52005DC0400

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 14.9.2005

KOM(2005) 400 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE

Markkinalähtöinen lähestymistapa radiotaajuuksien hallintaan Euroopan unionissa

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE

Markkinalähtöinen lähestymistapa radiotaajuuksien hallintaan Euroopan unionissa (ETAn kannalta merkityksellinen)

SISÄLLYS

1. Tiivistelmä 3

2. Taajuuksien tehokas käyttö – muutosta tarvitaan 4

3. Kuinka taajuusmarkkinat parantavat tehokkuutta? 5

4. Taajuusmarkkinoiden EU:n laajuinen ulottuvuus 6

5. Keskeiset kysymykset Euroopan taajuusmarkkinoiden käyttöönotossa 7

5.1. Tavoitteista sopiminen 7

5.2. Taajuusalueet 7

5.3. Siirtymäkysymykset 9

5.4. Taajuuksien käyttöoikeuksien määrittely 9

5.5. Tietojen koordinointi 9

5.6. Palvelu- ja teknologiariippumattomuus 9

6. Seuraavat askeleet taajuusmarkkinoiden perustamiseksi 10

7. Päätelmät 11

1. TIIVISTELMÄ

Nykyaikaisen yhteiskunnan riippuvuus kehittyneestä sähköisestä viestinnästä lisää entisestään radiotaajuuksien kysyntää. Radiotaajuudet ovat erottamaton osa jokapäiväistä elämäämme niin matkaviestinnässä, langattomissa Internet-liittymissä kuin televisiolähetyksissäkin. Perinteinen lähestymistapa kilpailevien taajuusvaatimusten jakamiseen perustuu suunnitteluun, jossa pyritään sovittamaan yhteen erilaisia poliittisia tavoitteita ja tämän perusteella määrittämään, kenellä on oikeus käyttää taajuuksia milläkin tavoin.

Teknologian nopea kehitys ja televiestinnän, mediasisällön ja elektroniikkalaitteiden yhdentyminen luovat nykyään alati muuttuvan toimintaympäristön, jossa taajuuksista on tulossa entistäkin tärkeämpi voimavara. Taajuushallinto ei ole pysynyt tämän kehityksen tasalla, mikä on aiheuttanut yhä kasvavan riskin siitä, että ellei muutoksia tapahdu, perinteinen lähestymistapa estää yhteiskuntaa hyödyntämästä tätä uutta dynaamista toimintaympäristöä. Eurooppa on ollut maailman johtava matkaviestinnän kehittäjä, mutta nyt on olemassa vaara, ettei Eurooppa ole enää jatkossa edelläkävijä vaan pelkästään muualla kehitetyn teknologian käyttäjä . Tästä syystä jäsenvaltiot tarkastelevat uudelleen radiotaajuuspolitiikkaansa. Yksi ratkaisu on soveltaa markkinalähtöistä mallia , jossa markkinatoimijat voivat vapaammin päättää, kuinka taajuuksia olisi käytettävä, ja jossa taajuuksien käyttöoikeuksien hankkimista helpotetaan mahdollistamalla niillä käytävä kauppa.

On myös olemassa vaara, että sääntelyn ja markkinadynamiikan yhteensopimattomuus yhdentyneissä langattomissa viestintäpalveluissa estää taajuuksien tehokkaan käytön ja haittaa siten EU:n poliittisten tavoitteiden saavuttamista, kuten sisämarkkinoiden kehittämistä, kilpailua, innovointia ja kasvua. Epäyhtenäinen lähestymistapa radiotaajuuspolitiikan uudistamiseen vaikeuttaa näiden tavoitteiden saavuttamista. Tätä taustaa vasten ja laaja-alaisten julkisten keskustelujen ja kuulemisten perusteella komissio ehdottaa taajuusmarkkinoiden koordinoitua käyttöönottoa koko EU:ssa.

Tämä ehdotus luo edellytykset kasvulle ja työpaikkojen luomiselle, ja se on konkreettinen sovellus tarkistetun Lissabonin toimintasuunnitelman tavoitteista. Se on myös osa i 2010-aloitteessa hahmoteltua tehokasta taajuushallintoa koskevaa strategiaa, jonka perustana on taajuuksien käytön rajoitusten yhteinen ja koordinoitu poistaminen kaikissa jäsenvaltioissa avoimen ja kilpailuun perustuvan digitaalitalouden edistämiseksi. Euroopan kansalaisten pitäisi saada tästä suoria hyötyjä, kun uusi teknologia tulee nopeammin käyttöön ja viestintä halpenee.

