52007DC0063

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 26.2.2007

KOM(2007) 63 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

SOSIAALISEN TODELLISUUDEN KARTOITTAMINEN Väliraportti kevään 2007 Eurooppa-neuvostolle

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

SOSIAALISEN TODELLISUUDEN KARTOITTAMINEN Väliraportti kevään 2007 Eurooppa-neuvostolle (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

Eurooppalaisissa yhteiskunnissa on tapahtumassa rajuja muutoksia. Ne koskevat työn luonnetta, perhe-elämää, naisten yhteiskunnallista asemaa ja ihmisten mahdollisuuksia sosiaaliseen nousuun. Arvot muuttuvat. Yhteiskunnat ovat muuttumassa yhä monikulttuurisemmiksi. Yleinen vauraus on laajentanut ihmisten näköaloja ja lisännyt heidän valinnanmahdollisuuksiaan, ja Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat maailman vauraimpia maita. Samalla on syntymässä uudenlaista köyhyyttä ja eriarvoisuutta. Liikalihavuuden ja mielenterveyttä horjuttavien tekijöiden lisääntyminen ovat uusia ongelmia, jotka vaikuttavat eurooppalaisten terveyteen.

Kaksi tärkeintä eurooppalaisten yhteiskuntien kehitykseen vaikuttavaa tekijää ovat globalisaatio ja väestönkehitys. Niistä kumpikin tarjoaa mahdollisuuksia mutta asettaa myös haasteita. Väestönkehityksen suunta on sellainen, että ihmiset elävät pidempään ja terveempinä, mutta se aiheuttaa myös uusia haasteita. Näitä ovat uudet kustannukset, joita yhteiskunnalle väestön ikääntymisestä aiheutuu, sukupolvien välinen tasa-arvoisuus, lasten päivähoidon ja työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen kasvava merkitys perheiden hyvinvoinnille, sukupolvien väliset suhteet ja uudet köyhyysriskit. Globalisaatio tarjoaa yhdessä uuden teknologian kanssa valtavat kasvumahdollisuudet. Ihmisiä on kuitenkin koulutettava ja harjaannutettava hyödyntämään näitä mahdollisuuksia, ja heidän on sopeuduttava perinteisten teollisuustyöpaikkojen katoamiseen.

Nämä muutokset merkitsevät Euroopan unionille haasteita. Vapaaseen liikkuvuuteen ja vapaaseen kaupankäyntiin perustuva avoin Eurooppa on auttanut luomaan työpaikkoja ja vaurautta, joista hyvinvointi ja parempi elämänlaatu viime kädessä riippuvat. Viime vuosina on kuitenkin käynyt selväksi, että monet eurooppalaiset pitävät kyseenalaisena sitä, lisäävätkö globalisaation, markkinoiden vapauttamisen ja kilpailukyvyn parantamisen nettovaikutukset heidän hyvinvointiaan. Jotta voitaisiin paremmin ymmärtää, miksi näin on, ja tutkia käynnissä olevien yhteiskunnallisten muutosten dynamiikkaa, komissio esitti vuonna 2006, että sosiaalisesta todellisuudesta olisi tehtävä kartoitus palvelujen saatavuutta ja osallistumismahdollisuuksia koskevan toimintasuunnitelman laatimiseksi. Kyse on yhtenäismarkkinoita koskevaan katsaukseen kiinteästi liittyvistä sosiaalisista näkökohdista. Eurooppa-neuvosto ilmoitti tukevansa tätä lähestymistapaa ja kehotti komissiota tarkastelemaan yhteiskunnallista tilannetta EU:ssa.

Seuraava väliraportti, jossa selvitetään, miten sosiaalisen todellisuuden kartoittamisessa on tähän mennessä edistytty, on neuvoston pyyntöä noudattaen laadittu esitettäväksi kevään Eurooppa-neuvostolle.

SOSIAALISEN TODELLISUUDEN KARTOITTAMISEN TAVOITTEET

Tarkastelun kohteena on Euroopan sosiaalinen todellisuus, ja tavoitteena on luoda yhteinen näkemys eurooppalaisia odottavista yhteiskunnallisista haasteista. Tässä vaiheessa on jätetty täysin avoimeksi, minkälainen rooli EU:n politiikalla pitäisi tässä olla tai miten EU:n politiikkaa tulisi muuttaa, jotta sillä voitaisiin vastata muuttuvaan sosiaaliseen todellisuuteen.

Uusi yhteinen näkemys rakentuu luonnollisesti aikaisempien kokemusten pohjalle. EU:lla on aina ollut ns. sosiaalinen ulottuvuus. Rooman sopimus sisälsi kauaskantoisen sitoutumisen sukupuolten tasa-arvoon, ja Amsterdamin sopimuksen 13 artiklalla unionille annettiin lainsäädäntövalta kaikenlaisen syrjinnän torjumiseen. Alun perin 1980-luvulla yhtenäismarkkinoiden vastapainoksi kehitetyssä unionin sosiaalisessa toimintaohjelmassa keskityttiin työsuhdeturvaan ja työmarkkinaosapuolten yhteistyöhön. Tuloksena syntyi lainsäädäntöä työ-, terveys- ja turvallisuusnormien vähimmäistasosta ja maasta toiseen liikkuvien työntekijöiden sosiaaliturvaoikeuksien varmistamisesta. Unionilla on ollut tärkeä rooli myös sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamisessa, alueellisen eriarvoisuuden poistamisessa ja taloudelliseen muutokseen sopeutumisessa. Näihin on esimerkiksi vaikutettu koheesiopolitiikan keinoin. On käynnistetty myös uusia aloitteita, kuten Euroopan globalisaatiorahasto.

