52007PC0323

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 13.6.2007

KOM(2007) 323 lopullinen

2007/0109 (CNS)

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE

Suomessa tietyille määrille siemeniä ja siemenviljaa sallitun tuen tuloksista

Ehdotus

NEUVOSTON ASETUS

asetuksen (EY) N:o 1947/2005 muuttamisesta Suomen siemenille ja siemenviljalle myöntämän kansallisen tuen osalta

(komission esittämä) {SEK(2007) 799}

SISÄLLYSLUETTELO

1. JOHDANTO 3

2. SIEMENTUOTANNON KANSALLINEN TUKIJÄRJESTELMÄ 3

2.1. Viljakasvien siementuotannon tuet 3

2.2. Nurmikasvien siementuotannon tuet 4

2.2.1. Tuotanto 4

2.2.2. Täytäntöönpano 5

2.2.3. Tuen muuttaminen 5

2.2.4. Tuen alueellinen eriyttäminen 5

2.2.5. Tukikelpoisten kasvien lajikkeet (liite V) 6

2.2.6. Puna-apila ( Trifolium pratense L. ) – liite VI, taulukko 1 6

2.2.7. Timotei ( Phleum pratense L. ) – liite VI, taulukko 2 6

2.2.8. Nurminata ( Festuca pratensis huds. ) – liite VI, taulukko 3 6

2.2.9. Koiranheinä ( Dactilis glomerata L. ) – liite VI, taulukko 4 7

2.2.10. Englanninraiheinä ( Lolium perenne L. ) – liite VI, taulukko 5 7

3. SIEMENTUONTI SUOMEEN 7

3.1. Siemenviljan tuonti – liite VII, taulukot 1 ja 2 7

3.2. Nurmikasvien siementen tuonti – liite VII, taulukko 3 8

4. MUUT TUKIJÄRJESTELMÄT SUOMESSA 8

5. KATSAUS NURMIKASVIEN SIEMENTEN TUOTANTOON SUOMESSA JA EU-15:SSÄ 9

6. TILATUKIJÄRJESTELMÄ 9

7. YHTEENVETO JA PÄÄTELMÄT 10

7.1. Oikeusperusta 10

7.2. Järjestelmän soveltaminen 10

7.3. Muut tukijärjestelmät 10

7.4. Tilatukijärjestelmä 10

7.5. Siementen lisääminen muissa maissa 10

7.6. Siemenviljan tuotanto 11

7.7. Tuonti Suomeen 11

8. EHDOTUS 11

Huom.: | Kertomuksessa tarkoitetut liitteet löytyvät kertomukseen oheistetusta komission valmisteluasiakirjasta. (http://ec.europa.eu/agriculture/markets/seeds/index_en.htm) |

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE

Suomessa tietyille määrille siemeniä ja siemenviljaa sallitun tuen tuloksista

1. JOHDANTO

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 2358/71[1] 8 artiklan mukaisesti 9. tammikuuta 2001 tehdyllä komission päätöksellä 2001/60/EY[2] Suomen sallittiin myöntävän tukea siemenviljalle 31. joulukuuta 2005 asti (ks. liite I) ja 9. tammikuuta 2001 tehdyllä komission päätöksellä 2001/61/EY[3] puna-apilan, timotein, nurminadan, koiranheinän ja englanninraiheinän siemenille 31. joulukuuta 2005 asti (ks. liite II).

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1947/2005 8 artiklan 2 kohdan mukaan komissio toimittaa neuvostolle 1. tammikuuta 2006 mennessä Suomen hyvissä ajoin toimittamien tietojen perusteella laaditun kertomuksen tietyille määrille siemeniä ja tietyille määrille siemenviljaa sallitun tuen tuloksista ja liittää siihen tarpeelliset ehdotukset.

Tämä kertomus perustuu Suomen viranomaisten säännöllisesti toimittamiin tietoihin.

2. SIEMENTUOTANNON KANSALLINEN TUKIJÄRJESTELMÄ

Vilja- ja nurmikasvien siementukea saa myöntää yksinomaan Suomen kansalliseen lajikeluetteloon merkityille vilja- ja nurmikasvilajikkeille, joita viljellään ainoastaan Suomessa (lähialueilla viljeltäviä vähäisiä määriä lukuun ottamatta).