Merkittävällä osalla taajuuksista, mukaan luettuna esimerkiksi noin kolmasosa 3 GHz:n alapuolisista taajuuksista (parhaiten maanpäälliseen viestintään soveltuvat taajuudet), voitaisiin mahdollisesti käydä kauppaa ja niitä voitaisiin käyttää joustavasti vuoteen 2010 mennessä . Tässä tiedonannossa luodaan puitteet taajuuksien dynaamiselle ja vuorovaikutteiselle käytölle.

Taajuushallinnon perinteinen malli säilyy markkinalähtöisen lähestymistavan rinnalla aloilla, joilla on kyse tärkeistä julkisista eduista (esim. puolustus ja ilmailu tai tutkimuspalvelut kuten radioastronomia ja kaukokartoitussatelliitit). Toinen lähestymistapa on toimiluvista vapautettu malli , joka tarjoaa enemmän joustavuutta mahdollistamalla taajuuksien vapaan käytön tietyin teknisin rajoituksin. Molemmat hallintomallit ovat hyödyllisiä välineitä, ja niiden oikean yhdistelmän löytäminen on tärkeää EU:n poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi[1].

Jotta tämä prosessi voitaisiin käynnistää koordinoidusti koko EU:ssa, komissio ehdottaa taajuusmarkkinoiden perustamista ja pyrkii saavuttamaan poliittisen yhteisymmärryksen seuraavista tavoitteista:

Vuoteen 2010 mennessä EU:ssa otetaan käyttöön

- oikeus käydä kauppaa yksittäisillä taajuuksien käyttöoikeuksilla valikoiduilla taajuusalueilla maanpäällisiä sähköisiä viestintäpalveluja varten

- oikeus käyttää näitä taajuuksia joustavasti.

Komissio aikoo ehdottaa tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavia lainsäädäntötoimenpiteitä vuoden 2006 puolivälissä aloitettavan sähköisten viestintäpalvelujen sääntelykehyksen uudelleentarkastelun yhteydessä. Helpottaakseen taajuusmarkkinoiden varhaista kehitystä komissio käynnistää samaan aikaan koordinointiprosessin , jonka tarkoituksena on välttää sisämarkkinoiden kannalta haitallisia viivästyksiä ja kustannuksia aiheuttavaa hajanaisuutta siihen saakka, kunnes EU:n laajuinen ratkaisu löydetään.

2. TAAJUUKSIEN TEHOKAS KÄYTTÖ – MUUTOSTA TARVITAAN

Kaikki radioviestintään perustuvat laitteet käyttävät radiotaajuuksia tietojen lähettämiseen tai vastaanottamiseen. Radiotaajuuksia käyttävien sovellusten lukumäärän lisääntyminen on johtanut taajuuksien kysynnän kasvuun, johon on vaikea vastata nykyisten jäykkien hallintosäännösten puitteissa. Taajuuksia pidetään niukkana luonnonvarana. Matkaviestinnän, joukkoviestinnän ja langattomien Internet-liittymien lisäksi radiotaajuuksien saatavuus on ratkaisevan tärkeää myös monien muiden sovellusten kannalta. Tällaisia sovelluksia ovat esimerkiksi sääennusteet, radioastronomia ja lento- ja meriliikenteen turvallisuus. Taajuuksien saatavuus on olennaisen tärkeää myös keskeisille yleishyödyllisille palveluille, kuten turvallisuus ja puolustus, samoin kuin jokapäiväistä elämää helpottaville laitteille, kuten kaukosäätimet ja kuulolaitteet. Radiotaajuuksien kysyntä on kasvanut rajusti.

Taajuuksien jakamisen perinteisessä mallissa myönnetään yksittäisiä radiotaajuuksien käyttöoikeuksia ja varataan eri taajuusalueet määrätyille palveluluokille. Tärkeimpänä tavoitteena on häiriöiden välttäminen. Taajuuskaistojen koko ja käyttöehdot pakottavat usein taajuuksien käyttäjät käyttämään tiettyä teknologiaa, esimerkiksi eräillä matkaviestintätaajuuksilla on käytettävä GSM-tekniikkaa ja eräillä yleisradiotaajuuksilla televisiotekniikkaa. Näin ollen yksittäiset oikeudet kieltävät joko suoraan tai epäsuorasti muiden teknologioiden käytön tai muiden palvelujen tarjoamisen .

