52007DC0644

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 23.10.2007

KOM(2007) 644 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

Eurojust ja Euroopan oikeudellinen verkosto järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjunnassa Euroopan unionissa

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

Eurojust ja Euroopan oikeudellinen verkosto järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjunnassa Euroopan unionissa

Eurojustia valmistelevasta epävirallisesta toiminnasta saatujen myönteisten kokemusten perusteella toiminta virallistettiin 28. helmikuuta 2002 annetulla päätöksellä[1], jäljempänä ’Eurojust-päätös’. Yksikkö on osoittautunut tehokkaaksi välineeksi lujittaa käytännön tason oikeudellista yhteistyötä EU:n 27 jäsenvaltion kesken, sillä monet sen operatiivisista toimista ovat olleet huomattavia menestyksiä.

Haagin ohjelmassa[2] Eurooppa-neuvosto kehotti komissiota pohtimaan Eurojust-yksikön toiminnan kehittämistä. Oikeudelliseen yhteistyöhön osallistuvat oikeusalan toimijat kokoontuivat pohtimaan asiaa Wieniin syyskuussa 2006[3]. Euroopan oikeudellinen verkosto, jäljempänä ’EOV’[4], on antanut työhön oman panoksensa[5]. Myös Eurojust on esittänyt näkemyksensä toimintansa tulevaisuudesta. Neuvosto kehotti jälleen 13. kesäkuuta 2007 antamissaan päätelmissä[6] komissiota esittämään tiedonannon Eurojustin ja EOV:n asemasta.

1. Päätöksen täytäntöönpano kokonaisuutena myönteinen, mutta vaihteleva

Komissio toteaa, että Eurojust-päätöksen oikeudellinen täytäntöönpano on kokonaisuutena myönteinen[7], minkä lisäksi se haluaa korostaa, että Eurojustin käytännön toiminnasta on saatu myönteisiä tuloksia. Vuonna 2006 kirjattiin 771 käytännön toimenpidettä, mikä merkitsee 31 prosentin lisäystä vuoteen 2005 verrattuna.[8] Asioiden käsittelyn on todettu olevan laadukasta ja nopeaa. Eurojustin toiminnan kehittämisen lisäksi on kuitenkin myös selkeytettävä ja vahvistettava sen kansallisten jäsenten toimivaltaa sekä Eurojustin toimivaltaa sen toimiessa kollegiona. Tätä varten Eurojust-päätöstä olisi muutettava.

Mahdolliset parannukset

2. Kansallisten jäsenten toimivallan laajentaminen

Eurojustin kansallisten jäsenten toimivaltuuksien epäyhdenmukaisuus haittaa yhteistyön lujittamista. Eurojustin asema edellyttää, että annetaan kansalliset säännökset, joissa täsmennetään sekä Eurojustin kansallisten jäsenten että kollegion toimivaltuudet. Pelkkä hallinnollinen päätös, jossa nimetään Eurojustin kansallinen jäsen, kuvataan hänen asemansa ja luetellaan pääpiirteittäin hänen toimivaltuutensa, ei anna kansalliselle jäsenelle riittävää arvovaltaa sen enempää kansallisen oikeuslaitoksen kuin EU:n tasolla.

Eurojustin kansalliset jäsenet ovat harvoin auktoriteettiasemassa maansa kansallisiin viranomaisiin nähden. Vain muutama jäsenvaltio on esimerkiksi antanut kansallisille jäsenilleen valtuudet aloittaa tutkintatoimet.[9] Useimmilla kansallisilla jäsenillä on mahdollisuus ehdottaa yhteisen tutkintaryhmän perustamista, mutta aniharvat voivat osallistua perustamista koskeviin neuvotteluihin, saati määrätä, että ryhmä on perustettava[10]. Yli puolella kansallisista jäsenistä on vielä oikeudellista toimivaltaa lähtömaassaan.[11] Tätä toimivaltaa kuitenkin käytetään harvoin[12], koska kansainvälisen tason keskinäinen oikeusapu rikosasioissa on luonteeltaan hyvin erityinen ala ja koska kansalliset jäsenet eivät ole jäsenvaltioissa riittävästi läsnä.

Jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten esittämät tietopyynnöt liittyvät yksinomaan keskinäistä oikeusapua koskeviin pyyntöihin, joiden tarkoituksena on edistää kyseisessä jäsenvaltiossa vireillä olevien asioiden tutkintaa ja oikeudellisia menettelyjä. Eurojust ei suorita riittävästi proaktiivista tiedonhankintaa. Tietojen saanti on kuitenkin olennaisen tärkeää. AGIS-ohjelmasta rahoitettujen E-POC I- ja E-POC II -hankkeiden avulla on voitu ottaa käyttöön suojattu verkko sisäistä tietojenvaihtoa varten. Kokeiluvaiheessa olevan E-POC III -hankkeen avulla[13] on tarkoitus ryhtyä toteuttamaan suojattua tietojenvaihtoa. SIS II -tietojärjestelmään sisältyvien tietojen avulla kansalliset jäsenet voivat hoitaa tehtäviään entistä paremmin. Kaikkien jäsenvaltioiden on kehitettävä oikeudellisia välineitä, joilla kansallisille jäsenille annetaan pääsy pidätettyjä henkilöitä koskeviin kansallisiin tietokantoihin sekä kansallisiin rikosrekisteri- ja DNA-tietoihin[14].

Eurojust-päätöksen 9 artiklan 4 kohdassa ja 13 artiklassa sekä terrorismirikoksia koskevasta tietojenvaihdosta tehdyn päätöksen[15] 2 artiklassa edellytetään, että kansalliset jäsenet saavat jäsenvaltioilla olevat tiedot käyttöönsä mahdollisimman pian. Kaikki jäsenvaltiot eivät kuitenkaan noudata tähän liittyviä velvoitteita täysimääräisesti. Neuvosto on äskettäin[16] kehottanut kansallisia oikeusviranomaisia toimittamaan monimutkaisia ja vakavia tapauksia koskevat tiedot Eurojustille nopeammin[17]. Eräät jäsenvaltiot ovat vaatineet, että niiden kansalliselle jäsenelle on ilmoitettava valtioiden rajat ylittävistä tapauksista, jotta niiden kansalliset jäsenet voivat olla aloitteellisia ja yhdistää asioita toisiinsa Eurojustin tietopankin avulla. Tätä käytäntöä olisi aiheellista tukea tekemällä päätökseen sitä koskeva muutos.

Ehdotukset

Kansallisten jäsenten toimikauden pituus vaihtelee yhdestä vuodesta toistaiseksi voimassa olevaan. Valtaosa on nimetty tehtävään kolmivuotiseksi toimikaudeksi, joka voidaan uusia kerran.[18] Olisi suotavaa yhdenmukaistaa kansallisten jäsenten toimikausi Eurojustissa vähintään kolmeksi vuodeksi, jotta Eurojustin toimintaan saataisiin tiettyä jatkuvuutta. Olisi estettävä mahdollisuus siirtää nimetty jäsen pois tehtävästä. Eurojust-päätöksen 9 artiklan 1 kohta olisi muutettava vastaavasti.

Olisi myös tärkeää, että kansallinen jäsen nimettäisiin Eurojustin jäseneksi pysyvästi ja että hänellä olisi ainakin yksi tai useampia avustajia, jotka voivat toimia hänen sijaisenaan. Näin voitaisiin turvata jatkuvuus ja varmistaa, että kyseinen jäsenvaltio voi osallistua täysimääräisesti kollegion työskentelyyn. Olisi erittäin tärkeää vahvistaa kansallisista jäsenistä ja heidän avustajistaan muodostuvia kansallisia valtuuskuntia, koska tämä vaikuttaa suoraan Eurojustin operatiiviseen toimintakykyyn. Eurojust-päätöksen 2 artiklan 2 kohtaa olisi täsmennettävä vastaavasti. Lisäksi komissio kannustaa Eurojustia ja jäsenvaltioita käyttämään kansallisia asiantuntijoita. Tästä mainitaankin jo 30 artiklan 2 kohdassa.

