52003SC0467

KOMISSION KERTOMUS - I osa - XXXII kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus 2002

SISÄLLYSLUETTELO

Johdanto

Lisälehti 1: Mielekkäämpi rooli kuluttajille

I - Kilpailuoikeus - perustamissopimuksen 81 ja 82 artikla; valtion monopolit ja yksinoikeudet - perustamissopimuksen 31 ja 86 artikla

A - Lainsäädännön ja sen tulkintasääntöjen nykyaikaistaminen

1. EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättyminen

2. EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan täytäntöönpanosääntöjen uudistaminen

3. Sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevan komission toimintalinjan tarkistaminen

4. Moottoriajoneuvoalan ryhmäpoikkeusasetuksen tarkistaminen

B - EY:n perustamissopimuksen 81, 82 ja 86 artiklan soveltaminen

1. 81 artikla

1.1. Kartellit

1.1.1. Yleiskatsaus kartellien torjuntaa koskevassa toiminnassa ja sakkojen määräämättä jättämisestä ja lieventämisestä vuonna 2002 annetun tiedonannon soveltamisessa tapahtuneeseen kehitykseen

1.1.2. Vuonna 2002 käsitellyt yksittäiset asiat

1.2. Vertikaaliset sopimukset

2. 82 ja 86 artikla

2.1. 82 artikla

2.2. 86 artikla

C - Alakohtainen kehitys

1. Energia: sähkö- ja kaasualan markkinoiden vapauttaminen

2. Postipalvelut

2.1. Uusi postidirektiivi

3. Televiestintä

3.1. Sähköisen viestinnän verkkojen ja palveluiden uusi sääntelyjärjestelmä

3.2. Vuokrajohtoja koskevan alakohtaisen tutkimuksen loppuunsaattaminen

4. Liikenne

4.1. Lentoliikenne

4.1.1. Ryhmäpoikkeusasetuksen N:o 1617/93 voimassaolon jatkaminen

4.1.2. Kansainväliseen lentoliikenteeseen sovellettava kilpailupolitiikka

4.1.3. Transatlanttiset liittoutumat

4.1.4. Euroopan sisäiset liittoutumat ja sulautumat

4.2. Meriliikenne

4.2.1. Oikeuskäytännön kehitys

4.2.2. Asetuksen N:o 4056/86 uudelleentarkastelu

4.2.3. Yksittäiset asiat

4.3. Rautatieliikenne

5. Viestintäala

5.1. Keskeisen sisällön saanti

5.2. Uusmediaoikeuksien saanti

5.3. Tekijänoikeuksien yhteishallinnointia ja -lisensointia koskevat sopimukset

5.4. Painettu media

6. Moottoriajoneuvojen jakelu

6.1. Moottoriajoneuvoalan uusi poikkeusasetus

6.1.1. Taustaa

6.1.2. Asetuksen antamisen päävaiheet

6.1.3. Asetuksen (EY) N:o 1400/2002 pääpiirteet

6.1.3.1. Yleistä

6.1.3.2. Uusien ajoneuvojen myynti

6.1.3.3. Huolto- ja korjauspalveluiden tarjoaminen ja varaosamyynti

6.1.3.4. Päätelmä

6.1.4. Esite

6.2. Yleisarviointi poikkeusasetuksen (EY) N:o 1475/95 soveltamisesta uusien autojen hintoihin

7. Rahoituspalvelut

8. Tietoyhteiskunta

9. Vapaat ammatit

9.1. EY:n kilpailulainsäädännön soveltaminen vapaisiin ammatteihin

9.1.1. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioiden seuraukset

9.1.2. Sääntelyn taloudellisia vaikutuksia koskeva tutkimus

9.1.3. Kansallisten kilpailuviranomaisten kanssa toteutetut yhteensovitetut toimet

D - Tilastokatsaus

II - Yrityskeskittymien valvonta

A - Yleinen politiikka ja uudet kehityssuunnat

1. Johdanto

2. Muutoksenhaku keskittymiä koskeviin päätöksiin vuonna 2002

2.1. Airtours vastaan komissio

2.2. Schneider vastaan komissio

2.3. Tetra Laval vastaan komissio

3. Korjaustoimenpiteet

4. Käsittelypaikan siirtäminen 9 ja 22 artiklan nojalla - uusi kehitys

4.1. Johdanto

4.2 Käsittelypaikan siirtäminen sulautuma-asetuksen 9 artiklan nojalla

5. Yrityskeskittymien valvonnan uudistaminen

5.1. Uudistuksen tavoitteet

5.2. Ehdotettu uudistus

5.2.1. Aineellisoikeudelliset seikat

5.3. Yrityskeskittymien valvontaprosessin uudistus

5.3.1. Lainsäädäntötoimet

5.3.2. Lainsäädännön ulkopuoliset toimet

6. Kansainvälinen yhteistyö

6.1. Kansainvälinen kilpailuviranomaisverkko (ICN)

6.2. EU:n ja Yhdysvaltojen välinen yrityskeskittymiä käsittelevä työryhmä

B - Tilastokatsaus

III - Valtiontuki

A - Yleinen valtiontukipolitiikka

1. Valtiontuen valvonnan uudenaikaistaminen

1.1. Yleiset periaatteet

1.2. Avoimuus

1.3. Tilastollisten apuvälineiden kehittäminen

1.4. Valtiontukien tulostaulu

1.5. Nykyisten puitteiden ja suuntaviivojen tarkistaminen

1.5.1. Monialaiset puitteet

1.5.2. Tutkimus ja kehittäminen

1.5.3. Työllisyystuki

1.5.4. Kivihiili- ja terästeollisuus (EHTY:n perustamissopimus)

1.5.5. Pk-yritykset

1.5.6. Valtiontuki ja veropolitiikka

1.5.7. Kaupunkien ongelma-alueet

2. Laajentuminen

B - Tuen käsite

1. Tuen alkuperä

2. Yrityksen tai yritysten saama hyöty

2.1. Hukkakustannukset

3. Valikoivuus

4. Kilpailun vääristyminen

5. Vaikutus kauppaan

C - Valtiontuen soveltuvuus yhteismarkkinoille

1. Horisontaaliset tuet

1.1. Pelastamistuki

1.2. Rakenneuudistustuki

1.3. Ympäristönsuojelutuki

1.4. Tutkimus- ja kehitystuki

2. Aluetuki

2.1. Monialaiset tuet

Lisälehti 2: Alueellista investointitukea koskevat uudet monialaiset puitteet, joihin sisältyvät myös moottoriajoneuvo- ja synteettikuitualaa koskevat uudet säännöt

2.2. Tuki yritysten kansainvälisen toiminnan kehittämiseen

2.3. Sosiaalituki

2.4. Alakohtaiset tuet

2.4.1. Köysiratalaitteistot

2.4.2. Laivanrakennus

2.4.3. Moottoriajoneuvoteollisuus

2.4.4. Kivihiili

2.4.5. Terästeollisuus

3. Liikenne

3.1. Rautatieliikenne

3.2. Yhdistetyt kuljetukset

3.3 Maantieliikenne

Lisälehti 3: Maantiekuljetusyritykset

3.4. Matkustajaliikenne

3.5. Vesiliikenne

3.5.1. Sisävesiliikenne

3.5.2. Meriliikenne

3.6. Lentoliikenne

4. Maatalous

4.1. Toimintaperiaatteiden kehitys ja lainsäädäntöaloitteet vuonna 2002

4.1.1. Teurasjätteen ja kuolleiden eläinten hävittämisestä aiheutuviin kustannuksiin sekä tarttuvan spongiformisen enkelopatian (TSE) testaukseen myönnettävien valtiontukien uudet suuntaviivat

4.2 Tiivistelmä käsitellyistä asioista

4.2.1. Luonnonmullistukset

4.2.2. Menekinedistäminen ja mainonta

4.2.3. Polttoainekustannusten nousu

4.2.4. Muodollisten tutkintamenettelyjen aloittaminen

5. Kalastus

D - Menettelyt

1. Voimassa olevat tuet

2. Poikkeusten soveltamisalaan kuuluvat tuet

3. Tukien takaisinperintä

4. Päätösten noudattamatta jättäminen

5. Yhteisöjen tuomioistuimen tuomiot

E - Tilastokatsaus

IV - Yleishyödylliset palvelut

1. Yleiset periaatteet

2. Viimeaikainen kehitys

2.1. Suunniteltu vihreä kirja yleishyödyllisiä palveluja koskevasta puitedirektiivistä

2.2. Komission käsittelemät valtiontukiasiat

Lisälehti 4 Deutsche Post

3. Kilpailuoikeus (markkinoiden vapauttaminen mukaan luettuna)

4. Markkinoiden vapauttamiseen tähtäävät lainsäädännölliset toimenpiteet

V - Kansainvälinen toiminta

A - Laajentuminen

1. Liittymisvalmistelut ja -neuvottelut

2. Kilpailusääntöjen yhdenmukaistamisessa saavutettu edistys

3. Assosiaatiosopimusten mukaiset välineet

4. Tekninen apu ehdokasmaille

B - Kahdenvälinen yhteistyö

1. Yhdysvallat

2. Kanada

3. Japani

4. Muut OECD-maat

C - Monenvälinen yhteistyö

1. Kansainvälinen kilpailuviranomaisverkko (ICN)

2. WTO:n kauppa- ja kilpailupolitiikkaa käsittelevä työryhmä (WGTCP)

3. OECD:n kilpailukomitea

4. UNCTADin hallitustenvälinen asiantuntijaryhmä

VI - Kehitysnäkymät vuonna 2003

1. Kilpailuoikeus ja markkinoiden vapauttaminen

2. Yrityskeskittymät

3. Valtiontuki

4. Kansainvälinen toiminta

Liite - Kertomuksessa käsitellyt asiat

Johdanto

1. Tehokkaan kilpailun myönteiset vaikutukset markkinoihin resurssien tarkoituksenmukaisen kohdentamisen sekä innovaatioiden ja teknisen kehityksen edistämisen muodossa tunnustetaan maailmanlaajuisesti. Toimivan kilpailutilanteen mahdollistavien olosuhteiden takaaminen tai luominen asettaa kuitenkin jatkuvasti haasteita, jotka liittyvät sekä markkinatoimijoiden käyttäytymiseen että julkisilla toimenpiteillä luotuihin kaupan esteisiin. Kilpailupolitiikan tavoitteena onkin samalla sekä ratkaista markkinatoimijoiden kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä ja markkinoiden rakenteista johtuvat ongelmat ettäedistää tehokasta kilpailua parantamalla yleistä talouspoliittista tilannetta kaikilla toimialoilla. Globalisaation jatkuessa kilpailun puolustaminen Euroopan unionin kaltaisella yhtenäisellä talousalueella edellyttää välttämättä myös konkreettisia toimia tasapuolisten toimintaedellytysten tarjoamiseksi kansainvälisessä ympäristössä.

2. EU:n kilpailupolitiikka tukeutuu kolmeen toisiinsa tiiviisti liittyvään pilariin, jotka kaikki edistävät tehokkaasta kilpailusta saatavien etujen tuomista kuluttajien ulottuville ja Euroopan teollisuuden kilpailukyvyn vahvistamista. Ensimmäisen pilari koostuu kilpailusäännöistä, joilla yrityksiä estetään hyötymästä kilpailua kohtuuttomasti rajoittavista sopimuksista tai käytännöistä ja käyttämästä väärin määrävää asemaansa. Tässä toiminnassa keskitytään yhä tiiviimmin estämään markkinatoimijoiden vakavimpien kilpailunvastaisten toimintatapojen, kuten hinnoista sopivien tai markkinoita jakavien kartellien, tehokkaalle kilpailulle aiheuttamia häiriöitä. Keskittymien valvonta puolestaan on välttämätöntä, jotta voitaisiin estää määräävien asemien luominen tai vahvistaminen sulautumien ja yrityskauppojen avulla. Lisäksi myös ne toimialat, joille tehokas kilpailu ei ole vielä juurtunut, pyritään avaamaan kilpailulle markkinoiden asteittaista vapauttamista koskevalla politiikalla, jolla täydennetään yhtenäismarkkinoiden integraatiota syventäviä lainsäädäntötoimenpiteitä. EU:n kilpailupolitiikka kattaa lisäksi ylikansallisen valtiontukien valvonnan, jolla pyritään varmistamaan, että valtioiden myöntämät avustukset ja verovapautukset eivät vääristä kilpailua markkinoilla.

3. EU:n kilpailupoliitikan viime vuosien tärkein haaste on epäilemättä piakkoin toteutuva laajentuminen 25 jäsenvaltion unioniksi, mikä edellyttää huomattavia ponnisteluja sekä unionilta että kymmeneltä ehdokasmaalta, jotta perustamissopimuksen kilpailusääntöjä voitaisiin soveltaa tehokkaasti uusien jäsenvaltioiden liittymisestä lähtien. Tämä haaste on muovannut komission lainsäädännön ja säännösten soveltamisen valvonnan alalla viime aikoina korostamia painopistealueita. Markkinoiden globaalistuessa kilpailupoliittista yhteistyötä on tehostettava maailmanlaajuisesti. Taloudellisessa toimintaympäristössä tapahtuneita muutoksia, kuten talouden kasvuennusteiden heikkeneminen tai vuoden 2002 aikana joillakin aloilla ilmenneet vaikeudet, ei voida jättää huomiotta, vaikka niitä ei voida pitää riittävinä perusteina tehokkaan kilpailupolitiikan perusajatuksesta tinkimiselle.

4. Yhdeksi pahimmista kilpailulainsäädännön rikkomisen muodoista katsotaan vakavat horisontaaliset kartellit, joiden torjunta on ollut jatkuvasti yksi komission keskeisistä haasteista. Lisäksi komissio on pyrkinyt vastaamaan edellä mainittuihin haasteisiin toteuttamalla kaikilla kilpailupolitiikan aloilla tuloksekkaita uudistushankkeita. Yksi vuoden 2002 merkittävimmistä saavutuksista oli EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamista koskevien yhteisön kilpailusääntöjen kunnianhimoinen ja perusteellinen uudistusprosessi, jonka päätteeksi neuvosto hyväksyi uuden perusasetuksen. Tämä uudistus merkitsee uuden aikakauden käynnistymistä Euroopan unionin kilpailuoikeuden soveltamisessa, johon kansalliset kilpailuviranomaiset ja tuomioistuimet osallistuvat vastedes suoremmin Euroopan kilpailuviranomaisten verkon puitteissa. Moottoriajoneuvoalaan sovellettava uusi ryhmäpoikkeusasetus merkitsee kyseisen alan kilpailusääntöjen kattavaa uudistusta. Myös sulautuma-asetuksen tarkistamisessa on edistytty, sillä komissio on antanut sidosryhmien laajan kuulemisen perusteella ehdotuksen uudeksi asetukseksi, jossa hyödynnetään ensimmäisen sulautuma-asetuksen soveltamisesta saatuja kokemuksia. Sujuvasti toimiva valtiontukien valvonta on tärkeäksi tunnustettu tavoite, joka on otettu osaksi valtiontukimenettelyiden yksinkertaistamiseen tähtääviä keskeisiä uudistushankkeita ja jonka kautta tämän alueen avainasemaa EU:n kilpailupolitiikassa halutaan entisestään korostaa.

5. Vuonna 2002 käsiteltäviksi otettujen uusien kilpailuasioiden kokonaismäärä oli 1 019, josta 321 koski kilpailunrajoituksia (EY:n perustamissopimuksen 81, 82 ja 86 artiklan nojalla), 277 sulautumia ja 421 valtiontukia. Vuonna 2001 käsiteltiin yhteensä 1 036 asiaa, joista 284 koski kilpailunrajoituksia, 335 sulautumia ja 417 valtiontukia (kanteluita lukuun ottamatta). Uusien asioiden määrän kehitys ei näin ollen noudata samaa kaavaa kilpailupolitiikan eri osa-alueilla. Kilpailunrajoitusasioiden määrä kasvoi huomattavasti, kun taas sulautuma-asioita käsiteltiin selvästi aiempaa vähemmän ja uusien valtiontukiasioiden määrä pysyi vakaana.

6. Kilpailunrajoituksista annettujen uusien ilmoitusten määrä pysyi suhteellisen alhaisena. Omasta aloitteesta käsiteltäviksi otettiin vuonna 2002 (91) kuitenkin huomattavasti enemmän uusia asioita kuin vuonna 2001 (74). Tämä suuntausvalmistaa ilmoitusjärjestelmän käytöstä poistamiseen kilpailusääntöjen uudistamisen myötä. Kilpailunrajoituksista tehtyjen kanteluiden määrä kasvoi edelleen (129 asiaa vuonna 2002 verrattuna 116 asiaan vuonna 2001 ja 112 asiaan vuonna 2000).

7. Vuonna 2002 lopetettiin 1 283 asian käsittely. Näistä 363 koski kilpailunrajoituksia, 268 sulautumia ja 652 valtiontukia (kanteluita lukuun ottamatta). Vuonna 2001 käsiteltiin yhteensä 1 204 asiaa, joista 378 koski kilpailunrajoituksia, 346 sulautumia ja 480 valtiontukia. Vaikka resursseja vaativien kartelliasioiden asettaminen jatkuvasti etusijalle käsiteltävien asioiden joukossa alensi loppuunsaatettujen kilpailunrajoitusasioiden määrää, käsiteltävinä olevien asioiden ruuhkaa saatiin edelleen puretuksi, sillä loppuunsaatettujen asioiden määrä ylitti käsiteltäviksi otettujen uusien asioiden määrän.

8. Komission tutkittaviksi saatettujen sulautumien ja liittoutumien määrän kasvu hidastui edelleen merkittävästi kasvusuuntauksen tyrehdyttyä vuonna 2001. Käsiteltäviksi otettujen asioiden määrä pysyi kuitenkin korkeana (277 uutta asiaa). Vuonna 2002 tehtiin 275 virallista päätöstä sulautumista ja liittoutumista (verrattuna 340:ään vuonna 2001). Perusteellisia tutkimuksia edellyttävien asioiden määrä pieneni huomattavasti palaten 1990-luvun puolivälin tasolle (vuonna 2002 käynnistettiin seitsemän vaiheen II menettelyä ja vuosina 1999-2001 noin 20 kunakin vuonna). Aiempien päätösten seurantaan tuomioistuinmenettelyssä oli kuitenkin osoitettava lisäresursseja.

9. Valtiontukea koskevien ilmoitusten ja ilmoittamatta jätettyä tukea koskevien uusien asioiden määrä nousi verrattuna vuoteen 2001. Tukiohjelmien tarkastelupyyntöjen määrä palasi kuitenkin aiempien vuosien tasolle vuoden 2001 kasvupiikin jälkeen. Käynnistettyjen menettelyiden määrä pysyi vakaana (62 vuonna 2002, 66 vuonna 2001). Kielteisten lopullisten päätösten määrä kääntyi kuitenkin hienoiseen kasvuun (37 vuonna 2002, 31 vuonna 2001). Käsiteltävänä olevien valtiontukiasioiden määrä pieneni kuitenkin tuntuvasti (621 asiasta vuonna 2001 582 asiaan vuonna 2002; näistä 255 oli kanteluita).

Lisälehti 1: Mielekkäämpi rooli kuluttajille

Yksi EU:n kilpailupolitiikan päätavoitteista on kuluttajien etujen edistäminen eli sen varmistaminen, että kuluttajat hyötyvät Euroopan talouden luomasta vauraudesta. Komissaari Mario Monti on painottanut toistuvasti tätä horisontaalista tavoitetta ja katsoo sen jatkuvasti yhdeksi päätavoitteistaan. Koska tavoite on horisontaalinen, komissio ottaa kuluttajien edut huomioon kilpailupolitiikan kaikilla osa-alueilla eli kilpailun vastaisten sopimusten ja vakavimpien kartellien ja määräävän aseman väärinkäytön torjunnassa sekä keskittymien ja jäsenvaltioiden myöntämän valtiontuen valvonnassa.

Komissio on tietoinen siitä, että yksittäisten kuluttajien on tavallisesti vaikea hahmottaa kilpailupolitiikan vaikutuksia heidän jokapäiväiseen elämäänsä. Syynä tähän on se, että monet yksittäiset kilpailuasiat ovat erittäin monimutkaisia ja komission tällä alalla harjoittama toiminta vaikuttaa usein kuluttajien etuihin vain epäsuorasti. Esimerkiksi kulutustavaroihin liittyvän kartellin tai määräävässä asemassa olevan teleoperaattorin soveltamien kohtuuttomien hintojen kieltäminen voi suoraan laskea hintatasoa, mikä tuntuu jokaisen kotitalouden rahavaroissa. Sitä vastoin kuluttajat eivät välttämättä koe saavansa hyötyä tehokkaasta keskittymien valvontajärjestelmästä. Tämä johtuu siitä, että EU:ssa harjoitettava keskittymien valvonta ehkäisee ennalta keskittymien mahdollisia kielteisiä vaikutuksia kuluttajien hyvinvointiin.

Sen vuoksi keskittymien valvonnan myönteiset tulokset tulevat usein näkyviin vasta pitkällä aikavälillä. Myös valtiontukien valvonnalla on vaikutusta Euroopan unionin talousresurssien tehokkaaseen jakautumiseen, mikä puolestaan edistää vakaan taloudellisen toimintaympäristön luomista yrityksille ja kuluttajille. Komission valtiontukipäätöksissä otetaan huomioon yleishyödyllisten palveluiden moitteettomaan toimintaan liittyviä näkökohtia. [1]

[1] Ks. luku IV.

Komissio pyrkii monin eri tavoin lisäämään kuluttajien osallistumista kilpailualalla harjoittamaansa toimintaan ja tietoisuutta siihen liittyvistä aiheista. Komissio ja Euroopan parlamentti ovat tiiviisti mukana kahdesti vuodessa pidettävien eurooppalaisten kilpailupäivien järjestämisessä EU:n puheenjohtajavaltiona kunakin ajankohtana toimivassa valtiossa. [2] Näiden tapahtumien tarkoituksena on tuoda kilpailuun liittyvät aiheet lähemmäksi kuluttajia ja heidän edustajiaan. Komissio toimii tiiviissä yhteistyössä myös kuluttajajärjestöjen, erityisesti Euroopan Kuluttajaliiton (BEUC) [3], kanssa ja kannustaa kansallisia kuluttajajärjestöjä tulemaan aktiivisemmin mukaan kuluttajien kannalta erityisen tärkeiden aiheiden kartoittamiseen. Tämä kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus on myös yksi väline kommunikoida kuluttajien kanssa.

[2] Eurooppalaiset kilpailupäivät pidettiin vuonna 2002 Madridissa 26. helmikuuta ja Kööpenhaminassa 17. syyskuuta.

[3] IP/02/415, 14.3.2002.

Kilpailusääntöjen meneillään oleva uudistus ja keskittymien valvonnan uudistaminen auttavat tuomaan päätöksentekoprosessia lähemmäksi kuluttajia. Erityisesti kilpailusääntöjen hajautettu soveltaminen tarjoaa kuluttajille mahdollisuuden osoittaa valituksensa kansallisille kilpailuviranomaisille, jotka osallistuvat vastedes kokonaisvaltaisesti EU:n kilpailusääntöjen soveltamiseen. Kilpailusääntöjä sovelletaan suoraan kaikissa jäsenvaltioissa. Uudistus vahvistaa myös kansallisten tuomioistuinten asemaa määrättäessä rangaistuksia kilpailusääntöjen rikkomisesta. [4] Sulautuma-asetuksen uudistamista koskevassa ehdotuksessa esitetään myös kuluttajakysymyksiä käsittelevän yhteyshenkilön viran [5] perustamista komissioon, mikä parantaisi kuluttajien ja heidän edustajiensa mahdollisuutta esittää hyvissä ajoin näkemyksiään keskittymistä.

[4] Ks. I.A.2 luku, erityisesti 17 kohta.

[5] Ks. 312-313 kohta.

Tänä vuonna toteutettu moottoriajoneuvoalaan sovellettavan ryhmäpoikkeusasetuksen uudistus muuttaa sekä autojen myyntitapoja että huolto- ja korjauspalveluiden tarjoamista. [6] Koska (uuden) auton osto on yksi useimpien kuluttajien tärkeimmistä sijoituspäätöksistä, autojen myyntiin ja huolto- ja korjauspalvelujärjestelmään tehtävillä perusteellisilla muutoksilla on epäilemättä suuri merkitys kuluttajille. Tässä vaiheessa on kuitenkin vielä liian varhaista arvioida uudistuksen vaikutuksia autojen hintoihin EU:ssa ja huolto- ja korjauspalveluiden laatuun ja saatavuuteen.

[6] Ks. I.C.6 luku.

Vuonna 2002 käsitellyistä asioista kuluttajien kannalta erityisen merkittävä päätös oli kipsilevykartellia koskenut kieltopäätös [7], joka koski kaikille kodinrakentajille ja -sisustajille tuttua tuotetta. Huomiota kannattaa kiinnittää myös asiaan Nintendo [8], joka koski Nintendon ja sen jakelijoiden tekemiä kilpailunvastaisia sopimuksia konsoleista ja peleistä.

[7] Ks. 50 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

[8] Ks. 61 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

Kuluttajia kehotetaan tutustumaan tämän kertomuksen C jaksoon, jossa käsitellään alakohtaista kehitystä. Siinä käsitellään energia-, tele-, posti- ja liikennealoja, jotka ovat kuluttajien kannalta erittäin tärkeitä. Kuluttajien kannalta kiinnostavia ovat myös tiedot media-alaa, rahoituspalveluja, vapaita ammatteja ja tietoyhteiskuntaa koskevista kilpailuasioista.

I - Kilpailuoikeus - perustamissopimuksen 81 ja 82 artikla; valtion monopolit ja yksinoikeudet - perustamissopimuksen 31 ja 86 artikla

A - Lainsäädännön ja sen tulkintasääntöjen nykyaikaistaminen

1. EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättyminen

10. Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (EHTY) perustamissopimuksen voimassaolo päättyi 23. heinäkuuta. Tämä merkitsee sitä, että EHTY:n perustamissopimuksen, siitä johdettujen menettelysääntöjen ja muun siitä johdetun oikeuden soveltamisalaan aiemmin kuuluneisiin aloihin on sovellettu 24. heinäkuuta lähtien EY:n perustamissopimuksen määräyksiä, siitä johdettuja menettelysääntöjä ja muuta siitä johdettua oikeutta.

11. Komission toimivaltaiset yksiköt (kilpailusta ja Euroopan laajuisista verkoista vastaavat pääosastot) antoivat 21. kesäkuuta tiedonannon EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen vaikutuksista kilpailuasioiden käsittelyyn [9] tarkastellen siirtymäkauteen ja erityisesti kilpailunrajoituksiin, sulautumiin ja valtiontukeen liittyviä kysymyksiä. Tiedonannon tarkoituksena on tarjota ohjausta toisaalta yrityksille, joihin sovelletaan kilpailunrajoituksia ja keskittymiä koskevia sääntöjä, ja toisaalta jäsenvaltioille, jotka kuuluvat valtiontukisääntöjen soveltamisalaan, tarjoamalla niille tietoja sekä parantamalla niiden luottamusta ja suunnittelun varmuutta EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päätyttyä. Tiedonannolla ei haluta niinkään vaikuttaa EHTY:n ja EY:n perustamissopimusten määräysten tulkintaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa eikä yhteisöjen tuomioistuimessa, vaan tarkoituksena on esittää yhteenveto tärkeimmistä muutoksista aineellisessa ja menettelyoikeudessa ja selvittää, kuinka komissio aikoo ratkaista siirtymäkaudella esiin nousevat erityiskysymykset.

[9] EYVL C 152, 26.6.2002.

12. Tiedonannon keskeinen viesti on, että EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisestä aiheutuvat muutokset aineellisessa ja menettelyoikeudessa eivät todennäköisesti aiheuta suurempia ongelmia, sillä EHTY:n ja EY:n perustamissopimusten mukaisten käytäntöjen yhdenmukaistaminen aloitettiin jo vuosia sitten.

13. Vanhan ja uuden järjestelmän tärkeimmät sisällölliset erot ovat seuraavat:

a) Kilpailunrajoitukset

- EY:n sääntöjen nojalla komissiolla ei enää ole EHTY-sopimuksen mukaista yksinomaista toimivaltaa.

- EHTY-sopimuksen voimassaolon aikana vallinneesta tilanteesta poiketen kilpailunrajoituksia koskevien sääntöjen soveltaminen edellyttää vastedes, että toimenpide vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

b) Keskittymien valvonta

- Komissiolla ei ole raja-arvoista riippumatonta yksinomaista toimivaltaa, joka sillä oli EHTY-sopimuksen nojalla.

14. Tiedonannossa käsitellään myös siirtymäkauteen liittyviä erityiskysymyksiä, jotka koskevat varsinkin tapauksia, joiden käsittely alkoi tosiasialliselta tai oikeudelliselta kannalta ennen EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymistä, mutta jatkuu vielä sen jälkeenkin. Menettelyoikeudessa sovellettavan perusperiaatteen mukaan sovellettavat säännöt ovat kyseisen menettelyvaiheen alkaessa voimassa olleet säännöt.

Kilpailunrajoitukset, keskittymät ja valtiontuki:

Komissio soveltaa 24. heinäkuuta lähtien EY:n perustamissopimuksen menettelysääntöjä kaikkiin käsiteltävinä oleviin ja käsiteltäviksi otettaviin uusiin asioihin. Ellei kyseisessä tiedonannossa toisin ilmoiteta, ennen EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymistä EHTY:n sääntöjen mukaisesti toteutettujen menettelyn vaiheiden katsotaan täyttäneen vastaavalle EY:n sääntöjen mukaiselle menettelyn vaiheelle asetetut vaatimukset.

Tiedonannossa käsitellään myös seuraaviin kolmeen aihealueeseen liittyviä kysymyksiä:

a) Kilpailunrajoitukset

- EHTY-sopimuksen 65 artiklan 2 kohdan ja EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan poikkeusmääräykset ovat pääosin samat ja kilpailunrajoitusmääräysten näköpiirissä olevan uudistamisen takia komission olisi keskityttävä kilpailunrajoitusten kieltämistä koskeviin menettelyihin.

- Komissio ilmoittaa näin ollen yrityksille, ettei se aio aloittaa EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan mukaista menettelyä EHTY-järjestelmän nojalla poikkeuksen saaneiden sopimusten täytäntöönpanon kieltämiseksi. Tämä ei kuitenkaan rajoita menettelyiden aloittamista sellaisten myöhemmin mahdollisesti ilmenevien uusien tosiasiallisten tai oikeudellisten seikkojen tutkimiseksi, jotka voivat selkeästi kyseenalaistaa 81 artiklan 3 kohdan nojalla myönnetyn poikkeuksen soveltamisen.

b) Keskittymien valvonta

- Yhteisyritysten kohtelussa on eroja, jotka perustuvat siihen, että keskittymiksi katsottavien yhteisyritysten määrä on suurempi sovellettaessa EHTY-sopimuksen 66 artiklaa kuin EY:n sulautuma-asetusta, joka kattaa vain kaiken itsenäiselle taloudelliselle yksikölle kuuluvan toiminnan hoitavat yhteisyritykset. Jos EHTY:n perustamissopimuksen nojalla tehtyjen keskittymäilmoitusten käsittely on kesken kyseisen sopimuksen voimassaolon päättyessä, kaikista yrityksistä ei välttämättä voida antaa EY:n sulautuma-asetuksen nojalla keskittymäilmoitusta.

- Tiedonannossa todetaan, että kyseiset ilmoitukset voidaan ehkä muuntaa asetuksen N:o 17/62 mukaisiksi yhteistyösopimuksia koskeviksi ilmoituksiksi, jos kyseisen asetuksen soveltamista koskevan asetuksen 5 artiklan vaatimukset täyttyvät ja varsinkin jos ilmoituksen tehneet osapuolet pyytävät muuntamista.

c) Valtiontuki

- Jos komission on tehtävä EHTY-sopimuksen voimassaolon päätyttyä päätös, jossa arvioidaan ennen EHTY-sopimuksen voimassaolon päättymistä ilman komission ennakkohyväksyntää täytäntöön pannun tuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille, on ratkaistava kysymys siitä, mitä arviointiperusteita päätöksenteossa olisi aiheellista soveltaa.

- Komissio soveltaa valtiontuen sääntöjenvastaisuuden arvioinnissa sovellettavien sääntöjen määräytymisestä antamaansa ilmoitusta [10]. Siten komissio arvioi aina valtiontuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille tuen myöntämisajankohtana voimassa olevissa säännöissä asetettujen aineellisten arviointiperusteiden pohjalta.

[10] EYVL C 119, 22.5.2002, s. 22.

2. EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan täytäntöönpanosääntöjen uudistaminen

15. Neuvosto antoi 16. joulukuuta asetuksen N:o 1/2003 [11]. Komissio antoi tätä uutta asetusta koskevan ehdotuksen syyskuussa 2000. Uusi asetus merkitsee kilpailuoikeuden kattavinta uudistusta sitten vuoden 1962. Asetus N:o 1/2003 korvaa 40 vuotta sitten asetuksella N:o 17 annetut menettelysäännöt, joilla säännellään yritysten tekemiä kilpailua rajoittavia sopimuksia (81 artikla) ja yritysten määräävän aseman väärinkäyttöä (82 artikla) koskevien perustamissopimuksen määräysten soveltamista. Uudet säännöt tulevat voimaan 1. toukokuuta 2004, jolloin Euroopan unioniin liittyy kymmenen uutta jäsenvaltiota.

[11] Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta annettu neuvoston asetus, EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1.

16. Uudistuksella ei muuteta perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan varsinaista sisältöä vaan yksinkertaistetaan huomattavasti tapaa, jolla perustamissopimuksen kilpailusääntöjä sovelletaan Euroopan unionissa. Uudella asetuksella kevennetään rasituksia, joita kilpailusääntöjen noudattaminen aiheuttaa yrityksille, poistamalla yritysten välisiä sopimuksia koskeva ilmoitusjärjestelmä. Asetus mahdollistaa kuitenkin samalla myös kilpailuoikeuden tiukemman täytäntöönpanon parantamalla ja tehostamalla sen soveltamista koskevaa tehtävänjakoa komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten välillä. Sekä komissio että kansalliset kilpailuviranomaiset voivat vastedes keskittää resurssinsa kilpailun ja kuluttajien kannalta haitallisimpien rajoitusten ja väärinkäyttötapausten torjuntaan.

17. Uudistuksen pääkohdat ovat seuraavat:

1. Järjestelmä, jonka mukaan kaikki sopimukset on ilmoitettava komissiolle kilpailuoikeuteen perustuvan hyväksynnän saamiseksi, korvataan säädöksiin perustuvien poikkeusten järjestelmällä.

Ilmoitusjärjestelmän soveltamisen jatkaminen, vaikka perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamista koskevasta yhteisöjen tuomioistuimen ja komission oikeuskäytännöstä on kertynyt vuosikymmenten kokemus, merkitsisi tarpeettoman byrokratian ja yrityksille aiheutuvien asianajokulujen perusteetonta pitkittämistä. Ilmoitusjärjestelmää ei voida pitää toimivana myöskään laajentumisen kannalta. Uudistus lisää yritysten vastuuta, sillä niiden on arvioitava vastedes itsenäisesti, rajoittavatko niiden tekemät sopimukset kilpailua, ja jos näin on, voidaanko rajoituksiin soveltaa EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan poikkeuksia. Jos sopimusten arviointi aiheuttaa todellista epävarmuutta EY:n kilpailusääntöjen soveltamiseen liittyvien uudentyyppisten tai ratkaisemattomien kysymysten takia, yritykset voivat halutessaan pyytää komissiolta epävirallista ohjausta. Komissio voi sen jälkeen päättää antaa asiasta kirjallisen lausunnon.

2. EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan suora soveltaminen

Kun komissiolla ei ole enää yksinomaista toimivaltaa poikkeusten myöntämiseen 81 artiklan 3 kohdan nojalla, komissio ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset ja tuomioistuimet voivat soveltaa yhdessä kilpailunrajoituksia koskevia sääntöjä. Kilpailuviranomaiset toimivat tiiviissä yhteistyössä soveltaessaan kilpailusääntöjä. Käsiteltyjen asioiden suuren määrän ansiosta yhteisöjen tuomioistuin ja komissio ovat voineet vakiinnuttaa 81 artiklan 3 kohdan poikkeusten myöntämisedellytyksiä koskevan oikeuskäytännön, johon kansalliset kilpailuviranomaiset ja tuomioistuimet voivat tukeutua määrittääkseen edellytykset, joilla kyseistä määräystä voidaan soveltaa. Avustaakseen kansallisia kilpailuviranomaisia ja tuomioistuimia tässä tehtävässä komissio aikoo antaa EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamista koskevan tiedonannon, jossa käsitellään asian kannalta merkityksellisen yhteisön säännöstön pääkohtia.

EY:n kilpailusääntöjen soveltamista kansallisissa tuomioistuimissa helpottaa myös se, että tuomioistuimilla on nyt paremmat mahdollisuudet pyytää komissiolta tietoja tai lausuntoa kilpailusääntöjen soveltamista koskevista kysymyksistä. Sekä komissio että kansalliset kilpailuviranomaiset voivat avustaa kansallisia tuomioistuimia EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamisessa.

3. Euroopan kilpailuviranomaisten verkko

Komissio ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset perustavat kilpailuviranomaisten verkon (European Competition Network, ECN), joka on uuden soveltamisjärjestelmän kokoava voima. Verkko tarjoaa tilaisuuden perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamista koskevaan konsultointiin, yhteistyöhön ja tietojenvaihtoon Euroopan kilpailuviranomaisten välillä. Näitä toimintatapoja voidaan hyödyntää missä tahansa päätöksenteon vaiheessa alkaen siitä, kun asia saatetaan kilpailuviranomaisen käsiteltäväksi, lopullisen päätöksen tekemiseen saakka. Perustamissopimuksen soveltamisen valvojana komissio on viime kädessä vastuussa EY:n kilpailusääntöjen johdonmukaisesta soveltamisesta viranomaisverkossa. Komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten välistä yhteistyötä koskevat yksityiskohtaiset säännöt vahvistetaan kilpailuviranomaisten verkon toimintaa koskevassa neuvoston ja komission yhteisessä kannassa, joka on uuden asetuksen liitteenä.

4. EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan ja kansallisten kilpailulakien välinen suhde

Vaikka kansalliset kilpailuviranomaiset ja tuomioistuimet voivat edelleen soveltaa kansallisia kilpailusääntöjä jäsenvaltioiden väliseen kauppaan mahdollisesti vaikuttaviin sopimuksiin, yritysten yhteenliittymien päätöksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, niillä on samalla velvollisuus soveltaa myös perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklaa. Kansallisten kilpailusääntöjen soveltaminen ei saa johtaa perustamissopimuksen 81 artiklan soveltamisesta poikkeaviin tuloksiin. Perustamissopimuksen 81 artiklan soveltamisalaan kuuluviin liiketoimiin sovellettavien sääntöjen lähentyminen eli tasapuolisten toimintaedellytysten luominen helpottaa liiketoiminnan harjoittamista Euroopassa ja on keskeinen tekijä sisämarkkinoiden toteutumisen ja EY:n kilpailulainsäädännön johdonmukaisen soveltamisen varmistamisessa komission luovuttua entisestä monopoliasemastaan perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan mukaisten poikkeusten myöntämisessä.

5. Komission tutkintavaltuuksien laajentaminen

Jotta komissio voisi hoitaa keskeisen tehtävänsä EY:n kilpailusääntöjen soveltajana mahdollisimman tehokkaasti, sen tutkintavaltuuksia on laajennettu. Laajennettuihin toimivaltuuksiin sisältyy muun muassa komission saama mahdollisuus kuulla kaikkia niitä henkilöitä, joilla voi olla hallussaan tutkinnan kannalta hyödyllisiä tietoja, ja mahdollisuus sinetöintiin tutkinnan edellyttämäksi ajaksi. Komissio voi lisäksi mennä mihin tahansa tiloihin, joissa mahdollisesti säilytetään liiketoimintaa koskevia asiakirjoja, yksityiskodit mukaan luettuina. Komissio voi kuitenkin mennä yksityiskoteihin vain siinä tapauksessa, että sillä on perusteltu syy epäillä, että sieltä voi löytyä raskauttavia tietoja, ja vasta saatuaan siihen luvan kansalliselta tuomioistuimelta. Luvan saanti tuomioistuimelta riippuu muun muassa siitä, onko kotietsintä oikeasuhteinen toimenpide epäillyn rikkomisen vakavuuteen nähden ja onko kyse erittäin tärkeiden todisteiden etsinnästä.

3. Sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevan komission toimintalinjan tarkistaminen

18. Komissio hyväksyi 13. helmikuuta sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevat uudet säännöt, joilla kannustetaan yrityksiä paljastamaan kilpailusääntöjen vakavimmat rikkomistapaukset. Uudet säännöt lisäävät yhteistyöhalukkaille yrityksille tarjottavaa oikeusvarmuutta ja komission soveltaman käytännön yleistä avoimuutta ja ennustettavuutta. Vuonna 2002 annettu komission tiedonanto sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa [12] on tärkeä askel kohti hintasopimusten ja muiden vakavien kartellien paljastamista ja estämistä. Uusilla säännöillä, joita sovelletaan nk. klassisiin horisontaalisiin kartelleihin [13], päivitetään aiheesta vuonna 1996 annettu edellinen tiedonanto.

[12] EYVL C 45, 19.2.2002. Ks. myös http://europa.eu.int/comm/competition/ antitrust/leniency.

[13] Verrattuna tapauksiin, joissa sääntöjenvastaisia hintasopimuksia tekevät yritykset, joiden välillä vallitsee vertikaalinen suhde eli jotka toimivat tuotanto- ja/tai jakeluketjun eri tasoilla, esimerkiksi suhde tuottajan ja sen jakelijoiden välillä.

19. Vuoden 2002 tiedonannon nojalla komissio vapauttaa sakoista yrityksen, joka ensimmäisenä toimittaa todisteita kartellista, josta komissio ei ole tietoinen tai jonka olemassaolosta sillä ei ole näyttöä. Kokonaan sakoista voidaan vapauttaa

- yritys, joka ensimmäisenä toimittaa komissiolle todisteita, joiden perusteella komissio katsoo voivansa aloittaa asetuksen N:o 17 14 artiklan 3 kohdassa (tai tiettyjä aloja koskevissa menettelysäännöissä) tarkoitetun tutkinnan, jonka kohteena on yhteisön kauppaan oletetusti vaikuttava kartelli, tai

- yritys, joka ensimmäisenä toimittaa komissiolle todisteita, joiden perusteella tämä katsoo voivansa vahvistaa EY:n perustamissopimuksen 81 artiklassa tarkoitetun rikkomisen, joka koskee yhteisön kauppaan oletetusti vaikuttavaa kartellia, kun komissiolla on jo riittävästi tietoja voidakseen tehdä tarkastuksen mutta ei riittävästi voidakseen osoittaa rikkomisen tapahtuneen. Tällainen vapautus voidaan myöntää vain, jos yhdellekään toiselle kartellin jäsenelle ei ole vielä myönnetty "ehdollista vapautusta" (ks. jäljempänä 21 kohta) edellisessä luetelmakohdassa määritetyin ehdoin.

20. Jotta yritys vapautettaisiin kokonaan sakosta, sen on lisäksi

- tehtävä komission kanssa kaikin tavoin yhteistyötä, joka on jatkuvaa, ja toimitettava komissiolle kaikki hallussaan olevat todisteet,

- lopetettava rikkomus välittömästi,

- osoitettava, että se ei ole painostanut muita yrityksiä osallistumaan kilpailusääntöjen rikkomiseen.

21. Edellä 19 kohdassa luetellut ehdot täyttävä yritys saa komissiolta välittömästi kirjeen, jossa vahvistetaan, että yritys vapautetaan kokonaan sakoista, jos tiedonannossa asetettuja ehtoja noudatetaan.

22. Vuoden 2002 tiedonannon mukaisesti sakkoja voidaan lieventää myös sellaisten yritysten tapauksessa, jotka eivät voi saada vapautusta mutta toimittavat todisteita, jotka tuovat "merkittävää lisäarvoa" komissiolla jo oleviin tietoihin, ja lopettavat lisäksi osallistumisensa kartelliin. Sakkojen lieventämiselle asetetut edellytykset täyttävän ensimmäisen yrityksen sakkoja lievennetään 30-50 prosenttia, toisen 20-30 prosenttia ja seuraavien yritysten enintään 20 prosenttia. Lievennyksen lopullinen määrä riippuu kussakin kolmessa ryhmässä todisteiden toimitusajankohdasta ja laadusta.

23. Jos yritys täyttää sakkojen lieventämiselle asetetut ehdot, sille lähetetään kirje, jossa ilmoitetaan rajat, joiden puitteissa sen sakkoja voidaan periaatteessa lieventää. Kyseinen kirje lähetetään viimeistään samana päivänä kuin väitetiedoksianto.

24. Vuoden 2002 tiedonanto tuli voimaan 14. helmikuuta, ja sitä sovelletaan kyseisestä ajankohdasta lähtien kaikkiin yrityksiin, jotka pyytävät sakkojen lieventämistä tai niistä vapauttamista, ellei joku toinen yritys jo tee komission kanssa yhteistyötä vuoden 1996 tiedonannon perusteella samaa kartellia koskevassa tutkimuksessa.

4. Moottoriajoneuvoalan ryhmäpoikkeusasetuksen tarkistaminen

25. Komissio antoi heinäkuussa asetuksen N:o 1400/2002 perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin moottoriajoneuvoalalla. Vaikka asetus koskee alakohtaisia ongelmia, se perustuu yleisperiaatteisiin, joita komissio soveltaa vertikaalisten rajoitusten arviointiin asetuksen N:o 2790/1999 nojalla, ja komission aiheesta antamiin suuntaviivoihin. Vertikaaliseen jakeluun moottoriajoneuvoalalla sovellettavia uusia sääntöjä käsitellään yksityiskohtaisemmin jaksossa C.6.

B - EY:n perustamissopimuksen 81, 82 ja 86 artiklan soveltaminen

1. 81 artikla

1.1. Kartellit

1.1.1. Yleiskatsaus kartellien torjuntaa koskevassa toiminnassa ja sakkojen määräämättä jättämisestä ja lieventämisestä vuonna 2002 annetun tiedonannon soveltamisessa tapahtuneeseen kehitykseen

26. Vakavat kartellit katsotaan yhdeksi vakavimmista kilpailusääntöjen rikkomisen muodoista. Ne eroavat muista kilpailunvastaisista käytännöistä siinä, että niissä on kyse salaisista sopimuksista tai yhdenmukaistetuista menettelytavoista kilpailijoiden välillä. Ne katsotaan nimenomaan tämän ominaispiirteen takia erityisen haitallisiksi. Kartellit aiheuttavat erityisen suurta haittaa europpalaisille teollisuusyrityksille ja kuluttajille. Ne heikentävät yhteiskunnan hyvinvointia ja allokatiivista tehokkuutta sekä siirtävät vaurautta kuluttajilta kartellin jäsenille muuttamalla tuotantoa ja/tai hintoja markkinalähtöisiin tasoihin verrattuna. Kartellit ovat haitallisia myös pitkällä aikavälillä. Kartellien muodostaminen kilpailurasitteiden välttämiseksi voi johtaa keinotekoisten, epätaloudellisten ja epävakaiden teollisuusrakenteiden luomiseen, tuottavuuden heikkemiseen, teknisen kehityksen hidastumiseen ja hintojen pysymiseen korkeina. Lisäksi kilpailun heikkeneminen alentaa kilpailukykyä ja muodostaa uhan työmarkkinoiden kestävälle kehitykselle.

27. Näistä syistä vakavimpien salaisten kartellisopimusten paljastaminen, seuranta ja niistä rankaiseminen on yksi komission kilpailupolitiikan kulmakivistä. Tavoite on pyritty saavuttamaan monin eri välinein.

28. Komissio osoitti resursseja kartellien torjuntaan perustamalla vuonna 1998 kilpailun pääosastoon erityisen kartellien torjuntayksikön. Päätökseen perustaa alaan erikoistunut yksikkö vaikutti se, että kartellien jäsenet käyttävät yhä pidemmälle kehitettyjä välineitä salatakseen toimintansa ja peittääkseen jälkensä.

29. Resurssien asteittainen lisääminen johti vuonna 2002 toisen kartelliyksikön perustamiseen. Uudet yksiköt ovat hyötyneet joustavamman ja tehokkaamman hallintomenetelmän käyttöönotosta. Yksiköt käyttävät tarkastuskäynneillä ja asiakirjojen käsittelyssä sisäiseen kehitystyöhön perustuvia edistyksellisiä tietoteknisiä välineitä. Viranomaisille on annettu tutkimustekniikoita koskevaa erikoistumiskoulutusta, ja lisäksi osa heistä on erikoistunut laajojen oikeustapausten monimutkaisiin menettelyoikeudellisiin näkökohtiin.

30. Kartellien torjunnan sisällyttäminen painopistealueisiin mahdollisti käsiteltyjen kartelliasioiden määrän pitämisen vuonna 2001 entisellä tasollaan ja kasvattamisen vuonna 2002. Käsiteltyjen asioiden määrä kasvoi suhteessa enemmän kuin kartellien torjuntaan kyseisenä aikana osoitettujen lisäresurssien perusteella olisi voitu odottaa.

31. Vuoden 2001 jälkeen kartellipäätösten määrä nousi vuonna 2002 jälleen ennätystasolle. Komissio teki yhdeksän kartellipäätöstä, joilla yrityksille määrättiin sakkoja yhteensä noin miljardi euroa. Kartellit koskivat itävaltalaisia pankkeja, metioniinin tuottajia, teollisuus- ja lääkekaasuja, taidehuutokauppakamareita, kipsilevyjä, metyyliglukamiinia, betoniterästä, erikoisgrafiitteja ja elintarvikkeiden arominvahventeita.

32. Myös ilman ennakkoilmoitusta tehdyt tarkastukset lisääntyivät huomattavasti. Näihin sisältyi yksi komission tekemistä laajimmista tarkastuksista kautta aikojen. Tämä suuntaus heijastaa erityisasemaa, johon komissio on asettanut laittomien kartellien nopean torjunnan. On huomattava, että reagointiaika tietoon tulleisiin laittomiin kartelleihin on erittäin lyhyt, 4-6 viikkoa. Tähän asti saatu kokemus osoittaa, että tarkastusten jälkeen kartellien toiminta yleensä tyrehtyy ja kartellit lopettavat laittoman toimintansa.

33. Poliittiselta kannalta erityisen tärkeä askel oli uuden sakkojen määräämättä jättämistä ja lieventämistä kartelliasioissa koskevan tiedonannon antaminen helmikuussa 2002. [14] Kyseinen tiedonanto on ollut vuodesta 1996 yksi komission kartellien torjuntaan soveltaman toimintalinjan kulmakivistä. Vuoden 1996 tiedonantoon tehtiin monia parannuksia uudessa tiedonannossa. Monien muutosten tarkoituksena on houkutella yrityksiä paljastamaan kartelleja komission harjoittaman kartellien torjunnan tehostamiseksi. Uuden tiedonannon avainkohdat ovat seuraavat: 1) Komissiolle ensimmäisenä tietoja luovuttanut yritys voidaan vapauttaa kokonaan sakoista. 2) Toimitettujen todisteiden olisi tarjottava komissiolle riittävä peruste tutkimusten aloittamiseksi. 3) Komissio hyväksyy myös oletuksiin perustuvat hakemukset, jolloin tosiasialliset todisteet on toimitettava vasta toisessa vaiheessa. 4) Ehdollista vapautusta sakoista koskevien päätösten tekeminen muutaman viikon määräajassa vahvistaa kantelijan oikeusvarmuutta. 5) Vaikka komissio olisi jo aloittanut kartellin tutkinnan, vapautus sakoista voidaan edelleen myöntää tietyin edellytyksin. 6) Jos vapautus on jo myönnetty tai komissiolla on jo riittävästi todisteita rikkomisesta, yrityksille, joiden toimittamat todisteet tuovat merkittävää lisäarvoa komissiolla jo oleviin tietoihin, voidaan myöntää enintään 50 prosentin alennus sakoista. 7) Lisätäkseen varmuutta sakkojen lieventämisestä komissio tekee alustavan päätöksen sovellettavista prosenteista mahdollisimman pian hakemuksen jättämisen jälkeen.

[14] EYVL C 45, 19.2.2002, s. 3-5.

34. Hyvä osoitus uuden tiedonannon tehokkuudesta on se, että kun sitä oli sovellettu vasta kymmenen kuukauden ajan, sen ansiosta oli saatu selville jo noin kymmenen eurooppalaista kartellia. Tiedonannon vaikutukset ulottuvat kuitenkin laajemmalle. Pelko siitä, että kartellin jäsen voi paljastaa tietoja viranomaisille ja saada siten vapautuksen sakosta, horjuttaa kartellitoimintaa yleisellä tasolla. Tämän perusteella voidaan todeta, että sen lisäksi, että vuoden 2002 tiedonannon soveltamisen ansiosta voidaan todennäköisesti paljastaa tulevaisuudessa suuri määrä kartelleja ja rangaista niistä, se horjuttaa lisäksi merkittävästi muiden yhä toiminnassa olevien kartellien vakautta.

35. Komissiolla oli tilaisuus korostaa vuoden 2002 kuluessa myös toista näkökohtaa, jonka pelotevaikutus estää yrityksiä osallistumasta kartellitoimintaan. Kyse on kilpailusääntöjen toistuvaan rikkomiseen syyllistyneiden yritysten sakkojen korottamisesta. Esimerkkinä tästä lähestymistavasta on kipsilevykartellista tehty päätös. Kyseiseen kartelliin osallistuneiden yritysten oli havaittu syyllistyneen jo aiemmin samankaltaiseen rikkomiseen, josta niille oli määrätty sakkoja, ja tästä syystä niiden sakkoja korotettiin rikkomisen toistamisen takia. Sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevan ohjelman soveltamisen osalta on kuitenkin korostettava, että myös rikkomisen uusimiseen syyllistyneiden yritysten sakot voidaan jättää määräämättä tai niitä voidaan lieventää, jos ne päättävät tehdä komission kanssa yhteistyötä.

36. Peloitevaikutus on taustatekijänä myös silloin, kun komissio määrää korkeampia sakkoja tai seuraamuksia vastatoimena yritysten soveltamille käytännöille, joilla ne ovat pyrkineet estämään tutkimuksia tai kieltäytyneet yhteistyöstä tutkimusten aikana. Vastatoimena tutkimusten estämiseen ja yhteistyöstä kieltäytymiseen liittyviin käytäntöihin, joita ilmeni pääasiassa vuoden 2002 aikana, komissio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet kilpailusääntöjen noudattamisen varmistamiseksi erityisesti tarkastusten muodossa.

37. Sakkojen laskentaa koskevien suuntaviivojen mukaisesti komissio ei kuitenkaan katso tulevaisuudessa käsiteltäviksi otettavissa asioissa yritykselle määrättävän sakon määrää määrittäessään raskauttavaksi seikaksi sitä, että yrityksen lakimiehet olivat varoittaneet johtoa komission päätöksen kohteena olleen toiminnan laittomuudesta. Tällaista varoitusta voidaan kuitenkin käyttää todisteena rikkomisesta.

38. Kattavaa kansainvälistä yhteistyötä jatkettiin edelleen vuonna 2002. Erityisesti tutkimusten koordinointi ja muiden kuin luottamuksellisten tietojen vaihto Yhdysvaltain ja Kanadan kilpailuviranomaisten kanssa tuottivat erittäin hyviä tuloksia. Komissio osallistui lisäksi Yhdysvalloissa kolmeen siviilioikeudelliseen oikeudenkäyntiin, joissa tarkasteltiin Yhdysvalloissa sovellettavan esitutkintamenettelyn vaikutuksia sääntöihin, joita komissio soveltaa sakkojen lieventämiseen ja määräämättä jättämiseen.

1.1.2. Vuonna 2002 käsitellyt yksittäiset asiat

Itävaltalaiset pankit [15]

[15] Asia N:o COMP/D-1/36.571, IP/02/844, 11.6.2002.

39. Komissio määräsi 11. kesäkuuta yhteensä 124,26 miljoonan euron sakot kahdeksalle itävaltalaiselle pankille osallistumisesta laajamittaiseen hintakartelliin. Kyseistä kartellia käsitellään yksityiskohtaisemmin jäljempänä rahoituspalveluita koskevassa luvussa. [16]

[16] Ks. 190 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

Metioniini [17]

[17] Asia N:o COMP/37.519, IP/02/976, 2.7.2002.

40. Komissio määräsi 2. heinäkuuta Degussa AG:lle 118 miljoonan euron ja Nippon Soda Company Ltd:lle 9 miljoonan euron sakon osallistumisesta Aventis SA:n kanssa (Aventis SA osallistui kartelliin kokonaan omistamansa tytäryhtiön Aventis Animal Nutrition SA:n kautta) hinnoista sopineeseen kartelliin metioniinimarkkinoilla. Metioniini on yksi tärkeimmistä kaikille eläimille tarkoitettuihin rehuseoksiin ja esiseoksiin lisättävistä aminohapoista. Komissio totesi vuonna 1999 aloitetun tutkinnan päätteeksi yritysten osallistuneen maailmanlaajuiseen kartelliin helmikuusta 1986 helmikuuhun 1999 saakka.

41. Aventis SA (entinen Rhône-Poulenc) vapautettiin kokonaan sakoista sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevan komission tiedonannon nojalla, sillä se paljasti kartellin olemassaolon ja toimitti komissiolle ratkaisevia todisteita kartellin toiminnasta.

Teollisuus- ja lääkekaasut [18]

[18] Asia N:o COMP/36.700, EYVL L 84, 1.4.2003.

42. Komissio määräsi 24. heinäkuuta 2002 AGA AB:lle, Air Liquide BV:lle, Air Products Nederland BV:lle, BOC Group plc:lle, Messer Nederland BV:lle, NV Hoek Loosille ja Westfalen Gassen Nederland NV:lle yhteensä 25,72 miljoonan euron sakot osallistumisesta Alankomaissa muodostettuun salaiseen teollisuus- ja lääkekaasualan kartelliin.

Carlsberg ja Heineken [19]

[19] Asia N:o COMP/F-3/37.851.

43. Komissio lopetti 4. marraskuuta tutkimukset, joiden kohteena oli tanskalaisen Carlsberg-panimon ja alankomaalaisen Heineken-panimon väitetysti tekemä sopimus markkinoiden jakamisesta, sillä epäillyn rikkomisen jatkumisesta toukokuun 1995 jälkeen ei ollut näyttöä. Mahdollinen rikkominen olisi näin ollen ylittänyt sakkoihin sovellettavan vanhentumisajan.

44. Komissio antoi 1. maaliskuuta 2002 Carlsbergille ja Heinekenille väitetiedoksiannon, jossa niiden väitettiin tehneen epävirallisen sopimuksen toimintansa ja erityisesti hankintojensa rajoittamisesta toistensa "kotimarkkinoilla" vuosina 1993-1996. [20] Komissio perusti väitteensä asiakirjoihin, jotka oli löydetty kyseisiin yrityksiin keväällä 2000 tehtyjen yllätystarkastusten yhteydessä.

[20] IP/02/350, 1.3.2002.

45. Molemmat panimot antoivat väitetiedoksiantoon kirjallisen vastauksen, jossa ne kiistivät komission väitteet ja korostivat, kuinka vaikeaa toisen osapuolen kotimarkkinoille tulo oli. Carlsberg esitti näkemyksiään myös suullisessa kuulemistilaisuudessa. Komissio päätti osapuolten esittämien väitteiden perusteella täydentää selvitystyötään tekemällä elokuussa 2002 lisätarkastuksia molempien panimoiden tiloihin. Tarkastuksissa ei kuitenkaan löytynyt tuoreita todisteita, jotka olisivat alittaneet sakkoihin sovellettavan viiden vuoden vanhentumisajan. [21] Komissio päätti tästä syystä lopettaa asian tutkinnan. [22]

[21] Vanhentumisajoista liikennettä ja kilpailua koskeviin Euroopan talousyhteisön sääntöihin liittyvissä menettelyissä ja niiden nojalla määrättyjen seuraamusten täytäntöönpanossa 26. marraskuuta 1974 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2988/74 (EYVL L 319, 29.11.1974, s. 1). Tarkasteltavana olevassa tapauksessa vanhentumisaika alkoi toukokuussa 1995 eli viisi vuotta ennen komission Carlsbergin tiloissa tekemää ensimmäistä tarkastusta.

[22] IP/02/1603, 4.11.2002.

Taidehuutokauppakamarit [23]

[23] Asia N:o COMP/37.784.

46. Komissio teki 30. lokakuuta päätöksen, jossa todetaan, että maailman johtavat taidehuutokauppakamarit Christie's ja Sotheby's olivat rikkoneet Euroopan unionin kilpailusääntöjä sopimalla vuoden 1993 ja vuoden 2000 alun välisenä aikana salaa palkkioista ja muista kaupankäyntiehdoista. Kartellisopimuksen tarkoituksena oli hillitä näiden kahden johtavan huutokauppakamarin välille 1980-luvun ja 1990-luvun alun välillä kehkeytynyttä tiukkaa kilpailua. Sopimuksen tärkein kohde oli myyjien maksamien välityspalkkioiden (nk. vendor's commission) korottaminen. Kartellisopimus koski kuitenkin myös muita kaupankäyntiehtoja, esimerkiksi myyjille maksettuja ennakkoja, huutokauppatilaisuuksien tulostakuita ja maksuehtoja.

47. Komissio katsoi, että vuoden 1996 tiedonannon mukaisesti Christie's olisi vapautettava kokonaan sakoista, koska se oli toimittanut ratkaisevia todisteita ennen kuin komissio aloitti kartellin tutkinnan ja oli ensimmäinen todisteita toimittanut osapuoli. Sothebylle määrättiin 20,4 miljoonan euron sakko, joka on kuusi prosenttia sen maailmanlaajuisesta liikevaihdosta. Sille alun perin määrättyä sakkoa alennettiin 40 prosenttia sen tehtyä komission kanssa yhteistyötä tutkinnan aikana.

Metyyliglukamiini [24]

[24] Asia N:o COMP/37.978, IP/02/1746, 27.11.2002.

48. Komissio määräsi 27. marraskuuta 2,85 miljoonan euron sakon Aventis Pharma SA:lle ja Rhône-Poulenc Biochemie SA:lle (jotka katsottiin yhteisesti vastuullisiksi rikkomisesta) osallistumisesta Merck KgaA:n kanssa hinnoista sopineeseen ja markkinoita jakaneeseen kartelliin metyyliglukamiinin markkinoilla. Metyyliglukamiini on kemikaali, jota käytetään röntgenkuvausten varjoaineiden, farmaseuttisten tuotteiden ja väriaineiden yhdistämiseen. Komissio totesi yritysten osallistuneen maailmanlaajuiseen kartelliin marraskuusta 1990 joulukuuhun 1999.

49. Merck KgaA vapautettiin kokonaan sakoista sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevan komission tiedonannon nojalla sen paljastettua kartellin olemassaolon ja toimitettua komissiolle ratkaisevia todisteita kartellin toiminnasta.

Kipsilevyt [25]

[25] Asia N:o COMP/37.152.

50. Komissio määräsi 27. marraskuuta päätöksellään yhteensä 478 miljoonan euron sakot Société Lafarge SA:lle, BPB PLC:lle, Gebrüder Knauf Westdeutsche Gipswerke KG:lle ja Gyproc Benelux SA/NV:lle. Komissio katsoi kyseisten yritysten syyllistyneen EU:n kilpailuoikeuden erittäin vakavaan rikkomiseen. Komissio löysi viran puolesta aloittamassaan tutkinnassa todisteita siitä, että suurimmat eurooppalaiset kipsilevynvalmistajat olivat osallistuneet salaiseen kartelliin, joka kattoi EU:n neljä tärkeintä markkina-aluetta (Saksa, Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska ja Benelux-maat). Kartellin jäsenet sopivat kilpailun vähentämisestä kyseisillä markkinoilla etujaan vastaavalla tasolle, vaihtoivat myyntitietoja ja tiedottivat toisilleen hinnankorotuksista Yhdistyneen kuningaskunnan ja Saksan markkinoilla. Komission päätöksen kohteina olleiden markkinoiden arvo oli yksi korkeimmista kymmenen vuoden aikana kartelliasioissa tehtyjen komission päätösten kohdemarkkinoiden arvoista. BPB, Knauf ja Lafarge osallistuivat kartelliin vuosina 1992-1998. Gyproc tuli mukaan kartelliin vuonna 1996.

51. Sakkojen suuruutta perusteltiin rikkomisen kestolla ja Lafargen (249,60 miljoonaa euroa) ja BPB:n (138,60 miljoonaa euroa) osalta myös sillä, että ne olivat rikkoneet jo aiemmin perustamissopimuksen 81 artiklaa, mikä katsottiin niiden kannalta raskauttavaksi seikaksi. Vain BPB ja Gyproc toimivat yhteistyössä komission yksiköiden kanssa, mikä oli perusteena niiden sakkojen alentamiseen.

52. Kyseinen päätös on jälleen osoitus komission määrätietoisesta pyrkimyksestä paljastaa kilpailuoikeuden rikkomistapaukset ja määrätä niistä seuraamuksia joko aloittamalla tutkimukset viran puolesta tai sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevan tiedonannon soveltamista koskevan pyynnön perusteella. Komissio asettaa kartellien torjunnassa etusijalle Euroopan talouden kannalta tärkeät alat ja erityisesti ne alat, joilla komission toiminta parantaa suoraan kuluttajien asemaa. Päätös on myös osoitus komission päättäväisyydestä, kun on kyse asianmukaisten seuraamusten määrämisestä toistuvasta kilpailun vastaisesta käyttäytymisestä, joka aiheutti tässä tapauksessa sakon määrän korottamisen.

