20.9.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/50

1)

tutkimuksen mukaan ”laillinen ja laiton maahanmuutto ovat yhteydessä tosiinsa, mutta tämä yhteys on kuitenkin hyvin monimutkainen eikä missään tapauksessa suora”.

2)

tutkimuksessa mainitaan joukko yhteisen maahanmuuttopolitiikan kehittämisaloitteita.

3)

tutkimuksessa korostetaan nykyistä luotettavampien ja vertailukelpoisten tilastojen tarvetta EU-tasolla.

4)

ikääntyvä väestö ja työikäisen väestön väheneminen johtaa työvoimapulaan EU:n työmarkkinoilla ja aiheuttaa jatkuvaa EU:hun suuntautuvan maahanmuuton tarvetta.

5)

Eurooppa-neuvoston marraskuussa 2004 hyväksymässä Haagin ohjelmassa esitetään työohjelma yhteisen maahanmuuttopolitiikan kehittämiseksi.

1.1

on tyytyväinen Euroopan komission tutkimukseen laillisen ja laittoman maahanmuuton välisistä yhteyksistä ja katsoo, että tutkimus on merkittävä panos EU:n maahanmuuttopolitiikan kehittämiseen etenkin siihen sisältyvien poliittisten aloitteiden ansiosta.

1.2

pitää tutkimusta erittäin kiinnostavana, sillä alue- ja paikallisviranomaisilla on keskeinen rooli maahanmuuttajien vastaanottamisessa, sijoittautumisessa ja kotouttamisessa. Paikallis- ja alueviranomaiset ovat avainasemassa tarjottaessa maahanmuuttajille julkisia palveluja, kuten asumis-, koulutus-, terveydenhuolto- ja työllisyyspalveluja.

1.3

tarkastelee tutkimusta EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan kehittymisen yhteydessä ja ottaa huomioon etenkin Tampereella lokakuussa 1999 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston toimenpiteet sekä Eurooppa-neuvoston marraskuussa 2004 hyväksymän Haagin ohjelman, jossa korostetaan maahanmuuttopolitiikan merkitystä.

1.4

on huolissaan Eurooppa-neuvoston hitaista toimista kehitettäessä Tampereen Eurooppa-neuvoston päätelmille perustuvaa EU:n maahanmuuttopolitiikkaa.

1.5

panee merkille lausunnon toteamuksen, jonka mukaan ”laillinen ja laiton maahanmuutto ovat yhteydessä tosiinsa, mutta tämä yhteys on kuitenkin hyvin monimutkainen eikä missään tapauksessa suora, sillä huomioon on otettava useita eri tekijöitä”. Komitea painottaa kuitenkin sitä, että laiton maahanmuutto on suuri huolenaihe EU:ssa, sillä se voi vaarantaa sääntöjen mukaisen maahanmuuton edistämispolitiikkaa ja aiheuttaa vihamielisyyttä vastaanottavissa yhteisöissä. Sen vuoksi laittoman maahanmuuton tehokas torjunta on elintärkeää EU:n sisäisen turvallisuuden varmistamiseksi. Lisäksi laittomat maahanmuuttajat saattavat joutua henkilökohtaiseen vaaraan ja hyväksikäytetyiksi. Tämän vuoksi tarvitaan tasapainoista politiikkaa sellaisten toimien edistämiseksi, joilla varmistetaan tasainen sääntöjen mukainen maahanmuutto sekä laittoman maahanmuuton ehkäiseminen.

1.6

on huolissaan ilmauksen ”laiton maahanmuutto” käytöstä etenkin, koska useita kyseiseen kategoriaan kuuluvia maahanmuuttajia ei syytetä mistään rikoksesta. Sen vuoksi komitea pitää parempana ilmausta ”sääntöjen vastainen maahanmuutto” aina kun sen käyttö on tarkoituksenmukaista.

1.7

panee merkille, että tutkimuksessa mainitaan useita tutkimustoiminnan puutteita, ja kehottaa Euroopan komissiota laatimaan puutteiden korjaamiseksi tutkimusohjelman ja vaikuttamaan näin politiikan muotoiluun.

1.8

panee merkille, että tutkimuksessa viitataan maahanmuuttajiin vaikuttaviin muihin EU:n politiikan aloihin, kuten kehitysyhteistyöpolitiikkaan ja Euroopan työllisyysstrategiaan. Komitea on myös tietoinen siitä, että monet EU:n politiikan alat vaikuttavat maahanmuuttopolitiikkaan etenkin talous- ja sosiaalipolitiikan kannalta. Komitea kehottaa perustamaan Euroopan komissioon pääosastojen välisen ryhmän maahanmuuttajiin kohdistuvien toimenpiteiden koordinoimiseksi.

