52009DC0466

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 11.9.2009

KOM(2009) 466 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

Kohti yhdennettyä meripolitiikkaa hallintotapojen parantamiseksi Välimerellä

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

Kohti yhdennettyä meripolitiikkaa hallintotapojen parantamiseksi Välimerellä

1. JOHDANTO

EU:n yhdennetyn meripolitiikan hyväksymiseen vuonna 2007 johtaneen laajan kuulemisen yhteydessä kannatettiin voimakkaasti ajatusta, jonka mukaan taloudellisen toiminnan lisääntyminen merialueilla ja ympäristönsuojelu voivat edetä rinta rinnan kohti molempia hyödyttävää suhdetta, jos on otettu käyttöön asianmukaiset monialaiset hallintomenettelyt.

Välimeri on erinomainen esimerkki merialueesta, jolla ihmisen toiminta voisi lisätä merestä saatavaa taloudellista tuottoa merkittävästi vähäisimmin ympäristövaikutuksin. Todellisuus on kuitenkin muuta: yli kaksikymmentä rannikkovaltiota, joiden talouskehityksen ja hallintokapasiteetin taso vaihtelee ja joiden välillä on suuria poliittisia erimielisyyksiä myös maa- ja merialueiden rajojen määrittelemisestä. Itämeren ja Mustanmeren kaltaisista muista puolisuljetuista merialueista poiketen huomattava osa Välimerestä on avomerta, mikä tuo esiin erityisiä hallintoon liittyviä kysymyksiä.

Rannikkovaltioista seitsemän on EU:n jäsenvaltioita, kaksi on ehdokasmaita ja kolme mahdollisia ehdokasmaita EU:n laajentumispolitiikan puitteissa. Lopuilla on vahvat ja vakiintuneet suhteet EU:n kanssa, useimmiten Euroopan naapuruuspolitiikan kautta. Yhtä lukuun ottamatta ne ovat kaikki Välimeren unionin jäseniä.

Tässä tiedonannossa korostetaan menettelyjä ja välineitä, jotka olisi otettava käyttöön yhdennetyn lähestymistavan toteuttamiseksi Välimerellä tapahtuvan toiminnan hallintoa varten, ja sen tarkoituksena on täydentää EU:n tukemia alakohtaisia toimia Välimeren alueella. Yhdennetty meripolitiikka koskee pääasiassa jäsenvaltioita, mutta tässä tiedonannossa sitä vastoin painotetaan tiiviimpää laaja-alaista yhteistyötä EU:n ulkopuolisten Välimeren kumppanuusmaiden kanssa asianmukaisilla tasoilla.

2. SUURIMMAT HAASTEET

Välimeren ja sen yli 450 sataman ja terminaalin osuus maailmanlaajuisen meriteitse käytävän kaupan kokonaismäärästä on 30 % ja neljäsosa meriteitse käytävästä öljykaupasta. Sen rannikoilla asuu yli 150 miljoonaa ihmistä, ja määrä kaksinkertaistuu matkailukauden aikana. Puolet EU:n kalastuslaivastosta toimii Välimerellä harjoittaen pääasiassa pienimuotoista kalastusta, ja suolaisen veden vesiviljelytuotanto on lisääntymässä. Painetta kalakantoihin aiheuttavat myös Välimeren eteläpuolisten ja EU:n ulkopuolisten maiden alukset.

Taloudellisen toiminnan Välimeren ekosysteemiin kohdistama huomattava paine kasvaa jatkuvasti. Vaikka ala kärsiikin vakavasti tällä hetkellä vallitsevasta talouskriisistä, meriliikenteen odotetaan vain lisääntyvän vastaisuudessa matkailun sekä matkustaja- ja tavaraliikenteen (energia mukaan luettuna) kasvavien tarpeiden seurauksena. Esimerkiksi risteilymatkailu on lisääntynyt nopeasti, ja Välimeren suurimmissa satamissa vierailee kussakin vuosittain yli miljoona risteilyturistia. Jo nyt tiheään asutuille ja rakennetuille rannikoille kehitetään uusia infrastruktuureja ja matkailu- ja vapaa-ajan palveluita (useilla Italian, Ranskan ja Espanjan rannikkoalueilla rakennettujen alueiden osuus rannikkokaistaleen ensimmäisellä kilometrillä on jo yli 45 %).

