52007DC0794

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 12.12.2007

KOM(2007) 794 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Ydinlaitosten käytöstäpoistoon sekä käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoon tarkoitettujen varojen käyttöä koskeva toinen kertomus {SEK(2007) 1654}

SISÄLLYSLUETTELO

1. TAUSTA 3

2. MENETELMÄT 3

2.1. Käytöstäpoiston rahoitusta käsittelevä työryhmä 3

2.2. Selvitykset 4

2.3. Unionin yhteistyö ulkopuolisten tahojen kanssa 4

3. TULOKSET 4

3.1. Ydinlaitosten käytöstäpoisto 5

3.2. Lainsäädäntöön, instituutioihin ja menettelyihin liittyvät näkökohdat 6

3.3. Käytöstäpoistorahastot 6

3.4. Kustannusarvio ja varojen riittävyys 7

3.5. Varojen käyttö 8

3.6. Uudet ydinvoimalat 8

3.7. Avoimuus 9

3.8. Jatkotoimet 9

4. PÄÄTELMÄT 10

1. TAUSTA

Komissio esitteli lokakuussa 2004 Euroopan parlamentille ensimmäisen ydinvoimaloiden käytöstäpoistoon tarkoitettujen varojen käyttöä koskevan kertomuksensa[1]. Osasyynä kertomuksen laatimiseen oli huoli turvallisuusnäkökohdista siinä tapauksessa, ettei riittäviä käytöstäpoistovaroja olekaan tarvittaessa saatavilla, sekä huoli mahdollisesta varojen väärinkäytöstä ja kilpailua vääristävästä vaikutuksesta.

Vuoden 2004 kertomus sai hyvän vastaanoton, ja sai myös Euroopan parlamentin laatimaan asiasta oman valiokunta-aloitteisen mietintönsä[2]. Mietinnössä myönnettiin, että käytöstäpoisto on monitahoinen kysymys, ja että eteneminen esiin nostettujen näkökohtien suhteen vaatii perusteellisempaa tietoa. Komissio on tämän johdosta toteuttanut laajan kuulemismenettelyn, johon kuului useita riippumattomia teknisiä selvityksiä (näistä yhteen sisältyi yksityiskohtainen kyselylomake), sekä jäsenvaltioiden asiantuntijoiden perusteellinen kuuleminen.

Jäsenvaltioiden asiantuntijoita kuultuaan ja aihetta koskevaa tutkimustietoaan hyödynnettyään komissio antoi lisäksi vuonna 2006 suosituksen[3] käytöstäpoistoon tarkoitettujen varojen hallinnoinnista. Tässä toisessa kertomuksessa verrataan komission normaalin toimintatavan mukaisesti EU:n ydinvoima-alan toimijoita ja jäsenvaltioiden rahoituskäytäntöjä komission suosituksessa annettuihin ohjeisiin.

2. MENETELMÄT

Jäsenvaltioiden kuulemista ja käytössään olevan tiedon laatua parantaakseen komissio perusti vuonna 2004 tilapäisen käytöstäpoiston rahoitusta käsittelevän asiantuntijaryhmän. .

2.1. Käytöstäpoiston rahoitusta käsittelevä työryhmä

Työryhmä on avustanut Euroopan komissiota

1. auttamalla lisäämään ydinvoimaloiden käytöstäpoistoon liittyvien menettelytapojen ja strategioiden sekä niihin liittyvien tehtävien ja toimien tuntemusta;

2. tarjoamalla ajan tasalla olevaa tietoa käytöstäpoistoon liittyvien kulujen arvioinnista ja varojen hallinnoinnista;

3. tutkimalla tapoja, joilla yhteistyötä voidaan syventää ja toimintatapoja yhtenäistää koko Euroopan tasolla.

Käytöstäpoiston rahoitusta käsittelevä työryhmä kokoontui kahdesti ja keskusteli kansallisista lähestymistavoista. Työryhmää kuultiin komission vuoden 2006 käytöstäpoiston rahoitusta käsittelevää suositusta3 laadittaessa.

2.2. Selvitykset

Teknisissä selvityksissä kiinnitettiin huomiota lukuisiin ydinlaitosten käytöstäpoistoon liittyviin näkökohtiin, ja niistä saatiin tämän kertomuksen kannalta olennaisen tärkeää tietoa. Tutkimukset käsittelivät seuraavia aiheita:

- Ydinlaitosten käytöstäpoistotavan valintaan vaikuttavien tekijöiden erittely;

- Käytöstäpoiston rahoitustavat Euroopan unionissa;

- Kartoitus käytöstäpoistoon liittyvistä parhaista käytännöistä;

- Ydinlaitosten käytöstäpoistoon liittyvien ympäristöä koskevien sekä taloudellisten ja yhteiskunnallisten näkökohtien erittely.

