52004DC0353

COMISSION TIEDONANTO - Tiede ja teknologia Euroopan tulevaisuuden avaintekijöinä - suuntaviivoja unionin tutkimusrahoituspolitiikalle

1. LISSABON JA TUTKIMUS

1.1. Eurooppalainen tutkimusalue ja kolmen prosentin tavoite

1. Tieteellisellä tutkimuksella, teknologian kehittämisellä ja innovoinnilla on ratkaiseva merkitys tietotaloudessa. Ne ovat talouskasvun, yritysten kilpailukyvyn ja työllisyyden avaintekijöitä. Tämän vuoksi komissio on asettanut Euroopan tutkimustoiminnan lujittamisen erääksi päätavoitteeksi unionin tulevaa rahoituskehystä koskevassa tiedonannossaan [1]. Tätä varten komissio on ehdottanut unionin tutkimusbudjetin lisäämistä: kaikki toimet mukaan luettuina [2] sen on määrä kaksinkertaistua.

[1] "Yhteisen tulevaisuuden rakentaminen - Politiikan haasteet ja rahoitusmahdollisuudet laajentuneessa unionissa 2007-2013" KOM(2004) 101, 10.2.2004.

[2] Toisin sanoen myös avaruusalan ja turvallisuusalan toimet mukaan luettuina.

2. Lissabonin Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2000 käynnistämä eurooppalainen tutkimusalue tarjoaa viitekehyksen tutkimustoiminnalle Euroopassa. Barcelonan Eurooppa-neuvostossa maaliskuussa 2002 unioni asetti itselleen tavoitteeksi, että Euroopan kokonaispanostus tutkimukseen on nostettava vuoteen 2010 mennessä kolmeen prosenttiin unionin BKT:stä siten, että kaksi kolmasosaa tulee yksityisistä investoinneista ja yksi kolmasosa julkiselta sektorilta. Euroopan kokonaispanostus tutkimukseen on tällä hetkellä 2 prosenttia unionin BKT:stä. Osuus jää jälkeen Yhdysvalloista (2,8 %) ja Japanista (yli 3 %).

3. Jotta Lissabonissa asetetut tavoitteet saavutettaisiin, tutkimustoimintaa on välttämättä lujitettava Euroopan tasolla.

1.2. Euroopan tutkimustoiminnan lujittaminen

4. Tutkimus on käynyt yhä monimutkaisemmaksi ja kalliimmaksi: 20 vuodessa esimerkiksi lääkkeen kehittämiskustannukset ovat yli kaksinkertaistuneet ja uuden mikroelektroniikkakomponentin kehittämiskustannukset kymmenkertaistuneet. On lukuisia tutkimustarpeita, joita yksittäinen jäsenvaltio ei voi täyttää omin voimin.

5. Eurooppalainen teollisuuspolitiikka - erityisesti kovan kilpailun aloilla, joita ovat tieto- ja viestintätekniikka, biotekniikka, nanoteknologia, ilmailu sekä vetyenergiatekniikka - edellyttää tutkimustoimien yhdistämistä Euroopan tasolla.

6. Unionin toiminta tuo Euroopan tasolla saatavaa lisäarvoa, joka syntyy sen vaikutuksista useilla tasoilla:.

- Resursseista voidaan luoda "kriittisiä massoja" erityisesti kasvun kannalta ratkaisevilla aloilla, joihin kuuluvat mikroelektroniikka, televiestintä, biotieteet ja ilmailu [3].

[3] Esimerkkinä mainittakoon hanke, jossa on tavoitteena parantaa lähestymis- ja laskeutumistekniikoita.

- Huippuosaamista voidaan lujittaa lisäämällä kilpailua Euroopan tasolla ja yhteistyötä valtioiden välillä. Esimerkiksi NeuroPrion-verkosto yhdistää 52 laboratoriota tutkimustyössä, jonka kohteena ovat tarttuvat spongiformiset enkefalopatiat.

- Voidaan vaikuttaa liikkeelle panevasti kansallisiin aloitteisiin ja parantaa jäsenvaltioiden toimien koordinointia aloilla, jotka kiinnostavat erityisesti tiettyjä maita (esim. luonnonriskit) tai koskevat kaikkia (esim. ilmastonmuutos) [4].

[4] Kasvigenomiikan alan toimessa, jota rahoitetaan 2,2 miljoonalla eurolla, koordinoidaan 12:ta kansallista ohjelmaa, joiden rahoitus on yhteensä 133 miljoonaa euroa. Mikro-/nanoteknologian alalla on käynnissä vastaava toimi, jonka rahoitus on 2,5 miljoonaa euroa. Sen piiriin kuuluvien hankkeiden rahoitus on 139 miljoonaa euroa.

