52007DC0448

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 25.7.2007

KOM(2007) 448 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

Jäsenvaltioiden raportit vuonna 2005 havaituista käyttäytymistavoista, joilla rikottiin vakavasti yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

Jäsenvaltioiden raportit vuonna 2005 havaituista käyttäytymistavoista, joilla rikottiin vakavasti yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä

1. JOHDANTO

Jotta saataisiin avoimempaa tietoa siitä, miten jäsenvaltiot täyttävät yhteisön sääntöjen täytäntöönpanoa koskevat velvoitteensa, neuvoston asetuksella (EY) N:o 1447/1999[1] otettiin käyttöön jäsenvaltioiden velvoite raportoida vuosittain komissiolle havaittujen vakavien rikkomisten lukumäärästä ja määrätyistä seuraamuksista. Mainitussa asetuksessa vahvistettiin tätä tarkoitusta varten luettelo yhteisön sääntöjen 19 rikkomistyypistä, joita pidetään erityisen vakavina. Jos yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä ei ole noudatettu, jäsenvaltioiden on huolehdittava aiheellisten toimenpiteiden toteuttamisesta vastuussa olevia luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä vastaan[2].Luetellut käyttäytymistavat liittyvät kalakantojen säilyttämistä ja seurantaa sekä kalastustuotteiden kaupan pitämistä koskevissa yhteisön säännöissä asetettuihin tärkeimpiin velvoitteisiin.

Vaadittujen tietojen komissiolle toimittamisesta säädetään komission asetuksessa (EY) N:o 2740/1999[3]. Sähköisessä muodossa toimitettujen tietojen pitäisi mahdollistaa jäsenvaltioiden keskinäinen vertailu yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen täytäntöönpanon tehokkuuden alalla. Avoimuuden lisäämistavoitteen ohella lainsäätäjän perimmäinen tavoite on luoda asteittain tasapuoliset toimintaedellytykset kalastajille, joiden luottamus valvontaviranomaisiin kasvaisi heidän tultuaan vakuuttuneiksi sääntöjen yhdenmukaisesta soveltamistavasta kaikkialla Euroopan yhteisössä, ja jotka siksi sitoutuisivat yhteisön kalavarojen säilyttämistä koskeviin sääntöihin.

Tämä tiedonanto koskee tapauksia, joissa on rikottu vakavasti yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) sääntöjä ja joita koskeva oikeuskäsittely on aloitettu kansallisten viranomaisten toimesta vuonna 2005. Tämä on kuudes asiaa koskeva tiedonanto. Komissio esitteli tärkeimmät tiedot vuoden 2000 osalta 12. marraskuuta 2001 antamassaan tiedonannossa[4], vuoden 2001 osalta 5. joulukuuta 2002 antamassaan tiedonannossa[5], vuoden 2002 osalta 15. joulukuuta 2003[6] antamassaan tiedonannossa, vuoden 2003 osalta 30. toukokuuta 2005 antamassaan tiedonannossa[7] ja vuoden 2004 osalta 14. heinäkuuta 2006 antamassaan tiedonannossa[8].

2. JÄSENVALTIOIDEN VUOTTA 2005 KOSKEVAT RAPORTIT

Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2740/1999 vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt tietojen toimittamiseksi käyttäytymistavoista, joilla rikotaan vakavasti yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä. Tiedot on toimitettava sähköisessä muodossa. Komission yksiköt laativat näiden tietojen perusteella tämän tiedonannon liitteenä olevat taulukot. Taulukoissa esitetään jäsenvaltioiden raporttien kiinnostavimmat piirteet.

On tärkeää korostaa, että esitetyt tiedot ovat jäsenvaltioiden toimittamia. Jäsenvaltioille on annettu mahdollisuus numerotietojen tarkistamiseen ennen lopullista komission tiedonantoa.

