52005DC0607

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 28.11.2005

KOM(2005) 607 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

influenssapandemiaa koskevat valmius- ja reagointisuunnitelmat Euroopan yhteisössä

SISÄLLYSLUETTELO

1. Tiedonannon taustaa ja tarkoitus 4

2. Influenssapandemiaan valmistautuminen Euroopan unionissa 5

3. Jäsenvaltioiden, komission ja yhteisön virastojen tärkeimmät tehtävät 7

3.1. Suunnittelu ja koordinointi 8

3.2. Seuranta ja arviointi 9

3.3. Ehkäisy ja rajoittaminen 10

3.4. Terveydenhuoltojärjestelmien reagointi 13

3.5. Viestintä 14

4. Pandemian vaiheet ja EU:n hälytystasot 15

WHO:n VAIHE 1 (pandemioiden välinen aika) 17

WHO:n VAIHE 2 (pandemioiden välinen aika) 17

Vastuualueet ja toiminta 17

WHO:n VAIHE 3 (pandemiahälytys) 17

Vastuualueet ja toiminta 18

4.1.1. Komissio 18

4.1.2. Tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalainen keskus 19

4.1.3. Jäsenvaltiot 19

WHO:n VAIHE 4 (pandemiahälytys) 20

4.1.4. Komissio 20

4.1.5. Tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalainen keskus 21

4.1.6. Jäsenvaltiot 22

WHO:n VAIHE 5 (pandemiahälytys) 22

Vastuualueet ja toiminta 23

4.1.7. Komissio 23

4.1.8. Tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalainen keskus 24

4.1.9. Jäsenvaltiot 24

WHO:n VAIHE 6 (pandemia) – EU:n hälytystasot 1–4 25

EU:n hälytystaso 1 25

EU:n hälytystaso 2 25

EU:n hälytystaso 3 25

EU:n hälytystaso 4 25

Vastuualueet ja toiminta 25

4.1.10. Komissio 26

4.1.11. Tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalainen keskus 26

4.1.12. Jäsenvaltiot 28

4.2. Pandemian jälkeen toipuminen ja palaaminen pandemioiden väliseen aikaan 28

5. Päätelmät 28

LIITE 1: WHO:n uudet vaiheet 30

LIITE 2: Influenssaan liittyvät hankkeet, joita rahoitetaan kansanterveysohjelmasta 31

LIITE 3: EU:n tukemat tutkimushankkeet, jotka liittyvät ihmisissä esiintyvään pandeemiseen influenssaan 32

1. TIEDONANNON TAUSTAA JA TARKOITUS

Monet Euroopan kansalaiset kärsivät influenssasta joka talvi. Normaalin vuotuisen influenssaepidemian aikana noin 5–10 prosenttia väestöstä sairastuu. Aiemmat influenssapandemiat ovat vaikuttaneet väestöön paljon laajemmin kuin vuotuiset epidemiat; niiden tartunta-aste on ollut 10–50 prosenttia. 1900-luvulla oli kolme pandemiaa: espanjantauti vuosina 1918–1920 (laajin; aiheutti yli 20 miljoonan, ehkä jopa 50 miljoonan ihmisen kuoleman maailmanlaajuisesti), aasialainen vuosina 1957–1958 ja hongkongilainen vuosina 1968–1969. Erittäin patogeenisen lintuinfluenssaepidemian eteneminen Kiinasta ja Koillis-Aasiasta on aiheuttanut huolta siitä, että syntymässä saattaa olla influenssavirus, joka on mukautunut ihmisestä toiseen siirtymistä varten ja voi aiheuttaa miljoonia kuolemantapauksia ja valtavia taloudellisia menetyksiä.

On mahdotonta ennustaa seuraavan pandemian syntyä, mutta terveys-, sosiaali- ja muut olennaiset palvelut ovat todennäköisesti voimakkaan paineen alaisina heti sen alusta lähtien. Influenssapandemia saisi aikaan erittäin voimakasta huolestumista kansalaisten, poliitikkojen ja tiedotusvälineiden parissa ja aiheuttaisi pandemian aikana ja sen jälkeen laajaa sosiaalista ja taloudellista kaaosta. Paniikki, liikkumista ja julkisia kokoontumisia koskevat rajoitukset, jakeluvaikeudet ja kuolemantapausten suuri määrä todennäköisesti vielä lisäisivät painetta ja yhteiskunnallista hajaannusta.

Pandemian vaikutukset yhteiskuntaan ovat väistämättömiä, mutta valmistautumisen ja reagoinnin huolellisella suunnittelulla voidaan lievittää niiden laajuutta ja voimaa. Kaikkien suunnitelmien perustana on oltava kattavat kansalliset ja paikalliset viestintästrategiat, joita täydennetään ja tuetaan sellaisilla mekanismeilla, joilla varmistetaan ajantasaisten, tarkkojen ja selvien ohjeiden ja tietojen antaminen. Pandemiaan valmistautuminen on monimutkaista, koska sen todennäköisistä vaikutuksista on vain vähän tietoa, ja nekin ovat epätarkkoja ja epäyhtenäisiä. Useimmat kansalliset valmiussuunnitelmat perustuvat aiemmista pandemioista johdettuihin suunnitteluolettamuksiin, joihin kuuluvat seuraavat:

Tartunta-aste : se osuus väestöstä, joka saa kliinisen influenssan pandemian aikana. Ellei mitään toimia toteuteta, suunnittelijat olettavat, että 9–15 viikon aikana noin 30 prosenttia väestöstä sairastuu. Tartunta-aste ja taudin vakavuus vaihtelevat todennäköisesti ikäryhmien välillä, mutta koska niin lapsilla kuin aikuisillakaan ei ole immuniteettia uutta virusta vastaan, suunnittelussa on oletettava kaikille ikäryhmille yhtäläistä tartunta-astetta, vakavampaa sairastumista ja korkeampaa kuolleisuutta kuin tavanomaisen vuotuisen influenssaepidemian aikana.

Sairastuneiden kuolevuus : se osuus influenssaan sairastuneista, joka kuolee. Useimmissa kansallisissa suunnitelmissa oletetaan tapausten kokonaiskuolevuudeksi 0,37 prosenttia pandemian aikana.

Lääkärissäkäynnit: sairastuneista 50 prosentin odotetaan hakeutuvan yleislääkärin hoitoon tai avohoitoon.

Sairaalahoito: akuuttien hengitystie- ja vastaavien tapausten osalta influenssatyyppisten sairauksien osuus on todennäköisesti 1 prosentti kliinisistä tapauksista.

Tehohoidon osuus: influenssatyyppisen sairauden vuoksi sairaalahoitoon joutuneista potilaista noin 15 prosentin odotetaan tarvitsevan tehohoitoa, ja näistä 50 prosenttia saattaa tarvita hengityskojeita.

Poissaolot työstä: suunnitelmissa olisi oletettava, että yhteensä 30 prosenttia työvoimasta on poissa työstä 5–8 työpäivää kolmen kuukauden aikana. Influenssan leviäminen on nopeampaa kouluissa ja muissa suljetuissa yhteisöissä, minkä vuoksi saattaa olla tarpeen sulkea kouluja. Tämä yhdistettynä matkustushäiriöihin ja siihen, että työntekijöiden on hoidettava perheenjäseniä ja muita, lisää poissaoloja työstä.

On pääasiassa kunkin jäsenvaltion vastuulla toteuttaa toimenpiteitä, jotka on mukautettu mahdollisimman hyvin influenssapandemian torjumiseen. Mikään maa ei voi kuitenkaan yksinään vastata pandemian seurauksista. Kansainvälinen yhteistyö on ehdottoman välttämätöntä pandemian vaikutusten lieventämiseksi. EU:ssa, jossa ei ole sisärajoja, on lisättävä koordinointia ja EU:n tasoisia toimia.

Kaikki jäsenvaltiot ovat suunnitelleet ja vahvistaneet influenssapandemiavalmiuttaan viime kuukausina komission ja WHO:n avustuksella, ja käynnissä on lisätoimia, joita toteutetaan neuvoston ja terveysministereiden 20. lokakuuta 2005 epävirallisessa kokouksessa antamien päätelmien[1] perusteella. Komissiolla on tärkeä tehtävä jäsenvaltioiden avustamisessa ja EU:n tason toimien koordinoinnissa. Tässä se hyödyntää erityisesti yhteisön tartuntatautien epidemiologisen seurannan ja valvonnan verkostoa[2] sekä varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmää[3] samoin kuin niihin sisältyviä pakollisia järjestelyitä, jotka koskevat virallista ilmoittamista tautitapauksista sekä toteutettuihin tai suunniteltuihin toimiin liittyvää tiedottamista, kuulemista ja koordinointia. Komissio on työskennellyt vuosia parantaakseen Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden pandemiavalmiutta, kuten todetaan maaliskuussa 2004 julkaistussa asiaa koskevassa komission valmisteluasiakirjassa[4]. Sen jälkeen WHO on tarkistanut kuvaustaan pandemian eri vaiheista (ks. liite 1), ja tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalainen keskus, joka perustettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 851/2004[5], on aloittanut toimintansa Tukholmassa toukokuussa 2005; se tarjoaa neuvoja ja asiantuntemusta sekä avustaa komissiota huolehtimalla varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän toiminnasta. Edellä esitetyn kehityksen vuoksi EU:n influenssapandemiaa koskevaa valmius- ja reagointisuunnitelmaa oli tarpeen tarkistaa. Tarkistettu suunnitelma esitetään tässä tiedonannossa.

2. Influenssapandemiaan valmistautuminen Euroopan unionissa

WHO antaa ennen influenssapandemiaa ja sen aikana toteutettavista toimista suosituksia[6], jotka toimivat kansallisten suunnitelmien perustana kaikkialla maailmassa. EU:n tason suunnitelmat perustuvat samoihin suosituksiin, mutta tietyt EU:lle ominaiset erityisolosuhteet ja -edellytykset on otettava huomioon. Jos influenssapandemiaan liittyviä tilanteita havaitaan ensin EU:n ulkopuolella, pandemiasta todennäköisimmin ilmoittaa ensimmäisenä WHO (WHO:n suositusten vaihe 6). Pandeemisen viruskannan esiintymiseen liittyvästä kansanterveydellisestä hätätilanteesta saattaa kuitenkin tulla ilmoitus jo aikaisemmin. Kun pandemia vaikuttaa EU:hun, jäsenvaltiot voivat siirtyä eri vaiheisiin eri aikoina ja eri tahtiin. Tämän vuoksi epidemiaan liittyvillä toimilla EU:ssa ja jäsenvaltioissa on EU:n kannalta erityismerkitystä, ja niihin tarvitaan lisätäsmennystä WHO:n luokituksen puitteissa. Tässä tiedonannossa kuvataan kutakin vaihetta varten EU:n tasolla pohdittavia toimenpiteitä, joita sovellettaisiin epidemiaan liittyvissä erityisolosuhteissa.

