52005PC0592

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel, 23.11.2005

KOM(2005) 592 lopullinen

2005/0241 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

merten ja sisävesien matkustajaliikenteen harjoittajien vastuusta onnettomuustapauksissa

(komission esittämä){SEK(2005) 1516}

PERUSTELUT

EHDOTUKSEN TAUSTA |

110 | Ehdotuksen lähtökohdat ja tavoitteet Komissio antoi vuonna 2001 julkaisemansa liikennepolitiikan valkoisen kirjan (KOM(2001) 370) yhtenä jatkotoimenpiteenä vuonna 2002 tiedonannon matkustaja-alusten turvallisuuden parantamisesta yhteisössä (KOM(2002) 158). Komissio esitti siinä kantansa joihinkin keskeisiin tekijöihin, joiden tulisi olla osa toimivaa matkustajamerenkulun korvausvastuujärjestelmää. Komissio katsoi, että tällainen järjestelmä on otettava käyttöön EU:ssa jo lähitulevaisuudessa. Tiedonannossa mainitut keskeiset tekijät ovat seuraavat: Ankara vastuu, jonka rajat tulisi asettaa riittävän korkealle, ja laajennettu vastuu tuottamuksen tai laiminlyönnin tapauksessa. Ankaran vastuun tarkoituksena on parantaa korvausvaatimuksen esittäjän asemaa, koska sitä sovellettaessa korvausvastuu ei riipu liikenteenharjoittajan tuottamuksesta tai laiminlyönnistä. Vakuutusten pakollisuus. Korvausvastuujärjestelmään on sisällytettävä vaatimus pakollisista vakuutuksista, jotta se olisi tehokas. Oikeus suoriin korvausvaatimuksiin. Mahdollisuus osoittaa korvausvaatimus suoraan vakuutuksenantajalle on keskeisen tärkeä merenkulun alalla, koska liikenteenharjoittaja voi olla vaikeasti jäljitettävissä ja/tai kykenemätön täysin huolehtimaan taloudellisista velvoitteistaan. Kotimaanmatkat. EY:n korvausvastuujärjestelmän pitäisi kattaa kaikki liikenne yhteisössä, myös jäsenvaltion sisäiset matkat. Vuoden 2002 tiedonanto julkaistiin samaan aikaan, kun matkustajamerenkulun harjoittajien korvausvastuuta koskevia kansainvälisiä sääntöjä tarkistettiin kansainvälisesti Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n puitteissa. Kyseiset säännöt sisältyvät matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 1974 tehtyyn Ateenan yleissopimukseen. Komissio katsoi tiedonannossaan, että edellä mainituista tekijöistä kolmea ensimmäistä ei säännellä riittävästi Ateenan yleissopimuksella. Komissio totesi kuitenkin, että jos tarkistetut kansainväliset säännöt mahdollistavat näiden keskeisten tekijöiden riittävän sääntelyn, olisi parempi ottaa EU:n järjestelmä käyttöön osana kansainvälistä sääntelyjärjestelmää. Matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 1974 tehdyn Ateenan yleissopimuksen vuoden 2002 pöytäkirja hyväksyttiin 1. marraskuuta 2002. Komissio katsoo pöytäkirjan täyttävän kolme ensimmäistä edellä mainituista edellytyksistä, jotka esitettiin vuoden 2002 tiedonannossa. Pöytäkirjan 10 ja 11 artiklassa vahvistetaan säännöt, jotka koskevat tuomioistuimen toimivaltaa ja pöytäkirjan mukaisesti annettavien tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa. Nämä asiat tulivat yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan 22. joulukuuta 2000, kun annettiin asetus (EY) N:o 44/2001 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla. Asetus sitoo kaikkia EU:n jäsenvaltioita paitsi Tanskaa. Pöytäkirjan 10 ja 11 artikla vaikuttavat asetuksen (EY) N:o 44/2001 säännöksiin. Jäsenvaltiot eivät näin ollen voi yhteisön toimielinten ulkopuolella omaksua yhteisön ulkopuolisiin maihin nähden velvoitteita, jotka liittyvät näihin artikloihin. Tämän vuoksi komissio antoi 24. kesäkuuta 2003 ehdotuksen neuvoston päätökseksi matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 1974 tehdyn Ateenan yleissopimuksen vuoden 2002 pöytäkirjan tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (KOM(2003) 375). Komissio ehdotti siinä, että yhteisö liittyy pöytäkirjaan mahdollisimman pian ja jäsenvaltiot vuoden 2005 loppuun mennessä. Komissio pahoittelee, ettei ehdotuksen käsittely ole edennyt neuvostossa joulukuun 2003 jälkeen. Jotta yhteisöön saataisiin aikaan yhdenmukainen ja riittävä matkustajaliikenteen korvausvastuujärjestelmä, yhteisön liittymistä pöytäkirjaan on täydennettävä asetuksella, jolla pöytäkirjan määräykset saatetaan osaksi yhteisön oikeutta. Tiedonannossaan Matkustajien oikeuksien vahvistaminen Euroopan unionissa (KOM(2005) 46) komissio toisti aikeensa esittää tällaista asetusta koskeva ehdotus. |

120 | Yleistä Ateenan yleissopimuksen ja siihen myöhemmin tehtyjen pöytäkirjojen tausta selostetaan komission vuonna 2002 antamassa tiedonannossa matkustaja-alusten turvallisuuden parantamisesta yhteisössä. Matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 1974 tehdyn Ateenan yleissopimuksen vuoden 2002 pöytäkirjaan viitataan jäljempänä ”vuoden 2002 Ateenan yleissopimuksena”. Vuoden 2002 Ateenan yleissopimuksen keskeiset yksityiskohdat ovat seuraavat: Soveltamisala Vuoden 2002 Ateenan yleissopimusta sovelletaan kaikkiin merialuksiin lukuun ottamatta ilmatyynyaluksia. Yleissopimusta sovelletaan ”kaikkiin kansainvälisiin kuljetuksiin, jos: a) aluksen lippu- tai rekisterivaltio on tämän yleissopimuksen sopimusvaltio, tai b) kuljetussopimus on tehty tämän yleissopimuksen sopimusvaltiossa tai c) kuljetussopimuksen mukainen lähtö- tai saapumispaikka on tämän yleissopimuksen sopimusvaltiossa.” Yleissopimuksen mukaan kuitenkin vain sellaisilla aluksilla, joilla on lupa kuljettaa yli kahtatoista matkustajaa, on oltava pakollinen vakuutustodistus. Ankara vastuu Vuoden 1974 Ateenan yleissopimuksella otettiin käyttöön tuottamukseen perustuva korvausvastuujärjestelmä, jossa rahdinkuljettaja voi rajoittaa vastuunsa 53 665 euroon (46 666 erityisnosto-oikeuteen (SDR)) matkustajaa kohti kuoleman tai muun henkilövahingon tapauksessa. Vuoden 2002 Ateenan yleissopimuksessa korvausvaatimukset jaetaan kahteen luokkaan. Vahinkoihin, jotka johtuvat aluksen toiminnasta ja joiden yhteydessä matkustajilla on hyvin rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa tapahtumiin (merionnettomuudet), sovelletaan ankaraa vastuuta, ja muuntyyppisiin aluksella sattuneisiin henkilövahinkoihin sovelletaan laiminlyöntiin perustuvaa vastuuta. Vastuu, jonka rajat ovat riittävän korkealla Vuoden 2002 Ateenan yleissopimuksessa asetetaan kaksi korvausvastuurajaa: 287 500 euroa (250 000 SDR) ankaralle vastuulle ja 460 000 euroa (400 000 SDR) tuottamukseen perustuvalle vastuulle. Tämä on merkittävä korotus verrattuna aiemmin sovellettuihin rajoihin. Rajana oli alun perin 53 665 euroa (46 666 SDR), joka asetettiin vuoden 1974 Ateenan yleissopimuksessa, ja sittemmin 201 250 euroa (175 000 SDR), joka asetettiin Ateenan yleissopimuksen myöhemmän tarkistuksen yhteydessä (Ateenan yleissopimuksen vuoden 1990 pöytäkirjassa) ja merioikeudellisia vaateita koskevan vastuun rajoittamisesta tehtyyn yleissopimukseen (LLMC) vuonna 1996 tehdyssä pöytäkirjassa. Laajennettu vastuu tuottamuksen tai laiminlyönnin tapauksessa Vuoden 1974 Ateenan yleissopimuksella otettiin käyttöön tuottamukseen perustuva korvausvastuu, jonka rajana oli 53 665 euroa (46 666 SDR). Rahdinkuljettajan oikeus rajoittaa vastuutaan voidaan kumota, jos on kyse törkeästä väärinkäytöksestä. Oikeuden rajoittaa vastuuta voi menettää sekä vuoden 1974 Ateenan yleissopimuksen että LLMC-järjestelmän mukaan vain siinä tapauksessa, että rahdinkuljettaja on aiheuttanut menetyksen joko tahallaan tai huolimattomuuttaan ja tietäen, että seurauksena todennäköisesti olisi tällainen menetys. On selvää, että nämä ehdot voivat täyttyä vain hyvin harvoissa matkustaja-alusonnettomuuksissa, minkä vuoksi oikeus rajoittaa vastuuta voidaan tällä hetkellä katsoa käytännössä loukkaamattomaksi. Vuoden 2002 Ateenan yleissopimuksella otettiin käyttöön seuraavat kaksi korvausvastuujärjestelmää: Merionnettomuuksia varten otettiin käyttöön kaksitasoinen järjestelmä. Alempi raja on 287 500 euroa (250 000 SDR), jota sovelletaan ankaraan vastuun kattamiin onnettomuuksiin, ja korkeampi raja 460 000 euroa (400 000 SDR), jota sovelletaan, ”jollei rahdinkuljettaja voi todistaa, että menetyksen aiheuttanut tapahtuma sattui ilman rahdinkuljettajan tuottamusta tai laiminlyöntiä”. Muissa tapauksissa kuin merionnettomuuksissa rahdinkuljettajan korvausvastuuraja on 460 000 euroa (400 000 SDR), ”jos menetyksen aiheuttanut tapahtuma johtui rahdinkuljettajan tuottamuksesta tai laiminlyönnistä. Tuottamusta tai laiminlyöntiä koskeva todistustaakka on kantajalla.” Vuoden 2002 Ateenan yleissopimuksen 13 artiklassa määrätään lisäksi, että ”rahdinkuljettaja ei voi vedota […] vastuunrajoitusoikeuteen, jos näytetään toteen, että vahinko on aiheutunut rahdinkuljettajan teosta tai laiminlyönnistä, jonka tarkoituksena on ollut vahingon aiheuttaminen, tai hänen piittaamattomuudestaan, ja rahdinkuljettaja oli tietoinen vahingon todennäköisyydestä”. Matkatavaran menetykseen tai vahingoittumiseen sovellettava korvausvastuu Vuoden 2002 Ateenan yleissopimuksella otettiin käyttöön seuraava kaksijakoinen järjestelmä: ”Rahdinkuljettaja vastaa käsimatkatavaran menetyksen tai vahingoittumisen seurauksena kärsitystä menetyksestä, jos menetyksen aiheuttanut tapahtuma johtui rahdinkuljettajan tuottamuksesta tai laiminlyönnistä. Rahdinkuljettajan tuottamuksen tai laiminlyönnin oletetaan tapahtuneen, jos menetyksen on aiheuttanut merionnettomuus. Rahdinkuljettaja vastaa muun matkatavaran kuin käsimatkatavaran menetyksen tai vahingoittumisen seurauksena kärsitystä menetyksestä, jollei rahdinkuljettaja voi näyttää toteen, että menetyksen aiheuttanut tapahtuma ei aiheutunut rahdinkuljettajan tuottamuksesta tai laiminlyönnistä.” Yleissopimuksessa vahvistetaan useita eri vastuurajoja. Esimerkiksi rahdinkuljettajan vastuu käsimatkatavaran menetyksestä tai vahingoittumisesta ei voi missään tapauksessa ylittää 2 587 euroa (2 250 erityisnosto-oikeutta) matkustajaa kohti yksittäisen kuljetuksen osalta. Vakuutusten pakollisuus Vuoden 2002 Ateenan yleissopimuksella otettiin käyttöön uusi vaatimus, jonka mukaan rahdinkuljettajilla on oltava riittävät vakuutukset. Se, ettei matkustajaliikenteen harjoittajilta edellytetty aiemmin riittävää vakuutussuojaa, ei ollut missään suhteessa riskeihin, joita liittyy satojen tai tuhansien matkustajien kuljettamiseen aluksella. Useimmilla matkustaja-aluksilla on toki vakuutussuoja, tavallisesti jossakin keskinäisessä P&I-yhdistyksessä (Protection & Indemnity Clubs), mutta vakuutuksia koskevien virallisten vaatimusten puuttuminen ei ollut perusteltua. Suorat korvausvaatimukset (pro memoria) Prosessioikeus Vuoden 2002 Ateenan yleissopimuksessa annetaan siviiliprosessisäännöt (esim. kanneoikeuden kahden vuoden vanhenemisaika). Lisäksi siinä annetaan tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevat säännöt. On huomattava, että vastaavat säännöt sisältyvät jo tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22. joulukuuta 2000 annettuun asetukseen (EY) N:o 44/2001. Ateenan yleissopimukseen lisättiin neuvotteluvaiheessa määräys, jonka nojalla mainittua asetusta voidaan edelleen soveltaa EU:n jäsenvaltioissa (yleissopimuksen 17 a artiklan 3 kohta), mutta ainoastaan tuomioiden tunnustamisen ja täytäntöönpanon osalta. Tuomioistuimen toimivaltaa koskevat yleissopimuksen säännöt ovat näin ollen ensisijaisia EY:n asetuksen vastaaviin sääntöihin nähden. |

139 | Ehdotuksen alaan kuuluvat jo voimassa olevat säännökset Tällaisia säännöksiä ei ole. |

