilmoittamaan tietonsa toimivaltaisille yksiköille.

5. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet 2–6 artiklassa tarkoitettujen rikosten tehokkaan tutkinnan ja syytteeseenpanon varmistamiseksi sekä säädettävä mahdollisuudesta hyödyntää peitetoimia ainakin niissä tapauksissa, joihin liittyy tietojärjestelmän käyttö.

6. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimet, jotta tutkintaryhmät tai -yksiköt voivat tunnistaa 2–6 artiklassa tarkoitettujen rikosten uhrit erityisesti analysoimalla lapsipornografiaa sisältävää aineistoa, kuten valokuvia tai audiovisuaalisia nauhoitteita, joita on toimitettu tai on saatavilla tietojärjestelmän välityksellä.

13 artikla Lainkäyttövalta ja syytteeseenpanon yhteensovittaminen

1. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet ulottaakseen lainkäyttövaltansa 2–6 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin, jos

a) rikos on tehty kokonaan tai osittain sen alueella; tai

b) rikoksen on tehnyt kyseisen jäsenvaltion kansalainen tai henkilö, jonka vakinainen asuinpaikka sijaitsee jäsenvaltion alueella; tai

c) rikoksen uhri on kyseisen jäsenvaltion kansalainen tai henkilö, jonka vakinainen asuinpaikka sijaitsee jäsenvaltion alueella; tai

d) rikos on tehty kyseisen jäsenvaltion alueelle sijoittautuneen oikeushenkilön hyväksi.

2. Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen lainkäyttövaltaan kuuluvat myös tapaukset, joissa 4 ja 5 artiklassa ja, soveltuvin osin, 2 ja 6 artiklassa tarkoitettu rikos on tehty sellaisen tietojärjestelmän avulla, johon on päästy kyseisen jäsenvaltion alueelta, riippumatta siitä, sijaitseeko tietojärjestelmä kyseisen valtion alueella vai ei.

3. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet jäsenvaltion alueen ulkopuolella tehtyjen, 2–6 artiklassa tarkoitettujen rikosten syytteeseenpanoa varten sen varmistamiseksi, että jäsenvaltion lainkäyttövalta 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ei edellytä, että kyseiset teot on säädetty rangaistaviksi myös niiden tekopaikassa.

4. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet jäsenvaltion alueen ulkopuolella tehtyjen, 2–6 artiklassa tarkoitettujen rikosten syytteeseenpanoa varten sen varmistamiseksi, että jäsenvaltion lainkäyttövalta 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ei edellytä, että syyte voidaan nostaa vain uhrin rikoksen tekopaikassa tekemän ilmoituksen perusteella tai sen valtion tekemän ilmiannon perusteella, jossa rikos tehtiin.

5. Jos jokin 2–6 artiklassa tarkoitettu rikos kuuluu useamman jäsenvaltion lainkäyttövaltaan ja mikä tahansa näistä valtioista voi pätevästi nostaa syytteen samojen tosiseikkojen perusteella, asianomaisten jäsenvaltioiden on toimittava yhteistyössä päättääkseen, mikä niistä nostaa syytteen rikoksentekijöitä vastaan, pyrkien mahdollisuuksien mukaan keskittämään syytetoimet yhteen jäsenvaltioon. Tätä varten jäsenvaltiot voivat kääntyä Eurojustin puoleen tai hyödyntää mitä tahansa muuta Euroopan unionissa perustettua elintä tai järjestelyä edistääkseen oikeusviranomaisten välistä yhteistyötä ja niiden toiminnan koordinointia.

Tehtäessä päätöstä rikoksentekijöiden syytteeseenpanosta vastaavasta jäsenvaltiosta on erityisesti otettava huomioon seuraavat näkökohdat:

a) jäsenvaltio, jonka alueella teko on tehty;

b) jäsenvaltio, jonka kansalainen tekijä on tai jossa hän asuu;

c) jäsenvaltio, josta uhri on peräisin;

d) jäsenvaltio, jonka alueelta tekijä on tavoitettu.

14 artikla Uhrien suojelu ja auttaminen

1. Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että silloin kun 2–6 artiklassa tarkoitettujen rikosten kohteeksi joutuneen henkilön iästä ei ole varmuutta ja on syytä epäillä, että kyseessä on lapsi, henkilö katsotaan lapseksi ja hänelle annetaan välittömästi suojelua ja apua tämän artiklan mukaisesti.

2. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että oikeusviranomaiset nimeävät uhrille erityisedustajan, jos lapsen huoltajat eivät kansallisen lain perusteella voi edustaa lasta rikosoikeudenkäynnissä huoltajien ja uhrin välisen eturistiriidan vuoksi tai jos lapsi on ilman huoltajaa.

3. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ennen kuin käynnistetään toimia, joilla pyritään tukemaan ja edistämään uhrien fyysistä ja psykososiaalista toipumista sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä, arvioidaan lapsiuhrin tilanne ottaen asianmukaisesti huomioon lapset näkemykset, tarpeet ja huolenaiheet.

4. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 2–6 artiklassa tarkoitettujen rikosten uhrit saavat tarvittaessa maksutta oikeudellista neuvontaa ja oikeudellisen edustajan kyseisiin rikoksiin liittyvässä rikosoikeudenkäynnissä.

5. Edellä 2–6 artiklassa tarkoitettujen rikosten uhreja on pidettävä uhrin asemasta rikosoikeudenkäyntimenettelyissä 15 päivänä maaliskuuta 2001 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS[7] 2 artiklan 2 kohdan, 8 artiklan 4 kohdan ja 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti erityisen haavoittuvina.

6. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava kaikki mahdolliset toimenpiteet asianmukaisen avun takaamiseksi uhrin perheelle. Kunkin jäsenvaltion on erityisesti, mikäli se on tarkoituksenmukaista ja mahdollista, sovellettava asianomaiseen perheeseen neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS 4 artiklaa.

7. Tässä puitepäätöksessä tarkoitettujen uhrin suojelemiseksi ja auttamiseksi toteutettavien toimien lisäksi sovelletaan ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjunnasta, uhrien suojelusta ja puitepäätöksen 2002/629/YOS kumoamisesta tehdyn neuvoston puitepäätöksen säännöksiä.

15 artikla Lapsiuhrien osallistuminen rikosten tutkintaan ja oikeudenkäyntiin

1. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 2–6 artiklassa tarkoitettujen rikosten tutkinnassa

a) lapsiuhrin kuulustelu tehdään ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen kun tosiasiat on ilmoitettu toimivaltaisille viranomaisille;

b) lapsiuhria kuulustellaan tarvittaessa tähän tarkoitukseen suunnitelluissa tai muunnetuissa tiloissa;

c) lapsiuhria kuulustelevat ammattihenkilöt, joilla on tähän sopiva koulutus;

d) samat henkilöt hoitavat kaikki lapsiuhrin kuulustelut, jos se on mahdollista ja asianmukaista;

e) kuulustelujen lukumäärä on mahdollisimman pieni ja kuulusteluja järjestetään vain, jos se on ehdottoman välttämätöntä rikosoikeudenkäynnin kannalta;

f) lapsiuhrin mukana voi olla hänen oikeudellinen edustajansa tai tarvittaessa lapsen valitsema aikuinen, ellei kyseisen henkilön osalta ole tehty päinvastaista päätöstä perustelluista syistä.

2. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 2–6 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin liittyvissä tutkimuksissa voidaan kaikki lapsiuhrin tai mahdollisen lapsitodistajan kuulustelut videoida ja että videoituja kuulusteluja voidaan käyttää todistusaineistona rikosoikeudenkäynnissä kansallisen lain sääntöjen mukaisesti.

3. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 2–6 artiklassa tarkoitettuja rikoksia koskevissa rikosoikeudenkäynneissä

a) tuomari voi määrätä, että asia käsitellään suljetuin ovin;

b) lapsiuhria voidaan kuulla oikeudessa ilman hänen henkilökohtaista läsnäoloaan erityisesti asianmukaisen viestintäteknologian avulla.

16 artikla Riskien arviointi

1. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 2–6 artiklassa tarkoitetuista rikoksista tuomittujen henkilöiden osalta arvioidaan heidän vaarallisuutensa ja 2–6 artiklassa tarkoitettujen rikosten uusimisen riski, jotta voidaan

a) löytää sopivat interventio-ohjelmat tai -toimet sekä

b) päätellä, pitäisikö rikoksentekijää estää väliaikaisesti tai pysyvästi harjoittamasta toimintaa, jossa ollaan säännöllisesti tekemisissä lasten kanssa.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettua arviointia on tarkistettava määräajoin, jotta voidaan huomioida olosuhteissa tapahtuneet muutokset, joilla on vaikutusta rikoksentekijän vaarallisuuteen ja rikosten uusimisen riskiin.

17 artikla Interventio-ohjelmat tai -toimet

1. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tarjolla on tehokkaita interventio-ohjelmia tai -toimia, joilla pyritään ehkäisemään ja minimoimaan lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten uusimisen riskiä. Tällaisten ohjelmien tai toimien olisi oltava käytettävissä koko rikosoikeudellisen menettelyn ajan, vankilassa tai sen ulkopuolella, kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen edellytysten mukaisesti.

Interventio-ohjelmat tai -toimet mukautetaan vastaamaan seksuaalirikoksiin syyllistyneiden lasten kehitystarpeita, mukaan luettuina lapset, jotka ovat rikosoikeudellista vastuuta koskevaa ikärajaa nuorempia.

2. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 2–6 artiklassa tarkoitetuista rikoksista tuomitut henkilöt, joiden kohdalla saattaa olla riski rikoksen uusimisesta,

a) voivat osallistua 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin interventio-ohjelmiin tai -toimiin tai heille tarjotaan tilaisuus osallistua kyseisiin ohjelmiin tai toimiin;

b) saavat tilaisuuden osallistua erityisiin ohjelmiin tai toimiin, joilla pyritään ehkäisemään 2–6 artiklassa tarkoitettujen rikosten uusimisen riskiä ja tästä aiheutuvaa vaaraa;

c) saavat kaikki tiedot syistä, joiden nojalla heille ehdotetaan osallistumista mainittuihin ohjelmiin tai toimiin;

d) suostuvat osallistumaan tiettyyn ohjelmaan tai toimeen täysin tietoisina tosiseikoista;

e) voivat kieltäytyä osallistumasta ja ovat tietoisia kieltäytymisen mahdollisista seurauksista.

3. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että henkilöt, joita vastaan on käynnistetty rikosoikeudenkäynti 2–6 artiklassa tarkoitettujen rikosten johdosta, voivat osallistua 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin ohjelmiin tai -toimiin sellaisin ehdoin, jotka eivät heikennä oikeutta puolustukseen eivätkä oikeudenmukaisen ja puolueettoman oikeudenkäynnin vaatimuksia tai ole näiden kanssa ristiriidassa, erityisesti ottaen asianmukaisesti huomioon syyttömyysolettamaa koskevat säännöt.

4. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että henkilöt, jotka pelkäävät syyllistyvänsä 2–6 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin, voivat tarvittaessa osallistua tehokkaisiin interventio-ohjelmiin tai -toimiin, joilla pyritään arvioimaan ja ehkäisemään rikoksenteon riskiä.

18 artikla Pääsyn estäminen lapsipornografiaa sisältäville internetsivustoille

Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimet, jotta toimivaltaiset oikeus- tai poliisiviranomaiset voivat määrätä tai pyytää estämään internetin käyttäjien pääsyn lapsipornografiaa sisältäville tai levittäville internetsivuille, edellyttäen että samalla toteutetaan riittävät suojatoimet erityisesti sen varmistamiseksi, että pääsyn esto on rajattu ehdottomaan välttämättömään, että käyttäjille ilmoitetaan eston syistä ja että sisällöntuottajille ilmoitetaan mahdollisuudesta valittaa toimenpiteestä.

19 artikla Alueellinen soveltaminen

Tätä puitepäätöstä sovelletaan Gibraltariin.

20 artikla Puitepäätöksen 2004/68/YOS kumoaminen

Kumotaan puitepäätös 2004/68/YOS.

21 artikla Täytäntöönpano

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tämän puitepäätöksen noudattamiseksi tarvittavat toimenpiteet viimeistään [KAHDEN VUODEN KULUTTUA SEN TEKEMISESTÄ].

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava neuvoston pääsihteeristölle ja komissiolle kirjallisina säännökset, jotka ne ovat antaneet tämän puitepäätöksen mukaisten velvoitteidensa saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä, viimeistään [KAHDEN VUODEN KULUTTUA PUITEPÄÄTÖKSEN TEKEMISESTÄ]. Neuvosto arvioi näihin tietoihin perustuvan kertomuksen ja komission kirjallisen kertomuksen perusteella, missä määrin jäsenvaltiot ovat noudattaneet tätä puitepäätöstä ja tarvitseeko puitepäätöstä muuttaa, viimeistään [NELJÄN VUODEN KULUTTUA PUITEPÄÄTÖKSEN TEKEMISESTÄ].

22 artikla Voimaantulo

Tämä puitepäätös tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä .

Tehty Brysselissä [ ].

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

[1] Tšekin, Puolan, Slovenian, Slovakian ja Ruotsin 20 päivänä tammikuuta 2009 tekemä ehdotus neuvoston puitepäätökseksi rikosoikeudenkäyntejä koskevien toimivaltaristiriitojen ehkäisemisestä ja ratkaisemisesta (neuvoston asiakirja 5208/09).

[2] Neuvoston päätös, tehty 29 päivänä toukokuuta 2000, Internetissä välitettävän lapsipornografian vastaisista toimenpiteistä (EYVL L 138, 9.6.2000, s. 1).

[3] EUVL C , , s. .

[4] EUVL L 13, 20.1.2004, s. 14.

[5] EUVL L 300, 11.11.2008, s. 42.

[6] Hyväksytty oikeus- ja sisäasioiden neuvoston kokouksessa 26 ja 27 päivänä helmikuuta 2009. Lopullinen viite varmistuu päätöksen julkaisuhetkellä.

[7] EYVL L 82, 22.3.2001, s. 1.