52008PC0910

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 14.1.2009

KOM(2008) 910 lopullinen

2008/0268 (COD)

Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS,

yhteisön takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille yhteisön ulkopuolella toteutettuihin hankkeisiin liittyvistä lainoista ja lainatakauksista mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta

(2009/[•]/EY)

(komission esittämä)

PERUSTELUT

1. EHDOTUKSEN TAUSTA |

110 | Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet Tämä ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi koskee yhteisön Euroopan investointipankille (EIP) myöntämän talousarviotakuun uusimista. Kyseinen talousarviotakuu myönnetään rahoitustoimiin, joita EIP toteuttaa omista varoistaan Euroopan unionin ulkopuolisissa maissa. EIP:n aiempien valtuuksien eli yleisen valtuuden, jonka perusteella myönnetään lainoja EU:n ulkopuolella (neuvoston päätös 2008/580/EY), ja erillisen valtuuden, jonka perusteella myönnetään lainoja Venäjällä, Ukrainassa, Moldovan tasavallassa ja Valko-Venäjällä toteutettaviin hankkeisiin (neuvoston päätös 2005/48/EY), voimassaoloaika päättyi vuonna 2007. Neuvosto hyväksyi 19. joulukuuta 2006 päätöksen 2006/1016/EY yhteisön takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille yhteisön ulkopuolella toteutettuihin hankkeisiin liittyvistä lainoista ja lainatakauksista mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta (EUVL L 414, 30.12.2006, s. 95). Päätös perustui Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 181 a artiklaan. Euroopan parlamentti nosti neuvoston päätöksen 2006/1016/EY kumoamista koskevan kanteen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa, koska se katsoi, että päätös olisi pitänyt tehdä EY:n perustamissopimuksen 179 ja 181 a artiklan, ei yksinomaan 181 a artiklan perusteella. Yhteisöjen tuomioistuin tuomitsi asian C-155/07 (parlamentti v. neuvosto) 6. marraskuuta 2008 parlamentin hyväksi ja kumosi päätöksen 2006/1016/EY. Se kuitenkin pysytti päätöksen vaikutukset voimassa 12 kuukauden ajan, jotta päätös voitaisiin korvata uudella, molempien artikloiden (179 ja 181 a artikla yhdessä) perusteella yhteispäätösmenettelyä noudattaen hyväksytyllä päätöksellä. Tämän ehdotuksen tavoitteena on myöntää EIP:lle yhteisön takuu, jolla on samat ominaisuudet kuin kumotussa päätöksessä, ja sisällyttää mukaan takuu, josta nykyisin säädetään Keski-Aasian maiden kelpoisuudesta saada rahoitusta yhteisön takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille yhteisön ulkopuolella toteutettuihin hankkeisiin liittyvistä lainoista ja lainatakauksista mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta tehdyn päätöksen 2006/1016/EY nojalla 4 päivänä marraskuuta 2008 tehdyssä neuvoston päätöksessä 2008/847/EY (EUVL L 301, 12.11.2008, s. 13). |

120 | Yleinen tausta EIP:n toimet EU:n ulkopuolella ovat perinteisesti vastanneet noin 10–15 prosenttia sen kaikista toimista (vuonna 2007 6,4 miljardia euroa, josta 3,7 miljardia euroa kuului yhteisön takuun piiriin). Nykyisin pääasiallisina toiminta-alueina ovat liittymistä valmistelevat maat ja Välimeren maat, mutta myös Aasiassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Etelä-Afrikassa toteutetaan merkittäviä hankkeita, ja toimintaa laajennetaan asteittain Venäjällä, Itä-Euroopassa ja Etelä-Kaukasiassa. AKT-maissa EIP:n toimet toteutetaan Cotonoun sopimuksen nojalla Euroopan kehitysrahaston varoilla tai EIP:n varoilla jäsenvaltioiden myöntämien takuiden turvin, eivätkä nämä toimet kuulu tämän ehdotuksen soveltamisalaan. Perinteisesti EIP on toteuttanut toimia EU:n ulkopuolella EU:n ulkosuhdepolitiikkojen tukemiseksi EU:lta saatujen virallisten valtuuksien pohjalta, ja vaiheittain annetuilla valtuuksilla on laajennettu EIP:n maantieteellistä toiminta-aluetta. EU:n ulkopuolisissa kumppanimaissa tällaisilla päätöksillä myönnettyjä rahoitustoimia on pidetty näkyvänä EU:n tukena. Lisäksi yhteisön takuu takaa sen, etteivät tällaiset hankkeet, joihin usein yhdistyy huomattavasti suurempi riski kuin EIP:n toimiin EU:ssa, vaikuta pankin luottokelpoisuuteen, mikä puolestaan mahdollistaa edullisten lainaehtojen myöntämisen EU:n ulkopuolella. Uusimmat tiedot yhteisön takuun turvin toteutetuista EIP:n toimista löytyvät komission kertomuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle Euroopan yhteisöjen varainhankinnasta ja lainanannosta vuonna 2007 (KOM(2008) 590 lopullinen) ja sen liitteenä olevasta komission yksiköiden valmisteluasiakirjasta (SEC(2008) 2504). Kertomus budjettivallan käyttäjälle yleisestä talousarviosta katettavien takauksien käytöstä – tilanne 31. joulukuuta 2007 (KOM(2008) 451 lopullinen) ja sen liitteenä oleva komission yksiköiden valmisteluasiakirja (SEC(2008) 2249) ovat myös merkityksellisiä. Viittauksia on lisäksi kertomukseen KOM(2006) 323 ja kahteen komission valmisteluasiakirjaan (SEC(2006) 790 ja SEC(2006) 789), jotka esitettiin Euroopan parlamentille ja neuvostolle samalla kuin komission ehdotus (KOM(2006) 324 lopullinen), joka johti kumotuksi tulleen päätöksen hyväksymiseen. EIP:n toimet kolmansissa maissa ovat ratkaiseva lisä rajallisiin EU:n talousarviovaroihin, ja niiden avulla voidaan tehostaa EU:n ulkosuhdetoimia ja parantaa niiden näkyvyyttä. Yhteisön talousarviovaroista myönnettävä ulkoinen apu on pääosin suunnattu alemman tulotason maihin ja sosiaalisektorin tukemiseen, mutta EIP:n toimilla on erityistä merkitystä keskitulotason maissa ja infrastruktuurin, rahoituksen ja kaupan aloilla. EIP on alun perin perustettu ja sen rahoitus rakennettu EU:n alueella toimimista varten, joten valtuudet, joihin yhteisön takuuta sovelletaan, ovat merkittäviä välineitä EIP:n toiminnan mahdollistamiseksi EU:n ulkopuolella: yhteisön takuu tarjoaa tarvittavan yhteisön poliittisen ja rahoituksellisen tuen maille ja hankkeille, jotka muutoin jäisivät EIP:n vakiosääntöjen ja valintaperusteiden ulkopuolelle. |

130 | Voimassa olevat aiemmat säännökset Ehdotetulla päätöksellä jatkettaisiin yhteisön takuun myöntämistä EIP:n ulkoiselle luotonannolle kumotun neuvoston päätöksen 2006/1016/EY sekä neuvoston päätöksen 2008/847/EY sijasta mutta täysin mainittujen päätösten mukaisesti. |

140 | Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun politiikkaan ja muihin tavoitteisiin EU:n ulkopuolella toteutettavat EIP:n toimet ja erityisesti ne, jotka käsillä oleva ehdotus kattaa, täydentävät ulkoisen avun välineistä eli liittymistä valmistelevasta tukivälineestä, eurooppalaisesta naapuruuden ja kumppanuuden välineestä, kehitysyhteistyön ja taloudellisen yhteistyön välineestä ja vakausvälineestä rahoitettavia toimia. EIP:n toimilla tuetaan lainsäädäntöehdotuksessa luetelluissa politiikka-asiakirjoissa määriteltyjä tai tulevissa vastaavissa EU:n asiakirjoissa esitettäviä EU:n ulkoisia toimia. EIP:n ulkoisten toimien ja EU:n politiikkojen välistä yhteyttä vahvistetaan parantamalla komission ja EIP:n välistä yhteistyötä. Tämä aloitetaan liittämällä suunnitteluvaiheet tiiviimmin toisiinsa, erityisesti toimintasuunnitelmien tai liittymistä valmistelevien asiakirjojen sekä maa- ja aluekohtaisten strategia-asiakirjojen osalta. Yhteistyötä tiivistetään myös varhaisessa vaiheessa hankkeiden yksilöimisessä ja toteuttamisessa. Vahvistamalla yhteistyötä tällä tavalla autetaan varmistamaan, että EY:n välineiden politiikkakeskeisyys näkyy myös valtuuden täytäntöönpanossa. Yhteistyön laajuus vaihtelee alueittain sen mukaan, mikä on EIP:n painoarvo alueella ja millaiset mahdollisuudet on löytää yhteyksiä EU:n politiikkojen kanssa liittymistä valmistelevan strategian, eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden strategian sekä kehitysyhteistyötä ja taloudellista yhteistyötä koskevan strategian puitteissa. Lisäksi komission aikomuksena on kuulla varhaisessa vaiheessa EIP:a yksittäisistä hankkeista. Yhteisön takuu ei kata EIP:n rahoitustoimea, josta komissio antaa EIP:n perussäännön 21 artiklassa vahvistetun menettelyn mukaisesti kielteisen lausunnon. EIP:n on määrä parantaa entisestään koordinointia ja yhteistyötä kansainvälisten rahoituslaitosten, kuten EBRD:n ja Maailmanpankin, ja eurooppalaisten kahdenvälisten laitosten kanssa, ja tarvittaessa tehdään valtuuden soveltamisalaan kuuluvat eri alueet kattavia yhteisymmärryspöytäkirjoja. Valtuuden myötä vahvistetaan raportointimenettelyjä, jotta varmistetaan, että unionin ulkosuhdepolitiikkojen ja tavoitteiden välistä johdonmukaisuutta sekä yhteistyötä muiden kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa seurataan riittävällä tavalla. Nämä menettelyt vastaavat kumotussa päätöksessä 2006/1016/EY säädettyjä menettelyjä. |

2. KUULEMISET JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI |

Intressitahojen kuuleminen |

211 | Kuulemismenettely, tärkeimmät kohderyhmät ja yleiskuvaus vastaajista EIP:a on kuultu. |

212 | Tiivistelmä vastauksista ja siitä, miten ne on otettu huomioon EIP:n näkökannat on otettu huomioon käsillä olevassa ehdotuksessa. |