141 | Unionin muun politiikan ja tavoitteiden mukaisuus Ehdotus on yksi osatekijä EU:n toimissa, jotka koskevat kansalaisiin heidän päivittäisessä elämässään kohdistuvia riskejä. Yhtäläisten vastuusääntöjen käyttöönotto koko EU:ssa edistää yhdenmukaisen ja suotuisan toimintaympäristön luomista matkustajaliikenteen harjoittajille. Edellä esitetyt seikat sisältyvät strategisiin tavoitteisiin, joita komissio painotti tiedonannossaan Strategiset tavoitteet vuosiksi 2005–2009 – Eurooppa 2010: kumppanuus Euroopan uudistamiseksi – Hyvinvointi, solidaarisuus ja turvallisuus (KOM(2005) 12). |

SIDOSRYHMIEN KUULEMINEN JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI |

Sidosryhmien kuuleminen |

211 | Kuulemismenettely ja pääasialliset kohderyhmät Komissio kuuli ehdotuksen keskeisistä yksityiskohdista jäsenvaltioita ja sidosryhmiä kahdella lausuntokierroksella, jotka järjestettiin toukokuussa 2004 ja helmikuussa 2005 osana kolmanteen meriturvallisuuspakettiin liittynyttä yleistä kuulemisprosessia. |

212 | Yhteenveto kannanotoista ja miten ne on otettu huomioon Kaikki kannannottoja esittäneet pitivät tervetulleena komission aloitetta Ateenan yleissopimuksen sisällyttämisestä yhteisön oikeuteen. Laivanomistajat ilmaisivat kuitenkin huolensa soveltamisalan laajentamisesta kattamaan myös kotimaan ja sisävesiväylien liikennöinnin. Komissio on ottanut nämä huomautukset kaikilta osin huomioon ehdotuksen vaikutusten arvioinnissa. Komissio katsoi tällaisen laajennuksen kuitenkin perustelluksi johtuen matkustajiin tällä hetkellä sovellettavien korvausvastuujärjestelmien välisistä eroista, kuten vaikutusarvioinnissa selitetään. Laajennuksen perusteena on myös se, että Ateenan yleissopimuksen mukaista vakuutusjärjestelmää ei sovelleta pieniin aluksiin, joilla ei ole lupa kuljettaa yli 12 matkustajaa. Näihin aluksiin sovelletaan edelleen kansallista lainsäädäntöä. Lisäksi toimialan (laivanomistajien ja P&I-yhdistysten) edustajat ilmaisivat huolensa vuoden 2002 Ateenan yleissopimuksen ja erityisesti sen 3 artiklan 1 kohdan täytäntöönpanosta siltä osin kuin on kyse korvausvastuusta terroritekojen aiheuttamissa tapahtumissa. Komissio toteaa, että tähän liittyviä ongelmia käsitellään jo maailmanlaajuisesti IMO:ssa eikä niihin tulisi tässä vaiheessa kehittää alueellisia ratkaisuja. Ratkaisusta sovitaan tiettävästi keväällä 2006 IMO:n oikeudellisen komitean seuraavassa kokouksessa siten, että sopimusvaltiot sitoutuvat esittämään tietyn varauman yleissopimukseen liityttäessä. |

Asiantuntemuksen hankkiminen ja käyttö |

229 | Ulkopuolista asiantuntemusta ei tarvittu. |

230 | Vaikutusten arviointi Vaihtoehto 1: Pelkkä Ateenan yleissopimuksen täytäntöönpano. Tämä saavutetaan siten, että neuvosto hyväksyy komission kesäkuussa 2003 antaman ehdotuksen yhteisön ja sen jäsenvaltioiden liittymisestä Ateenan yleissopimukseen. Korvausjärjestelmää sovelletaan ainoastaan kansainväliseen liikenteeseen. Vaihtoehto 2: Yleissopimuksen sisällyttäminen yhteisön oikeuteen muutoksitta. Tämän vaihtoehdon merkittävin etu on se, että taataan yleissopimuksen yhtenäinen tulkinta EY:n tuomioistuimessa. Vaikutukset ovat samat kuin vaihtoehdossa 1. Vaihtoehto 3: Yleissopimuksen sisällyttäminen yhteisön oikeuteen muutoksin, muun muassa laajentamalla soveltamisalaa siten, että siihen kuuluu myös kotimaan ja sisävesiväylien liikenne. Tässä vaihtoehdossa kaikki matkustajat pääsevät osallisiksi yleissopimuksella käyttöön otettavan uuden järjestelmän hyödyistä ja kaikkiin rahdinkuljettajiin sovelletaan samaa korvausvastuujärjestelmää koko Euroopassa. |

231 | Komissio on tehnyt työohjelmassa mainitun vaikutusten arvioinnin, jota koskeva raportti on saatavana asiakirjana SEC(2005) XXX. |

EHDOTUKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ |

305 | Ehdotuksen yhteenveto Ehdotuksen tarkoituksena on Ateenan yleissopimuksen saattaminen osaksi EY:n oikeutta seuraavin muutoksin: laajennetaan soveltamisalaa siten, että kattaa kotimaan liikenteen laajennetaan soveltamisalaa siten, että kattaa sisävesiliikenteen poistetaan vuoden 2002 Ateenan yleissopimuksen mukainen jäsenvaltioiden mahdollisuus asettaa korvausvastuuraja korkeammalle kuin yleissopimuksessa määrätään vahvistetaan liikuntarajoitteisen matkustajan liikunta-apuvälineiden tai lääketieteellisten välineiden vahingoittumisesta tai menetyksestä suorittava korvaus enimmillään välineiden jälleenhankinta-arvon suuruiseksi otetaan käyttöön ennakkomaksut, jollaisia sovelletaan ilma- ja rautatieliikenteen aloilla otetaan käyttöön vaatimus, jonka mukaan matkustajille on annettava tietoa ennen matkaa. |

310 | Oikeusperusta EY:n perustamissopimuksen 71 artiklan 2 kohta ja 80 artiklan 2 kohta. |

320 | Toissijaisuusperiaate Toissijaisuusperiaatetta sovelletaan siltä osin kuin ehdotus ei kuulu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan. |

Jäsenvaltiot eivät voi riittävästi saavuttaa ehdotuksen tavoitteita seuraavista syistä: |

321 | Kotimaan liikenteen ja kansainvälisen liikenteen välillä ei ole yhteisön sisällä merkittävää eroa sen paremmin toimialan kuin matkustajienkaan näkökulmasta. On kaikkien osapuolten edun mukaista, että käytössä on yhtenäinen ja selkeä korvausvastuujärjestelmä, jota sovelletaan kaikkeen matkustajaliikenteeseen yhteisössä. |

323 | On olemassa riski, että poikkeavat kansalliset normit johtavat eri maiden rahdinkuljettajien väliseen epäterveeseen kilpailuun ja eri jäsenvaltioiden kansalaisten epätasapuoliseen kohteluun heidän matkustaessaan yhteisössä. |

Ehdotuksen tavoitteet saavutetaan paremmin yhteisön toimilla seuraavista syistä: |

324 | Yhteisön toimilla tällä alalla voidaan taata yhtenäiset säännöt, joita sovelletaan korvausvastuuseen kaikilla matkoilla riippumatta siitä, tapahtuvatko ne kansainvälisillä, yhteisön sisäisillä vai kotimaisilla reiteillä. |

325 | Lisäksi EU:n toimilla voidaan taata Ateenan yleissopimuksen yhdenmukainen täytäntöönpano ja tulkinta kaikissa jäsenvaltioissa. |

327 | Matkustajien suojelu on yksi yhteisön liikennepolitiikan tavoitteista. Kysymyksiin, jotka liittyvät rahdinkuljettajan korvausvastuuseen ja matkustajien oikeuksiin onnettomuustapauksissa, voidaan puuttua paremmin EU:n tasolla edellä selostetuista syistä. |

Ehdotus on näin ollen toissijaisuusperiaatteen mukainen. |

Suhteellisuusperiaate Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen seuraavista syistä: |

331 | Yleissopimukseen asetuksella tehtävät muutokset (jotka koskevat esimerkiksi matkustajille ennen matkaa annettavaa tietoa) ovat luontevia täydennyksiä yleissopimuksella luotuun korvausvastuujärjestelmään. |

332 | Taloudellinen ja hallinnollinen taakka lankeaa pääasiassa kansallisille viranomaisille, joiden on määrä käsitellä vakuutustodistukset paitsi kansainvälisillä reiteillä liikennöivien rahdinkuljettajien osalta (kuten Ateenan yleissopimuksessa edellytetään) myös kotimaisilla reittejä ja sisävesiväyliä liikennöivien rahdinkuljettajien osalta. |

Säädöslajin valinta |

341 | Ehdotettu toteutusväline on asetus. |

342 | Muut toteutusvälineet eivät olisi riittäviä seuraavasta syystä: Komission noudattama menettelytapa on sama, jota noudatettiin lentoliikenteen harjoittajien ja rautatieyhtiöiden korvausvastuuta koskevien kansainvälisten yleissopimusten saattamisessa osaksi yhteisön oikeutta. |

TALOUSARVIOVAIKUTUKSET |

409 | Ehdotuksella ei ole vaikutuksia yhteisön talousarvioon. |

LISÄTIEDOT |

Tarkastelu-/tarkistus-/raukeamislauseke |

531 | Ehdotus sisältää tarkastelulausekkeen. |

532 | Ehdotus sisältää tarkistuslausekkeen. |

560 | Euroopan talousalue Ehdotettu säädös on ETA:n kannalta merkityksellinen, minkä vuoksi se tulisi ulottaa koskemaan Euroopan talousaluetta. |

570 | Ehdotuksen yksityiskohtainen kuvaus 1 artikla Komissio ehdottaa uutta yhteisön säädöstä, jolla varmistetaan, että vuoden 2002 Ateenan yleissopimuksen määräyksiä voidaan soveltaa täysimääräisesti, yhtenäisesti ja samanaikaisesti kaikkiin aluksilla oleviin matkustajiin riippumatta siitä, onko liikennöity reitti kansainvälinen, yhteisön sisäinen vai kotimainen tai onko se meri- vai sisävesireitti. 2 artikla Ehdotetun asetuksen soveltamisala on laajempi kuin vuoden 2002 Ateenan yleissopimuksen. Se kattaa Ateenan yleissopimuksen soveltamisalan (jotta koko yleissopimusta voitaisiin soveltaa täysimääräisesti EU:ssa), minkä lisäksi sitä on laajennettu siten, että siihen kuuluvat a) jäsenvaltion sisäinen liikenne ja b) sisävesiliikenne. Artiklassa asetetuilla kolmella ehdolla, jotka ovat samat kuin Ateenan yleissopimuksessa, taataan asetuksen laaja soveltaminen useimpiin EU:n kansalaisiin, myös EU:n ulkopuolisilla matkoilla. 3 artikla Ehdotettu asetus on laadittu siten, että se on täsmälleen yhdenmukainen vuoden 2002 Ateenan yleissopimuksen vastaavien osien kanssa ja sisältää viittaukset niihin. Samaa menettelytapaa noudatettiin, kun Montrealin yleissopimus sisällytettiin yhteisön oikeuteen (asetus (EY) N:o 889/2002). 4 artikla Asetuksella pyritään täysin yhtenäiseen käytäntöön EU:ssa poistamalla vuoden 2002 Ateenan yleissopimuksen mukainen jäsenvaltioiden mahdollisuus asettaa korvausvastuuraja korkeammalle kuin yleissopimuksessa määrätään. Artiklan toiseen kohtaan sisältyvän säännöksen välittömänä pontimena oli tarkistus, jonka Euroopan parlamentti teki rautatieliikenteen matkustajien oikeuksia ja velvollisuuksia koskevaan komission ehdotukseen. 5 artikla Ehdotuksessa on katsottu tarkoituksenmukaiseksi sisällyttää EY:n järjestelmään lisätoimenpide, josta ei määrätä vuoden 2002 Ateenan pöytäkirjassa, nimittäin ennakkomaksut, jotka ovat käytössä myös ilma- ja rautatieliikenteen aloilla. 6 artikla Tämä matkustajille tarjottavaa tiedotusta koskeva säännös on niin ikään yleissopimuksesta poikkeava yksityiskohta. 7 artikla Asetuksen toimivuuden ja muutostarpeen arvioimiseksi komissio raportoi sen täytäntöönpanosta. Apu, jota 5. marraskuuta 2002 annetulla asetuksella 2099/2002 perustettu meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevä komitea (COSS-komitea) antaa komissiolle, helpottaa muun muassa asetuksen päivittämistä siinä tapauksessa, että vuoden 2002 Ateenan yleissopimukseen tehdään muutoksia kansainvälisellä tasolla. 8 artikla Komission näkökulmasta asetuksen olisi mieluiten tultava voimaan varhaisimpana ajankohtana, jonka yhteisön lainsäädäntöprosessi mahdollistaisi ja joka antaisi toimialalle riittävän ajan tarvittaviin mukautuksiin. Koska yhteisöstä ja sen jäsenvaltioista on määrä tulla vuoden 2002 Ateenan yleissopimuksen osapuolia, komissio katsoo kuitenkin tarkoituksenmukaiseksi, että vuoden 2002 Ateenan yleissopimus ja EY:n asetus tulevat voimaan samanaikaisesti. Liite Vuoden 2002 Ateenan yleissopimus liitetään ehdotukseen ainoastaan viiteasiakirjana. Kuten 1 artiklassa todetaan, Ateenan yleissopimusta voidaan muuttaa tulevaisuudessa. Tällaiset muutokset sisällytetään EY:n lainsäädäntöön ilman eri toimenpiteitä, jollei komissio, jota avustaa 7 artiklan mukaisesti meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevä komitea (COSS-komitea), päätä jättää niitä asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. |

1. 2005/0241 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

merten ja sisävesien matkustajaliikenteen harjoittajien vastuusta onnettomuustapauksessa

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 71 artiklan 1 kohdan ja 80 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen[1],

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[2],

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon,[3]

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä[4]

sekä katsovat seuraavaa:

2. Yhteisen liikennepolitiikan puitteissa on toteutettava lisätoimenpiteitä turvallisuuden parantamiseksi meri- ja sisävesiliikenteessä. Näihin toimenpiteisiin kuuluvat matkustajille aiheutuviin vahinkoihin sovellettavat vastuusäännöt, koska on tärkeää taata asianmukainen korvaustaso meri- ja sisävesionnettomuuksissa osallisina oleville matkustajille.

3. Matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 1974 tehdyn Ateenan yleissopimuksen vuoden 2002 pöytäkirja hyväksyttiin 1 päivänä marraskuuta 2002 Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä. [Yhteisö on liittynyt tähän pöytäkirjaan[5]].

4. Matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 1974 tehtyä Ateenan yleissopimusta, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 2002 pöytäkirjalla (jäljempänä ’vuoden 2002 Ateenan yleissopimus’) sovelletaan ainoastaan kansainväliseen liikenteeseen. Meriliikenteen sisämarkkinoilla ei kuitenkaan enää eroteta toisistaan kansallista ja kansainvälistä liikennettä, ja sen vuoksi on tarkoituksenmukaista, että sekä kansainväliseen että kansalliseen liikenteeseen sovelletaan samantasoista ja -tyyppistä vastuuta yhteisössä. Vuoden 2002 Ateenan yleissopimus olisi lisäksi ulotettava koskemaan sisävesiliikennettä.

5. Rahdinkuljettaja olisi velvoitettava suorittamaan ennakkomaksu matkustajan kuoleman tai henkilövahingon tapauksessa.

6. Matkustajille on annettava ennen matkaa asianmukaista tietoa heille kuuluvista uusista oikeuksista.

7. Yleissopimuksen mahdolliset muutokset sisällytetään yhteisön lainsäädäntöön, jollei muutosta jätetä sen soveltamisalan ulkopuolelle noudattaen menettelyä, josta säädetään meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevän komitean (COSS-komitea) perustamisesta sekä meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä koskevien asetusten muuttamisesta 5 päivänä marraskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2099/2002[6] 5 artiklan 2 kohdassa.

8. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1406/2002[7] perustetun Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) olisi avustettava komissiota uusien sääntöjen toimintaa koskevan seurantakertomuksen valmistelussa ja laadinnassa sekä vuoden 2002 Ateenan yleissopimuksen muutosehdotusten esittämisessä.

9. Koska toteutettavan toimen tavoitetta, joka on rahdinkuljettajien ja matkustajien oikeuksiin onnettomuustapauksessa sovellettavien yhtenäisten sääntöjen luominen, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan johtuen tarpeesta taata yhtäläiset korvausvastuurajat kaikissa jäsenvaltioissa se voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan merten ja sisävesien matkustajaliikenteeseen sovellettavaa yhtenäistä korvausvastuuta koskevat yhteisön säännöt.

Tätä tarkoitusta varten asetus sisältää matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 1974 tehdyn Ateenan yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 2002 pöytäkirjalla, jäljempänä ’vuoden 2002 Ateenan yleissopimus’, asianomaiset määräykset, joiden soveltamisalaa laajennetaan siten, että siihen kuuluvat yksittäisen jäsenvaltion sisäinen meriliikenne sekä kansainvälinen ja kotimainen sisävesiliikenne.

2 artikla Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan kaikkeen kansainväliseen ja kotimaiseen meri- ja sisävesiliikenteeseen, jos

a) alus purjehtii jäsenvaltion lipun alla,

b) kuljetussopimus on tehty jäsenvaltiossa, tai

c) lähtö- tai määräpaikka on kuljetussopimuksen mukaan jäsenvaltiossa.

3 artikla Rahdinkuljettajan korvausvastuu

Rahdinkuljettajan ja alirahdinkuljettajan korvausvastuusta matkustajia ja heidän matkatavaraansa kohtaan on voimassa, mitä tästä korvausvastuusta määrätään vuoden 2002 Ateenan yleissopimuksessa.

’Rahdinkuljettajalla’ ja ’alirahdinkuljettajalla’ tarkoitetaan vuoden 2002 Ateenan yleissopimuksen 2 artiklassa määriteltyä rahdinkuljettajaa ja alirahdinkuljettajaa.

4 artikla Vastuurajat

Vuoden 2002 Ateenan yleissopimuksen 7 artiklan 2 kohtaa ei sovelleta tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvaan matkustajaliikenteeseen, jolleivät kaikki jäsenvaltiot suostu kyseisen kohdan soveltamiseen tätä asetusta muutettaessa.

Tuhoutuneista, menetetyistä tai vahingoittuneista liikuntarajoitteisen matkustajan liikunta-apuvälineistä tai lääketieteellisistä välineistä suoritettava korvaus saa olla enintään välineiden jälleenhankinta-arvon suuruinen.

5 artikla Ennakkomaksu

Matkustajan kuoleman tai henkilövahingon tapauksessa rahdinkuljettajan on suoritettava ennakkomaksu, joka riittää kattamaan välittömät taloudelliset tarpeet, 15 päivän kuluessa vahingonkorvauksiin oikeutetun henkilön yksilöinnistä. Kuolemantapauksessa kyseisen maksun on oltava vähintään 21 000 euroa.

6 artikla Matkustajille annettava tieto

Rahdinkuljettajan, alirahdinkuljettajan ja/tai matkanjärjestäjän on annettava ennen lähtöä matkustajille tietoa heille tämän asetuksen nojalla kuuluvista oikeuksista ja erityisesti korvausrajoista kuoleman, henkilövahingon tai matkatavaran menetyksen ja vahingoittumisen tapauksessa, heidän oikeudestaan esittää suora korvausvaatimus vakuutuksenantajalle tai rahavakuuden antaneelle henkilölle sekä heidän oikeudestaan ennakkomaksuun.

Tieto on annettava tarkoituksenmukaisimmassa muodossa.

7 artikla Kertomus ja vuoden 2002 Ateenan yleissopimuksen muutokset

Komissio laatii viimeistään kolmen vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta sen soveltamista koskevan kertomuksen, jossa otetaan huomioon muun muassa taloudellinen kehitys ja kehitys kansainvälisillä foorumeilla.

Kertomuksen yhteydessä voidaan antaa ehdotus tämän asetuksen muuttamiseksi tai ehdotus esitykseksi, jonka Euroopan yhteisö tekee asianmukaisilla kansainvälisillä foorumeilla.

Komissiota avustaa tässä yhteydessä asetuksen (EY) N:o 2099/2002 3 artiklalla perustettu meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevä komitea (COSS-komitea).

Vuoden 2002 Ateenan yleissopimukseen tehdyt muutokset voidaan jättää tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle asetuksen (EY) N:o 2099/2002 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

8 artikla Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan […] päivänä sen jälkeeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä .

Sitä sovelletaan [sen voimaantulopäivästä tai päivästä, jona Ateenan yleissopimus tulee voimaan yhteisön osalta, sen mukaan, kumpi on myöhäisempi].

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä […]

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

[…] […]

LISÄYS

MATKUSTAJIEN JA MATKATAVAROIDEN KULJETTAMISESTA MERITSE VUONNA 2002 TEHTY ATEENAN YLEISSOPIMUS

(Matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 1974 tehdyn Ateenan yleissopimuksen ja siihen vuonna 2002 tehdyn pöytäkirjan konsolidoitu teksti)

1 artikla Määritelmät

Tässä yleissopimuksessa:

1 a) ’rahdinkuljettajalla’ tarkoitetaan henkilöä, joka tekee kuljetussopimuksen tai jonka puolesta se tehdään, riippumatta siitä, suorittaako kuljetuksen tosiasiallisesti kyseinen henkilö vai alirahdinkuljettaja;

b) ’alirahdinkuljettajalla’ tarkoitetaan henkilöä (muuta kuin rahdinkuljettajaa), joka aluksen omistajan, rahdinantajan tai laivanisännän ominaisuudessa tosiasiallisesti suorittaa kuljetuksen kokonaan tai osittain;

c) ’rahdinkuljettajalla, joka tosiasiallisesti suorittaa kuljetuksen kokonaan tai osittain’ tarkoitetaan alirahdinkuljettajaa tai, jos rahdinkuljettaja tosiasiallisesti suorittaa kuljetuksen, rahdinkuljettajaa.

2 ’kuljetussopimuksella’ tarkoitetaan rahdinkuljettajan tekemää tai hänen puolestaan tehtyä sopimusta, joka koskee matkustajan tai tapauksen mukaan matkustajan ja hänen matkatavaroidensa kuljettamista meritse;

3 ’aluksella’ tarkoitetaan ainoastaan merialuksia lukuun ottamatta ilmatyynyaluksia;

4 ’matkustajalla’ tarkoitetaan ketä tahansa aluksella kuljetettavaa henkilöä,

a) joka kuljetetaan kuljetussopimuksen mukaisesti tai

b) joka rahdinkuljettajan luvalla saattaa aluksella ajoneuvoa tai eläviä eläimiä, joista tehty kuljetussopimus koskee tavaroita, jotka eivät kuulu tämän yleissopimuksen soveltamisalaan;

5 ’matkatavaralla’ tarkoitetaan kuljetussopimuksen mukaisesti kuljetettavaa tavaraa tai ajoneuvoa; matkatavaroita eivät ole:

a) rahtaussopimuksen, konossementin tai muun ensisijaisesti tavaroiden kuljetusta koskevan sopimuksen mukaisesti kuljetettavat tavarat ja ajoneuvot ja

b) elävät eläimet;

6 ’käsimatkatavaralla’ tarkoitetaan matkatavaroita, jotka matkustajalla on hytissään tai jotka ovat muulla tavoin hänen hallussaan, huostassaan tai valvonnassaan. Muissa kuin tämän artiklan 8 kohdassa ja 8 artiklassa tarkoitetuissa yhteyksissä käsimatkatavaroihin kuuluvat matkatavarat, jotka matkustajalla on ajoneuvonsa sisällä tai päällä;

7 ’matkatavaroiden menetyksellä tai vahingoittumisella’ tarkoitetaan rahallista menetystä, joka johtuu siitä, että matkatavaroita ei ole toimitettu takaisin matkustajalle kohtuullisen ajan kuluessa sen aluksen saapumisesta, jossa matkatavarat kuljetettiin tai jossa ne olisi pitänyt kuljettaa; tämä ei koske työtaisteluista johtuvia viiveitä;

8 ’kuljetus’ käsittää seuraavat ajanjaksot:

a) matkustajan ja hänen käsimatkatavaroidensa osalta sen ajanjakson, jonka aikana matkustaja ja/tai hänen käsimatkatavaransa ovat aluksella tai menossa alukseen tai maihin, ja sen ajanjakson, jonka aikana matkustajaa ja hänen käsimatkatavaroitaan kuljetetaan vesitse maista alukseen tai päinvastoin, jos kyseisen kuljetuksen hinta sisältyy matkan hintaan tai jos rahdinkuljettaja on antanut tähän apukuljetukseen käytettävän aluksen matkustajien käyttöön. Matkustajan osalta kuljetus ei kuitenkaan käsitä ajanjaksoa, jonka aikana hän on laivaterminaalissa tai asemarakennuksessa tai satamalaiturilla taikka muussa satamarakenteessa tai -rakenteella;

b) käsimatkatavaroiden osalta myös sen ajanjakson, jonka aikana matkustaja on laivaterminaalissa tai asemarakennuksessa tai satamalaiturilla tai muussa satamarakenteessa tai -rakenteella, jos rahdinkuljettaja tai hänen palveluksessaan oleva henkilö tai asiamiehensä on ottanut huostaansa kyseiset matkatavarat eikä niitä ole toimitettu takaisin matkustajalle;

c) muiden matkatavaroiden osalta, jotka eivät ole käsimatkatavaroita, ajanjakson, joka alkaa, kun rahdinkuljettaja tai hänen palveluksessaan oleva henkilö tai asiamiehensä ottaa ne huostaansa maissa tai aluksella, ja päättyy, kun rahdinkuljettaja tai hänen palveluksessaan oleva henkilö tai asiamiehensä toimittaa ne takaisin matkustajalle;

9 ’kansainvälisellä kuljetuksella’ tarkoitetaan kuljetusta, jossa lähtö- ja saapumispaikka ovat kuljetussopimuksen mukaan kahdessa eri valtiossa taikka samassa valtiossa, jos kuljetussopimuksen tai vahvistetun matkasuunnitelman mukaan poiketaan toisen valtion satamaan;

10 ’järjestöllä’ tarkoitetaan Kansainvälistä merenkulkujärjestöä;

11 ’pääsihteerillä’ tarkoitetaan järjestön pääsihteeriä.

1 a ARTIKLA Liite

Tämän yleissopimuksen liite on tämän yleissopimuksen erottamaton osa.

2 ARTIKLA Soveltaminen

1 Yleissopimusta sovelletaan kaikkiin kansainvälisiin kuljetuksiin, jos:

a) aluksen lippu- tai rekisterivaltio on tämän yleissopimuksen sopimusvaltio; tai

b) kuljetussopimus on tehty tämän yleissopimuksen sopimusvaltiossa; tai

c) kuljetussopimuksen mukainen lähtö- tai saapumispaikka on tämän yleissopimuksen sopimusvaltiossa.

2 Tämän artiklan 1 kohdasta riippumatta tätä yleissopimusta ei sovelleta, kun kuljetukseen sovelletaan matkustajien tai matkatavaroiden kuljetusta muissa liikennemuodoissa koskevan muun kansainvälisen yleissopimuksen nojalla siviilioikeudellista vastuuta kyseisen yleissopimusten määräysten mukaisesti siltä osin, kuin kyseisiä määräyksiä sovelletaan pakollisina merikuljetuksiin.

3 ARTIKLA Rahdinkuljettajan vastuu

1 Rahdinkuljettajan vastuu merionnettomuuden aiheuttaman matkustajan kuolemantapauksen tai henkilövahingon aiheuttamasta menetyksestä on enintään 250 000 laskentayksikköä matkustajaa kohti kussakin erillisessä tapauksessa, jollei rahdinkuljettaja voi näyttää toteen, että tapahtuma:

a) on aiheutunut sotaan, vihollisuuteen, sisällissotaan tai kapinaan liittyneestä teosta tai poikkeuksellisesta, väistämättömästä ja ylivoimaisesta luonnonilmiöstä; tai

b) on kokonaan aiheutunut kolmannen osapuolen teosta tai laiminlyönnistä, jonka tarkoituksena on ollut tapahtuman aiheuttaminen.

Jos ja siltä osin kuin menetys ylittää edellä mainitun enimmäismäärän, rahdinkuljettaja vastaa edelleen menetyksestä, jollei rahdinkuljettaja voi todistaa, että menetyksen aiheuttanut tapahtuma sattui ilman rahdinkuljettajan tuottamusta tai laiminlyöntiä.

