52005DC0329

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 18.7.2005

KOM(2005) 329 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO

TOIMENPITEISTÄ RÄJÄHTEIDEN, SYTYTTIMIEN, POMMINVALMISTUSTARVIKKEIDEN JA AMPUMA-ASEIDEN TURVALLISUUDEN LISÄÄMISEKSI

KOMISSION TIEDONANTO

TOIMENPITEISTÄ RÄJÄHTEIDEN, SYTYTTIMIEN, POMMINVALMISTUSTARVIKKEIDEN JA AMPUMA-ASEIDEN TURVALLISUUDEN LISÄÄMISEKSI

1. JOHDANTO

Viattomien kansalaisten vahingoittaminen räjähteiden avulla on yleisin keino, jota terroristit ovat käyttäneet kylvääkseen kauhua demokraattiseen, vapaaseen ja avoimeen yhteiskuntaan tottuneiden ihmisten mieliin. Lokakuussa 2003 kokoontunut oikeus- ja sisäasioiden neuvosto katsoi, ettei ollut tarpeen ottaa käyttöön räjähteiden varastointia ja kuljetusta koskevia uusia toimenpiteitä. Madridissa 11. maaliskuuta 2004 tehtyjen terrori-iskujen jälkeen EU:n jäsenvaltioiden keskuudessa alkoi kuitenkin muodostua yhteinen näkemys siitä, että olisi luotava yhdenmukaisempi järjestelmä, jonka avulla voitaisiin estää räjähteiden, sytyttimien, pomminvalmistustarvikkeiden ja ampuma-aseiden joutuminen terroristien käsiin. Maaliskuun 25. päivänä 2004 antamassaan julkilausumassa Eurooppa-neuvosto toteaa, ”että terroristijärjestöiltä ja -ryhmiltä on vietävä niiden toiminnan edellytykset”. Se toteaa, että ”erityisesti on parannettava turvallisuutta aseiden, räjähteiden, pommin rakentamiseen tarvittavan välineistön sekä terrori-iskujen toteuttamisen mahdollistavan tekniikan osalta”. Kesäkuussa 2004 hyväksytyssä tarkistetussa terrorismin torjuntaa koskevassa toimintasuunnitelmassa kehotetaan neuvostoa ja komissiota pohtimaan, millaisten toimenpiteiden avulla räjähteiden turvallisuutta voitaisiin lisätä (toimi 3.6.1).

Lokakuussa 2004 antamassaan tiedonannossa Terrori-iskujen ehkäiseminen, niihin varautuminen ja niihin reagoiminen[1] komissio ilmoitti aikovansa esittää tarvittaessa ehdotuksia, joiden tarkoituksena on varmistaa kansalaisten mahdollisimman korkea turvallisuus. Marraskuussa 2004 neuvosto vahvisti Haagin ohjelman vapauden, turvallisuuden ja oikeuden lujittamiseksi Euroopan unionissa , ja siinä se nimenomaisesti kehottaa komissiota tekemään ehdotuksia, joilla pyritään parantamaan räjähdysaineiden säilytyksen ja kuljetuksen turvallisuutta sekä varmistamaan teollisten ja kemiallisten lähtöaineiden jäljitettävyys . Komissio ottaa tämän toimeksiannon mielellään vastaan ja esittää ehdotuksensa tässä tiedonannossa.

Komissio katsoo, että räjähteiden ja ampuma-aseiden turvallisuuden parantaminen on kaikkien asianomaisten tahojen, erityisesti teollisuuden (mm. tuottajien, loppukäyttäjien, kuljettajien ja tutkijoiden) sekä jäsenvaltioiden ja Europolin tehtävä. Teollisuudessa näillä aineilla on omat käyttötarkoituksensa, mutta poliittisten päättäjien on varmistettava kansalaisten turvallisuus estämällä niiden väärinkäytön mahdollisuus tai ainakin pyrkimällä vähentämään väärinkäytön riskiä . Niin kuin räjähdysaineiden ja ampuma-aseiden valmistajat ovat aikoinaan ymmärtäneet turvallisuuden merkityksen ja tehneet siitä tuotteidensa vakio-ominaisuuden, samalla tavoin olisi nyt suhtauduttava sisäiseen turvallisuuteen. Komissio näkisi mielellään asianomaisten tahojen muuttavan suhtautumistapaansa niin, ettei enää pohdittaisi, pitäisikö asialle tehdä jotakin, vaan ryhdyttäisiin miettimään, miten turvallisuustavoitteet voitaisiin saavuttaa. Komissio onkin halukas aloittamaan yksityisen sektorin kanssa rakentavan vuoropuhelun , jonka tavoitteena olisi turvallisuusominaisuuksien parantaminen sekä aineosien että lopputuotteiden osalta koko tuotanto- ja toimitusketjun aikana (erityistä huomiota olisi kiinnitettävä varastointiin, kaupan pitämiseen, kuljetukseen ja jäljitettävyyteen). Suunnitellessaan keinoja varmistaa räjähteiden ja ampuma-aseiden turvallisuus komissio voi tukeutua kokemukseen, jota se on saanut muilta aloilta, esimerkiksi tutkiessaan jäljitettävyyttä elintarvikkeiden tuotanto- ja toimitusketjussa kuluttajien terveyden suojelemiseksi.

