52008PC0469

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 23.7.2008

KOM(2008) 469 lopullinen

2008/0160 (COD)

Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

hyljetuotteiden kaupasta

(komission esittämä) {SEK(2008) 2290}{SEK(2008) 2291}

PERUSTELUT

1. Ehdotuksen tausta

( Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Tällä ehdotuksella Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi on tarkoitus kieltää hyljetuotteiden saattaminen yhteisön markkinoille, tuonti yhteisöön, kauttakulku ja vienti yhteisöstä. Hyljetuotteiden kauppa olisi kuitenkin mahdollista silloin, kun eräät hylkeiden tappamis- ja nylkemistapoihin liittyvät edellytykset täyttyvät. Asetusehdotuksessa vahvistetaan myös merkintävaatimukset, joilla on tarkoitus varmistaa, että hyljetuotteisiin – joiden kaupan pitäminen olisi mahdollista voimassa olevista kielloista myönnetyn poikkeusluvan perusteella – merkitään selkeästi, että ne ovat joko peräisin vaaditut edellytykset täyttävästä maasta tai vaihtoehtoisesti että hylkeet tappaneet ja nylkeneet henkilöt toimivat mainitut edellytykset täyttävän maan lainkäyttövallan alaisina.

Kielloilla on tarkoitus korvata useita toimenpiteitä, joita eräät jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tai ovat aikoneet toteuttaa hylkeistä peräisin olevien tuotteiden maahantuonnin, valmistuksen ja jakelun kieltämiseksi. Tarkoituksena on luoda yhdenmukaiset edellytykset kyseisten tuotteiden kaupalle yhteisössä. Asetusehdotuksen säännöksillä pyritään myös varmistamaan, että yhteisön ulkopuolella valmistettuja hyljetuotteita ei voida tuoda yhteisöön, kuljettaa yhteisön kautta eikä viedä yhteisöstä.

Hyljetuotteita tuodaan yhteisöön, ja niillä käydään kauppaa yhteisössä. Käytettävissä olevien todisteiden perusteella näyttää siltä, että useimmat näistä tuotteista ovat peräisin kolmansista maista, vaikka niitä valmistetaan yhteisönkin alueella jonkin verran. Hylkeitä tapetaan ja nyljetään Suomessa ja Ruotsissa. Muissa jäsenvaltioissa, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa (Skotlannissa), valmistetaan hyljetuotteita muista maista tuoduista hylkeiden turkisnahoista.

Lukuisat kansalaiset ovat olleet jo useita vuosia huolestuneita hylkeiden tappamiseen ja nylkemiseen liittyvistä eläinten hyvinvointinäkökohdista sekä siitä, että kauppaa käydään tuotteilla, jotka saattavat olla peräisin hylkeistä, jotka on tapettu ja nyljetty siten, että ne eivät ole säästyneet kaikelta vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta ja muulta kärsimykseltä, jota ne tuntevina nisäkkäinä pystyvät tuntemaan. Kansalaiset ovat ilmaisseet nämä huolensa eettisistä syistä. Komissio on saanut viime vuosina valtavasti kirjeitä ja vetoomuksia, joista käy ilmi kansalaisten syvä närkästys ja vastenmielisyys kuvatuissa oloissa harjoitettua hyljetuotteiden kauppaa kohtaan.

Kansalaisten ilmaisemaan huoleen vastatakseen useat jäsenvaltiot ovat antaneet tai ovat antamassa tai tutkimassa lainsäädäntöä, jolla pyritään hyljetuotteiden valmistukseen liittyvän taloudellisen toiminnan rajoittamiseen tai kieltämiseen. Kansalliset lainsäätäjät käsittelevät kysymystä eri tavoin: kiellot kohdistuvat hylkeistä tai tietyistä hyljelajeista peräisin olevien tuotteiden maahantuontiin, valmistukseen, kaupan pitämiseen tai markkinoille saattamiseen. Kansalaiset tietävät aiheesta yhä enemmän ja painostavat kansallisia lainsäätäjiä yhä voimakkaammin, mikä johtaa todennäköisesti siihen, että jäsenvaltioissa tehdään uusia lainsäädäntöaloitteita, joilla pyritään vastaamaan edellä mainittuun kansalaisten suureen huoleen.

Kahdessa jäsenvaltiossa on voimassa olevaa lainsäädäntöä hyljetuotteiden kaupan rajoittamiseksi.

Vaikka hyljetuotteiden kauppaan kohdistuu (tai saattaa pian kohdistua) rajoituksia eräissä jäsenvaltioissa, muissa jäsenvaltioissa ei ole säädetty vastaavista vaatimuksista. Yhteisön alueella on siis rinnakkain erilaisia kaupan edellytyksiä, jotka vaihtelevat yhdestä (muutamasta) jäsenvaltiosta toisiin. Tämän seurauksena sisämarkkinat ovat pirstaloituneet, sillä kauppiaiden on mukautettava kaupallisia käytäntöjään kussakin jäsenvaltioissa voimassa oleviin säännöksiin.

Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa ei määrätä erityisestä oikeusperustasta, jonka nojalla yhteisö voisi säätää yksinomaan eettisistä normeista. Lainsäädännön perustuminen eettisiin näkökohtiin ei kuitenkaan estä yhteisöä antamasta sitä silloin, kun perustamissopimuksessa annetaan yhteisölle toimivalta antaa lainsäädäntöä eräillä aloilla ja kun oikeusperustan erityisedellytykset täyttyvät. On tosin huomattava, että perustamissopimuksen 14 artiklan mukaan yhteisö voi hyväksyä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on toteuttaa ja säilyttää sisämarkkinat eli markkinat, joilla ei ole sisäisiä rajoja.

Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä todetaan seuraavaa: Jos jäsenvaltioiden lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset eroavat toisistaan niin, että ne ovat perusvapauksien esteenä ja vaikuttavat näin välittömästi sisämarkkinoiden toimintaan, yhteisön toimenpiteet tällaisten esteiden poistamiseksi ovat perusteltuja. Olosuhteista riippuen toimenpiteet voivat merkitä sitä, että yhden tai useamman kyseisen tuotteen kaupan pitäminen kielletään väliaikaisesti tai lopullisesti[1].

Jäsenvaltioiden hyljetuotteita koskevat lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset eroavat toisistaan. Kaksi jäsenvaltiota on jo kieltänyt hyljetuotteiden kaupan pitämisen ja kolmas on ilmoittanut aikomuksestaan tehdä niin. Muissa jäsenvaltioissa käydään kiihkeitä keskusteluja tällaisen lainsäädännön tarpeesta. Toimenpiteiden tarkoituksena on niiden laatijoiden mukaan lopettaa hyljetuotteiden kauppa lähinnä eläinten hyvinvointiin liittyvien eettisten syiden perusteella. Tällaiset kaupan pitämisen kiellot johtavat siihen, että markkinat kehittyvät eri tavoin, ja näin muodostuu esteitä tuotteiden vapaalle liikkuvuudelle.

Kansalaiset tietävät asiasta yhä enemmän ja ottavat herkemmin huomioon hyljetuotteiden alkuperään liittyvät eettiset näkökohdat, joten on todennäköistä, että kyseisten tuotteiden vapaa liikkuvuus hankaloituisi, jos jäsenvaltiot antaisivat nämä seikat huomioon ottavia uusia sääntöjä.

EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan nojalla toteutettavat, hyljetuotteita koskevat yhteisön toimenpiteet ovat näin ollen perusteltuja[2].

Nykyisin voimassa olevien erilaisten kieltojen ja/tai muiden rajoittavien toimenpiteiden yhdenmukaistaminen on helpoin ja kevein tapa varmistaa, että hyljetuotteiden kaupassa – joka on mahdollista, kunhan tietyt vaatimukset täyttyvät – otetaan huomioon niiden hylkeiden hyvinvointi, joista tuotteet ovat peräisin.

Yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että eläinten hyvinvoinnin turvaamisessa on kyse yleiseen etuun liittyvästä perustellusta tavoitteesta[3].

Yhteisöjen tuomioistuin on katsonut myös, että jos ne edellytykset, jotka koskevat EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan käyttöä oikeudellisena perustana, täyttyvät, yhteisön lainsäätäjää ei voida estää käyttämästä kyseistä oikeudellista perustaa sen takia, että kansanterveyden suojelu on ratkaisevaa tehtävien valintojen kannalta[4].

Kun edellä mainittuja oikeuskäytäntöjä tarkastellaan yhdessä, yhteisön lainsäätäjää ei voida estää käyttämästä EY:n perustamissopimuksen 95 artiklaa oikeusperustana sen takia, että eläinten hyvinvointinäkökohdat ovat ratkaisevia tehtävien valintojen kannalta.

Asetusluonnoksella pyritään kuitenkin varmistamaan hyljetuotteiden vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla, koska sillä pyritään luomaan yhteiset edellytykset hyljetuotteiden kaupalle poikkeuksena muutoin sovellettaviin kieltoihin.

Koska suurin osa yhteisössä olevista hyljetuotteista on peräisin kolmansista maista, kyseisten tuotteiden kauppaa koskevan kiellon lisäksi on vastaavasti kiellettävä tuonti yhteisön alueelle.