3. JÄSENVALTIOIDEN TOIMITTAMAT LISÄTIEDOT

Kerättyjä tietoja ei ole helppo tulkita, koska ne muodostuvat pelkistä numeroista ja jotkin tiedot saattavat olla jossain määrin harhaanjohtavia. Sen vuoksi komissio kehotti jäsenvaltioita toimittamaan lisätietoja, joita ne pitivät hyödyllisinä numerotietojen analysoinnin selventämiseksi.Jotkut jäsenvaltiot ovat toimittaneet lisätietoja. Tärkeimmät tiedot voidaan tiivistää seuraavasti:

- Yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen rikkomisista määrättävissä seuraamuksissa käynnistetyt menettelyt (olivatpa ne hallinnollisia tai rikosoikeudellisia) ovat yleensä pitkiä. Koko menettelyn loppuun saattamiseen vaadittava aika näyttäisi olevan keskimäärin 8–12 kuukautta. Rikosoikeudelliset menettelyt ovat yleensä pisimpiä (Belgiassa, Irlannissa, Alankomaissa ja Suomessa sovelletaan ainoastaan rikosoikeudellisia menettelyjä).

- Vakavien rikkomisten kohteeksi useimmiten joutuneista lajeista on saatu vain vähän tietoa: yleensä kyseessä ovat lajit, joille on vahvistettu elvytyssuunnitelmia tai rajoittavia kansallisia toimenpiteitä ja jotka ovat kaupallisesti arvokkaita (eli turska, silli, merikrotti, piikkikampela, punakampela, meribassi ja kampasimpukka); myös alueista, joilla on syyllistytty vakaviin rikkomisiin, on yleensä saatavilla vain vähän tietoa.

- Vaikuttaa siltä, että jäsenvaltiot havaitsevat useimmat rikkomiset talousvyöhykkeellään - mikä ei ole yllättävää - mutta komissio ei nykyisellään pysty yksilöimään ICES-alueita, joilla rikkominen tapahtui, sillä useimmissa kansallisissa raporteissa ei anneta näin yksityiskohtaisia tietoja.

Tiedonannon soveltamisalan laajentamiseksi tämä tiedonanto sisältää ensimmäisen kerran viittauksen kansalliseen lainsäädäntöön ja parhaisiin käytäntöihin. Äskettäin annetuista kalastusalan säännösten täytäntöönpanoa koskevista säädöksistä on syytä mainita seuraavat:

- Irlanti antoi 4. huhtikuuta 2006 merikalastusta ja merialueiden lainkäyttövaltaa koskevan lain ( Sea Fisheries and Maritime Jurisdiction Act 2006 ), jonka tarkoituksena oli saattaa Irlannin kansalliset merikalastuksen valvontasäännökset ajan tasalle ja varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan mukaisten valvontavelvollisuuksien noudattaminen. Lailla korotettiin kalastusrikkomisista määrättäviä seuraamuksia.

- Ranska ilmoitti aikovansa muuttaa lähitulevaisuudessa YKP:hen sovellettavaa valvontajärjestelmää seuraamusten tehostamiseksi. Seuraamusten tehokkuuden parantamiseksi on vuonna 2005 jo toteutettu erinäisiä hallinnollisia toimenpiteitä.

- Yhdistynyt kuningaskunta täydensi syyskuussa 2005 valvontatoimenpiteitään ottamalla käyttöön uuden järjestelmän kalojen ensimmäisten ostajien rekisteröimiseksi. Skotlannin kalastuksenvalvontavirasto (SFPA) pääsi virallisen syyttäjän viraston kanssa sopimukseen, jonka mukaan tapaukset voidaan antaa Procurator Fiscal -viranomaisen käsiteltäväksi, joka saattaa määrätä veroseuraamuksen; näitä tapauksia ei viedä tuomioistuimeen vaan ne käsitellään hallinnollisessa menettelyssä.

- Espanja antoi vuonna 2005 hallinnollisen säädöksen, jossa vahvistetaan kalastusalan rikkomisten tapauksessa sovellettavia hallinnollisia seuraamuksia koskevat yksityiskohtaiset kriteerit.

- Portugali on antanut ohjeita tarkastusten sekä rikkomisten seurannan parantamiseksi.

- Ruotsi ilmoitti ottavansa käyttöön seuraamusjärjestelmää koskevan muutoksen, joka antaisi viranomaisille mahdollisuuden määrätä hallinnollisia seuraamuksia (takavarikot, lupien peruutukset) tuomioistuimen ilmoitettua, että rikkoja on syyllistynyt kalastussääntöjen vakavaan rikkomiseen.