Asiantuntijatiedon käyttö |

221 | Lähteenä olleet tieteenalat ja asiantuntemuksen alat Rahoituksellinen ja taloudellinen asiantuntemus. |

222 | Käytetty menettely Ei sovelleta. |

223 | Tärkeimmät organisaatiot ja asiantuntijat, joita on kuultu EIP |

2249 | Tiivistelmä saaduista ja huomioon otetuista lausunnoista |

225 | EIP:n näkökannat on otettu huomioon käsillä olevassa ehdotuksessa. |

226 | Asiantuntijalausuntojen julkistaminen Ei sovelleta. |

230 | Vaikutusten arviointi Kolmansissa maissa, joissa yhteisön takuulla katettavia EIP:n toimia tullaan toteuttamaan, riskit ovat usein suuremmat kuin EU-maissa. Tämä johtuu pääasiassa makrotaloudellisesta, rahoituksellisesta ja/tai poliittisesta epävakaudesta, jota myös tällaisten maiden luottokelpoisuusluokitus heijastelee. EIP toimii terveiden pankkitoimintaperiaatteiden mukaisesti, ja sen perussäännössä rajataan riskit, joita se voi ottaa. Niinpä ilman poliittiset ja valtiolliset riskit kattavaa yhteisön takuuta EIP voisi tavallisesti kantaa asiaankuuluvat riskit vain investment grade -luokituksen saaneissa maissa. EU:n ulkopuolisiin hankkeisiin myönnetty takuu antaa EIP:lle vaadittavan suojan, jonka turvin se voi rahoittaa yhteisön ulkosuhdepolitiikkoja tukevia hankkeita niiden vaikuttamatta sen AAA-luottoluokitukseen. Ehdotuksessa, joka perusteella hyväksyttiin myöhemmin kumottu päätös 2006/1016/EY, tarkasteltiin myös sitä mahdollisuutta, ettei yhteisön takuuta myönnettäisi. Tämä vaihtoehto olisi kuitenkin johtanut siihen, että EIP ei olisi ryhtynyt toimiin tai olisi vetäytynyt toimista useissa maissa, sekä rahoituskustannusten merkittävään nousuun muissa maissa toteutettavissa hankkeissa. Tätä pidettiin poliittisesti ei-toivottuna, koska EU:n toimien olisi oltava tasapainossa eri maissa ja eri alueilla. Lisäksi hankkeiden toteuttajille koituvien rahoituskustannusten nousu sellaisissa maissa, joissa EIP olisi voinut toimia, olisi heikentänyt EIP:n houkuttelevuutta ja siten vähentänyt EIP:n mahdollisuuksia vaatia EU:n asettamien (esim. hankinta- tai ympäristöpoliittisten) ehtojen noudattamista. Samaa perustelua voisi soveltaa tilanteeseen, jossa yhteisö vaatisi EIP:lta vastaavan takuun, koska tämäkin nostaisi hankkeiden toteuttajille koituvia kustannuksia. Täysin samalla tavalla kuin kumotulla päätöksellä, käsillä olevalla ehdotuksella asetetaan suhteelliseen tasapainoon yhtäältä tarve antaa EIP:lle toiminnallinen vapaus noudattaa rahoitustoiminnassaan omia sääntöjään samalla kuitenkin EU:n ulkosuhdepoliittisia tavoitteita tukien ja toisaalta tarve varmistaa, että yhteisön takuu on rajallinen sekä katettavien riskien että hankkeiden luonteen osalta. Lisäksi komission asema yhteisön takuusta vastaavana elimenä antaa EIP:n rahoitukselle vahvan poliittisen tuen. Tällaisen poliittisen tuen merkittävimpänä vaikutuksena on, että laiminlyötyjen maksujen takaisinsaannin todennäköisyys kasvaa, kun komissio ja EIP painostavat maksujaan laiminlyöviä lainanottajia yhdessä. Tästä on todisteena se, että niinä ainoina kertoina, jolloin EIP on turvautunut takuun käyttöön (entisen Jugoslavian ja Argentiinan tapauksissa), lainat on lopulta maksettu takaisin. |

3. EHDOTUKSEEN LIITTYVÄT OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT |

305 | Ehdotetun toimen lyhyt kuvaus Toimella annetaan EIP:lle EU:n ulkopuolella toteutettavia toimia varten yhteisön takuu, jonka enimmäismäärät vahvistetaan ehdotuksessa ja joka kattaa vuosina 2007–2013 sovitut toimet. Valtuudesta tehdään vuonna 2010 väliarviointi, jonka yhteydessä voidaan tarvittaessa kohdentaa oikeusperustassa säädettyjä painopisteitä uudelleen ja mahdollisesti antaa valinnainen valtuus. |

310 | Oikeusperusta Lainsäädäntöehdotus perustuu EY:n perustamissopimuksen 179 ja 181 a artiklaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomion mukaisesti. |

329 | Toissijaisuusperiaate Ehdotus kuuluu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan. Tämän vuoksi toissijaisuusperiaatetta ei sovelleta. |

Suhteellisuusperiaate Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen seuraavista syistä: |

331 | EIP:n rahoitustoimia hallinnoidaan edelleen EIP:n omien sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti. Yhteisön takuu on osoittautunut tehokkaaksi ja edulliseksi tavaksi kattaa EIP:n toimintaan EU:n ulkopuolella liittyviä poliittisia ja valtiollisia riskejä. Ulkosuhteisiin liittyville hankkeille perustettu takuurahasto on vuodesta 1994 toiminut likviditeettipuskurina, joka suojaa yhteisön talousarviota takuun kattamiin toimiin liittyviltä laiminlyönneiltä. Yhteisön takuun uusiminen mahdollistaa tehokkaan ja taloudellisesti järkevän nykyisen käytännön jatkamisen. Komissio ja EIP allekirjoittavat sopimuksen yhteisön takuun myöntämiseen liittyvistä määräyksistä ja menettelyistä. Hankkeiden valmistelun ja arvioinnin virtaviivaistamiseksi EIP vahvistaa entisestään tarpeen mukaan koordinointia ja yhteistyötä muiden kansainvälisten rahoituslaitosten ja eurooppalaisten kahdenvälisten laitosten kanssa. |

Sääntelytavan valinta |

341 | Ehdotettu säädöslaji: muu. |

342 | Muut vaihtoehdot eivät soveltuisi seuraavista syistä: Yhteisön tason takuun vahvistamiseksi tarvitaan Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös. |

4. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET |

401 | Lainsäädäntöehdotukseen sisältyvässä rahoitusselvityksessä esitetään yhteenveto asianomaisista budjettivaikutuksista. Nämä vaikutukset syntyvät tarpeesta osoittaa yhteisön takuuta varten varoja ulkosuhteisiin liittyville hankkeille perustettuun takuurahastoon vuosien 2007–2013 rahoituskehyksen aikana. |

5. LISÄTIEDOT |

520 | Lainsäädännön kumoaminen Ehdotuksen hyväksymisestä seuraa, että aiempaa lainsäädäntöä kumotaan. |

Uudelleentarkastelu-, tarkistus- tai raukeamislauseke |

531 | Ehdotus sisältää uudelleentarkastelulausekkeen. |

532 | Ehdotus sisältää tarkistuslausekkeen. |

533 | Ehdotus sisältää raukeamislausekkeen. |

570 | Ehdotuksen yksityiskohtainen kuvaus Päätöksen 1 artiklassa todetaan, että yhteisön takuu kattaa vuosina 2007–2013 EIP:n rahoitustoimet 27 800 miljoonan euron kokonaismäärään saakka; määrään sisältyy 2 000 miljoonan euron valinnainen valtuus. Takuun enimmäismäärä on 65 prosenttia EIP:n rahoitustoimien puitteissa maksettujen lainojen ja myönnettyjen takausten kokonaismäärästä, josta on vähennetty takaisin maksetut määrät ja johon on lisätty kaikki niihin liittyvät määrät. Tämä enimmäismäärä jakautuu alueittain seuraaviin sitoviin aluekohtaisiin enimmäismääriin: a) Liittymistä valmistelevat maat: 8 700 miljoonaa euroa. b) Naapuruus- ja kumppanuusmaat: 12 400 miljoonaa euroa. Tämä määrä jakautuu kahteen ohjeelliseen enimmäismäärään seuraavasti: Välimeren maat: 8 700 miljoonaa euroa sekä Itä-Eurooppa, Etelä-Kaukasia ja Venäjä: 3 700 miljoonaa euroa. c) Aasia ja Latinalainen Amerikka: 3 800 miljoonaa euroa, joka jakautuu kahteen ohjeelliseen enimmäismäärään seuraavasti: Latinalainen Amerikka: 2 800 miljoonaa euroa ja Aasia (myös Keski-Aasia): 1 000 miljoonaa euroa. d) Etelä-Afrikan tasavalta: 900 miljoonaa euroa. e) Valinnainen valtuus: 2 000 miljoonaa euroa. Päätöksen 2 artiklassa käsitellään maita, joita säädös koskee, ja niiden kelpoisuutta. Yksityiskohtainen luettelo asianomaisista maista on ehdotetun päätöksen liitteessä I. Päätöksen 3 artiklassa säädetään EU:n ulkopuolella toteutettavien EIP:n toimien ja EU:n politiikkojen välisen yhteyden vahvistamisesta parantamalla komission ja EIP:n välistä yhteistyötä ja raportointia. Yhteisön takuu ei kata EIP:n rahoitustoimea, josta komissio antaa EIP:n perussäännön 21 artiklassa vahvistetun menettelyn mukaisesti kielteisen lausunnon. Päätöksen 4 artiklassa säädetään menettelyistä yhteistyön vahvistamiseksi muiden kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa. Päätöksen 5 artiklassa selvennetään yhteisön takuun luonnetta: takuulla katetaan poliittisia ja valtiollisia riskejä EIP:n toteuttamissa rahoitustoimissa. Päätöksen 6 artiklassa vahvistetaan raportointia ja kirjanpitovaatimuksia sekä EIP:n että komission osalta. Päätöksen 7 artiklassa täsmennetään, että on EIP:n vastuulla suorittaa saatavien perintä komission puolesta, ja viitataan komission ja EIP:n tekemään sopimukseen, jossa määrätään täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja menettelyistä. Päätöksen 8 artiklassa säädetään, että yhteisön takuuta koskevista yksityiskohtaisista määräyksistä ja menettelyistä tehdään komission ja EIP:n välinen takuusopimus. Päätöksen 9 artiklassa todetaan, että komissio esittää ehdotetun päätöksen soveltamista koskevan väliarviointikertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 30. kesäkuuta 2010 ulkopuolisen arvioinnin perusteella ja liittää siihen tarvittaessa päätöksen muutosehdotuksen. Kyseinen ulkopuolinen arvio toteutetaan ehdotetun päätöksen liitteessä II olevien toimintaohjeiden mukaisesti. Päätöksen 10 artiklassa säädetään, että ehdotettu päätös kattaa kumotun päätöksen nojalla sovitut EIP:n rahoitustoimet. Yhteisöjen tuomioistuimen antaman tuomion mukaisesti yhteisön takuu säilyy niiden osalta muuttumattomana huolimatta siitä, että neuvoston päätös 2006/1016/EY on kumottu. Johdanto-osan kappaleissa esitetään muun muassa ehdotuksen poliittinen tausta ja EIP:n toimien yksityiskohtainen kuvaus eri alueilla. |

2008/0268 (COD)

Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS,

tehty [•]

yhteisön takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille yhteisön ulkopuolella toteutettuihin hankkeisiin liittyvistä lainoista ja lainatakauksista mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta

(2009/[•]/EY)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 179 ja 181 a artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Euroopan investointipankki, jäljempänä ’EIP’, on vuodesta 1963 toteuttanut toimia Euroopan yhteisön, jäljempänä ’yhteisö’, ulkopuolella tukeakseen yhteisön ulkosuhdepolitiikkaa.