Näyttäisi tarpeelliselta määritellä yhteinen toimivaltuuksien vähimmäistaso. Kansallisten jäsenten tehtävänä ei ole korvata ministeriöiden tai oikeuslaitoksen palveluksessa olevia kansallisia virkamiehiä, joiden työtehtäviin kuuluu rikosasioita koskevien keskinäisten oikeusapupyyntöjen hallinnointi. Kansallisten jäsenten tehtävänä on osallistua toimintaan operatiivisella, oikeudellisella ja teknisellä tasolla siten, että he pyrkivät käytännön kokemuksensa avulla tehostamaan keskinäistä oikeusapua ja muita yhteistyömuotoja. Komissio kannustaakin jäsenvaltioita kehittämään käytäntöjään tähän suuntaan.

Voitaisiin harkita mm. seuraavanlaisia parannuksia:

Kansallisen jäsenen olisi voitava yhdessä kansallisen oikeusviranomaisen kanssa

- tarvittaessa tai kiireellisissä tapauksissa ottaa vastaan ja toimittaa edelleen kansallisten tuomioistuinten esittämiä pyyntöjä ja valvoa niiden täytäntöönpanoa.

Näistä tehtävistä säädetään Eurojust-päätöksen 6 artiklan a kohdan v alakohdassa ja g kohdassa. Näihin olisi vain lisättävä ”pyyntöjen täytäntöönpanon valvonta”.

- esittää täytäntöönpanovaltion oikeusviranomaiselle täydentävä pyyntö tai ehdottaa asiassa lisätutkimuksia tai täydentäviä tutkintatoimia, jos täytäntöönpanossa ilmenee vaikeuksia.

Olisi laajennettava 6 artiklan a kohdan i alakohdan soveltamisalaa, sillä jo nyt kansallinen jäsen voi sen nojalla pyytää oman jäsenvaltionsa kansallisia viranomaisia aloittamaan tutkintatoimet.

- ehdottaa, että asiaa käsittelevä syyttäjä tai tuomari suorittaa tiettyihin seikkoihin liittyviä erityisiä tutkintatoimia.

Tästä mahdollisuudesta olisi säädettävä 6 artiklassa.

- saada etukäteen tieto yhteisen tutkintaryhmän perustamisesta.

Yhteisten tutkintaryhmien perustamisesta säädetään 6 artiklan a kohdan iv alakohdassa. Jos Eurojust saisi jo etukäteen tiedon yhteisen tutkintaryhmän perustamisesta, se voisi pyytää kansallisilta viranomaisilta lupaa osallistua sellaisten tutkintaryhmien toimintaan, josta saattaa olla niille hyötyä, jolloin voitaisiin välttää mahdolliset myöhemmin ilmenevät ongelmat.

- saada tarpeen mukaan tieto valvotusta läpilaskusta, soluttautumisesta tai peitetoiminnasta, silloin kun tutkintaan osallistuu kaksi muuta jäsenvaltiota, sekä valvoa ja seurata näitä toimia.

- saada pyytämättä, mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, kattavasti ja tietoa kaikista rikoksista, jotka koskettavat vähintään kolmea jäsenvaltiota, tai kahta jäsenvaltiota silloin kun kyseessä on erityisen vakava rikos (terrorismi, ihmiskauppa), jos se on tarpeen Eurojustin tehtävien suorittamista varten.

Komissio ehdotti tätä jo vuonna 2000 antamassaan tiedonannossa.

- toimittaa nämä tiedot sellaisen jäsenvaltion kansalliselle jäsenelle, joka ei ole saanut tietoja, vaikka asia koskee kyseistä jäsenvaltiota.

Tästä tehtävästä säädetään 13 artiklan 2 kohdassa, jota olisi muutettava mainitsemalla siinä jäsenvaltio, joka ei ole saanut asiasta tietoa, vaikka asia koskee sitä.

- saada kansallisilta oikeusviranomaisilta tiedot kaikista kansainvälisiä tapauksia koskevista tuomioista, jotka koskevat paitsi terrorismia myös rahanpesua, järjestäytynyttä rikollisuutta ja ihmiskauppaa, jos se on tarpeen Eurojustin tehtävien suorittamista varten.

Tällaisten tietojen toimittaminen sisältyy ennestään 6 artiklan a kohdan v alakohtaan, jota on selkeytettävä.

