19.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 312/93

1—2

3—6

7—12

1.

Euroopan rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskus (jäljempänä ’seurantakeskus’) perustettiin 2 päivänä kesäkuuta 1997 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1035/97 (1). Seurantakeskuksen päätehtäviin kuuluu luotettavien tietojen toimittaminen EU:lle ja jäsenvaltioille rasismiin, muukalaisvihaan ja antisemitismiin liittyvistä ilmiöistä EU:ssa ja yhteistyön tekeminen näillä aloilla Euroopan neuvoston kanssa.

2.

Taulukossa 1 esitetään yhteenveto seurantakeskuksen vastuualueista ja toiminnoista. Seurantakeskuksen laatimasta varainhoitovuotta 2005 koskevasta tilinpäätöksestä esitetään keskeisiä tietoja taulukoissa 2, 3 ja 4.

3.

Tilintarkastustuomioistuimen lausuma annetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (2) 185 artiklan 2 kohdan mukaisesti; tilintarkastustuomioistuin laati lausumansa tarkastettuaan seurantakeskuksen tilit Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 248 artiklan perusteella.

4.

Asetuksen (EY) N:o 1035/97 12 artiklan mukaisesti seurantakeskuksen johtaja laati keskuksen tilinpäätöksen 31. joulukuuta 2005 päättyneeltä varainhoitovuodelta (3). Tilinpäätös toimitettiin tilintarkastustuomioistuimelle, jonka on annettava lausuma tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta.

5.

Tilintarkastustuomioistuin on toimittanut tarkastuksensa tarkastusperiaatteidensa ja -standardiensa mukaisesti. Ne perustuvat kansainvälisiin tarkastusstandardeihin, jotka on mukautettu yhteisöjen toimintaympäristöön. Tarkastus suunniteltiin ja toimitettiin pitäen tavoitteena sitä, että voidaan saada kohtuullinen varmuus tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta.

6.

Tilintarkastustuomioistuin sai tarkastuksen avulla riittävän perustan alla olevaa lausumaa varten.

7.

Varainhoitovuoden 2005 määrärahoista sidottiin yli 90 prosenttia, mutta hallintomenojen kohdalla on havaittavissa, että maksusitoumuksista yli 50 prosenttia on siirretty seuraavaan varainhoitovuoteen ja siirrettyjen määrärahojen peruuntumisaste on yleisesti ottaen korkea (15 ja 25 prosentin välillä osastosta riippuen). Tilanne osoittaa, että seurantakeskuksen on vielä parannettava menojensa jaksottamista ja niiden toteutumisen seurantaa. Budjettikohtien väliset määrärahasiirrot on perusteltava ja dokumentoitava voimassaolevien säännösten mukaisesti.

8.

Tilintarkastustuomioistuin panee merkille, että toimintojohtamista ei ole alettu soveltaa, vaikka seurantakeskuksen varainhoitoasetuksessa edellytetään sitä; menettely on otettu käyttöön yleisen talousarvion osalta suoritusseurannan parantamiseksi. Seurantakeskuksen tavoitteiden toteuttaminen ei saa tältä osin typistyä pelkkään tietyn tehtäväjoukon suorittamiseen. Tavoitteiden toteuttamista on arvioitava seurantakeskuksen perusasetuksessa asetettuihin päämääriin pyrkimisen kannalta. Päämääriin pyrkiminen on periaatteessa ilmaistava mitattavissa olevana toimintana seurantakeskuksen työohjelmassa.

9.

Seurantakeskuksella ei ole tavarahankintoihin sovellettavaa suunnittelu- ja hallinnointijärjestelmää. Se ei myöskään tarkista säännöllisin väliajoin omaisuusluetteloaan, vaikka tarkistaminen lisäisi luettelon luotettavuutta.

10.

Seurantakeskuksen sisäisen valvonnan järjestelmään liittyy erinäisiä puutteita. Tulojen ja menojen hyväksyjän toimiin perustuvia rahoitusketjuja ei ole kuvattu. Tulojen ja menojen hyväksyjä ei myöskään validoinut tietojärjestelmiä, joiden avulla hän ja valtuutetut tulojen ja menojen hyväksyjät toimittavat tietoja tilinpitäjälle. Tehtävien erillään pitämistä koskevaa periaatetta ei sovellettu tarkasti etenkään alkuunpano- ja tarkistustehtävien osalta. Ennakkotarkastusten tarkistuslistoihin pitäisi maksusitoumusten kohdalla sisältyä moitteettoman varainhoidon kriteereitä.

11.

Sääntöä, jonka mukaan valintalautakunnan jäsenten on kuuluttava avoinna olevan toimen edellyttämään tai ylempään palkkaluokkaan, ei ole aina noudatettu.

12.

Seurantakeskuksen tarjouspyynnöt eivät juurikaan ilmennä tarjouksilta edellyttävää laadullista vähimmäistasoa eivätkä hintatekijöiden huomioimista. Tällaisessa tilanteessa ei pystytä varmistamaan riittävää avoimuutta, minkä lisäksi toimitettavien tuotteiden ja palveluiden laatu vaarantuu. Hinta/laatusuhteeseen perustuvaa menetelmää olisi sovellettava, ellei ole erityistä syytä toimia toisin, sillä menetelmän avulla kyetään varmistamaan, että määrättyyn hintaan saadaan mahdollisimman laadukkaita hyödykkeitä ja palveluita.