Komissio ja WHO:n Euroopan aluetoimisto järjestivät maaliskuussa 2005 seminaarin, jossa keskusteltiin pandemiasuunnitelmista ja kartoitettiin puutteita ja tarvittavia parannuksia. Keskeisiksi aiheiksi nousivat poliittinen sitoutuminen, lisäresurssit pandemiaan valmistautumiseen, lisätutkimus sekä monimutkaisten oikeudellisten ja eettisten kysymysten ratkaiseminen, ja suurta kiinnostusta herätti se, miten voitaisiin kehittää yhteisiä ratkaisuja ja valtioiden rajat ylittävää yhteistyötä.[7]

Komissio lähetti heinäkuussa 2005 kirjeen kaikille terveysministereille ja pyysi toimittamaan tietoja kunkin maan valmiustilasta ja erityisesti kansallisista suunnitelmista, viruslääkkeistä ja rokotuspolitiikasta. Komissio arvioi kaikki vastaukset ja kansalliset suunnitelmat terveysturvakomitean ja tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen avustuksella. Terveysministerit ja komissio kävivät niistä vielä lisäkeskusteluja epävirallisessa kokouksessa, joka järjestettiin 20. lokakuuta puheenjohtajavaltion Yhdistyneen kuningaskunnan johdolla, ja niitä käsiteltiin EY:n ja WHO:n toisessa yhteisessä seminaarissa Kööpenhaminassa 24.–26. lokakuuta 2005. WHO ja tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalainen keskus ovat ryhtyneet lisäksi tekemään yhteisiä arviointikäyntejä EU:n jäsenvaltioihin ja muihin Euroopan maihin. Alustavien havaintojen mukaan valmiustila rajoittuu yleensä terveydenhuoltosektorille. Joistakin suunnitelmista on tehtävä toimintakykyisempiä, erityisesti terveydenhuoltopalveluiden ja pelastuspalveluiden varosuunnitelmista, ja työntekijöille on annettava koulutusta.

Useimmat jäsenvaltiot ovat käsitelleet suunnitelmissaan ensisijaisia kysymyksiä, kuten komentorakennetta, viestintästrategiaa ja laboratoriokapasiteettia. Noin puolet jäsenvaltioista on tähän mennessä pohtinut toimenpiteitä, jotka liittyvät kansainväliseen matkustukseen, kontaktien jäljittämiseen ja karanteeniin sekä matkustusrajoituksiin. Jotkin jäsenvaltiot ovat arvioineet tarvetta toimenpiteisiin, jotka koskevat ulkomailla olevia kansalaisia.

Komissio on suorittanut influenssapandemiaan liittyvän simulaatioharjoituksen (”Common Ground") testatakseen viestintä- ja valmiussuunnitelmia sekä jäsenvaltioiden, komission ja yhteisön virastojen (esim. tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalainen keskuksen ja Euroopan lääkearviointiviraston) sekä WHO:n välistä koordinaatiota. Harjoituksesta saadut tulokset ja opetukset ovat tärkeitä pyrittäessä parantamaan suunnitelmia ja niiden keskinäistä toimivuutta.

Parantaakseen kansanterveyteen ja eläinten terveyteen liittyvien sektoreiden yhteistyötä komissio kokosi yhteen EU:n johtavat lääkintäviranomaiset ja eläinlääkintäviranomaiset 22. syyskuuta 2005. Kokouksella käynnistettiin prosessi, jolla pyritään varmistamaan parempi koordinointi kansanterveydestä ja eläinten terveydestä vastaavien viranomaisten ja laitosten välillä käsiteltäessä influenssavalvonnan keskeisiä näkökohtia.

Uhka on luonteeltaan sellainen, että suojan tarjoaminen jäsenvaltioille edellyttää ilmiselvästi suoja- ja ehkäisytoimenpiteiden lisäämistä koko maailmassa. Komissio yhdessä jäsenvaltioiden kanssa tarjoaa tukea myös kansainväliseen yhteistyöhön, erityisesti YK:n virastojen, kuten WHO:n, FAO:n ja OIE:n, sekä Maailmanpankin toimintaan, jolla avustetaan kolmansia maita ja etenkin maita, joissa esiintyy tällä hetkellä lintuinfluenssaa, jotta ne voisivat parantaa taudin seuranta- ja valvontakapasiteettiaan; tämä koskee erityisesti heikoiten kehittyneitä ja heikoimmassa asemassa olevia maita, varsinkin Afrikassa ja Aasiassa. Tuen osana avustetaan keskeisten lääkintätarvikkeiden hankkimista.

EU ehdottaa osallistuvansa sponsorina Maailmanpankin ja Kiinan kanssa järjestettävään rahoittajien konferenssiin, jotta turvattaisiin tuki erityisrahastolle, josta torjutaan lintuinfluenssaa maailmanlaajuisesti.

On myös tärkeää, että komissio ja jäsenvaltiot vaativat epidemiologiselta raportoinnilta nopeutta, tarkkuutta ja täyttä avoimuutta kaikkialla maailmassa. Yhteisön on myös pyrittävä saamaan Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvat maat paremmin mukaan alan toimintaan. Tällä hetkellä kuuden valtion (Ukrainan, Moldovan, Israelin, Jordanian, Marokon ja Tunisian) kanssa tehdyissä toimintasuunnitelmissa viitataan tällaiseen toimintaan.

Pandemiaan kohdennettavien voimakkaimpien toimien osalta komissio ja jäsenvaltiot työskentelevät yhdessä taatakseen rokotteiden ja viruslääkkeiden saatavuuden. Komissio on julkaissut Euroopan lääkeviraston EMEA:n ja jäsenvaltioiden avustuksella asiakirjan[8] julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöstä, jolla pyritään edistämään pandemiarokotteiden mahdollisimman pikaista tuotantoa. Esiin tuotuja keskeisiä kysymyksiä ovat mahdollisimman monen virusalatyypin kattaminen, kliiniset tutkimukset, kapasiteetin parantaminen lisäämällä rokotteiden valmistusta pandemioiden välillä sekä immunisaatiotilanteen ja haitallisten vaikutusten seuraaminen. Komissio on pyrkinyt edistämään strategioita viruslääkkeiden hankkimista ja käyttöä varten, ja tästä on ollut etua jäsenvaltioille, koska ne ovat saaneet tärkeää tietoa tarjontaan ja rajoituksiin liittyvistä tekijöistä; lisäksi lääketeollisuus on kiinnostunut saamaan lisää yrityksiä toimimaan alalle.

Jäsenvaltiot ovat myös arvioimassa komission ja tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalainen keskuksen avustuksella hengityssuojainten ja muiden välineiden, kuten hengityskojeiden, tarvetta ja teknisiä ominaisuuksia.

3. Jäsenvaltioiden, komission ja yhteisön virastojen tärkeimmät tehtävät

Keskeinen tekijä pandemiaan reagoinnissa kaikilla tasoilla on sen varmistaminen, että se on sektoreiden välistä ja siihen osallistuu terveydenhuoltosektorin lisäksi muita palveluita. Jäsenvaltioilla ja komissiolla on tämän vuoksi oltava käytössä suunnittelua ja koordinointia varten ajantasaiset strategiat, joilla helpotetaan sektoreiden välistä yhteistyötä.

Influenssapandemiaa koskevien suunnitelmien kehittämisessä on otettava huomioon suunnitteluprosessin periaatteita ja tekijöitä, joita käsitellään komission tiedonannossa[9] ”Kansanterveydellisiä hätätilanteita koskevien yleisten valmiussuunnitelmien koordinoinnin vahvistaminen EU:n tasolla”. Suunnitteluprosessin soveltamisessa influenssapandemiaan on kartoitettu seuraavat keskeiset aiheet, joihin influenssapandemiaa koskevan EU:n suunnitelman olisi perustuttava:

- suunnittelu ja koordinointi

- seuranta ja arviointi

- ehkäisy ja rajoittaminen

- terveydenhuoltojärjestelmien reagointi

- tiedottaminen.

Näistä kutakin käsitellään tarkemmin seuraavassa.

3.1. Suunnittelu ja koordinointi

Kussakin vaiheessa ja kullakin hälytystasolla vaadittavat tehtävät olisi suunnattava influenssaepidemian senhetkisten vaikutusten ja siitä seuraavan mahdollisen vaaran kartoittamiseen ja käsittelyyn, jotta seuraukset jäisivät mahdollisimman vähäisiksi. Toimintavaiheesta toiseen siirtymisen on kuitenkin tapahduttava nopeasti, mikäli tapahtumien kehittyminen sitä edellyttää, ja jotkin vaiheet tai tasot on ehkä ohitettava. Suunnitelmien on sen vuoksi oltava joustavia.

EU voi tuoda lisäarvoa parantamalla koordinointia ja viestintää komission ja jäsenvaltioiden välillä, mihin se saa apua tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaiselta keskukselta, muilta yhteisön virastoilta, kuten EMEA:lta ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselta, sekä WHO:lta. Tältä osin esitetään kolmitasoista rakennetta:

Terveysturvakomitean alaisen kansanterveysalan valmiuden ja reagoinnin suunnitteluryhmän jota esitettiin maaliskuussa 2004 julkaistussa komission valmisteluasiakirjassa, on otettava hoitaakseen useita tehtäviä, kuten tiedonvaihto, tiedottaminen ja kansallisten valmius- ja reagointisuunnitelmien tarkistaminen ja neuvojen antaminen kansallisten suunnitelmien puutteista ja niiden välisistä koordinointitarpeista, asiantuntemuksen ja hyvien käytäntöjen jakaminen muiden valmiussuunnitelmien parissa työskentelevien ryhmien kanssa sekä valmiussuunnitelmien tiettyihin näkökohtiin keskittyvien neuvontaryhmien perustaminen.

Kaikki ilmoitusasiat, tiedonvaihto kansanterveysviranomaisten välillä sekä jäsenvaltioiden suunnittelemia tai toteuttamia toimenpiteitä koskeva neuvonta ja koordinointi on hoidettava yhteisön varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän kautta, josta on säädetty tartuntatautien epidemiologisen seurannan ja valvonnan verkoston perustamisesta yhteisöön tehdyssä päätöksessä N:o 2119/98/EY[10] sekä varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmästä tehdyssä päätöksessä 2000/57/EY[11].

Tautitapausten esiintymistä käsittelevän tukiryhmän (Outbreak Assistance Team) hyödyntäminen on myös osa reagointimekanismia. Komissio on yhdessä jäsenvaltioiden kanssa laatinut luetteloon asiantuntijoista, jotka voitaisiin lähettää paikalle, ja tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalainen keskus on nyt viemässä työtä eteenpäin. Ryhmien toimintaa varten määritellään toimivaltuudet, organisaatio, rakenne ja komennusmenettely. Ryhmien tehtävät voivat vaihdella tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen määrittelemien toimeksiantojen mukaisesti, mutta niihin sisältyisivät osallistuminen tautiesiintymien tutkimiseen yhteisön sisällä ja ulkopuolella niin, että taataan johdonmukaisuus ja synergia EU:n ulkoisessa reagoinnissa yhteistyössä WHO:n kanssa, sekä avun antaminen riskinarvioinnissa ja toiminnan koordinoinnissa erityisesti silloin, kun on kyse jäsenvaltioiden rajat ylittävistä tapauksista.