Suomella on lupa myöntää siemenviljan tuottajille vuosittain 100 000 tonnin enimmäismäärän rajoissa tukea, joka voi olla enintään 2,523 euroa 100:aa kilogrammaa kohden eli yhteensä enintään 2,523 miljoonaa euroa (ks. liite I).

Nurmikasvien siementuotannon osalta kullekin lajikkeelle on vahvistettu hehtaarikohtainen enimmäistuki tukikelpoisen enimmäispinta-alan rajoissa; tuen enimmäismäärä on 1,814 miljoonaa euroa (ks. liite II).

2.1. Viljakasvien siementuotannon tuet

Siemenviljan tuotanto kasvoi vuosien 2000–2005 aikana 23 % eli 57 309 tonnista 70 531 tonniin.

Samana ajanjaksona ohransiementen tuotanto lisääntyi 62 %, kevätvehnän 163 % ja syysvehnän 70 %. Kauransiementen tuotanto sitä vastoin väheni 32 %, ja rukiinsiementen 10 %.

Taulukossa 1 esitetään Suomen viranomaisilta saadut vuosia 2000–2005 koskevat tiedot.

Taulukko 1 Viljakasvien varmennettu siementuotanto tonneina Suomessa vuosina 2000–2005

Kun tuki vahvistetaan 100:aa kilogrammaa kohden, hehtaarikohtaisen tuen määrän arvioidaan vuosina 2000–2005 olevan keskimäärin 68 euroa/ha, ja suuntaus on kasvava, kuten taulukosta 2 ilmenee.

Taulukko 2 Arvio siemenviljan hehtaarituesta aiempien keskisatojen perusteella, kun tuki on 2,523 euroa/100 kg.

Vuosina 2000–2005 siemenviljantuotannon keskisato on lisääntynyt 44 %, ja hehtaarituen taso on kehittynyt vastaavasti.

Liitteessä III esitetään siemenviljalajikkeet, joille myönnettiin kansallista tukea vuosina 2000–2005. Luettelosta ilmenee, että lajikkeiden (erityisesti ohralajikkeiden) lukumäärä on lisääntynyt huomattavasti.

2.2. Nurmikasvien siementuotannon tuet

2.2.1. Tuotanto

Vuosina 2000–2005 nurmikasvien siementuotanto väheni pääasiassa säävaihtelujen vuoksi 4 685 tonnista vuonna 2001 vain 1 654 tonniin vuonna 2004. Kuten taulukosta 3 ilmenee, vuoden 2004 tuotanto oli kuitenkin huomattavasti edellisten kuuden vuoden 3 163 tonnin keskiarvoa alhaisempi. Tärkein nurmikasvi on timotei.

Taulukko 3 Nurmikasvien varmennettu siementuotanto tonneina Suomessa vuosina 2000–2005

Laji | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | Muutos %:eina 2000/2005 |

Puna-apila | 53 | 125 | 68 | 62 | 4 | 52 | –2% |

Timotei | 2 151 | 3 781 | 3 541 | 2 594 | 1 319 | 1 908 | –11% |

Nurminata | 423 | 732 | 468 | 454 | 318 | 700 | 66% |

Koiranheinä | 6 | 3 | 0 | 2 | 0 | 0 |

Englanninraiheinä | 45 | 44 | 31 | 38 | 13 | 43 | –6% |

Yhteensä | 2 678 | 4 685 | 4 108 | 3 150 | 1 654 | 2 703 | 1% |

Lähde: Suomen viranomaiset |

2.2.2. Täytäntöönpano

Suomen viranomaiset tekivät vuosina 2000–2005 omasta aloitteestaan joitakin muutoksia tukijärjestelmään. Ne muun muassa mukauttivat hehtaaritukea sallitun enimmäispinta-alan ylittyessä ja eriyttivät tukea alueellisesti.

2.2.3. Tuen muuttaminen

Suomen viranomaisten hyväksymä siementen tuotantoala oli vuosina 2000–2005 useaan otteeseen komission päätöksessä 2001/61/EY esitettyä suurempi.

Tuen määrittämiseksi käytettiin kahta menetelmää.