(2) Nämä toimet on enimmäkseen toteutettu neuvoston pyynnöstä, ja niihin on myönnetty komission hallinnoima takuu yhteisön talousarviosta. Viimeisin yhteisön takuu vahvistettiin vuosiksi 2000–2007 yhteisön takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille yhteisön ulkopuolisiin hankkeisiin myönnetyistä lainoista aiheutuvien tappioiden varalta (kaakkoiset naapurimaat, Välimeren maat, Latinalainen Amerikka ja Aasia sekä Etelä-Afrikan tasavalta) 23 päivänä kesäkuuta 2008 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2008/580/EY[1] sekä aluekohtaista luotonantoa koskevilla päätöksillä 2001/777/EY[2] ja 2005/48/EY[3].

(3) Jotta EIP voisi tukea yhteisön ulkoisia toimia luottokelpoisuutensa kuitenkaan kärsimättä, sille olisi myönnettävä yhteisön ulkopuolella toteutettavia toimia varten yhteisön talousarviotakuu. EIP:a olisi kannustettava lisäämään toimiaan – yhteisön takuuseen kuitenkaan turvautumatta – yhteisön ulkopuolella erityisesti liittymistä valmistelevissa maissa ja Välimeren maissa sekä investment grade -luokituksen saaneissa maissa muilla alueilla, ja yhteisön takuun kattavuuden osalta olisi täsmennettävä, että se kattaa poliittisia riskejä ja muita valtiollisia riskejä.

(4) Yhteisön takuulla olisi katettava sellaisille EIP:n rahoituskelpoisille investointihankkeille myönnetyistä lainoista ja lainatakauksista aiheutuneet tappiot, jotka toteutetaan maissa, jotka voivat saada tukea liittymistä valmistelevasta tukivälineestä, jäljempänä ’IPA’[4], eurooppalaisesta naapuruuden ja kumppanuuden välineestä, jäljempänä ’ENPI’[5], ja kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä, jäljempänä ’DCI’[6], edellyttäen, että kyseinen lainarahoitus tai takaus on myönnetty allekirjoitetun sopimuksen nojalla eikä sopimuksen voimassaolo ole päättynyt eikä sitä ole peruutettu, jäljempänä ’EIP:n rahoitustoimet’.

(5) Tämän päätöksen nojalla yhteisön takuun piiriin kuuluvien määrien tulisi olla EIP:n rahoituksen enimmäismääriä. Niiden ei tulisi olla tavoitteita, jotka EIP:n olisi välttämättä saavutettava.

(6) Yhteisön ulkosuhdepolitiikkaa on viime vuosina tarkistettu ja laajennettu. Tämä koskee erityisesti liittymistä valmistelevaa strategiaa, Euroopan naapuruuspolitiikkaa sekä Latinalaista Amerikkaa ja Kaakkois-Aasiaa koskevia uusittuja kumppanuuksia samoin kuin EU:n strategisia kumppanuuksia Venäjän, Keski-Aasian, ja Kiinan ja Intian kanssa.

(7) Yhteisön ulkosuhdepolitiikkaa on myös vuodesta 2007 tuettu uusilla rahoitusvälineillä, jotka ovat IPA, ENPI ja DCI, sekä vakausvälineellä[7].

(8) EIP:n rahoitustoimien olisi oltava johdonmukaisia yhteisön ulkosuhdepolitiikan ja sen aluekohtaisten erityistavoitteiden kanssa ja tuettava niitä. EIP:n rahoituksen olisi täydennettävä eri alueiden vastaavia yhteisön avustuspolitiikkoja, -ohjelmia ja -välineitä, varmistamalla yhtenäisyys yhteisön toimien kanssa kokonaisuutena. Jäsenvaltioiden ympäristönsuojelun ja energiahuollon varmuuden olisi lisäksi oltava osa EIP:n rahoituksellisia tavoitteita kaikilla rahoituskelpoisilla alueilla. EIP:n rahoitustoimia olisi toteutettava maissa, joissa poliittisia ja makrotaloudellisia näkökohtia koskevien yhteisön korkean tason sopimusten mukaiset ehdot täyttyvät.

(9) Komission ja EIP:n välistä poliittista vuoropuhelua sekä strategista suunnittelua ja keskinäistä johdonmukaisuutta EIP:n ja komission rahoituksen välillä olisi vahvistettava. Yhteisön ulkopuolella toteutettavien EIP:n toimien ja yhteisön politiikkojen välistä yhteyttä olisi vahvistettava parantamalla EIP:n ja komission välistä yhteistyötä sekä keskitetysti että konkreettisen toiminnan tasolla. Tehostettuun koordinointiin olisi kuuluttava muun muassa varhaisessa vaiheessa järjestettäviä keskinäisiä neuvotteluja poliittisista näkökohdista, molemmille osapuolille tärkeiden asiakirjojen laadinnasta ja hankekokonaisuuksien valmistelusta. Komission tai EIP:n laatimiin strategista ohjelmasuunnittelua koskeviin asiakirjoihin liittyvät varhaiset neuvottelut ovat erityisen tärkeitä, jotta parhaat mahdolliset synergiaedut EIP:n ja komission toimien välillä voidaan saavuttaa ja jotta edistymistä asiaa koskevien yhteisön poliittisten tavoitteiden saavuttamisessa voidaan mitata.

(10) Liittymistä valmistelevissa maissa EIP:n rahoitustoimien olisi vastattava liittymis- ja Eurooppa-kumppanuuksissa, vakautus- ja assosiaatiosopimuksissa sekä yhteisön kanssa käydyissä neuvotteluissa vahvistettuja ensisijaisia tavoitteita. Länsi-Balkanin alueella EU:n toimien painopisteen tulisi edelleen siirtyä vaiheittain jälleenrakennuksesta liittymistä valmistelevaan tukeen. Tässä yhteydessä EIP:n toimilla olisi lisäksi pyrittävä parantamaan institutionaalisia valmiuksia, tarvittaessa yhdessä muiden alueella toimivien kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa. Vuosina 2007–2013 ehdokasmaihin (Kroatiaan, Turkkiin ja entiseen Jugoslavian tasavaltaan Makedoniaan) suuntautuva rahoitus olisi yhä useammin myönnettävä liittymistä valmistelevasta EIP:n välineestä, jota olisi ajan myötä ulotettava kattamaan muut mahdolliset Länsi-Balkanin ehdokasmaat niiden liittymisprosessin edetessä.

(11) Niiden maiden osalta, joihin sovelletaan ENPI:tä, EIP:n olisi jatkettava ja vahvistettava toimiaan Välimeren alueella kiinnittäen entistä enemmän huomiota yksityisen sektorin kehittämiseen. Tähän liittyen tarvitaan kumppanimaiden yhteistyötä yksityisen sektorin kehityksen helpottamiseksi ja rakenneuudistuksen edistämiseksi, erityisesti rahoitusalalla, sekä muita toimenpiteitä, joilla helpotetaan EIP:n toimia, erityisesti sen varmistamiseksi, että EIP voi laskea liikkeeseen joukkovelkakirjalainoja paikallisilla markkinoilla. Itä-Euroopan ja Etelä-Kaukasian maissa ja Venäjällä EIP:n olisi vahvistettava toimiaan sen mukaisesti kuin ne täyttävät poliittisia ja makrotaloudellisia näkökohtia koskevien yhteisön korkean tason sopimusten mukaiset ehdot. Tällä alueella EIP:n olisi rahoitettava yhteisön kannalta tärkeitä hankkeita liikenteen, energian, televiestinnän ja ympäristöön liittyvän infrastruktuurin alalla. Etusijalle olisi asetettava Euroopan laajuisten verkkojen tärkeimmät jatkoyhteydet, hankkeet, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia yhteen tai useampaan jäsenvaltioon, ja alueellista yhdentymistä edistävät, yhteyksiä lisäävät merkittävät hankkeet. Ympäristöalalla EIP:n olisi Venäjällä asetettava etusijalle pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuuden piiriin kuuluvat hankkeet. Energia-alalla erityisen tärkeitä ovat strategiseen energiahuoltoon ja energian kuljetuksiin liittyvät hankkeet. EIP:n rahoitustoimet tällä alueella olisi toteutettava läheisessä yhteistyössä Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin, jäljempänä ’EBRD’, kanssa, erityisesti niiden ehtojen mukaisesti, joista on sovittu komission, EIP:n ja EBRD:n kolmenvälisessä yhteisymmärryspöytäkirjassa.

(12) EIP:n rahoitustoimia Aasian ja Latinalaisen Amerikan maissa aletaan vaiheittain saattaa näitä alueita koskevan EU:n yhteistyöstrategian mukaisiksi, ja niillä on tarkoitus täydentää yhteisön talousarviosta rahoitettavia välineitä. EIP:n olisi vaiheittain pyrittävä laajentamaan toimiaan useampiin, myös vähemmän vauraisiin maihin näillä alueilla. Yhteisön tavoitteiden tukemiseksi Aasiassa ja Latinalaisen Amerikan maissa toteutettavat EIP:n rahoitustoimet olisi kohdistettava ympäristön kannalta kestäviin (myös ilmastonmuutoksen lieventämistä koskeviin) ja energiahuollon varmuutta koskeviin hankkeisiin sekä suoran ulkomaisen investoinnin sekä teknologian ja taitotiedon siirron avulla toteutuvaan jatkuvaan tukeen EU:n toiminnalle Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. EIP:n olisi voitava kustannustehokkuuden vuoksi työskennellä myös suoraan paikallisten yritysten kanssa erityisesti ympäristön kestävyyteen ja energiahuollon varmuuteen liittyvillä aloilla. Väliarvioinnissa tarkastellaan uudelleen EIP:n Aasian ja Latinalaisen Amerikan rahoitustoimien tavoitteita.