Nämä elementit on otettu myös kasvua ja työllisyyttä koskevaan uudistettuun Lissabonin strategiaan, jossa ei keskitytä pelkästään talouteen ja kilpailukykyyn vaan myös sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisäämiseen ja kestävyyden sosiaaliseen ulottuvuuteen. Uudistetun Lissabonin strategian yhteydessä EU sitoutuu yhdessä jäsenvaltioiden kanssa määrittämään ne poliittiset linjaukset, joilla saadaan parhaiten aikaan vaurautta ja yhteisvastuuta, jotka ovat Lissabonin vision ydin, ja edistämään näiden linjauksien toteuttamista. Jäsenvaltioilla on kuitenkin edelleen päävastuu oman politiikkansa muotoilusta. Lissabonin strategian ansiosta on alettu pohtia kollektiivisesti yhteiskunnallisia ongelmia hyvin laajassa merkityksessä, esim. perinteisiä kysymyksiä työmarkkinoiden joustavuudesta ja hyvinvointivaltion uudistamisesta sekä koulutus- ja opiskelujärjestelmiin liittyviä aiheita.

Monet sosiaalipoliittiset aloitteet suunniteltiin aikanaan teollisuusyhteiskuntaa varten. Teollisuusyhteiskunnassa työn luonteelle oli ominaista massatuotanto, suuret yritykset ja korkea järjestäytymisaste. Nykyisin eurooppalainen yhteiskunta perustuu yhä enemmän osaamiseen ja palveluihin. Niihin taloudellisiin tekijöihin, jotka ovat vaikuttaneet ns. uuden talouden syntyyn globalisoituneessa maailmassa, on kiinnitetty huomiota, mutta yhteiskunnallisen tilanteen ja yhteiskunnan haasteiden ymmärtäminen ja analysointi on jäänyt vähemmälle. Näistä yhteiskunnallisista haasteista ja niihin vastaamisesta ei ole tehty yhteistä diagnoosia.

Sosiaalisen todellisuuden kartoituksella pyritään tekemään tällainen diagnoosi ja herättämään keskustelua Euroopan sosiaalisesta tilanteesta. Tämä otetaan huomioon myös sosiaalipoliittisen ohjelman väliarvioinnissa. Eroja tietysti löytyy, usein yhtä paljon jäsenvaltioiden sisällä kuin niiden välillä . On kuitenkin myös yhteisiä haasteita, kuten väestönkehitys, lisääntyvä etninen ja kulttuurinen monimuotoisuus sekä arvojen yksilöllistyminen. Kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat avoimia yhteiskuntia, joita ovat muokanneet modernin kapitalismin globaalit voimat sekä maailmanlaajuiset kulttuurisuuntaukset. Joitakin EU:n kansalaisia globalisaatio, muutokset ja yhteiskunnan ja kulttuurin kehityssuuntaukset ovat hyödyttäneet, toiset taas ovat jääneet syrjään talouden ja teollisuuden rakenneuudistuksesta ja kokevat perinteiset yhteisönsä, arvonsa ja elämäntapansa uhatuiksi.

AVOIN KESKUSTELU

Komissio käynnistää laajan kuulemisen Eurooppaa odottavista yhteiskunnallisista kysymyksistä ja haasteista. Tarkoituksena on saada eri tahot keskustelemaan siitä, millainen on Euroopan ’sosiaalinen todellisuus’. Komissio on ”kuunteluoppilaana”, ei testaamassa politiikan vaihtoehtoja.

Se haluaa kuulla näkemyksiä sosiaalisista kehityssuuntauksista, Euroopan yhteiskunnallisten muutosten taustalla olevista tekijöistä, hyvinvoinnista ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Konsultoinnin tausta-asiakirjana on Eurooppa-politiikan neuvonantajien toimiston laatima mietintö, jossa tarkastellaan kehityssuuntausten yhteisiä piirteitä ja sitä, miten yhteiskunnallisia muutoksia voidaan arvioida hyvinvoinnin mittareilla. Mietinnöllä pyritään käynnistämään keskustelua eräistä keskeisistä hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä, kuten taloudellisista mahdollisuuksista, työn luonteesta, perhe-elämän uusista muodoista, köyhyydestä ja eriarvoisuudesta, hyvän terveyden ja sosiaalisen nousun esteistä, elämänlaadusta, kulttuurisesta monimuotoisuudesta ja kotoutumisen esteistä, rikollisuudesta ja epäsosiaalisesta käyttäytymisestä. Mietinnössä esitetään kysymyksiä laaja-alaisen keskustelun herättämiseksi.

Konsultoinnin yhteydessä järjestetään erilaisia tapahtumia, toteutetaan hyvinvointia koskeva Eurobarometri-mielipidetiedustelu ja erilaisia kuulemisia, myös Internetissä http://ec.europa.eu/citizens_agenda/index_en.htm. Näkemyksiä kerätään kansallisella ja paikallisella tasolla lukuisilta eri sidosryhmiltä. Euroopan komission edustustot jäsenvaltioissa ovat mukana toteutuksessa.

SEURAAVA VAIHE

Komissio laatii raportin vuoden 2007 loppuun mennessä toteutettavan kuulemisen tulosten perusteella. Raportti tulee olemaan yhteenveto Euroopan muuttuvasta sosiaalisesta todellisuudesta. Siinä tarkastellaan yhteiskunnallisia kehityssuuntia ja niiden vaikutuksia sekä otetaan esiin Euroopan tärkeimmät ongelmat ja haasteet kaikilla hallinnon tasoilla. Siinä esitetään myös ajatuksia siitä, miten osallisuutta ja mahdollisuuksia voitaisiin parhaiten edistää Euroopassa, ja se antaa aineksia sosiaalipoliittisen ohjelman väliarviointia varten.