Näistä selvityksistä laaditut tärkeimmät raportit ovat luettavissa komission Internet-sivulla[4].

Jäsenvaltiot vastasivat tietojen toimittavista koskeviin pyyntöihin ja erityisesti kyselylomakkeeseen vaihtelevasti, mikä toisinaan vaikutti tutkimuksen päätelmiin. Tästä kerrotaan tarkemmin tämän kertomuksen alaluvussa 3.7.

2.3. Unionin yhteistyö ulkopuolisten tahojen kanssa

Komissio on jatkanut yhteistyötään kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n sekä OECD:n alaisen ydinenergiajärjestö NEA:n kanssa niiden ydinlaitosten käytöstäpoistoon erikoistuneiden ryhmien TEGDE:n[5] ja WPDD:n[6] kautta.

Atomienergiakysymyksiä käsittelevän neuvoston työryhmän alaisuudessa tapahtuvan neuvoston kuulemisprosessin yhteydessä ydinturvallisuutta käsittelevä työryhmä perusti uuden työryhmän. Komission yksiköt ovat ottaneet aktiivisesti osaa tämän uuden ryhmän työhön, joka perustui suurimmalta osaltaan alaluvussa 2.2. mainitun komission kyselylomakkeen avulla saatuihin tietoihin.

3. TULOKSET

Vuoden 2004 kertomuksen loppupäätelmien mukaan käytöstäpoiston menetelmät ja rahoitustavat vaihtelivat eri jäsenvaltioissa huomattavasti, ja komission viimeisten kahden vuoden aikana tekemä työ on edelleen vahvistanut tätä käsitystä. Vaikka toimintatapojen yhtenäistämisellä voi olla huomattavan myönteisiä poliittisia vaikutuksia, kaikille samaa vaihtoehtoa tarjoavan lähestymistavan mahdollisiin seurauksiin on kiinnitettävä huomiota.

Komission työ on lisännyt luottamusta siihen, että jäsenvaltiot perustavat ja hallinnoivat käytöstäpoistoon tarkoitettuja rahastoja vastuullisella tavalla. Esimerkkejä mainitsemisen arvoisista hyvistä käytännöistä on paljon: esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa periaate, jonka mukaan saastuttajan on maksettava, on kirjattu kansalliseen lainsäädäntöön. Ranskan vuonna 2006 hyväksytty laki tarjoaa toisen, uudemman esimerkin siitä, miten valtio voi ottaa huomioon kansalaisissa epävarmuutta aiheuttavan ydinvoimateollisuuden puolen.

Komission työssä on myös kiinnitetty huomiota erilaisiin huolenaiheisiin. Tulokset on esitelty alla. Hakasulkeiden sisällä olevat numerot viittaavat käytöstäpoiston rahoitusta käsittelevän suosituksen3 kohtiin.

3.1. Ydinlaitosten käytöstäpoisto

Kaikissa jäsenvaltioissa käytöstäpoiston menetelmistä päätetään vasta, kun on arvioitu lukuisia asiaan vaikuttavia tekijöitä alkaen kustannuksista ja jätteen sijoituslaitosten saatavuudesta päätyen sosiaalisiin vaikutuksiin. Yhdessäkään tapauksessa johonkin tiettyyn käytöstäpoistomenetelmään ei ole päädytty sen vuoksi, että tarvittava rahoitus puuttuu. On kuitenkin huomattava, että useiden laitosten tapauksessa varoaikaa on voitu huomattavasti lyhentää, kun rahoitusta on saatu lisää. Eräissä jäsenvaltioissa käytöstäpoistomenetelmästä päättää viranomainen, kun taas toisissa päätöksen tekee, luonnollisesti virallisen hyväksynnän jälkeen, laitoksen omistava taho.