Vuosina 2000–2002 määrärahat laskettiin kertomalla komission päätöksessä vahvistettu enimmäispinta-ala päätöksen mukaisella hehtaarikohtaisella enimmäistuella. Tulo jaettiin hyväksytyllä kansallisella pinta-alalla (joka ylitti sallitun enimmäispinta-alan). Näin saatiin tulokseksi alennettu hehtaarikohtainen tuki.

Vuonna 2003 otettiin käyttöön tukiyksikkökerroin, joka määriteltiin siksi osuudeksi tukihakemuksen kohteena olevasta tukeen oikeuttavasta tukiyksikkömäärästä, jolta tuki maksetaan.

Jos kansallinen enimmäispinta-ala ylittyy, tukeen oikeuttava pinta-ala lasketaan käyttämällä tukiyksikkökerrointa ja vähentämällä lineaarisesti kaikkien hakijoiden hyväksyttyä pinta-alaa.

Jos tukiyksikkökerroin on pienempi kuin yksi, yksittäiselle viljelijälle myönnetään käytännössä tukea ainoastaan osasta kutakin hänen hakemaansa hehtaaria.

2.2.4. Tuen alueellinen eriyttäminen

Vuosina 2004 ja 2005 siemententuottajille maksetun tuen määrä vaihteli alueittain (ks. liite IV). Tukitasoja oli kaksi: yksi taso Etelä-Suomen tukialueille A ja B ja toinen taso pohjoisen Suomen tukialueille C1–C4.

Tukea ryhdyttiin eriyttämään alueellisesti, koska käyttöön otettiin maatalouden ympäristötuen kansallinen lisäosa, jota sovelletaan vain alueilla A ja B. Näin siis myös haluttiin välttää mahdolliset liikakorvaukset.

2.2.5. Tukikelpoisten kasvien lajikkeet (liite V)

Hyväksyttyyn kansalliseen tukeen kelpaavien kasvilajien lajikkeiden lukumäärä lisääntyi huomattavasti vuosina 2000–2005 erityisesti timotein ja puna-apilan osalta.

Liitteessä VI esitetään tukea saavien lajien kehitys, tuotantoa koskevia tietoja, tarkastuksen jälkeen hyväksytyt pinta-alat, sadot, enimmäistukea vastaavat pinta-alat ja hehtaarikohtaiset tuet vuosina 2000–2004. Seuraavat kappaleet perustuvat näiden tietojen analyysiin. Vertailukohtana on käytetty EU15:n keskisatoa, joka esitetään liitteessä VIII olevassa taulukossa 1.

2.2.6. Puna-apila (Trifolium pratense L.) – liite VI, taulukko 1

Puna-apilan kokonaistuotantomäärä vaihteli Suomessa vuosina 2000–2005 huomattavasti vuonna 2001 tuotetuista 125 tonnista 4 tonniin vuonna 2004. Tuotannonlasku johtuu pääasiassa satojen jyrkästä pienenemisestä (188 kilosta/ha 10 kiloon/ha) ja vähäiseltä osin pinta-alan pienenemisestä.

EU15:ssä keskisato vaihteli vuosina 2000–2005: se oli 260 kg/ha vuonna 2004 ja 380 kg/ha vuonna 2000.

Lisäksi tarkastusten jälkeen hyväksytty pinta-ala oli sallittua enimmäispinta-alaa suurempi vuosina 2001 ja 2002, jolloin hehtaarikohtaista tukea alennettiin.

2.2.7. Timotei (Phleum pratense L.) – liite VI, taulukko 2

Myös timotein tuotanto vaihteli vuosina 2000–2005: se oli 3 781 tonnia vuonna 2001 ja 1 319 tonnia vuonna 2004. Tuotantomäärien erot johtuivat sekä sadon että pinta-alan vaihteluista. Vuonna 2001 sato oli 527 kg/ha ja vuonna 2004 vain 236 kg/ha.

EU-15:n keskisato vuosina 2000–2005 välillä 280–530 kg/ha. Timotein satoluvut samoina vuosina Suomessa olivat varsin samanlaiset kuin EU-15:n keskiluvut.

Tarkastuksen jälkeen hyväksytty timotein tuotantoalue oli koko ajanjaksolla suurempi kuin komission päätöksessä 2001/61/EY sallittu enimmäispinta-ala, erityisesti vuosina 2001, 2002 ja 2003, jolloin se ylitti sallitun pinta-alan yli 40 prosentilla.