Edellä mainittuihin tehtäviin liittyvät kansallisten jäsenten tietopyynnöt eivät saisi jäädä vaille vastausta. Asianomaisen jäsenvaltion kansalliselta jäseneltä ei pitäisi voida kieltää tietojen saantia oikeudelliseen tutkintaan liittyvän salassapitovelvollisuuden nojalla. Eurojust-päätöksen 14–25 artiklassa säädetty henkilötietojen suoja tarjoaa tältä osin riittävän suojan.

Komissio myös tutkii pidemmällä aikavälillä, voitaisiinko kansallisten jäsenten toimivaltuuksia vahvistaa merkittävästi uuden oikeusperustan nojalla ja erityisesti voitaisiinko heidän rooliaan vahvistaa seuraavien tehtävien yhteydessä:

- rikosoikeudellisten menettelyjen aloittaminen erityisesti unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvia rikoksia koskevissa tapauksissa;

- yhteisen tutkintaryhmän perustaminen ja sen toimintaan osallistuminen;

- erityisten tutkintatoimien toteuttaminen.

- Kollegion toimivalta

Eurojustin kollegiolla on samat toimivaltuudet kuin kansallisilla jäsenillä, ja myös sillä on tiettyjä erityistehtäviä.

Uusien tapausten kirjaaminen erityiseen tutkintamenettelyjen hallinnointijärjestelmään (Case Management System)[19] jäsenvaltioiden pyynnöstä on tärkeä vaihe tietojen keräämisessä ja edelleen toimittamisessa. Päätöksillään siitä, mitkä tapaukset järjestelmään kirjataan, kollegio ilmentää rikosoikeuspoliittisia linjauksiaaan.

Samoin kuin kansallisilla jäsenillä, kollegiolla on toimivalta ratkaista toimivaltaristiriitoja (7 artiklan a kohdan ii alakohta) ja päättää, mikä samaa henkilöä koskevista eri jäsenvaltioiden antamista pidätysmääräyksistä pannaan täytäntöön[20]. Vaikka kaikki kollegion tähän asti antamat ratkaisut onkin hyväksytty, ne eivät oikeudellisesti sido jäsenvaltioita.

Se, että 7 artiklaa sovelletaan näin vähän, voi johtua joko siitä, että jäsenvaltiot eivät ole katsoneet tarpeelliseksi konsultoida kollegiota, tai siitä, että jäsenvaltiot ovat pystyneet ratkaisemaan mahdolliset ristiriitatilanteet viemättä niitä kollegion käsiteltäviksi. Jäsenvaltiot eivät ole aina selvillä tapauksen todellisesta laajuudesta, koska asioita ei yhdistellä EU:n tasolla, vaikka tietojen kirjaaminen Eurojustin tietokantaan on tätä nykyä mahdollista ja jäsenvaltioita kannustetaan siihen.

Kollegion rooli yhteisten tutkintaryhmien perustamisessa on rajallinen, koska jäsenvaltiot ottavat vain harvoin Eurojustin mukaan tutkintaryhmien perustamiseen ja niiden toiminnan valvontaan. Tähän mennessä on perustettu 18 yhteistä tutkintaryhmää[21], mutta Eurojust on ollut mukana vain kolmessa niistä.

Se, että kollegio osallistuu niin vähän käytännön toimintaan, johtuu siitä, että se ei päätä itse tutkinnan aloittamisesta, vaan käsittelee ainoastaan jäsenvaltioiden väliset kiistat, jotka koskevat noudatettavaa menettelyä. Jos Eurojustilla olisi käytettävissään enemmän tietoa, kollegio voisi hoitaa myös nämä Eurojust-päätöksessä mainitut tehtävät, ei ainoastaan 7 artiklassa tarkoitettujen pyyntöjen perusteella, vaan aina kun asia tuodaan sen käsiteltäväksi.

Ehdotukset

Myös kollegion toimivaltuuksia olisi laajennettava. Vaikka rikosasioita koskevien keskinäisten oikeusapupyyntöjen koordinointi ja hallinnointi ovat ensisijaisesti kansallisten jäsenten tehtäviä, kollegio voisi ratkaista jäsenvaltioiden välisiä mahdollisia ristiriitatilanteita. Kollegion olisi vahvistettava rooliaan välittäjänä, jotta voidaan ehkäistä jäsenvaltioiden välisten toimivaltaristiriitojen muodostumista ja helpottaa niiden ratkaisemista.