Arominvahventeet [26]

[26] Asia N:o COMP/36.671; IP/02/1907, 17.12.2002.

53. Komissio määräsi 17. joulukuuta 2002 Ajinomoto Co. Inc:lle (Japani) 15,54 miljoonan euron, Cheil Jedang Corporationille (Etelä-Korea) 2,74 miljoonan euron ja Daesang Corporationille (Etelä-Korea) 2,28 miljoonan euron sakon osallistumisesta Takeda Chemical Industries Ltd:n (Japani) kanssa hinnoista sopineeseen ja asiakkaita jakaneeseen kartelliin nukleotidien (eli nukleiinihapon) markkinoilla. Nukleiinihappoa valmistetaan glukoosista ja sitä käytetään pääasiassa elintarvikevalmisteiden makujen vahventamiseen. Komissio totesi vuonna 1999 aloitetun tutkinnan päätteeksi yritysten osallistuneen vuosina 1988-1998 maailmanlaajuiseen kartelliin.

54. Takeda Chemical Industries Ltd (Japani) vapautettiin sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevan tiedonannon nojalla kokonaan sakoista sen toimitettua ratkaisevia todisteita kartellin toiminnasta ennen kuin komissio sai tietoonsa kartellin olemassaolon.

Erikoisgrafiitit [27]

[27] Asia N:o COMP/37.667; IP/02/1906, 17.12.2002.

55. Komissio määräsi 17. joulukuuta SGL Carbon AG:lle, Le Carbone-Lorraine S.A:lle, Ibiden Co., Ltd:lle, Tokai Carbon Co., Ltd:lle, Toyo Tanso Co., Ltd:lle, NSCC Techno Carbon Co., Ltd:lle, Nippon Steel Chemical Co., Ltd:lle, Intech EDM B.V:lle ja Intech EDM AG:lle yhteensä 51,8 miljoonan euron sakot osallistumisesta hinnoista sopineeseen kartelliin isostaattisten erikoisgrafiittien [28] markkinoilla. SGL Carbon AG:lle määrättiin lisäksi 8,81 miljoonan euron sakko osallistumisesta toiseen salaiseen hintasopimukseen puristetun erikoisgrafiitin markkinoilla. GrafTech International, Ltd (entinen UCAR), joka todettiin myös vastuulliseksi molemmista rikkomisista, vapautettiin kokonaan sakoista sen paljastettua kartellin olemassaolon komissiolle ja toimitettua ratkaisevia todisteita kartellin toiminnasta.

[28] "Erikoisgrafiitit" on alalla yleisesti käytetty nimitys viitattaessa eri sovelluksissa käytettävien grafiittituotteiden ryhmään.

Betoniteräs [29]

[29] Asia N:o COMP/37.956.

56. Komissio määräsi 17. joulukuuta päätöksellään yhteensä 85 miljoonan euron suuruiset sakot yhdeksälle yritykselle, jotka kuuluvat 11 yhtiöön (Alfa Acciai SpA, Feralpi Siderurgica SpA, Ferriere Nord SpA, IRO Industrie Riunite Odolesi SpA, Leali SpA, selvitystilassa oleva Acciaierie e Ferriere Leali Luigi SpA, Lucchini SpA, Siderpotenza SpA, Riva Acciaio SpA, Valsabbia Investimenti SpA ja Ferriera Valsabbia SpA), sekä yhdelle yritysten yhteenliittymälle (Federacciai), osallistumisesta kartelliin, joka toimi Italian betoniterästankomarkkinoilla. Kyse oli EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 1 kohdan erittäin vakavasta rikkomisesta.

57. Tämä ainutlaatuinen, monimutkainen ja jatkuva sopimus koostui useasta osasta, joita olivat erikoismittaisten tankojen hintojen vahvistaminen (betoniterästangon halkaisijaan perustuva lisähinta, joka lisätään perushintaan), perushinnan vahvistaminen, maksumääräaikojen vahvistaminen sekä tuotannon ja/tai myynnin rajoittaminen tai valvonta.

58. Kartelliin osallistuneille yrityksille määrättiin 2,69-3,57 miljoonan euron sakot. Komissio otti huomioon sen, että Riva ja Lucchini ovat suuryrityksiä, joiden liikevaihto on huomattavasti suurempi kuin muiden kartelliyritysten

59. Asiassa Eurofer [30] vahvistetun oikeuskäytännön mukaisesti päätös osoitettiin Federacciaille, jolle ei kuitenkaan määrätty sakkoa. Ferriere Nord osallistui toistamiseen samankaltaiseen rikkomiseen, mikä katsottiin raskauttavaksi seikaksi. Se oli kuitenkin toisaalta ainoa komission kanssa yhteistyötä tehnyt osapuoli, jonka sakkoa alennettiin näin ollen sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevan tiedonannon nojalla.

[30] Asia T-136/94, tuomio 11.3.1999.

60. Komissio sovelsi tässä asiassa EHTY:n perustamissopimuksen määräyksiä sen voimassaoloajan päättymisen jälkeen EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen vaikutuksista kilpailuasioiden käsittelyyn antamansa tiedonannon [31] mukaisesti. Kyseisessä tiedonannossa komissio ilmoittaa aikovansa noudattaa oikeuden yleisperiaatteita siirryttäessä uusien lakien soveltamiseen. Tiedonannossa todetaan, että "soveltaessaan sopimuksiin yhteisön kilpailusääntöjä komissio voi havaita, että EHTY:n perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvalla alalla on rikottu kilpailusääntöjä. Tässä tapauksessa rikkomiseen sovelletaan soveltamisen ajankohdasta riippumatta sen tapahtumahetkellä voimassa olleita aineellisen oikeuden säännöksiä. Menettelyihin sovelletaan EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen joka tapauksessa EY:n lainsäädäntöä."

[31] EYVL C 152, 26.6.2002, s. 5.

1.2. Vertikaaliset sopimukset

Nintendo [32]

[32] Asiat COMP/C-3/35.587, COMP/C-3/35.706 ja COMP/C-3/36.321.

61. Komissio määräsi 30. lokakuuta 2002 yhteensä 167,9 miljoonan euron sakot Nintendo Corporation Ltd:lle ja Nintendo of Europe GmbH:lle (Nintendo-konsernin emoyhtiölle ja sen suurimmalle eurooppalaiselle tytäryhtiölle), John Menzies plc:lle, Soc. Rep. Concentra L.DA:lle, Linea GIG S.p.A:lle, Nortec S.A:lle, Bergsala A.B:lle, Itochu Corporationille ja CD-Contact Data GmbH:lle.

62. Komissio totesi päätöksessään, että kyseiset yritykset olivat rikkoneet EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa rajoittamalla konsolien ja pelien rinnakkaiskauppaa Euroopan talousalueella. Rinnakkaisvientiä rajoittavien virallisten jakelusopimusten lisäksi sopimuspuolet tekivät tiivistä yhteistyötä rinnakkaiskaupan lähteiden selvittämiseksi ja rinnakkaiskaupan harjoittajien tunnistamiseksi.

63. Rikkomista johti Nintendo. Muut päätöksen kohteena olevat yritykset eli Nintendon riippumattomat jakelijat ETA-maissa toimivat sen kanssa aktiivisesti ja omasta tahdostaan yhteistyössä rikkomisen toteutuksessa ja saivat hyötyä rikkomisesta. Määritettäessä sakkojen määrää yritykset ryhmiteltiin niiden suurten kokoerojen vuoksi sen mukaan, miten niiden sääntöjenvastainen toiminta tosiasiassa vaikutti kilpailuun. Nintendon, John Menzies plc:n ja Itochu Corporationin sakon perusmäärään sovellettiin korotuskerrointa niiden suuri koko ja kokonaisresurssit huomioon ottaen riittävän pelotevaikutuksen aikaansaamiseksi.

64. Sakkojen korottamiseen olivat syynä seuraavat raskauttavat seikat: toimiminen rikkomisen johtajana ja alkuunpanijana (Nintendo), rikkomisen jatkaminen sen jälkeen, kun komissio oli aloittanut asian tutkinnan (Nintendo, John Menzies plc) ja pyrkimys johtaa komissiota harhaan antamalla tietopyyntöön annetussa vastauksessa vääriä tietoja rikkomisen todellisesta laajuudesta (John Menzies plc). Komissio havaitsi rikkomista tutkiessaan seuraavat lieventävät seikat: puhtaasti passiivinen asema (Soc. Rep. Concentra L.DA) ja tehokas yhteistyö komission kanssa hallintomenettelyn aikana (Nintendo, John Menzies).

65. Myöntäessään suuret alennukset Nintendon ja John Menzies plc:n sakkoihin niiden harjoittaman yhteistyön ansiosta komissio halusi korostaa sitä, että tämänkaltainen yhteistyö on tärkeää myös silloin, kun on kyse vertikaalisista rikkomisista, jotka eivät kuulu sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevan tiedonannon soveltamisalaan. Lisäksi otettiin huomioon se, että Nintendo tarjosi huomattavia rahallisia korvauksia kolmansille, joille rikkominen oli aiheuttanut taloudellista haittaa.

66. Kyseisessä päätöksessä korostetaan sitä, että rinnakkaiskaupalle asetetuissa rajoituksissa on kyse erittäin vakavasta EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan rikkomisesta, josta komissio määrää samantapaisia seuraamuksia kuin perinteisistä horisontaalisista kartelleista.

2. 82 ja 86 artikla

2.1. 82 artikla

67. Vaikka vuonna 2002 ei tehty yhtään määräävän aseman väärinkäyttöä koskevaa päätöstä, komissio seuraa edelleen tiiviisti haittavaikutuksia, joita yritysten määräävän aseman väärinkäyttö kohdistaa kilpailuun markkinoilla. Tällä hetkellä on tutkittavana moniin eri aloihin, kuten televiestintään, liikenteeseen ja tiedotusvälineisiin [33], liittyviä asioita, joista on joko tehty kantelu tai jotka komissio on ottanut tutkittaviksi omasta aloitteestaan.

[33] Lisätietoja on saatavilla kertomuksen alakohtaisissa jaksoissa (rautatieliikenteen osalta jaksossa I.C.4.3, 133 kohta, ja tietoyhteiskunnan osalta jaksossa I.C.8, 196 kohta.

IMS Health [34]

[34] Asia COMP/38.044, IMS Health/NDC.

68. Komission määrättyä IMS Healthille 3. heinäkuuta 2001 tehdyllä päätöksellä välitoimia [35] asian käsittely jatkui edelleen vuoden 2002 aikana. Tuomioistuimet lykkäsivät sittemmin päätöksen täytäntöönpanoa, jotta asiasta annettaisiin lopullinen tuomio kumoamismenettelyssä. [36] Kumoamismenettelyä on lykätty siihen saakka kunnes Frankfurtin Landgericht-tuomioistuin on ratkaissut komission päätöstä koskevat ennakkoratkaisukysymykset. [37]

[35] Komissio määräsi 3. heinäkuuta 2001 tekemällään päätöksellä (EYVL L 59, 28.2.2002) IMS:n myöntämään käyttölupia 1860-aluejakoonsa, jonka mukaisesti Saksa jaetaan 1 860 maantieteelliseen alueeseen.

[36] Asiassa T-184/01 R 26. lokakuuta 2001 annettu määräys ja asiassa C-481/01 P(R) 11. huhtikuuta 2002 annettu määräys.

[37] Asia C-418/01.

69. Samalla kun komissio jatkoi vuonna 2002 IMS:n käyttäytymisen arviointia päämenettelyssä, saksalaiset tuomioistuimet antoivat IMS:n 1860-aluejakoa koskevien teollis- ja tekijänoikeuksien kannalta merkityksellisiä tuomioita. [38] Komission päätös perustui olettamukseen, että aluejaon rakenteilla ja rakenneosilla on tekijänoikeudellinen suoja. [39] Frankfurtin Oberlandesgericht-tuomioistuimen 17. syyskuuta asiassa IMS vastaan Pharma Intranet (PI) antamassa uusimmassa tuomiossa [40] todetaan, että IMS:llä ei ollut tekijänoikeusvaateiden esittämiseen oikeudenkäynnissä vaadittavaa asianosaiskelpoisuutta tekijänoikeuden eikä sui generis -oikeuden osalta. IMS voi kuitenkin vaatia asian käsittelyn lakkauttamista ja esittää PI:tä koskevia vaateita Saksan epätervettä kilpailua koskevan lain rikkomisen perusteella. Tuomioistuin kuitenkin totesi, että IMS:llä ei ollut sui generis -oikeuden perusteella oikeutta käyttää monopolioikeutta kaikkiin 1860-rakennetta vastaaviin tai siitä johdettuihin rakenteisiin. Komissio jatkaa saksalaisissa tuomioistuimissa käsiteltävinä olevien asioiden seurantaa päättääkseen, millaisia toimenpiteitä tätä asiaa koskevassa päämenettelyssä olisi toteutettava.

[38] Koko maan jakaminen 1 860 maantieteelliseen alueeseen Saksan lääketeollisuuden myyntitietoja koskevien tietojen keruuta varten.

[39] Ks. edellä mainittu päätös, 36 kohta.

[40] NDC osti Pharma Intranet AG:n 16. lokakuuta 2000.

2.2. 86 artikla

70. Asiassa T-54/99, max.mobil, 30. tammikuuta 2002 annettu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio koski Itävallan toisen GSM-verkko-operaattorin max.mobilin EY:n perustamissopimuksen 230 artiklan nojalla esittämää kumoamiskannetta. Kumoamiskanne koski kirjettä, jolla komissio oli ilmoittanut max.mobilille, että se ei ottaisi käsiteltäväksi kantelua, jossa kantaja oli pyytänyt komissiota toteuttamaan perustamissopimuksen 86 artiklan 3 kohdan nojalla toimenpiteitä Itävaltaa vastaan tämän rikottua väitetysti perustamissopimuksen 86 artiklan 1 kohtaa ja 82 artiklaa vahvistaessaan toimilupamaksut.

71. Komissiolla on perustamissopimuksen 86 artiklan 3 kohdan nojalla toimivalta varmistaa, että 86 artiklan 1 ja 2 kohdan määräyksiä noudatetaan, ja antaa tarvittaessa jäsenvaltioille aiheelliset direktiivit tai tehdä aiheelliset päätökset. Yhteisöjen tuomioistuimet vahvistivat pitkään komission näkemyksen, jonka mukaan se voi käyttää harkintavaltaa päättäessään, pitäisikö sen käyttää 86 artiklan 3 kohdan mukaista toimivaltaansa ja kuinka sitä olisi käytettävä, ilman että kolmansien tekemät kantelut rajoittaisivat tätä harkintavaltaa. Tämä merkitsi, että jos komissio ei aloittanut toimenpiteitä saatuaan yksityiseltä oikeussubjektilta kantelun jäsenvaltiosta, jonka väitettiin rikkoneen 86 artiklan 1 kohtaa, tai jos komissio kieltäytyi aloittamasta toimenpiteitä, kyseisillä yksityisillä oikeussubjekteilla ei ollut asiavaltuutta laiminlyönti- tai kumoamiskanteiden nostamiseen. Vaikka 20. helmikuuta 1997 annetussa yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa [41] hylätään jälleen kerran kumoamiskanne, joka oli nostettu komission kieltäydyttyä aloittamasta 86 artiklan 3 kohdan mukaisia toimenpiteitä, yhteisöjen tuomioistuin katsoi antamassaan tuomiossa, ettei voitu sulkea pois sitä mahdollisuutta, että yksityisellä oikeussubjektilla voi poikkeuksellisissa olosuhteissa olla asiavaltuus kanteen nostamiseen [42].

[41] Asia C-107/95 P, Bilanzbuchhalter, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 20.2.1997.

[42] Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi asiassa TF 1 antamassaan tuomiossa (3.6.1999, asia T-17/96) komissiota vastaan nostetun laiminlyöntikanteen ensimmäistä kertaa täyttävän asiassa Bilanzbuchhalter annetun yhteisöjen tuomioistuimen tuomion perusteella tutkittavaksi ottamisen edellytykset. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi kantajan tilanteen poikkeukselliseksi. Komissio oli kuitenkin ottanut kantaa asiaan ennen tuomion päivämäärää, joten laiminlyöntikannetta ei ollut tarpeen tutkia. Itse kantelun osalta yhteisöjen tuomioistuin vahvisti (12.7.2001, yhdistetyt asiat C-302/99 ja C-308/99 ja C-308/99 P), että koska komissio oli määritellyt kantansa ja siten poistanut laiminlyöntikanteen kohteena olleen tekijän, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ei olisi tarvinnut tutkia, täyttikö kanne tutkittavaksi ottamisen edellytykset.

72. Mainitussa asiassa max.mobil annettu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio poikkeaa olennaisesti aiemmasta oikeuskäytännöstä. Tuomiossa todetaan, että komissiolla oli perustamissopimuksen 86 artiklan 3 kohdan nojalla velvollisuus yksityisten kantelijoiden kanteluiden huolelliseen ja puolueettomaan tutkimiseen. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan kyseinen velvollisuus kuului tuomioistuinvalvonnan piiriin, mikä merkitsee, että kantelijalla oli asiavaltuus nostaa perustamissopimuksen 230 artiklan nojalla kumoamiskanne sellaista säädöstä vastaan, jolla komissio kieltäytyi käyttämästä 86 artiklan 3 kohdan mukaista toimivaltaansa. Tuomiossa todetaan, että yhteisöjen tuomioistuimilla on ainoastaan rajoitettu valvontatehtävä, johon kuuluu seuraavien seikkojen varmistaminen: (1) sisältyykö riidanalaiseen toimeen lähtökohtaisesti vankat perustelut, joista ilmenee, että asian kannalta merkitykselliset seikat on otettu huomioon, (2) pitävätkö huomioon otetut tosiseikat paikkansa ja (3) onko nämä tosiseikat arvioitu lähtökohtaisesti oikein.

73. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi näiden seikkojen perusteella komission kirjettä koskeneen max.mobilin kanteen perusteettomana. Koska asiaan liittyi kuitenkin tärkeitä periaatekysymyksiä, komissio on nostanut siitä yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen, jossa tuomioistuinta pyydetään kumoamaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen antama tuomio ja jossa todetaan, että max.mobilin nostama kumoamiskanne oli jätettävä tutkimatta. [43]

[43] Ks. EYVL C 169, 13.7.2002, s. 15.

C - Alakohtainen kehitys

1. Energia: sähkö- ja kaasualan markkinoiden vapauttaminen

74. Vuosi 2002 oli Euroopan kaasu- ja sähkömarkkinoiden vapauttamisen kannalta erittäin tärkeä vuosi. Uuden lainsäädännön antamisessa edistyttiin huomattavasti (direktiivi kaasu- ja sähköalan sisämarkkinoiden toteuttamisesta, jäljempänä 'nopeutettua toteuttamista koskeva direktiivi', asetus rajatylittävästä sähkökaupasta ja direktiivi kaasun toimitusvarmuudesta). Samanaikaisesti komissio lopetti monien erittäin tärkeiden energia-alaan liittyvien kilpailuasioiden tutkinnan.

75. Vuoden tärkein tapahtuma oli 25. marraskuuta 2002 pidetty energiaministereiden neuvoston kokous. EU:n jäsenvaltiot pääsivät kokouksessa sopimukseen nopeutettua toteuttamista koskevasta direktiivistä [44] (sähköalaa koskevan direktiivin 96/92/EY ja kaasualaa koskevan direktiivin 98/930/EY muuttaminen) ja rajatylittävää sähkökauppaa koskevasta asetuksesta. Tämä poliittinen sopimus on pitkä askel kohti energiamarkkinoiden vapauttamista ja - sen virallisen vahvistamisen jälkeen (odotettavissa kesällä 2003) - takaa markkinatoimijoille oikeusvarmuuden, jota liiketoiminnan harjoittaminen energia-alalla tulevina vuosina edellyttää.

[44] Kaasualan osalta neuvoston asiakirja 14867/02 (27.11.2002) ja sähköalan osalta neuvoston asiakirja 14869/02 (27.11.2002).

76. Nopeutettua toteuttamista koskevan direktiivin osalta EU:n jäsenvaltioiden marraskuussa 2002 aikaansaaman poliittisen sovitteluratkaisun pääkohdat ovat seuraavat: (1) Sähkö- ja kaasumarkkinat avataan muista maista tulevien asiakkaiden osalta 1. heinäkuuta 2004 lähtien ja kaikkien muiden asiakkaiden osalta - kotitaloudet mukaan luettuina - 1. heinäkuuta 2007 lähtien. (2) Sähköalan yleispalveluvelvoitetta vahvistetaan (kohtuuhintaisten toimitusten takaamiseksi). (3) Voimansiirtoverkko-operaattorit eriytetään oikeudellisesti ja toiminnallisesti 1. heinäkuuta 2004 lähtien (jakeluverkko-operaattorit eriytetään toiminnallisesti 1. heinäkuuta 2004 lähtien ja oikeudellisesti 1. heinäkuuta 2007 lähtien). (4) Otetaan käyttöön kolmansien verkkoon pääsyn mahdollistava säännelty järjestelmä siirto- ja jakeluverkkoja ja nesteytetyn maakaasun (LNG) [45] käsittelylaitoksia varten. Varastoinnin osalta jäsenvaltiot voivat valita joko säännellyn tai neuvotteluihin perustuvan kolmansien verkkoon pääsyn mahdollistavan järjestelmän. (5) On perustettava sääntelyviranomaiset, joilla on oltava vähintään toimivalta laatia tai hyväksyä verkkotariffien laskennassa käytettävät menetelmät ennen niiden voimaantuloa. (6) Komissio voi sallia poikkeamisen säännellyistä tariffeista uuden merkittävän kaasuinfrastruktuurin tapauksessa.

[45] LNG on lyhenne käsitteestä "Liquified Natural Gas".

77. Sähköalalla käytävän rajatylittävän kaupan sääntelyn tarkoituksena on asettaa rajatylittävälle sähkökaupalle oikeudenmukaisia sääntöjä kilpailun lisäämiseksi sähkön sisämarkkinoilla. EU:n jäsenvaltioiden aikaansaaman poliittisen sovitteluratkaisun pääkohdat ovat seuraavat: (1) Luodaan korvausjärjestelmä voimansiirtoverkko-operaattoreille rajatylittävästä sähkönsiirrosta aiheutuneiden kustannusten korvaamiseksi. Korvaukset maksatetaan siirrettävän sähkön lähtöpaikan ja määränpään voimansiirtojärjestelmien operaattoreilla. (2) Yhdenmukaistetaan rajatylittäviä siirtomaksuja koskevat periaatteet ja sovelletaan syrjimättömiä, avoimia ja etäisyydestä riippumattomia maksuja verkon käyttöön. Tuotannon ja kulutuksen tasapainoa osoittavat signaalit [46] ovat kuitenkin sallittuja. (3) Annetaan voimansiirtokapasiteetin maksimaalisen saatavuuden mahdollistavia sääntöjä. (4) Laaditaan verkkojen ylikuormituksen tapauksessa sovellettavia periaatteita. (5) Annetaan verkkojen ylikuormituksen hallinnasta saatavien tulojen käyttöä koskevat säännöt. (6) Myös sääntelijät osallistuvat tariffeihin ja kapasiteetin jakoon liittyvien kysymysten ratkaisemiseen. (7) Jäsenvaltiot määräävät seuraamuksia säännösten rikkomisesta ja ovat velvollisia raportoimaan rikkomistapauksista komissiolle, joka seuraa sääntelyn täytäntöönpanoa.

[46] Nk. sijaintisignaalit.

78. EU:n jäsenvaltioiden aikaansaama poliittinen sopimus on pääosin yhdenmukainen toteuttamisen nopeuttamista koskevan direktiivin muuttamisesta kesäkuussa 2002 annetun komission ehdotuksen ja verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa samoin kesäkuussa 2002 annetun asetusehdotuksen kanssa. [47] Komissio ehdotuksessa otetaan huomioon Barcelonan Eurooppa-neuvoston päätelmät, neuvoston työryhmissä käydyt keskustelut ja muutokset, jotka Euroopan parlamentti hyväksyi lainsäädäntöpaketin ensimmäisen käsittelyn aikana. Komissio oli kuitenkin ehdottanut aikaisempaa ajankohtaa markkinoiden avaamiselle kokonaan kilpailulle.

[47] KOM(2002) 304 lopullinen, 7.6.2002.

79. Sisämarkkinoita koskevan lainsäädäntöpaketin lisäksi komissio antoi ehdotuksen direktiiviksi maakaasun toimitusvarmuuden takaavista toimenpiteistä. [48] Direktiiviehdotuksen tarkoituksena on tarkentaa ja määritellä markkinatoimijoiden vastuualueet toimitusvarmuuden takaamisen osalta Euroopan vapautetuilla maakaasumarkkinoilla. Ehdotuksessa määrätään erityisesti, että jäsenvaltioiden on otettava käyttöön tietyt vähimmäisvaatimukset, joita sovelletaan keskeytymättömien toimitusten takaamiseksi tietyille asiakasryhmille ja jotka koskevat esimerkiksi ankarissa sääolosuhteissa tai vakavan toimitushäiriön tapauksessa käytettävissä olevaa kapasiteettia ja tarjolla olevaa määrää. Näitä sääntöjä ei kuitenkaan sovelleta yrityksiin, joiden markkinaosuudet ovat pienet.

[48] KOM(2002) 488 lopullinen, 11.9.2002.

80. Direktiiviluonnoksessa korostetaan myös pitkäaikaisten kaasuntoimitussopimusten merkitystä Euroopan kaasumarkkinoiden toimitusvarmuuden kannalta. Vaikka pitkäaikaisten kaasuntoimitussopimusten tilanne yhteisön tasolla on direktiiviluonnoksen mukaan vähintäänkin tyydyttävä, luonnoksessa säädetään järjestelmästä, jonka käyttöönotolla voidaan varmistaa sopimusten seuranta ja asianmukaisten toimenpiteiden toteuttaminen siinä tapauksessa, että tilanteen katsotaan heikentyneen. On lisäksi korostettava, että vaikka pitkäaikaiset kaasuntoimitussopimukset eivät sinänsä ole ristiriidassa EY:n kilpailulainsäädännön kanssa, komissio seuraa tilannetta yksittäisten sopimusten osalta. Komissio ottaa huomioon sen, että rajoitusten sisällyttäminen kaasuntoimitussopimuksiin voi olla välttämätöntä esimerkiksi uuteen kaasukenttään tehtävien huomattavien investointien tukemiseksi.

81. Euroopan energiamarkkinoiden vapauttamista koskevan lainsäädännön antamiseen on yhdistettävä Euroopan kilpailulainsäädännön tiukka soveltaminen. Euroopan kilpailulainsäädännön osallisuuden markkinoiden vapauttamisessa odotetaan kasvavan seuraavien vuosien aikana, kun jäsenvaltioissa toteutetut lainsäädäntötoimenpiteet luovat asianmukaisen oikeudellisen kehyksen tehokkaan kilpailun aikaansaamiseksi energiamarkkinoilla. Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten tehtävänä on varmistaa, että energia-alan yhteismarkkinoiden luomista estäviä valtion toimenpiteitä ei korvata markkinatoimijoiden toteuttamilla toimenpiteillä.

82. Nykyaikaistamisprosessista seuraava EU:n kilpailulainsäädännön hajautettu soveltaminen edellyttää tiivistä yhteistyötä komission ja kansallisten viranomaisten välillä. Jotta painopistealueet valittaisiin oikein, yhteistyön on ulotuttava kansallisia kilpailuviranomaisia laajemmalle eli mahdollisuuksien mukaan myös kansallisiin sääntelyviranomaisiin, jotka ovat ratkaisevassa asemassa markkinoiden vapauttamiseen tähtäävän politiikan täytäntöönpanossa.

83. Komissio katsoo, että koska kansalliset energiamarkkinat ovat usein edelleen johtavien kansallisten yhtiöiden määräysvallassa, kilpailusääntöjä on sovellettava tiukasti. Markkinoiden vapautuessa muodostetaan todennäköisesti yhä enemmän sulautumia, joiden valvontaa koskevaa lainsäädäntöä on sovellettava tiukasti. Eräät energia-alan yritykset voivat pyrkiä hyötymään valtiontuesta parantaakseen kilpailuasemaansa vapautetuilla energiamarkkinoilla. Tämä on estettävä valtiontukisääntöjen tiukalla soveltamisella.

84. Kilpailunrajoitusten osalta komissio keskittyy edelleen toimituksia koskevaan kilpailuun ja verkkoihin liittyviin näkökohtiin. Komission mukaan toimittajien väliset järjestelyt voivat kaventaa keinotekoisesti asiakkaiden valinnanvaraa ja mahdollisuutta toimittajan vaihtamiseen. Komissio katsoo, että on otettava käyttöön tehokas, avoin ja syrjimätön kolmansien verkkoon pääsyn mahdollistava järjestelmä, jotta vaihtoehtoiset toimittajat saisivat tilaisuuden houkutella asiakkaita kilpailevilla tarjouksilla.

85. Toimituksiin kohdistuvan kilpailun alalla vuoden 2002 tärkein saavutus oli asiassa GFU [49] löydetty sovitteluratkaisu. Asia koski norjalaisen maakaasun yhteismarkkinointia maakaasualan neuvottelukomitean (GFU) välityksellä. GFU teki yksittäisten yritysten sijaan päätökset siitä, kuka voi ostaa norjalaista maakaasua ja mihin hintaan. GFU:n järjestelmä esti eurooppalaisia asiakkaita valitsemasta haluamaansa yhtiötä norjalaisista maakaasuyhtiöistä, joiden osuus Euroopan kysynnästä oli yhteensä 10 prosenttia, sillä kaikki kaupankäynti tapahtui GFU:n välityksellä. Komissio lopetti asian käsittelyn yhtiöiden sitouduttua markkinoimaan vastedes maakaasua itsenäisesti ja kahden tärkeimmän markkinatoimijan, Statoilin ja Norsk Hydron, toteutettua joitakin lisätoimenpiteitä, jotka hyödyttävät uusia asiakkaita.

[49] Asia COMP/E-4/36.072, IP 02/1084, 17.7.2002.

86. Toimitusrakenteen parantamiseen liittyi myös asia Synergen [50]. Asiassa olivat osapuolina Irlannin vakiintunut sähköntuotantoyhtiö ESB ja norjalainen maakaasu- ja öljy-yhtiö Statoil, jotka olivat perustaneet Dubliniin voimalaitoksen. Kilpailuongelmien (jotka johtuivat muun muassa Statoilin sitoumuksesta jättää Synergenin tuottaman sähkön markkinointi ESB:n tehtäväksi) poistamiseksi ESB sitoutui tarjoamaan sähköä huutokaupalla tai suoramyynnillä. Uuden voimalaitoksen perustavat uudet yritykset voivat käyttää tätä sähköä asiakaskunnan muodostamiseen.

[50] Asia COMP/E-4/37.732, IP 02/792, 31.5.2002.

87. Komissio aloitti lisäksi monia tärkeitä tutkimuksia verkkoon pääsyä koskevan järjestelmän parantamiseksi. Suurin osa näistä tutkimuksista on kuitenkin vielä kesken. Komissio tutki vuoden 2002 aikana muun muassa Yhdistyneen kuningaskunnan ja Belgian välistä maakaasun siirtoyhteyttä. [51] Tutkinta voitiin päättää sen jälkeen, kun oli saatu varmuus siitä, että kyseiset yritykset olivat toteuttaneet tai toteuttaisivat lähiaikoina toimenpiteitä, jotka helpottavat kolmansien pääsyä tähän Yhdistyneen kuningaskunnan ja Belgian väliseen maakaasuputkistoon.

[51] Asia COMP/E-4/38.075, IP 02/401, 13.3.2002.

88. Energia-alan yritysten sulautuminen jatkui vuonna 2002 sekä kansallisella että yhteisön tasolla. Yhteisön tasolla suuntauksena oli kuitenkin sulautumien määrän hienoinen lasku edelliseen vuoteen verrattuna. On joka tapauksessa viitteitä siitä, että tällä hetkellä meneillään oleva maakaasualan vapauttaminen voi merkitä sulautumien määrän kääntymistä jälleen kasvuun. Sulautuneista yrityksistä suurin osa toimii sähköntuotannon ja -toimitusten sekä sähkökaupan aloilla. Vuonna 2002 ei aloitettu sähköalan sulautumia koskevia perusteellisia tutkimuksia.

89. Vuonna 2002 toteutetuista kaasualan sulautumista erityisen merkittävä oli Euroopan komission tietyin ehdoin hyväksymä yrityskauppa, jolla saksalainen sähköyritys Energie Baden-Württemberg AG (EnBW) ja italialainen kaasu- ja öljy-yritys ENI S.p.A hankkivat omistukseensa Baden-Württembergin alueellisen kaasun tukkumyyjän Gas Versorgung Süddeutschlandin (GVS). [52] Jos yrityskauppa olisi toteutettu komissiolle alunperin ilmoitetussa muodossa, se olisi vahvistanut GVS:n määräävää asemaa kaasun alueellisilla tukkumarkkinoilla varmistamalla GVS:lle suuren osan EnBW:n määräysvallassa tällä hetkellä olevista asiakkaista. Ratkaistakseen kilpailuongelmat osapuolet sitoutuivat antamaan kaikille paikallisille kaasunjakelijoille mahdollisuuden purkaa ennenaikaisesti pitkäaikaiset kaasuntoimitussopimukset GVS:n ja muiden EnBW:n määräysvallassa tällä hetkellä olevien tytäryhtiöiden kanssa.

[52] Asia COMP/M.2822, IP 02/1905, 17.12.2002.

90. Vuosi 2002 oli erittäin tärkeä vuosi myös energia-alan valtiontukien valvonnan kannalta. Ratkaistavana oli erityisesti hukkakustannuksiin liittyvä kysymys. [53] Komission yksiköt julkaisivat muun muassa ensimmäisen selvityksen eri energialähteille myönnetyistä julkisista tuista. [54] Selvityksessä yksilöidään ja kirjataan jäsenvaltioiden ja EU:n tasolla toteutetut energia-alan toimenpiteet, joista oli saatavilla merkityksellisiä tietoja. Selvitys ulottuu valtiontuen tiukkaa oikeudellista käsitettä laajemmalle. Tarkoituksena on tarjota väline tuen tulevien vaikutusten seuraamiseksi eri markkinoilla.

[53] Ks. valtiontukia koskeva jakso, 386 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

[54] http://europa.eu.int/comm/dgs/ energy_transport/home/aids/energy_en.htm.

2. Postipalvelut

2.1. Uusi postidirektiivi

91. Neuvosto ja Euroopan parlamentti antoivat 10. kesäkuuta uuden postidirektiivin 2002/39/EY [55]. Neuvosto oli antanut 15. lokakuuta 2001 komission ehdotukseen perustuvan yhteisen kannan postidirektiivin muuttamisesta. Neuvoston tuolloin ehdottamat muutokset olivat seuraavat:

[55] Direktiivin 97/67/EY muuttamisesta yhteisön postipalvelujen kilpailulle avaamisen jatkamiseksi 10. kesäkuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/39/EY.

- Markkinoiden avaamisen jatkaminen pienentämällä varattua aluetta asteittain ensiksi 1. tammikuuta 2003 ja toisen kerran 1. tammikuuta 2006. [56]

[56] Vuodesta 2003 varaamaton alue kattaa yli 100 gramman painoiset kirjeet. Painorajaa ei sovelleta, jos hinta on vähintään kolminkertainen verrattuna alimpaan painoluokkaan kuuluvan nopeimman vakioluokan kirjelähetyksen normaaliin hintaan. Vuodesta 2006 varaamaton alue kattaa yli 50 gramman painoiset kirjeet. Painorajaa ei sovelleta, jos hinta on vähintään kolminkertainen verrattuna alimpaan painoluokkaan kuuluvan nopeimman vakioluokan kirjelähetyksen normaaliin hintaan.

- Mahdollisuus toteuttaa postin sisämarkkinat vuonna 2009 [57] antamalla komission ehdotus, jolle on saatava Euroopan parlamentin ja neuvoston hyväksyntä.

[57] Komissio toteuttaa vuonna 2006 tutkimuksen, jossa arvioidaan vuonna 2009 toteutettavien postin sisämarkkinoiden vaikutuksia yleispalveluun. Komissio antaa tutkimuksen perusteella kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle ja ehdotuksen, jossa vahvistetaan tarvittaessa postialan sisämarkkinoiden loppuunsaattamisen päivämäärä vuonna 2009 tai määritetään muita tutkimuksessa esitettyjen päätelmien mukaisia toimenpiteitä.

- Lähtevän ulkomaanpostin vapauttaminen lukuun ottamatta jäsenvaltioita, joissa kyseinen posti on sisällytettävä varattuihin palveluihin yleispalvelutarjonnan takaamiseksi.

- Varatulla alueella tarjottavista palveluista saatavista tuloista rahoitettavat ristikkäiset tuet varatun alueen ulkopuolella tarjottaville yleispalveluille kielletään, elleivät tuet ole ehdottoman välttämättömiä erityisten yleispalveluvelvoitteiden täyttämiseksi alueella, jolla on kilpailua.

- Yleispalvelun tarjoajat noudattavat avoimuuden ja syrjimättömän kohtelun periaatteita soveltaessaan erityistariffeja.

92. Euroopan parlamentti on tarkistanut ja hyväksynyt neuvoston yhteisen kannan tehden siihen kolme lisätarkistusta, jotka eivät kuitenkaan vaikuta edellä lueteltuihin uutuuksiin.

3. Televiestintä

3.1. Sähköisen viestinnän verkkojen ja palveluiden uusi sääntelyjärjestelmä

93. Neuvosto hyväksyi 14. helmikuuta uuden sääntelyjärjestelmän sähköisen viestinnän verkkojen ja palveluiden ennakkosääntelyä varten. Uusi järjestelmä tuli voimaan 24. huhtikuuta. Uuden lainsäädäntöpaketin sisältämät viisi direktiiviä [58] tuovat mukanaan kattavia uudistuksia televiestinnän sääntelyjärjestelmään kilpailun lisäämiseksi tällä Euroopan talouden kannalta keskeisellä alalla. Direktiiveistä neljä (puitedirektiivi 2002/21/EY, käyttöoikeusdirektiivi 2002/19/EY, valtuutusdirektiivi 2002/20/EY ja yleispalveludirektiivi 2002/22/EY) on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä 25. heinäkuuta 2003 mennessä, ja niiden soveltaminen alkaa kyseisestä päivämäärästä. Sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi 2002/58/EY puolestaan on pantava täytäntöön 31. lokakuuta 2003 mennessä.

[58] EYVL L 108, 24.4.2002, ja EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37.

94. Uudesta sääntelypaketista pyritään tekemään tekniikoista riippumaton, mikä merkitsee kaikkien siirtoverkkojen käsittelemistä tasapuolisesti. Näin varmistetaan, että markkinatoimijoita säännellään vain silloin, kun se on välttämätöntä, ja että sääntely kaikkialla EU:ssa on yhdenmukaista. Yhdenmukaisuustavoite saavutetaan muun muassa antamalla komissiolle valtuudet vaatia kansallisia sääntelyviranomaisia peruuttamaan sellaisia päätösluonnoksia, jotka koskevat sisämarkkinoiden toiminnan kannalta keskeisiä aloja.

95. Yksi uusien sääntelypuitteiden tärkeimmistä ominaisuuksista on käsitteen "huomattava markkinavoima" uusi määritelmä, joka perustuu vastedes EY:n perustamissopimuksen 82 artiklan mukaiseen määräävän aseman määritelmään (ks. puitedirektiivin 14 artikla). Määritelmän muuttamisen tuloksena yrityksille voidaan yleissäännön mukaan ennakkosääntelyssä määrätä velvollisuus vain silloin, kun niillä on yksin tai yhdessä muiden yritysten kanssa 82 artiklassa tarkoitettu määräävä asema. Aiempien sääntelypuitteiden mukaan yritys kuului ennakkosääntelyn soveltamisalaan, jos sillä oli vähintään 25 prosentin markkinaosuus. Huomattavan markkinavoiman uuden määritelmän tuloksena sääntelykynnys nousee, mutta samalla voidaan varmistaa, että ennakkosääntely on johdonmukaista jälkikäteen sovellettavien määräävässä asemassa olevia yrityksiä koskevien kilpailusääntöjen kanssa.

96. Toinen uuden sääntelykehyksen tärkeä osa-alue on kansallisille sääntelyviranomaisille määrätty velvollisuus laatia asianmukainen markkina-analyysi ennen sääntelyvelvollisuuksien määräämistä yrityksille, joilla on huomattava markkinavoima. Kansallisten sääntelyviranomaisten on erityisesti määriteltävä merkitykselliset tuote- ja maantieteelliset markkinat arvioidakseen, onko yrityksen markkinavoima huomattava. Komissio [59] on antanut markkina-analyysia ja huomattavan markkinavoiman määrittelyä koskevat ohjeet [60], joissa määritetään menetelmät ja kilpailulainsäädännön periaatteet, joita kansallisten sääntelyviranomaisten on noudatettava markkina-analyysin laadinnassa. Kansallisten sääntelyviranomaisten odotetaan käytännössä keskittyvän markkina-analyysissaan niihin markkinoihin, joilla ennakkosääntelyä voidaan perustella tietyillä kriteereillä. Kyseiset markkinat luetellaan puitedirektiivin 15 artiklan nojalla 11. helmikuuta 2003 annetussa komission suosituksessa. [61] Jos kansallinen sääntelyviranomainen päättää säännellä markkinoita, jotka eivät sisälly suosituksessa esitettyyn luetteloon, sen on pyydettävä tähän komissiolta ennakkoon hyväksyntä ja noudatettava puitedirektiivin 7 artiklan mukaista menettelyä.

[59] Puitedirektiivin 15 artiklan mukaisesti.

[60] EYVL C 165, 11.7.2002.

[61] C(2003) 497.

97. Uusissa sääntelypuitteissa määrätään lisäksi, että kansallisten sääntelyviranomaisten odotetaan laativan markkina-analyysin yhteistyössä kansallisten kilpailuviranomaisten kanssa. Tämä vahvistaa kansallisten kilpailuviranomaisten asemaa, sillä niiden tehtävänä on vastedes varmistaa, että markkinamääritelmät tai määräävään asemaan liittyvät kysymykset käsitellään johdonmukaisesti riippumatta siitä, tapahtuuko määritelmien tai kysymysten tarkastelu ennakkoon vai jälkikäteen. Osana tätä yhteistyötä sääntely- ja kilpailuviranomaiset voivat vaihtaa myös luottamuksellisia tietoja edellyttäen, että vastaanottavaa viranomaista sitoo sama luottamuksellisuus kuin tiedot lähettänyttä viranomaista (puitedirektiivin 3 artiklan 5 kohta).

98. Vuoden 1999 viestintäalan uudelleentarkastelusta annetussa komission tiedonannossa [62] tarkastellaan toisaalta sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluita koskevan uuden sääntelykehyksen antamista ja toisaalta kilpailusta telepalvelumarkkinoilla annetun direktiivin 90/388/ETY [63] kodifioimista ja yksinkertaistamista.

[62] KOM(1999) 539.

[63] Sellaisena kuin se on muutettuna direktiiveillä 94/46, 95/51, 96/2, 96/19 ja 1999/64.

99. Annettuaan 12. heinäkuuta 2000 ensimmäisen luonnoksen direktiiviksi, josta järjestettiin julkinen kuuleminen [64], komissio aloitti direktiivin uudelleensuunnittelun varmistaakseen sen johdon- ja yhdenmukaisuuden uuteen sääntelykehykseen sisältyvien direktiivien kanssa. Uuden, 16. syyskuuta annetun direktiivin 2002/77/ETY [65] tavoitteet vastaavat direktiivin 90/388/ETY perustavoitteita, jotka ovat seuraavat: a) poistetaan nykyiset yksin- ja erityisoikeudet ja kielletään uusien yksin- ja erityisoikeuksien myöntäminen sähköisen viestinnän alalla laajasti tulkittuna, ja b) tunnustetaan yritysten oikeus käyttää perusvapauksiin lukeutuvaa sijoittautumisvapauttaan ja tarjota palveluja vääristymättömän kilpailun oloissa.

[64] EYVL C 96, 27.3.2001, s. 2.

[65] EYVL L 249, 17.9.2002, s. 21.

100. Entisestä direktiivistä on jätetty jäljelle vain säännökset, jotka ovat edelleen välttämättömiä perustamissopimuksen 86 artiklaan perustuvien alkuperäisten direktiivien tavoitteiden saavuttamiseksi. Uudesta direktiivistä on jätetty pois monia entisen direktiivin vanhentuneita säännöksiä ja verkkoihin ja palveluihin liittymiseen sovellettavien ehtojen yhdenmukaistamista koskevia entisen kilpailudirektiivin säännöksiä, jotka on sisällytetty uuteen sääntelykehykseen.

3.2. Vuokrajohtoja koskevan alakohtaisen tutkimuksen loppuunsaattaminen

101. Komissio päätti marraskuussa lopettaa vuonna 1999 aloitetun vuokrajohtoja koskevan alakohtaisen tutkimuksen, kun korkeisiin hintoihin ja mahdolliseen syrjintään liittyviin ongelmiin oli löydetty asianmukaiset ratkaisut sekä kansallisella tasolla, jolla kansalliset sääntelyviranomaiset soveltavat alakohtaisia EU-säännöksiä, että Euroopan komission viran puolesta aloittamissa menettelyissä, jotka liittyivät yksittäisiin jäsenvaltioihin. [66]

[66] IP/02/1852, 11.12.2002.

102. Tutkimuksen ensimmäisen vaiheen päätelmissä oli korostettu korkeita hintoja ja hinnoittelukäytäntöjen välisiä eroja, joita ei voitu perustella kustannuseroilla. [67] Kilpailun pääosasto oli aloittanut marraskuussa 2000 viran puolesta mahdollisten kohtuuttomien hintojen ja/tai syrjivän käyttäytymisen tutkinnan viidessä tapauksessa, jotka koskivat vuokrajohtojen tarjontaa Belgiassa, Italiassa, Kreikassa, Portugalissa ja Espanjassa. Kaksi vuotta myöhemmin komissio havaitsi vuokrajohtojen hintojen laskeneen huomattavasti koko EU:ssa. Esimerkiksi 2 Mbps:n kansainvälisten vuokrajohtojen hinnat ovat laskeneet keskimäärin 30-40 prosenttia heinäkuussa 1999 käynnistetyn alakohtaisen tutkimuksen jälkeen. [68] Tutkimusten toinen tärkeä seuraus on, että kansalliset sääntelyviranomaiset ovat vastedes aktiivisesti mukana vuokrajohtojen hinnoittelussa ja tarjoamisessa.

[67] Syyskuussa 2000 annetussa valmisteluasiakirjassa on lisätietoja alakohtaisen tutkimuksen tuloksista. Asiakirja on saatavilla Internet-osoitteessa http://europa.eu.int/comm/competition/ antitrust/others/sector_inquiries/leased_lines/.

[68] Lisätietoja alakohtaisen tutkimuksen tuloksista ja viran puolesta tutkittaviksi otetuista yksittäistapauksista on marraskuussa 2002 annetussa muistiossa, joka on saatavilla Internet-osoitteessa http://europa.eu.int/comm/competition/ antitrust/others/sector_inquiries/leased_lines/.

103. Komissio päätti näin ollen lopettaa viran puolesta aloittamansa Belgiaa ja Italiaa koskeneet tutkimukset saatuaan näyttöä siitä, että kyseisten maiden kilpailutilanne oli kohentunut merkittävästi. Myös Espanjaa koskevat tutkimukset saatetaan lopettaa sen sitouduttua alentamaan edelleen naapurimaiden ja lähellä olevien EU-maiden osalta vuokrajohtojen hintoja tai toimittamaan lisäperusteita hintatason pitämiselle korkeana. Kilpailun pääosasto jatkaa Portugalin ja Kreikan tilanteen tiivistä seurantaa.

4. Liikenne

4.1. Lentoliikenne

4.1.1. Ryhmäpoikkeusasetuksen N:o 1617/93 voimassaolon jatkaminen

104. Komissio antoi 25. kesäkuuta asetuksen (EY) N:o 1105/2002 [69] asetuksen (ETY) N:o 1617/93 mukaisen interline-järjestelmän matkustajamaksuja koskeville neuvotteluille myönnetyn ryhmäpoikkeuksen voimassaolon jatkamisesta 30. kesäkuuta 2005 asti. Poikkeuksen voimassaolon jatkamisen edellytyksenä on velvoite, jonka mukaisesti neuvotteluihin osallistuvat lentoliikenteen harjoittajat keräävät tietoja neuvotteluiden suhteellisesta merkityksestä interline-järjestelmälle. Interline-järjestelmän käytöstä on kyse silloin, kun matkustaja matkustaa useamman kuin yhden lentoyhtiön tai liittoutuman koneilla samalla lentolipulla.

[69] EYVL L 167, 26.6.2002, s. 6.

105. Ryhmäpoikkeusta sovelletaan vain Kansainväliseen lentokuljetusliittoon (International Air Transport Association, IATA). Useimmat ETA:n jäsenvaltioiden lentoyhtiöt (kaikki kansalliset lentoliikenteen harjoittajat mukaan luettuina) ovat IATA:n jäseniä ja osallistuvat kahdesti vuodessa pidettäviin neuvotteluihin, joissa sovitaan interline-järjestelmän mukaisten matkojen hinnoista. Tarkasteltuaan kilpailun pääosaston vuonna 2001 antamaan neuvotteluasiakirjaan annettuja vastauksia komissio päätteli, että ryhmäpoikkeuksen voimassaoloa olisi jatkettava vielä kolmella vuodella. Hintaneuvotteluilla voidaan taata mahdollisimman suuri hyöty joustavasta interline-järjestelmästä, jonka korvaaminen kokonaan kilpailua vähemmän rajoittavilla välineillä on tällä hetkellä epätodennäköistä. Vaikka hintaneuvotteluiden kieltäminen ei merkitsisi interline-järjestelmän poistamista kokonaan käytöstä, se vähentäisi monien kuluttajien saatavilla olevien hintatuotteiden määrää ja voisi heikentää ainakin lyhyellä aikavälillä pienten lentoyhtiöiden kilpailukykyä.

106. On kuitenkin mahdollista, että liittoutumien kehittymisen myötä hintaneuvottelutarve vähenee pidemmällä aikavälillä erityisesti reiteillä, joilla matkustajamäärät ovat suuret. Voidakseen tutkia ryhmäpoikkeuksen tarpeellisuutta tulevaisuudessa komissio on määrännyt neuvotteluihin osallistuville lentoyhtiöille lisäksi velvollisuuden kerätä konkreettisia tietoja siitä, kuinka suuri osa ETA:n jäsenvaltioissa myydyistä lipuista on myyty IATA:n tariffien mukaisesti ja mikä on kyseisten lippujen suhteellinen merkitys interline-järjestelmän toiminnan kannalta.

107. Uudessa asetuksessa säädetään lisäksi lähtö- ja saapumisaikojen jakamiseen ja lentokenttäaikataulujen laatimiseen sovellettavan ryhmäpoikkeuksen voimassaolon jatkamisesta 30. kesäkuuta 2005 saakka. Kyseinen ryhmäpoikkeus liittyy läheisesti lähtö- ja saapumisaikojen jakamista yhteisön lentoasemilla koskevista yhteisistä säännöistä 18. tammikuuta 1993 annettuun neuvoston asetukseen (ETY) N:o 95/93. Ryhmäpoikkeus ja neuvoston asetus muodostavat yhdessä perustan edellytyksille, joilla lentoliikenteen harjoittajat voivat osallistua neuvotteluihin, joissa käsitellään tulo- ja lähtöaikojen jakamista ruuhkautuneilla lentokentillä. Komissio on ehdottanut neuvoston asetukseen (ETY) N:o 95/93 joitakin muutoksia, ja mahdollisuuksia pelkkiä teknisiä muutoksia laajempien lisämuutosten tekemiseen tarkastellaan parhaillaan. Lentokenttäaikataulujen laatimista koskevan ryhmäpoikkeuksen voimassaolon jatkaminen tarjoaa lisäksi tilaisuuden asetuksen (ETY) N:o 1617/93 mukaisten poikkeusten voimassaoloaikojen yhtenäistämiseen ja antaa komissiolle mahdollisuuden tarkastella koko asetusta uudelleen 30. kesäkuuta 2005 mennessä.

4.1.2. Kansainväliseen lentoliikenteeseen sovellettava kilpailupolitiikka

108. Keskeinen edellytys kilpailun säilyttämiselle ja lisäämiselle kansainvälisen lentoliikenteen alalla on, että komissiolla on käytettävissään tehokkaat välineet kilpailupolitiikan valvontaa varten. Komissio on antanut aiemmin (viimeksi vuonna 1997) neuvostolle useita ehdotuksia asetusten (ETY) N:o 3975/87 ja N:o 3976/87 soveltamisalan laajentamisesta yhteisön ja kolmansien maiden väliseen lentoliikenteeseen. Neuvosto ei ole toistaiseksi tehnyt päätöstä kyseisistä ehdotuksista [70]. "Open skies" -sopimukseen liittyvissä asioissa annetuissa yhteisöjen tuomioistuimen tuomioissa vahvistetaan kansainvälisen lentoliikennepolitiikan yhteensovittamisen tarve, ja ne myös merkitsevät, että komission asiasta tekemiä ehdotuksia on tarkasteltava ja käsiteltävä uudelleen. [71] Kansainvälisen lentoliikenteen alalla sovellettavan kilpailupolitiikan tehostaminen edellyttää komission tutkinta- ja täytäntöönpanotoimintaan tällä hetkellä kohdistuvien rajoitusten poistamista. Komissio valmistelee parhaillaan uutta ehdotusta, jonka se aikoo antaa neuvostolle vuoden 2003 aikana.

[70] KOM(97) 218 lopullinen.

[71] Asiat C-466/98, C-467/98, C-468/98, C-469/98, C-471/98, C-472/98, C-475/98 ja C-476/98 Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Tanskaa, Ruotsia, Suomea, Belgiaa, Luxemburgia, Itävaltaa ja Saksaa vastaan.

4.1.3. Transatlanttiset liittoutumat

109. British Airways ja American Airlines vahvistivat 21. helmikuuta, että niiden tekemät liittoutumasopimukset, joita komissio oli tutkinut tiiviissä yhteistyössä Yhdistyneen kuningaskunnan kilpailuviraston (Office of Fair Trading, OFT) kanssa, oli purettu. Komissio päätti tästä syystä lopettaa kyseisiä sopimuksia koskeneen tutkintamenettelyn.

110. Komissio päätti 28. lokakuuta [72] lopettaa menettelyt, jotka se oli aloittanut vuonna 1996 tutkiakseen KLM:n ja sen yhdysvaltalaisen yhteistyökumppanin North Westin sekä Lufthansan, SAS:n ja yhdysvaltalaisen United Airlinesin liittoutuman EY:n kilpailusääntöjen nojalla. Lufthansan, SAS:n ja United Airlinesin liittoutuman tapauksessa komissio päätti lopettaa menettelyn osapuolten ehdotettua sitoumuspakettia, jolla voitiin ratkaista osa Frankfurtin lentokentältä Yhdysvaltoihin suuntautuviin lentoihin liittyvistä kilpailuongelmista, ja Saksan hallituksen ilmoitettua aikovansa poistaa kyseisille reiteille tuleviin uusiin lentoliikenteen harjoittajiin mahdollisesti kohdistuvat sääntelyesteet. KLM:n ja North Westin liittoutuman osalta sitoumuksia ei katsottu tarpeellisiksi.

[72] EYVL C 264, 30.10.2002.

111. Komissio lopetti marraskuussa myös bmi british midlandin ja United airlinesin liittoutumaa koskeneet tutkimukset. Komissio ei ollut aloittanut tätä liittoutumaa koskevaa virallista menettelyä, mutta oli tehnyt aktiivista yhteistyötä Yhdistyneen kuningaskunnan kilpailuviraston (OFT) kanssa. [73] OFT teki 1. marraskuusta asiasta virallisen päätöksen, jolla liittoutumalle myönnettiin yksittäispoikkeus perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan nojalla. Sekä komissio että OFT ovat päätelleet bmi:n ja United Airlinesin liittoutumasopimuksen täyttävän poikkeuksen myöntämiselle asetetut vaatimukset.

[73] Menettelyyn liittyvistä syistä OFT johti asian tutkintaa käyttäen vuonna 2001 annettujen EY:n kilpailulainsäädännön soveltamisasetusten mukaisia toimivaltuuksiaan. On muistettava, että perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annettu neuvoston asetus N:o 3975/87 koskee vain yhteisön lentokenttien välistä lentoliikennettä. OFT:llä on kuitenkin soveltamisasetusten nojalla toimivaltuudet tehdä päätöksiä 81 ja 82 artiklan soveltamisesta (muun muassa) jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden väliseen lentoliikenteeseen. Jos OFT ei olisi voinut käyttää kyseisiä toimivaltuuksia, komission olisi pitänyt tutkia liittoutuma käyttämällä toimivaltuuksiaan 85 artiklan nojalla, mikä olisi aiheuttanut sen, että se olisi voinut ehdottaa vain rikkomisen loppuunsaattamiseksi toteutettavia toimenpiteitä.

112. Komissio jatkaa Air Francen, Alitalian, Deltan, CSA:n, Korean Airin ja AerMexicon heinäkuussa 2000 virallisesti perustaman Skyteam Alliancen tutkintaa. Tutkimusten aloittamista koskeva komission tiedonanto ja kolmansille suunnattu kehotus huomautusten esittämiseen julkaistiin maaliskuussa 2002 Euroopan unionin virallisessa lehdessä. [74] Komissio tutkii parhaillaan kolmansien esittämiä huomautuksia ja muita tiedonannon julkaisemisen jälkeen saamiaan tietoja.

[74] EYVL C 76, 27.3.2002, s. 12.

4.1.4. Euroopan sisäiset liittoutumat ja sulautumat

113. Komissio lähetti 1. heinäkuuta Air Francelle ja Alitalialle kirjeen, jossa esitettiin vakavia epäilyjä niiden Ranskan ja Italian välisillä reiteillä harjoittamasta yhteistyöstä. Komissio uskoo, että kyseisten lentoyhtiöiden välistä yhteistyösopimusta ei voida hyväksyä nykyisessä muodossaan, sillä se poistaisi kilpailun monilta Italian ja Ranskan välillä liikennöitäviltä reiteiltä. Vakavia epäilyjä sisältävän kirjeen lähettäminen on ensimmäinen virallinen vaihe komission tutkintamenettelyssä. Menettelyn päätteeksi voidaan tehdä kieltopäätös, jos yritykset eivät toteuteta toimenpiteitä komission havaitsemien ongelmien ratkaisemiseksi.

114. Komissio hyväksyi 5. heinäkuuta Lufthansan ja Austrian Airlinesin välisen kumppanuussopimuksen sopimuspuolten annettua kattavia sitoumuksia. [75] Päätöksessä asetettujen ehtojen tarkoituksena on vähentää markkinoillepääsyn esteitä ja lisätä kilpailua intermodaaliliikenteen alalla. Koska liittoutuma aiheutti vakavia kilpailuvaikutuksia verrattuna aiempiin päätöksiin, komissio määräsi sopimuspuolet toteuttamaan uusia korjaustoimenpiteitä, jotka liittyivät erityisesti hinnanalennusjärjestelyihin ja velvollisuuteen tehdä erityisiä määräsuhdetta koskevia sopimuksia ja intermodaalisopimuksia.

[75] EYVL L 242, 10.9.2002, s. 25.

115. Komissio aloitti vuoden 2002 aikana myös British Airwaysin, Iberian ja GB Airwaysin sekä British Airwaysin ja SN Brussels Airlinesin liittoutumasopimusten tutkinnan. Euroopan unionin virallisessa lehdessä [76] julkaistussa tiedonannossa esitettiin tiivistelmä jälkimmäisestä sopimuksesta.

[76] EYVL C 306, 10.12.2002, s. 4.

116. Komissio tutki SAS:n ja Spanairin sulautumisen ja hyväksyi sen päätöksellään maaliskuussa 2002. [77] Komissio ei vastustanut myöskään Lufthansan, British Airwaysin ja Air Francen perustamaa maailmanlaajuista rahtikaupan jakelukanavaa.

[77] EYVL C 93, 18.4.2002, s. 7.

4.2. Meriliikenne

4.2.1. Oikeuskäytännön kehitys

117. Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin antoi 28. helmikuuta kolme EU:n meriliikenteeseen sovellettavan kilpailupolitiikan kannalta merkittävää tuomiota [78].

[78] Asiat: T-18/97, Atlantic Container Line ym. v. komissio (TACA), Kok. 2002, s. II-1125, T-395/94, Atlantic Container Line v. komissio (TAA), Kok. 2002, s. II-875, ja T-86/95, Compagnie générale maritime ym. v. komissio (FEFC), Kok. 2002, s. II-1011.

118. Kaikki kolme tuomiota koskivat neuvoston asetuksen N:o 4056/86 soveltamista. Kyseinen asetus on tärkein meriliikenteen alalla käytävää kilpailua koskeva asetus. Asetuksessa säädetään linjaliikennekonferenssien toimintaa koskevasta ryhmäpoikkeuksesta. Asetuksen N:o 4056/86 3 artiklan mukaisesti linjaliikennekonferenssit voivat paitsi sopia yhteisistä rahtimaksuista, myös muun muassa säännellä konferenssin kunkin jäsenen kapasiteettitarjontaa [79].

[79] Komissio on tulkinnut tätä säännöstä siten, että kapasiteetin sääntely on sen nojalla sallittua vain tietyin tiukoin ehdoin (ks. jäljempänä).

119. TAA:n tapauksessa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että TAA ei ollut linjakonferenssi, koska se ei täyttänyt yhteisten tai yhtenäisten rahtimaksujen soveltamista koskevaa perusedellytystä. Koska TAA:ta ei katsottu konferenssiksi, sille ei luonnollisesti voitu myöntää linjakonferensseihin sovellettavaa ryhmäpoikkeusta. Sen toiminnalle (joka koostuu meri- ja sisämaankuljetusten hintojen vahvistamisen lisäksi myös saatavilla olevan aluskapasiteetin yleisestä rajoittamisesta) ei voida myöntää myöskään yksittäispoikkeusta, sillä se ei täytä perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan mukaisia tuotannon tehostamiseen, välttämättömyyteen ja kilpailun poistamisen välttämiseen liittyviä edellytyksiä.

120. Asia FEFC koski neuvoston asetuksen N:o 1017/68 (sisämaaliikenne) ja asetuksen N:o 4056/86 (meriliikenne) soveltamisessa noudatettavaa jakoa. FEFC:n osapuolet väittivät, että kun sisämaanliikennettä harjoitetaan osana intermodaalikuljetustoimintaa (maa- ja meriliikennettä), molempiin kuljetusosuuksiin oli sovellettava asetusta N:o 4056/86. FEFC:n mukaan tästä voitiin päätellä, että linjakonferensseihin sovellettava ryhmäpoikkeus kattoi intermodaalikuljetusten meriosuuden lisäksi myös sisämaan osuuden ja konferenssilla oli tästä syystä oikeus sopia molempien osuuksien maksut. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi tämän tulkinnan sillä perusteella, että sisämaankuljetukset muodostavat merikuljetuksista erillisen palvelun myös silloin, kun ne ovat osa intermodaalikuljetustoimintaa, ja kuuluvat siten asetuksen N:o 1017/68 soveltamisalaan eivätkä asetuksen N:o 4056/86 soveltamisalaan.

121. Linjakonferensseja koskevaa ryhmäpoikkeusta ei näin ollen voitu soveltaa sisämaankuljetusten hintojen sopimiseen konferenssissa.

122. FEFC:n osapuolet eivät myöskään olleet osoittaneet, että niiden hintasopimusjärjestelyt olivat välttämättömiä vakaustavoitteen saavuttamiseksi ja että niille siksi olisi voitu myöntää yksittäispoikkeus.

123. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi [80] TACAn vapauttamista sakoista koskevassa asiassa antamassaan tuomiossa, että sisämaankuljetusten hintasopimukset kuuluvat sisämaanliikennettä koskevan asetuksen N:o 1017/68 soveltamisalaan, ja koska kyseisessä asetuksessa ei säädetä sakoista vapauttamisesta, komission päätös [81] sakoista myönnettävän vapautuksen peruuttamisesta ei muuttanut TAA:n osapuolten oikeudellista asemaa. Osapuolten nostama kanne oli näin ollen jätettävä tutkimatta.

[80] Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin viittasi asiassa FEFC annettuun tuomioon.

[81] Päätös tehtiin pelkkänä varmuustoimenpiteenä, jotta otettaisiin huomioon se mahdollisuus, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tai yhteisöjen tuomioistuin katsovat, että intermodaalikuljetustoiminnan maakuljetusosuuteen on sovellettava asetusta N:o 4056/86, jossa säädetään vapautuksesta sakoista, jos sopimuksesta annetaan virallinen ilmoitus.

124. Tehdessään kyseisen päätelmän ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi väitteen, jonka mukaan virallisesta ilmoituksesta johtuva vapautus katsottava yhteisön kilpailulainsäädännössä sovellettavaksi yleisperiaatteeksi, vaikka asetuksessa N:o 1017/68 ei säädetäkään erikseen sakoista myönnettävästä vapautuksesta.