Sallitun enimmäispinta-alan ylittämisen vuoksi hehtaarikohtaista tukea alennettiin vuosina 2000–2002. Vuodesta 2003 alkaen on sovellettu tukiyksikkökerrointa, joka oli 0,70 vuonna 2003, 0,89 vuonna 2004 ja 0,97 vuonna 2005.

2.2.8. Nurminata (Festuca pratensis huds.) – liite VI, taulukko 3

Nurminadan tuotanto on vaihdellut 732 tonnista vuonna 2001 vain 318 tonniin vuonna 2004.

Vuosien 2000–2005 satoluvut vaihtelivat hieman, 444 kilosta/ha vuonna 2001 noin 200 kiloon/ha vuonna 2004.

EU-15:n keskisato vuosina 2000–2005 vaihteli välillä 530–750 kg/ha.

Lisäksi tarkastusten jälkeen hyväksytty pinta-ala oli kaikkina vuosina sallittua enimmäispinta-alaa suurempi; vuonna 2003 ylitys oli jopa yli 44 %.

Vuosina 2000–2002 tukea alennettiin. Sen jälkeen on käytetty tukiyksikkökerrointa, joka oli 0,68 vuonna 2003, 0,75 vuonna 2004 ja 0,74 vuonna 2005.

2.2.9. Koiranheinä (Dactilis glomerata L.) – liite VI, taulukko 4

Koiranheinän tuotanto vaihteli vuoden 2000 kuudesta tonnista nollaan tonniin vuosina 2004 ja 2005.

Vuonna 2003 koiranheinästä saatu sato oli 339 kg/ha, vuonna 2002 ainoastaan 23 kg/ha.

EU-15:n keskisato vaihteli vuosina 2000–2005 välillä 790–1 020 kg/ha.

Vuosina 2000–2003 koiranheinän siementen hyväksytty tuotantopinta-ala oli komission päätöksessä 2001/61/EY vahvistetun enimmäispinta-alan puitteissa; vuosina 2004 ja 2005 hyväksyttyä pinta-alaa ei ollut. Sen vuoksi hehtaarikohtaisen tuen määrä pysyi vuosina 2000–2003 muuttumattomana.

Kiinnostus koiranheinän tuotantoon on selkeästi hiipumassa.

2.2.10. Englanninraiheinä (Lolium perenne L.) – liite VI, taulukko 5

Englanninraiheinän tuotanto vaihteli 45 tonnista vuonna 2000 13 tonniin vuonna 2004.

Vuonna 2001 sato oli Suomessa 651 kg/ha, ja vuonna 2004 vain 180 kg/ha.

EU-15:n keskisato vaihteli vuosina 2000–2005 välillä 1 090–1 510 kg/ha.

Tarkastuksen jälkeen vuosina 2000–2005 hyväksytyt pinta-alat olivat komission päätöksessä vahvistetun enimmäispinta-alan puitteissa. Hehtaarikohtaista tukea ei muutettu, ja sen määrä oli suurin mahdollinen.

3. SIEMENTUONTI SUOMEEN

3.1. Siemenviljan tuonti – liite VII, taulukot 1 ja 2

Siemenviljan tuonti lisääntyi 39 tonnista vuonna 2000 118 tonniin vuonna 2004, mutta laski viiteen tonniin vuonna 2005 (liite VII, taulukko 1).

Vuonna 2000 tuonnin osuus tuotannosta oli 0,07 % ja vuonna 2005 vielä pienempi.

Suomen markkinoilla saatavilla olleen varmennetun siemenviljan kokonaismäärä (kotimainen tuotanto ja tuonti; siemenviljaa ei viety) oli 57 347 tonnia vuonna 2000 ja 70 536 tonnia vuonna 2005 (liite VII, taulukko 2).

Siemenviljan tuonti Suomeen on kasvanut hieman tietyllä osalla asianomaista ajanjaksoa; vuonna 2003 havaittiin äkillinen tilapäinen nousu. Tuonnin osuus Suomen markkinoilla saatavilla olleen siemenviljan kokonaismäärästä on kuitenkin ollut hyvin vähäinen (myös vuonna 2003).