2. EU:N SUUNNITELMA RÄJÄHTEIDEN TURVALLISUUDEN PARANTAMISEKSI

Komission tarkoituksena on saattaa yhteen tärkeimmät asianomaiset tahot , joita ovat räjähteiden valmistajat ja kauppiaat, Europolin ja analyysikeskuksen ( Situation Center , SITCEN) asiantuntijat, jäsenvaltioiden kansalliset asiantuntijat sekä komissio ja neuvoston terrorismintorjuntaa käsittelevä työryhmä. Tältä pohjalta komissio harkitsee perustavansa asiantuntijaryhmän ( räjähteiden turvallisuutta käsittelevä asiantuntijaryhmä ), jonka tehtävänä olisi laatia ja esittää komissiolle EU:n suunnitelma räjähteiden ja ampuma-aseiden turvallisuuden parantamiseksi . Suunnitelmassa on varmistettava, että alalla toteutettavat julkiset ja yksityiset toimet täydentävät toisiaan, ja asetettava tarkoin määritellyt tavoitteet. Lisäksi on määriteltävä, miten suunnitelma on tarkoitus toteuttaa ja miten sen onnistumista arvioidaan. Asiantuntijaryhmä voisi arvioida räjähteiden ja ampuma-aseiden turvallisuuden parantamiseen liittyvillä aloilla esiintyviä tarpeita ja selvittää, millaisia havaitsemis- ja toimintakyvyn puutteita EU:ssa olisi korjattava, sekä analysoida toiminnasta aiheutuvat kustannukset.

3. RÄJÄHDYSAINEIDEN VARASTOINTI, KULJETUS JA JÄLJITETTÄVYYS

Haagin ohjelman mukaisesti tässä tiedonannossa käsitellään ensisijaisesti räjähdysaineiden varastointia, kuljetusta ja jäljitettävyyttä. Räjähdysaineiden varastointiin liittyvät turvajärjestelyt, jotka edellyttävät sekä fyysisiä keinoja että tehokkaita kirjanpito- ja tarkastusmenettelyjä , ovat olennaisen tärkeitä kun halutaan estää terroristeja saamasta käsiinsä laillisesti valmistettuja tuotteita joko varastamalla tai ottamalla ne muuhun kuin alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. Vaikka avoimuus on keskeinen tekijä, kun halutaan helpottaa tällaisten tuotteiden kuljetusten tarkastuksia, myös jäljitystekniikoista (kuten tunnistemerkinnöistä) on hyötyä räjähdysaineiden elinkaaren seuraamisessa sekä vaarallisten kuljetusten ja epäilyttävän hallussapidon paljastamisessa. Olisi myös tutkittava, voitaisiinko räjähdysaineiden myyjät velvoittaa raportoimaan epäilyttävistä liiketoimista. Sitä paitsi vaaralliset tuotteet, kuten räjähdysaineet ja kaikki pommeihin liittyvät tarvikkeet ja laitteet saattavat joutua kuljetuksen aikana joko suoran hyökkäyksen kohteeksi tai ne voidaan ohjata laittomasti väärään määränpäähän. Sen tähden turvajärjestelyjen ja jäljitettävyyden on oltava keskeisellä sijalla toimitusketjun kaikissa vaiheissa.

Terrorismintorjuntatoimien tulisi kohdistua kaikkiin mahdollisiin lähteisiin. Ongelmaa on kuitenkin tarpeen lähestyä laajalla rintamalla, sillä joidenkin räjähdysaineiden ja sytyttimien jäljitettävyyden parantaminen saattaisi ohjata terroristit käyttämään niiden sijasta muita, vielä vaikeammin jäljitettäviä välineitä tai aineita.