4. VAKAVAT RIKKOMISET VERRATTUNA KUNKIN JÄSENVALTION KALASTUSALUSTEN LUKUMÄÄRÄÄN

Seuraava taulukko kertoo jokaisen jäsenvaltion osalta kalastusalusrekisteriin 31. joulukuuta 2005 sisältyneiden alusten lukumäärän ja jäsenvaltioiden (yksinomaan) oman lippunsa alla purjehtivien alusten osalta havaitsemien ja ilmoittamien vakavien rikkomisten kokonaismäärän. Olisi väärin tehdä lopullisia johtopäätöksiä pelkästään vertaamalla jäsenvaltioita näiden lukujen perusteella, sillä rikkomiset eivät välttämättä liity kalastajien vaan myös muiden taloudellisten toimijoiden sääntöjenvastaiseen toimintaan. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että havaittujen rikkomisten lukumäärä, kun sitä verrataan laivaston kokoon, on useimmissa jäsenvaltioissa sidoksissa valvontatoiminnan heikkouteen tai tietyissä jäsenvaltioissa jopa valvonnan täydelliseen puuttumiseen.

Jäsenvaltio | Alusten lukumäärä | Vakavat rikkomiset |

Belgia | 121 | 22 |

Tanska | 3269 | 361 |

Saksa | 2121 | 96 |

Kreikka | 18279 | 377 |

Viro | 1045 | 19 |

Espanja | 13684 | 2949 |

Ranska | 7859 | 864 |

Irlanti | 1415 | 109 |

Italia | 14426 | 3280 |

Kypros | 886 | 9 |

Latvia | 928 | 132 |

Liettua | 271 | 3 |

Malta | 1420 | 3 |

Alankomaat | 828 | 117 |

Puola | 974 | 105 |

Portugali | 9186 | 761 |

Slovenia | 173 | 13 |

Suomi | 3267 | 25 |

Ruotsi | 1639 | 53 |

Yhdistynyt kuningaskunta | 6766 | 234 |

5. JÄSENVALTIOIDEN TOIMITTAMAT RAPORTIT

Jäsenvaltiot ilmoittivat yhteensä 10 443 rikkomistapausta, jotka jakautuivat kaikkien neuvoston asetuksen (EY) N:o 1447/1999 luetteloon sisältyvien rikkomisten kesken. Määrä on 8,11 prosenttia suurempi kuin vuonna 2004: havaittujen rikkomisten määrä on siis kasvussa, vaikka Euroopan unionin laajentuminenkin pitäisi ottaa huomioon. Tarkkaan ottaen jäsenvaltiot ovat havainneet 783 rikkomista enemmän kuin vuonna 2004, mutta laivasto on kasvanut vuoden 2004 laajentumisen jälkeen 5 697 yksiköllä. Vertailun helpottamiseksi olisi todettava, että havaittujen vakavien rikkomisten määrä oli 7 298 vuonna 2000, 8 139 vuonna 2001, 6 756 vuonna 2002, 9 502 vuonna 2003 ja 9 660 vuonna 2004.Lisäksi olisi huomattava, että jotkut jäsenvaltiot raportoivat vuonna 2005 rikkomisten määrän merkittävästä ja selittämättömästä lisääntymisestä tai vähentymisestä vuoden 2004 lukuihin verrattuna. Kuten jo aiemmissa tiedonannoissa on korostettu, tämä voi ainakin osittain johtua siitä, että kirjattujen rikkomisten lukumäärä voi kansallisten ohjeiden mukaisesti sisältää myös muiden kuin YKP:n sääntöjen rikkomisia ja/tai sisäisillä aluevesillä tai virkistystarkoituksissa harjoitettuun toimintaan liittyviä rikkomisia.