Antamalla lisäksi hyljetuotteiden kauttakulkua ja vientiä koskevat kiellot varmistettaisiin, että kyseisiä tuotteita ei kuljeteta yhteisön kautta eikä valmisteta yhteisössä vientiin. Näiden kieltojen ansiosta hyljetuotteiden yhteisön sisäistä kauppaa koskevasta kiellosta saadaan tehokkaampi, koska on olemassa vaara, että kauttakulkumenettelyyn asetetut tuotteet tai tuotteet, joista väitetään, että ne on valmistettu vientiin, saatetaankin vilpillisesti yhteisön markkinoille.

Siltä osin kuin tämän asetuksen säännökset vaikuttavat hyljetuotteita koskevaan kaupalliseen toimintaan kolmansien maiden kanssa, sen lisäksi että yhteisön sisäistä kauppaa koskevan kiellon säilyttäminen on ehdottomasti tarpeen, asetusta olisi pidettävä myös kansainvälistä kauppaa sääntelevänä toimenpiteenä.

Tässä asetuksessa säädettävillä kielloilla vastattaisiin kansalaisten ilmaisemaan eläinten hyvinvointia koskevaan huoleen siitä, että yhteisön markkinoille saatetaan ehkä sellaisia hyljetuotteita, jotka ovat peräisin hylkeistä, jotka on tapettu ja nyljetty siten, että niille on ehkä aiheutettu vältettävissä olevaa kipua, tuskaa tai muuta kärsimystä.

Hyljetuotteilla olisi kuitenkin mahdollista käydä kauppaa silloin, kun voidaan antaa riittävät takeet siitä, että hylkeet on tapettu ja nyljetty siten, ettei niille ole aiheutettu vältettävissä olevaa kipua, tuskaa tai muuta kärsimystä.

Tällainen sääntelykehys suunniteltaisiin siten, että se kannustaisi asianomaisia maita tarkastelemaan ja tarvittaessa parantamaan omaa lainsäädäntöään ja käytäntöjään, jotka koskevat kyseisessä maassa noudatettavia hylkeiden tappamis- ja nylkemistapoja.

Hylkeitä perinteisesti metsästävien inuiittiyhteisöjen taloudellisille ja sosiaalisille perusoikeuksille ei saisi aiheutua haitallisia vaikutuksia. Sen vuoksi inuiittiyhteisöjen toimeentulonsa edistämiseksi harjoittamasta perinteisestä hylkeenpyynnistä peräisin olevien hyljetuotteiden ei pitäisi kuulua tässä asetuksessa säädettyjen kieltojen piiriin.

- Tausta

Sekä Euroopan yhteisössä että sen ulkopuolella käydään kauppaa hylkeistä peräisin olevilla tuotteilla.

Yhteisön sisällä hylkeitä tapetaan ja nyljetään Ruotsissa, Suomessa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (Skotlannissa) joko niistä saatavien tuotteiden vuoksi tai niiden aiheuttamien tuhojen vuoksi. Yhteisön ulkopuolella hylkeitä tapetaan ja nyljetään samoista syistä Kanadassa, Grönlannissa, Namibiassa, Norjassa ja Venäjällä.

Yhteisö on antanut jo kauan sitten lainsäädäntöä, jonka tarkoituksena on varmistaa, että hylkeiden pyynti yhteisössä ja sen ulkopuolella ei vaarantaisi useiden hyljelajien (katso jäljempänä) suojelun tasoa.

Hyljelajien säilyttämisen lisäksi myös hylkeiden ja kuuttien tappamistavat ovat herättäneet useiden vuosien ajan suurta huolta kansalaisten ja järjestöjen parissa sekä eräissä jäsenvaltiossa, koska hylkeet ja kuutit tuntevat pelkoa, kipua, tuskaa ja muuta kärsimystä.

Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous antoi 17. marraskuuta 2006 hylkeenpyyntiä koskevan suosituksen, jossa hylkeenpyyntiä harjoittavia jäsenvaltioita ja tarkkailijavaltioita kehotetaan muun muassa ” kieltämään kaikki julmat pyyntitavat, joilla ei taata, että eläin kuolee välittömästi ilman kärsimystä, ja eläinten tainnuttaminen erilaisilla välineillä, kuten hakapikeillä, nuijilla tai tuliaseilla ”.

Euroopan parlamentti esitti 26. syyskuuta 2006 kannanoton, jossa se pyytää Euroopan komissiota tekemään ehdotuksen asetukseksi, jolla kielletään grönlanninhylkeistä ja kuplahylkeistä peräisin olevien tuotteiden tuonti, vienti ja myynti, ja varmistamaan samalla, ettei asetus vaikuta inuiittien perinteisesti harjoittamaan hylkeenpyyntiin.

Belgia antoi 16. maaliskuuta 2007 lain, jolla kielletään hylkeistä peräisin olevien tuotteiden valmistaminen ja markkinoille saattaminen. Alankomaat antoi 4. heinäkuuta 2007 asetuksen, jolla muutetaan kasvisto- ja eläimistöasetusta (eläin- ja kasvilajien nimeäminen) ja suojeltuja eläin- ja kasvilajeja koskevaa (poikkeus)asetusta, samalla kun kielletään grönlanninhylkeistä ja kuplahylkeistä peräisin olevien tuotteiden kauppa. Saksa aikoo antaa lain, jolla kielletään hyljetuotteiden tuonti, valmistaminen ja markkinoille saattaminen. On mahdollista, että muissa jäsenvaltioissa ryhdytään toteuttamaan vastaavia aloitteita.

- Voimassa olevat aiemmat säännökset

Jossain määrin hyljetuotteiden kauppaa säädellään voimassa olevilla yhteisön säännöksillä, joiden soveltamisala ja perustelut ovat kuitenkin hyvin erilaisia.

Maaliskuun 28 päivänä 1983 annetulla neuvoston direktiivillä 83/129/ETY[5] kielletään eräiden hylkeiden[6] kuuttien nahkojen ja niistä valmistettujen tuotteiden tuonti jäsenvaltioihin. Direktiiviä annettaessa viitattiin useisiin tutkimuksiin, jotka olivat herättäneet huolta grönlanninhylkeiden ja kuplahylkeiden populaatioiden koosta ja erityisesti muun kuin perinteisen metsästyksen vaikutuksesta kuplahylkeiden säilymiseen ja niiden populaation kokoon. Direktiiviä ei sovelleta tuotteisiin, jotka ovat peräisin inuiittien perinteisesti harjoittamasta metsästyksestä, joka ei kohdistu kuutteihin.

Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetulla neuvoston direktiivillä 92/43/ETY[7] suojellaan kaikkia yhteisössä esiintyviä hyljelajeja. Direktiivin yleisenä tavoitteena on säilyttää kaikkien direktiivin kattamien lajien (ja luontotyyppien) ja näin myös yhteisön alueella esiintyvien hyljelajien suotuisan suojelun taso tai saattaa se ennalleen.

Osana tämän tavoitteen saavuttamiseksi suunniteltuja toimia direktiivin 15 artiklassa kielletään kaikkien harkitsemattomien keinojen käyttö, jotka saattavat aiheuttaa lajin kantojen paikallisen häviämisen tai merkittävää häiriötä niille. Direktiivin liitteessä VI olevassa a kohdassa luetellaan kielletyt pyydystämis- ja tappamiskeinot ja liitteessä VI olevassa b kohdassa luetellaan kielletyt kuljetusvälineistä tapahtuvat pyydystämis- ja tappamistavat.

Direktiivissä kielletään kaikki liitteessä IV olevassa a kohdassa lueteltujen lajien yksilöitä koskeva tahallinen pyydystäminen tai tappaminen. Siinä luetellaan seuraavat hyljelajit: Monachus monachus ja Phoca hispida saimensis . Direktiivissä myös vaaditaan jäsenvaltioita varmistamaan kyseisten lajien suojelun tason säilyttäminen eli varmistamaan, että liitteessä V lueteltujen luonnonvaraisten eläinlajien – joihin kuuluvat kaikki yhteisön alueella esiintyvät hyljelajit, joita ei ole lueteltu liitteessä IV – ottaminen luonnosta sekä niiden hyödyntäminen eivät ole ristiriidassa niiden suotuisan suojelun tason säilyttämisen kanssa. Tällaisiin toimenpiteisiin voivat kuulua yksilöiden ottamista koskevien menetelmien sääntely, yksilöitä pyydettäessä niiden kantojen suojelun huomioon ottavien metsästyssääntöjen noudattaminen tai yksilöiden myyntitarkoituksessa tapahtuvan ostamisen, myymisen, myyntiin tarjoamisen, hallussapidon tai kuljettamisen sääntely.

Jäsenvaltioiden on laadittava kertomus direktiivin 92/43/ETY nojalla toteutetuista toimenpiteistä joka kuudes vuosi. Viimeisin kertomus koski vuosia 2001–2006, ja siinä annettiin ensimmäistä kertaa tiedot kaikkien niiden hyljelajien suojelun tasosta, joihin tätä direktiiviä sovelletaan.

Luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä 9 päivänä joulukuuta 1996 annetulla asetuksella (EY) N:o 338/97[8] säädetään villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES) soveltamisesta yhteisön alueella. Asetuksen (ja CITESin) tavoitteena on taata luonnonvaraisten eläin- ja kasvilajien säilyminen sääntelemällä niillä käytävää kauppaa. CITESin ja asetuksen mukaan kaupankäynti on mahdollista ainoastaan, jos se ei uhkaa kyseisten lajien säilymistä. Useat hylje-eläimiin kuuluvat lajit on lueteltu CITESin liitteessä I tai II sekä asetuksen liitteessä A tai B. Asetusehdotus kattaa ainoastaan yhden lajin – Namibiassa esiintyvän afrikanmerikarhun (Arctocephalus pusillius pusillus) – joka on nykyisin myös mainittu CITESin liitteessä II.

Yhteenvetona voidaan todeta, että voimassaolevan lainsäädännön tavoitteena on lajien suojelu, ja sen tosiasiallinen täytäntöönpano riippuu osittain (ainakin direktiivin 92/43/ETY osalta) siitä, miten kyseisten lajien suojelun taso kehittyy. Nykyisessä lainsäädännössä ei siis kuitenkaan kielletä kaikkiin hyljelajeihin liittyvää kaupallista toimintaa, mikä taas on tämän asetusehdotuksen tarkoitus, eikä oteta erityisesti huomioon eläinten hyvinvointiin liittyviä näkökohtia hylkeiden tappamisen ja nylkemisen yhteydessä.

- Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun politiikkaan ja muihin tavoitteisiin

Eläinten hyvinvoinnin turvaamisessa on kyse yleiseen etuun liittyvästä tavoitteesta,[9] joka voi olla yhteisönkin tavoitteena, kun se käyttää EY:n perustamissopimuksen nojalla sille kuuluvaa lainsäädäntövaltaa. Eläinten hyvinvointiin liittyviä näkökohtia otetaan huomioon useita eri aloja koskevassa yhteisön lainsäädännössä. Yhteisön toimielimet ottavat eläinten hyvinvoinnin vaatimukset täysimääräisesti huomioon antaessaan muun muassa sisämarkkinoihin liittyvää lainsäädäntöä[10].

Myös vuosiksi 2006–2010 laaditussa eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevassa yhteisön toimintasuunnitelmassa[11] keskitytään eläinten hyvinvointiin. Toimintasuunnitelmassa otetaan huomioon EY:n perustamissopimukseen liitetty eläinten suojelusta tehty pöytäkirja, jossa eläimet määritellään tunteviksi olennoiksi. Kuten toimintasuunnitelman hyväksymisen yhteydessä sovittiin ja tukeakseen sekä yksityis- että julkisoikeudelliselta pohjalta yhteisössä hyväksyttyjen, eläinten hyvinvointia koskevien standardien yhdenmukaistamista komissio on käynnistänyt toteutettavuustutkimuksen eläinten suojelua ja hyvinvointia käsittelevän eurooppalaisen keskuksen ( European Centre for the Protection and Welfare of Animals ) perustamisesta. Keskuksen tehtävänä olisi auttaa yhteisöä ja jäsenvaltioita hoitamaan eläinten hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä sekä yhteisössä että kansainvälisesti. Se voisi esimerkiksi auttaa komissiota panemaan täytäntöön etiketöinti- ja merkintävaatimuksia, joiden peruspiirteet määritetään tällä asetuksella.

Tämä ehdotus ei ole ristiriidassa muun voimassa olevan yhteisön lainsäädännön kanssa (katso edellä): ehdotuksessa keskitytään eläinten hyvinvointia koskeviin näkökohtiin, kun taas aikaisemmassa lainsäädännössä keskitytään suojelukysymyksiin. Tällä asetuksella voidaan myös antaa tiukempia kaupan ehtoja koskevia säännöksiä, koska nykyisessä yhteisön lainsäädännössä säädetään ainoastaan vähimmäisvaatimuksista. Jos sitä vastoin hyljetuotteiden kauppa sallittaisiin poikkeuksella, olisi tarpeen varmistaa, että voimassaolevan yhteisön lainsäädännön mukaisia erityisjärjestelyjä sovelletaan edelleen.

Tuontikielto on tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT-sopimus) XX artiklan a kohdan mukainen. Siinä määrätään, että kukin sopimuspuoli voi hyväksyä tai toimeenpanna toimenpiteitä, jotka ovat välttämättömiä julkisen moraalin suojaamiseksi edellyttäen, ettei tällaisia toimenpiteitä sovelleta tavalla, joka johtaisi mielivaltaiseen tai perusteettomaan syrjintään. Asetusehdotuksen kieltoja sovelletaan sekä yhteisön sisäiseen kauppaan että tuontiin ja vientiin, joten asetuksella ei syrjitä ketään.

2. Kuulemiset ja vaikutusten arviointi

( Intressitahojen kuuleminen

Kuulemismenettely, tärkeimmät kohderyhmät ja yleiskuvaus vastaajista

Euroopan komissio järjesti julkisen internet-kuulemisen ja antoi sekä EU:n että EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisille mahdollisuuden ilmaista näkemyksensä hylkeenpyyntiä koskevasta asetuksesta. Kuulemisen tuloksia hyödynnetään päätöksentekoprosessissa. Vastauksia saatiin 160 maasta yhteensä 73 153. Vastausten suuri määrä (lisäksi saatiin noin 1 350 sähköpostia) osoittaa, että hylkeenpyynti on hyvin tärkeä kysymys monille kansalaisille. Vastauksista kävi ilmi kansalaisten valtava tyytymättömyys nykyisiin hylkeenpyyntikäytäntöihin, ainakin sellaisina, jollaisiksi ne mielletään. Selvä enemmistö vastaajista lähes kaikilla maantieteellisillä alueilla piti kieltoa parhaana vaihtoehtona. Suurin osa vastaajista asui Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa.

Lisäksi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) järjesti sidosryhmien kuulemisen osana työtään. Sen tehtävänä oli laatia tieteellinen lausunto eläinten hyvinvointia koskevista näkökohdista hylkeiden tappamisen ja nylkemisen yhteydessä (katso jäljempänä). Sidosryhmiä pyydettiin ilmaisemaan kantansa EFSAn työryhmän laatimassa kertomusluonnoksessa esitettyjen tietojen kattavuudesta ja luotettavuudesta, jottei mitään tärkeitä tieteellisiä todisteita jäisi pois. Lisäksi Euroopan komissio järjesti työpajan, johon osallistui asiantuntijoita hylkeenpyyntiä harjoittavista maista, eläinten hyvinvointia ajavista valtiosta riippumattomista järjestöistä sekä turkiskauppiaiden ja metsästäjien yhdistyksistä, saadakseen palautetta asiatiedoista, jotka kerättiin osana komission yleisarviointia suoritettujen maakohtaisten (kansallisten pyynnin hallinnointijärjestelyjen) arviointien yhteydessä. Eri sidosryhmien kanssa järjestettiin myös kahdenvälisiä, niin poliittisen kuin teknisen tason kokouksia.

Tiivistelmä vastauksista ja siitä, miten ne on otettu huomioon

Kuulemisen tulosten perusteella useat vastaajat vastustavat hylkeenpyyntiä periaatteellisista syistä, jotka saattavat perustua tietynlaiseen käsitykseen ihmisen ja luonnon suhteesta. Tuloksista kävi kuitenkin ilmi myös se, että hylkeenpyynnin hyväksyttävyys eräiden vastaajien parissa riippui siitä, miten hylkeenpyyntiä hallinnoitiin ja harjoitettiin ja mistä syistä.

Kuulemisen tulokset otetaan huomioon ehdotuksessa, sillä siinä pyritään vastaamaan kansalaisten ilmaisemaan huoleen siitä, että yhteisön markkinoille saatetaan hyljetuotteita, myös kolmansista maista tuotuja hyljetuotteita, jotka ovat peräisin hylkeistä, joita ei ehkä ole tapettu ja nyljetty aiheuttamatta vältettävissä olevaa kipua, tuskaa tai muuta kärsimystä. Ehdotus on lisäksi laadittu sellaiseksi, että se kannustaisi hylkeenpyyntiä harjoittavia maita parantamaan hylkeiden tappamis- ja nylkemistapoja.

( Asiantuntijatiedon käyttö

Komissio myöntää Euroopan parlamentille 16. tammikuuta 2007 antamassaan vastauksessa, että eläinten hyvinvoinnin näkökohdat hylkeenpyynnissä aiheuttavat suurta huolta kansalaisille. Komissio on sitoutunut noudattamaan eläinten hyvinvointia koskevia tiukkoja standardeja, joten se otti tehtäväkseen arvioida objektiivisesti eläinten hyvinvoinnin näkökohtia hylkeenpyynnin yhteydessä ja toimittaa Euroopan parlamentille kertomuksen arvioinnin tuloksista sekä mahdollisesti lainsäädäntöehdotuksen, jos tilanne sitä edellyttää. Komission arviointi perustuu useisiin lähteisiin, joista voidaan mainita asiantuntijalähteenä käytetyn Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) riippumaton tieteellinen lausunto sekä vaikutustenarviointiprosessin tueksi tilattu tutkimus.

