19.11.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 279/89

—

ottaa huomioon komission tiedonannon EU:n uudesta eläinten terveyttä koskevasta strategiasta vuosiksi 2007–2013 ”Mieluummin ennaltaehkäisy kuin hoito” (KOM(2007)0539) (eläinterveysstrategiaa koskeva tiedonanto) ja mainittuun tiedonantoon liitetyt komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (Vaikutusten arviointi ja Tiivistelmä vaikutusten arvioinnista) (SEC(2007)1189 ja SEC(2007)1190),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—

ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön ja kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon (A6-0147/2008),

A.

ottaa huomioon, että eläinten terveys on läheisessä yhteydessä ihmisten terveyteen, johtuen tiettyjen tautien suoran tai epäsuoran tartunnan mahdollisuudesta,

B.

ottaa huomioon, että eläinten terveys on tärkeä taloudellisten näkökohtien vuoksi, sillä eläintaudit alentavat eläinten tuottavuutta ja johtavat eläinten kuolemiin, teurastuksiin sekä tästä aiheutuviin taloudellisiin menetyksiin,

C.

ottaa huomioon, että eläimet ovat eläviä ja tuntevia olentoja ja että niiden suojelu ja asiallinen kohtelu on yksi sivistyneen 2000-luvun Euroopan edessä olevista haasteista,

D.

katsoo, että laajat eläintautiepidemiat saattavat usein johtaa maaseudulla yhteiskunnalliseen sekasortoon ja sosiaalisiin ongelmiin,

E.

ottaa huomioon, että eläinten hyvinvointi on yksi, mutta ei ainoa, eläinten terveyttä edistävistä tekijöistä ja perusteltua eettisestä, sosiaalisesta, moraalisesta ja taloudellisesta näkökulmasta, ja sen on perustuttava luotettaviin tieteellisiin tutkimuksiin,

F.

ottaa huomioon, että kaupankäynti globalisoituu yhä enemmän ja että eläintuotteilla käytävä kauppa kasvaa sekä EU:ssa että kansainvälisillä markkinoilla,

G.

ottaa huomioon, että eläinten terveyttä koskevat ongelmat edellyttävät koordinoitua yhteistyötä EU:n tasolla ja maailmanlaajuisesti,

H.

ottaa huomioon, että eläinten terveyttä koskevissa asioissa toiminnan tehokkuus riippuu paitsi hallinnollisesta toiminnasta myös kaikkien asianomaisten toimijoiden ja henkilöiden tietoon perustuvasta ja sitoutuneesta yhteistyöstä,

I.

ottaa huomioon, että paras tapa torjua eläintauteja on ehkäistä niiden esiintyvyyttä noudattaen periaatteita: ”mieluummin ennaltaehkäisy kuin hoito” sekä ”mieluummin rokotus kuin tarpeeton teurastus”,

J.

katsoo, että (hätä)rokotetuista elämistä saatujen tuotteiden ja rokottamattomista eläimistä saatujen tuotteiden laaduissa ei ole eroja mutta että EU:ssa ja sen ulkopuolella sijaitsevilla markkinoilla ei välttämättä hyväksytä (hätä)rokotetuista eläimistä saatuja tuotteita ja että karjankasvattajien ja muiden alalla toimivien olisi saatava riittävä varmuus siitä, että kyseiset tuotteet hyväksytään markkinoilla hintoja alentamatta,

K.

katsoo, että avoimemmat rajat ja maailmanlaajuisesti kasvava ruoan kysyntä, maailmanlaajuinen kaupankäynti, henkilöiden maailmanlaajuinen liikkuvuus, ilmaston lämpeneminen ja laiton kaupankäynti johtavat eläinten terveysriskien lisääntymiseen;

1.

pitää myönteisenä eläinten terveyttä koskevan EU-politiikan strategisen lähestymistavan kehittämistä ja kannattaa eläinterveysstrategiaa koskevassa tiedonannossa esitettyjä yleisiä tavoitteita ja periaatteita, joiden avulla EU voi vahvistaa ennaltaehkäisymekanismejaan ja valmiuttaan uusien eläinkulkutautien puhkeamisen varalta;

2.

kehottaa komissiota laatimaan sen eläinterveysstrategiaa koskevassa tiedonannossa mainitun toimintasuunnitelman;

3.

huomauttaa neuvostolle ja komissiolle, että eläinterveysstrategiaa koskevassa tiedonannossa määritettyä kautta 2007–2013 on mahdotonta noudattaa, koska tiedonantoon liittyviä keskusteluja käydään edelleen ja sen täytäntöönpanoon vaadittava peruslainsäädäntö tulee voimaan aikaisintaan vuonna 2010;

4.

kehottaa komissiota olemaan tässä suhteessa määrätietoisempi ja kauaskatseisempi tehdessään lainsäädäntöehdotuksia, jotta voidaan hyötyä muista tulevista keskusteluista, jotka vaikuttavat tulevaisuudessa EU:n talousarviomäärärahoihin ja poliittisiin painopisteisiin;

5.

kannattaa tiedonannossa ilmaistua ajatusta uuden strategian tai politiikan perustamisesta eläinten terveyttä koskevaan EU:n yhtenäiseen oikeudelliselleen kehykseen siten, että otetaan huomioon Maailman eläintautijärjestön (OIE) standardit ja ohjeet;

6.

korostaa, että eläinten terveyden seurannassa, ylläpitämisessä ja edistämisessä sekä tautien ehkäisemisessä ja havaitsemisessa avainroolissa ovat maanviljelijät, eläinten kasvattajat ja niiden omistajat;