Komissio myös tutkii pidemmällä aikavälillä, voitaisiinko uuden oikeusperustan nojalla vahvistaa edellytykset ja yksityiskohtaiset säännöt, joiden nojalla kollegio voisi

- ratkaista jäsenvaltioiden välisiä toimivaltaristiriitoja sekä vastavuoroisen tunnustamisen välineiden soveltamiseen liittyviä ongelmia

- aloittaa tutkintamenettelyn jäsenvaltiossa ja ehdottaa sen alueella toteutettavia jatkotoimia sekä osallistua erityisiin tutkintatoimiin

- aloittaa rikosoikeudellisen tutkinnan EU:n tasolla erityisesti unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien rikosten vuoksi.

- Eurojustin rakennetta koskevat muutokset

Päätöksen 29 artiklan 1 kohtaa olisi muutettava siten, ettei hallinnollisen johtajan nimittäminen enää edellytä kollegion yksimielisyyttä, vaan ainoastaan kahden kolmasosan enemmistöä. Samassa kohdassa olisi myös säädettävä, että valintakomiteassa on oltava mukana yksi komission jäsen.

3. Eurojust ja muut rikosasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön toimijat

Eurojustin ja muiden toimijoiden välisiä suhteita on selkeytettävä ja yksinkertaistettava.

4. Suhteet Euroopan oikeudelliseen verkostoon ja yhteystuomareihin

5. Euroopan oikeudellinen verkosto

Euroopan oikeudellinen verkosto on helpottanut oikeudellista yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä horisontaalisen ja joustavan rakenteensa ansiosta. Verkoston merkitystä korostaa Internet-sivusto, jossa esitellään EU:n jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmiä.

EOV:n organisaatio olisi uudistettava, sillä se on tätä nykyä eri jäsenvaltioissa erilainen, minkä lisäksi toimintaa hankaloittavat kielivaikeudet sekä oikeudelliset ongelmat, jotka liittyvät kansainväliseen yhteistyöhön, ja päällekkäisyys Eurojustin toimivallan kanssa.

Komissio ehdottaa seuraavanlaista rakennetta, jonka avulla on tarkoitus vahvistaa ja parantaa yhteistyötä Eurojustin ja EOV:n välillä.

EOV:n perustamista koskevassa yhteisessä toiminnassa tarkoitettu kansallinen yhteysviranomainen toimisi samalla Eurojustin kansallisen jäsenen yhteysviranomaisena omassa maassaan Eurojust-päätöksen 12 artiklan mukaisesti. Jäsenvaltiossa toimiva kansallinen yhteysviranomainen olisi Eurojustin kansallisen jäsenen työryhmän jäsen. Hän johtaisi yhdessä kansallisten oikeusviranomaisten kanssa eri puolilla maata olevien yhteyshenkilöiden toimintaa ja huolehtisi Eurojustin tiedotuspolitiikasta jäsenvaltiossa. Hän toimisi myös yhteysviranomaisten kansallisena edustajana yhteydenpidossa EOV:n sihteeristön kanssa. Kansallisella yhteysviranomaisella olisi toimivalta avustaa tarvittaessa muita samassa jäsenvaltiossa toimivia yhteysviranomaisia. Eurojustin kansallinen jäsen pitäisi ensisijaisesti yhteyttä maansa kansalliseen yhteysviranomaiseen, noudattaen kuitenkin sääntöä, jonka mukaan kansallinen jäsen pitää suoraan yhteyttä maansa toimivaltaisiin oikeusviranomaisiin, koska tämä on tehokkaan toiminnan perusedellytys. Tällainen rakenne on jo käytössä eräissä maissa, missä se on osoittautunut toimivaksi. Siksi komissio toivoo, että käytäntö omaksuttaisiin laajemminkin.

Tämä ehdotus edellyttää päätöksen 26 artiklan 2 kohdan ja 12 artiklan muuttamista. Edellä tarkoitetun kansallisen koordinaattorin tehtävänä olisi ilmoittaa järjestelmällisesti Eurojustin kansalliselle jäsenelle tietoonsa tulleista useita jäsenvaltioita koskevista tapauksista sekä sellaisista hankalista kahta jäsenvaltiota koskevista tapauksista, joita yhteysviranomaiset eivät ole pystyneet ratkaisemaan nopeasti asianmukaisella tavalla. Koska kansallinen koordinaattori kuuluu Eurojustin kansallisen jäsenen työryhmään, hänen on viipymättä ilmoitettava kansalliselle jäsenelle kaikista Eurojustin toimivaltaan kuuluvista tapauksista.