7. Unionin rahoituksen lisääminen auttaisi myös kolmen prosentin tavoitteen saavuttamisessa. Unioni pyrkii tähän tavoitteeseen toimintasuunnitelmalla [5], joka sisältää useita toisiaan täydentäviä toimenpiteitä. Useimmilla niistä pyritään lisäämään yksityisiä investointeja tutkimukseen [6]

[5] "Tutkimusinvestoinnit: toimintasuunnitelma Euroopalle", KOM(2003) 226, 4.6.2003.

[6] Toimenpiteet liittyvät esimerkiksi tutkimuksen ja innovoinnin verotukseen (esim. tutkimustoiminnan perusteella myönnettävä verohyvitys, jonka käyttöönottoa voitaisiin harkita koko Euroopan laajuudessa).

8. Ensiksikin tutkimusrahoituksen määrä kasvaa, kun unionin rahoitus lisätään kansalliseen julkiseen rahoitukseen. (Joissain tapauksissa ja joissain maissa unionin rahoitus vastaa määrältään kansallisia taloudellisia kannustimia.) Tällöin oletetaan lähtökohtaisesti, että kansallinen rahoitus ei laske samassa suhteessa. Tällaista mahdollisuutta vastaan sotivat kuitenkin jäsenvaltioiden tekemät poliittiset sitoumukset sekä unionin toiminnan esimerkkivaikutus ja vertaispaine.

9. Ponnistelujen lisäämisellä Euroopan tasolla on myös vahva vipuvaikutus ennen muuta yksityisiin investointeihin. Euroopan yritykset investoivat tutkimukseen vähemmän kuin Yhdysvaltain ja Japanin yritykset. Lisäksi kun eurooppalaiset yritykset tekevät tutkimusinvestointeja, ne suuntautuvat yhä useammin Euroopan ulkopuolelle [7]. Unionin rahoitus voi kannustaa niitä investoimaan enemmän Eurooppaan, sillä sen avulla voidaan:

[7] Esimerkiksi Euroopan lääkeyritykset keskittävät usein tutkimusinvestointinsa Yhdysvaltoihin, erityisesti Yhdysvaltain itärannikon suuriin yliopistoihin.

- luoda toimintapuitteet laajoille teknologiahankkeille, joihin osallistuu yrityksiä ja yliopistoja Euroopan tasolla ja jotka voidaan toteuttaa ainoastaan tällä tasolla

- lujittaa tutkijavoimavaroja, jolloin kolmen prosentin tavoitteeseen liittyvänä päämääränä on nostaa tutkijoiden määrä Euroopassa (aktiiviväestöstä laskien) kahdeksaan tuhatta asukasta kohti, kuten Yhdysvalloissa (osuus on Euroopassa tällä hetkellä kuusi tutkijaa tuhatta asukasta kohti),

- luoda huippuosaamiskeskuksia [8], jotka kykenevät houkuttelemaan yksityisiä investointeja ja saavuttamaan kriittisen massan.

[8] Ks. komission tiedonanto "Yliopistojen rooli tietojen ja taitojen Euroopassa" (KOM(2003) 58, 5.2.2003).

1.3. Huippuosaaminen ja innovointi: Euroopan yritysten kilpailukyvyn avaintekijät

10. Jotta Lissabonin strategia voitaisiin toteuttaa, yhtenä edellytyksenä on luoda eurooppalaisia huippuosaamiskeskuksia, joilla on suuri näkyvyys, jotka ovat avoimia kansainväliselle yhteistyölle ja jotka kykenevät houkuttelemaan parhaita tutkijoita eri maista. Tällaiset huippuosaamiskeskukset ovat välttämättömiä, jotta Euroopan asema teknologiassa ja koko maapalloa koskettavia aiheita käsittelevissä tutkimustoimissa lujittuisi maailmanlaajuisesti. Unionin on tuettava niiden syntyä stimuloimalla huippuosaamista, mihin päästään tukemalla yhteistyötä ja kilpailua Euroopan tasolla.

11. Lisäksi Euroopalla on liian heikko kyky muuntaa tieteellinen tulosaineisto erityisesti kaupallisiksi tuotteiksi ja palveluiksi ja tehdä niistä kaupallinen menestys. Eurooppalaiset yritykset tekevät vuodessa 170 patenttihakemusta miljoonaa asukasta kohti, amerikkalaiset 400. Huipputeknologiatuotteiden kauppataseen vaje on unionissa noin 23 miljardia euroa vuodessa [9].

[9] Euroopan komissio, Euroopan tieteen ja teknologian tunnusluvut, 2003.

12. Unioni on käynnistänyt useita toimia, joilla tuetaan pk-yrityksissä tehtävää ja niille tehtävää tutkimusta, riskipääomarahastojen, tiedepuistojen, yrityshautomojen ja alueellisen innovaatiopolitiikan kehittämistä, teknologiansiirtoa sekä teollis- ja tekijänoikeuksien ja patenttien hallinnointia. Nämä toimet on rationalisoitava ja ryhmitettävä johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi, jossa saavutetaan kriittinen massa. Tähän tähtäävä prosessi käynnistetään tulevan puiteohjelman valmistelun yhteydessä.