3.2. Seuranta ja arviointi

Jäsenvaltioiden seuranta- ja diagnoosijärjestelmien tärkein tehtävä on pandeemisten viruskantojen varhainen havaitseminen ja ominaisuuksien kuvaus kliinisten tai muiden näytteiden perusteella sekä luotettava riskinarviointi sen määrittämiseksi, voiko kanta mahdollisesti aiheuttaa laajoja tautiepidemioita ihmisissä. Keskeisessä asemassa ovat virologisen diagnoosin hyvä kattavuus epäilyttävissä tapauksissa, jolloin potilaista eristettyjen viruskantojen ominaisuudet on saatava kuvattua nopeasti ja tehokkaasti, sekä epidemiologisen vaikutuksen ja etenkin sairaustaakan arviointi. Influenssan tehokas seuranta kuuluu tärkeänä osana sen varmistamiseen, että tulossa olevasta pandemiasta varoitetaan ajoissa.

Tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen tehtävänä on koordinoida seurantaa. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava influenssaepidemioista päätöksellä N:o 2119/98/EY perustetulle tartuntatauteja käsittelevälle yhteisön verkostolle. Varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmä on osa tätä verkostoa ja näin ollen keskeinen tekijä yhteisön reagoinnissa. Järjestelmä liittää toisiinsa jäsenvaltioiden kansanterveysviranomaiset. Varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmässä tapausten virallisen ja nopean ilmoittamisen on tapahduttava niin, että komissio välittää tiedot viipymättä kaikille jäsenvaltioille; jäsenvaltioiden tämän seurauksena toteuttamista vastatoimenpiteistä olisi neuvoteltava (mahdollisuuksien mukaan etukäteen) ja ne olisi koordinoitava.

Eläimissä ja erityisesti lintupopulaatioissa esiintyvien influenssatartuntojen seuranta on tärkeää, ja sitä vaaditaan EU:n lainsäädännössä, koska eläimissä voi olla hyvin monenlaisia viruskantoja. Kohdennettua seurantaohjelmaa aiotaan edelleen parantaa niiden kokemusten perusteella, jotka on saatu kotieläiminä pidettävää siipikarjaa ja luonnonvaraisia lintuja koskevasta EU:n laajuisesta tutkimuksesta.

Seurannan yhteydessä ihmisissä ja eläimissä havaituista tapauksista tiedottaminen ajoissa on olennaisen tärkeää, jotta rokotteen valmistamiseen ja muihin kansanterveysalan vastatoimiin jäisi mahdollisimman paljon aikaa. Käytössä on oltava riittävä laboratoriokapasiteetti ja vahvistettu diagnosointivalmius, jotta influenssaviruskantoja voidaan seurata tehokkaasti ja tunnistaa nopeasti. Laboratorioiden yhteistyötä koordinoi eurooppalainen influenssan seurantahanke (EISS), jolla on tarkoitus seurata influenssan esiintymistä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa verkottamalla lääkäreitä ja laboratorioita ja avustaa komissiota influenssapandemiaan valmistautumisen suunnittelussa. Yhteisö osallistuu EISS-hankkeen rahoitukseen kansanterveysohjelman (2003–2008) puitteissa. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi kuitenkin nimettävä kansalliset vertailulaboratoriot, jotka tarvittaessa tunnustetaan WHO:n maailmanlaajuisen influenssaohjelman kansallisiksi influenssakeskuksiksi. EISS-hankkeen laboratorioverkosto toimii hetkellä ”ihmisillä esiintyvään influenssaan erikoistuneena yhteisön vertailulaboratoriona”; kyseinen rakenne on määrä perustaa tuella, jota myönnetään komission 6. huhtikuuta 2005 ehdottamasta yhteisön toimintaohjelmasta terveyden ja kuluttajansuojan alalla (2007–2013).[12]

Jäsenvaltioissa olisi aloitettava sentinellien kliininen seuranta virologiseen seurantaan liittyvillä tehokkailla järjestelmillä, joissa lääkärit tunnistavat tapaukset, ja niissä olisi otettava huomioon ikäryhmittäistä sairastavuutta ja mahdollisuuksien mukaan myös kuolevuutta ja sairaalahoitoa koskevat luvut. Kliiniset ilmentymät voivat muuttua etenkin pandemian myöhempien tartunta-aaltojen aikana, jolloin voi tulla ilmi uusia malleja.

Rokotusohjelmien ja muiden terveysalan toimien vaikutukset olisi arvioitava, koska kiertävät vuotuiset influenssakannat ja näin ollen rokotteiden koostumus vaihtelevat eri vuosina. Rokotusohjelmien vaikutusta sairastavuuteen ja kuolevuuteen olisi seurattava huomattavasti järjestelmällisemmin, ja EU:n immunisaatiotilannetta koskevaa tehokasta tiedottamista olisi korostettava. Koska pandemiarokotteita tuotetaan joitakin kuukausia sen jälkeen, kun pandeeminen viruskanta on saatu eristettyä, mutta sitä annetaan ihmisille ilman perinteisiä tutkimuksia, sen tehokkuutta, turvallisuutta ja sivuvaikutuksia on seurattava.

Eurooppalainen keskus vastaa suunnitelman mukaisista epidemiologiseen seurantaan liittyvistä tehtävistä, osallistuu useiden influenssatapausten esiintymistä koskevien tukitoimien organisointiin ja toteutukseen sekä antaa neuvontaa asianmukaista reagointia koskevista vaihtoehdoista ja suuntaviivoista suunnitelman eri vaiheissa ja tasoilla.

Komissio rahoittaa tällä hetkellä kansanterveysalan toimintaohjelman (2003–2008) puitteissa hankkeita, joilla pyritään vahvistamaan seurantaa ja valmiutta EU:n tasolla (ks. liite 2).

3.3. Ehkäisy ja rajoittaminen

Influenssan ehkäisyssä keskeinen vastatoimi on rokottaminen. Pandemiarokotetta tuotetaan, kun pandeeminen viruskanta on eristetty, mutta saattaa kulua 6–8 kuukautta, ennen kuin se saadaan käyttöön. Rokotteiden tuotantokapasiteetti ei myöskään ole riittävä. Jokaisessa jäsenvaltiossa olisi laadittava suunnitelmia, joissa määritellään rokotteiden ensisijaiset kohderyhmät. Komissio osallistuu – tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen ja WHO:n avustuksella – suunnitelmien koordinointiin, jonka avulla varmistetaan niiden yhteentoimivuus ja vältetään tilanteita, joissa terveyden suojelun erilainen taso EU:n eri osissa aiheuttaa sekaannusta ja yleistä huolestuneisuutta.

Pandemian puhjetessa viruslääkkeet ovat ensimmäinen lääketieteellinen ehkäisy- ja hoitomuoto, kunnes rokote saadaan käyttöön. Jäsenvaltioiden olisi pohdittava, miten ne käyttävät lääkevarastoja, joiden kokoa lääkkeiden tämänhetkinen heikko saatavuus rajoittaa, ja miten määritellään ne, jotka saavat lääkettä ensimmäisessä vaiheessa; erityisesti olisi keskityttävä niihin, joiden sairauden aiheuttaja on pandeeminen viruskanta ja jotka näin ollen todennäköisimmin hyötyvät varhaisesta hoidosta. Komissio helpottaa tiedonvaihtoa ja hyvien toimintatapojen jakamista alalla. Jotta tauti saataisiin torjuttua alkuvaiheessa, on esitetty sekä rokotteiden että viruslääkkeiden tasapuolista jakelua ja varastojen yhteiskäyttöä, koska monissa maissa tuotantokapasiteetti on riittämätön ja siinä on selkeä epätasapaino, että rikkaat ja mahtavat maat keräävät viruskantoja köyhempien ja taudille altistuneiden maiden kanssa toteutettavissa yhteistyöohjelmissa mutta hyödyntävät oman maansa lääkevalmistajien tuotantoa vain itse.

Olisi kerättävä tietoa rokotteiden vuotuisesta käytöstä riskiryhmissä ja väestössä, jotta niiden perusteella voitaisiin arvioida pandemian aikaisia mahdollisia tarpeita. Tällaisista arvioista olisi apua rokotteiden vuotuisessa toimitusprosessissa. Seuraavia toimia voidaan toteuttaa osana suunnitelmaa:

- Laaditaan jäsenvaltiokohtaisia arvioita rokotteiden, viruslääkkeiden ja antibioottien tarpeesta niiden käyttöä koskevien todennäköisen ennusteiden perusteella.

- Määritellään ensisijaisesti rokotettavat ryhmät, jos rokotetta on saatavilla vain vähän.

- Vahvistetaan vaihtoehtoiset kansanterveystoimet, joilla minimoidaan sairastavuus ja yhteiskunnalliset häiriöt, jos influenssatapaukset lisääntyvät nopeasti.

- Kerätään valmistajilta tietoa rokotteiden, viruslääkkeiden ja antibioottien tuotantokapasiteetista sekä valmistussuunnitelmista.

Komissio tukee alaan liittyviä hankkeita, ja tähän liittyen se sopi jäsenvaltioiden kanssa poliittisesta asiakirjasta, joka koskee julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä[13] julkisen sektorin ja rokoteteollisuuden välillä influenssarokotteiden toimittamiseksi Euroopan unionin väestölle mahdollisimman nopeasti influenssapandemian puhjetessa.

Neuvoston toimeksiannon mukaisesti alalla toteutetut toimet ovat jo tuottaneet tuloksia: jäsenvaltiot ovat saaneet hyödyllistä tietoa lääketeollisuuden kanssa käytäviä neuvotteluja varten, lääketeollisuus on saanut kimmokkeen ryhtyä laatimaan mallirokotteeseen liittyviä asiakirjoja ja tarkistamaan kustannuksia ja hintoja, ja useat yritykset ovat innostuneet tulemaan mukaan tuottamaan rokotteita.

Lääketeollisuuden ilmoitettu panos julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhön on influenssarokotteiden prototyypin kehittäminen mallirokotteeseen liittyvien asiakirjojen laatimista koskevien EMEAn laatimien ohjeiden mukaisesti.[14] Neljä yritystä on ilmoittanut aikeestaan laatia tällainen asiakirja tulevina kuukausina. Lääketeollisuus takaa pandemiarokotteiden tuotannon hyödyntäen kaikkia pandemian aikana käytössä olevia mahdollisuuksia.

Julkinen sektori tukee teollisuutta influenssarokotteen valmistukseen tarkoitetun peruskannan kehittämisestä alkaen. Se voi myös antaa tukea mallirokotteen kliinisiin tutkimuksiin ja markkinoinnin jälkeisen seurantajärjestelmän kehittämiseen. Se avustaa teollisuutta rokotteiden vaihtoehtoisia koostumuksia, myös erilaisia antigeeniannoksia ja apuaineiden käyttöä, koskevissa kliinisissä tutkimuksissa ja tietojen keruussa. Julkinen sektori tekee lisäksi serologisia ja eläinaltistustutkimuksia, jotta saataisiin tieteellistä tietoa rokotteiden todennäköisestä suojavaikutuksesta tiettyä pandeemista viruskantaa vastaan. Näillä toimilla saavutettu ajansäästö rokotteen saamiseksi yleiseen käyttöön on ehkä 2–3 kuukautta ja mahdollisesti enemmänkin.

Nykyistä rokotteiden tuotantokapasiteettia pidetään yhteisön tarpeisiin riittämättömänä pandemian tapauksessa. Valmistajien reservit eivät todennäköisesti riitä vastaamaan äkilliseen kysynnän kasvuun. Osa julkisen sektorin toimia olisi lisätä influenssarokotteen käyttöä pandemioiden välillä, millä edistettäisiin kapasiteetin lisäämistä varmistamalla, että rokotteiden käyttö nostetaan Maailman terveyskokouksen päätöslauselmassa WHA 56.19[15] suositellulle tasolle, joka on 75 prosenttia jäsenvaltioiden kartoittamista riskiryhmistä. Rokotteiden käyttö lisääntyi huomattavasti vuonna 2005, ja varastot ovat tyhjentyneet monissa EU:n jäsenvaltioissa.

Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä ollaan panemassa täytäntöön, ja sillä pyritään lyhentämään merkittävästi markkinoilletuontiaikaa. Tavoitteen saavuttamiseksi ja uusien pandemiarokotteiden arvioinnin nopeuttamiseksi komissio on sopinut EMEAn kanssa, että mallirokotteisiin liittyvien asiakirjojen rekisteröintimaksuista luovutaan. Yhteisö voi tukea jäsenvaltioiden toimia pandemiarokotteiden hankkimiseksi. Tukea voidaan myöntää Euroopan unionin solidaarisuusrahastosta 6. huhtikuuta 2005 esitetyn Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusehdotuksen[16] perusteella. Ehdotuksen tarkoituksena on kehittää solidaarisuuden osuutta komission integroidussa lähestymistavassa, jotta reagointi suurkatastrofeissa tai kansanterveydellisissä hätätilanteissa niiden luonteesta ja alkuperästä riippumatta voidaan varmistaa. Komissio kehottaa neuvostoa ja Euroopan parlamenttia käsittelemään loppuun ehdotetun solidaarisuusrahastoasetuksen pikaisesti, jotta se voisi tulla voimaan mahdollisimman pian.

Maantieteellinen toiminta-ala rajataan jäsenvaltioihin ja EU:n jäsenyydestä neuvotteleviin maihin. Temaattinen toiminta-ala kattaa myös kansanterveysuhat ja terrori-iskut. Rahastoa voitaisiin käyttää edelleen suurkatastrofeiksi määriteltävissä tilanteissa, joiden aiheuttamat suorat vahingot ovat yli miljardi euroa tai 0,5 prosenttia bruttokansantulosta, tai jos komissio asianmukaisesti perustelluissa ja poikkeuksellisissa olosuhteissa, joissa seuraukset ovat erityisen vakavat mutta niitä ei voida arvioida pelkkien fyysisten vahinkojen perusteella, julistaa katastrofitilanteen ”suurkatastrofiksi”. Tämä on erityisen tärkeää EU:n suojelemiseksi pandemiatilanteessa, etenkin kun on kyse virallisesti tunnustetusta influenssapandemiasta. Tehokas suojelu edellyttää viruslääkkeiden ja rokotteiden laajaa ja nopeaa käyttöä.

EU:n solidaarisuusrahastoa voitaisiin käyttää näiden lääkkeiden kustannusten rahoittamiseen. Rahaston käyttöönotto nykyisen menettelyn mukaisesti olisi mahdollista vain, jos tukeen oikeutettu valtio sitä pyytää. Komissio arvioi myönnettävän rahoitustuen määrän ja tekee sitä koskevan ehdotuksen budjettivallan käyttäjälle, joka hyväksyy sen perusteella vastaavan lisätalousarvion. Tämän jälkeen komissio tekee myöntämispäätöksen, jota seuraa täytäntöönpanosopimuksen tekeminen ennen tuen maksamista.

Euroopan unionin solidaarisuusrahastoa koskevalla asetusehdotuksella komissio pyrkii vahvistamaan ja laajentamaan mahdollisuuksia reagoida kansanterveyteen kohdistuviin hätätilanteisiin. Tähän kuuluvat nopea lääkintäapu ja toimenpiteet väestön suojelemiseksi välittömiltä terveysuhkilta, myös hätätilanteessa käytettyjen rokotteiden, lääkkeiden, lääkinnällisten tuotteiden ja laitteiden kustannukset. Rahaston käyttöön liittyy kuitenkin erityisvaatimuksia, ja sen perusajatuksena on kustannusten korvaaminen, eli se on reagointiväline, jonka vakiomenettelyt vaativat yleensä jonkin aikaa. Tämän vuoksi komissio ehdotti ennakkorahoitusmekanismia, josta voitaisiin myöntää rajoitetusti rahoitusta lyhyellä reagointiajalla.

Jäsenvaltioiden viranomaisten toimenpiteillä, joilla pyritään takaamaan oman maan väestön mahdollisimman kattava suoja, saatetaan kriittisissä tilanteissa entisestään heikentää riskialtteimman väestön mahdollisuuksia saada rokotteita tai viruslääkkeitä. Toimenpiteitä olisi sen vuoksi tarkasteltava huolehtien tasavertaisesta saatavuudesta. Teollisuuden, jäsenvaltioiden ja muiden osapuolten on tehostettava yhteistyötään. Toimenpiteillä ei saisi kuitenkaan edistää EU:n kilpailusääntöjen vastaisia käytänteitä.

Muilla kuin lääkinnällisillä toimenpiteillä, kuten käsienpesulla ja eristämisellä, on tärkeä asema influenssapandemian vaikutusten lieventämisessä. Tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalainen keskus yhdessä komission sekä kansallisten ja kansainvälisten organisaatioiden kanssa laatii jäsenvaltioiden käyttöön oppaan näistä aiheista.

Lisäksi komissio on rahoittanut tutkimuspuiteohjelmiensa kautta vuodesta 1998 lähtien hankkeita, jotka liittyvät ihmisissä esiintyvään pandeemiseen influenssaan. Näiden toimien pitäisi jatkua 7. puiteohjelmassa[17] (ks. liite 3).

3.4. Terveydenhuoltojärjestelmien reagointi

Uuteen influenssaviruskantaan sairastuneiden ihmisten tehokkaan ja turvallisen hoidon takaamiseksi on tärkeää, että sairaaloilla on vakiintuneet hätäsuunnitelmat monien tapausten käsittelemiseksi ja jatkuvuuden ja selviytymiskyvyn turvaamiseksi, hoito-ohjeet ovat valmiina, tarvikkeita on saatavilla ja henkilöstö on tietoinen hoitoonpääsykriteereistä. On jäsenvaltioiden vastuulla ja niiden toimivaltaan kuuluvaa varmistaa, että kansalaisiin sovelletaan parhaita käytäntöjä, ja yhteisön tavoitteena on, että alalla esiintyviä eriarvoisuuksia tasoitetaan maiden ja alueiden välillä. Terveydenhuoltohenkilöstön olisi lisäksi oltava tietoisia toimenpiteistä tartuntojen hallitsemiseksi ja saatava niihin liittyvää koulutusta. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava hoito-ohjeiden kehittäminen ja toteuttaminen niiden potilaiden osalta, joilla on epäilty tai vahvistettu pandeemisen influenssaviruskannan aiheuttama tartunta. Tartuntojen hallintaa koskevat ohjeet ovat tärkeitä, jotta voidaan selvittää, mitkä ovat tartuntareitit ja miten viruksen siirtyminen voidaan pysäyttää hygieniatoimenpiteiden avulla. Tartuntojen hallinta on olennainen osa potilashallintoa, ja sillä ehkäistään tartunnan leviämistä väestöön; lisäksi jäsenvaltioiden on otettava huomioon naapurimaiden palveluiden laatu ollakseen valmiina ottamaan vastaan kansalaiset, jotka hakevat apua maiden rajojen yli.

On keskeisen tärkeää, että terveydenhuoltopalvelut mukautuvat pandemiaolosuhteisiin niin, että perushoito sitä eniten tarvitseville säilyy. Tämän varmistamiseksi on kehitettävä useita hätätoimivaiheita, jotta taataan järkevä henkilöstön ja vapaaehtoisten hallinto ja hyödynnetään mahdollisimman hyvin tiloja ja käytössä olevia lääkkeitä. Yleisesti ottaen alalla toteutettavien toimien olisi perustuttava yleisiin kansanterveydellisiä hätätilanteita koskeviin valmiussuunnitelmiin. On tärkeää koordinoida kliinistä hoitoa ja terveydenhuoltopalveluita koskevat suunnitelmat rajanaapureiden kanssa, jotta vältetään tilanne, jossa potilaat siirtyvät naapurivaltion puolelle odottaen saavansa parempaa hoitoa.

Tiedonannossaan ”Kasvua ja työllisyyttä tukeva koheesiopolitiikka – Yhteisön strategiset suuntaviivat vuosiksi 2007–2013”[18] komissio ehdotti, että terveysriskien ehkäisy ja terveydenhuollon infrastruktuureissa olevien puutteiden korjaaminen sisällytetään strategisina tekijöinä tulevaan koheesiopolitiikkaan. Niille jäsenvaltioille, jotka suunnittelevat kehittävänsä horisontaalisia koheesiopolitiikkasuunnitelmia terveydenhuollon alalla, ja niille alueille, jotka aikovat sisällyttää terveyteen liittyvät prioriteetit toimintaohjelmiinsa, komissio suosittelee tiivistä yhteyttä näiden ja kansallisten valmiussuunnitelmien välille. Erityishuomiota olisi myös kiinnitettävä tulevien alueellista yhteistyötä koskevien koheesiopolitiikan välineiden, erityisesti valtioiden rajat ylittävän yhteistyön, tarjoamiin mahdollisuuksiin.

3.5. Viestintä

Tiedottaminen kansalaisille

Jokaista vaihetta ja tasoa varten on laadittava viestintäsuunnitelma. Mitä suurempi uhka on kyseessä, sitä tärkeämpää on varmistaa tehokas tiedottaminen yleisölle ja tiedotusvälineille.

Pandemiauhka voi herättää suurta kiinnostusta tiedotusvälineissä. Jäsenvaltioiden, tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen ja komission olisi asetettava etusijalle mahdollista uhkaa koskevan luotettavan tiedon toimittaminen. Antamalla varhaisessa vaiheessa virallista tietoa estetään ”tietotyhjiö”, jonka tiedotusvälineet saattavat täyttää olettamuksilla ja kuulopuheilla. Varmistaakseen mahdollisuudet tällaiseen tiedottamiseen jäsenvaltioiden viranomaisten yhdessä komission ja eurooppalaisen keskuksen kanssa olisi laadittava lehdistötiedotteita varten käyttövalmista materiaalia influenssasta. Monet jäsenvaltiot ovat jo tehneetkin tämän ja esimerkiksi antaneet perustietoa taudista ja käytössä olevista järjestelmistä, joilla reagoidaan suurepidemiaan.

Influenssaepidemian aikana on tarpeen antaa tiedotusvälineille ja yleisölle oikea-aikaista ja johdonmukaista tietoa sekä EU:n että kansallisen tason toimista, joilla vastataan uhkaan. Viestintästrategiaa on tarkasteltava mahdollisen pandemian käsittelyprosessin varhaisessa vaiheessa. Jäsenvaltioiden, eurooppalaisen keskuksen ja komission olisi kehitettävä viestintäsuunnitelmia edelleen ja pyrittävä antamaan tiedotusvälineille koordinoidusti täsmällisiä viestejä ja lausuntoja uhkasta ja suunnitelluista toimista, jotta vältetään sekaannukset ja ristiriitaiset lausunnot.

Yksi keino, jolla varmistetaan pandemian aikana tietojen jakaminen jäsenvaltioiden kesken sekä avoimuus kansalaisiin ja tiedotusvälineisiin nähden, on julkaista Internetissä säännöllisiä raportteja pandemiatilanteesta Euroopassa. Tämä toimintatapa osoittautui tehokkaaksi SARS-epidemian aikana.