Vastauksena Euroopan komission toukokuussa 2007 esittämään pyyntöön EFSA antoi 6. joulukuuta 2007 riippumattoman tieteellisen lausunnon eläinten hyvinvointia koskevista näkökohdista hylkeiden tappamisen ja nylkemisen yhteydessä[12].

EFSA toteaa, että ” hylkeitä voidaan tappaa nopeasti ja tehokkaasti aiheuttamatta niille vältettävissä olevaa kipua tai tuskaa. Lautakunta raportoi kuitenkin myös todisteista, joiden mukaan tappaminen ei käytännössä aina ole tehokasta ja inhimillistä.”

EFSA ei ota selkeästi kantaa nykyisin käytössä oleviin hylkeiden tappamis- ja nylkemistapoihin. Se pyrkii pikemminkin määrittämään useita perusteita, joiden avulla voidaan arvioida erilaisten hylkeenpyyntitapojen hyväksyttävyys.

Koska luotettavaa tieteellistä vertaisarvioitua tietoa on vähän, EFSAn riskinarviointimenettely oli laadullinen. Päätelmiä ja suosituksia pidetään kuitenkin riittävän perusteellisina, jotta ne voidaan ottaa huomioon päätöksentekoprosessissa.

Komission teettämässä EFSAn tieteelliseen lausuntoon perustuvassa tutkimuksessa[13] tarkasteltiin eri tavoin harjoitetun hylkeenpyynnin sääntelyjärjestelmiä ja hallinnointikäytäntöjä.

Siinä arvioitiin useiden hylkeenpyyntiä harjoittavien, sekä Euroopan yhteisöön kuuluvien että sen ulkopuolisten maiden lainsäädäntöä ja täytäntöönpanosäännöksiä sekä määriteltiin parhaita käytänteitä. Arvioinnit perustuivat kirjallisen aineiston tutkimukseen ja yleisen kuulemismenettelyn aikana saatuihin tietoihin. Tutkimusryhmä ei käynyt kaikissa levinneisyysalueen valtioissa.

Tutkimuksessa arvioitiin myös hyljetuotteiden kaupan mahdollisen kieltämisen vaikutuksia ja muita sosioekonomisia näkökohtia.

( Vaikutusten arviointi

Vaikutustenarvioinnissa otettiin huomioon sekä lainsäädännölliset että muunlaiset toimintalinjoja koskevat toimenpiteet. Lisäksi arvioitiin toimintalinjoja koskevia toimenpiteitä, jotka eivät liity suoraan hylkeenpyynnin hallinnointijärjestelmiin, kuten yhteisön markkinoille saattamisen ja/tai tuonnin/viennin kieltämistä kokonaan, sekä toimenpiteitä, jotka voitaisiin yhdistää hylkeenpyynnin hallinnointijärjestelmien hyviin tai huonoihin käytänteisiin.

Arvioinnin ympäristönsuojelullinen ulottuvuus rajoittuu hylkeiden hyvinvointia koskeviin vaikutuksiin. Niitä on kuitenkin hankala mitata, sillä hylkeiden tappamistapojen tehokkuus vaihtelee käytetyn menetelmän, toimijoiden taitojen ja ympäristöolojen mukaan. Lisäksi taloudelliset vaikutukset kohdistuvat vain kauppaan ja paikallistalouksiin sekä hylkeenpyyntiä harjoittavissa maissa että mahdollisissa kauttakulku- ja jatkokäsittelymaissa, kun taas sosiaalinen ulottuvuus koskee pääasiassa inuiittiväestön oloja.

Jos hyljetuotteiden saattaminen yhteisön markkinoille kiellettäisiin kokonaan, se aiheuttaisi arvioiden mukaan vain vähäisiä taloudellisia vaikutuksia yhteisön jäsenvaltioissa. Tämä edellyttää kuitenkin, että hylkeennahkojen ja muiden hyljetuotteiden uudelleenlastaus sekä hylkeennahkojen tuonti jatkokäsittelyä ja vientiä varten voivat jatkua. Yhteisön ulkopuolella sijaitsevien levinneisyysalueen maiden kohdalla vaikutusten arvioidaan olevan hiukan suurempia. Tämä johtuu siitä, että hylkeenpyynti näissä yhteisön ulkopuolisissa maissa on paljon laajempaa kuin yhteisöön kuuluvissa levinneisyysalueen valtioissa ja että yhteisön markkinat ovat Venäjän lisäksi melko tärkeässä asemassa. Tämä vaihtoehto merkitsisi myös sitä, että kuluttajilla ei olisi mahdollisuutta ostaa hyljetuotteita yhteisön alueella.

Tuonnin ja viennin kieltäminen kokonaan merkitsisi keskisuuria taloudellisia vaikutuksia yhteisön jäsenvaltioille, vaikkakin vaikutukset voisivat Suomen ja Saksan osalta olla merkittäviäkin, jos tällainen kielto koskisi myös kauttakulkukauppaa. Yhteisön ulkopuolisten levinneisyysalueen valtioiden kannalta vaikutukset olisivat hiukan suurempia. Tämä johtuu jälleen siitä, että hylkeenpyynti yhteisön ulkopuolisissa maissa on paljon laajempaa kuin yhteisöön kuuluvissa levinneisyysalueen valtioissa ja että yhteisön markkinat ovat Venäjän lisäksi melko tärkeässä asemassa. Jos tämä kielto ulotettaisiin koskemaan kauttakulkukauppaa, kielteisiä seurauksia aiheutuisi erityisesti Kanadalle, ellei kyseistä kauppaa voida siirtää Saksasta ja Suomesta yhteisön ulkopuolelle, esimerkiksi Norjaan. Näin ollen Norjan asema kauttakulkukaupan harjoittajana voisi itse asiassa vahvistua. Kuluttajalla olisi tässä tapauksessa käytettävissään vain hyvin rajallinen valikoima yhteisön alueella pyydetyistä hyljelajeista peräisin olevia, vain paikallisilla markkinoilla myytäviä hyljetuotteita.

Tällainen sääntely vaikuttaisi myös Tanskaan ja Italiaan, jotka ovat yhteisön ylivoimaisesti suurimmat hylkeiden raakojen turkisnahkojen tuojat yhteisössä tapahtuvaa jatkojalostusta tai myyntiä varten. Tanska tuo raakoja turkisnahkoja suoraan Kanadasta ja Grönlannista (ei luokitella kauttakuluksi), kun taas Italia tuo raakoja turkisnahkoja Venäjältä, Suomesta ja Yhdistyneestä kuningaskunnasta (Skotlanti). Myös Kreikka harjoittaa merkittävää kauppaa raaoilla turkisnahoilla, jotka ovat peräisin Suomesta ja Yhdistyneestä kuningaskunnasta.

Merkintäjärjestelmän etuna saattaisi olla hintojen nousu kuluttajamarkkinoilla ja samalla hylkeenpyynnin julkisuuskuvan paraneminen. Järjestelmän vapaaehtoisuus saattaisi kannustaa sen noudattamista koskevaan luonnolliseen itsevalintaprosessiin ja näin pitää yllä tasapainoa eläinten hyvinvoinnin sekä taloudellisen ja sosiaalisen ulottuvuuden välillä. Toisin sanoen ne, jotka pyrkivät saamaan merkinnän, saattaisivat hyötyä siitä aiheutuvia kustannuksia enemmän, ja hylkeiden hyvinvointi voisi parantua. Lisäksi arvioiden mukaan vaikutukset ovat suurimmat, jos merkintäjärjestelmä on laajasti kansainvälinen eikä pelkästään yhteisön sisäinen.

Yhteisön ja yhden tai useamman levinneisyysalueen valtion välillä voitaisiin tehdä kahden- tai monenvälisiä sopimuksia, mikä saattaisi laajentaa maantieteellistä aluetta, jota eivät kata mitkään lainsäädännölliset toimenpiteet. Vaikutus olisi samantapainen kuin rajoitetulla kiellolla, joka mahdollistaa kaupankäynnin, jos hylkeenpyynti on eräiden edellä käsiteltyjen vakiintuneiden standardien mukaista.

Kun otetaan huomioon eläinten hyvinvointiin liittyvät näkökohdat, joita kansalaiset, Euroopan parlamentti ja jäsenvaltiot ovat tuoneet esiin, pelkästään muiden kuin sääntelytoimenpiteiden ei katsota riittävän asian hoitamiseen.

EFSAn tieteellisessä lausunnossa todetaan selkeästi, että saatujen todisteiden mukaan hylkeiden tappaminen ei käytännössä aina tapahdu tehokkaasti. Myös muut arvioinnin tulokset vahvistavat tätä näkemystä. On siis varsin hyvät perusteet harkita varotoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että yhteisön markkinoille ei päästetä sellaisista hylkeistä peräisin olevia tuotteita, jotka on tapettu ja nyljetty niille vältettävissä olevaa kipua, tuskaa ja kärsimystä aiheuttavalla tavalla.