Menetelmät on jaettu kolmeen perusluokkaan: välittömään käytöstäpoistoon, vaiheistettuun käytöstäpoistoon sekä laitoksen pitkäaikaiseen eristämiseen. Viimeksi mainittua pidetään mahdollisena vaihtoehtona, muttei varsinaisesti suunniteltuna toimintatapana yhdessäkään EU:n alueella sijaitsevassa ydinlaitoksessa. Valittua menetelmää sovelletaan jäsenvaltioissa usein eri tavoin, ja vaiheistetussa käytöstäpoistossa varoajan pituus vaihtelee: pisin varoaika on Yhdistyneen kuningaskunnan kaasujäähdytteisillä grafiittireaktoreilla, joiden alue puhdistetaan lopullisesti 130 vuotta laitoksen sulkemisen jälkeen. Vaikka Yhdistyneen kuningaskunnan menettelytapa on virallisesti valittu radioaktiivisesta hajoamisesta saatavan hyödyn takia, on huomattava, että käytöstäpoistosta nykyään vastaava äskettäin muodostettu julkinen laitos (Nuclear Decommissioning Agency, NDA) on virallisesti ilmoittanut tavoitteekseen varoajan lyhentämisen kahteenkymmeneenviiteen vuoteen. Eräissä muissa jäsenvaltioissa toteutetaan välitöntä käytöstäpoistoa koskeva strategia suhteellisen pitkän ajan kuluessa (esimerkkeinä Italia ja Ranska).

Jäsenvaltioiden antaman tiedon perusteella on selvää, että ydinvoimalaitosten käytöstäpoisto ja jätehuolto tullaan suorittamaan niin, ettei työntekijöiden tai väestön terveyttä ja turvallisuutta vaaranneta tarpeettomasti [3 jakson 1 ja 2 kohta].

Mitä tahansa jäsenvaltioiden valitsemaa käytöstäpoistomenetelmää sovellettaessa laitoksen toiminnanharjoittajan varaaman rahoituksen riittämättömyys saattaa vaarantaa aiheuttajaperiaatteen soveltamisen [3 jakson 3 kohta]. Lisäksi seurauksena saattaa olla perustelematon taloudellinen etu, joka valtiontukeen verrattavalla tavalla johtaa sähköntuottajien välisen kilpailun vääristymiseen.

Eräissä jäsenvaltioissa, kuten Tšekissä, Unkarissa ja Alankomaissa, on menetelmäksi valittu vaiheistettu käytöstäpoisto. Vaikka menetelmän valinta ei monien arvioiden mukaan juurikaan vaikuta kokonaiskustannuksiin, heti voimalan sulkemisen jälkeen tarvittava rahasumma on vaiheistetussa käytöstäpoistossa pienempi kuin välittömässä käytöstäpoistossa. On kuitenkin olennaisen tärkeää huolehtia siitä, että valitulla varainhoitotavalla voidaan taata riittävien varojen saatavuus tarvittaessa. Eräissä muissa maissa on tapahtunut merkittävää kehitystä: Yhdistyneessä kuningaskunnassa NDA aikoo lyhentää varoaikaa yli sadasta vuodesta kahteenkymmeneenviiteen vuoteen. Sekä Slovakia että Bulgaria ovat kumpikin ilmoittaneet aikovansa siirtyä käyttämään välitöntä käytöstäpoistostrategiaa vaiheistetun sijasta, tai, esimerkiksi Kozloduy 1–4:n tapauksessa, näiden kahden strategian välimuotoa. Tällaisissa tapauksissa muun kuin toiminnanharjoittajan varoista tuleva rahoitus on olennaisen tärkeä tekijä menetelmän valinnassa, ja pitkän ajan rahoitusvarmuuden edelleen kehittäminen vaikuttaisi olevan suotavaa.

3.2. Lainsäädäntöön, instituutioihin ja menettelyihin liittyvät näkökohdat

Kaikissa jäsenvaltioissa on voimassa selkeä laki, joka määrää käytöstäpoistorahaston perustamisesta. Rahaston hallinnointia ja käyttöä koskevat säännökset vaihtelevat. Ranskassa säädettiin vuonna 2006 uusi käytöstäpoistorahastoa koskeva laki, joka antaa hyvän esimerkin parhaasta käytännöstä ja jonka perusteluissa mainitaan Euroopan komission tätä asiaa koskeva työ.

Kaikissa jäsenvaltioissa on perustettu kansallinen elin [4 jakson 6 kohta], joka arvioi käytöstäpoistorahaston hallinnointia ja kustannusarvioiden paikkansapitävyyttä. Näiden elinten tehtäviä esitellään kuitenkin harvoin yksityiskohtaisesti. Tämä prosessi on edelleen kehitysvaiheessa, ja sitä on syytä seurata tarkkaan komission suosituksessa mainituissa kansallisissa kertomuksissa. Näin varmistetaan arvioinnin ja seurannan tehokkuus.

