52004DC0818

Bryssel 20.12.2004

KOM(2004) 818 lopullinen

KOMISSION KERTOMUS

”MITEN YHTEISÖN KIOTO-TAVOITTEISIIN PÄÄSTÄÄN” ( järjestelmästä yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja Kioton pöytäkirjan täytäntöönpanemiseksi tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen 280/2004/EY mukainen kertomus)

JOHDANTO

Tämä on viides kasvihuonekaasupäästöjen edistymistä koskeva seurantakertomus ja samalla ensimmäinen kertomus, joka annetaan järjestelmästä yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja Kioton pöytäkirjan täytäntöönpanemiseksi tehdyn päätöksen 280/2004/EY nojalla. Kertomuksessa arvioidaan jäsenvaltioissa ja Euroopan yhteisössä tapahtunutta ja ennakoitua edistystä kohti niiden kasvihuonekaasupäästöjä koskevien sitoumusten täyttämistä, jotka on tehty ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) ja Kioton pöytäkirjan perusteella.

Kertomus perustuu Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) yksityiskohtaiseen tekniseen raporttiin Analysis of greenhouse gas emission trends and projections in Europe (EEA, 2004)[1].

Koska unioni on saanut uusia jäsenvaltioita, tämänvuotinen kertomus sisältää ensimmäistä kertaa päästötiedot 25 jäsenvaltiosta. Kaikki jäsenvaltiot ovat ratifioineet Kioton pöytäkirjan, ja 23:lle niistä on asetettu päästörajoitustavoitteet Kioton pöytäkirjassa. Lisäksi myös Euroopan yhteisö on Kioton pöytäkirjan osapuolena. Yhteisön tavoitteet koskevat vain 15 vanhaa jäsenvaltiota. Näiden 15 EU-maan taakanjaosta sovittiin neuvoston päätöksellä 2002/358/EY Kioton pöytäkirjan 4 artiklan mukaisesti. Siinä osoitetaan jokaiselle 15 jäsenvaltiolle tietty vähentämistavoite (ks. EEA 2004, luku 2.1, kuvio 1). Useimmat uudet jäsenvaltiot ovat sitoutuneet vähentämään kasvihuonekaasujen päästöjään 8 prosentilla perusvuoden tasosta Kioton pöytäkirjan ensimmäisellä velvoitekaudella 2008–2012. Unkari ja Puola aikovat vähentää päästöjään 6 prosentilla. Kypros ja Malta eivät UNFCCC:n sopimuspuolina kuulu liitteen I valtioihin, eikä niille näin ollen ole asetettu tavoitteita Kioton pöytäkirjassa.

Vaikka tässä kertomuksessa arvioidaan EU:n 25 jäsenvaltion edistystä, monissa kohdissa tuodaan esille erityisesti vanhojen 15 jäsenvaltion kehitystä, koska niillä on yhteinen tavoite ja taakanjakosopimus. Lisäksi vuotta 2002 koskevat tiedot uusista ja vanhoista jäsenvaltioista eivät varsinkaan kattavuutensa ja tarkkuutensa kannalta ole samanveroisia.

Kertomus sisältää myös joitakin päästötietoja unionin jäseniksi ehdolla olevista Bulgariasta, Kroatiasta ja Romaniasta. Turkista ei vielä ole saatavilla tietoja.

Kertomuksessa analysoidaan vuoden 2002 toteutuneita päästöjä koskevia tietoja sekä ennusteita, jotka perustuvat skenaarioihin ”nykyisillä toimenpiteillä” ja ”lisätoimenpiteillä”. Tämänvuotisessa kertomuksessa on enemmän yksityiskohtaisia tietoja Kioton joustomekanismeista eli yhteistoteutuksesta (JI), puhtaan kehityksen mekanismista (CDM) ja kansainvälisestä päästökaupasta. Lisäksi kertomuksessa on muutamia tietoja maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta (LULUCF). Lisäksi arvioidaan edistystä yhteisten ja yhteensovitettujen politiikkojen ja toimien täytäntöönpanossa.

YHTEISÖ PYSYMÄÄN KIOTO-TAVOITTEIDEN AIKATAULUSSA

Unionin 25 jäsenvaltion[2] kasvihuonekaasujen päästöt olivat vuonna 2002 hieman pienemmät kuin vuonna 2001. Lähtökohtana käytetystä perusvuodesta[3] päästöt olivat kuitenkin vähentyneet 9,0 prosenttia.