7.

korostaa eläinlääkärien ja eläintenkasvattajien roolin merkitystä; heidän olisi oltava edelläkävijöitä erikoistuneiden ja ennakoivien palvelujen kuten eläinten terveyttä koskevan suunnittelun kehittämisessä ja tarjoamisessa; ilmaisee huolestuneisuutensa eläinlääkärien määrästä tietyillä EU:n maaseutualueilla;

8.

korostaa lisäksi ihmisten merkitystä eläintautien leviämisessä lisääntyvän liikkuvuuden tuloksena;

9.

kannattaa eläinten terveyttä koskevan strategian tavoitetta, jonka mukaan investoidaan enemmän ennaltaehkäiseviin toimiin ja valvontajärjestelmään ja siten pienennetään tautiepidemioiden puhkeamisen riskiä; kannattaa periaatetta ”mieluummin ennaltaehkäisy kuin hoito”;

10.

korostaa, että rokotetuista ja rokottamattomista eläimistä saatujen hyödykkeiden välillä ei ole eroja;

11.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että rokotetuista eläimistä (suojaava rokotus) saatuja tuotteita voidaan markkinoida kaikkialla EU:ssa;

12.

kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että rokotetuista elämistä saatavat tuotteet hyväksytään kansainvälisellä tasolla;

13.

kannattaa komission näkemystä ja tarkoitusta, jotka on esitetty sen eläinterveysstrategiaa koskevassa tiedonannossa, jonka mukaan laaja sidosryhmien kuuleminen ja vankka sitoutuminen eläinten terveyttä koskeviin korkeisiin standardeihin auttavat vahvistamaan prioriteetteja, jotka ovat sovittujen strategisten tavoitteiden mukaisia, sekä tarkistamaan hyväksyttäviä ja asianmukaisia standardeja;

14.

kannattaa eläinterveysstrategiaa koskevaan tiedonantoon sisältyvää tunnustusta, jonka mukaan eläinten terveyden ja hyvinvoinnin välillä on tärkeä yhteys, ja toivoo, että tulevassa politiikassa näitä kahta asiaa käsitellään toisiinsa kytkeytyneinä;

15.

odottaa mielenkiinnolla eläinten pysähdyspaikkoja koskevan valmistelevan hankkeen tuloksia sekä havaintoja tutkimuksesta, jossa käsitellään eläinten terveyden parantamiseen kuljetusten aikana ja valvontapisteissä oleskelun aikana liittyviä tarpeita ja keinoja;

16.

suhtautuu myönteisesti siihen, että strategia käsittää kaikkien eläinten terveyden EU:ssa, jolloin myös villiintyneet lemmikkieläimet, joita ei ole mainittu erikseen strategiassa, kuuluvat sen soveltamisalaan, jos on olemassa vaara, että ne tartuttavat tauteja muihin eläimiin tai ihmisiin;

17.

suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen laatia riskejä koskeva viestintästrategia, jota sidosryhmät ja kuluttajat hallinnoisivat; huomauttaa, että vaikka Euroopan karjantuotanto on entistäkin turvallisempaa ja sitä valvotaan tiukasti, yleisön näkemys alasta on huono, mistä luottamuksen puutteen vuoksi on viimeaikaisten kriisien yhteydessä aiheutunut ongelmia markkinoille;

18.

kannattaa komission eläinterveysstrategiaa koskevassa tiedonannossa määritettyä ja tarkasteltua kohderyhmää eläinten omistajat, eläinlääkärit,, elintarvikeketjun yritykset, eläinten terveyteen liittyvät toimialat, eläinten etuja puolustavat järjestöt, tutkijat ja opettajat, urheilu- ja vapaa-ajan järjestöjen hallintoelimet, koulutuslaitokset, kuluttajat, matkailijat, jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset sekä EU:n toimielimet, ja pitää tärkeänä kotieläintekniikan asiantuntijoiden edustajien sisällyttämistä ryhmään;

19.

huomauttaa, että strategiassa on otettava huomioon myös teurastamojen, eläinten kuljetusyritysten ja rehujen valmistajien ja toimittajien osallistuminen eläinten terveyttä koskevaan toimintaan, ja samalla olisi otettava huomioon tarve yksinkertaistaa hallintoa;

20.

huomauttaa, että eläinten terveyttä koskevan strategian ehkäisevän lähestymistavan tarkoituksena olisi oltava tarvittavien oikeudellisten ja taloudellisten toimenpiteiden kehittäminen lemmikkieläinten ja karanneiden eläinten valvomiseksi sekä eläintautien ja eläinten terveysongelmien leviämisen ehkäisemiseksi; katsoo, että strategian olisi erityisesti sisällettävä rokotusohjelmia ja muita ehkäisytoimenpiteitä kulkukoirien ja kissojen levittämiä tauteja vastaan erityisesti silloin, kun rokotusta ei vielä ole saatavilla; kehottaa komissiota arvioimaan eläintautien leviämisestä sekä ihmisten ja heidän lemmikkieläintensä liikkuvuudesta mahdollisesti aiheutuvia taloudellisia ja yhteiskunnallisia seurauksia;

21.

kiinnittää huomiota siihen, että ehdotettu strategia voi tuottaa myönteisiä tuloksia, mikäli yksittäisten toimien rahoitukselle määritellään selvä ja avoin järjestely, mitä eläinterveysstrategiaa koskevassa tiedonannossa ei tehdä; arvostelee komissiota siitä, ettei edellä mainitussa tiedonannossa mainita tämän komission politiikan edellyttämää rahoitusta;