1.4. Unionin tutkimuspuiteohjelman tarkistaminen

13. Unionin kuudes tutkimuspuiteohjelma (2003-2006) on herättänyt laajaa kiinnostusta. Tähän mennessä on saatu kaikkiaan 28 000 hanke-ehdotusta, osallistujina noin 150 000 tahoa 50 maasta. Ehdotusten perusteella on käynnistetty muun muassa 200 laajaa valtioiden välistä verkostoa ja tutkimushanketta, joiden aloina ovat esimerkiksi postgenomiset menetelmät, kohdennettu lääkehoito ja nanomittakaavan elektroniikkakomponentit. Lisäksi on käynnistetty 55 ohjelmien verkottamiseen tähtäävää tointa, joiden aloista mainittakoon elintarvikevarmuus ja harvinaissairaudet.

14. Puiteohjelma on kuitenkin oman menestyksensä uhri. Saaduista tuhansista hanke-ehdotuksista on kyetty varojen puutteessa rahoittamaan vain viidesosa. Erityisesti on syytä todeta, että vain vähän alle 50 prosenttia niistä ehdotuksista, jotka katsottiin arvioinnissa erittäin laadukkaiksi, on pystytty rahoittamaan [10].

[10] Budjettitermein ilmaistuna maksusitoumusmäärärahoista on toteutettu 99,98 % ja maksumäärärahoista 96,9 %.

15. Lisäksi puiteohjelman on vastattava erilaisiin tarpeisiin käytössään vain pieni määrä toteutuskeinoja. Sen on lujitettava yhteistyötä ja kilpailua. Sen on tuettava perustutkimusta ja teollista tutkimusta. Sen on tuettava spontaaneja hankkeita ja poliittisista valinnoista johtuvia hankkeita jne. Puiteohjelman toteuttamissääntöjä voidaan edelleen parantaa, vaikka tässä onkin hiljattain edistytty (esim. sopimusmääräysten yksinkertaistaminen).

2. KUUSI PERUSTAVOITETTA

16. Unionin toimien vaikutuksen tehostamiseksi ehdotetaan, että ne organisoidaan kuuden perustavoitteen ympärille. Jotta tarvittavat toimet voitaisiin käynnistää ja jotta niillä olisi merkittävä vaikutus, unionin tutkimusbudjettia on välttämättä lisättävä esitetyssä laajuudessa. Rahoitusvarat jaettaisiin siten, että vallitsee tasapaino nykyisten ja uusien toimien välillä, tietämyksen lisäämiseen tähtäävän ja tietämyksen teolliseen soveltamiseen tähtäävän tutkimuksen välillä sekä tutkijavoimavarojen ja aineellisten voimavarojen tukemisen välillä.

2.1. Eurooppalaisten huippuosaamiskeskusten luominen laboratorioiden välisen yhteistyön kautta

17. Ohjelmilla, joilla tuetaan tutkimuskeskusten, yliopistojen ja yritysten kansainvälistä yhteistyötä, on merkittävä vaikutus:

- Euroopan tutkimustoiminnan laatuun - jota ne osaltaan nostavat lisäten samalla tutkimustoiminnan näkyvyyttä - kasvun kannalta ratkaisevilla aloilla,

- tietämyksen ja tulosten levitykseen unionissa sekä tutkijoiden valmiuksiin osallistua korkeatasoisiin hankkeisiin.

18. Kuudennen puiteohjelman myötä toimintamahdollisuuksien valikoima on laajentunut uusilla toteutusvälineillä, joita ovat huippuosaamisen verkostot ja integroidut hankkeet. Ne vaikuttavat jäsentävästi eurooppalaiseen tutkimukseen tukiessaan eurooppalaisten huippuosaamiskeskusten kehitystä [11].

[11] Esimerkkeinä voidaan mainita hiljattain käynnistetty bioenergian alan huippuosaamisen verkosto, johon osallistuu 24 instituutiota kolmestatoista Euroopan maasta, sekä eurooppalainen tutkimushanke, jossa tutkitaan uusia polttomoottorijärjestelmiä ja johon osallistuvat kaikki suuret eurooppalaiset autonvalmistajat.

19. Tutkijoiden on voitava hyödyntää täysimääräisesti näitä mahdollisuuksia, kuten myös mittakaavaltaan pienempiä hankkeita, kiinnostuksensa ja tarpeidensa mukaan [12]. Mahdollisuuksia arvioimaan on asetettu asiantuntijalautakunta, jonka tehtävänä on tehdä välivaiheen arviointi kuudennen puiteohjelman uusien toteutusvälineiden toimivuudesta. Asiantuntijalautakunta tekee arviointinsa kyselyn perusteella ja kuulemalla ohjelmien osallistujia ja osallistujaehdokkaita. Se esittää ehdotuksensa piakkoin.

[12] Esimerkiksi huippuosaamisen verkostoille tarkoitetusta tuesta on voitava hyötyä, kun muutamienkin tutkimusyksikköjen välillä vallitsee valmius ja halu integroida toimia tiiviisti ja lähestulkoon institutionaalisesti.