Jatkuvasti lisääntyvä ihmisen toiminta ja talouskehitys ovat kiihdyttäneet ympäristön pilaantumista. Välimeren herkkää meriympäristöä uhkaavat huolestuttavasti maalta ja aluksista peräisin oleva pilaantuminen, roskaantuminen, biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuvat vaikutukset, liikakalastus ja rannikkoalueiden rappeutuminen. Marpol-yleissopimuksessa Välimeri luokitellaan ’erityisalueeksi’ öljyn aiheuttaman pilaantumisen osalta vuodesta 1983 ja jätteen osalta toukokuusta 2009 lähtien[1]. Välimeren unioni on toimintalinjoissaan korostanut Välimeren puhdistamista[2]. Rannikkoon ja sen yli 400 Unescon suojelukohdetta käsittävään ainutlaatuiseen kulttuuri- ja luonnonperintöön kohdistuu yhä suurempia uhkia.

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli on todennut Välimeren alueen ’kriittiseksi alueeksi’, jota uhkaavat erityisesti tulvat, rannikoiden eroosio ja maaperän rappeutuminen[3]. Tämän vuoksi tarvitaan ehdottomasti välineitä, joiden avulla voidaan helpottaa sopeutumista ilmastonmuutokseen. Meritse tapahtuva laiton maahanmuutto on vakava ongelma alueella, ja se vaatii Välimeren alueen kumppaneiden välistä yhteistyötä ilmiön pysäyttämiseksi ja ihmishenkien menetysten ehkäisemiseksi.

3. KOHTI MERIASIOIDEN PAREMPAA HALLINTOTAPAA

Edellä mainittujen haasteiden voittamiseksi on korjattava kaksi hallintotapaan liittyvää pääasiallista puutetta. Ensinnäkin useimmissa Välimeren maissa kutakin alakohtaista politiikkaa varten on oma hallintonsa, aivan samoin kuin kaikkien kansainvälisten sopimusten täytäntöönpanoa varten on olemassa oma säännöstö, minkä vuoksi on hyvin vaikeaa saada esimerkiksi vesistöaluekohtaista yleiskäsitystä mereen liittyvien toimintojen yhteisvaikutuksesta. Toiseksi rannikkovaltioiden ei ole helppoa suunnitella, organisoida ja säännellä aluevesiinsä ja rannikoihinsa suoraan vaikuttavia toimintoja, koska hyvin suuri osa merialueesta on avomerta. Yhdessä nämä tekijät ovat johtaneet tilanteeseen, jossa politiikat ja toiminnat pyrkivät kehittymään erillä toisistaan ilman asianmukaista yhteensovittamista kaikkien mereen vaikuttavien toimialojen tai paikallisten, kansallisten, alueellisten ja kansainvälisten toimijoiden välillä. Myös muita hyvän hallintotavan kannalta ensisijaisia tekijöitä, kuten sidosryhmien osallistuminen, päätöksenteon avoimuus ja yhdessä sovittujen sääntöjen täytäntöönpano, on otettava huomioon.

3.1. Välimeren rannikkovaltioiden rooli

Yhdennetyn meripolitiikan peruslähtökohta on strategisen ja yhdennetyn lähestymistavan kehittäminen kansallisella tasolla[4]. Välimeren alueen jäsenvaltioita kannustetaan jatkamaan ponnisteluja omien yhdennettyjen meripolitiikkojensa kehittämiseksi. Helpottaakseen parhaiden käytänteiden vaihtoa komissio on luonut järjestelmän tiedon jakamiseksi ja tulosten seurannan raportoimiseksi[5].

Eräät jäsenvaltiot ovat jo toteuttaneet konkreettisia toimenpiteitä meriasioiden hallintotavan parantamiseksi. Lisätoimia tarvitaan kuitenkin erityisesti eri politiikkojen koordinointia varten suunniteltujen päätöksentekomenettelyjen luomiseksi.

Komissio aikoo

- ehdottaa, että jäsenvaltioiden korkean tason yhteyselimet ottavat säännöllisesti esille Välimereen liittyviä asioita ja keskustelevat yhdennetyn meripolitiikan edistymisestä;

- kannustaa jäsenvaltioita meriasioiden yhdennettyyn hallintoon liittyvien parhaiden käytänteiden vaihtoon erityisesti Euroopan alueiden välisen yhteistyön tavoitteeseen kuuluvien Välimerta käsittelevien ohjelmien puitteissa.