Lisäännyttyään kaksi vuotta peräkkäin 15 vanhan jäsenvaltion kasvihuonekaasupäästöt ovat nyt pienentyneet hieman vuodesta 2001. Kuviosta 1 näkyy, että vuonna 2002 päästöt olivat 0,5 prosenttia pienemmät kuin vuonna 2001, ja 2,9 prosenttia alle perusvuoden päästöjen. Ero Kioton lineaariseen tavoitekehitykseen kaventui 0,2 prosentilla 1,9 prosenttiin. Kioton tavoitteen saavuttaminen edellyttää lisävähennyksiä, jotka ovat mahdollisia vain jos nykyisiä ja lisäpolitiikkoja ja -toimia toteutetaan tehokkaasti.

25 jäsenvaltion unionia koskevat yhteenlasketut ennusteet “nykyisillä kansallisilla politiikoilla ja toimenpiteillä” osoittavat, että seuraavat jäsenvaltiot ovat saavuttamassa Kioto-tavoitteensa: Latvia, Liettua, Puola, Ruotsi, Slovakia, Tšekki, Unkari, Viro ja Yhdistynyt kuningaskunta. Lisäksi 15 jäsenvaltiota koskevat vastaavat yhteenlasketut ennusteet viittaavat siihen, että “lisäpolitiikoilla ja -toimilla” Kioton mekanismien käyttö suunnitellusti riittää 15 jäsenvaltion yhteisen Kioto-tavoitteen saavuttamiseen (kuvio 1). [pic]

On kuitenkin huomattava, että ennusteissa “nykytoimenpiteillä” ja “lisäpolitiikoilla” ei vielä oteta lukuun joitakin merkittäviä toimenpiteitä, jotka alkavat pian tuottaa tuloksia, kuten Euroopan unionin päästökauppajärjestelmää, jota aletaan noudattaa 1. tammikuuta 2005. Ennusteet eivät myöskään vielä sisällä maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta (LULUCF) johtuvia päästöjä ja poistoja.

Yhteisön tasolla on viime vuosina edistytty merkittävästi useiden tärkeiden, eurooppalaiseen ilmastonmuutosohjelmaan ECCP:hen perustuvien yhteisten ja yhteensovitettujen politiikkojen ja toimenpiteiden hyväksymisessä ja täytäntöönpanossa. Näitä ovat esimerkiksi direktiivi hankemekanismien kytkemisestä kasvihuonekaasujen päästökauppaan, neuvoston päätös yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen seuraamisesta, direktiivi sähkön ja lämmön yhteistuotannosta, asetusehdotus fluoratuista kasvihuonekaasuista, ehdotus puitedirektiiviksi energiaa käyttäviä tuotteita koskevien tuotteiden ekologisen suunnittelun vaatimuksista, ehdotus direktiiviksi energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista sekä päästökauppajärjestelmään kuuluvien kansallisten jakosuunnitelmien (NAP) arviointi.

Komissio on nyt esittänyt kaikkia toimenpiteitä, joista se oli sitoutunut laatimaan ehdotukset vuosina 2002–2003, lukuun ottamatta liikenneinfrastruktuurin käyttöä ja hinnoittelua koskevia yleisiä puitteita ja ympäristön pilaantumisen yhtenäisen ehkäisemisen ja vähentämisen (IPPC) tausta-asiakirjaa, joka käsittelee yleisiä energiatehokkuustekniikoita. Euroopan unionin toimielimet ovat jo hyväksyneet useita näistä ehdotuksista.

Voimaan tulleet säädökset ja komission ehdotukset voivat ECCP-ennakkoarvioiden mukaan vähentää päästöjä 15:ssä Euroopan unionin vanhassa jäsenvaltiossa määrällä, joka vastaa noin 350–430 miljoonaa tonnia hiilidioksidia, toisin sanoen päästöt vähenisivät 8 prosentilla. Näillä toimenpiteillä saavutetut päästöjen vähennykset alkavat todennäköisesti toteutua kahden seuraavan vuoden aikana, mutta vaikutus näkyy vasta vuoden 2006 päästökatsauksessa, joka julkaistaan vuoden 2008 seurantakertomuksessa. Useimpien politiikkojen ja toimien tehokkuutta ei ole vielä osoitettu käytännössä, ja ne on otettava jäsenvaltioissa käyttöön tarkasti ja ripeästi. Myös riittävä seuranta ja uudelleentarkastelumahdollisuudet on varmistettava.