Komissio katsoo, että Eurojust voisi ottaa hoitaakseen myös EOV:n sihteeristön tehtävät sekä muiden operatiivisten oikeudellisten verkostojen kuten terrorismiyhteyshenkilöiden, CARIN-verkoston ja joukkotuhonnasta ym. rikoksista vastuussa olevia henkilöitä koskevan eurooppalaisen yhteyspisteiden verkoston[22] sihteeristön tehtävät.

6. Yhteystuomarit

Yhteystuomarien nimittäminen kahdenvälisen yhteistyön kehittämistä varten vaihtelee jäsenvaltioittain. Tämä yhteistyöväline on perustettu vuonna 1996 yhteisellä toiminnalla[23], mutta jäsenvaltiot käyttävät sitä hyvin vaihtelevasti[24]. Vaikka vain vähemmistö jäsenvaltioista on nimennyt yhteystuomareita[25], käytäntö täydentää hyödyllisellä tavalla kansainvälistä oikeudellista yhteistyötä. Jatkossa Eurojust voisi kenties nimetä itse yhteystuomareita kolmansiin maihin helpottaakseen yhteistyötä jäsenvaltioiden ja yhteystuomarien kotimaiden välillä. Nämä tuomarit hoitaisivat samantapaisia tehtäviä kuin Eurojustissa tätä nykyä toimivat Norjan ja Yhdysvaltain yhteystuomarit.

7. Europolin kanssa tehtävän yhteistyön vahvistaminen

Eurojustin ja Europolin välisiä yhteyksiä on yhteistyösopimuksen[26] allekirjoittamisesta lähtien kehitetty jatkuvasti. On syytä korostaa, että yhteistyökumppanit ovat järjestäneet erittäin hyödyllisiä asiantuntijakokouksia, joissa on käsitelty yhteisten tutkintaryhmien perustamista.[27] Lisäksi 7. kesäkuuta 2007 allekirjoitettiin suojatun tietojenvaihtoverkon perustamista koskeva yhteisymmärryspöytäkirja. Verkon avulla voidaan lisätä Eurojustin ja Europolin välistä tietojenvaihtoa.

Europol-yleissopimuksen muuttamista koskevan pöytäkirjan[28] voimaantulo 18. huhtikuuta 2007 avasi mahdollisuuden käyttää Europolin analyysitiedostoja (AWF) entistä helpommin ja osallistua näiden analyysien laatimiseen entistä laajemmin.

Yhteistyö Eurojustin ja Europolin eri kansallisten yhteystoimistojen välillä vaihtelee kuitenkin edelleen. Yhteyksiä on vahvistettava järjestelmällisesti, ja tietojenvaihtoa näiden toimistojen kanssa on parannettava.

Eurojustin ja Europolin välisen yhteistyön kehittäminen ei edellytä päätöksen 26 artiklan muuttamista, koska tietosuojasääntöjen perusteella Eurojust voi vaihtaa tietoja tyydyttävässä määrin.

8. Komission (OLAFin) kanssa tehtävän yhteistyön vahvistaminen

Eurojustin ja OLAFin[29] yhteistyö on konkretisoitunut niiden välillä allekirjoitetun yhteisymmärryspöytäkirjan[30] myötä. Pöytäkirjaa on tarkoitus muuttaa myöhemmin hyväksyttävän yhteistyöjärjestelyn perusteella. Eurojustin ja OLAFin toimivaltuudet täydentävät toisiaan.[31] Sekä operaatioihin liittyvä että strateginen tietojenvaihto on tarpeen, jotta voidaan hyödyntää potentiaalisia synergiaetuja unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten tutkintaan erikoistuneen OLAFin ja oikeudelliseen yhteistyöhön erikoistuneen Eurojustin välillä. Komissio on myös sitä mieltä, että Eurojust-päätöksessä olisi säädettävä mahdollisuudesta vaihtaa tietoja säännöllisesti jo riittävän varhaisessa vaiheessa. Tietosuojasääntöjen mukaiset säännöt tietojenvaihdosta tukisivat myös nykyistä tiiviimmän yhteistyön kehittämistä.