Välimeren puolisuljetun luonteen ja merellä tapahtuvien toimintojen rajatylittävien vaikutusten vuoksi tarvitaan tiiviimpää yhteistyötä EU:n ulkopuolisten Välimeren kumppanimaiden kanssa. Edellä mainittu tietojenvaihto on tarkoitus ulottaa koskemaan myös niitä EU:n ulkopuolisia kumppaneita, jotka ovat kiinnostuneita yhdennetystä lähestymistavasta. Tätä varten EU:n ulkopuolisia kumppaneita voitaisiin pyytää nimeämään yhteyspisteet, jotka voisivat tarvittaessa osallistua koko vesistöaluetta koskevaan korkean tason vuoropuheluun. Yhteistyö yhdennetyn meripolitiikan ja sen hallinnon parantamisen alalla perustuu myös nykyiseen monenväliseen kehykseen, Välimeren unioniin, olemassa oleviin kahdenvälisiin sopimuksiin, alueelliseen yhteistyöhön Euroopan naapuruuspolitiikan puitteissa sekä suhteisiin ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokasmaiden kanssa.

Komissio on päättänyt

- perustaa yhdennettyä meripolitiikkaa käsittelevän työryhmän, jossa on tarkoitus aloittaa vuoropuhelu ja parhaiden käytänteiden vaihto EU:n ulkopuolisten Välimeren rannikkovaltioiden kanssa;

- antaa Euroopan lähialue- ja kumppanuusvälineen (ENPI)[6] puitteissa teknistä apua niille Välimeren alueen kumppaneille, jotka ovat ilmaisseet kiinnostuksensa meriasioita koskevaa yhdennettyä lähestymistapaa kohtaan, lisätäkseen tietoisuutta ja edesauttaakseen tavoitteiden ja täytäntöönpanomenettelyjen vahvistamista.

3.2. Merialueiden hoito

Vuoden 1982 Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksessa (UNCLOS) määritellään pääasialliset puitteet useimmille merellä tapahtuville toiminnoille, ja se kuvastaa monilta osin kansainvälisen tapaoikeuden periaatteita. Turkkia, Syyriaa, Israelia ja Libyaa lukuun ottamatta kaikki Välimeren rannikkovaltiot ovat ratifioineet yleissopimuksen.

Nykyisellään suuri osa Välimeren merialueesta on avomerta. Noin 16 % alueesta on aluevesiä ja 31 % erilaisia muita merialueita ja -vyöhykkeitä, joiden olemassaolon muut rannikkovaltiot usein kiistävät joko aluevaatimuksen laajuuden tai oikeutuksen vuoksi[7].

Näin ollen suuri osa Välimerestä on rannikkovaltioiden lainkäyttövaltaan tai suvereniteettiin kuulumattomia vesialueita, minkä vuoksi asianomaisilla valtioilla ei ole määräys- ja täytäntöönpanovaltaa säännellä kattavasti ihmisen toimintaa näiden alueiden ulkopuolella esimerkiksi meriympäristön suojeluun ja kalastukseen tai energianlähteiden kehittämiseen liittyvissä kysymyksissä. Kyseisten alueiden ulkopuolella valtiot voivat ottaa käyttöön ainoastaan omiin kansalaisiinsa ja aluksiinsa sovellettavia toimenpiteitä. Tiettyjä toimia meriympäristön suojelemiseksi ja elollisten luonnonvarojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi voidaan toteuttaa yhdessä alueellisten sopimusten sallimissa rajallisissa puitteissa, mutta ongelmana ovat hyväksyttyjen päätösten täytäntöönpanoon liittyvät vaikeudet esimerkiksi sellaisten kolmansien maiden osalta, jotka eivät ole mukana sopimuksessa.

Tämä johtuu siitä, että ainoastaan 400 meripeninkulman laajuisen Välimeren alueen vierekkäisten valtioiden ongelmallisiin rajalinjauksiin liittyy monimutkaisia ja poliittisesti arkaluontoisia kiistakysymyksiä. Tilanne on päinvastainen kuin muilla EU:n puolisuljetuilla merialueilla, kuten Itämerellä. Näillä alueilla useimmat maat ovat ratkaisseet rajalinjauksiin liittyvät ongelmat UNCLOS-yleissopimuksen perusteella ja sopineet yhdessä merialueidensa rajaamisesta.

