52005DC0107

Bryssel 7.6.2005

KOM(2005) 107 lopullinen

VALTIONTUEN TOIMINTASUUNNITELMA

Valtiontukien vähentäminen ja tarkempi kohdentaminen: suunnitelma valtiontuen uudistamiseksi vuosina 2005–2009 (Mietintö) (komission esittämä) {SEC(2005) 795}

Johdanto 3

I. Valtiontukipolitiikan nykyaikaistaminen kasvua ja työllisyyttä koskevan Lissabonin strategian yhteydessä 3

I.1. Valtiontukipolitiikan perusteet: miksi valtiontukipolitiikkaa tarvitaan EU:ssa? 3

I.2. Yhteisön valtiontukipolitiikan uudet haasteet 5

I.3. Uusiin haasteisiin vastaaminen 5

II. Painopistealueisiin keskittyminen 9

II.1. Innovaatioiden ja tutkimuksen ja kehityksen tukeminen osaamisyhteiskunnan vahvistamiseksi 9

II.2. Liiketoimintaympäristön parantaminen ja yrittäjyyden tukeminen 10

II.3. Investoinnit inhimilliseen pääomaan 10

II.4. Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät korkealaatuiset palvelut 11

II.5. Priorisoinnin kehittäminen yksinkertaistamalla ja kodifioimalla lainsäädäntöä 11

II.6. Aluetukipolitiikan tarkentaminen 12

II.7. Ympäristön kannalta kestävän tulevaisuuden tukeminen 13

II.8. Nykyaikaisten liikenne- ja energiainfrastruktuurien ja tieto- ja viestintäteknologisten infrastruktuurien luominen 13

III. Valtiontukikäytäntöjen ja -menettelyjen nykyaikaistaminen 13

III.1. Hallintotapojen parantaminen – vastuunjako jäsenvaltioiden kanssa 13

III.2. Byrokratian vähentäminen ja täytäntöönpanon ja valvonnan tarkentaminen 14

III.3. Menettelysääntöjen mukauttaminen laajentuneen Euroopan unionin tarpeisiin 16

III.4. Muiden asiakirjojen perusteellinen tarkistus 17

III.5. Uusien menettelytapojen luominen ja arvioiminen 18

JOHDANTO

1. Ajankohtaiset haasteet edellyttävät valtiontukipolitiikan perusteellista uudistamista . Komission on yhdistettävä voimansa jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa valtiontukisääntöjen kehittämiseksi niin, että ne edistävät paremmin kestävää kehitystä, kilpailukykyä, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta ja ympäristönsuojelua.

2. Tämä toimintasuunnitelma esitetään mietinnön muodossa, jossa esitellään viitteellinen aikataulu valtiontuen uudistamiseksi vuosina 2005–2009. Komissio panee suunnitelman täytäntöön yhteistyössä jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa.

3. Komission yksiköille voi lähettää huomautuksia toimintasuunnitelmasta 15. syyskuuta 2005 saakka. Sidosryhmät otetaan lisäksi mukaan konkreettisten ehdotusten laatimiseen.

4. Huomautuksiin on liitettävä viite ” State aid reform ” . Huomautukset voi lähettää joko sähköpostitse osoitteeseen STATEAIDGREFFE@CEC.EU.INT tai postitse seuraavaan osoitteeseen:

Kilpailun pääosastoValtiontukirekisteriSPA 3, toimisto 6/5B-1049 BrusselsBelgia.

1. VALTIONTUKIPOLITIIKAN NYKYAIKAISTAMINEN KASVUA JA TYÖLLISYYTTÄ KOSKEVAN LISSABONIN STRATEGIAN YHTEYDESSÄ

1.1. Valtiontukipolitiikan perusteet: miksi valtiontukipolitiikkaa tarvitaan EU:ssa?

5. Rooman sopimuksen allekirjoittamisesta vuonna 1957 lähtien valtiontukipolitiikka on muodostanut olennaisen osan kilpailupolitiikkaa, ja Euroopan komissio on ollut vastuussa siitä, että jäsenvaltioiden myöntämät tuet eivät vääristä kohtuuttomasti kilpailua.

6. Kilpailupolitiikka perustuu ajatukseen, että markkinatalous luo parhaat edellytykset nostaa elintasoa Euroopan unionissa kansalaisten hyväksi, joka on yksi EU:sta tehdyn sopimuksen keskeisistä tavoitteista. Toimivia markkinoita tarvitaan, jotta kuluttajille voidaan tarjota heidän haluamiaan tuotteita edulliseen hintaan. Lisäksi kilpailua tarvitaan Euroopan talouden kilpailukyvyn parantamiseksi, sillä kilpailu luo tehokkaita ja innovatiivisia yrityksiä suosivan toimintaympäristön.

7. Valtiontukea on valvottava, jotta voidaan varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille Euroopan yhtenäismarkkinoilla toimiville yrityksille riippumatta siitä, missä jäsenvaltiossa niiden kotipaikka on. Erityistä huomiota on kiinnitettävä niihin valtiontukitoimenpiteisiin, joilla annetaan perusteettomia ja valikoivia etuja joillekin yrityksille ja estetään tai hidastetaan markkinavoimien toimintaa, jolloin kilpailukykyisimmät yritykset eivät välttämättä menesty parhaiten. Tämä puolestaan heikentää koko Euroopan kilpailukykyä. Lisäksi se voi johtaa markkinavoiman kasautumiseen tietyille yrityksille esimerkiksi silloin, kun ilman valtiontukea jääneiden yritysten (kuten ulkomaisten yritysten) on vähennettävä läsnäoloaan markkinoilla tai kun valtiontukea käytetään estämään markkinoille pääsy. Tällaisesta kilpailun vääristymisestä voi olla kuluttajille haittaa siten, että hinnat nousevat, laatu huononee tai innovatiivisuus vähenee.

8. On myös tärkeä huomata, että valtiontuki ei ole ilmaista . Valtiontuki ei ole myöskään automaattinen ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Loppujen lopuksi veronmaksajat rahoittavat valtiontuen, johon liittyy myös vaihtoehtoiskustannuksia. Tuen antaminen yrityksille tarkoittaa sitä, että muiden toimintalohkojen rahoitus vähenee. Valtion varat ovat rajalliset, ja niitä tarvitaan moniin tärkeisiin tehtäviin, kuten koulutukseen, terveydenhoitoon, kansalliseen turvallisuuteen ja sosiaaliturvaan. Sen tähden jäsenvaltioiden on tehtävä valinnat avoimesti ja asetettava toiminnalle ensisijaiset tavoitteet.

9. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 artiklassa kielletään jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Perustamissopimuksen nojalla komission tehtävänä on valvoa jäsenvaltioiden ehdottamia ja olemassa olevia valtiontukitoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että ne eivät vääristä kilpailua tai kauppaa yhteisön sisällä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Komission velvollisuutena on huolehtia siitä, että tasapuoliset toimintaedellytykset säilyvät jäsenvaltioiden välillä riippumatta resurssieroista ja erilaisista käytännöistä valtion osallistumisessa markkinoiden toimintaan.

10. Perustamissopimuksessa myönnetään poikkeuksia valtiontukikiellosta, jos ehdotettu tukiohjelma vaikuttaa myönteisesti koko Euroopan unioniin. Valtiontuen voidaan katsoa olevan perustamissopimuksen mukaista, jos se täyttää selkeästi määritetyt yhteisen edun mukaiset tavoitteet eikä vääristä yhteisön sisäistä kilpailua ja kauppaa yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Valtiontukitoimenpiteitä voidaan toisinaan hyödyntää yhteisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamisessa. Niillä voidaan korjata markkinahäiriöitä, parantaa markkinoiden toimintaa ja tehostaa Euroopan kilpailukykyä. Riippumatta markkinahäiriöiden korjaamisesta niillä voidaan myös edistää esimerkiksi sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta, kestävää kehitystä ja kulttuurin monimuotoisuutta.