Yhteyspisteiden nimeämistä ja säännöllisten tapaamisten järjestämistä tietojenvaihtoa ja koulutusvaihdon toteuttamista varten on jatkettava.

9. Frontexin kanssa tehtävän yhteistyön vahvistaminen

EU:n ulkorajojen suojaaminen sekä maalla että merellä on tärkeä tehtävä, jolla on yhtymäkohtia paitsi laittomaan maahanmuuttoon myös järjestäytyneeseen rikollisuuteen, mm. huumekauppaan ja ihmiskauppaan.

Frontexin ja Eurojustin välillä olisi allekirjoitettava yhteistyösopimus, koska sellaisen tekemiselle ei ole oikeudellista estettä.

10. Yhteistyö EU:n ulkopuolisten maiden kanssa

Eurojust on luonut suhteita EU:n ulkopuolisiin maihin helpottaakseen ja tiivistääkseen yhteistyötä oikeusviranomaisten kanssa.

Eurojust-päätöksen 27 artiklan nojalla Eurojust on allekirjoittanut yhteistyösopimuksia[32], joiden perusteella se voi vaihtaa operatiivisiin tapauksiin liittyviä tietoja ja henkilötietoja ja osallistua koordinointikokouksiin. Sopimusten perusteella Norja ja Yhdysvallat ovat lähettäneet Eurojustiin omat syyttäjäyhteyshenkilönsä. Yhteistyösopimuksista neuvotellaan paraikaa myös eräiden muiden maiden kanssa[33]. Jos yhteistyösopimuksia ei ole mahdollista neuvotella, Eurojust pyrkii luomaan yhteyshenkilöverkoston erityisesti Välimeren alueella[34] sekä Etelä-Amerikan syyttäjäviranomaisten verkoston IBER-REDin kanssa.

Päätelmä

Jos edellä esitetyt toimenpiteet toteutetaan Eurojust-päätöstä muuttamalla, Eurojust voi kehittää yhteistyömahdollisuuksiaan ja kohentaa asemaansa järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjunnan alalla Euroopassa entisestään.

Eurojustista on kehitettävä vahvempi organisaatio, jonka kaikki jäsenvaltiot tunnustavat. Jäsenvaltioiden on puolestaan vahvistettava sekä kansallisten jäsenten että kollegion toimivaltaa panemalla Eurojust-päätös kokonaisuudessaan täytäntöön ja laajentamalla kansallisten jäsenten ja kollegion toimivaltuuksia. Näin voidaan edistää valtioiden rajat ylittävän rikollisuuden torjuntaa ja todellisen vapauden, oikeuden ja turvallisuuden alueen luomista Euroopan unionissa.

Eurojust-päätöksen täytäntöönpano ja kansallisen jäsenen asema |

| BE |BG |CZ |DK |DE |EE |IE |EL |ES |FR |IT |CY |LV |LT |LU |HU |MT |NL |AT |PL |PT |RO |SI |SK |FI |SE |UK | |Oikeudellinen tai operatiivinen toimivalta säilyy lähtömaassa |ei |kyllä |kyllä |ei |ei |kyllä |kyllä |ei |ei |ei |ei |kyllä |kyllä |kyllä |ei |ei |kyllä |ei |ei |kyllä |ei |kyllä |kyllä |kyllä |kyllä |kyllä |kyllä | |Voi esittää oikeusapu-pyynnön |ei |kyllä |ei |ei |ei |ei |ei |ei |ei |ei |ei |ei |ei |kyllä |ei |ei |kyllä |ei |ei |ei |kyllä |ei |ei |kyllä |kyllä |kyllä |kyllä | |Voi määrätä tutkinnan tai syytetoimet aloitettavaksi |ei |kyllä |ei |ei |ei |ei |ei |ei |ei |ei |ei |ei |ei |kyllä |ei |ei |kyllä |ei |ei |ei |kyllä |ei |kyllä |kyllä |kyllä |kyllä |ei | |Voi sopia yhteisen tutkintaryhmän perustamisesta |ei |ei |kyllä |ei |kyllä |ei |ei |ei |ei |ei |ei |ei |ei |ei |ei |ei |kyllä |ei |ei |ei |ei |ei |ei |ei |ei |kyllä |ei | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | |

[1] EYVL L 63, 6.3.2002, s. 1.