(13) Keski-Aasiassa EIP:n olisi keskityttävä merkittäviin energiahuolto- ja energian kuljetushankkeisiin, jotka myös edistävät yhteisön etuja energia-alalla ja ovat johdonmukaisia energianlähteiden monipuolistamista, Kioton pöytäkirjan vaatimusten noudattamista ja ympäristönsuojelun edistämistä koskevien yhteisön poliittisten tavoitteiden kanssa. EIP:n rahoitustoimet olisi Keski-Aasiassa toteutettava läheisessä yhteistyössä EBRD:n kanssa ja erityisesti niiden ehtojen mukaisesti, joista on sovittu komission, EIP:n ja EBRD:n kolmenvälisessä yhteisymmärryspöytäkirjassa.

(14) Cotonoun sopimuksen nojalla AKT-maissa toteutettavien toimiensa täydentämiseksi EIP:n olisi keskityttävä Etelä-Afrikassa yleisen edun mukaisiin infrastruktuurihankkeisiin (mukaan lukien kunnallinen infrastruktuuri, sähkö ja vesi) ja yksityisen sektorin, myös pk-yritysten, tukemiseen. EU:n ja Etelä-Afrikan kauppaa ja kehitysyhteistyötä koskevaan sopimukseen sisältyvien taloudellista yhteistyötä koskevien määräysten täytäntöönpano edistää osaltaan EIP:n toimintaa alueella.

(15) Kyseessä oleville alueille myönnettävän yhteisön kokonaistuen johdonmukaisuuden lisäämiseksi olisi etsittävä tarvittaessa mahdollisuuksia yhdistää EIP:n rahoitus yhteisön talousarviovaroista avustuksina, riskipääomana ja korkotukina myönnettyyn tukeen sekä tekniseen apuun, joka myönnetään hankkeiden valmisteluun ja toteuttamiseen tai oikeus- ja sääntelykehyksen parantamiseen, IPA:n, ENPI:n, vakausvälineen ja Etelä-Afrikan osalta DCI:n kautta.

(16) EIP toimii jo läheisessä yhteistyössä kansainvälisten rahoituslaitosten ja eurooppalaisten kahdenvälisten laitosten kanssa. Tätä yhteistyötä ohjaavat aluekohtaiset yhteisymmärryspöytäkirjat, joiden tulisi olla EIP:n hallintoelinten hyväksymiä. Tämän päätöksen soveltamisalaan kuuluvien, yhteisön ulkopuolella toteutettavien rahoitustoimien osalta EIP:n olisi edelleen pyrittävä tarvittaessa lisäämään koordinointia ja yhteistyötä kansainvälisten rahoituslaitosten ja eurooppalaisten kahdenvälisten laitosten kanssa, mukaan lukien soveltuvin osin yhteistyö hankkeita koskevien ehtojen johdonmukaisuuden saavuttamiseksi, yhteisrahoituksen entistä laajempi käyttö ja osallistuminen muiden kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa maailmanlaajuisiin hankkeisiin, esimerkiksi tuen koordinointia ja tehokkuutta edistäviin hankkeisiin.

(17) EIP:n ja komission raportointia EIP:n rahoitustoimista olisi lisättävä. Komission olisi vuosittain annettava EIP:lta saatujen tietojen pohjalta Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus tämän päätöksen nojalla toteutetuista EIP:n rahoitustoimista. Kertomukseen tulisi erityisesti sisältyä osio, jossa käsitellään toiminnan tuottamaa yhteisön politiikkojen mukaista lisähyötyä, sekä osio, jossa käsitellään yhteistyötä komission ja muiden kansainvälisten rahoituslaitosten ja kahdenvälisten lainanantajien kanssa, mukaan lukien yhteisrahoitus.

(18) Tällä päätöksellä perustetulla yhteisön takuulla olisi katettava EIP:n sopimat rahoitustoimet ajanjaksona, joka alkaa 1 päivänä helmikuuta 2007 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2013. Kauden ensimmäisen puoliskon aikana tapahtuneen kehityksen arvioimiseksi EIP:n ja komission olisi suoritettava kauden puolivälissä tätä päätöstä koskeva väliarviointi. Väliarviointiin olisi erityisesti sisällyttävä ulkoinen arviointi, jota koskevat toimintaohjeet ovat tämän päätöksen liitteessä II.

(19) EIP:n rahoitustoimia olisi edelleen hallinnoitava pankin omien sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti, mukaan lukien soveltuvat valvontatoimenpiteet, sekä tilintarkastustuomioistuimen ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti.

(20) Ulkosuhteisiin liittyville hankkeille perustetun takuurahaston, jäljempänä ’takuurahasto’, josta säädetään 31 päivänä lokakuuta 1994 annetussa neuvoston asetuksessa (EY, Euratom) N:o 2728/94[8], olisi myös vastaisuudessa toimittava likviditeettipuskurina, joka suojaa yhteisön talousarviota EIP:n rahoitustoimien tappioilta.

(21) EIP:n olisi valmisteltava komissiota kuullen rahoitustoimiensa sopimista koskeva ohjeellinen monivuotinen ohjelma, jolla varmistetaan takuurahaston rahoittamiseen liittyvä tarkoituksenmukainen budjetointisuunnitelma. Komission olisi otettava tämä suunnitelma huomioon budjettivallan käyttäjälle esittämässään tavanomaisessa budjetoinnissa.

(22) Euroopan yhteisöjen tuomioistuin kumosi asiassa C-155/07 (parlamentti v. neuvosto) 6 päivänä marraskuuta 2008 antamassaan tuomiossa yhteisön takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille yhteisön ulkopuolella toteutettuihin hankkeisiin liittyvistä lainoista ja lainatakauksista mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta 19 päivänä joulukuuta 2006 tehdyn neuvoston päätöksen 2006/1016/EY[9]. Päätös 2006/1016/EY oli ulotettu kattamaan viisi Keski-Aasian maata (Kazakstan, Kirgisistan, Tadžikistan, Turkmenistan ja Uzbekistan) Keski-Aasian maiden kelpoisuudesta saada rahoitusta yhteisön takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille yhteisön ulkopuolella toteutettuihin hankkeisiin liittyvistä lainoista ja lainatakauksista mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta tehdyn päätöksen 2006/1016/EY nojalla 4 päivänä marraskuuta 2008 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2008/847/EY[10].

(23) Tuomioistuin kuitenkin määräsi, että päätöksen 2006/1016/EY vaikutukset pysytetään EIP:n sellaisen rahoituksen osalta, joka on toteutettu, kunnes kahdentoista kuukauden kuluessa kyseisen tuomion julistamispäivästä on tullut voimaan uusi päätös, joka on tehty asianmukaisen oikeusperustan eli sekä perustamissopimuksen 179 että 181 a artiklan nojalla.

(24) Sen vuoksi olisi tehtävä uusi Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös, jotta asianomaisille yhteisön ulkopuolella toteutettaville EIP:n rahoitustoimille voitaisiin myöntää jatkuva muuttumaton takuu,

OVAT PÄÄTTÄNEET SEURAAVAA:

1 artikla

Takuu ja enimmäismäärät

1. Yhteisö myöntää Euroopan investointipankille, jäljempänä ’EIP’, yleisen takuun, jäljempänä ’yhteisön takuu’, kattamaan suorittamatta jääneet mutta EIP:lle kuuluvat maksut lainoista ja lainatakauksista, jotka on myönnetty EIP:n rahoituskelpoisiin investointihankkeisiin maissa, joihin tätä päätöstä sovelletaan, kun mainittu lainarahoitus tai takaus on myönnetty sellaisen allekirjoitetun sopimuksen perusteella, jonka voimassaolo ei ole päättynyt ja jota ei ole peruutettu, jäljempänä ’EIP:n rahoitustoimet’, EIP:n omien sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti yhteisön asianmukaisten ulkosuhdepoliittisten tavoitteiden tukemiseksi.

2. Yhteisön takuun enimmäismäärä on 65 prosenttia EIP:n rahoitustoimien puitteissa maksettujen lainojen ja myönnettyjen takausten kokonaismäärästä, josta on vähennetty takaisin maksetut määrät ja johon on lisätty kaikki lainoihin ja takauksiin liittyvät määrät.

3. EIP:n rahoitustoimien enimmäismäärä, josta on vähennetty peruutetut määrät, ei saa ylittää koko 6 kohdassa tarkoitetulla ajanjaksolla 27 800 miljoonaa euroa. Enimmäismäärä jaetaan kahteen osaan:

a) perusmäärä, jonka kiinteä enimmäismäärä on 25 800 miljoonaa euroa, mukaan lukien 4 kohdassa määritelty alueellinen jakauma, joka kattaa koko 6 kohdassa tarkoitetun ajanjakson;

b) valinnainen 2 000 miljoonan euron valtuus. Tämän määrän käyttöönotosta kokonaisuudessaan tai osittain sekä sen alueellisesta jakautumisesta päättävät Euroopan parlamentti ja neuvosto perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen. Päätös perustuu 9 artiklassa säädetyn väliarvioinnin tuloksiin.

4. Edellä olevassa 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettu perusmäärä jaetaan seuraaviin sitoviin alueellisiin enimmäismääriin:

a) Liittymistä valmistelevat maat: 8 700 miljoonaa euroa,

b) Naapuruus- ja kumppanuusmaat: 12 400 miljoonaa euroa,

joka jaetaan seuraavien ohjeellisten alaotsakkeen enimmäismäärien mukaisesti:

i) Välimeren maat: 8 700 miljoonaa euroa,

ii) Itä-Euroopan maat, Etelä-Kaukasian maat ja Venäjä: 3 700 miljoonaa euroa,

c) Aasia ja Latinalainen Amerikka: 3 800 miljoonaa euroa,

joka jaetaan seuraavien ohjeellisten alaotsakkeen enimmäismäärien mukaisesti:

i) Latinalaisen Amerikan maat: 2 800 miljoonaa euroa,

ii) Aasia (mukaan lukien Keski-Aasia): 1 000 miljoonaa euroa,

d) Etelä-Afrikan tasavalta: 900 miljoonaa euroa.