Täytäntöönpano vaihtelee joka tapauksessa jäsenvaltiosta toiseen. Kuviosta 2 ilmenee, että 11 jäsenvaltiota vaikuttaa onnistuvan päästövähennyssitoumustensa noudattamisessa.

Kuvio 2: Etäisyys tavoitteesta (mittapiste = prosentti) 25 jäsenvaltiossa

[pic]

Huom: Etäisyys tavoitteesta mittapisteinä verrattuna perusvuoden päästöihin (palkit) osoittaa, kuinka suuri on ero vuoden 2002 hypoteettisen tavoitteen ja vuonna 2002 toteutuneiden päästöjen välillä, olettaen että päästöjen prosentuaalinen väheneminen perusvuoden tasosta tapahtuu lineaarisesti. Kuvio perustuu oletukseen, että jäsenvaltiot saavuttavat tavoitteensa pelkästään kansallisin keinoin. Siksi kuviossa ei oteta huomioon Kioton mekanismeja eikä Kioton pöytäkirjassa sallittuja nieluja. Kypros ja Malta eivät kuulu UNFCCC:n liitteen I maihin, eikä niille siis ole asetettu tavoitteita Kioton pöytäkirjassa.

Lähde: EEA, 2004

Ranska, Ruotsi, Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat ne 15:stä vanhasta jäsenvaltiosta, jotka vaikuttavat täyttävän taakanjakosopimuksen (neuvoston päätös 2002/358/EY) mukaiset sitoumuksensa. Sen sijaan 12 jäsenvaltiossa päästöt ovat vielä tavoitekehitystä suuremmat. Näistä Irlannin, Portugalin ja Espanjan päästöt ovat yli 20 prosenttia tavoitteita suuremmat. Viidessä jäsenvaltiossa erotus on jopa kasvanut, ja näistä kolmessa (Suomessa, Portugalissa ja Espanjassa) yli yhdellä prosentilla verrattuna vuoteen 2001.

Kuvio 3 osoittaa tärkeimpien talouden alojen päästöjen kehitystä EU:n 15 vanhassa jäsenvaltiossa vuodesta 1990 alkaen. Maakohtaisissa tilastoissa silmiinpistävin havainto on, että poiketen yleisestä suuntauksesta liikenteen päästöt Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Saksassa ovat vähentyneet, Saksassa jo kolmena vuotena peräkkäin. Tämä johtuu ilmeisesti parantuneesta polttoainetaloudellisuudesta, polttoaineiden hintojen noususta ja kattavammasta liikennepolitiikasta.

Kuvio 3: Kasvihuonekaasupäästöjen toimialakohtainen muutos 15 jäsenvaltiossa vuosina 1990–2002, alakohtaiset ennusteet nykyisillä ja lisätoimilla vuosina 1990–2010 ja toimialojen osuudet vuonna 2002[4]

[pic][pic]

[1] Liitteessä 1 on lisäksi yksityiskohtaisempi analyysi tapahtuneesta ja ennakoidusta kehityksestä sekä yhteisistä ja yhteensovitetuista toimista, ja liitteessä 2 on luettelo tämän kertomuksen taustatiedoista ja siihen liittyvistä yhteisistä ja yhteensovitetuista politiikoista ja toimista.

[2] Luku “EU-25” on kaikkia 25 jäsenvaltiota koskeva arvio, joka kuitenkin perustuu vain 24 jäsenvaltion päästötietoihin, koska Kyproksesta ei vielä ollut tietoja saatavilla.

[3] Useimmilla jäsenvaltioilla hiilidioksidi- (CO2), metaani- (CH4) ja typpioksiduulipäästöjen (N2O) perusvuosi on 1990, mutta fluoratuilla kaasuilla perusvuosi on 1995. Unkarissa hiilidioksidin, metaanin ja typpioksiduulien lähtökohtana käytetään vuosien 1985–1987 keskiarvoa, Sloveniassa vuotta 1986 ja Puolassa vuotta 1988. Ranskassa ja Suomessa fluorattujen kaasujen perusvuosi on 1990.

[4] Useimmissa jäsenvaltioissa fluorattujen kaasujen perusvuosi on 1995 eikä 1990. Tämä on voinut muuttaa teollisuusprosesseja koskevia tietoja jonkin verran, mutta kaikista jäsenvaltioista ei ole saatavilla tietoja vuodesta 1990.