Liitteenä olevien taulukoiden pääpiirteet voidaan tiivistää seuraavasti:

Espanjan, Italian ja Portugalin osuus rikkomisista on 74 prosenttia. Näillä mailla on myös suurimmat alusmäärät. Luvaton kalastus on kyseessä 23 prosentissa tapauksista, ja toiseksi yleisin rikkomistyyppi (17 %) on kaupan pitämistä koskevien sääntöjen vastaisten kalastustuotteiden varastointi, jalostus, myynti ja kuljetus. Kolmannella sijalla on kalastus ilman lisenssiä (15%). Kyseiset prosenttiosuudet ovat vuoden 2004 prosenttiosuuksien kaltaisia, ja useimmat vuodesta 2000 alkaen havaitut rikkomiset liittyvätkin näihin kolmeen käyttäytymistapaan, kun taas hyvin harvat tapauksista (alle 10 %) koskevat muita YKP:n sääntöjen vakavia rikkomistyyppejä. Alusten seurantajärjestelmään puuttumisen tapauksia oli vuonna 2005 lähes kaksinkertainen määrä edellisiin vuosiin verrattuna. Määrä vaikuttaa kuitenkin vielä alhaiselta, kun otetaan huomioon komission tarkastajien tekemät havainnot.

Vuonna 2005 kaikkiaan 8 665 menettelyä päättyi seuraamukseen. Samasta rikkomistyypistä eri puolilla EU:ta langetettavien seuraamusten välillä on edelleen huimia ja selittämättömiä eroja, ja seuraamukseen päättyneissä menettelyissä määrätty sakko oli EU:ssa vuonna 2005 keskimäärin 1 548 euroa : tämä summa on alle puolet vuonna 2003 määrätystä keskimääräisestä sakosta (4 664 euroa) ja pienempi kuin vuonna 2004 määrätty keskimääräinen sakko (2 727 euroa). Myös peruutettujen lisenssien määrä on vähentynyt merkittävästi, mikä näkyy myös liitteenä olevista taulukoista (vain 335 peruutusta verrattuna 1 226:een vuonna 2004). Vain Tanska ja Kreikka käyttivät tätä seuraamusta yli 10 prosentissa seuraamukseen johtaneista rikkomisista. Espanja ilmoitti yhden lisenssin peruutuksen ja Ranska kahdeksan.

Lopuksi on syytä ottaa huomioon, että kalastusalan vuonna 2005 seuraamuksista maksama määrä (10,8 miljoonaa euroa) on melko vähäpätöinen, sillä se vastaa vain 0,17:ää prosenttia vuoden 2004 purettujen saaliiden arvosta.

6. JÄSENVALTIOIDEN RAPORTTEJA KOSKEVAT YLEISET HUOMIOT

Komissio korostaa jälleen kerran, että taulukoissa esitettyjen numeroiden tulkinta on vaikeaa ilman jäsenvaltioiden lähettämiä huomautuksia ja toteaa, että asia ei ole tässä tiedonannossa juurikaan parantunut edelliseen vuoteen verrattuna.Erityisen huolestuttavaa on, että koska useimmissa havaituissa tapauksissa määrätään riittämättömiä seuraamuksia ja koska kiinni jäämisen ja valvontaviranomaisten määräämien seuraamusten todennäköisyys on alhainen, kalastajat saattavat katsoa, että sääntöjen rikkomisesta saatava taloudellinen hyöty on riskiä suurempi. Seuraamusten epäjohdonmukainen taso johtaa siihen, että kalastusalan toimijat katsovat yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen rikkomisista määrättyjen maksujen kuuluvan yrityksen tavanomaisiin toimintakustannuksiin, jolloin seuraamukset eivät kannusta sääntöjen noudattamiseen.

Komissio kehottaa jäsenvaltioita jälleen ottamaan käyttöön seuraamusjärjestelmän, jolla on pelotusvaikutusta, sekä muuttamaan tarvittaessa lainsäädäntöään siten, että seuraamuksilla olisi ennaltaehkäisevä vaikutus. Tätä varten komissio ehdottaa, että viranomainen ottaisi seuraamusta määrittäessään yleensä huomioon aluksella olevien saaliiden arvon. Lisäksi, vaikka jäsenvaltiot voivat vapaasti vahvistaa asianmukaisimmiksi katsomansa menettelyt, komissio toistaa näkemyksensä, jonka mukaan hallinnollinen seuraamus, kuten kalastusluvan tai elinkeinon harjoittamiseen myönnetyn luvan peruutus, voi olla hyvin tehokas keino lisätä YKP:n sääntöjen noudattamista, sillä sitä voidaan soveltaa nopeasti ja sillä on välitön vaikutus. Komissio on todennut, että tämä toimenpide on otettu käyttöön eräissä jäsenvaltioissa, joiden oikeusjärjestyksissä sitä ei aiemmin tunnettu. On valitettavaa, että tämä väline ei ole suurimmassa osassa jäsenvaltioita vielä käytössä edes silloin, kun sääntöjen rikkomisen vakavuus oikeuttaa aloittamaan rikosoikeudellisen menettelyn.