Rokottamiseen ja viruslääkkeiden jakeluun liittyvät järjestelyt vaihtelevat eri maissa niiden kansallisten suunnitelmien mukaan. Näistä järjestelyistä tiedottaminen terveydenhuollon ammattihenkilöille ja kansalaisille on tietenkin jäsenvaltioiden viranomaisten tehtävä. Kuitenkin myös tässä tapauksessa tiedottamista on tarpeen koordinoida EU:n laajuisesti. Yleistä luottamusta reagointistrategiaan voidaan lujittaa, jos jäsenvaltiot ja komissio voivat osoittaa, että kansalliset strategiat ovat johdonmukaisia kaikkialla EU:ssa ja perustuvat yhteisiin tieteellisiin arviointeihin.

Tiedottaminen toimivaltaisten terveysviranomaisten parissa

Nopea tiedonvaihto ja ripeät ilmoitukset influenssapandemian alkuvaiheessa ovat olennaisen tärkeitä, jotta jäsenvaltiot, komissio, eurooppalainen keskus, WHO ja muut organisaatiot pystyvät reagoimaan yhteisen kannan mukaisesti julkisessa tiedotuksessa ja antamaan toimintarakenteilleen asianmukaiset hälytykset, jotta toimenpiteitä voidaan toteuttaa viipymättä.

Komissio on toteuttanut toimia koordinoidakseen jäsenvaltioissa influenssapandemiaan liittyvästä tiedottamisesta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten tiedotuspalveluita. Lokakuussa 2005 laadittiin jäsenvaltioille, komissiolle ja eurooppalaiselle keskukselle tekninen opas viestintämenettelyistä (” Procedure for Communication to Member States, the Commission and the ECDC about highly pathogenic Avian Influenza events in humans” ), ja se julkaistiin Europa-sivustolla.[19]

4. Pandemian vaiheet ja EU:n hälytystasot

Influenssapandemioiden osalta suunniteltavat ja toteutettavat keskeiset toimenpiteet voidaan ryhmitellä seuraavassa esitettyjen vaiheiden ja tasojen mukaisesti. Jotkin toimista kuuluvat yksinomaan komissiolle tai jäsenvaltioille kun taas toiset on toteutettava yhdessä. Toimet on jaoteltu eri vaiheisiin ja eri tasoille, ja ennen niiden toteuttamista olisi hyödyllistä ottaa huomioon eurooppalaisen keskuksen ja WHO:n tekemä epidemiatilanteen arviointi, jonka ne tekevät ennusteiden ja maatieteellisen levinneisyyden perusteella jäljempänä kuvatulla tavalla.

Vaiheet ja tasot on valittu WHO:n suositusten ja sen pandemiavaiheiden määrityksen mukaisesti. Euroopan unionin erityisolosuhteiden – eli sisärajojen puuttumisen ja henkilöiden ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden – vuoksi jäsenvaltioiden, WHO:n ja eurooppalaisen keskuksen kanssa käytyjen neuvottelujen perusteella WHO:n vaiheessa 6 (pandemia) käytetään kuitenkin seuraavia neljää EU-hälytystasoa.

EU:n hälytystasot pandemiavaiheessa 6:

Yksi – missään EU:n jäsenvaltiossa ei vahvistettuja tapauksia, joissa pandemiavirus olisi tarttunut ihmiseen

Kaksi – jossakin EU:n jäsenvaltiossa yksi tai useampi vahvistettu tapaus, joissa pandemiavirus on tarttunut ihmiseen

Kolme – jossakin EU:n jäsenvaltiossa vahvistettu pandemiaviruksen aiheuttama epidemia (leviäminen)

Neljä – laaja leviäminen EU:n jäsenvaltioissa

Näillä hälytystasoilla ja erityisesti hälytystasolla 4 vuotuisesta influenssaepidemiasta saatujen kokemusten perusteella voidaan olettaa, että pandemian esiintyminen ei ole yhdenmukaista kaikkialla EU:ssa, ja jäsenvaltiot ja eurooppalainen keskus sisällyttävät tämän tilanteen kuvaukseen. Suunnitelman olettamuksena on, että jäsenvaltiossa ei synny pandemiaa ja että pandemian ensimmäisen ja toisen aallon välillä ja rokotteen saamisen jälkeen on toteutettava lisätoimenpiteitä.

Seuraavat toimet ovat yhteisiä pandemian kaikille vaiheille, ja sen vuoksi asiaan liittyvät toimijat harkitsevat niitä aina, kun tilanteessa siirrytään seuraavaan vaiheeseen:

Suunnittelu ja koordinointi

Jäsenvaltioiden on tiedotettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle toimenpiteistä, kuultava niitä sekä koordinoitava toimenpiteet niiden kanssa käyttäen varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmää ja tarvittaessa muita mekanismeja.

Komissio organisoi toimenpiteistä tiedottamisen ja niihin liittyvän kuulemisen ja koordinoinnin.

Seuranta ja arviointi

Jäsenvaltioiden on toimitettava ihmisissä havaituista tapauksista tiedot tartuntatautien verkostolle ja tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaiselle keskukselle käyttäen varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmää.

Komissio koordinoi tiedonvaihdon; tässä sitä avustaa tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalainen keskus, joka hoitaa varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmää.

Ehkäisy ja rajoittaminen

Kansanterveystoimet

- Komissio vahvistaa eurooppalaisen keskuksen avustuksella asianmukaiset ja epäasianmukaiset toimenpiteet maille, joissa tautia esiintyy ja joissa sitä ei esiinny.

- Komissio suosittelee, että asianmukaiset kansainväliset organisaatiot ja järjestöt sekä kuljetusyritykset kehittävät ja valmistautuvat panemaan täytäntöön kansainvälisissä liikennevälineissä matkustaviin sovellettavia vakiotoimenpiteitä, jotka ovat pandemiavaiheen mukaisia.

- Vaiheet 4–6 : Komissio arvio jäsenvaltioita kuullen, onko tarpeen antaa suosituksia lisärajoituksista esimerkiksi kansainvälisillä rajoilla.

Tiedotus

- Komissio työskentelee jäsenvaltioiden kanssa eurooppalaisen keskuksen avustuksella ja yhteistyössä WHO:n kanssa tarjotakseen pandemiavaiheeseen liittyvää täsmällistä tietoa.

- Komissio antaa säännöllisesti tiedotusvälineille ja kansalaisille tietoja tilanteesta, pitää yllä kansainvälisiin tiedotustarpeisiin vaadittavaa kapasiteettia sekä arvioi ja päivittää viestintää eri vaiheissa ottaen huomioon saadut kokemukset.

WHO:n VAIHE 1 (pandemioiden välinen aika)

Tässä vaiheessa ihmisissä ei ole havaittu uusia influenssaviruksen alatyyppejä.

Eläimissä saattaa esiintyä influenssaviruksen alatyyppi, joka on aiheuttanut ihmisissä tartunnan. Vaikka tautia esiintyy eläimissä, ihmisten tartunta- tai sairastumisriskiä pidetään pienenä.

Kansanterveyden kannalta tärkein tavoite on vahvistaa influenssapandemiavalmiutta kansainvälisellä, kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla.

Skenaarion mukaan ei ole uutta lintuinfluenssavirusta, joka on havaittu eläimissä Euroopassa, eikä ihmisissä havaittuja tapauksia.

WHO:n VAIHE 2 (pandemioiden välinen aika)

Ihmisissä ei ole havaittu uusia influenssaviruksen alatyyppejä.

Eläimissä leviävä influenssaviruksen alatyyppi aiheuttaa kuitenkin huomattavan sairastumisriskin ihmisille.

Kansanterveyden kannalta tärkein tavoite on minimoida tartuntariski ihmisille, havaita mahdolliset tartunnat ja raportoida niistä nopeasti.

Skenaarion mukaan EU:ssa ei ole ihmisissä havaittuja tapauksia.

Vastuualueet ja toiminta

Vaiheissa 1 ja 2 on olennaisen tärkeää vahvistaa influenssapandemiavalmiutta kansallisella ja kansainvälisellä tasolla valmistauduttaessa reagoimaan pandemian puhjetessa. Yhteisön tason valmiustilan päivittämiseksi komissio ja eurooppalainen keskus kuultuaan terveysturvakomiteaa ja yhteistyössä WHO:n kanssa arvioivat ja tarkistavat kansalliset pandemiasuunnitelmat ja organisoivat niihin liittyviä harjoituksia, joissa keskitytään erityisesti niiden keskinäiseen toimivuuteen.

WHO:n VAIHE 3 (pandemiahälytys)

Ihmisillä on havaittu uuden alatyypin tartuntoja mutta ei ihmisestä toiseen leviämistä, tai enintään joitakin harvoja tartuntoja lähikontaktissa.

Tässä vaiheessa kansanterveyden kannalta tärkein tavoite on varmistaa viruksen uuden alatyypin nopea kuvaus, havaita uudet tapaukset varhaisessa vaiheessa, ilmoittaa niistä ja reagoida niihin.

Ei ihmisissä esiintyviä tapauksia, mutta riski yksittäisten tapausten satunnaisesta kulkeutumisesta maahan tai esiintymisestä jäsenvaltioissa.

Vastuualueet ja toiminta

4.1.1. Komissio

Suunnittelu ja koordinointi

- Koordinoi kansallisille viranomaisille annettavat kansallisten valmiussuunnitelmien tarkistamista ja päivittämistä koskevat ohjeet, jotka perustuvat ihmisissä havaituista tapauksista saatuihin tieteellisiin tietoihin.

- Tarkistaa komission sisäisen valmiussuunnitelman.

Ehkäisy ja rajoittaminen

Kansanterveystoimet

- Pyytää jäsenvaltioita, joissa esiintyy tartuntoja, ilmoittamaan komissiolle ja muille jäsenvaltioille rajoittavien toimenpiteiden täytäntöönpanosta ja tehokkuudesta varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän kautta.

Viruslääkkeet

- Työskentelee yhdessä kansallisten viranomaisten kanssa lääkkeiden saatavuuden koordinoimiseksi niin, että lääkkeet saadaan nopeasti käyttöön.

Rokotukset

- Työskentelee yhdessä kansallisten viranomaisten kanssa ja arvioi mahdolliset edut ja haitat, jos ammatin tai muiden syiden vuoksi tartunnoille altistuvat ihmiset rokotetaan vuotuisilla influenssarokotteilla, ja suunnittelee tarvittaessa rokotusohjelman.

- Työskentelee yhdessä jäsenvaltioiden ja lääketeollisuuden kanssa ja edistää tehokkaiden ja riittävien rokotteiden saatavuutta.

Terveydenhuoltojärjestelmien reagointi

- Kannustaa kansallisia viranomaisia tarkistamaan ja päivittämään terveydenhuoltojärjestelmien reagointistrategioita kansallisella ja paikallisella tasolla.

Tiedotus

- Koordinoi suositeltujen toimenpiteiden tehokkuutta koskevien taustatietojen jakamista.

- Toimittaa muille osapuolille, sidosryhmille ja kansalaisille päivitettyjä tietoja maailmanlaajuisesta epidemiatilanteesta ja taudin luonteesta.