3.3. Käytöstäpoistorahastot

Useimmat käytöstäpoistorahastot ovat erillisiä rahastoja [5 jakson 8 kohta], joiden varat kootaan voimalan käyttöaikana tapahtuvan ydinvoimatoiminnan perusteella, ensisijaisesti erityisen maksun muodossa. Käytännöstä on kuitenkin useita huomionarvoisia poikkeuksia:

- Useissa jäsenmaissa käytöstäpoiston ja jätehuollon rahoitus saadaan useammasta kuin yhdestä järjestelmästä. Näin tapahtuu esimerkiksi Italiassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Slovakiassa, Bulgariassa ja Liettuassa.

- Saksassa varoja säilyttävät ja hallinnoivat kaupalliset toimijat itse. On huomattava, että vaikka monet osapuolet ovat aiemmin kritisoineet saksalaisten laitosten ylläpitämää järjestelmää, tällä rahastonhallintamallilla on kuitenkin voitu tehokkaasti koota riittävät varat käytöstäpoistoa varten.

- Yhteisomistustapauksissa rahoituskysymykset vaativat erityisratkaisuja, varsinkin silloin, kun omistajat ovat eri jäsenvaltioista. Erityisen merkillepantava on esimerkiksi Slovakian tapaus, jossa italialainen ENEL on ostanut Slovenske Elektrarnen, tai Kroatian ja Slovenian yhteisesti omistama Krskon ydinvoimala. Jälkimmäisessä tapauksessa rahasto kärsii varojen puutteesta, koska Kroatiasta puuttuu tähän tarkoitettu rahasto. Tulevaisuudessa rahoituskysymyksiin on kiinnitettävä huomiota erityisesti silloin, kun suunnitellaan useiden maiden yhteisomistuksessa olevia uusia voimaloita.

- Useissa tapauksissa erityistä rahastoa ei ole perustettu, vaan perusolettamuksena on, että tarvittaessa voidaan käyttää valtion varoja. On totta, että vastuumäärä useimmissa laitoksissa on ydinvoimaloihin verrattuna pieni, mutta jälleenkäsittelylaitosten ja plutoniumin käsittelylaitosten suhteen asia ei ole näin.

Käytöstäpoistorahastoa perustettaessa ja sen toiminnan aikana arvioidaan harvoin riskejä, joita väistämättä liittyy pitkän aikavälin toimintaan, vastuumäärien arviointiin, hallintotapaan ja sijoituksiin. Vaikka rahoittamistapoja koskevasta selvityksestä on saatu harvoin esitettyjä ja hyödyllisiä näkemyksiä rahastojen riskinhallinnasta, olisi se tällä alalla vallitsevien epävarmuustekijöiden vuoksi syytä arvioida vielä perusteellisemmin.

3.4. Kustannusarvio ja varojen riittävyys

Vaikka kansainväliset järjestöt ovat useaan otteeseen yrittäneet verrata käytöstäpoiston kustannusarvioita keskenään ja yhtenäistää niiden laatimisprosesseja, ei tässä ole vielä juuri onnistuttu. Kustannukset saattavat vaihdella jäsenvaltioiden välillä täysin perustelluistakin syistä, esimerkiksi työvoimakustannusten tai erilaisten valvonnasta vapauttamisen rajojen vuoksi. Vuoden 2004 jälkeen on saatu uutta ja tarkempaa tietoa, mutta edelleen monet toimijat ovat vastahakoisia luovuttamaan laskelmien kaikkia yksityiskohtia.

Slovenialla on tarkasti määritelty rahasto, joka noudattaa komission suosituksessa annettua parhaan käytännön mallia. Kuitenkin Krskon voimalan tapauksessa vastuu on jaettu Slovenian ja Kroatian välillä, ja jälkimmäisessä samanlainen järjestelmä on vielä perustamatta. Tämän seurauksena, jäsenvaltiosta riippumattomista syistä, tarvittavista käytöstäpoistovaroista on saatu kokoon vasta 50 %.

Liettua (Ignalinan reaktorit), Slovakia (Bohunice V1) ja Bulgaria (Kozloduyn yksiköt 1–4) ovat Euroopan unioniin liittymisensä yhteydessä sitoutuneet kyseisten voimaloiden aikaistettuun sulkemiseen. Liittymisneuvotteluiden yhteydessä todettiin aikaistetusta sulkemisesta olevan tiettyjä seurauksia, joiden vuoksi Euroopan yhteisö on vuorostaan sitoutunut myöntämään riittävää, käytöstäpoistoprosessin pitkäaikaisuuden huomioon ottavaa taloudellista apua. Kansainvälinen rahasto, jota hallinnoi Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki EBRD, on perustettu, ja joulukuussa 2005 unioni sopi huomattavasta kauden 2007–2013 kattavasta jatkorahoituksesta. Ignalinaa[7] koskeva rahoitus hyväksyttiin vuonna 2006 ja Bohunicen[8] rahoitus toukokuussa 2007 liittymisasiakirjan asiaa koskevissa pöytäkirjoissa tehtyjen sitoumusten mukaisesti. Kozloduyn yksiköiden 1–4 sulkemista varten yhteisö antaa rahoitustukea Bulgarian liittymisasiakirjan mukaisesti vuoteen 2009 saakka.