7. ALUEELLISTEN KALASTUSJÄRJESTÖJEN YHTEYDESSÄ HAVAITUT RIKKOMISET

Useat alueelliset kalastusjärjestöt ovat ottaneet käyttöön tai aikeissa hyväksyä valvontajärjestelmiä, joihin kuuluu rikkomisten kirjaaminen. Tällaisia järjestelmiä sovelletaan esimerkiksi Luoteis-Atlantin kalastusjärjestössä (NAFO), Koillis-Atlantin kalastuskomissiossa (NEAFC) ja Etelämantereen meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä käsittelevässä toimikunnassa (CCAMLR).

Alueelliset kalastusjärjestöt ovat laatineet omia luettelojaan säilyttämistavoitteita varten vahvistettujen sääntöjen rikkomisista, joita ne pitävät "vakavina". Näistä rikkomisista ei raportoida sellaisenaan tässä tiedonannossa, mutta komissio olettaa, että YKP:n sääntöjen rikkomiset, joihin edellä mainittujen alueellisten kalastusjärjestöjen puitteissa toimivat alukset syyllistyvät, kirjataan komissiolle tätä tiedonantoa varten ilmoitettavien tapauksien joukkoon.

Tältä osin on syytä muistaa, että Euroopan yhteisö toimittaa mainituille järjestöille vuosittaisen kertomuksen rikkomisista, jotka kansalliset valvontaviranomaiset ovat havainneet ja ilmoittaneet komission yksiköille. Alueellisille kalastusjärjestöille toimitettuja tietoja ei ole kuitenkaan mahdollista verrata tämän tiedonannon liitteissä esitettyihin tietoihin, koska rikkomistyypit eivät ole identtisiä.

Vaikuttaa siltä, että NEAFC-alueella havaittiin vuonna 2005 yhteisön alusten osalta 11 ilmeistä (eli väitettyä) rikkomista. CCAMLR-alueella ei havaittu yhteisön alusten osalta yhtään rikkomista. NAFO:n puitteissa muut sopimuspuolet ilmoittivat yhteisön alusten syyllistyneen 10 ilmeiseen rikkomiseen. NAFO ei ole vielä vahvistanut tätä tietoa.

Komissio olisi avoimuuden vuoksi halunnut verrata niiden vakavien rikkomisten määrää, joihin yhteisön alukset ovat syyllistyneet ja jotka on havaittu alueellisten kalastusjärjestöjen toimivaltaan kuuluvilla alueilla, niiden vakavien rikkomisten määrään, joihin muut sopimuspuolet ovat syyllistyneet samoilla alueilla. Tässä asiassa saavutettava edistyminen edellyttää kuitenkin alueellisten kalastusjärjestöjen toimintaperiaatteisiin tehtäviä muutoksia, sillä kalastusjärjestöt ovat vastuussa niiden toimivaltaan kuuluvilla alueilla havaittuja vakavia rikkomisia koskevien tilastojen julkaisemisesta.

8. TULEVAT TOIMET

Komissio on edelleen sitä mieltä, että tämä tiedonanto voisi olla hyödyllinen väline vertailtaessa jäsenvaltioiden suorituskykyä YKP:n sääntöjen noudattamisen varmistamisen alalla. Useimmat jäsenvaltiot ovat komission kanssa samaa mieltä.Vakavia rikkomisia koskevan tiedonannon vuosittaisen julkaisemisen hyödyllisyyttä arvioidaan ottaen huomioon tarve luoda kaikille jäsenvaltioille tasapuoliset toimintaedellytykset – vaatimus, jota korostettiin päätettäessä vuonna 2002 toteuttaa YKP:n uudistus. Yleisesti katsotaan, että tämä on ehdottoman tärkeää, jotta voitaisiin varmistaa jäsenvaltioiden YKP:n sääntöjen rikkomisiin soveltamien seuraamusten täydellinen avoimuus täytäntöönpanon parantamiseksi. Vakavia rikkomisia koskevien tiedonantojen kautta vuosina 2000–2005 saatu kokemus on kuitenkin selkeästi osoittanut, ettei se ole mahdollista ilman yhteisön säädöksiin ja kansallisiin menettelyihin tehtäviä merkittäviä muutoksia.