11. Valtiontukeen olisi kuitenkin turvauduttava vain silloin, kun se on sopiva keino tarkasti määritellyn tavoitteen saavuttamiseksi, kun sillä luodaan asianmukaiset kannustimet, kun se on oikeasuhteista ja kun sen kilpailua vääristävä vaikutus on mahdollisimman vähäinen. Sen tähden arvioitaessa valtiontuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille tärkeintä on tasapainottaa keskenään tuen haitalliset vaikutukset kilpailuun ja sen myönteiset vaikutukset yhteisen edun kannalta.

12. Vaikka horisontaaliset valtiontukisäännöt kattavat periaatteessa kaikki alat, eräillä aloilla on omat, tarkat sääntönsä. Maatalouden, kalastuksen, kivihiiliteollisuuden ja liikennealan erityispiirteiden vuoksi kyseisillä aloilla sovelletaan erityisiä sääntöjä. Vaikka toimintasuunnitelmassa esitettyjä periaatteita olisi sovellettava kaikkiin aloihin, siinä ei käsitellä mainittuja aloja koskevien sääntöjen uudistamista. Lisäksi on otettava huomioon Euratomin perustamissopimuksen tavoitteet sekä velvoitteet Maailman kauppajärjestöä kohtaan.

1.2. Yhteisön valtiontukipolitiikan uudet haasteet

13. Valtiontukipolitiikkaan kohdistuu tällä hetkellä uusia haasteita, jotka edellyttävät toimintaa. Marraskuussa 2004 kokoontunut Eurooppa-neuvosto korosti tarvetta vauhdittaa Lissabonin strategiaa . Komission tiedonannossa kevään 2005 Eurooppa-neuvostolle ’ Kasvua ja työtä Euroopan tulevaisuuden hyväksi. Uusi alku Lissabonin strategialle ’ on jo esitelty uusi Lissabonin toimintaohjelma, jossa valtiontukien valvonnalla on huomattava merkitys.

14. Maaliskuussa 2005 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti ”jäsenvaltioita jatkamaan valtiontukien yleisen tason alentamista siten, että samalla kuitenkin otetaan huomioon markkinoiden mahdolliset toimintapuutteet. Tämän ohella valtiontukia tulisi suunnata uudelleen tiettyihin laaja-alaisiin tavoitteisiin, kuten tutkimukseen ja innovointiin sekä inhimillisen pääoman hyödyntämiseen. Lisäksi aluetukiuudistuksen olisi kannustettava lisäämään huomattavasti investointeja, ja sen ansiosta olisi voitava vähentää eroja Lissabonin tavoitteiden mukaisesti”.

15. Valtiontukipolitiikalla turvataan kilpailu yhtenäismarkkinoilla. Lisäksi se liittyy läheisesti useisiin muihin yhteisen edun kannalta tärkeisiin tavoitteisiin, joita ovat esimerkiksi yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät palvelut, alueellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus, työllisyys, tutkimus ja kehitys (’T&K’), ympäristönsuojelu ja kulttuurin monimuotoisuuden turvaaminen ja edistäminen. Valtiontukipolitiikan on edistettävä suoraan sekä muita politiikkoja vahvistamalla Euroopan tekemistä houkuttelevammaksi paikaksi sijoittajille ja työntekijöille, osaamisen ja innovoinnin lisäämistä kasvun tukemiseksi ja uusien ja parempien työpaikkojen luomista.

16. EU:n laajentuminen vuonna 2004 oli laajuudeltaan ennennäkemätön. Laajentuminen korostaa tarvetta muuttaa valtiontukipolitiikkaa ja parantaa hallintotapoja tehokkaan valvonnan varmistamiseksi laajentuneessa unionissa.

17. Komission laatimien asiakirjojen monimutkaisuus ja suuri määrä ovat johtaneet tilanteeseen, jossa valtiontukipolitiikkaa on syytä tehostaa, keskittyä kaikkein haitallisimpiin tukimuotoihin ja parantaa valtiontuen valvonnan ennustettavuutta ja käyttäjäystävällisyyttä. Näin parannetaan oikeusvarmuutta ja vähennetään komissioon ja jäsenvaltioihin kohdistuvia hallinnollisia rasitteita. Myös jäsenvaltioiden on sitouduttava aiempaa lujemmin valtiontukisääntöjen täytäntöönpanon valvontaan. Lisäksi on lisättävä avoimuutta ja valtiontukipolitiikan tuntemusta, jotta yritykset, akateeminen maailma, kilpailuasiantuntijat, kuluttajat ja suuri yleisö voivat olla mukana ehkäisemässä sääntöjenvastaista tukea, erityisesti kansallisissa tuomioistuimissa.

1.3. Uusiin haasteisiin vastaaminen

18. Uusiin haasteisiin vastaaminen edellyttää olemassa olevien valtiontukisääntöjen perusteellista muuttamista sekä aineellisoikeudellisten seikkojen että menettelyjen osalta. Arvioitaessa valtiontukien kohdentamisen ja jakautumisen vaikutuksia on otettava huomioon, miten valtiontuet edistävät yhdessä sovittujen, poliittisesti tärkeiden tavoitteiden saavuttamista. Tavoitteena on esittää kattava ja johdonmukainen uudistuspaketti, joka perustuu seuraaviin asioihin:

- valtiontuen määrän vähentäminen ja tuen kohdistaminen aiempaa tarkemmin;

- tarkistettu taloudellinen lähestymistapa;

- tehokkaammat menettelyt, parempi täytäntöönpano ja ennustettavuus ja avoimuuden lisääminen;

- komission ja jäsenvaltioiden välinen vastuunjako: komissio ei voi parantaa valtiontukisääntöjä ja -käytäntöjä ilman jäsenvaltioiden tukea ja niiden antamaa sitoumusta ilmoittaa tukitoimenpiteistä ja valvoa sääntöjen täytäntöönpanoa.

19. Täyttääkseen perustamissopimuksessa määrätyt velvoitteensa komissio hyödyntää taloudellisia ja oikeudellisia analyysejä, joiden avulla se määrittelee, onko toimenpide valtiontukea (esimerkiksi markkinataloussijoittajaa koskevan periaatteen soveltaminen tai eräiden tukitoimenpiteiden soveltuvuuden arviointi verotusjärjestelmän luonteen tai yleisen rakenteen perusteella) ja erityisesti voidaanko valtiontuki katsoa perustamissopimuksen mukaiseksi. Arvioidessaan tukitoimenpiteen soveltuvuutta yhteismarkkinoille komissio vertaa toimenpiteen myönteisiä vaikutuksia (yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttaminen) sen mahdollisiin kielteisiin sivuvaikutuksiin (kaupan ja kilpailun vääristyminen). Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle sen tarvitsemat todisteet ennen suunnitellun toimenpiteen täytäntöönpanoa.

