52004PC0091

Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS Internetin ja uuden verkkoteknologian käyttöturvallisuutta koskevan monivuotisen yhteisön ohjelman perustamisesta {SEK(2004) 148}

(komission esittämä)

PERUSTELUT

1. Johdanto

Internet on nykyisin kotitalouksien arkielämää. Alussa se oli tiedemiesten käyttämä viestintäväline, mutta sittemmin se on laajentunut kodeissa, kouluissa, yrityksissä ja julkisessa hallinnossa käytettäväksi viestimeksi. Internet on ollut 1900-luvun loppua ja 2000-luvun alkua leimaava voima, eikä sen kaikkia mahdollisuuksia ole vieläkään otettu käyttöön.

Internetin laiton ja haitallinen sisältö ja käyttäytyminen Internetissä askarruttavat jatkuvasti lainlaatijoita, Internet-alaa ja loppukäyttäjiä, erityisesti lasten vanhempia ja kasvattajia. Euroopan unioni on ensimmäisten joukossa, vuodesta 1996, pyrkinyt torjumaan Internetin laitonta ja haitallista sisältöä [1].

[1] Komission tiedonanto - Internetin laiton ja haitallinen sisältö, KOM(96) 487, ja vihreä kirja alaikäisten ja ihmisarvon suojelusta audiovisuaalisissa ja tietopalveluissa, KOM(96) 483.

Internetin käyttöturvallisuuden parantamista koskeva ohjelma vuosille 1999-2004 [2] muodostaa merkittävän osan komission toimista tällä alalla. Ohjelmassa on perustettu eurooppalaisten vihjelinjojen verkosto, kannustettu itsesääntelyn ja käyttäytymissääntöjen käyttöön, tuettu suodatus- ja luokittelujärjestelmien kehittämistä ja vauhditettu tiedottamista.

[2] Ks. alaviite 22.

Hiljattain päätökseen saadun vuosia 1999-2002 koskevan ulkopuolisen arvioinnin [3] mukaan ohjelma on ensimmäisten neljän vuoden aikana edistänyt asiaa merkittävästi, mutta siihen liittyvien kysymysten monimutkaisuuden ja asiassa toimivien osapuolten paljouden vuoksi lisätoimenpiteitä tarvitaan edelleen.

[3] KOM(2003) 653.

Edessä on nyt sekä määrällisiä että laadullisia haasteita.

Laadullisia haasteita tuo uusi teknologia: muun muassa tietokoneiden yhä kasvava käsittelynopeus ja tallennuskapasiteetti; laajakaistateknologia, joka mahdollistaa laajaa kaistanleveyttä vaativien videoiden levittämisen; uusimpien sukupolvien matkapuhelinverkkojen entistä suurempi kapasiteetti. Uusien sukupolvien matkapuhelimilla voidaan levittää aikuisille tarkoitettua sisältöä, ja parhaillaan keskustellaankin siitä, kuinka tällaisen sisällön leviämistä voitaisiin rajoittaa. Vanhempien tulisi voida hankkia sulkulaitteilla varustettuja puhelimia estääkseen lapsiaan joutumasta tietynlaisille verkkosivustoille ja sopimattomille verkkojuttelusivuille.

Määrällisten haasteiden osalta edellä kuvatut teknologiset muutokset edistävät sisällön määrän ja eri tyyppien lisääntymistä.

Internetin ja uuden teknologian käyttö lisääntyy. Kotitalouksien Internet-yhteyksien markkinaosuus kasvaa, ja myös lapset, joiden kotona ei ole Internet-yhteyksiä, pääsevät Internetiin koulussa. Internetin levinneisyys on kotitalouksissa 42 prosenttia mutta yli 90 prosenttia yrityksissä ja kouluissa. Kolmessatoista kuukaudessa huhtikuusta 2002 huhtikuuhun 2003 nopeaa yhteyttä (mukaan luettuina DSL-, LAN- ja kaapelimodeemiyhteydet) käyttävien Internet-surfaajien määrä kasvoi Euroopassa Nielsen/NetRatingsin tekemän viimeisimmän tutkimuksen mukaan 136 prosenttia. Joissakin maissa määrä kasvoi tätäkin nopeammin: Yhdistyneessä kuningaskunnassa kasvu oli nopeinta, 235 prosenttia.

Laajakaistakäyttäjät viipyvät verkossa merkittävästi pitempään, käyttävät Internetiä useammin ja käyvät useammilla verkkosivuilla kuin hitaampien puhelinyhteyksien käyttäjät. Esimerkiksi Saksassa kapeakaistakäyttäjät viettävät Internetissä keskimäärin 7,5 tuntia kuukaudessa, kun taas laajakaistakäyttäjillä vastaava aika on 21 tuntia, melkein vuorokausi, kuukaudessa.

Yhdessä tiedotushankkeessa, jota rahoitettiin Tanskan, Irlannin, Islannin, Norjan ja Ruotsin kattavasta nykyisestä ohjelmasta, hiljattain tehdyn tutkimuksen mukaan 97 prosenttia 9-16-vuotiaista lapsista on käyttänyt tietokonetta mainituissa maissa.

Neljä kymmenestä Internetin kautta keskustelleesta lapsesta sanoo, että heidän vain Internetin kautta tuntemansa ihmiset ovat halunneet tavata heidät henkilökohtaisesti. Lapsista 14 prosenttia on myös tavannut tällaisen ensin verkossa tapaamansa ihmisen, vaikka vanhemmista vain neljä prosenttia uskoo lasten tehneen niin. Internetiä käyttävistä lapsista 44 prosenttia on käynyt pornografisella verkkosivustolla joko vahingossa tai tarkoituksella. Neljännes on saanut pornografista aineistoa verkon kautta. Lapsista 30 prosenttia on nähnyt väkivaltaista aineistoa sisältäviä verkkosivustoja, vaikka vanhemmista vain 15 prosenttia uskoo lasten nähneen niitä.

Lasten Internet-yhteyksien kasvu johtaa heidän Internetistä saamiensa hyötyjen kasvuun, mutta sen mukana kasvavat myös sivutuotteina aiheutuvat haitat.

Pyytämättä saapuvien sähköpostiviestien eli ns. roskapostin määrä on nyt niin suuri, että se on jo melkoinen ongelma sähköisen kaupankäynnin ja tietoyhteiskunnan edistymisen kannalta. Merkittävä osuus roskapostista koostuu pornografian mainoksista, joista osa on selvästi kaikin puolin lainvastaisia. On arvioitu, että yli 50 prosenttia kaikesta sähköpostiliikenteestä on pian roskapostia.

2. Internetin ja uuden verkkoteknologian käyttöturvallisuuden edistäminen

2.1. Lainsäädäntötoimet

Laiton sisältö ja ei-toivottu tai haitallinen sisältö vaativat erilaisia lähestymistapoja - vaikka ei-toivottu tai haitallinen sisältö voikin olla myös laitonta, kuten asianlaita usein on roskapostin tapauksessa.

Laiton sisältö tai käyttötapa on mitä tahansa, joka on sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä laittomaksi määritelty, ja vaikka jäsenvaltioiden (ja yhteisön ulkopuolisten maiden, joissa sisältöä saatetaan tuottaa tai säilyttää) lainsäädäntöjen välillä on monia yhtäläisyyksiä, niissä on myös merkittäviä eroja.

Laittoman sisällön ja käyttötavan ensisijaisessa käsittelytavassa poliisi pidättää lainrikkojat ja vie heidät oikeuteen, jossa heidät tuomitaan ja heitä rangaistaan, jos heidät todetaan syyllisiksi. Voi myös olla sääntelyelimiä, jotka voivat ryhtyä toimenpiteisiin tiettyjen sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi (esimerkiksi kuluttajansuojelun alalla), tai asioihin voidaan puuttua siviilioikeuden keinoin (esimerkiksi tekijänoikeusasioissa).

Internetin kaltaisessa uudessa joukkoviestimessä tällaista menettelyä monimutkaistaa se, että rikollisen toiminnan osatekijät voivat olla hajallaan eri maissa ja että pääsyyllisiä vastaan voi olla vaikea käyttää lainkäyttövaltaa. Tarvitaan siis kansainvälistä yhteistyötä.

Ei-toivottu sisältö on sisältöä, jota käyttäjät eivät halua saada. Haitallinen sisältö tarkoittaa sisältöä, jonka lapsista vastuussa olevat aikuiset (vanhemmat tai opettajat) katsovat olevan haitallista lapsille. Voidaan myös laatia säännöksiä, joilla sallitaan haitallisen sisällön levittäminen vain aikuisille (esimerkiksi laillinen pornografia).

On useita tapoja huolehtia ei-toivotun ja haitallisen sisällön pitämisestä loitolla. Kaikkia tällaisia tapoja on käytettävä erilaisina yhdistelminä niiden vaikutuksen tehostamiseksi: oikeudellisten säännösten noudattamisen varmistaminen, tekniset keinot, kuten suodattaminen, ja tiedottaminen.

Laittoman sisällön ja haitallisen sisällön levittämisen sääntelyn osalta sisällöntuottajien ensisijaisesta vastuusta säädetään edelleen suurelta osin kansallisessa lainsäädännössä. Jäsenvaltioiden välillä on myös eroja siinä, miten suhtaudutaan alastomuuden ja seksuaalisen toiminnan esittämiseen julkisesti tai siihen, että lapset näkevät alastomuutta ja väkivaltaa.

On kuitenkin olemassa muutamia yhteisiä säädöksiä, joita jäsenvaltioiden on noudatettava.

Sähköistä kauppaa koskevassa direktiivissä [4] säännellään tärkeitä näkökohtia, jotka liittyvät välittäjinä toimivien palveluntarjoajien vastuuseen pelkästä siirtotoiminnasta ("mere conduit"), välimuistiin tallentamisesta ja säilyttämisestä.

[4] Ks. alaviite 20.

Euroopan unioni ryhtyi ensimmäisenä lainsäädäntötoimiin pyytämättä saapuvien kaupallisten viestien eli roskapostin torjumiseksi antamalla direktiivin henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla [5]. Kyseinen direktiivi johtaa yleiseurooppalaiseen roskapostikieltoon yksityishenkilöille. Komission on julkaissut aiheesta tiedonannon [6], jossa yksilöidään joukko toimia EU:n sääntelyn täydentämiseksi ja siten roskapostin mahdollisimman tehokkaaksi torjumiseksi.

[5] Ks. alaviite 19.

[6] KOM(2004) 28.

Suosituksessa alaikäisten ja ihmisarvon suojelusta [7] annetaan suosituksia jäsenvaltioille, Internet-alalle ja asianomaisille osapuolille sekä komissiolle, ja siihen sisältyy alaikäisten suojelua koskevia ohjeellisia suuntaviivoja. Suosituksen täytäntöönpanoa arvioitiin ensimmäisen kerran vuosina 2000-2001. Vuonna 2001 julkaistu arviointikertomus [8] osoitti, että suosituksen soveltaminen oli jo tuolloin yleisesti ottaen hyvin tyydyttävää. Komissio antanut nyt suosituksen [9] täytäntöönpanosta toisen kertomuksen. Se perustuu kyselyyn, joka lähetettiin sekä nykyisille että tuleville jäsenvaltioille.

[7] Ks. alaviite 21.

[8] KOM(2001) 106 lopullinen.

[9] KOM(2003) 776.

Lapsipornografiaa koskevassa puitepäätöksessä [10] asetetaan jäsenvaltioille vähimmäisvaatimukset rikosten ja rangaistusten määrittelyyn.

[10] Neuvoston puitepäätös 2004/68/YOS, annettu 22 päivänä joulukuuta 2003, lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian torjumisesta. EUVL L 13, 20.1.2004, s. 44.

2.2. Tuleva kehitys

Uudesta mediamaisemasta ja vuoteen 2005 ja siitä eteenpäin ilmenevistä ongelmista on mahdollista tehdä ennusteita, jotka perustuvat nykyisiin suuntauksiin:

* Uutta teknologiaa ja uusia tapoja käyttää nykyistä teknologiaa kehitetään, ja ne tarjoavat uusia mahdollisuuksia lainkuuliaisille yrityksille ja kansalaisille, joita on suuri enemmistö.

* Uusien joukkoviestimien käyttö on keskeinen osa lasten elämää.

* Kuitenkin myös rikolliset käyttävät uusia viestimiä toimintansa harjoittamiseen ja kehittävät uusia tapoja pettääkseen yrityksiä ja kuluttajia.

* Perinteisestä mediasta tuttujen ammattimaisten ja hyvin organisoitujen tuotanto- ja jakelurakenteiden rinnalla Internetin erityispiirteenä on mahdollisuus hajasijoitettuun pientuotantoon, ja sitä vahvistavat salassapidon varmistamistavat ja tilausvideoiden tuottaminen.

* Uuden teknologian myötä voidaan myös löytää uusia tapoja torjua ja paljastaa rikoksia ja tunnistaa rikollisia.

* Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö jatkuu lapsipornografian tuotannon kautta, ja uutta teknologiaa käytetään uusien seksuaalisen hyväksikäytön uhrien etsimiseen.

2.3. Julkinen kuuleminen

Ongelman määrittelystä ja uuden ohjelman tarpeesta hankittiin tietoa julkisissa kuulemisissa, joita järjestettiin marraskuun 2002 ja syyskuun 2003 välisenä aikana [11].

[11] Lisätietoja on ennakkoarviointia koskevassa komission valmisteluasiakirjassa, SEKC ().

Kuulemiset vahvistivat toiminnan tärkeyden ja Euroopan unionin tasoisen jatkuvan tuen tarpeen. Niissä oltiin yhtä mieltä siitä, että Internetin käyttöturvallisuusongelma oli edelleen todellinen huolenaihe ja että ongelmaa vakavoittivat uudet teknologiat ja niiden yleistymässä olevat uudet käyttötavat. Eri tasoilla - paikallisella, alueellisella, Euroopan ja kansainvälisellä tasolla - vaadittiin erilaisia toimia. Erityisesti tarvittiin tiedottamista loppukäyttäjille, lasten vanhemmille ja lapsille kerrannaisvaikutusten aikaansaamiseksi. Kaikissa tapauksissa Euroopan unionin toiminnalla voisi varmistaa eurooppalaisen lisäarvon. Sidosryhmät korostivat erityisesti kansainvälisen yhteistyön tarvetta. Niiden kesken vallitsi yksimielisyys ohjelman toimien laajentamisesta erityisesti roskapostin torjumisen osalta.

Ehdotuksessa otetaan täysimääräisesti huomioon nämä ajatukset. Osa ideoista, joita annettiin ohjelman laajentamiseksi kattamaan esimerkiksi lasten hyväksikäytön kaupalliseen tarkoitukseen, verkko- ja tietoturvan sekä tietosuojan, sisältyy jo EU:n muihin poliittisiin aloitteisiin ja rahoitushankkeisiin. Ne on sisällytetty mukaan tiedotusosioon ja otettu huomioon tarvittavin viittauksin.

2.4. Päätelmät

Sekä loppukäyttäjille päätyvän ei-toivotun ja lapsille mahdollisesti haitallisen sisällön torjumisen että laittoman sisällön alueella on jatkuvaa tarvetta toimenpiteisiin.

On toivottavaa päästä kansainväliseen sopimukseen oikeudellisesti sitovista säännöistä, mutta se on vaikeaa eikä tapahdu ainakaan nopeasti. Vaikka sopimukseen päästäisiinkin, se ei sellaisenaan riitä varmistamaan, että säännöt pannaan täytäntöön tai että riskin alaisia suojellaan.

Tarvitaan edelleen käytännön toimenpiteitä, joilla rohkaistaan ilmoittamaan laittomasta sisällöstä niille, joiden tehtävänä on siihen puuttua, edistetään sovitut käyttäytymissäännöt sisältävien toimintasäännöstöjen yleistymistä ja tiedotetaan vanhemmille ja valistetaan heitä parhaista tavoista hyötyä uusien viestimien mahdollisuuksista turvallisella tavalla.

On tärkeää, että jäsenvaltioissa ryhdytään toimiin, joihin osallistuvat mm. kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason hallinto, verkko-operaattorit, vanhemmat, opettajat ja koulujen hallinto. EU voi edistää jäsenvaltioiden parhaita toimintatapoja toimimalla suunnannäyttäjänä sekä EU:n tasolla että kansainvälisesti ja tukemalla Euroopan tason vertailuanalyysejä, verkottumista ja soveltavaa tutkimusta.

Olennaista on myös kansainvälinen yhteistyö, jota voidaan edistää, koordinoida, välittää eteenpäin ja toteuttaa EU:n verkostojen kautta.

3. UUSI OHJELMA

3.1. Periaatteet, tavoitteet ja suuntaviivat

Uusi ohjelma perustuu jatkuvuuden ja vahvistamisen periaatteille.

* Jatkuvuus: Tehdään edelleen sitä, mitä Euroopassa parhaiten tehdään ottamalla saaduista kokemuksista opiksi ja perustamalla uusi toiminta rahoitettujen hankkeiden saavutuksille siten, että niiden vaikutusten jatkuminen varmistetaan.

* Vahvistaminen: Torjutaan uusia uhkia, varmistetaan eurooppalainen lisäarvo, edistetään kerrannaisvaikutuksia ja laajennetaan kansainvälistä kattavuutta.

Perimmäisenä tavoitteena on edelleen edistää Internetin ja uuden verkkoteknologian käyttöturvallisuutta, erityisesti lasten näkökulmasta, ja torjua sekä laitonta että loppukäyttäjälle ei-toivottua sisältöä. Tämän mukaisesti ohjelma keskittyy loppukäyttäjiin - erityisesti vanhempiin, kasvattajiin ja lapsiin.

Ohjelmassa pyritään aktivoimaan ja saattamaan yhteistyöhön eri toimijat, joiden yhteistyö on olennaista mutta jotka eivät välttämättä kohtaa, ellei sopivia yhteistyökanavia rakenneta.

Tällaisia toimijoita ovat muun muassa sisällöntuottajat, Internet-palvelujen tarjoajat ja matkapuhelinverkko-operaattorit, sääntelijät, standardointielimet, Internet-alan itsesääntelyelimet, Internet-alasta, koulutuksesta, kuluttajansuojelusta, perheasioista, lasten oikeuksista ja lasten hyvinvoinnista vastaavat kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset sekä kuluttajansuojeluun, perheisiin, lasten oikeuksiin ja lasten hyvinvointiin liittyvissä asioissa toimivat kansalaisjärjestöt.

3.2. Toimet

Toimia on neljänlaisia: laittoman sisällön torjunta, ei-toivotun ja haitallisen sisällön torjunta, nykyistä turvallisemman käyttöympäristön edistäminen ja tiedotus. Jokaisessa toimityypissä kansainvälinen yhteistyö on olennainen osa toimia.

3.2.1. Laittoman sisällön torjunta

Kuten edellä on esitetty, laittoman sisällön torjumisessa viranomaisten (poliisin, yleisten syyttäjien ja tuomioistuinten) asema on ensisijainen. Vain ne voivat varmistaa, että rikolliset viedään oikeuteen. Vihjelinjat ovat raportointivälineitä, joiden kautta yleisö voi ilmoittaa laittomasta sisällöstä ja joista tieto toimitetaan asianmukaiselle taholle (Internet-palvelujen tarjoajalle, poliisille tai toiselle vihjelinjalle) toimia varten ja ne ovat yksi tapa, jolla Internet-ala ja kansalaisjärjestöt (erityisesti lasten suojelua tai rasismin torjuntaa varten perustetut) voivat osaltaan edistää prosessia ja auttaa laittoman sisällön levittämisen vähentämisessä. Monet ihmiset, jotka ovat haluttomia raportoimaan suoraan poliisille, voivat kuitenkin ilmoittaa havainnoistaan epävirallisiin vihjelinjoihin.