Tällainen lähestymistapa ei enää vaikuta soveltuvan sähköisille viestintäpalveluille tilanteessa, jossa tekniikan kehitys nopeutuu kaiken aikaa ja jossa palvelujen pitäminen erillisinä on yhä vaikeampaa niiden lähentyessä toisiaan . Digitaaliteknologian avulla voidaan toimittaa viestintäpalvelujen yhdistelmä, johon sisältyvät muun muassa televisio, puhelin ja laajakaistaliittymä. Lisäksi teknologian kehittyessä useilla taajuuksilla toimivien laitteiden kehittäminen tulee entistä halvemmaksi. Perinteinen malli ei ole riittävän herkkä tai joustava, jotta yhteiskunta voisi saada täyden hyödyn tästä kehityksestä. Tätä kautta menetetään mahdollisuuksia, jotka liittyvät kilpailukykyyn, teollisuuden kehitykseen ja työllisyyteen, innovointiin ja kansalaisille tarjolla olevaan palveluvalikoimaan.

Monia taajuusalueita käytetään nykyisin puutteellisesti. Matalia taajuuksia on edelleen vanhempien ja tehottomampien tekniikoiden käytössä, kun taas uudet teknologiat saavat käyttöönsä ainoastaan korkeampia taajuuksia, joiden eteneminen on rajallista ja käyttöönottokustannukset korkeammat .

Poliittinen tausta

Euroopan komission mielestä taajuushallinnon tehokkuutta voidaan parantaa huomattavasti. Komissio korostaa taajuushallinnon uudistamista yhtenä strategisena kysymyksenä kesäkuussa 2005 julkaistussa i 2010-aloitteessa. Se on myös ottanut kantaa tähän kysymykseen useissa muissa aloitteissa, joita ovat muun muassa taajuuskauppaa koskeva laaja tutkimus[2], julkiset kuulemiset, työryhmät sekä korkean tason poliittisten keskustelujen edistäminen.

Radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevä ryhmä[3] antoi marraskuussa 2004 komission pyynnöstä taajuuskauppaa koskevan lausunnon, jossa se toteaa, että ” taajuuskauppa voi olla hyödyllistä tietyillä taajuusalueilla, kunhan tarvittavista suojatoimenpiteistä huolehditaan ” ja että ” jäsenvaltioiden tulisi pyrkiä löytämään jonkin asteinen yhteinen lähestymistapa taajuuskauppaan .” Ryhmä toteaa myös, että ” voisi olla hyödyllistä määritellä käyttölupia koskevat ehdot mahdollisimman laveasti, jotta teknologiariippumattomuus ja joustavuus taajuuksien tulevassa käytössä voidaan varmistaa .”

Konsulttiyrityksen laatimassa raportissa[4], jonka puheenjohtajavaltio Alankomaat esitti neuvostolle syyskuussa 2004, ehdotetaan siirtymistä ” uuteen ja joustavaan malliin taajuuksien jakamisessa: EU:n taajuuksien jakamiseen soveltama malli on jäykkä, ja siitä on tehtävä pikaisesti joustavampi .” Neuvosto totesi joulukuussa 2004 antamassaan päätöslauselmassa, että on syytä arvioida edelleen ”erilaisia radiotaajuuksien hallinnointimalleja radiotaajuuksien käytön joustavuuden ja tehokkuuden lisäämiseksi Euroopassa ja maailmanlaajuisesti ottaen huomioon uusien ja innovoivien teknologioiden kehittyminen ja markkinamekanismeja hyödyntävät menetelmät .”[5]

3. KUINKA TAAJUUSMARKKINAT PARANTAVAT TEHOKKUUTTA?

Taajuuksien käytön tehokkuuden, joka on sähköisen viestinnän sääntelykehyksen keskeinen poliittinen tavoite, voidaan odottaa parantuvan huomattavasti, kun markkinat saavat päättää taajuuksien käytöstä ja jakamisesta yhdentyneissä viestintäpalveluissa. Taajuuksien tehokas käyttö on tärkeää myös EU:n muille poliittisille tavoitteille, erityisesti innovoinnille ja kasvulle, ja vaikuttaa välillisesti sisämarkkinoiden toimintaan.

Hyödyt

Tutkimukset osoittavat, että markkinalähtöisen lähestymistavan soveltaminen toisi merkittäviä taloudellisia hyötyjä ja parantaisi huomattavasti kansalaisten valinnanmahdollisuuksia ja mahdollisuuksia käyttää uutta teknologiaa ja palveluja edullisesti.