20. Komissio kehittää edelleen perusteita tuen soveltuvuuden arviointia varten erityisesti alakohtaisten analyysien avulla. Yleisesti ottaen tuen myönteinen vaikutus riippuu siitä, (i) miten tarkasti yhteisen edun mukainen tavoite (yhteiskunnallinen, alueellinen, taloudellinen tai kulttuuriin liittyvä) on määritelty, (ii) onko valtiontuki muita politiikan välineitä parempi keino ongelman ratkaisemiseksi ja (iii) luodaanko tuella tarvittavat kannustimet. Toisaalta tuen aiheuttama kilpailun vääristyminen riippuu yleensä (i) tuensaajien valintamenettelystä ja tuen ehdoista, (ii) markkinoiden ja tuensaajan erityispiireistä ja (iii) tuen määrästä ja laadusta. Esimerkiksi suurille yrityksille myönnettävää rakenneuudistus- tai investointitukea olisi valvottava huolellisesti, jotta nähdään, auttaako se pääsemään yhteisen edun mukaiseen tavoitteeseen, sillä kyseisillä tuilla on yleensä huomattava vaikutus kilpailuun ja kauppaan.

21. Edistääkseen kasvua ja työllisyyttä koskevaa uudistettua Lissabonin strategiaa komissio aikoo tarvittaessa tehostaa valtiontukien arviointiin soveltamaansa taloudellista lähestymistapaa . Taloudellisella lähestymistavalla eräät valtiontuet voidaan keskittää ja kohdistaa paremmin uudistetun Lissabonin strategian tavoitteisiin .

22. Valtiontukitoimenpiteistä aiheutuva kaupan ja kilpailun vääristyminen voidaan tarkistetun taloudellisen lähestymistavan ansiosta arvioida asianmukaisesti ja aiempaa avoimemmin. Lisäksi lähestymistavasta voi olla apua tutkittaessa markkinoiden kyvyttömyyttä huolehtia yhteisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamisesta ja sen jälkeen arvioitaessa, voiko valtiontukitoimenpiteistä olla tässä apua.

23. Keskinen tekijä on markkinahäiriöiden analysointi . Tällaisia häiriöitä ovat esimerkiksi ulkoisvaikutukset, epätäydellinen informaatio ja koordinointiongelmat, jotka saattavat vaikuttaa siihen, että markkinat eivät kykene saavuttamaan yhteisen edun mukaisia tavoitteita , etenkin jos ne liittyvät talouteen. Markkinahäiriöiden tunnistaminen auttaa arvioimaan, onko valtiontuki perusteltua ja hyväksyttävää, onko se sopivin ratkaisu kyseisessä tilanteessa ja kuinka tuki olisi pantava täytäntöön halutun tavoitteen saavuttamiseksi ilman, että se vääristää kilpailua ja kauppaa yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

Valtiontuki Lissabonin strategian yhteydessä

Kilpailu on ehdoton edellytys tehokkaalle taloudelle ja Euroopan kasvupotentiaalin hyödyntämiselle Euroopan kansalaisten hyväksi. Tässä yhteydessä ’tehokkuudella’ tarkoitetaan sitä, missä määrin hyvinvointi on optimoitu tietyillä markkinoilla tai taloudessa ylipäätään. Markkinahäiriöllä tarkoitetaan tilannetta, jossa markkinamekanismin epätäydellisyyden vuoksi ei päästä taloudelliseen tehokkuuteen. Markkinahäiriöt voivat johtua useista syistä, joista seuraavassa mainitaan keskeisimmät:

- Ulkoisvaikutuksista puhutaan silloin, kun toimijat eivät ota täyttä vastuuta seurauksista, joita niiden toimista aiheutuu muille toimijoille yhteiskunnassa. Esimerkiksi markkinatoimijat eivät ehkä maksa kokonaan toimiensa yhteiskunnalle aiheuttamia kustannuksia (negatiiviset ulkoisvaikutukset), kuten teollisuustoiminnan aiheuttaman ympäristön saastumisen tapauksessa. On myös mahdollista, että markkinatoimijat eivät voi saada kaikkea hyötyä toiminnastaan (positiiviset ulkoisvaikutukset) esimerkiksi tutkimuksen ja innovoinnin alalla.

- Julkishyödykkeet ovat hyödykkeitä, jotka ovat yhteiskunnan kannalta hyödyllisiä mutta joita ei kuitenkaan yleensä tarjota markkinoilla siksi, että on vaikea tai mahdoton estää ketään käyttämästä hyödykkeitä (ja siis saada ketään maksamaan niistä). Tämä koskee esimerkiksi maanpuolustusta ja eräitä yleisradiotoiminnan muotoja.

- Epätäydellinen informaatio saattaa johtaa transaktio- ja agenttikustannuksiin, moraaliseen uhkapeliin tai negatiiviseen valikoitumiseen. Nämä puolestaan ilmenevät markkinoiden tehottomuutena. Kuten tunnettua, epätäydellinen informaatio on yleinen ongelma rahoitusmarkkinoilla, joilla aloittelevilla yrityksillä on usein vaikeuksia saada riittävä rahoitus.

- Koordinointiongelmat markkinatoimijoiden välillä saattavat myös häiritä markkinoiden toimintaa. Koordinointiongelmia voi esiintyä esimerkiksi standardien määrittämisen, liikenneinfrastruktuurien tai innovaatiotoiminnan alalla.

- Markkinavoima saattaa myös vaikuttaa esimerkiksi monopolitilanteessa siihen, että markkinat eivät yllä taloudellisesti tehokkaaseen tulokseen.

Jos markkinat eivät kykene aikaansaamaan taloudellista tehokkuutta, jäsenvaltiot tai unioni saattavat haluta puuttua asiaan markkinahäiriöiden korjaamiseksi. Osa edellä mainituista tilanteista voidaan korjata sääntelyn keinoin tai muulla tavoin. Eräissä tapauksissa jäsenvaltiot voivat kuitenkin päättää soveltaa valtiontukea. Sen tähden eräs tärkeä valtiontuen peruste on markkinahäiriöiden olemassaolo.

Ei kuitenkaan riitä, että valtiontuki on tarkoitettu markkinahäiriön korjaamiseen. Ennen kuin päätetään myöntää valtiontukea, joka on yleensä vasta toiseksi paras vaihtoehto resurssien jakamiseksi optimaalisella tavalla, on tarkistettava, voitaisiinko markkinahäiriö korjata muilla toimenpiteillä, jotka eivät vääristä kilpailua yhtä paljon. Valtiontuen olisi oltava asianmukaisin väline, ja sen käyttö olisi suunniteltava siten, että se poistaa tehokkaasti markkinahäiriön, toimii kannustimena ja on oikeasuhteista. Valtiontuki ei saisi myöskään vääristää kilpailua yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

Uudistetun Lissabonin strategian yhteydessä Eurooppa-neuvosto on kehottanut jäsenvaltioita kiinnittämään huomiota markkinahäiriöihin. Lisäksi olisi pyrittävä takaamaan sosiaalinen ja taloudellinen yhteenkuuluvuus ja kestävä kehitys.

2. PAINOPISTEALUEISIIN KESKITTYMINEN

2.1. Innovaatioiden ja tutkimuksen ja kehityksen tukeminen osaamisyhteiskunnan vahvistamiseksi

24. Euroopan talouden kehitys riippuu tulevaisuudessa maanosan kyvystä luoda ja kehittää korkeatasoisia, innovatiivisia, tutkimukseen perustuvia sektoreita, jotka kykenevät kilpailemaan maailman parhaiden osaajien kanssa. Osaaminen ja innovointi olivat keskeisellä sijalla komission tiedonannossa kevään Eurooppa-neuvostolle.