Nykyinen vihjelinjaverkosto on ainutlaatuinen järjestelmä, jota ei olisi perustettu ilman EU:n tarjoamaa rahoitusta. Verkosto on jo menestyksekkäästi laajentanut jäsenmääräänsä, ja sillä on kansainvälinen kattavuus.

Yksittäiset vihjelinjat edistävät osaltaan verkoston toimintaa mutta myös hyötyvät siitä. Suurin osa vihjelinjojen käsittelemistä ilmoituksista koskee tilanteita, joissa joko verkkosivuston ylläpitäjä tai sisällöntuottaja on vihjelinjan kattaman alueen tai sen sijaintimaan tuomioistuinten lainkäyttövallan ulkopuolella. EU:n rahoituksen myötä komissio voi varmistaa, että vihjelinjojen valinnassa sovelletaan eurooppalaisia standardeja ja että ne todellisuudessa edistävät verkoston toimintaa.

Näin ollen ehdotetaan verkoston koordinoinnin ja yksittäisten vihjelinjojen rahoittamista. Tässä yhteydessä on tarpeen tutkia, kuinka Internet-ala voisi teknologisella osaamisellaan osallistua laittoman sisällön torjuntaan. Verkostoa olisi laajennettava kattamaan uudet jäsenmaat ja ehdokasmaat sekä muut Euroopan maat, joissa laitonta sisältöä säilytetään ja tuotetaan.

Tällaisten vihjelinjojen olisi oltava läheisessä yhteydessä muihin toimiin, kuten itsesääntelyyn ja tiedottamiseen liittyviin toimiin, ja niiden toimintaa voisivat pyörittää samat järjestöt.

Vihjelinjojen verkostolla olisi varmistettava, että laittoman sisällön tärkeimmät lajit katetaan ja niistä raportoidaan - laittoman sisällön käsitettä olisi laajennettava lapsipornografiasta myös muuhun laittomaan sisältöön. Muiden aihepiirien kuten roskapostin käsittelyyn saatetaan tarvita muunlaisia mekanismeja ja muunlaista osaamista.

3.2.2. Ei-toivotun ja haitallisen sisällön torjunta

Ohjelmasta rahoitetaan teknisiä menetelmiä, joiden avulla käyttäjien on mahdollista rajoittaa vastaanottamansa ei-toivotun ja haitallisen sisällön määrää sekä hallita tällaista sisältöä, jos he kuitenkin saavat sitä; voidaan esimerkiksi arvioida nykyisen suodatustekniikan tehokkuutta, tukea sen tehostamista sekä rahoittaa toimia, joilla helpotetaan ja koordinoidaan roskapostin tehokasta torjumista koskevaa tiedonvaihtoa ja parhaiden toimintatapojen levittämistä.

Muita ei-toivotun ja haitallisen sisällön torjumiseen pyrkiviä aloitteita ovat sisällön luokittelun jatkokehitys siten, että siinä otetaan huomioon saman sisällön saatavuus useiden jakelukanavien kautta (konvergenssi), ja lasten hyvinvoinnin asiantuntijoiden ja teknisten asiantuntijoiden yhteistyö alaikäisten suojelussa käytettävien välineiden parantamiseksi.

Tällaisten toimien toteuttamista koordinoidaan tiiviisti nykyistä turvallisempaa käyttöympäristöä edistävien toimien (itsesääntelytoimet) ja tietoisuuden lisäämistoimien (yleisölle tiedottaminen ei-toivotun ja haitallisen sisällön torjumisesta) kanssa.

3.2.3. Turvallisemman käyttö ympäristön luominen

Laittoman, ei-toivotun ja haitallisen sisällön torjuminen on monimutkainen prosessi, ja mielipiteet eriävät merkittävästi siitä, olisiko pyrittävä yhdenmukaistamaan kansallisia sääntöjä, millaisia sääntöjen olisi oltava ja kuinka suhtautua kansallisiin eroihin, joita todennäköisesti tulee aina olemaan. Tällaisiin asioihin sisältyvät ilmaisuvapautta, suhteellisuutta ja teknistä toteutettavuutta koskevat kysymykset.

Euroopan unioni on keskittänyt tukensa itsesääntelyä painottavaan lähestymistapaan, joka on joustava ja jossa otetaan huomioon erityistarpeet, jotka ovat tyypillisiä korkean teknologian, nopean muutoksen ja rajat ylittävän toiminnan välimaastossa. Toimintasäännöstöjä voi olla monenlaisia, mutta niiden olennaisina yhteisinä nimittäjinä olisi oltava tehokkuus, oikeudenmukaisuus ja avoimuus.

Useissa nykyisissä aloitteissa on innovatiivisia piirteitä, joita voitaisiin käyttää esimerkkeinä parhaista käytännöistä. Sekä toimivien itsesääntelyä korostavien lähestymistapojen kehittämisessä kansallisten että eurooppalaisen yhteistyöfoorumin luomisessa alalla toimiville on vielä paljon tehtävää.

Itsesääntely ei välttämättä käynnisty itsestään, ja siinä saatetaan tarvita jonkinlaista oikeudellista tukea. Aktiivisemmat toimet saattavat olla tarpeen, jotta päästään yhteisymmärrykseen sopivista säännöistä ja niiden täytäntöönpanosta.

Internetin ja verkkoteknologian käyttöturvallisuutta käsittelevä foorumi perustettiin Internetin käyttöturvallisuuden parantamista koskevan ohjelman toisessa vaiheessa (2003-2004). Se tulee olemaan ainutlaatuinen keskustelufoorumi, jossa on Internet-alan, lasten hyvinvointia käsittelevien järjestöjen ja politiikan laatijoiden edustajia, ja se toimii alustana kokemusten vaihdolle kansallisten yhteissääntely- tai itsesääntelyelinten kesken. Se tarjoaa myös Internet-alalle mahdollisuuden osallistua keskusteluun tavoista torjua laitonta sisältöä.

3.2.4. Tiedottaminen

Politiikan laatijat ja erikoistuntijat ovat laajalti yhtä mieltä siitä, että tarvitaan jatkuvasti systemaattista tietoa Internetin käyttöturvallisuudesta, erityisesti henkilökohtaisten, vuorovaikutteisten ja langattomien sovellusten suhteen; olisi luotava yhteydet myös muihin EU:n toimiin mediakasvatuksen ja Internet-lukutaidon alalla.

Käytettävissä olevien varojen hyödyntämiseksi parhaiten komission olisi keskityttävä toiminnan käynnistämiseen, kerrannaisvaikutusten edistämiseen ja parhaiden toimintatapojen vaihtoon verkoston kautta.

3.2.5. Yhteydet muihin ohjelmiin

Ohjelma suunnitellaan ja toteutetaan läheisessä yhteydessä muihin aloitteisiin, muun muassa alaikäisten ja ihmisarvon suojelua koskevan suosituksen seurantaan ja tietoyhteiskuntaa koskevan maailmanlaajuisen huippukokouksen toimintaohjelmaan.

4. Oikeusperusta

Oikeusperustana toimii perustamissopimuksen 153 artiklan 2 kohta, joka käsittelee kuluttajansuojaa.

Tämä oli oikeusperusta, josta Euroopan parlamentti ja neuvosto sopivat vuoden 1999 alkuperäistä Internetin käyttöturvallisuutta koskevaa ohjelmaa [12] ja toimintasuunnitelman kahden vuoden jatkoa varten vuonna 2003 [13].

[12] Ks. alaviite 22.

[13] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1151/2003/EY, tehty 16 päivänä kesäkuuta 2003, EUVL L 162, 1.7.2003, s. 1.

Se on edelleen sopiva, sillä kuten edellä kohdassa 3.1 todetaan, ohjelma keskittyy loppukäyttäjiin - erityisesti vanhempiin, kasvattajiin ja lapsiin - ja sen tarkoitus on parantaa heidän suojaansa Internetiä ja uutta verkkoteknologiaa käytettäessä.

2004/0023 (COD)

Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS Internetin ja uuden verkkoteknologian käyttöturvallisuutta koskevan monivuotisen yhteisön ohjelman perustamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 153 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen [14],

[14] EUVL C [...], [...], s. [...].

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [15],

[15] EUVL C [...], [...], s. [...].

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon [16],

[16] EUVL C [...], [...], s. [...].

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa säädettyä menettelyä [17],

[17] EUVL C [...], [...], s. [...].

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Internetin ja uuden teknologian kuten matkapuhelinten käyttö kasvaa edelleen yhteisössä huomattavasti. Tämän ohella erityisesti lapsiin kohdistuvat vaarat ja teknologian väärinkäyttö jatkuvat ja uusia vaaroja ja väärinkäyttömuotoja kehitetään. Jotta voitaisiin edistää Internetin ja uuden verkkoteknologian tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämistä, tarvitaan toimia niiden käyttöturvallisuuden parantamiseksi ja loppukäyttäjien suojelemiseksi ei-toivotulta sisällöltä.

(2) Lissabonin strategiaa kehittävässä eEurope 2005 -toimintasuunnitelmassa [18] pyritään edistämään turvallisia palveluja, sovelluksia ja sisältöä, jotka perustuvat laajalti käytettävissä oleviin laajakaistayhteyksiin. Sen tavoitteisiin kuuluvat turvallinen tietoinfrastruktuuri, hyvien toimintatapojen kehittäminen, analysointi ja levittäminen, vertailuanalyysit ja verkkotoimintoja koskevien politiikkojen koordinointimekanismit.

[18] KOM(2002) 263.

(3) Yhteisön tasolla parhaillaan määriteltävään digitaalisen sisällön haasteita tietoyhteiskunnassa koskevaan oikeudelliseen kehykseen sisältyvät verkkotoimintoja koskevat säännöt, erityisesti pyytämättä saapuvan kaupallisen sähköpostin osalta yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annetussa direktiivissä [19] ja välittäjinä toimivia palveluntarjoajia koskevien tärkeiden vastuunäkökohtien osalta sähköisestä kaupasta annetussa direktiivissä [20] annetut säännöt sekä jäsenvaltioille, Internet-alalle, asianomaisille osapuolille ja komissiolle annetut suositukset ja alaikäisten suojelua koskevan suosituksen ohjeelliset suuntaviivat [21].

[19] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2002, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla (EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37).

[20] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2000, tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista (EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1).

[21] Neuvoston suositus 98/560/EY, annettu 24 päivänä syyskuuta 1998, Euroopan audiovisuaalisia ja tietopalveluja tuottavien yritysten kilpailukyvyn parantamisesta edistämällä kansallisia järjestelmiä, joiden tarkoituksena on saattaa alaikäisten ja ihmisarvon suojelu vertailukelpoiselle ja tehokkaalle tasolle (EYVL L 270, 7.10.1998, s. 48).

(4) Sekä lapsille mahdollisesti haitallisen ja loppukäyttäjille päätyvän ei-toivotun sisällön torjumisen että laittoman sisällön, erityisesti lapsipornografian, torjumisen alueella on jatkuvaa tarvetta toimenpiteisiin.

(5) On toivottavaa päästä kansainväliseen sopimukseen oikeudellisesti sitovista säännöistä, mutta se on vaikeaa eikä tapahdu nopeasti. Vaikka sopimukseen päästäisiinkin, se ei sellaisenaan riitä varmistamaan, että säännöt pannaan täytäntöön tai että riskin alaisia suojellaan.

(6) Internetin käyttöturvallisuutta koskevasta toimintaohjelmasta [22] (1999-2004) on myönnetty yhteisön rahoitusta, jolla on menestyksekkäästi kannustettu monia aloitteita ja joilla on tuotettu eurooppalaista lisäarvoa. Lisärahoituksella autetaan uusia aloitteita jatkamaan tähän saakka toteutuneista saavutuksista eteenpäin.

[22] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 276/1999/EY, tehty 25 päivänä tammikuuta 1999, Internetin käyttöturvallisuuden parantamista koskevan yhteisön monivuotisen toimintasuunnitelman hyväksymisestä maailmanlaajuisten verkkojen laitonta ja haitallista sisältöä torjumalla (EYVL L 33, 6.2.1999, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 16 päivänä kesäkuuta 2003 tehdyllä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1151/2003/EY (EUVL L 162, 1.7.2003, s. 1).

(7) Tarvitaan edelleen käytännön toimenpiteitä, joilla rohkaistaan ilmoittamaan laittomasta sisällöstä niille, joilla on mahdollisuus puuttua siihen, rohkaistaan kehittämään suodatustekniikkaa, laajennetaan sovitut käyttäytymissäännöt sisältävien toimintasäännöstöjen käyttöä ja tiedotetaan vanhemmille ja valistetaan heitä parhaista tavoista hyötyä uusien viestimien mahdollisuuksista turvallisella tavalla.

(8) On tärkeää, että jäsenvaltioissa ryhdytään toimiin, joihin osallistuvat kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason hallinto, verkko-operaattorit, vanhemmat, opettajat ja koulujen hallinto. Yhteisö voi edistää jäsenvaltioiden parhaita toimintatapoja toimimalla suunnannäyttäjänä sekä EU:n tasolla että kansainvälisesti ja tukemalla Euroopan tason vertailuanalyysejä, verkottumista ja soveltavaa tutkimusta.

(9) Olennaista on myös kansainvälinen yhteistyö, jota voidaan edistää, koordinoida, välittää eteenpäin ja toteuttaa yhteisön verkostojen kautta.

(10) Tämän päätöksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY [23] mukaisesti.

[23] EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(11) Komission tulisi varmistaa täydentävyys ja synergia aiheeseen liittyvien yhteisön aloitteiden ja ohjelmien kanssa.

(12) Tällä säädöksellä vahvistetaan ohjelman rahoituspuitteet koko sen voimassaoloajaksi, ja budjettivallan käyttäjä pitää tätä määrää ensisijaisena ohjeenaan talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja talousarviomenettelyn parantamisesta 6 päivänä toukokuuta 1999 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 33 kohdan mukaisesti.

(13) Suunnitellun toiminnan tavoitteita ei toiminnan rajojen yli ulottuvan luonteen vuoksi voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan ne voidaan toimien Euroopan laajuisen kattavuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, ja sen vuoksi yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa säädetyn suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä päätöksessä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

OVAT TEHNEET TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

[Ohjelman tavoite]

1. Tällä päätöksellä perustetaan yhteisön ohjelma Internetin ja uuden verkkoteknologian käyttöturvallisuuden edistämiseksi, erityisesti lasten näkökulmasta, ja laittoman sekä loppukäyttäjälle ei-toivotun sisällön torjumiseksi.

Ohjelman nimi on "Safer Internet plus"-ohjelma (jäljempänä "ohjelma").

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun yleistavoitteen saavuttamiseksi ohjelma sisältää seuraavat toimintalinjat:

a) laittoman sisällön torjunta

b) ei-toivotun ja haitallisen sisällön torjunta

c) turvallisemman käyttöympäristön luominen

d) tiedottaminen

Näiden toimintalinjojen alaisuudessa toteutettavat toimet yksilöidään liitteessä I.

Ohjelma toteutetaan liitteen III mukaisesti.

2 artikla

[Osallistuminen]

1. Ohjelmaan voivat osallistua kaikki jäsenvaltioihin sijoittautuneet oikeussubjektit.

Myös ehdokasvaltiot voivat osallistua ohjelmaan näiden valtioiden kanssa myöhemmin tehtävien kahdenvälisten sopimusten mukaisesti.

2. ETA-sopimuksen sopimuspuoliin kuuluviin EFTA-valtioihin sijoittuneille oikeussubjekteille voidaan tarjota mahdollisuus osallistua ohjelmaan mainitun sopimuksen mukaisesti.

3. Yhteisön ulkopuolisiin maihin sijoittuneille oikeussubjekteille sekä kansainvälisille järjestöille voidaan tarjota mahdollisuus osallistua ohjelmaan ilman yhteisön rahoitustukea tämän ohjelman puitteissa, jos niiden osallistuminen edesauttaa ohjelman tehokasta toteuttamista. Päätös osallistumisesta on tehtävä 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

3 artikla

[Komission toimivalta]

1. Komissio vastaa ohjelman toteuttamisesta.

2. Komissio laatii työohjelman tämän päätöksen perusteella.

3. Komissio noudattaa 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä seuraavia tehtäviä hoitaessaan:

a) työohjelman hyväksyminen ja muuttaminen;

b) ehdotuspyyntöjen perusteiden ja sisällön määrittely 1 artiklassa esitettyjen tavoitteiden mukaisesti;

c) liitteessä III esitetyistä säännöistä poikkeaminen;

4. Komissio tiedottaa komitealle ohjelman toteuttamisen edistymisestä.

4 artikla

[Komitea]

1. Komissiota avustaa komitea.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 3 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu ajanjakso vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

3. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

5 artikla

[Valvonta ja arviointi]

1. Komissio huolehtii tämän päätöksen mukaisten toimien ennakkoarvioinnista, seurannasta ja jälkiarvioinnista varmistaakseen, että yhteisön tukea käytetään tehokkaasti.

2. Komissio valvoo ohjelman hankkeiden toteuttamista. Komissio arvioi hankkeen päätyttyä sen toteutustapaa ja toteutuksen vaikutuksia selvittääkseen, onko alkuperäiset tavoitteet saavutettu.

3. Komissio toimittaa 1 artiklan 2 kohdassa lueteltujen toimien toteuttamisesta arviointikertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle viimeistään [kahden vuoden kuluttua päätöksen julkaisemisesta].

Komissio toimittaa lopullisen arviointikertomuksen ohjelman päätyttyä.

6 artikla

[Rahoitussäännökset]

1. Ohjelma kestää neljä vuotta 1 päivästä tammikuuta 2005 lähtien.

2. Rahoitusohje ohjelman toteuttamiseksi 1 kohdassa tarkoitettuna ajanjaksona on 50 miljoonaa euroa.

Vuosina 2005-2006 määrä on 20,050 miljoonaa euroa. Vuosina 2007-2008 määrä on 29,950 miljoonaa euroa.

Budjettivallan käyttäjä hyväksyy vuosittaiset määrärahat rahoitusnäkymien rajoissa.

3. Kustannusten ohjeellinen jakautuminen on esitetty liitteessä II.

7 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Brysselissä [...]

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

[...] [...]

LIITE I

TOIMET

1. Toimintalinja 1: Laittoman sisällön torjunta

Vihjelinjat mahdollistavat sen, että yleisö voi ilmoittaa laittomasta sisällöstä. Vihjelinjoista tällaiset ilmoitukset toimitetaan asianomaiselle taholle (Internet-palvelujen tarjoajalle, poliisille tai toiselle vihjelinjalle) toimenpiteitä varten. Poliisin vihjelinjoja täydennetään siviilipuolen vihjelinjoilla mahdollisuuksien mukaan. Niiden rooli poikkeaa viranomaisten vihjelinjoista, sillä ne eivät tutki rikkomuksia tai pidätä tai syytä lainrikkojia. Ne ovat osaamiskeskuksia, jotka opastavat Internet-palvelujen tarjoajia laittoman sisällön tunnistamisessa.