4.2.2. Asetuksen N:o 4056/86 uudelleentarkastelu

125. OECD:n sihteeristö julkaisi huhtikuussa loppuraporttinsa [82] linjaliikennettä koskevasta kilpailupolitiikasta. Kyseinen raportti erosi vain vähän luonnoksesta, jota kilpailu- ja meriliikennealan asiantuntijat käsittelivät OECD:n työryhmän kokouksessa joulukuussa 2001 [83], ja siinä pääteltiin, että kilpailunrajoitusten vapauttamiselle sakoista ja hintasopimuksille tai -neuvotteluille myönnettäville poikkeuksille ei ollut perusteita.

[82] OECD:n asiakirja DSTI/DOT/(2002)2 'Competition Policy in Liner Shipping - Final Report', Pariisi, 16. huhtikuuta 2002.

[83] Ks. XXXI kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus, s. 38.

126. Asetuksen N:o 4056/86 3 artiklan mukainen linjakonferensseihin sovellettava ryhmäpoikkeus perustuu olettamukseen, jonka mukaan linjakonferenssin jäsenten tekemät yhteiset hintasopimukset ovat välttämätön edellytys luotettavien linjaliikennepalveluiden tarjoamiselle. Tätä talouden kannalta erittäin tärkeää poikkeusta ei ole tarkasteltu uudelleen sen voimaantulon jälkeisten 15 vuoden aikana, mikä on vastoin komission tavanomaista käytäntöä. Tämän seikan ja markkinoilla tapahtuneiden muutosten ottamiseksi huomioon komissio on päättänyt tarkastella uudelleen ryhmäpoikkeusta ja muita asetuksen N:o 4056/86 keskeisiä säännöksiä.

127. Komissio on jo käynnistänyt uudelleentarkasteluprosessin, jonka ensimmäisessä vaiheessa laaditaan tammikuussa 2003 julkaistavaksi tarkoitettu neuvotteluasiakirja, jossa hallituksilta ja alan edustajilta pyydetään kommentteja ja todisteita aiheista, jotka ovat keskeisessä asemassa arvioitaessa, onko linjakonferensseja koskevan ryhmäpoikkeuksen jatkaminen perusteltua. Asiakirjassa pyydetään kommentteja myös tarpeesta yksinkertaistaa ja nykyaikaistaa muita asetuksen N:o 4056/86 olennaisia säännöksiä.

4.2.3. Yksittäiset asiat

128. Euroopan komissio teki 14. marraskuuta päätöksen, jolla transatlanttiselle konferenssisopimukselle (Trans-Atlantic Conference Agreement, TACA) myönnettiin poikkeus EU:n kilpailusääntöjen soveltamisesta. TACA-sopimuksen osapuolet ovat laivayhtiöitä, jotka harjoittavat säännöllistä konttiliikennettä Pohjois-Euroopan ja Yhdysvaltain välillä. [84] Päätös tehtiin pitkän tutkinnan päätteeksi TACAn jäsenten suostuttua huomattaviin myönnytyksiin.

[84] EYVL L 26, 31.1.2003, s. 53.

129. Nyt hyväksytty sopimus on suoraa jatkoa TACA-sopimukselle, jonka komissio totesi sääntöjenvastaiseksi vuonna 1998 tekemässään päätöksessä ja jonka osapuolille määrättiin yhteensä 273 miljoonan euron sakot, jotka ylittivät sakkojen siihenastisen ennätysmäärän. Uusi sopimus, jota kutsutaan yleisesti "tarkistetuksi TACA-sopimukseksi", yhdenmukaistaa TACA-konferenssin toiminnan TACA-asiassa tehdyssä päätöksessä konferensseissa sovellettaville käytännöille määritettyjen pääsuuntaviivojen kanssa.

130. TACA-asiasta vuonna 1998 tehdyn päätöksen ja Yhdysvaltain merenkulkualan lainsäädäntöön tehtyjen kilpailua edistävien tarkistusten seurauksena TACAn jäsenet kohtaavat vastedes huomattavasti laajempaa ja intensiivisempää kilpailua. Tämä seikka oli ratkaiseva tekijä komission päätöksessä, jolla tarkistetulle TACA-sopimukselle myönnettiin poikkeus.

4.3. Rautatieliikenne

131. Komissio jätti tammikuussa toisen lainsäädäntöehdotuspaketin kansallisten rautatieverkkojen integroimisesta yhdennetyksi eurooppalaiseksi rautatieliikennealueeksi. Paketti sisältää ehdotuksia, jotka koskevat rahtiliikenteen kotimaan ja kabotaasimarkkinoiden avaamista, eurooppalaisen lähestymistavan soveltamista rautateiden turvallisuuteen (mukaan luettuina toimenpiteet tasapuolisen ja syrjimättömän pääsyn takaamiseksi junien henkilöstölle suunnattuun koulutukseen), rautateiden yhteentoimivuuden parantamista ja Euroopan rautatieviraston perustamista. Komissio jatkoi samalla työskentelyä komitologiakomiteassa avustaakseen jäsenvaltioita ensimmäisen lainsäädäntöpaketin [85] saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä.

[85] Yhteisön rautateiden kehittämisestä annetun neuvoston direktiivin 91/440/ETY muuttamisesta 26 päivänä helmikuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/12/EY, Rautatieyritysten toimiluvista annetun neuvoston direktiivin 95/18/EY muuttamisesta 26 päivänä helmikuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/13/EY ja rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä sekä turvallisuustodistusten antamisesta 26 päivänä helmikuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/14/EY.

132. Toukokuussa komissaari Mario Monti esitteli komission lähestymistapaa kilpailupolitiikkaan rautatieliikennemarkkinoilla. Monti yksilöi kolme rakenteellista puutetta, jotka haittaavat edelleen markkinoiden yhdentymistä ja tehokasta kilpailua ja jotka ovat seuraavat: jako rautatieinfrastruktuurin omistuksen ja käytön välillä ei ole riittävän selvä, avoimuuden puute kansainvälisten rautatieliikenneväylien osoittamista koskevissa järjestelyissä ja tehokkaan kilpailun puuttuminen tarjontapuolelta.

133. Komissio jatkoi Ferrovie dello Statoa (FS) [86] ja Deutsche Bahnia (DB) [87] vastaan aloitettuja menettelyitä. Molemmat tapaukset koskevat vakiintuneiden rautatieliikenteen harjoittajien syrjivää ja rajoittavaa käyttäytymistä uusia tulokkaita kohtaan. Komissio aloitti viralliset menettelyt vuonna 2001. Asiassa FS pieni saksalainen yksityinen rautatieyhtiö teki FS:stä kantelun, jossa tämän väitettiin estäneen kyseistä yhtiötä kuljettamasta matkustajia rautateitse Baselista Milanoon. Toisessa asiassa kantelija on väittänyt DB:n soveltaneen syrjivää kohtelua sähkövetovoiman tarjoamisessa ja estäneen uutta tulokasta jatkamasta kansainvälisten matkustajaliikennepalveluiden tarjoamista Saksasta Ruotsiin ulottuvilla reiteillä. Molemmissa tapauksissa on pidetty kuulemistilaisuus. Kuulemisen perusteella päätettiin aloittaa perinpohjaiset tutkimukset, jotka jatkuvat edelleen.

[86] Asia N:o COMP/37.685.

[87] Asia N:o COMP/37.985.

5. Viestintäala

134. Viestintäalalla toteutetaan parhaillaan kattavaa rakenneuudistusta hiipuneiden mainontamarkkinoiden, keskeiseen sisältöön liittyvien kustannusten jyrkän kasvun ja digitaalisiin alustoihin siirtymiseen liittyvien vaikeuksien takia. Tästä syystä horisontaaliseen ja vertikaaliseen keskittymiseen erityisesti keskeisiä urheilutapahtumia koskevien televisiolähetysoikeuksien alalla ja alustojen vahvistamiseen [88] liittyi useita monimutkaisia tapauksia vuoden aikana. Ne tarjosivat komissiolle tilaisuuden alalla tulevaisuudessa ilmenevien tapausten käsittelyssä sovellettavien periaatteiden laatimiseen.

[88] Vrt. espanjalaisten maksutelevisioyhtiöiden Canal Satélite Digitalin ja Vía Digitalin sulautuma (asia N:o COMP/M.2645 Sogecable/Canalsatélite Digital/Via Digital), joka on siirretty Espanjan viranomaisten käsiteltäväksi, ja italialaisten maksutelevisioyhtiöiden Streamin ja Telepiún sulautuma (asia N:o COMP/ M.2876 Newscorp/Telepiú).

5.1. Keskeisen sisällön saanti

135. UEFA ja useimmat kansalliset jalkapalloliitot myyvät yhdessä televisio-oikeudet jalkapallotapahtumiin jalkapalloseurojen puolesta. Komissio on havainnut näiden yhteismyyntijärjestelyiden ja oikeuksien myymisen yhdistelminä ja yksinoikeudella vaikuttavan olennaisesti televisiolähetysmarkkinoiden rakenteeseen. Koko otteluturnauksen televisio-oikeudet myydään yleensä yhtenä yksinoikeudellisena pakettina yhdelle tv-yhtiölle pitkäksi ajaksi. Koska oikeudet myydään yhdelle ainoalle tv-yhtiölle, tarjotuista oikeuksista käydään ankaraa kilpailua, ja viime kädessä ainoastaan suurimmilla tv-yhtiöillä on mahdollisuuden niiden hankintaan. Tämä saattaa lisätä median keskittymistä ja estää tv-yhtiöiden välistä kilpailua.

136. Komissio katsoo, että yhteismyynti rajoittaa kilpailua EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, sillä ottelusarjaan osallistuvia seuroja estetään myymästä erikseen mediaoikeuksia väliseensä otteluun.

137. Yhteismyyntijärjestely, johon on tehty asianmukaisia muutoksia, voi kuitenkin olla tehokas tapa organisoida urheilutapahtumien mediaoikeuksien myynti, mikä voi olla perusteena EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan mukaisen poikkeuksen myöntämiselle. Järjestely voi ensinnäkin lisätä muista jalkapallolähetyksistä erillisen liigalähetystuotteen (joka kattaa sarjan tärkeimmät ottelut) tuotantoa. Lisäksi mediaoikeuksien keskitetty myynti voi olla tehokas kyseisten osapuolten kannalta tehokas kaupankäyntitapa. Yhteismyynti voi mahdollisesti olla myös tehokas tapa edistää liigan brandin tunnettuutta.

UEFAn Mestarien liiga

138. UEFAn Mestarien liigan [89] mediaoikeuksien yhteismyyntiä koskevassa asiassa päästiin kesäkuussa sovitteluratkaisuun, ja asiasta julkaistiin elokuussa 19 artiklan 3 kohdan mukainen tiedonanto [90]. Sovittelun tuloksena UEFA sitoutui myymään Mestarien liigan televisiointioikeudet tasapuolisen, avoimen ja syrjimättömän tarjouskilpailumenettelyn perusteella enintään kolmen vuoden jaksoksi, tarjoaa mediaoikeudet useampana pienempänä pakettina, jotta useampi markkinatoimija voisi hankkia niitä, ja tarjoamaan myös uusmedioille (Internet ja UMTS) [91] avoimen pääsyn tarjouskilpailumenettelyyn.

[89] Asia N:o COMP/37.398; UEFA ilmoitti yhteismyyntijärjestelystään 1. helmikuuta 1999 ja sai väitetiedoksiannon 19. heinäkuuta 2001. UEFA vastasi 16. marraskuuta 2001, jonka jälkeen sovitteluneuvottelut aloitettiin lyhyen ajan sisällä.

[90] EYVL C 196, 17.8.2002, s. 3.

[91] Lehdistötiedote IP/02/806, 3.6.2001.

139. Komissio aikoo tutkia vastaavat kansalliset ja Euroopan laajuiset sopimukset samojen periaatteiden mukaisesti.

5.2. Uusmediaoikeuksien saanti

140. Uusmedioista tuli vuonna 2002 yksi komission tutkimusten keskeisistä aiheista viestintäalalla ilmenneiden monien tapausten seurauksena. Vaikka suurin osa viimeaikaisista jalkapallo-otteluiden mediaoikeuksiin liittyvistä asioista koski ainoastaan maksutelevisiolähetyksiä tai maksuttomia televisiolähetyksiä, uudet tapaukset liittyvät myös uusmedia-alustoihin, kuten Internetiin ja UMTS-matkaviestinverkkoihin.

141. Uusien palveluiden esittely näillä alustoilla edellyttää keskeistä sisältöä. Uusilla markkinoilla toimivat potentiaaliset sisällöntuottajat ottivat komissioon yhteyttä keskeisen sisällön ja erityisesti urheilulähetysoikeuksien saatavuuden osalta. Urheilulähetysten sisällön haltijat voidaan jakaa kahteen pääluokkaan: urheiluliittojen ja -seurojen kaltaiset oikeudenhaltijat ja kokoajina toimivat osapuolet, jotka pakkaavat ja jäsentelevät eri lähteistä saadun sisällön toimitettavaksi eteenpäin. Komission tämänhetkisten tietojen mukaan sisällönhaltijat eivät mielellään aseta sisältöä uusien alustojen saataville.

142. Jalkapalloa voidaan käyttää vetovoimaisena sisältönä palveluiden esittelemiseksi uusmedia-alustoilla. Näyttää kuitenkin siltä, että tätä mahdollisuutta ei käytetä tällä hetkellä, ja on viitteitä siitä, että urheilulähetysten oikeudenhaltijat viivyttelevät televisio-oikeuksien asettamisessa saataville säilyttääkseen niiden arvon.

143. Se, että sisällönhaltijat kieltäytyvät asettamasta sisältöä saataville, voi aiheuttaa kilpailuongelmia ja rikkoa EY:n perustamissopimuksen 82 artiklaa. Viivyttely oikeuksien asettamisessa uusmedioiden saataville pelkästään markkina-asemien suojaamisen takia perinteisillä televisiolähetysmarkkinoilla voidaan katsoa tuotannonrajoitukseksi, joka haittaa palveluiden tarjoamista kuluttajille.

144. Televisio-oikeuksien myyntiä koskeva sopimus, jolla kielletään tai estetään uusmediaoikeuksien markkinointi, voi rajoittaa kilpailua markkinoilla, jos se rajoittaa tuotantoa ja teknistä kehitystä EY:n perustamissopimuksen 81 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Muilla rajoituksilla, kuten lähetysajankohtien rajoittamisella, voi olla sama vaikutus. Myös yksinoikeudellisuus voi rajoittaa kilpailua, jos se sulkee markkinat niiden merkittävältä osalta, ja erityisesti silloin, kun sen kesto tai laajuus on kohtuuton.

145. Komissio kiinnittää uusmedia-alaan erityishuomiota myös jatkossa ja aloittaa tarvittaessa tutkintamenettelyn.

5.3. Tekijänoikeuksien yhteishallinnointia ja -lisensointia koskevat sopimukset

146. Tekijänoikeuksien yhteishallinnointi ja -lisensointi on aiheuttanut Euroopassa useina vuosina merkittäviä kilpailuongelmia. [92] Komissio käsittelee tällä hetkellä tapauksia, jotka koskevat perinteisen tekijänoikeuksien hallinnoinnin (televisio, radio, diskot jne.) mukauttamista uuteen tekniseen ympäristöön Internetin ja satelliittilähetysten kaupallisen kehittämisen seurauksena.

[92] Ks. esimerkiksi komission asiassa IV/26.760, GEMA, tekemät päätökset, joista ensimmäinen tehtiin 2. kesäkuuta 1971, EYVL L 134, 20.6.1971, s. 15, ja toinen 6. heinäkuuta 1972, EYVL L 166, 24.7.1972, s. 22. Ks. myös asiassa IV/29.971, GEMAn perussääntö, 4. joulukuuta 1981 tehty komission päätös, EYVL L 94, 8.4.1982, s. 12, ja asiassa 29.839, GVL, 29.10.1981 tehty komission päätös, EYVL L 370, 28.12.1981, s. 49, tai yhteisöjen tuomioistuimen tuomiot asioissa Phil Collins, Kok. 1993, s. I-5145, Musik-Vertrieb membran, Kok. 1981, s. 147, Tournier, Kok. 1989, s. 2521, ja Lucazeau, Kok. 1989, s. 2811.

147. Lokakuun 8. päivänä tehtiin merkittävä ehtoja ja velvoitteita sisältävä poikkeuspäätös [93], joka koski yhteisvalvontajärjestöjen tekijänoikeuksien käyttäjiin soveltamia lisensointiehtoja ja joka perustui tuotantoyhtiöiden puolesta toimivien yhteisvalvontajärjestöjen antamaan ilmoitukseen vakiosopimuksesta. Vakiosopimuksen tarkoituksena on helpottaa kansainvälisten lisenssien myöntämistä merkityksellisiin oikeuksiin (lähetysoikeudet ja oikeudet julkiseen esittämiseen) "yhden luukun" järjestelmän avulla radio- ja televisioyhtiöille, jotka haluavat lähettää simulcast- eli rinnakkaislähetyksiä [94] Internet-verkon kautta ja saattaa tällä tavoin musiikkiteokset yleisön saataville.

[93] Asia N:o COMP/C-2/38.014, Ääni- ja kuvatallennetuottajien (International Federation of the Phonographic Industry, IFPI) Simulcasting- eli rinnakkaislähetykset.

[94] Rinnakkaislähetyksissä radio- ja televisioasemat lähettävät signaalejaan samanaikaisesti ja muuttamattomana sekä perinteisin menetelmin että Internetin kautta.

148. Tämä on komission ensimmäinen päätös, jossa käsitellään tekijänoikeuksien yhteishallinnointia ja -lisensointia, jonka tarkoituksena on musiikkiesitysten kaupallinen hyödyntäminen Internetissä. Saadakseen poikkeuksen osapuolet suostuivat poistamaan (alunperin suunnitellut) alueelliset rajoitukset ristikkäisistä lisenssisopimuksistaan, minkä seurauksena sopimuspuolet joutuvat kilpailemaan keskenään Internet-pohjaisia palveluita koskevien tekijänoikeuksien lisensoinnissa. Kilpailua voidaan näin ollen kohdistaa sekä tarjottavaan palveluun että lisenssin saajien maksamiin hallinnollisiin maksuihin. ETA:an sijoittautuneet radio- ja televisioyhtiöt voivat valita, miltä yhteisvalvontajärjestöltä ne haluavat hakea "yhden luukun" järjestelmän mukaiset rinnakkaislähetyslisenssinsä.

149. Koska sopimuspuolet suostuivat myös erottamaan varsinaisen tekijänoikeuspalkkion omasta hallinnollisesta maksustaan, jolla katetaan lisensoinnista vastaavan järjestön kustannukset, ja veloittamaan ne erikseen, yhteisvalvontajärjestölle aiheutuvien kustannusten avoimuus kasvaa. Kustannusten suuremman avoimuuden ansiosta ETA:an sijoittautuneet televisio- ja radioyhtiöt voivat hankkia rinnakkaislähetyslisenssinsä tehokkaimmaksi katsomaltaan ETA:an sijoittautuneelta yhteisvalvontajärjestöltä. Tehokkuudella viitataan tässä yhteydessä sekä hintaan (palkkio) että hallinnollisten maksujen tasoon.

150. Koska televisio- ja radioyhtiöt siirtävät yhteisvalvontajärjestöjen kustannukset säännönmukaisesti loppukäyttäjien maksettaviksi, hintaan ja maksuihin kohdistuva paine tehostaa oikeuksien hallinnointia ja helpottaa televisio- ja radioyhtiöiden mahdollisuuksia saada kyseiset oikeudet palveluidensa tarjoamiseen Internetin kautta, mikä puolestaan tuo suuremman hyödyn myös kuluttajille. Asianmukaisen markkinapaikan luominen rinnakkaislähetykselle tuo kuluttajien saataville Internetin välityksellä entistä laajemman ääni- ja videomusiikkitallenteiden tarjonnan ja takaa samalla, että oikeudenhaltijat ja taiteilijat saavat tallenteista riittävän suuren korvauksen.

5.4. Painettu media

151. Komissio on jo pitkään tutkinut painettua mediaa ja erityisesti kirjoja koskevia rajatylittäviä hintasopimuksia. Komissio ei vastusta puhtaasti kansallisia painotuotteiden kiinteitä jälleenmyyntihintoja koskevia sopimuksia, kunhan ne eivät vaikuta tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tärkeimmistä asioista, joista monet liittyivät Saksaan, päästiin vuoden aikana sovitteluratkaisuun ja niiden tutkinta lopetettiin. [95]

[95] Asia N:o COMP/34.657, Sammelrevers, asia N:o COMP/C-2/37.906, Internetbuchhandel, ja asia N:o COMP/C-2/38.019, Proxis/KNO ym.; lehdistötiedote IP/02/461, 22.3.2002.

152. Painotuotteiden ja erityisesti aikakauslehtien hintojen lisääntynyt avoimuus käteiseuron 1. tammikuuta 2002 tapahtuneen käyttöönoton jälkeen on saanut unionin kansalaiset tekemään suuren määrän epävirallisia kanteluita, jotka koskevat kohtuuttomia eroja samasta aikakauslehdestä eri maissa maksettavien hintojen välillä. Komissio toteaa akateemisten ja ammatillisten julkaisujen ja erityisesti suurten kansainvälisten kustantamoiden julkaisemien tieteellisten, teknisten ja lääketieteellisten julkaisujen hintojen nousseen jatkuvasti.

153. Molempia kysymyksiä seurataan tarkasti, ja ne otetaan tarvittaessa jatkotutkimusten kohteiksi.

6. Moottoriajoneuvojen jakelu

154. Komission keskittyi vuoden aikana toiminnassaan pääasiassa moottoriajoneuvoalan uuteen poikkeusasetukseen, sitä koskevaan esitteeseen ja kahdesti vuodessa annettavaan kertomukseen ajoneuvojen hinnoista Euroopan unionissa.

6.1. Moottoriajoneuvoalan uusi poikkeusasetus

6.1.1. Taustaa

155. Valikoivaa jakelua ja yksinmyyntiä koskevat sopimukset, joita autonvalmistajat tekevät sopimusmyyjien kanssa yksinmyyntialueilla moottoriajoneuvoista, joissa on enemmän kuin kolme pyörää, vapautettiin asetuksella (EY) N:o 1475/95 perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan kiellon soveltamisesta asetuksen voimassaoloajaksi eli 30. syyskuuta 2002 asti. Sopimusmyyjät voivat myydä ajoneuvoja joko loppuasiakkaille tai heidän välittäjilleen ja muille valmistajan valtuuttamille sopimusmyyjille. [96]

[96] Perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan soveltamisesta moottoriajoneuvojen jälleenmyyntiä ja huoltopalvelua koskevien sopimusten ryhmiin 28. kesäkuuta 1995 annettu komission asetus (EY) N:o 1475/95, EYVL L 145, 29.6.1995. IP/02/1073 ja komission 17. heinäkuuta 2002 antama muistio MEMO/02/174.

156. Komissio aloitti vuonna 1999 pitkäkestoisen ja tuloksekkaan kuulemis- ja arviointimenettelyn, jonka päätteeksi annettiin 31. heinäkuuta 2002 perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamista vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin moottoriajoneuvoalalla koskeva komission asetus (EY) N:o 1400/2002 [97]. Asetus tuli voimaan 1. lokakuuta 2002, ja sen voimassaolo päättyy 31. toukokuuta 2010. Asetuksessa säädetään myös vuoden pituisesta siirtymäkaudesta, jonka aikana voimassa olevat vertikaaliset sopimukset eivät kuulu perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, jos ne täyttävät asetuksen (EY) N:o 1475/95 mukaisen poikkeuksen soveltamisedellytykset.

[97] EYVL L 203, 1.8.2002, s. 30.

157. Uusi ryhmäpoikkeusasetus merkitsee huomattavaa edistysaskelta verrattuna aiempaan asetukseen kahdessa suhteessa. Vaikka on kyse alakohtaisesta asetuksesta, siinä säädettyyn vertikaalisia rajoituksia koskevaan taloudelliseen analyysiin sovelletaan asetuksen N:o 2790/1999 periaatteita ja periaatetta, jonka mukaan kaikkein vakavimmat kilpailunrajoitukset on jätettävä poikkeuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Uudessa asetuksessa ei enää säädetä ainoasta poikkeuksen saavasta jakelujärjestelmästä, vaan talouden toimijoille annetaan tässä suhteessa enemmän päätösvaltaa. Uusien ajoneuvojen ja niiden varaosien myyntiä ja huolto- ja korjauspalveluiden tarjoamista koskevia sääntöjä on kuitenkin tiukennettu uudessa asetuksessa.

158. Komissio päätti tiukentaa lähestymistapaansa asetuksesta (EY) N:o 1475/95 laaditun arviointikertomuksen tulosten perusteella, sillä kertomuksessa todetaan, että asetuksen N:o 1475/95 peruslähtökohdat eivät enää pidä kaikilta osin paikkansa ja osa asetukselle asetetuista tavoitteista ja varsinkin merkin sisäiseen kilpailuun, markkinoiden yhdentymiseen ja kuluttajien saamiin etuihin liittyvät tavoitteet olivat jääneet saavuttamatta. [98] Komissio on todennut, että EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin annetulla asetuksella (EY) N:o 2790/1999 [99] ei voitu ratkaista kaikkia havaittuja ongelmia [100] varsinkaan siksi, että moottoriajoneuvoalalle jakelusopimusten samankaltaisuuden ja niiden aiheutuvien kilpailunrajoitusten yhteisvaikutuksesta kilpailua rajoittavilla vaikutuksilla oli taipumusta kumuloitua, minkä takia järjestelmän tiukentaminen oli perusteltua. Moottoriajoneuvoalaa koskevan erillisen asetuksen antaminen oli ainoa keino löytää ratkaisut havaittuihin ongelmiin.

[98] Kertomus perustamissopimuksen 85 artiklan (nyk. 81 artikla) 3 kohdan soveltamisesta moottoriajoneuvojen jälleenmyyntiä ja huoltopalvelua koskevien sopimusten ryhmiin annetun komission asetuksen (EY) N:o 1475/95 arvioimisesta, KOM(2000) 743 lopullinen, 15.11.2000. Ks. myös kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus 2000, 112-115 kohta.

[99] EYVL L 336, 29.12.1999, s. 21.

[100] Ongelmat liittyivät esimerkiksi teknisten tietojen, vianmäärityslaitteiden ja koulutuksen asettamiseen riippumattomien korjaamoiden saataville tai pääsyyn osien valmistajien valmistamien varaosien markkinoille. Asetuksen soveltamisessa ei myöskään oteta huomioon ajoneuvoalan sopimusten samankaltaisuudesta aiheutuvia yhteisvaikutuksia. Ajoneuvojen myynnin osalta asetus ei sitä vastoin edistä markkinoiden yhdentymistä tai helpota esimerkiksi usean merkin edustusta.

6.1.2. Asetuksen antamisen päävaiheet

159. Uuden asetuksen valmistelun aikana kuultiin kattavasti kaikkia talouden toimijoita, joihin asetus vaikuttaa tai voi mahdollisesti vaikuttaa. Lisäksi kuultiin kuluttajien edustajia.

160. Asetuksen (EY) N:o 1475/95 arviointikertomus perustuu ajoneuvojen valmistajilta, varaosien valmistajilta, virallisilta jälleenmyyjiltä ja huoltopalveluiden tarjoajilta, riippumattomilta autokauppiailta, välittäjiltä, riippumattomilta korjaamoilta, itsenäisiltä varaosien tukku- ja vähittäismyyjiltä, mahdollisilta uusilta tulokkailta, kuluttajilta ja tietyiltä asiakasryhmiltä, esimerkiksi leasing-yrityksiltä, kerättyihin tietoihin. Välittömästi kertomuksen valmistumisen jälkeen komissio kehotti kaikkia asianomaisia osapuolia esittämään siitä huomautuksensa ja järjesti kuulemistilaisuuden, johon osallistui edellä mainittujen talouden toimijoiden ryhmien lisäksi kuluttajajärjestöjen edustajia, kansallisia kilpailuviranomaisia, sekä Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien edustajia. [101]

[101] Kuulemistilaisuus pidettiin 13. ja 14. helmikuuta 2000, ja siihen osallistui yli 350 henkilöä. Osallistujien puheenvuoroihin voi tutustua kilpailun pääosaston Internet-sivuston ajoneuvosektorin kohdassa "kuulemiset ja puheet".

161. Komissio teetti lisäksi konsultointitarkoituksessa neljä riippumatonta tutkimusta, joissa ei annettu suosituksia tulevan järjestelmän luonteesta. Vuonna 2000 toteutetuista tutkimuksista ensimmäinen koski uusien ajoneuvojen myynnin ja huolto- ja korjauspalveluiden välistä yhteyttä ja toinen hintaeroja yhteisön jäsenvaltioissa. [102] Vuonna 2001 komissio käynnisti tutkimuksen, jonka tarkoituksena oli kartoittaa ja mitata uutta lainsäädäntöä koskevien vaihtoehtojen vaikutuksia eri osapuoliin. [103] Lisäksi teetettiin kuluttajien odotuksia kartoittava tutkimus, jonka tarkoituksena oli selvittää kuluttajien näkemyksiä nykyisestä autojen jakelujärjestelmästä ja mahdollisista tulevista järjestelmistä. [104] Komissio on ottanut huomioon myös muut tietolähteet, esimerkiksi muut saatavilla olevat tutkimukset. [105]

[102] Tutkimukset ovat saatavilla kilpailun pääosaston Internet-sivustossa osoitteessa http://europa.eu.int/comm/competition/ car_sector/. "The Natural Link between Sales and Service" (Autopolis), "Car Price Differentials in the European Unionin: An Economic Analysis" (Hans Degryse ja Frank Verboven - KU Leuven ja CEPR). Ks. myös kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus 2000, 113 kohta.

[103] Tutkimuksen tehtävänkuvaus ja varsinainen tutkimus ovat saatavilla kilpailun pääosaston Internet-sivustossa osoitteessa http://europa.eu.int/comm/competition/ car_sector/. Tutkimuksen tekijä on Arthur Andersen.

[104] "Customer Preferences for existing and potential Sales and Servicing Alternatives in Automotive Distribution" (Dr. Lademann & Partner, http://europa.eu.int/comm/competition/ car_sector/).

[105] Näistä lähteistä voidaan mainita Euroopan autonvalmistajien liiton (ACEA) teettämä tutkimus, jonka aiheena olivat vaihtoehtoisten jakelujärjestelmien taloudelliset vaikutukset.

162. Komissio antoi kuulemisen ja erityisesti perustamissopimuksen 81 artiklan vakavien rikkomistapausten käsittelystä [106] saamansa kokemuksensa pohjalta 5. helmikuuta luonnoksen asetukseksi, josta keskusteltiin jäsenvaltioiden kanssa 7. maaliskuuta pidetyssä neuvoa-antavan komitean ensimmäisessä kokouksessa. [107] Julkaistuaan luonnoksen komissio sai noin 350 kirjallista kannanottoa autonvalmistajilta, sopimusmyyjiltä, kuluttajilta, jälleenmyyjiltä, välittäjiltä, korjaamoilta, varaosien toimittajilta ja lukuisilta oikeudellisilta neuvonantajilta. Tutkittuaan nämä kannanotot sekä huomautukset ja ehdotukset, jotka jäsenvaltiot esittivät neuvoa-antavan komitean ensimmäisessä kokouksessa, komissio antoi 6. toukokuuta 2002 jäsenvaltioille muutetun asetusluonnoksen käsiteltäväksi neuvoa-antavan komitean seuraavassa kokouksessa 6. kesäkuuta 2002.

[106] Ks. asiat Volkswagen I (komission päätös 28.1.1998, EYVL L 124, 25.4.1999) ja Volkswagen II (komission päätös 29.6.2001, EYVL L 262, 2.10.2001), Opel (komission päätös 20.9.2000, EYVL L 59, 28.2.2001) ja DaimlerChrysler (komission päätös 10.10.2001, EYVL L 257, 25.9.2002).

[107] Luonnos on julkaistu EYVL:ssä C 67, 16.3.2002, s. 2.

163. Komissio kuuli heti ensimmäisen asetusluonnoksen antamisen jälkeen helmikuussa 2002 Euroopan parlamenttia, joka antoi luonnoksesta lausunnon 29. toukokuuta [108], ja Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa, joka antoi lausuntonsa 30. toukokuuta [109]. Euroopan parlamentti ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitea olivat komission kanssa yhtä mieltä tarpeesta muuttaa huomattavasti asetuksen (EY) N:o 1475/95 sisältöä ja hyväksyivät myös luonnoksen yleislinjat. Euroopan parlamentti esitti joitakin suosituksia, joista valtaosan komissio otti huomioon ja jotka koskivat muun muassa siirtymäkautta, jonka jälkeen sijaintilausekkeita koskeva kielto tulisi voimaan. Komissio pidensi asetusluonnoksen mukaista alkuperäistä vuoden siirtymäkautta 30. syyskuuta 2005 saakka Euroopan parlamentin suosituksen mukaisesti.

[108] Christoph Werner Konradin mietintö - A5-0144/2002, julkaistu Euroopan parlamentin Internet-sivustossa Toiminta - Valiokunnat - Talous- ja raha-asioiden valiokunta (www2.europarl.eu.int).

[109] EYVL C 221, 17.9.2002, s. 10.

6.1.3. Asetuksen (EY) N:o 1400/2002 pääpiirteet

6.1.3.1. Yleistä

164. Uusi asetus eroaa asetuksesta (EY) N:o 1475/95 siten, että siinä ei säädetä poikkeuksen myöntämisestä - sopimuspuolina olevien yritysten markkinavoimasta riippumatta - vain yhdelle yksilöidylle uusien ajoneuvojen jakelun sekä huolto- ja korjauspalveluiden tarjoamisen muodolle.

165. Moottoriajoneuvoalalla tehdyille vertikaalisille sopimuksille, jotka kuuluvat perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan kiellon soveltamisalaan, voidaan myöntää tietyin ehdoin poikkeus asetuksen (EY) N:o 1400/2002 nojalla. Tällaiset vertikaaliset sopimukset koskevat uusien moottoriajoneuvojen [110], niiden varaosien ja huolto- ja korjauspalveluiden osto-, myynti- tai jälleenmyyntiehtoja. Uutta asetusta sovelletaan näin ollen laajempiin vertikaalisten sopimusten ryhmiin, joiden kohde on asetuksen N:o 1475/95 soveltamisalaan kuuluvia sopimuksia laajempi ja monimuotoisempi.

[110] Asetuksen 1 artiklan n kohdan määritelmän mukaan "moottoriajoneuvolla" tarkoitetaan kolmella tai useammalla pyörällä varustettua itseliikkuvaa ajoneuvoa, joka on tarkoitettu käytettäväksi yleisillä teillä (ts. henkilöautot, kevyet hyötyajoneuvot, kuorma-autot ja linja-autot).

166. Kuten vertikaalisia sopimuksia koskevassa yleisjärjestelmässä, poikkeuksen myöntäminen on vastedes sidoksissa markkinaosuuteen sovellettaviin raja-arvoihin (yleensä 30 prosenttia ja 40 prosenttia, jos moottoriajoneuvojen myynnissä käytetään määrällistä valikoivaa jakelua). Komissiolla on näin ollen edelleen mahdollisuus tarkastella tapauskohtaisesti perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan poikkeusten myöntämistä tilanteissa, joissa vertikaalisen sopimuksen osapuolten markkinaosuus ylittää raja-arvot, ja myös silloin, kun vertikaaliset sopimukset täyttävät asetuksen 5 artiklan erityiset edellytykset eivätkä sisällä 4 artiklassa lueteltuja vakavimpia kilpailunrajoituksia.

167. Uusi asetus perustuu näin ollen asetuksen N:o 2790/1999 tavoin vertikaalisista rajoituksista laadittavaan talousanalysiin. Tämän lähestymistavan tulos on poikkeusasetus, jossa ei säädetä ainoasta hyväksyttävästä tuotteiden jakelutavasta, kuten asetuksessa N:o 1475/95, vaan sellaisten rajoitusten jättämisestä poikkeuksen soveltamisalan ulkopuolelle, jotka aiheuttavat moottoriajoneuvoalalla vakavia kilpailunvääristymiä, joiden vastapainona ei yleensä saada mahdollisia myönteisiä vaikutuksia. Kyseiset rajoitukset jätetään poikkeuksen soveltamisalan ulkopuolelle myös silloin, kun sopimuspuolten markkinaosuudet alittavat automaattisen poikkeuksen raja-arvot.

168. Koska määrällistä valikoivaa jakelua käyttävään henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen myyntiin sovelletaan tiukempaa järjestelmää, nostetaan markkinaosuuden raja-arvo vertikaalisessa yleisjärjestelmässä käytetystä 30 prosentista 40 prosenttiin.

6.1.3.2. Uusien ajoneuvojen myynti

169. Uusien ajoneuvojen jakelun osalta uudessa asetuksessa säädettyjen poikkeuksen myöntämisedellytysten pääkohdat ovat seuraavat:

- Valmistajien on vastedes valittava käytännössä joko valikoiva (laadullinen tai määrällinen) jakelujärjestelmä tai yksinmyyntijärjestelmä. Yksinmyynnin ja valikoivan jakelun järjestelmän yhdistelmiä ei enää hyväksytä, sillä analyysi ja kokemus ovat osoittaneet, että aluesuojan ja valtuuttamattomille jäsenille kohdistuvaa myyntiä koskevan kiellon yhdistäminen moottoriajoneuvoalalla haittaa tehokasta kilpailua verkon jäsenten välillä ja sisämarkkinoiden yhdentymistä koskevan tavoitteen saavuttamista.

- Poikkeusta ei myönnetä passiivista myyntiä koskeville rajoituksille eikä valikoivassa jakelujärjestelmässä harjoitettavaa aktiivista myyntiä koskeville rajoituksille. Poikkeuksen soveltamisalan ulkopuolella jätetään myös valikoivaan jakelujärjestelmään kuuluville henkilöautojen tai kevyiden hyötyajoneuvojen jälleenmyyjille asetetut rajoitukset, jotka heikentävät jälleenmyyjien mahdollisuutta perustaa lisämyymälöitä tai jakelupisteitä muille yhteismarkkinoilla sijaitseville alueille, joilla käytetään valikoivaa jakelua. [111] Näillä säännöksillä pyritään lisäämään merkin sisäistä kilpailua jakelijoiden välillä ja markkinoiden yhdentymistä helpottamalla hintojen yhteensovittamista sellaisten markkinoiden välillä, joiden hintatasot poikkeavat huomattavasti toisistaan.

[111] Sijaintilausekkeiden jättämistä poikkeuksen soveltamisalan ulkopuolelle sovelletaan 1. lokakuuta 2005 lähtien. Ks. asetuksen N:o 1400/2002 5 artiklan 2 kohdan b alakohta ja 12 artiklan 2 kohta.

- Pakolliseen yhteyteen myynnin sekä huolto- ja korjauspalveluiden välillä ei enää sovelleta poikkeusta. Myöskään vaatimukseen, jonka mukaan sopimusmyyjien on teetettävä huoltopalvelut alihankintana valmistajan valtuuttamissa korjaamoissa, ei sovelleta poikkeusta. Myynnin ja huolto- ja korjauspalveluiden välisen yhteyden uudelleenjärjestelyllä pyritään kannustamaan sellaisten toimijoiden markkinoilletuloa, jotka ovat kiinnostuneita pelkästään toisesta niistä toiminnoista, ja parantamaan nykyisten toimijoiden investointien jakautumista, kun toimijat voivat vapaasti keskittää investointinsa valitsemiinsa kohteisiin.

- Uuden asetuksen tultua voimaan poikkeusta ei enää sovelleta kieltoon, jonka mukaan yhdessä esittelytilassa ei voida edustaa montaa eri automerkkiä [112]. Valmistaja voi kuitenkin vaatia, että eri merkit asetetaan esittelytilassa näytteille kullekin merkille varattuun erilliseen osastoon.

[112] Tällä viitataan mahdollisuuteen edustaa montaa kilpailevaa automerkkiä, jotka kuuluvat eri yrityskonserneille.

- Vertikaaliset sopimukset, jotka rajoittavat jakelijan oikeutta myydä moottoriajoneuvoja, joiden ominaisuudet eroavat sopimuksen kohteena olevan valikoiman vastaavista malleista, eivät kuulu poikkeuksen soveltamisalaan. Jokaisella kuluttajalla on oikeus hankkia toisesta jäsenvaltiosta ajoneuvo, joka on ominaisuuksiltaan samanlainen kuin kuluttajan kotimaassa yleensä myydyt ajoneuvot (tätä käytäntöä kutsutaan yleensä "saatavuuslausekkeeksi" [113]).

[113] Saatavuuslausekkeen mukaisesti esimerkiksi irlantilaiset ja brittiläiset kuluttajat voivat ostaa vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tarkoitettuja ajoneuvoja Manner-Euroopasta.

- Kuluttajan valtuuttaman välittäjän toiminnalle ei enää aseteta ehtoja. Välittäjien käyttö edistää merkittävästi rajatylittävän kaupan lisäämistä.

- Jakelijoiden riippumattomuutta valmistajista vahvistetaan antamalle jakelijoille mahdollisuus useiden merkkien myyntiin ja vahvistamalla sopimuksiin perustuvan turvan vähimmäisvaatimuksia (muun muassa sopimuksen vähimmäiskestoa sekä irtisanomisaikaa ja -perusteita koskevia vaatimuksia). Jakelijoiden riippumattomuutta lisää merkittävästi myös se, että ne voivat vapaasti myydä ajoneuvoja saman jakeluverkon valtuutetuille jäsenille. Lisäksi vertikaaliselle sopimukselle myönnetään poikkeus vain siinä tapauksessa, että sopimuspuolet voivat siirtää sopimusriidat riippumattoman kolmannen ratkaistaviksi tai välimiesmenettelyyn.

6.1.3.3. Huolto- ja korjauspalveluiden tarjoaminen ja varaosamyynti

170. Kaupan jälkeisistä palveluista (huolto- ja korjauspalvelut) aiheutuvat moottoriajoneuvon käyttökustannukset vastaavat sen hankintakustannuksia (noin 40 prosenttia kokonaiskustannuksista). Olikin tärkeää parantaa kilpailuedellytyksiä myös tällä sektorilla varsinkin siksi, että jos kuluttaja päättää hankkia ajoneuvonsa jäsenvaltiosta, jossa sen hinta on edullisin, huolto- ja korjauspalveluiden tarjoajien kilpailuttamiseen ei enää ole mahdollisuutta pitkiin etäisyyksiin liittyvistä syistä.

171. Uuden asetuksen tavoitteiksi on näin ollen asetettu kilpailun lisääminen sekä huolto- ja korjauspalveluverkon valtuutettujen jäsenten välillä että verkon valtuutettujen jäsenten ja riippumattomien korjaamoiden [114] välillä samoin kuin varaosien saatavuuden parantaminen poistamatta kuitenkaan valmistajilta oikeutta vahvistaa valintaperusteet, jotka valtuutettujen jäsenten on täytettävä laatu- ja turvallisuusnäkökohtien ottamiseksi huomioon.

[114] Riippumattomien korjaamoiden ryhmään kuuluu monia eri toimijoita, riippumattomista automekaanikoista aina (esimerkiksi pelti- tai sähkötöihin) erikoistuneisiin palvelupisteisiin ja standardisoituun korjaus- ja huoltotoimintaan keskittyneisiin ketjuihin.

172. Valtuutettujen korjaamoiden välinen kilpailu lisääntyy, sillä vastedes sovellettavan järjestelmän mukaan autonvalmistajan, joka noudattaa puhtaasti laadullisia valintaperusteita, on hyväksyttävä valtuutettuun korjaamoverkkoon kaikki kyseiset perusteet täyttävät hakijat ja annettava korjaamoille mahdollisuus sijoittautua valitsemalleen alueelle. [115] Ajoneuvojen myynnin alalla toteutettavan rakenneuudistuksen seurauksena sopimusmyyjät, joiden sopimus on irtisanottu, voivat vastedes liittyä vaivattomasti huolto- ja korjauspalveluverkon valtuutetuiksi jäseniksi ja edistää siten palvelupisteiden säilyttämistä kuluttajien lähietäisyydellä. Valintaperusteet täyttävät riippumattomat korjaamot voivat halutessaan liittyä valtuutettujen korjaamoiden verkkoon.

[115] Valmistajien markkinaosuudet huoltopalvelumarkkinoilla ylittävät asetuksessa (EY) N:o 1400/2002 varaosien myynnille ja huoltopalveluiden tarjoamiselle säädetyn 30 prosentin raja-arvon. Huoltopalveluiden tarjoamista säännellään näin ollen määrällisellä valikoivalla järjestelmällä.

173. Myös valtuutettujen jäsenten ja riippumattomien korjaamoiden välinen kilpailu lisääntyy riippumattomien korjaamoiden saadessa aiempaa enemmän teknisiä tietoja, kun valtuutetuille korjaamoille aiemmin varattu koulutustarjonta ja vianmääritysvälineet asetetaan myös niiden saataville. Yhä monimutkaisempi tekninen tietämys on näin ollen riippumattomien korjaamoiden saatavilla samoin ehdoin kuin valtuutettujen korjaamoiden saatavilla. Riippumattomat korjaamot voivat näin kilpailla parhain mahdollisin edellytyksin valtuutettujen korjaamoiden kanssa ja parantaa lisäksi ajoneuvojen huolto- ja korjauspalveluiden turvallisuutta yleisellä tasolla. Myös muut toimijat, kuten autokerhot ja tiepalveluiden tarjoajat, osallistuvat turvallisuuden parantamiseen, mikä on peruste laajempien teknisten tietojen asettamiseen myös niiden käyttöön. [116]

[116] Asetuksen N:o 1400/2002 4 artiklan 2 kohdassa mainitaan joitakin tähän riippumattomien toimijoiden ryhmään kuuluvia toimijoita.

174. Myös autonosien ja varaosien valmistajien pääsyä osien jakelukanaviin ja valtuutettujen korjaamoiden verkkoon helpotetaan. Autonosien ja varaosien valmistajien on voitava toimittaa alkuperäisiä varaosia tai laadultaan vastaavia osia sekä valtuutetuille että riippumattomille korjaamoille. Vastaavasti jakelijoiden ja valtuutettujen korjaamoiden on voitava hankkia alkuperäisiä osia ja laadultaan vastaavia osia valitsemaltaan toimittajalta. Autonvalmistajalla ei näin ollen voi enää olla yksinoikeutta sellaisten auton- tai varaosien toimitukseen, joita se ei valmista itse. Kyse on merkittävästä edistysaskeleesta, sillä varaosien valmistajien osuus näiden tuotteiden tuotannosta on tällä hetkellä 80 prosenttia ja autonvalmistajien 20 prosenttia. Alkuperäisiksi varaosaksi katsotaan vastedes autonvalmistajien toimittamien osien lisäksi varaosien valmistajien valmistamista osista ne, joita käytetään ajoneuvon kokoamisessa, ja ne, jotka varaosien valmistaja valmistaa niiden eritelmien ja tuotantostandardien mukaisesti, jotka autonvalmistaja antaa kyseisessä moottoriajoneuvossa käytettävien autonosien tai alkuperäisten varaosien valmistusta varten.

6.1.3.4. Päätelmä

175. Asetuksessa (EY) N:o 1400/2002 säädetyt tavoitteet, jotka koskevat kilpailun lisäämistä uusien ajoneuvojen ja niiden varaosien myynnin sekä huolto- ja korjauspalveluiden tarjoamisen aloilla, ovat yhdenmukaisia niiden tavoitteiden kanssa, jotka liittyvät sisämarkkinoiden toimivuuden parantamiseen ja merkittävien etujen tuomiseen kuluttajien ulottuville. Kyseiset tavoitteet eivät kuitenkaan muuta millään tavalla autonvalmistajien jakeluverkkoihinsa tai tuotteidensa turvallisuuteen ja luotettavuuteen kohdistamaa laadunvalvontaa. Uusi asetus tarjoaa talouden toimijoille monia liiketoimintamahdollisuuksia, joten mainittujen tavoitteiden toteutuminen riippuu täysin eri toimijoiden tekemistä liiketoimintapäätöksistä. Kyseisten mahdollisuuksien käyttö hyödyttää joka tapauksessa eri tasoilla toimivia ryhmiä.

176. Jakelujärjestelmien eriyttämisessä käytettävien muuttujien käyttöönotto helpottaa ja tehostaa kyseisten toimijoiden mukautumista jatkuvassa muutostilassa oleviin markkinaolosuhteisiin ja kuluttajien tarpeisiin.

6.1.4. Esite

177. Asetuksesta (EY) N:o 1400/2002 30. syyskuuta 2002 annetussa esitteessä sovelletaan samaa pragmaattista lähestymistapaa kuin edellisen asetuksen käytännön seurauksia koskevassa esitteessä. Uuden esitteen laatiminen oli suositeltavaa uuden poikkeusjärjestelmän mukanaan tuomien huomattavien muutosten takia. Esitteen laatiminen oli sekä kuluttajien että kyseisten talouden toimijoiden toiveiden mukaista. Myös Euroopan parlamentti suositteli esitteen laatimista. Esite julkaistiin uuden asetuksen voimaantulopäivänä eli 1. lokakuuta 2002. [117]

[117] Kilpailun pääosaston laatima esite on saatavilla 11 virallisella kielellä paperiversiona ja kilpailun pääosaston Internet-sivustossa (http://europa.eu.int/comm/competition/ car_sector/). Esite ei ole oikeudellisesti sitova. Ks. myös komission lehdistötiedote IP/02/1392, 30.9.2002.

178. Esite on tarkoitettu käytännön oppaaksi kuluttajille ja moottoriajoneuvoalan vertikaalisten sopimusten parissa työskenteleville. Lisäksi esitteen tarkoituksena on kannustaa yrityksiä analysoimaan itsenäisesti tekemiensä vertikaalisten sopimusten yhdenmukaisuutta kilpailusääntöjen kanssa.

179. Esitteessä kuvaillaan asetuksen periaatteita, tavoitteita, rakennetta ja oikeudellisia näkökohtia sekä vastataan kuluttajien ja talouden toimijoiden esittämiin ajoneuvojen ja varaosien myyntiä sekä huolto- ja korjauspalveluiden tarjoamista koskeviin käytännön kysymyksiin. Lisäksi esitteessä havainnollistetaan esimerkein moottoriajoneuvoalalla sovellettavan markkinamääritelmän lähtökohtana olevia periaatteita ja esitellään markkinaosuuksien laskentamenetelmiä. [118] Jälkimmäinen aihe on erityisen tärkeä siksi, että uusi asetus perustuu markkinaosuuksien raja-arvojen soveltamiseen.

[118] Komissio teetti tätä varten tutkimuksen "Quantitative Study to Define the Relevant Market in the Passenger Car Sector" (Frank Verboven, Katholieke Universiteit van Leuven). Tutkimus on saatavilla kilpailun pääosaston Internet-sivustossa autosektorin kohdassa "Tutkimukset". Tutkimus teetettiin puhtaasti konsultointitarkoituksessa eikä vaikuta komission yksittäistapauksista laatimien markkina-analyysien tulokseen.

6.2. Yleisarviointi poikkeusasetuksen (EY) N:o 1475/95 soveltamisesta uusien autojen hintoihin

180. Komission on vertailtava asetuksen (EY) N:o 1475/95 mukaisesti uusien autojen verottomia hintoja yhteisössä. Vertailu toteutetaan kunkin vuoden touko- ja marraskuussa yhteisön jäsenvaltioiden autonvalmistajien ohjeellisten myyntihintojen perusteella. [119]

[119] Ks. lehdistötiedotteet IP/02/305, 25.2.2002, ja IP/02/1109, 22.7.2002.

181. Sekä 1. marraskuuta 2001 että 1. toukokuuta 2002 toteutettu hintavertailu osoittavat, että hintatasot eivät ole juurikaan lähentyneet euron 1. tammikuuta 2002 tapahtuneesta käyttöönotosta huolimatta.

182. Kuten aiemmissa autojen hintoja koskevissa selvityksissä, Espanja, Kreikka, Suomi ja euroalueeseen kuulumaton Tanska olivat edelleen markkinat, joilla autojen verottomat hinnat olivat yleensä alhaisimmat. Euroalueen korkeimpia hintoja veloitettiin Itävallassa ja määrällisesti arvioituna suurimmat markkinat muodostavassa Saksassa. Hintataso on yleisesti ottaen korkein Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

183. Kuten 1. toukokuuta 2001 julkaistussa hintaselvityksessä [120], euroalueen keskihintojen erot ovat huomattavasti suurempia (selvästi yli 20 prosenttia) neljässä ensimmäisessä segmentissä (A-D) kuin segmenteissä E, F ja G, vaikka kilpailevien autonvalmistajien tarjoamien mallien suuren määrän segmenteissä A-G pitäisi periaatteessa olla merkki tiukasta kilpailusta. [121] Tämä toteamus pitää paikkansa sekä 1. marraskuuta 2001 että 1. toukokuuta 2002 laaditun vertailun perusteella.

[120] Segmentit A ja B (pienet autot), C (perheautot), D (suuret perheautot), E (tila-autot), F (luksusautot) ja G (maasto- ja urheiluautot).

[121] Ks. lehdistötiedote IP/01/1051, 23.7.2001.

184. Hintaerot vastaavat huomattavia summia absoluuttisen arvon mukaan ilmaistuina (esimerkiksi 4 000-7 000 euroa joidenkin segmentin D mallien osalta). Huomattavat hintaerot ovat syynä siihen, että monet kuluttajat ostavat edelleen autonsa toisesta yhteisön jäsenvaltiosta, mikä voi kuitenkin aiheuttaa vaikeuksia, kuten kuluttajien komissiolle tekemien kanteluiden suuri määrä osoittaa. Kantelut koskevat esimerkiksi kohtuuttoman pitkiä toimitusaikoja tai jäsenvaltioiden välisiä vientikieltotoimenpiteitä. [122]

[122] Volswagen on hakenut muutosta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 6. heinäkuuta 2000 antamaan tuomioon (asia T-62/98, Kok. 2000, s. II-2707), jossa vahvistettiin pääosin komission 28. tammikuuta 1998 tekemä päätös sakkojen määräämisestä rikkomista koskevassa asiassa (EYVL L 124, 25.4.1998, s. 60). Julkisasiamies Damaso Ruiz-Jarabo Colomerin 17. lokakuuta 2002 asiassa C-338/00 P esittämissä päätelmissä yhteisöjen tuomioistuimelle ehdotetaan muutoksenhakukanteen hylkäämistä.

185. Näissä ongelmissa ei ole tapahtunut muutosta viime vuosina, mikä osoittaa, että moottoriajoneuvoalan sisäamarkkinoilla on vielä huomattavasti parannettavaa. Näiden parannusten tekeminen onkin yksi komission antaman uuden poikkeusasetuksen tavoitteista sekä kuluttajien että talouden toimijoiden eduksi. Antaessaan asetuksen (EY) N:o 1400/2002 komissio ilmoitti aikovansa jatkaa hintakehityksen seurantaa ja hintavertailuiden julkaisemista kahdesti vuodessa.

7. Rahoituspalvelut

186. Kilpailulainsäädännön soveltamisessa rahoituspalvelualaan tapahtui huomattavaa edistymistä vuonna 2002. Yksittäisistä asioista voidaan mainita kaksi komission päätöstä, joista ensimmäinen koskee Visa Internationalin monenvälistä toimitusmaksua ja toinen sakkojen määrämistä kahdeksalle itävaltalaiselle pankille osallistumisesta laajaan hintakartelliin. Sääntelypuolella komissio julkaisi luonnoksen tarkistetuksi vakuutusalan ryhmäpoikkeusasetukseksi ja pyysi siitä kommentteja voidakseen antaa uuden asetuksen alkuvuodesta 2003.

Visa International (monenvälinen toimitusmaksu) [123]

[123] Asia N:o COMP/D-1/29.373, EYVL L 318, 22.11.2002, s. 17.

187. Komissio teki 24. heinäkuuta päätöksen Visa Internationalin monenvälisiä toimitusmaksuja (multilateral interchange fee, MIF) koskevassa asiassa. Monenvälinen toimitusmaksu on pankkien välinen maksu, joka peritään jokaisesta maksukortilla suoritetusta maksusta. Visan järjestelmässä vähittäiskauppiaan pankki suorittaa maksun kortinhaltijan pankille, joka siirtää tämän kustannuserän vähittäiskauppiaiden maksettavaksi osana jokaisesta Visa-korttimaksusta pankille suoritettavaa maksua. Visan monenvälisen toimituspalkkion yleinen taso, jota sovelletaan, jos pankit eivät sovi eri tasosta, määritetään Visan hallituksessa ja vahvistetaan Visa Internationalin maksukorttisäännöissä, jotka oli ilmoitettu komissiolle.

188. Päätöksessä myönnetään ehdollinen poikkeus osalle Visan monenvälisistä toimitusmaksuista (kuluttajien käyttöön tarkoitetuilla Visa-korteilla Euroopan talousalueella suoritetuille rajatylittäville maksutapahtumille). Päätös ei näin ollen kata jäsenvaltioissa suoritetuista kotimaan Visa-maksuista veloitettavia eikä Visa-yrityskortteja koskevia monenvälisiä toimitusmaksuja. Poikkeus on voimassa 31. joulukuuta 2007 asti.

189. Komissio oli antanut syyskuussa 2000 väitetiedoksiannon Visan aiemmasta monenvälisten toimitusmaksujen järjestelmästä. Järjestelmälle voitiin kuitenkin myöntää poikkeus Visan ehdotettua siihen huomattavia uudistuksia.

Itävaltalaiset pankit [124]

[124] Asia N:o COMP/D-1/36.571, ei vielä julkaistu EUVL:ssä.

190. Komissio määräsi 11. kesäkuuta yhteensä 124,26 miljoonan euron sakot kahdeksalle itävaltalaispankille niiden osallistumisesta hintakartelliin. Komissio teki Itävallan lehdistössä julkaistujen raporttien perusteella kesäkuussa 1998 yllätystarkastuskäyntejä joihinkin itävaltalaisiin pankkeihin. Löydetyissä asiakirjoissa oli näyttöä pitkälle järjestäytyneestä hintasopimusjärjestelmästä, joka kattoi koko Itävallan ja kaikki pankkituotteet ja -palvelut samoin kuin mainonnan tai ennemminkin sen puuttumisen. Pankkien pääjohtajat kokoontuivat joka kuukausi, elokuuta lukuun ottamatta, Lombard Clubiksi kutsutun kartellin kokouksiin. Kullekin pankkituotteelle oli lisäksi oma komiteansa, jonka kokouksiin osallistui ylimmän ja keskijohdon edustajia.

191. Kartellin toiminta alkoi jo ennen kuin Itävalta liittyi Euroopan talousalueeseen vuonna 1994. Komissio määräsi sakkoja kuitenkin ainoastaan EU:n jäseneksi tulosta (1995) kesäkuuhun 1998, jolloin se teki yllätystarkastuksia pankkien tiloissa ja lopetti kartellin toiminnan.

192. Komissio katsoi, että Itävallan pankit ovat toiminnallaan rikkoneet EY:n perustamissopimuksen 81 artiklassa säädettyjä kilpailusääntöjä erittäin vakavasti.

Luonnos vakuutusalan ryhmäpoikkeusasetukseksi [125]

[125] EYVL C 163, 9.7.2002.

193. Komissio julkaisi 9. heinäkuuta luonnoksen vakuutusalan tarkistetuksi ryhmäpoikkeusasetukseksi ja pyysi siitä huomautuksia kolmansilta. Uudella asetuksella on tarkoitus korvata komission asetus N:o 3932/92, jonka voimassaolo päättyy 30. maaliskuuta 2003. Määräaika kommenttien esittämiselle oli 30. syyskuuta 2002. Kolmansilta, esimerkiksi vakuutusalan edustajilta, vakuutusasiakkaiden yhdistyksiltä ja viranomaisilta, saatiin 23 huomautusta. Komissio pohtii huomautusten perusteella mahdollisten lisämuutosten tekemistä luonnokseen ja antanee siltä pohjalta uuden asetuksen vuoden 2003 alkupuolella.

8. Tietoyhteiskunta

194. Komissio jatkoi työskentelyä avoimen kilpailuympäristön luomiseksi Internetin ja sähköisen kaupan kehittämiselle. Sevillan Eurooppa-neuvoston kesäkuussa 2002 hyväksymän eEurope 2005 -toimintasuunnitelman tarkoituksena on edistää Internetin levittämistä ja käyttöä Euroopassa ja erityisesti kannustaa laajalti saatavilla olevaan laajakaistainfrastruktuuriin perustuvien tietoturvattujen palveluiden, sovellusten ja sisällön kehittämistä. Kyseinen eEurope-aloite sisältyy Lissaboniin strategiaan, jossa asetettiin tavoitteeksi kehittää Euroopan unionista vuoteen 2010 mennessä maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous ja parantaa sen työllisyystilannetta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

195. Internet-liikenteessä käytettävään televiestintäinfrastruktuuriin liittyy edelleen kilpailuongelmia. Ongelmia ilmenee erityisesti sekä laajakaistaisten (suuritehoisten) että kapeakaistaisten (pienitehoisten) Internet-yhteyksien markkinoilla.

196. Ongelmia ilmeni myös Internetin hallinnoinnin alalla. Komissio jatkaa korkeimman tason verkkotunnusten rekisteröintioperaattoreita vastaan tehtyjen kanteluiden käsittelyä perustamissopimuksen 82 artiklan nojalla. Komission mukaan ei ole epäilystä siitä, että verkkotunnusjärjestelmä kuuluu EU:n kilpailusääntöjen soveltamisalaan. Verkkotunnuksilla käydään muiden perinteisempien tuotteiden tapaan kauppaa markkinoilla. Asiakkaat maksavat oikeudesta käyttää verkkotunnuksia omiin tarkoituksiinsa, ja rekisterit ja rekisterinpitäjät saavat siitä voittoa.

9. Vapaat ammatit

9.1. EY:n kilpailulainsäädännön soveltaminen vapaisiin ammatteihin

197. Vapaat ammatit ovat yleissivistävien aineiden tai tieteiden alan erikoiskoulutusta vaativia ammatteja (esimerkiksi asianajajat, notaarit, insinöörit, arkkitehdit, lääkärit ja kirjanpitäjät). Alan yleispiirre on tiukka sääntely, joka on joko keskushallinnon harjoittamaa sääntelyä tai ammattikuntien harjoittamaa itsesääntelyä. Sääntely voi vaikuttaa muun muassa kyseisten ammattien harjoittajiksi alkavien lukumäärään, ammatinharjoittajien veloittamiin hintoihin ja sallittuihin veloitusjärjestelyihin (esim. ehdolliset palkkiot), ammatillisia palveluita tarjoavien yritysten organisaatiorakenteeseen, yksinoikeuksiin ja mainontaan. Sääntely voi mitä ilmeisimmin vaikuttaa kilpailuun, ja kun sitä koskeva päätöksenteko kuuluu yritysten yhteenliittymille, se voi kuulua EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.

198. Komission vapaisiin ammatteihin soveltaman politiikan mukaan kyseisiin ammatteihin sovelletaan kilpailusääntöjä täysimääräisesti tunnustaen kuitenkin samalla niiden erityispiirteet, kuten asiakkaan ja palveluntarjoajan välisen tiedonkulun epätasaisuus. Komission harjoittamassa politiikassa ei kyseenalaisteta ammattikuntien olemassaoloa sinänsä, vaan vaaditaan esimerkiksi, että ammattikuntien on käytettävä itsesääntelyvaltuuksiaan kuluttajien hyödyksi eikä vain omien jäsentensä etujen ajamiseen. Yleistavoitteena on kyseisiä palveluita käyttävien kuluttajien hyvinvoinnin lisääminen.

9.1.1. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioiden seuraukset

199. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin vahvisti vuonna 1998, että ammatinharjoittajien palvelut kuuluvat EY:n perustamissopimuksen kilpailusääntöjen soveltamisalaan. Asiassa CNSD annetussa tuomiossa [126] todetaan, että laki Italian tullihuolitsijoiden velvollisuudesta tehdä päätös, jolla vahvistetaan kaikille tullihuolitsijoilleyhteinen tariffi, rikkoi perustamissopimuksen 81 (ent. 85 artikla) ja 10 artiklaa (ent. 5 artikla). Komissio oli jo aiemmin todennut, että myös ammattikunnan osallistuminen tariffien vahvistamiseen rikkoo 81 artiklaa, minkä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on vahvistanut [127]. Vuonna 2001 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin lisäksi vahvisti pääosin komission päätöksen, jossa todetaan, että Euroopan patenttiviraston hyväksymien asiamiesten instituutti (Institute of Professional Representatives before the European Patent Office) [128] rikkoi 81 artiklaa erityisesti antamalla säännön, jolla jäseniä kiellettiin harjoittamasta vertailevaa mainontaa.

[126] Asia C-35/96, komissio v. Italia, tuomio 18.6.1998, Kok. 1998, s. I-3851.

[127] Asia T-513/93, Consiglio Nazionale degli Spedizionieri Doganali v. komissio, tuomio 30.3.2000, Kok. 2000, s. II-1807.

[128] Asia T-144/99. Tunnetaan myös asiana IMA (ranskaksi) tai asiana EPI (englanniksi), tuomio 28.3.2001, Kok. 2001, s. II-1087.