25. Komissio aikoo antaa vuonna 2005 tiedonannon innovaatiotoimintaan tarkoitetusta valtiontuesta . Tiedonannossa on tarkoitus analysoida, olisiko olemassa olevia sääntöjä tarpeen ja mahdollista muuttaa innovointia tukevien toimintaedellytysten luomiseksi EU:ssa. Tiedonanto täydentää kilpailukykyä ja innovaatiotoimintaa koskevaa puiteohjelmaa. Innovointi liittyy tietoa ja teknologiaa yhdistävään prosessiin, jossa hyödynnetään markkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia uusien tai yhteismarkkinoilla jo oleviin verrattuna parannettujen tuotteiden, palvelujen ja liiketoimintatapojen luomiseksi ja johon liittyy jonkin verran riskejä. Markkinahäiriöt (lähinnä ulkoisvaikutukset, julkishyödykkeet ja epätäydellinen informaatio, jotka johtavat tehottomaan jakeluun, rahoituksen riittämättömyyteen ja työmarkkinoiden sopeutumisongelmiin) saattavat haitata innovaatiotoimintaa. Valtiontuki on perusteltua silloin, kun sitä tarvitaan innovoinnin kannustimien parantamiseksi ja kun se ei näivetä yksityistä aloitteellisuutta tai johda epäterveeseen kilpailuun.

26. Komission laatimassa innovaatiotoiminnan käsikirjassa todetaan, että jo nyt on olemassa useita mahdollisuuksia myöntää valtiontukea sellaisten markkinahäiriöiden korjaamiseksi, jotka haittaavat innovointia. Sääntöjä voitaisiin kuitenkin parantaa. Tarkoitus on tutkia myös muita mahdollisuuksia sellaisten toimenpiteiden löytämiseksi, joilla tuetaan yhteisen edun kannalta tärkeitä innovaatioita. Erityisesti käsitellään pienten ja keskisuurten yritysten tilannetta, välittäjien (esimerkiksi klusterit ja teknologiakeskukset) tehtävää ja innovoinnin alalla toimivia huippututkijoita. Tiedonannossa ehdotettavat muutokset tehdään siinä vaiheessa, kun kyseisiä sääntöjä tarkistetaan.

27. Lisäksi komissio aikoo muuttaa yhteisön puitteita tutkimus- ja kehitystyöhön myönnettävälle valtion tuelle Lissabonin ja Barcelonan tavoitteiden mukaisesti. Tarkoitus on myös ottaa paremmin huomioon yhteisön T&K-politiikan painopistealueet, kuten rajat ylittävän tutkimusyhteistyön kehittäminen, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuussuhteet tutkimuksen alalla, tutkimustulosten levittäminen ja Euroopan yhteisen edun kannalta tärkeät tutkimushankkeet. Myöntämällä valtiontukea T&K-toimintaan jäsenvaltiot voisivat korjata markkinahäiriöitä ja tarjota teollisuudelle sopivia kannustimia T&K-investointien lisäämiseksi. Komissio aikoo soveltaa puitteiden tarkistamisessa lähestymistapaa, joka kuvastaa paremmin interaktiivista teollisen innovoinnin prosessia. Kyseisessä lähestymistavassa voidaan myös ottaa huomioon markkinoilta tuleva palaute.

28. Puitteissa olisi myös otettava huomioon T&K-alalla yhä tärkeämmät julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuussuhteet. Erityisesti olisi laadittava riittävät säännöt yhteistä tutkimustoimintaa varten. Tämä koskee esimerkiksi yhteistyöhankkeissa syntyvien teollis- ja tekijänoikeuksien omistusta ja hyödyntämistä. Lisäksi puitteita tarkistettaessa on harkittava, olisiko tulosten levittämiseen tarkoitettu tuki hyväksyttävä. Komissio harkitsee myös, olisiko puitteiden soveltamisalaa laajennettava käsittämään myös tietyntyyppiset tuet, joita myönnetään tiettyihin innovatiivisiin toimiin ja joista ei säädetä nykyisissä suuntaviivoissa tai asetuksissa. Näin luotaisiin puitteet tutkimusta, kehitystä ja innovaatiotoimintaa koskevaa valtiontukea varten . Lisäksi komissio vapauttaa eräät tukitoimenpiteet ilmoitusvelvollisuudesta, jos se onnistuu aiempien kokemusten perusteella laatimaan selkeät ja yleiset soveltuvuusperusteet.

2.2. Liiketoimintaympäristön parantaminen ja yrittäjyyden tukeminen

29. Liiketoimintaympäristön parantaminen edellyttää kiireellisiä toimenpiteitä, kuten hallinnollisten rasitteiden vähentämistä, lainsäädännön yksinkertaistamista ja tehostamista, uusien yritysten perustamisen helpottamista ja yritysten toimintaedellytysten kohentamista.

30. Helpottaakseen uusien yritysten nopeaa käynnistämistä komissio aikoo tarkistaa valtiontukea ja riskipääomaa koskevan tiedonannon . Tarkistuksen tavoitteena on tukea yrittäjyyttä ja lisätä riskipääomainvestointeja erityisesti yritysten perustamisen ja uusien, innovatiivisten pk-yritysten tukemiseksi, jos tällä tavoin pystytään poistamaan havaittuja markkinahäiriöitä. Komissio pyrkii erityisesti tekemään säännöistä entistä joustavammat, jotta niitä voidaan soveltaa mahdollisimman monenlaisissa tilanteissa. Tämä koskee etenkin safe harbour -sijoituseriä, joiden kohdalla arvellaan esiintyvän oman pääoman ehtoisen rahoituksen puutetta.

2.3. Investoinnit inhimilliseen pääomaan

31. Yhteisön keskeisiä tavoitteita ovat korkea työllisyys, kestävä kasvu ja taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus. Uudistetun Lissabonin strategian perustana on eurooppalainen työllisyysstrategia, jolla pyritään nostamaan työllisyysastetta ja turvaamaan ammattitaitoinen, koulutettu ja sopeutuva työvoima. Tämä edellyttää huomattavia investointeja inhimilliseen pääomaan. Tässä yhteydessä valtiontuki olisi perusteltua, jos sitä tarvitaan luomaan työnantajille asianmukaiset kannustimet palkata lisää erityisesti sellaisia työntekijöitä, joiden on vaikea päästä työmarkkinoille ja pysyä siellä, ja antaa työntekijöille tarvittavaa koulutusta. Lisäksi työntekijöiden ja yritysten sopeutuvuuden lisääminen ja ammattitaidon kohentaminen sekä yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen parantaminen ovat olennaisia tekijöitä, kun halutaan tehostaa EU:n valmiuksia ennakoida ja käynnistää yhä nopeampia taloudellisia muutoksia ja sopeutua niihin.

32. Koulutus- ja työllisyystukea koskevien ryhmäpoikkeusasetusten voimassaolo päättyy vuoden 2006 lopussa. Komissio aikoo yksinkertaistaa kyseisiä ryhmäpoikkeuksia ja kodifioida ne yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen yhteydessä edellä mainittujen periaatteiden mukaisesti.

2.4. Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät korkealaatuiset palvelut

33. Tehokkaiden ja korkealaatuisten yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tarjoaminen on olennainen osa eurooppalaista hyvinvointivaltiota. Kyseisiä palveluja tarvitaan sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden turvaamiseksi esimerkiksi yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen sekä kulttuurin alalla ja tehokkaan kansalaistoiminnan varmistamiseksi. Lisäksi tällaiset palvelut parantavat Euroopan talouden kilpailukykyä. Jäsenvaltiot voivat melko vapaasti päättää, missä määrin ja millä tavoin ne rahoittavat yleisiin taloduellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja. Kilpailun vääristymisen välttämiseksi valtiotukien olisi helpotettava julkisen palvelun tehtävien suorittamista, tämän kuitenkaan johtamatta tarpeettoman suuriin tukiin ja kilpailun kohtuuttomaan vääristymiseen.