22.

korostaa yhtäläisten toimintamahdollisuuksien varmistamiseksi tarvetta selkiyttää EU:n, jäsenvaltioiden ja maatalousalan roolia eläinten terveyttä koskevien toimenpiteiden, kuten bioturvallisuuden varmistamisen tiloilla, rokotusohjelmien, tieteellisen tutkimuksen tai eläinten hyvinvointia koskevien korkeampien vaatimusten, rahoittamisessa; kehottaa komissiota selkiyttämään näitä kysymyksiä eläinten terveyttä koskevassa strategiassaan;

23.

kiinnittää huomion siihen, että yhteinen eläinten terveyspolitiikka on eräs yhdenmukaisimmista EU:n politiikanaloista ja että suurin osa sen rahoituksesta olisi otettava yhteisön talousarviosta, mikä ei kuitenkaan poista jäsenvaltioiden ja maanviljelijöiden vastuuta rahoituksesta;

24.

tunnustaa, että sekä EU:n sisäisillä että sen ulkopuolisilla markkinoilla ei kuitenkaan aina riitä halukkuutta rokotetun ja suojellun lihan tuontiin; korostaa, että karjankasvattajat ja muut markkinoiden toimijat vaativat takuita siitä, että ne saavat tuotteensa myytyä ilman hinnanalennuksia; katsoo, että kyseessä on olennaisen tärkeä asia, joka yhteisön on ratkaistava nopeasti tavaroiden vapaan liikkuvuuden takaamiseksi;

25.

huomauttaa bakteerien vastustuskyvyn antibiooteille olevan kasvava ongelma useiden eri eläinlajien kasvatusaloilla, mistä voi muodostua ongelmia kansanterveydelle; kehottaa siksi komissiota laatimaan ongelmasta tutkimuksen sekä tarvittaessa ehdotuksia eläinten terveyttä koskevan strategian puitteissa;

26.

ei pidä tyydyttävänä vakuutusta, että yksittäisiä toimia tuetaan nykyisistä varoista, ja kehottaa komissiota edistämään nykyisen eläinlääkintärahaston mahdollisuuksien parantamista valmistelemalla perustelunsa vuonna 2009 käynnistettävää talousarviokeskustelua varten;

27.

korostaa eläinten terveyttä koskevien toimenpiteiden EU:n laajuisen koordinoinnin tärkeyttä ja kehottaa komissiota toimimaan koordinointitehtävissä tähänastista aktiivisemmin;

28.

kiinnittää huomion lisääntyviin eläinten terveysriskeihin, jotka aiheutuvat yleistyvästä maailmanlaajuisesta liikkuvuudesta, elintarvikkeiden kysynnän kasvusta, kasvavasta kansainvälisestä kaupasta sekä ilmastonmuutoksesta; korostaa, että tarvitaan asianmukainen hätärokotusstrategia sekä tunnettuja että kehittyviä sairauksia vastaan;

29.

tunnustaa riskien määrittämisen ja luokittelun olevan erityisen tärkeää, mukaan lukien yhteisössä hyväksyttävän riskitason sekä riskin vähentämiseksi toteutettavien toimien suhteellisen prioriteetin määrittely; katsoo, että on pyrittävä selkeästi määrittelemään ne tilanteet, joissa sairastumisen riski on suurempi ja ylittää hyväksyttävän riskitason, sekä mitkä ovat tämän seuraukset;

30.

huomauttaa, että tehotuotantoa harjoittavien kotieläintalouksien suuri eläintiheys voi lisätä tautien leviämisriskiä ja vaikeuttaa tautien valvontaa tiloilla, joilla suoritettavat tautien valvontatoimenpiteet ovat riittämättömiä, ja että sama voi tapahtua muissa kotieläintalouksissa, jos tautien valvontatoimia ei panna täytäntöön asianmukaisesti,

31.

huomauttaa, että tautiepidemioiden hallinnan kannalta on tärkeää säilyttää tilojen välinen suojaetäisyys;

32.

tunnustaa, että EU:ssa on tiukat eläinkuljetuksia koskevat määräykset, jotka täyttävät tarpeen ylläpitää korkeita eläinten hyvinvointia koskevia standardeja ja tautien ehkäisy- ja valvontatoimenpiteitä; vaatii, että kyseiset korkeat standardit pannaan täysin täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa; katsoo, että kaikkien unioniin eläintuotteita tuovien maiden olisi noudatettava kyseisiä standardeja, jotta eläinten hyvinvointia ja terveyttä koskevien standardien noudattamista voitaisiin edistää ja varmistaa maailmanlaajuisesti; huomauttaa elävien eläinten pitkien matkojen kuljetuksiin liittyvistä mahdollisista korkeammista riskeistä, koska kuljetukset voivat aiheuttaa tautien leviämistä ja vaikeuttavat tautien valvontatoimenpiteitä tiloilla, joilla tautien ehkäisytoimenpiteet ovat riittämättömiä; katsoo sen vuoksi, että elävien eläinten kuljetuksessa sovellettavat eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevat säännöt olisi tarkistettava erittäin huolellisesti ja niitä olisi tarvittaessa tiukennettava; kehottaa ottamaan ripeästi käyttöön Euroopan laajuisen integroidun eläinten sähköisen rekisteröintijärjestelmän sekä maailmanlaajuisen paikannusjärjestelmän kuorma-autoja varten; katsoo, että kuljetuksen laatu on eläinten hyvinvoinnin kannalta merkityksellisempää kuin sen kesto;