Monenvälisen yhteistyön osalta meriasioita koskevat kansainväliset ja alueelliset sopimukset liittyvät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta yhteen ainoaan alaan. Komissio on käynnistänyt tutkimuksen kartoittaakseen tärkeimmät esteet niiden päätösten ratifioimisen, täytäntöönpanon ja noudattamisen tiellä, jotka on tehty nykyisten sopimusten ja Välimerta käsittelevien organisaatioiden puitteissa, ja selvittääkseen mahdollisuudet tehostaa monenvälistä yhteistyötä ja avunantoa näissä kysymyksissä.

Eteneminen kohti monialaista lähestymistapaa meriasioihin edellyttää avoimempaa suhtautumista edellä tarkoitettujen organisaatioiden toimintaan ja muun muassa organisaatioiden hyväksymien tai ehdottamien sääntöjen järjestelmällistä seurantaa ja täysimääräistä noudattamista. Myös rannikkovaltioiden tehtäviä ja vastuualueita on selkeytettävä erityisesti siltä osin, kun on kyse merialueiden hoidosta kestävän kehityksen varmistamiseksi.

Vaihtelevien poliittisten ja taloudellisten olosuhteiden vuoksi saattaisi olla aiheellista edistää merialueiden hoidon parantamista pienaluetasolla. Tässä suhteessa voidaan päästä eteenpäin erityisesti silloin, kun vierekkäiset valtiot sopivat yhteisestä merirajasta tai vastaavat yhdessä elollisten ja muiden luonnonvarojensa hoidosta. Sidosryhmät ovat jo kiirehtineet hallituksia ja kansainvälisiä instituutioita etenemään näiden kysymysten ratkaisemisessa.

Komissio aikoo

- edistää jäsenneltyä epävirallista vuoropuhelua Välimeren rannikkovaltioiden välillä korkeakoulujen ja muiden kansainvälisten organisaatioiden korkean tason tapaamisissa merialueiden hoidon parantamiseksi myös pienaluetasolla;

- laatia yhteenvedon Välimeren meriasioihin liittyvistä nykyisistä sopimuksista ja organisaatioista;

- antaa suosituksia monialaisen yhteistyön tehostamiseksi näiden sopimusten ja organisaatioiden välillä;

- korostaa edelleen kahdenvälisissä suhteissaan UNCLOS-yleissopimuksen ratifioimista ja yhteistä täytäntöönpanoa;

- käynnistää tutkimuksen merialueiden määrittelyn kustannuksista ja eduista.

3.3. Sidosryhmien aktiivisempi osallistuminen

Sidosryhmien aktiivinen osallistuminen on alusta lähtien ollut tärkeä osa yhdennettyä meripolitiikkaa. Kansalaisyhteiskunta vaatii tehokkaampaa vuoropuhelua aluetasolla Välimeren hoidon parantamiseksi. Välimerelle on myös äskettäin perustettu alueellinen neuvoa-antava toimikunta (RAC), jonka puitteissa kalatalousalan sidosryhmät kokoontuvat.

Sidosryhmien osallistuminen on edelleen ensisijainen osa yhdennetyn meripolitiikan täytäntöönpanoa Välimerellä.

Komissio aikoo

- kannustaa sidosryhmien yhteisöjä käsittelemään säännöllisesti Välimereen liittyviä kysymyksiä kerätäkseen ehdotuksia yhdennetyn meripolitiikan ensisijaisiksi toimintalinjoiksi vesistöalueella;

- selvittää, miten kaikkien rannikkovaltioiden sidosryhmät voisivat osallistua aktiivisemmin.

4. HORISONTAALISET VÄLINEET MERIALUEIDEN YHDENNETTYÄ HOITOA VARTEN

Merialueiden tehokkaampi hoito edellyttää myös horisontaalisia välinteitä, joiden avulla voidaan lisätä merellä tapahtuvien toimintojen taloudellista kannattavuutta sekä varmistaa ympäristönsuojelu ja turvata rannikkoväestölle parempi tulevaisuus.

4.1. Merten aluesuunnittelu ja meristrategiat

Vaikka talouskriisi koetteleekin parhaillaan Välimeren aluetta, merellä tapahtuvan taloudellisen toiminnan uskotaan kääntyvän kasvuun; tämä koskee niin meriliikennettä, uusiutuvan energian tuotantoa kuin matkailuakin. Vesistöalueen kasvupotentiaalin tehokkaampaan hyödyntämiseen ympäristön hyvän tilan asettamien vaatimusten sallimissa puitteissa ja näin saatujen tulosten optimoimiseen voidaan parhaiten päästä merten aluesuunnittelun avulla.