34. Valkoisessa kirjassa yleishyödyllisistä palveluista todetaan, että komissio aikoo antaa säädöksiä, joissa selostetaan tarkemmin kyseistä periaatetta. Oikeusvarmuuden parantamiseksi komissio aikoo tehdä perustamissopimuksen 86 artiklan 3 kohtaan perustuvan päätöksen ja antaa suuntaviivat, joissa määritellään tarkemmin, millaisin edellytyksin valtiontueksi katsottavat julkisen palvelun velvoitteista maksettavat korvaukset soveltuvat yhteismarkkinoille. Komission päätöksessä on tarkoitus vapauttaa pienet korvaukset ilmoitusvelvoitteesta. Myös sairaaloihin ja sosiaaliseen asuntotuotantoon olisi sovellettava erityisehtoja. Lopuksi komissio aikoo muuttaa avoimuusdirektiiviä Euroopan yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännön kehityksen huomioon ottamiseksi.

2.5. Priorisoinnin kehittäminen yksinkertaistamalla ja kodifioimalla lainsäädäntöä

35. Hallintotapojen parantamiseksi ja perustamissopimuksen mukaisten tukien myöntämisen helpottamiseksi komissio aikoo antaa yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen , jonka nojalla tiettyjä tukitoimenpiteitä ei tarvitse ilmoittaa komissiolle. Asetus pohjautuu periaatteeseen, jonka mukaan valtiontukipolitiikassa olisi keskityttävä tukiin, jotka vääristävät eniten kilpailua, ja määritettävä selkeästi positiiviset ja negatiiviset painopistealueet.

36. Neuvosto on valtuutusasetuksen nojalla valtuuttanut komission vapauttamaan ilmoitusvelvoitteesta tietyt alat, joita varten komissio voi määritellä yhteismarkkinoille soveltuvuuden yleiset perusteet. Tavoitteena on, että kaikissa jäsenvaltioissa tulkitaan valtiontukisääntöjä samalla tavalla. Komissio voi tietyin edellytyksin vapauttaa ilmoitusvelvoitteesta valtiontuen, joka koskee pk-yrityksiä, tutkimusta ja kehitystä, ympäristöä, työllisyyttä, koulutusta ja aluekehitystä. Yleisessä ryhmäpoikkeuksessa komissio aikoo yksinkertaistaa ja kodifioida olemassa olevat ryhmäpoikkeukset (koulutuksen, pk-yritysten ja työllisyyden alalla) ja lisätä useita poikkeuksia , jotka koskevat erityisesti pk-yrityksille ja tutkimukseen ja kehitykseen myönnettävää tukea. Selvästi määriteltävät tukikategoriat voivat kuulua ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan, kun taas toisiin tukimuotoihin, joita ei voida etukäteen määritellä tarkasti, on mahdollisesti joustavampaa soveltaa suuntaviivoja.

37. Komissio harkitsee myös eräiden tukikategorioiden, kuten aluetuen, ympäristötuen ja pk-yrityksille myönnettävän pelastamistuen ottamista ryhmäpoikkeuksen piiriin. Samalla se aikoo puuttua erityyppisten tukien kasautumisesta aiheutuviin ongelmiin. Komissio aikoo myös harkita taloudellisen analyysin ja aikaisempien kokemusten perusteella, olisiko hyväksyttäviä tukimääriä korotettava. Tämä edellyttää kuitenkin, että jäsenvaltiot kantavat aiempaa suuremman vastuun ryhmäpoikkeuksia koskevien sääntöjen ja arviointiperusteiden noudattamisesta .

38. Lisäksi komissio aikoo korottaa vähämerkityksisen tuen enimmäismäärää, jonka jäsenvaltiot voivat myöntää ilman erityisiä lisävaatimuksia, ottaakseen paremmin huomioon talouden kehityksen.

2.6. Aluetukipolitiikan tarkentaminen

39. Kuten komissio selvästi ilmoitti tiedonannossaan kevään Eurooppa-neuvostolle, se on sitoutunut tukemaan kestävää kehitystä sekä nykyaikaistamaan ja edistämään eurooppalaista sosiaalista mallia. Sitoumus koskee myös valtiontukipolitiikkaa.

40. Tässä yhteydessä erityisesti koheesio eli yhteenkuuluvuus on Lissabonin strategian keskeisiä osatekijöitä: Euroopan alueiden välisten erojen vähentäminen lisää vakautta ja tarjoaa valtavan kasvupotentiaalin. Aiemmat laajentumiset ovat osoittaneet, että niin varakkaammat kuin köyhemmät alueet voivat hyötyä kehityksestä. Valtiontukipolitiikka voi osaltaan edistää myönteistä lopputulosta estämällä alueiden välisen haitallisen tukikilpailun ja luomalla asianmukaisia kannustimia kasvulle ja työpaikoille niin vähiten kehittyneillä alueilla kuin muuallakin.

41. Komission aluetukipolitiikkaa on nykyaikaistettava ottaen huomioon edellisten suuntaviivojen hyväksymisestä vuonna 1998 kuluneiden seitsemän vuoden aikana tapahtunut kehitys, erityisesti laajeneminen. Komissio on aloittanut aluetuesta annettujen yhteisön suuntaviivojen tarkistamisen ja aikoo sisällyttää niihin monialaiset puitteet alueellisesta tuesta suurille investointihankkeille . Tarkistuksessa otetaan huomioon kolmas koheesioraportti, jossa ehdotetaan koheesiopolitiikan järjestämistä tulevaisuudessa kolmen keskeisen tavoitteen ympärille: a) lähentyminen, b) alueellinen kilpailukyky ja työllisyys ja c) alueellinen yhteistyö Euroopassa. Nämä tavoitteet ovat myös rakennerahastoasetuksia koskevien komission ehdotusten pohjana.

42. Koska suurille yrityksille myönnettävää investointitukea olisi käytettävä säästeliäästi, jotta siitä olisi edelleen apua kilpailukyvyn tukemisessa pitkällä aikavälillä alueiden välisiä eroja tasaamalla, tämäntyyppistä tukea voitaisiin antaa lähinnä EU:n vähiten kehittyneille alueille.

43. Aluetuki on suhteutettava tässä tiedonannossa kaavailtuihin mahdollisuuksiin myöntää tukea horisontaalisiin tavoitteisiin. Tämä koskee erityisesti sellaisia tukitoimenpiteitä, jotka liittyvät selvemmin Lissabonin strategian toteuttamiseen. On tarkasteltava, missä määrin horisontaalisia tavoitteita koskeviin nykyisiin säädöksiin sisältyvät alueelliset lisät olisi säilytettävä vai olisiko ne poistettava kokonaan.

44. Komissio aikoo myös tarkastella, minkä laajuinen tuki on perusteltua vähiten kehittyneiden alueiden ulkopuolella, millainen tukiasteikon olisi oltava ja millaisille yrityksille voidaan myöntää minkälaista tukea. Kyseisten toimenpiteiden olisi tarkoitus taata jäsenvaltioille riittävästi joustavuutta kehittää kansallisia toimintalinjoja alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden sekä alueellisen yhteistyön edistämiseksi Euroopassa, samalla kun valtiontuen määrän vähentämistä ja tuen tarkempaa kohdistamista koskeva tavoite täyttyisi.

2.7. Ympäristön kannalta kestävän tulevaisuuden tukeminen

45. Ympäristönsuojelu on tärkeää sinänsä. Lisäksi se antaa Euroopalle kilpailuetua, sillä se tarjoaa innovointimahdollisuuksia ja uusia markkinoita ja parantaa kilpailukykyä tehostamalla resurssien käyttöä ja lisäämällä investointeja.