2.2. Teknologiahankkeiden käynnistäminen Euroopan tasolla

20. Komission ja teollisuuden aloitteesta ollaan luomassa erityisiä teknologiayhteisöjä, jotka kokoavat Euroopan tasolla yhteen yrityksiä, tutkimuslaitoksia, sääntely-elimiä ja finanssimaailman. Tavoitteena on laatia yhteinen linjanveto tutkimustoiminnasta. Toimintaa varten on voitava mobilisoida kriittinen massa julkisia ja yksityisiä resursseja jäsenvaltioiden ja EU:n tasolla.

21. Tämä toimintamalli on käytössä tai tulossa käyttöön eri aloilla, joista mainittakoon energia (vetyteknologia, aurinkosähkö), liikenne (ilmailu), matkaviestintä, ajoneuvoihin sijoitettavat järjestelmät ja nanoelektroniikka. Se edellyttää muun muassa niiden oikeudellisten edellytysten määrittelyä, joita yhteisen tutkimuslinjauksen toteutus edellyttää.

22. Nämä linjanvedot voidaan usein toteuttaa integroitujen hankkeiden avulla. Joissain erityistapauksissa sopiva toimintakeino on soveltaa "yleiseurooppalaista" lähestymistapaa toteuttamalla laajoja yhteisiä teknologia-aloitteita. Sopivina toteutuspuitteita niille ovat perustamissopimuksen 171 artiklaan [13] perustuvat järjestelmät, erityisesti yhteisyritys.

[13] Artiklan mukaan "yhteisö voi perustaa yhteisyrityksiä tai muita järjestelmiä, jotka ovat tarpeen, jotta yhteisön tutkimusta, teknologista kehittämistä ja esittelyä koskevat toimintaohjelmat voidaan panna täytäntöön asianmukaisesti".

2.3. Perustutkimuksen stimulointi kilpailuttamalla tutkimusryhmiä Euroopan tasolla

23. Yksittäisten tutkimusryhmien välinen avoin kilpailu ja parhaiden ryhmien tukeminen Euroopan tasolla stimuloisi eurooppalaisen tutkimuksen dynamiikkaa, luovuutta ja huippuosaamista sekä lisäisi sen näkyvyyttä. Perustutkimukseen ja Euroopan tutkimusneuvostoon liittyvässä keskustelussa, jota on käyty kahden vuoden ajan tiedeyhteisön piirissä ja joka tuotiin poliittiselle tasolle tammikuussa 2004 annetulla komission tiedonannolla [14], on peräänkuulutettu seuraavaa:

[14] KOM(2004) 9 lopullinen, 14.1.2004.

- Euroopan on tehostettava toimintaansa perustutkimuksen alalla, sillä - erityisesti teollisuuden painottamat - perustutkimuksen vaikutukset talouden suorituskykyyn tunnustetaan yhä selvemmin.

- Perustutkimukseen Euroopan tasolla osoitettavaa tukea on lisättävä. Tätä varten on otettava käyttöön tukijärjestelmä siten, että yksittäiset tutkimusryhmät kilpailevat hankerahoituksesta Euroopan tasolla.

24. Komissio ehdottaa juuri tällaista tukijärjestelmää. Tutkijat voisivat ehdottaa hankkeita omasta aloitteestaan ja itse valitsemastaan aiheesta. Hankkeilta ei edellytettäisi valtioiden välistä yhteistyötä, vaan niiden valinta perustuisi yksinomaan tieteelliseen laatuun (huippuosaamiseen), joka arvioidaan vertaisarvioinnissa (peer review) [15].

[15] Tukijärjestelmän toteutusehtojen osalta ks. kohta 5.1.2.

2.4. Eurooppa houkuttelevammaksi parhaille tutkijoille

25. Unioni pyrkii edistämään eurooppalaisten tutkijanurien kehitystä [16]. Tavoitteena on pitää eurooppalaiset tutkijat Euroopassa ja houkutella Eurooppaan parhaat tutkijat muulta maailmasta. Kilpailun kovetessa maailmanlaajuisesti tavoitteeseen liittyviä Marie Curie -toimia on lujitettava. Painopisteitä ovat:

[16] Ks. komission tiedonanto "Tutkijat eurooppalaisella tutkimusalueella: yksi ammatti, monta uraa", KOM(2003) 436, 18.7.2003.

- nuorten houkutteleminen tiedeuralle ja tutkijoiden peruskoulutus tukemalla erityisesti monialaisen koulutuksen jäsentämistä,

- naisten asema tieteessä ja tutkimuksessa,

- tietämyksen siirto erityisesti pk-yrityksiin sekä alueille, joiden teknologinen kehitys on jäljessä muita,

- koulutuksen ja liikkuvuuden kansainvälinen ulottuvuus laajentamalla mahdollisuuksia tutkijanvaihtoon muun maailman kanssa,

- "elinikäinen oppiminen" ja urakehitys [17].