- Koordinoi suositeltujen toimenpiteiden tehokkuutta koskevien tietojen jakamista eurooppalaisen keskuksen avustuksella.

4.1.2. Tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalainen keskus

Seuranta ja arviointi

- Seuraa pandeemisen influenssan uhkaa keräämällä tietoa ja tekemällä yhteistyötä yhteisön virastojen (esim. EFSA:n) ja kansainvälisten organisaatioiden (WHO:n, OIE:n, FAO:n) kanssa, ja tiedottaa säännöllisesti riskinseurantatoimistaan.

- Osallistuu tiedon levittämiseen vertailulaboratorioiden verkoston kautta, kun jokin laboratorio on vahvistanut ihmisessä esiintyvän tartunnan.

- Koordinoi tapausmääritelmiä maiden tekemiä ilmoituksia varten.

- Toimittaa ilmoituslomakkeita ja koordinoi asianmukaisin keinoin nopeaa ilmoittamista tapauksista, joissa uusi influenssaviruskanta esiintyy ihmisissä.

- Tarjoaa asianmukaista tukea kansallisille viranomaisille tartuntatapausten ja tartunnan epidemiologisten olosuhteiden tutkimista sekä riskiryhmien kartoittamista varten.

Terveydenhuoltojärjestelmien reagointi

- Tarjoaa tieteellisiä neuvoja ei-lääkinnällisistä valvontatoimista, joita jäsenvaltiot voivat hyödyntää reagointistrategiassaan.

Tiedotus

- Työskentelee yhdessä jäsenvaltioiden kanssa edistääkseen johdonmukaista viestintää taudista ja epidemiatilanteesta.

- Koordinoi suositeltujen toimenpiteiden tehokkuutta koskevien taustatietojen jakamista yhdessä komission kanssa.

- Toimittaa säännöllisesti muille osapuolille, sidosryhmille ja kansalaisille päivitettyjä tietoja maailmanlaajuisesta epidemiatilanteesta ja taudin luonteesta.

4.1.3. Jäsenvaltiot

Seuranta ja arviointi

- Varmistavat tiedon nopean levittämisen vertailulaboratorioiden verkoston kautta, kun jokin laboratorio on vahvistanut ihmisessä esiintyvän tartunnan.

- Soveltavat EU:ssa sovittuja tapausmääritelmiä ilmoituksissa.

- Takaavat nopean ilmoittamisen tapauksista, joissa uusi influenssaviruskanta esiintyy ihmisissä, hyödyntämällä varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmää ja tarvittaessa muita mekanismeja.

- Tutkivat tartuntatapauksia ja epidemiologisia olosuhteita, kartoittavat riskiryhmät ja ilmoittavat viipymättä tuloksista komissiolle ja eurooppalaiselle keskukselle.

Terveydenhuoltojärjestelmien reagointi

- Tarkistavat, päivittävät ja jakavat kliinistä ja muuta hoitoa, diagnosointia, tartunnan hallintaa ja näytteiden turvallista käsittelyä koskevia ohjeita.

Tiedotus

- Työskentelevät yhdessä muiden jäsenvaltioiden ja komission kanssa tarjotakseen täsmällistä tietoa.

- Jakavat muiden jäsenvaltioiden ja komission kanssa tietoja suositeltujen toimenpiteiden tehokkuudesta.

- Toimittavat säännöllisesti muille osapuolille, sidosryhmille ja kansalaisille päivitettyjä tietoja maailmanlaajuisesta epidemiatilanteesta ja taudin luonteesta.

WHO:n VAIHE 4 (pandemiahälytys)

Pieniä tautiryvästymiä, joissa joitakin ihmisestä toiseen tapahtuneita tartuntoja, mutta leviäminen on hyvin paikallista, ja vaikuttaa siltä, että virus ei ole mukautunut ihmiseen tarttumista varten.

Kansanterveyden kannalta tärkein tavoite on rajoittaa uuden viruksen leviäminen tiettyihin tautipesäkkeisiin, jotta voitetaan aikaa valmiustoimenpiteiden toteuttamista, myös rokotteiden kehittämistä varten.

EU:ssa ei ole ihmisissä esiintyviä tapauksia mutta suurentunut riski yksittäisten tapausten kulkeutumisesta maahan tai esiintymisestä jäsenvaltioissa ja suurentunut riski saada tartunta näistä.

Vastuualueet ja toiminta

4.1.4. Komissio

Seuranta ja arviointi

- Koordinoi yhdessä eurooppalaisen keskuksen kanssa kansallisten viranomaisten strategioita riskiryhmien seurannan tehostamiseksi.

- Koordinoi yhdessä eurooppalaisen keskuksen ja kansallisten viranomaisten kanssa rajoitus- ja valvontatoimien seurantaa.

Ehkäisy ja rajoittaminen

Kansanterveystoimet

- Koordinoi suositeltujen lisärajoitustoimien täytäntöönpanoa.

Terveydenhuoltojärjestelmien reagointi

- Kannustaa kansallisia viranomaisia arvioimaan uudelleen hoitoa ja tartuntojen hallintaa koskevat ohjeet terveydenhuollossa (myös pitkäaikaishoitoa antavissa laitoksissa).

- Kannustaa kansallisia viranomaisia valmistautumaan seuraavaa vaihetta varten (esim. terveydenhuoltohenkilöstön mobilisointisuunnitelma).

Tiedotus

- Edistää eurooppalaisen keskuksen avustuksella yleiseen terveysvalistukseen liittyvän mallimateriaalin jakamista.

4.1.5. Tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalainen keskus

Seuranta ja arviointi

- Seuraa riskiä EU:ssa ja ottaa erityisesti huomioon mahdollisuudet tapausten kulkeutumiseen maahan alueilta, joilla tautia esiintyy.

- Koordinoi yhdessä komission kanssa kansallisten viranomaisten strategioita riskiryhmien seurannan tehostamiseksi.

- Avustaa kansallisia viranomaisia ilmoittamaan varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän kautta tapauksista, joissa uusi influenssaviruskanta on tarttunut ihmisestä toiseen.

- Antaa kansallisille viranomaisille asianmukaista tukea tartuntatapausten ja -kontaktien tutkimisessa, taudin seurannan tiivistämisessä, jotta saadaan kartoitettua uudet tapaukset ja tartunnan epidemiologiset olosuhteet (esim. tartuntalähde, kontaktien tartunnat ja leviäminen väestössä), sekä riskiryhmien kartoittamisessa.

Kansanterveystoimet

- Antaa tieteellisiä neuvoja ei-lääkinnällisistä kansanterveystoimista.

- Pyytää yhdessä komission kanssa jäsenvaltioita, joissa tautia esiintyy, ilmoittamaan vahvistettujen seurantatoimien täytäntöönpanosta, avustaa näiden toimien tehokkuuden arvioinnissa ja toimittaa asianmukaisia tietoja kaikille jäsenvaltioille kansallisten ja kansainvälisten suunnitelmien laatimista varten.

- Tarkistaa ohjeet, jotka koskevat bioturvallisuutta influenssalaboratorioiden verkostossa.

Tiedotus

- Varmistaa EU:hun kohdistuvia riskejä koskevien tietojen säännöllisen päivityksen ja suositeltujen toimenpiteiden tieteellisen arvioinnin.

4.1.6. Jäsenvaltiot

Seuranta ja arviointi

- Jakavat tietoja riskiryhmien tehostetusta seurannasta sekä rajoitus- ja valvontatoimien tehokkuudesta.

Ehkäisy ja rajoittaminen

Kansanterveystoimet

- Kuulevat muita jäsenvaltioita ja komissiota suunnitelluista lisärajoitustoimista.

Terveydenhuoltojärjestelmien reagointi

- Jakavat hoitoa ja tartuntojen hallintaa koskevia ohjeita terveydenhuollossa (myös pitkäaikaishoitoa antavissa laitoksissa).

- Neuvottelevat seuraavaa vaihetta koskevista valmisteluista ja raportoivat niistä, erityisesti jos ne koskevat muiden jäsenvaltioiden kansalaisia ja suunnitelmia avustaa muita EU-kansalaisia kolmansissa maissa (paikan päällä suojelu ja kotiuttaminen).

Tiedotus

- Toimittavat sovitut viestit kansalaisille ja jakavat valistusmateriaalin muiden jäsenvaltioiden, komission ja eurooppalaisen keskuksen kanssa.

WHO:n VAIHE 5 (pandemiahälytys)

Laajoja tautiryvästymiä, mutta ihmisestä toiseen tapahtuneet tartunnat edelleen paikallisia; vaikuttaa siltä, että virus on mukautunut paremmin ihmisiin tarttumista varten mutta ei ole ehkä vielä täysin tartuntakykyinen (merkittävä pandemiariski).

Tässä vaiheessa on pyrittävä kaikin keinoin rajoittamaan tai hidastamaan leviämistä, jotta pandemia mahdollisesti voitaisiin välttää ja voitettaisiin aikaa toimien täytäntöönpanoa varten.

Paikallisia laajoja tautiryvästymiä Euroopan ulkopuolisissa maissa, ja ihmisestä toiseen tapahtuneita tartuntoja muttei vahvistettua kansainvälistä leviämistä; riski yksittäisten tapausten kulkeutumisesta maahan tai esiintymisestä EU:ssa kasvaa asteittain.

Vastuualueet ja toiminta

4.1.7. Komissio

Suunnittelu ja koordinointi

- Koordinoi jatkuvaa toimien arviointia.

- Viimeistelee lähestyvään pandemiaan liittyvät valmistelut, mukaan lukien sisäinen organisaatio ja käytettävissä olevat henkilöstöresurssit

- Aktivoi komission valmiussuunnitelman.

Ehkäisy ja rajoittaminen

Kansanterveystoimet

- Tekee yhteistyötä kansallisten viranomaisten kanssa ja avustaa tartunnan valvontaan liittyvien tarvikkeiden jakelussa terveydenhoitolaitoksiin, jotka hoitavat tartunnan saaneita ihmisiä, erityisesti jos tarvikkeet tulevat muista jäsenvaltioista.

- Tarkastelee yhteisön toimenpiteitä tai mahdollisuuksia ehdottaa toimenpiteitä kaikilla asiaan liittyvillä yhteisön politiikan aloilla.

Viruslääkkeet

- Kohdentaa yhteistyössä kansallisten viranomaisten kanssa viruslääkkeillä toteutetun ennaltaehkäisyn asianmukaisiin ryhmiin ja ihmisiin ja auttaa koordinoimaan muiden jäsenvaltioiden varastojen käyttöönottoa, jos se on tarpeen.

Rokotukset

- Jos pandemiarokotetta on saatavilla, edistää eurooppalaisen keskuksen avustuksella ja kansallisten viranomaisten kanssa kohdennettujen rokotuskampanjoiden valmistelua ja toteutusta aktivoimalla asianmukaisia ryhmiä ja ihmisiä yhteisöissä, joissa esiintyy tartuntoja.

Terveydenhuoltojärjestelmien reagointi

- Koordinoi eurooppalaisen keskuksen avustuksella kansallisille viranomaisille annettavia ohjeita siitä, miten avustetaan lääkäreitä tunnistamaan ja diagnosoimaan tapaukset ja ilmoittamaan niistä.