Hyljetuotteiden merkitseminen ei yksinään ole vaihtoehto hyljetuotteiden kaupan kieltämiselle, koska merkintä huojentaisi kansalaisten ja kuluttajien eettistä, eläinten hyvinvointia koskevaa huolta ainoastaan, jos ja kun hylkeenpyyntiä harjoittavissa maissa voimassa olevat tappamis- ja nylkemistavat olisivat sopusoinnussa tässä asetuksessa säädettyjen perusteiden kanssa. Tästä syystä hylkeenpyyntiä harjoittavia maita olisi kannustettava muuttamaan lainsäädäntöään ja käytänteitään vastaavasti, mihin voidaan päästä ainoastaan kauppakielloilla.

3. Ehdotukseen liittyvät oikeudelliset näkökohdat

- Ehdotetun toimen lyhyt kuvaus

Tällä ehdotuksella Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi on tarkoitus kieltää hyljetuotteiden saattaminen yhteisön markkinoille, tuonti yhteisöön, kauttakulku ja vienti yhteisöstä. Hyljetuotteiden kauppa olisi kuitenkin mahdollista silloin, kun eräät hylkeiden tappamis- ja nylkemistapoihin liittyvät edellytykset täyttyvät. Asetusehdotuksessa myös vahvistetaan merkintävaatimukset, joilla on tarkoitus varmistaa, että hyljetuotteissa – joiden kaupan pitäminen olisi mahdollista voimassa olevista kielloista myönnetyn poikkeusluvan perusteella – ilmoitetaan selkeästi, että tuotteet joko tulevat maasta, joka täyttää edellä mainitut edellytykset, tai vaihtoehtoisesti, että hylkeet tappaneet ja nylkeneet henkilöt toimivat edellä mainitut edellytykset täyttävän maan lainkäyttövallan alaisina.

- Oikeusperusta

Ehdotus perustuu EY:n perustamissopimuksen 95 ja 133 artiklaan. Laatiessaan tätä ehdotusta komissio on ottanut asianmukaisesti huomioon yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön[14], jossa vahvistetaan 95 artiklaan vetoamisen edellytykset.

Ehdotuksella pyritään lisäksi kieltämään kyseisten tuotteiden tuonti yhteisön ulkopuolelta ja vienti yhteisön ulkopuolelle, joten viittaus 133 artiklaan on tarpeen. Ehdotuksella pyritään siis samanaikaisesti kahteen eri tavoitteeseen (yhteisön sisäistä kauppaa koskevaan kieltoon sekä tuonti- ja vientikieltoon), jotka ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa, eikä kumpikaan niistä ole toissijainen tai välillinen suhteessa toiseen.

Yhteisön lainsäädännön antamiseksi EY:n perustamissopimuksen 95 ja 133 artiklassa määrätyt menettelyt eivät ole ristiriidassa keskenään.

- Toissijaisuusperiaate

Ehdotuksen tarkoituksena on yhdenmukaistaa hyljetuotteiden kauppaa koskevat lait. Yhdenmukaistaminen yhteisön tasolla on tarpeen, jotta voidaan poistaa sisämarkkinoiden nykyinen pirstaloituneisuus, mikä johtuu hyljetuotteiden kauppaa, tuontia, valmistusta ja kaupan pitämistä koskevien, jäsenvaltioissa voimassa olevien säännösten välisistä eroista, ja ottaa samalla huomioon eläinten hyvinvointinäkökohdat. Ainoastaan yhteisön tasolla toteutettavilla toimenpiteillä voidaan päästä tällaiseen tulokseen, sillä kansallisia toimenpiteitä, myös täydellisiä kieltoja, voidaan lähtökohtaisesti toteuttaa vain osassa sisämarkkinoita.

Vastaavasti toimenpiteet hyljetuotteiden kaupan jatkamiseksi poikkeuksena muutoin sovellettaviin kieltoihin on paras toteuttaa yhteisön tasolla, koska siten varmistetaan, että yhteiset edellytykset täyttyvät ennen kuin poikkeuksia myönnetään ja että poikkeusten perusteella sallittujen tuotteiden kauppaan sovelletaan yhdenmukaisia sääntöjä kaikkialla sisämarkkinoilla. Vastaavat perustelut pätevät myös etiketöintiä ja merkitsemistä koskeviin vaatimuksiin, joita sovelletaan poikkeusten perusteella sallittuihin tuotteisiin, koska asiaa koskevia kansallisia säädöksiä ei lähtökohtaisesti voida soveltaa koko yhteisön alueella, vaan niiden soveltaminen johtaisi markkinoiden pirstaloitumiseen.

Näin ollen ehdotus on toissijaisuusperiaatteen mukainen.

- Suhteellisuusperiaate ja sääntelytavan valinta

Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen seuraavista syistä:

Hyljetuotteiden merkitseminen ei yksinään ole vaihtoehto hyljetuotteiden kaupan kieltämiselle, koska merkintä huojentaisi kansalaisten ja kuluttajien eettistä, eläinten hyvinvointia koskevaa huolta ainoastaan, jos ja kun hylkeenpyyntiä harjoittavissa maissa voimassa olevat tappamis- ja nylkemistavat olisivat sopusoinnussa tässä asetuksessa säädettyjen perusteiden kanssa. Tästä syystä hylkeenpyyntiä harjoittavia maita olisi kannustettava muuttamaan lainsäädäntöään ja käytänteitään vastaavasti, mihin voidaan päästä ainoastaan kauppakielloilla.

Tässä tilanteessa tavoitteisiin päästään yksinkertaisimmin, kun otetaan käyttöön kiellot sekä mahdollisuus myöntää niihin poikkeuksia.

Jotta varmistetaan, että poikkeukset kauppakielloista voidaan panna asianmukaisesti täytäntöön tämän asetuksen mukaisesti, olisi säädettävä asianmukaisista vaatimuksista sen varmistamiseksi. Sitä varten olisi annettava säännökset varmentamisjärjestelmistä sekä etiketeillä ja merkinnöillä varustamisesta. Varmentamisjärjestelmillä olisi varmistettava, että hyljetuotteet sertifioidaan osoitukseksi siitä, että ne ovat peräisin asianmukaisten vaatimusten mukaisesti tapetuista ja nyljetyistä hylkeistä, että vaatimukset pannaan täytäntöön tehokkaasti ja että niiden tavoitteena on varmistaa, että hylkeet tapetaan ja nyljetään aiheuttamatta vältettävissä olevaa kipua, tuskaa tai muuta kärsimystä.

Kaikki toimenpiteet, jotka komissio hyväksyy tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi, ovat suhteellisuusperiaatteen mukaisia.

- Sääntelytavan valinta

Ehdotettu sääntelytapa: asetus.

Asetuksen etuna on se, että sitä sovelletaan yleisesti ja yhtenäisesti, se on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan samana päivänä kaikissa jäsenvaltioissa, eikä sen täytäntöönpano edellytä kansallisen säädöksen antamiseen liittyvää hallinnollista rasitetta.

Muita sääntelytapoja ei pidetä riittävinä. Direktiivi edellyttää kansallisia täytäntöönpanotoimenpiteitä, jolloin erilaisten soveltamistapojen riski kasvaa. Kiellon valvonta jätetään jäsenvaltioille, ja ne voivat itse päättää, miten ne varmistavat, ettei hyljetuotteita enää saateta markkinoille, tuoda eikä viedä, ja millaisia menetelmiä ne kehittävät kiellon valvomiseksi. Vastaavasti on taattava, että mahdollisia poikkeuksia muutoin sovellettaviin kauppakieltoihin myönnetään yhdenmukaisesti.

4. Talousarviovaikutukset

Ehdotuksella ei ole vaikutuksia yhteisön talousarvioon.

5. Lisätiedot

- Yksinkertaistaminen

Ehdotuksella ei ole yksinkertaistavaa vaikutusta, koska sillä ei puututa voimassa olevaan lainsäädäntöön.

Olisi huomattava, että asetuksesta (ETY) N:o 338/97 ei pitäisi poistaa siihen nykyisin sisällytettyjä hyljelajeja, koska tämäntapaiset päätökset liittyvät kiinteästi uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES) hallintoelinten tekemiin päätöksiin. (Vaikka yhteisö ei ole CITESin sopimuspuoli, asetuksessa (EY) N:o 338/97 todetaan selkeästi, että sillä pannaan kyseinen yleissopimus täytäntöön yhteisössä.)

Katso jäljempänä kuutteja koskeva direktiivi 83/129/ETY.

- Lainsäädännön kumoaminen

Tämän asetuksen antaminen ei johda voimassa olevan lainsäädännön kumoamiseen, koska voimassa oleva lainsäädäntö joko kattaa muita asioita tai sillä on eri perusteet, lisäksi sillä pyritään hälventämään muita huolenaiheita, koska siinä viitataan tiettyjen hyljelajien suojelun tasoon.