1.9

on samaa mieltä tutkimuksen päätelmästä, jonka mukaan EU-tasolla ei ole luotettavia eikä vertailukelpoisia tietoja, ja katsoo, että komission toimintasuunnitelma muuttoliikkeitä koskevien yhteisön tilastotietojen keräämistä ja analysointia varten, KOM(2003) 179 lopullinen, sekä ensimmäinen vuosiraportti muuttoliikkeestä ja kotouttamisesta, KOM(2004) 508 lopullinen, ovat ensimmäisiä aihetta käsitteleviä asiakirjoja.

1.10

korostaa paikallis- ja alueviranomaisten merkittävää roolia tilastotietojen keräämisessä ja kehottaa kutsumaan paikallis- ja alueviranomaiset osallistumaan täysimittaisesti kuulemiseen luotettavan ja vertailukelpoisen tiedon käyttöönotosta koko Euroopan unionissa, kun vertailukelpoista tietoa on kerätty.

1.11

kannattaa tutkimuksessa esitettyä kehotusta ”tehostaa ja kohdentaa kuulemismenettelyjä ja tietojenvaihtoa”. Komitea on tyytyväinen asiantuntijaryhmän eli maahanmuutto- ja turvapaikka-asioiden komitean sekä kotouttamisasioihin keskittyvien kansallisten yhteyspisteiden verkoston perustamiseen.

1.12

on tyytyväinen Euroopan muuttoliikkeiden verkoston ja seurantaelimen perustamiseen ja uskoo, että paikallis- ja alueviranomaisilla on verkostossa merkittävä rooli, sillä ne voivat tarjota verkoston käyttöön konkreettisia ensi käden kokemuksia ja parhaita käytänteitä.

1.13

katsoo, että kokemusten ja parhaiden käytänteiden vaihtamiseen tulisi olla nykyistä paremmat mahdollisuudet ja että käytänteisiin tulisi sisältyä esimerkiksi maahanmuuttoa koskeva vertaisryhmän arviointi. Komitea panee merkille, että tämä voitaisiin toteuttaa soveltamalla EU:n maahanmuuttopolitiikan kehittämiseen avointa koordinointimenetelmää, ja kehottaa Eurooppa-neuvostoa hyväksymään alaa koskevat Euroopan komission ehdotukset.

1.14

on samaa mieltä Euroopan komission kanssa siitä, että väestön vähetessä ja ikääntyessä unionin ulkopuolisten maiden kansalaisten työhönotto ja muutto EU:hun todennäköisesti jatkuu ja lisääntyy. Aihepiiri mainitaan Kokin raportissa, jossa todetaan, että ”ikääntyminen lisää eläke- ja terveydenhuoltopalvelujen kysyntää samalla kun tarvittavaa vaurautta tuottavien työikäisten henkilöiden määrä vähenee” (6). Lisäksi raportissa muistutetaan Euroopan komission ennusteista, joissa ”arvioidaan, että ikääntyvän väestön vuoksi EU:n mahdollinen kasvuaste alenee nykyisestä 2–2,25 prosentista noin 1,2 prosenttiin vuoteen 2040 mennessä” (7). Lisäksi olisi korostettava muita maahanmuuttoon liittyviä myönteisiä taloudellisia ja sosiaalisia seikkoja, kuten inhimillisen pääoman ja erikoistumisen lisääntymistä sekä kulttuurielämän rikastumista.

1.15

korostaa EU:n maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikan huomattavaa alueellista ulottuvuutta ja uskoo, että kyseessä on merkittävä keskustelunaihe. Alueellinen ulottuvuus on avainasemassa, sillä tietyt EU:n alueet menettävät väestöään ja kärsivät huomattavasti ammattitaitoisen työvoiman puutteesta, kun taas toisilla alueilla väestö kasvaa voimakkaasti, mikä aiheuttaa paineita paikallisiin palveluihin ja kohtuuhintaisten asuntojen tarjontaan. Komitea katsoo, että maahanmuuton alueellisen ja paikallisen ulottuvuuden kehittämisessä on vielä paljon tehtävää etenkin kotouttamisen osalta. Kotouttamista pyritään nykyään edistämään INTI-ohjelmalla. Ohjelman käyttöön osoitettiin vuonna 2004 kuuden miljoonan euron suuruiset määrärahat, kun samaan aikaan ohjelmasta haettiin yhteensä 42,58 miljoonan euron suuruista rahoitusta 158 tukihakemuksella. Komitea kehottaa lisäämään oleellisesti INTI-ohjelman rahoitusta vuosina 2007–2013.