5. EIP:n hallintoelimet voivat tehdä päätöksen, jonka perusteella alueellisten enimmäismäärien puitteissa osoitetaan uudelleen enintään 10 prosenttia alueellisesta enimmäismäärästä alaotsakkeen enimmäismäärien kesken.

6. Yhteisön takuulla katetaan EIP:n allekirjoittamat rahoitustoimet ajanjaksona, joka alkaa 1 päivänä helmikuuta 2007 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2013. Neuvoston päätöksen 2006/1016/EY ja neuvoston päätöksen 2008/847/EY nojalla sovitut EIP:n rahoitustoimet kuuluvat jatkossakin tämän päätöksen mukaisen yhteisön takuun soveltamisalaan.

7. Jos Euroopan parlamentti ja neuvosto eivät ole tehneet päätöstä yhteisön takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille sen yhteisön ulkopuolella toteuttamiin rahoitustoimiin 6 kohdassa tarkoitetun ajanjakson päättyessä, tätä ajanjaksoa jatketaan automaattisesti kuudella kuukaudella.

2 artikla

Maat, joita takuu koskee

1. Liitteessä I on luettelo maista, jotka saavat tai voivat saada yhteisön takuun piiriin kuuluvaa EIP:n rahoitusta.

2. Kun on kyse liitteessä I luetelluista ja tähdellä ’*’ merkityistä maista sekä maista, joita ei ole lueteltu liitteessä I, tällaisen maan kelpoisuudesta saada yhteisön takuun piiriin kuuluvaa EIP:n rahoitusta päättävät Euroopan parlamentti ja neuvosto tapauskohtaisesti perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen.

3. Yhteisön takuu koskee ainoastaan EIP:n rahoitustoimia, jotka toteutetaan maissa, jotka ovat tehneet EIP:n kanssa puitesopimuksen, jossa määrätään EIP:n rahoitustoimiin sovellettavista oikeudellisista ehdoista.

4. Siinä tapauksessa, että jonkin maan poliittinen tai taloudellinen tilanne aiheuttaa vakavaa huolta, Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat päättää yhteisön takuun piiriin kuuluvan EIP:n rahoituksen keskeyttämisestä kyseisessä maassa perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen.

5. Yhteisön takuu ei kata tietyssä maassa toteutettavia EIP:n rahoitustoimia, kun tällaisia EIP:n rahoitustoimia koskeva sopimus on allekirjoitettu sen jälkeen, kun kyseinen maa on liittynyt Euroopan unioniin.

3 artikla

Johdonmukaisuus yhteisön politiikkojen kanssa

1. EIP:n ulkoisten toimien ja yhteisön ulkosuhdepoliittisten tavoitteiden välistä johdonmukaisuutta lisätään parhaiden mahdollisten synergiaetujen saavuttamiseksi EIP:n rahoitustoiminnan ja Euroopan unionin talousarviovarojen välillä, erityisesti käymällä säännöllistä ja järjestelmällistä vuoropuhelua ja järjestämällä varhaisessa vaiheessa neuvotteluja seuraavista asioista:

a) komission laatimat strategiset asiakirjat, kuten maa- ja aluekohtaiset strategia-asiakirjat, toimintasuunnitelmat ja liittymistä valmistelevat asiakirjat;

b) EIP:n strategiset suunnitteluasiakirjat ja hankekokonaisuuden valmistelu;

c) muut poliittiset ja toiminnalliset näkökohdat.

2. Tällainen yhteistyö eriytetään alueellisesti siten, että EIP:n asema ja yhteisön politiikat kullakin alueella otetaan huomioon.

3. Yhteisön takuu ei kata EIP:n rahoitustoimea, josta komissio antaa EIP:n perussäännön 21 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti kielteisen lausunnon.

4. EIP:n rahoitustoimien ja yhteisön ulkosuhdepoliittisten tavoitteiden välistä johdonmukaisuutta seurataan 6 artiklan mukaisesti.

4 artikla

Yhteistyö muiden kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa

1. EIP:n rahoitustoimet toteutetaan tarvittaessa entistä suuremmassa määrin EIP:n ja muiden kansainvälisten rahoituslaitosten tai eurooppalaisten kahdenvälisten laitosten välisenä yhteistyönä ja/tai yhteisrahoituksena mahdollisimman suuren synergian ja yhteistyön sekä tehokkuuden aikaansaamiseksi, jotta riskien kohtuullinen jakautuminen ja hankkeita ja aloja koskevien ehtojen johdonmukaisuus voidaan varmistaa.

2. Tätä yhteistyötä helpotetaan koordinoinnilla, joka toteutetaan tarvittaessa erityisesti komission, EIP:n ja eri alueilla toimivien tärkeimpien kansainvälisten rahoituslaitosten ja eurooppalaisten kahdenvälisten laitosten välisin yhteisymmärryspöytäkirjoin.

3. Kansainvälisten rahoituslaitosten ja muiden luotonantajien kanssa tehtävää yhteistyötä arvioidaan 9 artiklassa säädetyssä väliarvioinnissa.

5 artikla

Yhteisön takuun kattavuus ja ehdot

1. Yhteisön takuulla katetaan kaikki saamatta jääneet mutta EIP:lle kuuluvat maksut sellaisten EIP:n rahoitustoimien osalta, joista on tehty sopimus valtion kanssa tai joilla on valtion takaus, sekä muiden sellaisten EIP:n rahoitustoimien osalta, joista on tehty sopimus alueellisten tai paikallisviranomaisten taikka julkisessa omistuksessa tai määräysvallassa olevien yritysten tai elinten kanssa, jos tällaisista muista EIP:n rahoitustoimista on tehty asianmukaiset, kyseisen maan luottoriskitilanteen huomioon ottavat EIP:n luottoriskianalyysit, jäljempänä ’kokonaistakuu’.

’Valtion’ käsitteeseen sisältyvät tätä artiklaa ja 6 artiklan 4 kohtaa sovellettaessa myös palestiinalaishallinnon edustamat Länsiranta ja Gaza sekä Yhdistyneiden Kansakuntien väliaikaisen siviilioperaation edustama Kosovo.

2. Muiden kuin 1 kohdassa tarkoitettujen EIP:n rahoitustoimien osalta yhteisön takuulla katetaan kaikki saamatta jääneet mutta EIP:lle kuuluvat maksut, jotka ovat jääneet maksamatta jonkin seuraavassa esitetyn riskin toteutumisen vuoksi, jäljempänä ’poliittisen riskin takuu’:

a) valuutansiirtojen estyminen,

b) pakkolunastus,

c) sota tai kansalaislevottomuudet,

d) oikeussuojan epääminen sopimusrikkomustapauksissa.

6 artikla

Raportointi ja kirjanpito

1. Komissio antaa vuosittain kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän päätöksen nojalla toteutetuista EIP:n rahoitustoimista. Kertomuksen on sisällettävä arvio EIP:n rahoitustoimien vaikutuksista ja tehokkuudesta hanke-, ala-, maa- ja aluekohtaisesti sekä siitä, miten EIP:n rahoitustoimilla on tuettu yhteisön ulkosuhdepoliittisten tavoitteiden saavuttamista, ottaen huomioon EIP:n toimintatavoitteet. Sen on sisällettävä myös arvio EIP:n ja komission sekä EIP:n ja muiden kansainvälisten rahoituslaitosten ja kahdenvälisten tuenantajien välisen yhteistyön laajuudesta.

2. Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua raportointia varten EIP toimittaa komissiolle vuosittaiset kertomukset tämän päätöksen nojalla toteutetuista EIP:n rahoitustoimista ja yhteisön ulkosuhdepoliittisten tavoitteiden saavuttamisesta, mukaan lukien yhteistyö muiden kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa.

3. EIP toimittaa komissiolle tilasto-, rahoitus- ja kirjanpitotietoja jokaisesta rahoitustoimestaan siinä määrin kuin on tarpeen, jotta komissio voi täyttää raportointivelvoitteensa ja vastata Euroopan tilintarkastustuomioistuimen selvityspyyntöihin, sekä tilintarkastustodistukset laina- ja takauskannastaan.

4. Komission kirjanpitoa ja kokonaistakuun soveltamisalaan kuuluvia riskejä koskevaa raportointia varten EIP toimittaa komissiolle riskianalyysit ja luokitustiedot sellaisista rahoitustoimistaan, joissa lainanottajana tai takauksen saajana on muu kuin valtio.

5. EIP toimittaa 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut tiedot omalla kustannuksellaan.

7 artikla

Komission suorittamien maksujen takaisinperintä

1. Kun komissio suorittaa yhteisön takuun nojalla maksun, EIP toimittaa suoritettujen maksujen osalta saatavien perinnän komission nimissä ja lukuun.

2. EIP ja komissio tekevät saatavien perintää koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja menettelyistä sopimuksen viimeistään sinä päivänä, jona 8 artiklassa tarkoitettu sopimus tehdään.

8 artikla

Takuusopimus

EIP ja komissio tekevät takuusopimuksen, jossa määrätään yhteisön takuuta koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja menettelyistä.

9 artikla

Päätöksen uudelleentarkastelu

1. Komissio esittää ulkopuolisen arvioinnin perusteella tämän päätöksen soveltamista koskevan väliarviointikertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2010 ja liittää siihen tarvittaessa päätösten muutosehdotuksen. Kyseinen ulkopuolinen arvio toteutetaan liitteessä II olevien toimintaohjeiden mukaisesti.

2. Komissio laatii loppukertomuksen tämän päätöksen soveltamisesta viimeistään 31 päivänä heinäkuuta 2013.

10 artikla

Loppusäännökset

Kumotaan päätös 2008/847/EY.

11 artikla

Soveltaminen

Tämä päätös tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä .

Tehty Brysselissä, [•] 2009.

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

[•] [•]

LIITE I

1 ja 2 artiklan soveltamisalaan kuuluvat alueet ja valtiot

A. LIITTYMISTÄ VALMISTELEVAT MAAT

1. Ehdokasmaat

Kroatia, Turkki ja entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia.

2. Mahdolliset ehdokasmaat

Albania, Bosnia ja Hertsegovina, Montenegro, Serbia ja Kosovo sellaisena kuin ne on määritetty Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1244 (1999).