Nykyinen vihjelinjaverkosto on ainutlaatuinen järjestelmä, jota ei olisi perustettu ilman EU:n tarjoamaa rahoitusta. Kuten ohjelman arvioinnissa vuonna 2002 todetaan, verkosto on menestyksekkäästi laajentanut jäsenmääräänsä, ja sillä on kansainvälinen kattavuus. Jotta vihjelinjoja voitaisiin kehittää siten, että kaikki niiden mahdollisuudet hyödynnetään, on tarpeen varmistaa koko Euroopan laajuinen kattavuus ja yhteistyö ja tehostaa linjojen toimintaa tietojen, parhaiden toimintatapojen ja kokemusten vaihdon kautta.

Verkoston keskuksina toimiville vihjelinjoille, jotka valitaan ehdotuspyynnön perusteella, ja verkoston koordinoijalle myönnetään rahoitusta eurooppalaisten vihjelinjojen toiminnan jatkamiseksi.

Uusia vihjelinjoja tarvitaan jäsenvaltioissa ja ehdokasmaissa, joissa niitä ei vielä ole. Nämä vihjelinjat on sovitettava nopeasti ja tehokkaasti osaksi eurooppalaisten vihjelinjojen verkostoa. Tämän verkoston ja yhteisön ulkopuolisissa maissa (erityisesti muissa Euroopan maissa, joissa laitonta sisältöä säilytetään ja tuotetaan) toimivien vihjelinjojen välisiä yhteyksiä olisi edistettävä siten, että mahdollistetaan yhteisen lähestymistavan kehittäminen sekä osaamisen ja parhaiden toimintatapojen siirto. Nykyisiä yhteistyömekanismeja kansallisten vihjelinjojen ja lainvalvontaviranomaisten välillä on entisestään parannettava. Vihjelinjojen henkilöstölle on järjestettävä oikeudellista ja teknistä koulutusta. Vihjelinjojen aktiivinen osallistuminen verkoston toimintaan ja rajat ylittäviin toimiin on pakollista.

Vihjelinjojen olisi oltava yhteydessä jäsenvaltioiden aloitteisiin, saatava kansallista tukea ja oltava taloudellisesti turvattuja, jotta toiminnan jatkuminen voidaan varmistaa tämän ohjelman voimassaoloajan jälkeen. Yhteisrahoitus on tarkoitettu sellaisille siviilipuolen vihjelinjoille, jotka täydentävät lainsäädännön noudattamisen varmistamistoimia mutta eivät ole osa tällaisia mekanismeja, eli rahoitusta ei myönnetä poliisin ylläpitämille vihjelinjoille. Vihjelinjojen on tehtävä käyttäjille selväksi ero niiden toiminnan ja poliisin toiminnan välillä ja tiedotettava heille muista tavoista ilmoittaa laittomasta sisällöstä, kuten suoraan poliisille.

Jotta käytettävissä olevalla rahoituksella olisi suurin mahdollinen vaikutus ja teho, vihjelinjojen on toimittava niin tehokkaasti kuin mahdollista. Tähän päästään parhaiten nimeämällä verkostolle koordinointikeskus, joka auttaa vihjelinjoja sopimaan keskenään Euroopan tason suuntaviivojen, työskentelymenetelmien ja käytäntöjen kehittämisestä siten, että noudatetaan vihjelinjoja koskevia kansallisia lakeja.

Koordinointikeskus:

* on yksi taho, jonka kautta saa helposti yhteyden kuhunkin kansalliseen keskukseen;

* edistää verkostoa kokonaisuudessaan ja luo Euroopan tason näkyvyyttä;

* on yhteydessä asiaankuuluviin tahoihin täydentääkseen verkoston kattavuutta jäsenvaltioissa ja ehdokasmaissa;

* tehostaa verkoston toimintaa;

* laatii vihjelinjoille parhaiden toimintatapojen suuntaviivat ja mukauttaa ne uuteen teknologiaan;

* järjestää säännöllistä tietojen ja kokemusten vaihtoa vihjelinjojen välillä;

* toimii neuvoja antavana ja valmentavana asiantuntijakeskittymänä toimintaansa aloittaville vihjelinjoille erityisesti ehdokasmaissa;

* luo yhteyksiä yhteisön ulkopuolisissa maissa toimiviin vihjelinjoihin;

* ylläpitää läheistä yhteistyötä tiedotusta koordinoivan keskuksen (ks. jäljempänä kohta 4.) kanssa ohjelmassa toteutettavien toimien yhtenäisyyden ja tehokkuuden varmistamiseksi ja lisätäkseen yleistä tietoisuutta vihjelinjoista;

* osallistuu Internetin käyttöturvallisuutta käsittelevän foorumin toimintaan ja muihin asiaa koskeviin tapahtumiin koordinoiden vihjelinjojen saamaa tietoa ja antamaa palautetta.

Koordinointikeskus seuraa vihjelinjojen tehokkuutta ja kerää niiden toiminnasta seikkaperäistä ja tarkoituksenmukaista tilastotietoa (vastaanotettujen ilmoitusten määrä ja tyyppi, suoritetut toimenpiteet ja niiden tulokset jne.).

Vihjelinjojen verkostolla olisi varmistettava, että laittoman sisällön tärkeimmät lajit katetaan ja niistä raportoidaan - laittoman sisällön käsitettä olisi laajennettava lapsipornografiasta myös muuhun laittomaan sisältöön. Muiden aihepiirien kuten rasistisen materiaalin käsittelyyn saatetaan tarvita muunlaisia mekanismeja ja muunlaista osaamista, ja se saattaa edellyttää erilaisia asioita käsittelevien erilaisten kansallisten keskusten osallistumista. Koska ohjelman rahoitusvarat ja hallinnointikapasiteetti ovat rajalliset, kaikille tällaisille keskuksille ei välttämättä myönnetä rahoitusta; rahoitusta joudutaan mahdollisesti keskittämään koordinointikeskusten vahvistamiseen näillä alueilla.

EU:n rahoitusta voitaisiin myöntää myös muihin toimiin, esimerkiksi sellaisten tietokoneohjelmien kehittämiseen, joilla avustetaan vihjelinjoja niiden työtaakan hallitsemisessa ja kertomusten tehokkaassa käsittelyssä.

2. Toimintalinja 2: Ei-toivotun ja haitallisen sisällön torjunta

Laittoman sisällön torjumiseksi sen lähteellä toteutettavien toimien lisäksi käyttäjien - alaikäisten osalta heistä vastaavien aikuisten - saatavilla olisi oltava asianmukaisia välineitä, joiden avulla he voisivat itse päättää, kuinka käsitellä ei-toivottua ja haitallista sisältöä (päätösvallan antaminen käyttäjille).

Olisi myönnettävä lisärahoitusta saatavilla olevien suodatussovellusten ja -palvelujen suorituskykyä ja tehokkuutta koskevan tiedon lisäämiseksi, jonka avulla käyttäjät voivat tehdä paremmin valintoja.

Tutkimusohjelmista rahoitetun innovatiivista teknologiaa koskevan tutkimuksen lisäksi olisi myös hyvä rahoittaa olemassa olevan teknologian innovatiivista käyttöä koskevia hankkeita, jotta suodatussovellusten ja -palvelujen käyttöalaa voitaisiin laajentaa uudella teknologialla levitettävään sisältöön, tai suodatussovelluksia ja -palveluja voitaisiin mukauttaa eurooppalaisten käyttäjien erityistarpeisiin (mukaan luettuna niillä katettavien kielten määrän lisääminen).

Suodatusteknologiaan yhdistettyinä luokittelujärjestelmillä ja laatumerkinnöillä voidaan antaa käyttäjille mahdollisuudet valita sisältö, jonka he haluavat vastaanottaa, ja vanhemmille ja kasvattajille Euroopassa tarvittavat tiedot, joiden pohjalta he voivat tehdä päätöksensä kulttuurinsa ja kielivalintojensa mukaisesti. Rahoitus olisi kohdennettava hankkeille, joissa pyritään mukauttamaan luokittelujärjestelmiä ja laatumerkintöjä siten, että niissä otetaan huomioon televiestinnän, audiovisuaalisten viestimien ja tietotekniikan lähentyminen, sekä itsesääntelyaloitteille, joilla tuetaan itse myönnettyjen laatumerkintöjen ja niiden paikkansapitävyyttä arvioivien yhteisöjen luotettavuutta. Saatetaan tarvita lisäponnisteluja myös luokittelujärjestelmien ja laatumerkintöjen edistämiseksi sisällöntuottajien parissa.

Olisi toivottavaa yrittää jo kehittelyvaiheessa ottaa huomioon uuden teknologian mahdolliset vaikutukset siihen, kuinka turvallista sen käyttö on lapsille, sen sijaan, että jo kehitetyn uuden teknologian seurauksia yritetään ratkoa. Loppukäyttäjän turvallisuus on peruste, joka on otettava huomioon teknisten ja kaupallisten näkökohtien ohella. Näin voitaisiin tehdä esimerkiksi edistämällä lasten hyvinvointiin erikoistuneiden ja teknisten asiantuntijoiden välistä näkemystenvaihtoa.

Ohjelmasta rahoitetaan näin ollen teknisiä menetelmiä, joiden avulla käyttäjät voivat rajoittaa vastaanottamansa ei-toivotun ja haitallisen sisällön määrää sekä hallita saamaansa ei-toivottua roskapostia, mukaan luettuina:

* saatavilla olevan suodatusteknologian tehokkuuden arviointi ja tiedottaminen yleisölle;

* roskapostin tehokasta torjumista ja parhaita toimintatapoja koskevan tiedonvaihdon helpottaminen ja koordinointi (ks. komission tiedonanto pyytämättä saapuvien kaupallisten viestien torjumisesta);

* tehokkaan suodatusteknologian kehittäminen erityisesti ohjelman toisessa osassa;

* toimenpiteet, joilla edistetään luokittelujärjestelmien ja laatumerkintöjen käytön yleisyyttä sisällöntuottajien parissa ja mukautetaan luokittelujärjestelmiä ja laatumerkintöjä siten, että niissä otetaan huomioon saman sisällön saatavuus useiden jakelukanavien kautta (konvergenssi);

Yksityisyyden suojaa parantavien teknologisten toimien käyttöä edistetään. Tämän toimintalinjan toimissa otetaan täysimääräisesti huomioon tietojärjestelmiä vastaan tehtävistä hyökkäyksistä piakkoin tehtävän neuvoston puitepäätöksen määräykset.

Suodatusteknologian kehittämisessä otetaan huomioon teknologian kehittyminen ja se, että komission on omaksuttava lähestymistapa, jossa ei sitouduta yksittäisiin teknologioihin.

Tällaisten toimien toteuttamista koordinoidaan tiiviisti nykyistä turvallisempaa käyttöympäristöä edistävien toimien (itsesääntelytoimet) ja tietoisuuden lisäämistoimien (yleisölle tiedottaminen ei-toivotun ja haitallisen sisällön torjumisesta) kanssa.

3. Toimi 3: Turvallisemman käyttöympäristön luominen

Hyvin toimiva itsesääntelyjärjestelmä on tärkeä osatekijä haitallisen ja laittoman sisällön liikkeiden rajoittamisessa. Itsesääntelyyn sisältyy useita osia: osapuolten kuuleminen ja edustavuus, toimintasäännöt, yhteisön tason toimintaa helpottavat kansalliset elimet ja itsesääntelykehysten kansallinen arviointi. [24] Tällä alueella tarvitaan jatkuvasti yhteisön toimia, jotta eurooppalaista Internet-alaa ja uuden verkkoteknologian alaa kannustettaisiin noudattamaan toimintasääntöjä.

[24] Ks. alaikäisten ja ihmisarvon suojelua audiovisuaalisissa verkko- ja tietopalveluissa koskevan itsesääntelykehyksen toteuttamista kansallisella tasolla koskevat ohjeelliset suuntaviivat, neuvoston suositus 98/560/EY, annettu 24 päivänä syyskuuta 1998, Euroopan audiovisuaalisia ja tietopalveluja tuottavien yritysten kilpailukyvyn parantamisesta edistämällä kansallisia järjestelmiä, joiden tarkoituksena on saattaa alaikäisten ja ihmisarvon suojelu vertailukelpoiselle ja tehokkaalle tasolle (EYVL L 270, 7.10.1998, s. 48).

Internetin käyttöturvallisuutta käsittelevä foorumi, jota kehitetään nykyisessä Internetin käyttöturvallisuuden parantamista koskevassa ohjelmassa vuonna 2004, tulee olemaan ainutlaatuinen keskustelufoorumi, jossa on Internet-alan, lainvalvontaviranomaisten, lasten hyvinvointia käsittelevien järjestöjen ja politiikan laatijoiden edustajia, ja se toimii alustana kokemusten vaihdolle kansallisten yhteissääntely- tai itsesääntelyelinten kesken. Se tarjoaa myös Internet-alalle mahdollisuuden osallistua keskusteluun tavoista torjua laitonta sisältöä.

Internetin käyttöturvallisuutta käsittelevä foorumi on keskeinen väline asiantuntijatason keskusteluun ja yhteisymmärryksen hakemiseen sekä päätelmien, suositusten, suuntaviivojen jne. esittämiseen asiaankuuluville kansallisille ja eurooppalaisille kanaville.

Foorumi kattaa kaikki toimintalinjat, helpottaa keskustelua ja edistää laittoman, ei-toivotun ja haitallisen sisällön torjuntaan liittyviä toimia. Foorumi muodostuu täysistunnoista ja työryhmistä, ja siellä tapaavat toimijat kaikilta eri alueilta, mukaan luettuina julkisten virastojen ja hallitusten ohjelmien, standardointielinten, Internet-alan, Euroopan komission yksiköiden ja käyttäjäryhmien (esim. vanhempainyhdistysten tai opettajien liittojen, lastensuojeluryhmien, kuluttajansuojeluelinten) edustajat. Foorumi tarjoaa kansallisella tasolla toimiville, erityisesti jäsenvaltioiden ohjelmiin ja aloitteisiin osallistuville ihmisille mahdollisuuden vaihtaa näkemyksiä, tietoja ja kokemuksia. Se on yhteydessä muuhun yhteisön toimintaan, kuten verkko- ja tietoturvavirastoon.

Internetin käyttöturvallisuutta käsittelevän foorumin erityistavoitteina ovat:

1. edistää asiaan kuuluvien tahojen verkottumista jäsenvaltioissa ja kehittää yhteyksiä itsesääntelyelimiin Euroopan ulkopuolella;

2. edistää yhteisymmärrystä ja itsesääntelyä verkkosivustojen laatuluokittelua, palvelun tuottajien toimintasääntöjä ja viestintenvälistä sisältöluokittelua koskevissa asioissa sekä laajentaa luokittelu- ja suodatustekniikkaa Internetistä muille aloille kuten matkapuhelimiin ja verkkopeleihin.

Komissio kutsuu koolle työryhmiä käsittelemään erityiskysymyksiä, ja niille asetetaan selkeät tavoitteet ja määräajat. Käynnissä olevista ja loppuun saatetuista ohjelmasta yhteisrahoitetuista hankkeista saatavat tulokset ja löydökset otetaan prosessissa huomioon. Tällainen avoin keskustelualusta auttaa lisäämään tietoisuutta ja aktivoimaan ehdokasmaiden ja EU:n ulkopuolisten maiden osallistumista ja käsittelemään maailmanlaajuista ongelmaa kansainvälisesti. Foorumi huolehtii myös siitä, että keskeiset yhdistykset, alan edustajat ja viranomaiset ovat tietoisia ja niitä kuullaan EU:n ja muun maailman käyttöturvallisuusaloitteista ja että ne vaikuttavat niihin.

Internetin käyttöturvallisuutta käsittelevä foorumi on avoin asiasta kiinnostuneiden osapuolten osallistumiselle myös EU:n ulkopuolisista maista ja ehdokasmaista. Foorumiin liitetään myös kansainvälistä yhteistyötä edistäviä pyöreän pöydän keskusteluja, joilla varmistetaan parhaita käytäntöjä, toimintasääntöjä, itsesääntelyä ja laatuluokittelua koskeva säännöllinen vuoropuhelu. Komissio varmistaa, että synergiat asiaan liittyvien tahojen ja vastaavien aloitteiden kanssa hyödynnetään täysin.

Internetin käyttöturvallisuutta käsittelevän foorumin sihteeristöpalvelujen tuottamisesta saatetaan järjestää tarjouspyyntö. Sihteeristön tehtäviin liittyy alakohtaisten asiantuntijoiden tutkimusteemoja koskevien ehdotusten kokoaminen, valmisteluasiakirjojen laatiminen ja päätelmien kirjaaminen.

EU:n rahoitusta voitaisiin myöntää myös itsesääntelyhankkeille, joissa laaditaan rajojen yli ulottuvia toimintasääntöjä. Voidaan myös tukea seuraavanlaisia toimia: yhteisön tason yhteistyön varmistaminen jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden asiaa käsittelevien elinten välisen verkottumisen ja asiaa koskevien olennaisten oikeudellisten ja sääntelykysymysten systemaattisen tarkastelun ja niistä raportoinnin kautta; itsesääntelyn arviointi- ja sertifiointimenetelmien kehittäminen; käytännön avun antaminen maille, jotka haluavat perustaa itsesääntelyelimiä; ja yhteyksien laajentaminen Euroopan ulkopuolella toimiviin itsesääntelyelimiin.

4. Toimintalinja 4: Tiedottaminen

Tiedotustoimien tulisi kattaa useita laittoman, ei-toivotun ja haitallisen sisällön luokkia (esimerkiksi lapsille sopimattomaksi katsottu sisältö, rasismi ja muukalaisviha, roskaposti) ja kuluttajansuojakysymyksiä, tietosuojaa, tietoturvaa ja verkkoturvallisuuskysymyksiä (virukset). Niissä olisi käsiteltävä Internetin kautta levitettävää sisältöä sekä uudentyyppistä vuorovaikutteista tietoa ja viestintää, joka yleistyy Internet- ja matkapuhelinteknologian (esim. vertaispalvelujen, laajakaistavideon, pikaviestipalvelujen, verkkojuttelusivujen jne.) käytön lisääntyessä.

Komissio jatkaa edelleen toimenpiteitä sellaisten kustannustehokkaiden tiedonlevitysmenetelmien edistämiseksi, joilla saavutetaan suuret määrät käyttäjiä, muun muassa käyttämällä kohderyhmien saavuttamiseen laajapohjaisia järjestöjä ja sähköisiä tiedonvälityskanavia.

Ohjelmassa tuetaan avoimen tarjouspyynnön kautta valittavia asianmukaisia elimiä, jotka toimivat tiedotuskeskuksina kussakin jäsenvaltiossa ja ehdokasmaassa. Nämä keskukset toteuttavat tiedotustoimia ja -ohjelmia tiiviissä yhteistyössä kaikkien asiaankuuluvien toimijoiden kanssa kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. Yksi keskuksista toimii koordinointikeskuksena, joka takaa eurooppalaisen lisäarvon. Se ylläpitää tiiviitä yhteyksiä muihin keskuksiin varmistaakseen parhaita toimintatapoja koskevan tiedonvaihdon.