Merten aluesuunnittelu on tehokas hallintoväline ekosysteemipohjaisen hoitomallin soveltamiseksi, merellä tapahtuvien toimintojen toisiinsa sidoksissa olevien vaikutusten selvittämiseksi, alueiden käyttöön liittyvien ristiriitojen ratkaisemiseksi ja meren elinympäristöjen säilyttämiseksi. Toimintasuunnitelmaa koskevassa komission tiedonannossa vuodelta 2008[8] esitetään merten aluesuunnittelun kehittämistä jäsenvaltioissa koskevia periaatteita, jotka voivat olla käyttökelpoisia myös laajemmin koko Välimeren alueella.

Muihin merialueisiin verrattuna merten aluesuunnittelun käyttö Välimerellä on kuitenkin ollut vähäistä, mikä saattaa johtua merialueiden ja rajalinjausten määrittelemiseen liittyvistä arkaluontoisista kysymyksistä. Nämä vaikeudet on voitettava, jotta aluesuunnittelu voisi toimia asianmukaisesti.

EU:n jäsenvaltiot ovat sopineet meriympäristön hyvän tilan saavuttamisesta vuoteen 2020 mennessä[9] kehittämällä integratiiviset meristrategiat, joissa mereen vaikuttaviin ihmisen toimintoihin sovelletaan ekosysteemipohjaista lähestymistapaa ja jotka liittyvät läheisesti merten aluesuunnitteluun. Tällaisten sitoumusten täyttäminen, tarvittaessa yhteistyössä alueellisten meriyleissopimusten [erityisesti Barcelonan yleissopimus ja Välimeren yleinen kalastusneuvosto (GFCM)] kanssa tai pienaluetasolla, on keskeinen tekijä yhdennetyn meripolitiikan täytäntöönpanossa Välimerellä. Myös Välimerta koskevassa asetuksessa[10] viitataan kalastuksenhoidossa sovellettavaan yhdennettyyn ekosysteemipohjaiseen lähestymistapaan, jonka merkitys vain korostuu EU:n yhteisen kalastuspolitiikan tulevan uudistuksen myötä[11].

Komissio aikoo

- käynnistää merten aluesuunnittelua Välimerellä koskevan tutkimuksen, jolla pyritään kartoittamaan mahdolliset soveltamisalueet, analysoimaan esteet ja selvittämään, missä määrin aluesuunnittelua olisi mahdollista soveltaa tietyillä pienalueilla tai tietyissä Välimeren osissa;

- käynnistää sen jälkeen hankkeen, jolla testataan merten aluesuunnittelun soveltamista pienaluetasolla ja edistetään konkreettisia rajatylittäviä toimia;

- auttaa jäsenvaltioita yhteisen täytäntöönpanostrategian avulla suoriutumaan meristrategian puitedirektiivin mukaisista meristrategioihin liittyvistä velvoitteistaan, mukaan luettuna vuoteen 2010 mennessä toteutettava kattava arviointi merivesistä ja niiden käytöstä.

4.2. Rannikkoalueiden ja saarten yhdennetty hoito

Ilmastonmuutos, satamien kehittäminen, rannikkomatkailu siihen liittyvine investointeineen sekä huoli merellisen perinnön ja meriympäristön suojelemisesta (esim. Natura 2000 -alueet) edellyttävät yhdennettyä lähestymistapaa Välimeren rannikkoalueiden hoidossa. Valkoisessa kirjassa[12] komissio sitoutuu varmistamaan, että sopeutuminen ilmastonmuutokseen on etusijalla rannikko- ja merialueiden hoidossa.

Merellisen perinnön pelastamista ja kytkemistä muihin toimintoihin, taloudelliset ja ympäristöedut huomioon ottaen, jatketaan myös olemassa olevien välineiden, kuten Eurooppalaiset matkailun huippukohteet -aloitteen (EDEN) ja eurooppalaisen Europa Nostra -kulttuuriperintöpalkinnon puitteissa. Kulttuurisesti äärimmäisen rikas Välimeren alue tarjoaa tässä suhteessa runsaasti kehittämismahdollisuuksia.