2 Jos matkustajan kuolemantapaus tai henkilövahinko ei johdu merionnettomuudesta, rahdinkuljettaja vastaa kyseisen kuolemantapauksen tai henkilövahingon seurauksena kärsitystä menetyksestä, jos menetyksen aiheuttanut tapahtuma johtui rahdinkuljettajan tuottamuksesta tai laiminlyönnistä. Tuottamusta tai laiminlyöntiä koskeva todistustaakka on kantajalla.

3 Rahdinkuljettaja vastaa käsimatkatavaran menetyksen tai vahingoittumisen seurauksena kärsitystä menetyksestä, jos menetyksen aiheuttanut tapahtuma johtui rahdinkuljettajan tuottamuksesta tai laiminlyönnistä. Rahdinkuljettajan tuottamuksen tai laiminlyönnin oletetaan tapahtuneen, jos menetyksen on aiheuttanut merionnettomuus.

4 Rahdinkuljettaja vastaa muun matkatavaran kuin käsimatkatavaran menetyksen tai vahingoittumisen seurauksena kärsitystä menetyksestä, jollei rahdinkuljettaja voi näyttää toteen, että menetyksen aiheuttanut tapahtuma ei aiheutunut rahdinkuljettajan tuottamuksesta tai laiminlyönnistä.

5 Tässä artiklassa:

a) ’merionnettomuudella’ tarkoitetaan aluksen haaksirikkoa, kaatumista, yhteentörmäystä tai karilleajoa taikka räjähdystä, tulipaloa tai aluksessa olevaa vikaa;

b) ’rahdinkuljettajan tuottamus tai laiminlyönti’ käsittää rahdinkuljettajan palveluksessa olevien henkilöiden tuottamukset tai laiminlyönnit työtehtävien puitteissa;

c) ’aluksessa olevalla vialla’ tarkoitetaan mitä tahansa toimintahäiriötä, epäkuntoisuutta tai sovellettavien turvallisuusmääräysten laiminlyöntiä missä tahansa aluksen tai sen laitteiden osassa, kun sitä käytetään matkustajien pelastautumiseen, evakuointiin, alukselle nousuun ja maihinmenoon; tai aluksen käyttövoimaan, ohjaamiseen, turvalliseen navigointiin, kiinnitykseen, ankkurointiin, kiinnitys- tai ankkuripaikkaan saapumiseen tai siitä lähtemiseen taikka vuodon jälkeiseen vaurioiden tarkistamiseen; tai hengenpelastusvarusteiden käyttöönottoon; ja

d) ’menetys’ ei käsitä rankaisuksi tuomittavia tai varoittavia vahingonkorvauksia.

6 Rahdinkuljettajan tämän artiklan mukainen vastuu rajoittuu ainoastaan menetykseen, joka johtuu kuljetuksen aikana sattuneesta tapahtumasta. Todistustaakka siitä, että menetyksen aiheuttanut tapahtuma sattui kuljetuksen aikana, sekä menetyksen laajuudesta on kantajalla.

7 Tämän yleissopimuksen määräykset eivät rajoita rahdinkuljettajan takautumisoikeutta kolmatta osapuolta kohtaan eikä vastaamista vedoten vahinkoa kärsineen myötävaikutukseen tämän yleissopimuksen 6 artiklan mukaisesti. Tämän artiklan määräykset eivät rajoita tämän yleissopimuksen 7 ja 8 artiklan mukaista rajoitusoikeutta.

8 Osapuolen tuottamusta tai laiminlyöntiä koskevat olettamat tai todistustaakan asettaminen osapuolelle eivät estä ottamasta huomioon todisteita kyseisen osapuolen eduksi.

4 ARTIKLA Alirahdinkuljettaja

1 Jos kuljetus on annettu kokonaan tai osittain alirahdinkuljettajan suoritettavaksi, rahdinkuljettaja vastaa kuitenkin koko kuljetuksesta tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti. Lisäksi alirahdinkuljettajaan sovelletaan tämän yleissopimuksen määräyksiä siltä osin kuin hän suorittaa kuljetuksen.

2 Alirahdinkuljettajan suorittaman kuljetuksen osalta rahdinkuljettaja vastaa alirahdinkuljettajan ja hänen palveluksessaan olevien henkilöiden ja asiamiesten työtehtäviensä puitteissa tekemistä teoista ja laiminlyönneistä.

3 Erityinen sopimus, jonka perusteella rahdinkuljettaja omaksuu velvollisuuksia, joita ei aseteta tässä yleissopimuksessa, tai tämän yleissopimuksen antamista oikeuksista luopuminen vaikuttaa alirahdinkuljettajaan vain siinä tapauksessa, että hän antaa nimenomaisen ja kirjallisen hyväksyntänsä.

4 Jos ja siltä osin kuin sekä rahdinkuljettaja että alirahdinkuljettaja ovat vastuussa, he ovat yhteisvastuullisia.

5 Tämän artiklan määräykset eivät vaikuta takautumisoikeuteen rahdinkuljettajan ja alirahdinkuljettajan välillä.

4 a ARTIKLA Pakollinen vakuutus

1 Kun matkustajia kuljetetaan sopimusvaltiossa rekisteröidyllä aluksella, jolla on lupa kuljettaa yli kaksitoista matkustajaa, ja tätä yleissopimusta sovelletaan, jokaisella rahdinkuljettajalla, joka tosiasiallisesti suorittaa kuljetuksen kokonaan tai osittain, on oltava vakuutus tai muu rahavakuus, esimerkiksi pankin tai vastaavan rahoituslaitoksen takaus, joka kattaa tähän yleissopimukseen perustuvan korvausvastuun matkustajien kuolemantapauksen ja henkilövahingon varalta. Pakollisen vakuutuksen tai muun rahavakuuden on oltava vähintään 250 000 laskentayksikköä matkustajaa kohti kussakin erillisessä tapauksessa.

2 Jokaiselle alukselle on myönnettävä todistus, jolla osoitetaan, että vakuutus tai muu rahavakuus on voimassa tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti, sen jälkeen, kun sopimusvaltion toimivaltainen viranomainen on todennut, että 1 kohdan vaatimuksia on noudatettu. Sopimusvaltiossa rekisteröidylle alukselle tällaisen todistuksen myöntää tai vahvistaa rekisterivaltion toimivaltainen viranomainen. Alukselle, jota ei ole rekisteröity missään sopimusvaltiossa, todistuksen voi myöntää tai vahvistaa minkä tahansa sopimusvaltion toimivaltainen viranomainen. Todistuksen on oltava tämän yleissopimuksen liitteessä olevan mallin mukainen, ja siinä on oltava seuraavat tiedot:

a) aluksen nimi, numero- tai kirjaintunnus ja rekisteröintisatama;

b) rahdinkuljettajan, joka tosiasiallisesti suorittaa kuljetuksen kokonaan tai osittain, nimi ja päätoimipaikka;

c) aluksen IMO-tunnistenumero;

d) vakuuden tyyppi ja kesto;

e) vakuutuksenantajan tai muun rahavakuuden antajan nimi ja päätoimipaikka sekä tarvittaessa se toimipaikka, jossa vakuutus tai muu rahavakuus annetaan; ja

f) todistuksen voimassaoloaika, joka ei saa ylittää vakuutuksen tai muun rahavakuuden voimassaoloaikaa.

3 a) Sopimusvaltio voi valtuuttaa tunnustamansa laitoksen tai elimen myöntämään todistuksen. Kyseisen laitoksen tai elimen on ilmoitettava tälle sopimusvaltiolle todistusten antamisesta. Sopimusvaltio takaa kaikissa tapauksissa täysin näin myönnetyn todistuksen täydellisyyden ja oikeellisuuden ja sitoutuu varmistamaan velvoitteen täyttämisen edellyttämät järjestelyt.

b) Sopimusvaltion on ilmoitettava pääsihteerille:

i) tunnustamalleen laitokselle tai elimelle siirrettyyn toimivaltaan liittyvistä erityisistä velvoitteista ja ehdoista;

ii) tällaisen toimivallan peruuttamisesta; ja

iii) päivä, jona toimivallan siirtäminen tai peruuttaminen tulee voimaan.

Toimivallan siirtäminen tulee voimaan aikaisintaan kolme kuukautta sen jälkeen, kun asiaa koskeva ilmoitus on annettu pääsihteerille.

c) Laitos tai elin, joka on tämän kohdan mukaisesti valtuutettu myöntämään todistuksia, on vähintään valtuutettava peruuttamaan todistukset, kun niiden myöntämisehdot eivät enää täyty. Laitoksen tai elimen on kaikissa tapauksissa ilmoitettava todistuksen peruuttamisesta valtiolle, jonka puolesta todistus on myönnetty.

4 Todistus on kirjoitettava sen myöntävän valtion virallisella kielellä tai kielillä. Jos käytettävä kieli ei ole englanti, ranska tai espanja, tekstiin on liitettävä käännös jollekin näistä kielistä, ja valtion niin päättäessä valtion virallinen kieli voidaan jättää pois.

5 Todistusta on säilytettävä aluksella, ja sen jäljennös talletetaan aluksen rekisteröineen viranomaisen huostaan tai, jos alusta ei ole rekisteröity sopimusvaltiossa, sen valtion viranomaisen huostaan, joka myöntää tai vahvistaa todistuksen.

6 Vakuutus tai muu rahavakuus ei täytä tämän artiklan vaatimuksia, jos sen voimassaolo voi muista syistä kuin todistuksessa määritetyn vakuutuksen tai vakuuden voimassaoloajan päättymisen vuoksi päättyä ennen kuin kolme kuukautta on kulunut siitä päivästä, jona sen päättymisestä ilmoitetaan 5 kohdassa tarkoitetuille viranomaisille, ellei todistusta ole toimitettu kyseisille viranomaisille tai ellei uutta todistusta ole myönnetty kyseisen ajanjakson kuluessa. Edellä olevia määräyksiä sovelletaan myös sellaiseen vakuutuksen tai muun rahavakuuden muutokseen, jonka seurauksena tämän artiklan vaatimukset eivät enää täyty.

7 Aluksen rekisterivaltio päättää todistuksen myöntämisehdoista ja voimassaolosta tämän artiklan määräysten mukaisesti.

8 Tämän yleissopimuksen määräysten ei katsota estävän sopimusvaltiota käyttämästä muilta valtioilta tai järjestöltä tai muilta kansainvälisiltä järjestöiltä tämän yleissopimuksen soveltamista varten saatuja tietoja, jotka koskevat vakuutuksen tai muun rahavakuuden antajien taloudellista asemaa. Tällaisessa tapauksessa sopimusvaltio, joka käyttää kyseisiä tietoja, ei vapaudu vastuusta, joka sillä on todistuksen myöntävänä valtiona.

9 Sopimusvaltiot hyväksyvät toisen sopimusvaltion viranomaisten myöntämät tai vahvistamat todistukset tämän yleissopimuksen soveltamistarkoituksessa ja katsovat ne yhtä päteviksi kuin niiden itsensä myöntämät tai vahvistamat todistukset, vaikka ne olisi myönnetty tai vahvistettu aluksille, joita ei ole rekisteröity sopimusvaltiossa. Sopimusvaltio voi milloin tahansa pyytää neuvotteluja todistuksen myöntävän tai vahvistavan valtion kanssa, jos se uskoo, että vakuutustodistuksessa mainittu vakuutuksenantaja tai takuun antaja ei pysty taloudellisesti täyttämään tämän yleissopimuksen velvoitteita.

10 Korvausvaatimukset, jotka vakuutus tai muu rahavakuus kattaa tämän artiklan mukaisesti, voidaan esittää suoraan vakuutuksenantajalle tai muulle henkilölle, joka on antanut rahavakuuden. Tällöin vakuutuksenantajan tai muun rahavakuuden antaneen henkilön vastuu rajoittuu 1 kohdassa vahvistettuun määrään, vaikka rahdinkuljettajalla tai alirahdinkuljettajalla ei olisi oikeutta vastuun rajoittamiseen. Vastaaja voi myös vedota niihin seikkoihin, joihin 1 kohdassa tarkoitettu rahdinkuljettaja olisi voinut vedota tämän yleissopimuksen mukaisesti (ei kuitenkaan vararikkoon tai toiminnan lopettamiseen). Lisäksi vastaaja voi vedota siihen, että vahinko on johtunut vakuutetun tahallisesta teosta, mutta vastaaja ei voi vedota muihin sellaisiin seikkoihin, joihin hän olisi voinut vedota vakuutetun häntä vastaan aloittamassa oikeudenkäynnissä. Vastaajalla on kaikissa tapauksissa oikeus vaatia rahdinkuljettajan ja alirahdinkuljettajan osallistumista oikeudenkäyntiin.

11 Kaikki 1 kohdan mukaisen vakuutuksen tai muun rahavakuuden takaamat summat ovat käytettävissä yksinomaan tähän yleissopimukseen perustuvien korvausvaatimusten täyttämiseen, ja kyseisistä summista suoritetut maksut vapauttavat tähän yleissopimukseen perustuvasta korvausvastuusta suoritettujen maksujen määrään.

12 Sopimusvaltio ei saa sallia sen lipun alla purjehtivan ja tämän artiklan soveltamisalaan kuuluvan aluksen liikennöintiä, ellei sille ole myönnetty 2 tai 15 kohdan mukaista todistusta.

13 Jollei tämän artiklan määräyksistä muuta johdu, kunkin sopimusvaltion on kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti varmistettava, että 1 kohdan vaatimusten mukainen vakuutus tai muu rahavakuus on voimassa sellaisilla aluksilla, joilla on lupa kuljettaa yli kaksitoista matkustajaa ja jotka saapuvat sen alueella olevaan satamaan tai lähtevät sieltä, riippumatta siitä, missä alukset on rekisteröity, ja siltä osin kuin tätä yleissopimusta sovelletaan.

14 Tämän artiklan 5 kohdan määräyksistä riippumatta sopimusvaltio voi ilmoittaa pääsihteerille, että 13 kohdan soveltamistarkoituksessa aluksilta ei vaadita 2 kohdan edellyttämän todistuksen säilyttämistä aluksella eikä sen esittämistä aluksen tullessa sen alueella sijaitsevaan satamaan tai lähtiessä sieltä, jos todistuksen myöntävä sopimusvaltio on ilmoittanut pääsihteerille pitävänsä yllä todistuksen olemassaolon osoittavaa sähköistä rekisteriä, johon kaikilla sopimusvaltioilla on pääsy ja jonka avulla sopimusvaltiot voivat täyttää 13 kohdan mukaiset velvoitteensa.