- Koordinoi eurooppalaisen keskuksen avustuksella kansallisille viranomaisille annettavia ohjeita siitä, miten voidaan parhaiten hyödyntää niukkoja resursseja (esim. potilaiden luokittelu, mukautetut hoito-ohjeet, sairaalainfektioita koskevat mukautetut ohjeet, muiden kuin influenssan hoitoon tarkoitettujen terveydenhuoltopalveluiden turvaaminen, vaihtoehtoinen hoito).

Tiedotus

- Kannustaa suositeltujen toimenpiteiden soveltamista väestöön mahdollisista puutteista huolimatta ja tiedottaa toimista, joita voidaan muuttaa tai panna täytäntöön pandemian aikana.

4.1.8. Tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalainen keskus

Seuranta ja arviointi

- Seuraa riskiä EU:ssa ja korostaa mahdollisuuksia tapausten kulkeutumiseen maahan alueilta, joilla tautia esiintyy.

- Pyrkii tehostamaan taudin seurantaa maissa, joissa sitä ei vielä esiinny, mahdollisimman laajasti.

- Tarkastelee ja mukauttaa tapausmääritelmiä ja ohjeita tarvittaessa.

- Kohottaa pandemian vaiheessa 4 aloitetun tilanteen seurannan ja arvioinnin mahdollisimman tiiviiksi ja tehokkaaksi.

- Edistää terveydenhuollon tarpeiden ja resurssien seurantaa riskimaissa.

- Hyödyntää matemaattista mallinnusta pandemian ensimmäisen aallon suuntausten ennustamiseksi (esim. alueet, joilla on tartuntoja, riskiryhmät, terveydenhuollon resurssitarpeet, vaikutus).

Tiedotus

- Toimittaa osapuolille ja sidosryhmille sekä kansalaisille päivitettyä tietoa maailmanlaajuisesta tilanteesta, epidemian luonteesta sekä suositelluista toimenpiteistä samoin kuin tilanteesta ja riskeistä EU:ssa.

4.1.9. Jäsenvaltiot

Seuranta ja arviointi

- Arvioivat riskit ja tiedottavat tutkimusten tuloksista viipymättä.

Ehkäisy ja rajoittaminen

Kansanterveystoimet

- Koordinoivat muiden jäsenvaltioiden ja komission kanssa lisärajoituksia koskevat toimenpiteet.

Terveydenhuoltojärjestelmien reagointi

- Panevat hoitoa ja tartuntojen hallintaa koskevat ohjeet täytäntöön terveydenhuollossa (myös pitkäaikaishoitoa antavissa laitoksissa).

- Ilmoittavat seuraavaa vaihetta koskevista varotoimenpiteistä, erityisesti niiltä osin, kuin on kyse muiden jäsenvaltioiden kansalaisista ja suunnitelmista avustaa muita EU-kansalaisia kolmansissa maissa (paikan päällä suojelu ja kotiuttaminen).

Tiedotus

Toimittavat sovitut viestit kansalaisille ja jakavat valistusmateriaalin muiden jäsenvaltioiden, komission ja eurooppalaisen keskuksen kanssa.

WHO:n VAIHE 6 (pandemia) – EU:n hälytystasot 1–4

Pandemia: lisääntyneitä ja jatkuvia tartuntoja väestössä.

Useita epidemioita vähintään yhdessä EU:n ulkopuolisessa maassa, jatkuvia ihmisestä toiseen tapahtuneita tartuntoja, ja leviäminen muihin maihin.

Kansanterveyden kannalta tärkein tavoite on minimoida pandemian vaikutus.

Seuraavat EU:n skenaariot voivat esiintyä WHO:n vaiheessa 6, ovat toisistaan eroavia epidemiologisen mallin ja maantieteellisen levinneisyyden osalta ja esiintyvät kronologisessa järjestyksessä:

EU:n hälytystaso 1

- Ei tartuntatapauksia ihmisissä EU:ssa. Erittäin suuri tapausten esiintymisriski tai epäilyjä satunnaisten tapausten kulkeutumisesta maahan Euroopassa.

EU:n hälytystaso 2

- Pandemian alatyypin eristäminen yhdestä ihmisessä esiintyneestä tapauksesta EU:n sisällä.

EU:n hälytystaso 3

- Erillinen pandemian alatyyppiä edustava tautiryvästymä yhdessä EU:n jäsenvaltiossa tai jatkuvia ihmisestä toiseen tapahtuvia tartuntoja ja vahvistettuja useampia tautiryvästymiä EU:n sisällä.

EU:n hälytystaso 4

- Tapauksia esiintyy laajasti yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa.

Vastuualueet ja toiminta

Toimet on jaoteltu vaiheisiin hälytystason mukaan, ja ne toteutetaan yhteistyössä kaikkien asiaan liittyvien osapuolten kanssa sen jälkeen, kun eurooppalainen keskus on arvioinut epidemiologisen tilanteen, sen ennustetun kehityksen sekä jäsenvaltioiden toteuttamien toimien tehokkuuden. Kun tilanne kehittyy hälytystasojen mukaan, toimet on koordinoitava erityisesti toisiaan seuraavien pandemia-aaltojen välillä ja ottaen huomioon rokotteen saatavuus.

4.1.10. Komissio

Suunnittelu ja koordinointi

- Perustaa ja käynnistää influenssapandemiaa käsittelevän tiedotus- ja koordinointikeskuksen.

- Toimii vuorovaikutuksessa eri organisaatioiden ja virastojen kanssa toimien koordinoimiseksi EU:ssa ja kansainvälisesti sekä koordinoi jäsenvaltioiden kannat.

- Koordinoi ohjeiden jatkuvaa kehittämistä.

- Koordinoi toimien ja niiden vaikutusten arviointia.

Ehkäisy ja rajoittaminen

Kansanterveystoimet

- Koordinoi jäsenvaltioiden kanssa ihmisten ja tavaroiden liikkuvuuteen sovellettavia toimia ja tekee yhteistyötä asiaan liittyvien kansainvälisten organisaatioiden ja järjestöjen sekä kuljetusyritysten kanssa, jotta kansainvälisissä liikennevälineissä matkustaviin sovellettaisiin hälytystason mukaisia vakiotoimenpiteitä.

- Koordinoi jäsenvaltioiden kanssa ja eurooppalaisen keskuksen avustuksella toimenpiteiden vaikutusten arviointia, erityisesti viruslääkkeiden käytön ja kohdennettujen rokotuskampanjoiden vaikutuksen osalta.

Terveydenhuoltojärjestelmien reagointi

- Helpottaa jäsenvaltioiden välisiä vastavuoroisia avustusjärjestelyitä pandemiavaiheen mukaan (esim. immuunien terveydenhuoltoalan työntekijöiden mobilisointi ja lääkintätarvikkeiden siirrot).

4.1.11. Tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalainen keskus

Toimenpiteen seuranta ja arviointi

- Seuraa taudin leviämistä, riskiryhmiä, tautiin kuolevuutta sekä taudin tarttuvuutta ja koordinoi tapausmääritelmien mukauttamista.

- Koordinoi EU:ssa ensimmäiseksi ilmoitettujen tautiryvästymien pandemiakannan kliinisten, mikrobiologisten ja epidemiologisten ominaisuuksien kuvausta, jotta voitaisiin määrittää tarttuvuus, kuolevuus (taudista johtuva kuolleisuus) ja tartunnan saaneiden ikäryhmät.

- Koordinoi taudin epidemiologisissa, kliinisissä ja virologisissa ominaisuuksissa mahdollisesti tapahtuneiden muutosten seurantaa (esim. viruslääkeresistenssi).

- Koordinoi jäsenvaltioiden ilmoituksia arvioiduista kansallisista vaikutuksista ja avustaa maailmanlaajuisen tilanteen seurannassa (levinneisyys koko maailmassa, kansalliset suuntaukset).

- Kannustaa laatimaan ennusteita seuraavaa aaltoa varten (esim. uudet alueet, joilla esiintyy tartuntoja, riskiryhmät, terveydenhuollon resurssit).

- Tarkastelee saatuja kokemuksia ja mukauttaa maille annettuja seurantaohjeita ja -välineitä.

Ehkäisy ja rajoittaminen

Kansanterveystoimet

- Koordinoi toimien arviointia ja avustaa siinä ja päivittää tarvittaessa suosituksia.

- Vastaa pyyntöihin tautitapausten esiintymistä käsittelevien tukiryhmien käyttöönotosta.

Viruslääkkeet

- Päivittää yhdessä jäsenvaltioiden ja komission kanssa ohjeita käytössä olevien lääkkeiden optimaalisesta käytöstä.

- Seuraa koordinoidusti jäsenvaltioiden, komission ja muiden osapuolten (erityisesti EMEA:n) kanssa lääkkeiden kattavuutta, tehokkuutta, sivuvaikutuksia ja turvallisuutta.

Rokotukset

- Kun pandemiarokote saadaan käyttöön, seuraa koordinoidusti jäsenvaltioiden, komission ja muiden osapuolten (erityisesti EMEA:n) kanssa rokotteen kattavuutta, tehokkuutta, sivuvaikutuksia ja turvallisuutta.

Viestintä

- Antaa säännöllisesti kansainvälisille organisaatioille, kansallisille viranomaisille, muille osapuolille ja sidosryhmille sekä kansalaisille tietoja tilanteesta.

- Pitää yllä kansainvälisiin tiedotustarpeisiin vaadittavaa kapasiteettia.

- Arvioi aiemmissa vaiheissa toteutettua viestintää ja ottaa huomioon saadut kokemukset.

4.1.12. Jäsenvaltiot

Terveydenhuoltojärjestelmien reagointi

- Pyrkivät yhdessä muiden jäsenvaltioiden ja komission kanssa parantamaan ohjeita ja (päivitettyjä) malleja, joiden perusteella luokitellaan influenssatapaukset ja muut tapaukset.

- Pyrkivät yhdessä muiden jäsenvaltioiden ja komission kanssa kehittämään itsehoito-ohjeita.

4.2. Pandemian jälkeen toipuminen ja palaaminen pandemioiden väliseen aikaan

Kun pandemia-aalto on ohi, voidaan odottaa, että se vaikuttaa edelleen moniin ihmisiin tavalla tai toisella: monet ovat menettäneet ystäviä tai sukulaisia, kärsivät uupumuksesta ja psykologisista ongelmista tai ovat kärsineet taloudellisia tappioita liiketoiminnan keskeytymisen vuoksi. Hallitusten tai muiden viranomaisten luonnollisena tehtävänä on varmistaa ongelmien käsittely ja tukea yhteiskunnan ”jälleenrakentamista”.

Jäsenvaltioilla olisi oltava suunnitelmat, joiden avulla varmistetaan maan nopea toipuminen pandemiasta. Niihin olisi sisällyttävä suunnitelma keskeisten palveluiden elvyttämisestä, ja niissä olisi kartoitettava tahot ja yksityishenkilöt, jotka vastaavat sosiaalisen ja psykologisen avun antamisesta pandemiasta kärsineille perheille ja yrityksille. Käytössä olisi myös oltava mekanismi, jolla arvioidaan taloudelliset tappiot ja annetaan rahallista tukea pandemiasta kärsineille ryhmille.

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että keskeiset palvelut laativat elvytyssuunnitelmat palveluitaan tai organisaatiotaan varten. Kansallisissa valmiussuunnitelmissa olisi myös otettava huomioon, tarvitaanko pandemian jälkeiseen elvytykseen valtion rahoitustukea. Jos tarvitaan, jäsenvaltioiden olisi vahvistettava rahoitustuen saamista koskevat perusteet ja pyrittävä takaamaan, että varoja on käytettävissä.