Elinten, jotka ovat kiinnostuneita toimimaan kansallisina keskuksina, on kyettävä näyttämään, että niillä on kansallisten viranomaisten vahva tuki. Niillä olisi oltava selkeät valtuudet tiedottaa yleisölle Internetin ja uusien viestinten käyttöturvallisuusasioista tai media- ja informaatiolukutaidosta ja tarvittavat taloudelliset resurssit panna nämä valtuudet täytäntöön.

Kansallisten keskusten tehtävänä on:

* laatia yhtenäisiä, osuvia ja kohdennettuja tiedotuskampanjoita käyttäen soveltuvimpia viestimiä ja ottaen huomioon muissa maissa todetut parhaat käytännöt ja kokemukset;

* perustaa ja ylläpitää kumppanuuksia (virallisia ja epävirallisia) tärkeimpien toimijoiden (julkisten virastojen, lehdistö- ja mediaryhmien, Internet-palvelujen tarjoajien järjestöjen) ja kyseisessä maassa toteutettavien Internetin ja uusien viestinten käyttöturvallisuuteen liittyvien toimien kanssa;

* tehdä yhteistyötä yleisemmällä media- ja informaatiolukutaidon alalla;

* tiedottaa käyttäjille eurooppalaisista suodatussovelluksista ja -palveluista sekä vihjelinjoista;

* tehdä aktiivista yhteistyötä muiden eurooppalaisessa verkostossa olevien kansallisten keskusten kanssa vaihtamalla tietoja parhaista käytännöistä, osallistumalla kokouksiin ja suunnittelemalla ja toteuttamalla eurooppalaista lähestymistapaa, jota voidaan tarvittaessa mukauttaa kansallisten kielikysymysten ja kulttuurisidonnaisten mieltymysten mukaisesti;

* tarjota asiantuntemusta ja teknistä apua uusien tiedotuskeskusten perustamisessa (kokeneemmat keskukset voisivat toimia "kummeina" uusille keskuksille).

Mahdollisimman laajan yhteistyön ja toiminnan tehokkuuden varmistamiseksi koordinointikeskukselle myönnetään rahoitusta, jolla se voi antaa logistista ja infrastruktuuritukea kansallisille keskuksille. Näin varmistetaan eurooppalaisittain laaja näkyvyys, hyvä tiedonkulku ja kokemustenvaihto siten, että koetusta voidaan ottaa opiksi jatkuvasti (esim. mukauttamalla tiedotusmateriaalia).

Koordinointikeskuksen tehtävänä on:

* varmistaa tehokas tiedonkulku ja tietojen ja parhaiden toimintatapojen vaihto verkoston sisällä;

* antaa koulutusta Internetin ja uuden teknologian käyttöturvallisuudesta kansallisten keskusten henkilöstölle (kouluttajien koulutus);

* antaa teknistä tukea ehdokasmaille, jotka haluavat käynnistää tiedotustoimintaa;

* koordinoida kansallisten keskusten asiantuntemuksen ja teknisen avun tarjontaa tiedotuskeskusten käynnistämisessä;

* ehdottaa indikaattoreita ja hallita kansallista tiedotustoimintaa koskevan tilastotiedon keräämistä, analysointia ja vaihtoa niiden vaikutusten arvioimiseksi;

* tarjota infrastruktuuri kattavalle kansainväliselle tietokannalle (web-portaali), johon talletetaan tiedotus- ja tutkimusresursseista olennaisia paikallisluonteisia tietoja (tai josta on yhteys paikallisiin alasivustoihin); tällaisia tietoja ovat lehtileikkeet, artikkelit, kuukausittainen monikielinen uutislehti sekä tiedot foorumin toiminnasta;

* laajentaa yhteyksiä tiedotustoimintaan Euroopan ulkopuolella;

* osallistua Internetin käyttöturvallisuutta käsittelevän foorumin toimintaan ja muihin asiaa koskeviin tapahtumiin koordinoiden tiedotusverkostossa saatua tietoa ja annettua palautetta.

Tehdään myös vertailevaa tutkimusta siitä, kuinka ihmiset, erityisesti lapset, käyttävät uusia viestimiä. Muita toimia EU:n tasolla voisivat olla esimerkiksi erityisten lapsiystävällisten Internet-palvelujen tukeminen tai vuoden parhaan tiedotuskampanjan palkitseminen.

LIITE II

KUSTANNUSTEN SUUNTAA ANTAVA JAKAUTUMINEN

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE III

OHJELMAN TOTEUTUSKEINOT

1) Komissio toteuttaa ohjelman liitteessä I eritellyn teknisen sisällön mukaisesti.

2) Ohjelma toteutetaan välillisten toimien avulla, joita ovat:

a) yhteisrahoitteiset toimet:

- Pilottihankkeet ja parhaisiin toimintatapoihin liittyvät toimet sekä ad hoc -toimet ohjelman kannalta olennaisilla aloilla, mukaan luettuina parhaita toimintatapoja esittelevät hankkeet ja hankkeet, joissa nykyistä teknologiaa käytetään innovatiivisella tavalla.

- Verkostot: verkostot, jotka tuovat yhteen joukon sidosryhmiä toimien varmistamiseksi koko EU:ssa ja koordinointitoimien ja tietämyksen siirron helpottamiseksi. Niihin voidaan yhdistää parhaisiin toimintatapoihin liittyviä toimia.

- Tehdään myös soveltavaa Euroopan laajuista tutkimusta siitä, kuinka ihmiset, erityisesti lapset, käyttävät uusia viestimiä.

- Komission rahoitusosuus on yleensä korkeintaan 50 prosenttia hankkeen kustannuksista. Julkisen sektorin elimille voidaan hyvittää 100 % lisäkustannuksista.

b) liitännäistoimenpiteet:

- Liitännäistoimenpiteiden avulla edistetään ohjelman toteutusta tai tulevien toimien valmistelua. Tähän eivät kuulu tuotteiden, prosessien tai palveluiden markkinoille saattaminen, markkinointi tai myynnin edistäminen.

* vertailuanalyysi ja mielipidetutkimukset, joilla tuotetaan kaikkien jäsenvaltioiden alueelta vertailukelpoisin menetelmin luotettavaa tietoa Internetin ja uuden verkkoteknologian käyttöturvallisuudesta;

* teknologian, kuten Internetin ja uuden verkkoteknologian käyttöturvallisuuden edistämiseksi suunnitellun suodatusteknologian tekninen arviointi. Arvioinnissa otetaan myös huomioon, parantaako tämä teknologia yksityisyyden suojaa vai ei;

* ohjelmaa ja siihen sisältyviä toimia, mukaan luettuina itsesääntelyä ja Internetin käyttöturvallisuutta käsittelevän foorumin työtä, sekä tulevien toimintojen suunnittelua tukevat tutkimukset;

* kilpailut parhaiden toimintatapojen palkitsemiseksi;

* tiedonvaihto, konferenssit, seminaarit, työpajat tai muut tekniset kokoukset ja aihekokonaisuuksien hallinnointi;

* tiedonlevitys-, tiedotus- ja viestintätoimet.

3) Yhteisrahoitteisten toimien valinta perustuu komission Internet-sivulla julkaistuihin ehdotuspyyntöihin voimassa olevien rahoitussäännösten mukaisesti.

4) Yhteisön tukea koskeviin hakemuksiin on tarvittaessa liitettävä rahoitussuunnitelma, joka sisältää hankkeiden rahoituksen kaikki osatekijät, mukaan luettuina yhteisöltä pyydettävä rahoitustuki sekä kaikista muista lähteistä pyydetty tai saatu tuki.

5) Liitännäistoimenpiteet toteutetaan tarjouspyynnöin voimassa olevien rahoitussäännösten mukaisesti.

SÄÄDÖKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS

Politiikan ala(t): Tietoyhteiskunta

Toiminnan ala(t): Tietoyhteiskunnan sisältö ja palvelut

Toimenpiteen nimi: Internetin ja uuden verkkoteknologian käyttöturvallisuutta koskeva monivuotinen yhteisön toimintaohjelma (Safer Internet plus)

1. BUDJETTIKOHTA

Budjettikohta/-kohdat: 09 03 03 (aiemmin B5-821) ja 09 01 04 04 (aiemmin B5-821A)

2. NUMEROTIEDOT

2.1. Toimenpiteen kokonaismääräraha: 50 milj. euroa maksusitoumusmäärärahoina

50 miljoonaa euroa

2.2. Toimenpiteen soveltamisaika:

1.1.2005 - 31.12.2008

2.3. Monivuotinen kokonaismenoarvio:

a) Maksusitoumusmäärärahojen/maksumäärärahojen (rahoitustuki) aikataulu

09 03 03 (aiemmin B5-821) miljoonaa euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

>TAULUKON PAIKKA>

b) Tekninen ja hallinnollinen apu ja tukimenot (vrt. kohta 6.1.2)

09 01 04 04 (aiemmin B5-821A) miljoonaa euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

>TAULUKON PAIKKA>

09 03 03 + 09 01 04 04 - miljoonaa euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

>TAULUKON PAIKKA>

c) Henkilöstö- ja muiden hallintomenojen kokonaisvaikutus rahoitukseen (vrt. kohdat 7.2 ja 7.3)

miljoonaa euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

2.4. Yhteensopivuus ohjelmasuunnitelman ja rahoitusnäkymien kanssa

X Ehdotus on tehdyn ohjelmasuunnitelman mukainen (7,62 miljoonaa euroa vuonna 2005 ja 7,73 miljoonaa euroa vuonna 2006 budjettikohdasta 09 03 03), sen jälkeen kun muista budjettikohdista on tehty seuraavat siirrot: 090302 eContent (aiemmin B5 334), 1 miljoonaa euroa vuonna 2005 ja vuonna 2006; 0902 sähköistä viestintää koskeva politiikka (aiemmin B5-302) 1,1 miljoonaa euroa vuonna 2005 ja 1,6 miljoonaa euroa vuonna 2006.

| | Ehdotus edellyttää rahoitusnäkymien kyseisen otsakkeen ohjelmasuunnitelman muuttamista.

| | Tämä voi edellyttää toimielinten sopimuksen määräysten soveltamista.

Komission vuonna 1997 laatimassa Internetin käyttöturvallisuutta koskevan ohjelman alkuperäisessä ehdotuksessa esitettiin ohjelman talousarvioksi 30 miljoonaa euroa neljän vuoden ajaksi, mutta Euroopan parlamentti ja neuvosto myönsivät siihen vain 25 miljoonaa euroa. Ohjelman jatkaminen vuosiksi 2003-2004 lisäsi rahoitusta 13,3 miljoonalla eurolla (6,7 miljoonaa euroa vuodelle 2004). Tämä perustui komission pyyntöön, joka rajoittui silloisten tarpeiden vähimmäismäärään. Tietyt vuoden 2004 kustannukset voitaisiin kattaa vain keskeyttämällä suodatussovellusten ja -palvelujen kehittämisen rahoitus ja siirtämällä näin säästetyt varat muihin hankkeisiin.

Syyt siihen, miksi vuosien 2005-2008 rahoitusta pyydetään merkittävästi lisäämään, ovat seuraavat:

a) ohjelmassa keskitytään yhä enemmän käsittelemään teknologian ja sen käytön muutosta, erityisesti alaikäisten käyttäjien määrän huimaa kasvua, vahvistamaan tiedottamista ja tukemaan vihjelinjojen työmäärän odotettavissa olevaa lisääntymistä, joka johtuu liikkeellä olevan laittoman sisällön ja tehtyjen ilmoitusten määrän kasvusta;

b) EU:n jäsenvaltioiden määrä kasvaa 15:sta 25:een. Tarvitaan riittävästi resursseja, jotta 10 uudessa jäsenvaltiossa voidaan perustaa vihjelinjoille (toimintalinja 1) ja tiedotustoimille (toimintalinja 4) kansalliset keskukset ja jotta voidaan kattaa näiden kahden verkoston koordinoijien lisätarpeet koordinoitavien keskusten määrän kasvaessa.

c) Ohjelmaan sisältyvät paitsi Internet ja muu uusi teknologia, kuten matkapuhelimet, myös pyytämättä lähetetty kaupallinen sähköposti (ns. roskaposti). Roskapostin sisällyttäminen ohjelmaan lisää menoja toimintalinjoissa 2, 3 ja 4.

Suurin lisärahoitustarve johtuu roskapostin tehokasta torjumista ja parhaita toimintatapoja koskevan tiedonvaihdon helpottamis- ja koordinointitoimista ja roskapostiin tehoavan suodatusteknologian kehittämisen tuesta toimintalinjassa 2 "Ei-toivotun ja haitallisen sisällön torjunta".

2.5. Vaikutukset tuloihin:

X Ei vaikuta tuloihin (kyseessä ovat toimenpiteen toteuttamiseen liittyvät tekniset näkökohdat).

3. BUDJETTITIEDOT

>TAULUKON PAIKKA>

4. OIKEUSPERUSTA

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 153 artikla.

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös .../.../EY Internetin ja uuden verkkoteknologian käyttöturvallisuutta koskevan monivuotisen yhteisön ohjelman perustamisesta.

5. KUVAUS JA PERUSTELUT

5.1. Yhteisön tuen tarve

5.1.1. Toiminnan tavoitteet ja yhteisön tuen tarve

Perimmäisenä tavoitteena on edelleen edistää Internetin käyttöturvallisuutta, erityisesti lasten näkökulmasta, sekä torjua laitonta ja loppukäyttäjälle ei-toivottua sisältöä.

Erityistavoitteet:

1) Laittoman sisällön torjunta mahdollistamalla se, että käyttäjät ilmoittavat laittomasta sisällöstä vihjelinjojen verkoston kautta.

2) Ei-toivotun ja haitallisen sisällön torjunta: suodatussovellusten vertailuanalyysi, roskapostin tehokasta torjumista ja parhaita toimintatapoja koskevan tiedonvaihdon koordinointi, tehokkaan suodatusteknologian kehittäminen; nykyisten sisällönluokittelujärjestelmien mukauttaminen siten, että niissä otetaan huomioon konvergenssi.

3) Turvallisemman käyttöympäristön edistäminen tukemalla itsesääntelyyn perustuvaa lähestymistapaa (alan eurooppalaisten toimintasääntöjen laatiminen ja toteuttaminen) ja varmistamalla yhteistyö yhteisön tasolla.

4) Turvallisempaa käyttöä koskevan tiedon lisääminen tukemalla eurooppalaista tiedotusverkostoa.

5.1.2. Ennakkoarviointiin liittyvät toimenpiteet

Ohjelmasta on laadittu yksityiskohtainen ennakkoarviointi, joka perustuu erilaisiin lähteisiin, muun muassa vuosia 1999-2002 koskevan toimintasuunnitelman [25] kahteen ulkopuoliseen arviointiin, sidosryhmien kuulemiseen ja tietoihin, joita komissiolla on käytettävissään niiden monien toimien ansiosta, joihin se on osallistunut viime vuosina, ja yhteyksiensä ansiosta, joita sillä on alan merkittävimpiin toimijoihin.

[25] KOM(2003) 591 lopullinen, komission antama 10. lokakuuta 2003.

Näistä lähteistä käy selvästi ilmi, että Internetin laiton ja haitallinen sisältö ja käyttäytyminen Internetissä askarruttavat jatkuvasti lainlaatijoita, Internet-alaa ja lasten vanhempia. Ongelman odotetaan kasvavan sekä laadullisesti (uudet teknologiat, uudet jakelukanavat) ja määrällisesti (sekä sisällön määrän että tyyppien suhteen). Lasten Internet-yhteyksien kasvu johtaa heidän Internetistä saamiensa hyötyjen kasvuun, mutta sen mukana kasvavat myös sivutuotteina aiheutuvat haitat.

Kaupallisten ei-toivottujen sähköpostiviestien eli ns. roskapostin määrä on nyt niin suuri, että se on jo melkoinen ongelma sähköisen kaupankäynnin ja tietoyhteiskunnan edistymisen kannalta.

Laittoman sisällön ja haitallisen sisällön levittämisen sääntelyn osalta sisällöntuottajien ensisijaisesta vastuusta säädetään edelleen suurelta osin kansallisessa lainsäädännössä.

On kuitenkin olemassa muutamia yhteisiä säädöksiä, joita jäsenvaltioiden on noudatettava. Sähköistä kauppaa koskevassa direktiivissä [26] säännellään välittäjinä toimivien palveluntarjoajien vastuuta pelkässä siirtotoiminnassa ("mere conduit"), välimuistiin tallentamisessa ja säilyttämisessä. Euroopan unioni ryhtyi ensimmäisenä lainsäädäntötoimiin roskapostin torjumiseksi antamalla direktiivin henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla [27]. Suosituksessa alaikäisten ja ihmisarvon suojelusta [28] annetaan suosituksia jäsenvaltioille, Internet-alalle ja asianomaisille osapuolille sekä komissiolle, ja siihen sisältyy alaikäisten suojelua koskevia ohjeellisia suuntaviivoja.

[26] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2000, tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista (EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1).

[27] Henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12 päivänä heinäkuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY (EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37).

[28] Ks. alaviite 20.

Internetin käyttöturvallisuutta koskevan toimintaohjelman (1999-2002) arvioinnissa kuullut osapuolet olivat yhtä mieltä siitä, että pelkkä turvautuminen sääntelyyn ei riittänyt ratkaisemaan tätä luonteeltaan maailmanlaajuista ongelmaa. Sääntelyä on tuettava käytännön toimin, joilla autetaan lainvalvontaviranomaisia, annetaan käyttäjille välineitä, joilla he voivat suojata itsensä ja lapset, joista he ovat vastuussa, ei-toivotulta ja haitalliselta sisällöltä, kannustetaan Internet-alaa etsimään itsesääntelyyn perustuvia ratkaisuja ja tiedotetaan ja koulutetaan vanhempia, opettajia ja lapsia ongelmista ja niiden parhaista ratkaisutavoista. Yhteisön tason toimet, joilla täydennetään kansallisia, alueellisia ja paikallisia toimia, ovat toivottavia ongelman rajatylittävän luonteen takia ja koska ongelman ratkaisemiseen tarvitaan suuren mittakaavan kansainvälistä yhteistyötä.

Edellä esitetystä voidaan tehdä kaksi käytännön päätelmää:

- jäsenvaltioiden tekemää työtä täydentävien yhteisön toimien tarpeesta vallitsee yhteisymmärrys

- ehdotetun ohjelman toimintalinjat ovat sellaisia, joissa EU:n tason toiminta on tarkoituksenmukaisinta ja tehokkainta ratkaisujen löytymisen kannalta.

Tämän ehdotuksen laadinnassa on otettu huomioon keskustelut asian kannalta merkityksellistä toimintaa harjoittavien komission yksiköiden kanssa (kuten koulutuksesta ja kulttuurista, sisämarkkinoista ja oikeus- ja sisäasioissa vastaavien yksiköiden kanssa).

Ohjelman vaikutukset kohdeyleisöön pyritään maksimoimaan verkottamisen ja kerrannaisvaikutusten kautta. Valittu lähestymistapa perustuu Internetin käyttöturvallisuutta koskevan ohjelman (1999-2004) tuloksiin ja siihen on lisätty uusia elementtejä uusien haasteiden ratkaisemiseksi. Nämä elementit tehostavat toimia, jotka lujittavat toinen toistaan, ja säilyttävät niiden yhdenmukaisuuden vähentämättä niiden tärkeyttä kohderyhmälle.

