This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52005DC0706
Communication from the Commission to the Council, the European Parliament, the European Economic and Social Committee and the Committee of the Regions - Working together, working better - A new framework for the open coordination of social protection and inclusion policies in the European Union
Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle - Yhteistyöllä parempiin tuloksiin - Uudet puitteet sosiaalista suojelua ja osallisuutta koskevan politiikan avointa koordinointia varten Euroopan unionissa
Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle - Yhteistyöllä parempiin tuloksiin - Uudet puitteet sosiaalista suojelua ja osallisuutta koskevan politiikan avointa koordinointia varten Euroopan unionissa
/* KOM/2005/0706 lopull. */
Komission tiedonanto Neuvostolle, Euroopan Parlamentille, Euroopan Talous- ja Sosiaalikomitealle ja Alueiden Komitealle - Yhteistyöllä parempiin tuloksiin - Uudet puitteet sosiaalista suojelua ja osallisuutta koskevan politiikan avointa koordinointia varten Euroopan unionissa /* KOM/2005/0706 lopull. */
[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO | Bryssel 22.12.2005 KOM(2005) 706 lopullinen KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE Yhteistyöllä parempiin tuloksiin: uudet puitteet sosiaalista suojelua ja osallisuutta koskevan politiikan avointa koordinointia varten Euroopan unionissa 1. JOHDANTO Euroopan unioni on sitoutunut nykyaikaistamaan yhteiskuntamalliaan, joka perustuu sosiaalista oikeudenmukaisuutta koskeviin yhteisiin arvoihin ja kaikkien kansalaisten aktiiviseen osallistumiseen talous- ja yhteiskuntaelämään. Hiljattaisessa valtioiden ja hallitusten päämiesten epävirallisessa kokouksessa komissio toi jälleen esiin, että Euroopan on nykyaikaistettava sosiaalisen suojelun järjestelmiään, jotta taataan niiden elinkelpoisuus jatkossa. Harjoitettavalla politiikalla on edelleen edistettävä sosiaalista yhteenkuuluvuutta, yhdenvertaisia mahdollisuuksia sekä sukupolvien välistä solidaarisuutta ja samalla vastattava paremmin talouden ja yhteiskunnan muutoksiin sekä edistettävä kasvua ja työllisyyttä. EU on viime vuosina pyrkinyt tukemaan jäsenvaltioiden välistä koordinointia ja kokemusten vaihtoa asioissa, jotka liittyvät politiikan nykyaikaistamiseen ja parantamiseen. Avoimen koordinointimenetelmän ansiosta komissio, jäsenvaltiot ja muut toimijat voivat vaihtaa rakentavasti näkemyksiä yhteisistä poliittisista tavoitteista sekä hyvistä toiminta- ja hallintatavoista niin, että samalla kuitenkin noudatetaan toissijaisuusperiaatetta. Avoimella koordinointimenetelmällä on kannustettu jäsenvaltioita tehostamaan pyrkimyksiään köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi sekä edistetty tiedonvaihtoa politiikasta, jolla ne voisivat varmistaa riittävät ja kestävät eläkkeet tulevaisuudessa. Tässä tiedonannossa esitetään komission ehdotuksia selkeytetyiksi puitteiksi, joilla kehitettäisiin tällaista tiedonvaihtoa edelleen. Siinä otetaan huomioon tähänastiset kokemukset, jäsenvaltioiden ja muiden toimijoiden hiljattaisessa arvioinnissa esittämät arviot avoimesta koordinointimenetelmästä – mikä toimii ja mikä ei – ja laajemmat kehityssuunnat, erityisesti Lissabonin strategian uudistaminen. Tavoitteena on saada aikaan vahvempi ja tunnetumpi avoin koordinointimenetelmä, jossa keskitytään tiiviimmin politiikan täytäntöönpanoon ja joka on myönteisessä vuorovaikutuksessa uudistetun Lissabonin strategian kanssa; samalla halutaan yksinkertaistaa raportointia ja laajentaa mahdollisuuksia politiikkaa koskevaan tiedonvaihtoon. 