[17] Tukijärjestelmän toteutustapojen osalta ks. kohta 5.1.2.

2.5. Euroopan etua palvelevien infrastruktuurien kehittäminen

26. ESFRI:n [18] perustaminen oli merkittävä askel Euroopan tutkimusinfrastruktuureihin liittyvässä toiminnassa. Tätä ennen unionin toimet rajoittuivat olennaisilta osin infrastruktuurien valtioidenvälisen käytön tukemiseen sekä tutkimushankkeisiin, joilla parannettiin näiden infrastruktuurien suorituskykyä.

[18] ESFRI: European Strategy Forum on Research Infrastructure.

27. Komissio ehdottaa unionin toimien lujittamista siten, että käyttöön otetaan erityinen tukikanava Euroopan etua palvelevien uusien infrastruktuurien rakentamista ja käyttöä varten, samalla lailla kuin Euroopan laajuisten verkkojen (TEN [19]) rahoituksessa. Se perustuisi malliin, jota on noudatettu vapaaelektronilaserin ja nanoelektroniikkainfrastruktuurin tukemisessa Euroopan kasvualoitteen yhteydessä.

[19] TENs = Transeuropean Networks.

28. Tämä lähestymistapa aiotaan omaksua myös tuettaessa eurooppalaiselle tiedeyhteisölle tarjottavia keskeisiä palveluja, joita ovat hajautetut viestintäinfrastruktuurit (kansallisten sähköisten tutkimusverkkojen yhteenliittämishanke GEANT ja GRID-arkkitehtuuri), tieteellisten julkaisujen sähköiset arkistointijärjestelmät sekä bioinformatiikan tietokannat.

2.6. Kansallisten tutkimusohjelmien koordinoinnin tehostaminen

29. Tähänastisia menestyksekkäitä toimia, joilla kansallisten tutkimusohjelmien koordinointia on parannettu, on edelleen tehostettava kuudennessa puiteohjelmassa. Tämä edellyttää, että kansallisten ohjelmien verkottamiseen tähtääviin ERA-NET-toimiin suunnattuja varoja lisätään, niiden tarjoaman rahoitustuen piiriin sisällytetään myös tutkimustoimet ja vastavuoroiseen avaamiseen tähtääviä toimia tehostetaan.

30. Unionin osallistumisessa kansallisiin ohjelmiin, joiden yhteinen toteutus perustuu perustamissopimuksen 169 artiklaan [20], on tavoitteena kansallisten ohjelmien todellinen yhdistäminen. Esimerkki tällaisesta ohjelmasta on köyhyyteen liittyvien sairauksien kliinisten tutkimusten toimintakehys. Tähän ohjelmaan liittyy joukko erityispiirteitä eri tasoilla, mutta sen perusteella voidaan kuitenkin tehdä päätelmiä tulevaa varten. Hankkeiden toteutus 169 artiklan perusteella vaikuttaa helpommalta sellaisilla tutkimusalueilla, joilla jäsenvaltiot ovat vasta käynnistämässä ohjelmia. Toisaalta 169 artiklan hyöty suurimmillaan aloilla, joilla on jo olemassa vakiintuneita kansallisia toimintarakenteita. Artikla 169 on sopiva toteutuskeino:

[20] "Monivuotista puiteohjelmaa täytäntöön pantaessa yhteisö voi yhteisymmärryksessä niiden jäsenvaltioiden kanssa, joita asia koskee, määrätä osallistumisesta useiden valtioiden käynnistämiin tutkimus- ja kehittämistyötä koskeviin toimintaohjelmiin sekä näiden toimintaohjelmien täytäntöönpanoa koskeviin järjestelmiin".

- aloilla, joilla jäsenvaltiot ovat vakaasti ilmaisseet voivansa sitoutua rahoitukseen,

- tuettaessa yhteistyötä, johon osallistuu vain osa jäsenvaltioista,

- hyödynnettäessä tehokkaimpia päätöksentekomenettelyjä, joita ovat neuvoston ja Euroopan parlamentin samanaikaisesti hyväksymät toimenpidekokonaisuudet tai puiteasetus.

31. Samalla on lujitettava eurooppalaisten hallitustenvälisten tutkimusorganisaatioiden ja unionin välisiä yhteyksiä. Näillä organisaatioilla [21] on nykyään mahdollisuudet osallistua ehdotuspyyntöihin. Unionin on voitava tukea suoraan tiettyjä näiden organisaatioiden toimia, joiden toteutus yhteisön puitteissa hyödyttäisi Eurooppaa kokonaisuutena.

[21] Mm. CERN (Euroopan ydintutkimusjärjestö), EMBO (Euroopan molekyylibiologian järjestö), EMBL (Euroopan molekyylibiologian laboratorio) ja ESO (Euroopan eteläinen observatorio), jotka muiden ohella osallistuvat EIROforum-järjestön toimintaan.