3.2. Nurmikasvien siementen tuonti – liite VII, taulukko 3

Nurmikasvien siementen tuonti vähentyi huomattavasti vuosina 2000–2005. Tuonnin kokonaismäärä laski 79 % eli 712 tonnista vuonna 2000 152 tonniin vuonna 2005. Vuonna 2002 tuontimäärä oli ennätyksellinen alhainen, 142 tonnia. Lasku johtui lähinnä timotein ja nurminadan siementen tuonnin vähenemisestä.

Nurmikasvien varmennettuja siemeniä tuotettiin vuosina 2000–2005 Suomessa siten, että vuonna 2000 määrä oli 2 678 tonnia ja vuonna 2005 2 703 tonnia. Tuonnin osuus kansallisesta nurmikasvien siementen tuotannosta oli 27 % vuonna 2000, 5 % vuonna 2003 ja 6 % vuonna 2005.

Liitteessä VII olevaan taulukkoon 4 sisältyvistä, tuonnin kasvua vuonna 2004 koskevista tiedoista ilmenee, että tuonnilla korvattiin osittain saman vuoden kotimaisen tuotannon vähäisyys. Niinpä voidaankin olettaa, että Suomen markkinoille tarkoitettuja siemeniä voidaan kasvattaa Suomen ulkopuolella.

Koska nurmikasvien siementen kotimainen tuotanto voidaan korvata tuontisiemenillä kotimaisen tuotannon ollessa vähäistä, kotimaisen tuotannon voidaan katsoa kilpailevan samoilla markkinoilla tuonnin kanssa.

4. MUUT TUKIJÄRJESTELMÄT SUOMESSA

Liittymisasiakirjaan perustuvat tukijärjestelmät

Suomessa ja Ruotsissa on otettu liittymisasiakirjan 142 artiklan nojalla käyttöön pitkäaikainen kansallinen tukijärjestelmä, josta myönnetään korvauksia ilmasto-olosuhteiden vuoksi (ns. pohjoinen tuki). Suomessa järjestelmää sovelletaan alueilla C1–C4 (ks. liite IV), ja korvauksen määrä lisääntyy sitä mukaa, mitä kauemmas pohjoiseen mennään. Tätä luonnonhaittakorvausta maksetaan eläin- tai hehtaarikohtaisesti tai alueilla C3 ja C4 teurastuspalkkiona.

Alueilla A ja B voidaan väliaikaisesti myöntää alenevaa kansallista tukea kotieläintaloudelle ja puutarhatuotannolle tukijärjestelmässä, joka perustuu liittymisasiakirjan 141 artiklaan (ks. liite IV). Tuen muodot ovat investointituki, jonka intensiteetti on tavanomaista korkeampi, sekä tulotuki.

Muut tukijärjestelmät

Edellä mainittujen tukijärjestelmien lisäksi Suomessa maksettiin myös maatalouden ympäristötuen kansallista lisäosaa. Liittymissopimuksen 141 artiklaan perustuvassa päätöksessä sallitaan maatalouden ympäristötoimenpiteisiin myönnettävän tukea kannustimina, jotka voivat olla enintään 130 % perustuesta. Lajeittain vaihtelevia kannustimia maksettiin yhteisrahoitettujen maatalouden ympäristötukien lisäksi.

Lisäksi maaliskuussa 2005 hyväksyttiin kansallinen epäsuotuisten alueiden LFA-tuki. Järjestelmässä voidaan myöntää perustukea ja joissakin tapauksissa lisätukea alueille, jotka ovat kelpoisia yhteisrahoitettuihin luonnonhaittakorvauksiin. Nämä tuet maksetaan yhteisrahoitettujen luonnonhaittakorvausten lisäksi.

Liitteessä XI esitetään lyhyt yhteenveto eri järjestelmistä saatavista tuista (siementuotannon kansallista tukea lukuun ottamatta), joita viljelijä voi saada vuonna 2005.

5. KATSAUS NURMIKASVIEN SIEMENTEN TUOTANTOON SUOMESSA JA EU-15:SSÄ

Liitteessä VIII esitetään nurmikasvien siementen tuotannon keskihinnat ja -sadot EU-15:ssä vuosina 2000–2005. Siinä myös verrataan tietoja Suomea koskeviin tietoihin.