Komission teettämässä taajuuskauppaa koskevassa tutkimuksessa arvioidaan, että EU:n ja ETA:n jäsenvaltioille taajuuskaupan käyttöönotosta ja joustavista käyttöoikeuksista koituva nettohyöty olisi noin 8–9 miljardia euroa vuodessa . Suurimmaksi hyötyjä tuottavaksi tekijäksi todettiin innovoinnin lisääntyminen ja toiseksi suurimmaksi kilpailun lisääntyminen. Taajuuskaupan ja joustavan käytön yhdistelmän arvioitiin tuottavan kymmenen kertaa suuremman hyödyn kuin pelkkä taajuuskauppa ilman joustavuutta. Toisessa tutkimuksessa[6] todetaan, että radiotaajuuksia koskevat uudistukset Yhdysvalloissa toisivat kuluttajille vuosittain 77 miljardin dollarin hyödyn matkapuhelinpalvelujen hintojen laskun myötä. Vaikka nämä määrälliset arviot onkin nähtävä ainoastaan osoituksena kokoluokasta, ne osoittavat selvästi, että Euroopan tasolla on syytä ryhtyä toimeen.

Tasapainoinen lähestymistapa

Taajuushallinnon eri lähestymistapojen soveltamisesta saatavat kokemukset paljastavat vaihtoehtoisten mallien vahvuudet ja heikkoudet ja auttavat määrittämään, missä ja millä taajuuksilla kutakin mallia on parasta soveltaa. Taajuusmarkkinoiden kehitystä EU:ssa on nyt syytä tukea, jotta vältetään markkinoita säätelevien ehtojen pirstaloituminen markkinoiden kehittyessä.

4. TAAJUUSMARKKINOIDEN EU:N LAAJUINEN ULOTTUVUUS

Radiotaajuuksia hallinnoivat lähinnä jäsenvaltiot kansallisella tasolla ja kansainvälisen koordinoinnin kautta. Yhä enemmän ollaan tietoisia siitä, että yksittäisillä päätöksillä on vaikutusta yhteisön politiikkoihin. Tästä syystä EU:n tasolla on jo toteutettu eräitä koordinointia ja tehokkuuden parantamista koskevia lainsäädäntötoimenpiteitä[7]. Sääntelykehyksessä[8] markkinalähtöinen taajuushallinto tunnustetaan yhdeksi vaihtoehdoksi ja taajuuskaupan käyttöönotto sallitaan jäsenvaltioissa tietyin edellytyksin[9].

Pyrkimys tehostaa taajuuksien käyttöä on myös ollut tärkein syy siihen, miksi useat maat EU:ssa ja sen ulkopuolella ovat joko toteuttaneet markkinalähtöisiä uudistuksia tai ovat juuri käynnistämässä tällaisia uudistuksia[10].

Yhteinen tie eteenpäin

Taajuuksien käytön yhdenmukaistaminen EU:n tasolla on toteutettu onnistuneesti joillain taajuusalueilla. Näin on pyritty varmistamaan uusien teknologioiden nopea käyttöönotto ja hyödyntämään mittakaavaetuja. Useimpia taajuuksia ei kuitenkaan koordinoida EU:n tasolla, ja jäsenvaltioiden toisistaan poikkeavat toimintamallit rajoittavat edelleen sisämarkkinoiden kehitystä.

Taajuusmarkkinoiden koordinoitu käyttöönotto EU:ssa voi vähentää tällaisia ongelmia ja mahdollistaa myös taajuuksien käytön tosiasiallisen yhdenmukaistamisen tehokkaammalla tavalla. Komission teettämässä tutkimuksessa on analysoitu toisistaan poikkeavien toimintamallien heijastusvaikutuksia kaupankäynnin ja joustavuuden käyttöönottoon. Tutkimuksessa todetaan, että jos yksi maa päättäisi olla uudistamatta taajuushallintoaan tällaisten toimenpiteiden hyväksymisellä, tämä aiheuttaisi kustannuksia muille maille, kun taas yhden maan päättäessä liittyä uudistushankkeeseen lisähyötyjä koituisi myös muille. Saatavista hyödyistä noin 60–70 prosenttia koituisi kansallisista uudistuksista, ja 30–40 prosenttia siitä, että muutos toteutettaisiin kaikissa EU-maissa. Nämä laskentamallit perustuvat laadulliseen olettamukseen, jonka mukaan heijastusvaikutukset ovat samantyyppisiä kuin EU:ssa on koettu sisämarkkinoiden suhteen.

Taajuuskaupan käyttöönotto EU:n tasolla loisi olosuhteet saumattomien rajat ylittävien palvelujen tarjoamiselle samojen koko yhteisössä sovellettavien sääntöjen pohjalta ja loisi yhdet maailman suurimmista markkinoista taajuuksien käyttöön perustuvien palvelujen alalla. Se parantaisi nopeasti EU:n kilpailuasemaa ja antaisi vahvan sykäyksen innovoinnille.