B. NAAPURUUS- JA KUMPPANUUSMAAT

1. Välimeren alue

Algeria, Egypti, Länsiranta ja Gaza, Israel, Jordania, Libanon, Libya (*), Marokko, Syyria ja Tunisia.

2. Itä-Eurooppa, Etelä-Kaukasia ja Venäjä

Itä-Eurooppa: Moldovan tasavalta, Ukraina ja Valko-Venäjä (*)

Etelä-Kaukasia: Armenia, Azerbaidžan ja Georgia

Venäjä: Venäjä.

C. AASIA JA LATINALAINEN AMERIKKA

1. Latinalainen Amerikka

Argentiina, Bolivia, Brasilia, Chile, Kolumbia, Costa Rica, Ecuador, El Salvador, Guatemala, Honduras, Meksiko, Nicaragua, Panama, Paraguay, Peru, Uruguay ja Venezuela.

2. Aasia

Aasia (Keski-Aasiaa lukuun ottamatta):

Afganistan (*), Bangladesh, Bhutan (*), Brunei, Kambodža (*), Kiina (Hongkongin ja Macaon erityishallintoalueet mukaan luettuina), Intia, Indonesia, Irak (*), Etelä-Korea, Laos, Malesia, Malediivit, Mongolia, Nepal, Pakistan, Filippiinit, Singapore, Sri Lanka, Taiwan (*), Thaimaa, Vietnam ja Jemen.

Keski-Aasia:

Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan, Turkmenistan ja Uzbekistan.

D. ETELÄ-AFRIKKA

Etelä-Afrikka

LIITE II

Väliarviointi ja EIP:n ulkoisen valtuuden arviointia koskevat toimintaohjeet

Väliarviointi

Viimeistään vuonna 2010 toteutetaan laaja EIP:n ulkoista rahoitusta koskeva väliarviointi. Väliarvioinnissa hyödynnetään riippumatonta ulkoista arviointia, joka myös toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Väliarviointi muodostaa perustan Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökselle siitä, onko annettava mahdollinen valinnainen valtuus täydentämään tässä päätöksessä säädettyä takuuta vuoden 2010 jälkeisellä ajanjaksolla ja missä laajuudessa se on annettava, onko valtuuteen tehtävä muita muutoksia ja miten voidaan varmistaa EIP:n toimien mahdollisimman suuri lisäarvo ja tehokkuus. Komissio esittää neuvostolle ja Euroopan parlamentille viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2010 väliarvioinnin, jota käytetään tarvittaessa valtuuden muuttamista koskevan ehdotuksen perustana.

Arvioinnin puitteet

Arviointiin sisältyvät:

a. arvio EIP:n ulkoisista rahoitustoimista. Osia arvioinnista toteutetaan yhteistyössä EIP:n ja komission arviointiyksiköiden kanssa;

b. arvio EIP:n ulkoisen luotonannon rahoituksen laajemmista vaikutuksista vuorovaikutukseen muiden kansainvälisten rahoituslaitosten ja muiden rahoituslähteiden kanssa.

Arviointia valvoo ja hallinnoi valmistelukomitea, joka muodostuu EIP:n valtuuston nimittämistä ”viisaista henkilöistä” sekä EIP:n ja komission edustajasta. Valmistelukomitean puheenjohtajana toimii yksi viisaista henkilöistä.

EIP:n ja komission arviointiyksiköt sekä ulkopuoliset asiantuntijat tukevat valmistelukomiteaa. Nämä ulkopuoliset asiantuntijat valitaan soveltamalla komission hallinnoimaa tarjousmenettelyä. Valmistelukomiteaa kuullaan toimintaohjeiden ja ulkopuolisten asiantuntijoiden valinnan osalta. Komissio vastaa ulkopuolisten asiantuntijoiden aiheuttamista kustannuksista, jotka katetaan takuurahaston rahoittamiseen tarkoitetusta budjettikohdasta.

Valmistelukomitean toimittama lopullinen arviointikertomus sisältää selkeät päätelmät, jotka perustuvat kerättyihin tietoihin ja muodostavat näin perustan väliarvioinnin yhteydessä tehtävälle päätökselle siitä, annetaanko valinnainen määrä valtuuden jäljellä olevaksi ajaksi, ja mahdollisen lisärahoituksen alueellisesta jakautumisesta.

Arvioinnin laajuus

Arviointi kattaa aikaisemmat lainanantovaltuudet (2000–2006) ja kauden 2007–2013 ensimmäiset vuodet vuoden 2009 loppuun saakka. Siinä tarkastellaan hankerahoituksen määriä ja maksuja maittain sekä teknistä apua ja riskipääomatoimia. Vaikutukset hanke-, ala-, alue- ja maakohtaisesti huomioon ottaen arvioinnin päätelmät perustuvat seuraaviin seikkoihin:

a. EIP:n toimien merkityksellisyyden ja suorituskyvyn (tehokkuus, vaikuttavuus ja kestävyys) perusteellinen arviointi verrattuna yhteisön asiaa koskevissa ulkosuhdepolitiikoissa alun perin asetettuihin alueellisiin erityistavoitteisiin sekä niiden tuottaman lisähyödyn perusteellinen arviointi (toteutettava yhteistyössä EIP:n arviointiyksiköiden ja komission yksiköiden kanssa);

b. arvio siitä, missä määrin EIP:n toimet vastaavat yhteisön asiaa koskevia ulkosuhdepolitiikkoja ja strategioita, sekä niiden täydentävästä luonteesta ja niiden tuottamasta lisähyödystä vuosia 2007–2013 koskevan valtuuden ensimmäisinä vuosina verrattuna kyseisen vuosia 2007–2013 koskevan valtuuden alueellisiin erityistavoitteisiin ja vastaaviin suorituskykyindikaattoreihin, jotka pankin on vahvistettava (toteutetaan yhteistyössä EIP:n ja komission arviointiyksiköiden kanssa).

Näissä arvioinneissa EIP:n toimien tuottamaa lisähyötyä mitataan kolmella tekijällä: tuki yhteisön politiikkojen tavoitteille, varsinaisten hankkeiden laatu ja vaihtoehtoiset rahoituslähteet:

a. analyysi lainansaajien rahoitustarpeista ja lainaottokyvystä sekä muiden yksityisten ja julkisten rahoituslähteiden käytettävyys asianomaisiin investointeihin;

b. arvio EIP:n ja komission välisestä yhteistyöstä ja niiden toimien yhteensopivuudesta;

c. arvio EIP:n sekä kansainvälisten ja kahdenvälisten rahoituslaitosten ja organisaatioiden välisestä yhteistyöstä ja synergiasta.

SÄÄDÖKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS

1. EHDOTUKSEN NIMI:

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi yhteisön takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille yhteisön ulkopuolella toteutettaviin hankkeisiin liittyvistä lainoista ja lainatakauksista mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta

2. LUOKITTELU TOIMINTOPERUSTEISESSA JOHTAMIS- JA BUDJETOINTIJÄRJESTELMÄSSÄ

Toimintalohko(t) sekä toiminto/toiminnot:

Toimintalohko: Talous- ja rahoitusasiat.

Budjetointi: Rahoitustoimet ja -välineet.

3. BUDJETTIKOHTA/-KOHDAT

3.1. Budjettikohdat (toimintamäärärahat sekä niihin liittyvät teknisen ja hallinnollisen avun määrärahat (entiset BA-budjettikohdat)) ja budjettinimikkeet:

01 04 01 14 | Uuteen toimintaan liittyvät maksut takuurahastoon |

3.2. Toiminnan ja sen rahoitusvaikutusten kesto:

EIP voi sopia lainat ja lainatakaukset, joille yhteisön takuu voidaan myöntää, jäljempänä ’EIP:n rahoitustoimet’, ajanjaksolle 2007–2013. Toimen ja sen rahoitusvaikutusten kokonaiskesto määräytyy kuitenkin sovittujen EIP:n rahoitustoimien juoksuajan mukaan.

3.3. Budjettitiedot:

Budjettikohta | Menolaji | Uusi | EFTA osallistuu | Ehdokasmaat osallistuvat | Rahoitus-kehyksen otsake |

01 04 01 14 | Pakoll. | EI-JM[11] | EI | EI | EI | 4 |

4. YHTEENVETO RESURSSEISTA

4.1. Taloudelliset resurssit

4.1.1. Yhteenveto maksusitoumusmäärärahoista (MSM) ja maksumäärärahoista (MM)

Seuraavassa taulukossa esitetään yhteenvetoarvio takuurahaston rahoittamiseksi tarvittavista talousarviovaroista, jotka on laskettu takuurahaston perustamisesta ulkosuhteisiin liittyville hankkeille annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2728/94[12] mukaisesti ja perustuen ehdotettuihin EIP:n antolainausvaltuuksiin, joiden suuruus on 27,8 miljardia euroa vuosina 2007–2013 ja joista 2 miljardia euroa koskee valinnaista valtuutta.

Ns. tavanomaista rahoitusjärjestelmää koskevat laskelmat esitetään taulukossa 8.1.

- • Vuosi 2007: ei rahoitusta. Takuurahastosta palautettiin yleiseen talousarvioon 254 miljoonaa euroa Bulgarian ja Romanian liittymisen jälkeen neuvoston asetuksen (EY) N:o 2273/2004 mukaisesti.

• Vuosi 2008: 125,75 miljoonan euron ylijäämä siirrettiin vuonna 2008 ”tulona”.

• Vuosi 2009: laskelmat perustuvat tavoitesummaan (31.12.2007); vuoden 2009 alustavaan talousarvioesitykseen sisällytettiin 91,60 miljoonan euron rahoitussumma sekä 0,5 miljoonaa euroa ulkoiseen arviointiin, joka suoritetaan EIP:n ulkoisen valtuuden väliarvioinnissa.

• Vuodet 2010–2013: laskelmat perustuvat arvioihin EIP:n uuden valtuuden nojalla sovituista ja nostetuista määristä. Arviot perustuvat EIP:n antamiin tietoihin, ja ne voivat muuttua hankkeiden edetessä.

Otsakkeen 4 rahoitussuunnitelmaan on kirjattu 1,4 miljardia euroa siten, että vuosittain on käytettävissä 200 miljoonaa euroa. Rahoitustarpeiden enimmäismääränä pidetään suunniteltu 1,4 miljardin euron kokonaisbudjetti, mutta vuotuisia määriä voidaan jäljempänä olevassa taulukossa olevan ’rahoitustarpeiden enimmäismäärät’ -rivin mukaisesti sovittaa ohjelmakauden aikana ottamaan huomioon mahdollinen kielteinen kehitys, kuten takaisinmaksujen laiminlyönnit[13] tai varojen epäsuotuisa kehitys[14], jotta voidaan sopeutua äärimmäisiinkin tilanteisiin (ks. jäljempänä oleva taulukko).