Diskontattuja kuluja koskevat perusoletukset vaihtelevat unionin sisällä huomattavasti, mihin pitäisi kiinnittää huomiota tulevissa yhtenäistämispyrkimyksissä. Jos varoaika on pitkä ja diskonttokorkoja käytetään epäasianmukaisesti, on aihetta epäillä, tulevatko varat riittämään pitkällä aikavälillä [6 jakson 13 kohta].

Kaikki toimijat ovat yhtä mieltä siitä, että käytöstäpoistamiseen liittyviä vastuumääriä tulee arvioida uudelleen laitoksen käyttöaikana ja yhä lisääntyvällä tarkkuudella. Tähän menettelyyn liittyy huomattavia epävarmuustekijöitä, ja jos niihin ei kiinnitetä riittävää huomiota, seurauksena saattaa olla rahoituksen puuttuminen silloin kun sitä tarvittaisiin. Käytöstäpoiston kustannusten epätarkat arvioinnit ja rahaston huono arvonkehitys (syynä sijoitusten heikko tuotto tai liian korkeat riskit) ovat keskeisimpiä huolenaiheita, jotka edellyttävät rahastojen riippumatonta valvontaa sekä taloudellisella että teknisellä tasolla. Useissa jäsenvaltioissa valvonnan riittävyys on kyseenalaista [6 jakson 11 kohta].

Aikaistetun sulkemisen varalle tehtävistä varotoimenpiteistä – alkuvaiheen vakuuksista tai määrärahoista tai erityisistä vakuutuksista – on huolehdittu vain muutamissa tapauksissa. Useissa jäsenvaltioissa oletetaan, että valtio huolehtii aikaistetun sulkemisen aiheuttamista rahoitusongelmista.

3.5. Varojen käyttö

Unionin alueella on useita esimerkkejä tapauksista, joissa varoja käytetään muihin tarkoituksiin kuin käytöstäpoistoon ja jätehuoltoon [7 jakson 15 kohta]. Erityistä huolta aiheuttavat valtion rahastot, joissa käytöstäpoistovaroja ei pidetä erillään muista varoista. Pitkän aikavälin seurauksena rahaston vakaus saattaa heikentyä, mikä vaarantaa käytöstäpoiston turvallisen toteuttamisen. Italiassa sijoitetaan sähkön hintaan lisätyn tariffin avulla kerätyt varat valtion rahastoon, ja käytöstäpoistomenoista ylijäävä osa käytetään muihin valtion tarkoituksiin. Yhdistyneessä kuningaskunnassa noin puolet siviilikäyttöön tarkoitettujen laitosten rahoituksesta tulee valtion talousarviosta kolmivuotisen sitoumuksen perusteella. Koska loppuosa rahoituksesta on tarkoitus ottaa laitoksen toiminnan tuotosta, jossa on tällä hetkellä vajausta, ja koska Yhdistyneessä kuningaskunnassa ei ole erillistä käytöstäpoistorahastoa, tämän seurauksena lähiaikojen käytöstäpoistotoimenpiteet on ehkä järjestettävä uudelleen.

Belgiassa on äskettäin laadittu uusi laki, jonka mukaan käytöstäpoistovaroja voidaan käyttää myös asiaan täysin liittymättömien energiasijoitushankkeiden rahoittamiseen. Käytäntöä voidaan pitää kyseisen hankkeen kannalta edullisena, muttei järkevänä varainhoitona.

Liettuassa on joissakin tapauksissa käytetty kansallisen rahaston varoja sellaisten energia-alan hankkeiden yhteisrahoitukseen, joiden avulla korvataan voimalan aikaistetun sulkemisen aiheuttamaa kapasiteettivajetta.

Lisäksi käytöstäpoistoon tarkoitettujen varojen hyödyntäminen edullisena rahoitusmenetelmänä saattaa aiheuttaa huomattavia häiriöitä unionin sisämarkkinoilla.