1.16

on tyytyväinen komission suunnitelmiin käynnistää laaja-alainen kuulemisprosessi työvoimamuuttajien maahanpääsystä. Vuonna 2005 julkaistiin vihreä kirja taloudellisista syistä tapahtuvan maahanmuuton hallinnassa sovellettavasta EU:n strategiasta (KOM(2004) 811 lopullinen). Komitea katsoo, että sen osallistuminen kuulemisprosessiin on hyvin tärkeää, kun ajatellaan maahanmuuton mahdollisia vaikutuksia alueellisiin työmarkkinoihin sekä paikallis- ja alueviranomaisten tarjoamiin palveluihin.

1.17

on samaa mieltä tutkimuksen toteamuksesta, jonka mukaan ”EU:n maahanmuuttopolitiikan olennaisena tavoitteena” on vahvistaa jäsenvaltioissa laillisesti oleskelevien unionin ulkopuolisten maiden kansalaisten kotouttamista. Keinoja sen saavuttamiseksi ovat työmarkkinoille integroiminen, unionin ulkopuolisten maiden kansalaisten liikkuvuuden helpottaminen EU:ssa sekä unionin ulkopuolisten maiden kansalaisten ammattipätevyyden tunnustaminen.

1.18

kannattaa liikkuvuusperiaatetta, joka otettiin käyttöön direktiivissä pitkään unionin alueella oleskelleiden asemasta (annettu marraskuussa 2003). Direktiivillä vahvistettiin EU:ssa yli viiden vuoden ajan oleskelleiden henkilöiden oikeus liikkuvuuteen. Unionin ulkopuolisten maiden kansalaisten liikkuvuutta on myös helpotettu laajentamalla asetuksen (ETY) N:o 1408/71 soveltamisalaa. Komitea on tyytyväinen siihen, että jonkinasteisesta liikkuvuudesta säädetään myös komission ehdotuksissa ulkomaalaisten opiskelijoiden ja tutkijoiden maahanpääsystä.

1.19

painottaa, että EU:hun on värvättävä nykyistä enemmän tutkijoita, jotta Lissabonin tavoitteet voidaan saavuttaa. Komitea katsoo, että tutkijoiden rekrytointi on merkittävä testi kehitettäessä EU:n maahanmuuttopolitiikkaa ja sen kykyä poistaa ammattitaitoisen työvoiman vajetta. Tiedonannossaan neuvostolle ja Euroopan parlamentille kolmansien maiden kansalaisten maahanpääsyn helpottamisesta Euroopan yhteisössä suoritettavaa tieteellistä tutkimusta varten, KOM(2004) 178 lopullinen, Euroopan komissio arvioi, että EU:ssa tarvitaan vuoteen 2010 mennessä nykyisten lisäksi 700 000 tutkijaa, jos Lissabonin tavoitteet halutaan saavuttaa.

1.20

panee merkille, että oikeus- ja sisäasiainneuvosto pääsi direktiiviin liittyen marraskuussa 2004 yhteisymmärrykseen yleisestä lähestymistavasta. Vaikka lähestymistapaan sisältyy ammattipätevyyden tunnustaminen, työolot ja verohelpotukset, siinä ei näytetä otettavan huomioon lyhytaikaisesti EU:ssa oleskelevien tutkijoiden perheenjäsenten maahanpääsyn helpottamista. Komitean mielestä kyseessä on tutkijoiden palkkaamiseen keskeisellä tavalla vaikuttava asia, ja perheenjäsenten maahanpääsyn helpottaminen saattaisi EU:n jäsenvaltiot samaan asemaan Yhdysvaltojen ja Kanadan kaltaisten maiden kanssa.

