23.2.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 45/17

---

Yrityshakemistoyhtiöiden harhaanjohtavat käytännöt

P6_TA(2008)0608

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. joulukuuta 2008 yrityshakemistoyhtiöiden harhaanjohtavista käytännöistä (mm. vetoomukset nro 0045/2006, 1476/2006, 0079/2003, 0819/2003, 1010/2005, 0052/2007, 0306/2007, 0444/2007 ja 0562/2007) (2008/2126(INI))

(2010/C 45 E/04)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon mm. vetoomukset nro 0045/2006, 1476/2006, 0079/2003, 0819/2003, 1010/2005, 0052/2007, 0306/2007, 0444/2007 ja 0562/2007,

—	ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan aiemmin käsittelemän vetoomuksen 0045/2006 ja muita vetoomuksia,

—	ottaa huomioon 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/114/EY harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta (kodifioitu toisinto) (1),

—	ottaa huomioon 11. toukokuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä (”sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi”) (2),

—	ottaa huomioon 27. lokakuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä (”asetus kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä”) (3),

—	ottaa huomioon 19. toukokuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/27/EY kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista (4),

—	ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan teettämän tutkimuksen yrityshakemistoyhtiöiden harhaanjohtavista käytännöistä kuluttajien ja pk-yritysten suojaamista koskevan nykyisen ja tulevan sisämarkkinalainsäädännön yhteydessä (IP/A/IMCO/FWC/2006 058/LOT4/C1/SC6),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 192 artiklan 1 kohdan,

—	ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon (A6-0446/2008),

A.

ottaa huomioon, että parlamentti on vastaanottanut yli 400 vetoomusta pienyrityksiltä (mikä edustaa vain murto-osaa niiden määrästä) ja että vetoomuksissa on kerrottu joutumisesta yrityshakemistoyhtiöiden harhaanjohtavan mainonnan uhriksi, psyykkisestä stressistä, syyllisyyden- ja häpeäntunteista ja turhautumisesta sekä rahanmenetyksestä,

B.

katsoo, että nämä valitukset ilmentävät laajalle levinnyttä suunnitelmallista sopimattoman liiketoiminnan toimintatapaa, jota eräät yrityshakemistoyhtiöt harjoittavat ja jolla on merkittävä taloudellinen vaikutus tuhansiin yrityksiin, jotka rajat ylittävän organisaationsa vuoksi toimivat ainakin kahdessa jäsenvaltiossa Euroopan unionissa ja sen ulkopuolella, ja katsoo, että kansallisilla lainvalvojilla ei ole käytettävissään mitään hallinnollista mekanismia tai oikeudellista instrumenttia, jonka avulla ne voisivat tehdä yhteistyötä rajojen yli tehokkaasti ja vaikuttavasti,

C.	katsoo, että näiden käytäntöjen harhaanjohtava luonne on erityisen ilmeinen silloin, kun ne on toteutettu sähköisesti ja niitä levitetään internetin välityksellä (ks. vetoomus nro 0079/2003),

D.

ottaa huomioon, että yleensä valituksen aiheena on toiminta, jossa yrityshakemistoyhtiö lähestyy tavallisesti postitse yrityksiä pyytäen niitä antamaan tai päivittämään yrityksen nimi- ja yhteystiedot ja antaen niiden samalla valheellisesti ymmärtää, että tiedot laitetaan ilmaiseksi yrityshakemistoon, vaikka myöhemmin käykin ilmi, että yritykset ovat tahtomattaan allekirjoittaneet sopimuksen, jolla ne sitoutuvat noin 1 000 euron vuosimaksusta olemaan mukana yrityshakemistossa vähintään kolmen vuoden ajan,

E.	ottaa huomioon, että tällaisissa menettelyissä käytetyt lomakkeet ovat yleensä epämääräisiä ja vaikeaselkoisia, mikä lisää ilmoituksen maksuttomuutta koskevan väärinymmärryksen mahdollisuutta, ja tosiasiassa houkuttelee yritykset epätoivottuun sopimukseen ilmoituksesta yrityshakemistossa,

F.	ottaa huomioon, että sen enempää EU:n kuin jäsenvaltioidenkaan lainsäädännössä ei ole säädetty yritys-hakemistoyhtiöiden toiminnasta yritysten välisissä suhteissa, ja että jäsenvaltiot voivat harkintansa mukaan ottaa käyttöön tyhjentävämpää ja kauaskantoisempaa lainsäädäntöä,

G.