5. KESKEISET KYSYMYKSET EUROOPAN TAAJUUSMARKKINOIDEN KÄYTTÖÖNOTOSSA

Taajuusmarkkinoiden käyttöönottoon liittyy eräitä haasteita, joihin voidaan vastata ainoastaan sopimalla EU:n tasolla politiikkatavoitteista ja keskittymällä eräisiin keskeisiin täytäntöönpanokysymyksiin.

5.1. Tavoitteista sopiminen

Poliittisessa sopimuksessa tulisi keskittyä sellaisten toimivien taajuusmarkkinoiden luomiseen vuoteen 2010 mennessä, joilla merkittävä osa taajuuksista on kaupankäynnin ja joustavan käytön piirissä. Tämä antaisi kaikille toimijoille aikaa valmistautua uuteen taajuushallintoympäristöön ja varmistaisi taajuuksien käyttöön perustuvien palveluiden markkinoiden sujuvan siirtymisen uuteen toimintaympäristöön.

5.2. Taajuusalueet

Jotta edellä mainittu tavoite voitaisiin saavuttaa, kauppaa olisi voitava käydä huomattavalla osalla taajuuksista. Muutamiin ”koetaajuuksiin” keskittyvällä asteittaisella lähestymistavalla ei voida lisätä kilpailua ja innovointia. Jos vain pieni osa taajuuksista otettaisiin kaupankäynnin kohteeksi, tämä voisi aiheuttaa kilpailun vastaista hamstrausta ja rajoittaisi mahdollisuuksia ottaa oppia kokemuksista.

Taajuudet, joita käytetään julkisiin tarkoituksiin, kuten puolustus ja tiedepalvelut, tai joita hallinnoidaan maailmanlaajuisesti, kuten ilmailu- ja satelliittitaajuudet, eivät kuulu tämän ehdotuksen soveltamisalaan.

Tutkimukset ja julkiset kuulemiset ovat tukeneet yleisesti hyväksyttyä käsitystä, jonka mukaan markkinoista voidaan saada paras hyöty maanpäällisissä sähköisissä viestintäpalveluissa käytetyillä taajuusalueilla. Nämä taajuusalueet vastaavat myös suurelta osin alueita, joita eräät jäsenvaltiot ovat valinneet ensimmäisiksi kaupankäynnin kohteiksi kansallisilla taajuusmarkkinoillaan[11]. Myös radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevä ryhmä keskittyy näihin taajuuksiin kehittäessään palvelujen yhdentymistä koskevaa strategista lähestymistapaa.

Komissio ehdottaa markkinoiden perustamista taajuuksilla, joita käytetään nykyisin esimerkiksi seuraavassa lueteltuihin tarkoituksiin ; näin pyritään varmistamaan tehokas koordinointi, joka johtaa tuntuviin tuloksiin koko yhteisön tasolla:

- maanpäälliset matkaviestintäpalvelut , mukaan luettuina muun muassa yleisten matkapuhelinpalvelujen, kuten GSM ja 3G, taajuudet sekä rajatuille käyttäjäryhmille suunnattujen palvelujen, kuten PMR ja PAMR, taajuudet.

- maanpäälliset kiinteät langattomat viestintäpalvelut , mukaan luettuina muun muassa langattomien tilaajayhteyksien, langattomien laajakaistaliittymien ja mikroaaltolinkkien taajuudet.

- maanpäälliset televisio- ja radiolähetyspalvelut , mukaan luettuina muun muassa paikallisten, alueellisten ja valtakunnallisten lähetysten taajuudet.

Varsinaisten taajuuksien valinta on validoitava koordinointiprosessissa, ja yksittäisten lainsäädäntöehdotusten on perustuttava vaikutusarviointiin. Tässä yhteydessä pienille yrityksille koituvat kustannukset tulisi ottaa huomioon läpikotaisin.

Lueteltujen taajuuksien voidaan odottaa toimivan markkinalähtöisesti lyhyessä ajassa. Näiden taajuuksien käyttöoikeudet on jo usein myönnetty määrättyjen ”taajuusblokkien” yksittäisinä käyttöoikeuksina tietyllä maantieteellisellä alueella. Oikeudenhaltijat vastaavat myös usein oman verkkonsa suunnittelusta, ja niillä on kokemusta teknologian uudistamisesta ja vuorovaikutuksesta markkinoiden kanssa. Digitalisoinnin myötä vapautuvien taajuuksien käyttöoikeuksien uudelleenjako tehostaa entisestään näiden taajuusalueiden käyttöä (vaikka osaa vapautuvista taajuuksista voidaankin päättää hallita muilla tavoin)[12].