3.6. Uudet ydinvoimalat

Euroopan unionin sisällä jäsenvaltioilla on edelleen mahdollisuus halutessaan valita ydinvoiman käyttö, ja huomattava kasvu uusien ydinvoimaloiden määrässä on otettava huomioon, kun arvioidaan tarvetta komission toimenpiteille esimerkiksi käytöstäpoiston rahoittamisen alalla.

Periaate, jonka mukaan saastuttaja maksaa, velvoittaa toimijat varaamaan riittävästi varoja, jotka ovat tarvittaessa käytettävissä. Tätä periaatetta ei aina noudateta ehdottomasti, useimmiten selkeiden historiallisten syiden vuoksi. Komission suosituksen antamisen jälkeen tällaisen tilanteen syntymistä ei uusien laitoshankkeiden tapauksessa pitäisi sallia. Useat jäsenvaltiot ovatkin kiinnittäneet tähän asiaan huomiota: Ranskassa on säädetty uusi laki, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Alankomaissa ilmaistu samansuuntaisia aikomuksia. Yksi uusi ydinvoimala valmistuu Romaniaan vuonna 2007 ja kolme muuta voimalaa lähitulevaisuudessa. Romaniassa käytöstäpoistositoumuksia varten osoitetuista varoista määrätään tarkemmin uusissa vuosina 2006 ja 2007 voimaan tulleissa laeissa. Useat muut jäsenvaltiot ovat ilmaisseet aikomuksensa rakentaa uusia ydinlaitoksia, ja komission tehtävänä on varmistaa, että rahoituksesta huolehditaan hyvän käytännön mukaisesti.

Komission suosituksessa [4 jakson 5 kohta] mainitaan erityisesti käytöstäpoiston rahoitusjärjestelmät ja suositellaan, että rahoitusmenettelyistä ilmoitettaisiin uusien ydinlaitosten rakentamista koskevan Euratomin perustamissopimuksen 41 artiklan mukaisesti. Tämä vapaaehtoinen menettely, joka ei rajoita yleissopimuksen 41 artiklan määräysten soveltamista, noudattaa komission suosituksessa mainittuja muita kuin oikeudellisesti sitovia määräyksiä. Arvioituaan tämän ilmoitus- ja kuulemismenettelyn komissio päättää, onko yhteisössä tarvetta uudelle lainsäädännölle.

3.7. Avoimuus

Niin jäsenvaltioiden kuin yksittäisten toimijoidenkin tarjoaman rahoituksen avoimuutta täytyy arvioida paitsi yhteistyön myös julkisesti saatavilla olevan tiedon määrän perusteella. Julkisen tiedon suhteen tilanne on monissa jäsenvaltioissa kaukana tyydyttävästä. Edustava esimerkki parhaasta käytännöstä tällä alalla on sen sijaan Yhdistyneen kuningaskunnan NDA, jonka www-sivusto ja ”Lifecycle”-periaatteet ovat huomattava parannus tällä alalla yleensä julkisesti saatavilla olevan tiedon määrän suhteen.

Yleensä ottaen viestintä komission ja jäsenvaltioiden välillä tapahtuu hyvän yhteistyön hengessä, ja tilanne on viime vuosina parantunut huomattavasti. Komissio pitää edelleen jäsenvaltioita pääasiallisina viestintäkumppaneinaan, mutta niissäkin tapauksissa, joissa yhteyttä on otettu suoraan toimijoihin, tilanne on sama. Yleisesti vallitsevaan hyvään viestintätilanteeseen sisältyy eräitä huomionarvoisia poikkeuksia:

- Bulgaria ei lainkaan vastannut komission kyselyyn tai erityisiin tiedonsaantipyyntöihin. Tutkimuksen aikana tarjouksentekijöiltä saatiin usein samankaltaista palautetta. Kuitenkin Kozloduy 1–4:n aikaistettu sulkeminen on saanut aikaan merkittäviä rahoitusta koskevia kysymyksiä.

- Yhdistyneen kuningaskunnan antamat tiedot olivat varsin niukkoja, erityisesti useimpiin muihin jäsenvaltioihin verrattuna ja maan ydinvoimateollisuuden kokoon suhteutettuna. Toisaalta NDA:n www-sivustollaan julkaisema yksityiskohtainen tieto vähentää arvostelun tarvetta.

- Saksa vastasi komission kyselyyn vasta kun tutkimus oli valmis, minkä vuoksi eräässä tutkimuksessa tehdystä vertailusta puuttui tärkeä osatekijä.