ottaa huomioon, että direktiiviä 2006/114/EY sovelletaan myös yritysten välisiin liiketoimiin ja että siinä ”harhaanjohtavalla mainonnalla” tarkoitetaan ”kaikkea mainontaa, joka tavalla tai toisella, esitystapa mukaan lukien, harhauttaa tai on omiaan harhauttamaan niitä henkilöitä, joille se on osoitettu tai jotka se tavoittaa, ja joka harhauttavan ominaisuutensa takia on omiaan vaikuttamaan heidän taloudelliseen käyttäytymiseensä taikka aiheuttaa tai on omiaan aiheuttamaan vahinkoa kilpailijalle”; katsoo kuitenkin, että eri tulkinnat siitä, mikä on ”harhaanjohtavaa”, näyttävät olevan merkittävä käytännön este yrityshakemistoyhtiöiden mainittujen käytäntöjen torjumiselle yritysten välisissä suhteissa,

H.

ottaa huomioon, että direktiivi 2005/29/EY kieltää ”laskun tai vastaavan maksua koskevan asiakirjan sisällyttämisen markkinointiaineistoon siten, että kuluttajalle annetaan perätön vaikutelma, että hän on jo tilannut markkinoidun tuotteen”; ottaa kuitenkin huomioon, että mainittua direktiiviä ei sovelleta yritysten välisiin sopimattomiin menettelyihin, eikä sitä siksi voida nykymuodossaan käyttää vetoomuksen esittäjien auttamiseen; katsoo kuitenkin, että direktiivi ei poissulje sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevaa kansallista sääntelyä, jota sovelletaan yhtäläisesti kaikissa olosuhteissa kuluttajiin ja yrityksiin,

I.

ottaa huomioon, että direktiivi 2005/29/EY ei estä jäsenvaltioita laajentamasta sen soveltamista myös yrityksiin kansallisella lainsäädännöllä; katsoo, kuitenkin, että edellä mainittu johtaa niiden yritysten eritasoiseen suojeluun, jotka ovat yrityshakemistoyhtiöiden harhaanjohtavien kaupallisten käytäntöjen kohteina eri jäsenvaltioissa,

J.

ottaa huomioon, että asetuksessa (EY) N:o 2006/2004 ”yhteisön sisällä tapahtuvalla rikkomuksella” tarkoitetaan ”kuluttajien etuja suojaavien lakien vastaisia toimia tai laiminlyöntejä, jotka vahingoittavat tai ovat omiaan vahingoittamaan sellaisten kuluttajien yhteisiä etuja, joiden asuinpaikka on muussa jäsenvaltiossa tai muissa jäsenvaltioissa kuin siinä, jossa toimi suoritetaan tai laiminlyönti tapahtuu tai johon asiasta vastuussa oleva elinkeinonharjoittaja on sijoittautunut tai josta löydetään toimeen tai laiminlyöntiin liittyviä todisteita tai varoja”; toteaa kuitenkin, että direktiiviä ei sovelleta yritysten välisiin sopimattomiin menettelyihin, eikä sitä siksi voida nykymuodossaan käyttää vetoomuksen esittäjien auttamiseen,

K.

ottaa huomioon, että useimmat vetoomukset ovat koskeneet European City Guide -yrityshakemistoa (jonka toiminta on ollut oikeudellisten ja hallinnollisten toimien kohteina), mutta myös ”Construct Data Verlag”, ”Deutscher Adressdienst GmbH” ja ”NovaChannel” -yrityshakemistot on mainittu; ottaa kuitenkin huomioon, että on myös yrityshakemistoyhtiöitä, jotka toimivat lainmukaisten menettelyjen mukaisesti,

L.

ottaa huomioon, että näiden harhaanjohtavien menettelyjen kohteena ovat yleensä pienyritykset, mutta myös elinkeinonharjoittajat ja jopa voittoa tavoittelemattomat yhteisöt, kuten kansalaisjärjestöt, hyväntekeväisyysjärjestöt, koulut ja kirjastot sekä musiikkiyhdistykset ja muut paikallisyhdistykset,

M.

ottaa huomioon, että yrityshakemistoyhtiöt toimivat usein muussa kuin uhrinsa kotimaassa, mikä vaikeuttaa uhrien mahdollisuutta hakea suojelua kansallisilta viranomaisilta, koska jäsenvaltioissa on erilaisia tulkintoja siitä, mikä katsotaan harhaanjohtavaksi; ottaa myös huomioon, että uhrien on usein mahdotonta saada hyvitystä kansallisen lainsäädännön tai kuluttajansuojeluviranomaisten kautta, koska heille kerrotaan, että lain tarkoituksena on suojella kuluttajia eikä yrityksiä; ottaa huomioon, että uhrina ovat useimmiten pienyritykset, joilla ei ole resursseja hakea korjausta asiaan tehokkaasti oikeusteitse, ja koska hakemistojen itsesäätelymekanismeilla tuskin on merkitystä, koska harhaanjohtavaan mainontaan syyllistyvät jättävät ne vaille huomiota,