1.21

korostaa Euroopan työllisyysstrategian ja Euroopan sosiaalirahaston merkittävää roolia koulutuksen tarjonnassa ja työtaitojen parantamisessa, sillä ne ovat ratkaisevan tärkeitä uusien maahanmuuttajien kotouttamisessa. Epäedullisessa asemassa olevien ryhmien integroiminen työmarkkinoille on eräs Euroopan työllisyysstrategian painopisteistä. Näin pyritään varmistamaan työvoiman tarjonta, maksimoimaan mukautuvuus sekä vastaamaan alakohtaiseen ja alueelliseen työvoimapulaan. EU:n uusien työllisyyttä koskevien suuntaviivojen tavoitteena on unionin ulkopuolisten maiden kansalaisten ja EU:n kansalaisten työllisyysasteen välisen eron pienentäminen. Vuonna 2002 ero oli 11,7 prosenttia. Tutkimuksessa ei viitata Euroopan sosiaalirahaston toimiin, joilla pyritään edistämään maahanmuuttajien integroimista työmarkkinoille, eikä paikallis- ja alueviranomaisten alalla tekemää innovatiivista työtä.

1.22

panee merkille, että tutkimuksessa selvitettiin laillistamistoimien tehokkuutta sekä maahanmuuttajan että jäsenvaltion näkökulmasta, ja katsoo, että suuren mittakaavan laillistamistoimenpiteet eivät tavallisesti ole tarkoituksenmukaisin tapa ratkaista sääntöjen vastaisen maahanmuuton aiheuttamia ongelmia. Tapauskohtaisesti sovellettavat laillistamismahdollisuudet saattavat kuitenkin useissa tapauksissa olla hyödyllinen väline sääntöjen vastaisen maahanmuuton hallitsemiseksi.

1.23

yhtyy tutkimuksen tuloksiin, joissa ”painottuu se näkökanta, ettei laillistamismenettelyjä pitäisi katsoa muuttovirtojen hallintakeinoksi, sillä todellisuudessa laillistamismenettelyt näyttävät usein olevan kielteistä seurausta maahanmuuttopolitiikasta”. Laillistamistoimet saattavat kuitenkin olla välttämättömiä yksittäistapauksissa maahanmuuttajien kotiutuessa paikallisyhteisöihin, jotta heidät saadaan pois harmaan talouden piiristä ja jotta voidaan kasvattaa verotuloja ja edistää sosiaalista koheesiota. Yhdistyneen kuningaskunnan ylähuoneen (House of Lords) raportissa esitetyt huomiot ovat tässä yhteydessä mielenkiintoisia (8).

1.24

on yhtä mieltä ylähuoneen raportissa esitetyn toteamuksen kanssa, jonka mukaan ”pitkäaikaisten laittomien maahanmuuttajien laillistaminen jossain muodossa on välttämätöntä, jos halutaan välttää laittomassa asemassa olevista ja hyväksikäytölle alttiista henkilöistä koostuvan, suurenevan alaryhmän muodostumista”. Ylähuoneen raportissa korostetaan, että on minimoitava laillistamisen maahanmuuttoa edistäviä vaikutuksia, ja esitetään, että tähän voidaan pitkälti päästä, jos laaja-alaisen rangaistuksen poistamisen sijaan suositaan tapauskohtaista käsittelyä. Lopuksi ylähuoneen raportissa todetaan, että rangaistuksen poistaminen voi ”tarjota harvinaisen mahdollisuuden saada luotettavaa tietoa laittoman maahanmuuttajaväestön koosta ja luonteesta” (9).

1.25

panee merkille laittoman maahanmuuton moninaiset muodot sekä vaikeudet tutkia niitä. Komitea katsoo, että laittoman maahanmuuton eri muotoja on kuitenkin edelleen tutkittava, jotta alan politiikkaa voidaan muotoilla nykyistä tehokkaammin. Tässä yhteydessä olisi tärkeää erottaa toisistaan

1.26

kannattaa tutkimuksessa esitettyjä näkemyksiä siitä, että avaintekijöitä sääntöjen vastaista maahanmuuttoa torjuttaessa ovat henkilöiden palauttamista koskevan yhteisön politiikan kehittäminen, merkittävien yhteistyösopimusten tekeminen lähtömaiden kanssa sekä pimeän työn muuttaminen lailliseksi työksi.

1.27

on tyytyväinen tutkimuksen ehdotuksiin henkilöiden palauttamista koskevan yhteisön politiikan kehittämiseksi. Marraskuussa 2002 kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi ehdotuksen palauttamista koskevaksi toimintaohjelmaksi, ja ohjelman täytäntöön panemista on nyt edistettävä.