Toimintamenot[15] |

Maksusitoumusmäärärahat (MSM) | 8.1. | a | 0,0 | 0,0 | 92,1 | 294,0 | 301,0 | 536,0 | 1 223,1 |

Maksumäärärahat (MM) | b | 0,0 | 0,0 | 92,1 | 294,0 | 301,0 | 536,0 | 1 223,1 |

Viitemäärään sisältyvät hallintomenot[16] |

Tekninen ja hallinnollinen apu (EI-JM) | 8.2.4. | c | - | - | - | - | - | - | - |

VIITEMÄÄRÄ YHTEENSÄ |

Maksusitoumusmäärä-rahat | a+c | 0,0 | 0,0 | 92,1 | 294,0 | 301,0 | 536,0 | 1 223,1 |

Maksumäärärahat | b+c | 0,0 | 0,0 | 92,1 | 294,0 | 301,0 | 536,0 | 1 223,1 |

Hallintomenot, jotka eivät sisälly viitemäärään[17] |

Henkilöstömenot ja niihin liittyvät menot (EI-JM) | 8.2.5. | d | 0,9 | 0,9 | 0,9 | 0,9 | 0,9 | 1,7 | 6,2 |

Viitemäärään sisältymättömät hallintomenot lukuun ottamatta henkilöstömenoja ja niihin liittyviä menoja (EI-JM) | 8.2.6. | e | - | - | - | - | - | - | - |

Toimenpiteen alustavat rahoituskustannukset yhteensä |

MSM YHTEENSÄ henkilöstökustannukset mukaan luettuina | a+c+d+e | 0,9 | 0,9 | 93,0 | 294,9 | 301,9 | 537,7 | 1 229,3 |

MM YHTEENSÄ henkilöstökustannukset mukaan luettuina | b+c+d+e | 0,9 | 0,9 | 93,0 | 294,9 | 301,9 | 537,7 | 1 229,3 |

Tiedot yhteisrahoituksesta

Yhteisrahoitusta ei ole.

4.1.2. Yhteensopivuus rahoitussuunnitelman kanssa

( Ehdotus on nykyisen rahoitussuunnitelman mukainen.

( Ehdotus edellyttää kyseeseen tulevan rahoituskehyksen otsakkeen rahoitussuunnitelman muuttamista.

( Ehdotus voi edellyttää toimielinten sopimuksen määräysten soveltamista[18] (ts. joustovälineen käyttöä tai rahoituskehyksen tarkistamista).

4.1.3. Vaikutukset tuloihin

( Ehdotuksella ei ole vaikutuksia tuloihin.

( Ehdotuksella on seuraavat vaikutukset tuloihin:

4.2. Henkilöresurssit kokoaikaiseksi muutettuna (sisältää virkamiehet sekä väliaikaisen ja ulkopuolisen henkilöstön) – katso erittely kohdassa 8.2.1

Vuositarve | 2007 | 2008 | 2009 | 2010 | 2011 | 2012–2013 |

Henkilöstön määrä yhteensä | 7 | 7 | 7 | 7 | 7 | 14 |

5. OMINAISPIIRTEET JA TAVOITTEET

5.1. Tarve, johon ehdotuksella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä

Kuten perusteluosassa selitetään, neuvoston päätös 2006/1016/EY kumottiin yhteisön tuomioistuimen 6. marraskuuta 2008 antamalla tuomiolla. Kumotun päätöksen vaikutukset pysytetään voimassa sellaisten EIP:n rahoitustoimien osalta, joista sovitaan ennen oikean oikeusperustan eli EY:n perustamissopimuksen 179 ja 181 a artiklan nojalla tehtävän uuden päätöksen voimaantuloa mutta viimeistään 6. marraskuuta 2009 päättyvällä jaksolla. Sen vuoksi on ehdotettava uutta päätöstä, jos yhteisö haluaa jatkaa takuun myöntämistä EIP:n rahoitustoimille EU:n ulkopuolella EU:n ulkosuhdepoliittisten tavoitteiden edistämiseksi.

5.2. Yhteisön osallistumisesta saatava lisäarvo, ehdotuksen johdonmukaisuus muiden rahoitusvälineiden kanssa sekä mahdolliset synergiaedut

EIP:n rahoitustoimet ovat EU:n ulkopuolella erittäin näkyvä ja tehokas väline EU:n ulkosuhdetoimien tukemisessa. EIP:n toimista kyseisissä maissa koituviin keskeisiin hyötyihin sisältyy asiantuntemuksen siirtäminen hankkeiden toteuttajille ja EU:n ympäristö- ja hankintastandardien soveltaminen rahoitettavissa hankkeissa. Näiden etujen lisäksi EIP siirtää yhteisön takuusta koituvat rahoitukselliset hyödyt ja EIP:n edulliset rahoituskustannukset kokonaisuudessaan kilpailukykyisen korkotason muodossa edelleen lopullisille edunsaajille.

Valtuus, johon yhteisön takuuta sovelletaan, tarjoaa tarvittavan yhteisön poliittisen ja rahoituksellisen tuen maille ja hankkeille, jotka muutoin jäisivät EIP:n vakiosääntöjen ja valintaperusteiden ulkopuolelle.

EIP:n rahoitustoimilla täydennetään uusien ulkoisen avun rahoitusvälineiden avulla toteutettavia toimia. EIP:n painopisteiden ja EU:n ulkosuhdepolitiikan välisiä yhteyksiä vahvistetaan EU:n ulkosuhdepolitiikan tukemiseksi kullakin alueella. Tähän päästään vahvistamalla EIP:n ja komission välisen vuoropuhelun ja yhteistyön puitteita alueellisten politiikkojen ja maakohtaisten strategioiden määrittelyssä sekä hanketasolla. EIP:n rahoitustoimet voidaan järkevästi yhdistää EU:n talousarviovaroista avustuksina, riskipääomana ja korkotukina myönnettyyn tukeen sekä hankkeiden valmisteluun ja toteuttamiseen tai oikeus- ja sääntelykehyksen parantamiseen myönnettyyn tekniseen apuun.

5.3. Ehdotuksen tavoitteet ja odotetut tulokset sekä näihin liittyvät indikaattorit toimintoperusteisessa johtamismallissa

Ehdotuksen pääasiallisena tavoitteena on edistää EIP:n osallisuutta EU:n poliittisten tavoitteiden saavuttamisessa rahoittamalla investointihankkeita. Tavoitteet, joihin valtuuden soveltamisalaan kuuluvilla EIP:n rahoitustoimilla pyritään, vaihtelevat alueittain ja ne esitetään yksityiskohtaisesti lainsäädäntöehdotuksessa. Ehdotetun päätöksen tärkeänä tavoitteena on myös kannustaa yhteistyöhön muiden kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa.

Tavoitteiden saavuttamista mitataan pääasiassa EIP:n rahoitustoimien kokonaismäärillä aluetta ja alaa kohti sekä muiden kansainvälisten rahoituslaitosten ja/tai komission ohjelmien kanssa yhteisrahoitettujen EIP:n rahoitustoimien määrillä.

5.4. Toteutustapa (alustava)

( Keskitetty hallinnointi

( komissio hallinnoi suoraan

( hallinnointivastuu siirretään

( toimeenpanovirastoille

( varainhoitoasetuksen 185 artiklassa tarkoitetuille yhteisöjen perustamille elimille

( kansallisille julkisoikeudellisille yhteisöille tai julkisen palvelun tehtäviä suorittaville yhteisöille

( Yhteistyössä toteutettava tai hajautettu hallinnointi

( jäsenvaltioiden kanssa

( kolmansien maiden kanssa

( Hallinnointi yhteistyössä kansainvälisten järjestöjen kanssa (tarkennettava)

Huomautukset:

Nykyisten säännösten mukaisesti ehdotuksessa esitetään, että Euroopan parlamentti ja neuvosto valtuuttavat EIP:n rahoittamaan investointihankkeita sen omien sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti. Komissio vastaa yhteisön takuun hallinnoinnista. EIP ja komissio tekevät sopimuksen, jossa määrätään tämän päätöksen täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja menettelyistä.

6. SEURANTA JA ARVIOINTI

6.1. Seurantamenettely

EIP:n rahoitustoimia, joihin yhteisön takuuta sovelletaan, hallinnoi EIP itse omien sääntöjensä ja menettelyjensä mukaisesti, mukaan lukien asianmukaiset tarkastus-, valvonta- ja seurantamenettelyt. Kuten EIP:n perussäännössä todetaan, EIP:n tarkastuskomitean, jota avustavat ulkoiset tilintarkastajat, vastuulla on tarkastaa, että EIP:n toimet on toteutettu ja kirjanpito laadittu asianmukaisesti. EIP:n valtuusto hyväksyy pankin tilinpidon vuosittain.

Lisäksi EIP:n hallintoneuvosto, jossa komissiota edustaa yksi johtaja ja tämän varahenkilö, hyväksyy EIP:n jokaisen rahoitustoimen ja seuraa, että EIP:a johdetaan sen perussäännön ja valtuuston antamien yleisten ohjeiden mukaisesti.

Komission, tilintarkastustuomioistuimen ja EIP:n nykyisessä kolmenvälisessä sopimuksessa lokakuulta 2003 määrätään yksityiskohtaisesti säännöistä, joiden mukaisesti tilintarkastustuomioistuin suorittaa yhteisön takuun piiriin kuuluvien EIP:n rahoitustoimien tilintarkastukset.

Ehdotuksen 6 artiklan mukaisesti komissio raportoi päätöksen nojalla toteutetuista EIP:n rahoitustoimista Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosittain; raportit laaditaan EIP:n toimittamien vuosiraporttien pohjalta ja niissä annetaan tiedot rahoituksesta eri alueilla ja aloilla sekä yhteistyöstä muiden kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa.

EIP toimittaa komissiolle tilasto-, rahoitus- ja kirjanpitotietoja jokaisesta rahoitustoimestaan siinä määrin kuin on tarpeen, jotta komissio voi täyttää raportointivelvoitteensa ja vastata Euroopan tilintarkastustuomioistuimen selvityspyyntöihin, sekä tilintarkastustodistukset laina- ja takauskannastaan.