Suurimpien riskien tunnistamista voitaisiin merkittävästi edistää analysoimalla kattavasti erityyppisten räjähdysaineiden jäljitystekniikoita ja niiden onnistumisastetta . Olisi pyrittävä eri tavoin vähentämään riskiä siitä, että terroristit tai rikolliset käyttävät räjähdysaineita väärin. Toimien tulisi käsittää esimerkiksi kaupallisten räjähdysaineiden sääntely (mm. epäilyttävistä liiketoimista raportoiminen), räjähdysaineiden merkitseminen, turvallisuusvaatimusten tiukentaminen kuljetuksen ja varastoinnin yhteydessä, teknologian käyttö räjähdysaineiden havaitsemisessa, merkitsemisessä ja seurannassa sekä tietojenvaihto ja tutkintaan liittyvät tukitoimet. EU pyrkii joka suhteessa pitämään yllä molempia osapuolia hyödyttävät yhteistyösuhteet Yhdysvaltojen kanssa, mutta samalla sen on huolehdittava siitä, ettei niiden välille pääse muodostumaan teknologiakuilua erityisesti kauttakulkupisteissä käytettävien ilmaisinlaitteiden osalta.

Lisäksi on otettava huomioon, että ns. kotitekoiset räjähteet , joita valmistetaan helposti saatavilla olevista kemikaaleista, ovat yhtä varteenotettava uhka kuin kaupalliset räjähdysaineet, minkä vuoksi myös niiden havaitsemisen tehostamista olisi pidettävä ensisijaisena tavoitteena.

Suuren riskin muodostavat myös markkinoille tulevat sotilaskäytöstä poistetut räjähdysaineet . Koska sotilaskäyttöön tarkoitettuja räjähteitä ei yleensä ole merkitty, niitä voi olla vaikeampi havaita kuin siviilikäyttöön tarkoitettuja. Sotilaskäyttöön tarkoitettujen ylijäämäräjähteiden virallinen tai rinnakkaiskauppa ja järjestäytyneiden rikollisverkkojen osallistuminen niiden laittomaan siirtoon ovat näin ollen merkittävä huolenaihe, johon on puututtava tehokkaasti. Asiaa koskevassa Yhdistyneiden Kansakuntien raportissa[2] todetaan, että monet Itä-Euroopan maat ovat ilmaisseet olevansa huolissaan sotilaskäyttöön tarkoitettujen ylijäämäräjähteiden ja laitteiden laittomasta kaupasta, jonka lähteinä ovat entisen Neuvostoliiton ammusvarastot. Keski- ja Itä-Euroopan maissa on näet edelleen valtavia sotilasräjähdevarastoja. Ohjelmat niiden tuhoamiseksi ovat olemassa, mutta ne ovat tähän mennessä osoittautuneet varsin tehottomiksi, minkä vuoksi niitä on huomattavasti parannettava.

4. NYKYTILANNE / TOIMENPIDE-EHDOTUKSET

4.1. Lannoitteiden kauppa

Lannoiteasetuksen [3] 25–28 artiklassa esitetään joitakin ammoniumnitraattilannoitteisiin sovellettavia turvatoimia ja tarkastuksia sekä erityisiä testausvaatimuksia. Asetuksessa myös velvoitetaan valmistajat pitämään kirjaa tuotantopaikoista ja niiden toiminnanharjoittajista.

Komissio harkitsee tämän asetuksen muuttamista siten, että otettaisiin käyttöön vaatimukset, joiden nojalla ammoniumnitraattilannoitteita voisi myydä ainoastaan valtuutetuille henkilöille ja yksinomaan maatalouden käyttötarkoituksiin. Lisäksi voitaisiin tarkastella ehdotusta, jonka mukaan tällaisia aineita myyvät yritykset olisi velvoitettava ilmoittamaan lainvalvontaviranomaisille kaikista epäilyttävistä liiketoimista. Jäsenvaltioita olisi kannustettava toteuttamaan vastaavia toimenpiteitä myös sellaisten lannoitteiden osalta, jotka eivät kuulu asetuksen soveltamisalaan.

4.2. Räjähdysaineiden varastointi

Räjähdysaineiden varastoinnista säädetään ns. Seveso II -direktiivissä [4]. Direktiiviä ei sovelleta varsinaisesti räjähdysaineisiin vaan tuotantolaitoksiin, joissa on suuria määriä vaarallisia aineita. Direktiivin tarkoituksena on lähinnä varmistaa tuotantolaitosten toiminnan turvallisuus (eli estää onnettomuudet tai ainakin lieventää niiden seurauksia) eikä niinkään estää valmistettavien tuotteiden käyttö yleisen järjestyksen vastaisiin tarkoituksiin. Direktiivissä ei vaadita turvallisuusanalyysejä eikä siinä edellytetä ylimääräisiä turvatoimia sellaisilta tuotantolaitoksilta, jotka ovat erityisen alttiita terrori-iskuille tai suorastaan potentiaalisia iskujen kohteita. On kuitenkin huomattava, että kaikki vaatimukset, joiden tarkoituksena on lieventää onnettomuuksien seurauksia, ja erityisesti pelastussuunnitelmien laatiminen etukäteen edesauttavat osaltaan myös varautumista Seveso-luokan tuotantolaitoksiin kohdistuvien terrori-iskujen seurauksiin. Sitä paitsi osa riskienarviointia varten tarvittavista tiedoista on jo saatavilla turvallisuusraporttien ansiosta.