Horisontaaliset hoitovälineet voivat auttaa Välimeren rannikkoalueita integroimaan sosiaaliset, ympäristölliset ja taloudelliset näkökohdat kestävään kehitykseen. Välimeren alueen jäsenvaltiot laativat rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskevan ICZM-ohjelman mukaisia kansallisia strategioita, ja EY allekirjoitti äskettäin ensimmäisen ICZM-ohjelmaa koskevan koko vesistöalueen kattavan sääntelyvälineen[13], joka hyväksyttiin Barcelonan yleissopimuksen puitteissa.

Tarvitaan kuitenkin lisätoimenpiteitä, kuten yhteistyön tehostaminen merellä tapahtuvan merialan kehittämisen hallinnoinnin ja siihen liittyvän maalla (maan ja meren rajapinnassa) tapahtuvan kehittämisen välillä. Tämä on ensisijaista saarilla, joille yhteydet ulkomaailmaan ovat erityisen tärkeitä. Jäsenvaltioita kannustetaankin yhdennettyjen strategioiden kehittämiseen saarialueiden haasteiden voittamiseksi ja parhaiden käytänteiden vaihtoa koskevan järjestelmän laatimiseen. Myös tietopohjaa ICZM-ohjelman toiminnasta Välimerellä on lisättävä.

Korostamalla johdonmukaista ekosysteemipohjaista lähestymistapaa maalla, merellä ja niiden rajapinnassa yhdennetyn meripolitiikan kehittämisen uskotaan lisäävän ICZM-ohjelman käyttömahdollisuuksia Välimeren alueella.

Komissio aikoo

- laatia internetpohjaisen luettelon ICZM:n välineistä, parhaista käytänteistä ja tapaustutkimuksista ohjelman käytön tehostamiseksi;

- edistää EU:n seitsemännen puiteohjelman osana tietopohjan kehittämistä ICZM-ohjelman toiminnasta Välimerellä korostamalla erityisesti kansainvälistä yhteistyötä;

- tutkia mahdollisuuksia lujittaa maan ja meren rajapinnan asemaa erityisesti kytkemällä toisiinsa maalla ja merellä tapahtuva aluesuunnittelu 4.1 kohdassa ehdotettujen merten aluesuunnitteluun liittyvien toimien avulla.

4.3. Tietopohjaisen toiminnan edistäminen

Meritalouksien kestävä kehitys ja rannikkoalueiden tehokas hoito edellyttävät parhaaseen saatavilla olevaan tieteelliseen tietoon perustuvaa politiikkaa.

Perustietojen säännöllinen keruu on tarpeen mertemme ympäristön tilan ja luonnonvaroista saatavan mahdollisen tuotoksen arvioimiseksi. Komissio korostaa jatkossakin tieteellisten lausuntojen ja tietojenkeruun merkitystä yhteisen kalastuspolitiikan ja ympäristölainsäädännön soveltamisessa Välimerellä. On myös tarkoitus lisätä perustietojen keruuseen liittyvää yhteistyötä EU:n ulkopuolisten Välimeren alueen maiden kanssa yhteisten ohjelmien ja valmiuksien kehittämisen puitteissa.

EU:n tuore strategia merten ja merenkulkualan tutkimusta varten[14] pyrkii lisäämään tehokkuutta ja osaamista edistämällä yhdennettyjä tutkimushankkeita. Siinä korostetaan myös kansainvälisen tieteellisen yhteistyön lujittamista yhteisten merialueiden yhdennetyn hallinnoinnin tärkeänä välineenä. Strategian täytäntöönpano jatkuu Välimerellä, ja se toimii yhdennetyn hallintomallin tehostamisen perustana. Meritutkimuksen infrastruktuureiden lujittaminen, yhdennetyt toimet tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen (TTK) alalla meriklusteriverkoston ja teknologiayhteisöjen puitteissa sekä jäsenvaltioiden ja alueiden välinen synergia ovat välttämättömiä johdonmukaisten ratkaisujen löytämiseksi, jotta voitaisiin hyödyntää täysimääräisesti Euroopan merialueiden taloudelliset mahdollisuudet ekosysteemipohjaisen lähestymistavan perusteella. Olisi erityisesti jatkettava monialaisten merenpohjatutkimusten kehittämistä, koska ne voivat auttaa ymmärtämään ja valvomaan tsunamiriskejä.