1.1. Taustaa: avoin koordinointimenetelmä sosiaalisen osallisuuden ja eläkkeiden alalla Näillä aloilla sovellettavan avoimen koordinointimenetelmän kehittäminen perustuu maaliskuussa 2000 Lissabonissa pidetyn Eurooppa-neuvoston strategisiin tavoitteisiin, joista yksi on sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisääminen. Eurooppa-neuvosto kehotti toteuttamaan EU:n tasolla toimenpiteitä, jotka ”merkittävästi edistävät köyhyyden poistamista” (kohta 32) ja turvaavat eläkejärjestelmien riittävyyden ja kestävyyden (kohta 31), ja tämän perusteella vahvistettiin sosiaalisen osallisuuden edistämisprosessi sekä riittäviä ja kestäviä eläkkeitä koskeva avoin koordinointimenetelmä. Myöhemmin Eurooppa-neuvosto laajensi toimet koskemaan myös terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon tulevaisuutta. Avoimen koordinointimenetelmän mukaisesti jäsenvaltiot sopivat politiikan yhteisestä kehittämisestä, vaarantamatta kuitenkaan toissijaisuutta. Kyseessä on joustava menetelmä, joka mahdollistaa tiedonvaihdon ja koordinoinnin lisäämisen kyseiseen politiikkaan sopivalla tavalla ja sopivassa määrin. Sitä on sovellettu sosiaalisen osallisuuden ja eläkkeiden alalla mm. seuraavasti: on sovittu korkeatasoisista yhteisistä tavoitteista, on laadittu sosiaalisen osallisuuden edistämistä koskevat kansalliset toimintasuunnitelmat sekä eläkkeitä koskevat kansalliset strategiaraportit, joissa jäsenvaltiot esittivät poliittiset suunnitelmansa tietylle ajanjaksolle yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi, on arvioitu näitä suunnitelmia/strategioita komission ja neuvoston yhteisissä kertomuksissa ja on työstetty yhdessä indikaattoreita, jotta voidaan lisätä tietämystä ja tehdä arviointeja ja tarvittaessa asettaa tavoitteita. Koordinointimenetelmä on tarjonnut puitteet tietojen ja kokemusten vaihdolle ja edistänyt avoimuutta ja Euroopan ja kansallisen tason sidosryhmien osallistumista keinoina parempaan poliittiseen päätöksentekoon.[1] Sosiaalisen osallisuuden edistämisprosessin lisäarvona on ollut se, että on tuotu selvästi esiin köyhyyden ja syrjäytymisen moniulotteisuus ja tarve voimakkaaseen yhteiseen poliittiseen reagointiin. Prosessilla on myös edistetty hyvää hallintotapaa, avoimuutta ja toimijoiden osallistumista. Eläkeprosessissa on päästy yhteisymmärrykseen siitä, että eläkeuudistuksen perustaksi on otettava järjestelmien riittävyyttä, kestävyyttä ja nykyaikaistamista koskevat tekijät. Molemmissa prosesseissa on edistetty kokemusten vaihtoa ja tuotu esiin uusia seikkoja, esimerkiksi lasten köyhyyden torjuminen sukupolvesta toiseen jatkuvan syrjäytymisen murtamiseksi ja työelämän pidentäminen eläkejärjestelmien kestävyyden lisäämiseksi. Molemmat prosessit jatkavat kehittymistään, ja niihin osallistuvat myös uudet jäsenvaltiot, jotka esittivät ensimmäiset osallisuuden edistämistä koskevat kansalliset toimintasuunnitelmat heinäkuussa 2004 ja eläkkeitä koskevat kansalliset strategiaraportit heinäkuussa 2005. 1.2. Miksi selkeyttämistä tarvitaan? Komissio ehdotti jo toukokuussa 2003 sosiaalista osallisuutta ja eläkkeitä sekä terveydenhuoltoa ja pitkäaikaishoitoa koskevien toimien selkeyttämistä, jotta saataisiin aikaan yhtenäinen prosessi. Tavoitteena oli luoda vahvempi prosessi ja yhdistää se paremmin Lissabonin prosessiin, etenkin talouspolitiikan laajoihin suuntaviivoihin ja Euroopan työllisyysstrategiaan.[2] Komissio ehdotti kaikkia kolmea alaa koskevaa raportointi- ja arviointirakennetta sekä aikataulua, joka on synkronoitu talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen ja työllisyyden suuntaviivojen kanssa. Jäsenvaltiot tukivat ehdotusta pääosin: ne halusivat yksinkertaistaa raportointia merkittävästi mutteivät heikentää sosiaaliseen osallisuuteen ja eläkkeisiin liittyvien prosessien erityisluonnetta. Asiassa päätettiin edetä vähitellen niin, että paketin joitakin osia – terveydenhuoltoa ja pitkäaikaishoitoa koskevan työn aloittamista sekä sosiaalista suojelua ja osallisuuden edistämistä koskevan yhteisen vuosiraportin laatimista – ryhdyttäisiin käsittelemään vuosina 2004–2005. Viimeinen tekijä – eli kyseisiä kolmea alaa koskevien uusien yhteisten tavoitteiden sekä vuodesta 2006 lähtien[3] sovellettavien uusien menettelyiden hyväksyminen – on tämän tiedonannon aiheena, ja näin ollen sen perustana on laaja yhteisymmärrys komission ja jäsenvaltioiden välillä. Siinä otetaan huomioon myös vuodesta 2003 lähtien tapahtunut kehitys, kuten terveydenhuoltoa ja pitkäaikaishoitoa