Komissio käsittelee turvallisuuskysymyksiä, jotka koskevat Seveso II -direktiivin soveltamisalaan kuuluvia laitoksia eli laitoksia, joissa on vaarallisia aineita kuten räjähdysaineita tai ammoniumnitraattia. Tätä varten se mm. analysoi mahdollisten tahallisten tuhotekojen tai tarkoituksellisesti aiheutettujen suuronnettomuuksien seurauksia ja keinoja ehkäistä niitä. Vaarallisten tuotantolaitosten suojelua tahallisilta tuhoteoilta käsiteltiin Budapestissa 28.–29. huhtikuuta 2005 järjestetyssä workshopissa, jonka tulokset ovat saatavilla komission verkkosivustolla osoitteessa:

http://europa.eu.int:8082/comm/environment/seveso/conf_events.htm

Seveso II -direktiiviä sovelletaan lähinnä kemian ja petrokemian tehtaisiin, joissa käsitellään valtavia määriä kemikaaleja. Direktiivissä ei tehdä eroa ns. tavallisten vaarallisten aineiden ja sellaisten vaarallisten aineiden välillä, joiden väärinkäyttö voi aiheuttaa runsaasti ihmisuhreja tai laajaa tuhoa. Säännöksiä, jotka tähtäävät tällaisen vaikutuksiltaan erityisen suuren riskin lieventämiseen, olisi sen vuoksi sovellettava erityisesti tällaisiin potentiaalisesti erittäin suurta tuhoa aiheuttaviin aineisiin kuten räjähteisiin.

Komissio esittää jäsenvaltioille suosituksia, joiden mukaan niiden tulisi tehdä aloitteita kaikkien tällaisia erityisen vaarallisia aineita käsittelevien tai niistä vastuussa olevien yritysten ja henkilöiden turvallisuuden parantamiseksi. Turvallisuutta voidaan lisätä laatimalla ja panemalla täytäntöön turvallisuussuunnitelmia, jotka voisivat sisältää komission esiin ottamia näkökohtia.

4.3. Räjähteiden ja muiden vaarallisten aineiden kuljetus

EU:n jäsenvaltioiden oli määrä muuttaa vaarallisten aineiden maantie- ja rautatiekuljetuksia koskevia kansallisia turvallisuusvaatimuksia 1. heinäkuuta 2005 mennessä. Useimmissa jäsenvaltioissa on kuitenkin annettu erityisiä määräyksiä tiettyihin luokkiin kuuluvien vaarallisten aineiden valvonnasta. Eri alojen teollisuusjärjestöt ovat laatineet kutakin alaa varten suuntaviivat vaarallisten aineiden kuljetusten turvamääräyksistä. Komissio on antanut tukensa tälle työlle, ja suuntaviivat valmistuivat huhtikuussa 2005. Vuoropuhelu teollisuuden edustajien kanssa on keskeinen tekijä pyrittäessä parantamaan räjähdysaineiden kuljetusten turvallisuutta, koska teollisuus voi parantaa kuljetusten turvallisuutta suuntaviivoja tiukentamalla.

Parantaakseen räjähdysaineiden valtioiden rajat ylittävien kuljetusten turvallisuutta komissio hyväksyi huhtikuussa 2004 säännöt, jotka edellyttävät jäsenvaltioiden välillä tapahtuvien räjähdystarvikkeiden kuljetusten turvatarkastusten tiukentamista. Tarkastuksista määrätään komission päätöksessä 2004/377/EY, jossa edellytetään vaadittujen tietojen toimittamista yhdenmukaisessa muodossa ja määrätään tällaisten valtioiden rajat ylittävien kuljetusten yhteydessä noudatettavista menettelyistä.

Tiukentamalla jäsenvaltioiden välisten räjähdysainekuljetusten tarkastuksia voidaan toivottavasti helpottaa räjähdysaineiden jäljittämistä ja varmistaa, että kansalliset viranomaiset ovat hyväksyneet niiden kuljetuksen. Kuljetusta koskevaan asiakirjaan on merkittävä myös tiedot siitä, mitkä yritykset tai organisaatiot käsittelevät minkäkintyyppisiä räjähdysaineita, sekä räjähdysaineiden kuljetusreitti ja kaikkien niiden jäsenvaltioiden hyväksyntä, joiden alueen kautta räjähdysaineita kuljetetaan. Tällä tavoin räjähdysaineiden jäljittämisen pitäisi olla helpompaa, kun niitä kuljetetaan valmistajalta käyttäjälle.