1.28

on samaa mieltä tutkimuksen toteamuksesta, jonka mukaan ”yhteistyö kolmansien maiden kanssa on elintärkeää, kun laittomia muuttovirtoja halutaan pienentää”, sekä kannattaa äskettäin järjestetyissä Eurooppa-neuvoston kokouksissa painotettua ”tarvetta soveltaa maahanmuuttoon kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka kattaisi alkuperä- ja kauttakulkumaihin liittyvät ihmisoikeuskysymykset, poliittiset kysymykset ja kehitysyhteistyökysymykset”.

1.29

korostaa tutkimuksessa esiin tuotua maahanmuutto- ja kehitysyhteistyöpolitiikan yhteisvaikutusta. Komitea uskoo, että kehitysyhteistyöpolitiikalla voidaan parantaa unionin ulkopuolisten maiden taloudellisia ja sosiaalisia oloja ja vähentää näin EU:hun suuntautuvaa maahanmuuttoa edistäviä tekijöitä.

1.30

painottaa sitä, että Euroopan unionin on edistettävä aktiivisesti naapurimaiden kanssa toteutettavia yhteisaloitteita esimerkiksi uuden naapuruuspolitiikan välineen sekä Tacis-, Meda-, Encas- ja Interreg-ohjelmien avulla. On tärkeää luoda ”kumppanien piiri”, jotta rauha ja yhteisvastuu voidaan ulottaa EU:n naapurimaihin unionin vastikään laajennuttua. Euroopan unionin on toimittava yhteistyössä kyseisten maiden kanssa niiden taloudellisten ja sosiaalisten olojen parantamiseksi sekä maastamuuttoa edistävien tekijöiden, kuten korkean työttömyyden, alhaisten palkkojen, demokratiavajeen ja järjestäytyneen rikollisuuden, vähentämiseksi. Eräs yhteistyön painopistealoista on maahanmuuton hallinta. Jotkut naapurimaat ovat kehittäneet sääntöjen vastaiseen maahanmuuttoon kohdennettuja toimintasuunnitelmia, ja EU on valmis tukemaan niiden täytäntöönpanoa ja myös tällaisia suunnitelmia valmistelevien maiden toteuttamia laittoman maahanmuuton vastaisia toimia.

1.31

painottaa paikallis- ja alueviranomaisten keskeistä asemaa Tacis-, Meda-, Encas- ja Interreg-ohjelmissa ja muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita siitä, että paikallis- ja alueviranomaisilla tulisi olla keskeinen rooli jatko-ohjelmia kehitettäessä.

1.32

suhtautuu pääasiassa myönteisesti ehdotukseen uudesta naapuruuspolitiikan välineestä (josta komitea laatii erillisen lausunnon) mutta pahoittelee sitä, ettei paikallis- ja alueviranomaisilla ole välineen yhteydessä merkittävämpää roolia, varsinkin kun useat välineen piiriin kuuluvat politiikan alat kuuluvat myös paikallis- ja alueviranomaisten toimivaltaan.

1.33

on tyytyväinen siihen, että tutkimuksessa korostetaan tarvetta purkaa sääntelemättömät työmarkkinat ja varjotalous, jonka tutkimuksessa ”arvioidaan olevan 7–16 prosenttia EU:n BKT:stä, vaikka prosenttiosuus ei missään nimessä koostu pelkästään laittomista maahanmuuttajista”. Pimeä työ on muutettava lailliseksi työksi. Tämä kysymys on yksi vuonna 2003 laadittujen työllisyyttä koskevien suuntaviivojen kymmenestä painopistealasta. Useat jäsenvaltiot mainitsivat vuonna 2003 laadituissa kansallisissa toimintasuunnitelmissaan ulkomaisiin työntekijöihin ja sääntöjen vastaisesti maahan tulleisiin henkilöihin kohdennetut erityistoimet. Komitea on tyytyväinen siihen, että Haagin ohjelmassa jäsenvaltioita kehotetaan täyttämään Euroopan työllisyysstrategiassa asetetut, sääntelemättömien työmarkkinoiden purkamista koskevat tavoitteet.

1.34

kiinnittää huomiota raja-alueiden muita suurempaan tuen tarpeeseen, sillä etenkin sääntöjen vastainen maahantulo vaikuttaa niihin muita alueita enemmän. Komitea kannattaa EU:n rajavartioston sekä varhaisen vaiheen varoitusjärjestelmän perustamista, sillä unionin ulkorajojen yhteinen hallinta on voitava toteuttaa tehokkaasti. Lisäksi on edistettävä oikeudellista ja poliisiyhteistyötä sekä keskushallinnon tasolla että alue- ja paikallistasolla.