koskevan työn käynnistyminen. Jäsenvaltiot toimittivat alustavat poliittiset lausunnot huhtikuussa 2005, ja niihin perustuvasta keskusteluasiakirjasta on sovittu. Jäsenvaltiot ovat yhtä mieltä siitä, että selkeytettyä avointa koordinointimenetelmää voidaan soveltaa tällä alalla, ja näin kannustetaan politiikan kehittämistä, tuodaan esiin yhteisiä haasteita ja helpotetaan kokemusten vaihtoa. Lissabonin prosessin uudelleenkäynnistys maaliskuussa 2005 on tuonut selvemmin esiin toimintaympäristön, johon sosiaaliseen suojeluun ja osallisuuden edistämiseen liittyvä työ on sovitettava. Uudistetussa Lissabonin strategiassa keskitytään työllisyyden ja talouskasvun[4] lisäämiseen ja pyritään kuromaan umpeen täytäntöönpanovaje, joka havaittiin tarkistuksen yhteydessä. Sosiaalista suojelua ja osallisuuden edistämistä koskevaan avoimeen koordinointimenetelmään liittyvä erillinen raportointi jatkuu niin, että uusien yhdennettyjen suuntaviivojen kannalta relevantit sosiaalisen suojelun kysymykset otetaan huomioon myös kansallisissa uudistusohjelmissa.[5] Eurooppa-neuvoston näkemyksen mukaan kasvu ja työllisyys ovat sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistäjiä, ja tarkistetun Lissabonin strategian mukaisella politiikalla edistetään sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja osallisuutta. Avoimen koordinointimenetelmän olisi siis toimittava rinnakkain ja tiiviissä vuorovaikutuksessa uudistetun Lissabonin strategian kanssa: sillä edistetään kasvua ja työllisyyttä koskevia tavoitteita ja Lissabonin ohjelmalla taas puolestaan edistetään sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevia tavoitteita. Avoimella koordinointimenetelmällä olisi samoin kuin muulla Lissabonin prosessilla pyrittävä myös kuromaan umpeen täytäntöönpanovaje. 1.3. Avoimen koordinointimenetelmän mukaisten toimien arviointi: jäsenvaltioiden ja poliittisten toimijoiden näkemykset Komissio halusi ottaa huomioon sidosryhmien näkemykset ennen selkeyttämisehdotuksen tekemistä, ja se pyysi jäsenvaltioita, työmarkkinaosapuolia, kansalaisjärjestöjä ja sosiaaliturvalaitoksia vastaamaan kysymyksiin, jotka koskivat avointa koordinointimenetelmää ja sen toimintaa. Vastauksia tuli erittäin runsaasti, ja niistä saadaan kattava näkemys jäsenvaltioiden ja muiden sidosryhmien toiveista.[6] Sidosryhmät pitävät selvästi avointa koordinointimenetelmää arvokkaana ja katsovat, että sillä on positiivinen vaikutus poliittiseen päätöksentekoon. Ne pitävät hyvänä sitä, että menetelmällä osoitetaan unionin tukevan sosiaalipolitiikan taustalla olevia yhteisiä arvoja ja varmistetaan sosiaalipolitiikan huomioon ottaminen EU:n päätöksenteossa. Ne haluaisivat, että menetelmällä tuotaisiin näkyvämmin esiin toimivan sosiaalisen suojelun ja osallisuutta edistävän politiikan myönteiset vaikutukset ja tuettaisiin politiikan nykyaikaistamispyrkimyksiä. Selkeyttämisen pitäisikin tehdä avoimesta koordinointimenetelmästä tehokkaampi ja tunnetumpi . Sidosryhmät tukevat yleisesti selkeämpää prosessia, jossa raportointia on yksinkertaistettu, kunhan tällä ei vaaranneta jo saavutettuja tuloksia. Selkeyttämisellä olisi tuotava yhteen kolme toiminta-alaa mutta niin, että kunkin kehittymiselle tärkeät erityispiirteet säilyvät. [7] Uusien yhdennettyjen ja yhteisten tavoitteiden ei pitäisi kuitenkaan vähentää kunkin politiikan alan perusteellista tarkastelua. Erityisesti sidosryhmät pitävät arvossa avointa koordinointimenetelmää välineenä, jolla voidaan vaihtaa tietoja ja kokemuksia toteutetusta politiikasta. Ne arvostavat vaihtomekanismeja, kuten vertaisarviointiohjelmaa ja valtioiden välisiä hankkeita, jotka ovat tulleet perustoimintojen, raportoinnin ja arvioinnin, lisäksi. Ne ovat tyytyväisiä siihen, että uusi Progress-ohjelmaa koskeva budjettikohta helpottaa jatkossa tällaisia toimia avoimen koordinointimenetelmän kaikissa vaiheissa. Selkeyttämisellä olisi tuettava kokemusten vaihtoa ja integroitava se paremmin raportointiin ja arviointiin. Sosiaalista suojelua ja osallisuuden edistämistä koskevan avoimen koordinointimenetelmän ja muiden EU-prosessien välisten hyvien yhteyksien samoin kuin tarkistetun Lissabonin strategian ja uudelleen käynnistetyn kestävän kehityksen strategian välisen hyvän vuorovaikutuksen merkitystä korostetaan. Hyvän hallintotavan ja avoimuuden edistämistä poliittisessa päätöksenteossa pidetään keskeisenä tavoitteena. Selkeytetyllä prosessilla olisi pyrittävä saamaan toimijat entistä paremmin mukaan; tällä hetkellä toimijoiden osallistuminen on suurinta sosiaalisen osallisuuden edistämisen alalla. 