Toteuttaakseen terrorismin torjuntaa koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa vahvistetut tavoitteet (ks. 4.2 kohta) komissio on ryhtynyt laatimaan toimitusketjun turvallisuuteen tähtääviä toimia, joilla täydennetään voimassa olevaa lainsäädäntöä kuljetusten turvallisuuteen liittyvillä aloilla (lento- ja meriliikenteen sekä satamien turvallisuus) ja parannetaan maakuljetusten turvallisuutta .

Toiminnan keskeisenä tavoitteena on kehittää aloitteita ja sekä lainsäädäntöön perustuvia että käytännön turvatoimia, joiden avulla yritykset voivat parantaa turvallisuustietoisuutta EU:n kansallisissa toimitusketjuissa aiheuttamatta tarpeettomia esteitä kaupankäynnille ja ehkäisemällä näin mahdollisia terroristiuhkia.

Toimitusketjujen turvallisuuden varmistaminen on jatkuva prosessi. Kun turvallisuusajattelusta tulee osa päivittäistä rutiinia (tietoisuutta) EU:n alueella toteutettavissa kuljetuksissa, se parantaa samalla osaltaan yritysten toiminnan laatua ja niiden kykyä selviytyä onnettomuuksien seurauksista. Kansainvälisessä kaupankäynnissä kuljetusten turvallisuusajattelun kehittyminen edellyttää vastavuoroista toimintaa.

4.3.1. Räjähdysaineiden ja ampuma-aseiden havaitseminen lentokentillä

Syyskuun 11. päivän terrori-iskujen ja muiden lentokoneisiin liittyvien tapausten vuoksi lentoturvallisuutta on parannettu. Yhteisistä siviili-ilmailun turvaamista koskevista säännöistä annetussa puiteasetuksessa (EY) N:o 2320/2002 määrätään, että ampuma-aseet ja räjähdysaineet ovat kiellettyjä esineitä ja vaaditaan, että kaikki matkustajat ja heidän matkatavaransa (sekä ruumaan menevät että käsimatkatavarat) tarkastetaan hyväksytyin menetelmin. Komissio suorittaa tarkastuksia varmistaakseen muun muassa, että näitä vaatimuksia noudatetaan.

Komissio valmistelee parhaillaan ilmailuturvallisuuskomitean (AVSEC) avulla toimia, joiden tarkoituksena on valvoa jäsenvaltioiden lentoasemilla käytettävien ilmaisinlaitetyyppien teknisten eritelmien ja suorituskykyvaatimusten täytäntöönpanoa.

4.4. Räjähdysaineiden tuotanto, kauppa ja jäljitettävyys

Siviilikäyttöön tarkoitettujen räjähdystarvikkeiden markkinoille saattamista ja valvontaa koskevien säännösten yhdenmukaistamisesta 5 päivänä huhtikuuta 1993 annetussa neuvoston direktiivissä 93/15/ETY[5] määritellään (esimerkiksi avolouhoksilla tai raivaustöissä käyttöä varten) ne olennaiset vaatimukset, jotka räjähdystarvikkeiden on täytettävä vaatimustenmukaisuuskokeissa, jotta niiden vapaan liikkuvuuden edellytykset täyttyvät ilman, että turvallisuuden ja käyttövarmuuden ihanteellisia tasoja alennetaan. Direktiivissä säädetään myös räjähdysaineiden ja ammusten kuljetusten valvonnasta. Koska tämä lainsäädäntö on terrorismin riskin lisäännyttyä selvästi riittämätön, komissio on aloittanut teollisuuden edustajien kanssa vuoropuhelun turvallisuuskysymyksistä. Useilla eri aloilla voitaisiin harkita uusien käytäntöjen omaksumista: räjähdysaineet ja sytyttimet voitaisiin merkitä, varastoinnin ja kuljetusten turvallisuutta parantaa ja epäilyttävistä liiketoimista ilmoittamista tehostaa.

Kun räjähdysaineita löytyy, tutkijoiden on voitava selvittää niiden alkuperä. Esimerkiksi Sveitsin lainsäädäntö on tältä osin hyvin tiukka; siinä vaaditaan, että räjähdysaineet on merkittävä ennen kuin ne voidaan päästää myyntiin. Merkittyjen räjähdysaine-erien tunnistamisprosentti ei kuitenkaan ole ollut siellä merkittävästi suurempi kuin merkitsemättömien erien tunnistamisprosentti.