3. TUTKIMUKSEN TEHOSTAMINEN KAIKKIALLA UNIONISSA

3.1. Laajentuvan Euroopan mahdollisuuksien hyödyntäminen

32. Jotta Lissabonin tavoitteet saavutettaisiin, laajentuneen EU:n tutkimusinstituutioille on luotava edellytykset raivata tiensä huippuosaamiseen. Mahdollisuus osallistua pienimuotoisiin kumppanuushankkeisiin muiden maiden huippulaboratorioiden kanssa tarjoaa nuorille tutkimusryhmille ja vähemmän vahvoille tutkimusinstituutioille keinon hyötyä kansainvälisen yhteistyön hedelmistä. Samalla osallistujat saavat kokemusta, jonka turvin voidaan liittyä monimutkaisiin hankkeisiin. Hankkeisiin liittyvän tulosaineiston levityksen kautta voidaan vahvistaa tietämyspohjaa kaikissa unionin maissa.

33. Viime vuosina on tuettu huippuosaamiskeskuksia maissa, joista on nyt tullut unionin jäseniä. Samassa hengessä pitäisi harkita mahdollisuutta lujittaa huippuosaamista ja lisätä sen näkyvyyttä kaikkialla, missä sitä on ja missä se kaipaa tukea kehittyäkseen. Kyse on yksittäisille alueille suunnatuista erityistoimista, jotka kattavat tutkijavoimavarat ja -vaihdon, verkottumisen, välineistön kehittämisen ja arvioinnin.

3.2. Rakennerahastot täydentävänä rahoituslähteenä

34. Osa rakennevaroista osoitetaan tutkimusvalmiuksien kehittämiseen: paikallisiin tutkimusinfrastruktuureihin, tutkijavoimavaroihin sekä erityisten välittävien elinten luomiseen yliopistojen ja pk-yritysten välille. Koheesiopolitiikan uudistusehdotuksessa Lissabonin ohjelma otetaan rakennerahastojen käytön yhdeksi ensisijaiseksi lähtökohdaksi "lähentymistä" koskevan toimintalinjan kattamilla alueilla ja pakolliseksi lähtökohdaksi "alueellista kilpailukykyä ja työllisyyttä" koskevan toimintalinjan kattamien alueiden ohjelmissa.

35. Jotta tätä kehitystä voitaisiin hyödyntää täysimääräisesti, on:

- lisättävä unionin tutkimusbudjetin käytön ja rakennerahastojen käytön keskinäistä täydentävyyttä erityisesti unionin koheesiopolitiikan tulevissa strategisissa suuntaviivoissa,

- lisättävä näiden yhteiskäyttöä esimerkiksi myöntämällä rakennerahastoista lisärahoitusta, kun puiteohjelman rahoitusta saava tutkimushanke toteutetaan "lähentymistä" koskevan toimintalinjan kattamalla alueella.

4. UNIONIN TOIMIEN KESKITTÄMINEN AVAINTEEMOJEN YMPÄRILLE

4.1. Euroopan edun kannalta tärkeimpien aihealueiden määrittäminen

36. Toimissa, joilla tuetaan yksittäisiä tutkimusryhmiä ja tutkijoita, aihepiirejä ei määrätä ennalta. Kaikissa muissa tapauksissa on määriteltävä aihealueet, joilla Euroopan tason tuelle on suurin tarve. Ehdotuspyyntöihin perustuvissa toimissa aihepiirit määritellään tiedeyhteisön ja teollisuuden kanssa, 171 artiklaan perustuvissa teknologia-aloitteissa teknologiayhteisöjen kanssa ja (erityisesti 169 artiklaan perustuvassa) ohjelmien koordinoinnissa jäsenvaltioiden kanssa.

4.2. Unionin poliittisten tavoitteiden tukeminen

37. Aihepiirit, joihin tulisi kiinnittää erityistä huomiota varsinkin tutkimusyhteistyössä, ovat unionin politiikan aloihin liittyvät tutkimusalueet. Tukitoimilla stimuloidaan jatkossakin tietämyksen kehitystä unionin politiikan aloilla, joihin kuuluvat terveys [22], kuluttajansuoja, energia, ympäristö, kehitysapu, maa- ja kalatalous, bioteknologia, tieto- ja viestintätekniikka, liikenne, koulutus, työllisyys, sosiaaliasiat ja taloudellinen koheesio sekä oikeus- ja sisäasiat [23].

[22] Tuoreita esimerkkejä ovat kuudennessa puiteohjelmassa luotu huippuosaamisen verkosto, jonka kohteena on eläinsairauksien torjunta ja valvonta, sekä integroitu hanke, jossa tutkitaan globaalimuutoksen vaikutusta Euroopan makean veden ekosysteemeihin.

[23] Tämä on lisänä sille suoralle tieteelliselle ja tekniselle tuelle, jota Yhteinen tutkimuskeskus (YTK) tarjoaa unionin politiikan määrittelyssä, toteuttamisessa ja seurannassa.