2. SOSIAALISTA SUOJELUA JA SOSIAALISTA OSALLISUUTTA KOSKEVAN SELKEYTETYN AVOIMEN KOORDINOINTIMENETELMÄN UUDET YHTEISET TAVOITTEET Komissio ehdottaa seuraavassa yhteisiä tavoitteita sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskevalle selkeytetylle avoimelle koordinointimenetelmälle. Ne perustuvat Nizzassa asetettuihin osallisuustavoitteisiin ja Laekenissa asetettuihin eläketavoitteisiin, ja niillä pyritään ylläpitämään molemmilla aloilla saavutettua kehitystä. Avoimen koordinointimenetelmän päällimmäisenä tavoitteena on edelleen edistää hyvää poliittista päätöksentekoa korkeatasoisen sosiaalisen suojelun ja yhteenkuuluvuuden saavuttamiseksi, varmistaa vuorovaikutus kasvua ja työllisyyttä koskevien tarkistettujen Lissabonin tavoitteiden kanssa ja kuroa umpeen Lissabonin väliarvioinnissa havaittu täytäntöönpanovaje. Erityisesti sosiaalisen osallisuuden alalla tavoitteiden yleisluontoisempi esittäminen antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden keskittyä niihin prioriteetteihin, jotka ovat tärkeimpiä kansallisessa toimintaympäristössä, esimerkiksi kodittomuuteen, lasten köyhyyteen, nuorten, maahanmuuttajien ja etnisten vähemmistöjen syrjäytymiseen, vammaisuuteen, tietoyhteiskuntaan osallistumiseen tai koulutuksessa esiintyviin eriarvoisuuksiin.[8] Niissä näkyvät myös sosiaalista osallisuutta koskevien kansallisten toimintasuunnitelmien täytäntöönpanosta vuonna 2005 saadut kokemukset: osallisuutta koskevat tavoitteet on otettava huomioon julkisessa politiikassa, myös rakennerahaston ohjelmissa sekä koulutuspolitiikassa, ja hyvällä hallintotavalla vahvistetaan poliittista päätöksentekoa. Ehdotukseen sisältyy kattavia tavoitteita, jotka tarjoavat yleiset puitteet koko avointa koordinointimenetelmää koskeville toimille, sekä kolme tavoiteryhmää erikseen kullekin toiminta-alalle. 2.1. Sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskevan avoimen koordinointimenetelmän kattavat tavoitteet ovat seuraavat: 1. Edistetään sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja kaikkien yhdenvertaisia mahdollisuuksia riittävien, avointen, rahoitukseltaan kestävien, sopeutumiskykyisten ja tehokkaiden sosiaalisen suojelun järjestelmien ja sosiaalista osallisuutta koskevan politiikan kautta. 2. Toimitaan tiiviissä vuorovaikutuksessa talouskasvun parantamista ja työpaikkojen lisäämistä koskevien Lissabonin tavoitteiden sekä EU:n kestävän kehityksen strategian kanssa. 3. Parannetaan hallintotapaa ja lisätään avoimuutta politiikan suunnittelussa, täytäntöönpanossa sekä seurannassa ja parannetaan sidosryhmien osallistumista niihin. 2.2. Eri toiminta-aloilla sovelletaan seuraavia tavoitteita: 2.2.1. Edistetään merkittävästi köyhyyden ja syrjäytymisen poistamista 4. Varmistetaan kaikkien aktiivinen sosiaalinen osallisuus edistämällä osallistumista työmarkkinoille ja torjumalla köyhyyttä ja syrjäytymistä heikoimmassa asemassa olevien ihmisten ja ryhmien parissa. 5. Taataan kaikille niiden perusresurssien, -oikeuksien ja -sosiaalipalveluiden saatavuus, joita tarvitaan yhteiskunnan toimintaan osallistumiseksi, ja puututaan samalla syrjäytymisen äärimuotoihin ja torjutaan kaikenlaista syrjintää, joka johtaa syrjäytymiseen. 6. Varmistetaan, että sosiaalista osallisuutta koskevat toimet on koordinoitu ja niissä ovat mukana julkisen sektorin kaikki tasot ja asiaan liittyviä tahot, myös köyhyydestä kärsivät ihmiset, ja että ne ovat tehokkaita ja toimivia ja ne otetaan huomioon kaikessa asiaan liittyvässä politiikassa, myös talous- ja budjettipolitiikassa, koulutuspolitiikassa sekä rakennerahastojen (erityisesti Euroopan sosiaalirahaston) ohjelmissa ja että niissä otetaan huomioon tasa-arvonäkökohdat. 