6.2. Arviointimenettely

6.2.1. Ennakkoarviointi

Arviointi nykyisestä yhteisön takuusta EU:n ulkopuolella toteutettaville EIP:n rahoitustoimille löytyy komission kertomuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle Euroopan yhteisöjen varainhankinnasta ja lainanannosta vuonna 2007 (KOM(2008) 590 lopullinen) ja sen liitteenä olevasta komission yksiköiden valmisteluasiakirjasta (SEC(2008) 2504). Kertomus budjettivallan käyttäjälle yleisestä talousarviosta katettavien takauksien käytöstä – tilanne 31. joulukuuta 2007 (KOM(2008) 451 lopullinen) ja sen liitteenä oleva komission yksiköiden valmisteluasiakirja (SEC(2008) 2249) ovat myös merkityksellisiä. Viittauksia on lisäksi kertomukseen KOM(2006) 323 ja kahteen komission valmisteluasiakirjaan (SEC(2006) 790 ja SEC(2006) 789), jotka esitettiin Euroopan parlamentille ja neuvostolle samalla kuin komission ehdotus (KOM (2006) 324 lopullinen), joka johti kumotuksi tulleen päätöksen hyväksymiseen.

6.2.2. Väli-/jälkiarviointien perusteella toteutetut toimenpiteet (aikaisemmat kokemukset vastaavasta toiminnasta)

Lainsäädäntöehdotuksen tavoitteena on myöntää EIP:lle yhteisön takuu, jolla on samat ominaisuudet kuin kumotussa päätöksessä 2006/1016/EY, ja sisällyttää mukaan päätöksessä 2008/847/EY nykyisin säädetty takuu.

6.2.3. Tulevaa arviointia koskevat määräykset ja arviointien suorittamisvälit

Valtuudesta suoritetaan vuonna 2010 väliarviointi, jonka yhteydessä voidaan tarvittaessa kohdentaa ehdotetussa oikeusperustassa säädettyjä painopisteitä uudelleen ja mahdollisesti antaa valinnainen valtuus. Tässä yhteydessä tehdään ulkoinen arviointi vuonna 2009. Komissio laatii loppuraportin EIP:n valtuudesta viimeistään 31. heinäkuuta 2013.

7. PETOSTENTORJUNTA

EIP:lla on päävastuu petostentorjuntatoimenpiteiden hyväksymisestä. Sen on erityisesti sovellettava rahoitustoimiin huhtikuussa 2008 hyväksyttyä EIP:n toimintamenettelyä, joka koskee korruption, petosten, salaisen yhteistoiminnan, pakottamisen, rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä EIP:n toiminnassa.

EIP:n sääntöihin ja menettelyihin sisältyy petosten- ja korruptiontorjuntaa koskevien yksityiskohtaisten järjestelyjen lisäksi OLAF:n valtuudet suorittaa sisäistä tutkintaa. EIP:n valtuusto hyväksyi heinäkuussa 2004 erityisesti päätöksen, joka koskee sisäisen tutkinnan ehtoja ja edellytyksiä, kun kyseessä on petosten, korruption ja kaikenlaisen yhteisöjen taloudellisia etuja vahingoittavan lainvastaisen toiminnan ehkäiseminen.

8. YKSITYISKOHTAINEN ERITTELY TARVITTAVISTA RESURSSEISTA

8.1. Ehdotuksen tavoitteet ja niihin liittyvät rahoituskustannukset

(miljoonaa euroa)

2007 | 2008 | 2009 | 2010 | 2011 | 2012–2013 |

Virkamiehet tai väliaikaiset toimihenkilöt[19] (XX 01 01) | A*/AD | 4 | 4 | 4 | 4 | 4 | 8 |

B*, C*/AST | 3 | 3 | 3 | 3 | 3 | 6 |

Momentilta XX 01 02 rahoitettava henkilöstö[20] |

Momenteilta XX 01 04/05 rahoitettava muu henkilöstö[21] |

YHTEENSÄ | 7 | 7 | 7 | 7 | 7 | 14 |

8.2.2. Toimintaan liittyvien tehtävien kuvaus

Yhteisön takuun hallinnointi edellyttää seuraavia pääasiallisia toimia:

– lainsäädäntöehdotusten ja takuusopimusten valmistelu

– hyväksymismenettelyn hallinnointi

– vuosittaisen budjettimenettelyn hallinnointi

– vuotuinen raportointi neuvostolle ja parlamentille

– takuumaksuvaatimusten käsittely

– takuurahaston hallinnan seuranta

– kirjanpito

– suhteet tilintarkastustuomioistuimeen, Euroopan parlamenttiin ja neuvostoon.

8.2.3. Henkilöresurssien lähteet (henkilöstösääntöjen alainen henkilöstö)

( Korvattavan tai jatkettavan ohjelman hallinnointiin osoitetut tämänhetkiset virat ja/tai toimet

( Vuosistrategiaan ja alustavaan talousarvioesitykseen liittyvässä vuotta 2009 koskevassa menettelyssä jo myönnetyt virat ja/tai toimet

( Vuosistrategiaan ja alustavaan talousarvioesitykseen liittyvässä seuraavassa menettelyssä pyydettävät virat ja/tai toimet

( Hallinnoinnista vastaavan henkilöstön nykyisten virkojen ja/tai toimien uudelleenjärjestely (henkilöstön sisäinen uudelleenjärjestely)

( Vuodeksi n tarvittavat virat ja/tai toimet, jotka eivät sisälly vuosistrategiaan ja alustavaan talousarvioesitykseen liittyvään, kyseistä vuotta koskevaan menettelyyn.

Henkilöstö- ja hallintoresurssien tarve katetaan hallinnoivalle virastolle vuotuisessa määrärahojen myöntämismenettelyssä myönnetystä osuudesta.

8.2.4. Muut viitemäärään sisältyvät hallintomenot (XX 01 04/05 – hallintomenot)

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Budjettikohta (numero ja nimi) | 2007 | 2008 | 2009 | 2010 | 2011 | 2012–2013 | YHT. |

Muu tekninen ja hallinnollinen apu |

– sisäinen |

– ulkoinen |

Tekninen ja hallinnollinen apu yhteensä | - | - | - | - | - | - | - |

8.2.5. Henkilöstömenot ja niihin liittyvät menot, jotka eivät sisälly viitemäärään

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Laji | 2007 | 2008 | 2009 | 2010 | 2011 | 2012–2013 |

Virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt (XX 01 01) | 0,854 | 0,854 | 0,854 | 0,854 | 0,854 | 1,708 |

Momentilta XX 01 02 rahoitettava henkilöstö (ylim. toimihlöt, kans. asiantuntijat, sopimussuhteinen hlöstö jne.) (budjettikohta ilmoitettava) | - | - | - | - | - | - |

Henkilöstömenot ja niihin liittyvät menot yhteensä (EIVÄT sisälly viitemäärään) | 0,854 | 0,854 | 0,854 | 0,854 | 0,854 | 1,708 |

8.2.6. Muut hallintomenot, jotka eivät sisälly viitemäärään milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) |

2007 | 2008 | 2009 | 2010 | 2011 | 2012–2013 | YHT. |

XX 01 02 11 01 – Virkamatkat |

XX 01 02 11 02 – Konferenssit ja kokoukset |

XX 01 02 11 03 – Komiteoiden kokoukset[23] |

XX 01 02 11 04 – Selvitykset ja kuulemiset |

XX 01 02 11 05 – Tietojärjestelmät |

2 Muut hallintomenot yhteensä (XX 01 02 11) |

3 Muut hallintomenojen kaltaiset menot (eritellään budjettikohdittain) |

Hallintomenot yhteensä lukuun ottamatta henkilöstömenoja ja niihin liittyviä menoja (EIVÄT sisälly viitemäärään) | - | - | - | - | - | - | - |

[1] EUVL L 186, 15.7.2008, s. 30 (kodifioitu toisinto).

[2] EYVL L 292, 9.11.2001, s. 41.

[3] EUVL L 21, 25.1.2005, s. 11.

[4] Neuvoston asetus (EY) N:o 1085/2006, annettu 17 päivänä heinäkuuta 2006 (EUVL L 210, 31.7.2006, s. 82).

[5] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1638/2006, annettu 24 päivänä lokakuuta 2006 (EUVL L 310, 9.11.2006, s. 1).

[6] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1905/2006, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006 (EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41).

[7] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1717/2006, annettu 15 päivänä marraskuuta 2006 (EUVL L 327, 24.11.2006, s. 1).

[8] EYVL L 293, 12.11.1994, s. 1.

[9] EUVL L 414, 30.12.2006, s. 95.

[10] EUVL L 301, 12.11.2008, s. 13.

[11] Jaksottamattomat määrärahat (EI-JM).

[12] Neuvosto hyväksyi neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2728/94 viimeisimmän muutoksen 30. tammikuuta 2007 (neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 89/2007).

[13] Takuiden maksamisesta merkittävien laiminlyöntien vuoksi syntyy 100 miljoonan euron vuotuiset kustannukset (ks. ”vaikutuksia lieventävä tasausjärjestelmä” 5.4.2005 annetussa asiakirjassa KOM(2005) 130).

[14] Arvioitaessa varojen arvossa mahdollisesti tapahtuneiden muutosten vaikutuksia rahoitusjärjestelmään on tehty seuraavat oletukset:– sijoitusten kesto 3,3 vuotta– yhden prosentin nousu korkotasossa vuosittain– arvioidun ’tavanomaisen rajoitusjärjestelmän’ mukainen takuurahaston varojen kehitys.Siirtymäkauden vuoksi vaikutuksia ei koidu vuosille 2007 ja 2008.

[15] Menot, jotka eivät kuulu kyseisen osaston xx lukuun xx 01. Taulukko sisältää vuoden 2009 osalta 0,5 miljoonaa euroa, joka nostetaan takuurahastosta väliarvioinnin yhteydessä suoritettavaan ulkoiseen arviointiin.

[16] Menot, jotka otetaan osaston xx momentille xx 01 04.

[17] Menot, jotka otetaan lukuun xx 01 muille momenteille kuin xx 01 04 tai xx 01 05.

[18] Ks. toimielinten sopimuksen 19 ja 24 kohta.

[19] Kyseisen henkilöstön kustannukset EIVÄT sisälly viitemäärään.

[20] Kyseisen henkilöstön kustannukset EIVÄT sisälly viitemäärään.

[21] Kyseisen henkilöstön kustannukset sisältyvät viitemäärään.

[22] Tässä olisi viitattava asianomaisia toimeenpanovirastoja koskeviin rahoitusselvityksiin.

[23] Ilmoitetaan, millaisesta komiteasta on kysymys ja mihin ryhmään se kuuluu.