200. Yhteisöjen tuomioistuimen helmikuussa 2002 antamat kaksi uutta tuomiota helpottivat kilpailusääntöjen soveltamisalan selkiyttämistä vapaiden ammattien osalta. Tuomioistuimen käsiteltäväksi oli saatettu italialaisten asianajajien hintataulukoita koskeva asia ja alankomaalaisten asianajajien ja tilintarkastajien kumppanuussuhteiden kieltämistä itsesääntelyn perusteella koskeva asia. Tuomioistuin totesi asiassa Arduino [129] antamassaan tuomiossa, että jäsenvaltio voi vahvistaa hintataulukon, jos se on välttämätöntä yleisen edun kannalta ja jos viranomaisilla on pääasiallinen vastuu ammattikunnan esittämiä ehdotuksia koskevasta päätöksenteosta ja valvonnasta. Asiassa Wouters [130] yhteisöjen tuomioistuin totesi, että yleisen edun suojaamisesta vastava ammattikunta voi kieltää integroidun yhteistyön eri ammattien kesken, jos sellainen voi aiheuttaa vakavia eturistiriitoja. Tuomiossa vahvistetaan yleissääntö, jonka mukaan on tutkittava, ovatko itsesääntelytoimenpiteestä ammattikunnan jäsenille aiheutuvat kilpailunrajoitukset kohtuuttomia suhteessa rajoituksiin, jotka ovat välttämättömiä asianmukaisen ammatinharjoittamisen varmistamiseksi kyseisessä jäsenvaltiossa.

[129] Asia C-35/99, tuomio 19.2.2002, Kok. 2002, s. I-1529.

[130] Asia C-309/99, tuomio 19.2.2002, Kok. 2002, s. I-1577.

201. Hintataulukoiden osalta komissio katsoo, että niihin on mahdollista puuttua, jos yhteinen tariffi ei ole valtion vahvistama. Seuraavat toimenpiteet voitaisiin kyseenalaistaa:

- "kumileimasinpäätökset", mukaan luettuina jäsenvaltioiden sopimuksille tai päätöksille myöntämät validoinnit ja hiljaiset hyväksymispäätökset: kyse on tilanteesta, jossa lainsäädännön mukaiset menettelyt eivät mahdollista valvontaa ja tasapainoa ja/tai edellytä viranomaisten hankkivan asiassa lausuntoja kolmansilta;

- käytännöt, joiden mukaan jäsenvaltion viranomaiset voivat pelkästään hylätä tai hyväksyä ammattikuntien ehdotukset kykenemättä muuttamaan ehdotusten sisältöä tai korvaamaan niitä omilla päätöksillään;

- talouden toimijoiden omasta aloitteestaan esittämät ehdotukset, joista ei säädetä erikseen lainsäädännössä ja joita varten ei ole olemassa aktiiviset tarkistukset, mahdolliset muutokset tai hylkäämisen mahdollistavia erityismenettelyitä;

- ehdotukset, joilla on sitovia tai yhteensovittavia vaikutuksia ammatinharjoittajiin ennen kuin toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt ne.

202. Integroitua yhteistyötä koskevien päätelmien teko on monimutkaisempaa. Jäsenvaltiot voivat kieltää integroidun yhteistyön joidenkin ammattien välillä riippuen kyseisiä ammatteja sääntelevistä oikeusjärjestelmistä ja siitä, onko kielto välttämätön edellytys yleisen edun turvaamiseksi jäsenvaltion katsottua sen vaarantuvan. Tärkeintä on, että asiat tutkitaan tapauskohtaisesti.

203. Asiassa Wouters annettuun tuomioon sisältyy kuitenkin jonkin verran puhtaasti ammattieettisten sääntöjen tutkimista koskevaa ohjausta. Ammattieettisten sääntöjen tutkinnassa kilpailunäkökohtien kannalta on otettava huomioon tuomioistuimen toteamus, jonka mukaan eettisiä sääntöjä ei kyseenalaisteta silloin, kun niiden voidaan perustellusti katsoa olevan välttämättömiä sen takaamiseksi, että ammattia harjoitetaan asianmukaisesti. Kyseiset säännöt eivät kuulu perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Säännöt, joiden ei voida perustellusti katsoa olevan välttämättömiä tämän tavoitteen takaamiseksi, on arvioitava sen selvittämiseksi, voidaanko niihin soveltaa 81 artiklan 3 kohdan poikkeuksia. Asiassa Wouters annettu tuomio vaikuttaa näin ollen lähestymistapaan, jota komissio soveltaa muihin kyseisen alan kilpailua rajoittaviin sääntöihin ja käytäntöihin, kuten mainontaa, asiakkaiden hankintaa ja ammattiin pääsyä koskeviin rajoituksiin.

9.1.2. Sääntelyn taloudellisia vaikutuksia koskeva tutkimus

204. Kuluttajat ja yritykset kohtaavat edelleen suuria vaikeuksia pyrkiessään hyötymään vapaisiin ammatteihin liittyvien palveluiden alan sisämarkkinoista. Tämä johtuu osittain valtioiden harjoittamasta sääntelystä ja ammattien itsesääntelystä, jotka vaikuttavat kilpailuolosuhteisiin. Vaikka sääntelyn päätavoite on oletettavasti palveluiden laadun takaaminen, voidaan otaksua, että osa nykyisestä sääntelystä tuo tullessaan enemmän kustannuksia kuin hyötyä. Ainakin osa säännöistä, joiden väitetään olevan ammattieettisiä, pidetään voimassa ilman selkeää näyttöä siitä, millä tavoin ne hyödyttävät kuluttajia. Jos perusteettomat rajoitukset yksilöidään ja poistetaan, kuluttajien valinnanvara kasvaisi ja he saisivat enemmän vastinetta rahoilleen. Lisäksi palveluntarjoajilla olisi enemmän tilaa luovuudelle ja innovaatioille ja liiketoiminnan mukauttamiselle kysyntään.

205. Tätä taustaa vasten kilpailun pääosasto käynnisti huhtikuussa tutkimuksen, jonka aiheena olivat vapaisiin ammatteihin sovellettavat säännökset ja jonka tulokset on tarkoitus julkistaa vuoden 2003 alkupuolella. [131] Kilpailun pääosasto odottaa saavansa tutkimuksesta merkityksellisiä ja ajankohtaisia tietoja asianajajia, notaareja, arkkitehtejä, insinöörejä, tilintarkastajia, kirjanpitäjiä, lääkäreitä ja farmaseutteja koskevista määräyksistä. Vertailututkimus kattaa kunkin ammattialan osalta kaikki jäsenvaltiot. Jo nyt on selvää, että sääntelyn kattavuus vaihtelee huomattavasti EU:n eri alueilla, mikä lienee osoitus siitä, että yleisen edun mukaiset tavoitteet, joiden katsotaan edellyttävän erityisiä lakeja joissakin jäsenvaltioissa, nähdään eri tavalla toisissa jäsenvaltioissa.

[131] Avoimen tarjouskilpailun perusteella valittu toimeksisaaja on Wieniin sijoittautunut voittoa tavoittelematon yhteisö Institute for Advanced Studies.

206. Konsulttien odotetaan lisäksi laativan kustannus-hyöty-analyysin joidenkin ammattien sääntelytilanteesta käyttäen riittävän edustavaa otosta jäsenvaltioita. Näin pyritään havainnollistamaan erilaisten sääntelyvaihtoehtojen taloudellisia vaikutuksia. Tutkimustulokset auttavat parhaassa tapauksessa komissiota vertailemaan jäsenvaltioita niiden tällä alalla soveltaman sääntelyn laadun mukaan ja tarjoavat riittävästi näyttöä siitä, että ainakin jonkinasteinen vapauttaminen (laajuutta ei ole vielä määritelty) hyödyttäisi koko Euroopan taloutta ja erityisesti kuluttajia. Vapauttamisen odotetaan alustavasti tuovan suurempia potentiaalisia etuja yritysten väliselle kaupankäynnille kuin yksityisille kuluttajille, mikä johtuu siitä, että uusien palveluiden ja joustavuuden kysyntä näyttää suuremmalta yrityksen keskuudessa ja yritysten välinen palvelukauppa on määrällisesti arvioiden laajempaa.

9.1.3. Kansallisten kilpailuviranomaisten kanssa toteutetut yhteensovitetut toimet

207. Kilpailun pääosasto pyrkii herättämään keskustelua vapaisiin ammatteihin liittyvistä kilpailukysymyksistä. Kilpailun pääosasto on ollut yhteydessä kansallisiin kilpailuviranomaisiin hyödyntääkseen niiden tähän alaan liittyvien aiempien ja nykyisten asioiden käsittelystä saamia kokemuksia. Aihetta käsiteltiin ensiksi kansallisten kilpailuvirastojen pääjohtajien kokouksessa 26. kesäkuuta 2002 ja sen jälkeen jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kokouksessa 28. lokakuuta 2002.

208. Kilpailuvirastojen pääjohtajien kokouksessa käsiteltiin vastauksia, joita virastot olivat antaneet niille etukäteen lähetettyihin kyselylomakkeisiin, joissa kartoitettiin lainsäädännön soveltamisesta vapaisiin ammatteihin saatuja kokemuksia. Vastauksista ilmeni selvästi, että vaikka lähes kaikkien jäsenvaltioiden kansallinen kilpailulainsäädäntö kattaa vapaat ammatit, kilpailulainsäädännön käytännön soveltamista rajoitetaan kansallisella lainsäädännöllä, jossa asetetaan kilpailuun kohdistuvia rajoituksia. Kilpailuviranomaisilla ei yleensä ole toimivaltaa sektoreilla, joita säännellään kilpailua rajoittavilla laeilla. Kilpailuviranomaisten toimivalta rajoittuukin säädösluonnoksia koskevien lausuntojen antamiseen. Suurin osa esille otetuista asioista koskee ammatillisten järjestöjen harjoittamaa hintojen vahvistamista, ammattiin pääsyä koskevia syrjiviä ehtoja ja mainonnalle asetettuja rajoituksia. Joidenkin maiden kilpailuviranomaiset ovat aloittaneet tai ovat aloittamassa yleistä toimintaohjelmaa alan vapauttamiseksi.

209. Jäsenvaltioiden asiantuntijoiden tilapäinen neuvoa-antava komitea kokoontui 28. lokakuuta Brysseliin keskustelemaan asioissa Arduino ja Wouters annettujen tuomioiden tulkinnasta ja toimista, joita kilpailuviranomaiset voivat toteuttaa näiden tuomioiden puitteissa. Jäsenvaltioiden asiantuntijat suhtautuivat myönteisesti mahdollisuuteen keskustella ja vaihtaa kokemuksia näistä aiheista. Asiantuntijat olivat komission kanssa samaa mieltä näiden kahden tuomion edellä esitetystä tulkinnasta. Toinen kokouksessa esitetty päätelmä oli, että koska monet rajoitukset näyttävät johtuvan kansallisesta lainsäädännöstä, vuoropuhelusta kyseisestä lainsäädännöstä vastaavien kansallisten elinten (esimerkiksi oikeusministeriöiden) ja valtiovarainministeriöiden kanssa voisi olla hyötyä.

>VIITTAUS KAAVIOON>

D - Tilastokatsaus

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

1.

II - Yrityskeskittymien valvonta

A - Yleinen politiikka ja uudet kehityssuunnat

1. Johdanto

210. Maailman osakemarkkinoiden taantumaa seuraillen komissiolle ilmoitettujen sulautumien ja yrityskauppojen lukumäärä laski 1990-luvun loppupuolen tasoille vuonna 2002. Kun vuonna 2001 ilmoitettiin 335 yhteisönlaajuista keskittymää, mikä merkitsi jo hienoista laskua vuodesta 2000 (345 ilmoitusta), vuonna 2002 keskittymiä ilmoitettiin ainoastaan 277 (ks. taulukko).

>TAULUKON PAIKKA>

211. Keskittymien lukumäärän laskun lisäksi sellaisten keskittymien osuus, jotka aiheuttivat kilpailuongelmia ja sen vuoksi edellyttivät 8 artiklan mukaiseen päätökseen johtavaa perusteellista (toisen vaiheen) tutkimusta, pieneni yli kaksi kolmasosaa (20 asiaa vuonna 2001 ja 7 asiaa vuonna 2002). Kaikki seitsemän keskittymää hyväksyttiin lopulta joko sillä perusteella, että keskittymän osapuolet esittivät sitoumuksia, jotka poistivat alunperin havaitut kilpailuongelmat (viisi asiaa) tai koska perusteellinen tutkimus ei vahvistanut alunperin havaittuja kilpailuongelmia (kaksi asiaa). Lisäksi komissio teki 8 artiklan 4 kohdan nojalla kaksi päätöstä liiketoimista, jotka oli päätöksellä kielletty vuonna 2001. Sekä asiassa Tetra Laval / Sidel [132] että asiassa Schneider/Legrand [133] osapuolet olivat tehneet Ranskan pörssisääntöjen mukaiset tarjoukset, joihin ei sisältynyt ehtoja, ja ne olivat jo hankkineet yli 90 prosenttia kohdeyhtiön osakkeista kielteisen päätöksen tekoajankohtana. EY:n sulautuma-asetus mahdollistaa kauppojen tekemisen julkisella tarjouksella poikkeuksellisesti jo ennen komission lopullista päätöstä. Sulautuma-asetuksen 8 artiklan 4 kohdan nojalla komission oli määrättävä yritykset erotettavaksi toisistaan sellaisen aikataulun ja sellaisten järjestelyjen mukaisesti, jotka palauttavat tehokkaan kilpailun edellytykset suojaten samalla parhaalla mahdollisella tavalla kyseisen kahden yrityksen etuja.

[132] COMP/M.2416 - Tetra Laval / Sidel, 30.1.2002.

[133] COMP/M.2283 - Schneider/Legrand, 30.1.2002.

212. Näin ollen vuonna 2002 ei tehty kielteisiä päätöksiä, kun niitä edellisenä vuonna tehtiin viisi. Kieltojen määrän vaihtelu korostaa sitä, kuinka pieni osuus ilmoitetuista keskittymistä itse asiassa kielletään. Jopa vuonna 2001 saavutettu viiden kiellon ennätysmäärä vastaa ainoastaan 1,7 prosenttia niistä keskittymistä, jotka olivat tarpeeksi suuria täyttääkseen sulautuma-asetuksen raja-arvot kyseisenä vuonna. Kun liikutaan tällaisissa suuruusluokissa, sattumanvaraiset vaikutukset ovat helposti tärkeämpiä kuin järjestelmälliset suuntaukset, joita lukujen perusteella voitaisiin yrittää määritellä.

213. Komissio teki vuonna 2002 yhteensä 275 lopullista päätöstä, joista seitsemää edelsi perusteellinen tutkimus (ei yhtään kieltoa, kaksi hyväksyntää ilman ehtoja ja viisi ehdollista hyväksyntää) ja kymmenessä annettiin alustavan tutkimuksen ("ensimmäinen vaihe") jälkeen ehdollinen hyväksyntä. Komissio hyväksyi 252 tapausta ensimmäisessä vaiheessa. Näistä päätöksistä 111 (44 prosenttia) tehtiin syyskuussa 2000 käyttöön otetun yksinkertaistetun menettelyn mukaisesti. Komissio teki yhden päätöksen EHTY:n perustamissopimuksen 66 artiklan nojalla. Lisäksi komissio teki sulautuma-asetuksen 9 artiklan nojalla 13 päätöstä asian käsittelypaikan siirtämisestä ja aloitti perusteellisen tutkimuksen seitsemässä asiassa.

214. Komissio päätti 17. huhtikuuta hyväksyä sitoumusten perusteella yrityskaupan, jolla Bayer ostaa Aventis Crop Science -yhtiön (ACS) [134]. Bayerin eläinlääkintäryhmä valmistaa runsaasti erilaisia eläinlääkkeitä ja rokotteita karjaa ja lemmikkieläimiä varten sekä erilaisia hoitotuotteita. Aventis Crop Science syntyi vuonna 1999 AgrEvon (entinen Hoechst/Schering-yhteisyritys) ja Rhône-Poulencin maatalousyksikön yhdistymisen tuloksena. Kuukauden kestäneiden alustavien tutkimusten tuloksena komissio päätti 4. joulukuuta 2001 tutkia tarkemmin yrityskaupan vaikutuksia kilpailuedellytyksiin useiden kasvinsuojelu- ja eläinlääkintätuotteiden markkinoilla. Perusteellisen tutkimuksen mukaan, joka toteutettiin tiiviissä yhteistyössä Yhdysvaltojen kilpailuviranomaisen Federal Trade Commissionin kanssa, toimenpide olisi ilmoitetussa muodossaan aiheuttanut kilpailuongelmia seuraavilla tuotemarkkinoilla: maatalouden hyönteis-, sieni- ja nilviäismyrkyt, rikkakasvien torjunta-aineet, siementen peittausaineet, ammattikäyttöön tarkoitetut tuholaistorjunta-aineet ja jotkin eläinlääkintätuotteet (kissojen ja koirien kirpuntorjunta-aineet). Komissio päätti hyväksyä keskittymän edellyttäen useiden liiketoimintojen myyntiä. Alunperin ilmoitetussa muodossaan toimenpide olisi johtanut määräävän aseman syntymisen tai vahvistumiseen noin 130 kasvinsuojelu-, tuholaistorjunta- ja eläinlääkintätuotteen markkinoilla. Bayer on kuitenkin sitoutunut toteuttamaan mittavan toimenpidepaketin, jonka osana se myy kerralla ACS:n koko siementen peittausaineiden tuotannon Euroopassa, johon kuuluu markkinoiden johtava hyönteismyrkky Fipronil ja useita sienimyrkkyjä. Sitoumukset poistivat täysin komission havaitsemat kilpailuongelmat, joten komissio pystyi tekemään 8 artiklan 2 kohdan mukaisen hyväksyvän päätöksen.

[134] M.2547.

215. Komissio hyväksyi kolme asiaa, joissa yhtenä osapuolena oli Haniel Baustoff-Industrie Zuschlagstoffe GmbH ('Haniel'), saksalainen rakennusmateriaalialalla toimiva yritys. Asiat Haniel/Fels [135], Haniel/Ytong [136] ja Haniel/Cementbouw/JV (CVK) [137] hyväksyttiin kaikki perusteellisen tutkimuksen jälkeen ja kaksi niistä sen jälkeen, kun yritykset olivat antaneet huomattavia sitoumuksia.

[135] COMP/M.2495 - Haniel/Fels, 21.2.2002.

[136] COMP/M.2568 - Haniel/Ytong - 9.4.2002.

[137] COMP/M.2650 - Haniel/Cementbouw/JV (CVK), 26.6.2002.

216. Ensimmäinen näistä asioista koski yrityskauppaa, jossa hankinnan kohteena oli Fels-Werke GmbH ('Fels'), joka on myös rakennusmateriaalialalla toimiva saksalainen yritys. Komissio tutki huolellisesti kaupan vaikutukset Alankomaiden seinänrakennusmateriaalien markkinoilla. Näillä markkinoilla Haniel omisti välillisesti 50 prosenttia CVK:sta, joka on kalkkihiekkakivituotteiden Alankomaiden kaikki tuotantolaitokset omistava osuuskunta. Toiset 50 prosenttia CVK:sta on välillisesti alankomaalaisen rakennusmateriaalialan yhtymän Cementbouw'n omistuksessa. Komissio päätteli, että Hanielilla oli jo CVK:n kautta määräävä asema kantavien seinien rakennusmateriaalien markkinoilla, joilla sen markkinaosuus oli yli 50 prosenttia. Komissio päätteli kuitenkin, että Felsin hankinta ei vahvistaisi entisestään tätä määräävää asemaa, sillä Hanielin markkinaosuus kasvaisi erittäin vähän. Sen vuoksi tämä yrityskauppa hyväksyttiin [138].

[138] Lokakuussa 2001, samaan aikaan kuin komissio oli aloittanut perusteellisen tutkimuksensa Alankomaiden rakennusmateriaalimarkkinoista, se oli siirtänyt Saksan markkinoita koskevien vaikutusten tutkimisen Saksan kilpailuvirastolle Bundeskartellamtille. Myöhemmin komissio siirsi myös Hanielin toteuttaman Ytong-kaupan Saksaa koskevien osien tutkinnan Bundeskartellamtille. Molemmat kaupat hyväksyttiin lopulta sitoumusten perusteella.

217. Toinen komission tarkastelema liiketoimi koski Hanielin suunnitelmaa ostaa Ytong Holding AG ('Ytong'), joka on myös rakennusmateriaalialalla toimiva saksalainen yritys. Ytongin hankinta olisi vahvistanut Hanielin määräävää asemaa seinänrakennusmateriaalien markkinoilla. Haniel oli jo ennestään ainoa kalkkihiekkakivituotteiden toimittaja Alankomaissa ja Ytong-kaupan jälkeen siitä tulisi myös johtava solubetonin toimittaja. Sen vuoksi rakennusmateriaalikauppiaat ja rakennusyhtiöt olisivat olleet entistä riippuvaisempia Hanielin tarjoamista tuotteista, jolloin Haniel olisi saanut lisää valtaa nostaa hinnat kilpailukykyisen tason yläpuolelle asiakkaidensa vahingoksi. Komissio pystyi hyväksymään tämän yrityskaupan, koska ehdotettu Ytongin Alankomaiden liiketoiminnan myynti poistaa toimintojen päällekkäisyydet Alankomaissa.

218. Kolmannessa asiassa oli itse asiassa kyse vuonna 1999 toteutetun yrityskaupan taannehtivasta hyväksynnästä. Kyseisellä kaupalla saksalainen Haniel-yhtymä ja alankomaalainen Cementbouw hankkivat yhdessä alankomaalaisen kalkkihiekkakivituotteiden alalla toimivan CVK:n. Sopimus tuli komission tietoon vasta sen tutkiessa Hanielin Fels- ja Ytong-kauppoja. Haniel ja Cementbouw ottivat CVK:n ja välillisesti sen jäsenet määräysvaltaansa vuonna 1999 useilla eri sopimuksilla, mutta ne eivät ilmoittaneet niistä komissiolle. Tutkittuaan huolellisesti vuonna 1999 toteutetun CVK-kaupan, josta ilmoitettiin tammikuussa 2002, komissio päätteli, että keskittymä olisi johtanut yhdistyneen yrityksen määräävään asemaan kantavien seinien rakennusmateriaalien Alankomaiden markkinoilla huomattavasti yli 50 prosentin markkinaosuudella. CVK olisi ollut yhdessä toisen emoyhtiönsä kanssa (Cementbouw) ainoa kalkkihiekkakivituotteiden toimittaja. Kyseiset tuotteet ovat rakennusyhtiöiden eniten käyttämiä seinänrakennusmateriaaleja Alankomaissa. Tämän seurauksena alankomaalaiset seinänrakennusmateriaalien kauppiaat ja rakennusyhtiöt, jotka muodostavat merkittävän talouden alan, olisivat tulleet riippuvaisiksi CVK:sta.

219. Komission havaitsemien kilpailuongelmien poistamiseksi Haniel ja Cementbouw sitoutuivat lopettamaan yhteisen määräysvaltansa CVK:n ja sen jäsenten suhteen. Lisäksi yhteiset myynti- ja markkinointitoiminnot CVK:n kautta lopetetaan. Tämän sitoumuksen seurauksena Alankomaiden rakennusmateriaalimarkkinoilla kilpailee kaksi kalkkihiekkakivialan yritysten ryhmää eikä keskittymä luo (tai vahvista) määräävää asemaa merkityksellisillä markkinoilla.

220. Toukokuussa Carnival Corporationin tarjous P&O Cruises-yhtiön [139] haltuunotosta hyväksyttiin ilman ehtoja perusteellisen tutkimuksen jälkeen. Carnival Corporation, joka harjoittaa maailmanlaajuista toimintaa risteilyalalla, teki 16. joulukuuta 2001 tarjouksen P&O Princess Plc:n kaikista osakkeista. Myös P&O Princess Plc on maailmanlaajuista toimintaa harjoittava risteily-yritys, jonka kotipaikka on Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset pyysivät asian käsittelypaikan siirtämistä sulautuma-asetuksen 9 artiklan nojalla. Komissio ei siirtänyt käsittelypaikkaa, koska alunperin kilpailuongelmia esiintyi myös muissa jäsenvaltioissa, erityisesti Saksassa.

[139] COMP/M.2706 - Carnival Corporation / P&O Cruises, 24.7.2002.

221. Carnivalin ja P&O Princessin osuus risteilymatkustajista Euroopan talousalueella vuonna 2000 oli noin kolmannes. Päällekkäisyyttä oli eniten Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Saksassa. Markkinaosuudet olivat suuria myös Italiassa ja Espanjassa, mutta näissä maissa P&O:n risteilytoimintojen lisääntyminen oli erittäin pientä. Komissio aloitti perusteellisen tutkimuksen, koska se oli huolissaan osapuolten vahvasta asemasta risteilymarkkinoilla Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Saksassa. Perusteellisen tutkimuksen jälkeen kuitenkin pääteltiin, että markkinoiden voimakas kasvu, huomattavien markkinoille pääsyn esteiden puuttuminen ja markkinoilla toimivien kilpailijoiden kyky siirtää kapasiteettia esimerkiksi Yhdysvalloista Yhdistyneeseen kuningaskuntaan loisivat riittävästi kilpailupainetta Carnivalille. Näin ollen kauppa hyväksyttiin. Tutkimuksensa aikana komissio oli yhteydessä Yhdistyneen kuningaskunnan Competition Commissioniin, joka tutki ja hyväksyi Royal Caribbeanin tekemän kilpailevan tarjouksen P&O Princess -yhtiöstä, sekä Yhdysvaltojen Federal Trade Commissioniin, joka tutki molempia kauppoja ja teki samoin hyväksyvän päätöksen.

222. Joulukuussa komissio hyväksyi tietyin edellytyksin saksalaisen alueellisen kaasutukkukauppiaan Gas Versorgung Süddeutschlandin (GVS) siirtymisen saksalaisen sähköyhtiön Energie Baden-Württemberg AG:n (EnBV, kuuluu Electricité de Francen määräysvaltaan) ja italialaisen kaasu- ja öljyalan yhtiön ENI S.p.A:n yhteiseen omistukseen [140]. Alun perin komissiolle ilmoitetussa muodossaan toimenpide olisi vahvistanut GVS:n määräävää asemaa kaasun tukkumarkkinoilla Baden-Württembergissä Lounais-Saksassa, sillä se olisi varmistanut EnBV:n paikallisten jakelijoiden pysymisen GVS:n määräysvallassa. Näiden kilpailuongelmien poistamiseksi osapuolet ehdottivat perusteellisen tutkimuksen varhaisessa vaiheessa, että ne antavat oikeuden sopimuksen irtisanomiseen kaikille paikallisille kaasunjakelijoille, jotka ovat tehneet pitkäaikaisen toimitussopimuksen joko GVS:n tai EnBV:n tytäryhtiöiden Neckarwerke Stuttgart AG:n (NWS) ja EnBW Gas GmbH:n kanssa. Osapuolten antamat sitoumukset vapauttavat mahdollisesti huomattavasti kysyntää, kun paikalliset jakeluyhtiöt voivat siirtyä käyttämään muita kaasun tukkukauppiaita. Nämä sitoumukset ajoittuvat samaan aikaan kilpailun lisääntymisen kanssa Baden-Württembergissä uuden Wingas-putkiston valmistuessa todennäköisesti vuoden 2004 loppuun mennessä. Wingasilla on oma kaasuputkistonsa Saksassa, ja sen uusi kaasuputki kulkee Baden-Württembergin halki itä-länsisuunnassa ja tarjoaa siten yhteyden Stuttgartin alueelle, jolla kulutus on suurta.

[140] COMP/M.2822 - ENBW/ENI/GVS, 17.12.2002.

2. Muutoksenhaku keskittymiä koskeviin päätöksiin vuonna 2002

223. Vuonna 2002 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin antoi kolme tuomiota asioissa, joissa keskittymä oli kielletty. Kahdessa asiassa tuomio tuli nopeasti, sillä niissä sovellettiin uutta vuonna 2000 käyttöönotettua nopeutettua menettelyä, joka on suuresti parantanut muutoksenhaun tehokkuutta komission yrityskeskittymien valvontamenettelyssä. Vuoden 2002 lopussa Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltävänä oli 16 kannetta komission päätöksiä vastaan. Joistakin päätöksistä on nostettu useampi kuin yksi kanne.

2.1. Airtours vastaan komissio [141]

[141] Asia T-342/99, Airtours plc v. Euroopan yhteisöjen komissio, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 6.6.2002.

224. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi 6. kesäkuuta päätöksen, jolla komissio kielsi kahden Yhdistyneessä kuningaskunnassa toimivan matkanjärjestäjän, Airtoursin ja First Choicen, sulautumisen. Komissiolle oli ilmoitettu Airtoursin First Choicesta tekemästä tarjouksesta 29. huhtikuuta 1999. Perusteellisen toisen vaiheen tutkimuksen jälkeen komissio päätti 22. syyskuuta 1999 kieltää sulautuman, sillä sulautuma olisi johtanut yhteiseen määräävään asemaan ulkomaisiin lähikohteisiin suuntautuvien valmismatkojen Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoilla. [142]

[142] Asia N:o IV/M.1524 - Airtours/First Choice.

225. Sulautuman jälkeen markkinoille olisi jäänyt kolme suurta matkanjärjestäjää: sulautuman seurauksena syntyvä yritys (jonka markkinaosuus olisi 19,4 + 15,0 % = 34,4 %), Thomas Cook (20,4 %) ja Thomson (30,7 %). Kaikkien muiden toimijoiden markkinaosuus olisi ollut alle 3 prosenttia. Komissio katsoi, että kolme jäljelle jäänyttä suurta matkanjärjestäjää pystyisivät sovittamaan toimintansa yhteen rajoittamalla myyntiin asetettua kapasiteettia ja nostamalla siten brittiläisten kuluttajien hintoja.

226. Kantajan mukaan komissio oli käyttänyt uutta ja virheellistä määritelmää yhteisestä määräävästä markkina-asemasta. Komissio oli todennut päätöksessä, että oligopolin jäsenten yhteinen määräävä asema ei aina välttämättä edellytä niiden käyttäytyvän ikään kuin ne muodostaisivat kartellin. Sulautuma-asetuksessa tarkoitettu yhteinen määräävä asema voisi syntyä myös tilanteessa, jossa "sulautuma tekee oligopolin jäsenten kannalta kannattavaksi toimia markkinaoloihin sopeutuessaan (itsenäisesti) tavoilla, jotka vähentävät huomattavasti niiden välistä kilpailua ja joiden seurauksena ne saattavat toimia selvästi kilpailijoista, asiakkaista ja kuluttajista riippumattomasti" [143]. Tällä toteamuksella ei ole välitöntä merkitystä tämän sulautuman kannalta, sillä komissio oli todennut, että edellytykset salaiseen yhteensovittamiseen olivat olemassa, ja sen vuoksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin pidättäytyi ottamasta kantaa siihen, voiko yhteisen määräävän markkina-aseman käsite sisältää muitakin tilanteita kuin salaista yhteensovittamista. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätteli, että "[k]oska päätöksellä sovelletaan asetuksen N:o 4064/89 2 artiklaa tiettyyn keskittymään, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on tällaisen päätöksen laillisuutta tutkiessaan tyydyttävä tarkastelemaan komission kantaa ilmoitetusta keskittymästä" [144].

[143] Päätöksen 54 kohta.

[144] Tuomion 53 kohta.

227. Komissio oli päätellyt kyseisten markkinoiden useiden piirteiden perusteella, että suurilla matkanjärjestäjillä oli kannustin salaiseen yhteensovittamiseen. Tutkimus osoitti, että matkanjärjestäjät olivat toisistaan riippuvaisia, että rahoitusmarkkinat suhtautuivat vihamielisesti sisäiseen kasvuun perustuviin aggressiivisiin strategioihin ja että institutionaaliset sijoittajat omistivat merkittäviä osuuksia useista matkanjärjestäjistä.

228. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi kuitenkin, että komissio ei ollut esittänyt tarpeeksi todisteita väitteensä tueksi. Vuonna 1997 Yhdistyneen kuningaskunnan kilpailuviranomainen Monopolies and Mergers Commission (MMC) julkaisi yksityiskohtaisen tutkimuksen ulkomaille suuntautuvasta valmismatkaliiketoiminnasta. Tässä raportissa pääteltiin, että markkinoilla oli vuonna 1997 yleisesti ottaen kilpailua. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin painotti paljon eräitä tämän raportin havaintoja eikä lopulta ollut vakuuttunut siitä, että tilanne oli sulautuman aikaan niin erilainen MMC:n raportissa analysoituun tilanteeseen verrattuna, että se olisi oikeuttanut komission huolenaiheet.

229. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että komissio teki arviointivirheen päätellessään, että toimenpiteen toteutuessa kolmella suurimmalla matkanjärjestäjällä olisi kannustin lopettaa keskinäinen kilpailu. Se totesi, että komissio ei ole näyttänyt oikeudellisesti riittävällä tavalla toteen arviotaan, jonka mukaan tällä alalla oli jo suuntaus kohti yhteistä määräävää asemaa , ja että se ei ollut ottanut asianmukaisesti huomioon markkinaosuuksien vaihtelua. [145] Se totesi lisäksi, että komissio oli tulkinnut väärin hallussaan olevia kysynnän kasvua koskevia tietoja. [146]

[145] Tuomion 120 kohta.

[146] Tuomion 133 kohta.

230. Salaista yhteensovittamista koskevan yleisen analyysin osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin mainitsi kolme välttämätöntä edellytystä, joiden on täytyttävä, jotta tässä asiassa määritelty yhteinen määräävä asema olisi olemassa: markkinoiden läpinäkyvyys, kurinpalautusmekanismit sekä kilpailijoiden ja kuluttajien reaktion epätodennäköisyys [147].

[147] Tuomion 62 kohta.

Läpinäkyvyys

231. Jotta salainen yhteensovittaminen olisi uskottavaa, kunkin oligopolin jäsenen on pystyttävä tietämään, kuinka muut jäsenet käyttäytyvät, pystyäkseen valvomaan, noudattavatko ne yhteistä salaa sovittua toimintalinjaa. Komissio oli päätellyt arvioinnissaan, että markkinat olivat riittävän läpinäkyvät osittain siitä syystä, että oligopolin jäsenten vuorovaikutus oli tiivistä, ja osittain esitteiden julkaisemisen vuoksi, sillä sen ansiosta kukin matkanjärjestäjä pystyi seuraamaan tarkasti toisten matkanjärjestäjien kapasiteettia. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ollut samaa mieltä tästä arviosta. [148]

[148] Tuomion 180 kohta.

Kurinpalautusmekanismit

232. Jotta salainen yhteensovittaminen olisi kestävää, on oltava rangaistus- tai vastatoimenpidejärjestelmiä, jotka estävät oligopolin jäseniä poikkeamasta yhteisestä toimintalinjasta. Komissio havaitsi, että oli olemassa useita rangaistusjärjestelmiä. Yhden matkanjärjestäjän kapasiteetin nostaminen voisi vahingoittaa muita matkanjärjestäjiä vakavasti, ja koska kukin matkanjärjestäjä myi toisten matkanjärjestäjien tuotteita vähittäisketjussaan, se voisi olla suosittelematta yhteisestä toimintalinjasta poikkeavan matkanjärjestäjän matkoja. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei hyväksynyt näiden kurinpitojärjestelmien olemassaoloa, koska ne joko eivät olleet uskottavia tai niiden toteuttaminen oli kallista. [149]

[149] Tuomion 207 kohta.

Kilpailijoiden ja asiakkaiden reaktio

233. Salainen yhteensovittaminen on pysyvää ainoastaan silloin, jos nykyiset ja tulevat kilpailijat sekä kuluttajat eivät pysty vaarantamaan yhteisestä toimintalinjasta odotettuja tuloksia. Komissio ei uskonut, että pienet matkanjärjestäjät pystyisivät rajoittamaan oligopolin jäsenten käyttäytymistä, koska suurten matkanjärjestäjien vertikaalinen integroituminen oli tehnyt pienet matkanjärjestäjät riippuvaisiksi oligopolin jäsenistä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätteli, että komission arviointi oli virheellinen ja että se aliarvioi pienten matkanjärjestäjien kykyä toimia tasapainottavana voimana, joka estäisi yhteisen määräävän aseman syntymisen. [150]

[150] Tuomion 277 kohta.

234. Vaikka tuomio olikin kielteinen, sitä voidaan pitää myönteisenä kehityksenä, sillä se selventää todisteita, jotka on esitettävä yhteisen määräävän aseman syntymistä koskevissa asioissa.

2.2. Schneider vastaan komissio

235. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin antoi 22. lokakuuta ensimmäistä kertaa nopeutettua menettelyä soveltaen keskittymäasiassa tuomion, jolla se kumosi komission 10. lokakuuta 2001 tekemän päätöksen kahden ranskalaisen sähkölaitteiden valmistajan, Schneiderin ja Legrandin, välisen keskittymän julistamisesta yhteismarkkinoille soveltumattomaksi. [151]

[151] Asia T-310/01, Schneider Electric SA v. Euroopan yhteisöjen komissio.

236. Komission päätös julistettiin pätemättömäksi yhtäältä analyysi- ja arviointivirheiden ja toisaalta puolustautumisoikeuksien rikkomisen vuoksi.

237. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että komission suorittama keskittymän taloudellisten vaikutusten arviointi sisälsi analyysi- ja arviointivirheitä, jotka vähentävät sen todistusarvoa.

238. Ensinnäkin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että arvioidessaan keskittymän taloudellista vahvuutta sen vaikutusalaan kuuluvilla eri kansallisilla markkinoilla, komissio oli ottanut huomioon sellaisia taloudellista vahvuutta osoittavia tekijöitä kuten tuote- ja tuotemerkkivalikoima, joka sulautuman seurauksena syntyvällä yrityksellä olisi ollut koko Euroopan talousalueella. Poistamatta ennakolta mahdollisuutta ottaa lisätekijänä ylikansalliset tekijät huomioon keskittymän vaikutuksia kansallisilla markkinoilla koskevassa arvioinnissa, tuomioistuin katsoi, että tässä tapauksessa komissio ei ollut osoittanut tällaisten vaikutusten olemassaoloa kaikilla vaikutusalaan kuuluvilla kansallisilla markkinoilla.

239. Toiseksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että komissio oli väärässä jättäessään ottamatta huomioon eräiden vertikaalisesti integroituneiden kilpailijoiden sisäisen myynnin, minkä seurauksena se yliarvioi keskittymän seurauksena syntyvän yrityksen voimakkuuden. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että integroitumattomiin valmistajiin kuten Schneideriin ja Legrandiin kohdistuu suoraa hintakilpailua integroituneiden valmistajien taholta suurten rakennusprojektien tarjouskilpailuissa.

240. Tuomioistuin esitti tässä vaiheessa tärkeän periaatteen, jonka mukaan huolimatta siitä, kuinka suuria puutteita komission päätökseen keskittymän julistamisesta yhteismarkkinoille soveltumattomaksi sisältyy, ne eivät voi johtaa päätöksen kumoamiseen, jos päätöksen sisältämistä muista tekijöistä ilmenee, että toimenpiteen toteuttaminen johtaisi sellaisen määräävän markkina-aseman syntymiseen tai vahvistumiseen, joka estäisi merkittävästi tehokasta kilpailua. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että Schneiderin ja Legrandin keskittymällä olisi tällainen vaikutus Ranskan markkinoilla.

241. Näiden markkinoiden osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi kuitenkin, että komissio ei ollut tunnustanut Schneiderin puolustautumisoikeuksia, sillä päätös keskittymän julistamisesta yhteismarkkinoille soveltumattomaksi sisälsi sellaisen väitteen, joka ei ollut mukana väitetiedoksiannossa. Kyseinen väite koski vahvaa asemaa, joka keskittymän seurauksena syntyvällä yrityksellä olisi ollut tukkukauppiaisiin nähden. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi, että tämä Schneiderin puolustautumisoikeuksien loukkaus oli vaikuttanut menettelyn tulokseen kahdessa suhteessa. Ensinnäkin Schneider ei saanut mahdollisuutta esittää huomautuksiaan tästä väitteestä vastauksessaan väitetiedoksiantoon tai kuulemisen aikana. Toiseksi Schneider ei saanut mahdollisuutta ehdottaa ajoissa liiketoiminnoista luopumista siinä laajuudessa, että se poistaisi komission havaitsemat kilpailuongelmat Ranskan markkinoilla.

242. Toisaalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että ottaen huomioon asetukseen N:o 4064/89 sisältyvän nopean käsittelyn vaatimuksen, komission osapuolille 11 artiklan 5 kohdan mukaiseen tietopyyntöön vastaamiseen antama 12 päivän (joka vastaa viittä työpäivää) määräaika oli kohtuullinen huolimatta esitettyjen kysymysten suuresta määrästä (322).

243. Samana päivänä nopeutetun menettelyn mukaisesti antamassaan toisessa tuomiossa [152] ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi komission 30. tammikuuta 2002 tekemän päätöksen, jolla Schneider ja Legrand määrättiin erotettavaksi toisistaan. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että sen jälkeen kun päätös keskittymän julistamisesta yhteismarkkinoille soveltumattomaksi oli kumottu, yritysten erottamista koskevalla päätöksellä ei enää ollut oikeusperustaa.

[152] Asia T-77/02.

244. Näissä kahdessa asiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin antoi tuomion noin kymmenen kuukautta kanteen esittämisen ja noin 12 kuukautta keskittymän julistamisesta yhteismarkkinoille soveltumattomaksi tehdyn päätöksen jälkeen. Lisäksi tuomioistuin antoi tuomionsa ennen sen määräajan umpeutumista, joka Schneiderille oli asetettu Legrandin erottamisen toteuttamiseen.

245. Arvioituaan asiaa huolellisesti komissio päätti olla hakematta muutosta tähän tuomioon.

2.3. Tetra Laval vastaan komissio [153]

[153] Asia T-05/02, Tetra Laval v. Euroopan yhteisöjen komissio, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 25.10.2002.

246. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi 25. lokakuuta komission 30. lokakuuta 2001 tekemän päätöksen, jolla kartonkipakkauksiin erikoistuneen sveitsiläisen pakkausalan yrityksen Tetra Lavalin ja PET-muovituotteiden pakkauslaitteisiin erikoistuneen ranskalaisen pakkausalan yrityksen Sidelin sulautuma julistettiin yhteismarkkinoille soveltumattomaksi.

247. Kyse on erittäin merkittävästä asiasta. Tämä on ensimmäinen asia, jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on nimenomaan tarkastellut sulautumaa, johon liittyy konglomeraatteja koskevia kysymyksiä, ja jossa se luo uutta, mahdollisesti kiistanalaista oikeuskäytäntöä tällä alalla käsittelemällä suoraan sellaisia kysymyksiä kuten konglomeraattifuusioiden arviointi sulautuma-asetuksen nojalla, perustamissopimuksen 82 artiklan ja sulautuma-asetuksen välinen suhde sekä yrityksen toimintaan liittyvien korjaustoimenpiteiden rooli. Asia käsiteltiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen nopeutetun menettelyn mukaisesti.

Komission päätös

248. Komission päätöksessä keskityttiin pääasiassa sulautuman todennäköisiin kilpailunvastaisiin konglomeraattivaikutuksiin. Komissio päätteli, että yritykset toimivat eri tuotemarkkinoilla, toinen kartonkipakkausten ja toinen PET-muovituotteiden pakkauslaitteiden markkinoilla. Nämä markkinat ovat kuitenkin toistensa lähimarkkinat, sillä PET-muovia voidaan teknisesti käyttää korvaavana pakkausmateriaalina niin sanotuille herkille tuotteille, jotka on perinteisesti pakattu kartonkipakkauksiin (nestemäiset maitotuotteet, mehut, hedelmänmakuiset virvoitusjuomat ja tee-/kahvijuomat) ja PET-muovin osuuden odotetaan kasvavan merkittävästi näillä segmenteillä lähitulevaisuudessa kartongin kilpailijana. Sulautuma johtaisi markkinarakenteeseen, jonka ansiosta sulautuman seurauksena syntyvä yritys pystyisi käyttämään määräävää asemaansa kartonkipakkausten markkinoilla hyväkseen muuttaakseen johtavan asemansa PET-muovituotteiden pakkauslaitteiden markkinoilla määrääväksi asemaksi. Sulautuma vahvistaisi myös Tetralla jo olevaa määräävää asemaa kartonkipakkauksissa poistamalla kilpailevilla lähimarkkinoilla johtavassa asemassa olevan Sidelin todellisena ja mahdollisena kilpailijana. Komissio ei hyväksynyt Tetran tarjoamia korjaustoimenpiteitä, jotka muodostuivat pääasiassa lupauksista olla syyllistymättä määräävän aseman väärinkäyttöön, pitää Sidel erillisenä yhtiönä ja tarjota riippumattomalle kolmannelle osapuolelle lisenssi Sidelin venytyspuhallusmuovauskoneisiin. Komissio katsoi, että korjaustoimenpiteiden toteuttaminen ja valvonta oli mahdotonta ja ne eivät riittäneet poistamaan sulautuman aiheuttamia vakavia kilpailunvastaisia vaikutuksia.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio

249. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta pyydettiin kumoamaan komission päätös menettelyyn liittyvien ja asiasisältöä koskevien seikkojen perusteella. Menettelyn osalta kantaja väitti, että sille ei ollut annettu mahdollisuutta tutustua erääseen asiantuntijalausuntoon ja sen tarjoamista sitoumuksista järjestettyyn markkinakyselyyn saatuihin vastauksiin. Asiasisällön osalta Tetra väitti, että komissio ei ollut osoittanut, että sulautuma johtaisi määräävän aseman syntymiseen tai vahvistumiseen, sillä markkinavoiman hyväksikäyttäminen ei ollut mahdollista, markkinoiden sulkeminen ei olisi mahdollista ja mahdollisen kilpailun poistaminen ei muuttaisi Tetran kannustimia innovoida ja alentaa hintoja kartonkimarkkinoilla.

250. Tuomioistuin ei hyväksynyt kantajan esittämiä menettelyyn liittyviä väitteitä. Se katsoi, että kantajalle oli annettu riittävässä määrin tilaisuus tutustua asiantuntijalausuntoon ja se oli pystynyt esittämään huomautuksia tästä lausunnosta. Sitoumuksia koskevan markkinakyselyn osalta tuomioistuin totesi, että komissiolla oli oikeus antaa sen tulokset käyttöön tiivistelmän muodossa, jotta voitaisiin suojella vastatoimenpiteitä pelkäävien vastaajien henkilöllisyys. Tuomioistuin hylkäsi myös Tetran väitteet, joiden mukaan kyselylomakkeet olivat epätarkkoja tai harhaanjohtavia, ja päätteli, että ei vaikuttanut siltä, että vastaajia olisi johdettu harhaan tai hämmennetty, ja että tiivistelmien käytöllä ei sen vuoksi rikottu puolustautumisoikeuksia.

251. Asiasisällön osalta tuomioistuin vahvisti, että komissiolla oli oikeus arvioida sulautuman mahdollisia konglomeraattivaikutuksia, vaikka tuomioistuimen mielestä eri markkinoilla toimivien yritysten väliset sulautumat eivät tavallisesti aiheuta kilpailuongelmia (150 kohta). Tuomioistuin totesi, että tietyissä tilanteissa konglomeraattisulautumassa yhdistyvät resurssit ja kapasiteetit voivat välittömästi luoda olosuhteet, joissa sulautuman seurauksena syntyvä yritys voi hankkia nopeasti määräävän aseman lähimarkkinoilla (151 kohta). Tuomioistuin tunnusti, että komissio oli tässä asiassa osoittanut kumoamattomilla ja objektiivisilla todisteilla, että kyseiset markkinat liittyivät tiiviisti toisiinsa ja että sulautuman seurauksena syntyvä yritys pystyisi käyttämään hyväkseen markkinavoimaansa (199 kohta).

Markkinavoiman hyväksikäyttö

252. Tuomioistuin totesi, että vaikka komissiolla onkin jonkin verran harkintavaltaa, komission tekemän arvioinnin sulautuman seurauksena syntyvän yrityksen tulevasta asemasta on oltava "erityisen vakuuttava" ottaen huomioon aika, joka kuluu ennen odotetun määräävän aseman syntymistä (162 kohta), ja että käsiteltävänä olevassa asiassa ei ollut todennäköistä, että sulautuman seurauksena syntyvä yritys käyttäisi hyväkseen markkinavoimaansa aiheuttaen merkittäviä kilpailunvastaisia ja markkinoita sulkevia vaikutuksia.

253. Tuomioistuin perusteli kantaansa kolmella seikalla: i) ensinnäkin komission olisi pitänyt ottaa huomioon se, missä määrin sulautuman seurauksena syntyvän yrityksen kannustimet markkinavoiman hyväksikäyttöön pienentyisivät tai jopa poistuisivat, koska kyseinen toiminta on lainvastaista ja sen havaitseminen todennäköistä, jolloin sekä yhteisön ja kansallisen tason toimivaltaiset viranomaiset voisivat puuttua asiaan ja määrätä taloudellisia seuraamuksia (159 kohta). Lisäksi komission olisi pitänyt ottaa kantajan tarjoamat tulevaa käyttäytymistään koskevat sitoumukset huomioon arvioidessaan, kuinka todennäköistä on, että sulautuman seurauksena syntyvä yritys käyttää markkinavoimaansa hyväkseen lainvastaisella tavalla (161 kohta). Koska tällaista arviointia ei ollut tehty, tuomioistuin käytti markkinavoiman hyväksikäytön analysoinnissa perustana ainoastaan toimintaa, "joka ei ainakaan todennäköisesti ole laitonta" (162 kohta). ii) Toiseksi tuomioistuin ei ollut komission kanssa samaa mieltä sen arvioinnista PET-muovin kasvunäkymistä maito- ja hedelmämehupakkausten alalla ja katsoi, ettei se perustunut vakuuttaviin todisteisiin (203-214 kohta). iii) Kolmanneksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että päätöksessä ei ollut riittäviä todisteita, jotka olisivat oikeuttaneet jakamaan venytyspuhallusmuovauskoneiden markkinat alamarkkinoihin loppukäyttötarkoituksen perusteella (269 kohta) ja että ei ollut olemassa erillisiä markkinoita herkkien tuotteiden venytyspuhallusmuovauskoneille. Lopuksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että komissio oli aliarvioinut sulautuman seurauksena syntyvän yrityksen kilpailijoiden merkityksen kartonki- ja PET-markkinoilla sekä PET-muovin ja kartongin vuorovaikutuksen muiden pakkausmateriaalien kuten lasin, tölkkien ja PEH-muovin kanssa, joiden alalla sulautuman seurauksena syntyvällä yrityksellä ei olisi toimintaa tai olisi vaatimaton asema. Tämän perusteella tuomioistuin totesi, että komissio oli tehnyt selvän arviointivirheen päätellessään, että PET-laitteiden markkinoille ja erityisesti pieni- ja suurikapasiteettisten venytyspuhallusmuovauskoneiden markkinoille olisi syntynyt määräävä asema (308 kohta).

Mahdollisen kilpailun vähentyminen kartonkimarkkinoilla

254. Tuomioistuin tunnusti jälleen, että komissiolla oli oikeus tutkia mahdollisia kilpailunvastaisia konglomeraattivaikutuksia, nimittäin PET-laitteiden muodostamilta lähimarkkinoilta tulevan mahdollisen kilpailun vähentymisen vaikutusta kartonkimarkkinoilla (323 kohta). Tuomioistuin katsoi kuitenkin, että Tetran käyttäytyminen hinnoittelun ja innovoinnin osalta kartonkimarkkinoilla ei olisi muuttunut sulautuman jälkeen, sillä kilpailua oli riittävästi varmistamassa, että Tetran olisi jatkettava kilpailua ja innovointia. Sen vuoksi tuomioistuin päätteli, että ei ollut osoitettu, että sulautuman seurauksena olevan yrityksen asema vahvistuisi kilpailijoihin verrattuna kartonkimarkkinoilla.

255. Komissio on nostanut kanteen tätä tuomiota vastaan.

3. Korjaustoimenpiteet

256. Kymmenen asiaa hyväksyttiin vuonna 2002 laajennetun (kuuden viikon) ensimmäisen vaiheen tutkimuksen jälkeen sulautuman osapuolten toimitettua sitoumuksia, jotka ratkaisivat selvästi havaitut kilpailuongelmat (sulautuma-asetuksen 6 artiklan 2 kohdan mukainen päätös). Useissa jäljempänä kuvailluista asioista komissio ja sulautuman osapuolet olivat käyneet ennen ilmoituksen tekemistä laajoja keskusteluja, joiden aikana mahdolliset kilpailuongelmat määriteltiin. Tämä voi olla yrityksille tehokas tapa saada hyväksyntä ilmoitetulle sulautumalle, erityisesti silloin, kun ne ovat tietoisia todennäköisistä kilpailuongelmista ja ovat jo harkinneet mahdollisia luopumisia liiketoiminnoista.

SEB/Moulinex [154]

[154] COMP/M.2621 - SEB/Moulinex, 8.1.2002.

257. SEB/Moulinex oli ensimmäinen tällainen päätös vuonna 2002. Toinen osapuolista oli SEB, ranskalainen pienten sähköisten kodinkoneiden (esim. rasvakeittimet, leivänpaahtimet, kahvinkeittimet, vedenkeittimet, yleiskoneet, silitysraudat) valmistaja tuotemerkeillä Tefal, Rowenta, Calor ja SEB. Toinen osapuoli, Moulinex, joka myös on ranskalainen, kilpailee suoraan SEB:n kanssa ja omistaa maailmanlaajuisia tuotemerkkejä kuten Moulinex ja Krups sekä Swan-tuotemerkin Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Moulinexin siirtymisellä SEB:n omistukseen odotettiin olevan merkittäviä vaikutuksia kilpailuun Ranskassa, jossa SEB on markkinajohtaja joillakin tuotemarkkinoilla ja Moulinex toisilla tuotemarkkinoilla. Näiden seikkojen tutkinta siirrettiin 9 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla Ranskan viranomaisille, jotka olivat pyytäneet siirtoa 7. joulukuuta 2001. Yrityskauppa olisi aiheuttanut kilpailuongelmia myös Portugalissa, Kreikassa, Belgiassa ja Alankomaissa, joissa toisella näistä yrityksistä oli suuri markkinaosuus ennen yrityskauppaa. Saksassa, Itävallassa, Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa kauppa olisi muuttanut tuntuvasti kilpailun edellytyksiä useilla tuotemarkkinoilla, erityisesti rasvakeitinten markkinoilla. Kauppa hyväksyttiin muita kuin Ranskan markkinoita koskevilta osiltaan sen jälkeen, kun SEB ehdotti Moulinex-tuotemerkkiä koskevien yksinoikeudellisten lisenssien myöntämistä viideksi vuodeksi pienten sähköisten kodinkoneiden myymiseksi yhdeksässä maassa (Portugali, Kreikka, Belgia, Alankomaat, Saksa, Itävalta, Tanska, Ruotsi ja Norja). SEB ei tuo Moulinex-tuotemerkkiä uudelleen näihin maihin kolmeen vuoteen yksinoikeudellisen lisenssin umpeutumisesta, jotta lisenssinhaltija saa aikaa oman tuotemerkkinsä asteittaiseen markkinoilletuontiin.

Masterfoods / Royal Canin [155]

[155] COMP/M.2544 - Masterfoods / Royal Canin, 15.2.2002.

258. Masterfoods, yhdysvaltalaisen Mars Inc. -yhtiön ranskalainen tytäryhtiö, ilmoitti tammikuussa 2002 aikeestaan ostaa ranskalainen lemmikkieläinten ruokia valmistava Royal Canin SA. Mars valmistaa välipaloja, jäätelöitä ja maailmanlaajuisesti myytäviä lemmikkieläinten ruokia muun muassa Pedigree-, Advance-, Cesar-, Whiskas- ja Sheba-tuotemerkeillä sekä kansallisia/alueellisia tuotemerkkejä kuten Canigou ja Brekkies. Royal Canin on johtava lemmikkien kuivaruokien toimittaja, joka on kehittänyt merkkituotantoaan pääasiassa myymällä tuotteitaan erikoismyymälöissä koko Euroopan unionissa. Kuusi viikkoa kestäneessä tutkimuksessa havaittiin kilpailuongelmia lemmikkien kuivaruokamarkkinoilla Ranskassa ja Saksassa. Näiden ongelmien poistamiseksi Mars sitoutui luopumaan koko Euroopassa liiketoiminnasta, joka liittyy viiteen sulautuman tuotemerkkiin (Advance, Premium, Royal Chien, Playdog ja Brekkies), sekä kahdesta suuresta tuotantolaitoksesta ja kaikesta muusta myytyihin toimintoihin liittyvästä omaisuudesta. Sulautumaa ei voida toteuttaa ennen kuin ehdot on täytetty. Komissio tutki yrityskaupan vaikutusta vain Euroopan unionissa, koska lemmikkien ruoat eivät sisälly ETA-sopimuksen soveltamisalaan.

Solvay /Montedison/Ausimont [156]

[156] COMP/M.2690 - Solvay/Montedison - Ausimont, 9.4.2002.

259. Helmikuussa belgialainen kemikaali- ja lääkeyhtymä Solvay ilmoitti komissiolle aikeestaan ostaa Ausimont, italialainen kemikaaliyhtiö, joka harjoittaa liiketoimintaa Italiassa, Saksassa, Japanissa ja Yhdysvalloissa. Toimenpide johti vakaviin ongelmiin kaksilla markkinoilla: pesuaineiden tuotannossa käytettävät valkaisuaineet ja muissa käyttötarkoituksissa kuin pinnoitteissa käytettävä polyvinylideenidifluoridi (PVDF), joka on tehokas fluoropolymeeri. Valkaisuaineiden markkinoilla kauppa olisi luonut suoran yhteyden Euroopan johtavan tuottajan Solvayn ja sen suurimman kilpailijan Degussan välille MedAvoxin kautta, joka on Degussan ja Ausimontin perustama yhteisyritys. Solvayn, Degussan ja MedAvoxin hallussa on yli 75 prosenttia ETA:n valkaisuainemarkkinoista. Ratkaisuksi Solvay tarjoutui myymään Ausimontin 50 prosentin omistusosuuden MedAvoxista, mikä katkaisisi käytännössä Solvayn ja Degussan väliset yhteydet. Muissa käyttötarkoituksissa kuin pinnoitteissa käytettävän PVDF:n markkinat olivat jo erittäin keskittyneet, sillä markkinoilla toimi vain neljä yritystä: Solvay, Ausimont, Atofina ja Kureha. Solvay ja Atofina ovat suurimmat toimijat yli 90 prosentin markkinaosuudella. Komission tutkimuksessa ilmeni, että markkinoiden ominaispiirteiden vuoksi toimenpide olisi voinut johtaa Solvayn ja Atofinan yhteiseen määräävään asemaan. Näiden huolenaiheiden poistamiseksi Solvay sitoutui myymään muissa käyttötarkoituksissa kuin pinnoitteissa käytettävän PVDF:n tehtaan Decaturissa, Yhdysvalloissa. Kyseinen tehdas on yksi yhteensä kuudesta muissa käyttötarkoituksissa kuin pinnoitteissa käytettävän PVDF:n tuotantolaitoksesta, ja sen osuus maailmanlaajuisesta kapasiteetista on noin 20 prosenttia. Lisäksi luovuttiin Solvayn omistusosuudesta Alventiassa, joka on Decaturissa toimiva vinylideenidifluoridia (VF2) valmistava tuotannollinen yhteisyritys. VF2 on PVDF:n tärkein raaka-aine. Euroopan komissio ja Yhdysvaltojen kilpailuviranomainen Federal Trade Commission tekivät yhteistyötä arvioidessaan Ausimontin siirtymistä Solvayn omistukseen.

Imperial Tobacco / Reemtsma Cigarettenfabriken [157]

[157] COMP/M.2779 - Imperial Tobacco / Reemtsma Cigarettenfabriken, 8.5.2002.

260. Tämä asia koski kahta maailman suurinta savukkeiden valmistajaa. Imperial Tobacco valmistaa ja myy useita tupakkatuotteita, joihin kuuluvat esimerkiksi savukemerkit Superkings, Lambert and Butler, Embassy, John Player Special, Regal ja Richmond, Drum-irtotupakka ja Rizla-savukepaperit. Reemtsma, hankinnan kohde, on maailman viidenneksi suurin savukkeiden valmistaja, joka toimittaa savukemerkkejä West ja Davidoff. Osapuolten toiminnot ovat suurimmaksi osaksi toisiaan täydentäviä, ja tutkimuksessa ilmeni huomattavia kilpailuongelmia ainoastaan Yhdistyneen kuningaskunnan savukemarkkinoilla. Imperial Tobacco ja Gallaher ovat selvät markkinajohtajat näillä markkinoilla. Gallaher on vahvassa asemassa erityisesti korkealuokkaisten tuotemerkkien segmentillä, Imperial Tobacco puolestaan alhaisen hintatason segmentillä. Vaikka Reemtsman markkinaosuus on suhteellisen pieni, sillä on ainutlaatuinen asema omalla tuotemerkillä myytävien savukkeiden alalla, jolla se on ollut ainoa merkittävä toimittaja. Reemtsma omistaa poikkeuksellisesti useita omalla tuotemerkillä myytävistä savukemerkeistä kuten Red Bandin Yhdistyneessä kuningaskunnassa, vaikka yksinoikeus onkin myönnetty jakelijoille. Näin ollen Reemtsman hankinnan kautta Imperial Tobacco saisi vahvan aseman alhaisen hintatason savukkeiden segmentillä ja lisäksi siitä tulisi ainoa omalla tuotemerkillä myytävien savukkeiden toimittaja. Koska omalla tuotemerkillä myytävät savukkeet ovat merkittävä kilpailun lähde Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoilla, erityisesti alhaisen hintatason segmentillä, tämä tilanne aiheutti vakavia kilpailuongelmia.

261. Näiden ongelmien poistamiseksi Imperial Tobacco sitoutui olemaan kehittämättä kyseisiä tuotemerkkejä omaan laskuunsa ja säilyttämään jakelijoilla tällä hetkellä olevat yksinoikeudet. Lisäksi se lupasi, että jos omalla tuotemerkillä myytävien savukkeiden jakelijat löytävät tulevaisuudessa muita toimittajia, ne saisivat pitää kyseiset tuotemerkit. Näiden sitoumusten odotetaan poistavan jakelijoiden riippuvuuden Imperial Tobaccosta ja varmistavan siten, että omalla tuotemerkillä myytävät savukkeet luovat jatkossakin tehokasta kilpailua Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoilla.

Barilla/BPL/Kamps [158]

[158] COMP/M.2817 - Barilla/BPL/Kamps, 25.6.2002.

262. Barilla ja italialainen pankki Banca Popolare di Lodi S.c.a.r.l. (BPL) tekivät kaikista Kampin pörssinoteeratuista osakkeista julkisen ostotarjouksen, jonka kautta Barilla ja BPL saisivat Kampsin yhteiseen määräysvaltaansa. Barilla valmistaa ja myy pasta- ja pastakastiketuotteita, leipomotuotteita (leipää, kuivaleipää ja kakkuja) sekä jäätelöä. Suurin osa yrityksen leipomotuotannosta on keskittynyt Italiaan, mutta Barillan Wasa-tytäryhtiö on johtava näkkileivän valmistaja useissa Euroopan maissa, erityisesti Saksassa. Kamps valmistaa ja myy leipomotuotteita ympäri Eurooppaa. Sen omistamia tuotemerkkejä ovat Lieken Urkorn ja Golden Toast. Kauppa olisi vahvistanut Barillan johtavaa asemaa Saksan näkkileipämarkkinoilla. Barilla omisti jo Wasa-tuotemerkin, joka on selvä markkinajohtaja Saksassa, ja Kampsin Lieken Urkorn -tuotemerkin saaminen olisi vahvistanut tätä asemaa. Näiden ongelmien poistamiseksi Barilla sitoutui myymään Lieken Urkornin näkkileipäliiketoiminnan elinkelpoiselle kilpailijalle, jolla on kokemusta elintarvikealalta.

BP / VEBA OEL [159]

[159] COMP/M.2761 - BP / VEBA OEL, 1.7.2002.

263. Tässä asiassa oli kyse Veba Oelin, komission joulukuussa 2001 [160] ja myös Saksan kilpailuviraston hyväksymän BP:n ja E.ON:n välisen yhteisyrityksen siirtymisestä BP Plc:n määräysvaltaan. Veba Oel -yhteisyrityksen perustaminen oli hyväksytty ehdoin, jotka poistavat BP:n ja Veba Oelin raakaöljytoimintojen yhdistymisestä aiheutuvat kilpailuongelmat. Veba Oelin siirtyminen BP:n yksinomaiseen määräysvaltaan ei aiheuttanut uusia kilpailuongelmia. Koska kaikkia komission ja Bundeskartellamtin BP/E.ON-yhteisyritykselle asettamia ehtoja ei ollut vielä täytetty, alkuperäisiä ongelmia ei ollut poistettu kokonaan. Näiden ongelmien poistamiseksi BP sitoutui noudattamaan täysin komissiolle ja Bundeskartellamtille aikaisemmin asiassa BP/E.ON toimitettuja sitoumuksia. Sen vuoksi komissio pystyi hyväksymään toimenpiteen sillä edellytyksellä, että tätä sitoumusta noudatetaan täysin.

[160] Ks. COMP/M.2533 - BP/E.ON, 20.12.2001.

Telia/Sonera [161]

[161] COMP/M.2803 - Telia/Sonera, 10.7.2002.