2.2.2. Turvataan riittävät ja kestävät eläkkeet 7. Taataan kaikille sukupolvien välisen ja sisäisen solidaarisuuden ja oikeudenmukaisuuden mukaisesti riittävä eläketulo ja sellaiset eläkkeet, jotka mahdollistavat kohtuullisessa määrin oman elintason säilyttämisen eläkkeellejäännin jälkeen. 8. Taataan vakaan julkisen talouden puitteissa julkisten ja yksityisten eläkejärjestelmien rahoituksen kestävyys erityisesti niin, että tuetaan pidempää työssäoloa ja aktiivisena ikääntymistä, taataan asianmukainen ja oikeudenmukainen eläkemaksujen ja -etuuksien tasapaino ja edistetään rahastoitujen ja yksityisten järjestelmien kohtuuhintaisuutta ja varmistetaan niiden turvallisuus. 9. Varmistetaan, että eläkejärjestelmät ovat ymmärrettäviä ja että ne on mukautettu naisten ja miesten tarpeiden ja toiveiden sekä nykyaikaisen yhteiskunnan, väestörakenteen ikääntymisen ja rakennemuutosten vaatimusten mukaan, että ihmiset saavat tarvitsemansa tiedot suunnitellakseen eläkkeellejääntiään ja että uudistukset tehdään mahdollisimman laajan yhteisymmärryksen perusteella. 2.2.3. Taataan korkeatasoisen ja rahoitukseltaan kestävän terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon saatavuus 10. Taataan asianmukaisen terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon saatavuus kaikille ja varmistetaan, että hoitotarve ei johda köyhyyteen eikä taloudelliseen riippuvuuteen. Puututaan eriarvoisuuksiin hoidon saannissa ja terveystilanteessa. 11. Edistetään terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon laatua ja mukautetaan hoito yhteiskunnan ja ihmisten muuttuvien tarpeiden ja toiveiden mukaisesti erityisesti laatimalla laatustandardit, joissa tulevat esiin parhaat kansainväliset toimintatavat, ja vahvistamalla terveydenhuoltoalalla toimivien, potilaiden ja hoidon saajien vastuullisuutta. 12. Varmistetaan riittävän ja korkeatasoisen terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon säilyminen kohtuuhintaisena ja rahoitukseltaan kestävänä edistämällä terveellisiä ja aktiivisia elintapoja, hoitoalan hyviä henkilöresursseja ja resurssien järkevää käyttöä erityisesti hyödyntämällä asianmukaisia kannustimia hoidon käyttäjille ja tarjoajille, hyvää hallintotapaa sekä koordinointia hoitojärjestelmien ja -laitosten välillä. 3. VAHVISTETUN AVOIMEN KOORDINOINTIMENETELMÄN MENETTELYT JA TYÖSKENTELYMENETELMÄT 3.1. Raportointi- ja arviointimenettelyt Edellä esitettyjen yhteisten tavoitteiden perusteella laaditaan sosiaalista suojelua ja osallisuutta koskevat kansalliset strategiat, joissa käsitellään kunkin alan erityishaasteita ja tuodaan esiin koko alaa koskevia keskeisiä ja tiivistettyjä viestejä. Näihin sisältyy seuraavia: Yhteinen osio, joka sisältää seuraavat: - sosiaalisen tilanteen arviointi , jossa raportoidaan köyhyyteen, sosiaaliseen syrjäytymiseen, eläkkeisiin, terveydenhuoltoon ja pitkäaikaishoitoon liittyvistä tärkeimmistä suuntauksista ja haasteista, ja - yleinen strateginen lähestymistapa , jolla nykyaikaistetaan sosiaalista suojelua ja osallisuuden edistämistä koskevaa politiikkaa. Tämä osa laaditaan käyttäen viitteenä yhteisiä laaja-alaisia tavoitteita, joiden tukena on asianmukaisia EU:n tason indikaattoreita. Kolme aihekohtaista suunnitelmaa kattavat sosiaalisen osallisuuden, eläkkeet ja terveydenhuollon. Niissä olisi suuntauduttava tulevaisuuteen ja asetettava priorisoidut kansalliset tavoitteet , joilla yhteiset tavoitteet siirretään kansallisiin toimintasuunnitelmiin. Kukin näistä toimii tietyn toiminta-alan kansallisena suunnitelmana. Näin ollen osallisuuden edistämisessä tavoitteena on säilyttää sosiaalista osallisuutta koskevien kansallisten toimintasuunnitelmien strateginen suunnittelu ja tavoitteiden asettaminen ja korostaa entisestään strategisuutta, prioriteettien asettamista ja politiikan täytäntöönpanoa. Eläkkeiden alalla kansallisen strategiaraportin tehtävänä on edelleenkin esittää eläkejärjestelmän