Kuutteja koskevasta direktiivistä 83/129/ETY (sellaisena kuin se on muutettuna) voidaan todeta, että siinä säädetty kielto, joka koskee direktiivissä mainittujen tuotteiden tuontia kaupallisessa tarkoituksessa, sisältyy luonnollisesti myös tähän asetukseen. Asetuksen antaminen ei saa vaikuttaa direktiiviin, koska asetuksessa harkitaan kaupan jatkumisen mahdollisuutta poikkeuksena muutoin sovellettaviin kieltoihin. Jos tällaisia poikkeuksia myönnetään, on tarpeen varmistaa, että direktiivin 83/129/ETY suojelutavoitteet yhä täyttyvät, mikä puolestaan merkitsee sitä, että siinä säädetyn tuontikiellon soveltamista jatketaan. Edellisen perusteella ei siis ole tarkoituksenmukaista kumota direktiiviä 83/129/ETY.

- Uudelleentarkastelu-, tarkistus- tai raukeamislauseke

Ehdotus ei sisällä näitä lausekkeita.

- Uudelleenlaatiminen

Ehdotukseen ei liity uudelleenlaatimista.

- Vastaavuustaulukko

Vastaavuustaulukkoa koskevaa vaatimusta ei sovelleta, koska ainoastaan direktiivit edellyttävät vastaavuustaulukoita.

- Euroopan talousalue (ETA)

Ehdotus on ETAn kannalta merkittävä, minkä vuoksi se on ulotettava koskemaan myös ETAa.

2008/0160 (COD)

Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

hyljetuotteiden kaupasta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 ja 133 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen[15],

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[16],

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä[17],

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Hylkeet ovat eläimiä, jotka voivat tuntea kipua, tuskaa, pelkoa ja muuta kärsimystä.

(2) Hylkeitä pyydetään yhteisössä ja sen ulkopuolella, koska niistä saadaan tuotteita ja tavaroita kuten lihaa, öljyä, hylkeenrasvaa, turkisnahkoja ja niistä valmistettuja tavaroita, joita myydään monilla markkinoilla, myös yhteisössä.

(3) Hylkeenpyynti on johtanut siihen, että eläinten hyvinvointikysymyksiin herkkätunteisesti suhtautuvat kansalaiset sekä hallitusten ja Euroopan parlamentin jäsenet ovat ilmaisseet vakavan huolestuneisuutensa, koska on viitteitä siitä, että hylkeitä mahdollisesti tapetaan ja nyljetään siten, että niille ehkä aiheutetaan vältettävissä olevaa kipua, tuskaa ja muuta kärsimystä. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen antamassa tieteellisessä lausunnossa eläinten hyvinvointia koskevista näkökohdista hylkeiden tappamisen ja nylkemisen yhteydessä todettiin, että hylkeitä voidaan tappaa nopeasti ja tehokkaasti aiheuttamatta niille vältettävissä olevaa kipua tai tuskaa, mutta lausunnossa todettiin myös, ettei tappaminen käytännössä aina ole tehokasta ja inhimillistä[18].

(4) Vastatakseen hylkeiden tappamiseen ja nylkemiseen liittyvistä, eläinten hyvinvointia koskevista näkökohdista tunnettuun huoleen useat jäsenvaltiot ovat antaneet tai aikovat antaa lainsäädäntöä, jolla säädellään hyljetuotteiden kauppaa kieltämällä niiden tuonti ja valmistus, kun taas muissa jäsenvaltioissa kyseisten tuotteiden kauppaa ei rajoiteta.

(5) Jäsenvaltioiden säännökset, joilla säädellään hyljetuotteiden kauppaa, tuontia, valmistusta ja kaupan pitämistä, eroavat siis toisistaan. Tällaiset kansallisten toimenpiteiden erot vaikuttavat sisämarkkinoiden toimintaan. Tässä asetuksessa säädettävillä toimenpiteillä olisi sen vuoksi yhdenmukaistettava jäsenvaltioiden säännöt, jotka koskevat hyljetuotteisiin liittyvää kaupallista toimintaa.

(6) Sisämarkkinoiden nykyisen pirstaloituneisuuden poistamiseksi on tarpeen säätää yhdenmukaisista säännöistä ja ottaa samalla huomioon eläinten hyvinvointia koskevat näkökohdat. Tässä tarkoituksessa on aiheellista kieltää hyljetuotteiden saattaminen markkinoille.

(7) Suurin osa yhteisössä markkinoille saatetuista hyljetuotteista on peräisin kolmansista maista. Yhteisön sisäistä kauppaa koskevaa kieltoa olisi tehostettava kieltämällä myös kyseisten tuotteiden tuonti yhteisöön.

(8) Antamalla lisäksi hyljetuotteiden kauttakulkua ja vientiä koskevat kiellot varmistettaisiin, että kyseisiä tuotteita ei kuljeteta yhteisön kautta eikä valmisteta yhteisössä vientiin. Näiden kieltojen ansiosta hyljetuotteiden yhteisön sisäistä kauppaa koskevasta kiellosta saataisiin tehokkaampi, koska on olemassa vaara, että kauttakulkumenettelyyn asetetut tuotteet tai tuotteet, jotka väitetään valmistetun vientiä varten, tuodaankin vilpillisesti yhteisön markkinoille.

(9) Siltä osin kuin tämän asetuksen säännökset vaikuttavat hyljetuotteita koskevaan kaupalliseen toimintaan kolmansien maiden kanssa, sen lisäksi että yhteisön sisäistä kauppaa koskevan kiellon säilyttäminen on ehdottomasti tarpeen, asetusta olisi pidettävä myös kansainvälistä kauppaa sääntelevänä toimenpiteenä.

(10) Tässä asetuksessa säädettävillä kielloilla olisi vastattava kansalaisten ilmaisemaan eläinten hyvinvointia koskevaan huoleen siitä, että yhteisön markkinoille saatetaan tai kolmansista maista tuodaan ehkä sellaisia hyljetuotteita, jotka ovat peräisin hylkeistä, jotka on tapettu ja nyljetty siten, että niille on ehkä aiheutettu vältettävissä olevaa kipua, tuskaa tai muuta kärsimystä.

(11) On kuitenkin aiheellista säätää mahdollisuudesta poikkeuksiin yleisestä kiellosta, joka koskee hyljetuotteiden saattamista markkinoille ja yhteisöön tuontia tai yhteisöstä vientiä, jos asianmukaiset eläinten hyvinvointikysymyksiin perustuvat edellytykset täyttyvät. Tässä tarkoituksessa olisi säädettävä arviointiperusteet, joiden noudattamisella varmistettaisiin, että hylkeet tapetaan ja nyljetään aiheuttamatta vältettävissä olevaa kipua, tuskaa tai muuta kärsimystä. Poikkeukset olisi myönnettävä yhteisön tasolla, jotta koko yhteisössä sovelletaan yhdenmukaisia edellytyksiä poikkeusten nojalla sallittavaan kauppaan ja jotta sisämarkkinoiden toiminta säilyy joustavana.

(12) Hyljetuotteita voisi saattaa markkinoille, tuoda, kauttakuljettaa tai viedä ainoastaan, jos ne täyttävät tässä asetuksessa säädetyt edellytykset. Jos hyljetuotteita saatetaan markkinoille, tuodaan tai viedään jonkin tässä asetuksessa säädetyn poikkeuksen mukaisesti, niiden on kuitenkin oltava, tapauksen mukaan, myös yhteisön asiaankuuluvan lainsäädännön ja eläinten terveyttä sekä elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuutta koskevien säännösten mukaisia. Tämän asetuksen ei pitäisi vaikuttaa muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä 3 päivänä lokakuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1774/2002[19] mukaisiin velvoitteisiin, jotka koskevat hyljetuotteiden hävittämistä kansanterveydellisistä ja eläinten terveyttä koskevista syistä.

(13) Hylkeitä perinteisesti toimeentulonsa varmistamiseksi metsästävien inuiittiyhteisöjen taloudellisille ja sosiaalisille perusoikeuksille ei saisi aiheutua haitallisia vaikutuksia. Hylkeenpyynti on erottamaton osa inuiittiyhteiskunnan jäsenten kulttuuria ja identiteettiä. Se on pyytäjälle tulonlähde ja osa tämän toimeentuloa. Sen vuoksi inuiittiyhteisöjen toimeentulonsa edistämiseksi harjoittamasta perinteisestä hylkeenpyynnistä peräisin olevien hyljetuotteiden ei pitäisi kuulua tässä asetuksessa säädettyjen kieltojen piiriin.

(14) Olisi säädettävä asianmukaisista vaatimuksista sen varmistamiseksi, että poikkeukset kauppakielloista voidaan panna asianmukaisesti täytäntöön tämän asetuksen mukaisesti. Tässä tarkoituksessa olisi annettava varmentamisjärjestelmiä sekä etiketeillä ja merkinnöillä varustamista koskevat säännökset. Varmentamisjärjestelmillä olisi varmistettava, että hyljetuotteet sertifioidaan osoitukseksi siitä, että ne ovat peräisin asianmukaisten vaatimusten mukaisesti tapetuista ja nyljetyistä hylkeistä, ja että vaatimukset pannaan täytäntöön tehokkaasti ja että niiden tavoitteena on varmistaa, että hylkeet tapetaan ja nyljetään aiheuttamatta vältettävissä olevaa kipua, tuskaa tai muuta kärsimystä.