264. Suomalaisen telekonsernin Soneran siirtyminen ruotsalaisen Telia AB:n omistukseen hyväksyttiin myös ensimmäisen vaiheen tutkimuksen jälkeen. Telia ja Sonera ovat kotimaidensa johtavat teleoperaattorit. Liiketoimi olisi johtanut suoriin päällekkäisyyksiin, jotka liittyvät osapuolten toimintoihin vähittäisasiakkaille tarjottavien matkaviestintäpalvelujen alalla Suomessa, tukkuasiakkaille tarjottavien kansainvälisten verkkovierailupalvelujen alalla sekä langattoman lähiverkon (WLAN) palvelujen alalla. Päällekkäisyyksiin liittyvät ongelmat poistettiin osapuolten sitoumuksella myydä Telian Suomen matkaviestintätoiminnot, WLAN-palvelut mukaan luettuina. Kilpailuongelmia aiheutui myös osapuolten vahvoista markkina-asemista useilla vertikaalisesti toisiinsa yhteydessä olevilla markkinoilla, erityisesti tietyillä vähittäismarkkinoilla, Telian/Soneran kiinteään ja matkapuhelinverkkoon päättyvien puheluiden välittämisen tukkumarkkinoilla (joilla niillä on monopoliasema) sekä kansainvälisten verkkovierailupalvelujen tukkumarkkinoilla Ruotsissa ja Suomessa. Vertikaalinen yhdentyminen olisi antanut sulautuman seurauksena syntyvälle yritykselle kannustimen ja mahdollisuuden sulkea kilpailijat molempien maiden vähittäispalvelumarkkinoilta. Tämä puolestaan olisi vahvistanut niiden jo ennestään vahvoja asemia matkaviestintäpalvelujen ja kokonaisvaltaisten puheen- ja datasiirtoratkaisujen markkinoilla. Poistaakseen markkinoiden sulkemista koskevat epäilyt yritykset tarjoutuivat erottamaan kiinteät ja matkaviestintäverkot sekä -palvelut oikeudellisesti toisistaan Suomessa ja Ruotsissa. Ne sitoutuivat myös tarjoamaan syrjimättömän pääsyn verkkoihinsa. Osapuolet tarjoutuivat lisäksi myymään Telian kaapelitelevisiotoiminnan Ruotsissa. Kaapelitelevisioverkkoja pidetään uskottavimpana vaihtoehtona vakiintuneiden teleyhtiöiden infrastruktuurille.

RAG/Degussa [162]

[162] COMP/M.2854 - RAG/ Degussa, 18.11.2002.

265. Saksalaisen erikoiskemikaalien alalla toimivan Degussa AG:n siirtyminen saksalaisen kaivos- ja teknologiakonsernin RAG:n omistukseen aiheutti alun perin kilpailuongelmia rakennusmateriaalien alalla. RAG Aktiengesellschaft on kansainvälinen kaivos- ja teknologiakonserni, jonka kotipaikka on Saksassa. Se harjoittaa liiketoimintaa hiilikaivosten, sähköntuotannon, ympäristöteknologian, kemikaalien ja muovien alalla. Degussa AG on kansainvälistä toimintaa harjoittava saksalainen yritys, joka valmistaa erikoiskemikaaleja. Sen liiketoiminta-alat ulottuvat elintarvikelisäaineista rakennuskemikaaleihin, pinnoitteisiin ja erikoispolymeereihin. Saksalainen energiakonserni E.ON omistaa tällä hetkellä 64 prosenttia Degussasta. Komission toteuttama toimenpidettä koskeva tutkimus osoitti, että RAG:n ja Degussan toimintojen yhdistyminen olisi voinut johtaa määräävän aseman syntymiseen betonin lisäaineissa käytettävien tuotteiden alalla. Näiden tuotteiden tarkoituksena on vaikuttaa betonin viskositeettiin ja vesipitoisuuteen, jotta sen työstettävyys parantuisi. Kilpailuongelmien poistamiseksi RAG tarjoutui myymään naftaleenisulfonaattiin (NSF), joka on tärkeä betonin lisäaineissa käytettävä tuote, liittyvän liiketoimintansa EU:ssa, Italiassa, Espanjassa ja Saksassa sijaitsevat tuotantolaitokset mukaan luettuina. Nämä sitoumukset poistivat RAG:n ja Degussan toimintojen päällekkäisyyden ja mahdollistivat elinkelpoisen uuden kilpailijan syntymisen korvaamaan Degussa riippumattomana toimittajana.

4. Käsittelypaikan siirtäminen 9 ja 22 artiklan nojalla - uusi kehitys

4.1. Johdanto

266. Vuodelle 2002 on ominaista sulautuma-asetuksen 9 artiklan nojalla siirrettyjen asioiden huomattava lisääntyminen (7 vuonna 2001, 11 [163] vuonna 2002). Lisäksi ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun sulautuma-asetus tuli voimaan 21. syyskuuta 1990, jäsenvaltiot ovat kahdessa asiassa pyytäneet yhdessä komissiolta käsittelypaikan siirtämistä sulautuma-asetuksen 22 artiklan 3 kohdan nojalla [164]. Puolet 9 artiklaan perustuvista asioista siirrettiin asianomaisille kansallisille viranomaisille vuoden 2002 tammi- ja helmikuussa. Yhdessä näistä asioista [165] käsittely siirrettiin Norjan hallitukselle ETA-sopimuksen pöytäkirjassa 24 olevan 6 artiklan mukaisesti. Asiassa Leroy Merlin/Brico asia siirrettiin ensimmäistä kertaa kolmelle eri jäsenvaltiolle. Komissio on tyytyväinen tähän kehitykseen, sillä se noudattaa sulautuma-asetuksen tarkistusta, jonka yhtenä päätavoitteena on, kuten jäljempänä todetaan, asioiden käsittelyn jakaminen parhaalla mahdollisella tavalla komission ja jäsenvaltioiden kesken. Lisäksi se, että jäsenvaltiot ovat soveltaneet sulautuma-asetuksen 22 artiklan 3 kohtaa, osoittaa komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten välisen yhteistyön olevan menestyksekästä eurooppalaisten yritysten eduksi.

[163] COMP/M.2621, SEB/Moulinex, 8.1.2002; COMP/M.2502, Cargill/Cerestar, 18.1.2002; COMP/M.2683, Aker Maritime / Kvaerner (II), 23.1.2002; COMP/M.2662, Danish Crown / Steff-Houlberg, 14.2.2002; M.2639, Compass/Restorama/Rail Gourmet, 26.2.2002; M.2730, Connex/DNVBVG/JV, 24.4.2002; COMP/M.2760, Nehlsen/Rethmann/SWB/Bremerhaven, 30.5.2002; M.2845, Sogecable/Canalsatélite/Via Digital, 14.8.2002; M.2881, Koninklijke BAM NBM/HBG, 3.9.2002; M.2898, Leroy Merlin/Brico, 13.12.2002 ja M.2857, Electrabel Customer Solutions / Intercommunale d'Electricité du Hainaut, 23.12.2002.

[164] M.2698, Promatech/Sulzer, 17.4.2002; COMP/M.2738, GEES/Unison, 17.4.2002.

[165] Aker Maritime/Kvaerner II.

267. Toinen silmäänpistävä kehityssuuntaus vuonna 2002 on 9 artiklan nojalla tehtyjä päätöksiä vastaan nostettujen kanteiden lukumäärä. Tällaisia kanteita ovat nostaneet sekä kilpailijat että keskittymän osapuolet. Ensimmäisenä kanne nostettiin asiassa SEB/Moulinex. Asiassa BAM NBM/Hollandsche Beton Groep käsittelypaikan siirtämistä koskevaa päätöstä vastaan nostettiin kanne syyskuussa. Tämä kanne kuitenkin peruttiin sen jälkeen, kun Alankomaiden kilpailuviranomaiset tekivät hyväksyvän päätöksen. Myös asiassa Sogecable/Canalsatélite/Via Digital on hiljattain nostettu kaksi kannetta siirtämispäätöstä vastaan.

268. Jäljempänä käsitellään tarkemmin edellä mainittuja asioita, joissa käsittelypaikka siirrettiin 9 ja 22 artiklan nojalla.

4.2 Käsittelypaikan siirtäminen sulautuma-asetuksen 9 artiklan nojalla

SEB/Moulinex

269. Komissio antoi 8. tammikuuta 2002 SEB:lle luvan hankkia Moulinex yksinomaiseen määräysvaltaansa sillä edellytyksellä, että sitoumuksia noudatetaan. Samana päivänä komissio siirsi Ranskalle sulautuman vaikutuksia Ranskassa koskevat seikat. Sekä SEB että Moulinex [166] ovat ranskalaisia yrityksiä, jotka valmistavat pieniä sähköisiä kodinkoneita kuten rasvakeittimet, leivänpaahtimet, kahvinkeittimet, espressokeittimet, vedenkeittimet, miniuunit, voileipägrillit, vohveliraudat, grillit, yleiskoneet ja silitysraudat. Laaja markkinatutkimus on osoittanut, että pienten sähköisten kodinkoneiden markkinat ovat laajuudeltaan kansalliset. Ranskan markkinoiden osalta markkinatutkimus osoitti lisäksi, että uhkana oli, että toimenpide johtaisi nykyisen markkinajohtajan aseman huomattavaan vahvistumiseen ja kilpailijan poistumiseen.

[166] Ks. edellä.

270. Ranskan talous-, valtiovarain- ja teollisuusministeri hyväksyi 15. heinäkuuta 2002 toimenpiteen Ranskan markkinoita koskevat osat failing company defense -periaatteen perusteella. Komissio ei käyttänyt tällaista perustelua arvioidessaan muita EU:n kansallisia markkinoita. Kilpailijat Babyliss ja Philips ovat nostaneet ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen siirtämispäätöstä ja ensimmäisessä vaiheessa tehtyä hyväksyvää päätöstä vastaan.

Cargill/Cerestar [167]

[167] COMP/M.2502 - Cargill/Cerestar, 18.1.2002.

271. Asiassa oli kyse ranskalaisen Cerestarin siirtymisestä yhdysvaltalaisen Cargill Inc:n omistukseen. Cargill on johtava kansainvälinen toimija useilla maatalouteen liittyvillä toimialoilla, kuten hyödykekauppa ja viljan käsittely. Cerestar on Euroopan johtava tärkkelyksen ja tärkkelysjohdannaisten tuottaja. Yhdistynyt kuningaskunta pyysi ehdotetun keskittymän käsittelyn siirtämistä sille siltä osin kuin oli kyse vaikutuksesta glukoosisiirappien ja glukoosipohjaisten seosten markkinoihin Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Komissio hyväksyi liiketoimen koko Euroopan talousaluetta koskevilta osin lukuun ottamatta glukoosisiirappien ja glukoosipohjaisten seosten markkinoita Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Näiden markkinoiden osalta tutkinta siirrettiin Yhdistyneen kuningaskunnan kilpailuvirastolle (Office of Fair Trading) 21. tammikuuta 2002. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset hyväksyivät asian perusteellisen tutkimuksen jälkeen.

Aker Maritime /Kvaerner (II) [168]

[168] COMP/M.2683 - Aker Maritime/Kvaerner (II), 23.1.2002.

272. Tammikuussa komissio siirsi Norjan kilpailuviranomaisten tutkittavaksi, millaisia vaikutuksia brittiläis-norjalaisen Kvaernerin mahdollisella siirtymisellä norjalaisen Aker Maritimen omistukseen olisi öljyn- ja kaasunporauslaitteistojen markkinoihin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun komissio on siirtänyt asian käsittelyn EFTA-valtiolle. Laivanrakennusalan osalta komissio hyväksyi kaupan. Norjan hallitus oli pyytänyt komissiota siirtämään asian Norjan käsiteltäväksi, koska se katsoi, että osapuolten öljy- ja kaasutoimintojen suunniteltu yhdistäminen olisi aiheuttanut kilpailuongelmia pääasiassa Norjan markkinoilla, erityisesti uusien öljyn- ja kaasunporauslaitteistojen (EPC-sopimukset) sekä öljynporauslauttojen kunnossapidon ja muuntamisen (MMO) markkinoita. ETA-sopimuksen pöytäkirjassa 24 olevan 6 artiklan nojalla komissio voi siirtää asian EFTA-valtion toimivaltaisille viranomaisille, jos kaupan päävaikutus kohdistuu EFTA-valtioon. Komissio katsoi, että Norjan kansallisilla viranomaisilla oli parhaat edellytykset arvioida kaupan vaikutuksia öljy- ja kaasumarkkinoihin Norjan mannerjalustalla. Näin ollen komissio suostui asian siirtämiseen. Norjan viranomaiset hyväksyivät lopulta kaupan ilman sitoumuksia.

Danish Crown/Steff-Houlberg [169]

[169] COMP/M.2662 - Danish Crown/Steff-Houlberg, 14.2.2002.

273. Asiassa Danish Crown / Steff-Houlberg oli kyse Tanskan kahden suurimman teurastamon sulautumisesta, ja kilpailuongelmat rajoittuivat Tanskan markkinoihin. Tanskan viranomaiset pyysivät 28. joulukuuta 2001 asian siirtämistä, koska fuusio uhkasi aiheuttaa vakavia kilpailuongelmia viisillä markkinoilla: elävien sikojen ostossa, tuoreen sianlihan myynnissä välittömään kulutukseen, tuoreen sianlihan tarjonnassa jatkojalostukseen, jalostettujen sianlihatuotteiden tarjonnassa sekä teurastamojen sivutuotteiden keruussa Tanskassa. Komissio päätti 14. helmikuuta hyväksyä Tanskan pyynnön ja siirtää Tanskan markkinoihin kohdistuvien vaikutusten tutkinnan Tanskan kilpailuviranomaisille. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Tanska pyysi asian siirtämistä sen käsiteltäväksi. Tanskan omat yrityskeskittymien valvontasäännöt tulivat voimaan lokakuussa 2000. Tanskan kilpailuviranomaiset hyväksyivät asian lopulta sitoumuksin toisen vaiheen menettelyssä.

Compass/Restorama / Rail Gourmet / Gourmet Nova [170]

[170] COMP/M.2639 - Compass/Restorama/ Rail Gourmet / Gourmet Nova, 26.2.2002.

274. Asiassa oli kyse ehdotetusta yrityskaupasta, jolla kolme ateriapalvelualan yritystä, Rail Gourmet, Restorama ja Gourmet Nova, siirtyisi sveitsiläiseltä SAirlines-yhtiöltä Compass Group Plc:n omistukseen, joka on Yhdistyneen kuningaskunnan suurin ateriapalvelualan yritys. Komission tutkimuksessa ilmeni, että kilpailuongelmat koskivat ainoastaan Yhdistyneen kuningaskunnan juna-ateriapalvelujen markkinoita, joilla osapuolten yhteenlaskettu markkinaosuus olisi toimenpiteen jälkeen 85-95 prosenttia. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten pyynnöstä Euroopan komissio siirsi Compassin suunnitteleman Rail Gourmet UK -kaupan Yhdistyneen kuningaskunnan kilpailuviraston tutkittavaksi. Komissio hyväksyi kaupan siltä osin kuin kyse oli muista SAirlinesilta hankittavista yrityksistä, joihin kuuluvat Rail Gourmet Yhdistyneen kuningaskunnan ulkopuolella, osa Gourmet Nova -liiketoiminnasta ja Restorama. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset hyväksyivät asian lopulta perusteellinen tutkimuksen jälkeen.

Connex/DNVBVG/JV [171]

[171] COMP/M.2730 - Connex/DNVBVG/JV, 24.4.2002.

275. Komissio siirsi 19. maaliskuuta 2002 Bundeskartellamtille asian, joka koskee ranskalaisen Vivendi-konsernin tytäryhtiön Connex Verkehr GmbH:n ja Deutsche Nahverkehrsgesellschaft mbH:n välistä yhteisyritystä, jonka tarkoituksena on tarjota alueellisia julkisen liikenteen palveluja Riesan alueella (Sachsen, Saksa). Asia siirrettiin, koska toimenpiteen kilpailuvaikutukset kohdistuivat ainoastaan alueellisiin markkinoihin Saksassa. Yhteisyritys loisi erityisesti rakenteellisen yhteyden Hannoverissa julkisesta liikenteestä vastaavan yrityksen ja Connexin välille, jonka toimipaikka sijaitsee viereisillä Schaumburgin markkinoilla ja jolla olisi sen vuoksi parhaat mahdollisuudet kilpailla Hannoverissa. Ehdotettu keskittymä yhdistäisi joitakin tärkeimmistä toimijoista markkinoilla, jotka on vasta vähän aikaa sitten avattu yksityisille toiminnanharjoittajille. Vaikka teoreettisesti toiminnanharjoittajat kaikkialta Euroopasta voivat jättää tarjouksia toimiluvista alueellisen julkisen liikenteen harjoittamiseksi Saksassa, ainoastaan sellaiset kilpailijat, jotka jo toimivat lähialueella, ovat tähän mennessä pystyneet tunkeutumaan aikaisemmille monopolimarkkinoille. Saksan Bundeskartellamt hyväksyi lopulta asian toisen vaiheen tutkimuksen jälkeen.

Nehlsen/Rethmann/SWB/ Bremerhavener Entsorgungsgesellschaft [172]

[172] COMP/M.2760 - Nehlsen/ Rethmann/ SWB/ Bremerhavener Entsorgungsgesellschaft, 30.5.2002.

276. Euroopan komissio siirsi 24. huhtikuuta 2002 Saksan kilpailuviraston (Bundeskartellamt) tutkittavaksi asian, joka koski Bremerhavener Entsorgungsgesellschaft mbH:n mahdollista siirtymistä Karl Nehlsen GmbH & Co KG:n, Rethmann Entsorgungswirtschaft GmbH & Co KG:n ja swb AG:n yhteiseen määräysvaltaan. Bundeskartellamt oli pyytänyt siirtoa, koska fuusio uhkasi luoda määräävän aseman yhdyskuntajätteen ja yritysten jätteen polttamisen markkinoilla Niedesachsenissa, Bremenissä ja Hampurissa. Bundeskartellamt kielsi 17. joulukuuta 2002 toimenpiteen, koska se olisi johtanut määräävän aseman syntymiseen tai vahvistumiseen tietyillä kotitalous- ja teollisuusjätteen keruu-, kuljetus ja käsittelymarkkinoilla.

Sogecable/ Canalsatélite Digital / Vìa Digital [173]

[173] COMP/M.2845 - Sogecable/ Canalsatélite Digital/ Vìa Digital, 14.8.2002.

277. Komissio vastaanotti 3. heinäkuuta sulautuma-asetuksen mukaisen ilmoituksen, jossa pyydettiin hyväksyntää ehdotetulle yrityskaupalle, jolla Espanjassa määräävässä asemassa oleva maksutelevisio-operaattori Sogecable hankkisi omistukseensa DTS Distribuidora de Televisión Digitalin (Vía Digital), joka on Espanjan toiseksi suurin maksutelevisio-operaattori. DTS on Telefónica-konserniin kuuluvan espanjalaisen Grupo Admira Median määräysvallassa. Sogecablessa yhteistä määräysvaltaa käyttävät espanjalainen mediakonserni Promotora de Informaciones (Prisa) ja Groupe Canal +, jonka omistaja on Vivendi Universal. Espanjan hallitus pyysi komissiota siirtämään asian, koska fuusio uhkasi luoda määräävän aseman, joka estäisi kilpailua tietyillä erillisillä markkinoilla Espanjassa. Komissio päätti suostua asian siirtämiseen, koska sen tarkastelussa oli vahvistunut, että kyseinen keskittymä uhkaisi luoda määräävän aseman tai vahvistaa sellaista seuraavilla maantieteellisesti Espanjaan rajoittuvilla markkinoilla: maksutelevisio, premium-elokuvia koskevien yksinoikeuksien hankkiminen sekä jalkapalloa ja muita urheilulajeja koskevien yksinoikeuksien hankkiminen ja käyttäminen sekä televisiokanavien myynti. Lisäksi komissio tutki kaupan vaikutuksia useilla telemarkkinoilla. Tutkimus osoitti, että yhteyden syntymiseen maksutelevisio- ja televiestintäaloilla määräävässä asemassa olevien toiminnanharjoittajien välille liittyi se riski, että Telefónican määräävä asema vahvistuisi useilla telemarkkinoilla. Espanjan viranomaiset hyväksyivät kaupan 29. marraskuuta 2002 tietyin edellytyksin. Kaksi maksullisia kaapelitelevisiopalveluja tarjoavien kilpailijoiden ryhmää on nostanut tätä siirtämispäätöstä vastaan kanteen yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa.

Hollandsche Beton Groep / Koninklijke BAM NBM [174]

[174] COMP/M.2881 - Hollandsche Beton Groep / Koninklijk BAM NBM, 3.9.2002.

278. Toimenpiteessä oli kyse yrityskaupasta, jolla alankomaalainen rakennusyhtiö Hollandsche Beton Groep siirtyy kilpailijansa Koninklijke BAM NBM:n omistukseen. Alankomaiden kilpailuviranomainen (Nederlandse Mededingingsautoriteit) pyysi ehdotetun yrityskaupan Alankomaita koskevien osien siirtämistä, koska se katsoi, että ehdotettu keskittymä uhkasi luoda määräävän aseman tai vahvistaa määräävää asemaa useilla rakennusalan markkinoilla sekä useilla asfaltin tuotantomarkkinoilla Alankomaissa. Komissio oli havainnut ensimmäisen vaiheen tutkimuksessaan, että tällainen uhka voi olla olemassa suurten rakennushankkeiden markkinoilla, joilla BAM ja HBG olivat erityisen vahvoja, sekä useilla alueellisilla asfalttimarkkinoilla. Koska kilpailuongelmat koskivat ainoastaan Alankomaiden markkinoita, komissio katsoi Alankomaiden kilpailuviranomaisella olevan parhaat edellytykset kilpailuvaikutusten arvioimiseen tässä asiassa. Asia siirrettiin Alankomaiden kilpailuviranomaiselle 3. syyskuuta 2002 tehdyllä päätöksellä. Samana päivänä komissio hyväksyi asian Belgian markkinoita koskevat osat. Osapuolet nostivat 27. syyskuuta kanteen siirtämispäätöstä vastaan, mutta Alankomaiden viranomaisten tutkimusten ja niiden 24. lokakuuta 2002 tekemän hyväksyvän päätöksen jälkeen kanne peruttiin.

Leroy Merlin / Brico [175]

[175] COMP/M.2898.

279. Toimenpiteessä oli kyse yrityskaupasta, jolla ranskalainen Leroy Merlin hankki omistukseensa belgialaisen Brico-konsernin Ranskassa, Espanjassa ja Portugalissa sijaitsevat liikkeet. Sekä Brico että Leroy Merlin ovat erikoistuneet tee-se-itse -tuotteiden jakeluun suurissa myymälöissä. Kauppa johtaisi merkittäviin horisontaalisiin päällekkäisyyksiin useilla paikallisilla markkinoilla kyseisissä kolmessa maassa. Tämän vuoksi Ranskan, Espanjan ja Portugalin viranomaiset pyysivät asian jakelumarkkinoita koskevien osien siirtämistä, sillä ne olivat sitä mieltä, että ehdotettu keskittymä uhkasi luoda määräävän aseman tai vahvistaa määräävää asemaa jakelutasolla. Komissio oli havainnut ensimmäisen vaiheen tutkimuksessa, että tällainen uhka oli olemassa suurten tee-se-itse -myymälöiden (ns. Grande surface de Bricolage, GSB) mahdollisen markkinamääritelmän osalta. Koska kilpailuanalyysi oli laadittava kaikkien niiden paikallisten markkinoiden osalta, joilla kilpailuongelmia voisi esiintyä, komissio katsoi kansallisilla viranomaisilla olevan parhaat edellytykset kilpailuvaikutusten arvioimiseen tässä asiassa. Asia siirrettiin kyseisille kolmelle jäsenvaltiolle 13. joulukuuta 2002. Tee-se-itse -tuotteiden hankintamarkkinoiden osalta komissio hyväksyi toimenpiteen samana päivänä, sillä kilpailuongelmia ei ollut havaittu.

Electrabel Customer Solutions / Intercommunale d'Electricité du Hainaut [176]

[176] COMP/M.2857 - ECS/IEH, 23.12.2002.

280. Viimeksi komissio siirsi Belgian viranomaisille ehdotetun toimenpiteen, jolla Electrabel Customer Solutions (ECS) hankkii Intercommunale d'Electricité du Hainaut'lta (IEH) liiketoiminnot, jotka liittyvät sähkön toimittamiseen vaatimukset täyttäville asiakkaille. Siirtoa oli pyydetty, koska toimenpide uhkasi luoda määräävän aseman tai vahvistaa sellaista vaatimukset täyttäville asiakkaille suuntautuvien sähkötoimitusten markkinoilla Belgiassa. Lisäksi Belgian viranomaiset totesivat, että kyseisen asian siirtäminen takaisi yhdenmukaisen päätöksenteon, sillä ne olivat aikaisemmin saman vuoden aikana käsitelleet viittä samanlaista keskittymää näillä markkinoilla. Sähkömarkkinoiden vapauttamista säätelevän Belgian lainsäädännön mukaan julkiset energiayhtiöt, ns. kuntienväliset yhtiöt ("intercommunales"), eivät saa toimittaa sähköä vaatimukset täyttäville asiakkaille ja samalla hallinnoida jakeluverkkoa. Sovellettavassa lainsäädännössä säädetään, että kuntienvälisten yhtiöiden on nimettävä oletustoimittaja näiden kahden toiminnon erottamiseksi toisistaan ja taattava jatkuvat sähkötoimitukset vaatimukset täyttäville asiakkaille, jotka eivät ole valinneet toimittajaa. Kaikki kuntienväliset yhtiöt, joissa Electrabel on osakkaana ("intercommunales mixtes") ja joihin myös IEH kuuluu, ovat nimittäneet ECS:n oletustoimittajaksi. Tämän seurauksena toimenpide johtaisi asiakkaiden siirtymiseen IEH:lta ECS:lle. Korvatakseen kuntienvälisille yhtiöille näistä asiakkaista saatavien tulojen menetyksen, osapuolet saattoivat pääomaosuutensa jälleen tasapainoon. Näin ollen asiasta oli ilmoitettava sulautuma-asetuksen nojalla. Kattavan markkinatutkimuksen jälkeen, joka vahvisti, että toimenpide uhkasi vahvistaa Electrabelin määräävää asemaa vaatimukset täyttäville asiakkaille suuntautuvien sähkötoimitusten markkinoilla Belgiassa, ja pääteltyään, että osapuolten tarjoamat sitoumukset eivät riittäneet poistamaan havaittuja kilpailuongelmia, komissio päätti 23. joulukuuta siirtää asian Belgian viranomaisille. Tämä päätös perustui ennen kaikkea hallinnollista tehokkuutta ja päätöksenteon yhdenmukaisuutta koskeviin tavoitteisiin.

Käsittelypaikan siirtäminen sulautuma-asetuksen 22 artiklan 3 kohdan nojalla

Promatech/Sulzer Textil [177]

[177] COMP/M.2698 - Promatech/Sulzer Textil, 16.4.2002.

281. Sen jälkeen kun Itävallan, Ranskan, Saksan, Italian, Portugalin, Espanjan ja Yhdistyneen kuningaskunnan kilpailuviranomaiset olivat yhdessä siirtäneet asian komissiolle sulautuma-asetuksen 22 artiklan 3 kohdan mukaisesti, komissio hyväksyi kaupan, jolla sveitsiläisen Sulzer Ltd:n tekstiilikoneyksikkö Sulzer Textil siirtyi italialaisen kutomakonevalmistajan Promatech SpA:n omistukseen. Perusteellisessa tutkimuksessa ilmeni, että kauppa olisi johtanut määräävään markkina-asemaan tarttujakutomokoneiden Länsi-Euroopan markkinoilla. Komission huolenaiheiden poistamiseksi Promatech tarjoutui luopumaan Sulzer Textilin tarttujakutomokonetoiminnasta lähellä Veronaa sijaitsevassa Schiossa Italiassa ja Solothurnin lähellä sijaitsevassa Zuchwilissa Sveitsissä. Nämä sitoumukset poistivat kaupasta aiheutuvat päällekkäisyydet eikä komissiolla ollut enää aihetta vastustaa toimenpidettä.

GEES/Unison [178]

[178] COMP/M.2738 - GEES / Unison, 17.4.2002.

282. Asiassa GEES/Unison oli kyse yrityskaupasta, jolla General Electric Companyn kokonaan omistama tytäryhtiö GE Engine Services Inc. ostaa Unison Industries -yhtiön, joka on johtava yhdysvaltalainen lentokoneiden moottoreiden lisä- ja hallintalaitteiden toimittaja. Kaupasta ilmoitettiin ensin useille EU:n jäsenvaltioille (Yhdistynyt kuningaskunta, Saksa, Ranska, Italia, Espanja, Itävalta ja Kreikka), sillä se ei täyttänyt sulautuma-asetuksen 1 artiklassa säädettyjä liikevaihdon raja-arvoja. Kyseiset jäsenvaltiot siirsivät yhdessä asian komissiolle sulautuma-asetuksen 22 artiklan 3 kohtaa soveltaen. Komission tutkimuksessa ilmeni myöhemmin, että GEES:n ja Unisonin toiminnoissa ei ollut horisontaalista päällekkäisyyttä. Sen vuoksi arvioinnissa rajoituttiin GE:n ja Unisonin toimintojen vertikaaliseen yhdistymiseen. Komissio päätteli kuitenkin, että markkinoiden sulkemisen riskiä ei olisi Unisonin valmistamien moottoreiden lisälaitteiden markkinoilla eikä lentokoneiden moottoreiden markkinoilla. Kauppa hyväksyttiin 17. huhtikuuta.

5. Yrityskeskittymien valvonnan uudistaminen

283. Komissio hyväksyi 11. joulukuuta 2002 kattavat ehdotukset EU:n yrityskeskittymien valvontajärjestelmän uudistamiseksi. Ehdotuksia edelsi vuoden pituinen lausuntokierros ja keskustelu kuulemisasiakirjasta, vihreästä kirjasta [179] neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4064/89 [180] (ns. sulautuma-asetus) tarkistamisesta. Vihreässä kirjassa pyydettiin kannanottoja siitä, kuinka EU:n yrityskeskittymien valvonnan oikeudellisten puitteiden tehokkuutta voitaisiin parantaa mukauttamalla ne paremmin globalisoituvan talouden realiteetteihin ottaen huomioon yhteisön laajentuminen ja yhdentyminen entisestään. Sulautuma-asetuksessa säädetään joidenkin sen säännösten säännöllisestä tarkistamisesta, erityisesti komission toimivaltaa yrityskeskittymien alalla koskevien säännösten [181]. Sen jälkeen kun sulautuma-asetus annettiin vuonna 1989, sitä on muutettu huomattavasti kerran, vuonna 1997 [182]. Uusin tarkistus kuitenkin sisältää ehdotuksia, jotka menevät toimivaltakysymyksiä pidemmälle ja siinä tarkastellaan monipuolisemmin ja kaukonäköisemmin sulautuma-asetuksen toimintaa kokonaisuudessaan. Näihin uudistuksiin sisältyy ehdotus nykyiseen sulautuma-asetukseen tehtävistä muutoksista; luonnos komission tiedonannoksi horisontaalisten sulautumien arvioinnista, johon liittyvä julkinen kuuleminen jatkuu maaliskuun 2003 loppuun asti; ja eräitä suosituksia parhaiksi käytänteiksi ja muita hallinnollisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on parantaa järjestelmän avoimuutta sekä kilpailun pääosaston sisäisiä menettelyjä ja järjestelmiä.

[179] KOM(2001) 745 lopullinen.

[180] EYVL L 395, 30.12.1989, s. 1; oikaisu: EYVL L 257, 21.9.1990, s. 13.

[181] Komissio päätteli 28. kesäkuuta 2000 sulautuma-asetuksessa säädettyjen raja-arvojen soveltamisesta neuvostolle antamassaan kertomuksessa, että monet seikat viittasivat siihen, että nykyisiä raja-arvoja olisi tarkistettava, jotta ne kattaisivat paremmin kaikki yhteisön edun kannalta merkittävät keskittymät. Lisäksi siinä esitettiin useita muita toimivaltaa, aineellisoikeudellisia kysymyksiä ja menettelyjä koskevia seikkoja, joita olisi syytä käsitellä tarkemmin (ks. KOM(2000) 399 lopullinen, 28.6.2000).

[182] Neuvoston asetus (EY) N:o 1310/97, EYVL L 180, 9.7.1997, s. 1; oikaisu EYVL L 40, 13.2.1998, s. 17.

5.1. Uudistuksen tavoitteet

284. Tarkistusehdotukset perustuvat komission kokemukseen sulautuma-asetuksen soveltamisesta yli 12 vuoden ajalta. Niiden tarkoituksena on parantaa asetuksen tehokkuutta ja ottaa huomioon muutokset, joita on tapahtunut kyseisen ajanjakson aikana suhteessa käsiteltävien asioiden lukumäärään, niiden suurempaan taloudelliseen mutkikkuuteen ja teollisuuden suurempaan keskittymisasteeseen. Nämä tekijät ovat edellyttäneet komission perusteltujen päätösten sisältämän taloudellisen analyysin kehittämistä. Ehdotetulla uudistuksella pyritään myös korjaamaan vuosien aikana havaitut puutteet. Tältä osin on erityisesti otettu huomioon Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen viimeaikaiset tuomiot, joilla se kantelun perusteella kumosi kielteiset päätökset, jotka komissio oli tehnyt asioissa Airtours/First Choice, Schneider/Legrand ja Tetra Laval/Sidel.

285. Uudistuksella on kaksitahoinen tavoite; yhtäältä sillä pyritään vahvistamaan EU:n yrityskeskittymien valvontajärjestelmän onnistuneita puolia ja toisaalta varmistamaan, että sulautuma-asetus säilyttää tehokkuutensa yrityskeskittymien valvontavälineenä ja pystyy vastaamaan uusiin haasteisiin, joita Euroopan unionin talouselämä kohtaa, erityisesti tulevan laajentumisen yhteydessä.

Vastaukset vihreään kirjaan

286. Vihreä kirja aloitti laajan julkisen kuulemisen useista käytännön ehdotuksista EU:n yrityskeskittymien valvontajärjestelmän uudistamiseksi. Kuulemisessa keskityttiin toimivaltaan, aineellisoikeudellisten seikkojen tarkistukseen ja yrityskeskittymien valvonnassa käytettäviin menettelyihin. Vihreässä kirjassa käsiteltiin myös järjestelmään liittyviä seikkoja ja pyydettiin kannanottoja hallinnollisen järjestelmän yleisestä tehokkuudesta, esimerkiksi järjestelmän sisältämistä oikeusturvatakuista ja sisäisestä sekä ulkoisesta valvonnasta ("checks and balances"). Lisäksi pyydettiin näkökantoja muutoksenhaun tehokkuudesta, mutta tehtiin kuitenkin selväksi, että komissio ei voi ehdottaa tämän alan muutoksia.

287. Komissio sai paljon palautetta vihreästä kirjasta. Vastauksia tuli yli 120. Lähes puolet vastauksista tuli teollisuudelta (toimialajärjestöiltä ja yksittäisiltä yrityksiltä) ja yli neljännes lakiyhtiöiltä. Lisäksi vastauksia saatiin ammattijärjestöiltä, kuluttajajärjestöiltä ja yliopistopiireiltä. Myös useat jäsenvaltiot lähettivät kirjallisia huomautuksia, kuten myös muutama ehdokasmaista. Useimmat vastaajat ilmoittivat olevansa tyytyväisiä komission ennakkoluulottomaan tapaan käsitellä sulautuma-asetuksen mahdollista uudistusta, ja vihreän kirjan laajat tavoitteet saivat kannatusta enemmistöltä vastaajista. Kattava tiivistelmä vihreään kirjaan saadusta palautteesta on saatavilla kilpailupääosaston Internet-sivustolla [183].

[183] http://europa.eu.int/comm/competition/ mergers/review/comments.html.

288. Järjestelmään liittyvien seikkojen osalta useimmat vihreään kirjaan vastanneista ylistivät EU:n yrityskeskittymien valvontajärjestelmän ansioita, erityisesti lyhyitä, vahvistettuja määräaikoja sekä perusteltuja päätöksiä, jotka julkaistaan. Muutamat vastaajat puolsivat nykyisestä järjestelmästä luopumista tai sen perusteellista muuttamista tai ehdottivat esimerkiksi siirtymistä samantyyppiseen syytteeseenpanoon perustuvaan järjestelmään kuin Yhdysvalloissa. Samanaikaisesti eräät vastaajat epäilivät järjestelmän oikeusturvatakuiden tehokkuutta ja mahdollisuutta tehokkaaseen muutoksenhakuun komission sulautuma-asioissa tekemien päätösten osalta.

5.2. Ehdotettu uudistus

5.2.1. Aineellisoikeudelliset seikat

Sulautuma-asetuksen sisältämän aineellisoikeudellisia seikkoja koskevan testin muuttaminen

289. Komission vihreässä kirjassa aloitettiin sulautuma-asetuksen 2 artiklan sisältämän aineellisoikeudellisen testin tarkastelu (määräävään asemaan perustuva testi). Erityisesti siinä pyydettiin kannanottoja kyseisen testin tehokkuudesta verrattuna 'kilpailun merkittävän vähenemisen testiin', jota sovelletaan useilla muilla lainkäyttöalueilla (erityisesti Yhdysvalloissa). Kuulemiseen saaduissa kannanotoissa sekä puollettiin että vastustettiin muutosta. Siirtymistä kilpailun merkittävän vähenemisen testiin perusteltiin pääasiassa sillä, että tällainen testi soveltuisi paremmin kaikenlaisten keskittymistä mahdollisesti aiheutuvien kilpailuongelmien käsittelyyn niiden mutkikkuudesta riippumatta ja erityisesti sillä, että nykyisen testin kattavuudessa voi olla aukko tai aukkoja.

290. Komissio päätteli kuitenkin tähänastisen kokemuksensa perusteella, että näitä määräävään asemaan perustuvan testin säilyttämisestä aiheutuvia haittoja liioiteltiin ja että käytännössä määräävään asemaan perustuva testi ja kilpailun merkittävän vähenemisen testi ovat johtaneet suurin piirtein samanlaisiin tuloksiin, erityisesti EU:ssa ja Yhdysvalloissa viime vuosina. Määräävään asemaan perustuvan testin avulla voitaisiin myös säilyttää paremmin yhteisöjen tuomioistuinten vuosien aikana sen tulkinnasta kehittämä oikeuskäytäntö, jolloin taattaisiin suuri oikeusvarmuus. Oikeusvarmuuden takaamiseksi ja nykyisen testin soveltamisalan läpinäkyvyyden lisäämiseksi komissio kuitenkin ehdotti, että 2 artiklaan lisätään selvennys nykyisen testin sisältämään määräävän aseman käsitteeseen (lisäämällä 2 artiklaan uusi alakohta ja asetukseen uusia johdanto-osan kappaleita), jotta olisi selvää, että testiä sovelletaan myös silloin, kun keskittymä johtaa niin sanottuihin yksipuolisiin vaikutuksiin oligopolitilanteissa. Eräät vastaajat olivat viitanneet tähän mahdolliseen aukkoon. Ehdotettu selvennys on yhdenmukainen sen kanssa, kuinka Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on määritellyt määräävän markkina-aseman keskittymäasioissa [184], mutta sen tarkoituksena on keskittyä enemmän keskittymien taloudellisiin vaikutuksiin.

[184] Asia T-102/96, Gencor v. komissio, Kok. 1999, s. II-753, 200 kohta.

Tiedonantoluonnos horisontaalisten sulautumien arvioinnista

291. Tämän sulautuma-asetuksen 2 artiklan soveltamisalan selventämisen lisäksi komissio on myös antanut tiedonantoluonnoksen "horisontaalisten" sulautumien arvioinnista. Tämä lisää komission yrityskeskittymäanalyysien avoimuutta ja ennustettavuutta ja sen seurauksena parantaa oikeusvarmuutta kaikkien asianomaisten osalta. Komissio ilmoitti myös aikovansa selventää myöhemmin, millaista lähestymistapaa se soveltaa "vertikaalisten" ja "konglomeraattisulautumien" arvioinnissa.

292. Suuntaviivoja koskevan ensimmäisen luonnoksen tarkoituksena on määritellä kestävät taloudelliset puitteet keskittymien arvioinnille, kun keskittymään osallistuvat yritykset ovat aktiivisia myyjiä samoilla merkityksellisillä markkinoilla tai mahdollisia kilpailijoita kyseisillä markkinoilla (horisontaaliset sulautumat). Siinä käsitellään sitä, kuinka sulautuman kilpailuvaikutusta markkinoilla olisi analysoitava ja selvennetään muun muassa sitä, kuinka komissio soveltaa yhteisen määräävän aseman käsitettä. Suuntaviivaluonnoksessa käsitellään myös erityisiä tekijöitä, jotka voisivat lieventää alun perin todettua todennäköistä haittaa kilpailulle - esimerkiksi ostajien neuvotteluvoima, markkinoille pääsyn helppous, se, että sulautuma saattaa olla ainoa vaihtoehto hankittavan yrityksen katoamiselle, sekä tehokkuusedut.

Tehokkuusetujen käsittely

293. Tehokkuusetujen käsittelyn osalta komission tiedonantoluonnoksessa todetaan, että komissio aikoo harkita huolellisesti väitettyjä tehokkuusetuja keskittymää koskevan yleisen arvioinnin yhteydessä, ja voi lopulta päättää, että keskittymän aikaansaaman tehokkuuden ansiosta se ei luo eikä vahvista määräävää asemaa, jonka seurauksena tehokas kilpailu estyisi olennaisesti.

294. Tämä noudattaa vihreään kirjaan saatuja vastauksia, joissa tuotiin esille, että sulautumakohtaisten tehokkuusetujen huomioiminen on mahdollista muuttamatta sulautuma-asetuksen aineellisoikeudellisen testin nykyistä sanamuotoa. Sulautuma-asetuksen 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa luodaan selvä oikeusperusta tältä osin toteamalla, että komissio ottaa huomioon muun muassa "kehityksen teknisessä ja taloudellisessa edistyksessä, jos se on kuluttajille eduksi eikä estä kilpailua".

295. Tiedonantoluonnoksessa todetaan, että väitetyt tehokkuusedut hyväksyttäisiin ainoastaan silloin, kun komissio voi päätellä riittävällä varmuudella, että sulautuman tuomat tehokkuusedut lisäävät uuden yrityksen kannustimia toimia kilpailua edistävällä tavalla kuluttajien eduksi ja joko tasapainottavat kuluttajille aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia tai tekevät tällaiset vaikutukset epätodennäköisiksi. Jotta komissio voi tehdä tällaisen päätelmän, tehokkuusetujen on hyödytettävä kuluttajia suoraan ja niiden on oltava sulautumakohtaisia, merkittäviä, oikea-aikaisia ja todennettavissa. Todistustaakka on osapuolilla, samoin kuin velvollisuus osoittaa, että tehokkuusedut tasapainottavat sulautumasta muussa tapauksessa mahdollisesti aiheutuvia kilpailunvastaisia vaikutuksia. Tiedonantoluonnoksessa todetaan myös, että on epätodennäköistä, että tehokkuusetujen perusteella voitaisiin hyväksyä monopoliin tai monopolinomaiseen asemaan johtava sulautuma.

5.3. Yrityskeskittymien valvontaprosessin uudistus

296. Kuten edellä todettiin, uudistus edellyttää sulautuma-asetukseen tehtävien muutosten lisäksi myös muita kuin lainsäädäntötoimenpiteitä. Näiden toimenpiteiden tarkoituksena on varmistaa, että komission keskittymätutkimukset toteutetaan tavalla, joka on perusteellisempi, kohdennetumpi ja joka perustuu paremmin lujiin taloudellisiin perusteluihin. Tämän seurauksena komission keskittymäasioissa tekemien päätösten laillisuuden odotetaan parantuvan.

5.3.1. Lainsäädäntötoimet

Määräajat

297. Komissio ehdottaa useita merkittäviä muutoksia määräaikoja koskeviin asetuksen säännöksiin. Ensinnäkin aikaa, jonka kuluessa sulautuman osapuolet saavat tarjota sitoumuksia ensimmäisessä vaiheessa, pidennetään kolmesta viikosta neljään viikkoon [185]. Näin ollen tämä muutos antaa viikon lisäaikaa kilpailuongelmien poistamiseksi. Toiseksi korjaustoimenpiteiden tarjoaminen toisessa vaiheessa johtaa kolmen viikon lisäämiseen määräaikaan, jollei tarjousta tehdä menettelyn varhaisessa vaiheessa (ennen 55. työpäivää). Näin saadaan lisää aikaa korjaustoimenpiteiden perusteelliseen arviointiin, johon sisältyy jäsenvaltioiden kuuleminen. Kolmanneksi asetusluonnoksessa ehdotetaan, että toiseen vaiheeseen voidaan lisätä enintään neljä viikkoa perusteellisen tutkimuksen varmistamiseksi mutkikkaissa asioissa. Osapuolilla olisi alunperin oikeus pyytää tällaista lisäaikaa. Lisäaika voitaisiin myöntää myös komission pyynnöstä (mutta sulautuman osapuolten suostumuksella), kun komissio on vakuuttunut siitä, että on perusteltua tehdä lisätutkimuksia. Lopuksi asetusluonnoksessa säädetään mahdollisuudesta myöntää komission tiedonannolla yleinen poikkeus kiellosta toteuttaa toimenpide ennen hyväksyntää asioille, jotka eivät aiheuta ongelmia.

[185] Sulautuma-asetuksessa ja täytäntöönpanoasetuksessa säädettyjen määräaikojen laskentaa yksinkertaistetaan ja se tehdään avoimemmaksi ilmaisemalla kaikki määräajat työpäivinä. Yhdessä viikossa on tavallisesti viisi työpäivää, paitsi jos se sisältää komission virallisia vapaapäiviä.

Ilmoitusten ajoitus

298. Toinen ehdotus koskee tarvetta lisätä joustavuutta komissiolle tehtävien ilmoitusten ajoitusten osalta. Ehdotettu muutos mahdollistaisi ilmoituksen tekemisen ennen sitovan sopimuksen tekemistä. Lisäksi ehdotetaan, että ilmoituksille asetettu yhden viikon määräaika sitovan sopimuksen tekemisestä poistetaan, jos sopimuksen toteuttamista ei ole aloitettu. Joustavampien sääntöjen odotetaan antavan yrityksille mahdollisuuden järjestää liiketoimensa sujuvammin, kun niiden ei tarvitse sovittaa suunnitelmiaan tarpeettoman jäykän sääntelyn mukaiseksi, ja samalla ne helpottaisivat kansainvälistä yhteistyötä keskittymäasioissa, erityisesti siltä osin kuin on kyse eri viranomaisten tutkimusten ajoituksen yhteensovittamista.

Lisätyt tiedonhankintavaltuudet

299. Sulautuma-asetuksen tiedonhankintaa koskevien säännösten osalta komissio ehdottaa, että muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta sen tiedonhankintavaltuudet, sakkojen määräämistä koskevat säännökset mukaan luettuina, yhdenmukaistetaan EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan uudessa täytäntöönpanoasetuksessa ehdotettujen säännösten kanssa. Tällöin komissio pystyy saamaan helpommin tietoja tutkimuksiaan varten ja se voi määrätä korkeampia sakkoja tietopyyntöihin vastaamatta jättämisen vuoksi.

300. Nämä toimenpiteet ovat tärkeitä jo senkin vuoksi, että komissiolla on korkea näyttökynnys erityisesti sen aikoessa puuttua asiaan. Eräiden 81 ja 82 artiklan täytäntöönpanoasetuksessa säädettyjen valtuuksien, pääasiassa kotietsintöihin ja alakohtaisiin tutkimuksiin oikeuttavien valtuuksien sisällyttämistä sulautuma-asetukseen ei kuitenkaan ehdoteta.

Yksinkertaisempi ja joustavampi työnjako

301. Yksi uudistuksen päätavoitteista oli optimoida komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten välinen työnjako toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ja samalla pyrkiä ratkaisemaan sitkeä "moninkertaisten ilmoitusten" ongelma (eli samanaikainen ilmoittaminen eri kilpailuviranomaisille EU:ssa).

302. Vihreässä kirjassa komissio käynnisti keskustelun mahdollisuudesta myöntää komissiolle yksinomainen toimivalta kaikissa keskittymäasioissa, joista olisi tehtävä ilmoitus vähintään kolmessa jäsenvaltiossa (ns. 3+ -ehdotus). Tätä pidettiin yksinkertaisena ja tehokkaana keinona pienentää moninkertaisia ilmoituksia edellyttävien keskittymien määrää. Vihreään kirjaan saadussa palautteessa kannatettiin laajasti tavoitetta lisätä toissijaisuusperiaatteen soveltamista työnjaossa. Julkisen kuulemisen tulokset ovat kuitenkin paljastaneet useita mahdollisia alkuperäiseen ehdotuksiin liittyviä haittoja, erityisesti oikeusvarmuuden puutteen, joka voi olla seurauksena.

303. Tämän palautteen perusteella komissio päätti olla noudattamatta "3+-ehdotusta", vaan ehdotti sen sijaan käsittelypaikan siirtämisjärjestelmän yksinkertaistamista ja samalla sen joustavuuden lisäämistä. Komissio ehdottaa ensinnäkin siirtämiskriteerien yksinkertaistamista, muun muassa parantamalla eri suuntiin siirtämistä koskevien kriteerien vastaavuutta, ja toiseksi siirtämisen mahdollistamista ilmoitusta edeltävässä vaiheessa. Ilmoituksen tekijöille annettaisiin yksinomainen aloiteoikeus tässä varhaisessa vaiheessa, ja ne voisivat esittää perustellun pyynnön käsittelypaikan siirtämisestä jompaankumpaan suuntaan ennen ilmoitusta, jos ne katsovat siirtämisen lisäävän yrityskeskittymien valvontamenettelyn tehokkuutta. Sekä komission että kyseessä olevien kansallisten kilpailuviranomaisten olisi suostuttava pyyntöön lyhyessä määräajassa, joten tilanne ei voi lukkiutua. Kolmanneksi komissio ehdottaa, että vähintään kolmen jäsenvaltion hyväksyessä asian siirtämisen komissiolle, asian olisi katsottava kuuluvan yhteisön yksinomaisen toimivallan piiriin. Näitä sulautuma-asetukseen tehtäviä muutoksia täydennettäisiin suuntaa-antavilla periaatteilla, jotka koskevat kriteereitä, joihin siirtämispäätösten olisi perustuttava, ja jotka aikanaan jätettäisiin komission hyväksyttäviksi.

5.3.2. Lainsäädännön ulkopuoliset toimet

Kilpailun pääosaston taloudellisten valmiuksien parantaminen

304. Komission suunnitelmissa on luoda kilpailun pääosastoon uusi kilpailualan pääekonomistin virka, ja koota henkilöstö, joka on tarpeen riippumattoman taloudellisen näkökannan tarjoamiseksi päätöksentekijöille kaikilla tasoilla sekä neuvojen antamiseksi tutkimusmenettelyn aikana. Kyseinen henkilö olisi tunnettu ekonomisti, joka nimitetään tilapäisesti komissioon. Tämä varmistaa, että viranhaltija on hyvin perillä yritystalouden alan viimeisimmistä suuntauksista. Pääekonomistin rooli ei rajoittuisi pelkästään yrityskeskittymien valvonnan alalle, vaan ulottuisi myös kilpailuoikeuden täytäntöönpanoon yleisesti, valtiontukien valvonta mukaan luettuna.

305. Lisäksi tarkoituksena on nopeuttaa ekonomistien palkkaamista kilpailun pääosastoon ja lisätä ulkopuolisten taloudellisten asiantuntijoiden käyttöä. Erityisesti suunnitellaan sitä, että keskittymätutkimusten toisessa vaiheessa tilattaisiin useammin riippumattomia ekonometrisiä tutkimuksia.

Vertaisarvioinnin parantaminen

306. Yksi muutos on vertaisarviointipaneelin lisääntynyt ja järjestelmällisempi käyttö toisen vaiheen asioissa. Kaikissa perusteellisissa tutkimuksissa nimitettäisiin kokeneista virkamiehistä muodostuva paneeli, jonka tehtävänä olisi tarkastella uusin silmin asiaa käsittelevän ryhmän päätelmiä tutkimuksen tärkeimmissä vaiheissa. Paneelin jäsenet valittaisiin kilpailun pääosastosta. Komission muiden asian kannalta merkityksellisten yksiköiden virkamiehiä pyydettäisiin avustamaan keskusteluissa. Tätä varten on tarkoituksena perustaa uusi yksikkö, jonka tarjoaman tuen ja rakenteen ansiosta nämä paneelit pystyvät käytännössä tehokkaasti tarkistamaan tutkijaryhmän alustavien päätelmien oikeellisuuden. Lisäksi tarkoituksena on, että tätä paneelijärjestelmää käytettäisiin koko pääosastossa, jotta myös komission päätöksenteko kilpailunrajoitusten ja valtiontuen alalla hyötyisi siitä.

Uudet suuntaviivat parhaista käytänteistä - oikeusturvan yleinen parantaminen

307. Komissio on ilmoittanut myös aikovansa muuttaa sisäisiä sääntöjään niin, että komission asiakirjavihkoon on mahdollista tutustua aikaisemmin kuin nyt. Ensinnäkin sulautuman osapuolille annettaisiin rajoituksetta tilaisuus tutustua asiakirjavihkoon pian perusteellisen tutkimuksen aloittamisen jälkeen (eli asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisen päätöksen tekemisen jälkeen). Toiseksi tarkoituksena on varmistaa, että sulautuman osapuolille annetaan tapauskohtaisesti tilaisuus tutustua tutkimuksen aikana kolmansien osapuolten niitä vastaan esittämiin huomautuksiin, luonnollisesti luottamuksellisia tietoja suojellen. Tämä lisää entisestään menettelyjen avoimuutta ja antaa osapuolille tilaisuuden kiistää nämä huomautukset varhaisessa vaiheessa tutkimusta eikä vasta väitetiedoksiannon antamisen jälkeen kuten tällä hetkellä on tilanne.

308. Lisäksi ehdotetaan, että sulautuman osapuolille olisi annettava tilaisuus kohdata niitä vastaan huomautuksia esittäneet kolmannet osapuolet kokouksessa, joka olisi parasta järjestää ennen väitetiedoksiannon lähettämistä. Tämä mahdollistaisi ehdotetun sulautuman todennäköisiä vaikutuksia koskevien vastaväitteiden aikaisemman käsittelyn, mikä auttaisi laatimaan selvemmän väitetiedoksiannon.

309. Lisäksi on tarkoituksena lisätä kurinalaisuutta ja avoimuutta tutkimusten toteuttamisessa antamalla sulautuman osapuolille mahdollisuus osallistua niin sanottuihin tilannekokouksiin komission kanssa menettelyn ratkaisevissa vaiheissa. Tämän odotetaan takaavan sen, että sulautuman osapuolet ovat jatkuvasti ajan tasalla tutkimuksen edistymisestä ja että niillä on aina tilaisuus keskustella asiasta johtotehtävissä toimivien komission virkamiesten kanssa.

310. Eräät näistä lainsäädännön ulkopuolisista toimista sisältyvät luonnokseen parhaista käytänteistä yrityskeskittymiä koskevien tutkimusten toteuttamisessa. Tästä luonnoksesta käydään keskusteluja oikeusalan ja elinkeinoelämän toimijoiden kanssa ennen sen hyväksymistä. Parhaiden käytänteiden olisi liityttävä sulautuma-asioiden päivittäiseen käsittelyyn kilpailun pääosastossa sekä komission suhteeseen sulautuman osapuoliin ja asianomaisiin kolmansiin, ja ne koskisivat erityisesti kokousten ajoitusta, avoimuutta, yhteyksiä ennen ilmoituksen tekemistä ja oikeusturvaa sulautumamenettelyissä. Luonnos parhaista käytänteistä on julkaistu kuulemista varten kilpailun pääosaston Internet-sivustolla.

Kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan roolin vahvistaminen

311. Osana uudistuksia suunnitellaan myös kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan roolin vahvistamista entisestään. Tarkoituksena on, että kuulemismenettelystä vastaavalla neuvonantajalla olisi oltava riittävät resurssit (esim. riittävästi A-palkkaluokan virkamiehiä) kaikkien velvollisuuksiensa täyttämiseksi. Vihreään kirjaan saadussa palautteessa peräänkuulutettiin laajasti kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan roolin vahvistamista.

Kuluttajien ja muiden asianosaisten osallistuminen menettelyihin

312. Muihin muutoksiin kuuluu kuluttajakysymyksiä käsittelevän yhteyshenkilön viran perustaminen resursseiltaan usein puutteellisten kuluttajajärjestöjen osallistumisen rohkaisemiseksi ja helpottamiseksi. Tämän tarkoituksena on lisätä kuluttajien osallistumista kilpailumenettelyihin. Siitä huolimatta, että yrityskeskittymien valvonnan perimmäisenä tavoitteena on kuluttajien hyvinvoinnin suojelu, kuluttajat ja niitä edustavat järjestöt ilmaisevat komissiolle harvoin mielipiteitään yksittäisten keskittymien todennäköisestä vaikutuksesta.

313. Komissio aikoo myös muuttaa yrityskeskittymien ilmoituslomaketta siten, että siinä muistutetaan yrityksiä siitä, että niiden on noudatettava kansallisen ja EU:n lainsäädännön mukaisia velvollisuuksiaan työntekijäpuolen edustajien kuulemiseen.

Neuvoa-antavan komitean roolin vahvistaminen

314. Lisäksi suunnitteilla on keskittymiä käsittelevän neuvoa-antavan komitean (joka muodostuu jäsenvaltioiden kilpailualan asiantuntijoista) osallistumisen lisääminen. Neuvoa-antavalla komitealla on merkittävä rooli ulkopuolisena elimenä, joka valvoo komission tutkimuksia, erityisesti perusteellisen tutkimuksen loppupuolella. Vaikka neuvoa-antavaa komiteaa koskevien muutosten tekeminen onkin pohjimmiltaan komitean sisäinen järjestelykysymys, komissio on ehdottanut, että jäsenvaltioiden "esittelijä" voisi tulevaisuudessa seurata tiiviimmin keskittymätutkimuksia toisen vaiheen tutkimuksen aloittamisesta alkaen. Neuvoa-antava komitea voisi myös harkita "keskustelijoiden" nimittämistä tukemaan "esittelijää" tämän tehtävissä, esimerkiksi tarkastelemalla tutkimuksen tiettyjä puolia tarkemmin. Komissio voisi helpottaa tällaista kehitystä luomalla viestintäyhteydet esittelijään ja keskustelijoihin tutkimuksen varhaisessa vaiheessa ja varmistamalla, että merkitykselliset tiedot toimitetaan niille nopeasti. Toisen vaiheen tutkimuksiin ehdotettujen korjaustoimenpiteiden asianmukaisen tarkastelun mahdollistamiseksi lisättävän ajan (ks. edellä) odotetaan myös helpottavan tätä neuvoa-antavan komitean roolin kehittämistä.

Tapausten hallinnoinnin ja tutkimisen parantaminen

315. Komissio aikoo myös toteuttaa käytännön toimenpiteitä parantaakseen tutkimusten suorittamistapaa, ottaen erityisesti huomioon komissiolla olevan korkean näyttökynnyksen kaikissa asioissa. Kun komissio aikoo puuttua asiaan, on erityisesti välttämätöntä varmistaa, että hallinnointiresursseja on riittävästi kaikkien komissiolle tulevien keskittymätapausten käsittelemiseksi, että tutkimusryhmät ovat riittävän suuria ja että niillä on tarvittava asiantuntemus perusteellisten tutkimusten tekemiseen. Lisäksi on varmistettava, että päätösten perusteluna käytettävien todisteiden laatuun kiinnitetään asianmukaisesti huomiota.

Muutoksenhaku

316. Komissio on ilmoittanut myös, että se aikoo jatkossakin vaatia päätöstensä nopeaa käsittelyä tuomioistuimissa. Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käyttöönotettu nopeutettu menettely on merkittävä edistysaskel, joka osoittaa, että muutoksenhaku voidaan käsitellä suhteellisen nopeasti: tehokkuus, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin antoi tuomion asioissa Schneider/Legrand ja Tetra Laval/Sidel nostetuista kanteista, osoittaa todellista edistystä tapahtuneen.

317. Samanaikaisesti ministerineuvoston kanssa sulautuma-asetuksen tarkistuksesta käymiensä keskustelujen kanssa komissio on ilmoittanut aikovansa tutkia jäsenvaltioiden kanssa eri vaihtoehtoja, jotka voisivat varmistaa nopeamman muutoksenhaun keskittymäasioissa. Komissio on jatkossakin yhteydessä yhteisöjen tuomioistuimeen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen tämän asian osalta.

6. Kansainvälinen yhteistyö

6.1. Kansainvälinen kilpailuviranomaisverkko (ICN)

318. Komissio on osallistunut aktiivisesti ICN:n työryhmään, joka käsittelee kansainvälisten keskittymien valvontaa, aina siitä lähtien kun se perustettiin vuoden 2001 lopussa. Työryhmän toiminnot on jaettu kolmeen alaryhmään: yksi ryhmä käsittelee keskittymätutkimuksissa käytettyjä tekniikoita, toinen yrityskeskittymien valvonnan taustalla olevia analyyttisia puitteita ja kolmas ilmoituksia ja menettelyjä yrityskeskittymien valvontajärjestelmissä. Useat yksityiset organisaatiot ja yksityishenkilöt osallistuvat alaryhmien työhön. Komissio on aktiivinen jäsen kaikissa kolmessa alaryhmässä.

Ilmoituksia ja menettelyjä käsittelevä alaryhmä

319. Alaryhmällä on kolme tavoitetta: parantaa tehokkuutta kullakin lainkäyttöalueella, helpottaa lähentymistä ja pienentää kansainvälisten keskittymien valvonnasta julkiselle ja yksityiselle sektorille aiheutuvaa taakkaa. Tätä varten alaryhmä on yhteistyössä yksityisen sektorin neuvonantajien kanssa laatinut luettelon keskittymien valvontaa koskevista lainsäädännöistä ja kokoaa parhaillaan tietoja keskittymien valvonnan aiheuttamista kustannuksista ja rasitteista. Lisäksi alaryhmä on kehittänyt joukon keskittymäilmoituksia ja niiden arviointimenettelyjä koskevia periaatteita, jotka ICN:n laajempi jäsenistö hyväksyi ICN:n ensimmäisessä vuotuisessa konferenssissa, joka järjestettiin Napolissa lokakuussa 2002.

320. Tarkoituksena on, että periaatteet esitetään perusteellisessa parhaiden käytänteiden suosituksessa ("suositellut käytänteet"). Työ on jo aloitettu, ja ICN:n laajempi jäsenistö on hyväksynyt suositellut käytänteet, joissa keskitytään kolmeen aiheeseen: 1) riittävä yhteys toimenpiteen vaikutusten ja arvioinnin suorittavan lainkäyttöalueen välillä, 2) selvät ja objektiiviset ilmoitusraja-arvot, ja 3) ilmoitusten ajoitus. Suositeltuja käytänteitä valmistellaan lisää toista vuotuista ICN:n konferenssia varten (vuonna 2003).

Tutkimustekniikoita käsittelevä alaryhmä

321. Tämä alaryhmä keskittyy parhaiden käytänteiden kehittämiseen keskittymien tutkimiseksi, johon sisältyvät erityisesti i) menetelmät luotettavien todisteiden keräämiseksi, ii) keskittymätutkimuksen tehokas suunnittelu, ja iii) ekonomistien käyttö/taloudellisten todisteiden arviointi. Seuraavan vuoden työohjelmassa on "tutkimustekniikkakäsikirjan" laatiminen, johon sisältyy kokoelma esimerkkejä eri lainkäyttöalueilla käytetyistä tutkimusvälineistä.

322. Alaryhmä järjesti kaksipäiväisen keskittymiä käsittelevän kansainvälisen konferenssin Washington DC:ssä 21.-22. marraskuuta 2002 lakimiehille ja ekonomisteille. Konferenssi muodostui useista paneeleista/työryhmistä, joissa käsiteltiin eri lainkäyttöalueilla käytettyjä tutkimusvälineitä, viranomaisten kokemusta näistä välineistä sekä ekonomistien roolia keskittymätutkimuksissa ja mahdollisuuksia lisätä kansainvälistä yhteistyötä keskittymäasioissa.

Analyyttisiä puitteita käsittelevä alaryhmä

323. Tämä alaryhmä keskittyy yrityskeskittymien valvonnan yleisiin analyyttisiin puitteisiin, joihin sisältyvät yrityskeskittymien analysoinnissa käytettävät aineelliset standardit ja näiden standardien soveltamiskriteerit. Verkon eri jäsenvaltioissa sovelletuista aineellisista standardeista ollaan keräämässä tietoja, muun muassa täytäntöönpanosta annettuja suuntaviivoja tai muita tulkitsevia asiakirjoja koskevia tietoja. Perusteellisempi tutkimus on tehty eri standardien vaikutuksesta neljällä eri lainkäyttöalueella (Australia, Etelä-Afrikka, Saksa ja Yhdysvallat).

324. Tähän mennessä alaryhmä on laatinut laajan asiakirjan, jossa pyritään määrittelemään yrityskeskittymien valvonnan taustalla olevat tärkeimmät poliittiset tavoitteet. Lisäksi alaryhmä on laatinut yksityiskohtaisen työsuunnitelman ensimmäisen vuotuisen konferenssin jälkeiselle vuodelle. Työsuunnitelma muodostuu neljästä hankkeesta: 1) eri maiden keskittymiä koskevien suuntaviivojen analysointi, 2) keskittymien luomiin tehokkuusetuihin suhtautumista eri puolilla maailmaa koskeva analyysi, 3) määräävään markkina-asemaan ja kilpailun merkittävään vähenemiseen perustuvien testien vertailu, 4) muiden kuin kilpailua koskevien seikkojen analysointi keskittymien arvioinnissa. Etusijalle asetetaan kaksi ensimmäistä hanketta.