nykyaikaistamista koskeva strategia nykyisten ja tulevien haasteiden voittamiseksi. Kun otetaan huomioon, että jäsenvaltiot jättivät eläkkeitä koskevat kansalliset strategiaraportit heinäkuussa 2005, ensimmäiset selkeyttämiseen liittyvät asiakirjat eläkkeiden 2006 alalla tulevat olemaan käytännössä hyvin lyhyitä. Terveydenhuoltoa ja pitkäaikaishoitoa koskevassa suunnitelmassa keskitytään aiheisiin, joista voidaan vaihtaa tietoja ja kokemuksia. Komissio laatii luonnoksen sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskevaksi neuvoston ja komission yhteiseksi raportiksi, joka hyväksytään ennen kevään Eurooppa-neuvostoa. Siinä esitetään tiivistelmä tärkeimmistä kysymyksistä ja suuntauksista ja arvioidaan jäsenvaltioiden edistymistä yhteisten tavoitteiden saavuttamisessa. Siinä myös tarkastellaan, mitä on tehty Lissabonin strategian edistämiseksi ja miten Lissabonin työllisyys- ja kasvutavoitteissa edistyminen vaikuttaa sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen. Komission yksiköiden raporteissa tarkastellaan yksityiskohtaisemmin keskeisiä kysymyksiä ja hyviä toimintatapoja näillä kolmella toiminta-alalla. 3.2. Raportoinnin ja arvioinnin aikataulu Sosiaalista suojelua ja osallisuuden edistämistä koskevat kansalliset strategiat kattavat yleensä kolmen vuoden jakson. Ensimmäiset raportit olisi siis jätettävä syyskuussa 2006, jotta ne sopisivat uuteen Lissabonin aikatauluun. Näin helpotetaan asiaankuuluvien aiheiden – esimerkiksi miten etuusjärjestelmät tukevat työmarkkinoille osallistumista ja miten työelämän pidentämistä voidaan kannustaa eläkejärjestelmillä ja terveenä ikääntymisen strategioilla – sisällyttämistä kansallisiin uudistusohjelmiin, jotka on määrä jättää lokakuussa 2006. Koska ensimmäiset raportit siis julkaistaan, kun Lissabonin kolmivuotiskausi (2005–2008) on ollut käynnissä jo vuoden, ne kattavat poikkeuksellisesti vain kaksi vuotta (2006–2008). Jäsenvaltioita ei vaadita toimittamaan kansallisia strategioita välivuosilta. Halutessaan ne voivat raportoida uusista aloitteista ja täytäntöönpanossa saavutetusta edistyksestä.[9] Välivuosina avoimessa koordinointimenetelmässä keskitytään tiettyjen aiheiden perusteelliseen analysointiin ja tulosten levittämiseen. Näinä vuosina sosiaalista suojelua ja osallisuutta koskevassa yhteisessä raportissa voitaisiin käsitellä edistymiseen liittyviä sekä yhteisiä että kansallisia indikaattoreita, esitellä jäsenvaltioiden raportoimia edistysaskelia, tarkastella vuorovaikutusta Lissabonin strategian kanssa ja analysoida poliittisia erityiskysymyksiä. 3.3. Työskentelymenetelmät: kokemustenvaihdon tukeminen Yksi arvioinnin selkeimmistä tuloksista oli se, että sidosryhmät arvostavat kokemusten ja tietojen vaihtoa, kuten vertaisarviointiohjelmaa, valtioiden välisiä vaihtohankkeita, vuotuisia pyöreän pöydän keskusteluja köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä sekä vuotuista tapaamista köyhien edustajien kanssa. Suunnitellusta Progress -ohjelman budjettikohdasta tuetaan jatkossa samanlaista vaihtotoimintaa avoimen koordinointimenetelmän kaikilla aloilla. Vaihtotoiminnalle olisi jatkossa annettava näkyvämpi asema avoimessa koordinointimenetelmässä, ja ne olisi integroitava paremmin raportointiin ja arviointiin. Komissio ehdottaa, että hyödynnetään uutta edellä ehdotettua aikataulua kokemusten ja hyvien toimintatapojen vaihdon edistämiseksi, etenkin välivuosina. 3.4. Työskentelymenetelmät: toimijoiden aktivointi ja hallintotapa Selkeytetyssä avoimessa koordinointimenetelmässä olisi keskityttävä voimakkaammin hyvän hallintotavan, avoimuuden ja toimijoiden osallistumisen edistämiseen. Sidosryhmien saaminen mukaan prosessiin vahvistaa sitä parantamalla sen näkyvyyttä, tuomalla kunnianhimoa tavoitteiden asettamiseen ja painottamalla politiikan täytäntöönpanoa. Sidosryhmien osallistuminen sosiaalisen osallisuuden alalla on lisääntynyt, ja sitä voitaisiin laajentaa muillekin aloille, kuitenkin ottaen huomioon niiden väliset erot. Kuten kolmannessa laaja-alaisessa tavoitteessa todetaan, avoimella