Yhteenvedon perusteella voidaan todeta seuraavaa:

- siemensadot ovat Suomessa pääasiassa alhaisemmat kuin EU-15:ssä lukuun ottamatta timoteitä, jonka sadot ovat keskimäärin samantasoiset (liite VIII, taulukko 1);

- keskihinnat ovat Suomessa yleensä EU-15:n keskihintaa korkeammat, erityisesti puna-apilan osalta (liite VIII, taulukko 2);

- siementuotannosta Suomen markkinoilla saatavat tulot ovat yleensä alhaisemmat kuin EU-15:n keskiarvo (liite VIII, taulukko 3);

- siementuotannon hehtaarikohtainen tuki (mukaan luettuina EU:n ja kansalliset tuet) on Suomessa vuosina 2000–2004 keskimäärin huomattavasti korkeampi kuin EU-15:ssä, koiranheinää lukuun ottamatta (liite VIII, taulukko 6);

- siementuotannosta saatavat hehtaarikohtaiset tulot (mukaan luettuina markkinat ja tuet) ovat Suomessa vuosina 2000–2004 keskimäärin useimpina vuosina korkeammat kuin EU-15:ssä puna-apilan ja timotein osalta mutta yleensä alhaisemmat kuin EU-15:ssä nurminadan ja englanninraiheinän osalta. Koiranheinää koskevat tiedot Suomesta ovat riittämättömät, jotta niitä voitaisiin verrata EU-15:n lukujen kanssa (liite VIII, taulukko 7).

6. TILATUKIJÄRJESTELMÄ

Suomi ryhtyi vuoden 2006 alussa soveltamaan tilatukijärjestelmää ja otti käyttöön alueellisen yhdistelmämallin. Maa jaetaan kolmeen alueeseen ja noin 80 % YMP-tuesta siirretään alueelliseen tasatukeen. Jotkin tuet pidetään tuotantoon sidottuina ja ne maksetaan tasatuen lisäosana. Tarkoituksena on alentaa lisäosien määrää asteittain vuoteen 2016 mennessä, jolloin ryhdytään soveltamaan kaikilla aloilla pelkästään tasatukea.

Kaikki peltokasvituet ja yhteisön siementuet irrotetaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 99 artiklan mukaisesti kokonaan tuotannosta timoteitä ( Phleum Pratense L.) lukuun ottamatta. Kun timotein tuotantotuki säilytetään tuotantomääriin sidottuna, sen siementen tuotantotaso pysyy Suomessa hyvin todennäköisesti korkealla.

7. YHTEENVETO JA PÄÄTELMÄT

7.1. Oikeusperusta

Liittymisasiakirjan nojalla annetun perusasetuksen säännös, jonka mukaan Suomi voi myöntää kansallista tukea, on siirtymäkauden toimenpide, koska sen mukaan komissio toimittaa neuvostolle paitsi kertomuksen myös liittää siihen kansallista tukijärjestelmää koskevat ”tarpeelliset ehdotukset”.

7.2. Järjestelmän soveltaminen

Suomi voi myöntää viljelijöille tukea pinta-alaa ja tuen määrää koskevien enimmäismäärien puitteissa, jotka vahvistetaan päätöksissä 2001/60/EY ja 2001/61/EY.

Vuosina 2000–2002 tukea myönnettiin koko tuotantoalalle, joka joskus ylitti sallitun pinta-alan, minkä vuoksi tukia alennettiin. Vuoden 2002 jälkeen on sovellettu tukiyksikkökerrointa.

7.3. Muut tukijärjestelmät

Useimpien 4 luvussa lueteltujen järjestelmien – liittymisasiakirjan 141 artiklaan perustuvaa järjestelmää lukuun ottamatta – tarkoituksena on ensisijaisesti maksaa Suomen viljelijöille korvausta vaikeiden ilmasto-olosuhteiden vuoksi.

Sen vuoksi monien näiden järjestelmien ja siementuotannon kansallisen tukijärjestelmän tarkoitukset ovat samat, ja on ilmeistä, että ilmasto-olosuhteiden vuoksi käyttöönotetut tukijärjestelmät ovat kumuloituvia. Koska tukijärjestelmillä on sama tavoite, on tarpeen tarkastella uudelleen siementuotannon kansallisen tukijärjestelmän (jota on sovellettu jo 12 vuoden ajan) ja muiden tukijärjestelmien suhdetta.