6.2. EU:n ja Yhdysvaltojen välinen yrityskeskittymiä käsittelevä työryhmä

325. Sen jälkeen kun Yhdysvaltojen apulaisoikeusministeri James, Federal Trade Commissionin (FTC) puheenjohtaja Muris ja komissaari Monti tekivät Washingtonissa 24. syyskuuta 2001 pidetyssä EU:n ja Yhdysvaltojen kahdenvälisessä kokouksessa (komissio/Yhdysvaltojen oikeusministeriö DoJ/FTC) sopimuksen siitä, että olemassa olevan EU:n ja Yhdysvaltojen välisen keskittymiä käsittelevän työryhmän toimintoja olisi laajennettava ja lisättävä, kilpailun pääosasto sopi yhdysvaltalaisten virastojen kanssa, että työryhmän olisi koostuttava useista alaryhmistä [186]. Yksi alaryhmä on käsitellyt menettelyihin liittyviä asioita ja kaksi muuta alaryhmää aineellisia seikkoja (toinen keskittymiin liittyviä konglomeraattinäkökohtia ja toinen tehokkuusetujen merkitystä yrityskeskittymien valvonnassa).

[186] EU:n ja Yhdysvaltojen välinen työryhmä perustettiin alun perin vuonna 1999, ja ennen syyskuuta 2001 sen piirissä käytiin pääasiassa keskusteluja EU:n ja Yhdysvaltojen suhtautumisesta korjaustoimenpiteisiin keskittymäasioissa. Tämä osoittautui kaikkien kolmen viraston kannalta erittäin hyödylliseksi kokemukseksi.

326. Tähän mennessä menettelyihin liittyviä kysymyksiä ja keskittymiin liittyviä konglomeraattinäkökohtia käsittelevät alaryhmät ovat saaneet työnsä päätökseen. Kummassakin alaryhmässä järjestettiin useita videokonferensseja, joissa käsiteltiin kummankin puolen poliittista lähestymistapaa ja keskittymien valvonnasta saatuja kokemuksia. Työhön osallistuneet EU:n ja Yhdysvaltojen virkamiehet myös vierailivat toistensa luona huhtikuussa (menettelyjä käsittelevän alaryhmän kokoukset Brysselissä) ja toukokuussa (konglomeraattikysymyksiä käsittelevän alaryhmän kokoukset Washingtonissa). Heinäkuussa 2002 konglomeraattikysymyksiä käsittelevä alaryhmä raportoi tuloksistaan Brysselissä järjestetyssä EU:n ja Yhdysvaltojen kahdenvälisessä kokouksessa, johon osallistui Yhdysvaltojen apulaisoikeusministeri James, FTC:n puheenjohtaja Muris ja komissaari Monti. Vaikka konglomeraattikeskittymien osalta onkin edelleen joitakin mielipide- ja painotuseroja, on selvää, että keskustelut ovat auttaneet saamaan paljon paremman käsityksen toisen osapuolen lähestymistavasta tällä alalla. Tehokkuusetuja yrityskeskittymien valvonnassa käsittelevän työryhmän työ on vielä kesken.

Parhaat käytänteet EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä yhteistyössä keskittymäasioissa

327. Komissaari Mario Monti, Yhdysvaltojen Federal Trade Commissionin (FTC) puheenjohtaja Timothy Muris ja kilpailuoikeusasioita käsittelevä Yhdysvaltojen apulaisoikeusministeri Charles James antoivat 30. lokakuuta joukon parhaita käytänteitä, jotka koskevat yhteistyötä sellaisten keskittymien arvioinnissa, jotka edellyttävät hyväksyntää kummallakin puolella Atlanttia. Niiden tarkoituksena on pienentää erilaisten lopputulosten riskiä ja edistää viime vuosikymmenen aikana kehitettyä hyvää suhdetta [187]. Parhaat käytänteet ovat tulosta keskittymämenettelyjä käsittelevän EU:n ja Yhdysvaltojen välisen työryhmän työstä. Kyseisessä työryhmässä tutkittiin, kuinka EU:n ja Yhdysvaltojen välisen yhteistyön tehokkuutta keskittymäasioissa voitaisiin parantaa entisestään, ja siihen osallistui mainittujen kolmen viraston kokeneita virkamiehiä.

[187] Komissio on tehnyt tiivistä yhteistyötä kilpailuasioita hoitavien yhdysvaltalaisten viranomaisten, Yhdysvaltojen oikeusministeriön antitrust-yksikön ja Yhdysvaltojen Federal Trade Commissionin kanssa siitä alkaen, kun EU:n sulautuma-asetus tuli voimaan vuonna 1990. Yhteistyö vahvistettiin EU:n ja Yhdysvaltojen sopimuksella niiden kilpailulainsäädäntöjen soveltamisesta vuonna 1991. EU:n ja Yhdysvaltojen välinen yhteistyö on ollut erityisen tiivistä tutkimuksissa, jotka koskevat lukuisia suuria kansainvälisiä fuusioita, jotka on tutkittava sekä EU:ssa että Yhdysvalloissa. Viranomaisten väliset yhteydet ovat pienentäneet erilaisten lopputulosten riskiä ja tukeneet niiden analyyttisten lähestymistapojen merkittävää lähentymistä.

328. Parhaat käytänteet luovat järjestelmällisemmän perustan yhteistyölle yksittäisten keskittymäasioiden arvioinnissa. Niissä tunnustetaan, että yhteistyö on tehokkainta, kun asiaa arvioivien viranomaisten tutkinta-aikataulut ovat suurin piirtein rinnakkaiset. Sen vuoksi sulautuville yrityksille tarjotaan mahdollisuutta tavata viranomaiset varhaisessa vaiheessa tutkimusten ajoituksesta keskustelemiseksi. Yrityksiä kannustetaan myös sallimaan se, että viranomaiset vaihtavat keskenään tietoja, jotka yritykset ovat toimittaneet tutkimuksen aikana, ja tarvittaessa sallimaan, että EU ja Yhdysvallat kuulevat yhdessä keskittymään osallistuvia yrityksiä. Lisäksi käytänteissä viitataan sellaisiin vaiheisiin EU:n ja Yhdysvaltojen keskittymätutkimuksissa, jolloin voi olla asianmukaista, että korkean tason virkamiehet ovat suoraan yhteydessä toisiinsa.

>VIITTAUS KAAVIOON>

B - Tilastokatsaus

>VIITTAUS KAAVIOON>

III - Valtiontuki

A - Yleinen valtiontukipolitiikka

329. Valtiontuen valvonnassa keskitytään vaikutuksiin, joita yrityksille myönnetyllä jäsenvaltioiden tuella on kilpailuun. Tavoitteena on huolehtia siitä, että valtion toimet eivät haittaa sisämarkkinoiden kitkatonta toimintaa eivätkä vahingoita yhteisön yritysten kilpailukykyä, sekä edistää rakenneuudistusta. Erityisesti pyritään varmistamaan, etteivät valtiontukitoimenpiteet heikennä kaupan vapauttamisen myönteisiä vaikutuksia. Eurooppa-neuvostossa esitettyjen poliittisten tavoitteiden mukaisesti jäsenvaltioiden on jatkettava pyrkimyksiään vähentää tukitasoa suhteessa BKT:hen sekä suunnattava tuki uudelleen yhteisön edun mukaisiin horisontaalisiin tavoitteisiin, joita ovat esimerkiksi taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistaminen, työllisyys, ympäristönsuojelu, tutkimuksen ja kehittämisen edistäminen sekä pk-yritysten kehittäminen. Myönnetyn tuen määrän olisi oltava suhteessa sen tavoitteisiin.

330. Valtiontukia valvotaan panemalla täytäntöön sääntelyvälineitä. Ne voivat olla sekä komissiota että jäsenvaltioita sitovia säädöksiä tai sellaisia tekstejä, jotka sitovat oikeudellisesti vain komissiota, kuten suuntaviivat, puitteet tai tiedonannot. Asetuksissa määritellään tuen ilmoittamisessa ja arvioinnissa sovellettavat menettelyt ja vapautetaan eräitä ongelmattomia tukilajeja ilmoitusvelvollisuudesta. Eräissä alakohtaisissa sääntelyvälineissä määritellään tiettyihin aloihin (esim. laivanrakennukseen) sovellettavat valtiontukisäännöt. Niissä teksteissä, jotka eivät ole oikeudellisesti sitovia, pyritään selventämään valtiontukeen liittyvää oikeudellista tilannetta ja valottamaan arviointiperusteita, joiden mukaan komissio arvioi yksittäisiä valtiontukiasioita.

331. Lisäksi komissio seuraa jäsenvaltioiden vastuulla olevaa sääntöjenvastaisen tuen takaisinperintää sekä ilmoitusvelvollisuudesta vapautettua tukea. Seuranta laajennetaan vähitellen kattamaan kaikki valtiontukipäätökset, joihin sisältyy jäsenvaltioille asetettuja ehtoja.

1. Valtiontuen valvonnan uudenaikaistaminen

1.1. Yleiset periaatteet

332. Valtiontukisääntöjen uudistamiseen sekä menettelyjen että asiasisällön osalta tähtäävä mittava hanke on edistynyt huomattavasti ja on tarkoitus saada päätökseen ennen laajentumisen toteutumista, jotta uusia sääntöjä voidaan soveltaa kaikissa 25 maassa viimeistään ensimmäisestä laajentumisesta lähtien.

333. Eräs uudistuspaketin päätavoitteista on sujuvoittaa menettelytapoja ja poistaa valtiontukien tarkasteluprosessista tarpeettomat menettelyihin liittyvät rasitteet ja tällä tavoin nopeuttaa päätösten tekemistä useimmissa asioissa sekä vapauttaa voimavaroja kaikkein kiistanalaisimpien valtiontukialan kysymysten käsittelyyn. Uudistuksella pyritään lisäksi kehittämään merkittävästi jäsenvaltioiden kanssa tehtävää yhteistyötä lisäämällä paikallis-, alue- ja kansallisten viranomaisten sekä oikeuslaitoksen tietoisuutta valtiontukikysymyksistä.

334. Samanaikaisesti valtiontukien valvonta pyritään sulauttamaan laajempaan yhteyteen, jossa edistetään todellisten sisämarkkinoiden toteutumista entistä laajemmin ja Euroopan teollisuuden uudenaikaistamista sen pitkän aikavälin kilpailukyvyn kehittämiseksi. Uudistusprosessin odotetaan johtavan kevyisiin, ennustettavissa oleviin ja avoimiin menettelyihin sekä vankkoihin taloudellisiin arviointiperusteisiin valtiontukitoimenpiteiden toteuttamisen alalla.

1.2. Avoimuus

335. Sisämarkkinoiden tapaisilla yhteenkietoutuneilla markkinoilla on selvää, että yhteisesti sovittuun, talouden uudenaikaistamista koskevaan tavoitteeseen voidaan päästä vain yhteisellä toiminnalla ja vaihtamalla tietoa parhaista käytänteistä. Tiedonvaihdon perusvälineet ovat valtiontukirekisteri ja valtiontukien tulostaulu. Ne otettiin käyttöön vuonna 2001 ja niitä on jatkuvasti kehitetty edelleen.

1.3. Tilastollisten apuvälineiden kehittäminen

336. Tällä hetkellä jäsenvaltiot toimittavat valtiontukia koskevia tarkkoja tietoja useiden valtiontukiohjelmia koskevien vuosikertomusten ja tilastojen välityksellä. Tätä velvoitetta ohjaavat säännöt (komission kirje jäsenvaltioille) ovat parhaillaan uudelleentarkasteltavina. Jäsenvaltioiden kuulemisen jälkeen hyväksytään kertomuksen yksinkertaistettu ja tarkistettu malli.

337. Jäsenvaltioita olisi kannustettava noudattamaan raportointivelvollisuuttaan täysimääräisesti, jotta valtiontukitoiminta saataisiin avoimemmaksi ja nähtäisiin, miltä osin valtiontukien valvonnan kehittäminen on tarpeen tai toivottavaa.

1.4. Valtiontukien tulostaulu

338. Valtiontukien tulostaulun päätavoitteita on seurata jäsenvaltioiden edistymistä kohti Tukholmassa ja Barcelonassa järjestetyissä Eurooppa-neuvostoissa tehtyjä sitoumuksia. Tämä tarkoittaa valtiontukien kokonaismäärän supistamista ja uudelleensuuntaamista edistämään yhteisen edun mukaisia horisontaalisia tavoitteita, kuten tutkimusta ja kehitystä tai pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

339. Valtiontukien tulostaulun laadukkuus puolestaan riippuu suuressa määrin komission yksiköiden jäsenvaltioilta saamista tiedoista. Jäsenvaltioiden olisi rohkaistuttava käyttämään tulostaulua myös foorumina, jossa voidaan keskustella valtiontukialalla sovellettavista erilaisista käytänteistä parhaiden käytänteiden analysoimiseksi. Komissio katsoo, että sen tehtävä on pikemminkin edistää tätä prosessia kuin valvoa sitä. Tässä yhteydessä voidaan todeta, että noin 80 prosenttia ilmoitetuista tukiasioista hyväksytään ilman muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista, noin 5 prosentissa toteutetaan muodollinen tutkintamenettely ja noin 15 prosenttia ilmoituksista jäsenvaltiot peruvat. Jos jäsenvaltiot antaisivat kattavammat tiedot, näitä lukuja saataisiin parannettua entisestään.

340. Merkittävä osa aikaisemmin julkaistun valtiontukikatsauksen aineistosta sisällytetään nyt tulostauluun, joka julkaistaan jatkossa keväisin ja syksyisin. Kevään versiossa kootaan yhteen jäsenvaltioilta saadut edellistä vuotta koskevat luvut ja syksyn versiossa analysoidaan saatuja tietoja perusteellisemmin suhteessa tavoitteisiin, joita Eurooppa-neuvostojen päätelmissä on valtiontuen osalta esitetty. Komission Internet-sivuilla julkaistiin 28. marraskuuta 2002 tulostaulusta erikoisversio, jossa analysoitiin ehdokasmaiden tilannetta niiden valmistautuessa liittymään EU:hun.

1.5. Nykyisten puitteiden ja suuntaviivojen tarkistaminen

1.5.1. Monialaiset puitteet

341. Suuria alueellisia tukihankkeita koskevat monialaiset puitteet [188] hyväksyttiin vuonna 2002 sen jälkeen, kun asiasta oli kuultu jäsenvaltioita. Puitteet tulevat kuitenkin pääosin voimaan vasta 1. tammikuuta 2004. Uusissa puitteissa esitetään paljon selvemmät säännöt suurille alueellisille investointihankkeille myönnettävän valtiontuen arvioimiseksi ja samalla poistetaan monilta tukihankkeilta ennakkoilmoitusvelvoite, jos tuki myönnetään hyväksytyn aluetukiohjelman puitteissa. Samalla puitteissa yhdistetään ja konsolidoidaan yhdeksi tekstiksi alakohtaiset tekstit, joita aikaisemmin sovellettiin teräs-, synteettikuitu- ja moottoriajoneuvoaloilla. Puitteissa todetaan, että rakenteellisista ongelmista kärsiville aloille olisi laadittava tiukemmat valtiontukisäännöt ja näiden alojen määrittämiseksi on jo ryhdytty toimiin.

[188] Komission tiedonanto - Monialaiset puitteet alueellisesta tuesta suurille investointihankkeille, EYVL C 70, 19.3.2002, s. 8.

1.5.2. Tutkimus ja kehittäminen

342. Komissio on äskettäin tarkastellut uudelleen myös tutkimus- ja kehitystyöhön myönnettävää valtiontukea koskevia yhteisön puitteita [189]. Tätä tarkoitusta varten komissio kehotti jäsenvaltioita ja asianomaisia esittämään huomautuksensa nykyisistä puitteista saaduista kokemuksista ja muutosten tarpeellisuudesta. Otettuaan huomioon nämä huomautukset komissio päätteli, että nykyiset säännöt eivät estäneet saavuttamasta Barcelonassa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston asettamaa tavoitetta, jonka mukaan T&K-toimintaan ja innovaatiotoimintaan unionissa käytettäviä varoja olisi lisättävä tavoitteena lähestyä 3 prosenttia suhteessa BKT:hen vuoteen 2010 mennessä ja kaksi kolmannesta tästä investoinnista olisi saatava yksityiseltä sektorilta. Komissio päätti sen vuoksi pidentää nykyisten puitteiden voimassaoloaikaa vuoden 2005 loppuun saakka ja tarkistaa niitä tämän jälkeen suhteessa edistykseen kohti Barcelonassa asetettua tavoitetta sekä T&K-toiminnan erilaisten julkisen tukitoimenpiteiden tehokkuudesta käynnissä olevan analyysin ja kansallisten T&K-politiikkojen vertailuanalyysin perusteella.

[189] EYVL C 111, 8.5.2002.

1.5.3. Työllisyystuki

343. Komissio hyväksyi 6. marraskuuta työllisyystukea koskevan asetuksen [190], jonka tavoitteena on edistää jäsenvaltioiden aloitteita työpaikkojen luomiseksi. Uuden asetuksen myötä jäsenvaltiot saavat mahdollisuuden myöntää tukea uusien työpaikkojen luomiseen sekä epäedullisessa asemassa olevien että alentuneesti työkykyisten työntekijöiden palkkaamiseen ilman, että niiden tarvitsee hakea komissiolta ennakkohyväksyntää. Jäsenvaltio voi ottaa hoitaakseen enintään 50 prosenttia pitkäaikaistyöttömien ja muiden epäedullisessa asemassa olevien työntekijöiden yhden vuoden palkkakustannuksista ja sosiaaliturvamaksuista. Alentuneesti työkykyisten työntekijöiden osalta jäsenvaltiot voivat kattaa jopa 60 prosenttia näistä kustannuksista.

[190] EYVL L 337, 13.12.2002, s. 3.

344. Asetuksen tarkoituksena on nopeuttaa työpaikkojen luomiseen tähtäävien jäsenvaltioiden toimenpiteiden toteuttamista siten, että kaikista asetuksen yksityiskohtaisten sääntöjen ja ehtojen mukaisesti toteutetuista toimenpiteistä ei enää tarvitse ilmoittaa komissiolle. Asetus kattaa kaksi kaikkein yleisintä työllisyystuen muotoa: työpaikkojen luomiseen myönnetty tuki ja tuki epäedullisessa asemassa olevien ja alentuneesti työkykyisten työntekijöiden palkkaamiseen. Muuntyyppisiä tukia ei kielletä, mutta niistä on ilmoitettava.

345. Tämä aloite on eri Eurooppa-neuvostojen päätelmien mukainen, sillä niissä kehotetaan siirtämään painopistettä yksittäisten yritysten tai alojen tukemisesta kohti horisontaalisten, yhteisen edun mukaisten tavoitteiden käsittelemistä. Sen myötä jäsenvaltiot voivat suunnitella ja toteuttaa työllisyyden tukitoimenpiteitä joustavammin ja näin edistää Lissabonissa vuonna 2000 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa asetettujen työllisyystavoitteiden saavuttamista.

346. Työllisyystukea koskevat säännöt on laadittu varsin pitkälti pk-yrityksiä ja alueellista tukea koskevien sääntöjen [191] mukaisiksi, paitsi siltä osin, kuinka pitkään työpaikat on säilytettävä. Työllisyystukea koskevien sääntöjen mukaan työpaikat on säilytettävä kolmen vuoden ajan ja pk-yrityksissä kahden vuoden ajan. Asetus poikkeaa tässä kohdin pk-yrityksiä/aluetukea koskevasta asetuksesta, koska vaatimus säilyttää luodut työpaikat viiden vuoden ajan osoittautui liian ankaraksi erityisesti pk-yritysten osalta, sillä ne edellyttävät työmarkkinoilta suurempaa joustavuutta.

[191] EYVL L 10, 13.1.2001, s. 33-42.

1.5.4. Kivihiili- ja terästeollisuus (EHTY:n perustamissopimus)

347. Kivihiili- ja terästeollisuuden osalta komissio antoi 23. heinäkuuta 2002 tiedonannon, jolla selvennetään EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen vaikutuksia kilpailuasioiden käsittelyyn, valtiontukimenettelyjen soveltaminen mukaan luettuna [192].

[192] Komission tiedonanto - EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen vaikutuksista kilpailuasioiden käsittelyyn, 18-21 kohta (EYVL C 152, 26.6.2002, s. 5).

348. Komissio päätti jatkaa terästeollisuusalan tukia koskevaa tiukkaa käytäntöä jatkamalla alueellisen investointituen [193] sekä pelastamis- ja rakenneuudistustuen [194] kieltämistä teräsalalla.

[193] Komission tiedonanto - Monialaiset puitteet alueellisesta tuesta suurille investointihankkeille, 27 kohta (EYVL C 70, 19.3.2002, s. 8).

[194] Komission tiedonanto - Pelastamis- ja rakenneuudistustuki sekä sulkemistuki terästeollisuudelle (EYVL C 70, 19.3.2002, s. 21).

349. Neuvosto antoi 23. heinäkuuta 2002 asetuksen (EY) N:o 1407/2002 [195], joka koskee kivihiiliteollisuuden valtiontuen käsittelyä EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päätyttyä ja jossa kannustetaan samalla jatkamaan Euroopan kivihiilituotannon rakenneuudistusta ja uudenaikaistamista, tavoitteena taata energian perustoimitukset Euroopan unionissa.

[195] EYVL L 205, 2.8.2002.

1.5.5. Pk-yritykset

350. Saatuaan valmiiksi eri tarkoituksiin sovellettavan pienten ja keskisuurten yritysten määritelmän tarkistuksen [196] komissio ehdottaa nykyisten pk-yrityksiä ja koulutustukea koskevien ryhmäpoikkeusten muuttamista uuden määritelmän sisällyttämiseksi niihin. Samalla komissio harkitsee pk-yrityksiä koskevien ryhmäpoikkeusten soveltamisalan laajentamista koskemaan myös tutkimus- ja kehitystukea. Tarkistus sisällytetään vuoden 2003 ohjelmaan.

[196] EYVL L 107, 30.4.1996, s. 4-9.

1.5.6. Valtiontuki ja veropolitiikka

351. Ecofin-neuvoston hyväksyttyä yritysten verokohtelua koskevat menettelysäännöt vuonna 2002 kiinnitettiin erityistä huomiota asioihin, joissa valtiontukea myönnettiin erilaisten verotoimenpiteiden kautta. Komissio sovelsi tiedonantoaan valtiontukisääntöjen soveltamisesta yritysten välittömään verotukseen [197] ja aloitti 11. heinäkuuta 2001 laajan tutkimuksen jäsenvaltioiden verotoimenpiteistä [198]. Osa asioista on saatu käsiteltyä loppuun vuoden 2002 loppuun mennessä, ja jäsenvaltioiden on joko muutettava toimenpiteitä tai kumottava ne. Lisäksi komissio selvensi energiadirektiiviehdotusta koskevan keskustelun yhteydessä sitä, kuinka valtiontukisääntöjä sovelletaan energiatuotteisiin ja sähköön liittyviin verotuksellisiin toimenpiteisiin.

[197] EYVL C 384, 10.12.1998, s. 3.

[198] IP/01/982.

1.5.7. Kaupunkien ongelma-alueet

352. Yhteisön puitteet kaupunkien ongelma-alueilla toimiville yrityksille myönnettävälle valtion tuelle on kumottu. Tähän ongelmakenttään ja muiden alueiden elvytyksen ongelmiin liittyvät tukiasiat tutkitaan tällä hetkellä erikseen sen määrittelemiseksi, voidaanko ne hyväksyä EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla rikkomatta muita valtiontukisääntöjä kuten aluetukea koskevia sääntöjä. Näin komission pitäisi voida koota tarvittava kokemus päätelläkseen, tarvitaanko uusia sääntöjä.

2. Laajentuminen [199]

[199] Ks. erillinen luku jäljempänä.

353. Neuvottelut on saatu menestyksellä päätökseen ja myös kilpailua koskevat neuvottelut on lopetettu kymmenen ehdokasmaan kanssa. Kahden muun ehdokasmaan kanssa neuvotteluja jatketaan. Turkin kanssa on aloitettu maan kilpailulainsäädännön analyyttinen tarkastelu.

354. Valtiontukien osalta on huomautettava, että ehdokasmaissa valtiontukiin suhtauduttiin vanhan talousjärjestelmän aikaan melko avokätisesti. Eurooppa-sopimuksissa niitä jo kehotettiin mukauttamaan lainsäädäntöään Euroopan yhteisöjen voimassa olevien sääntöjen mukaiseksi. Vaikka lainsäädäntöä on useimmissa ehdokasmaissa pyritty kehittämään, niissä on samaan aikaan yritetty houkutella ulkomaisia investointeja kannustimilla, jotka selvästikin voitaisiin luokitella EY:n perustamissopimuksen 86 ja 87 artiklassa tarkoitetuksi valtiontueksi.

355. Neuvottelujen päätavoitteita on ollut saada kyseiset kannustimet voimassa olevien valtiontukisääntöjen mukaisiksi heti maiden unioniin liittymishetkestä lähtien, jotta vältyttäisiin merkittävältä kilpailun vääristymiseltä.

B - Tuen käsite

1. Tuen alkuperä

356. Yhteisöjen tuomioistuin vahvisti Stardust-päätöksessään [200] jälleen kerran, että ollakseen valtiontukea taloudellisen tuen on oltava peräisin julkisista varoista. Pelkästään se, että varat myöntävä yritys on julkinen yritys, ei ole riittävä peruste. Ratkaisevaa on, onko varat maksava yritys valtion määräysvallassa ja käyttääkö valtio siinä tosiasiallista määräysvaltaa. Ellei voida osoittaa näin olevan, rahoitustukea ei voida pitää valtion toimenpiteenä eikä se sen vuoksi ole valtiontukea.

[200] C-482/99.

357. Kanteluiden perusteella komissio ryhtyi tutkimaan eräitä osia Saksan valtiontukiohjelmasta, jonka tarkoituksena oli houkutella toimijoita tuottamaan sähköä uusiutuvista energialähteistä [201]. Ohjelman mukaan sähkönjakelijoiden on liitettävä verkkoonsa vihreän sähkön tuotantolaitoksia. Verkkoonliittämisvelvollisuuden lisäksi niiden on ostettava vihreää sähköä vähimmäishinnalla, joka on sen markkinahintaa korkeampi.

[201] NN 27/2000, 22.5.2002.

358. Komissio katsoi kantelijoiden näkemyksen vastaisesti, että järjestelmään ei sisältynyt valtiontukea. Siinä kyllä myönnetään uusiutuvista energianlähteistä sähköä tuottaville yrityksille taloudellista etua, mutta tätä etua ei rahoiteta valtion varoista. Sillä, että sähkönjakelijoilla on velvollisuus ostaa sähköä määrätyillä hinnoilla ja jotkin niistä ovat julkisia yhtiöitä, ei ole merkitystä, sillä kaikkia sähkönjakelijoita koskevat samat vaatimukset riippumatta niiden toiminnan oikeudellisesta muodosta. Tässä asiassa sovellettiin ensi kertaa Preussen Elektra -asian [202] mukaista oikeuskäytäntöä julkisten toimijoiden kokonaisuuteen.

[202] Asia C-379/98, tuomio 13.3.2001.

359. Kilpailua koskevan siirtymäkauden maksun [203] yhteydessä Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus määräsi veron sähkön loppukuluttajile. Vero maksettiin suoraan sähköntoimittajalle, toisin sanoen välissä ei ollut välittäjäorganisaatiota, joka olisi koonnut verot keskitetysti ja jakanut ne sitten edelleen. Verojen tarkoituksena oli korvata lisäkustannukset, jotka aiheutuivat siitä, että pitkäaikaisten toimitussopimusten hinnat olivat todellisuudessa tai mahdollisesti markkinahintoja korkeammat. Komissio noudatti tässä yhteydessä jälleen Preussen Elektra -asian [204] oikeuskäytäntöä ja katsoi, etteivät nämä verot olleet julkisia varoja, ja päätti näin ollen, ettei asiassa ollut kyse valtiontuesta.

[203] N 661/99, 1.3.2002.

[204] Ks. alaviite 202.

2. Yrityksen tai yritysten saama hyöty

360. Euroopan komissio aloitti vuonna 2002 muodollisen tutkintamenettelyn kuudessa asiassa, joissa Landesbanken-pankeille Saksassa tehtiin pääoman- ja omaisuudensiirtoja (Landesbank Berlin, Landesbank Schleswig-Holstein, Hamburgische Landesbank, Norddeutsche Landesbank, Landesbank Hessen-Thüringen ja Bayerische Landesbank). Landesbank Berliniä koskevalla menettelyllä saattaa olla vaikutusta Bankgesellschaft Berlinin saaman rakenneuudistustuen tutkintaan, sillä Landesbank Berlin kuuluu jälkimmäiseen. Tämän vuoksi sitä koskeva menettely aloitettiin jo heinäkuussa 2002. Muissa viidessä asiassa menettely aloitettiin marraskuussa 2002.

361. Nämä Landesbanken-pankit saivat 1990-luvulla osakasosavaltioltaan pääomasijoituksia, sillä niille siirrettiin osavaltioille kuuluneita omaisuuseriä kuten sosiaalisen asuntotuotannon luottolaitoksia. Pääomasijoituksilla korotettiin pankkien omia varoja. Omien varojen määrä vaikuttaa ratkaisevasti pankin antolainauskapasiteettiin, joten pääomankorotuksen avulla pankit voivat kasvattaa tuntuvasti liiketoimintaansa. Yksityispankit kantelivat komissiolle, että osavaltiot olivat antaneet kyseiset omaisuuserät Landesbank-pankkien käyttöön markkinoita edullisemmin ehdoin, mikä merkitsi osavaltioiden pankeille merkittävää kilpailuetua. Alustavan arvion perusteella komissio esitti epäilyjä siitä, että osavaltioille ei ole maksettu asianmukaista korvausta siirretystä pääomasta, toisin sanoen tämäntyyppisestä pääomasta asianomaisina ajankohtina normaaliksi katsottavaa markkinahintaista tuottoa. Jos korvaukset todellakin ovat normaaleja markkinahintoja alhaisemmat, erotusta on pidettävä tukena.

362. Nämä asiat ovat samantapaisia kuin Wohnungsbauförderanstaltin siirtäminen WestLB:lle; kyseisessä asiassa komissio päätti vuonna 1999 periä takaisin tuen, jonka suuruus tuolloin oli noin 800 miljoonaa euroa. Komissio on ilmoittanut, että se tutkii muita osavaltioiden pankeille tapahtuneita siirtoja vielä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltävänä olevan WestLB-päätöksen valossa. Menettelyn aloittamisesta tehdyt päätökset eivät vaikuta tutkimusten tuloksiin. Tutkimuksissa otetaan luonnollisesti huomioon tuomioistuimen ratkaisu WestLB-asiassa.

363. Saksan osavaltioiden pankeille ja säästöpankeille myönnettäviä valtiontakauksia koskevan, 17. heinäkuuta 2001 tehdyn sopimuksen jälkeen komission ja Saksan viranomaisten välillä käytiin intensiivisiä keskusteluja sopimuksen täytäntöönpanosta Saksan lainsäädännössä. Kaksi näkökohtaa saatiin ratkaistua vasta vuoden 2001 lopussa: ensinnäkin niiden elementtien täsmällinen muoto, jotka Saksan viranomaiset sisällyttävät oikeudellisiin asiakirjoihin, selontekoihin tai erillisiin sitoumuksiin Anstaltlast-takauksen tosiasiallisesta korvaamisesta huolehtimiseksi, ja toiseksi Gewährträgerhaftung-takauksen säilyttämisen täsmällinen sisältö siirtymäkaudella (19. heinäkuuta 2001-18. heinäkuuta 2005) otettujen velkojen osalta.

364. Komission jäsen Mario Monti, Saksan liittotasavallan, osavaltioiden ja säästöpankkien edustajat saivat 28. helmikuuta 2002 sovittua päätelmät kahdesta edellä esitetystä kysymyksestä sekä kahdesta muusta asiasta, jotka olivat tulleet ilmi 17. heinäkuuta 2001 tehdyn sopimuksen jälkeen. Nämä kaksi uutta asiaa koskevat ensinnäkin joissakin osavaltioissa käytössä olevaa säästöpankkien omistajien lisämaksuvelvollisuutta (Nachschusspflicht), jonka mukaan niiden on annettava kunkin yhteisön vakuusrahastolle (Institutssicherungsfonds) varoja, ja toiseksi valtiontakauksia niin kutsutuille vapaille säästöpankeille. Päätelmät merkitsevät sopimusta niistä elementeistä, jotka Saksan viranomaiset sisällyttävät oikeudellisiin asiakirjoihin, selontekoihin ja erillisiin sitoumuksiin.

365. Landesbanken-pankkeja ja säästöpankkeja koskeva 17. heinäkuuta 2001 tehty sopimus ja 28. helmikuuta 2002 tehdyt päätelmät samoin kuin 1. maaliskuuta 2002 tehty sopimus erityisluottolaitoksista muokattiin 27. maaliskuuta 2002 komission päätökseksi, jolla muutettiin 8. toukokuuta 2001 annettua komission suositusta. Päätös tuli voimaan 31. maaliskuuta 2002. Saksan hallitus hyväksyi tämän muutoksen 11. huhtikuuta 2002. Jatkokeskustelujen jälkeen Saksan viranomaiset hyväksyivät määräaikojen puitteissa ja asianmukaisella tavalla kaikki tarvittavat muutokset Landesbank-pankkeja ja säästöpankkeja koskeviin lakeihin.

366. Euroopan komissio päätti 22. elokuuta 2002, että Euroopan unionin valtiontukisääntöjä ei sovelleta eräisiin pankkisäätiöitä koskeviin verotuksellisiin toimenpiteisiin, jotka vuosina 1998 ja 1999 oli otettu käyttöön Italiassa [205]. Komissio nimittäin katsoo, että oman omaisuuden hallinnointi ja siitä saadun tuoton käyttäminen voittoa tavoittelemattomille yhteisöille annettaviin avustuksiin ei ole taloudellista toimintaa. Näin ollen pankkisäätiöiden ei katsota olevan asian kannalta olennaisissa EU:n säännöissä tarkoitettuja yrityksiä.

[205] C54/00.

367. Komission päätöksen kohteena olleet verotukselliset toimenpiteet oli otettu käyttöön 23. joulukuuta 1998 annetulla lailla N:o 461 ja kyseiseen lakiin liittyvällä asetuksella N:o 153, joka oli annettu 17. toukokuuta 1999. Niissä pankkisäätiöiden toiminnan oikeudelliseksi muodoksi määritettiin "ei-kaupallinen yksikkö". Tämän toiminnan oikeudellisen muodon perusteella voi saada 50 prosentin alennuksen tavanomaisesta Italiassa yrityksiltä kannettavasta tuloverosta (IRPEG). Lisäksi etuna on säätiöiden saama vapautus pankkiosakkuuksien myyntivoitosta ja pääomahyödykkeiden hankinnasta kannettavasta verosta.

368. Komissio katsoo, että koska varojen lahjoittaminen ei ole taloudellista toimintaa, säätiöt, joilla ei ole muita tehtäviä, eivät voi saada tämän lainsäädännöllisen toimenpiteen avulla kilpailuetua millään tietyillä "markkinoilla". Näin ollen toimenpiteet eivät ole valtiontukea. Komissio teki tämän päätöksen vasta sen jälkeen, kun Italian hallitus oli vahvistanut pankkien ja säätiöiden välistä jakoa 28. joulukuuta 2001 annetussa laissa N:o 448. Uudessa lainsäädännössä estetään useamman kuin yhden säätiön yhteinen määräysvalta pankeissa ja otetaan käyttöön tiukemmat säännöt johtoasemien yhteensopimattomuudesta. Tämän myötä säätiöt eivät voi harjoittaa pankkitoimintaa (valvottujen pankkien kautta).

369. Päätöksessä todetaan kuitenkin, että jos säätiöt ryhtyvät harjoittamaan taloudellista toimintaa ja jos tämä toiminta vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, kaikki veroedut saattavat olla valtiontukea ja niistä on ilmoitettava komissiolle.

370. Leuna 2000 -jalostamon rakentamiseen Sachsen-Anhaltin osavaltiossa Saksassa myönnettyä 647 miljoonan euron tukea koskevassa asiassa komissio teki toisen tutkimuksen, minkä jälkeen se vahvisti 30. lokakuuta 2002 alkuperäisen päätöksensä hyväksyä tuki [206]. Komissio tutki uudelleen hankkeen kustannukset ja päätteli, että sille esitetyt väitteet, joiden mukaan investointikuluja oli paisutettu suurempien tukien saamiseksi, olivat perusteettomia.

[206] C 47/97.

371. Tuensaaja on Mitteldeutsche Erdöl Raffinerie GmbH (MIDER), joka omistaa Leunassa Spergaussa Sachsen-Anhaltin osavaltiossa sijaitsevan Leuna-jalostamon ja on itse TotalFina Elf S.A:n tytäryhtiö. Komissio oli hyväksynyt vuosina 1993 ja 1994 tukipaketin uuden jalostamon rakentamiseen vanhalle Leunan kemikaaliteollisuuden alueelle. Tuen maksoi Treuhandanstalt, entinen Itä-Saksan alueen yksityistämisvirasto. Useimmat tukitoimenpiteistä myönnettiin komission hyväksymien alueellisten ohjelmien perusteella.

372. Vuonna 1996 komissiolle toimitettiin tietoja, joissa väitettiin ELFin (joka sittemmin on yhdistynyt TotalFinan kanssa) ilmoittamien kustannusten olleen huomattavasti vastaavan laitoksen normaaleja rakennuskustannuksia korkeammat. Komission vuosina 1993 ja 1994 tekemät päätökset perustuivat ELFin kustannusarvioon. Tutkittuaan väitteet alustavasti komissio aloitti heinäkuussa 1997 muodollisen tutkinnan, koska sillä oli alkuperäisten päätöstensä täytäntöönpanoon sekä niiden perusteena olleisiin kustannusarvioihin liittyviä epäilyjä. Tukikelpoisten investointikustannusten esittäminen ylisuurina olisi saattanut johtaa siihen, että tuen määrä olisi ollut suurempi kuin hankkeen toteuttamiseen ehdottomasti tarvittava määrä ja että tuki-intensiteetti olisi noussut kyseisellä alueella sallittua suuremmaksi.

373. Tutkimuksessa ei kuitenkaan saatu mitään merkkejä kustannusten liioittelusta tai tuen väärinkäytöstä, vaan sen yhteydessä vahvistettiin kokonaisinvestointihankkeen tukikelpoisiksi kustannuksiksi 2 403,1 miljoonaa euroa. Lisäksi komissio tarkasti, että jalostamon rakentamiseen liittyvät maksut oli suoritettu ja että niistä oli laadittu asianmukaiset selvitykset. Lisäksi tukikelpoisten investointikustannusten bruttotuki-intensiteetti oli 26,9 prosenttia, mikä jää huomattavasti Sachsen-Anhaltissa sallitun 35 prosentin rajan alle. Näin ollen tuki oli sääntöjenmukaista ja tutkintamenettely voitiin lopettaa. Lokakuuhun 2002 mennessä maksetun tuen määrä oli 585,7 miljoonaa euroa. Tuen kokonaismääräksi tulee 647 miljoonaa euroa ja siihen sisältyy myös 61,4 miljoonaa euroa, joka oli talletettu sulkutilille. Komissio ei enää vastustanut tämän määrän maksamista.

374. Komissio on saanut useita kanteluja, jotka koskevat mediapuiston perustamisen rahoitusta Saksan Mainz-Lerchenfeldissä [207]. Puiston käyntikohteet toteuttaa saksalainen julkinen radio- ja televisioyhtiö ZDF. Komissio pyrki määrittämään, onko kiistanalaisen rahoituksen luonne sellainen, että sen voitaisiin katsoa olevan perustamissopimuksessa tarkoitettua valtiontukea, joten se tutki, saako puiston ylläpitäjä taloudellista etua ZDF:n tarjoamista palveluista. Koska puiston ylläpitäjä ostaa ohjelmien lähetysoikeudet ZDF:n kaupalliselta tytäryhtiöltä markkinahintaan ja ei sen vuoksi saa minkäänlaista etua kilpailijoihinsa nähden, kyseessä oleva rahoitus ei ole tukea.

[207] NN 2/2002, 4.6.2002.

375. Komissio päätti aloittaa menettelyn, joka koskee belgialaista koordinointikeskusten verotusjärjestelmää, koska Belgian viranomaiset ovat kieltäytyneet hyväksymästä ehdotettuja aiheellisia toimenpiteitä. Komissio katsoo, että järjestelmää on muokattava siten, että se noudattaa yhteisön sääntöjen kehitystä ja erityisesti valtiontukisääntöjen soveltamisesta yritysten välittömään verotukseen annettua komission tiedonantoa [208].

[208] EYVL C 384, 10.12.1998, s. 3-9.

376. Järjestelmän valikoivuus on kiistaton, kun otetaan huomioon virallisen luvan myöntämisperusteet. Komission esittämät epäilyt koskevat vapautusta kiinteistöverosta ja pääomasijoituksia koskevista suhteellisista maksuista sekä sitä, että rahoituskuluja ei oteta huomioon koordinointikeskusten verotettavien tulojen laskentaperustetta määritettäessä. Komissio katsoo, että ns. cost plus -verotusmenetelmä on kyseessä olevassa asiassa periaatteessa hyväksyttävissä, sillä edellytyksellä, että siitä ei koidu taloudellista hyötyä yhtiöille, jotka ovat saaneet luvan sen käyttöön.

377. Näin ollen tässä vaiheessa ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että koordinointikeskuksille Belgiassa myönnetty rahoituskulujen alennus on toimintatukea, joka on periaatteessa perustamissopimuksen vastaista. Koordinointikeskusten perustamiseen kykenemättömien yhtiöiden talousarviosta on puolestaan maksettava kaikki Belgiassa voimassa olevat verot [209].

[209] E 1/00.

378. Yhdistyneen kuningaskunnan ympäristöverosta vapauttamisen ehdoista tekemässään lopullisessa päätöksessä [210] komissio päätyi siihen, että polttoaineiden kaksoiskäytön (eli polttoaineena ja raaka-aineena käytön) vapauttaminen verosta oli ennemminkin yleinen toimenpide kuin valtiontukea. Verovapautus liittyy maan hallituksen ohjelmaan, jolla pyritään vähentämään hiilidioksidipäästöjä.

[210] C18/2001 (ex N123/2000), 3.4.2002.

379. Komissio muistuttaa ensinnäkin vakiintuneesta periaatteesta, jonka mukaan verojen periminen energiatuotteiden kulutuksesta ei sinänsä ole valtiontukea. Periaatetta ei kuitenkaan sovelleta, jos järjestelmään perustuvat verovapautukset merkitsevät etua tietyille yrityksille tai tuotannonaloille, ellei vapautuksia voida perustella järjestelmän luonteella tai taloudellisella rakenteella. Kyseessä olevassa asiassa komissio katsoi, että kaksoiskäyttöä koskeva verovapautus voi tuottaa hyötyä ainoastaan yrityksille, jotka käyttävät tiettyjä energiantuotantoprosesseja, joista Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännössä on täydellinen luettelo. Näin ollen tuen valikoivuutta koskeva peruste toteutuu.

380. Asiantuntijat eivät kuitenkaan pitäneet mahdollisena, että maksun jakamista saman tuotteen polttoainekäytön ja muun käytön välillä voitaisiin käyttää verotukseen liittyvissä tarkoituksissa kaksoiskäyttöä koskevan vapautuksen korvaavana vaihtoehtona, joten komissio katsoi toimenpiteen olevan ilmastonmuutospolitiikkaa tukevan verotusjärjestelmän yleisen luonteen ja logiikan kannalta perusteltu.

381. Komissio lopetti vuonna 2002 aloitetun menettelyn julkisesta tuesta, jota kantelijan mukaan oli myönnetty Terra Mitica -teemahuvipuistolle Alicanten maakunnassa [211]. Komission myönteinen päätös perustuu osittain puiston toiminnan kannalta välttämättömien infrastruktuurien rahoituksen luokitteluun.

[211] N42/2001 (ex NN 14/2001), 22.6.2002.

382. Terra Mitica -puisto on rahoittanut yleiseen infrastruktuuriverkkoon liittämistöiden kustannukset itse. Yleinen infrastruktuuri on koko yhteisön käytössä eikä julkisten viranomaisten sille myöntämä rahoitus ole tukea. Julkisen rahoituksen perusteilla ei itse asiassa ole merkitystä komissiolle sen tutkiessa tukia, sille riittää suunnitellun toimenpiteen erityisyyden tarkastelu. Nyt kyseessä olevassa asiassa tämä erityisyyttä koskeva ehto ei täyttynyt.

383. Komissio päätti aloittaa menettelyn Belgiaan sijoittautuneiden yhdysvaltalaisten myyntiyritysten (US Foreign Sales Corporations, FSC) verotukseen sovellettavasta järjestelmästä [212]. Järjestelmä perustuu ennakkopäätökseen, toisin sanoen verohallinnon ennakolta antamaan suostumukseen edullisesta kohtelusta, joka myönnetään tietyille sidosyritysten välisille liiketoimille, jotka eivät kuulu FSC-yrityksen verotettavien tulojen laskennallisen perusteen piiriin. Komission päätös ei aseta kyseenalaiseksi jäsenvaltioiden mahdollisuutta käyttää kiinteän veron menetelmää määrittäessään yrityksen verotettavaa tuloa. Se kuitenkin merkitsee verohallinnolle velvollisuutta laatia tällaisten liiketoimien kohdalla verotus, joka vastaa perinteistä laskentamenetelmää käyttämällä kahteen riippumattomaan toimijaan sovellettavaa verotusta.

[212] NN 36/2002 - C30/02.

384. Komissio perusteli samanlaisessa asiassa tekemäänsä kielteistä päätöstä pääasiassa edulla, jota saksalaiset ulkomaisten yhtiöiden koordinointikeskukset saavat vastaavanlaisesta verojärjestelmästä [213]. Siinä otetaan verotettavan voiton laskennassa käyttöön ns. cost plus -menetelmä ja siihen liittyen verovelvollisella koordinointikeskuksella on mahdollisuus valita voittomarginaaliinsa sovellettava alle 10 prosentin veroprosentti, myös niissä yksittäistapauksissa, joissa Saksan verohallinnolla olisi oikeus vaatia korkeamman prosentin käyttämistä. Näin komissio päätyi siihen tulokseen, että kyseessä oleva järjestelmä rajoittaa koordinointikeskusten vastuulla olevien yhtiöiden verojen määrää ja tuo niille etua.

[213] C 47/2001 (ex NN 42/2000).

385. Menettelyn aloittamisen myötä voitiin todeta, että ottaen huomioon saksalaisten yhtiöiden jääminen tosiasiallisesti järjestelmän etujen ulkopuolelle sen valikoivuus vaikutti kiistattomalta, joten komissio katsoi, että kyseessä oleva tukijärjestelmä on ristiriidassa perustamissopimuksen kanssa.

2.1. Hukkakustannukset

386. Sähkön sisämarkkinat vapautettiin direktiivin 96/92/EY [214] seurauksena, ja siihen liittyvä erityisongelma on saanut komission määrittelemään joukon alalle tyypillisiä kustannuksia, joita ei saatu takaisin ennen markkinoiden vapauttamista. Tällaiset kustannukset ovat hukkakustannuksia.

[214] EYVL L 27, 30.1.1997, s. 20.

387. Viranomaiset voivat perustaa järjestelyjä, joiden tarkoituksena on luoda kullakin alueella tasa-arvoinen tilanne alan uusien ja vanhojen toimijoiden välille. Komission on näin ollen tutkittava kyseiset järjestelmät määritelläkseen ehdot, joiden perusteella järjestelmiin mahdollisesti sisältyvä valtiontuki voidaan hyväksyä korvaamaan yrityksille aiheutuneita hukkakustannuksia.

388. Yhdistynyttä kuningaskuntaa [215] koskevassa asiassa yksityiselle Northern Ireland Electricity -yritykselle aiheutuneet hukkakustannukset johtuivat velvoitteista, jotka liittyivät markkinahintoja korkeammilla tai mahdollisesti korkeammilla hinnoilla tehtyihin voimassa oleviin pitkäaikaisiin toimitussopimuksiin. Näiden hukkakustannusten korvaamiseksi hallitus loi maksun, jonka sähkönjakelijat keräävät kaikilta loppukäyttäjiltä ilman, että mikään keskusorganisaatio puuttuu asiaan tai hoitaa maksun uudelleenjakamista.

[215] N661/1999.

389. Komissio katsoi asiassa Preussen Elektra sovelletun oikeuskäytännön mukaisesti kyseessä olevien varojen olevan yksityisiä varoja, joten järjestelmä ei ole valtiontukea.

390. Belgiaa koskeva asia sai komission täsmentämään 26. heinäkuuta 2001 hyväksymiensä hukkakustannuksiin liittyvien valtiontukien analyysimenetelmien [216] perusteella arviointiperusteet, joita se aikoo soveltaa määrittääkseen edellytykset, joiden mukaisesti perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista poikkeusta sovelletaan valtiontueksi katsottaviin hukkakustannuksiin. Komissio erotti järjestelmässä kolme osa-aluetta:

[216] Komission kirje SG (2001) D/290869, 6.8.2001.

391. Ensimmäinen osa koskee koeydinvoimaloiden purkamista, josta sähköntuottajat ovat vuodesta 1990 lähtien (kuusi vuotta ennen direktiivin antamista) olleet vastuussa yhdessä liittovaltion kanssa. Komissio totesi, ettei sen päätös rajoita Euratomin perustamissopimuksen määräysten soveltamista, ja katsoi, että Electrabelin ja SPE:n saamat korvaukset ovat analyysimenetelmien 4.1.-4.3. kohdan arviointiperusteiden mukaisia.

392. Sen sijaan sähköalan toimihenkilöiden eläkkeitä koskevasta järjestelmän osasta komissio esitti epäilyjä, jotka liittyivät erityisesti Electrabelin ja SPE:n työntekijöilleen tältä osin antamien sitoumusten epätäsmälliseen luonteeseen. Kaikkia sähkö- ja kaasualan työehtosopimuksen piiriin kuuluvia yrityksiä, myös alan uusia toimijoita, koskevat samat velvoitteet. Muut näkökohdat vahvistivat komission epäilyjä, sillä järjestelmä ei näytä olevan ajallisesti rajoitettu eikä siihen tunnu sisältyvän sähkön markkinahinnan kehityksen tai kyseisten yritysten tuotannon odotettavissa olevan parantumisen myötä tapahtuvaa korvauksen mukauttamista, joista mainitaan analyysimenetelmän 3.12, 4.1 ja 4.5 kohdassa.

393. Järjestelmän kolmas osa koskee uusiutuvien energialähteiden käytön ja järkevän energiankulutuksen edistämistä ja se rahoitetaan perimällä sähkön loppukuluttajilta markkinahintaa korkeampaa hintaa. Koska tämä osa vastasi edellä kuvattua Yhdistyneen kuningaskunnan mallia, komissio sovelsi tässä kohden aikaisemmin tehtyä analyysiä sekä Preussen Elektra -asian oikeuskäytäntöä ja katsoi, että kyseinen osa ei ole valtiontukea.

3. Valikoivuus

394. Edellä 375 kohdassa kuvatun asian kaltaisessa asiassa komissio teki kielteisen päätöksen 11. heinäkuuta 2001 aloittamassaan menettelyssä, joka koski Espanjan koordinointikeskuksille edullisen kohtelun luovaa järjestelmää, mutta ei sisällyttänyt päätökseensä määräystä periä takaisin jo maksettuja tukia.

395. Tukien takaisinperinnästä komissio myönsi, että kun otetaan huomioon Vizcayan koordinointikeskuksiin ja Belgian koordinointikeskuksiin sovellettavan lainsäädännön samankaltaisuus, Espanjan viranomaiset saattoivat oikeutetusti uskoa, ettei Baskimaan järjestelmään sisältynyt tukea. Itse asiassa komissio teki vuonna 1984 tämänsuuntaisen päätöksen Belgian järjestelmän osalta.

396. Komission tutkimuksesta käy ilmi, että Vizcayan koordinointikeskukset myöntävät järjestelmään hyväksytyille yrityksille veroedun jättämällä niiden liiketoimien rahoituskulut huomiotta veroperusteen laskennassa. Kun yhtenä järjestelmään hyväksymisen ehtona lisäksi on, että kyseisten yritysten on saatava 25 prosenttia liikevaihdostaan viennistä, komissio katsoi, että kyseessä olevassa asiassa kauppaan aiheutuvat vaikutukset lisäävät järjestelmän valikoivuutta.

397. Komissio lopetti muodollisen tutkintamenettelyn, joka koski Ahvenanmaalla Suomessa sovellettavaa, captive-vakuutusyhtiöiden Ahvenanmaalle asettumista suosivaa verojärjestelmää [217], ja teki päätöksen, jossa tukiohjelma määritettiin valtiontueksi.

[217] C 55/01.

398. Komissio katsoi, että tämäntyyppisten yhtiöiden ainoa tehtävä oli vakuuttaa ainoastaan niiden yhtiöiden riskejä, joihin ne itse kuuluvat, jolloin järjestelmä itse asiassa sai aikaan yritysten välistä valikoivuutta. Jokaisella yrityksellä on kyllä koosta tai toiminta-alasta riippumatta lainsäädännössä määritelty mahdollisuus perustaa oma jälleenvakuutusyhtiönsä. Kuitenkin ainoastaan joillakin suuryrityksillä on käytännössä mahdollisuus saada mittakaavaetuja tämän järjestelmän käytöstä. Näin ollen komissio arvioi valikoivuutta koskevaa arviointiperustetta käytännön tilanteen perusteella.

399. Toukokuussa 2002 komissio teki posliininvalmistaja GEA:lle myönnettyä tukea koskevan kielteisen päätöksen ja lopetti näin tutkintamenettelyn, joka oli aloitettu syyskuussa 2001 [218]. Komissio oli vuonna 1997 hyväksynyt Grupo de Empresas Álvarezille (GEA) myönnettävän tuen sillä ehdolla, että konsernille ei myönnettäisi enempää tukea sen rakenneuudistussuunnitelman toteuttamisen aikana. Vuonna 2001 komissio kuitenkin sai useita kanteluita, joissa yrityksen väitettiin saaneen ainakin tammikuusta 1997 alkaen edullisen kohtelun summille, jotka se oli velkaa sosiaaliturva- ja verohallinnolle. Komissio katsoi, että jatkuva ja järjestelmällinen sosiaaliturvamaksujen maksamatta jättäminen on julkisten varojen siirtämistä GEA:lle ja VANOSAlle. Näin ne saavat kilpailuetua, sillä toisin kuin niiden kilpailijat, niiden ei tarvitse vastata näistä kuluista normaalilla tavalla. Sen vuoksi tilanne on EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea.

[218] C 71/01.

400. Vaikka kansallisia säännöksiä, joihin Espanja nojautuu, sovelletaankin kaikkiin oikeuden valvonnassa olevan takaisinperintäohjelman kohteena oleviin yrityksiin tai yrityksiin, joilla on velkaa sosiaaliturvahallinnolle ja valtiolle, se ei ole riittävä peruste jättää Espanjan toteuttamat toimenpiteet automaattisesti luokittelematta perustamissopimuksen 87 artiklassa tarkoitetuksi tueksi. Jatkuvasta ja järjestelmällisestä, ainakin tammikuun 1997 ja tammikuun 2001 välisen ajan jatkuneesta sosiaaliturvamaksujen maksamatta jättämisestä johtuva etu syntyy siitä, että Espanja ei ole toteuttanut maan lainsäädännön mukaan mahdollisia toimenpiteitä (konkurssimenettely, erilliset pakkoperintämenettelyt) estääkseen yrityksiä jatkamasta toimintaansa loputtomiin ilman, että ne noudattavat verotuksellisia ja sosiaaliturvaan liittyviä velvoitteitaan. Tässä asiassa mikään valtion toiminnassa ei viitannut siihen, että se olisi toiminut yksityisen velkojan tapaan ja yrittänyt periä edes pienen osan maksamattomista veroista ja sosiaaliturvamaksuista.

401. Komissio päätti 17. heinäkuuta 2002, ettei se vastusta Société Française de Production -yhtiön (SFP) yksityistämistä. SFP on audiovisuaalisen tuotannon alalla toimiva julkinen yritys. Yksityistämisen yhteydessä Ranska aikoo rahoittaa irtisanottujen työntekijöiden hyväksi toteutettavia sosiaalisia toimenpiteitä. Siinä määrin kun nämä sosiaaliset toimenpiteet eivät vapauta yritystä kustannuksista, jotka sen normaalisti on hoidettava oikeudellisten ja sopimuksiin perustuvien velvoitteidensa mukaisesti, komissio katsoi, että valtion rahoittama sosiaalialan suunnitelma ei ole valtiontukea SFP:lle.

4. Kilpailun vääristyminen

402. Yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut soveltavansa laajaa tulkintaa tuen vaikutuksesta kauppaan, toisin sanoen riittää, että tuki vahvistaa tuensaajan kilpailuasemaa suhteessa sen kilpailijoihin ja sitä kautta vääristää kilpailua [219]. Vääristymisen ei tarvitse olla tuntuvaa eikä merkittävää. Vähäinen tukimäärä ei vielä sinänsä sulje pois kilpailun vääristymistä, paitsi asioissa, jotka kuuluvat vähämerkityksistä tukea koskevan asetuksen soveltamisalaan.

[219] Ks. esimerkiksi tuomiot asioissa C-05/01, Belgia v. komissio, T-269/99; T-271/99, T-272/99, T-346-348/99, Diputación Foral de Guipúzcoa ym. v. komissio.

5. Vaikutus kauppaan

403. Tutkiessaan jäsenvaltioissa voimassa olevia verotukia komissio ehdotti heinäkuussa 2001 Italian viranomaisille aiheellisten toimenpiteiden hyväksymistä erään järjestelmän muuttamiseksi komission hieman aikaisemmin valtiontukisääntöjen soveltamisesta yritysten välittömään verotukseen antaman tiedonannon [220] mukaiseksi. Koska Italian viranomaiset eivät olleet määräajan kuluessa hyväksyneet aiheellisia toimenpiteitä, komissio aloitti helmikuussa asiaa koskevan menettelyn ja teki joulukuussa lopullisen kielteisen päätöksen kyseisestä olemassa olevasta järjestelmästä, joka ei kuitenkaan koskaan ole tullut voimaan [221].

[220] EYVL C 384, 10.12.1998.

[221] C16/2002 (ex E 5/2000).

404. Kyseessä oleva järjestelmä perustuu veroetujen myöntämiseen rahoituslaitoksille, vakuutusyhtiöille ja luottolaitoksille, jotka ovat sijoittautuneet Keski-Italiaan ja toimivat Keski-Euroopan maiden kanssa. Komissio oli hyväksynyt järjestelmän vuonna 1995 sillä perusteella, että se edisti Keski-Euroopan maiden rahoitusmarkkinoiden kehittämiseen tarkoitetun yksityisen pääoman hankintaa.

405. Valtiontukisääntöjen soveltamisesta yritysten välittömään verotukseen antamansa tiedonannon mukaisesti [222] komissio katsoi nyt, että järjestelmä on toimintatukea, joka ei vastaa tiedonannossa verovapautukselle asetettuja edellytyksiä. Kun otetaan huomioon yhteisön ja ehdokasmaiden välillä tehdyt sopimukset, järjestelmän täytäntöönpano vaikuttaisi tästä lähtien lisäksi kauppaan rahoituspalvelujen markkinoilla.

[222] C48/2001 (ex NN43/2000).

C - Valtiontuen soveltuvuus yhteismarkkinoille

1. Horisontaaliset tuet

1.1. Pelastamistuki

406. Komissio päätti 13. marraskuuta 2002 Ranskan Bull-yhtiölle myöntämän pelastamistuen ehdollisesta hyväksymisestä [223]. Päätöksellä saatetaan loppuun 9. huhtikuuta 2002 käynnistetty menettely. Ranskan valtio, joka on Bullin osakas, myönsi yhtiölle 450 miljoonan euron pelastamislainan joulukuussa 2001 ja vuoden 2002 alkupuoliskon aikana. Koska komissio epäili tämän pelastamistuen yhteensopivuutta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen tai rakenneuudistukseen myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen kanssa, se päätti aloittaa muodollisen menettelyn. Komission epäilykset kohdistuivat pääasiassa siihen, että tuki näytti olevan osa pitkäaikaista rakenneuudistusprosessia, kun taas suuntaviivoissa määrätään, että pelastamistoimen on oltava poikkeuksellinen ja suunniteltu ainoastaan mahdollistamaan yrityksen toiminnan jatkuminen rajatun ajan, jonka aikana sen tulevaisuutta arvioidaan. Lisäksi komissio epäili, että Bull oli saattanut käyttää pelastamistukea rakenneuudistuskustannusten kattamiseen. Koska Bull oli saanut rakenneuudistustukea jo vuosina 1993-1994, uutta rakenneuudistustukea ei tavallisesti voida hyväksyä pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskeviin suuntaviivoihin sisältyvän tuen ainutkertaisuuden periaatteen ("one time, last time") mukaisesti.

[223] C 29/02.

407. Tutkintamenettelyn aikana Ranskan viranomaiset antoivat riittävät todisteet, jotka osoittivat, että pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevia suuntaviivoja oli noudatettu: pelastamislainan perusteena olivat vakavat sosiaaliset syyt ja lainasta perittiin vakaassa taloudellisessa tilanteessa olevilta yrityksiltä tavanomaisissa markkinaolosuhteissa perittävään korkoon vähintään verrattavissa olevaa korkoa, ja laina oli rajoitettu määrään, joka tarvittiin yrityksen toiminnan jatkumiseen kuuden kuukauden ajan. Ranskan viranomaiset väittivät pelastamislainan olevan lyhytaikaista pelastamistukea ja että rakenneuudistuskustannukset oli rahoitettu omaisuutta myymällä, ei pelastamislainan avulla.

408. Pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevien suuntaviivojen [224] mukaan pelastamistuki on maksettava takaisin 12 kuukauden kuluessa siitä, kun viimeinen lainaerä on siirretty kyseiselle yritykselle eli tässä tapauksessa Bullille. Sen vuoksi komissio päätti antaa hyväksyntänsä sillä ehdolla, että Ranskan viranomaiset toimittavat todisteet siitä, että Bull on maksanut lainan takaisin 12 kuukauden kuluttua siitä, kun viimeinen lainaerä on siirretty sille. Lisäksi komissio arvioi huolellisesti, rajoittuiko tuki määrään, joka oli tarpeen yrityksen toiminnan jatkumiseksi kuuden kuukauden ajan ja erityisesti, ettei saatua tukea ollut käytetty uusien investointien tekemiseen. Lopuksi komission päätöksessä ilmoitettiin selvästi, että uutta rakenneuudistustukea ei voida myöntää ennen 31. joulukuuta 2004. Bullille ei voida myöskään myöntää lisää pelastamistukea, sillä pelastamistuki on kertaluonteista ja sen tarkoituksena on mahdollistaa yrityksen toiminnan jatkuminen tietyn ajan.

[224] EYVL C 288, 9.10.1999, s. 2-18.

409. Komissio hyväksyi 27. marraskuuta 2002 Yhdistyneen kuningaskunnan British Energy plc -yhtiölle myöntämän pelastamistuen [225]. British Energy plc on Yhdistyneen kuningaskunnan sähkömarkkinoiden tärkeimpiä toimijoita. Sen toiminta keskittyy ydinvoimaloiden ylläpitoon. Englannissa ja Walesissa käyttöönotetun uuden sähkökauppajärjestelmän jälkeen tapahtunut sähkön tukkuhintojen lasku on alentanut merkittävästi konsernin ydinvoimaloiden kassavirtaa. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus päätti 9. syyskuuta 2002 myöntää British energy plc:lle kaksi luottojärjestelyä. Niiden päätarkoituksena on antaa yhtiölle kuuden kuukauden ajaksi mahdollisuus kattaa toimintakustannuksensa ja välttyä tilanteelta, jossa se joutuu laiminlyömään kauppasopimuksensa ja sääntelyyn perustuvat velvoitteensa. Luottojärjestelyt voidaan jossakin vaiheessa korvata valtiontakauksilla yksityisten pankkien British Energy plc:lle myöntämille lainoille.

[225] NN 161/02.

410. Todettuaan, että päätös ei rajoittanut Euratomin perustamissopimuksen sääntöjen ja velvoitteiden noudattamista, varsinkaan rakenneuudistus- tai selvitystilasuunnitelmaan liittyvien toimenpiteiden osalta, komissio katsoi, että tuen suuruus rajoittuu määrään, joka on välttämätön konsernin toiminnan jatkumiselle. Tältä osin Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on luonut hyvin tiukan mekanismin, jonka tarkoituksena on varmistaa, että varoja nostetaan ainoastaan tarvittaessa ja vain sen verran kuin on ehdottoman välttämätöntä. Riippumattomat tilintarkastusasiantuntijat määrittävät tuensaajan pyytämien maksujen välttämättömyyden aina etukäteen. Joka tapauksessa tuelle on asetettu 899 miljoonan Englannin punnan enimmäismäärä, johon voidaan lisätä 276 miljoonaa puntaa erikseen määritettäviä ennalta arvaamattomia menoja varten; näitä varoja voidaan käyttää ainoastaan niille määritettyyn käyttötarkoitukseen. Komissio on päätellyt, että kyseiset luottojärjestelyt täyttävät vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen tai rakenneuudistukseen myönnettävää valtiontukea koskevissa yhteisön suuntaviivoissa esitetyt edellytykset. Tuen perusteena ovat vakavat sosiaaliset syyt, se myönnetään markkinaehtoisena lainana, joka on maksettava takaisin, tai tällaisten lainojen valtiontakauksena, se on rajoitettu välttämättömään vähimmäismäärään eikä sillä ole huomattavia kielteisiä heijastusvaikutuksia muihin jäsenvaltioihin.