Komissio kehittelee myös Euroopan meripoliittista seurantakeskusta ja tietoverkkoa (EMODNET), jonka avulla on tarkoitus lisätä tietopohjaa ja helpottaa tietojen keruuta, saatavuutta ja käyttöä. Valmisteilla on myös Euroopan merikartasto, jolla pyritään lisäämään tietoisuutta ja luomaan merialueille yhteinen identiteetti. Nämä välineet kattavat koko vesistöalueen.

Komissio aikoo

- kiinnittää erityistä huomiota Välimeren asioihin perustamalla meriasioiden yhdennetyn ERA-NET-järjestelmän (Eurooppalainen tutkimusalueiden verkosto), jonka tarkoituksena on lujittaa merentutkimusalan yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä;

- määritellä pitkän aikavälin strategiset puitteet koko vesistöalueen kattavalle tieteelliselle yhteistyölle Välimeren alueella merentutkimusalan yhteistyön kehittämiseksi jäsennellysti ja yhteisesti sovittujen tavoitteiden mukaisesti;

- käynnistää seitsemännen puiteohjelman osana laajan monialaisen tutkimuksen Välimerta koskevan tiedon sisällyttämiseksi kaikkiin aiheellisiin tieteenaloihin.

4.4. Yhdennetty valvonta turvallisemman ja luotettavamman merialueen luomiseksi

Merellä tapahtuvia toimia ja toimenpiteitä on valvottava, jotta niitä voidaan hallinnoida menestyksekkäästi ja voittaa suurimmat turvallisuuteen kohdistuvat vaikeudet Välimerellä.

Meriturvallisuutta koskevan EU:n lainsäädännön tarkka noudattaminen jäsenvaltioissa sekä Välimeren kumppanuusmaiden merenkulku- ja satamaviranomaisten valmiuksien kehittäminen ovat avainasemassa ehkäistäessä onnettomuuksia ja alusten aiheuttamaa pilaantumista, laittomat öljypäästöt mukaan luettuina. EU:n rahoittama meriturvallisuuden ja meriympäristön suojelemisen alalla toteutettava Safemed-hanke auttaa osaltaan tasoittamaan lainsäädännöllisiä ja rakenteellisia eroja Välimeren jäsenvaltioiden ja kumppanuusmaiden välillä. Komissio aikoo lisäksi ehdottaa, että Euroopan meriturvallisuusvirasto (EMSA) aloittaisi teknisen yhteistyön Välimeren kumppanuusmaiden kanssa muun muassa merellä sattuvien onnettomuuksien alalla toimittamalla pilaantumisen torjuntaan käytettäviä aluksia[15]. Alusten liikkumisen valvonnan osalta tarkastellaan mahdollisuutta laajentaa alusten automaattisen tunnistusjärjestelmän (AIS) Välimeren alueellisen palvelimen kattavuutta.

Ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto (Frontex) on viime vuosina lisännyt tukeaan Välimeren alueen jäsenvaltioille, joihin kohdistuu yhä kasvavia laittomia maahanmuuttopaineita[16]. Komissio aikoo vuoropuhelun ja taloudellisen tuen avulla lisätä Välimeren alueen kumppanuusmaiden osallistumista Frontexin koordinoimaan toimintaan Välimerellä. Esimerkiksi merellä tapahtuvan huumekaupan torjunnassa otetaan käyttöön tehostettu yhteistyö huumausaineiden merikuljetusten analysointi- ja torjuntakeskuksen (MAOC-N) ja huumausaineiden torjunnan Välimeren koordinointikeskuksen (CeCLAD-M) puitteissa.

Toistaiseksi merivalvonta on usein tapahtunut alakohtaisesti, ja sille on ollut ominaista moninkertaisten valvontatietojen keruu sekä kansallisella tasolla että eri viranomaisten toimesta. Tältä osin yksi yhdennetyn meripolitiikan päätavoitteista on merivalvonnan integroiminen lisäämällä tietojenvaihtoa ja yhteistyötä merellä tapahtuvasta seurannasta ja valvonnasta vastaavien kansallisten viranomaisten välillä[17] puuttumatta EU:n ja jäsenvaltioiden lainsäädännössä vahvistettuihin tehtäviin ja toimivaltuuksiin. Sen lisäksi, että näin voidaan parantaa valvonnan yleistasoa tietojen keruun ja käsittelyn osalta, mikä antaa yhdenmukaisemmat tulokset mereltä tai satamista, voidaan myös vähentää valvontakustannuksia hyötymällä käyttämättä jääneistä mittakaavasäästöistä. Välimeren kumppanuusmaiden osallistuminen merivalvonnan integroimiseen ansaitsee lisää huomiota.