Vaikka yleisradiopalvelujen erityisluonne onkin otettava huomioon, on tiedostettava, että taajuuksien käyttäjien mahdollisuudet käydä kauppaa taajuuksilla ja käyttää taajuuksia joustavammin eivät ole velvollisuuksia vaan vaihtoehtoja. Voi myös olla tarpeellista arvioida uudelleen olettamusta, että yleishyödyllisenä palveluna televisio- ja radiolähetystoiminta edellyttää automaattisesti maanpäällisiä taajuuksia, sillä palvelujen yhdentymisen ja jakelukanavien monipuolistumisen myötä peittovaatimukset voidaan nykyisin yhä useammin täyttää muilla keinoin kuin maanpäällisillä langattomilla lähetyksillä. Tämä ei ole ristiriidassa yleisradiopalvelujen jakelun turvaamista koskevan tavoitteen kanssa, eikä se myöskään kyseenalaista muita yleisen edun mukaisia tavoitteita.

Kaupankäynnin kohteeksi otettavien taajuuksien suunniteltu määrä minimoisi taajuuksien hamstrauksen riskin, kun toiminnanharjoittajilla ei olisi voimavaroja tai kannustimia hankkia määräävää asemaa. Jos kilpailuun liittyviä ongelmia ilmenisi, kilpailulainsäädännössä tarjotaan periaatteessa riittävät ratkaisukeinot. Jos markkinoille pääsyn esteet johtuvat taajuuksien käyttöoikeuksiin liittyvistä tarpeettomista rajoituksista, asianmukainen korjaava toimenpide on kyseisten rajoitusten poistaminen.

5.3. Siirtymäkysymykset

Taajuusmarkkinoiden käyttöönoton odotetaan vaikuttavan olemassa olevien toimilupien arvoon (riippumatta siitä, voidaanko niillä käydä kauppaa) sekä niihin liittyviin investointeihin. Vaikutus saattaa kohdistua eri tavalla erilaisiin oikeudenhaltijoihin. Tämä vaikutus heijastaa kuitenkin joka tapauksessa olemassa olevia ja tulevia lupaehtoja sekä kilpailun astetta yhteisössä.

Hallinnoidessaan siirtymistä markkinalähtöiseen lähestymistapaan jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon oikeudenhaltijoiden oikeutetut edut ja samaan aikaan varmistettava kilpailulainsäädännön vaatimusten ja yhteisön oikeuden yleisten periaatteiden noudattaminen. Jotta vältettäisiin nykyisten oikeudenhaltijoiden rankaiseminen, saattaa esimerkiksi olla tarpeellista lisätä niiden vapautta käyttää oikeuksiaan ja poistaa tarpeettomat esteet oikeuksien käytöltä. Tämä olisi toteutettava asteittain ja syrjimättömästi sitä mukaa kun taajuuksien käyttöoikeuksien markkina-arvo kehittyy.

5.4. Taajuuksien käyttöoikeuksien määrittely

Eräät kaupattaviin oikeuksiin liittyvät näkökohdat olisi yhdenmukaistettava. Tällaisia ovat muun muassa yhteinen muoto (asiakirja tai ”saanto”) ja mahdollisesti aineellisoikeudelliset säännöt, joissa määritellään käyttäjien vapaus käyttää ja myydä oikeuksiaan. Tämä vähentäisi kaupankäyntikustannuksia, lisäisi markkinoiden avoimuutta ja parantaisi oikeusvarmuutta koko EU:n alueella. Lisäksi se yksinkertaistaisi omistusoikeuden siirtymistä ja kannustaisi tehokkaaseen käyttöön, mikä puolestaan helpottaisi laajamittaisia innovaatioita ja mittakaavaetujen saavuttamista.

5.5. Tietojen koordinointi

Taajuusmarkkinoiden toiminnan kannalta on olennaisen tärkeää, että luotettavia tietoja on helposti saatavilla. Nykyisin näitä tietoja säilytetään kansallisissa tietokannoissa, joissa käytetään eri formaatteja. Tulevaisuudessa ne olisi esitettävä koordinoidusti, jotta taajuuksien käyttöoikeuksien vertailu olisi helpompaa ja ostajat voisivat löytää mahdollisia myyjiä kaikkialta EU:sta. Siksi olisi kehitettävä yksi EU:n laajuinen verkkopalvelusivu, jonka kautta voi saada tietoja taajuuksien varaamisesta, myönnetyistä taajuuksien käyttöoikeuksista (kansalliset rekisterit), saatavilla olevista kaupattavista taajuuksista, joiden käyttöoikeuksia ei ole vielä myönnetty tai jotka tulevat kaupan tiettynä ajankohtana, sekä asiaa koskevista kansallisista laeista ja määräyksistä. Palvelusivun luomista voidaan helpottaa käyttämällä tai laajentamalla nykyisiä rakenteita, kuten Euroopan radioviestintätoimiston EFIS-tietokantaa.