411. Näin ollen komissio on päättänyt hyväksyä tuen kuuden kuukauden ajalle. Pelastamistuen hyväksyminen perustuu Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen sitoumukseen esittää komissiolle kuuden kuukauden kuluessa kattava British Energy plc:n rakenneuudistussuunnitelma. Lisäksi Yhdistynyt kuningaskunta on sitoutunut ilmoittamaan komissiolle kuukausittain British Energy plc:lle maksetut määrät ja ilmoittamaan kaikista konsernin tilannetta koskevista huomattavista muutoksista. British Energy plc:lle jatkossa rakenneuudistussuunnitelman yhteydessä mahdollisesti myönnettävästä tuesta on ilmoitettava komissiolle ja se arvioidaan erikseen.

1.2. Rakenneuudistustuki

412. Komissio aloitti 9. huhtikuuta 2002 saksalaista Bankgesellschaft Berlin AG:tä koskevan menettelyn tutkiakseen yksityiskohtaisesti Berliinin osavaltion sille myöntämää rakenneuudistustukea [226]. Bankgesellschaft Berlin on Berliinin osavaltion määräysvallassa ja Saksan kymmenenneksi suurin pankki sekä johtava luottolaitos Berliinissä. Pankki teki 1990-luvulla erittäin riskialttiita kiinteistöliiketoimia kuten antoi rahastosijoittajille vuokratakuita, mikä johti sen vakavaan kriisiin vuonna 2001. Kesällä 2001 pankki tarvitsi 2 miljardin euron pääomanlisäyksen välttyäkseen pankkivalvontaviranomaisten toimilta. Berliinin osavaltio antoi pankille 1,8 miljardin euron pääomanlisäyksen, jonka komissio hyväksyi pelastamistukena väliaikaisesti, rakenneuudistussuunnitelman esittämiseen ja hyväksymiseen saakka. Uusien riskien ilmenemisen myötä Berliinin osavaltion oli puututtava asiaan uudelleen joulukuussa 2001; pankki sai osavaltiolta kattavan takauksen nk. riskisuojavakuutena, johon kuuluu luoton ja kirjanpitoarvon takaukset, joiden teoreettinen nimellisenimmäisarvo on noin 21 miljardia euroa. Vaikka tämä määrä on teoreettinen eikä sen toteutuminen todellisuudessa ole realistisesti odotettavissa, takauksien määrä tulevien 25-30 vuoden aikana nousee todennäköisesti useaan miljardiin euroon.

[226] NN 5/02.

413. Pääomanlisäys ja riskisuojavakuuteen liittyvät takaukset muodostavat komissiolle tammikuun 2002 lopussa esitetyn rakenneuudistussuunnitelman perustan. Alustavan arvioinnin perusteella komissio epäili rakenneuudistustuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille. Nämä epäilyt koskivat lähinnä pankin tulevaa elinkelpoisuutta ja pankin markkina-aseman supistamiseksi suunniteltujen toimenpiteiden riittävyyttä. Sen jälkeen kun menettelyn aloittamispäätös oli julkaistu kesäkuussa 2002, komissio sai huomautuksia kolmansilta ja useita lisäselvityksiä Saksan viranomaisilta. Jotkin asiaan liittyvistä kysymyksistä ovat hyvin monimutkaisia - esimerkiksi toisen, heinäkuussa 2002 aikaisemmasta pääoman ja omaisuuden siirrosta Bankgesellschaft Berlinin tytäryhtiölle Landesbank Berlinille aloitetun menettelyn vaikutus - joten vuoden 2002 lopulla tutkimus oli edelleen käynnissä.

1.3. Ympäristönsuojelutuki

414. Komissio teki kolme päätöstä biopolttoaineiden valmisteveroista. Yhdistynyt kuningaskunta [227], Italia [228] ja Ranska [229] ilmoittivat samanlaisista toimenpiteistä. Nämä kolme päätöstä perustuvat neuvoston 25. maaliskuuta 2002 ja 27. kesäkuuta 2002 tekemiin päätöksiin, jotka puolestaan oli tehty kivennäisöljyjen valmisteverojen rakenteiden yhdenmukaistamisesta annetun neuvoston direktiivin 92/81/ETY 8 artiklan 4 kohdan perusteella. Italian toimenpide koski biodieselin tuotantoa suosivan verojärjestelyn pidentämistä. Yhdistyneen kuningaskunnan toimenpiteessä joko rapsimetyyliesteristä tai regeneroidusta kasviöljystä tuotettu biodieselöljy olisi oikeutettu saamaan uuden valmisteveron alennuksen. Ranskan osalta päätös tehtiin sen jälkeen kun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli antanut 27. syyskuuta 2000 tuomion, jossa osittain kumottiin komission 9. huhtikuuta 1997 tekemä päätös, jossa komissio hyväksyi kasviöljyjen estereille ja etyyli-tert-butyylieetterille myönnetyn tuen yhteismarkkinoille soveltuvaksi.

[227] N 804/01, EYVL C 238, 3.10.2002.

[228] N 461/01, EYVL C 146, 19.6.2002.

[229] C 64/00, ei vielä julkaistu EUVL:ssä.

415. Näissä kolmessa asiassa tuki hyväksyttiin sen perusteella, että se oli ympäristönsuojelutukea koskevien suuntaviivojen mukainen, erityisesti niiden E.3.3 jakson perusteella. Tämän jakson mukaan uusiutuvista energialähteistä tuotettavan energian hyväksi myönnetty toimintatuki voidaan yleensä hyväksyä. Arvioidakseen oikeutusta väliaikaiseen verovapautukseen komissio tarkasteli, rajoittuiko tuki kattamaan uusiutuvista energialähteistä tuotetun energian tuotantokustannusten ja kyseisen energian markkinahinnan välisen erotuksen. Komissio päätteli näissä kolmessa asiassa, etteivät kyseessä olleet ympäristönsuojelutukia koskevissa suuntaviivoissa tarkoitetut liialliset korvaukset ja että tuki rajoittui kattamaan uusiutuvista energialähteistä tuotetun energian tuotantokustannusten ja kyseisen energian markkinahinnan välisen erotuksen. Ranskan kohdalla tuki kuitenkin hyväksyttiin myös sillä perusteella, että sillä ei ollut yhteisen edun vastaisessa määrin kielteistä vaikutusta kaupankäynnin edellytyksiin. Sen vuoksi sille voitiin myöntää EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukainen poikkeus.

416. Komissio hyväksyi 3. huhtikuuta 2002 niin kutsutun kaksoiskäyttöä koskevan vapautuksen, joka liittyi Yhdistyneen kuningaskunnan ilmastonmuutosmaksuun [230]. Ilmastonmuutosmaksu on ympäristövero, joka kannetaan energian käytöstä polttoaineeksi muualla kuin kotitalouksissa. Se on keskeinen osa Yhdistyneen kuningaskunnan tavoitetta saavuttaa Kioton pöytäkirjan mukainen 12,5 prosentin vähennys kasvihuonekaasupäästöissä. Kaksoiskäyttöä koskevaa vapautusta sovelletaan energiatuotteisiin, joita käytetään sekä polttoaineeksi että muihin tarkoituksiin. Komissio aloitti tätä vapautusta koskevan muodollisen tutkintamenettelyn maaliskuussa 2001, koska se epäili järjestelyllä olevan kilpailua vääristäviä vaikutuksia. Nämä epäilyt kuitenkin hälvenivät ja komissio päätti, ettei kaksoiskäyttöä koskeva vapautus ole valtiontukea. Lisäksi komissio hyväksyi yhteismarkkinoille soveltuvaksi tueksi toisenkin vapautuksen, joka kattaa rajoitetun joukon tuotantoprosesseja, jotka kilpailevat suoraan kaksoiskäyttöä koskevasta vapautuksesta hyötyvien prosessien kanssa.

[230] C18/C19/2001.

417. Komissio päätti 24. huhtikuuta 2002, ettei se vastusta kiviaineksesta perittävää maksua (Aggregates Levy), joka on rakennusaineena käytettävän kiven, hiekan ja soran kaupallisesta hyödyntämisestä perittävä ympäristömaksu [231]. Ympäristönsuojelulle myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen mukaisesti komissio hyväksyi maksun asteittaisen käyttöönoton Pohjois-Irlannissa alenevana vapautuksena maksusta viiden vuoden ajaksi.

[231] N 863/2001.

418. Komissio katsoi järjestelmän rakenteen oikeuttavan Alankomaiden viranomaiset perustamaan yleisen mekanismin [232], jolla arvioidaan maan hinnan kehitystä sen puhdistamisen jälkeen. Mekanismin soveltamisen odotetaan mahdollistavan ohjelmasta rahoitettujen tukien intensiteetin rajoittamisen 70 prosenttiin tukikelpoisista kustannuksista.

[232] N 520/01, EYVL C 146, 19.6.2002.

419. Saksan hanke, jossa myönnetään tukea aurinkovoimalan rakentamiseen [233], oli ensimmäinen komission tutkima tapauskohtainen investointituki uusiutuvien energialähteiden alalla. Se hyväksyi hankkeen valtiontuesta ympäristönsuojelulle annettujen suuntaviivojen [234] asianomaisten määräysten perusteella, varsinkin 37 kohdan, jossa määritellään tukikelpoiset investointikustannukset.

[233] N 345/2002, 14.11.2002.

[234] Katso edellä alaviite 218.

420. Aurinkoenergian tapauksessa, joka siis on uusiutuva energialähde, tukikelpoiset investointikustannukset rajoittuvat niihin ylimääräisiin kustannuksiin, joita yritykselle aiheutuu siitä, ettei se ole päätynyt toteuttamaan perinteistä energiantuotantolaitosta. Saksan viranomaiset käyttivät tuetun investoinnin ylimääräisten kustannusten laskemisessa menetelmää, jonka komissio katsoi olevan vakuuttava ja jonka osa-alueita käsitellään myös komission myönteisessä päätöksessä.

1.4. Tutkimus- ja kehitystuki

421. Ranska ilmoitti hyväksytyn tukiohjelman yhteydessä T&K-toimintaan myönnettävästä yksittäisestä tuesta [235], koska se ylitti Eureka-tukihankkeiden ilmoittamiseen sovellettavat kynnysarvot. MEDEA+ -ohjelman yleistavoitteena on kehittää useiden jäsenvaltioiden julkisten tai yliopistollisten laboratorioiden ja tutkimuskeskusten yhteistyönä tarvittavat komponentit sähkö- ja elektroniikkamoduleiden verkon rakenteen luomiseksi. Komissio katsoi, että kyseisen yhteistyön määrällinen ja laadullinen merkitys oli peruste hyväksyä se perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetuksi "Euroopan yhteistä etua koskevaksi tärkeäksi hankkeeksi".

[235] N 702/B/01, 3.8.2002.

422. Komissio hyväksyi rahoituksen alankomaalaisen valtiosta riippumattoman järjestön, KLICT-säätiön perustamalle ohjelmalle [236], jonka tavoitteena on edistää pullonkaulojen tutkimista erityisesti liikenteen, saastumisen ja yksityishenkilöiden sekä yritysten maankäytön aloilla. Säätiö on ensisijainen tuensaaja, mutta se ei itse harjoita tutkimustoimintaa. Se laatii toiminnan aihepiirit, valitsee ennalta määriteltyjen perusteiden mukaan alihankkijat, jotka ovat lopullisia tuensaajia, ja antaa niille tehtäväksi muodostaa tutkimusryhmiä.

[236] N 652/2001, 1.2.2002.

423. KLICT-ohjelma täyttää tutkimus- ja kehitystyölle myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön puitteiden 5.3 ja 5.4 kohdassa ja niiden liitteessä 1 esitetyt ehdot perustutkimukselle ja teolliselle tutkimustoiminnalle myönnetyn tuen määritelmästä sekä tuki-intensiteetin enimmäismäärästä.

424. BSIK-ohjelmaa [237] koskevan tutkimuksen yhteydessä komissio sai tilaisuuden täsmentää ilmoitusvelvollisuuden sisältöä tilanteessa, jossa kyseessä on yksittäinen tukihanke, joka rahoitetaan komission jo aikaisemmin hyväksymän T&K-tukiohjelman yhteydessä.

[237] N 291/2002, 8.8.2002.

425. Tutkimus- ja kehitystyölle myönnettävää tukea koskevien puitteiden [238] 4.7 kohdassa ilmoitusvaatimus rajoitetaan kuitenkin yleensä koskemaan tutkimushankkeita, jotka ylittävät kustannuksiltaan 25 miljoonaa euroa ja joille ehdotetun tuen bruttoavustusekvivalentti ylittää 5 miljoonaa euroa.

[238] Ks. edellä alaviite 234.

426. BSIK-tukihanke on laadittu siten, että siitä on hyötyä yhteenliittymille, joihin kuuluu julkisia tutkimuskeskuksia sekä yrityksiä, jotka ovat kiinnostuneita perustutkimus- tai teollisen tutkimustoiminnan hankkeista, joita ne kukin toteuttavat. Tutkimuksen tuloksista seuraavia teollisoikeuksia voivat hyödyntää ainoastaan julkiset tutkimuskeskukset. Hankkeeseen osallistuvat yritykset saavat yhteenliittymän jäsenyydestä välillistä etua. Kullekin osapuolelle myönnettävän tuen intensiteetti arvioidaan Alankomaiden viranomaisten laatimalla menetelmällä; tavoitteena on määrittää yksittäiset tutkimushankkeet, joiden kustannukset ylittävät 12 miljoonaa euroa ja joiden toteuttamisesta vastaavat yritykset saavat kaiken kaikkiaan yli 3,5 miljoonaa euroa tukea.

427. Tässä yhteydessä komissio saattoi todeta, että BSIK-ohjelman piirissä myönnettyjen yksittäisten tukien ilmoitusvelvollisuuden kynnysarvot olivat T&K-tukia koskevien puitteiden 4.7 kohdan mukaiset. Näin ollen komissio hyväksyi tukiohjelman.

2. Aluetuki

428. Komissio antoi 17. heinäkuuta Ranskalle luvan soveltaa alennettua valmisteverokantaa sen merentakaisissa departementeissa valmistettuun "perinteiseen" rommiin [239]. Neuvosto oli jo 18. helmikuuta 2002 tekemällään päätöksellä hyväksynyt tämän alennuksen verotukselliselta kannalta (direktiivin 92/84/ETY 3 artikla). Järjestelyn talousarvioon vaikuttavat kustannukset (perimättömät verot) ovat noin 46 miljoonaa euroa vuodessa. Komissio voi hyväksyä tämäntyyppisen toimintatuen erityisen syrjäisille alueille alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen 4.16 kohdan perusteella, sellaisina kuin ne ovat vuonna 2000 muutettuina. Komission arvioidessa toimenpidettä se piti tärkeänä tekijänä merentakaisten departementtien taloudellista riippuvuutta sokeriruoko-, sokeri- ja rommialasta.

[239] N 179/02.

429. Azoreiden alue Portugalissa on Portugalin perustuslaissa sille annetun toimivallan nojalla luonut verojärjestelmän, joka suosii talouden toimijia sen alueella [240]. Komissio tutki järjestelmän alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen [241] perusteella ja katsoi, että suunnitellut verokannan alennukset olivat toimintatukea. Koska kyseessä olivat erittäin syrjäisen alueen hyväksi toteutettavat toimenpiteet, niille voidaan myöntää perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a tai b alakohdan mukainen poikkeus, jos toimenpiteillä korvataan alueella harjoitetusta liiketoiminnasta aiheutuvia ylimääräisiä kustannuksia.

[240] C35/02 (ex NN 10/2000).

[241] Ks. alaviite 188.

430. Koska tämä edellytys ei näyttänyt täyttyvän, varsinkaan alueellisista haitoista pitkälle riippumattoman palvelusektorin liiketoiminnan sijainnin osalta, komissio päätti huhtikuussa aloittaa järjestelmää koskevan menettelyn.

431. Komissio otti huomioon erityisesti Portugalin viranomaisten esittämät huomautukset ja otti kantaa niiden verotoimenpiteiden valikoivaan luonteeseen, jotka alueelliset viranomaiset ovat ottaneet käyttöön kaikkien niiden määräysvaltaan kuuluvien yritysten hyväksi. Jollekin yritykselle etua tuottavan valikoivan edun olemassaolo määritetään suhteessa viitteelliseen verotukseen. Kun kyseessä olevassa asiassa otetaan huomioon Azorien alueelle annettu toimivalta alentaa koko Portugalin alueella sovellettavan veron suuruutta poikkeuksen avulla, kansallinen verotusjärjestelmä muodostaa asianmukaisen viitekehyksen

432. Komissio katsoi näin ollen, että Azorien alueella sovellettava veropoikkeusjärjestely on pikemminkin aluetukea kuin yleinen toimenpide, kun otetaan huomioon sen perustana oleva alueellinen valikoivuus. Koska järjestelmän yhteensopivuutta perustamissopimuksen kanssa ei ole vahvistettu, komissio päätti huhtikuussa aloittaa sitä koskevan menettelyn tutkiakseen, onko tukitaso oikeassa suhteessa ylimääräisiin kustannuksiin, joita sen oli tarkoitus korvata.

433. Komissio lopetti menettelyn joulukuussa tekemällä ehdollisen myönteisen päätöksen perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan nojalla; ehtona on, että tuet rahoitusalalla toimiville tai konsernin sisäisiä palveluja tarjoaville yrityksille suljetaan järjestelmän ulkopuolelle. Koska tällaista toimintaa harjoittaville yrityksille oli kuitenkin jo myönnetty sääntöjenvastaisia verohelpotuksia, komissio liitti päätöksensä kehotuksen periä tällainen tuki takaisin.

434. Komissio hyväksyi rahoituksen uudelle verotukiohjelmalle, jonka tarkoituksena on edistää työpaikkoja luovan liiketoiminnan sijoittautumista Madeiran vapaa-alueelle [242]. Kyseisten toimenpiteiden tavoitteena on poistaa Madeiran alueen pysyvät rakenteelliset haitat, jotka johtuvat sen sijainnista kaukana mantereen talouskeskuksista. Tämän vuoksi ne ovat toimintatukea.

[242] N 222/A/02.

435. Komissio katsoi, että Madeiran kuuluminen perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisen poikkeuksen soveltamisalaan tasapainottaa tällaisten tukien kohdalla alueellisia valtiontukia koskevissa suuntaviivoissa määritettyjä rajoittavia ehtoja. Kuten Kanariansaarten erityisaluetta koskevassa järjestelmässä, verohelpotukset myönnettiin suhteessa vaikutukseen, joka kyseessä olevilla toiminnoilla on alueelliseen kehitykseen. Komissio totesi, että ehdotettu tuki on oikeasuhteista ja kohdennettu tavoitteeseen, joka noudattaa komission tiedonantoa valtiontukisääntöjen soveltamisesta yritysten välittömään verotukseen. Näin ollen komissio hyväksyi tukiohjelman. Myönteiseen päätökseen sisältyy täsmennyksiä, joiden tarkoituksena on sulkea sen soveltamisalan ulkopuolelle sellaiset yritykset, joiden toiminnalla ei ole todellista vaikutusta aluekehitykseen, kuten erityisesti rahoitustoiminnot ja konsernin sisäiset toiminnot (koordinointi-, rahoitus- ja jakelukeskukset jne.).

2.1. Monialaiset tuet

436. Komissio päätti 9. huhtikuuta, ettei se vastusta uutta merkittävää puolijohdeinvestointia, jonka StMicroelectronics toteuttaa Cataniassa, Sisiliassa [243]. Kyseinen investointihanke oli suurimpia komission koskaan arvioimia yksittäisiä investointihankkeita. Suunnitellun tuen määrä oli 542,3 miljoonaa euroa ja tukikelpoisten kustannusten kokonaismäärä 2 066 miljoonaa euroa. Hankkeen yhteydessä rakennettiin uusi tehdas, jossa käytetään 12 tuuman piikiekkoja pääasiassa uuden teknologiasukupolven NOR-flash-muistien valmistamiseen. Komissio päätteli, että ehdotettu tuki-intensiteetti, joka oli 26,25 prosenttia NAE, vastasi monialaisten puitteiden mukaista tälle nimenomaiselle hankkeelle sallittua enimmäistuki-intesiteettiä. Arvioidessaan tuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille komissio otti huomioon markkinatilanteen, hankkeen myötä suoraan syntyvät 1 150 työpaikkaa sekä investoinnin myönteiset vaikutukset tukialueiden taloustilanteeseen, kun sen myötä syntyy välillisesti vielä 650-800 työpaikkaa.

[243] N 844/01.

437. Samana päivänä komissio hyväksyi 219 miljoonan euron investointituen Infineon Technologies SC 300 -yhtiölle uuden tehtaan rakentamiseen Dresdeniin, Sachsenin osavaltioon. Tehtaassa valmistetaan DRAM-muisteja (Dynamic Random Access Memory, binäärimuodossa olevien tietojen tallentamiseen tarkoitettuja puolijohteita), joiden muistiteho on vähintään 512 megabittiä [244]. Tuki kattoi 19,8 prosenttia 1 106 miljoonan euron kokonaisinvestointikustannuksista. Komissio oli aloittanut muodollisen tutkintamenettelyn lokakuussa 2001, koska se epäili, ettei suunniteltu 19,8 prosentin tuki-intensiteetti mahdollisesti ole monialaisten puitteiden perusteella lasketun suurimman sallitun tuki-intensiteetin mukainen. Komission tekemässä perusteellisessa tutkimuksessa tultiin siihen tulokseen, etteivät markkinat ole täydellisesti taantuvat ja että hankkeella on myönteinen vaikutus alueen taloustilanteeseen. Näin ollen tuen määrä katsottiin monialaisten puitteiden mukaiseksi.

[244] C86/01.

438. Huhtikuun 9. päivänä 2002 komissio hyväksyi lopulta kolme neljäsosaa paperiyhtiö Hamburger AG:lle suunnitellusta tuesta [245]. Saksa saa antaa hankkeeseen tukea enintään 26,25 prosenttia 153 miljoonan euron tukikelpoisista investointikustannuksista, toisin sanoen noin 40 miljoonaa euroa, alun perin ilmoitetun 35 prosentin eli 54 miljoonan euron sijaan. Hanke koskee uuden aaltopaperitehtaan rakentamista Brandenburgiin. Komissio oli aloittanut muodollisen tutkintamenettelyn lokakuussa 2001, koska se epäili erityisesti, voitiinko sulkea pois mahdollisuus, että kyseinen ala on suhteellisesti taantuva, ja voitiinko koko Saksan ilmoittama määrä välillisesti syntyviä työpaikkoja ottaa huomioon arvioitaessa tuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille. Tutkimuksen jälkeen komissio tuli siihen tulokseen, että ala oli todellakin suhteellisesti taantuva ja että kaikkia syntyviksi ilmoitettuja työpaikkoja ei voitu ottaa huomioon.

[245] C72/01.

439. Komissio hyväksyi 19. kesäkuuta 2002 noin 250 miljoonan euron valtiontuen Zellstoff Stendal GmbH:lle uuden sellutehtaan rakentamiseksi Sachsen-Anhaltin osavaltioon Saksaan [246]. Investoinnin kokonaiskustannukset ovat runsaat 800 miljoonaa euroa. Sellutehtaalle, jossa tuotetaan valkaistua havupuusta valmistettua sulfaattisellua kaikentyyppisen paperin raaka-aineeksi, syntyy suoraan 580 työpaikkaa. Lisäksi välillisesti syntyy noin 1 000 työpaikkaa kyseessä olevalle alueelle tai sen lähialueen tukialueille. Koska tämän suuren hankkeen vaikutukset työllisyyteen ovat myönteiset eikä alalla ole rakenteellista ylikapasiteettia, komissio hyväksyi ilmoitetun, noin 31 prosentin tuki-intensiteetin. Tavanomainen tuki-intensiteetti itäisen Saksan suurille yrityksille on 35 prosenttia.

[246] N 240/02.

440. Komissio päätti 16. lokakuuta, ettei se vastusta uutta merkittävää investointihanketta, jonka Schott Lithotec toteuttaa Thüringenin osavaltiossa sijaitsevassa Hermsdorfissa [247] Saksassa. Suunnitellun tuen määrä oli 80,5 miljoonaa euroa ja tukikelpoisten kustannusten kokonaismäärä 230 miljoonaa euroa. Hanke koskee uuden tehtaan rakentamista moniasemoinnissa käytettävän litografialaitteen valmistamisessa käytettävän optisen litografian tarvitsemien kalsiumfluoridikiteiden tuottamiseksi. Komissio päätteli, että ehdotettu tuki-intensiteetti, joka oli 35 prosenttia NAE, vastasi monialaisten puitteiden mukaista tälle nimenomaiselle hankkeelle sallittua enimmäistuki-intesiteettiä. Arvioidessaan tuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille komissio otti erityisesti huomioon sen, että hankkeen myötä syntyy suoraan 350 työpaikkaa, sekä investoinnin myönteiset vaikutukset tukialueiden taloustilanteeseen, kun sen myötä syntyy välillisesti vielä 190 työpaikkaa.

[247] N319/02.

441. Lokakuun 30. päivänä 2002 komissio antoi Saksalle luvan myöntää suunniteltu 371 miljoonan euron tuki investointiavustuksina ja investointiveron palautuksina sekä lainatakauksena Communicant Semiconductor Technologies AG:lle uuden puolijohdetehtaan rakentamiseen Frankfurt an der Oderiin, joka sijaitsee Brandenburgin osavaltiossa Itä-Saksassa. Ehdotettu tuki-intensiteetti oli yhteensä 23,9 prosenttia 1 553 miljoonan euron tukikelpoisista investointikustannuksista. Saksan mukaan hankkeen myötä syntyisi suoraan 1 318 työpaikkaa. Alueelle odotettiin syntyvän noin 725 välillistä työpaikkaa. Komissio tuli siihen tulokseen, että sovelluskohtaisten integroitujen piirien markkinat, joihin Communicant Semiconductor Technologies AG:n tuotteet kuuluivat, eivät olleet taantuvat, vaan ovat itse asiassa kasvaneet viime vuosina tehdasteollisuuden kokonaiskasvua nopeammin. Komissio katsoi, että kun otetaan huomioon markkinatilanne sekä hankkeen myötä suoraan ja välillisesti syntyvien työpaikkojen määrä, monialaisten puitteiden määräysten mukaan 26 prosenttia investointikustannuksista kattava tuki on tässä tapauksessa EU:n sääntöjen mukainen.

442. Komissio päätti 13. marraskuuta 2002, että osa tuesta, jota Saksa suunnitteli myöntävänsä Capro Schwedt GmbH:lle uuden kaprolaktaamilaitoksen rakentamiseen, ylittää monialaisissa puitteissa sallitun enimmäismäärän [248]. Saksa oli ilmoittanut elokuussa 2001 Capro Schwedt GmbH:lle suunnitellusta 92,7 miljoonan euron tuesta suureen investointiin, joka oli määrä toteuttaa vasta perustetulla kemianteollisuusalueella Schwedtissä Brandenburgissa. Tuotantolaitoskokonaisuus, johon kuuluu myös kolme raaka-aineita toimittavaa yritystä, tuottaa kaprolaktaamia, synteettikuitujen tuotannon tärkeintä raaka-ainetta. Tukikelpoiset investointikustannukset olivat 331 miljoonaa euroa. Ehdotettu tuki-intensiteetti oli yhteensä 28 prosenttia, mikä on alueellinen enimmäismäärä suurille yrityksille kyseisellä tukialueella. Komission tammikuussa 2002 käynnistämän tutkintamenettelyn aikana hanketta koskevia epäilyksiä ilmaisivat myös kaksi kilpailijaa ja yksi maatalousalan etujärjestö. Komissio lopetti tutkintamenettelyn katsoen kaprolaktaamimarkkinoiden olevan suhteellisesti taantuvat (verrattuna tehdasteollisuuden keskimääräiseen tilanteeseen). Näin ollen sallitun tuen osuutta supistettiin 21 prosenttiin investointikustannuksista ja määrää noin 69,5 miljoonaan euroon. Lisäksi tuen viimeinen osuus voidaan maksaa vasta sitten, kun komissio on tarkistanut, että kaikki 528 ilmoitettua työpaikkaa ovat todella syntyneet.

[248] Ks. edellä alaviite 188.

Lisälehti 2: Alueellista investointitukea koskevat uudet monialaiset puitteet, joihin sisältyvät myös moottoriajoneuvo- ja synteettikuitualaa koskevat uudet säännöt

Euroopan komissio hyväksyi 13. helmikuuta 2002 suuren uudistuksen, jonka tavoitteena on luoda nopeampi, yksinkertaisempi ja helpommin seurattava järjestelmä suurille investoinneille EU:ssa myönnettävien valtiontukien valvontaan. Uudet monialaiset puitteet alueellisesta tuesta suurille investointihankkeille tulevat voimaan 1. tammikuuta 2004 ja korvaavat nykyiset puitteet, jotka ovat olleet voimassa syyskuusta 1998. Niissä asetetaan suurille hankkeille rajoitettu ilmoitusvaatimus, jota tasapainotetaan sallittujen tukitasojen merkittävällä alentamisella. Uusia sääntöjä sovelletaan myös synteettikuituteollisuuteen ja moottoriajoneuvoalaan, joille aikaisemmin oli omat sääntönsä.

Tarve rajoittaa suurille ja siirrettävissä oleville investointihankkeille (eli hankkeille, jotka kyseinen yritys voisi toteuttaa eri paikkakunnilla) myönnettävää aluetukea on yleisesti tunnustettu.

- Tällaisen tuen kilpailua vääristävät vaikutukset korostuvat entisestään, kun muut valtion toimista johtuvat kilpailun vääristymät poistuvat ja markkinat avautuvat ja yhdentyvät.

- Suuret investoinnit voivat edistää tehokkaasti alueellista kehitystä. Epäsuotuisille alueille tyypilliset ongelmat vaikuttavat niihin vähemmän kuin pienempiin investointeihin.

- Suuria investointeja toteuttavilla yrityksillä on yleensä paljon neuvotteluvoimaa tuen myöntäviin viranomaisiin nähden, mikä voi johtaa aina vain suurempien tukilupausten kierteeseen, ja tukitaso on mahdollisesti lopulta paljon korkeampi kuin alueellisten haittojen korvaaminen edellyttäisi.

Uusien puitteiden mukaan todellinen tuki-intensiteetti, joka suuren hankkeen on mahdollista saada, vastaa aluetukikartoissa määriteltyä enimmäismäärää, jota alennetaan automaattisesti seuraavan taulukon mukaisesti:

Hankkeen suuruus // TARKISTETTU TUEN ENIMMÄISMÄÄRÄ

enintään 50 miljoonaa euroa // Ei muutosta. 100 % alueellisesta valtiontuen enimmäismäärästä.

50-100 miljoonaa euroa // 50 % alueellisesta valtiontuen enimmäismäärästä.

yli 100 miljoonaa euroa // 34 % alueellisesta valtiontuen enimmäismäärästä.

Esimerkiksi tukialueella, jolla aluetuen enimmäismäärä on 20 prosenttia, tukikelpoisilta investointikustannuksiltaan 80 miljoonan euron hanke voi saada enintään 13 miljoonaa euroa tukea, toisin sanoen 10 miljoonaa euroa investoinnin ensimmäistä 50 miljoonaa euroa kohden ja vielä 3 miljoonaa euroa investoinnin jäljelle jäävää 30 miljoonaa euroa kohti.

EY:n rakennerahastoista osittain rahoitettuihin suuriin hankkeisiin voidaan myöntää koheesiopalkkio. Tällaisten hankkeiden osalta edellä mainitun asteikon mukaisesti laskettua sallittua tuki-intensiteettiä korotetaan kertoimella 1,15. Tällä tavoin uudessa järjestelmässä otetaan huomioon näiden suurten yhteisrahoitettujen hankkeiden yhteisön taloudelliselle ja sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle tuottama lisäarvo.

Hankkeista on edelleen ilmoitettava ja ne arvioidaan erikseen, jos suunniteltu tuki ylittää 100 miljoonan euron investoinnille sallitun tuen enimmäismäärän. Jos hanke vahvistaa yrityksen korkeaa markkinaosuutta (> 25 %) tai lisää kapasiteettia yli 5 prosenttia alalla, jolla ei ole kasvua, tukea ei hyväksytä.

Puitteissa määrätään laadittavaksi luettelo aloista, jotka kärsivät rakenteellisista ongelmista. Näillä aloilla ei hyväksytä alueellista tukea investointihankkeisiin, ellei kyseinen jäsenvaltio osoita, että asianomaisen tuotteen markkinat kasvavat nopeasti, vaikka alan katsotaan olevan taantuva (yleensä yhden tuotteen tuotanto on vain yksi toiminta tietyllä alalla toteutettujen toimintojen joukossa). Komissio laatii tämän luettelon 31. joulukuuta 2003 mennessä.

Uusia puitteita sovelletaan 1. tammikuuta 2004-31. joulukuuta 2009. Siirtymävaiheen säännöksiä on joitakin. Synteettikuitualan hankkeet eivät ole oikeutettuja investointitukeen vuonna 2003. Moottoriajoneuvoalan hankkeille voidaan myöntää enintään 30 prosenttia sovellettavasta alueellisesta enimmäismäärästä vuonna 2003. Vaikka 30 prosenttia alueellisesta enimmäismäärästä moottoriajoneuvoalalla voi tuntua melko vähältä, on syytä muistaa, että nykyisiin sääntöihin verrattuna useammat moottoriajoneuvoalan hankkeet ovat oikeutettuja tukeen ja että joidenkin yksittäisten hankkeiden osalta tukikelpoiset kustannukset saattavat olla suuremmat kuin nykyisin. Siirtymävaiheen 30 prosentin säännöllä odotetaan saavutettavan yksinkertaisemmalla ja vähemmän aikaa vievällä tavalla tulos, joka on keskimäärin verrattavissa nykyisten moottoriajoneuvoalan puitteiden toimintaan. Synteettikuitu- ja moottoriajoneuvoalan sisältyminen "alojen luetteloon" vuodesta 2004 alkaen on vielä epävarmaa. Asiaa arvioidaan tulevaisuudessa ja se riippuu siitä, katsotaanko näiden alojen kärsivän vakavista rakenteellisista ongelmista.

2.2. Tuki yritysten kansainvälisen toiminnan kehittämiseen

443. Komissio päätti aloittaa menettelyn tuesta, jota Portugali suunnitteli myöntävänsä palvelualalle aiemmin hyväksytyn liiketoimintastrategioiden edistämiseen tähtäävän tukiohjelman nojalla [249]. Hanke koskee yritysten kansainvälistymiseen liittyviä investointeja, joka on ohjelman piiriin kuuluva investointien ryhmä. Kyseissä asiassa komission on otettava kantaa siihen, voiko matkailualalla toimiva portugalilainen yhtiö saada brasilialaiselle tytäryhtiölleen tukea kunnostettavan rakennuksen muuttamiseen luksushotelliksi.

[249] C47/2002 (ex N137/2002), 2.7.2002.

444. Komissio ei periaatteessa vastusta tällaisen hankkeen rahoitusta, mutta se on esittänyt epäilyjä siitä, noudattavatko Portugalin viranomaiset tuen välttämättömyyden periaatetta. Komissio katsoo, ettei tässä vaiheessa ole selvää, pitääkö yhteisösijoittajan Brasiliassa kohtaamia poliittis-taloudellisia riskejä kompensoida tuella.

445. Sisilian osalta komissio aloitti menettelyn, joka koski tukea saaren liike-elämän kansainvälistämisen edistämiseen [250]. Tästä tukiohjelmasta voidaan rahoittaa kahdenlaisia toimintoja: pysyvien investointien toteuttaminen ulkomaanmarkkinoilla (messukeskukset, edustajat) ja pk-yritysten välisten yhteenliittymien perustaminen käynnistämään kansainvälistä myynninedistämistoimintaa.

[250] N 285/01.

446. Komissio ei voi tässä vaiheessa sulkea pois sitä mahdollisuutta, että pysyvien investointien rahoitus saattaa olla yhteismarkkinoille soveltumatonta.

447. Yhteenliittymille myönnettävä tuki vaikuttaa komission mielestä ensisijaisesti toimintatuelta. Sen käytössä olevat tiedot ovat kuitenkin niin epätäydelliset, ettei se voi arvioida tuen suhteellisuutta alueellisiin haittoihin, joita sen on tarkoitus poistaa.

2.3. Sosiaalituki

448. Komissio hyväksyi perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla Veneton alueella Italiassa toteutettavan tukiohjelman [251], jonka tavoitteena on tarjota asuntoja yhteisön ulkopuolisista maista tuleville työläisille. Avustukset myönnetään työllistäville yrityksille, mutta niiden tuesta saama etu on hyvin vähäpätöistä.

[251] N599/A/2001.

449. Komissiosta vaikutti siltä, että tukiohjelma on laadittu ensi sijassa työläisten etujen mukaiseksi ja että yrityksille myönnetyt avustukset käytetään pääosin niille asuntojen etsimisestä tai hankkimisesta aiheutuvien kulujen kattamiseen. Komissio katsoo kuitenkin, että kyseisille työläisille myönnetyt edut vaikuttavat jossain määrin näiden työnantajan valintaan, mistä koituu etua Veneton alueen yrityksille. Neuvosto on todennut, että asianmukaisten asuntojen tarjoaminen on eräs laillisesti unionin alueella oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten kotoutumista edistävä tekijä. Näin ollen komissio hyväksyi tutkittavana olevan tukiohjelman ja katsoi sen edistävän yhteisön edun mukaista tavoitetta (sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa) ja toteaa samalla yrityksille myönnettävän tuen määrän olevan varsin pieni.

450. Komissio teki 2. lokakuuta 2002 päätöksen, jolla se hyväksyi Ranskan 1. elokuuta antamalla lailla perustetun työllisyyttä edistävän ohjelman yleiseksi toimenpiteeksi. Tukiohjelma kohdistuu 16-22 -vuotiaisiin nuoriin, joilla ei ole keskiasteen yleistä, teknistä eikä ammatillista koulutusta. Komission arviointi perustuu siihen, että tukiohjelma ei ole valikoiva eikä harkinnanvarainen, ja lisäksi tässä tapauksessa täyttyvät kaikki muut tueksi määrittämisen kumulatiiviset arviointiperusteet.

451. Komissio nojautui tukiohjelmaa arvioidessaan valtiontukien valvonnasta ja työkustannusten alentamisesta antamaansa tiedonantoon [252], jonka mukaan "muiden työvoimakustannusten kuin palkkojen yleinen, automaattinen ja erottelematon alentaminen ei kuulu valtion tukea koskevien kilpailusäännösten soveltamisalaan." Tiedonannossa todetaan lisäksi, että valtiontueksi ei määritellä "tiettyihin työntekijäryhmiin [...] kohdistuvia toimenpiteitä sikäli kuin toimenpiteitä sovelletaan automaattisesti suosimatta tiettyjä yrityksiä".

[252] EYVL C 1, 3.1.1997, s. 10.

452. Komission päätöksessä todettiin lisäksi, että nuorten työllisyyttä tukeva ohjelma täyttää työllisyystukia koskevissa suuntaviivoissa [253] määritetyt ehdot.

[253] EYVL C 334, 12.12.1995, s. 4. Tässä selostetun päätöksen jälkeen komissio antoi 12. joulukuuta 2002 asetuksen (EY) N:o 2204/2002 (EYVL L 337, 13.12.2002, s. 3), jonka säännöksiin se tästä lähtien tukeutuu samanlaisissa asioissa. Tämä uudistus ei vaikuta tässä käsitellyn asian analyysiin.

2.4. Alakohtaiset tuet

2.4.1. Köysiratalaitteistot

453. Euroopan komissio teki 27. helmikuuta 2002 kaksi päätöstä, jotka koskivat valtiontukea köysiratalaitteistoille Italiassa [254] ja Itävallassa [255]. Niissä se selvensi alan valtiontukea koskevien sääntöjen soveltamista. Komissio erotti toisistaan yleisiin kuljetustarpeisiin käytettävät laitteistot ja urheilukäyttöön tarkoitetut laitteistot. Se muistutti myös siitä, että valtiontuesta on kyse ainoastaan silloin, kun julkiset tukitoimenpiteet vaikuttavat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan: näin ollen valtion myöntämä rahoitus pelkästään paikallisessa käytössä oleviin laitteistoihin ei ole valtiontukea. Toisaalta tukea matkailukeskuksissa sijaitseville laitteistoille, jotka kilpailevat muissa jäsenvaltioissa sijaitsevien laitteistojen kanssa, on vähennettävä viiden vuoden siirtymäajan kuluessa asteittain nykyisessä lainsäädännössä ja suuntaviivoissa hyväksyttyyn intensiteettiin.

[254] N 376/01.

[255] N 860/01.

454. Arvioidessaan valtion rahoitusta köysiratalaitteistoille komissio katsoi, että köysiratalaitteisto, jota käytetään sellaiseen toimintaan, joka houkuttelee myös muita kuin paikallisia käyttäjiä, vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tämä ei kuitenkaan välttämättä pidä paikkaansa, jos kyseessä on urheilukäyttöön tarkoitettu köysiratalaitteisto paikassa, jossa muita palveluita on niukasti ja jonka valmiudet ottaa vastaan matkailijoita ovat rajalliset. Sen sijaan laitteistot, jotka on tarkoitettu pääasiallisesti joukkoliikenteen tarpeiden tyydyttämiseen, vaikuttaisivat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vain, jos liikennepalveluiden tarjonnassa on rajatylittävää kilpailua.

455. Näin ollen komissio katsoi, että niistä 82 laitteistosta, joiden oli tarkoitus saada valtion rahoitusta Italian tukiohjelman ensimmäisen soveltamisen yhteydessä, vain 40 tapauksessa oli kyseessä valtiontuki. Näiden laitteistojen kohdalla erotettiin toisistaan yleiseen kuljetuskäyttöön tarkoitetut laitteistot, jotka kaikki arvioitiin EY:n perustamissopimuksen 73 artiklan perusteella ja joille myönnettiin sen mukainen poikkeus, ja urheilukäyttöön tarkoitetut köysiratalaitteistot, joille kaikille myönnettiin perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukainen poikkeus.

456. Samalla tavoin Itävallan Tirolissa sijaitsevan Mutterer Alm -hankkeen yhteydessä komissio arvioi, että hiihtokeskuksen elvyttämiseksi hiihtohisseihin ja lumitykkeihin tehtyihin investointeihin myönnetty julkinen rahoitus on yhteismarkkinoille soveltuvaa perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla.

457. Komissio katsoi, että talviurheiluun liittyvien palvelujen tarjoamisesta on kuitenkin tullut yhä kasvavassa määrin rajatylittävän kilpailun kohde. Koveneva kilpailu muuttaa ongelmien luonnetta ja lisää köysiratalaitteistoille myönnetyn tuen aiheuttamaa kilpailun vääristymistä. Näistä syistä komission politiikka tällä alalla on tulevaisuudessa määriteltävä selvemmin, sitä on tulkittava tiukemmin ja sovellettava yhdenmukaisesti. Komissio myöntää, että alan yritykset ovat aikaisemmin hyötyneet suuressa määrin useista kansallisten, alue- ja paikallisviranomaisten myöntämän taloudellisen tuen muodoista. Näistä osa on luokiteltu perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla yhteismarkkinoille soveltuvaksi tueksi. Sen vuoksi politiikan muuttamista tiukentamalla yhteismarkkinoille soveltuvuuden rajoja ei pidä toteuttaa liian nopeasti, vaan nykyisten sääntöjen soveltamista on muutettava asteittain.

458. Komissio arvioi köysiratalaitteistoille suunnattuja tukihankkeita tavanomaisten säännösten perusteella, jotka on annettu mm. pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävästä tuesta annetussa asetuksessa ja alueellisia valtiontukia koskevissa suuntaviivoissa. Se hyväksyy kuitenkin viiden vuoden siirtymä-ajan (1.1.2002-31.12.2006) aikana tuki-intensiteetin väliaikaisen korottamisen, joka vähenee asteittain, koska se on oikeutettua voimassa olevan lainsäädännön perusteella. Tuki-intensiteettiä voidaan korottaa seuraavasti:

* 25 prosenttiyksikköä vuonna 2002 myönnetyn tuen osalta,

* 20 prosenttiyksikköä vuonna 2003 myönnetyn tuen osalta,

* 15 prosenttiyksikköä vuonna 2004 myönnetyn tuen osalta,

* 10 prosenttiyksikköä vuonna 2005 myönnetyn tuen osalta,

* 5 prosenttiyksikköä vuonna 2006 myönnetyn tuen osalta.

459. Tämä malli täyttää tarpeen antaa tuensaajille tilaisuus sopeutua uuteen järjestelmään. Lisäksi se täyttää tarpeen yhdenmukaistaa tämän liiketoiminnan kohtelu muiden alojen liiketoimintojen kanssa kohtuullisessa ajassa.

2.4.2. Laivanrakennus

460. Neuvosto hyväksyi komission laatiman kaksitahoisen strategian Korean laivanrakennusalalla harjoittamia epäterveitä kilpailukäytäntöjä vastaan hyväksymällä väliaikaisen suojajärjestelyn [256] sekä sopimalla asian viemisestä WTO:n käsiteltäväksi. Väliaikainen suojajärjestely on poikkeuksellinen ja väliaikainen toimenpide, jonka tarkoituksena on tukea yhteisön toimia WTO:n piirissä (järjestely aktivoidaan vasta, kun asian käsittely WTO:ssa on käynnistynyt). Väliaikaisen suojajärjestelyn tehtävä WTO-käsittelyä tukevana mekanismina kuvastuu selkeästi sen sisällössä.

[256] Neuvoston asetus (EY) N:o 1177/2002, annettu 27.6.2002.

461. Kahdelle laivatyypille, joiden kohdalla yhteisön teollisuus kärsii Korean epäterveiden käytäntöjen aiheuttamia huomattavia vahinkoja, voidaan myöntää enintään 6 prosenttia sopimusarvosta kattavaa toimintatukea: konttialuksille sekä tuotesäiliö-/kemikaalisäiliöaluksille. LNG-säiliöalukset tulevat myös tukikelpoisiksi, jos komission jatkotutkimuksissa todetaan, että yhteisön teollisuus kärsii huomattavista vahingoista myös tällä segmentillä.

462. Tuki on hyväksyttävää ainoastaan silloin, kun sopimuksesta on kilpailtu korealaisen telakan kanssa, joka tarjoaa alempaa hintaa kuin yhteisössä sijaitseva telakka. Väliaikaisen suojajärjestelyn voimassaolo päättyy 31. maaliskuuta 2004, sillä samoihin aikoihin saadaan todennäköisesti päätökseen myös WTO:n menettely. Lisätukea ei saa enää myöntää, jos nämä WTO:n riidanratkaisumenettelyt on saatu päätökseen tai keskeytetty jo tätä määräpäivää aikaisemmin. Menettelyyn liittyvien kysymysten osalta huomattakoon, että komission on hyväksyttävä kaikki jäsenvaltioiden väliaikaisen suojajärjestelyn perusteella suunnittelemat tuet, joko tukiohjelmana tai tapauskohtaisena tukena.

463. Euroopan komissio päätti 5. kesäkuuta 2002 hyväksyä 29,5 miljoonan euron tuen kreikkalaiselle yhtiölle Hellenic Shipyardsille [257] kustannuksiin, joita syntyy siviilialusten rakentamisen alalla toimivan noin 200 työntekijän ennenaikaisesta eläkkeellesiirtymisestä. Komissio päätti myös aloittaa yksityiskohtaisen tutkimuksen muusta samalle yhtiölle kohdistetusta tuesta, sillä sen ei ollut mahdollista todeta, että kaikki yhtiölle suunniteltu tuki täyttää laivanrakennusasetuksen edellytykset.

[257] N513/01.

464. Samana päivänä komissio hyväksyi 51,1 miljoonaa euroa 55,1 miljoonan euron kokonaistuesta, jonka Alankomaiden viranomaiset myönsivät Koninklijke Schelde Groep (KSG) -yhtymän rakenneuudistukseen, kun yritys myytiin Damen Shipyards Group (Damen) -yhtiölle [258]. Komissio katsoi, että Damenin KSG:tä koskeva rakenneuudistussuunnitelma tarjoaa lujan perustan yrityksen elinkelpoisuudelle ja että tuen määrä on niin vähäinen kuin mahdollista. Koska hankkeeseen ei kuitenkaan liittynyt kapasiteetin vähennystä siviilialusten rakentamisen alalla, jota laivanrakennustukea koskevassa asetuksessa edellytetään, komissio katsoi 4,0 miljoonaa euroa kokonaistuesta yhteismarkkinoille soveltumattomaksi. Alankomaiden viranomaiset ovat perineet tämän osan tuesta takaisin tuensaajalta. Alankomaiden viranomaiset väittivät, että kaikki toimenpiteet kuuluisivat EY:n perustamissopimuksen 296 artiklan soveltamisalaan; tämä artikla koskee keskeisten turvallisuusetujen turvaamiseksi tarpeellisia toimenpiteitä. Komissio ei voinut hyväksyä tätä, sillä toimenpiteet selvästikin vaikuttivat sellaisten tuotteiden kilpailuedellytyksiin yhteismarkkinoilla, joita ei ole tarkoitettu nimenomaan sotilaalliseen käyttöön.

[258] C 64/01.

2.4.3. Moottoriajoneuvoteollisuus

465. Moottoriajoneuvoalan valtiontukia koskevan yhteisön puitesäännön voimassaolo päättyi joulukuussa 2002. Kyseisen puitesäännön mukaan komission oli varmistettava, että kaikki tällä alalla myönnetty tuki oli sekä välttämätöntä että oikeasuhteista. Osoittaakseen tuen välttämättömyyden tuensaajayrityksen oli todistettava selkeästi, että sillä oli taloudellisesti elinkelpoinen vaihtoehtoinen sijaintipaikka hankkeensa toteuttamiselle. Toisin sanoen hankkeen oli oltava "siirrettävä" ja tuen oli oltava välttämätöntä hankkeen toteuttamiseksi suunnitellussa paikassa. Tuen oikeasuhteisuutta arvioitiin kustannus-hyötyanalyysin avulla. Analyysissa vertailtiin kustannuksia, joista investoijan oli vastattava hankkeen toteuttamiseksi kyseisellä alueella, ja niitä kustannuksia, joita aiheutuisi saman hankkeen toteuttamisesta vaihtoehtoisessa paikassa. Tämä mahdollisti hankkeen erityisten alueellisten haittojen määrittämisen. Tuen määrä ei saanut ylittää uusiin investointeihin kyseisellä tukialueella sovellettavaa tuen enimmäismäärää eikä kustannus-hyötyanalyysin avulla laskettua alueellista haittaa.

466. Vuodesta 2004 alkaen moottoriajoneuvoala integroidaan kokonaan uusiin monialaisiin puitteisiin alueellisesta tuesta suurille investointihankkeille [259]. Uusien monialaisten puitteiden säännöt tiukkenevat asteittain investoinnin koon mukaan. Hyvin suuret hankkeet voivat edelleen saada valtiontukea, mutta suurin sallittu tukimäärä on alhaisempi kuin nykyään. Vuonna 2003 alaan sovelletaan erittäin yksinkertaisia siirtymäkauden sääntöjä. Näiden sääntöjen mukaan moottoriajoneuvoalalla toteutettavat hankkeet ovat oikeutettuja tukeen, joka on enintään 30 prosenttia kullakin alueella sallitusta enimmäismäärästä (verrattuna nykyisten sääntöjen nojalla sallittuun enintään 100 prosenttiin).

[259] Ks. alaviite 188.

467. Vuodelle 2002, jolloin moottoriajoneuvoalan puitesääntö oli voimassa viimeistä vuotta, oli ominaista ilmoitettujen asioiden lukumäärän kasvu.

468. Toukokuun 22. päivänä 2002 komissio päätti aloittaa yksityiskohtaisen tutkintamenettelyn Volkswagenin tehtaalle Pamplonassa kohdistetusta 61 miljoonan euron tuesta [260]. Kyseinen aluetukihanke koski uuden Polo-mallin tuotantoa. Menettelyä aloittaessaan komissio epäili, oliko Volkswagenin tehdasta Bratislavassa harkittu elinkelpoisena hankkeen sijoituspaikkavaihtoehtona. Lisäksi komissio epäili, oliko Pamplonan kustannushaitta Bratislavaan verrattuna selostettu ilmoituksessa oikein.

[260] N121/2001.

469. Perusteellisen tutkimuksen jälkeen komissio hyväksyi 2. lokakuuta 2002 alueellisen investointituen Lissabonin alueella sijaitsevalle Opel Portugalin (GM-yhtymä) Azambujan tehtaalle [261]. Tuki käytettiin 124 miljoonan euron investointiin tuotantolinjojen asentamiseksi uuden pienen matkustaja- ja hyötyajoneuvon Corsa Combon tuotantoa varten. Perusteellinen tutkimus oli käynnistetty maaliskuussa 2002 ja sen tuloksena komissio hyväksyi 35 miljoonan euron aluetuen. Samalla päätöksellä komissio hyväksyi 3 miljoonan euron avustuksen 7 miljoonan euron kustannuksiin, joita Opel Portugalille aiheutuu investointihankkeeseen liittyvästä sisäisestä koulutuksesta. Hyväksytty avustus oli pienempi kuin mitä Portugalin viranomaiset olivat ehdottaneet (3,4 milj. euroa), koska komissio katsoi, että joissakin koulutustoimissa kehitetään taitoja, jotka olivat vain osittain siirrettävissä toisiin yrityksiin tai toisille työelämän aloille.

[261] C23/02.

470. Komissio hyväksyi 2. lokakuuta 2002 perusteellisen tutkimuksen jälkeen myös alueellisen investointituen Ivecolle [262] (Fiat-konserni) sen Foggiassa Italiassa sijaitsevaa tehdasta varten. Tuki käytettiin 323 miljoonan euron investointiin, joka koski kevyissä hyötyajoneuvoissa käytettävän uuden F1-nimisen moottorin tuotannon aloittamista. Perusteellinen tutkimus oli käynnistetty joulukuussa 2001 ja se johti 121 miljoonan euron aluetuen hyväksymiseen. Hanke toteutetaan Puglian alueella, jolla komission määrittelemä aluetuen enimmäismäärä on 35 prosenttia tukikelpoisista investointikustannuksista.

[262] C92/02.

471. Edelleen komissio päätti 2. lokakuuta 2002 aloittaa yksityiskohtaisen tutkimuksen BMW:n moottoritehtaalle [263] Itävallan Oberösterreichin osavaltiossa sijaitsevassa Steyrissä osoitetusta tuesta. Itävalta oli ilmoittanut huhtikuussa 2002 suunnitelmista myöntää tehtaalle aluekehitystukea, koulutus-, tutkimus- ja kehitystukea, innovaatiotukea ja ympäristönsuojelutukea. Ehdotettu määrä on noin 40,25 miljoonaa euroa ja sillä edistettäisiin erilaisia investointeja tehtaaseen, jossa tuotetaan neljä- ja kuusisylinterisiä bensiini- ja dieselmoottoreita sekä kehitetään dieselmoottoritekniikkaa.

[263] N 316/02.

472. Komissio päätti 27. marraskuuta 2002 aloittaa perusteellisen tutkimuksen ehdotetusta 30 miljoonan euron tuesta, joka liittyy Opelin Zaragozan tehtaallaan Espanjassa toteuttamaan 440 miljoonan euron investointiin [264]. Hanke koskee Opel Corsan alustalle rakennettavan uuden pienikokoisen monikäyttöajoneuvon, Opel Merivan tuotantoa. Aloittaessaan tutkintamenettelyn komissio epäili hankkeen siirrettävyyttä sekä Zaragozan alueen alueellisen haitan määrittämistä tavalla, jolla se oli laskettu kustannus-hyötyanalyysissä.

[264] C 75/02.

473. Komissio päätti 11. joulukuuta 2002, että Saksan on supistettava suunniteltua aluetukea BMW:lle uuden autotehtaan rakentamiseen Leipzigiin, Sachsenin osavaltioon. [265] Tukikelpoisten investointien kokonaismäärä on 1 204,9 miljoonaa euroa. Suunnitellun 418,6 miljoonan euron tuen tarkoituksena oli saada yritys investoimaan Leipzigiin, joka on EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettu aluetukialue. Koska komissiolla oli epäilyksiä siitä, onko tuki moottoriajoneuvoalan valtiontukia koskevien erityissääntöjen mukainen, se päätti aloittaa muodollisen valtiontuen tutkintamenettelyn 3. huhtikuuta 2001. Komissio katsoi, että hanke olisi siirrettävissä ja että Kolin Tsekin tasavallassa olisi ollut kannattava vaihtoehtoinen sijoituspaikka. Tuki oli sen vuoksi tarpeen hankkeen toteuttamiseksi tukialueella Leipzigissa. Komission epäilykset koskivat tuen oikeasuhteisuutta. Tarkasteltuaan kustannus-hyötyanalyysia komissio päätteli, että hankkeen Leipzigissa toteuttamisen sijaintipaikkahaitta verrattuna Koliniin on 31,14 prosenttia, mikä on Saksan alun perin ilmoittamaa lukua pienempi. Näin ollen Saksa oli yliarvioinut Leipzigin kustannushaitat. Tuotantokapasiteetin merkittävän kasvun vuoksi sallittua tukiprosenttia alennettiin edelleen yhdellä prosenttiyksiköllä 30,14 prosenttiin. Komissio hyväksyi siis 30,14 prosentin tuen 1 204,9 miljoonan euron tukikelpoisille investointikustannuksille. Tämä vastaa 363,16 miljoonaa euroa. Ilmoitetusta tuesta jäljelle jäävät 55,4 miljoonaa euroa katsottiin yhteismarkkinoille soveltumattomiksi.

[265] C 26/02.

2.4.4. Kivihiili

474. Kivihiiltä tuottaa tällä hetkellä neljä EU:n jäsenvaltiota. Epäsuotuisten geologisten olosuhteiden vuoksi useimmat EU:n kaivoksista eivät ole kilpailukykyisiä maahantuodun kivihiilen kanssa. EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymiseen 23. heinäkuuta 2002 saakka alan valtiontukia säänneltiin päätöksellä 3632/93/EHTY [266], jossa määriteltiin tukien myöntämisedellytykset. Neuvosto antoi 23. heinäkuuta 2002 asetuksen kivihiiliteollisuuden valtiontuesta, jonka perusteella käsitellään 24. heinäkuuta 2002 alkaen myönnettävät valtiontuet [267]. Uusi järjestelmä perustuu kivihiilen vähimmäistuotantoon, joka auttaa ylläpitämään tiettyä primaarienergialähteiden määräosuutta, jonka avulla voidaan merkittävästi vahvistaa energian toimitusvarmuutta unionissa.

[266] EYVL L 329, 30.12.1993, s. 12.

[267] EYVL L 205, 2.8.2002, s. 1.

475. Kivihiiliteollisuudelle annettava valtiontuki tukee myös alan rakenneuudistusta, sillä siinä otetaan huomioon toiminnan supistamiseen liittyvät sosiaaliset ja alueelliset vaikutukset. Sen vuoksi jäsenvaltiot ilmoittavat tuista vuosittain. Komissio hyväksyi valtiontukiohjelmat, joiden perusteella Saksa [268], Ranska [269], Espanja [270] ja Yhdistynyt kuningaskunta [271] voivat myöntää tarvittavan julkisen rahoituksen kivihiiliteollisuudelle vuodeksi 2002. Nämä tuet kattavat tuotantokustannusten ja kansainvälisen kaupan kohteena olevan kivihiilen hinnan eron sekä sosiaaliturvamaksujen maksamiseen liittyvän korvauksen.

[268] Komission päätös 2.10.2002, EHTY 1/2002, EYVL L 56, 27.2.2002, s. 27 (vuoden 2002 kattava tuki) ja komission päätös 2.10.2002, EHTY 550/2002 (tuki 24. heinäkuuta 2002 alkaen aiheutuviin kustannuksiin).

[269] Komission päätös 2.10.2002, EHTY 551/2002.

[270] Komission päätös 2.7.2002, EHTY 2/2002 (tuki kustannuksiin 23.7.2002 saakka), komission päätös 12.6.2002, EHTY 6/2002 (tuki kustannuksiin 24.7. alkaen).

[271] Komission päätös 20.3.2002, EHTY 9/2001. Komission päätös 5.6.2002, EHTY 10/2001. Komission päätös 17.7.2002, EHTY 11/2001 ja EHTY 12/2001.

476. Kun RAG Aktiengesellschaft (RAG) osti vuonna 1998 saksalaiset kivihiilentuottajat Saarbergwerke AG:n ja Preussag Anthrazit GmbH:n, komissio totesi [272], että kauppaan, jossa Saksan liittotasavalta ja Saksan Saarlandin osavaltio myivät Saarbergwerken RAG:lle, ei sisältynyt tukea.

[272] Komission päätös 7.5.2002.

2.4.5. Terästeollisuus

477. Komissio aloitti menettelyn ympäristönsuojelutuesta, jota oli tarkoitus myöntää italialaisille yrityksille Ilva SpA, Acciaierie di Sicilia SpA, Duferdofin SpA ja Acciaerie Valbruna SpA. Komissio lopetti menettelyn todeten Duferdofin SpA:n [273] ja Acciaerie Valbruna SpA:n [274] peruuttaneen ilmoituksensa ja hyväksyen Ilva SpA:lle [275] ja Acciaierie di Sicilia SpA:lle [276] myönnettävän tuen.

[273] C 9/2002.

[274] C 12/2002.

[275] C 10/2002.

[276] C 8/2002.

478. Komissio lopetti osittain kielteisellä päätöksellä vuonna 2001 aloitetut menettelyt, jotka koskivat useille teräsyrityksille Baskimaassa sääntöjenvastaisesti myönnettyä tutkimus- ja kehitystukea [277]. Komissio päätti myös laajentaa vuonna 2001 käynnistettyä menettelyä, joka koski eräitä Galician hallinnon hyväksymiä toimenpiteitä uuden yrityksen, Siderúrgica Añónin hyväksi [278].

[277] C 20/2001.

[278] C 95/2001.

479. Belgiaa koskevassa asiassa komissio käynnisti menettelyn Vallonian alueen osallistumisesta uuteen yritykseen nimeltä Carsid [279].

[279] C 25/2002.

480. Lisäksi komissio käynnisti menettelyn, joka koski ranskalaiselle Sollac SA:lle myönnettäväksi suunniteltua ympäristönsuojelutukea. Myöhemmin komissio lopetti menettelyn todeten, että ilmoitus oli peruttu [280].

[280] C 27/2002.

3. Liikenne

3.1. Rautatieliikenne

481. Rautatieliikennealan elvyttäminen on keskeisessä osassa yhteisön yhteisessä liikennepolitiikassa, jonka tavoitteena on kehittää kestävä liikennejärjestelmä luomalla liikennemuotojen välille uusi tasapaino. Eurooppalaista liikennepolitiikkaa koskevassa valkoisessa kirjassaan [281] Euroopan komissio totesikin, että rautatieliikenne on strateginen ala, josta riippuu, onnistuvatko uuden tasapainon luomiseen tähtäävät pyrkimykset. Sen vuoksi komissio suhtautuu myönteisesti julkiseen rahoitukseen, joka edistää rautatieliikennettä liikennemuotona, ja erityisesti rautatieinfrastruktuuriin tehtäviin investointeihin. Näin ollen komissio hyväksyi vuoden 2002 aikana useita valtiontukitoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on kehittää rautatieliikennealaa.

[281] Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika.

482. Yhdistyneen kuningaskunnan osalta kaksi komission päätöstä liittyi maan keskeisen rautatieverkoston hallinnosta vastaaviin tahoihin. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ilmoittivat pelastamisrahoituspaketista, jolla varmistettaisiin rautatieinfrastruktuurin toiminnan jatkuvuus ja jota ilman maan rautatieliikenneala olisi välittömässä vaarassa kaatua. Komissio hyväksyi pelastamistuen 13. helmikuuta 2002 vuodeksi, jonka aikana oli tarkoitus löytää ongelmaan kestävämpi ratkaisu [282]. Tämän jälkeen komissio hyväksyi 17. heinäkuuta 2002 rahoituspaketin, jonka avulla uuden yrityksen, Network Railin on tarkoitus alkaa hoitaa ja hallita Ison-Britannian rautatieverkkoa voittoa tavoittelemattomalta pohjalta ja päättää British Railin rautatieverkostoa koskenut epävarmuus [283]. Lisäksi komissio hyväksyi 24. huhtikuuta ja 18. syyskuuta 2002 muutoksia rahoitusjärjestelyihin, jotka Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ovat luoneet Channel Tunnel Rail Link (CTRL) -kanaalitunnelin rautatieyhteyden rakentamista varten [284].

[282] Asia NN 170/2001, komission päätös 13.2.2002, EYVL C 98, 23.4.2002.

[283] N 356/2002, Network Rail, komission päätös 17.7.2002, EYVL C 232, 28.9.2002, s. 2.

[284] Asia N 706/2002, EYVL C 130, 1.6.2002 ja N 523/2002, EYVL C 262, 29.10.2002.