N.

ottaa huomioon, että yrityshakemistoyhtiöt tai jopa niiden palkkaamat perintätoimistot painostavat tehokkaasti näiden menettelyjen uhreja maksamaan laskunsa; ottaa huomioon, että uhrit valittavat näiden yhteydenottojen olevan uhkaavia ja ahdistavia, ja monet maksavatkin vastahakoisesti saadakseen ahdistelun loppumaan,

O.	ottaa huomioon, että laskun maksamatta jättäneitä uhreja ei juuri ole haastettu oikeuteen, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta,

P.

ottaa huomioon, että jotkut jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön erityisesti kohteeksi mahdollisesti joutuvien yritysten valistukseen perustuvia toimia ongelman selvittämiseksi, kuten tietojenvaihto, neuvonta, valtion lainvalvontaviranomaisten tietoon saattaminen ja joissakin tapauksissa valitusrekisterin ylläpitäminen,

Q.

ottaa huomioon, että Itävalta on vuoden 2000 jälkeen muuttanut sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevaa lakiaan, ja että sen 28 a artiklassa säädetään nyt, että liiketoiminnan puitteissa ja kilpailutarkoituksessa on kiellettyä mainostaa rekisteröitymistä hakemistoihin, esimerkiksi keltaisiin sivuihin, puhelinluetteloon ja vastaaviin luetteloihin, maksulomakkeilla, laskuilla, oikaisutarjouksilla tai vastaavilla tavoilla, tai tarjota kyseisiä rekisteröitymisiä suoraan ilman, että yksiselitteisesti ja selkeästi osoitetaan, että tällainen mainos on itse asiassa sopimustarjous,

R.	ottaa huomioon, että tällaisia menettelyjä on sovellettu useita vuosia, minkä seurauksena uhreja on paljon ja toiminta on vahingoittanut ja vääristänyt sisämarkkinoita merkittävästi;

1.   ilmaisee huolestumisensa vetoomuksen esittäjien esille nostamasta ongelmasta, joka on ilmeisesti laajalle levinnyt, luonteeltaan rajat ylittävä ja taloudellisilta seurauksiltaan merkittävä, etenkin pienyritysten kannalta;

2.   katsoo, että ongelman rajat ylittävä luonne asettaa yhteisön toimielimille selkeän velvollisuuden huolehtia siitä, että uhreilla on käytettävissään asianmukainen oikeuskeino, jonka avulla harhaanjohtavan mainonnan perusteella tehdyt sopimukset voidaan riitauttaa, kumota tai lakkauttaa ja uhrit voivat saada korvausta sopimusten perusteella maksetuista summista;

3.   kehottaa huijausten uhreja ilmoittamaan asiasta kansallisille viranomaisille, ja kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan, että pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on taitotietoa, jota ne tarvitsevat voidakseen valittaa valtionhallinnon ja muille viranomaisille, varmistamalla tiedotuskanavien avoimuuden ja että uhrit ovat tietoisia saatavilla olevasta neuvonnasta ja voivat näin hakea tarvitsemaansa ohjausta ennen harhaanjohtavasti toimivien yrityshakemistoyhtiöiden vaatimien laskujen maksamista; kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan keskitetyn tietokannan luomisesta ja ylläpitämisestä näitä valituksia varten;

4.   pahoittelee, että näiden harhaanjohtavien menettelyjen levinneisyydestä huolimatta EU:n ja kansallisen tason lainsäädäntö ei näytä tarjoavan riittävää suojaa ja tehokkaita oikeuskeinoja, tai niiden täytäntöönpanoa ei valvota riittävästi kansallisella tasolla; pahoittelee, että kansalliset viranomaiset eivät kykene huolehtimaan oikeuskeinojen saatavuudesta;