46. Yhteisön suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle ovat voimassa vuoteen 2007 saakka. Komissio aikoo ryhtyä vuonna 2005 tarkastelemaan keinoja, joilla se voisi paremmin vastata kestävän kehityksen mukanaan tuomiin haasteisiin ja mahdollisuuksin, joita on kuvattu Lissabonin strategiassa ja kestävän kehityksen strategiassa. Komission tavoitteena on erityisesti, että ympäristökustannukset sisällytettäisiin kokonaisuudessaan hintoihin. Komissio yrittää erityisesti tukea ekoinnovaatioita ja tuottavuuden kehitystä parantamalla ekotehokkuutta ympäristöteknologioita koskevan toimintasuunnitelman mukaisesti. Lisäksi eräät toimenpiteet voidaan mahdollisesti vapauttaa ilmoitusvelvollisuudesta yleisen ryhmäpoikkeuksen nojalla.

2.8. Nykyaikaisten liikenne- ja energiainfrastruktuurien ja tieto- ja viestintäteknologisten infrastruktuurien luominen

47. Lissabonin toimintasuunnitelmassa korostetaan, että nykyaikaiset liikenne- ja energiainfrastruktuurit sekä tieto- ja viestintäteknologiset infrastruktuurit ovat koko EU:n alueella ehdoton edellytys uudistetun Lissabonin strategian hyödyntämiseksi. Sen tähden toimintasuunnitelmassa kehotetaan jäsenvaltioita noudattamaan antamiaan sitoumuksia, jotka koskevat liikenne- ja energiaverkkoihin tehtäviä investointeja. Jäsenvaltiot hyödyntävät infrastruktuurien rakentamisessa yhä enemmän julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuussuhteita. Onkin tärkeää, että valtiontukisäännöt ovat selkeät, jotta julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuussuhteisiin liittyvä valtion varojen käyttö voidaan arvioida. Valtiollisesti säänneltyjen markkinoiden äskettäisen vapautumisen seurauksena julkiset tahot ovat yhä enemmän mukana toiminnassa useilla markkinoilla. Tämä saattaa aiheuttaa oikeudellisia ongelmia, jotka liittyvät valtiontukisääntöjen soveltamiseen. Komissio harkitsee, olisiko tarpeen antaa tarkempia ohjeita asiasta.

3. VALTIONTUKIKÄYTÄNTÖJEN JA -MENETTELYJEN NYKYAIKAISTAMINEN

3.1. Hallintotapojen parantaminen – vastuunjako jäsenvaltioiden kanssa

48. Tällä hetkellä valtiontukipolitiikan käytännöissä ja menettelyissä on puutteita , jotka ilmenevät erityisesti asioiden pitkänä käsittelyaikana. Tämä johtuu jossain määrin neuvoston menettelyasetukseen N:o 659/1999 sisältyvistä lukuisista pakollisista vaatimuksista, jotka koskevat esimerkiksi kieliversioita ja julkaisemista. Ellei toimiin ryhdytä, käsittelyaika pitenee todennäköisesti entisestään EU:n laajentumisen johdosta. Käsittelyaikojen pitenemistä ei luonnollisesti voida hyväksyä, sillä on otettava huomioon, että menettelyn kesto ja valvonnan tehokkuus ovat mahdollisesti riippuvaisia toisistaan. Lisäksi on pyrittävä turvaamaan kolmansien osapuolten oikeudet.

49. Komissio aikoo parantaa lähiaikoina sisäisiä käytäntöjään ja hallintoaan sekä tehostaa toimintaa, täytäntöönpanoa ja valvontaa, sikäli kuin se on mahdollista nykyisten menettelyasetusten puitteissa . Koska onnistuminen riippuu osittain jäsenvaltioiden soveltamista käytännöistä, myös jäsenvaltioiden olisi yritettävä tehostaa valtiontukipolitiikan täytäntöönpanoa ja lisätä avoimuutta.

50. Komissio laatii mahdollisesti suuntaviivat parhaista käytännöistä kuultuaan ensin jäsenvaltioita ja kansalaisia siitä, miten menettelyjä voitaisiin parantaa valtiontukien valvonnan hallinnoinnin tehostamiseksi. Komissio pyrkii erityisesti selkeyttämään käsittelyn määräaikoja, luomaan menettelyihin selkeät välivaiheet ja varmistamaan aiempaa suuremman avoimuuden lisäämällä Internetissä saatavilla olevia tietoja. Lisäksi komissio lyhentää käsittelyaikoja kannustamalla jäsenvaltioita parantamaan valtiontukea koskevien ilmoitusten laatua ja ehkäisemällä puutteellisia ilmoituksia hyödyntämällä aiempaa järjestelmällisemmin tietojen antamista koskevia välipäätöksiä, joissa jäsenvaltioita kehotetaan toimittamaan määräajassa täydelliset tiedot.

51. Vaikka komissiolla on valtuudet antaa yksityiskohtaisia valtiontukisääntöjä, sääntöjen ja menettelyjen onnistunut täytäntöönpano riippuu suurelta osin jäsenvaltioista. Itsenäisesti toimivat valvontaviranomaiset tutkivat laajentumisen yhteydessä valtiontukitoimenpiteitä uusissa jäsenvaltioissa. Tällöin saatiin arvokasta kokemusta, joka olisi otettava huomioon, kun harkitaan komission ja kaikkien jäsenvaltioiden yhteistyön laajentamista. Komissio tutkii tässä yhteydessä, voisivatko jäsenvaltioiden riippumattomat viranomaiset avustaa komissiota valtiontukisääntöjen täytäntöönpanossa (sääntöjenvastaisen tuen havaitseminen ja alustava takaisinperintä, perintäpäätösten täytäntöönpano).

3.2. Byrokratian vähentäminen ja täytäntöönpanon ja valvonnan tarkentaminen

52. Parhaita käytäntöjä koskevien suuntaviivojen, yleisen ryhmäpoikkeuksen ja vähämerkityksistä tukea koskevan enimmäisrajan nostamisen oletetaan lyhentävän komission päätöksentekoon tarvitsemaa aikaa ja vähentävän jäsenvaltioiden hallinnollisia rasitteita. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin osallistuttava aktiivisemmin toimintaan sen varmistamiseksi, että poikkeuksia koskevat edellytykset täyttyvät ja että tarvittavat tiedot säilytetään sääntöjenmukaisesti, jotta komissio voi epäselvissä tapauksissa tai kantelun saatuaan tarkistaa tuen soveltuvuuden yhteismarkkinoille.

53. Valtiontukien valvonnan teho ja uskottavuus edellyttävät, että komission päätökset yleensä ja erityisesti ne päätökset, jotka koskevat sääntöjenvastaisen ja yhteismarkkinoille soveltumattoman tuen takaisinperintää, pannaan asianmukaisesti täytäntöön . Viimeaikaisten kokemusten perusteella näyttää siltä, että jäsenvaltiot eivät pane takaisinperintäpäätöksiä tehokkaasti täytäntöön ja että ne eivät myöskään aina noudata ehdollisia tai myönteisiä päätöksiä asianmukaisesti. Edellä esitetyistä syistä komissio

- pyrkii perintäpäätösten nopeampaan ja tehokkaampaan täytäntöönpanoon kaikkien edunsaajien tasavertaisen kohtelun varmistamiseksi. Tätä varten komissio aikoo valvoa tarkemmin perintäpäätösten täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa. Takaisinperintä on toteutettava kansallisten menettelyjen mukaisesti. Jos vaikuttaa siltä, että takaisinperintää ei ole suoritettu nopeasti ja tehokkaasti, komissio saattaa asian aktiivisemmin yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan ja 226 ja 228 artiklan nojalla velvoitteiden noudattamatta jättämisen vuoksi;

- kehottaa suurempaan avoimuuteen valtiontukien valvonnan yleisten periaatteiden noudattamisessa ja harkitsee valtiontukiviranomaisten tai -yhteyspisteiden verkoston perustamista tiedonkulun ja parhaiden käytäntöjen vaihdon helpottamiseksi;

- lisää tiedottamista ja parantaa tietämystä ja ymmärrystä valtiontukien valvonnasta kaikilla tasoilla auttaakseen tukea myöntäviä viranomaisia suunnittelemaan perustamissopimuksen sääntöjen mukaisia toimenpiteitä.