4.3. Kaksi uutta alaa unionin politiikassa: avaruus ja turvallisuus

38. Unionin politiikassa on kaksi uutta alaa, joilla tutkimus on liikkeellepaneva voima ja joilla on määrä käynnistää erityistoimia: avaruus ja turvallisuus [24].

[24] Kyseiset toimet on määrä toteuttaa ensisijaisesti luvussa 2 kuvattujen kuuden perustavoitteen mukaisesti ottaen huomioon näiden kahden alan erityispiirteet.

4.3.1. Osallistuminen Euroopan avaruuspolitiikan toteutukseen

39. Muuttuvassa kansainvälisessä kontekstissa ollaan toteuttamassa eurooppalaista avaruuspolitiikkaa [25]. Unionin avaruuspolitiikan tämänhetkinen toteutusväline on Euroopan komission ja Euroopan avaruusjärjestön ESA:n yhteistyöpuitesopimus. Se edellyttää vahvan tieteellisen, teknisen ja teollisen perustan kehittämistä.

[25] KOM(2003) 17, 21.1.2003 ja KOM(2003) 673, 11.11.2003.

40. Tulevaisuudessa tämän politiikan perustana on erityinen Euroopan avaruusohjelma, jossa tutkimus on avainasemassa. Kohteina ovat seuraavat:

- avaruuden hyödyntämiseen tarvittavat teknologiat: satelliittinavigointi (Galileo-hanke), ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuinen seuranta (GMES-järjestelmä [26]) ja satelliittivälitteinen televiestintä,

[26] GMES = Global Monitoring of Environment and Security.

- avaruuskuljetusteknologia, joka on välttämätön edellytys Euroopan itsenäiselle pääsylle avaruuteen,

- tieteelliset toimet avaruudessa esimerkiksi kansainvälisen avaruusaseman käytön yhteydessä tai avaruuden tutkimukseen liittyen.

4.3.2. Turvallisuutta palveleva tutkimus

41. Turvallisuus on merkittävä haaste Euroopalle, olipa kyseessä henkilöturvallisuus, valtion turvallisuus, liikenneturvallisuus, televerkkojen turvallisuus tai turvallisuus järjestäytyneen rikollisuuden ja kansainvälisen terrorismin (esim. bioterrorismin) edessä. Turvallisuuden lisääminen edellyttää tietämyksen kehittämistä havaitsemis- ja tunnistustekniikoissa, tiedonkeruussa, tiedustelussa, valvonnassa sekä konfliktien syiden analyysissä.

42. Vuoden 2004 alussa käynnistettiin valmistelutoimi turvallisuutta palvelevan tutkimuksen alalla. Sen jatkotoimenpiteenä on määrä toteuttaa selkeä erityinen eurooppalainen turvallisuustutkimusohjelma, jonka laadinnassa tukeudutaan eurooppalaisen korkean tason asiantuntijaryhmän raporttiin. Ohjelmaa varten varataan suuremmat varat ja sen tavoitteena on:

- lisätä Euroopan alueen väestön turvallisuutta (esim. väestönsuojelu ja bioterrorismin torjunta),

- auttaa unionia suoriutumaan tehtävistään rauhanturvaajana, konfliktien ehkäisijänä ja kansainvälisen turvallisuuden lujittajana YK:n peruskirjan periaatteiden hengessä

5. KEINOJA PARANTAMALLA SUUREMPI VAIKUTUS

5.1. Tehokkaimpien toteutusmuotojen käyttö

43. Tutkimuspolitiikkaa aiotaan 10. helmikuuta annetun komission tiedonannon [27] hengessä toteuttaa tehokkaimmilla keinoilla. Tavoitteena on päästä paljolti eroon siitä, että tutkimuspolitiikan toteutus riippuu komission budjetin ja henkilöstön kasvusta. Samalla on määrä lujittaa kytköstä kansallisiin toimintarakenteisiin.

[27] KOM(2004) 101 lopullinen, 10.2.2004.

44. Komissiolla olisi täysi poliittinen ja talousarviovastuu neuvostolle ja Euroopan parlamentille. Komissio myös huolehtisi toimien tieteellisestä seurannasta vaihtelevassa laajuudessa sen mukaan, miten se osallistuu toimintaan.

5.1.1. Kumppanuuspohjainen hallinto

45. Toimissa, joilla parannetaan tutkimusalan julkisten ja yksityisten toimien sekä jäsenvaltioiden teknologiapolitiikkojen keskinäistä johdonmukaisuutta, sovelletaan kumppanuuspohjaista hallintoa, johon osallistuvat jäsenvaltiot, tutkimusalan toimijat ja komissio. Kyseessä ovat:

- perustamissopimuksen 171 artiklaan perustuvat toimet, ensisijaisesti yhteiset teknologia-aloitteet, joiden toteutusta varten on välttämättä luotava erityinen hallintorakenne,

- perustamissopimuksen 169 artiklaan perustuvat toimet, jolloin erityisen hallintorakenteen luominen on mahdollista mutta ei välttämätöntä,

- toimet, joilla tuetaan Euroopan etua palvelevien infrastruktuurien luomista ja kehittämistä. Toteutusmallina ovat Euroopan laajuisten verkkojen (TEN) hankkeet.