15 Tämän artiklan määräyksiä ei sovelleta sopimusvaltion omistamaan alukseen, jonka osalta ei ole voimassa vakuutusta tai muuta rahavakuutta, mutta aluksella on oltava todistus, jonka aluksen rekisterivaltion toimivaltainen viranomainen on myöntänyt ja jonka mukaan aluksen omistaa kyseinen valtio ja aluksen vastuu on katettu 1 kohdan mukaisesti määrättyyn rajaan saakka. Todistuksen on oltava mahdollisimman suuressa määrin 2 kohdassa määrätyn mallin mukainen.

5 ARTIKLA Arvoesineet

Rahdinkuljettaja ei vastaa rahan, jälkimarkkinakelpoisten arvopaperien, kullan, hopean, jalokivien, koriste- ja taide-esineiden tai muiden arvoesineiden menetyksestä tai vahingoittumisesta, jollei kyseisiä arvoesineitä ole jätetty rahdinkuljettajan huostaan säilyttämistä varten, missä tapauksessa rahdinkuljettaja on vastuussa 8 artiklan 3 kohdassa määrättyyn rajaan saakka, jollei ole sovittu korkeammasta rajasta 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

6 ARTIKLA Vahinkoa kärsineen myötävaikutus

Jos rahdinkuljettaja voi todistaa, että matkustajan kuolemantapaus tai henkilövahinko tai hänen matkatavaroidensa menetys tai vahingoittuminen johtui kokonaan tai osittain matkustajan tuottamuksesta tai laiminlyönnistä, tuomioistuin, jossa asia on vireillä, voi vapauttaa rahdinkuljettajan kokonaan tai osittain vastuusta tuomioistuimen soveltaman lainsäädännön mukaisesti.

7 ARTIKLA Vastuun rajoittaminen kuolemantapauksessa ja henkilövahingossa

1 Edellä olevan 3 artiklan mukainen rahdinkuljettajan vastuu matkustajan kuolemantapauksesta tai henkilövahingosta on enintään 400 000 laskentayksikköä matkustajaa kohti kussakin erillisessä tapauksessa. Jos sen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu, lainsäädännön mukaan korvaukset suoritetaan määräaikaisina maksuina, kyseisten maksujen vastaava pääoma-arvo ei saa ylittää mainittua rajaa.

2 Sopimusvaltio voi säätää 1 kohdassa määrätystä vastuun rajasta kansallisilla erityissäännöksillä, kuitenkin niin, että vastuuta koskeva kansallinen yläraja, jos sellainen on, ei ole alempi kuin 1 kohdassa vahvistettu. Sopimusvaltion, joka käyttää tässä kohdassa määrättyä mahdollisuutta, on ilmoitettava pääsihteerille asetetusta korvausvastuun rajasta tai siitä, ettei mitään rajaa sovelleta.

8 ARTIKLA Matkatavaran ja ajoneuvon menetystä tai vahinkoa koskevan vastuun rajoittaminen

1 Rahdinkuljettajan vastuu käsimatkatavaran menetyksestä tai vahingoittumisesta on enintään 2 250 laskentayksikköä matkustajaa kohti kunkin yksittäisen kuljetuksen osalta.

2 Rahdinkuljettajan vastuu ajoneuvon menetyksestä tai vahingoittumisesta, mukaan luettuna kaikki ajoneuvon sisällä tai päällä oleva matkatavara, on enintään 12 700 laskentayksikköä ajoneuvoa kohti kunkin yksittäisen kuljetuksen osalta.

3 Rahdinkuljettajan vastuu muun kuin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun matkatavaran menetyksestä tai vahingoittumisesta on enintään 3 375 laskentayksikköä matkustajaa kohti kunkin yksittäisen kuljetuksen osalta.

4 Rahdinkuljettaja ja matkustaja voivat sopia, että rahdinkuljettajan vastuuseen sovelletaan enintään 330 laskentayksikön omavastuuosuutta ajoneuvon vahingoittumisen osalta ja enintään 149 laskentayksikön omavastuuosuutta matkustajaa kohti muun matkatavaran menetyksen tai vahingoittumisen osalta, jolloin kyseinen summa vähennetään menetyksestä tai vahingosta.

9 ARTIKLA Laskentayksikkö ja muuntaminen

1 Tässä yleissopimuksessa tarkoitettu laskentayksikkö on Kansainvälisen valuuttarahaston määrittämä erityisnosto-oikeus. Määrät, jotka mainitaan 3 artiklan 1 kohdassa, 4 a artiklan 1 kohdassa, 7 artiklan 1 kohdassa ja 8 artiklassa, muunnetaan sen valtion kansalliseen valuuttaan, jossa tuomioistuin, jossa asia on vireillä, sijaitsee, sen arvon mukaisesti, joka kyseisellä valuutalla on suhteessa erityisnosto-oikeuteen tuomion antamispäivänä tai osapuolten sopimana päivänä. Sellaisen sopimusvaltion osalta, joka on Kansainvälisen valuuttarahaston jäsen, kansallisen valuutan arvo suhteessa erityisnosto-oikeuteen lasketaan sillä menetelmällä, jota Kansainvälinen valuuttarahasto soveltaa kyseisenä ajankohtana maksutapahtumissaan ja -liikenteessään. Sellaisen sopimusvaltion osalta, joka ei ole Kansainvälisen valuuttarahaston jäsen, kansallisen valuutan arvo suhteessa erityisnosto-oikeuteen lasketaan kyseisen sopimusvaltion määrittelemällä tavalla.

2 Sopimusvaltio, joka ei ole Kansainvälisen valuuttarahaston jäsen ja jonka lainsäädäntö ei salli 1 kohdan määräysten soveltamista, voi kuitenkin ratifioidessaan tai hyväksyessään tämän yleissopimuksen tai siihen liittyessään taikka milloin tahansa sen jälkeen antaa selityksen, jonka mukaan 1 kohdassa tarkoitettu laskentayksikkö vastaa 15 kultafrangia. Tässä kohdassa tarkoitettu kultafrangi vastaa 65,5 milligrammaa kultaa, jonka hienous on yhdeksänsataa tuhannesosaa. Kultafrangi muunnetaan kansalliseksi valuutaksi asianomaisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaisesti.

3 Tämän artiklan 1 kohdan viimeisessä virkkeessä tarkoitettu laskutoimitus sekä 2 kohdassa tarkoitettu muuntaminen suoritetaan siten, että 3 artiklan 1 kohdassa, 4 a artiklan 1 kohdassa, 7 artiklan 1 kohdassa ja 8 artiklassa mainittujen määrien reaaliarvo sopimusvaltion kansallisessa valuutassa ilmaistuna on mahdollisimman lähellä sitä arvoa, joka saataisiin 1 kohdan kolmea ensimmäistä virkettä sovellettaessa. Tallettaessaan tätä yleissopimusta koskevan ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa sopimusvaltiot tiedottavat pääsihteerille, mitä 1 kohdan mukaista laskentatapaa ne soveltavat tai, vastaavasti, mikä on 2 kohdassa tarkoitetun muuntamisen tulos, sekä ilmoittavat laskentatavan tai muuntamisen tuloksen muutoksista.

10 ARTIKLA Vastuunrajoja koskevat lisämääräykset

1 Rahdinkuljettaja ja matkustaja voivat sopia nimenomaisesti ja kirjallisesti 7 ja 8 artiklassa määrättyjä korkeammista vastuunrajoista.

2 Vahingonkorvausten korkoja ja oikeudenkäyntikustannuksia ei saa sisällyttää 7 ja 8 artiklassa määrättyihin vastuunrajoihin.

11 ARTIKLA Rahdinkuljettajan palveluksessa olevien henkilöiden puolustus ja vastuunrajat

Jos rahdinkuljettajan tai alirahdinkuljettajan palveluksessa olevaa henkilöä tai asiamiestä vastaan nostetaan kanne, jonka syynä on tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluva vahinko, kyseisellä rahdinkuljettajan tai alirahdinkuljettajan palveluksessa olevaa henkilöllä tai asiamiehellä, jos hän voi todistaa toimineensa työtehtäviensä puitteissa, on oikeus vedota seikkoihin ja vastuunrajoihin, joihin rahdinkuljettajalla tai alirahdinkuljettajalla on oikeus vedota tämän yleissopimuksen nojalla.

12 ARTIKLA Korvausvaatimusten yhdistäminen

1 Kun 7 ja 8 artiklassa määrätyt vastuunrajat tulevat voimaan, niitä sovelletaan niiden korvausten yhteismäärään, joiden maksamista voidaan vaatia kaikkien yhden yksittäisen matkustajan kuolemantapausta tai henkilövahinkoa tai hänen matkatavaransa menetystä tai vahingoittumista koskevien korvausvaatimusten perusteella.

2 Alirahdinkuljettajan suorittaman kuljetuksen osalta korvausten yhteismäärä, joka rahdinkuljettaja ja alirahdinkuljettaja ja heidän palveluksessaan olevat työtehtäviensä puitteissa toimineet henkilöt ja asiamiehet voidaan velvoittaa maksamaan, ei saa ylittää suurinta määrää, joka voidaan tuomita joko rahdinkuljettajan tai alirahdinkuljettajan maksettavaksi tämän yleissopimuksen nojalla, mutta yhdenkään mainitun henkilön korvausvastuu ei saa ylittää häneen sovellettavaa rajaa.

3 Jos rahdinkuljettajan tai alirahdinkuljettajan palveluksessa olevalla henkilöllä tai asiamiehellä on tämän yleissopimuksen 11 artiklan nojalla oikeus rajoittaa vastuutaan 7 ja 8 artiklan mukaisesti, korvausten yhteismäärä, joka rahdinkuljettaja tai tapauksen mukaan alirahdinkuljettaja sekä kyseinen rahdinkuljettajan tai alirahdinkuljettajan palveluksessa oleva henkilö tai asiamies voidaan velvoittaa maksamaan, ei saa missään tapauksessa ylittää kyseisiä rajoja.

13 ARTIKLA Vastuunrajoitusoikeuden menettäminen

1 Rahdinkuljettaja ei voi vedota 7 ja 8 artiklan ja 10 artiklan 1 kohdan perusteella määräytyvään vastuunrajoitusoikeuteen, jos näytetään toteen, että vahinko on aiheutunut rahdinkuljettajan teosta tai laiminlyönnistä, jonka tarkoituksena on ollut vahingon aiheuttaminen, tai hänen piittaamattomuudestaan, jonka yhteydessä rahdinkuljettaja on ollut tietoinen vahingon todennäköisyydestä.

2 Rahdinkuljettajan tai alirahdinkuljettajan palveluksessa oleva henkilö tai asiamies ei voi vedota mainittuun vastuunrajoitusoikeuteen, jos näytetään toteen, että vahinko on aiheutunut hänen teostaan tai laiminlyönnistään, jonka tarkoituksena on ollut vahingon aiheuttaminen, tai piittaamattomuudestaan, jonka yhteydessä hän ollut tietoinen vahingon todennäköisyydestä.

14 ARTIKLA Korvausvaatimusten perusteet

Rahdinkuljettajaa tai alirahdinkuljettajaa vastaan voidaan nostaa matkustajan kuolemantapaukseen tai henkilövahinkoon tai matkatavaran menetykseen tai vahingoittumiseen perustuva vahingonkorvauskanne ainoastaan tämän yleissopimuksen mukaisesti.

15 ARTIKLA Matkatavaran menetyksestä tai vahingoittumisesta ilmoittaminen

1 Matkustajan on toimitettava rahdinkuljettajalle tai hänen asiamiehelleen kirjallinen ilmoitus:

a) kun matkatavaralle on tapahtunut näkyvää vahinkoa:

i) käsimatkatavaran osalta ennen matkustajan maihinmenoa tai maihinmenon yhteydessä,

ii) kaiken muun matkatavaran osalta ennen sen toimittamista takaisin matkustajalle tai tämän toimittamisen yhteydessä,

b) kun matkatavaralle on tapahtunut vahinkoa, joka ei ole näkyvää, tai kun matkatavara on menetetty, viidentoista päivän kuluessa maihinmenosta tai matkatavaran toimittamisesta takaisin matkustajalle taikka ajankohdasta, jolloin matkatavara olisi pitänyt toimittaa takaisin matkustajalle.

2 Jos matkustaja ei noudata tämän artiklan määräyksiä, hänen oletetaan saaneen matkatavaran takaisin vahingoittumattona, ellei voida todistaa muuta.

3 Kirjallista ilmoitusta ei tarvitse antaa, jos matkatavaran kunnosta on tehty yhteinen arvio tai tarkastus sitä takaisin toimitettaessa.

16 ARTIKLA Kanneoikeuden vanhenemisaika

1 Oikeus nostaa matkustajan kuolemantapaukseen tai henkilövahinkoon tai matkatavaran menetykseen tai vahingoittumiseen perustuva vahingonkorvauskanne vanhenee kahden vuoden määräajan kuluttua.

2 Määräaika lasketaan seuraavasti:

a) henkilövahingon osalta päivästä, jona matkustaja astuu maihin;

b) kuljetuksen aikana tapahtuneen kuolemantapauksen osalta päivästä, jona matkustajan olisi pitänyt astua maihin, ja kuljetuksen aikana aiheutuneen ja maihinmenon jälkeen matkustajan kuolemaan johtaneen henkilövahingon osalta kuolinpäivästä edellyttäen, että sen ja maihinmenopäivän välinen aika on enintään kolme vuotta;

c) matkatavaran menetyksen tai vahingoittumisen osalta maihinmenopäivästä tai päivästä, jonka maihinmenon olisi pitänyt tapahtua, sen mukaan, kumpi on myöhäisempi.