54. Komissio aikoo valvoa aiempaa tarkemmin, että jäsenvaltiot noudattavat valtiontukipäätöksissä asetettuja ehtoja ja ryhmäpoikkeusasetusten säännöksiä. Lisäksi komissio kannustaa jäsenvaltioita suorittamaan vertailuanalyysejä, joiden tarkoituksena on varmistaa, että valtiontuki täyttää sille asetetun tavoitteen ja on paras mahdollinen toimenpide tavoitteen kannalta. Tämä voitaisiin toteuttaa yhteistyössä kansallisten tilintarkastuselinten kanssa.

55. Komissio aikoo myös lisätä tiedottamista kannustaakseen sidosryhmiä huolehtimaan siitä, että valtiontukisääntöjä noudatetaan asianmukaisesti. EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohta on jäsenvaltioita suoraan velvoittava ja antaa kansallisille tuomioistuimille valtuudet keskeyttää sellaisen tuen maksamisen, joka on myönnetty sääntöjenvastaisesti ilman komission hyväksyntää, ja periä tuki alustavasti takaisin. Yksityisoikeudellisia oikeudenkäyntejä kansallisissa tuomioistuimissa voitaisiin sen tähden hyödyntää valtiontukien valvonnan parantamiseksi. Lisäsi voitaisiin lisätä yritysten tilintarkastajien, kansallisten markkinoiden sääntelyviranomaisten ja kansallisten tilintarkastuselinten tietoisuutta asiasta. Tätä varten komissio on käynnistänyt tutkimuksen, jossa käsitellään valtiontukilainsäädännön täytäntöönpanoa kansallisella tasolla lähinnä kahdesta näkökulmasta: kansallisten tuomioistuinten rooli asianomaisten osapuolten, varsinkin sääntöjenvastaista tukea saavien yritysten kilpailijoiden oikeuksien turvaajana, sekä kielteisten päätösten ja erityisesti takaisinmaksuvelvoitteen sisältävien kielteisten päätösten täytäntöönpano kansallisella tasolla.

56. Kansallisten tuomioistuinten tehtäviä voitaisiin lisätä myös siten, että nämä tarkistaisivat, täyttävätkö ryhmäpoikkeuksen tai vähämerkityksistä tukea koskevan periaatteen nojalla ilmoittamatta jätetyt tuet todella kaikki määrätyt perusteet. Komissio tarkistaa tarvittaessa tiedonannon kansallisten tuomioistuinten ja komission yhteistyöstä valtion tuen alalla päättääkseen, olisiko sen soveltamisalaa laajennettava koskemaan muita kansallisia elimiä.

3.3. Menettelysääntöjen mukauttaminen laajentuneen Euroopan unionin tarpeisiin

57. Komissio harkitsee sopivia toimenpiteitä, joilla voitaisiin pienentää hallintokustannuksia ja parantaa menettelysääntöjä erityisesti niiden asioiden käsittelyajan lyhentämiseksi, joissa komissio on aloittanut tutkintamenettelyn, tarjota jäsenvaltioille selkeät kannustimet ilmoitusvelvoitteen täyttämiseksi ja tehostaa valtiontukipolitiikan valvontaa ja täytäntöönpanoa. Komissio aikoo myös esittää vuonna 2007 mietinnön, josta on tarkoitus keskustella jäsenvaltioiden kanssa ja jonka pohjalta tehdään mahdollisesti ehdotus neuvoston asetuksen N:o 659/1999 (menettelyasetus) muuttamiseksi .

58. Mahdollisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi seuraavat:

- Ajan säästämiseksi ja avoimuuden lisäämiseksi komissio voisi tehostaa Internetin käyttöä. Lisäksi komissio voisi sitoutua saattamaan tutkimuksensa loppuun lyhyemmässä ajassa edellyttäen, että jäsenvaltiot tekevät komission kanssa yhteistyötä, että tutkintamenettely aloitetaan, jos tukitoimenpiteen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille on minkäänlaisia epäilyksiä, ja että kielteinen päätös voidaan tehdä, jos kaikkia tarvittavia tietoja ei ole toimitettu määräaikaan mennessä. Lisäksi voitaisiin tarkistaa hallinnollisia menettelyjä ja kielellisiä kysymyksiä, kuten käännösvaatimuksia.

- Jotta tukitoimenpiteet ilmoitettaisiin asianmukaisesti , takaisinperintää koskevan välipäätöksen soveltamisalaa voitaisiin laajentaa niin, että kaikki ilmoittamatta jätetty tuki alettaisiin periä järjestelmällisesti takaisin. Lisäksi voitaisiin ottaa käyttöön jonkinlainen jäsenvaltioihin kohdistuva pelote, joka koskisi ilmoittamatta jätettyjä tukia. Komissio voisi esimerkiksi tarkistaa määräajoin, miten jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet tukitoimenpiteet. Jos vaikuttaa siltä, että jäsenvaltio ei ole ilmoittanut asianmukaisesti valtiontukitoimenpiteitä, komissio voisi saattaa asian velvoitteiden noudattamatta jättämisen vuoksi yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi perustamissopimuksen 226 ja 228 artiklan nojalla sakkojen määräämiseksi.

- Toiminnan tehostamiseksi aiheellisista toimenpiteistä neuvottelu ja niiden suunnittelu voitaisiin määritellä selkeämmin. Komissio voisi myös tehostaa markkinatoimijoiden kuulemista ja alakohtaisten tietojen keräämistä ottamalla käyttöön uusia välineitä, joilla laajennetaan tutkintavaltuuksia. Neuvoa-antavaa valtiontukikomiteaa varten voitaisiin ottaa käyttöön kirjallinen käsittely.

59. Komissio aikoo myös arvioida, olisiko neuvoston asetuksen N:o 994/98 soveltamisalaa laajennettava siten, että komissio voisi myöntää ryhmäpoikkeuksen nykyistä useammille tukitoimenpiteille, kuten kulttuurin ja kulttuuriperinnön edistämiseen myönnetylle tuelle. Samassa yhteydessä komissio aikoo selventää ryhmäpoikkeusten ja suuntaviivojen tehtäviä ja käyttöä ja harkita, olisiko ryhmäpoikkeuksilla oltava eräissä tapauksissa nykyisen myönteisen vaikutuksen lisäksi kielteinen vaikutus. Tämä merkitsisi sitä, että eräitä ilmoitusvelvoitteesta vapauttamisen perusteita voitaisiin käyttää myös tuen soveltuvuuden perusteina. Näin kansalliset tuomioistuimet voisivat soveltaa ryhmäpoikkeuksia suoraan paitsi määrittämällä tuen yhteismarkkinoille soveltuvaksi myös julistamalla eräät tuet soveltumattomiksi.

3.4. Muiden asiakirjojen perusteellinen tarkistus

60. Komissio on harkinnut, olisiko kaikki valtiontuen myöntämiseen liittyvät komission asiakirjat tarkistettava. Uudistuksen viimeisessä vaiheessa komissio pyrkii tarvittaessa tarkistamaan jäljellä olevat asiakirjat varmistaakseen, että samoja periaatteita sovelletaan johdonmukaisesti ja kattavasti kaikissa valtiontukivälineissä.