46. Näille toimille on ominaista varojen kriittisen massan kokoaminen uusilla rahoitusjärjestelyillä, joissa yhdistetään Euroopan investointipankin (EIP) rahoitusta, kansallista rahoitusta ja yksityistä rahoitusta. "i2i"- ja "Innovation 2010" -toimintasuunnitelmiensa myötä EIP on laajentanut sitoumuksiaan tutkimuksen alalla. EIP:n myöntämien lainojen hyödyntämiseksi voitaisiin harkita erityisen Euroopan tason vakuusjärjestelyn luomista puiteohjelmassa laajoja teknologisen tutkimuksen hankkeita varten.

5.1.2. Ulkoistettu hallinto

47. Yksittäisten tutkimusryhmien ja tutkijoiden tuessa käytettäisiin ulkoistettua hallintoa. Kummassakin tapauksessa on kyse toimista, joita voidaan soveltaa koko tieteen kentällä, jotka koskevat pientä määrää tutkijoita ja joihin liittyy suuri määrä suppeita rahoitustoimia.

48. Euroopan tutkimusneuvostolle on olemassa useita toteutusmalleja: toimeenpanovirasto, perinteistä tyyppiä edustava unionin virasto ja perustamissopimuksen 171 artiklan mukaisesti perustettu erityinen järjestelmä (esim. säätiö). Käynnistetyssä poliittisessa prosessissa voidaan määritellä, miten voidaan parhaiten täyttää seuraavat kolme pääperiaatetta: tiedeyhteisön vastuulla oleva valvonta, komission poliittinen ja taloudellinen vastuu sekä yhteisöllinen luonne ns. oikeudenmukaisen palautuman periaatteeseen (juste retour) liittyvien riskien välttämiseksi.

5.1.3. Komission toteuttaman hallinnoinnin uudistaminen

49. Tutkimusyhteistyön hallinnoinnista huolehtisi komissio seuraavista syistä:

- komission tehtävänä on laatia ja päivittää säännöllisesti työohjelmat, jotka ovat keskeinen osa kyseisiä toimia,

- komissiolla on tehtävä kumppanuuksien luomisessa ja tunnustettu valmius huolehtia monimutkaisten valtioidenvälisten hankkeiden hallinnoinnista,

- kyseisten toimien ja unionin politiikan välillä on tiivis yhteys.

50. Kuudennen puiteohjelman uusien rahoitussääntöjen myötä kirjanpitotoimia on voitu karsia valvonnan, tarkastusten ja tieteellisen seurannan hyväksi. Kun toimet, jotka eivät edellytä komission yksiköiden suoraa hallinnointia, on määritelty, puhtaasti täytäntöönpanoon liittyvät tehtävät voidaan uskoa ulkopuoliselle elimelle.

5.2. Puiteohjelman toiminnan parantaminen

51. Samaan aikaan on parannettava sääntely- ja hallintoympäristöä. Tavoitteena on lisätä arviointiprosessin avoimuutta, vähentää viiveitä ja minimoida hankkeiden valmistelukustannukset [28].

[28] Maaliskuussa 2004 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmien (kohta 26) mukaisesti.

52. Rahoitus- ja hallintosääntöjä on tarkistettava ja yksinkertaistettava nykyisistä käytännöistä saatujen kokemusten perusteella. Kuudennen puiteohjelman toteutusvälineitä arvioivan paneelin päätelmien jatkotoimenpiteenä aiotaan käynnistää tähän liittyvä prosessi, johon osallistuvat ohjelmien käyttäjät ja kansalliset tutkimusjärjestelmät. Rahoitussääntöjä tarkastellaan uudelleen, ja neuvostolle ja Euroopan parlamentille esitetään ehdotuksia seuraavaa tutkimuspuiteohjelmaa ja sen osallistumissääntöjä koskevien komission päätösehdotusten yhteydessä.

6. KOHTI SEITSEMÄTTÄ PUITEOHJELMAA

53. Tässä tiedonannossa esitetyistä suuntaviivoissa on määrä käydä keskustelua kahdella tasolla: poliittista keskustelua unionin toimielimissä sekä laajaa keskustelua tutkimuksen toimijoiden ja käyttäjien keskuudessa Euroopassa. Vuoden 2005 alussa komissio esittää - erityisesti tämän keskustelun tulosten pohjalta - ehdotuksensa unionin seitsemänneksi tutkimuspuiteohjelmaksi. Puiteohjelmaehdotus sisältää komission ehdotukset tutkimuksen temaattisista painopisteistä sen lisäksi, että siinä annetaan tarkemmat ohjeet tutkimusrahoitusjärjestelyistä.