5.6. Palvelu- ja teknologiariippumattomuus

Koska teknologiaa ja palveluja koskevat rajoitukset sopivat entistä huonommin yhteen palvelujen yhdentymisen kanssa, on tärkeää käsitellä sitä, kuinka kaupattavat oikeudet voidaan yhdistää joustavuuteen, eli taajuuden haltijan oikeutta käyttää taajuutta mihin tahansa palveluun sillä edellytyksellä, että tekniset vaatimukset täytetään.

Teknologiariippumattomuus on EU:n nykyiseen sääntelykehykseen ankkuroitu periaate. Taajuuksiin sovellettaessa se olisi määriteltävä siten, että rajoituksia on mahdollisimman vähän samalla kun varmistetaan, että häiriöihin puututaan asianmukaisesti. On kuitenkin ymmärrettävä, että joissain tapauksissa tarvittava häiriöiden hallinta asettaa rajoituksia, jotka käytännössä suosivat yhtä teknologiaa muiden kustannuksella. Palveluriippumattomuus tarkoittaa, että oikeudenhaltija itse päättää, minkä palvelun tarjoamiseen se käyttää taajuuden käyttöoikeuttaan. Niiden palvelujen rajoittaminen, joihin taajuutta voidaan käyttää, ei yleensä ole perusteltua taajuuksien teknisen hallinnan kannalta. ITU:n radio-ohjesäännössä on kuitenkin määritelty laajoja luokkia, joissa on määrätty rajat ylittävien häiriöiden välttämistä koskevia sääntöjä. Maanpäällisen sähköisen viestinnän alalla nämä luokat ovat nopeasti käymässä tarpeettomiksi.

Voi esiintyä tapauksia, joissa palvelujen rajoittamisen hyödyt voidaan osoittaa ja perustella (esim. palvelujen yhteentoimivuuden saavuttaminen). On myös olemassa esimerkkejä, joissa tällainen lähestymistapa on edistänyt onnistuneesti palvelumarkkinoiden kehittymistä ja kuluttajien kysynnän tyydyttämistä. Siksi olisikin määriteltävä perusteet sellaisten poikkeuksien määrittämiseksi, joissa palvelurajoitukset voivat olla perusteltuja taajuuksien käyttöoikeuksia myönnettäessä. Muissa tapauksissa yleisenä sääntönä olisi pidettävä palveluriippumattomuutta.

6. SEURAAVAT ASKELEET TAAJUUSMARKKINOIDEN PERUSTAMISEKSI

Tämän tiedonannon päätavoitteena on löytää EU:n tasolla poliittinen yhteisymmärrys yleisestä tavoitteesta perustaa taajuusmarkkinat vuoteen 2010 mennessä.

Tämän saavuttamiseksi komissio aikoo kehittää seuraavia taajuuskauppaan sovellettavan EU:n lähestymistavan keskeisiä tekijöitä:

Kaupattavuus

- oikeus käydä kauppaa taajuuksien yksittäisillä käyttöoikeuksilla määrätyillä taajuusalueilla sähköisiä viestintäpalveluja varten

- prosessin määrittely sitä varten, kuinka taajuuksia otetaan kaupankäynnin piiriin

- ensimmäisen taajuusvalikoiman määrittäminen

Teknologiariippumattomuus

- teknologiariippumattomuuden määritelmä, mahdollisimman väljien rajoitusten määrittely

Palveluriippumattomuus

- sellaisten palvelun tarjoamista koskevien erityisehtojen määrittely, jotka voidaan tulevaisuudessa liittää taajuusalueiden käyttöön

Taajuuksien käyttöoikeudet

- taajuuksien käyttöoikeuksien yhdenmukaistaminen; yhteinen muoto ja tiettyjen oikeuksiin liittyvien aineellisoikeudellisten näkökohtien yhteinen määrittely siten, että vahvistetaan käyttäjien vapaus käyttää oikeuksiaan ja käydä niillä kauppaa

Avoimuus

- mahdollisuus saada taajuusmarkkinoilla tarvittavia tietoja, mukaan luettuina tiedot taajuuksien varaamisesta ja myönnetyistä taajuuksien käyttöoikeuksista (kansalliset rekisterit); tietojen tarjoaminen yhdenmukaisella tavalla yhden EU:n laajuisen verkkopalvelusivun kautta