Tämä lähestymistapa yksilöitiin ennakkoarvioinnissa ja se on muutettu toimintatavoitteiksi, jotka kattavat tarkasti määritellyt toiminta-alueet ja toteuttamisvälineet.

5.1.3. Jälkiarvioinnin perusteella toteutettavat toimenpiteet

Ohjelman arviointi vuosilta 1999-2002 antoi myönteisen kuvan Internetin käyttöturvallisuuden parantamista koskevan nykyisen ohjelman saavutuksista. Arvioijien mukaan ohjelma oli ensimmäisten neljän vuoden aikana edistänyt asiaa merkittävästi, mutta siihen liittyvien kysymysten monimutkaisuuden ja asiassa toimivien osapuolten paljouden vuoksi lisätoimenpiteitä tarvitaan edelleen.

Arvioijat tunnustivat nykyisen ohjelman myönteiset vaikutukset erityisesti verkottumisen edistämisessä ja siinä, että ohjelma antaa monipuolista tietoa Internetin turvallisempaan käyttöön liittyvistä ongelmista ja ratkaisuista.

Yksilöidympiä arviointipäätelmiä:

Sidosryhmät ovat samaa mieltä siitä, että ohjelman alkuperäiset tavoitteet, painopisteet ja toteutuskeinot ovat edelleen käypiä ja että toimintalinjat ovat tarkoituksenmukaisia mekanismeja tavoitteiden saavuttamiseksi.

Poliittisella tasolla ohjelma on onnistunut saamaan turvallisemman Internetin kehittämiseen liittyvät kysymykset lujasti EU:n ja jäsenvaltioiden asialistalle. Euroopan komissiolle kaukonäköisyydestä näiden asioiden esille ottamisessa jo Internetin varhaisessa kehitysvaiheessa on syytä antaa tunnustusta.

Arvioijat antoivat joukon suosituksia toimintalinjoista ja niiden toteuttamistavoista:

* Laajennetaan painopisteitä/tavoitteita uusiin ja esiin nouseviin viestintätekniikoihin, joilla on erityistä vaikutusta lasten Internetin käyttöön (esim. kolmannen sukupolven matkapuhelimet).

* Tarkistetaan suodatusta ja luokittelua koskevaa toimintalinjaa.

* Jatketaan tiedotuskeskusten verkostointia tiedotuksen järjestämiseksi jäsenvaltioissa.

* Jatketaan yhteydenpitoa Euroopan unionin ulkopuolisten tahojen kanssa.

* Kannustetaan Internet-palveluntarjoajia ja muita alan yrityksiä voimakkaammin osallistumaan toimintasuunnitelman toteutukseen.

* Suunnataan ohjelmaa niille toiminta-aloille, joilla sillä on todennäköisesti suurin vaikutus, eli Euroopan/kansainvälisen tason verkostointiin ja kerrannaisvaikutuksiin.

Komissio oli jo ennakoinut monia näistä suosituksista ehdotuksissaan Internetin käyttöturvallisuutta koskevan toimintasuunnitelman jatkamiseksi ja toteuttaa ne osana vuosien 2003-2004 työohjelmaa. Safer Internet plus -ohjelman suunnittelussa otetaan täysimääräisesti huomioon nämä suositukset.

5.2. Suunnitellut toimet ja yhteisön rahoitustukea koskevat yksityiskohtaiset säännöt

Kaavailtuja toimintalinjoja on neljä:

1) // Laittoman sisällön torjunta

2) // Ei-toivotun ja haitallisen sisällön torjunta

3) // Turvallisemman käyttö ympäristön luominen

4) // Tiedottaminen

5.3. Toteutusmenetelmät

Paremman kustannustehokkuuden saavuttamiseksi vihjelinjojen ja tiedotustoimien toimeksisaajille olisi myönnettävä taloudellista tukea kauemmin (3-4 vuoden ajan) kuin Internetin käyttöturvallisuutta koskevan nykyisen toimintaohjelman mukaisesti yleensä (1,5-2 vuoden ajan). Ensin olisi tehtävä avoimen tarjouspyynnön pohjalta yleensä kahdeksi vuodeksi sopimus, jonka voimassaoloaikaa voidaan hankkeiden tarkastelussa menestyksekkäiksi todettujen hankkeiden osalta jatkaa siten, että myös jatkoajalle myönnetään rahoitusta.

Ehdotuksen toteuttamismenetelmissä noudatetaan yleisesti ottaen tavanomaista yhteisön lähestymistapaa rahoitustukeen ja yhteisrahoitukseen, joista päätetään yksityiskohtaisen rahoitushakemuksen perusteella. Internetin käyttöturvallisuutta koskevien joidenkin toimien alhainen kustannustaso huomioon ottaen olisi kuitenkin mahdollistettava vihjelinjoille ja kansallisille tiedotuskeskuksille myös yksinkertaisemmat sopimustyypit, joiden nojalla voitaisiin myöntää kiinteämääräisiä avustuksia toimien talousarvioiden tueksi.

On myös osia, joiden rahoitus tulee kokonaan yhteisöltä. Rahoitus myönnetään ehdotuspyyntöjen ja tarjouspyyntöjen perusteella.

Ohjelman hallinnoinnista vastaa keskustasolla komissio. Tekniseen ja hallinnolliseen apuun ja tukimenoihin varatulla määrärahalla on tarkoitus kattaa kulut, joita aiheutuu ohjelman tavoitteeseen välittömästi liittyvistä selvityksistä, asiantuntijoiden kokouksista, tiedottamisesta, konferensseista ja julkaisuista, sekä kaikki muut teknisestä ja hallinnollisesta avusta aiheutuvat kulut, joihin ei liity viranomaisten tehtäviä.

6. RAHOITUSVAIKUTUKSET

6.1. Kokonaisrahoitusvaikutus, B osa (koko ohjelmakaudeksi)

6.1.1. Rahoitustuki (maksusitoumusmäärärahat)

Maksusitoumusmäärärahat, miljoonaa euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

>TAULUKON PAIKKA>

Rahoituksen jakautuminen näiden neljän toimen kesken on ohjeellinen ja tehty Euroopan parlamentin ja neuvoston päätösluonnoksen liitteessä II esitetyn jakautumisen mukaan.

6.1.2 Tekninen ja hallinnollinen apu, tukimenot ja tietotekniikkakustannukset (maksusitoumusmäärärahat)

Maksusitoumusmäärärahat, miljoonaa euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

>TAULUKON PAIKKA>

Ohjelmakomitean kokouskulut laskutetaan budjettikohdasta A07031. Sidosryhmien kokouskulut laskutetaan budjettikohdasta A07030 (ks. kohta 7).

6.2. Toimenpidekohtainen kustannuslaskelma, B osa (koko ohjelmakaudeksi)

Maksusitoumusmäärärahat, miljoonaa euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

>TAULUKON PAIKKA>

Ensimmäisen kahden vuoden rahoituksella keskitytään varmistamaan vihjelinjojen ja tiedotusverkostojen jatkuvuus ja vakiintuminen. Saavutettu toiminnan taso pidetään ja varmistetaan sen laajentaminen kaikkiin jäsenvaltioihin, ja lisäksi käynnistetään uusia roskapostiin ja itsesääntelyyn liittyviä toimia. Näiden verkostojen työtaakka tulee kasvamaan lähivuosina sekä määrällisesti että laadullisesti, joten ne tarvitsevat jatkuvaa tukea. Verkostojen tavoitteet poikkeavat toisistaan huomattavasti: vihjelinjat keskittyvät ottamaan vastaan ilmoituksia laittomasta sisällöstä, kun taas tiedotuskeskusten tehtävä on edistää Internetin ja matkaviestintäverkkojen turvallista käyttöä lasten, opettajien ja vanhempien keskuudessa. Niiden työ poikkeaa toisistaan olennaisesti, ja oletettavasti eri organisaatiot hoitavat nämä työt jäsenvaltioissa. Tämä koskee myös koordinointikeskuksia, joista vastaavat eri organisaatiot. Niiden tehtävä on edistää hyviä toimintatapoja ja vaihtaa tietoa eri verkostojen jäsenten kesken näiden kulloisellakin toimialalla, jotka on yksilöity ohjelmaehdotuksen liitteessä I. Kummankin verkoston keskusten tuki toteutetaan yhteisrahoitusperiaatteella ("hankkeiden" tuki).

Ohjelmassa otetaan huomioon mahdollisuus tukea toimintaa yhteisön ulkopuolisissa maissa ohjelmakomitean suostumuksella. Tämä vaihtoehto olisi tärkeä mahdolliselle, joskin rajalliselle tuelle vihjelinjoille niissä yhteisön ulkopuolisissa maissa, joissa ylläpidetään suurinta osaa laittomasta ja haitallisesta sisällöstä.

Ohjelman toisen tavoitteen "ei-toivotun ja haitallisen sisällön torjunta" osalta suoritetaan suodatustuotteiden vertailuanalyysejä sekä koordinoidaan ja helpotetaan roskapostin tehokasta torjumista ja parhaita toimintatapoja koskevaa tiedonvaihtoa. Ohjelman toisessa osassa tavoitteen saavuttamiseksi tuetaan suodatusteknologian kehittämistä sekä toimia sisällönluokittelu- ja laatumerkintöjen käyttöön ottamiseksi.

Vuotuiset kohdetuotokset on laskettu ohjelman budjetin seuraavan yleisjakauman perusteella:

Laittoman sisällön torjunta // 23-28 %

Ei-toivotun ja haitallisen sisällön torjunta // 16-23 %

Turvallisemman käyttö ympäristön luominen // 5-9 %

Tiedottaminen // 43-50 %

7. 40-50 % VAIKUTUKSET HENKILÖSTÖÖN JA HALLINTOMENOIHIN

7.1. Vaikutus henkilöstöön

>TAULUKON PAIKKA>

Ei lisähenkilöstöä - henkilöstötarpeet katetaan sisäisillä siirroilla.

7.2. Henkilöstön taloudellinen kokonaisvaikutus

>TAULUKON PAIKKA>

7.3. Muut toimesta johtuvat hallintomenot

>TAULUKON PAIKKA>

Määrät vastaavat 12 kuukauden kokonaismenoja.

Henkilöstö- ja hallintoresurssien tarve katetaan hallinnoivalle pääosastolle vuotuisessa määrärahajaottelussa myönnetystä osuudesta.

8. SEURANTA JA ARVIOINTI

8.1. Seurantajärjestelmä

Komission virkamiehet vastaavat ohjelman toteuttamisesta ja valvonnasta. Ohjelmien jatkuva valvonta perustuu suoraan edunsaajien antamista toimintaa ja taloutta koskevista väli- ja loppuraporteista saataviin tietoihin, joihin kuuluvat myös valintaprosessissa asetetut suorituskriteerit.

Ohjelman laadukkaan toteuttamisen takaamiseksi tehdään säännöllisesti vierailuja hankkeiden toteuttamispaikoille, ja ohjelman osallistujien toiminnasta pyydetään säännöllistä palautetta.

Kaikilta hankkeilta ja toimilta edellytetään omaa sisäistä arviointia tai järjestelmää ulkoisten tai sisäisten asiantuntijoiden suorittamaa arviointia varten sekä suoritusindikaattoreita ja seurantaohjeita.

Kertaluonteisten hankkeiden kuten seminaarien ja konferenssien osalta suoritetaan valvonta paikan päällä tekemällä pistokokeita ja/tai kiinnittämällä huomiota riskitekijöihin.

8.2. Arvioinnin yksityiskohtaiset säännöt ja arviointijaksot

Ohjelman toisen vuoden päätteeksi siitä tehdään väliarviointi. Toiminnan vaikutuksiin keskittyvä jälkiarviointi tehdään koko ohjelman päätteeksi.

Arviointia varten on määritetty seuraavat indikaattorit:

Yleiset tavoitteet // Indikaattorit

- edistää Internetin käyttöturvallisuutta, erityisesti lasten näkökulmasta, ja torjua loppukäyttäjälle ei-toivottua sisältöä // - Määrälliset ja laadulliset tiedot toiminnasta, toimista tehtävät raportit ja toimien tulokset

- Määrälliset ja laadulliset tiedot osallistujien ohjelman tuloksiin liittyvistä käsityksistä

Toiminnalliset tavoitteet // Indikaattorit

1. Laittoman sisällön torjunta // - Määrälliset ja laadulliset tiedot vihjelinjojen tehokkuudesta ja näkyvyydestä

2. Ei-toivotun ja haitallisen sisällön torjunta // - Saatavilla olevaa teknologiaa koskevan tiedon taso

- Suodatukseen, luokittelujärjestelmiin ja sivustojen laatumerkintöihin liittyvien aloitteiden määrä ja kattavuus Euroopassa

3. Turvallisemman käyttö ympäristön luominen // - Itsesääntelyaloitteiden määrä ja kattavuus Euroopassa

4. Yhteistyön ja tiedottamisen lujittaminen // - Internetin ja uusien viestinten käyttöturvallisuutta koskevan tiedon taso lasten ja vanhempien keskuudessa

- Tiedotushankkeiden laajuus, koulutettujen opettajien/kasvattajien määrä

9. PETOSTEN TORJUNTATOIMET

Kaikissa rahoituspäätöksissä sekä komission ja edunsaajien välisissä sopimuksissa taataan komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle mahdollisuus tehdä tarkastus yhteisön avustuksen edunsaajan luona ja mahdollisuus vaatia todisteet sopimusten ja oikeudellisten sitoumusten puitteissa kirjatuista menoista viiden vuoden ajan sopimuskauden päättymisestä. Mikäli tarpeelliseksi katsotaan, järjestetään paikan päällä tehtäviä tarkastuksia.

Avustusten edunsaajien on laadittava selvitys hankkeesta ja sen kuluista. Ne tarkastetaan sekä kustannuslajien että niiden tukikelpoisuuden osalta yhteisön avustukselle asetettujen tavoitteiden mukaisesti sekä sopimusehdot, taloudelliset näkökohdat ja moitteettoman varainhoidon periaatteet huomioon ottaen.

Rahoitussopimukseen liitetään tiedot rahoituksen hallinnosta ja sen käytöstä niiden menojen määrittelemiseksi, joihin sopimuksen alainen rahoitus on käytettävissä. Yhteisön varoilla katettavia edunsaajan kirjanpitoon merkittäviä todellisia, tunnistettavia ja tarkistettavia kustannuksia voidaan tarvittaessa rajoittaa myönnettyjen avustusten valvonnan ja tilintarkastuksen (sekä rahoituskohteiden valinnan) helpottamiseksi.

Julkisten hankintojen osalta komissio voi määrätä hallinnollisia tai taloudellisia seuraamuksia uuden varainhoitoasetuksen (93-96 artiklan) mukaisesti poissuljetulle ehdokkaalle tai tarjoajalle.

COMMISSION STAFF WORKING PAPER

EX ANTE EVALUATION

Safer Internet plus

(2005-2008)

{COM(2004)91 final}

TABLE OF CONTENTS

0 Introduction

1 Problem analysis and need assesment

2 What is the main objective the programme intends to achieve?

3 What is the intervention logic proposed?

4 The expected impacts

5 Monitoring and evaluation

6 Stakeholders' consultations

7 Commission draft proposal

8 Lessons from the past

0. Introduction

This document was prepared following the ex ante evaluation guidelines [29] to support the process leading to the proposal for a multiannual Community programme, Safer Internet plus (2005 - 2008).

[29] Ex ante evaluation - a practical guide for preparing proposals for expenditure programmes - December 2001

The proposed programme is based on the experience and the success of the Safer Internet Action Plan (1999 - 2004) [30].

[30] Decision No 276/1999/EC of the European Parliament and of the Council of 25 January 1999 adopting a Multiannual Community Action Plan on promoting safer use of the Internet and new online technologies by combating illegal and harmful content primarily in the area of the protection of children and minors (OJ L 33, 6.2.1999, p.1) as amended by Decision No 1151/2003/EC of the European Parliament and of the Council of 16 June 2003 (OJ L 162, 1.7.2003, p. 1)

1. Problem analysis and need assesment

1.1 Problem analysis

Illegal and harmful content and conduct on the Internet is a continuing concern for lawmakers, industry and parents. The European Union has been a forerunner in the fight against illegal and harmful content since 1996 [31].

[31] Communication on illegal and harmful content on the Internet COM(96) 487 and Green Paper on the protection of minors and human dignity in audiovisual and information services COM(96) 483.

There are now new challenges both in quantitative and qualitative terms.

Qualitative terms: new technologies include ever-increasing processing power and storage capacity of computers, broadband allowing distribution of content such as video which requires high bandwidth, and the increased capacity of the latest generation of mobile telephone networks. The new generation of mobile phones will be able to distribute "adult" content and discussions are under way how to restrict access to this type of content so that parents can have phones with blocking devices to prevent children stumbling across explicit Web sites and unsuitable online chat rooms.

In quantitative terms, the technological changes already described contribute to an increase in the volume as well as in the types of content distributed.

The level of use of Internet and new technologies is growing. Internet access in the home now accounts for a growing share of the market, and children are exposed even to it in school even where they do not have it in their homes. Internet penetration in the home stands at more than 42% for citizens; it exceeds 90% for businesses and schools.In the 13 months from April 2002 to April 2003, the number of European surfers using high-speed connections (which includes DSL, LAN and Cable Modem) grew by 136%, according to the latest research from Nielsen/NetRatings. In some countries the growth rate was higher, with the UK experiencing the largest increase at 235%.

Broadband users are spending significantly more time online, using the web more often, and visiting more websites than their slower, dial-up counterparts. In Germany, for instance, narrowband users spend on average seven and a half hours on the web every month, whereas for broadband users this increases to 21 hours, equivalent to almost one day per month.

According to a recent survey carried out by one of the awareness projects funded under the current programme covering Denmark, Ireland, Iceland, Norway and Sweden, 97% of children in these countries aged 9 to 16 years have used a computer.

4 out of 10 children who have chatted on the Internet say that people they have only met on the net have asked to meet them in person. 14% of the children have met someone they first met on the net, while only 4 % of the parents think the children have done this. 44 % of the children who use the Internet have visited a pornographic Web site by accident or on purpose. One fourth has received pornographic material through the net. 30 % of the children have seen Web sites with violent material, while only 15 % of the parents think their children have seen this.

This increase in connectivity by children will see a corresponding increase in benefits for them but also risks of "collateral damage".

The proliferation of unsolicited commercial e-mail, or 'spam', has reached a point where it creates a major problem for the development of e-commerce and the Information Society. A significant proportion of spam consists of advertisements for pornography, some of it clearly illegal in all circumstances. It is estimated that over 50 percent of global e-mail traffic will soon be spam.

1.2 Legislation

An essential distinction has to made between illegal content on one hand and unwanted or harmful content on the other hand - although unwanted or harmful content may also be illegal.

The two categories require different techniques to deal with them.

Illegal content and conduct is whatever is so defined by the applicable national law and although there are many common features, there are also significant differences of details between the laws of Member States (and of third countries where content may be produced or hosted).

The primary method of dealing with illegal content and conduct is for the police to arrest the offenders and for them to be brought before the courts and convicted and punished if found guilty. There may also be regulatory bodies responsible for taking action to enforce certain rules (such as consumer protection) or there may be parallel civil remedies (as with copyright infringements).