Komissio ehdottaa, että arvioitaisiin, olisiko kustannustehokasta merkitä räjähdysaineet sähkömagneettisella koodilla.

4.5. Räjähdysaineiden havaitseminen

Räjähdysaineita voidaan löytää monilla eri menetelmillä (esimerkiksi röntgenlaitteiden tai pommikoirien avulla tai sen ansiosta, että ne on merkitty jollakin hitaasti haihtuvalla kemikaalilla). Mikään näistä menetelmistä ei yksinään riitä räjähdysaineiden paljastamiseen, vaan aina on käytettävä useita menetelmiä yhdessä. Räjähdysaineiden havaitsemista voitaisiin kuitenkin helpottaa määräämällä, että kaikki räjähdysaineet on merkittävä EU:n alueella samalla aineella, niin että ilmaisinlaitteilla voitaisiin keskittyä etsimään vain kyseistä ainetta. Koska markkinoilla on kuitenkin myös EU:n ulkopuolella valmistettuja räjähdysaineita, ilmaisinlaitteilla on edelleen pystyttävä havaitsemaan paitsi muita merkintäaineita myös merkitsemättömiä räjähdysaineita.

On käynnistetty laajoja tutkimusohjelmia, joissa selvitetään mahdollisuuksia hyödyntää räjähdysaineiden etsimisessä elektronisia tekoneniä ja muita menetelmiä. Euroopan komission NOSE II -ohjelman ( second network of excellence on artificial olfactory sensing ) ansiosta on jo perustettu alan asiantuntijaverkosto. Ensimmäiseksi olisi kuitenkin tehtävä laaja selvitys nykyisistä havaitsemismenetelmistä ja arvioitava täsmällisesti niiden suorituskykyä sekä kunkin räjähdetyypin havaitsemiseen käytettyä aikaa ja siitä aiheutuvia kustannuksia. Näin voitaisiin paljastaa teknologiakuilut ja ottaa ne huomioon tutkimusohjelmissa. Olisi myös arvioitava perusteellisesti parhaat laitteistoyhdistelmät, koska räjähdysaineita on mahdotonta havaita vain yhteen tunnistusmenetelmään perustuvien laitteiden avulla.

Komissio käynnistää havaitsemismenetelmiä koskevan yhdennetyn analyysin. Sen avulla voidaan luoda vankka pohja alaa koskeville lainsäädäntöaloitteille. Tällä välin komissio suosittaa, että toteutetaan tarvittavat toimenpiteet, jotta ilmaisinlaitteet voidaan ottaa pakollisina käyttöön tietyissä strategisissa paikoissa (kuten lentoasemilla).

4.6. Sytyttimet

Koska sytyttimet ovat pieniä, niitä on helppo varastaa mutta toisaalta vaikea havaita. Turvallisuusketjua voitaisiinkin huomattavasti parantaa tekemällä sytyttimistä helpommin havaittavia. Komission yhteinen tutkimuskeskus voisi tutkia lähemmin eräitä tällaisia keinoja. Yhteisen tutkimuskeskuksen saavuttamien tulosten perusteella komissio voisi ehdottaa neuvoston direktiivin 93/15/ETY muuttamista siten, että jonkinlainen merkintä, merkintäaine tai laite tehtäisiin pakolliseksi.

4.7. Räjähdysaineita koskeva lainvalvontayhteistyö

Omatekoisten ja epätavanomaisten pommien havaitsemiseen sekä niiden vaarattomaksi tekemiseen tarvitaan henkilöresursseja, menetelmiä ja välineitä, joihin liittyvää valmiusvajetta EU:ssa on syytä tarkastella perusteellisesti ja selvittää keinoja sen korjaamiseen. Komissio on kerännyt jäsenvaltioilta tähän liittyviä tietoja kyselylomakkeella, jonka se esitti neuvostolle vuonna 2004. Tulosten analyysin perusteella mahdolliset valmiusvajeet voitaisiin ratkaista eri keinoin, muun muassa suuntaamalla tutkimusta tietyille aloille ja kehittämällä rakenteita, joiden avulla jäsenvaltiot voivat osoittaa solidaarisuutta esimerkiksi toteuttamalla keskinäistä apua koskevia aloitteita kahden- tai monenväliseltä pohjalta.

4.7.1. Europolin pommitietokanta

Europol hallinnoi tätä nykyä EU:n tietokantaa, johon kootaan tiedot terroristien ja rikollisjärjestöjen käyttämistä pommityypeistä. EU:n jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisilla ja erityisesti pommien purkamisesta vastaavilla yksiköillä on oltava ympärivuorokautinen pääsy räjähteitä, pommeja ja niiden osia koskeviin tietoihin, jotta niitä voidaan vaihtaa välittömästi kun terrori-iskuja tapahtuu tai niitä koskevia uhkauksia esitetään.