Erityisesti kaupattavuuteen, teknologiariippumattomuuteen ja palveluriippumattomuuteen liittyviä toimenpiteitä käsitellään vuoden 2006 puolivälissä alkavassa lainsäädäntökehyksen uudelleentarkastelussa. Lainsäädäntöprosessiin on liityttävä vaikutusarviointi ja aktiivinen vuoropuhelu jäsenvaltioiden kanssa sekä koordinointiprosessi, jossa voidaan käsitellä myös lainsäädäntöpuitteiden uudelleentarkastelun ulkopuolelle jääviä kysymyksiä. Tämä mahdollistaisi kaupankäynnin käytännön toteutuksen kehittämisen samalla kun vältettäisiin kustannuksia aiheuttavat viivästykset ja hajanaisuus lyhyellä aikavälillä. Komissio voi myös tarvittaessa antaa suosituksia. Edellä määriteltyjä keskeisiä kysymyksiä käsittelevät koordinointiryhmät olisi perustettava mahdollisimman pian. Koordinointi- ja lainsäädäntöprosessien tulisi olla vuorovaikutuksessa ja tukea toisiaan.

Edellä hahmoteltuun prosessiin liittyisivät järjestelmällisesti yksittäisiä ehdotuksia koskevat julkiset kuulemiset. Komissio aikoo raportoida saavutetusta edistyksestä radiotaajuuspolitiikkaa koskevassa vuosikertomuksessaan.

7. PÄÄTELMÄT

Taajuushallinnon uudistaminen EU:ssa siten, että taajuudet jaetaan markkinalähtöisen lähestymistavan mukaisesti, on merkittävä haaste. Tämä haaste on kuitenkin syytä ottaa vastaan, sillä taajuusmarkkinoiden toimiva käyttöönotto olisi

- hyödyllistä , koska se parantaisi Euroopan kilpailukykyä ja innovointimahdollisuuksia, vahvistaisi sisämarkkinoita ja monipuolistaisi asiakkaille tarjottavien palvelujen valikoimaa; lisäksi sillä olisi myönteinen vaikutus työllisyyteen ja ulkomaankauppaan;

- ajankohtaista ja välttämätöntä, koska taajuushallinto nykyisessä muodossaan on saavuttanut rajansa teknologian kehityksen, taajuuksien kysynnän kasvun ja liiketoimintamallien ja markkinoiden nopean muuttumisen myötä;

- toteutettavissa ehdotetussa määräajassa.

Komissio kehottaa Euroopan parlamenttia ja neuvostoa kannattamaan tässä tiedonannossa kuvattua lähestymistapaa.

[1] Tiedonannossa ”Uutta luotaava radiotaajuuspolitiikka Euroopan unionille: toinen vuosikertomus ” ,KOM(2005) 411, esitellään komission yleinen lähestymistapa aiheeseen.

[2] Tutkimus “Conditions and options in introducing secondary trading of radio spectrum in the European Community”,http://europa.eu.int/information_society/policy/radio_spectrum/ref_info/studies/index_en.htm

[3] http://rspg.groups.eu.int

[4] “Rethinking the European ICT agenda: Ten ICT breakthroughs for reaching Lisbon goals”

[5] Neuvoston päätöslauselma, annettu 10. joulukuuta 2004, ks. 15472/04 (presse 345).

[6] “The economic costs of spectrum misallocation ” , Jerry Ellig, toukokuu 2005, http://cadep.ufm.edu.gt/telecom/ingles/interior.asp?menu=lecturas

[7] Päätös N:o 676/2002/EY radiotaajuuspolitiikan sääntelyjärjestelmästä.

[8] Direktiivi 2002/21/EY (puitedirektiivi), direktiivi 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi).

[9] Radiotaajuuksien sääntely on tärkeä laitteiden sisämarkkinoita edistävä tekijä myös radio- ja telepäätelaitteista annetun direktiivin 1999/5/EY yhteydessä.

[10] EU:ssa nämä maat ovat Alankomaat, Italia, Itävalta, Portugali, Ruotsi, Slovakia, Slovenia, Tanska, Unkari ja Yhdistynyt kuningaskunta.

[11] Komissio on tietoinen siitä, että eräät jäsenvaltiot aikovat soveltaa markkinalähtöistä soveltamistapaa myös muihin taajuuksiin.

[12] Ks. tiedonanto ”Analogisista digitaalisiin radio- ja televisiolähetyksiin siirtymisen nopeuttamisesta”, KOM(2005) 204, ja siihen liittyvä komission yksiköiden valmisteluasiakirja, SEC(2005) 661, s. 10.