3 Vanhentumisaikojen lykkäämiseen ja keskeyttämiseen sovelletaan sen tuomioistuimen lainsäädäntöä, jossa asia on vireillä, mutta tämän yleissopimuksen nojalla ei voi nostaa kannetta sen jälkeen, kun jompikumpi seuraavista määräajoista on umpeutunut:

a) viisi vuotta matkustajan maihin astumisesta tai ajankohdasta, jolloin maihin astumisen olisi pitänyt tapahtua, sen mukaan, kumpi on myöhäisempi; tai, jos b alakohdassa tarkoitettu määräaika on tätä aikaisempi,

b) kolme vuotta ajankohdasta, kun kantaja tiesi tai hänen olisi kohtuudella pitänyt tietää tapahtuman aiheuttamasta loukkaantumisesta, menetyksestä tai vahingosta.

4 Tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdan määräyksistä riippumatta vanhenemisaikaa voidaan pidentää rahdinkuljettajan julistuksella tai osapuolten päätöksellä sen jälkeen, kun kanteen peruste on syntynyt. Julistuksen tai päätöksen on oltava kirjallinen.

17 ARTIKLA Tuomioistuimen toimivalta

1 Tämän yleissopimuksen 3 ja 4 artiklaan perustuva kanne nostetaan jossakin seuraavista tuomioistuimista kantajan valinnan mukaan, edellyttäen, että tuomioistuin sijaitsee tämän yleissopimuksen sopimusvaltiossa ja ettei muuta johdu oikean tuomioistuimen valintaa koskevasta sopimusvaltion kansallisesta lainsäädännöstä niissä valtioissa, joissa mahdollisia tuomioistuimia on useita:

a) sen valtion tuomioistuin, jossa vastaajan vakituinen asuinpaikka tai päätoimipaikka sijaitsee; tai

b) sen valtion tuomioistuin, jossa kuljetussopimuksen mukainen lähtö- ja määräsatama sijaitsee; tai

c) sen valtion tuomioistuin, jossa kantajan kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka sijaitsee, edellyttäen, että vastaajalla on toimipaikka kyseisessä valtiossa ja hän on tuomioistuimen toimivallan alainen siinä; tai

d) sen valtion tuomioistuin, jossa kuljetussopimus tehtiin, jos vastaajalla on toimipaikka kyseisessä valtiossa ja hän on tuomioistuimen toimivallan alainen siinä.

2 Tämän yleissopimuksen 4 a artiklaan perustuvat kanteet nostetaan kantajan valinnan mukaan jossakin niistä tuomioistuimista, joissa voidaan nostaa kanne rahdinkuljettajaa tai alirahdinkuljettajaa vastaan 1 kohdan mukaisesti.

3 Vahingon aiheuttaneen tapahtuman jälkeen osapuolet voivat sopia, että vahingonkorvausvaatimus jätetään joko tuomioistuimelle tai välimiesmenettelyyn.

17 a ARTIKLA Tunnustaminen ja täytäntöönpano

1 Tuomio, joka on 17 artiklan mukaisesti toimivaltaisen tuomioistuimen antama ja täytäntöönpanokelpoinen alkuperämaassa, jossa siihen ei enää voida hakea muutosta varsinaisin muutoksenhakukeinoin, on tunnustettava jokaisessa sopimusvaltiossa, paitsi jos

a) tuomio on saatu petollisin keinoin; tai

b) vastaajalle ei ole annettu kohtuullista aikaa ja oikeudenmukaista mahdollisuutta valmistautua vastaamaan asiassa.

2 Tuomio, joka on tunnustettu 1 kohdan mukaisesti, on täytäntöönpanokelpoinen jokaisessa sopimusvaltiossa heti kun sopimusvaltion vaatimat muodollisuudet on täytetty. Muodollisuuksiin ei kuulu asian aineellisen ratkaisun uusi tutkiminen.

3 Tämän pöytäkirjan sopimusvaltio voi soveltaa muita tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevia sääntöjä, jos niillä taataan, että tuomiot tunnustetaan ja pannaan täytäntöön vähintään samassa laajuudessa kuin 1 ja 2 kohdan mukaisesti.

18 ARTIKLA Sopimusehtojen pätemättömyys

Ennen matkustajan kuolemantapauksen tai henkilövahingon taikka matkustajan matkatavaran menetyksen tai vahingoittumisen aiheuttanutta tapahtumaa tehdyt sopimusehdot, joiden tarkoituksena on vapauttaa henkilö vastuusta, joka hänellä on tämän yleissopimuksen perusteella matkustajaa kohtaan, tai määrätä tässä yleissopimuksessa määrättyjä vastuurajoja alempi vastuuraja, lukuun ottamatta 8 artiklan 4 kohdassa määrättyä rajaa, sekä määräykset, joiden tarkoituksena on siirtää rahdinkuljettajalla tai alirahdinkuljettajalla oleva todistustaakka tai jotka rajoittavat 17 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja vaihtoehtoja, ovat pätemättömiä, mutta kyseisten määräysten pätemättömyys ei kuitenkaan tee koko kuljetusspimusta pätemättömäksi, vaan siihen sovelletaan edelleen tämän yleissopimuksen määräyksiä.

19 ARTIKLA Muut vastuunrajoja koskevat määräykset

Tämä yleissopimus ei vaikuta rahdinkuljettajan, alirahdinkuljettajan tai heidän palveluksessaan olevien henkilöiden tai asiamiesten oikeuksiin tai velvoitteisiin, joista määrätään mertakulkevien alusten omistajien vastuun rajoittamista koskevissa kansainvälisissä yleissopimuksissa.

20 ARTIKLA Ydinvahingot

Tämän yleissopimuksen nojalla ei synny korvausvastuuta ydintapahtuman aiheuttamasta vahingosta:

a) jos ydinvoimalaitoksen ylläpitäjä vastaa kyseisestä vahingosta joko vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla 29 päivänä heinäkuuta 1960 tehdyn Pariisin yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna siihen 28 päivänä tammikuuta 1964 liitetyllä lisäpöytäkirjalla, tai korvausvastuusta ydinvahinkojen alalla 21 päivänä toukokuuta 1963 tehdyn Wienin yleissopimuksen taikka niiden voimassa olevien muutosten tai pöytäkirjojen mukaisesti; tai

b) jos ydinvoimalaitoksen ylläpitäjä vastaa kyseisestä vahingosta tällaisen vahingon korvausta koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti edellyttäen, että kyseinen lainsäädäntö on kaikilta osin yhtä suosiollinen henkilöille, jotka voivat kärsiä vahinkoa, kuin joko Pariisin tai Wienin yleissopimus tai niiden voimassa olevat muutokset tai pöytäkirjat.

21 ARTIKLA Viranomaisten toteuttamat kaupalliset kuljetukset

Tätä yleissopimusta sovelletaan valtioiden tai julkisviranomaisten toteuttamiin kaupallisiin kuljetuksiin, joista on tehty 1 artiklassa tarkoitettu kuljetussopimus.

22 ARTIKLA Ilmoittaminen soveltamatta jättämisestä

1 Sopimuspuoli voi tätä sopimusta allekirjoittaessaan, ratifioidessaan, hyväksyessään tai siihen liittyessään antaa kirjallisen selityksen, jonka mukaan se ei sovella tätä yleissopimusta, jos matkustaja ja rahdinkuljettaja ovat kyseisen sopimuspuolen kansalaisia.

2 Tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti annettu selitys voidaan peruuttaa milloin tahansa ilmoittamalla siitä kirjallisesti järjestön pääsihteerille.

22 a ARTIKLA Yleissopimuksen loppumääräykset

Tämän yleissopimuksen loppumääräykset ovat matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 1974 tehdyn Ateenan yleissopimuksen vuoden 2002 pöytäkirjan artiklat 17–25. Tässä yleissopimuksessa mainituilla sopimusvaltioilla tarkoitetaan kyseisen pöytäkirjan sopimusvaltioita.

LOPPUMÄÄRÄYKSET

[Matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 1974 tehdyn Ateenan yleissopimuksen vuoden 2002 pöytäkirjan artiklat 17–25.]

17 ARTIKLA Allekirjoittaminen, ratifiointi, hyväksyminen ja liittyminen

1 Tämä pöytäkirja on avoinna allekirjoittamista varten järjestön päämajassa 1 päivästä toukokuuta 2003 lähtien 30 päivään huhtikuuta 2004 saakka, ja se on sen jälkeen avoinna liittymistä varten.

2 Valtiot voivat ilmaista suostumuksensa tulla tämän pöytäkirjan sitomiksi:

a) allekirjoittamalla sen ilman ratifioimis- tai hyväksymisvaraumaa; tai

b) allekirjoittamalla sen ratifioimis- tai hyväksymisvaraumin, mitä seuraa ratifioiminen tai hyväksyminen; tai

c) liittymällä siihen.

3 Ratifioiminen, hyväksyminen tai liittyminen tapahtuu tallettamalla sitä koskeva asiakirja pääsihteerin huostaan.

4 Ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan, joka talletetaan tähän pöytäkirjaan tehdyn, kaikkia sopimusvaltioita koskevan muutoksen voimaantulon jälkeen tai kyseisiä sopimusvaltioita koskevan muutoksen voimaantulon edellyttämien kaikkien toimenpiteiden jälkeen, katsotaan koskevan tätä pöytäkirjaa muutoksineen.

5 Valtio ei voi ilmaista suostumustaan tulla tämän pöytäkirjan sitomaksi, ellei se irtisano seuraavia sopimuksia siinä tapauksessa, että se on niiden sopimuspuoli:

a) matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse 13 päivänä joulukuuta 1974 Ateenassa tehty Ateenan yleissopimus;

b) matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse tehdyn Ateenan yleissopimuksen 19 päivänä marraskuuta 1976 Lontoossa tehty pöytäkirja; ja

c) matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse tehdyn Ateenan yleissopimuksen 29 päivänä maaliskuuta 1990 Lontoossa tehty vuoden 1990 pöytäkirja,

siten, että irtisanomisella on lainvoima ajankohdasta, jolloin tämä pöytäkirja tulee voimaan kyseisen valtion osalta 20 artiklan mukaisesti.

18 ARTIKLA Valtiot, joissa on useampi kuin yksi oikeusjärjestelmä

1 Jos valtioon kuuluu kaksi tai useampia alueita, joilla sovelletaan eri oikeusjärjestelmiä tämän pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, se voi tämän pöytäkirjan allekirjoittaessaan, ratifioidessaan tai hyväksyessään tai siihen liittyessään antaa selityksen, jonka mukaan tätä pöytäkirjaa sovelletaan kaikkiin sen alueisiin tai vain yhteen tai useampaan niistä, ja selitystä voidaan muuttaa antamalla milloin tahansa toinen selitys.

2 Tällaiset selitykset on ilmoitettava pääsihteerille, ja niissä on nimenomaisesti mainittava alueet, joihin tätä pöytäkirjaa sovelletaan.

3 Selityksen antaneen sopimusvaltion osalta:

a) pakolliseen vakuutustodistukseen liittyvien, aluksen rekisterivaltiota ja todistuksen myöntävää tai vahvistavaa valtiota koskevien viittausten katsotaan olevan viittauksia alueeseen, jolla alus on rekisteröity ja joka myöntää tai vahvistaa todistuksen;

b) kansallisen lainsäädännön vaatimuksia, kansallista vastuunrajaa ja kansallista valuuttaa koskevien viittausten katsotaan olevan viittauksia edellä tarkoitettujen alueiden lainsäädännön vaatimuksiin, vastuunrajaan ja valuuttaan; ja

c) tuomioistuimia ja sopimusvaltioissa tunnustettavia tuomioita koskevien viittausten katsotaan olevan viittauksia edellä tarkoitettujen alueiden tuomioistuimiin ja kyseisillä alueilla tunnustettaviin tuomioihin.

19 ARTIKLA Alueelliset taloudellisen yhdentymisen järjestöt

1 Alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö, joka koostuu itsenäisistä valtioista, jotka ovat siirtäneet kyseiselle järjestölle toimivaltaa tietyissä tämän pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvissa kysymyksissä, voi allekirjoittaa, ratifioida tai hyväksyä tämän pöytäkirjan tai liittyä siihen. Alueellisella taloudellisen yhdentymisen järjestöllä, joka on tämän pöytäkirjan sopimuspuoli, on sopimusvaltion oikeudet ja velvollisuudet siltä osin kuin tällä alueellisella taloudellisen yhdentymisen järjestöllä on toimivaltaa tämän pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvissa asioissa.

2 Kun alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö käyttää äänioikeuttaan asioissa, joissa sillä on toimivaltaa, sen äänimäärä on sama kuin niiden sen jäsenvaltioiden lukumäärä, jotka ovat tämän pöytäkirjan sopimuspuolia ja jotka ovat siirtäneet sille toimivaltaa kyseisessä asiassa. Alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö ei voi käyttää äänioikeuttaan, jos sen jäsenvaltiot käyttävät omaa äänioikeuttaan, ja päinvastoin.

3 Kun sopimusvaltioiden lukumäärällä on merkitystä, mukaan luettuna mutta ei yksinomaan tämän pöytäkirjan 20 ja 23 artikla, alueellista taloudellisen yhdentymisen järjestöä ei lasketa sopimusvaltioksi niiden sen jäsenvaltioiden lisäksi, jotka ovat sopimusvaltioita.

4 Allekirjoittamisen, ratifioinnin, hyväksymisen tai liittymisen yhteydessä alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö antaa pääsihteerille selityksen, jossa se ilmoittaa tämän pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvat asiat, joissa kyseisen järjestön ne jäsenvaltiot, jotka ovat tämän pöytäkirjan allekirjoittajia tai sopimuspuolia, ovat siirtäneet sille toimivaltaa, sekä mahdolliset muut merkitykselliset toimivallan rajoitukset. Alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön on viipymättä ilmoitettava pääsihteerille mahdollisista muutoksista tässä kohdassa tarkoitetussa selityksessä ilmoitetun toimivallan jaossa, mukaan luettuna uuden toimivallan siirto. Pääsihteeri ilmoittaa tällaisista selityksistä tämän pöytäkirjan 24 artiklan mukaisesti.

5 Sopimusvaltioilla, jotka ovat sellaisen alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön jäsenvaltioita, joka on tämän pöytäkirjan sopimuspuoli, katsotaan olevan toimivalta kaikissa tämän pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, joiden osalta 4 kohdan mukaisessa selityksessä ei ole nimenomaisesti ilmoitettu toimivallan siirrosta kyseiselle järjestölle.