Edellisissä tiedonannoissa esittämiensä sitoumusten mukaisesti komissio on järjestänyt jäsenvaltioiden kuulemisia kerätäkseen näkemyksiä siitä, miten tiedonannon sisältöä voitaisiin parantaa. Kuulemisissa tuli ilmi, että YKP:n sääntöjä vakavasti rikkovien käyttäytymistapojen määrittelyyn liittyvä keskeinen ongelma on seuraava: yleisesti koetaan, että yhteisön säädöksissä luetellut käyttäytymistapojen tyypit eivät ole riittävän yksityiskohtaisia, ja tämä tilanne johtaa jäsenvaltioiden keskuudessa erilaisiin tulkintoihin.

Tämän ongelman ratkaisemiseksi komissio esitti 31. toukokuuta 2006 kalastuksenvalvonnan asiantuntijaryhmän käsiteltäväksi ehdotuksia rikkomisten uudesta luokittelusta ja pyysi ryhmältä ehdotuksia siitä, miten tiedonannon jäsentelyä voitaisiin muuttaa.

Komissio ehdotti erityisesti:

- tiedonannon soveltamisalan rajaamista siten, että siinä seurattaisiin yksinomaan niiden YKP:n sääntöjen rikkomisia, joita pidetään "vakavien" rikkomisten joukossa tärkeimpinä. Siinä ei enää ilmoitettaisi kansallisten sääntöjen rikkomisia tai sellaisia rikkomisia, joihin ovat syyllistyneet muut kuin ammattikalastajat;

- kunkin rikkomistyypin kuvailemista paremmin; ja

- jäsenvaltioiden laatimien raporttien sisällön laajentamista siten, että niissä tiedotettaisiin myös lainrikkojien sosio-ekonomisesta tilanteesta ja määrättyjen seuraamusten tosiasiallisista vaikutuksista.

Ennen kuin komissio tekee virallisen ehdotuksen oikeudellisen kehyksen tarkistamiseksi se jatkaa asiasta jäsenvaltioiden kanssa käytävää keskustelua erityisesti kalastusalan valvontaan ja laittoman kalastuksen torjuntaan liittyvän yhteisön lainsäädännön uudelleenlaadinnan suhteen. Komission on tällä välin painotettava, että jäsenvaltioiden on ehdottoman tarpeen toimittaa komissiolle muitakin kuin pelkkiä tilastotietoja, jotta seuraavan tiedonannon laatua voidaan parantaa ja lisätä sen hyödyllisyyttä avoimuuden välineenä.

Jäsenvaltioiden vastuuta tarkasteltaessa komissio pyytää jäsenvaltioita jälleen kerran ottamaan asianmukaisesti huomioon velvoitteen varmistaa kaikilla mahdollisilla tavoin YKP:n sääntöjen noudattaminen. Komission on todettava, että jäsenvaltiot eivät täytä kaikkia YKP:n säännöistä johtuvia velvoitteitaan. Tämän osoittamiseen riittää yksi esimerkki: jäsenvaltioilla ei ole tällä hetkellä käytössään asianmukaisia keinoja kerätä, käsitellä ja arvioida YKP:n sääntöjen "vakaviin rikkomisiin" liittyviä tietoja. Jäsenvaltiot eivät ole luoneet tietokantoja kuhunkin yksittäiseen tapaukseen liittyvien merkityksellisten tietojen koodaamiseksi. Komissio haluaa korostaa tätä seikkaa. Ilman atk-muotoista tietokantaa, joka sisältää tietoja lainrikkojasta, aluksesta tai yrityksestä, säännöksistä, lajeista ja kalastusalueista, taloudellisista olosuhteista, hallintokustannuksista sekä määrätystä pääasiallisesta ja liitännäisseuraamuksesta, ei ole mahdollista arvioida asianmukaisesti käyttäytymistapoja, hallinnollista suorituskykyä tai voimassa olevan lainsäädännön tehokkuutta. Ainoastaan kyseisiä tietoja sekä yhteisön lainsäädännössä jo säädetyissä tietokannoissa (esim. alusrekisteri, tilastot, VMS-tietueet) olevia tietoja käsittelemällä voidaan arvioida ja vertailla jäsenvaltioiden suorituskykyä ja mukauttaa tarvittaessa hallinnollisia menettelyjä ja säädöksiä, jotta YKP:n säännöt voitaisiin panna tehokkaasti täytäntöön.Komissio on jo ehdottanut lomaketta[9], jota kansalliset viranomaiset käyttäisivät tähän tarkoitukseen. Se on valmis avustamaan jäsenvaltioita myös taloudellisesti uusien välineiden käyttöön otossa, käyttäen hyväksi olemassa olevia budjettikohtia.Komissio kehottaa jäsenvaltioita mukauttamaan lainsäädäntöään ja hallinnollista organisaatiotaan vastaavasti.