5.   pitää myönteisenä elinkeinoelämän järjestöjen Euroopan laajuisesti ja kansallisella tasolla toteuttamia pyrkimyksiä lisätä tietoisuutta ongelmasta jäsenistönsä keskuudessa ja kehottaa niitä tehostamaan pyrkimyksiään yhteistyössä ruohonjuuritason toimijoiden kanssa, jotta yhä harvemmat ihmiset joutuisivat yrityshakemistoyhtiöiden harhaanjohtavien käytäntöjen uhreiksi; ilmaisee huolestumisensa siitä, että jotkut mainituista järjestöistä, jotka tiedotustoiminnassaan ovat nimenneet harhaanjohtavien yrityshakemistojen julkaisijoita, ovat joutuneet viimeksi mainittujen oikeustoimien kohteiksi kunnianloukkauksesta tai muusta vastaavasta syytettyinä;

6.   pitää myönteisenä joidenkin jäsenvaltioiden kuten Italian, Espanjan, Alankomaiden, Belgian, Yhdistyneen kuningaskunnan ja erityisesti Itävallan toimia yritysten harhaanjohtavien menettelyjen estämiseksi; pitää kuitenkin näitä toimia riittämättöminä ja katsoo, että valvontaa on edelleen koordinoitava kansainvälisellä tasolla;

7.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan yhteistoiminnassa elinkeinoelämän kansallisten ja Euroopan tason järjestöjen kanssa ongelman saattamiseksi yleiseen tietoisuuteen, jotta useammat ihmiset tietäisivät asiasta ja voisivat välttää harhaanjohtavan mainonnan, joka voi houkutella heidät epätoivottujen sopimusten tekemiseen;

8.   kehottaa komissiota käsittelemään yrityshuijausten ongelmaa eurooppalaisia pieniä ja keskisuuria yrityksiä tukevan aloitteensa yhteydessä, jota se on ehdottanut tiedonannossaan 2000-luvun Euroopan yhtenäismarkkinoista, ja toimimaan yhteistyössä Yrittäjyyden Eurooppa -verkoston, SOLVIT-verkoston ja asiasta vastaavan pääosaston portaalin kanssa lisäkeinona antaa tietoa näistä ongelmista ja apua niissä;

9.   pahoittelee, että direktiivi 2006/114/EY, jota sovelletaan liikeyritysten välisiin liiketoimiin, kuten tässä tapauksessa, ei ilmeisestikään ole riittävän tehokas oikeuskeinojen tarjoamisessa tai jäsenvaltiot eivät valvo riittävästi sen täytäntöönpanoa; pyytää, että komissio raportoi viimeistään joulukuussa 2009, onko direktiiviä 2006/114/EY mahdollista muuttaa siten, että siihen sisällytetään harhaanjohtavina pidettyjen menettelyjen ”musta” tai ”harmaa” lista ja mitä seurauksia tällä mahdollisesti olisi;

10.   palauttaa mieliin, että vaikka komissiolla ei olekaan valtaa käyttää direktiiviä 2006/114/EY suoraan yksityishenkilöitä tai yrityksiä vastaan, sillä on kuitenkin perussopimusten valvojana velvollisuus varmistaa, että direktiivi pannaan jäsenvaltioissa tehokkaasti täytäntöön asianmukaisella tavalla; kehottaa sen vuoksi komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot saattavat direktiivin 2005/29/EY asianmukaisesti ja tehokkaasti osaksi kansallista lainsäädäntöään sen antaman suojan takaamiseksi kaikissa jäsenvaltiossa, ja vaikuttamaan käytettävissä olevien oikeudellisten ja menettelyllisten välineiden muotoon, kuten direktiivin 84/450/ETY yhteydessä, kun komissio varmisti mainittujen välineiden toteuttamisen Itävallassa, Espanjassa ja Alankomaissa täyttäen siten velvollisuutensa perussopimusten valvojana yritysten suojelun osalta samalla varmistaen sijoittautumisoikeuden ja palvelujen tarjoamisen oikeuden loukkaamattomuuden;

11.   kehottaa komissiota tehostamaan direktiivin 2006/114/EY täytäntöönpanon seurantaa erityisesti jäsenvaltioissa, joihin harhaanjohtavasti toimivien yrityshakemistoyhtiöiden tiedetään sijoittautuneen, mutta ennen kaikkea Espanjassa, jossa on vetoomusten esittäjien useimmiten mainitseman yrityshakemistoyhtiön kotipaikka, sekä Tšekin tasavallassa ja Slovakiassa, joissa tuomioistuin on äskettäin antanut uhrien kannalta kielteisen tuomion tavalla, joka asettaa kyseenalaiseksi direktiivin 2006/114/EY täytäntöönpanon näissä maissa; kehottaa komissiota raportoimaan Euroopan parlamentille selville saamistaan seikoista;