33.

katsoo olevan myös tarpeen ottaa huomioon, että globalisaatio, ilmastonmuutos ja ihmisten liikkuvuus edistävät eläintautien leviämistä, minkä vuoksi niiden hallinta vaikeutuu;

34.

korostaa olevan tarpeen laatia uudelle eläinten terveyttä koskevalle strategialle johdonmukainen viestintästrategia, jonka puitteissa kaikki EU:n, kansallisen ja paikallisen tason sidosryhmäjärjestöt tekisivät keskenään läheistä yhteistyötä;

35.

yhtyy näkemykseen, että eläinten terveyden alalla EU:n voimassaoleva lainsäädäntökehys on monimutkainen ja pirstaleinen sitä on tarpeen yksinkertaistaa; katsoo, että perusperiaatteet menettelystä eläinten terveyden alalla olisi mahdollisuuksien mukaan koottava yhteen säädökseen;

36.

korostaa lisäksi, että strategiassa olisi oltava keskeisellä sijalla nykyisten, toisiinsa sidoksissa olevien ja toisistaan riippuvaisten poliittisten toimenpiteiden korvaaminen yhtenäisellä lainsäädäntökehyksellä, jossa otetaan huomioon OIE:n sekä Maailman terveysjärjestön (WHO)/YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) Codex Alimentarius -kokoelman suositukset, standardit ja ohjeet; tässä yhteydessä ei kuitenkaan pidä sivuuttaa sellaisia EU:n normeja kuin avoimuus ja kaikkien sidosryhmien osallisuus, ja olisi myös vältettävä terveystilanteen heikentyminen EU:ssa;

37.

yhtyy näkemykseen, jonka mukaan on tarpeen varmistaa, että aiheettomat kansalliset tai alueelliset eläinten terveyttä koskevat säännöt eivät muodosta estettä sisämarkkinoiden toiminnalle, ja että taudin puhkeamisen seurauksena toteutettavat toimenpiteet ovat oikeassa suhteessa uhkaan nähden eikä niitä käytetä kaupan alalla perusteettoman syrjinnän välineenä varsinkaan silloin, kun on kyse rokotetuista eläimistä saaduista tuotteista;

38.

katsoo, että EU:n lainsäädäntökehyksessä on selkeästi ja riittävän joustavasti määriteltävä eläinten, myös niiden eläinten, joita pidetään muita kuin kaupallisia tarkoituksia varten, omistajien velvollisuudet vaaratilanteissa, jotteivät ne johtaisi tarpeettomiin konflikteihin ja riitoihin; katsoo, että tautien hillitseminen luonnonvaraisten eläinten keskuudessa on myös tärkeä osa ehkäisystrategiaa;

39.

toteaa, että Civic Consulting on tehnyt 25. heinäkuuta 2006 komission puolesta suoritetun, yhteisön vuosien 1995–2004 eläinten terveyttä koskevan politiikan ja tulevaisuuden vaihtoehtojen arvioinnin yhteydessä ja osana pilottihanketta tarttuvien eläintautien rahoittamiseksi, jonka parlamentti sisällytti vuoden 2004 talousarvioon epideemisiä kotieläintauteja varten perustettavia yhdenmukaisia kustannustenjakojärjestelmiä koskevista vaihtoehdoista, ja yhtyy tämän tutkimuksen päätelmiin, joissa kehotetaan yhtenäistämään jäsenvaltioiden perustamia kustannusjakojärjestelmiä; panee lisäksi merkille, että koska kustannusten jakaminen liittyy läheisesti vastuun jakamiseen, kaikkien osapuolten, mukaan lukien eläinten omistajat, on osallistuttava ja sitouduttava täysin kyseisiin järjestelmiin, ja että on luotava uusia mekanismeja, joissa sidosryhmät voivat osallistua merkittäviä poliittisia kysymyksiä koskevaan päätöksentekoon;

40.

tunnustaa olevan tarpeen tarkistaa nykyinen yhteisrahoitusväline, jotta voidaan varmistaa, että kaikki toimijat kantavat vastuunsa ja osallistuvat tautien etsimiseen ja hävittämiseen, ja estää eri jäsenvaltioiden maanviljelijöiden välisen kilpailun vääristymiä; kehottaa luokittelemaan eläintaudit tulevien yhteisrahoitusjärjestelyjen yhteydessä sovellettavien torjuntatoimenpiteiden luonteen, kansanterveyteen kohdistuvien riskien sekä muiden ulkoisten vaikutusten pohjalta; panee merkille, että varajärjestelmään perustuvat eläinten omistajille tarkoitetut korvausrahastot vahvistavat henkilökohtaista ja jaettua vastuuta;

41.

yhtyy täysin näkemykseen, että korvausjärjestelmän ei pitäisi rajoittua korvausten maksamiseen eläinten omistajille tapauksissa, joissa eläimiä teurastetaan taudin puhkeamisen vuoksi, vaan siihen olisi liitettävä riskien ehkäisemiseksi tarjottavia kannustimia, jotka perustuisivat eläintenkasvattajien kansallisiin tai alueellisiin eläinten terveysrahastoihin suorittamien maksujen pienentämiseen silloin kun nämä eläintenkasvattajat toteuttavat erityisiä riskejä vähentäviä toimenpiteitä; tähän sisältyisi myös (hätä)rokotteiden käytön edistäminen koko karjan teurastamisen sijaan, tunnustaen tämän muodostavan tulotakuun (hätä)rokotetun karjan omistajille; katsoo, että samaa periaatetta olisi sovellettava myös jäsenvaltioiden tasolla, jotta niitä kannustettaisiin riskejä vähentäviin toimenpiteisiin;