Komissio

- käynnistää pilottihakkeen, jonka tavoitteena on parantaa yhteistyötä merenkulun seurannasta, valvonnasta ja satamaviranomaisten välisestä tietojenvaihdosta vastaavien Välimeren alueen jäsenvaltioiden viranomaisten välillä;

- esittää myöhemmin valmistuvassa tiedonannossa periaatteet yhdennetyn merivalvonnan järjestämiseksi EU:ssa siten, että alakohtaisesta lähestymistavasta siirrytään asteittain yhdennettyyn lähestymistapaan EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla.

5. PÄÄTELMÄT

Välimeren haasteet edellyttävät yhteisiä ja ennen kaikkea yhdennettyjä ratkaisuja, jotka perustuvat meriasioiden tehokkaampaan hallinnointiin. Tämä on sitäkin tärkeämpää, kun otetaan huomioon luonnonvarojen koko ajan kasvava kysyntä, meriympäristöön kohdistuvat paineet ja alati lisääntyvä tarve parantaa kasvua ja työllisyyttä merellisillä toimialoilla ja merialueilla.

Yhdennetty lähestymistapa meriasioihin ei tietenkään vaikuta haitallisesti olemassa oleviin välineisiin ja tavoitteisiin, joiden avulla pyritään edistämään tiettyjä meripolitiikan osa-alueita. Sen tarkoituksena on tarjota monialainen näkökulma hallinnointiin sekä tarvittavat monialaiset välineet haittavaikutusten minimoimiseksi ja tehokkuuden ja tulosten optimoimiseksi.

Sen vuoksi komissio kehottaa neuvostoa ja Euroopan parlamenttia

- hyväksymään tässä tiedonannossa esitetyt tavoitteet ja toimet;

- antamaan vastuualueidensa mukaisesti tukensa ehdotetulle lähestymistavalle.

[1] Marpol-yleissopimuksen liitteet I (Öljy) ja V (Jätteet).

[2] 13.7.2008 annettu Pariisin julistus ja viittaukset Horizon 2020 -aloitteeseen.

[3] SEC (2008) 2868.

[4] KOM (2008) 395.

[5] Linkit: http://ec.europa.eu/maritimeaffairs/governance_memberstates_en.html http://ec.europa.eu/maritimeaffairs/memberstates_en.html

[6] Euro-Välimeri-kumppanuutta koskeva ENPI:n alueellinen strategia-asiakirja (2007–2013).

[7] Vesialueen osalta viiden rannikkovaltion antamassa lainsäädännössä on julistettu asianomaisten jäsenvaltioiden aluevesiin rajoittuva 12 meripeninkulman lisävyöhyke tulli-, vero-, maahanmuutto ja/tai terveyslainsäädännön soveltamiseksi. Viisi rannikkovaltiota on ilmoittanut aluevesiinsä rajoittuvasta arkeologisesta alueesta vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelemiseksi. Neljä rannikkovaltiota on ilmoittanut kalastuksensuojelualueista ja kolme rannikkovaltiota on perustanut ekologisia suojelualueita. Viisi rannikkovaltiota on ilmoittanut yksinomaisista talousvyöhykkeistä, joilla rannikkovaltiolla on täysivaltaiset oikeudet meren elollisiin ja muihin luonnonvaroihin.

[8] KOM (2008) 791.

[9] Direktiivi 2008/56/EY, annettu 25.6.2008.

[10] Neuvoston asetus (EY) N:o 1967/2006, annettu 21.12.2006.

[11] KOM (2009) 163.

[12] KOM (2009) 147.

[13] Madridissa (Espanja) 21.1.2008 allekirjoitettu pöytäkirja rannikkoalueiden yhdennetystä käytöstä ja hoidosta Välimeren alueella.

[14] KOM (2008) 534.

[15] KOM (2009) 301.

[16] Eurooppa-neuvosto ilmaisi uudelleen 19.6.2009 huolestuneisuutensa laittomasta maahanmuutosta ja totesi, että ” viimeaikaiset tapahtumat Kyproksessa, Kreikassa, Italiassa ja Maltassa osoittavat, että EU:n eteläisillä merirajoilla on kiireellisesti vahvistettava toimia laittoman maahanmuuton estämiseksi ja torjumiseksi tehokkaalla tavalla... ”.

[17] SEC (2008) 2737 ja KOM (2008) 68.