7.4. Tilatukijärjestelmä

Suomi soveltaa 1. tammikuuta 2006 alkaen alueellista yhdistelmämallia, jossa yhteisön peltokasvi- ja siementuet irrotetaan tuotantomääristä timoteitä lukuun ottamatta. Jos siementuotannon kansallisen tukijärjestelmän soveltamista jatkettaisiin määrittämättömän ajan, se tarkoittaisi sitä, että siemenalan tuet sidottaisiin pysyvästi uudelleen tuotantomääriin; näin vuoden 2003 uudistuksella saavutetut edut saattaisivat kumoutua. Tällä voisi olla vaikutusta myös WTO:n suhteen.

Timotein siementen lisäystoiminta on Suomessa lähes optimaalisella tasolla, ja se tapahtuu suhteellisen kilpailukykyisissä olosuhteissa. Kun timotein tuotantotuki säilytetään tuotantomääriin sidottuna, sen siementen tuotantotaso pysyy Suomessa hyvin todennäköisesti korkealla.

7.5. Siementen lisääminen muissa maissa

Sen perusteella, että nurmikasvien siementen tuonti lisääntyi vuonna 2004, jolloin kotimainen tuotanto romahti, ja että siemenviljan tuonti äkillisesti nousi vuonna 2003, Suomen markkinoille ja sen erityisiin ilmasto-olosuhteisiin tarkoitettuja nurmi- ja viljakasvien siemeniä lienee mahdollista lisätä Suomen ulkopuolella.

7.6. Siemenviljan tuotanto

Siemenviljan tuotanto oli vuosina 2000–2005 kasvusuuntainen. Lisäksi siemenviljantuotannon keskituotos on lisääntynyt 44 %, ja hehtaarituen taso on kehittynyt vastaavasti.

Kansallista tukea vuosina 2000–2005 saaneiden lajikkeiden määrä on myös noussut huomattavasti.

7.7. Tuonti Suomeen

Vuosina 2000–2005 tuotiin erittäin vähän siemenviljaa. Tuontimäärät nousivat hieman kyseisenä ajankohtana, mutta laskivat vuonna 2005 hyvin alhaiselle tasolle.

Nurmikasvien siementen tuontimäärät vähenivät 79 % vuosina 2000–2005 ja vastasivat kuutta prosenttia kotimaisesta tuotannosta.

Koska kotimainen tuotanto voidaan sen ollessa vähäistä korvata tuonnilla, kotimaisen tuotannon voidaan katsoa kilpailevan tuonnin kanssa samoilla markkinoilla.

Sen vuoksi ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että siementuotannon kansallinen tuki toimisi esteenä siementen tuonnille, koska se lisää keinotekoisesti suomalaisen siementuotannon kilpailukykyä suhteessa muista jäsenvaltioista tuotaviin siemeniin.

8. EHDOTUS

Liitteenä on ehdotus neuvoston asetukseksi, joka perustuu tämän kertomuksen päätelmiin.

Ehdotetut toimenpiteet eivät vaikuta Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon.

PERUSTELUT

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1947/2005 8 artiklan 2 kohdan mukaan komissio toimittaa neuvostolle kertomuksen Suomessa tietyille määrille siemeniä ja siemenviljaa sallitun tuen tuloksista ja liittää siihen tarpeelliset ehdotukset.

Nurmi- ja viljakasvien siementuotannolle Suomessa myönnettävän tuen tuloksia koskevat havainnot esitetään Suomessa tietyille määrille siemeniä ja siemenviljaa sallitun tuen tuloksista laaditussa kertomuksessa. Kertomuksessa kuvataan nurmi- ja viljakasvialan kehitystä Suomessa vuosina 2000–2005.

Ottaen huomioon, että on olemassa myös muita tukijärjestelmiä, joista myönnetään suomalaisille viljelijöille korvausta ilmasto-olosuhteiden vuoksi, että on tarpeen estää kaksinkertaiset korvaukset ja että kansallinen tukijärjestelmä saattaa vääristää kilpailua, ehdotetaan, että Suomelta poistetaan mahdollisuus myöntää kansallista nurmi- ja viljakasvien tuotantotukea vuodesta 2011 alkaen, lukuun ottamatta timotein siemeniä, joiden tuki on lakkautettu vuodesta 2006 alkaen. Sen vuoksi olisi muutettava siemenalan yhteisestä markkinajärjestelystä ja asetusten (ETY) N:o 2358/71 ja (ETY) N:o 1674/72 kumoamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1947/2005 8 artiklan 2 kohtaa.