42.

panee merkille eläinrehun kireän maailmanmarkkinatilanteen ja siitä johtuvan eurooppalaisten karjankasvattajien kiireellisen tarpeen saada kalajauhon ohella muitakin korkealaatuisia, turvallisia ja valkuaisainepitoisia rehuja kohtuullisin kustannuksin; korostaa samalla ennalta varautumisen periaatteen järjestelmällisen soveltamisen merkitystä käytettäessä eläinvalkuaista uudelleen eläinten rehussa – kun märehtijöiden rehu jätetään huomiotta – ja kun eläinvalkuainen palaa näin takaisin elintarvikeketjuun, mikä vastaa eläinten terveyttä koskevaa uutta strategiaa, jonka mukaan ”ennaltaehkäisy on parempi kuin parantaminen”; viittaa siksi entistä päättäväisempien toimien tarpeeseen, jotta voitaisiin ottaa käyttöön entistä tehokkaampia valvonta- ja seurantamekanismeja kaikkien taudinaiheuttajien eliminoimiseksi valmistusvaiheessa sekä seurattavuuden takaamiseksi, epäpuhtauksien välttämiseksi ja erilaisten eläinjauhotyyppien sekoittumisen estämiseksi tuodussa tai jäsenvaltioissa valmistetussa eläinrehussa;

43.

kehottaa komissiota laatimaan jäsenvaltioissa käytössä olevista korvausjärjestelmistä vertailututkimuksen ja luomaan sen pohjalta koko unionia koskevan kehysmallin; kehottaa komissiota luomaan jäsenvaltioiden tehokkaita kustannustenjakojärjestelmiä koskevan lainsäädäntökehyksen sen varmistamiseksi, että ala yhteisrahoittaa myös eläintautien hävittämisen suorat kustannukset;

44.

toteaa, että yhteisöltä tarvitaan merkittävää osallistumista pahimpien sairauksien torjumiseen tasapuolisen kohtelun ja yhtäläisten mahdollisuuksien varmistamiseksi tapauksissa, joissa sairauksien torjunta ylittää asianomaisten maiden ja tuottajien voimavarat;

45.

pitää myönteisenä komission ilmoitusta, että se toimittaa kertomuksen, jossa määritellään rehualan toimijoita varten tarkoitetun tehokkaan taloudellisten vakuuksien järjestelmän mahdollisuudet;

46.

hyväksyy sen, että EU:n lainsäädäntökehyksessä tuetaan mahdollisuutta kattaa epäsuorat menetykset, jotka eivät johdu yksinomaan taudin hävittämistoimista; huomauttaa, että epäsuorat menetykset voivat joskus olla tuntuvampia kuin suorat menetykset, ja näin ollen niiden korvaamisesta olisi huolehdittava; kannattaa näin ollen sitä, että karjankasvattajien suorittamaa kansallisten vakuutusvälineiden perustamista tutkitaan lisää ja sille annetaan yhteisön tukea; huomauttaa kuitenkin, että joissakin tapauksissa yksityinen vakuutus saattaa olla tehokkaampi väline kyseisenlaisten menetysten korvaamiseen;

47.

korostaa, että EU:n lainsäädäntö perustuu jo nyt merkittävässä määrin OIE:n/Codexin standardien noudattamiseen ja että on syytä ponnistella noiden standardien noudattamiseksi täysimääräisesti ja EU:n on myös aiheellista edistää omia eläinten terveyttä koskevia standardeja, tavoitteena saada ne hyväksytyiksi kansainvälisellä tasolla; kannattaa siksi EU:n mahdollista OIE:n jäsenyyttä EU:n neuvottelukyvyn lisäämiseksi OIE:ssa; korostaa lisäksi olevan tärkeää varmistaa sidosryhmien panos OIE:n/Codexin tasolla;

48.

kehottaa EU:ta puolustamaan korkeita eläinten terveys- ja hyvinvointistandardejaan kansainvälisellä tasolla WTO:ssa eläinten terveys- ja hyvinvointistandardien parantamiseksi koko maailmassa; tunnustaa, että EU:n tuottajille aiheutuu EU:ssa sovellettavista standardeista korkeammat kustannukset ja että heitä on suojeltava unioniin tuotavilta alhaisempia standardeja soveltaen tuotetuilta eläintuotteilta;

49.

pitää myönteisenä ehdotettuja toimia vientistrategian perustamiseksi yhteisön tasolla ja korostaa, että komission olisi ponnisteltava kaikin tavoin kolmansien maiden markkinoille pääsyn helpottamiseksi ja viennin esteiden poistamiseksi;

50.

huomauttaa olevan tarpeen parantaa tilojen bioturvallisuuden tasoa ja kannustaa kaikkia yrittäjiä parantamaan standardeja, ja tunnustaa samalla, että tartuntataudit voivat levitä sekä pienille että suurille maatiloille sekä tiloille, joissa eläimiä pidetään vapaa-ajantoimintaa varten, eläintarhoihin, luonnonsuojelualueille, teurastamoihin ja eläinkuljetuksiin; katsoo, että sellaiset toimet kuten tiloille tuotujen uusien eläinten eristäminen, sairaiden eläinten eristäminen ja ihmisten liikkumisen sääntely voivat vaikuttaa merkittävästi taudin leviämisen rajoittamiseen;