[2] EUVL C 53, 3.3.2005, s. 1.

[3] Neuvoston asiak. 14123/06, 19.10.2006, Eurojust 48 (rajoitettu jakelu).

[4] Yhteinen toiminta 29 päivältä kesäkuuta 1998, EYVL L 191, 7.7.1998, s. 4.

[5] Vision Paper, 19.9.2006, neuvoston asiak. 6053/07 EJN 6.

[6] Neuvoston päätelmät, asiak. 9920/07 COPEN 73.

[7] Ks. liitteenä olevat taulukot.

[8] Eurojustin vuosikertomukset 2004, 2005 ja 2006.

[9] BG, LT, MT, PT, SI, SK, FI, SE.

[10] CZ, DE, MT, SE.

[11] BG, CZ, EE, IE, CY, LV, LT, MT, PL, RO, SI, SK, FI, SE, UK (viimeksi mainitun osalta kuitenkin vain hätätapauksissa, jos toimivaltainen viranomainen ei voi toimia).

[12] Eurojustin piirissä 1.6.2007 kerättyjen tietojen mukaan.

[13] Hankkeessa ovat mukana IT, FR, PL, RO ja SI.

[14] Neuvoston päätöslauselma, annettu 9.6.1997, DNA-analyysitulosten vaihdosta, EYVL C 193, 24.6.1997, s. 2.

[15] Neuvoston päätös 2005/671/YOS, tehty 20 päivänä syyskuuta 2005, terrorismirikoksia koskevasta tiedonvaihdosta ja yhteistyöstä, EUVL L 253, 29.9.2005, s. 22.

[16] Neuvoston päätelmät Eurojustin viidennestä vuosikertomuksesta.

[17] Päätelmien 4 kohta.

[18] BG, CZ, DE, IE, EL, ES, FR, LT, HU, PT, RO.

[19] Vuonna 2004 Eurojust perusti AGIS-ohjelman (EPOC) yhteydessä automaattisen tietojenkäsittelyjärjestelmän (Case Management System, CMS), jota on sittemmin kehitetty edelleen. Parhaillaan suunnitellaan teknisiä ratkaisuja, joiden avulla voidaan avata suojattu tietojenvaihtoyhteys jäsenvaltioiden kanssa.

[20] Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä tehdyn puitepäätöksen 16 artiklan 2 kohta, EYVL L 190, 18.7.2002.

[21] Tilanne 15. toukokuuta 2007. Tutkintaryhmissä olivat mukana ES, FR, BE, NL, UK, DE ja SK.

[22] Perustettu 13.6.2006 tehdyllä neuvoston päätöksellä, EYVL L 167, 26.6.2002.

[23] Yhteinen toiminta 96/277/YOS 22 päivältä huhtikuuta 1996, EYVL L 105, 27.4.1996.

[24] Esimerkiksi Ranskalla on 11 yhteystuomaria, eräillä muilla jäsenvaltioilla ei yhtäkään.

[25] DE, EE, ES, FR, IT, NL, FI, UK.

[26] 9.6.2004.

[27] Eurojustin vuosikertomus 2006, s. 17.

[28] Neuvoston säädös, 27.11.2003, EUVL C 2, 6.1.2004, s. 1.

[29] OLAF on perustettu 28.4.1999 tehdyllä komission päätöksellä 1999/352/EY, EHTY, Euratom, EYVL L 136, 31.5.1999, s. 20.

[30] Pöytäkirja on allekirjoitettu 14.4.2003; sitä ei ole julkaistu.

[31] OLAFin tavoitteet ja tehtävät määritellään neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1073/1999, EYVL L 136, 31.5.1999, s. 1, ja neuvoston asetuksessa (EURATOM) N:o 1074/1999, EYVL L 136, 31.5.1999, s. 8.

[32] NO, IS, ja US 15.6.2007.

[33] Sveitsi, Kroatia, Venäjä ja Ukraina 15.6.2007.

[34] DZ, MA, TN, JO, EG.