2007/0109 (CNS)

Ehdotus

NEUVOSTON ASETUS

asetuksen (EY) N:o 1947/2005 muuttamisesta Suomen siemenille ja siemenviljalle myöntämän kansallisen tuen osalta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 36 artiklan ja 37 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon[4],

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Siemenalan yhteisestä markkinajärjestelystä ja asetusten (ETY) N:o 2358/71 ja (ETY) N:o 1674/72 kumoamisesta 23 päivänä marraskuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1947/2005[5] 8 artiklan 2 kohdan mukaan Suomi voi myöntää komission suostumuksella tukia tietyille määrille siemeniä ja siemenviljaa, jotka on tuotettu yksinomaan Suomessa sen erityisten ilmasto-olosuhteiden vuoksi.

(2) Komissio on esittänyt neuvostolle Suomen toimittamien tietojen perusteella laaditun kertomuksen[6] asetuksen (ETY) N:o 1947/2005 8 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti. Kertomus osoittaa, että Suomen siementen ja siemenviljan tuottajat voivat saada tukea myös muista tukijärjestelmistä, joista myönnetään suomalaisille viljelijöille korvausta ilmasto-olosuhteiden vuoksi.

(3) Kertomuksen mukaan Suomen siemenviljan tuotanto on nousussa, ja siemenviljan tuontimäärät pienet verrattuina kotimaiseen tuotantoon. Lisäksi kertomuksesta käy ilmi, että kotimaisen siementuotannon laskiessa tuonti on lisääntynyt ja päinvastoin, mistä voidaan päätellä, että kotimaiset siemenet on mahdollista korvata tuontisiemenillä ja että Suomen myöntämä kansallinen tuki voi vääristää kilpailua tuontituotteiden kanssa.

(4) Lisäksi timotein siementen lisäystoiminta on Suomessa lähes optimaalisella tasolla ja se tapahtuu kilpailukykyisissä olosuhteissa. Kun timotein tuotantotuki säilytetään tuotantomääriin sidottuna, se toimii Suomessa kannustimena tuottaa timotein siemeniä. Timotein siementen kansallinen tuki olisi sen vuoksi lakkautettava.

(5) Edellä mainitun perusteella ja yhtenäismarkkinoiden tehokkaan toiminnan varmistamiseksi on aiheellista poistaa Suomelta mahdollisuus myöntää kansallista tukea siemenille ja siemenviljalle. Jotta suomalaisilla viljelijöillä olisi kuitenkin mahdollisuus valmistautua tilanteeseen, jossa kansallista tukea ei myönnetä, siementen ja siemenviljan tuotantoon olisi timotein siemeniä lukuun ottamatta myönnettävä tukea viimeisen ylimääräisen siirtymäkauden ajan, jonka päätyttyä kyseinen tuki lakkautetaan.

(6) Jotta kansallisesta tukijärjestelmästä voidaan tehdä välivaiheen tarkastelu, Suomelta olisi edellytettävä yksityiskohtaista kertomusta myönnetyn kansallisen tuen tuloksista.

(7) Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1947/2005 olisi muutettava,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Korvataan asetuksen (EY) N:o 1947/2005 8 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2. Suomi voi komission suostumuksella myöntää tukia enintään satovuoteen 2010 asti, mainittu satovuosi mukaan luettuna, tietyille määrille siemeniä ja siemenviljaa, jotka on tuotettu yksinomaan Suomessa, timotein ( Phleum pratense L.) siemeniä lukuun ottamatta.

Suomen on toimitettava komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2008 yksityiskohtainen kertomus sallitun tuen tuloksista.”

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä .

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

[1] EYVL 246, 5.11.1971, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1782/2003 (EUVL L 270, 21.10.2003, s. 1). Kumottu ja korvattu neuvoston asetuksella (EY) N:o 1947/2005 (EUVL L 312, 29.11.2005, s. 3).

[2] EYVL 21, 23.1.2001, s. 17.

[3] EYVL 21, 23.1.2001, s. 18.

[4] EUVL C ..., ..., s. ...

[5] EUVL 312, 29.11.2005, s. 3.

[6] KOM(2007) …