2.1

muistuttaa EU:n toimielimiä siitä, että alue- ja paikallisviranomaisilla on merkittävä rooli maahanmuuttajien kotouttamisessa. Näin ollen komitea korostaa paikallis- ja alueviranomaisten avainasemaa tutkimuksissa esiin tuoduissa monissa aloitteissa. Niitä ovat mm. kokemustenvaihto maahanmuuttoa koskevissa toimissa, uuden naapuruuspolitiikan välineen sekä Tacis- ja Interreg-ohjelmien jatko-ohjelmien kehittäminen. Komitea suosittaakin, että paikallis- ja alueviranomaiset kutsutaan osallistumaan täysimittaisesti ohjelmien toteutukseen.

2.2

katsoo, että kokemusten ja parhaiden käytänteiden vaihtamiseen tulisi tarjota nykyistä parempia mahdollisuuksia ja että käytänteisiin tulisi sisältyä esimerkiksi vertaisryhmän arviointi maahanmuuton alalla. Komitea panee merkille, että tämä voitaisiin toteuttaa soveltamalla avointa koordinointimenetelmää EU:n maahanmuuttopolitiikan kehittämiseen, ja kehottaa Eurooppa-neuvostoa hyväksymään Euroopan komission alaa koskevat ehdotukset.

2.3

kehottaa Euroopan komissiota muodostamaan politiikkansa ja toimintansa osalta unionin ulkopuolisten maiden kansalaisiin liittyvien pääosastojen edustajista ryhmän tehostamaan nykyisen toiminnan integrointia ja koordinointia.

2.4

kehottaa Euroopan komissiota laatimaan tutkimusohjelman, jonka avulla korjataan tutkimuksessa esiin tulleet tutkimustoiminnan puutteet.

2.5

kehottaa lisäämään oleellisesti panostuksia INTI-ohjelmaan, jotta alue- ja paikallisviranomaiset voivat osallistua entistä monilukuisempina EU:n rahoittamiin, maahanmuuttajien kotouttamista koskeviin kansainvälisiin hankkeisiin.

2.6

korostaa maahanmuuton keskeistä roolia puuttuvan ammattitaitoisen työvoiman saamiseksi ja kehottaa Eurooppa-neuvostoa kehittämään asianomaisilla aloilla tehokkaita aloitteita mukaan luettuna unionin ulkopuolisten maiden kansalaisten rekrytointi tieteelliseen tutkimustyöhön.

2.7

korostaa mahdollisuutta edistää tarkoituksenmukaisia kehityspolitiikkoja unionin ulkopuolisissa maissa. Lisäksi on tärkeää, että maahanmuuttoa koskevissa tutkimuksissa otetaan huomioon muuttoliikkeisiin liittyvät uudenlaiset piirteet, kuten se, että yhä suurempi osa maahanmuuttajista on naisia. Tämä on erityisen tärkeää maahanmuuttopolitiikkoja laadittaessa, kehitettäessä ja täytäntöönpantaessa.

2.8

kehottaa kutsumaan paikallis- ja alueviranomaiset osallistumaan täysimittaisesti luotettavien ja vertailukelpoisten EU-tason tietojen luomiseen.

2.9

on tyytyväinen Euroopan komission suunnitelmiin käynnistää laaja-alainen kuulemisprosessi vihreästä kirjasta, jonka aiheena on taloudellisista syistä tapahtuvan maahanmuuton hallinnassa sovellettava EU:n strategia (KOM(2004) 811 lopullinen), ja muistuttaa komissiota siitä, että alueiden komiteaa ja paikallis- ja alueviranomaisia on tässä yhteydessä kuultava täysimittaisesti.

2.10

uskoo, että Euroopan muuttoliikkeiden verkoston ja seurantaelimen kehittämiseksi tarvitaan pikaisia toimia, ja katsoo, että paikallis- ja alueviranomaiset on kutsuttava osallistumaan täysimittaisesti niiden kehittämiseen.

2.11

on huolissaan Eurooppa-neuvoston toimien hitaudesta kehitettäessä vuonna 1999 kokoontuneen Tampereen Eurooppa-neuvoston päätelmille perustuvaa EU:n maahanmuuttopolitiikkaa ja siihen liittyviä toimia. Komitea korostaakin, että Haagin ohjelmassa esiin tuoduissa asioissa on tehtävä pikaisia päätöksiä.