51.

huomauttaa, että eläinten pitäminen ulkona on tyypillistä useille tuotantojärjestelmille, ja sitä harjoitetaan yleisesti tietyillä alueilla ja tiettyjen lajien ollessa kyseessä; tunnustaa, että yhteiskunta kannattaa kyseistä tapaa ja tukee sitä julkisin varoin; huomauttaa, että ulkona pitäminen saattaa olla bioturvallisuuden tavoitteiden vastaista; katsoo, että karjankasvattajien olisi saatava yhteiskunnalta tukea kyseisenlaisessa karjankasvatuksessa eläimiin kohdistuvien kasvavien riskien torjumiseen ja että eläinten terveyttä ja suojelua koskevia poliittisia tavoitteita olisi mukautettava;

52.

huomauttaa tilanhoitajien ja tiloilla työskentelevän henkilökunnan koulutuksen olevan olennaisen tärkeää eläinten hyvinvoinnin ja terveyden kannalta ja kannattaa siksi koulutuksen ja jatkokoulutustoimenpiteiden tukemista;

53.

odottaa tunnustettavan erityyppisiin tuotantojärjestelmiin liittyvien riskien luokittelemiseen käytettävät laadunhallintajärjestelmät; on vakuuttunut siitä, että asianmukaisen hallinnan avulla kuluttajien suosimista ja bioturvallisuudelle tiettyjä ongelmia aiheuttavista kotieläintalousjärjestelmistä (laidunkasvatus) voidaan tehdä turvallisempia;

54.

on vakuuttunut siitä, että tuotteiden jäljittäminen tunnistamisen ja rekisteröinnin pohjalta on erityisen tärkeää eläinten terveyden valvonnan ja tautien ehkäisemisen sekä elintarviketurvallisuuden kannalta; kannattaa tässä yhteydessä pakollisen eläinten sähköistä ja dna-perusteista tunnistamista ja rekisteröimistä EU:ssa koskevan järjestelyn luomista sekä eläinten liikkumista täydellisesti ja turvallisesti valvovan järjestelmän käyttöönottoa, mutta samanaikaisesti kiinnittää huomiota tällaisen järjestelmän kustannuksiin erityisesti silloin, kun maataloustoiminnan rakenne maatilalla on taloudellisesti epäsuotuisa; kehottaa komissiota auttamaan maanviljelijöitä selviytymään tarvittavien varusteiden hankkimisesta aiheutuvista korkeista kustannuksista luomalla jäsenvaltioille mahdollisuus sisällyttää sellaiset toimenpiteet maaseudun kehittämisohjelmiinsa;

55.

huomauttaa, että jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja tunnistamista ja rekisteröintiä koskevien EU:n sääntöjen noudattamatta jättämisen vuoksi tuhottujen nautaeläinten määrissä; odottaa komissiolta selitystä näihin EU:n sisäisiin eroihin;

56.

yhtyy näkemykseen, että parempi bioturvallisuus rajoilla on erityisen tärkeää, kun otetaan huomioon, että EU on maailman suurin elintarvikkeiden tuoja, myös eläintuotteiden osalta; katsoo, että pitäen silmällä sitä vaaraa, että tartunnan saaneita tai sairaita elämiä tuodaan EU:n alueelle, EU:n rajoilla suoritettavien eläinlääkärin- ja terveystarkastusten on oltava erityisen perusteellisia ja tiukkoja, eivätkä ne saisi rajoittua pelkkään asiakirjojen tutkimiseen, vaan niiden olisi mahdollistettava myös sen tarkastaminen, onko eläimet kasvatettu yhteisön lainsäädännössä annettujen eläinten hyvinvointia koskevien standardien mukaisesti;

57.

korostaa eläinten terveystarkastusten tärkeyttä kolmansissa maissa ja pyytää, että komission elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston rahoitusta lisätään;

58.

katsoo, että EU:n rajoilla suoritettavien eläinlääkärin- ja tullitarkastusten olisi oltava erityisen tiukkoja, jotta estettäisiin eläinten ja eläintuotteiden laitonta tuontia sekä niillä käytävää laitonta kauppaa, sillä niihin liittyy suuri tautien leviämisen riski; kiinnittää tässä yhteydessä huomiota tarpeeseen antaa organisatorista, koulutuksellista ja rahoituksellista tukea eläinlääkintäyksiköille EU:n ulkorajoilla, merirajat mukaan lukien, erityisesti uusissa jäsenvaltioissa ja EU:n rajanaapureina olevissa kolmansissa maissa sekä kehitysmaissa; kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan asianmukaiset viestintäsuunnitelmat, jotta kansalaisille voitaisiin tiedottaa eläinten ja eläintuotteiden tuomista yksityiskäyttöön koskevista riskeistä;

59.

kehottaa neuvostoa ja komissiota luomaan mekanismeja tullipalvelujen, eläinlääkintäpalvelujen ja matkanjärjestäjien välisen koordinoinnin parantamiseksi, jotta helpotettaisiin jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä sekä jäsenvaltioiden kolmansien maiden kanssa tekemää yhteistyötä;

60.