Komissio voisi auttaa jäsenvaltioita ehdotetun solidaarisuusrahaston kautta, kun ne pyrkivät toipumaan ja lievittämään pandemiasta johtuvia taloudellisia menetyksiä.

5. Päätelmät

Tässä tiedonannossa esitetään yhteisön influenssapandemiaa koskevan valmius- ja reagointisuunnitelman tärkeimmät osatekijät ja toimet. Täytäntöönpano edellyttää yksityiskohtaisempien ohjeiden antamista niille, jotka vastaavat toimien toteuttamisesta komissiossa, tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisessa keskuksessa, EMEA:ssa ja jäsenvaltioiden viranomaisten parissa. Tiedonantoa on tarkistettava säännöllisesti kansainvälisten keskusteluiden sekä vuotuisista influenssaepidemioista ja maiden välisistä harjoituksista saatujen kokemusten perusteella.

Influenssatartuntoihin liittyvä tiivis yhteistyö jatkuu komission johdolla ihmisten ja eläinten terveydestä vastaavien viranomaisten ja asiantuntijoiden välillä niin kansallisella kuin yhteisön tasolla. Tässä yhteydessä on erittäin tärkeää vaihtaa varosuunnitelmista saatuja kokemuksia, koska varosuunnitelmat ovat jo vakiintuneessa käytössä eläinten terveyden alalla, ja ne ovat aiemmin osoittautuneet tehokkaiksi.

Influenssapandemioihin valmistautuminen ja reagoiminen on valtava haaste ja vaatii huomattavia lisäponnisteluja jäsenvaltioilta ja komissiolta. Valmistautuminen olisi toteutettava osana kansanterveydellisiä hätätilanteita koskevaa laajempaa lähestymistapaa, jotta voitaisiin käyttää niukat resurssit tehokkaasti, hyödyntää mahdollisimman laajaa asiantuntemusta sekä pitää menettelyt ja toiminnot hallinnassa ja mahdollisimman yksinkertaisina. Komissio on julkaissut tiedonannon ”Kansanterveydellisiä hätätilanteita koskevien yleisten valmiussuunnitelmien koordinoinnin vahvistaminen EU:n tasolla” auttaakseen näissä pyrkimyksissä.

Tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalainen keskus voi tarjota jäsennettyä ja järjestelmällistä apua influenssan ja muiden EU:n kansalaisiin vaikuttavien tartuntatautien seurantaan ja valvontaan. Eurooppalainen keskus saa aikaan ja vahvistaa huomattavasti nykyisten kansallisten tautientorjuntakeskusten välistä yhteisvaikutusta ja tehostaa epäilemättä komission ja jäsenvaltioiden toimintakykyä influenssan suhteen.

Alojen väliset toimet ovat keskeisessä asemassa influenssapandemian torjumisessa. Kansallisella ja EU:n tasolla on jo toteutettu monia toimia sen varmistamiseksi, että eri politiikanalojen toimet ovat tehokkaita ja koordinoituja. Lisätoimia kuitenkin tarvitaan, ja komissio ja jäsenvaltiot työskentelevät tämän eteen. Erityisen merkittävää on pandemiaan liittyvien ongelmien ratkaiseminen sen alkulähteellä; näin ollen yhteisön ulkoiset toimet ovat tärkeitä, koska niillä pyritään auttamaan toimivaltaisia kansainvälisiä organisaatioita ja kolmansia maita kohtaamaan mahdollinen pandemia ja heikentämään sen levinneisyyttä ja vaikutuksia.

LIITE 1: WHO:n uudet vaiheet [20]

Pandemian vaiheet | Tavoitteet kansanterveyden kannalta |

Pandemioiden välinen aika |

1 | Ihmisissä ei ole havaittu uusia influenssaviruksen alatyyppejä. Eläimissä saattaa esiintyä influenssaviruksen alatyyppi, joka on aiheuttanut ihmisissä tartunnan. Jos tautia esiintyy eläimissä, ihmisten tartunta- tai sairastumisriskiä pidetään pienenä. | Vahvistetaan influenssapandemiaan valmistautumista maailmanlaajuisella, kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. |

2 | Ihmisissä ei ole havaittu uusia influenssaviruksen alatyyppejä. Eläimissä leviävä influenssaviruksen alatyyppi aiheuttaa kuitenkin huomattavan sairastumisriskin ihmisille. | Minimoidaan ihmisten tartuntariski; jos tartuntoja tapahtuu, kartoitetaan ne ja ilmoitetaan niistä nopeasti. |

Pandemiahälytys |

3 | Ihmisillä on havaittu uuden alatyypin tartuntoja mutta ei ihmisestä toiseen leviämistä, tai enintään joitakin harvoja tartuntoja lähikontaktissa. | Varmistetaan uuden virusalatyypin nopea kuvaus sekä uusien tapausten varhainen havaitseminen, niistä ilmoittaminen ja niihin reagointi. |

4 | Pieniä tautiryvästymiä, joissa joitakin tartuntoja ihmisestä toiseen, mutta leviäminen on hyvin paikallista, ja vaikuttaa siltä, että virus ei ole mukautunut ihmiseen tarttumista varten. | Rajoitetaan uuden viruksen leviäminen tiettyihin tautipesäkkeisiin, jotta voitetaan aikaa valmiustoimenpiteiden toteuttamista, myös rokotteiden kehittämistä varten. |

5 | Laajoja tautiryvästymiä, mutta tartunnat ihmisestä toiseen edelleen paikallisia, ja vaikuttaa siltä, että uusi virus on mukautunut paremmin ihmisiin tarttumista varten mutta ei ole ehkä vielä täysin tartuntakykyinen (merkittävä pandemiariski). | Maksimoidaan toimet leviämisen rajoittamiseksi tai hidastamiseksi, jotta pandemia mahdollisesti voitaisiin välttää ja voitettaisiin aikaa pandemiaan reagointia varten. |

Pandemian aikana |

6 | Pandemia: lisääntyneitä ja jatkuvia tartuntoja väestössä. | Minimoidaan pandemian vaikutukset. |

Pandemian jälkeen |

Pandemian jälkeen palataan pandemioiden väliseen aikaan. | Palataan pandemioiden väliseen aikaan. |

LIITE 2: Influenssaan liittyvät hankkeet, joita rahoitetaan kansanterveysohjelmasta

Euroopan komission terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosasto rahoittaa parhaillaan kansanterveysalan toimintaohjelmasta (2003–2008) hankkeita, jotka liittyvät suoraan tai välillisesti influenssavalmiuteen ja -reagointiin. Tällaisia ovat seuraavat:

- EISS - The European Influenza Surveillance Scheme.

- MODELREL - EU co-ordination and dissemination of strategic modelling capabilities concerning the deliberate release of biological agents.

- EUNID - European Network of Infectious Diseases physicians.

- EPIET - European Programme for Intervention Epidemiology Training.

- Epi-North – A framework for communicable disease surveillance, communication and training in Northern Europe.

- INSIGHT - International network of national public health Institutes sharing information, expertise and capabilities in order to grapple with major health threats.

- VENICE - Vaccine European new integrated collaboration effort.

- EPIVAC - Europe-wide pandemic influenza vaccine coverage: good epidemic vaccination practice by establishing integrated national stakeholders networks.

- ETIDE - European Training for Infectious Disease Emergencies.

- Epi-South - Network for Communicable Disease Control in Southern Europe and Mediterranean Countries.

- FLUSECURE - Combating FLU in a combined action between industry and the public sector in order to SECURE adequate and fast interventions in Europe.

- VAC-SAT - Vaccine Safety - Attitudes, Training and Communication.

LIITE 3: EU:n tukemat tutkimushankkeet, jotka liittyvät ihmisissä esiintyvään pandeemiseen influenssaan

5. puiteohjelma (1998–2002)

- FLUPAN - Preparing for an influenza pandemic

- NOVAFLU - Novel vaccination strategies and vaccine formulations for epidemic and pandemic influenza control

6. puiteohjelma (2002–2006)

- VIRGIL - European vigilance network for the management of antiviral drug resistance”

- SARS/FLU VACCINE

- FLUVACC - Live attenuated replication-defective influenza vaccine

7. puiteohjelma (2007–2013)

Euroopan komissio teki 21. syyskuuta 2005 ehdotuksen neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman (2007–2013) täytäntöön panemiseksi toteutettavasta erityisohjelmasta . Tähän sisältyi ehdotus yhteistyötä koskevasta erityisohjelmasta, jossa on terveyttä käsittelevä osio ja jota näin ollen voidaan soveltaa influenssaan.

Keskeistä on mahdollisesti pandemiaa aiheuttavien patogeenien, myös zoonoosien (esim. SARSin ja erittäin patogeenisen influenssan) torjuminen. Tarvittaessa annetaan säännöksiä nopeasti käynnistettävästä tutkimusyhteistyöstä, jolla pyritään vauhdittamaan uusien diagnoosimenetelmien, lääkkeiden ja rokotteiden kehittämistä, jotta tehostettaisiin tartuntatautien ehkäisyä, hoitoa ja valvontaa.

[1] SAN 104, 9882/04, 2.6.2004.

[2] EYVL L 268, 3.10.1998, s. 1-7.

[3] EYVL L 21, 26.1.2000, s. 32–35.

[4] http://europa.eu.int/eur-lex/en/com/wdc/2004/com2004_0201en01.pdf.

[5] EUVL L 142, 30.4.2004, s. 1–11.

[6] http://www.who.int/csr/resources/publications/influenza/WHO_CDS_CSR_GIP_2005_5.pdf.

[7] http://europa.eu.int/comm/health/ph_threats/com/Influenza/influenza_key04_en.pdf.

[8] http://europa.eu.int/comm/health/ph_threats/com/Influenza/influenza_key03_en.pdf .

[9] KOM(2005) 605.lopullinen

[10] EYVL L 268, 3.10.1998, s. 1–7.

[11] EYVL L 21, 26.1.2000, s. 32–35.

[12] http://www.cc.cec/home/dgserv/sg/sgvista/i/sgv2/repo/repo.cfm?institution=COMM&doc_to_browse=COM/2005/0115&refresh_session=YES.

[13] http://europa.eu.int/comm/health/ph_threats/com/Influenza/influenza_key03_en.pdf .

[14] EMEA/CPMP/4986/03 & EMEA/CPMP/4717/03, ks. http://www.emea.eu.int/indem/indexh1.htm .

[15] http://www.who.int/gb/ebwha/pdf_files/WHA56/ea56r19.pdf .

[16] KOM(2005) 108 lopullinen, 6.4.2005.Ks. http://europa.eu.int/comm/regional_policy/funds/solidar/solid_fi.htm.

[17] KOM(2005) 119 lopullinen, 6.4.2005.

[18] KOM(2005) 304 lopullinen, 5.7.2005.

[19] http://europa.eu.int/comm/health/ph_threats/com/Influenza/influenza_key09_en.pdf.

[20] WHO global influenza preparedness plan – WHO/CDS/CSR/GIP/2005.5http://www.who.int/csr/resources/publications/influenza/WHO_CDS_CSR_GIP_2005_5.pdf.