(15) Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY[20] mukaisesti.

(16) Komissiolle olisi erityisesti annettava valtuudet hyväksyä kaikki välttämättömät toimenpiteet sen varmistamiseksi, että käytössä on menettelyt, joilla voidaan hakea poikkeusta tässä asetuksessa säädetyistä kauppakielloista, käsitellä hakemukset tehokkaasti sekä panna tämän asetuksen sertifiointijärjestelmiä ja etiketeillä ja merkinnöillä varustamista koskevat säännökset täytäntöön asianmukaisesti. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, muun muassa täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. Komissiolle olisi annettava myös valtuudet päättää tämän asetuksen mukaisiin kauppakieltoihin myönnettävistä poikkeuksista, niiden keskeytyksestä ja kumoamisesta. Koska nämä toimenpiteet annetaan tässä asetuksessa säädetyn järjestelmän hallinnoimisen varmistamiseksi ja soveltamiseksi yksittäistapauksissa, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 4 artiklassa säädettyä hallintomenettelyä noudattaen.

(17) Jäsenvaltioiden olisi annettava säännöt tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja varmistettava niiden täytäntöönpano. Kyseisten seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(18) Jäsenvaltioiden olisi annettava säännöllisesti kertomus tämän asetuksen täytäntöönpanoa koskevista toimista. Komission olisi puolestaan annettava näiden kertomusten perusteella kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän asetuksen soveltamisesta.

(19) Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on sisämarkkinoiden toimintaa haittaavien esteiden poistaminen yhdenmukaistamalla yhteisön tasolla hyljetuotteiden kauppaa koskevat kansalliset kiellot, vaan se voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Yhteisö voi säännellä kansainvälistä kauppaa perustamissopimuksen 133 artiklan nojalla. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen sen tavoitteiden saavuttamiseksi,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asia

Tässä asetuksessa vahvistetaan yhdenmukaiset säännöt hyljetuotteiden saattamisesta Euroopan yhteisön markkinoille, tuonnista yhteisöön, kauttakulusta yhteisön kautta ja viennistä yhteisöstä.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1. ’hylkeellä’ hylje-eläinyksilöitä, jotka kuuluvat liitteessä I mainittuihin lajeihin;

2. ’hyljetuotteilla’ kaikkia, joko käsiteltyjä tai käsittelemättömiä tuotteita, jotka ovat peräisin tai jotka on saatu hylkeistä, myös lihaa, öljyä, hylkeenrasvaa ja raakoja, parkittuja tai muokattuja turkisnahkoja, levyjen, ristien ja muihin samankaltaisiin muotoihin koottuja turkisnahkoja ja hylkeiden turkisnahoista tehtyjä tavaroita;

3. ’markkinoille saattamisella’ tuomista yhteisön markkinoille ja siten asettamista kolmansien saataville maksua vastaan tai maksutta;

4. ’tuonnilla’ tavaroiden saapumista yhteisön tullialueelle, lukuun ottamatta tuontia, joka

i) on satunnaista, ja

ii) sisältää yksinomaan tavaroita, jotka on tarkoitettu matkustajien tai näiden perheenjäsenten henkilökohtaiseen käyttöön;

5. ’kauttakululla’ tavaroiden kuljettamista yhteisön ulkopuolella sijaitsevan kahden paikan välillä yhteisön alueen kautta, mihin voi sisältyä lastaus kuljetusvälineestä toiseen, varastointi, kollien jakaminen tai kuljetusmuodon muutos ja jonka aikana kuljetus keskeytetään vain kyseisen kuljetusmuodon järjestelyjen niin vaatiessa;

6. ’viennillä’ tavaroiden poistumista yhteisön tullialueelta;

7. ’poikkeuksen hakijoilla’ maita ja jäsenvaltioita, jotka hakevat tämän asetuksen 5 artiklan mukaista poikkeusta ja joiden alueella tai lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella hyljetuotteiden tekemiseen käytetyt hylkeet on tapettu ja nyljetty, sekä maita, joiden lainkäyttövallan alaisina hylkeitä tappavat ja nylkevät henkilöt ovat silloin, kun tappaminen ja nylkeminen tapahtuu toisen maan alueella. Hyväksyessään 5 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja täytäntöönpanotoimenpiteitä komissio päättää tämän asetuksen tavoitteiden mukaisesti, millä edellytyksillä asetuksen kohteisiin olisi sisällytettävä muita yksikköjä kuin maita.

3 artikla

Kiellot

1. Kielletään hyljetuotteiden saattaminen yhteisön markkinoille, tuonti yhteisöön, kauttakulku yhteisön kautta ja vienti yhteisöstä.

2. Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta hyljetuotteisiin, jotka ovat peräisin inuiittiyhteisöjen toimeentulonsa edistämiseksi harjoittamasta perinteisestä hylkeenpyynnistä.

3. Komissio hyväksyy tarvittavat toimenpiteet 2 kohdan täytäntöön panemiseksi, mihin sisältyy kyseisessä kohdassa tarkoitettujen hyljetuotteiden alkuperän osoittamista koskevaan todistusaineistoon liittyvien vaatimusten vahvistaminen.

Kyseiset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

4 artikla

Markkinoille saattamista, tuontia, kauttakulkua ja vientiä koskevat ehdot

1. Sen estämättä, mitä 3 artiklan 1 kohdassa säädetään, hyljetuotteiden saattaminen yhteisön markkinoille, tuonti yhteisöön, kauttakulku yhteisön kautta ja vienti yhteisöstä on sallittua, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

1. ne ovat peräisin hylkeistä, jotka on tapettu ja nyljetty sellaisessa maassa tai sellaisten henkilöiden toimesta, joihin sovelletaan asianmukaisia säännöksiä tai muita vaatimuksia sen varmistamiseksi, että hylkeet tapetaan ja nyljetään aiheuttamatta niille vältettävissä olevaa kipua, tuskaa tai muuta kärsimystä;

2. toimivaltaiset viranomaiset panevat a alakohdassa tarkoitetut säännökset tai muut vaatimukset tosiasiallisesti täytäntöön;

3. käytössä on asianmukainen järjestelmä hyljetuotteiden, mukaan lukien hylkeennahkojen ja hylkeistä saatavien, hyljetuotteiden valmistamiseen käytettävien muiden raaka-aineiden sertifioimiseksi osoituksena siitä, että ne ovat peräisin hylkeistä, joihin sovelletaan a ja b alakohdassa säädettyjä edellytyksiä, ja

4. a, b ja c alakohdassa säädettyjen edellytysten täyttyminen osoitetaan

i) todistuksella ja

ii) etiketillä tai merkinnällä silloin, kun todistus ei riitä tämän asetuksen asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseen,

6 ja 7 artiklan mukaisesti.

2. Jäsenvaltiot eivät saa estää tämän asetuksen mukaisten hyljetuotteiden markkinoille saattamista, tuontia tai vientiä.

5 artikla

Poikkeukset

1. Poikkeus myönnetään poikkeuksen hakijoille, jotka osoittavat komissiota tyydyttävällä tavalla, että 4 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

2. Komissio arvioi 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyjen edellytysten täyttymistä liitteessä II esitettyjen arviointiperusteiden pohjalta.

3. Edellä olevan 1 kohdan nojalla myönnetyt poikkeukset keskeytetään tai kumotaan, jos jokin 1 kohdassa tarkoitetuista edellytyksistä ei enää täyty.

4. Komissio myöntää poikkeukset ja päättää niiden keskeyttämisestä tai kumoamisesta 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

5. Komissio päättää tämän artiklan täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä, kuten komissiolle poikkeuksen myöntämistä varten toimitettavia hakemuksia koskevista toimenpiteistä sekä todisteita koskevista vaatimuksista. Tässä yhteydessä komissio ottaa huomioon eri maiden alueilla mahdollisesti vallitsevat erilaiset olosuhteet.

Kyseiset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

6 artikla

Todistukset

1. Edellä olevan 4 artiklan 1 kohdan d alakohdan i alakohdassa tarkoitettujen todistusten on vastattava seuraavia vähimmäisvaatimuksia:

5. todistuksissa on oltava näkyvissä kaikki merkitykselliset tiedot vahvistuksena siitä, että hyljetuote tai hyljetuotteet, joita ne koskevat, ovat 4 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädettyjen edellytysten mukaisia; ja

6. riippumattoman elimen tai julkisen viranomaisen on varmennettava todistukset vahvistamalla niissä esitettyjen tietojen paikkansapitävyys.

2. Komissio hyväksyy tämän artiklan täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimenpiteet. Se voi erityisesti täsmentää, mitä tietoja on esitettävä ja mitä vaatimuksia todisteiden on vastattava sen vahvistamiseksi, että 1 kohdan b alakohdassa säädetty edellytys täyttyy.

Kyseiset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

7 artikla

Etiketit ja merkinnät

1. Edellä 4 artiklan 1 kohdan d alakohdan ii alakohdassa tarkoitettu etiketti tai merkintä on liitettävä tuotteeseen selvästi, kestävästi ja näkyvästi.