20 ARTIKLA Voimaantulo

1 Tämä pöytäkirja tulee voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua päivästä, jona 10 valtiota on joko allekirjoittanut sen ilman ratifioimis- tai hyväksymisvaraumaa tai on tallettanut ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymisasiakirjansa pääsihteerin huostaan.

2 Sellaisen valtion osalta, joka ratifioi tai hyväksyy tämän pöytäkirjan tai liittyy siihen sen jälkeen, kun 1 kohdan mukaiset edellytykset sen voimaantulolle ovat täyttyneet, pöytäkirja tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona valtio on tallettanut ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa, mutta ei ennen kuin tämä pöytäkirja on tullut voimaan 1 kohdan mukaisesti.

21 ARTIKLA Irtisanominen

1 Sopimusvaltio voi irtisanoa tämän pöytäkirjan milloin tahansa sen jälkeen, kun pöytäkirja on tullut voimaan kyseisen valtion osalta.

2 Irtisanominen tapahtuu tallettamalla sitä koskeva asiakirja pääsihteerin huostaan.

3 Irtisanominen tulee voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua irtisanomisasiakirjan tallettamisesta pääsihteerin huostaan tai irtisanomisasiakirjassa määritellyn pidemmän ajan kuluttua.

4 Kun tämän pöytäkirjan sopimusvaltio irtisanoo yleissopimuksen sen 25 artiklan mukaisesti, tätä ei katsota tämän pöytäkirjan sopimusvaltioiden osalta pöytäkirjalla muutetun yleissopimuksen irtisanomiseksi.

22 ARTIKLA Tarkistaminen ja muuttaminen

1 Järjestö voi kutsua koolle konferenssin tämän pöytäkirjan tarkistamista tai muuttamista varten.

2 Järjestön on kutsuttava koolle tämän pöytäkirjan sopimusvaltioiden konferenssi tämän pöytäkirjan tarkistamista tai muuttamista varten, jos vähintään yksi kolmasosa sopimusvaltioista sitä pyytää.

23 ARTIKLA Vastuunrajojen muuttaminen

1 Tämän artiklan mukaista erityismenettelyä sovelletaan ainoastaan yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna tällä pöytäkirjalla, 3 artiklan 1 kohdassa, 4 a artiklan 1 kohdassa, 7 artiklan 1 kohdassa ja 8 artiklassa määriteltyjen vastuunrajojen muuttamiseen, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta 22 artiklan määräysten soveltamiseen.

2 Pääsihteeri antaa yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna tällä pöytäkirjalla, 3 artiklan 1 kohdassa, 4 a artiklan 1 kohdassa, 7 artiklan 1 kohdassa ja 8 artiklassa määriteltyjen rajojen, mukaan luettuina omavastuuosuudet, muuttamista koskevan ehdotuksen tiedoksi kaikille järjestön jäsenille ja kaikille sopimusvaltioille, jos vähintään puolet tämän pöytäkirjan sopimusvaltioista, kuitenkin vähintään kuusi sopimusvaltiota, on sitä pyytänyt.

3 Kaikki yllä mainitulla tavalla esitetyt ja tiedoksi annetut muutokset saatetaan järjestön oikeudellisen komitean (jäljempänä ’oikeudellinen komitea’) käsiteltäväksi vähintään kuuden kuukauden kuluttua niiden tiedoksiantopäivästä.

4 Kaikilla tällä pöytäkirjalla muutetun yleissopimuksen sopimusvaltioilla, riippumatta siitä, ovatko ne järjestön jäseniä, on oikeus osallistua muutosten käsittelyyn ja hyväksymiseen oikeudellisessa komiteassa.

5 Muutokset hyväksytään tällä pöytäkirjalla muutetun yleissopimuksen läsnäolevien ja äänestävien sopimusvaltioiden kahden kolmasosan äänten enemmistöllä oikeudellisessa komiteassa, jonka kokoonpanoa on laajennettu 4 kohdan mukaisesti, edellyttäen kuitenkin, että vähintään puolet tällä pöytäkirjalla muutetun yleissopimuksen sopimusvaltioista on läsnä äänestyksen aikana.

6 Käsitellessään vastuunrajojen muutosehdotusta oikeudellinen komitea ottaa huomioon kokemukset vahinkotapahtumista ja erityisesti niistä aiheutuneiden vahinkojen laajuudesta, valuuttojen arvon muutokset sekä vaikutukset, joita esitetyllä muutoksella olisi vakuutusmaksuun.

7 a) Tämän artiklan mukaisia vastuunrajojen muutoksia ei voida käsitellä ennen kuin viisi vuotta on kulunut siitä päivästä, jona tämä pöytäkirja avattiin allekirjoittamista varten, eikä ennen kuin viisi vuotta on kulunut aiemman tämän artiklan mukaisesti tehdyn muutoksen voimaantulopäivästä.

b) Vastuunrajaa ei saa korottaa siten, että se ylittäisi tällä pöytäkirjalla muutetussa yleissopimuksessa määrätyn rajan korotettuna 6 prosentilla vuosittain ja sisältäen edeltävän vuoden prosentuaalisen korotuksen siitä päivästä lukien, jona tämä pöytäkirja avattiin allekirjoittamista varten.

c) Vastuunrajaa ei saa korottaa siten, että se ylittäisi tällä pöytäkirjalla muutetussa yleissopimuksessa määrätyn rajan kolmella kerrottuna.

8 Järjestö ilmoittaa kaikille sopimusvaltioille 5 kohdan mukaisesti hyväksytystä muutoksesta. Muutos katsotaan hyväksytyksi kahdeksantoista kuukauden kuluttua ilmoituksen päivämäärästä, jollei tämän ajanjakson kuluessa vähintään yksi neljäsosa valtioista, jotka olivat sopimusvaltioita muutoksen hyväksymisen aikaan, ole toimittanut pääsihteerille tiedonantoa, jonka mukaan ne eivät hyväksy muutosta, jolloin muutos hylätään eikä sillä ole vaikutusta.

9 Muutos, joka katsotaan hyväksytyksi 8 kohdan mukaisesti, tulee voimaan kahdeksantoista kuukauden kuluttua sen hyväksymisestä.

10 Muutos sitoo kaikkia sopimusvaltioita, elleivät ne irtisano tätä pöytäkirjaa 21 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti viimeistään kuusi kuukautta ennen muutoksen voimaantuloa. Irtisanominen tulee voimaan samanaikaisesti kuin kyseinen muutos.

11 Kun muutos on hyväksytty, mutta sen hyväksymisen edellytyksenä oleva kahdeksantoista kuukauden ajanjakso ei ole vielä päättynyt, muutos sitoo sanotun ajanjakson aikana sopimusvaltioksi tulevaa valtiota, jos se tulee voimaan. Tämän ajanjakson jälkeen sopimusvaltioksi tullutta valtiota sitovat 8 kohdan mukaisesti hyväksytyt muutokset. Valtio tulee muutoksen sitomaksi tässä kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, kun muutos tulee voimaan tai kun tämä pöytäkirja tulee voimaan kyseisen valtion osalta, mikäli pöytäkirjan voimaantuloajankohta on myöhempi.

24 ARTIKLA Tallettaja

1 Tämä pöytäkirja ja 23 artiklan mukaisesti hyväksytyt muutokset talletetaan pääsihteerin huostaan.

2 Pääsihteeri

a) ilmoittaa kaikille tämän pöytäkirjan allekirjoittaneille tai siihen liittyneille valtioille

i) jokaisesta uudesta allekirjoittamisesta tai ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettamisesta päivämäärineen;

ii) jokaisesta tällä pöytäkirjalla muutetun yleissopimuksen 9 artiklan 2 ja 3 kohdan, 18 artiklan 1 kohdan ja 19 artiklan 4 kohdan mukaisesta uudesta selityksestä ja tiedonannosta;

iii) tämän pöytäkirjan voimaantulopäivästä;

iv) vastuun rajoittamista koskevista muutosehdotuksista, jotka on tehty tämän pöytäkirjan 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

v) muutoksista, jotka on hyväksytty tämän pöytäkirjan 23 artiklan 5 kohdan mukaisesti;

vi) muutoksista, jotka katsotaan hyväksytyksi tämän pöytäkirjan 23 artiklan 8 kohdan mukaisesti, sekä mainitun artiklan 9 ja 10 kohdan mukaisista muutosten voimaantulopäivistä;

vii) jokaisesta tämän pöytäkirjan irtisanomiskirjan tallettamisesta päivämäärineen sekä päivämäärästä, jona irtisanominen tulee voimaan;

viii) kaikista muista tämän pöytäkirjan määräyksiin perustuvista tiedonannoista;

b) toimittaa tämän pöytäkirjan oikeaksi todistetut jäljennökset kaikille valtioille, jotka ovat allekirjoittaneet tämän pöytäkirjan tai liittyneet siihen.

3 Tämän pöytäkirjan tultua voimaan pääsihteeri toimittaa sen tekstin Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristöön rekisteröintiä ja julkaisemista varten Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaisesti.

25 ARTIKLA Kielet

Tämä pöytäkirja on tehty yhtenä arabian-, englannin-, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venäjänkielisenä alkuperäiskappaleena, jonka jokainen teksti on yhtä todistusvoimainen.

TEHTY LONTOOSSA ensimmäisenä päivänä marraskuuta vuonna 2002.

TÄMÄN VAKUUDEKSI allekirjoittaneet, hallitustensa siihen asianmukaisesti valtuuttamina, ovat allekirjoittaneet tämän pöytäkirjan.

ATEENAN YLEISSOPIMUKSEN LIITE TODISTUS VAKUUTUKSESTA TAI MUUSTA RAHAVAKUUDESTA

JOKA KOSKEE KORVAUSVASTUUTA MATKUSTAJAN KUOLEMANTAPAUKSEN TAI HENKILÖVAHINGON VARALTA

Annettu matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 2002 tehdyn Ateenan yleissopimuksen 4 a artiklan määräysten mukaisesti.

Aluksen nimi | Numero- tai kirjaintunnus | Aluksen IMO-tunnistenumero | Rekisteröinti-satama | Rahdinkuljettajan, joka tosiasiallisesti suorittaa kuljetuksen, nimi ja päätoimipaikan täydellinen osoite |

Täten todistetaan, että edellä mainitun aluksen osalta on voimassa matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 2002 tehdyn Ateenan yleissopimuksen 4 a artiklan vaatimukset täyttävä vakuutus tai muu rahavakuus.

Vakuuden tyyppi .................................................................................................................................

Vakuuden kesto .............................................................................................................................

Vakuutuksenantajan (-antajien) ja/tai takaajan (takaajien) nimi ja osoite

Nimi ...................................................................................................................................................

Osoite .................................................................................................................................................

Tämän todistuksen voimassaolo päättyy ……………………………………………….…………........

Todistuksen myöntänyt tai vahvistanut……………………………………………………..………......

(valtion täydellinen nimi)TAISeuraavaa tekstiä käytetään, kun valtio soveltaa 4 a artiklan 3 kohtaa:

Tämän todistuksen myöntää ……………………………………………………………………………:n (valtion täydellinen nimi) hallituksen antamin valtuuksin …………………………… (laitoksen tai elimen nimi)

…………………. ……………………………. (Paikka) (Aika)

……………………………….…………………………………………………………..Todistuksen myöntävän tai vahvistavan virkamiehen allekirjoitus ja virka-asema)

Selityksiä:

1 Valtion nimeen voidaan halutessa liittää maininta sen maan toimivaltaisesta viranomaisesta, jossa todistus on myönnetty.

2 Jos vakuuden kokonaismäärä on peräisin useammasta kuin yhdestä lähteestä, kunkin osuus on mainittava erikseen.

3 Jos vakuus annetaan useammassa kuin yhdessä muodossa, nämä on eriteltävä.

4 Kohdassa ”Vakuuden kesto” on mainittava myös vakuuden voimassaolon alkamispäivä.

5 Vakuutuksenantajan (-antajien) ja/tai takaajan (takaajien) osoitteen kohdalla on mainittava vakuutuksenantajan (-antajien) ja/tai takaajan (takaajien) päätoimipaikka. Myös toimipaikka, jossa vakuutus tai muu vakuus annetaan, on tarvittaessa mainittava.

SÄÄDÖKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS

1. EHDOTUKSEN NIMI:

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi merten ja sisävesien matkustajaliikenteen harjoittajien vastuusta onnettomuustapauksessa.

2. LUOKITTELU TOIMINTOPERUSTEISESSA JOHTAMIS- JA BUDJETOINTI JÄRJESTELMÄSSÄ

Toimintalohko: Energia ja liikenne

Toiminnot: Meri- ja sisävesiliikenne, intermodaalisuus

3. BUDJETTIKOHDAT

3.1 Budjettikohdat (toimintamäärärahat sekä niihin liittyvät teknisen ja hallinnollisen avun määrärahat (entiset BA-budjettikohdat) ja budjettinimikkeet: Kohtaa ei sovelleta

3.2 Toiminnan ja sen rahoitusvaikutusten kesto: Kohtaa ei sovelleta

3.3 Budjettitiedot ( rivejä lisätään tarvittaessa ): Kohtaa ei sovelleta

Budjettikohta | Menolaji | Uusi | EFTA osallistuu | Ehdokasmaat osallistuvat | Rahoitusnäkymien otsake |

Pakoll/ ei-pakoll. | JM[8]/ EI-JM[9] | KYLLÄ/ EI | KYLLÄ/ EI | KYLLÄ/ EI | nro […] |

Pakoll/ ei-pakoll. | JM/ EI-JM | KYLLÄ/ EI | KYLLÄ/ EI | KYLLÄ/ EI | nro […] |

4. YHTEENVETO TARVITTAVISTA RESURSSEISTA

4.1 Taloudelliset resurssit

4.1.1 Yhteenveto maksusitoumusmäärärahoista (MSM) ja maksumäärärahoista (MM)

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Menolaji | Kohdan nro | Vuosi n | n + 1 | n + 2 | n + 3 | n + 4 | n + 5 ja myöh | Yht. |

Toimintamenot[10] |

Maksusitoumusmäärärahat (MSM) | 8.1 | a | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |

Maksumäärärahat (MM) | b | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |

Viitemäärään sisältyvät hallintomenot[11] |

Tekninen ja hallinnollinen apu (EI-JM) | 8.2.4 | c | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |

VIITEMÄÄRÄ YHTEENSÄ |

Maksusitoumusmäärärahat | a+c | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |

Maksumäärärahat | b+c | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |

Hallintomenot, jotka eivät sisälly viitemäärään[12] |

Henkilöresurssit ja niihin liittyvät menot (EI-JM) | 8.2.5 | d | 0,054 | 0,054 | 0,054 | 0,054 | 0,054 | 0,054 | 0,324 |

Viitemäärään sisältymättömät hallintomenot lukuun ottamatta henkilöresursseja ja niihin liittyviä menoja (EI-JM) | 8.2.6 | e | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |

Toimenpiteen alustavat rahoituskustannukset yhteensä

MSM YHTEENSÄ henkilöstökustannukset | a+c+d+e | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |

MSM YHTEENSÄ henkilöstökustannukset mukaan luettuina | b+c+d+e | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |

Tiedot yhteisrahoituksesta

Ehdotukseen ei liity jäsenvaltioilta saatavaa osarahoitusta.