12.   pahoittelee, että direktiivi 2005/29/EY ei kata yritysten välisiä liiketoimia ja että jäsenvaltiot vaikuttavat vastahakoisilta laajentamaan sen soveltamisalaa; toteaa kuitenkin, että jäsenvaltiot voivat yksipuolisella päätöksellä laajentaa kansallisen kuluttajalainsäädäntönsä soveltamisalaa yritysten välisiin liiketoimiin; ja kehottaa aktiivisesti niitä tekemään näin ja myös huolehtimaan asetuksessa (EY) N:o 2006/2004 säädetyllä tavalla jäsenvaltioiden viranomaisten yhteistyöstä, jotta olisi mahdollista jäljittää EU:hun tai kolmanteen maahan sijoittautuneen yrityshakemistoyhtiön tällainen rajat ylittävä toiminta; pyytää, että komissio raportoi viimeistään joulukuussa 2009, onko mahdollista laajentaa direktiivin 2005/29/EY soveltamisalaa koskemaan yritysten välisiä sopimuksia erityisesti sen liitteessä I olevan 21 kohdan osalta ja mitä seurauksia laajentamisella mahdollisesti olisi;

13.   pitää myönteisenä Itävallan tarjoamaa esimerkkiä, jonka mukaan kansallisessa lainsäädännössä nimenomaisesti kielletään harhaanjohtavat yrityshakemistot, ja kehottaa ongelman rajat ylittävän luonteen vuoksi Euroopan komissiota ehdottamaan lainsäädäntöä direktiivin 2005/29/EY soveltamisalan laajentamiseksi Itävallan mallin pohjalta siten, että yrityshakemistomainonta kielletään, ellei mahdollisille asiakkaille yksiselitteisesti ja selkeästi osoiteta, että kyseessä on vain maksullinen sopimustarjous;

14.   panee merkille, että kansallinen lainsäädäntö tarjoaa usein riittämättömät mahdollisuudet käyttää oikeuskeinoja toisiin jäsenvaltioihin sijoittautuneita yrityshakemistoyhtiöitä vastaan, ja kehottaa siksi komissiota edistämään kansallisten viranomaisten yhteistyötä rajojen yli, jotta ne voivat tarjota tehokkaampia oikeuskeinoja uhreille;

15.   pahoittelee, että asetusta (EY) N:o 2006/2004 ei voida soveltaa yritysten välisiin liiketoimiin, minkä vuoksi sitä ei voida käyttää hyväksi harhaanjohtavien yrityshakemistojen torjumiseksi; kehottaa komissiota antamaan mainitun direktiivin soveltamisalan laajentamista koskevan lainsäädäntöehdotuksen;

16.   pitää myönteisenä Belgian esimerkkiä, jossa kaikki sopimattomasta menettelystä kärsimään joutuneet voivat ryhtyä oikeusteitse toimenpiteisiin asuinmaassaan;

17.   toteaa Itävallan esimerkin osoittavan, että uhrien oikeus ryhtyä kollektiivisiin oikeustoimiin yrityshakemistoyhtiöitä vastaan ammattiosuuskuntien tai niitä vastaavien toimijoiden välityksellä näyttää olevan tehokas oikeuskeino, joka voitaisiin sisällyttää aloitteisiin, joita komission kilpailun pääosasto parhaillaan valmistelee EY:n kilpailusääntöjen rikkomisesta aiheutuvista vahingonkorvauksista ja joita terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosasto valmistelee ryhmäkanteista;

18.   kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että harhaanjohtavan mainonnan uhriksi joutuneita yrityksiä varten on olemassa selkeästi määritelty kansallinen viranomainen, jolle ne voivat valittaa ja hakea muutosta tilanteeseen silloinkin, kun harhaanjohtavan mainonnan uhrit ovat yrityksiä;

19.   kehottaa komissiota kehittämään kansallisten lainvalvontaviranomaisten käyttöön ohjeita parhaista käytännöistä, joita voidaan noudattaa, kun harhaanjohtavaa mainontaa koskevia tapauksia tulee viranomaisten tietoon;

20.   kehottaa komissiota jatkamaan kansainvälistä yhteistyötä kolmansien maiden ja toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa, jotta kolmansien maiden harhaanjohtavasti toimivat yrityshakemistoyhtiöt eivät aiheuttaisi haittaa Euroopan unionin yrityksille;

21.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

---

(1)  EUVL L 376, 27.12.2006, s. 21.

(2)  EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22.

(3)  EUVL L 364, 9.12.2004, s. 1.

(4)  EYVL L 166, 11.6.1998, s. 51.

---