koordinointimenetelmällä voitaisiin edistää hyvän hallintototavan, avoimuuden ja osallistumisen periaatteita oman toiminta-alansa lisäksi myös yleisemmin sosiaalipolitiikkaa koskevassa päätöksenteossa, jossa se voitaisiin ottaa tavoitteeksi. Tämä edellyttää keskittymistä eri kysymyksiin eri toiminta-aloilla. Osallisuuden alalla painotettaisiin päätöksentekoon osallistumisen edistämistä, poliittisen koordinoinnin varmistamista hallinnon eri haarojen ja tasojen välillä sekä köyhyyteen ja syrjäytymiseen liittyvien kysymysten sisällyttämistä kansallisiin suunnitelmiin. Eläkkeiden alalla erityishaasteena on saada eläkejärjestelmistä ymmärrettäviä ja tarjota kansalaisille tietoja, joita he tarvitsevat eläkesuunnitteluaan varten. Terveydenhuollon alalla etusijalla on todennäköisesti hyvä poliittinen koordinointi järjestelmän eri osien välillä ja toimiva tiedottaminen kansalaisille. 3.5. Työskentelymenetelmät: Indikaattorit Kuten kohdassa 3.1 esitetään, sosiaalista suojelua ja osallisuutta koskevia kansallisia strategioita voitaisiin – laaja-alaisten tavoitteiden tasolla – tukea yhteisillä indikaattoreilla, joissa tulevat esiin tärkeimmät yhteiskunnalliset suuntaukset ja kattavat tavoitteet, sekä tarkemmilla indikaattoreilla, jotka koskevat kutakin toiminta-alaa. Komissio ja jäsenvaltiot voisivat pyrkiä vuoden 2006 aikana lisäämään ja yksinkertaistamaan indikaattoreiden käyttöä uusien yhteisten tavoitteiden tukena niin, että otetaan huomioon kolmen eri toiminta-alan erityistavoitteet, poliittiset prioriteetit, toimintamenetelmät ja tilanne. Indikaattoreita koskevassa työssä olisi pyrittävä seuraamaan paremmin toiminnan tuloksia, myös sitä, miten toimet vaikuttavat naisiin ja miehiin sekä perheisiin. Myös perustarpeisiin liittyvien puutteiden seurantaa koskevia indikaattoreita on vahvistettava. Yhteisön tulo- ja elinolotilastojen (EU-SILC) käyttöönoton siirtymävaiheessa ei ole saatavilla tuloja ja elinoloja koskevia vertailukelpoisia tietoja, joihin monet indikaattorit perustuvat. Komission ja jäsenvaltioiden onkin pohdittava, miten mitata edistymistä, ja sallittava maiden väliset vertailut tänä aikana. Erityisesti köyhyyteen ja syrjäytymiseen liittyvien tavoitteiden asettamista olisi korostettava. Tavoitteiden asettaminen on ollut osa sosiaalisen osallisuuden prosessia sen jälkeen, kun Lissabonissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti merkittävästi edistämään köyhyyden poistamista ja Barcelonassa maaliskuussa 2002 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti jäsenvaltioita asettamaan tavoitteita, joilla vähennetään huomattavasti sellaisten ihmisten määrää, joita uhkaa köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen. Tavoitteiden käyttö on kasvanut hitaasti mutta varmasti. Jäsenvaltiot ovat viime aikoina vaihtaneet paljon näkemyksiä kysymyksistä, jotka liittyvät tavoitteiden muotoiluun, toteuttamiseen ja mittaamiseen, ja tätä työtä olisi jatkettava. Uusia indikaattoreita ja mahdollisia tavoitteita varten saatiin paljon ehdotuksia avoimen koordinointimenetelmän arvioinnissa samoin kuin Luxemburgin puheenjohtajakaudella kesäkuussa 2005 järjestetyssä konferenssissa, jossa käsiteltiin osallisuuden edistämistä EU:ssa (”Taking Forward the EU Social Inclusion Process”)[10]. Näitä olisi käytettävä työskentelyn perustana. 3.6. Avoimen koordinointimenetelmän tekeminen tunnetuksi Avoimen koordinointimenetelmän tunnetummaksi tekemisellä saavutettaisiin useita tavoitteita. Kansalaiset saisivat tietoa siitä, että EU tukee sosiaalisen suojelun ja osallisuuden politiikkaa. Avoimen koordinointimenetelmän piiriin kuuluvat yhteiset tavoitteet ja politiikkaa koskeva tiedonvaihto voisivat vaikuttaa positiivisesti kaikissa jäsenvaltioissa käytäviin keskusteluihin. Jos hyödynnettäisiin suunniteltua raportoinnin ja arvioinnin keventämistä, voitaisiin kiinnittää enemmän huomiota avoimen koordinointimenetelmän ”mainostamiseen”. Kaikille toimijoille avointen kansallisten seminaarien järjestämistä on aiemmin pidetty vain osana prosessia, jolla laaditaan kansalliset suunnitelmat. Tällaisia seminaareja voitaisiin järjestää enemmänkin nk. välivuosina, ja näin saataisiin hyödynnettyä avoimen koordinointimenetelmän puitteissa hankittuja kokemuksia kansallisessa keskustelussa. Euroopan parlamentti on usein toivonut voivansa osallistua tiiviimmin avoimeen koordinointimenetelmään. Komission ja jäsenvaltioiden olisi pohdittava parlamentin kanssa, miten tämä voitaisiin toteuttaa. 