In new media such as the Internet, this process is complicated by the fact that the elements of the offence may be spread out over different countries, and that it may be difficult to exercise jurisdiction over the prime culprits. International co-operation is therefore needed.

Unwanted content is content that certain users do not wish to receive it (a prime example being spam). Harmful content means content which adults responsible for children (parents or teachers) consider to be harmful to those children. There may also be legal provisions restricting distribution of harmful content to adults only (legal pornography, for instance).

A variety of means exist to deal with unwanted and harmful content, all of which need to be used in combination in order to increase their effectiveness: enforcement of legal provisions, self-regulation, technical means such as filtering, and awareness-raising.

In the area of illegal content and in the regulation of distribution of harmful content, the primary liability of content providers is still largely a matter of national law. There is also a divergence of the sensitivity in different Member States to public exposure of nudity and sexual activity and exposure of children to nudity and violence.

However, there are instruments which lay down rules which Member States are required to implement.

The Electronic Commerce Directive [32] regulates the liability of intermediary service providers for "mere conduit", caching and hosting.

[32] Directive 2000/31/EC of the European Parliament and of the Council of 8 June 2000 on certain legal aspects of information society services, in particular electronic commerce, in the Internal Market (OJ L 178, 17.7.2000, p. 1).

The EU was a first mover on the legal front against spam by adopting a Directive on privacy and electronic communications [33] that will lead to a pan-European 'ban on spam' to individuals.

[33] Directive 2002/58/EC of the European Parliament and of the Council of 12 July 2002 concerning the processing of personal data and the protection of privacy in the electronic communications (OJ L 201 31.7.2002, p. 37).

The Recommendation on protection of minors and human dignity [34] makes recommendations for Member States, the industry and parties concerned and the Commission and includes with the indicative guidelines on protection of minors. The implementation of the Recommendation was evaluated for the first time in 2000/2001. The report on the application of this Recommendation [35] published in 2001 showed that the application of the Recommendation was already then overall quite satisfactory. The Commission is working on a second report on the implementation of the Recommendation, which will be adopted at the end of this year on the basis of a questionnaire, which was sent to both the Member States and the acceding States.

[34] COM(2002) 263.

[35] COM(2001)106 final

The proposed Framework Directive on child pornography [36] sets out minimum requirements for Member States in the definition of offences and for sanctions.

[36] COM(2000) 854.

1.3 What would happen under a "no further intervention scenario"?

It is possible to make predictions on the new media landscape and the problems likely to be seen in 2005 and beyond, based on current trends:

* New technologies and new ways of using existing technologies will be developed. These will provide new opportunities to the vast majority of law-abiding businesses and citizens;

* Use of new media by children will be an important part of their lives;

* However, criminals will use new media for carrying out their activities and will devise new ways of defrauding businesses and consumers.

* Alongside more structured professional structures of production and distribution familiar to traditional media, the distinctive feature of the Internet will remain the possibility for atomised production, reinforced by ways of ensuring secrecy and production of video-on-demand;

* At the same time, technology offers scope to devise new ways of preventing and detecting crime and identifying the criminals;

* The sexual exploitation of children will continue through production of child pornography and use of new technologies to contact possible victims of sexual abuse.

1.4 Who is affected?

a) The main target of the proposed programme is children and those responsible for them, their families and teachers in schools. Children are eager consumers of content distributed by Internet and new online technologies. They are frequent users of these technologies as a means of communication and contact. They are also potentially the most vulnerable since they are open to deception and exploitation.

b) Governments (national, regional and local) and official bodies with responsibility for industry, education, consumer protection, families, children's rights and child welfare, law enforcement authorities (police, public prosecutors and judges), and regulators (media, data protection) are concerned with the issue of illegal, unwanted and harmful content.

As far as illegal content is concerned, the point of departure is that what is illegal offline is illegal online.

One concern is to ensure that the law, both substantive and procedural, is adapted so that it reflects the values of society and deals with new social phenomena. A second concern is that those charged with upholding the law should be given the necessary training and equipment. A further area of concern is the degree to which national law can be applied to activities taking place on a global network, whether under application of national rules of conflict of law or in practice. This is a particular difficulty if acts are punishable in one country and not punishable in another.

As far as harmful content is concerned, a balance must be struck between possible harm to minors and the preservation of the freedom of expression. Existing regulatory mechanisms must be adapted to meet the challenge of convergence of telecommunications, media and information technology.

c) Industry including content providers, Internet service providers and mobile network operators, as well as industry self-regulatory bodies, is also concerned, because industry has a strong interest from a business point of view in a safe environment engendering consumer confidence. Commercial content providers and technical intermediaries (including network operators and Internet Service Providers) need an environment in which to operate which allows them to go about their normal business without undue restrictions. They typically wish to avoid the costs and other burdens of regulation. In particular, they do not wish to have roles thrust upon them for which they are not best qualified and which are properly the role of other bodies representing the public interest. Industry can play an important role in helping to provide solutions because of their expertise, their technical role in provision of services and their contacts with end-users.

d) Non-governmental organisations active in the fields of consumer protection, families, children's rights and child welfare are concerned by the potential harm to children caused by exposure to inappropriate content. Groups active against racism and xenophobia see the network as a means of distributing racist material and circumventing national laws. Other activists are concerned at the implications for civil liberties of measures taken to restrict circulation of content or access to content, particularly where measures taken ostensibly to restrict access by children to potentially harmful content also restrict access by adults to content which is legal for them.

e) Universities and research institutes: can play an important part in a variety of areas, contributing to the knowledge of how children use new media and the best way to deliver the safety message. Research can also throw light onto the modus operandi of criminals using new media, investigate new technical solutions or provide an independent view of reconciling the interests involved in the self-regulation process.

2. What is the main objective the programme intends to achieve?

2.1 What is the overall policy goal?

The programme has the following overall aim:

- to promote safer use of the Internet and new online technologies, particularly for children, and to fight against illegal content and content unwanted by the end user.

The programme focuses on the end-user - particularly children at home under the responsibility of their parents and in schools under the responsibility of their teachers.

The new programme will be inspired by the principles of continuity and enhancement:

* Continuity: continue doing what Europe does best by taking account of lessons learned and by building on the achievements of the initiatives already funded so as to ensure that their effects continue;

* Enhancement: meet new threats, ensure European added-value, stimulate a multiplier effect and broaden international outreach.

The programme has two aspects:

- a pronounced social dimension that focuses on domains where it would be wrong to rely either on regulation alone or on market forces to ensure the safety of users of Internet and new online technologies;

- an economic dimension by helping to create a climate of confidence and to promote the use of Internet and new online technologies and so to enhance the economic benefits that greater access to these technologies will bring to society.

2.2 Specific objectives

* Allow users to report illegal content. Expected results: hotlines in each Member State.

* Tackle unwanted and harmful content. Expected results: a) filtering technology: greater information of end users through benchmarking, increased effectiveness through benchmarking and funding development of filtering software and services b) content rating: adaptation of existing content rating systems to take account of the availability of the same content through different delivery mechanisms (convergence) c) facilitating and co-ordinating exchanges of information and best practices on effective enforcement against spam.

* Promote self-regulation. Expected results: a) development and deployment of European Codes of Conduct for industry (network operators, access providers, content providers and aggregators), pilot projects

* Increase awareness about safer use. Expected results: awareness actions designed to reach European children, European families with children and European schools, with multiplier actions in Member States.

2.3 Indicators

Sources of data for the indicators can be divided into two groups: programme level and project-level, corresponding to the ways in which data will be collected and matching the Commission's monitoring methods - in other words, leveraging and enhancing the existing mechanisms.

2.3.1. Programme level data sources

Three instruments are available to collect data.

The 2-yearly programme evaluation will be used to measure the direct or indirect impact of measures co-funded by the Safer Internet, as opposed to measures which might have occurred in the absence of any Community funding programme. Evaluations of the existing Safer Internet programme by external contractors have already been carried out in 2001 and 2003, and a third evaluation will take place in early 2005. The design and implementation of the evaluation is a task shared with DG INFSO's evaluation unit. The evaluation process is accompanied and supervised by a Steering Committee with outside experts on which DG BUDG is normally represented.

The Eurobarometer questionnaire is a significant innovation. There are 9 questions (see annex I), based on the experience of similar surveys carried out by Safer Internet projects. The survey covers a scientifically selected sample of between 1000 and 2000 people (check). The first is being launched at the end of 2003 in each of the 15 Member States. A corresponding study will be carried out in the 10 new Member States in 2004. This will therefore provide a set of baseline data. This survey will be repeated at regular intervals of between 12 and 24 months, budget permitting. It will allow society's attitudes towards Safer Internet to be monitored.

A third tool is the questionnaire about the Recommendation on protection of minors and human dignity, which gives feedback from the Member States on a significant number of questions directly relevant to Safer Internet (see annex II). There have now been two such questionnaires, in 2001 [37] and 2003 [38], and the results are collated and published by the Commission, so again a set of baseline data is already available. This questionnaire will be repeated every 2 years.

[37] COM (2001) 106

[38] COM() (not yet adopted)

2.3.2. Project level data sources

Projects are required to produce progress reports for the Commission every 6 months. These reports are subject to approval by the Commission Project Officer and form part of the material for the review by external experts at least once during the life of the project.

The Commission is already including systematic reporting requirements for appropriate indicators as part of another significant innovation, the standard work packages and deliverables for network nodes in the application forms under the current call for proposals (see the example for awareness nodes in annex 3). These will become part of the technical annexes of contracts. Since new projects will start in mid-2004, the first data under this approach will start arriving at the end of 2004 and will be supplied through the life of the projects.

The "input" in terms of financial contributions is measurable through the documents submitted by the projects - the estimated budgets and the periodic cost statements. Contributions in kind are measurable in terms of input, even if not in money terms - and in some cases also in terms of results or impact, an example would be a television programme (number of viewers) or free banner space on a heavily-visited Web site (number of page views).

For the purpose of effective evaluation and assessment of cost-effectiveness the following output, result and impact indicators have been identified:

General objectives // Indicators

To promote safer use of the Internet and new online technologies, particularly for children, and to fight against illegal content and content unwanted by the end user // - Quantitative/qualitative data on actions, reports and other results of these actions - Quantitative/qualitative data on society's perceptions as to the impact of the programme ;

Operational Objectives // Indicators

1. Allow users to report illegal content // Quantitative/qualitative data on the establishment and operation of hotlines - n° of national nodes, MS coverage, n° of reports received, n° of staff involved in hotlines, - n° of police actions implemented thanks to hotline cooperation (feedback needed from police), n° of web pages withdrawn from ISP thanks to hotline tips

2. Tackling unwanted and harmful content. // a) Number of benchmarking reports, measured variation in effectiveness of filtering software and services, number and coverage of projects for filtering software and services b) number of content rating systems reviewed to take account of convergence, changes made c) reporting point or co-ordinated reporting points for spam.

3. Self-regulation // Code(s) of conduct: quality assessment, number of self-regulatory operations implemented.

4. . Increase awareness about safer use // Extent of awareness-raising activities, data on level of awareness, no of national nodes, coverage, visibility (web sites hits1 etc)

3. What is the intervention logic proposed?

3.1 What is the approach taken to reach the objective?

According to the Safer Internet 1999- 2002 programme evaluation, there was a consensus among those consulted that relying on the regulatory framework alone was not enough to deal with the global nature of the problem.

Regulation has to be backed up by practical measures to assist those responsible for enforcing the law (action 1), to provide tools for users to protect themselves and the children for whom they are responsible against unwanted and harmful content (action 2), to encourage industry to find self-regulatory solutions (action 3), and to inform and educates parents, teachers and children about the problems and the best ways to deal with them (action 4).

The basic philosophy is that of empowerment of the user.

As explained above, the new programme will be inspired by the principles of continuity and enhancement. The new programme does therefore include elements of the Safer Internet Action Plan which have shown their worth and which were revised for the second phase 2003 - 2004. However, it also integrates a number of new elements to meet new threats, ensure European added-value, stimulate a multiplier effect and broaden international outreach.

A number of areas were suggested to the programme evaluators as possible additions. Among these, spam is an area where the Commission has decided to take a vigorous lead. The Commission is expected to publish a Communication on the subject which identifies a series of actions that are needed to complement the EU rules and thereby make the 'ban on spam' as effective as possible. Tackling spam will fall within the actions and the instruments chosen - there is for instance clear synergy and added value in including spam under filtering, supporting self-regulation pilot projects and awareness actions.

The opportunity has also been taken to suggest alternative or additional instruments under the accompanying measures. The budget request has been increased to take account of the increased scope and geographical coverage of the programme.

The programme aims to maximise its impact on the target audience by using networking and the multiplier effect.

The approach chosen builds on the results of Safer Internet 1999-2004, while bringing in additional elements that take account of new challenges. These elements add strength to the actions, which mutually reinforce each other, and keep their coherence without reducing the relevance to the target population.

This is the approach which has been translated into operational objectives covering well defined areas of action and instruments for the implementation set out in further detail in section 7.

3.2 Cost effectiveness

What is the cost of the proposed intervention?

The proposed intervention is estimated to cost 50 mio euro.

Do the objectives justify the cost ?

The two programme evaluations have confirmed that the current level of spending constitutes good value for money.

The budget of 50 mio euro would be significantly more than the cost of the current programme (at the rate of the draft 2004 budget for 25 Member States).

While 50 mio euro is a significant amount, it is not extravagant when bearing in mind the very broad geographical coverage (all 25 Member States) and reach (all Internet users and in particular parents, teachers and children). The use of Internet by children is one of the fastest-growing areas of Internet use overall. The age at which children first access the Internet is getting younger and younger.

Direct economic benefits from actions against spam can be expected for all Internet users - businesses, government bodies at all levels, educational organisations, non-profit organisations and individual. The Research Institute Ferris has estimated that in 2002, spam cost European companies 2.5 billion EUR just in terms of lost productivity.

The current spending level of 7.5 mio euro was based on a request made by the Commission which was at the low end of what was then needed. Certain costs in 2004 could only be met by stopping funding of development of filtering software and services and transferring the amount saved to other items.

The reasons for requesting a substantial increase in funding in 2005- 2008 are as follows:

a) The increased scope of the programme to deal with the changes of technology and the way technology is being used, particularly the spectacular growth in their use by minors, the reinforcement of awareness activities and the foreseeable rise in the workload of hotlines due to the amount of illegal content in circulation and the number of reports made.

b) The enlargement of the EU from 15 to 25. Adequate resources are required in order to allow national nodes to be set up in the 10 new Member States for the network of hotlines (Action 1) and the awareness network (Action 4), and for the additional needs of the two network co-ordinators created by a larger number of nodes to co-ordinate. The momentum should be kept.

c) The programme will include not only Internet and other new technologies such as mobile phones, but also unsolicited commercial e-mail ("spam"). Including spam will involve additional expenditure under a number of actions. The most significant increase needed is for support to develop filtering technologies including spam and a possible reporting point for spam under Action 2: Tackling unwanted and harmful content. There will also be impacts on the self-regulatory activity and awareness-raising.

d) It is further proposed to put resources into pilot projects for self-regulation, which could help generate more intensive activity in this area at European level.

3.3 Which alternatives have been considered?

Could the same results be achieved by a lower cost by using a different approach or other instruments, or could more or better results be achieved with the same cost by using a different approach or other instruments?

The approach chosen and the instruments suggested seem to be the most appropriate in order to achieve the overall objective and the ways in which intervention using funding from the Community budget can be used.

Three other options were considered:

- Cease, or drastically reduce, funding activities in the area of safer use of the Internet and new online technologies;

- Propose a further extension of the existing Safer Internet Action Plan with unchanged scope and actions.

- Merge the programme with another funding programme

The analysis carried out by the Commission shows that the problem of safer use of the Internet is still a real one and that action at Community level is effective. New platforms and the potential of new technologies have even increases the problem. It would therefore have been difficult to justify abandoning all activity in this area.

Although there are strong elements of continuity with Safer Internet 1999-2004 in the new programme, there is a need to propose further adaptations to take account of new realities and an approach which includes full involvement of acceding countries and strengthening international co-operation.

The Safer Internet programme has quite different "constituencies" and objectives to other funding programmes, as pointed out in the programme evaluations. Merger with other programmes would result in a loss of focus and visibility, and thus in effectiveness, without any particular cost advantages to counterbalance this.

3.4 Which are the trade-offs associated with the current proposal?

The main trade-offs are a consequence of the fact that the budget requested, although significantly larger than for the predecessor programme, is still modest compared to the magnitude of the issues and the need to cover 25 Member States.

One compromise which could not be made was on the geographical spread of the programme. This must not only cover 25 Member States, but also reach out internationally because of the global nature of the Internet and new technologies.

The first compromise was taken in the scope of the programme. A number of areas related to illegal content and conduct where action is required are not covered. In some cases, such as the area of network and information security, this is dealt with by other Commission initiatives. In other cases, in particular copyright, the main contribution of the European Union is to provide an appropriate legal framework in an ongoing process of harmonising the laws of the Member States where necessary. The programme concentrates on areas of illegal content and conduct where the need for public funding of countermeasures is greatest, and has given priority to protection of vulnerable persons, particularly children.

The second compromise is in terms of reliance on networking and on the multiplier effect. Action against illegal, harmful and unwanted content is necessary at all levels, internationally, at European Union level, nationally, regionally and locally and in each school and family, but the funds are insufficient for covering action at all these levels. Actions therefore aim to target specific projects which provide maximum European added value, and whose results can then be put into practice by multiplier organisations at national, regional and local level. Networks are the main instruments in the field of Action 1. Fighting against illegal content, and Action 4. Awareness-raising. This ensures a comprehensive European coverage and strong support in each country for the national node. This approach has the advantage of obtaining maximum value for money.

3.5 European Added Value - why act at Community level

Critics of the Safer Internet plus proposal might challenge the basis for action funded by the Community budget. On one hand, if the problem is global, would it not be better to act through organisations with a global scope? On the other hand, if safer use of the Internet and new media needs to be taught at the level of every child, then national, regional and local bodies are far better equipped to do so.

Each of these arguments are based on a correct premise, but the conclusion is at best an oversimplification - as is demonstrated by the fact that the two conclusions apparently contradict each other.

The correct conclusion is in fact that both global and national / regional / local actions are necessary but they are complementary to action at EU level, not alternatives.

International co-operation is also essential and can be stimulated, co-ordinated, relayed and implemented by action through the Community networking structures. There is already a variety of action in organisations with membership wider than the current 15 Member States, and the Commission is involved in these together with the Member States. (see table below). While their discussion cover a wide range of policy issues, none of these organisations currently fund actions similar to what is proposed, for the simple reason that those for whom it might be considered to be within their scope do not have budgets to do so. The INHOPE Association has members in the United States, Australia and South Korea.

Action at Member State level is essential involving a wide range of factors from national, regional and local government, network operators, parents, teacher and school administrators. The Community can stimulate best practice in Member States by carrying out an orientation role both within the EU and internationally and providing support for European-level benchmarking, networking and applied research. The need for hotlines to work together is evident since their role is to transmit reports which are likely to be in another country. The awareness nodes and pilot projects on self-regulation can help to produce a "multiplier effect" whereby the benefit of best practice can be distributed more widely than would otherwise be the case.

What measures are in place and what is already being done in the same field in the Member States?