61. Samoin komissio tarkistaa tiedonannon lyhytaikaisista vientiluottovakuutuksista ja valtiontukeen sovellettavat viitekorot ja takaisinperittävän valtiontuen koron laskentamenetelmät. Ennen kuin vuonna 2004 julkaistujen pelastamis- ja rakenneuudistustukia koskevien yhteisön suuntaviivojen soveltaminen lopetetaan vuonna 2009, komissio aikoo tarkastella, olisiko eräitä suuntaviivojen määräyksiä syytä muuttaa. Erityisesti komissio ottaa huomioon aluetukipolitiikan muutokset, yhteisön suuntaviivojen suhteet erilaisiin kansallisiin maksukyvyttömyysmenettelyihin ja säännöt sellaisten yritysten työvoiman sosiaalista suojelua varten, joissa on käynnissä rakenneuudistus.

62. Innovoinnin, kilpailukyvyn, kasvun ja työpaikkojen luomisen kannalta eniten mahdollisuuksia tarjoavat joukkoviestimet, audiovisuaaliset palvelut, luovat alat ja kulttuurisektori. Ne ovat myös keskeisiä EU:n kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden säilyttämisessä ja edistämisessä. Tarkastellessaan valtiontukikysymyksiä kyseisillä aloilla komissio ottaa huomioon asianmukaiset perustamissopimuksen määräykset (erityisesti 151 artiklan 4 kohdan ja 87 artiklan 3 kohdan d alakohdan) sekä Amsterdamiin sopimukseen liitetyn pöytäkirjan jäsenvaltioiden julkisen palvelun yleisradiotoiminnasta ja tutkii mainittuihin aloihin liittyviä erityisiä yleisiä etuja. Komissio aikoo myös tarkistaa tiedonantonsa valtiontukisääntöjen soveltamisesta julkiseen yleisradiotoimintaan . Erityisesti uusien digitaalitekniikoiden ja Internet-pohjaisten palvelujen kehityksen myötä julkisen yleisradiotoiminnan laajuudesta on esitetty uusia näkemyksiä. Lisäksi komissio tarkistaa mahdollisesti tietyistä elokuviin ja muihin audiovisuaalisiin teoksiin liittyvistä oikeudellisista näkökohdista antamansa tiedonannon (elokuvatiedonanto) . Alalta saamiensa kokemusten perusteella komissio voisi pyytää neuvostoa laajentamaan valtuutusasetuksen soveltamisalaa siten, että myös elokuvatuotannolle voidaan myöntää ryhmäpoikkeus .

63. Komissio aikoo tarkastella laajemmin tapoja, joilla valtiontukea annetaan yrityksille. Osa tukitoimenpiteistä on muita avoimempia, kun taas toiset toimenpiteet kohdistuvat suoraan tiettyihin tavoitteisiin. Tämä herättää kysymyksiä eri tukimuotojen tehosta ja vääristävistä vaikutuksista. Sen tähden komissio aikoo laatia mietinnön eri tukimuotojen sisältämästä tukiosasta saadakseen selville jäsenvaltioiden ja yritysten näkemykset. Kuulemisen pohjalta voidaan ehkä päätellä, pitäisikö komission soveltaa joihinkin tukimuotoihin järjestelmällisesti muita ankarampaa lähestymistapaa.

64. Pohdinnan täydennykseksi komissio tarkistaa tiedonannon EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta valtiontukiin takauksina hyödyntääkseen kokemuksiaan ja arvioidakseen, olisiko voimassa olevia sääntöjä ja perusteita muutettava. Samassa yhteydessä komissio harkitsee, olisiko vuonna 1998 julkaistu tiedonanto valtiontukisääntöjen soveltamisesta yritysten välittömään verotukseen tarkistettava ja erityisesti olisiko sen soveltamisalaa laajennettava koskemaan myös välillistä verotusta.

65. Lopuksi komissio päättää, tarvitaanko laivanrakennusteollisuuden valtiontukea koskevia puitteita edelleen vai olisiko laivanrakennusteollisuuden sääntely hoidettava pelkästään horisontaalisin säännöin.

66. Sen jälkeen, kun maaseudun kehittämistä koskevasta uudesta neuvoston asetuksesta on päästy sopuun, mikä tapahtuu oletettavasti kesäkuussa 2005, komissio käynnistää olemassa olevien maatalousalan valtiontukitoimenpiteiden tarkistamisen. Ehdotusluonnokset esitetään hyvissä ajoin, jotta ne voidaan hyväksyä vuonna 2006 ja niitä voidaan soveltaa 1. tammikuuta 2007 alkaen.

3.5. Uusien menettelytapojen luominen ja arvioiminen

67. Kun komissio on saattanut valtiontuen perusteellisen tarkistuksen päätökseen, se suorittaa arvioinnin varmistaakseen, että valtiontukipolitiikan uudet säännöt ja menettelytavat toimivat asianmukaisesti ja niistä on hyötyä Euroopan kansalaisille. Tarvittaessa se ehdottaa uusia toimenpiteitä.

68. Kuviossa 1 esitetään yleiskatsaus vuosien 2005–2009 suunnitelmaan. Suunnitelma on jaettu karkeasti kolmeen vaiheeseen.

Kuvio 1: Suunnitelma vuosiksi 2005–2009 ( viitteellinen )

Muutokset | 2005/2006 | 2007/2008 | 2009 |

Asia | Valtiontukiuudistuksen toimintasuunnitelma vuosiksi 2005–2009 Aluetuen suuntaviivat Yleinen ryhmäpoikkeus (tuki pk-yrityksille, työllisyystuki, koulutustuki, tuki T&K-toimintaan, vähämerkityksinen tuki, aluetuki, ympäristötuki) Tiedonanto koroista T&K- ja innovaatiotoiminnan suuntaviivat Tiedonanto lyhytaikaisista vientiluottovakuutuksista Riskipääomatiedonanto Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskeva päätös ja suuntaviivat sekä avoimuusdirektiivi Suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle Laivanrakennusteollisuuden valtiontukea koskevat puitteet | Pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevien suuntaviivojen arvioiminen/muuttaminen Tiedonanto valtiontuista takauksina Tiedonanto yritysten välittömästä verotuksesta Tiedonanto valtiontuesta julkiseen yleisradiotoimintaan Mahdolliset muut ryhmäpoikkeukset | Uudistuksen arviointi ja olemassa olevien valtiontukisääntöjen tarkistaminen |

Mietinnöt | Tiedonanto innovaatiotoiminnasta | Mietintö neuvoston asetuksen N:o 659/99 mahdollisesta muuttamisesta Mietintö eri tukimuodoista |

Menettely | Suuntaviivat sisäisistä parhaista käytännöistä Valtiontukipolitiikasta tiedottaminen. Päätösten ja takaisinperinnän valvonnan tehostaminen Mahdollinen esitys neuvoston asetuksen N:o 994/98 (valtuutusasetus) muuttamisesta | Mahdollinen esitys neuvoston asetuksen N:o 659/99 (menettelyasetus) muuttamisesta Tiedonanto kansallisten tuomioistuinten ja komission yhteistyöstä valtiontuen alalla |

69. Kuviossa 2 esitetään lyhyesti valtiontukisääntöihin todennäköisesti tehtävät keskeiset muutokset.

Kuvio 2: VALTIONTUKISÄÄNTÖJEN KESKEISET MUUTOKSET

[pic]

* * *[pic][pic][pic]