4. PÄÄTELMÄ: VAHVISTETTU AVOIN KOORDINOINTIMENETELMÄ Euroopan sosiaalisen suojelun järjestelmillä ja osallisuutta edistävällä politiikalla on edessään suuria haasteita, joita on jo tuotu esiin sosiaalista osallisuutta ja eläkkeitä koskevan avoimen koordinointimenetelmän puitteissa tehdyllä työllä. Arvioinnin tulokset osoittavat, että ne, jotka ovat osallistuneet tiiviisti avoimeen koordinointimenetelmään, arvostavat sitä. Tärkein kysymys ei olekaan se, onko koordinointimenetelmä ollut arvokas, vaan se, vastaako se riittävästi haasteeseen. Lissabonin prosessin väliarvioinnissa on suoraan vaadittu, että kaikissa EU:n sosioekonomisissa prosesseissa olisi keskityttävä enemmän täytäntöönpanoon ja niiden olisi oltava näkyvämpiä. Euroopan sosiaalisesta mallista käytävässä keskustelussa on asetettu sosiaalista suojelua ja osallisuutta koskeva politiikka ennennäkemättömän keskeiselle sijalle. Tässä esitetyillä uusia puitteita koskevilla ehdotuksilla pyritään tekemään avoimesta koordinointimenetelmästä vahvempi ja näkyvämpi prosessi, joka on integroitu paremmin Lissabonin strategiaan ja jossa on enemmän sijaa osallistujien arvostamalle tietojen ja kokemusten vaihdolle. Joihinkin keskeisiin haasteisiin – esimerkiksi tavoitteiden asettamisen ja poliittisen täytäntöönpanon välisen kuilun kaventamiseen – vastaaminen vaatii kuitenkin enemmän kuin vain menettelyiden muuttamista. On toivottavaa, että tämä selkeytettyä avointa koordinointimenetelmää koskeva ehdotus, joka on tehty valtioiden ja hallitusten päämiesten kiinnitettyä enemmän huomiota Euroopan unionin sosiaaliseen ulottuvuuteen, saa voimakkaan poliittisen tuen, jonka se tarvitsee voidakseen onnistua. [1] Seuraavilta verkkosivuilta löytyy arviointi näistä kahdesta prosessista, myös yhteiset tavoitteet, kansalliset raportit, neuvoston ja komission yhteiset kertomukset, tutkimuksia ja liitännäistoimia: sosiaalisen osallisuuden edistäminen:http://europa.eu.int/comm/employment_social/social_inclusion/index_en.htm eläkkeet:http://europa.eu.int/comm/employment_social/social_protection/pensions_en.htm [2] Nämä on nyt yhdistetty, ja ne muodostavat työllisyyttä ja kasvua koskevat yhdennetyt suuntaviivat vuosiksi 2005–2008. [3] Vuodeksi valittiin 2006, jotta mahdollistettaisiin synkronointi talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen ja Euroopan työllisyysstrategian kanssa. [4] Eurooppa-neuvosto 22. ja 23. maaliskuuta 2005, puheenjohtajan päätelmät. [5] Komission yksiköiden valmisteluasiakirja SEC(2005) 622, toukokuu 2005. [6] Tiivistämä ja päätelmät sisältyvät komission yksiköiden raporttiin, joka on tämän tiedonannon liitteenä. Arviointiin saadut kommentit löytyvät seuraavalta verkkosivulta:http://europa.eu.int/comm/employment_social/social_inclusion/index_en.htm. [7] Arvioinnissa ei tarkasteltu terveydenhuoltoon ja pitkäaikaishoitoon liittyvää työtä. 1.2 kohdassa käsitellyn näkemystenvaihdon perusteella voidaan kuitenkin todeta, että avoimessa koordinointimenetelmässä olisi noudatettava alan erityispiirteitä. [8] Ks. poliittiset prioriteetit, jotka esitettiin sosiaalista osallisuutta koskevassa neuvoston ja komission yhteisessä raportissa 2004 ja sosiaalista osallisuutta 10 uudessa jäsenvaltiossa käsittelevässä raportissa 2005, ja tulevaisuuden haasteet, jotka esitettiin jäsenvaltiokohtaisesti sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskevassa yhteisessä raportissa 2005. [9] Ne voivat tehdä näin myös Lissabonin strategian mukaisissa vuotuisissa kansallisissa uudistusohjelmissa. [10] Tiedot konferenssista, myös tieteellinen tutkimus, löytyvät seuraavalta sivulta: http://www.ceps.lu/eu2005%5Flu/inclusion .