- Monet toimijat vetoavat salassapitolausekkeeseen, joka kieltää vastuuennusteiden ja/tai koossa olevien varojen määrän julkistamisen. Useimmiten tässä yhteydessä kuultu väite on, että tieto on kaupallisesti arkaluontoista. Koska tästä toimialasta on saatavilla yksityiskohtaista tietoa ja monet toimijat ovat valmiita luovuttamaan pyydetyt tiedot, tätä väitettä ei voida pitää hyväksyttävänä.

- Romaniassa hyväksyttiin laki, joka määrää perustettavaksi kaksi erillistä rahastoa, yhden ydinlaitosten käytöstäpoistoa varten ja toisen käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen käsittelyä varten. Uuden lain soveltamisesta pyydetään Romanialta tarkempia tietoja.

3.8. Jatkotoimet

On merkillepantavaa, että komission vuoden 2002 tiedonannon[9] liitteessä todettiin Ranskan ja Saksan rahoitusjärjestelmien olevan ainoat erityistä huomiota vaativat tapaukset. Väitteen perusteena oli ulkoisten rahastojen perustamisesta tehdyn ehdotuksen oletettu vaikutus, ja unionin kahden viimeisimmän laajentumisen ajateltiin vaikuttavan tähän johtopäätökseen vain vähän.

Jäsenvaltioiden olojen tarkempi analyysi ja osapuolten laajempi kuuleminen ovat johtaneet huomattavan erilaiseen käsitykseen tilanteesta. Rahoitusmenetelmiä ei voi jakaa yksinkertaisesti vain sisäisiin tai ulkoisiin rahastoihin, sillä menetelmät ja muista määrärahoista erottamisen aste vaihtelevat huomattavasti eri mekanismien kesken erityisesti ulkoisten rahastojen tapauksessa. Kun toimija ottaa täyden vastuun käytöstäpoistosta ja jätehuollosta, se vaatii myös oikeutta tätä tarkoitusta varten perustetun rahaston taloudelliseen hallintaan. Tilanne saattaa olla kestämätön, ja olisi syytä kiinnittää huomiota rahaston riittävyyteen, maksuvalmiuteen ja turvallisuuteen vaikuttaviin tekijöihin yhdistettynä rahaston käyttöä ja avointa hallinnointia koskeviin tarkkoihin rajoituksiin.

Vaikuttaa siltä, että tämän hetken ratkaisemattomat kysymykset johtuvat suurelta osin kansallisen lainsäädännön ja parhaiden käytäntöjen soveltamisen puutteesta. Näihin kysymyksiin voitaisiin vastata käytöstäpoistorahastojen riippumattomalla valvonnalla paremmin kuin lisäämällä lainsäädäntöä kansallisella tai ylikansallisella tasolla.

Ranskan äskettäinen lainsäädäntömuutos korostaa ulkoisen valvontaelimen tärkeää roolia näissä kysymyksissä. Tilintarkastustuomioistuimen kertomuksilla oli vaikutusta lainsäädäntömuutoksiin, ja Euroopan komission asiaa koskeva työ mainittiin myös uuden lain perusteluissa. Samantapainen ulkoisen valvonnan roolin vahvistuminen on todettavissa myös muissa jäsenvaltioissa. Eräs uuden lainsäädännön merkittävä piirre on, että sen mukaan käytäntöjen on perustuttava toiminnan vakaudelle ja turvatulle varojenhoidolle, joita ei määritellä tarkasti, vaan joita riippumattomat tahot valvovat.

Komissio on tietoinen siitä, että parannuksia on tehtävä, jotta riittävien varojen saatavuus tarvittaessa sekä läpinäkyvä ja turvattu varojenhoito voidaan varmistaa. Komission suosituksen julkaisemisen jälkeisenä seurantatoimenpiteenä komissio käsittelee näitä kysymyksiä yhdessä kaikkia jäsenvaltioita edustavan neuvoa-antavan ryhmän kanssa.

4. PÄÄTELMÄT

Tulevina vuosina ydinvoimalaitosten käytöstäpoistosta tulee entistäkin tärkeämpi kysymys. Voidaan nimittäin ennakoida, että nykyisen suuntauksen jatkuessa Euroopan unionissa tällä hetkellä käytössä olevista voimaloista kaikkiaan noin kolmasosa joudutaan poistamaan käytöstä vuoteen 2025 mennessä.

Alan kansallisesta lainsäädännöstä huolimatta edistystä pitäisi tapahtua useiden varojen riittävyyteen, hallintaan ja käyttöön liittyvien kysymysten suhteen, ja välineenä tässä tulisi erityisesti olla sekä kansallisella että unionin tasolla tapahtuva tarkka seuranta ja raportointi.