A convenient source for a comparative overview of measures in place in the Member States, nationally, regionally and locally is the report on the application of the Recommendation on protection of minors and human dignity referred to in section 1.2 above, currently being updated. The picture is not a uniform one: there are more activities in some Member States than in others, in varying degrees of intensity.

What measures are in place and what is already being done in the same field within the Commission?

The actions of the Commission in related fields are covered in sections 1.2 and 2.2 above.

Will the intervention will be complementary to and coherent with action in Member States and with Commission activities?

As far as existing activities in Member States are concerned, it is quite clear that in a significant number of cases, there are activities which would not have happened at all without the intervention of the Safer Internet programme. In other cases, the activities would not have benefited from the exchange of best practice with other European countries. This was confirmed by the authorities in Member States who responded to the Commission's surveys. See also section 3.6 below on subsidiarity.

The intervention will be complementary to and coherent with other Commission activities in the areas of policy and funding programmes. The services involved keep each other regularly informed and will continue to do.

To what extent can synergy effects be expected and, if so, what kind?

The design of the new programme aims at maximising synergy with national activities through networking. Synergy can also be expected with Commission policy and actions in the area of protection of minors in audiovisual and information services, in all actions intended to protect the consumer on the Internet, actions against spam, those relating to network and information security and those in the area of criminal law (child pornography).

3.6 How is subsidiarity and proportionality taken into account?

An additional advantage of the reliance on networking and on the multiplier effect mentioned above is that it complies with the principle of subsidiarity.

In some Member States, the programme will link in neatly with a variety of national programmes directly comparable to Safer Internet plus in terms of scope and remit. In a number of cases, these have been clearly inspired by the Safer Internet Action Plan 1999 - 2004.

In other Member States, there is still a need for more developed and structured forms of co-operation. The issues cuts across traditional boundaries between ministries - Justice, Home Affairs, Industry, Culture, Education, Family and Social Affairs might be among the typical ministries who need to be involved depending on how ministerial portfolios are distributed. In a federal state, the competences are likely to be split between national and regional levels.

The necessary co-operation between law-enforcement and industry may run counter to deeply-held views about their appropriate respective roles, the exact ways in which such co-operation could be implemented and any changes which would need to be made to the law as a consequence. There may not even be a single body to speak for the industry.

Safer Internet plus and its various actions will certainly give the necessary additional impetus to setting up new forms of co-operation. The financial incentive offered by Community co-funding should not be the main driving force, but it will help to overcome any reluctance to co-operate because of the costs involved.

Relationships of Safer Internet with other EU programmes

AGIS // The AGIS Framework programme on police and judicial co-operation in criminal matters runs for the period 2003 to 2007 with a budget of EUR 65 million. Preceding programmes included STOP and STOP II. In 2000 the STOP programme co-funded an International conference on fighting child pornography on the Internet that following up the conference «Combating Child Pornography on the Internet» held in Vienna in 1999. The programme also funded the COPINE project and a follow-on which analysed the behaviour of offenders collecting child pornography and the setting-up of an operational database of child pornography using automatic indexing and search systems.

DAPHNE // The Daphne Programme for the years 2000-2003 is a European Community preventive action programme to fight violence against children, young people and women. Violence is understood in the widest possible sense, from sexual abuse to domestic violence, from commercial exploitation to bullying in schools, from trafficking to discrimination-based violence against handicapped, minority, migrant or other vulnerable people. DAPHNE has funded several related projects, some of which (e.g. INHOPE) have subsequently been funded under the Safer Internet Action Plan and a project on identifying victims of child pornography.

EContent // The eContent programme, as part of the eEurope Action Plan, contributes to its third objective: "stimulate the use of internet" The eContent programme is aimed at supporting the production, dissemination and use of European digital content and to promote linguistic diversity on the global networks. The eContent programme is based on three main strands of action where EU added value can be maximised: Improving access to and expanding use of public sector information, Enhancing content production in a multilingual and multicultural environment, Increasing dynamism of the digital content market

Information Society Technologies Programme (IST) // Information access, filtering, analysis and handling (IAF): The overall objective of IAF is to develop advanced tools and techniques for the management of multimedia content to empower the user. IAF further focuses on audio-visual content which today is streamed over the Web, CD or DVD, but which will also be available in the next years over interactive TV, multimedia home platforms and wireless multimedia networks.

ELearning // The Commission has adopted the "eLearning" initiative to adapt the EU's education and training systems to the knowledge economy and digital culture. This initiative has four components: to equip schools with multimedia computers, to train European teachers in digital technologies, to develop European educational services and software and to speed up the networking of schools and teachers. Schools are one area in which awareness of illegal and harmful content and means of dealing with it are important. The network set up in the context of "Learning in the Information Society" will provide a channel for disseminating the content created for the Action Plan on promoting safer use of the Internet. Internet safety issues were discussed as part of the 2001 eSchola event organised by the European School Net.

Relationships of Safer Internet with EU policy initiatives

Recommendation on Protection of Minors and Human Dignity // The Recommendation offers guidelines for the development of national self-regulation regarding the protection of minors and human dignity. Self-regulation is based on three key elements: first, the involvement of all the interested parties (Government, industry, service and access providers, user associations) in the production of codes of conduct; secondly, the implementation of codes of conduct by the industry; thirdly, the evaluation of measures taken.

Communication on Computer Crime // The Commission has adopted a Communication Creating a Safer Information Society by Improving the Security of Information Infrastructures and Combating Computer-related Crime COM(2000) 890 which discusses the need for and possible forms of a comprehensive policy initiative in the context of the broader Information Society and Freedom, Security and Justice objectives for improving the security of information infrastructures and combating cyber-crime, in accordance with the commitment of the European Union to respect fundamental human rights. This announced a number of legislative and non-legislative initiatives..

Framework Decision on child pornography // Following the Decision on child pornography on the Internet, a measure under the EU "third pillar" (co-operation in justice and home affairs) which invites Member States to take a number of steps to increase the effectiveness of law-enforcement against child pornography on the Internet and to encourage collaboration between law-enforcement authorities of the Member States, the Commission has proposed which defines constituent elements of criminal law, common to all Member States, including effective, proportionate and dissuasive sanctions.

Communication on Network and Information Security // This proposes a European policy approach aimed at improving network and information security. It is based on an analysis of the need to supplement market solutions with policy actions. It lists a series of concrete policy measures, as was requested by the Stockholm European Council. The proposed policy should be seen as an integral element of the existing framework for electronic communication services and data protection and - more recently - cyber-crime policy

Transparency Directive // Directive 98/48 provides for notification by Member States of new measures relating to information society services and a mechanism for dealing with possible objections y the Commission or other Member States.

Electronic Commerce Directive // Directive 2000/31/EC covers a number of legal issues of electronic commerce including establishment, commercial communications and electronic contracts. In particular, it contains provisions relating to the liability of intermediaries (network operators, service providers) for third-party content and encourages adoption of codes of conduct.

Relationships of Safer Internet with other policy initiatives

>TAULUKON PAIKKA>

4. The expected impacts

4.1 What are the expected impacts in terms of economic and social consequences?

The social impacts of the programme are considerable:

* the reporting mechanisms (hotlines) and information about tools to deal with unwanted or harmful content will be available to all European Internet users

* self-regulatory Codes and spam co-ordination will also benefit all European Internet users

Other benefits include:

- creating a climate of confidence which will promote the use of Internet and new online technologies and so enhance the economic benefits that greater access to these technologies will bring to society

- European networking will help actors save money by the re-use of available knowledge, skills and content.

The economic benefits of the programme are demonstrated by the support given by industry to the activities of the Safer Internet Action Plan. For instance, the business model of the new mobile industry largely relies on the ability to sell "adult material" to paying adult customers, but they know that they need to reduce the chances of "collateral damage" to minors where they are able to access content not intended for them with the resulting bad publicity. They therefore have a clear interest in co-operating with measures which empower parents to protect minors against harmful content.

It is difficult to give any figures on "return on investment" since the areas covered by Safer Internet plus and the instruments chosen tend to be those which do not have a direct economic return. This is the result of a deliberate choice of directing funding to areas of illegal and harmful content where those most directly affected (families) are not able to organise themselves and fund counter-measures out of their own resources. Often those best able to take necessary steps are non-governmental organisations with limited resources. Their low overheads and ability to call other organisations for support help them to provide high impact for a relatively small Community contribution.

4.2 How large is the additionality effect that can be attributed to the proposal, i.e. those effects over and above a "no intervention" scenario.

The additionality effect can be examined in two ways:

- effects which would not happen at all if there were no intervention (pure additionality)

- effects which would happen but to a lesser degree, less rapidly, less effectively or with a more restricted geographical distribution (partial additionality)

The evaluation of the Safer Internet Action Plan 1999 - 2002 gives some useful indications about this and allows a prediction to be made of the degree of additionality to be expected of the new programme. In terms of pure additionality, 57% of all organisations indicated they would not have become involved in projects in the absence of EU funding. It is, for instance, likely that without intervention a smaller number of national hotlines would have been set up without any linkage between them and that the European network of hotlines and a number of national hotlines would not have been set up.

However, partial additionality is relatively high. 41% would still have gone ahead without EU funding, but would have undertaken their projects with reduced objectives and finances, with fewer partners and over longer time-scales. Almost 9% of the organisations which would have gone ahead with their project, commented that they would have done so without international collaboration.

This indicates that, although some progress would have certainly been achieved without the programme, the networking effect and the pan-European coverage would not have been achieved. The networking effect and the pan-European coverage are necessary to achieve the desired result.

The Commission has acted as a pioneer in this area and has set orientations which the Member States have followed.

4.3 Are there especially severe impacts expected on a specific social group, economic sector (including size-class of enterprises) or region?

No negative impacts are expected on any group (other than producers and distributors of child pornography and other illegal content).

The beneficial impacts will be wide-spread, concentrated on Internet users particularly on families with children and use of the Internet by children in schools. The Northern European have traditionally had high levels of Internet use in the home and schools, above the rate of the United States in the case of Sweden for example. Now, Southern Europe is catching up fast - Italy and Spain being particularly striking examples. The new Member States are likely to see the same phenomenon during the lifetime of the programme.

4.4 What is the impact outside the Union on the Candidate Countries and/or third countries?

Candidate countries and the new Member States (accession countries) will be integrated into the Safer Internet Action Plan during the period covered by the Work Programme 2003 - 2004, and the new programme will allow this extension of scope of safer Internet activities to continue to produce effects.

Third countries will also be involved in activities. One important proposed innovation for 2005 - 2008 is to allow co-funding of projects in third countries in appropriate cases subject to the approval of the Programme Committee.

4.5 What are the impacts over time?

The programme will be implemented via calls for proposals leading to the financing of pilot projects and best practice actions, networks, applied Europe-wide research and accompanying measures.

Experience has shown that projects need more time to take account of start-up at the beginning and the need to disseminate results at the end of the contract period, and of factors specific to European projects such as the additional time needed to ensure cross-border co-ordination.

The hotline and awareness nodes would benefit in particular from the additional stability that a longer contract would bring. Typical duration of projects will therefore be in the order of 30 - 48 months.

The impacts will be concrete and highly visible over the lifetime of the projects. They consist of:

- continuing and increasing availability of complaints mechanisms for illegal content on the Internet;

- availability of new tools and new information resources relating to safer use of the Internet;

- large-scale rollout of awareness-raising campaigns throughout the enlarged European Union and candidate countries;

- creation of new partnerships at international, European, national, regional and local level.

Long-term effects include:

- exchange of expertise and training in the area (including knowledge about use of Internet by criminals particularly for sexual exploitation of minors, technological solutions, children's use of new media, promotion of media literacy through training the trainers);

- increase of organisational and networking capacity of the participants.

5. Monitoring and evaluation

5.1 How will the programme be implemented?

The programme will be executed through indirect actions - calls for proposals and calls for tender as appropriate - comprising:

o shared-cost actions

* Pilot projects and best practice actions. Ad-hoc projects in areas relevant to the programme, including projects demonstrating best practice or involving innovative uses of existing technology.

* Networks bringing together a variety of stakeholders to ensure action throughout the European Union and to facilitate co-ordination activities and transfer of knowledge. They may be linked to best practice actions.

* Applied Europe-wide research carried out on a comparable basis into the way people, especially children, use new media.

o accompanying measures

* Accompanying measures will contribute to the implementation of the programme or the preparation of future activities. Measures devoted to the commercialisation of products, processes or services, marketing activities and sales promotion are excluded.

* benchmarking and opinion surveys to produce reliable data on safer use of the Internet and new online technologies for all Member States collected through a comparable methodology;

* technical assessment of technologies such as filtering designed to promote safer use of Internet and new online technologies;

* studies in support of the programme and its actions, including self-regulation and the work of the Safer Internet Forum, and the preparation of future activities;

* awards for best practice;

* exchange of information, conferences, seminars, workshops or other meetings and the management of clustered activities;

* dissemination, information and communication activities.

>TAULUKON PAIKKA>

* The individual costs of each node in the network are low, but there are 25 of them, plus a co-ordinator

A conclusion of this analysis is that particular attention should be given to networking in order to benefit from a leveraging effect. Applied research (e.g. children's use of new media), accompanying measures and meetings organised by the Commission all give worthwhile results for the cost and efforts involved. Some areas by their nature (such as development of filtering technology) can only be covered by pilot projects and best practice actions despite the higher cost, higher risk and higher administrative overhead involved.

5.2 How will the programme be monitored?

The implementation of the programme, including monitoring, will be carried out by Commission services.

Monitoring of the programme will be ongoing. It will be based

a) on regular two-yearly programme evaluation by external contractors

b) on the information obtained directly from beneficiaries, who will submit interim and final activity and financial reports, including performance indicator criteria set out in the selection process. All projects and actions will include built-in evaluation, or provision for assessment by external experts or internal sources, and contain performance indicators and guidelines for follow-up.

A detailed set of indicators at programme and project level will be used - see point above 2.3 above.

Audits of individual projects and/or on the programme implementation will be carried out on a regular basis, as part of the annual programming of the Information Society DG.

5.3 What arrangements are made for an ex-post assessment of the results?

An interim evaluation will be carried out on the second year of the programme. This evaluation will assess the programme effectiveness and efficiency, review its implementation logic and - if applicable - to formulate recommendations to redirect the programme actions.

An ex post evaluation focused on the impact of the action will be carried out at the end of the programme. Indicators of success will be defined as part of the competitive procedures designed to award contracts to carry out this task.

Both the interim and the final evaluation will be carried out by independent firms specialising in evaluations, following tendering procedures in line with Commission standard practices.

6. Stakeholders' consultations

6.1 Which stakeholders where consulted, when in the process and for what purpose?

A number of consultations were held with stakeholders [39] that informed the process leading to the present Commission proposal.

[39] Stakeholders are defined in the

The process started with the definition of the Work Programme 2003 - 2004. This implements the second phase of the Safer Internet and has a number of innovative features which are precursors of the new proposal.

The adoption by the Commission of the Work Programme on 3 September 2003 was preceded by a lengthy and thorough preparation phase. A hearing [40] took place in Luxembourg on 27 and 28 November 2002 attended by 100 people [41] representing Internet service providers, content companies, Member States, and acceding countries, non-governmental organisations candidate, public sector organisations, and participants in hotline, filtering and awareness projects. A background document was distributed and made available online [42]. Presentations at the hearing were made by Commission officials and outside speakers and a lively discussion took place in workshops [43]. An online consultation took place closing on 7 January 2003. 11 contributions were received [44].

[40] http://www.saferinternet.org/resources/esafe_present.asp

[41] http://www.saferinternet.org/downloads/eSafe%20Hearing%20-%20Registered%20Participants.pdf

[42] http://www.saferinternet.org/downloads/eSafe-Directions-2003-2004.pdf

[43] http://www.saferinternet.org/resources/working-groups.asp

[44] http://www.saferinternet.org/resources/eSafe-publictable.asp

In the context of the review of the Television without Frontiers Directive and the Recommendation on protection of minors and human dignity, a consultation was organised by the Education and Culture DG covering a total of 6 themes, of which protection of minors and public order and the right of reply was one. Background papers were published [45]. A hearing on the theme of protection of minors was held in Brussels on 24 June 2004 which was attended by 200 participants. 142 online contributions on this and the other themes covered by the consultation questions were received by the closing date of 15 July 2003.

[45] http://europa.eu.int/comm/avpolicy/regul/review-twf2003/twf2003-theme4_en.pdf

A final public consultation took place in Luxembourg on Friday 12 September 2003 and it was attended by 150 participants representing a broad range of actors involved in the area of Internet safety. The possibility was also given to make online contributions by Monday 15 September 2003. A summary of the meeting results and a collection of written submissions from interested parties is available on the Europa Web site [46].

[46] http://europa.eu.int/information_society/programmes/iap/info_day/pub_const_home/index_en.htm

The consultation covered the following points:

* Scope of a follow-up programme (e.g. action against "spam")

* Roles and contributions of the different actors

* Subsidiarity, respective roles of action at European level and at national, regional and local levels, need for international co-operation

* Amount of Community funding for different actions

* Instruments to be used

A survey of stakeholders was carried out in conjunction with the programme evaluation. This was in two parts. Participants in the Safer Internet Action Plan were contacted and asked to fill out a questionnaire. In total, 138 questionnaires were despatched to successful applicants. This corresponds to the total number of participants in projects with whom contracts were concluded in the first phase. Responses were received covering all but one of the projects (many organisations participating in more than one project). In addition, a series of 35 telephone and face-to-face interviews were held with participants and with stakeholders who were not participants in projects and who had been identified by the evaluators on the basis of information supplied and their own research. The results of this process are contained in the evaluation report, quoted in several instances in this working paper.

Meetings have been held on specific aspects such as a police-hotlines workshop (Brussels 9 October 2002, 80 participants), quality labels [47] (Luxembourg 27 Feb 2003 , attended by 95 participants) and racism (workshop [48] in Brussels in September 2002 with 40 experts). Project meetings have touched hundreds of stakeholders in all Member States.

[47] http://www.saferinternet.org/news/Quality-label-workshop.asp

[48] http://www.selfregulation.info/iapcoda/rxio-background-020923.htm, http://www.selfregulation.info/iapcoda/rxio-rapporteur-020923.htm

Member States were also consulted. The programme committee that includes representatives from Member States and (at its most recent meeting) acceding countries discussed the background document at its meeting of November 2002 and discussed both the draft Work Programme and the draft programme evaluation report at its meeting of 16 May 2003.

The Commission has moreover kept constantly in touch with the views of interested parties through the 37 shared-cost projects and the 136 organisations taking part in them, through the Awareness Exchange [49] and Selfregulation.info projects [50] funded by the Commission, by attending meetings organised by international organisations and by the stakeholders in Member States, and by its own ongoing review of events and developments in Europe and world-wide.

[49] http://www.saferinternet.org/ which distributes a monthly newsletter in English, French and German to 2500 subscribers

[50] http://www.selfregulation.info

6.2 What were the results of the consultation?

The consultation process resulted in three main outputs:

- Confirmation of the relevance of the action and the need for continued support at European Union level. There was agreement that the problem of safer use of the Internet continued to be a real concern and the problem was aggravated by the new technologies and new ways of using such technologies which were emerging. Different types of actions were required at different levels, local, regional, at European level and internationally - awareness actions in particular had to be carried at the level of end users, parents and children, using a multiplier effect. In all cases, action by the European Union could ensure European added value. Stakeholders particularly emphasised the need for international co-operation.