Europol selvittää jo mahdollisuuksia perustaa keskitetty tietojärjestelmä, johon koottaisiin tietoja pommeista, esimerkiksi tekstejä sekä atk- ja multimediatallenteita kuten kuvia pommien valmistuksessa käytetyistä elektronisista osista ja sähköpiireistä.

Tietojenvaihto Europolin tietokannan välityksellä on erityisen tärkeää kotitekoisten pommien tutkimisessa, ja verkosto voisi olla erinomainen apuväline, jonka avulla voitaisiin laatia luettelo kotitekoisista pommeista ja arvioida niiden vaikutuksia.

Europolin olisi edistettävä terroristien käyttämiä pommeja koskevan tietokantansa käyttöä jäsenvaltioiden toimivaltaisissa yksiköissä ja komissiossa laatimalla puolivuosittain raportti jäsenvaltioiden tietokantaan syöttämistä tiedoista.

4.7.2. Jäsenvaltioiden valmiuksien kartoitus

Komissio esitti vuonna 2004 neuvostolle kyselylomakkeen, jonka tarkoituksena oli arvioida jäsenvaltioiden valmiuksia ja niiden pomminpurkuyksiköiden tulevaa yhteistyötä. Kyselyyn saatujen vastausten perusteella on ollut helpompi arvioida henkilöresursseihin, tekniikkaan ja välineisiin liittyviä jäsenvaltioiden valmiuksia havaita ja tehdä vaarattomaksi omatekoisia ja epätavanomaisia pommeja. Kartoituksessa arvioitiin myös rikostutkinnan valmiuksia selvittää pommi-iskuja. Kyseessä on ensimmäinen vaihe luotaessa suurten terrori-iskujen varalta perustettavaa jäsenvaltioiden yhteistä solidaarisuusmekanismia.

4.7.3. Pomminpurkuryhmien yhteistyöverkosto

Valmiuksien arvioinnin perusteella olisi harkittava jäsenvaltioiden pomminpurkuryhmien verkoston perustamista muilla aloilla toteutettujen vastaavien toimien mukaisesti (mm. julkisuuden henkilöiden suojeluverkosto). Verkoston avulla voitaisiin vaihtaa avoimesti ja tehokkaasti tietoja menetelmistä ja operatiivisista taktiikoista. Lisäksi verkoston ensisijaisena tavoitteena tulisi olla havaitsemisvalmiuksien parantaminen.

Komissio valmistelee parhaillaan pomminpurkuryhmien verkoston perustamista jäsenvaltioille lähetettyyn kyselyyn saatujen vastausten pohjalta.

4.7.4. Kotitekoisten pommien rikostutkintaa käsittelevä verkosto

Edellä ehdotettu pomminpurkuryhmien verkosto voisi myöhemmässä vaiheessa laajentaa valmiuksiaan kotitekoisten pommien rikostutkintaa koskevien tietojen vaihtoon. Verkoston perustaminen voisi olla ensimmäinen askel, jonka pohjalta voitaisiin kehittää yhteinen strategia tämän alan rikostutkintaa ja muita tutkimustoimia koskevaa politiikkaa ja menetelmien yhdenmukaistamista varten.

4.8. Tutkimus ja teknologian kehittäminen

Tutkimuksen ja teknologian kehittämisen avulla voidaan vähentää ampuma-aseiden ja räjähteiden valmistukseen, kuljetukseen ja varastointiin sekä pomminvalmistustarvikkeisiin ja -menetelmiin liittyviä riskejä, joita hyödyntämällä terroristit voivat toteuttaa iskujaan. Tutkimustoimien avulla voidaan myös parantaa räjähdysaineiden havaitsemis-, merkintä- ja jäljitysjärjestelmiä.

Parhaillaan on käynnissä kolmivuotinen valmistelutoimi (2004–2006), jonka tarkoituksena on luoda edellytykset Euroopan tieteellisten, teknologisten ja teollisten valmiuksien parantamiselle ja valmistaa maaperää täysimittaisen Euroopan turvallisuustutkimusohjelman käynnistämiselle vuonna 2007. Valmistelutoimi käsittää viisi ensisijaista tutkimusalaa, joista yksi on terrorismintorjunta.