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Rahoitukseen osallistuva taho | Vuosi n | n + 1 | n + 2 | n + 3 | n + 4 | n + 5 ja myöh. | Yht. |

…………………… | f | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |

MSM YHTEENSÄ yhteisrahoitus mukaan luettuna | a+c+d+e+f | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |

4.1.2 Yhteensopivuus rahoitussuunnitelman kanssa

Ehdotus on rahoitussuunnitelman mukainen.

( Ehdotus edellyttää kyseeseen tulevan rahoitusnäkymien otsakkeen rahoitussuunnitelman muuttamista.

( Ehdotus voi edellyttää toimielinten sopimuksen[13] määräysten soveltamista (ts. joustovälineen käyttöä tai rahoitusnäkymien tarkistamista

4.1.3 Vaikutukset tuloihin

Ehdotuksella ei ole vaikutuksia tuloihin.

( Ehdotuksella on seuraavat vaikutukset tuloihin:

Huomautus: Tuloihin kohdistuvan vaikutuksen laskutapaa koskevat täsmennykset ja huomautukset esitetään erillisessä liitteessä.

milj. euroa (yhden desimaalin tarkkuudella)

Ennen toteutusta [vuosi n-1] | Toteutuksen jälkeen |

Henkilöstön määrä yhteensä | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |

5. OMINAISPIIRTEET JA TAVOITTEET

5.1 Tarve, johon ehdotuksella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä

Asetus on määrä panna täytäntöön lyhyellä aikavälillä, jotta matkustajat saisivat asianmukaisen suojan.

Täytäntöönpanossa on vaihetta: ensimmäisessä vaiheessa jäsenvaltiot ja yhteisö liittyvät vuoden 2002 Ateenan yleissopimukseen ja tulevat sen sopimuspuoliksi. Toisessa vaiheessa yhteisö saattaa Ateenan yleissopimuksen osaksi yhteisön oikeutta.

Korvausvastuujärjestelmien yhdenmukaistamiseen tähtäävä tavoite on kuitenkin hyvin kunnianhimoinen. Yhdenmukaistamisen tavoitteena on säännöstö, joka vastaa vuoden 2002 Ateenan yleissopimuksella käyttöön otettua korvausvastuujärjestelmää. Järjestelmään joudutaan kuitenkin tekemään joitain muutoksia.

5.2 Yhteisön osallistumisesta saatava lisäarvo, ehdotuksen johdonmukaisuus muiden rahoitusvälineiden kanssa sekä mahdolliset synergiaedut

Sillä, että yhteisöstä tulee vuoden 2002 Ateenan yleissopimuksen sopimuspuoli, taataan pöytäkirjan yhdenmukainen tulkinta yhteisöjen tuomioistuimessa. Kansainvälisen julkisoikeuden suhteen tämä ei ole mahdollista.

Kun vuoden 2002 Ateenan yleissopimus saatetaan osaksi yhteisön oikeutta, voidaan lisäksi ulottaa sen määräykset koskemaan kunkin jäsenvaltion sisäistä liikennettä sekä sisävesiliikennettä. Samaa lähestymistapaa noudatettiin ilmaliikenteen alalla, kun Montrealin yleissopimus saatettiin osaksi yhteisön oikeutta[15].

Komissio käyttää tätä tilaisuutta tehdäkseen joitain muutoksia vuoden 2002 Ateenan yleissopimuksella käyttöön otettuun järjestelmään. Järjestelmää muutetaan siten, että liikuntarajoitteisten henkilöiden apuvälineiden vahingoittumiset tai menetykset korvataan käyvästä hinnasta ja käyttöön otetaan kaikki matkustajat kattava ennakkomaksuvelvoite sekä velvoite antaa matkustajille tietoa ennen matkaa.

5.3 Ehdotuksen tavoitteet ja odotetut tulokset sekä näihin liittyvät indikaattorit toimintoperusteisessa johtamismallissa

Tavoitteena on tarjota yhtäläinen siviilioikeudellista vastuuta koskeva sääntelyjärjestelmä, jolla selvennetään sekä matkustajien että rahdinkuljettajien oikeudet ja velvollisuudet EU:n tasolla.

5.4 Toimeenpanomenetelmä (alustava)

Mitä seuraavista menettelyistä[16] käytetään toiminnan toteuttamisessa?

( Keskitetty hallinnointi

komissio hallinnoi suoraan

( hallinnointivastuu siirretään

( toimeenpanovirastoille

( varainhoitoasetuksen 185 artiklassa tarkoitetuille yhteisöjen perustamille elimille

( kansallisille julkisoikeudellisille yhteisöille tai julkisen palvelun tehtäviä suorittaville yhteisöille

( Yhteistyössä toteutettava tai hajautettu hallinnointi

( jäsenvaltioiden kanssa

( kolmansien maiden kanssa

( Hallinnointi yhteistyössä kansainvälisten järjestöjen kanssa (tarkennettava)

Huomautukset:

Kohtaa ei sovelleta

6. SEURANTA JA ARVIOINTI

Asetuksen panevat tarvittaessa täytäntöön kansalliset tuomioistuimet.

Euroopan meriturvallisuusvirasto seuraa osaltaan asetuksen täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa.

6.1 Arviointimenettely

6.1.1 Ennakkoarviointi

Toimenpiteellä on seuraavat vaikutukset:

Vaikutukset matkustajiin: Asetuksen antamisesta hyötyvät todennäköisimmin eniten matkustajat. On huomattava, että toimialan kanssa useaan otteeseen käytyjen keskustelujen perusteella ei voida päätellä, että korvaustason korottaminen nykyistä johtaisi väistämättä matkalippujen hintojen korottamiseen.

Vaikutukset toimialaan: Meriliikenteen alan eri toimijoiden etunäkökohdat käyvät yksiin, koska rahdinkuljettajat (matkustajien sopimuskumppanit) ovat useimmiten laivanomistajia ja koska laivanomistajat itse ovat perustaneet vakuutusrahastoja (P&I-yhdistyksiä). Ateenan yleissopimuksen täytäntöönpano ilman muutoksia vaikuttaisi toimialaan. Toimiala onkin ilmaissut huolensa liittyen yleissopimuksessa määrättyihin määriin, jotka katsotaan kohtuuttomiksi. Lisäksi toimiala on tuonut esille, että yleissopimusta pitäisi muuttaa terrorismiin liittyvien erityisten riskien huomioon ottamiseksi.

Vaikutukset viranomaisiin: Asetus vaikuttaa lippu- ja satamavaltioihin, koska niiden on otettava käyttöön järjestelmä rahavakuuksia koskevien todistusten myöntämiseksi ja vahvistamiseksi. Tämä hallinnollinen rasite seuraa jo yleissopimuksen täytääntöönpanosta ja kasvaa merkittävästi komission suosittelemien muutosten seurauksena.

6.1.2 Väli-/jälkiarviointien perusteella toteutetut toimenpiteet (aikaisemmat kokemukset vastaavasta toiminnasta)

Kohtaa ei sovelleta

6.1.3 Tulevaa arviointia koskevat määräykset ja arviointien suorittamisvälit

Kohtaa ei sovelleta

7. PETOSTENTORJUNTA

Kohtaa ei sovelleta

8. YKSITYISKOHTAINEN ERITTELY TARVITTAVISTA RESURSSEISTA

8.1 Ehdotuksen tavoitteet ja niihin liittyvät rahoituskustannukset. Kohtaa ei sovelleta

Maksusitoumusmäärärahoina, milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Vuosi n | Vuosi n+1 | Vuosi n+2 | Vuosi n+3 | Vuosi n+4 | Vuosi n+5 |

Virkamiehet tai väliaikaiset toimihenkilöt11 (06 01 01) | A*/AD | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |

B*, C*/AST | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |

Momentilta XX 01 02 rahoitettava henkilöstö12 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |

Momenteilta XX 01 04/05 rahoitettava muu henkilöstö13 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |

YHTEENSÄ | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |

8.2.2 Toimintaan liittyvien tehtävien kuvaus

Kohtaa ei sovelleta

8.2.3 Henkilöresurssien lähteet (henkilöstösääntöjen alainen henkilöstö)

( Ohjelman hallinnointiin osoitetut nykyiset virat ja/tai toimet, jotka korvataan tai joita jatketaan

( Vuosistrategiaan ja alustavaan talousarvioesitykseen liittyvässä vuotta n koskevassa menettelyssä jo myönnetyt virat ja/tai toimet

( Vuosistrategiaan ja alustavaan lisätalousarvioon liittyvässä seuraavassa menettelyssä pyydettävät virat ja/tai toimet

( Hallinnoinnista vastaavan henkilöstön nykyisten virkojen ja/tai toimien uudelleenjärjestely (henkilöstön sisäinen uudelleenjärjestely)

( Vuodeksi n tarvittavat virat ja/tai toimet, jotka eivät sisälly vuosistrategiaan ja alustavaan talousarvioesitykseen liittyvään, kyseistä vuotta koskevaan menettelyyn

8.2.4 Muut hallintomenot, jotka eivät sisälly viitemäärään (XX 01 04/05 – hallintomenot)

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Budjettikohta (numero ja nimi) | Vuosi n | Vuosi n+1 | Vuosi n+2 | Vuosi n+3 | Vuosi n+4 | Vuosi n+5 ja myöh. | YHT. |

1. Tekninen ja hallinnollinen apu (henkilöstökust. mukaan luettuina) | 0 |

Toimeenpanovirastot14 | 0 |

Muu tekninen ja hallinnollinen apu | 0 |

- sisäinen | 0 |

- ulkoinen | 0 |

Tekninen ja hallinnollinen apu yhteensä | 0 |

8.2.5 Henkilöstömenot ja niihin liittyvät menot, jotka eivät sisälly viitemäärään

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Laji | Vuosi n | Vuosi n+1 | Vuosi n+2 | Vuosi n+3 | Vuosi n+4 | Vuosi n+5 ja myöh. |

Virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt (06 01 01) | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |

Momentilta XX 01 02 rahoitettava henkilöstö (ylim. toimihlöt, kans. asiantuntijat, sopimussuhteinen hlöstö jne.) (budjettikohta ilmoitettava) | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |

Henkilöstömenot ja niihin liittyvät menot yhteensä (EIVÄT sisälly viitemäärään) | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |

Laskelma – virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt

Kohtaa ei sovelleta

Laskelma – momentilta XX 01 02 rahoitettava henkilöstö

Kohtaa ei sovelleta

8.2.6 Muut hallintomenot, jotka eivät sisälly viitemäärään

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Vuosi n | Vuosi n+1 | Vuosi n+2 | Vuosi n+3 | Vuosi n+4 | Vuosi n+5 ja myöh. | YHT. |

XX 01 02 11 01 – Virkamatkat | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0* |

XX 01 02 11 02 – Konferenssit ja kokoukset | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |

XX 01 02 11 03 – Komiteoiden kokoukset15 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |

XX 01 02 11 04 – Selvitykset ja kuulemiset | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |

XX 01 02 11 05 – Tietojärjestelmät | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |

2. Muut hallintomenot yhteensä (XX 01 02 11) | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |

3. Muut hallintomenojen kaltaiset menot (eritellään budjettikohdittain) | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |

Hallintomenot yhteensä lukuun ottamatta henkilöstömenoja ja niihin liittyviä menoja (EIVÄT sisälly viitemäärään) | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |

* ei vaikutusta tämänhetkiseen virkamatkatalousarvioon

Laskelma – Muut hallintomenot, jotka eivät sisälly viitemäärään

Kohtaa ei sovelleta

[1] EUVL C […], […], s. […].

[2] EUVL C […], […], s. […].

[3] EUVL C […], […], s. […].

[4] EUVL C […], […], s. […].

[5] Kyseisen neuvoston päätöksen julkaisuviite.

[6] EYVL L 324, 29.11.2002, s. 1, asetus sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 415/2004 (EUVL L 68, 6.3.2004, s. 10).

[7] EYVL L 208, 5.8.2002, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 724/2004 (EUVL L 129, 29.4.2004, s. 1).

[8] Jaksotetut määrärahat (JM).

[9] Jaksottamattomat määrärahat (EI-JM).

[10] Menot, jotka eivät kuulu kyseisen osaston xx lukuun xx 01.

[11] Menot, jotka otetaan osaston xx momentille xx 01 04.

[12] Menot, jotka otetaan lukuun xx 01 muille momenteille kuin xx 01 04 tai xx 01 05.

[13] Katso toimielinten sopimuksen 19 ja 24 kohta.

[14] Taulukkoon lisätään sarakkeita, jos toimenpiteen kesto ylittää kuusi vuotta.

[15] Edellä mainittu asetus 889/2002.

[16] Jos käytetään useampaa kuin yhtä menettelyä, tämän kohdan huomautuksissa olisi annettava lisätietoja.

10 Kuten kuvattu kohdassa 5.3.

11 Kyseisen henkilöstön kustannukset EIVÄT sisälly viitemäärään.

12 Kyseisen henkilöstön kustannukset EIVÄT sisälly viitemäärään.

13 Kyseisen henkilöstön kustannukset sisältyvät viitemäärään.

14 Tässä olisi viitattava asianomaisia toimeenpanovirastoja koskeviin rahoitusselvityksiin.

15 Ilmoitetaan, millaisesta komiteasta on kysymys ja mihin ryhmään se kuuluu.