Luettelo liitteessä olevista taulukoista

I Havaittujen tapausten lukumäärä rikkomistyypeittäin ja jäsenvaltioittain

II Havaittujen tapausten määrä rikkomiseen syyllistyneen toimijan kansallisuuden ja jäsenvaltion mukaan

III Seuraamuksiin johtaneiden tapausten lukumäärä rikkomistyypeittäin ja jäsenvaltioittain

IV Keskimääräinen sakko rikkomistyypeittäin ja jäsenvaltioittain

V Takavarikointien lukumäärä rikkomistyypeittäin ja jäsenvaltioittain

VI Peruutettujen lisenssien lukumäärä rikkomistyypeittäin ja jäsenvaltioittain

VII Kalastusalan vakavien rikkomisten johdosta maksamat määrät jäsenvaltioittain

VIII Vakavien rikkomisten johdosta määrätty keskimääräinen sakko jäsenvaltioittain ja purettujen saaliiden arvo jäsenvaltioittain

IX Luonnos "vakavia rikkomisia" koskevaksi tietolomakkeeksi

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

LIITE IX

LOMAKE, JOKA JÄSENVALTIOIDEN ON TÄYTETTÄVÄ

Asiakirjan nro |

Rikkomista koskevat tiedot Rikkomisen koodi: Säännökset: Alusrekisterin numero: * Aluksen omistaja: * Päällikön nimi: * Aluksen nimi: * Toiminimi: … Asiakirja liittyy asiakirjaan nro: * Voidaan käyttää alv-numeron kaltaisia koodeja |

Menettelyä koskevat tiedot Tietueen laatinut viranomainen: Tietueen laatimispaikka ja -päivä: Viittaus lainsäädäntöön: Menettelystä vastaava viranomainen: Menettelytyyppi: hallinnollinen rikosoikeudellinen Lopullisen päätöksen päivämäärä: Päätöksen täytäntöönpanopäivä: |

Päätöstä koskevat tiedot Määrätty maksu € : Ammatin harjoittamisen keskeyttäminen kuukautta Saaliiden takavarikointi arvo (euroina) Pyydysten takavarikointi arvo (euroina) Laittomasti pyydettyjen/myytyjen saaliiden arvo arvo (euroina) Julkaistu päätös sanomalehti |

Tiedot rikkomisten pääasiallisena kohteena olevista lajeista ja alueesta, jolla rikkominen tapahtui FAO- ja ICES-koodit Vastuussa oleva alueellinen kalastusjärjestö Asianomainen elvytyssuunnitelma |

Taloudellisia ja sosiaalisia näkökohtia koskevat tiedot Aluksen pituus: > 10 m > 15 m > 24 m, > 40 m Yrityksen vuotuinen liikevaihto Työntekijämäärä Yhteisön rahoitus Konkurssiriski |

[1] EYVL L 167, 2.7.1999, s. 5.

[2] Asetuksen (EY) N:o 2371/2002 25 artikla.

[3] EYVL L 328, 22.12.1999, s. 62.

[4] KOM(2001) 650, 12.11.2001.

[5] KOM(2002) 687, 5.12.2002.

[6] KOM(2003) 782, 15.12.2003.

[7] KOM(2005) 207, 30.5.2005.

[8] KOM(2006) 387, 14.7.2006.

[9] Ks. liite IX.