kehottaa komissiota lisäämään merkittävästi yhteistyötään kehitysmaiden kanssa tarjoamalla niille teknistä apua, jotta kehitysmaat pystyisivät täyttämään EU:n terveysstandardit ja jotta eläintautien leviämisriski kehitysmaista EU:hun pienentyisi; katsoo, että EU:n naapurimaiden olisi muodostettava kolmansien maiden kanssa tehtävän eläinlääkintäyhteistyön painopiste;

61.

korostaa eläinlääkinnällisen valvonnan erityistä merkitystä kriisitilanteissa ja niiden ehkäisemisessä, mitä tulee varhaisen varoituksen antamiseen ja eläinten terveyteen liittyvien uhkien nopeaan havaitsemiseen; kehottaa komissiota tässä yhteydessä tutkimaan mahdollisuuksia ottaa käyttöön maatilojen tarkastusjärjestelmä sellaisille maatiloille, joilla eläinlääkintäalan ammattilaiset eivät käy säännöllisesti;

62.

korostaa tarvetta varmistaa, että taloudelliset toimijat, eläinlääkärit ja heidän apulaisensa, valvontaelimet ja muut toimivaltaiset viranomaiset saavat tehokkaan koulutuksen, joka tekee heistä kykeneviä havaitsemaan nopeasti eläinten terveyteen liittyvät uhat, ja huomauttaa, että on tarpeen päivittää eläinlääkintäkoulutusta koskevat EU:n vähimmäisstandardit, tukea tällaista koulutusta unionin tasolla sekä varmistaa näiden standardien täytäntöönpano ja alan koulu- ja yliopistokoulutuksen yhdenmukaistaminen mahdollisimman pian; esittää tässä yhteydessä, että eläinlääkintäoppilaitosten eurooppalaisen akkreditointijärjestelmän avulla voitaisiin saavuttaa korkeatasoista eläinlääkintäkoulutusta koskeva tavoite;

63.

tukee voimakkaasti toimia hätärokotusten (sekä esto- että suojarokotusten) lisäämiseksi, minkä pitäisi johtaa tehokkaampaan tautien ehkäisemiseen ja hillitsemiseen osana tautien hävittämistoimia; kiinnittää huomiota siihen, että tehokkaan rokotusjärjestelmän käyttöönotto edellyttää tulotakuiden antamista rokotettujen eläinten omistajille, koska rokotetuista eläimistä saatujen tuotteiden myyminen voi olla ongelmallista, asianmukaisen taloudellisen tuen tarjoamista, joka kannustaa järjestelmän käyttämiseen, sekä sen varmistamista, että rokotetuista eläimistä saaduille tuotteille ei aseteta mitään rajoitteita; katsoo, että on myös välttämätöntä laajentaa unionin rokotepankkeja; katsoo myös olevan tarpeen ryhtyä kaikkiin toimenpiteisiin, joista voisi olla apua teurastettavien ja tuhottavien terveiden eläinten määrän vähentämisessä, esimerkiksi testit, joilla voidaan todistaa, että eläimissä ei ole patogeenejä, minkä ansiosta eläimet voidaan teurastaa tavanomaiseen tapaan;

64.

tukee rokotusstrategioiden kehittämistä kaikkia asianmukaisia lajeja ja tauteja varten;

65.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että rokotetuista eläimistä saadut tuotteet saavat liikkua vapaasti, sillä tähän asti varmuuden puuttuminen on huomattavasti rajoittanut rokotteiden käyttöä tarttuvien eläintautien leviämisen torjumisessa; kehottaa siksi muun muassa kieltämään pakkausmerkintöjen tekemisen rokotetuista eläimistä saatuihin tuotteisiin, laatimaan rokotetuista eläimistä saatujen tuotteiden vaarattomuutta koskevia tehokkaita julkisia viestintästrategioita sekä tekemään rokotetuista eläimistä saatujen tuotteiden vapaata liikkuvuutta koskevia sopimuksia hallitusten, maanviljelijäjärjestöjen, kuluttajajärjestöjen sekä vähittäiskaupan ja kaupan toimijoiden kanssa;

66.

katsoo, että kriisinuhan alla toteutettavan toiminnan puitteissa on välttämätöntä varmistaa asiantuntija-avun saatavuus ja välineet, jotka mahdollistavat eläinten välttämättömien teurastusten suorittamisen humanitaarisella tavalla, säästäen eläimiä tarpeettomilta kärsimyksiltä ja kunnioittaen sitä tosiasiaa, että ne ovat eläviä ja tuntevia olentoja;

67.

huomauttaa, että eläimille annettavat lääkkeet ja rokotukset ovat osa eläinten terveydenhuoltoa ja että vastuu niistä on jaettava komissiossa vastaavalla tavalla;

68.

korostaa, että tieteellinen tutkimus on eläinten terveyttä koskevien järjestelmien olennainen osatekijä, sillä sen ansiosta on mahdollista edistyä erityisesti eläintautien diagnosoinnin ja niiden torjumisen valvonnan, riskianalyysin, rokotusten sekä testien ja tehokkaiden hoitomenetelmien kehittämisen alalla, joiden on perustuttava tieteelliseen tietoon; muistuttaa tässä yhteydessä parlamentin unionin vuoden 2008 talousarvioon ehdottamasta tarkistuksesta (markkeri-)rokotteiden ja testausmenetelmien kehittämismäärärahojen lisäämiseksi; kehottaa komissiota käyttämään korotetut määrärahat tehokkaasti;

69.