2. Komissio hyväksyy tämän artiklan täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimenpiteet, kuten toimenpiteet, joilla määrätään merkintöjä ja etikettejä ja niiden käyttöedellytyksiä koskevista vaatimuksista. Kyseiset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

8 artikla

Liitteiden muuttaminen

Komissio voi muuttaa liitteitä. Toimenpiteet, jotka on tarkoitettu muuttamaan tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

9 artikla

Komiteamenettely

1. Komissiota avustaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97[21] 18 artiklan 1 kohdalla perustettu komitea.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

3. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

10 artikla

Seuraamukset ja täytäntöönpano

Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 200X ja niitä koskevista muutoksista viipymättä.

11 artikla

Kertomukset

1. Jäsenvaltioiden on lähetettävä komissiolle joka viides vuosi kertomus tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi toteutetuista toimista.

2. Komissio antaa 1 kohdassa tarkoitettujen kertomusten perusteella Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta kahdentoista kuukauden kuluessa kyseessä olevan viiden vuoden kertomuskauden lopusta.

12 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä .

Asetuksen 3 ja 4 artiklaa sovelletaan kuuden kuukauden kuluttua asetuksen voimaantulopäivästä, paitsi jos 3 artiklan 3 kohdassa, 5 artiklan 5 kohdassa, 6 artiklan 2 kohdassa ja 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanotoimenpiteet eivät ole tuolloin voimassa, jolloin niitä sovelletaan kyseisten täytäntöönpanotoimenpiteiden voimaantuloa seuraavasta päivästä lähtien.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I

Asetuksen 2 artiklassa tarkoitetut hylje-eläimiin kuuluvat lajit

1. Arctocephalus pusillus pusillus;

2. Callorhinus ursinus;

3. Cystophora cristata;

4. Erignathus barbatus;

5. Eumetopias jubatus;

6. Halichoerus grypus;

7. Histrophoca fasciata;

8. Odobenus rosmarus rosmarus;

9. Odobenus rosmarus divergens;

10. Pagophilus groenlandicus;

11. Phoca largha;

12. Phoca vitulina;

13. Phoca vitulina richardii;

14. Pusa caspica;

15. Pusa hispida;

16. Pusa sibirica;

17. Zalophus californianus.

LIITE II

Asetuksen 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen voimassa olevien säännösten ja muiden vaatimusten riittävyyden arviointiperusteet

1. Eläinten hyvinvointia koskevat periaatteet

Eläinten hyvinvointia koskevat periaatteet määritellään voimassa olevassa lainsäädännössä tai muissa vaatimuksissa.

2. Metsästysvälineet

Hylkeiden tappamiseen käytetyt välineet määritellään yksityiskohtaisesti. Lainsäädännössä ja muissa vaatimuksissa määritellään selkeästi, millaisia välineitä saa käyttää poikasten tainnuttamiseen ja/tai tappamiseen ja millaisia välineitä saa käyttää täysikasvuisten hylkeiden tainnuttamiseen ja/tai tappamiseen.

3. Tunnottomuuden ja kuoleman varmistaminen käyttämällä asianmukaisia seurantamenetelmiä

Laaditaan erityiset vaatimukset asianmukaisten seurantamenetelmien käyttämisestä: metsästäjä velvoitetaan varmistamaan, että hylje on peruuttamattomasti tajuton ennen verenlaskua ja ennen siirtymistä seuraavaan hylkeeseen.

4. Tainnutettujen eläinten verenlasku

Vaatimuksena on, että jokaisen eläimen veri on laskettava välittömästi riittävän tainnutuksen jälkeen ennen kuin siirrytään seuraavan eläimen tainnuttamiseen.

5. Metsästysolosuhteet

Yksityiskohtaisten vaatimusten tarkoituksena on varmistaa, että hylje ja/tai metsästäjä on riittävän vakaa ja että kohde näkyy selvästi. Myös muita, tällaisen metsästyksen kannalta olennaisia tekijöitä säännellään.

6. Metsästäjien koulutus

Metsästäjällä on oltava tiettyä tasoa vastaavat, hylkeiden biologiaa, metsästystapoja ja ns. kolmen vaiheen menettelyä koskevat tiedot ja taidot. Hänen on osattava käyttää metsästysvälineitä ja esimerkiksi suoritettava ampumakoe. Kolmen vaiheen menettely tarkoittaa, että ensin eläin isketään tainnoksiin tai ammutaan, minkä jälkeen varmistetaan, että eläin on peruuttamattomasti tajuton tai kuollut (esim. räpytysrefleksi tai kallon tunnustelu), ja lopuksi lasketaan eläimen veri sen varmistamiseksi, että hylje lopetetaan aiheuttamatta vältettävissä olevaa kipua, tuskaa ja kärsimystä.

7. Riippumaton seuranta

Luodaan metsästyksen seuranta- ja tarkkailujärjestelmä ja varmistetaan, että metsästystä ja tarkastajien riippumattomuutta valvotaan säännöllisesti.

8. Mahdollisuus ulkopuolisen tahon suorittamaan seurantaan

Ulkopuolisen tahon on voitava seurata metsästystä, joten sitä koskevien hallinnollisten ja logististen esteiden on oltava mahdollisimman pienet.

9. Raportointivaatimukset

Säädetään selkeistä sekä metsästäjiä että tarkastajia koskevista raportointivaatimuksista, joiden mukaan on ilmoitettava, missä ja miten eläimet on tapettu ja mitä aseita ja ammuksia käytetty. Lisäksi on raportoitava asiaankuuluvista ympäristötekijöistä.

10. Seuraamukset ja sääntöjen noudattaminen

Kerätään ja systemoidaan tilastotietoja metsästyksestä, sovellettavien vaatimusten täyttämättä jättämisestä ja täytäntöönpanotoimista.[pic][pic][pic][pic][pic][pic][pic][pic][pic][pic][pic][pic]

[1] Asia C-434/02, Arnold André, tuomio 14.12.2004, 34 ja 35 kohta.

[2] Katso asia C-434/02, 37, 38, 39 ja 41 kohta.

[3] Katso yhdistetyt asiat C-37/06 ja C-58/06, Viamex Agrar Handels ym., 22 kohta.

[4] Katso asia C-434/02, 32 kohta.

[5] EYVL L 91, 9.4.1983, s. 30. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 89/370/ETY (EYVL L 163, 14.6.1989, s. 37).

[6] Grönlanninhylkeiden poikaset (”whitecoat pups”) ja kuplahylkeiden poikaset (”bluebacks”).

[7] EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivien 73/239/ETY, 74/557/ETY ja 2002/83/EY mukauttamisesta ympäristön alalla Bulgarian ja Romanian liittymisen johdosta 20 päivänä marraskuuta 2006 annetulla neuvoston direktiivillä 2006/105/EY (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 368).

[8] EYVL L 61, 3.3.1997, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 318/2008 (EUVL L 95, 8.4.2008, s. 3).

[9] Katso yhdistetyt asiat C-37/06 ja C-58/06, Viamex Agrar Handels ym., 22 kohta.

[10] Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetty pöytäkirja (N:o 33) eläinten suojelusta ja hyvinvoinnista (EYVL C 340, 10.11.1997, s. 110). Pöytäkirja kuvastaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen päätösasiakirjaan liitettyä julistusta N:o 24 eläinsuojelusta.

[11] KOM(2006) 13 lopullinen, 23.1.2006.

[12] The EFSA Journal (2007) 610, s. 1–122.

[13] COWI ”Assessment of the potential impact of a ban of products derived from seal species”, huhtikuu 2008.

[14] Asia C-491/01, British American Tobacco ja Imperial Tobacco, tuomio 10.12.2002, Kok. 2002, s. I-11453, 60 ja 61 kohta; asia C-434/02, Arnold André, tuomio 14.12.2004, Kok. 2004, s. I-11825, 34 kohta; asia C-210/03, Swedish Match, tuomio 14.12.2004, Kok. 2004, s. I-11893, 33 kohta; yhdistetyt asiat C-154/04 ja C-155/04, Alliance for Natural Health, tuomio 12.7.2005, Kok 2006, s. I-6451, 32 kohta; asia C-66/04, Yhdistynyt kuningaskunta vastaan Euroopan parlamentti ja neuvosto, tuomio 6.12.2005, Kok. 2005, s. I-10553, 41 kohta.

[15] EUVL C […], […], s. […].

[16] EUVL C […], […], s. […].

[17] EUVL C […], […], s. […].

[18] Eläinten terveyttä ja hyvinvointia käsittelevän lautakunnan komission pyynnöstä antama tieteellinen lausunto eläinten hyvinvointia koskevista näkökohdista hylkeiden tappamisen ja nylkemisen yhteydessä, The EFSA Journal (2007) 610, s. 1–122.

[19] EYVL L 273, 10.10.2002, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 11 päivänä kesäkuuta 2008 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 523/2008 (EUVL L 153, 12.6.2008, s. 23).

[20] EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23. Päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11).

[21] EYVL L 61, 3.3.1997, s. 1.