Valmistelutoimen perusteella aloitettavan monivuotisen Euroopan turvallisuustutkimusohjelman tehtävänä olisi turvallisuuteen liittyvän teknologiatutkimuksen suorittaminen loppukäyttäjien tarpeet huomioon ottaen. Komissio on käynnistänyt tutkimuksen ja teknologian kehittämisen seitsemännen puiteohjelman yhteydessä ehdotuspyynnön, joka koskee turvallisuusjärjestelmien ja erityisesti pomminilmaisimien parantamista nanoteknologiaan perustuvien menetelmien avulla.

4.9. Ampuma-aseita koskeva lainvalvontayhteistyö

Laittomien ampuma-aseiden torjuntaan liittyvän lainvalvontayhteistyön parantamiseksi on käynnistetty useita aloitteita, joista saadaan toivon mukaan tuloksia jo vuonna 2005. Europol tarjoaa terrorismintorjuntayksikkönsä toteuttaman aseiden levittämisen estämiseen tähtäävän ohjelman yhteydessä operatiivista tukea jäsenvaltioiden rikostutkintatoimille. Lisäksi se tarjoaa strategiapalveluita. Europol laatii parhaillaan toteutettavuustutkimusta ampuma-aseiden laittoman kaupan estämisestä. Tulosten perusteella päätetään, voidaanko laittomia ampuma-aseita koskeva selvitys aloittaa jo vuonna 2005. Lisäksi Europolin vuoden 2005 työohjelmaan sisältyy laittomien ampuma-aseiden jäljittämisvalmiuksien kehittäminen EU:ssa.

Voitaisiin harkita säädöksen antamista yhteisistä säännöistä, joiden mukaan olisi raportoitava rikosten tekemiseen käytetyistä takavarikoiduista tai menetetyiksi tuomituista ampuma-aseista tai ampuma-aseista, jotka on ohjattu väärään käyttötarkoitukseen tai varastettu tai jotka ovat kadonneet. Tämä helpottaisi tutkimusten yhteydessä tapahtuvaa tietojenvaihtoa ja loisi yhteisen pohjan tietojen analysointia varten.

4.10. Ampuma-aseet – Tuonti- ja vientilupajärjestelmä ja muut YK:n pöytäkirjan täytäntöönpanoon liittyvät näkökohdat

Komissio aikoo esittää ehdotuksen neuvoston asetukseksi ampuma-aseiden tuonti- ja vientilupajärjestelmästä vuoteen 2007 mennessä kuultuaan ensin jäsenvaltioita ja eri sidosryhmiä.

Asetuksen tarkoituksena on YK:n yleissopimukseen liitetyn, ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden laittoman valmistuksen ja laittoman kaupan torjuntaa koskevan lisäpöytäkirjan 10 artiklan saattaminen osaksi yhteisön lainsäädäntöä. Koska tämä ns. tuliasepöytäkirja kattaa useita eri tekijöitä, kuten tullin, kaupan, räjähteet, sisämarkkinat ja ulkosuhteet, ehdotuksessa otetaan tarvittaessa huomioon kaikki nämä tekijät.

Komissio aikoo myös ehdottaa vuonna 2005 aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta annetun direktiivin 91/477[6] teknistä mukauttamista, jotta siihen voidaan sisällyttää yhteisön sisäisiin asekuljetuksiin sovellettavat pöytäkirjan määräykset, ja etenkin pöytäkirjan 10 artiklan määräykset, jossa vahvistetaan ampuma-aseiden vienti-, tuonti- ja kauttakulkulisenssejä sekä hyväksyntäjärjestelmiä koskevat yleiset vaatimukset. Toimiva vienti/tuontilisenssijärjestelmä on merkittävä väline, jonka avulla voidaan valvoa ja seurata ampuma-aseiden tuontia ja vientiä EU:n alueelle ja sieltä kolmansin maihin ja tukea siten terrorismin ehkäisemis- ja tutkintatoimia.

Tuonti/vientijärjestelmän parantaminen on kuitenkin vain yksi osatekijä ampuma-aseiden laittoman kaupan ehkäisemisessä ja se on nähtävä osana tehokasta rajavalvontaa sekä näihin kysymyksiin liittyvää aktiivista naapuruuspolitiikkaa.

[1] KOM(2004) 698 lopullinen, 20.10.2004.

[2] The United Nations Report on Illicit Manufacturing of and trafficking in explosives by criminals and their use for criminal purposes (23.1.2002); E/CN.15/2002/9/Add.1.

[3] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2003/2003, annettu 13 päivänä lokakuuta 2003, lannoitteista.

[4] Vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta annettu neuvoston direktiivi 96/82/EY, EYVL L 10, 14.1.1997.

[5] EYVL L 121, 15.5.1993.

[6] Neuvoston direktiivi, annettu 18 päivänä kesäkuuta 1991, aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta (91/477/ETY).