kiinnittää huomiota siihen, että on laadittava perusteellisempia tieteellisiä tutkimuksia rehujen vaikutuksesta eläinten terveyteen ja epäsuorasti myös ihmisten terveyteen;

70.

on vakuuttunut siitä, että eläinten terveyden ja hyvinvoinnin alalla seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman yhteydessä tehtävä tutkimustyö sekä muu kansallisella ja Euroopan tasolla tehtävä tutkimus edistävät toiminnan tehokkuutta eläinten terveyden alalla;

71.

huomauttaa tarpeesta kehittää eläintautien alalla työskentelevien yhteisön ja jäsenvaltioiden vertailulaboratorioiden verkosto, korostaen jo olemassa olevia verkostoja, ja yhtyy näkemykseen, että olisi sovellettava tieteellisesti yhdenmukaisia testausmenetelmiä, jotka ovat kaupankäyntiin soveltuvia (OIE:n ja EU:n kauppakumppanien arvioimia ja hyväksymiä);

72.

korostaa eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien tieteellisten tietojen vaihdon merkitystä ja huomauttaa, että on tarpeen kehittää ERANETin ja yleistä eläinten terveyttä käsittelevän teknologiayhteisön (ETPGAH) tiedotusfoorumeita; ehdottaa, että uusien ja edelleen kehitettyjen diagnosointimenetelmien (esimerkiksi polumeraasiketjureaktio) eduista ja haitoista on tiedotettava paremmin ja ne on käytettävä paremmin eläinten ja ihmisten hyödyksi, jotta sekä eläinten suojelu että maailmanlaajuinen elintarviketurvallisuus voitaisiin varmistaa erityisesti uusissa jäsenvaltioissa;

73.

korostaa olevan tärkeää kommunikoida kuluttajien kanssa sen varmistamiseksi, että kuluttajat ymmärtävät eläintautien leviämistavat ja tautien valtava vaikutuksen ja näin ollen niiden merkityksen turvallisten elintarvikkeiden toimittamisen kannalta;

74.

katsoo, että eläinten kloonaaminen taloudellisiin tarkoituksiin olisi kiellettävä;

75.

on huolestunut siitä, että Euroopan laajuisia normeja saattaa heikentää tuonti sellaisista kolmansista maista, joiden maanviljelijöillä ei ole samoja eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevia velvoitteita; pyytää komissiota tutkimaan tapoja, joilla tällaiselta kolmansien maiden taholta tulevalta kilpailulta voitaisiin suojautua, ja tässä yhteydessä myös harkitsemaan tuontitoimenpiteitä, sekä ottamaan asian käsiteltäväksi asianomaisissa WTO:n foorumeissa;

76.

pitää tärkeänä ja katsoo, että viivytykset toimenpiteisiin ryhtymisessä sen varmistamiseksi, että brasilialainen tuontinaudanliha on peräisin suu- ja sorkkataudista vapaasta karjasta, uhkaa heikentää yleisön luottamusta EU:n eläinten terveyttä koskevaan järjestelmään;

77.

pyytää komissiota varmistamaan, että WTO:n neuvottelujen tulos ei heikennä Euroopan maanviljelijöiden kykyä pitää yllä ja parantaa eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevia standardeja; katsoo, että mahdollisuus soveltaa samoja vaatimuksia tuontituotteisiin ja eurooppalaisiin tuotteisiin on merkittävä tekijä tasapainoisen tuloksen saavuttamiseksi neuvotteluissa;

78.

kehottaa komissiota varmistamaan, että munat määritellään herkäksi tuotteeksi WTO:n neuvotteluissa, jotta suojellaan eläinten terveyden ja hyvinvoinnin suhteen tällä karjankasvatuksen alalla saavutettua edistymistä;

79.

kiinnittää huomiota yhä lisääntyvään näyttöön siitä, että elävien lintujen ja siipikarjatuotteiden kansainvälisen kaupan kasvu on yhteydessä lintuinfluenssan kaltaisten tautien kehittymiseen ja leviämiseen; pyytää komissiota tutkimaan tätä todistusaineistoa ja tekemään tarvittaessa asianmukaisia toiminta-aloitteita;

80.

pitää myönteisenä komission aikomusta noudattaa terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskevia WTO:n sitoumuksia, mutta katsoo, että tämä ei saa estää terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskevan WTO:n sopimuksen mukaista mahdollisuutta ottaa käyttöön toimia, jotka johtavat parempaan suojelun tasoon, jos se on tieteellisesti riittävän perusteltua; katsoo lisäksi, että näiden toimien hyväksymistä kansainvälisellä tasolla on tärkeää kannustaa, jotta varmistettaisiin niiden mukauttaminen ankarammalle tasolle;

81.

katsoo, että Intian, Korean ja Kaakkois-Aasian maiden kanssa tehtävissä uuden sukupolven vapaakauppasopimuksissa pitäisi olla tasapuolisesti sekä terveys- ja kasvinsuojelutoimia että eläinten hyvinvointia käsittelevä luku;

82.

kehottaa komissiota sisällyttämään eläinten terveyden ja hyvinvoinnin kaikkiin kehitysohjelmiinsa, jotta toimitaan johdonmukaisesti sisäisen lähestymistavan kanssa ja ulotetaan näiden toimintalinjojen tuoma hyöty kumppanuusmaihin;

83.

kehottaa komissiota saattamaan päätökseen eläinlääketieteelliset pöytäkirjat mahdollisten vientimarkkinoiden, kuten Kiinan kanssa;

84.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.