Käytöstäpoistomenetelmien ja varojen hallintatapojen eroavaisuudet saattavat aiheuttaa häiriöitä unionin vapailla energiamarkkinoilla. Käytöstäpoiston kulut, mukaan lukien jätteen loppukäsittely, täytyy nähdä osana sähkön tuotantokustannuksia, ja niiden täytyy olla valtiontukisääntöjen mukaisia.

Jäsenvaltioiden täytyy varmistaa parempi läpinäkyvyys käytöstäpoistovaroista ilmoitettaessa. Vastuumäärän arvioinnin pitäisi noudattaa yhteisesti sovittuja kirjanpitoperiaatteita, ja arviot ja varaukset on julkistettava.

Jäsenvaltioiden väliset erot johtuvat osittain sähkön sisämarkkinoiden luomista edeltävän ajan energiapalveluiden rakenteista ja omistussuhteista. Sähkömarkkinoiden vapauttamisen myötä käytöstäpoistovarojen hoidossa tarvitaan suurempaa läpinäkyvyyttä ja yhdenmukaisuutta. Komissio uskoo, että on tärkeää jatkaa ponnisteluja ja kaikkien osapuolten yhteistyötä. Tärkeintä on varmistaa sekä ydinlaitosten käytöstäpoistoon tarvittavien rahastojen muodostaminen että se, että niiden varat ovat todellisuudessa saatavilla tarpeen mukaan. Varoja on hallinnoitava täysin avoimesti ja siten, että varat riittävät korkeatasoisen ydinturvallisuuden säilyttämiseen käytöstäpoiston ja radioaktiivisen jätteen käsittelyn yhteydessä. Käytöstäpoiston rahoitusta koskevaa tietoa ei voida jättää julkaisematta salassapitolausekkeen perusteella. Rahoitusmenetelmien yhtenäistämisen hyötyjä unionin alueella olisi syytä arvioida siten, että menetelmien erot eri jäsenvaltioiden välillä otetaan huomioon, mutta turvallisuudesta ei tingitä. Uusien laitoshankkeiden tapauksessa yhtenäisten menetelmien soveltamisesta ei tulisi tinkiä.

Komission tulisi keskittyä rahoituksen riittävyyteen ja taloudelliseen turvaamiseen sekä muista varoista erottamiseen, jotta varoja käytetään varmasti vain suunniteltuun tarkoitukseen. Tulevaisuuden laitoshankkeissa tulisi pyrkiä noudattamaan yhtenäisiä menetelmiä, mutta tällä hetkellä toiminnassa olevien järjestelmien suhteen komission toiminnan tulee perustua riippumattomaan arviointiin ja selontekoihin.

Tähän kertomukseen liittyvä valmisteluasiakirja sisältää taulukon tähän mennessä kerätyistä varoista suhteessa kokonaisvastuuseen ja voimaloiden käyttöaikaan. Valmisteluasiakirjan sisältö perustuu jäsenvaltioilta vertailututkimusten avulla vuodesta 2004 lähtien kerättyihin tietoihin. Jäsenvaltioita pyydetään tarvittaessa korjaamaan ilmoitetut tiedot, ja komissio päivittää asiakirjan sopivin väliajoin.

Valmisteluasiakirjaa käytetään pohjamateriaalina, kun jäsenvaltioiden asiantuntijoita kuullaan tulevaisuudessa.

Tämän kertomuksen tietojen lähteet on ilmoitettu komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa ”EU decommissioning funding data”[10].

[1] Ydinvoimaloiden käytöstäpoistoon tarkoitettujen varojen käyttöä koskeva kertomus (KOM(2004) 719 lopullinen, 26.10.2004).

[2] Euroopan parlamentin päätöslauselma ydinvoimaloiden käytöstäpoistoon tarkoitettujen varojen käytöstä (2005/2027(INI)), P6_TA-PROV(2005)0432.

[3] EUVL L 330, 28.11.2006

[4] Internet-osoite: http://ec.europa.eu/energy/energy_policy/index_en.htm

[5] TEGDE: IAEA:n alainen Technical Group for Decommissioning

[6] WPDD: NEA:n alainen Working Party for Dismantling and Decommissioning

[7] EUVL L 411, 30.12.2006, s. 10.

[8] EUVL L 131, 23.5.2007, s. 1.

[9] Ydinturvallisuus Euroopan unionissa. KOM(2002) 605 lopullinen, 6.11.2002.

[10] SEC(2007) 1654.