- Agreement on the extended scope of the programme actions; in particular the coverage of unsolicited commercial e-mail (spam). Some stakeholders suggested other areas for reinforced action, including exploitation of children for commercial purposes, network and information and data protection. It was also emphasised that inclusion of new areas should not be at the expense of the existing coverage which continued to be important.

- Generally held view that a higher level of funding was needed in order to cover both existing and new areas adequately. In particular, concern was expressed that it would not be possible to fund the hotlines and awareness networks to cover both the existing 15 EU Member States and the 10 new Member States on the basis of the funding available for 2003-2004, if complete coverage was to be achieved.

7. Commission draft proposal

7.1 hat is the final choice and why?

The final choice, as already referred to in section 2, is inspired by the principles of continuity and enhancement:

* Continuity: continue doing what Europe does best by taking account of lessons learned and by building on the achievements of the initiatives already funded so as to ensure that their effects continue;

* Enhancement: meet new threats, ensure European added-value, stimulate a multiplier effect and broaden international outreach.

There will be four Actions: fighting against illegal content, tackling unwanted and harmful content, promoting a safer environment and awareness-raising. In each case, international co-operation would be an integral part of the action.

7.1.1. Fighting against illegal content

It is proposed to continue funding for network co-ordination and for individual hotlines. In this context, ways need to be explored in which industry can contribute with its technical expertise to the fight against illegal content. The network should be extended to cover the new Member States and candidate countries, and other European countries where illegal content is hosted and produced.

Such hotlines should liaise closely with other actions, such as self-regulation or awareness-raising and could be run by organisations which are involved in such actions.

The hotline network should ensure coverage and exchange of reports of the major types of illegal content of concern - extending beyond the area of child pornography. Different mechanisms and different expertise may be required to deal with other areas such as racist content.

7.1.2. Tackling unwanted and harmful content

The programme will provide funding for technological measures which empower users to limit the amount of unwanted and harmful content which they receive, such as assessing the effectiveness of available filtering technology and supporting the development of filtering technology.

Other initiatives to deal with unwanted and harmful content will include further work on content rating to take account of the availability of the same content through different delivery mechanisms (convergence) and funding for measures to facilitate and co-ordinate exchanges of information and best practices on effective enforcement against spam.

Implementation of this action will be closely co-ordinated with the actions on promoting a safer environment (self-regulatory action) and awareness-raising (informing the public about means of dealing with unwanted and harmful content).

7.1.3. Promoting a safer environment

The European Union has emphasised its support for a self-regulatory approach offering flexibility and understanding of the needs of the medium in an area combining high technology, rapid change and cross-border activity. Different models of Codes of Conduct are possible, but they should share essential features such as effectiveness, fairness and transparency.

There is still work to be done in this area both in developing working self-regulatory approaches at national level and in setting up a platform at European level for those working in this area.

Self-regulation does not necessarily come about by itself, nor does it exclude the need for some form of legal underpinning: a more pro-active approach may be required in order to stimulate agreement on an appropriate set of rules and their implementation.

The Safer Internet Forum has been set up under the second phase (2003-2004) of the existing Safer Internet Programme as a unique discussion forum including representatives of industry, child and welfare organisations and policy makers, and will provide a platform for national co-regulatory or self-regulatory bodies to exchange experience. It will be also give the opportunity to discuss ways in which industry can contribute to the fight against illegal content. Pilot projects will be funded for examples of self-regulatory initiatives.

7.1.4. Awareness-raising

There is overwhelming agreement among policy-makers and specialists of the continuing need for systematic information about safer Internet use, particularly for personalised, interactive and mobile applications, linked with other EU actions on media education and Internet literacy.

So as to make best use of funds available, the Commission should concentrate on pump-priming, encouraging the multiplier effect and exchange of best practices through a network.

7.1.5. Changes compared to predecessor programme

The actions are influenced by the structure of the predecessor programme (continuity), but a number of changes have been made (enhancement).

The main enhancements relate to scope. Activities are divided into four main actions as compared to three action lines in 1999 - 2004. A separate action has been created for self-regulation - Action 3 Promoting a safer environment.

Quality labels (formerly part of self-regulation) are grouped with content rating and filtering, under Action 2 Tackling unwanted and harmful content.

New elements include the possibility of funding development of filtering software and services, since this is a clear candidate as a technical means of combatting spam and there is clear synergy here with filtering for protection of minors. The possibility is opened of funding third-country partners - the intention being to stimulate actions in countries where illegal content is hosted or produced.

The relative balance of the action lines has been re-evaluated as a result of the creation of a fourth action. The largest amount (40 - 45 %) goes to awareness-raising under Action 4, which is very resource-intensive. The amounts for awareness and hotlines under Action 1 (18 - 23 %) take account of the need to fund European-wide networks. Self-regulation (Action 3) requires human resources but a lower degree of financing (8 - 10%), since it is intended to finance ad-hoc projects rather than the operations of self-regulatory bodies. The amount for Action 2 (20 - 25%) leaves scope for significant funding for funding development of filtering software and services.

7.2 Why a more/less ambitious option not chosen?

The size and scope of the proposed action is commensurate with the perceived needs and mobilises the necessary human resources and the expertise available in order to implement it.

7.3 What are the trade-offs associated with the chosen option?

See section 3.3.

7.4 In case of insufficient knowledge, why is a decision taken now?

Not applicable.

7.5 Have any accompanying measures to maximise positive and minimise negative impacts been taken?

The relation between financing actions and the legislative background underpinning the action is explained in the preceding paragraphs.

8. Lessons from the past

The Safer Internet Action Plan covered the period 1999 - 2004. [51]

[51] Decision No 276/1999/EC of the European Parliament and of the Council of 25 January 1999 adopting a Multiannual Community Action Plan on promoting safer use of the Internet and new online technologies by combating illegal and harmful content primarily in the area of the protection of children and minors (OJ L 33, 6.2.1999, p.1) as amended by Decision No 1151/2003/EC of the European Parliament and of the Council of 16 June 2003 (OJ L 162, 1.7.2003, p. 1).

The objective of the programme, as specified in the European Parliament and Council Decision [52], was promoting safer use of the Internet and encouraging, at European level, an environment favourable to the development of the Internet industry.

[52] Decision no 276/1999/EC of the European Parliament and of the Council of 25 January 1999 adopting a Multiannual Community Action Plan on promoting safer use of the Internet by combating illegal and harmful content on global networks (OJ L 33, 6.2.1999, p.1).

The programme covered the four-year period from January 1999 to December 2002 with a reference budget of 25 million euro. The programme was implemented through three main action lines:

* creating a safer environment (creating a European network of hot-lines and encouraging self-regulation and codes of conduct);

* developing filtering and rating systems;

* encouraging awareness actions.

During the years 1999 - 2002, 37 projects were co-financed, involving over 130 different organisations. Two service contracts were concluded for advice to self-regulatory bodies and for exchange of information about best practices [53].

[53] see the www.selfregulation.info and www.saferinternet.org Web sites.

The Decision was amended by Decision No. 1151/2003/EC of the European Parliament and of the Council of 16 June 2003 [54] extending the duration of the programme until 31 December 2004, increasing the indicative budget by 13.3 million euro and making a number of changes to the title and scope of the programme and to its implementing actions.

[54] OJ L 162, 1.7.2003, p. 1.

Safer Internet Action Plan is a major element in the Commission's activity in the field. The programme has set up a European network of hotlines, encouraged self-regulation and codes of conduct, supported development of filtering and rating systems and stimulated awareness actions.

As demonstrated by the programme evaluation 1999 - 2002 carried out by independent consultants which gave a positive assessment of the achievements of the current Safer Internet programme [55], the programme has made a significant contribution during the first 4 years but the complexity of the issues and the multiplicity of the actors involved means that there is still a need for further action.

[55] COM(2003) xx. currently in inter-service consultation (INFSO 740929).

The evaluators recognised the positive impact of the current programme, particularly in fostering networking and providing a wealth of information about the problems of safer use of the Internet and their solutions.

More specifically it was concluded that:

Stakeholders agree that the programme's original objectives, priorities and means of implementation still apply, and that the action lines are appropriate mechanisms for the fulfilment of the objectives.

At the policy level, the programme has been successful in putting the issues of developing a safer Internet firmly on the agenda of the EU and the Member States. The foresight of the European Commission in identifying these issues early on in the development of the Internet should be recognised.

The evaluators made a number of detailed recommendations with regard to the action lines and how they should be implemented:

* Extend emphasis/objectives to encompass new and emerging communication technologies that will in particular influence children's use of the Internet (e.g. 3G mobile telephones).

* Review the Action Line on filtering and rating.

* Continue to move towards networks of nodes for awareness-raising in the Member States.

* Continue to engage with actors external to the European Union

* Encourage wider involvement of ISPs and other relevant industry players

* Focus programme where it is likely to have the most impact which is at the European/International level through networking and multipliers

The Commission had already anticipated many of these findings in its proposals for an extension of the Safer Internet Action Plan will implement them as part of the Work Programme 2003-2004. The design of Safer Internet plus takes full account of these findings.

ANNEX I

EUROBAROMETER QUESTIONNAIRE

Q.1. a) Do you have, in your household, any child under your responsibility in each of the following age bans? (SHOW CARD - MULTIPLE ANSWERS POSSIBLE)

b) (INT.: ASK FOR THE CHILD WHO'S BIRTHDAY IS CLOSEST TO DATE OF INTERVIEW)

And is it a boy or a girl?

>TAULUKON PAIKKA>

IF CODE 1 TO 7 IN Q.1.a., OTHERS GO TO Q.9.

Q.2. Does he/she use the Internet in any of the following places?

(SHOW CARD - READ OUT - MULTIPLE ANSWERS POSSIBLE)

At home 1,

At school 2,

At a friend's home 3,

In someone else's home 4,

In an Internet cafe 5,

In a library/other public place 6,

Somewhere else 7,

He/she does not use the Internet 8,

DK 9,

IF "USE THE INTERNET", CODE 1 TO 7 IN Q.2., OTHERS GO TO Q.7.

Q.3. Have you set any rules for him/her about using any of the following either in your household or elsewhere? (SHOW CARD - READ OUT - MULTIPLE ANSWERS POSSIBLE)

Yes, for the television 1,

Yes, for the mobile, cell phone (INT.: USE APPROPRIATE NAMES IN EACH COUNTRY) 2,

Yes, for electronic games consoles such as Playstation, Xbox, GameCube, Gameboy, etc. 3,

Yes, for the Internet 4,

Yes, for the computer (apart from the Internet) 5,

Yes, they are rules, but not set by me 6,

No, no rules have been set 7,

DK 8,

IF CODE 4 IN Q.3., OTHERS GO TO Q.5.

Q.4. What rules have you set regarding how he/she uses the Internet?

(DO NOT READ OUT - MULTIPLE ANSWERS POSSIBLE)

He/she is not allowed to give out any personal information 1,

There are some sites that he/she is not allowed to visit 2,

He/she is to tell me/us if they find something on the Internet that makes him/her

feel uncomfortable 3,

He/she is not allowed to use rude language in e-mails or chat-rooms 4,

He/she is not allowed to meet in person someone he/she only met on the Internet 5,

He/she is not allowed to copy documents/pictures 6,

He/she is not allowed to go to chat-rooms/to talk to strangers in chat-rooms 7,

He/she is not allowed to download music or films 8,

He/she is not allowed to download software 9,

Rules regarding how much time he/she is allowed to spend on the Internet 10,

Keeping phone lines free at certain times of the day 11,

Ensuring that access to the Internet is shared fairly between family members 12,

Other rules 13,

DK 14,

Q.5. Do you feel that you need more information or not about how to protect the children from your household from illegal or harmful content and contact on the Internet?

Yes

No

DK

Q.6. Would you say that the children in your household know what to do if a situation on the Internet makes them feel uncomfortable?

Yes

No

DK

IF CODE 1 TO 7 IN Q.1.a., OTHERS GO TO Q.9.

Q.7. From whom would you like to receive information about using the Internet in a safer way? (DO NOT READ OUT - MULTIPLE ANSWERS POSSIBLE)

School(s) 1,

Parents association (IRL: parents/teacher association)/other parents groups 2,

Government/local authority 3,

The Internet service provider or the telephone company 4,

Software companies 5,

Computer retailer 6,

Your employer 7,

Associations, non-profit organisations / non governmental organisations (NGOs) 8,

TV, radio, newspapers 9,

Police 10,

Other source 11,

I don't want to receive such information 12,

DK 13,

IF CODE 1 TO 10 IN Q.7., OTHERS GO TO Q.9.

Q.8. How would like to receive this information?

(DO NOT READ OUT - MULTIPLE ANSWERS POSSIBLE)

By letter 1,

By e-mail 2,

From a website 3,

By SMS/text message 4,

By telephone (other than text message) 5,

In newspapers 6,

In computer magazines 7,

From TV 8,

From the radio 9,

In a library 10,

From a CD Rom 11,

From another medium 12,

DK 13,

ASK ALL

Q.9. Do you know where or to whom you can report illegal or harmful content on the Internet?

(DO NOT READ OUT - MULTIPLE ANSWERS POSSIBLE)

Yes, hotlines 1,

Yes, the police 2,

Yes, the Internet service provider 3,

Yes, school(s) 4,

Yes, parents association 5,

Yes, associations, non-profit organisations, non governmental organisations (NGOs) 6,

Others 7,

No, I do not know where I can report illegal or harmful content on the Internet 8,

DK 9,

ANNEX II

Questionnaire

Concerning the Recommendation of the Council of 24 September 1998 on the development of the competitiveness of the European audio-visual and information services industry by promoting national frameworks aimed at achieving a comparable and effective level of protection of minors and human dignity (98/560/EC)

Internet

1. Has an association of Internet Service Providers (ISPs) been established in your country? Please give details of the ISP association(s).

2. Has a code of conduct been drawn up by the ISPs in your country? If possible, please provide a copy or the web address where it can be accessed.

3. To what extent were public authorities and consumers involved in the drawing up of the ISP code of conduct? Is consultation of public authorities and consumers required when the code is revised or amended?

4. Are there any legal requirements in your country which apply specifically to ISPs and how they should deal with illegal or harmful content accessed over the Internet? If so, what are they?

5. Are there any specific requirements for ISPs to inform the police of judicial authorities about illegal content offensive to human dignity, which is available over the Internet?

6. Has a "hotline" for reporting harmful or illegal content been established in your country? If so, please give details (including web and e-mail address) of the hotline(s), including their method of financing.

7. Of the problematic Internet content which has been reported, approximately what proportion of this is hosted outside your country or outside the EU?

8. What measures and initiatives have been taken, either by public authorities or by operators, to raise public awareness of hotlines? Are these measures and initiatives judged to have been effective?

9. Where hotlines have been established, please give, in so far as possible, an estimation of their effectiveness in reducing the extent and accessibility of harmful and illegal content. This could include public opinion as to their effectiveness/efficiency as well as the views of operators.

10. Apart from any involvement in the work currently funded by the Community Action Plan on promoting safer use of the Internet, have any efforts been made, either by industry or public authorities, to develop a filtering and rating system for the Internet in your country? If so, what progress has been made and what are the difficulties encountered?

11. Do any obligations exist, either in law or in relevant codes of conduct, for ISPs to inform subscribers about available filtering and rating systems and age verification software?

12. What measures have been taken at national, local or regional level to spread awareness of safer Internet issues? Have these been part of a larger plan for "media education"? Have they been supported by public funds or by private funding (e.g. from industry or from voluntary associations) or by a mixture of public and private funding?

13. Is there any indication that the development of the Internet in your country has been slowed down by public fears concerning harmful and illegal content which may be accessed over the Internet?

14. Is the current level of international co-operation in this matter, particularly within Europe, seen as sufficient? If not, what measures could be taken to improve it?

15. Have you already covered or do you intend to cover by the above mentioned self-regulation measures or by regulation similar services such as transmission via mobiles, in particular as concerns UMTS?

16. Please describe any initiatives, which have been taken to control online chat-groups, in particular measures taken in order to avoid any abuse, which could be harmful to minors?

17. Please describe measures, which have been taken in order to improve media-literacy (e.g teaching children how to make a responsible use of new media)?

18. Is there any specific regulation or self-regulation concerning the specific question of the right of reply with respect to online-media? Have there been concrete problems during the last two years concerning these issues, in particular problems involving cross-border aspects?

Broadcasting

19. Have broadcasters in your country established a system of self-regulation relating to the protection of minors? Please give details of this, particularly with regard to membership.

20. Does this system of self-regulation include a code of conduct regarding the protection of minors and harmful content? (Please note, this question does not concern only advertising specifically aimed at minors. It concerns audiovisual content which could be harmful to minors, regardless of whether this is contained in advertising or in general programming.)

21. Are on-screen warning icons required, either by law or by codes of conduct, for potentially harmful television programmes? Are acoustic warnings before such programmes required, either by law or by codes of conduct? Where such measures are used, are they considered to be effective?

22. Do any broadcasters established in your country use technical filtering devices to ensure that minors may not view harmful programmes? If so, what measures and initiatives have been taken to ensure that parents and guardians are aware of these devices and how to operate them. Are these devices held to be an effective means of protecting minors in your country?

23. Please describe measures which have been taken in order to improve media-literacy (e.g teaching children how to make a responsible use of television)?

Video Game Software

24. Are there any specific legal provisions in your country concerning the sale of video games? (This question concerns the physical sale of video game software, not the provision of software over the Internet for downloading onto computers.)

25. Is there any self-regulatory system in place which covers questions relating to age-rating for video games? (e.g. such as the system of self-rating which has been announced by the Interactive Software Federation of Europe (ISFE)) If so, please give details.

26. Are current measures to protect minors from harmful video games considered to be effective?

27. As online games and computer games, especially on LANs (Local Area Networks), are very similar, have you also included them into measures of self-regulation and/or regulation?

Other Content Delivery Systems

28. With regard to cinema, videocassette and DVD rating systems, have there been any major developments since the year 2000?

General

29. In what way have you associated consumer associations, voluntary associations and non-governmental organisations to the implementation of the Recommendation?

30. Is the lack of coherence between the various rating and classification systems for audiovisual media (cinema, television, videocassettes, video games, Internet) seen as problematic in your country, e.g. in terms of creating confusion among customers? Are any measures or initiatives being considered to introduce greater coherence in the way audiovisual media are evaluated and classified? Has there been any cooperation to this extent with other Member States or organizations from abroad?

31. Have the efforts in your country with respect to the protection of minors been accompanied by scientific boards and specific studies with respect to violence or other harmful content and their impact on minors? Are there any voluntary agreements by broadcasters and by content providers on the Internet?

32. If you are aware of any study or scientific report which has been prepared on this issue during the last two years, please transmit a copy or give the references.

33. The Commission is aware that Member States' authorities may not be in a position to answer all the questions posed here. Nevertheless, the Commission would request that they be answered insofar as possible. Any additional information and any relevant views which might help the Commission in evaluating the effectiveness of the self-regulatory approach laid out in the Recommendation on the Protection of Minors should also be given.

ANNEX III

STANDARD WORK PACKAGES AND DELIVERABLES

CALL FOR PROPOSALS FOR AWARENESS NODES

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

Reports must be delivered on paper and in electronic form. Public reports must be in a format suitable for publication. Software deliverables (modules, web sites, prototypes, demonstrators) shall be delivered both on CD-ROM and Internet.