483. Muiden jäsenvaltioiden osalta komissio hyväksyi 27. helmikuuta 2002 Tanskan tukiohjelman, johon kuului vanhojen, lähes ilman takaisinmaksu- ja korkovelvoitetta 13 paikallisrautatielle myönnettyjen julkisten lainojen peruuttaminen [285]. Komissio hyväksyi 19. kesäkuuta 2002 Itävallan tukiohjelman, jossa myönnetään julkista tukea yksityisten sivuraiteiden rakentamiseen, laajentamiseen ja uudistamiseen koko maan päärautatieverkkoa silmällä pitäen [286]. Lisäksi komissio hyväksyi 18. syyskuuta 2002 Sachsen-Anhaltin osavaltiolle (Saksa) myönnettävän tuen, jolla pyritään edistämään rahtikuljetusten siirtymistä maanteiltä rautateille. Tukiohjelman tarkoituksena on turvata rahtiliikennekeskusjärjestelmä sekä käsittely- ja lastausalueet ja kehittää niitä [287]. Joulukuun 11. päivänä 2002 komissio hyväksyi vielä neljän vuoden pidennyksen Tanskan tukiohjelmaan, jolla korvataan rautatieinfrastruktuurimaksujen vaikutuksia ottamalla käyttöön ympäristötuki, jota myönnetään tavaroiden kuljetukseen rautateitse [288].

[285] Asia N 784/2001 - Tuki Tanskan yksityisille rautatieyrityksille, komission päätös 27.2.2002, EYVL C 88, 12.4.2002, s. 17.

[286] Asia N 643/2001- Itävalta - Tukiohjelma sivuraiteiden kehittämiseksi, komission päätös 19.6.2002, EYVL C 178, 26.7.2002.

[287] Asia N308/2002 - Rautatieinfrastruktuuriin tehtävien investointien edistäminen, komission päätös 18.9.2002, EYVL C 277, 14.11.2002.

[288] Asia N 287/02, ei vielä julkaistu EUVL:ssä.

3.2. Yhdistetyt kuljetukset

484. Yhteisössä on jo jonkin aikaa noudatettu politiikkaa, jonka tarkoituksena on pyrkiä kohti tasapainoista intermodaaliliikennejärjestelmää. Olennainen osa tätä politiikkaa on yhdistettyjen kuljetusten kilpailukyvyn vaaliminen suhteessa maantieliikenteeseen. Yhdistettyjä kuljetuksia koskevan EY:n politiikan keskeisenä tavoitteena on siirtyminen maantieliikenteestä muihin liikennemuotoihin. Tässä mielessä komissio suhtautuu myönteisesti tukiohjelmiin, joiden tarkoituksena on edistää tätä liikennemuotoa yhdistettyihin kuljetuksiin tarkoitetun kaluston hankinnan ja erityisinfrastruktuurin rakentamisen kautta [289].

[289] Asia N 644/2001- Itävallan valtionrahasto ERP, komission päätös 27.2.2002, EYVL C 88, 12.4.2002, s. 17; asia N 406/2002- "Tukea koskeva suuntaviivat", komission päätös 2.10.2002, EYVL C 292, 27.11.2002.

485. Komissio hyväksyi 13. helmikuuta 2002 Bolzano-Alto Adigen autonomisessa maakunnassa Italiassa toteutettavan yhdistettyjä kuljetuksia koskevan tukiohjelman [290]. Ohjelmasta myönnetään avustuksia logistiikkayrityksille, jotka tarjoavat rautatiepalveluja yhdistetyille kuljetuksille, jotka joko lähtevät kyseiseltä alueelta tai päättyvät sinne ja erityisesti Bolzano-Brenner -reitillä. Avustukset edistävät yhdistettyjen kuljetusten infrastruktuurin käyttäjien maksamien hintojen alentamista ja kilpailua maantieliikenteen kanssa samanlaisin markkinaedellytyksin. Kaiken mahdollisen kilpailun vääristymisen välttämiseksi rautatiepalvelujen tarjoamisesta järjestetään tarjouskilpailumenettely ja tukiohjelman kesto on rajattu.

[290] Asia N 638/2001, EYVL C 88, 12.4.2002, s. 16.

486. Komissio hyväksyi 27. helmikuuta 2002 käynnistystuen Saksan ja Italian väliselle uudelle yksityiselle yhdistettyjen kuljetuspalvelujen kokeilulle [291], jonka tarkoituksena on siirtää liikennettä maanteiltä rautateille Brennerin kautta kulkevalla Münchenin ja Veronan välisellä reitillä. Vuoden kestävä yhteyskokeilu on jo saanut tukea yhteisön PACT-ohjelmasta [292] ja sillä edistetään liikenteen helpottumista Brennerin merkittävän läpikulkuväylän vilkkaalla moottoritiellä.

[291] Asia NN 134/2002 (ex N 841/01) - "Lokomotion", EYVL C 88, 12.4.2002, s. 16.

[292] PACT-ohjelma (yhdistettyjen kuljetusten kokeiluhankkeet), komission päätös 25.7.2001.

487. Saksan valtion omistuksessa olevan Deutsche Bahn AG:n tytäryhtiötä, huolitsija BahnTransia koskeneen muodollisen tutkintamenettelyn jälkeen komissio totesi 14. toukokuuta 2002 [293], että yritysten väliseen suhteeseen ei liittynyt perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

[293] Asia C63/2000 (ex NN 102/00), EYVL L 211, 7.8.2002.

488. Heinäkuun 17. päivänä 2002 komissio päätti aloittaa tutkintamenettelyn tuesta, jota Alankomaat aikoi myöntää Huisvuilcentrale Noord-Hollandille (HVC) konttiterminaalin rakentamiseen Alkmaariin [294]. Konttiterminaali rakennettaisiin HVC:n hoitaman jätteenpolttolaitoksen välittömään läheisyyteen ja sen avulla pyrittäisiin edistämään talousjätteiden kuljettamista sisävesiteitse maantiekuljetusten sijasta. Komissio katsoi, että oli tarpeen tarkastella tuen oikeasuhteisuutta, mahdollista kilpailun vääristymistä sisävesiterminaalien välillä sekä avustuksen vaikutuksia jätehuoltomarkkinoihin.

[294] Asia C 51/2002 (ex N 840/2001), EYVL C 212, 6.9.2002.

489. Komissio hyväksyi 24. heinäkuuta 2002 pääosan Trenton itsehallintoalueella Italiassa laadituista liikennealaa koskevista erityissäännöksistä, joiden tarkoituksena oli edistää tavarankuljetusten siirtämistä maantieliikenteestä muihin kuljetusmuotoihin [295]. Komissio päätti kuitenkin aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn, joka koskee rautatievaunuja sekä uutta tai kunnostettua liikkuvaa kalustoa varten myönnettävää investointitukea. Komissio nimittäin epäili, oliko tukijärjestelmä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettyyn valtiontukeen 12. tammikuuta 2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 70/2001 mukainen [296].

[295] N833/2001, EYVL C 242, 8.10.2002.

[296] EYVL L 10, 13.1.2001, s. 33.

3.3 Maantieliikenne

490. Vuonna 2000 tapahtuneeseen öljyn hinnannousuun liittyen komissio päätti 27. helmikuuta 2002 aloittaa muodollisen tutkintamenettelyn kahdesta tukiohjelmasta, joista on tarkoitus myöntää tukea tietyntyyppisille ajoneuvoille moottoritiemaksuja alentamalla [297]. Arvioidessaan näitä asioita komissio epäili toimenpiteiden soveltuvuutta ympäristönsuojelun kannalta ja niiden yhteensopivuutta yhteisen liikennepolitiikan kanssa.

[297] Asia C11/2002 (ex N 382/01) - Italia (Piemonte) - Moottoritiemaksujen alennukset tietyntyyppisille rahtiliikennettä harjoittaville raskaille ajoneuvoille, jotta niiden liikenne ohjattaisiin Lago Maggioren seudulla tieltä N:o 33 moottoritielle A/26, EYVL C 87, 11.4.2002; Asia C14/02 (ex NN 72/01) - Portugali - Öljynhinnan nousun jälkeen kesällä ja syksyllä 2000 vahvistetut moottoritiemaksujen alennukset tietyille rahtia ja matkustajia kuljettaville raskaille ajoneuvoille, EYVL C 88, 12.4.2002.

491. Liikennealan investointituesta tehtiin useita päätöksiä [298]. Komissio korostaa kuitenkin, että maantieliikenteen kaltaisilla aloilla, joilla on ylikapasiteettia, ajoneuvojen hankintaan ei periaatteessa voida myöntää tukea. Tukea on kuitenkin mahdollista myöntää uusien ajoneuvojen hankinnan yhteydessä, jos tällaisen kannustimen tavoitteena ovat ympäristönsuojeluun tai turvallisuuteen liittyvät näkökohdat ja jos se todellisuudessa merkitsee korvausta kustannuksista, jotka aiheutuvat kansallisessa tai yhteisön lainsäädännössä vaadittua tasoa korkeampien teknisten standardien noudattamisesta.

[298] Asia N 762/2001- "Investointitukiohjelma Madeiran itsehallintoalueelle", komission päätös 27.2.2002; Asia N 646/00- Italia, komission päätös 7.5.2002; Asia N 507/2001, Portugali, alueellinen tukiohjelma Siriart, komission päätös 7.5.2002, EYVL C 146, 19.6.2002.

492. Niinpä komissio hyväksyi Espanjan tukiohjelman sähkö- tai hybridimoottoripyörien hankkimiseksi Kastilia ja Léonin autonomisella alueella [299] sekä ohjelman, jolla tuetaan liikuntaesteisille henkilöille soveltuvien julkisen liikenteen ajoneuvojen hankkimista [300]. Lisäksi tehtiin päätökset, jotka koskivat Tanskan tukiohjelmaa, jonka tavoitteena on edistää pienipäästöisten kuorma-autojen käyttöä [301], sekä useita Asturiassa (Espanjassa) vuosiksi 2001 ja 2002 perustettuja liikennealan työllisyysohjelmia, joilla pyritään luomaan alalle uusia ja säilyttämään vanhoja työpaikkoja [302].

[299] Asia N 203/2002, komission päätös 18.9.2002, EUVL C 9, 15.1.2003.

[300] Asia N 337/02 - Espanja (Madridin kaupunki) - Tuki liikuntaesteisille henkilöille soveltuvien julkisen liikenteen ajoneuvojen hankkimiseen, komission päätös 27.11.2002, ei vielä julkaistu EUVL:ssä.

[301] Asia N 100/01 - Laki tuesta erityisen pienipäästöisille kuorma-autoille, komission päätös 22.5.2002, EYVL C 154, 28.6.2002.

[302] N 600/B/2001, komission päätös 16.10.2002.

Lisälehti 3: Maantiekuljetusyritykset

Neuvosto hyväksyi toukokuussa 2002 yksimielisesti kolme päätöstä kansallisen tuen myöntämisestä maantiekuljetusyrityksille Alankomaissa, Italiassa ja Ranskassa [303]. Näillä päätöksillä huolehditaan siitä, että neuvoston 12. maaliskuuta 2001 hyväksymät poikkeustoimenpiteet (2001/224/EY), joiden mukaan Alankomaat, Italia ja Ranska voivat soveltaa alennettua valmisteveroa tiettyihin kivennäisöljyihin maanteiden tavaraliikenteen harjoittajien hyväksi, katsotaan yhteismarkkinoille soveltuviksi. Neuvostohan päätti vuonna 2001 sallia Alankomaiden soveltaa alennettua valmisteveroa maanteiden tavaraliikenteen harjoittajien käyttämään dieselpolttoaineeseen 1. lokakuuta 2002 saakka ja Italian ja Ranskan 31. joulukuuta 2002 saakka. Koska komissio oli aloittanut EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn näitä kolmea maata vastaan [304], ne vetosivat neuvostoon, joka tunnusti, että asiaan liittyy perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettuja poikkeuksellisia olosuhteita, minkä vuoksi tällaista tukea voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvana.

[303] Alankomaat (asiak. 8032/02 + COR1); Italia (asiak. 8033/02 + COR1); Ranska (asiak.. 8034/02 + COR1).

[304] Asia C 24/2001 - Italia; Asia C 25/2001 - Ranska; Asia C 26/2001 - Alankomaat.

3.4. Matkustajaliikenne

493. Komissio päätti 2. lokakuuta 2002, ettei se vastusta Yhdistyneen kuningaskunnan järjestelyjä, joiden tarkoituksena on Lontoon maanalaisen kunnostaminen ja kehittäminen julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhankkeina (Public-Private Partnerships, PPP) [305]. Yhdistyneen kuningaskunnan toimenpiteiden tavoitteena on kehittää Lontooseen entistä parempi maanalainen tehokkaan julkisen toiminnanharjoittajan avulla, joka voi tukeutua aikaisempaa parempaan, yksityisesti hallinnoituun infrastruktuuriin. Komissio katsoo, etteivät nämä järjestelyt eikä varsinkaan infrastruktuuriyrityksille maksettava korvaus ole valtiontukea. Ne ovat itse asiassa tulosta kilpailutetusta julkisesta hankintamenettelystä, jossa kaikki mahdollisuudet edunsaantiin on poistettu.

[305] Asia N 264/2002, EYVL C 309, 12.12.2002.

3.5. Vesiliikenne

3.5.1. Sisävesiliikenne

494. Eurooppalaista liikennepolitiikkaa vuoteen 2010 koskevassa valkoisessa kirjassa [306] kehotetaan edistämään ympäristöä säästäviä liikennemuotoja, joissa on käyttämätöntä kapasiteettia, kuten sisävesiliikennettä. Toimet tavaraliikenteen suuntaamiseksi teiltä sisävesiliikenteeseen ovat näin ollen yhteisen edun mukaisia perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti. Komissio päätti 27. marraskuuta 2002, että Itävallan tasavallan kokonaan omistaman Erste Donau-Dampfschiffahrt-Gesellschaft m.b.H:n osien myyntiä Wienin kaupungille [307] ei voitu pitää valtiontukena.

[306] KOM (2001) 370.

[307] Asia N 471/2002- Itävalta.

3.5.2. Meriliikenne

495. Komissio hyväksyi 30. tammikuuta 2002 Ranskan tukiohjelman, jonka tarkoituksena oli kattaa kolmen vuoden ajan enintään 30 prosenttia uusien lyhyen matkan meriliikennepalvelujen toimintakuluista [308]. Ranskan viranomaiset myöntävät EU:n tukitoimenpiteiden lisäksi kansallista tukea lyhyen matkan meriliikenteeseen rahoittamalla hankkeita, jotka eivät voisi saada yhteisön rahoitusta siksi, että niissä on mukana ainoastaan kansallisia liikenteenharjoittajia.

[308] C 65/2000 (ex N 679/2000), EYVL L 196, 25.7.2002.

496. Komissio hyväksyi useita tonnistoveroa koskevia tukiohjelmia [309], joiden mukaan yhtiöt voivat saavutetun voiton sijaan maksaa veroa alustensa kapasiteetin perusteella. Nämä ohjelmat ovat jatkoa komission aikaisemmin hyväksymille Alankomaiden, Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan tonnistoveroille. Tällaiset toimenpiteet näyttävät jo johtavan EY:n meriliikennetoiminnan taantuman voittamiseen.

[309] Asia N 736/01 - Espanja, komission päätös 27.2.2002; asia N 563/01 - Tanska, komission päätös 12.3.2002, EYVL C 146, 19.6.2002; asia N 195/02 - Suomi, komission päätös 16.10.2002; asia N504/2002 - Irlanti, komission päätös 15.12.2002.

497. Komissio teki 19. kesäkuuta 2002 kielteisen päätöksen meriliikenteen valtiontuen myöntämisestä Alankomaille EU:n satamissa ja niiden lähistöllä suoritettavaan hinaustoimintaan [310]. Satamissa tapahtuvat hinaajatoiminnot katsotaan satamapalveluksi, joka ei ole meriliikennetoimintaa, joten meriliikenteen valtiontuen myöntämisen tällaisille satamapalveluille ei katsottu soveltuvan yhteismarkkinoille. Koska tällaista tukea on jo myönnetty, komissio päätti, että Alankomaiden on perittävä tuki takaisin 12. syyskuuta 1990 jälkeiseltä ajalta.

[310] Asia C 56/2001, EYVL L 314, 18.11.2002, s. 97.

498. Komissio päätti 20. joulukuuta 2001 aloittaa muodollisen tutkintamenettelyn Italian tukiohjelmasta [311], jossa myönnetään laivanomistajille kannusteita yli 20 vuotta vanhojen yksirunkoisten säiliöalusten poistamiseen liikenteestä. Komissio tuli kuitenkin 17. heinäkuuta 2002 siihen tulokseen, että tukiohjelmalla olisi huomattava merkitys ympäristönsuojelun ja merien turvallisuuden kehittämisen kannalta.

[311] Asia C97/2001 (ex N93/2001) - Meriliikenteen turvallisuus, komission päätös 20.12.2001.

499. Komissio hyväksyi 2. heinäkuuta 2002 julkisen palvelun velvoitteisiin liittyvän tuen Korsikan meriliikennepalveluille [312]. Komissio hyväksyi 17. heinäkuuta 2002 Société nationale maritime Corse-Méditerranée -yhtiön (SNCM) pelastamiseksi 22,5 miljoonan euron lainan muodossa myönnettävän tuen [313]. Ranskan valtio myöntää tuen kokonaan omistamansa Compagnie générale maritime et financière -yhtiön (CGMF) kautta. Lisäksi komissio aloitti 19. elokuuta 2002 muodollisen tutkintamenettelyn, joka koski SNCM:lle suunniteltua rakenneuudistustukea [314].

[312] Asia N 781/01 - Korsikan meriliikennepalvelut, EYVL C 186, 6.8.2002.

[313] Asia NN 27/2002, ei vielä julkaistu EUVL:ssä.

[314] Asia C 58/02 (ex N 118/2002), EYVL C 308, 11.12.2002.

500. Komissio ei vastustanut kabotaasialan meriliikenneyhtiöiden sosiaaliturvamaksujen alentamista koskevan Italian tukiohjelman jatkamista vuodeksi 2002 [315]. Komissio oli jo aiemmin hyväksynyt ohjelman vuosiksi 1999-2001.

[315] Asia N 519/02 - Merikabotaasialan sosiaaliturvamaksuihin sovellettavan kevennysjärjestelmän jatkaminen, komission päätös 6.9.2002, EYVL C 262, 29.10.2002.

501. Komissio päätti 2. lokakuuta 2002 aloittaa muodollisen tutkintamenettelyn, joka koski Yhdistyneen kuningaskunnan suunnittelemaa investointiavustusta Clydeboyd Ltd:lle laituri- ja rahdinkäsittelyjärjestelmien laajentamiseen [316]. Komissio epäili valtionosuuden oikeasuhteisuutta ja sen mahdollista kielteistä vaikutusta olemassa oleviin infrastruktuureihin.

[316] C 62/02 (ex N 221/02), EYVL C 269, 5.11.2002.

502. Komissio hyväksyi myös Saksan vuodeksi 2002 kaavaileman merenkulkualan koulutustuen [317] kuten se oli hyväksynyt Saksan aikaisemmatkin vastaavat ohjelmat vuosiksi 1998, 1999, 2000 ja 2001. Tuen avulla edistetään merenkulkualan taitotiedon ja asiantuntemuksen säilymistä saksalaisilla kauppalaivoilla. Komissio päätti myös, ettei se vastusta Flanderin alueen julkista tukea satamakonttoreiden rahoittamiseksi Belgian merisatamissa [318].

[317] Asia NN 94/2002 - Saksa, komission päätös 30.10.2002, ei vielä julkaistu EUVL:ssä.

[318] Asia N 438/02 - Belgia, komission päätös 16.10.2002, EYVL C 284, 21.11.2002.

503. Marraskuun 13. päivänä 2002 komissio hyväksyi Tanskan toimenpiteet, joilla alennetaan niiden merimiesten tuloveroa, jotka työskentelevät joko tavalliseen rekisteriin (DAS) tai toiseen rekisteriin (DIS) rekisteröidyillä tanskalaisilla aluksilla [319]. Komissio päätti 2. joulukuuta 2002 olla vastustamatta vähäistä muutosta ohjelmaan, jonka mukaan vähennetään meriliikenneyhtiöiden paikallisveroa [320]. Lisäksi komissio katsoi, että irlantilaisten merenkulkijoiden tuloveronhuojennusjärjestelmään [321] pääsemiseksi edellytettävän vähimmäismerilläoloajan alentaminen 169 päivästä 161 päivään ei vaikuta sen 2. maaliskuuta 1999 tekemän päätöksen päätelmiin ja katsoi näin ollen, että muutettunakin tukiohjelma soveltuu edelleen yhteismarkkinoille.

[319] Asia NN 116/1998 - Tanska, komission päätös 13.11.2002.

[320] Asia N 662/2002 - Ranska, komission päätös 2.12.2002.

[321] Asia N 661/2002 - Irlanti, komission päätös 2.12.2002, EUVL C 15, 22.1.2003.

3.6. Lentoliikenne

504. Vakuutusala joutui 11. syyskuuta 2001 tehtyjen terroristi-iskujen seurauksena uudelleenarvioimaan tilannetta ja lakkauttamaan lyhyellä aikavälillä lähes kokonaan terroriteoista ja sodasta johtuvien riskien vakuutussuojan, joten komissio on soveltanut edelleen 10. lokakuuta 2001 antamansa tiedonannon [322] mukaista politiikkaansa. Komissio korosti tiedonannossaan, että jos riittämättömän vakuutussuojan tilanne jatkuu entisenkaltaisena, jäsenvaltio voi päättää vakuutusyhtiöille myönnettävän lisätakauksen jatkamisesta tai ottaa suoraan vastatakseen riskeistä. Niinpä mahdollisuutta kansallisen tason järjestelyihin pidennettiin kolmeen otteeseen: 31. maaliskuuta, 30. kesäkuuta ja lopuksi 31. lokakuuta 2002 saakka [323]. Komissio oli tiedonannossaan määritellyt myös ehdot, joiden mukaan se arvioi, ovatko jäsenvaltioiden vakuutusasioissa toteuttamat toimenpiteet perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisia. Tämän määräyksen mukaan jäsenvaltiot voivat myöntää tukea, joka on tarkoitettu "poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttaman vahingon korvaamiseksi". Komissio tutki näin ollen kaikki sille ilmoitetut toimenpiteet kunkin uusimisen yhteydessä tämän artiklan perusteella [324].

[322] Komission tiedonanto, annettu 10. lokakuuta 2001 - Yhdysvalloissa suoritettujen terrori-iskujen seuraukset ilmailualalla, KOM (2002)574.

[323] Tiedonanto, 2.7.2002, KOM(2002) 320 lopullinen.

[324] Irlanti: NN 34/2002, Aviation Insurance scheme, komission päätös 27.2.2002. Alankomaat: NN 35/2002, Maatregeleninzake overheisdekking voor molestschade in de luchtvaartsector, komission päätös 27.2.2002. Yhdistynyt kuningaskunta: NN 43/2002, Extension of Airline Insurance, komission päätös 27.2.2002.Suomi: NN 45/2002, komission päätös 6.3.2002.

505. Lisäksi komissio hyväksyi useiden jäsenvaltioiden luomat ohjelmat niiden tappioiden korvaamiseksi, joita lentoyhtiöille aiheutui 11.-14. syyskuuta 2001 ilmatilan osittaisen sulkemisen vuoksi. Komissio kuitenkin katsoi, että tiettyjen sen tiedonannossa määritettyjen arviointiperusteiden oli täytyttävä, jotta tuet voitiin hyväksyä.

506. Tämän mukaisesti komissio hyväksyi Ranskan, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Saksan laatimat ohjelmat 30. tammikuuta, 12. maaliskuuta ja 2. heinäkuuta tekemillään päätöksillä [325]. Sen sijaan komissio päätti 5. kesäkuuta 2002 aloittaa muodollisen tutkintamenettelyn, joka koskee Ranskan ilmoittamaa pidennystä tukitoimenpiteeseen, jolla tuetaan 14. syyskuuta 2001 jälkeen aiheutuneita kustannuksia [326]. Asiasta tehtiin lopullinen kielteinen päätös 11. joulukuuta 2002 [327]. Lokakuun 16. päivänä 2002 komissio päätti hyväksyä Itävallan suunnitteleman tukiohjelman osittain, mutta myös aloittaa muodollisen tutkintamenettelyn 14. syyskuuta 2001 jälkeen aiheutuneiden kustannusten korvauksista [328]. Komissio jatkaa muiden jäsenvaltioiden ilmoittamien vastaavien hätäapuohjelmien yhteismarkkinoille soveltuvuuden tutkimista.

[325] Ranska: N 806/2001, EYVL C 59, 6.3.2002, s. 25; Yhdistynyt kuningaskunta: N 854/2001, EYVL C 98, 23.4.2002, s. 36; Saksa: N269/2002, ei vielä julkaistu EUVL:ssä.

[326] C 42/2002 (ex N 286/2002), EYVL C 170, 16.7.2002, s. 11.

[327] C 42/2002 (ex N 286/2002), ei vielä julkaistu EUVL:ssä.

[328] C 65/2002 (ex N 262/2002), EYVL C 309, 12.12.2002.

507. Lisäksi komissio päätti 6. maaliskuuta 2002 [329] aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tutkintamenettelyn Kreikkaa vastaan. Kyseessä on vuosina 1994 ja 1998 hyväksytyn [330] tuen mahdollinen väärinkäyttö ja uuden tuen myöntäminen lentoyhtiö Olympic Airwaysille (OA) ja sen tytäryhtiöille. Joulukuun 11. päivänä 2002 komissio totesi, että osa Kreikan valtion aikaisemmin myöntämistä tuista [331] ei ole perustamissopimuksen mukaisia ja että se on myöntänyt uusia sääntöjenvastaisia tukia, joista ei ole ilmoitettu. Komissio vaatii näin ollen Kreikkaa perimään takaisin 14. elokuuta 1998 jälkeen maksetut tuet.

[329] C 19/2002 (ex NN 133/2000), EYVL C 98, 23.4.2002, s. 8.

[330] EYVL L 128, 21.5.1999, s. 1 ja EYVL L 273, 25.10.1994, s. 22.

[331] Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan.

508. Komissio päätti 9. huhtikuuta 2002, ettei se vastusta TAP-yhtiön suunnittelemia jälleenrahoitustoimenpiteitä [332]. Komissio katsoi, että tämän portugalilaisen yhtiön suunnitelma vakuuksien vapauttamiseksi ja vapautuneiden varojen käyttämiseksi lisärahoitusvälineiden turvaamiseen ei ollut valtiontukea.

[332] Asia N 132/02.

509. Komissio hyväksyi 19. kesäkuuta 2002 myös kaksi italialaista Alitalia-yhtiötä koskevaa toimenpidettä [333]. Komissio katsoi ensinnäkin, että vuonna 1997 hyväksytyn jälleenrakennustuen kolmannen, 129 miljoonan euron erän maksaminen on EY:n perustamissopimuksen mukaista. Lisäksi komissio katsoi, että tulevaisuudessa toteutettava enintään 1,4 miljardin euron pääomanlisäys, joka esitetään yhtiön osakkaiden hyväksyttäväksi ja jossa noudatetaan markkinataloussijoittajaa koskevaa periaatetta, ei ole valtiontukea.

[333] C 54/96 ja N 318/02, ei vielä julkaistu EUVL:ssä.

510. Lisäksi komissio päätti 11. joulukuuta 2002 aloittaa muodollisen tutkintamenettelyn, joka koski Ryanair-yhtiön saamia etuja sen perustaessa ensimmäistä manner-Euroopan toimipaikkaansa Charleroihin vuonna 2001. Nämä edut on myöntänyt Vallonian alue (epäavoin ja syrjivä lentokenttämaksujen alennustapa) sekä lentokentän hallinnoija, joka on Vallonian alueen valvonnassa oleva julkinen yritys (avustukset uusien yhteyksien avaamiseen, henkilöstön hotellikustannukset, mainonta- ja markkinointikustannusten kattaminen jne.).

511. Samana päivänä komissio päätti myös aloittaa menettelyn, joka koskee Intermediacion Aérea -lentoyhtiölle (Intermed) myönnettyjä tukia säännöllisellä reitillä Geronan ja Madridin välillä. Komission epäilyt kohdistuivat siihen, onko asiassa noudatettu erityisehtoja, joiden perusteella jäsenvaltio voi määrätä julkisen palvelun velvoitteita.

4. Maatalous

4.1. Toimintaperiaatteiden kehitys ja lainsäädäntöaloitteet vuonna 2002

4.1.1. Teurasjätteen ja kuolleiden eläinten hävittämisestä aiheutuviin kustannuksiin sekä tarttuvan spongiformisen enkelopatian (TSE) testaukseen myönnettävien valtiontukien uudet suuntaviivat

512. Komissio hyväksyi 27. marraskuuta teurasjätteen ja kuolleiden eläinten hävittämisestä aiheutuviin kustannuksiin sekä tarttuvan spongiformisen enkelopatian (TSE) testaukseen myönnettävien valtiontukien uudet suuntaviivat [334]. Näissä uusissa säännöissä täsmennetään ja muutetaan kyseisten alojen valtiontukia koskevaa yhteisön politiikkaa. Tämä toimenpide oli tarpeen, koska jäsenvaltioiden eri toimintaperiaatteet uhkasivat vääristää kilpailua merkittävästi.

[334] EYVL C 324, 24.12.2002.

513. BSE-lainsäädäntö on muuttanut perinpohjaisesti teurasjätealan taloudellisia olosuhteita. Aiemmin hyödynnettävisssä ollut tuote on nykyään verrattavissa jätteisiin, joiden hävittäminen tulee lisäksi kalliiksi.

514. Alan sopeutumiseksi tilanteeseen komissio on sallinut merkittävien julkisten tukien maksamisen. Se uhkaa kuitenkin vääristää kilpailua vakavasti, koska jotkut jäsenvaltiot myöntävät suuria tukia, mutta toiset eivät. Sen vuoksi oli tarpeen tarkistaa seurantaa koskevia periaatteita. Uusissa säännöissä otetaan näin ollen huomioon tarve suojella ihmisten terveyttä ja ympäristöä, minkä vuoksi tukien myöntäminen on perusteltua, luomatta epänormaalia kilpailun vääristymistä.

515. Uudet suuntaviivat eivät vaikuta millään lailla valtiontukien myöntämismahdollisuuteen eivätkä neuvoston erityisasetuksissa säädettyyn oikeudelliseen velvollisuuteen korvata maanviljelijöille eläinten BSE-tartunnasta tai muusta vastaavasta eläintaudista aiheutuneet menetykset. Niillä pyritään pikemminkin vähentämään pysyvää taloudellista rasitusta, joka johtuu yleisestä velvollisuudesta testata ja erottaa riskiaines terveistä eläimistä.

516. Tästä lähin julkista tukea ei enää myönnetä minkäänlaisiin teurasjätteiden hävittämiskustannuksiin. Jäsenvaltiot voivat poikkeustapauksissa edelleen myöntää tukea enintään 50 prosenttiin asti erikseen määritellyn riskiaineksen ja kaupallisiin tarkoituksiin kelpaamattoman, vuonna 2003 tuotetun lihaluujauhon hävittämiskuluista.

517. TSE-testien osalta jäsenvaltioiden on noudatettava 40 euron enimmäismäärää 1. tammikuuta 2003 jälkeen ihmisravinnoksi teurastettujen nautaeläinten testeihin myönnettyihin tukiin. Tämäntyyppisestä enimmäismäärästä ei ole säädetty tällä hetkellä. Se kattaa testauksen kokonaiskustannukset, joihin sisältyy testausvälineistö, näytteenottokulut sekä näytteen kuljetus-, analyysi-, varastointi- ja hävittämiskulut. On muistettava, että yhteisö maksaa kyseisestä 40 eurosta nykyään 15 euroa (10,5 euroa vuonna 2003). Tämän enimmäismäärän on katsottu riittävän Euroopan unionin kilpailukykyisimpien testausvälinetoimittajien hintojen kattamiseen. Kyseisellä 40 euron enimmäismäärällä on estettävä kilpailun vääristyminen ja kannustettava kalliimpia toimittajia alentamaan hintojaan. Muiden TSE-testien (esim. kuolleina löydetyille naudoille tai lampaille tehtävien testien) osalta komissio päätti edelleen sallia 100 prosenttiin asti kustannuksista myönnettävät valtiontuet asettamatta määrälle ylärajaa.

518. Tilalla kuolleina löydettyjen eläinten tapauksessa ja yksinomaan silloin jäsenvaltiot voivat lisäksi myöntää julkista tukea, joka kattaa eläinten hävittämiskustannukset (kerääminen ja kuljetus) 100 prosenttiin asti ja tuhoamiskustannukset (varastointi, käsittely tuhoamista varten, tuhoaminen ja lopullinen hävittäminen) 75 prosenttiin asti. Joissain tapauksissa voidaan myöntää 100-prosenttista hävittämistukea, esimerkiksi jos tuki rahoitetaan naudanliha-alan maksuin tai rahoitusosuuksin. Jotta jäsenvaltiot voivat mukauttaa voimassaolevat rahoitusjärjestelynsä, komissio sallii vuoden 2003 loppuun enintään 100 prosenttiin asti kustannuksista myönnettävät tuet.

519. Näitä suuntaviivoja sovelletaan uusiin valtiontukiin, myös käsiteltävinä oleviin jäsenvaltioiden ilmoituksiin, 1. tammikuuta 2003 alkaen. Komissio ehdottaa jälkimmäisissä tapauksissa jäsenvaltioille niiden voimassaolevien valtiontukijärjestelmien mukauttamista nykyisiä suuntaviivoja vastaaviksi 31. joulukuuta 2003 mennessä. Nämä suuntaviivat ovat voimassa 31. joulukuuta 2013 asti.

4.2 Tiivistelmä käsitellyistä asioista

520. Komissio sai 341 ilmoitusta maatalous- ja elintarvikealan valtiontukia koskeviksi toimenpideluonnoksiksi. Komissio aloitti myös 34 sellaisen tukitoimenpiteen tutkinnan, joita ei ollut aiemmin ilmoitettu EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Yhtään voimassa olevien tukitoimenpiteiden 88 artiklan 1 kohdan mukaista tarkistusta ei pantu alulle tai saatettu päätökseen. Komissio ei vastustanut tuen myöntämistä 250 toimenpiteen osalta. Monet näistä toimenpiteistä hyväksyttiin sen jälkeen, kun kyseinen jäsenvaltio joko muutti tai sitoutui muuttamaan niitä saattaakseen ne yhdenmukaisiksi yhteisön valtiontukisääntöjen kanssa. Komissio aloitti EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn viittä sellaista asiaa vastaan, joiden osalta heräsi vahvoja epäilyjä niiden soveltuvuudesta yhteismarkkinoille. Komissio päätti EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn neljän tapauksen osalta, ja teki niistä kolmen osalta lopullisen kielteisen päätöksen. Komissio vaati maksetun tuen perimistä takaisin kaikissa tapauksissa, joissa tehtiin kielteinen päätös ja joissa asianomainen jäsenvaltio oli jo myöntänyt valtiontukea.

521. Seuraavassa käsiteltyjen asioiden tiivistelmässä esitetään tapauksia, jotka olivat mielenkiintoisimpia maatalous- ja elintarvikealan valtiontukipolitiikan kannalta vuonna 2002.

4.2.1. Luonnonmullistukset

522. Euroopan komissio hyväksyi viisi tukijärjestelmää, joiden tarkoituksena on maksaa korvauksia Saksassa äskettäin sattuneiden tulvien uhreille maatalousalalla aiheutuneista vahingoista. Järjestelmät tutkittiin nopeasti ja todettiin, että Saksan ehdottamat korvaukset voitiin maksaa täysimääräisinä. Toimenpiteiden katsottiin olevan EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisia. Kyseisessä kohdassa todetaan, että komissio voi hyväksyä luonnonmullistusten aiheuttamien vahinkojen korjaamiseksi tarkoitetun tuen. Hyväksytyt toimenpiteet käsittävät

- taloudellisen tuen myöntämisen viljelijöille enintään 20 prosenttiin asti (30 prosenttiin asti epäsuotuisilla alueilla) tulvista ja maa-alojen vahingoista aiheutuneesta tulonmenetyksestä [335].

[335] N 567/2002.

- korvausten maksamisen välittömästi tulvien aiheuttamista vahingoista enintään 50 prosenttiin asti, erityisesti taloudellisten hyödykkeiden, kuten kasvien, koneiden, maan ja kotieläinten menetyksestä, tuhoutumisesta ja vahingoista, korvausten maksamisen viljelijöille liikepääoma- ja evakuointikustannuksista [336].

[336] N 581/2002.

- tuen myöntämisen myös kiinteistöinvestoinneille aiheutuneiden tappioiden korvaamiseksi kokonaan tai osittain, jotta yritykset voivat jatkaa toimintaansa [337].

[337] N 595/2002.

- tulvien aiheuttamien vahinkojen erityisohjelman (Gemeinschaftsaufgabe), josta maksetaan tukea erityisesti kylien ja maaseutualueilla olevien teiden kunnostamiseksi sekä metsiä ja vesiviljelyä koskeviin toimiin, erityisesti ympäristöystävällisten kunnostustöiden tukemiseksi [338].

[338] N 647/2002.

- Landwirtschaftliche Rentenbank -pankin myöntämiä lainoja tuetaan takaamalla 80 prosenttia maksuvalmiustukeen tai maa- ja metsätiloilla tehtäviin investointeihin myönnettävistä lainoista [339].

[339] N 682/2002.

523. Komissio hyväksyi 18. syyskuuta laajan tukijärjestelmän, josta korvataan luonnonmullistusten aiheuttamia menetyksiä Kreikassa [340]. Menetysten laskentamenetelmä ei perustu viitevuosien kokonaistuotantoon, mikä on maatalousalan valtiontukien suuntaviivoissa suositeltu ensisijainen laskentamenetelmä, vaan aluekohtaisiin tuottoihin (edellä mainituissa suuntaviivoissa määrätään mahdollisuudesta käyttää muita kuin mainittua laskentamenetelmää, mikäli niiden voidaan osoittaa olevan riittäviä). Tämän järjestelmän talousarvio on erittäin suuri, yli 171 miljoonaa euroa valtiontukiin ja 126 miljoonaa euroa tukiin, joihin Kreikan viranomaiset haluaisivat EU:n osarahoitusta ja jotka ovat parhaillaan yhä tutkittavina.

[340] N 143/2002.

4.2.2. Menekinedistäminen ja mainonta

524. Komissio antoi 13. helmikuuta Saksalle (Baijeri) luvan maksaa 3,5 miljoonaa euroa tukea uuden laatumerkin käyttöön ottamiseksi vuonna 2002. Vuosiksi 2003 ja 2004 on hyväksytty yli 2 miljoonaan euron vuosibudjetti. Laatumerkki on osa laajaa laadunvarmistus- ja -valvontajärjestelmää, joka on otettu käyttöön kuluttajien luottamuksen palauttamiseksi sen jälkeen, kun naudanlihan myynti laski jyrkästi BSE-kriisin vuoksi. Laatumerkin voivat saada kaikki yritykset EU:ssa, jos ne noudattavat järjestelmän vaatimuksia.

525. Tuen tarkoituksena on kattaa useita eri toimenpiteitä, kuten

- järjestelmään osallistuvien yritysten tarkastukset ja varmentaminen,

- toimenpiteet, joiden tarkoituksena on tiedottaa kuluttajia merkistä ja sen käytöstä,

- myynninedistämistä ja mainontaa koskevat toimet.

526. Tukea myönnetään laatumerkin käyttäjäryhmille, kuten markkinointijärjestöille tai muille elintarviketuotannon alalla toimiville yrityksille. Merkin käyttäjien on täytettävä edellytykset nautakarjan ja naudanlihan tuotannon, jalostuksen ja kaupan pitämisen alalla, ja niitä koskevat huomattavasti tavanomaista korkeammat laatuvaatimukset. Suunnitteilla on laajentaa laatumerkki koskemaan myöhemmin myös muita tuotteita kuin naudanlihaa.

527. Komissio hyväksyi tämän tuen 1. tammikuuta 2002 voimaan tulleiden, maataloustuotteiden mainontaan myönnettäviä valtiontukia koskevien uusien suuntaviivojen perusteella. Suuntaviivoissa sallitaan ensimmäistä kertaa tuotteen laatua ja alkuperää koskevien tietojen yhdistäminen tällaisen merkin puitteissa. Tämän merkin avulla, jolle komissio on nyt antanut luvan myöntää valtiontukea, tuottajat kaikkialla yhteisössä voivat ilmoittaa tuotteidensa alkuperän.

528. Komissio hyväksyi 27. helmikuuta menekinedistämistä ja mainontaa koskevan kansallisen tukijärjestelmän [341] Italiassa. Järjestelmässä muutetaan komission jo tukiasioiden N 558/2000 [342] ja N 729/A/2000 [343] yhteydessä hyväksymiä vastaavia järjestelmiä niiden saattamiseksi vastaamaan yhteisön suuntaviivoissa valtiontuesta EY:n perustamissopimuksen liitteessä I [344] lueteltujen ja tiettyjen liitteeseen I kuulumattomien tuotteiden mainontaan annettuja määräyksiä ja teurasjätteen ja kuolleiden eläinten hävittämisestä aiheutuviin kustannuksiin sekä tarttuvan spongiformisen enkefalopatian testaukseen myönnettäviä valtiontukia koskevia uusia suuntaviivoja.

[341] N 30/2002.

[342] Vrt. kirje SG(2000) D/286564, 28.2.2001.

[343] Vrt. kirje SG(2000) D/286847, 13.3.2001.

[344] EYVL C 252, 12.9.2001, s. 5.

529. Kyseessä on yksi ensimmäisistä kerroista, jolloin mainittuja suuntaviivoja sovelletaan laajasti (järjestelmän mahdollisia tuensaajia ovat kaikentyyppiset maataloustuottajia edustavat järjestöt). Järjestelmän soveltamista seurataan vuosikertomuksissa, jotka Italian viranomaisten on toimitettava.

4.2.3. Polttoainekustannusten nousu

530. Komissio teki 11. joulukuuta osittaisen kielteisen päätöksen Espanjan tukitoimenpiteistä polttoaineen hinnannousun vuoksi. Komissio oli aloittanut kyseisiä toimenpiteitä koskevan muodollisen tutkintamenettelyn vuoden 2001 huhtikuussa [345]. Komissio arvioi, että useat tähän hinnannousuun suoraan liittyvät toimenpiteet eivät kuulu valtiontukisääntöjen alaan. Komissio katsoi sitä vastoin, että Espanja ei ollut voinut osoittaa kyseiseen toimenpidekokonaisuuteen kuuluneen kahden toimenpiteen (lainojen korkohyvitys ja takaus sekä eräät veroedut) osalta, että ne rajoittuvat kyseisen polttoaineen hinnannousun aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen. Komissio katsoi näin ollen, että nämä toimenpiteet olivat kilpailusääntöjen vastaisia toimintatukia.

[345] C 22/2001.

531. Komissio päätti, että perustamissopimuksen mukaisesti seuraavat toimenpiteet eivät ole tukea:

- arvonlisäveroa koskevan lain muuttaminen,

- maatalousalan osuuskuntia koskevat verotustoimenpiteet,

- luonnollisten henkilöiden tuloverotusta ja arvonlisäveroa koskevat verotustoimenpiteet, joihin sisältyvät seuraavat toimenpiteet:

- korjauskertoimen soveltaminen varainhoitovuonna 2000 tiettyyn tuloverotuksen vakiokantajärjestelmän alaiseen kotieläintuotantoon hankittaessa rehuja kolmansilta osapuolilta,

- nettotuoton alentaminen varainhoitovuonna 2001 luonnollisten henkilöiden tuloverotuksen alaiseen maa- ja kotieläintaloustuotantoon sovellettavassa vakiokantajärjestelmässä,

- tiettyyn maataloustuotantoon samoin varainhoitovuonna 2001 sovellettavan yksinkertaistetun arvonlisäverotusjärjestelmän mukaisten neljännesvuosimaksujen määrittämisessä käytetyn kertoimen alentaminen sekä verotustoimenpide, joka koskee luonnollisten henkilöiden tuloverotuksessa vaikeasti perusteltavien menojen prosenttiosuuden kasvattamista.

532. Komissio päätti sitä vastoin, että maatilanhaltijoille lainojen korkohyvityksenä ja takauksena myönnetyt valtiontuet ja toimenpide, jolla jatkettiin tiettyjen maa-alueiden ja maatilojen siirtoihin varainhoitovuosina 2000 ja 2001 sovellettavia veroetuuksia luonnollisten henkilöiden tuloverotuksessa, eivät sovellu yhteismarkkinoille. Espanja ei ole toimittanut näistä toimenpiteistä tietoja, jotka olisivat osoittaneet, että öljyn hinnannousun ja viljelijöiden kärsimien vahinkojen välillä olisi ollut yhteys. Koska kyse on sääntöjenvastaisista tuista, Espanjan on peruutettava tuet ja perittävä ne viipymättä takaisin tuensaajilta. Espanjan on ilmoitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa toimenpiteet, joita se on toteuttanut kyseisten tukien peruuttamiseksi ja takaisin perimiseksi.

4.2.4. Muodollisten tutkintamenettelyjen aloittaminen

Oliivin puristemassaöljyn valmistusta, jalostusta ja pullotusta harjoittaville yrityksille myönnetyt tuet

533. Komissio päätti 14. maaliskuuta aloittaa tutkintamenettelyn, joka koskee oliivin puristemassaöljyn valmistukseen, jalostukseen ja pullotukseen erikoistuneita yrityksiä varten Espanjassa käyttöönotettua tukijärjestelmää [346]. Tuet myönnetään lainoina, joiden kokonaismäärä on enintään 5 000 miljoonaa pesetaa (30,05 milj. euroa). Maatalousministeriö maksaa korkohyvityksen, ja se voi myös taata lainat.

[346] C 21/2002 (ex NN 14/2002).

534. Komissio katsoo tässä vaiheessa, että tuet ovat yritysten taloudellisen tilanteen parantamiseksi tarkoitettuja valtiontukia, jotka eivät millään lailla edistä alan kehitystä. Ne voisivat sen vuoksi olla yhteismarkkinoille soveltumattomia toimintatukia ja lisäksi yhteisön lainsäädännön (yhteinen markkinajärjestely) vastaisia.

Oliiviöljyn tuottajaorganisaatioille myönnetty tuki

535. Komissio päätti 19. heinäkuuta aloittaa tutkintamenettelyn oliiviöljyn tuottajaorganisaatioiden alueellista tukijärjestelmää koskevista valtiontuista (Extremadura, Espanja). Avustuksena myönnettävä tuki lasketaan oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien tuotantotukihakemusten lukumäärän perusteella, ja se täydentää asetuksessa (ETY) N:o 136/66 säädettyä yhteisön tukea.

536. Komissio katsoo tässä vaiheessa, että tuottajaorganisaatioille myönnetty, oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien tuotantotukihakemusten lukumäärän perusteella laskettava tuki on ryhmittymien taloudellisen tilanteen parantamiseksi tarkoitettua valtiontukea, joka ei edistä millään lailla alan kehittymistä. Kyseiset tuet olisi sen vuoksi katsottava yhteismarkkinoille soveltumattomiksi toimintatuiksi. Kyseessä ovat lisäksi tuet, jotka saattavat häiritä yhteisten markkinajärjestelyjen mekanismeja sekä olla niiden ja näin ollen yhteisön lainsäädännön vastaisia.

Ruhojen hyödyntämistä koskevan julkisen palvelun rahoittamiseen tarkoitettu tuki

537. Komissio päätti 10. heinäkuuta aloittaa virallisen tutkintamenettelyn, joka koskee ruhojen hyödyntämisjärjestelmän eräitä näkökohtia Ranskassa [347]. Komissiolle on tehty useita valituksia siitä, että ruhojen hyödyntämistä koskeva maksu on luonteeltaan kilpailua vääristävä. Ruhojen hyödyntämistä koskevan maksun tarkoituksena on rahoittaa julkinen palvelu, johon kuuluu ihmisten ja eläinten ravinnoksi kelpaamattomien eläinten ruhojen ja teurasjätteiden keruu ja hävittäminen. Maksu tuli voimaan 1. tammikuuta 1997, ja se koskee lihan ja muiden eriteltyjen tuotteiden ostoa kaikkien näitä tuotteita vähittäismyynnissä myyvien henkilöiden toimesta, ja sen määräytymisperusteena on alkuperältään kaikenlaisten tuotteiden ostoarvo ilman alv:tä.

[347] C 49/2002.

538. Komission tutkinta liittyy erityisesti siihen, että järjestelmän rahoittamiseksi käyttöön otettu ruhojen hyödyntämismaksu koskee myös muista jäsenvaltioista tulevaa lihaa, ilman että siitä on kyseiselle lihalle mitään hyötyä. Palvelun maksuttomuuden vuoksi näyttää lisäksi siltä, että suorat tuensaajat, erityisesti teurastamot, kotieläintuottajat ja eläinjauhojen haltijat, ovat vapautettuja toiminnastaan syntyvän jätteen hävittämismenoista. Tämä saattaa olla ehkä yhteismarkkinoille soveltumatonta toimijoita suosivaa valtiontukea.

539. Komissio tutkii myös sitä, että maksua peritään yrityksen tietyn suuruisesta kokonaisliikevaihdosta eikä lihan myynnin perusteella. Eräät yritykset vapautuvat maksusta jopa silloin, kun ne myyvät enemmän lihaa kuin jokin toinen yritys, jonka liikevaihto on suurempi sen myymien muiden tuotteiden vuoksi. Tämä vapautus saattaisi olla yhteismarkkinoille soveltumatonta valtiontukea yrityksille, joita maksu ei koske.

540. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle on esitetty lisäksi perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan tulkintaa koskeva ennakkoratkaisupyyntö [348] ruhojen hyödyntämistä koskevan maksun osalta.

[348] Asia C-126/01, Talous-, valtiovarain- ja teollisuusministeriö v. S.A GEMO.

Sikateurastamoiden rationalisointia koskeva tukijärjestelmä

541. Euroopan komissio päätti 28. joulukuuta 2001 aloittaa muodollisen tutkintamenettelyn, joka koski ilmoitettua sikateurastamoiden rationalisointiohjemaa Alankomaissa [349]. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa Weyl Beef Products BV, et alia, vastaan komissio [350] antaman tuomion perusteella näyttää myös olevan tarpeen tutkia, onko ilmoitettu toimenpide, johon liittyy yritysten välinen sopimus kapasiteetin vähentämisestä, EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan mukainen. Komissio epäili, voitiinko toimenpiteeseen soveltaa kriisitilanteissa muodostettuja kartelleja koskevaa poikkeusta, koska alalla ei ilmeisesti ollut rakenteellista ylikapasiteettia eikä toimenpide näyttänyt myöskään lisäävän tuotantoa. Komissio epäili lopulta myös, vastasiko ehdotettu toimenpide maatalousalan valtiontukia koskevien suuntaviivojen 9 jakson määräyksiä. Alankomaiden viranomaiset peruuttivat toimenpidettä koskevan ilmoituksen 5. elokuuta 2002 päivätyllä kirjeellä. Sen vuoksi tässä asiassa ei tehdä lopullista päätöstä.

[349] Asia C 91/2001 (ex N 568/2001), EYVL C 37, 9.2.2002, s. 17.

[350] Yhdistetyt asiat T-197/97 ja T-198/97, 31.1.2001.

5. Kalastus

542. Kalastusalaan kohdistui kertomuksen kattaman ajanjakson aikana sen sosiaalis-taloudellisten ominaisuuksien vuoksi niin yhteisön kuin jäsenvaltioidenkin tasolla laajoja julkisia interventioita.

543. Komissio on arvioinut kalastusalaa koskevien jäsenvaltioiden tukijärjestelmien vastaavuutta yhteisön oikeuden kanssa kalastus- ja vesiviljelyalan valtiontukien tarkastelemista koskevien suuntaviivojen [351] mukaisesti.

[351] EYVL C 19, 20.1.2001.

544. Neuvosto hyväksyi vuoden 2002 joulukuussa yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksen. Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2369/2002 [352] yksinkertaistettiin asetuksen (EY) N:o 2792/1999 19 artikla, jossa määritetään se, kuinka laajasti perustamissopimuksen valtiontukisääntöjä sovelletaan kalastusalalla.

[352] Kalatalousalan rakenteellisia toimia koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja edellytyksistä annetun asetuksen (EY) N:o 2792/1999 muuttamisesta annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2369/2002, EYVL L 358, 31.12.2002, s. 49.

545. Yhteisön rakennerahastojen maksujen nopeuttamiseksi ja rutiininomaisten myönteisten valtiontukipäätösten jäsenvaltioille ja komissiolle aiheuttaman hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi, heikentämättä kuitenkaan valtiontuen valvontajärjestelmää, 87, 88 ja 89 artiklaa ei enää sovelleta 1. tammikuuta 2003 alkaen aiempiin tai tuleviin jäsenvaltioiden maksuihin, jotka ovat kalastalouden ohjauksen rahoitusvälineen sääntöjen mukaisten menojen pakollista kansallista osarahoitusta. Perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklaa sovelletaan kuitenkin edelleen tukeen, joka ylittää kyseisten sääntöjen mukaisen pakollisen tuen. Samoin rakennerahastojen sääntöjen mukainen jälkivalvonta korvattaessa menoja jäsenvaltioille säilyy ennallaan.

546. Komissio hyväksyi 27. marraskuuta 2002 Alankomaiden viranomaisten ilmoittaman tukijärjestelmän, joka on tarkoitettu ns. varattujen kalastuslisenssien takaisinostoon vuonna 2003 [353]. Tällaiset lisenssit, jotka eivät anna oikeutta harjoittaa kalastustoimintaa, eivät ole sidottuja tiettyyn alukseen, vaan niiden haltija saattaa ne markkinoille. Kalastusaluksen varustaja voi hankkia niitä koska tahansa kahden vuoden kuluessa niiden myöntämisestä.

[353] N 546/2001.

547. Ilmoitetun tukijärjestelmän, jonka talousarvio on 900 000 euroa, tarkoituksena on ns. varattujen lisenssien takaisinosto markkinahintaan Alankomaiden valtion toimesta lisenssien poistamiseksi markkinoilta ja niiden lopettamiseksi 1. tammikuuta 2004 mennessä. Alankomaiden viranomaiset ovat vakuuttaneet, että tähän tarkoitukseen ei makseta enää tukea ja että varattujen lisenssien järjestelmä päättyy vuoteen 2004 mennessä.

548. Komissio teki vuoden 2002 marraskuussa kaksi lopullista myönteistä päätöstä [354] tukijärjestelmistä, jotka koskivat korvausten maksamista tilapäisesti vuonna 2000 kalastuksen keskeyttämään joutuneille kalastajille. Toinen järjestelmä koski kalastuksen tilapäistä keskeyttämistä saastumisilmiön vuoksi, ja toisessa järjestelmässä kalastuksen keskeyttäminen liittyi meren luonnonvarojen suojelusuunnitelmaan. Komissio teki samana päivänä päätöksen, jonka mukaan se ei vastusta samantyyppisiä, vuosiksi 2001 ja 2002 käyttöön otettuja luonnonvarojen suojelusuunnitelmiin liittyviä järjestelmiä [355].

[354] C 83 ja C 84/2001.

[355] NN159/2001 ja NN107/2002.

D - Menettelyt

1. Voimassa olevat tuet

549. Komissio päätti 16. lokakuuta 2002 aloittaa muodollisen tutkintamenettelyn, joka koskee voimassa olevaa valtiontukea viljasta valmistetun tislatun alkoholijuoman (Kornbranntwein) saksalaisille tuottajille [356]. Päätös johtui siitä, että Saksan viranomaiset kieltäytyivät noudattamasta komission 19. kesäkuuta 2002 antamaa suositusta, jossa se kehotti Saksan viranomaisia sisällyttämään lainsäädäntöönsä vuoden 2003 loppuun mennessä aiheelliset toimenpiteet alkoholimonopolia koskevan lain uudistamiseksi viljasta valmistetun tislatun alkoholijuoman osalta. Nykyisessä muodossaan saksalaiset tuottajat saavat Saksan tukiohjelmasta tukea, jollaista muiden jäsenvaltioiden tuottajat eivät voi saada. Saksan viranomaiset katsovat, että kyseessä olevaan tuotteeseen sovelletaan maatalousalan säännöksiä, jotka eivät ole kovin rajoittavia, kun taas komission näkemyksen mukaan viljasta valmistettu tislattu alkoholijuoma Kornbranntwein on tislattu alkoholijuoma, johon sovelletaan EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan määräyksiä.

[356] E 47/2002.

550. Marraskuussa 2001 hyväksytyssä EU:n yhteisessä kannassa kilpailua koskevista neuvotteluista ehdokasmaiden kanssa laadittiin menettely sellaisten valtiontukitoimenpiteiden arvioimiseksi, jotka ovat tulleet voimaan ennen ehdokasmaiden liittymispäivää ja joita ne toivovat voivansa jatkaa liittymisen jälkeen.

551. Liittymissopimusluonnoksessa määrätään, että liittymispäivästä lähtien EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi voimassa olevaksi tueksi katsotaan seuraavat tukitoimenpiteet:

a) tukitoimenpiteet, jotka tulivat voimaan ennen 10. joulukuuta 1994;

b) liittymissopimuksen liitteessä luetellut tukitoimenpiteet (niin kutsuttu "liittymissopimuksen luettelo");

c) tukitoimenpiteet, jotka uuden jäsenvaltion valtiontukea valvova viranomainen on arvioinut ennen liittymispäivää ja katsonut yhteisön säännöstön mukaisiksi ja joita komissio ei ole vastustanut, koska sillä ei ole ollut vakavia epäilyjä toimenpiteen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille (niin kutsuttu väliaikainen menettely).

552. Kaikkia toimenpiteitä, jotka ovat valtiontukea ja jotka eivät täytä edellä esitettyjä ehtoja, pidetään liittymishetkellä EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan soveltamisen kannalta uutena tukena.

553. Edellä esitetyt määräykset eivät koske liikennealan tukea eivätkä EY:n perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen tuotteiden tuotantoon, jalostukseen tai markkinointiin liittyviä toimintoja, lukuun ottamatta kalastustuotteita ja niistä johdettuja tuotteita. Edellä esitetyt määräykset eivät myöskään rajoita liittymissopimuksen luonnoksessa määriteltyjen kilpailupolitiikkaa koskevien väliaikaisten toimenpiteiden soveltamista.

554. Liittymissopimuksen luettelo laadittiin vuonna 2002 ehdokasmaiden esittämien toimenpiteiden perusteella. Ehdokasmaat olivat vuoden 2002 lokakuun loppuun mennessä esittäneet 322 valtiontukitoimenpidettä (57 % koskee yksittäisiä tukiasioita ja 43 % tukiohjelmia). Komission yksiköt arvioivat nämä toimenpiteet ehdokasmaiden toimittamien tietojen perusteella ja tulivat siihen tulokseen, että 69 prosenttia esitetyistä toimenpiteistä oli yhteisön säännöstön mukaisia. Näitä toimenpiteitä ehdotettiin sen vuoksi otettaviksi liittymissopimuksen luetteloon.

2. Poikkeusten soveltamisalaan kuuluvat tuet

555. Poikkeusasetusten tarkoituksena on helpottaa jäsenvaltioiden tuen myöntämistä tietyille aloille. Käytännön seuraus on se, että jäsenvaltioiden ei tarvitse tehdä komissiolle virallista ilmoitusta suunnitelmistaan ennen tuen myöntämistä.

556. Jotta komissio kuitenkin voi hoitaa valvontatehtävänsä myös näillä aloilla, jäsenvaltioiden on ilmoitettava sille vuosittain, mitä tukea ne ovat poikkeusasetusten nojalla myöntäneet.

557. Jäsenvaltioiden selontekojen tason on parannuttava. Euroopan komissio on aloittanut laajan jäsenvaltioille suunnatun koulutusaloitteen, jonka tarkoituksena on osoittaa näille, mitä hyötyä selonteoista koituu: valtiontukisektorin avoimuus lisääntyy ja kun asianmukaisen raportoinnin vähimmäisvaatimuksia noudatetaan, komissio voi hoitaa omat valvontavelvoitteensa.

3. Tukien takaisinperintä

558. Komissio määräsi 12. maaliskuuta, että saksalaiselta Neue Erba Lautex GmbH:lta (NEL) ja sen konkurssiin menneeltä emoyhtiöltä Erba Lautex GmbH:lta on perittävä takaisin 7,83 miljoonan euron tuki. Nämä kaksi oikeushenkilöä muodostavat yhtymän, jota pidetään toiminnassa keinotekoisesti kyseisellä uudella tuella sekä 61,36 miljoonan euron tuella, jota ei ole peritty takaisin ja joka todettiin yhteismarkkinoille soveltumattomaksi jo heinäkuussa 1999. Komissio ei voinut hyväksyä sitä, että yhtiö, joka ei ole maksanut takaisin kaksi ja puoli vuotta sitten yhteismarkkinoille soveltumattomaksi määriteltyä tukea, perustaa tytäryhtiön pelkästään saadakseen lisää valtiontukea ja aiheuttaakseen näin kilpailun vääristymistä edelleen. Päätöksessään komissio totesi aluksi, että NEL ei ollut uusi riippumaton yhtiö, vaan se muodosti yhtymän yhdessä emoyhtiönsä, konkurssiin menneen Erba Lautex GmbH:n kanssa. Toiseksi komissio katsoi, että tuki ei soveltunut yhteismarkkinoille, koska se ei selvästikään täytä pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevissa suuntaviivoissa määriteltyjä edellytyksiä. Lopuksi komissio huomautti, että uudella tuella ja takaisin perimättä olevalla, heinäkuussa 1999 yhteismarkkinoille soveltumattomaksi määritellyllä tuella oli kasautuva kielteinen vaikutus kilpailuun, sillä kilpailunvääristymät ovat vain pahentuneet.

559. Lokakuun 30. päivänä komissio sai päätökseen kolmen vuoden tutkimukset ja määräsi itäsaksalaiselta posliininvalmistaja Kahlalta (Thüringenin osavaltio) perittäväksi takaisin 15,7 miljoonaa euroa yhteismarkkinoille soveltumatonta valtiontukea [357]. Päätös koskee kahta eri oikeushenkilöä: Kahla Porzellan GmbH:ta (Kahla I), joka on vuonna 1991 yksityistetty ja vuonna 1993 raskaiden tappioiden jälkeen konkurssiin julistettu posliinitehdas, ja sen oikeudellista seuraajaa Kahla/Thüringen Porzellan GmbH:ta (Kahla II), joka perustettiin vuonna 1993 ottamaan haltuunsa konkurssiin menneen Kahla I:n omaisuuserät ja jatkamaan sen toimintaa posliiniastioiden tuottajana. Muodollinen tutkintamenettely aloitettiin marraskuussa 2000 ja sitä laajennettiin marraskuussa 2001. Tutkimus koski kaikkiaan 33 toimenpidettä, jotka oli toteutettu sekä Kahla I:n että II:n hyväksi ja joiden arvo oli noin 79 miljoonaa euroa. Kahla I:een kohdistuneista 10 toimenpiteestä komissio katsoi, että noin 37 miljoonan euron osuus ei ollut valtiontukea ja lisäksi 19 miljoonaa euroa kuului hyväksyttyjen tukiohjelmien piiriin. Jäljelle jääneet 3 miljoonaa euroa arvioitiin pelastamis- ja rakenneuudistustukia koskevien suuntaviivojen perusteella, mutta koska näiden suuntaviivojen arviointiperusteet eivät täyttyneet, määrä todettiin yhteismarkkinoille soveltumattomaksi. Kahla II:n hyväksi toteutetut 23 toimenpidettä todettiin valtiontueksi. Kokonaismäärästä noin 7,3 miljoonan euron osuuden katsottiin kuuluvan hyväksyttyjen tukiohjelmien piiriin ja loput 12,7 miljoonaa euroa arvioitiin tapauskohtaisena tukena. Yhtiötä perustettaessa laadituista raporteista kävi selvästi ilmi, että Kahla II oli ollut vaikeuksissa perustamisestaan lähtien vuoteen 1996 saakka. Näin ollen tänä ajanjaksona myönnetty tuki arvioitiin pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevien suuntaviivojen perusteella. Koska yhtiössä ei ollut kuitenkaan laadittu perusteellista rakenneuudistussuunnitelmaa eikä se osallistunut merkittävästi rakenneuudistukseen, tuki todettiin yhteismarkkinoille soveltumattomaksi. Vuodesta 1996 eteenpäin myönnetty tuki arvioitiin alueellisena investointitukena. Koska se kuitenkin selvästikin oli toimintatukea, joka ei ollut yhteydessä mihinkään alkuinvestointiin, sekin todettiin yhteismarkkinoille soveltumattomaksi. Yhteismarkkinoille soveltumaton 15,7 miljoonan euron tuki on perittävä takaisin Kahla I:ltä ja II:lta.

[357] C62/00.

Tukien takaisinperintä ja perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohta neuvoston soveltamana

560. Komissio päätti 27. helmikuuta 2002 nostaa yhteisöjen tuomioistuimessa kumoamiskanteen neuvoston 21. tammikuuta 2002 tekemää päästöstä [358] vastaan, jossa valtuutetaan Portugali myöntämään valtiontukea siankasvattajille enintään 16,3 miljoonaa euroa. Tämän tuen määrä vastaa määrää, joka 2 116 siankasvattajan olisi pitänyt palauttaa komission 25. marraskuuta 1999 [359] ja 4. lokakuuta 2000 [360] tekemien lopullisten kielteisten päätösten nojalla.

[358] Päätös 2002/114/EY, 21.1.2002, EYVL L 43, 14.2.2002, s. 18.

[359] EYVL L 66, 14.3.2000, s. 20.

[360] EYVL L 29, 31.1.2001, s. 49.

561. Komissio katsoi tuolloin, että näitä toimenpiteitä oli pidettävä valtiontukia koskevien perustamissopimuksen määräysten (87 ja 88 artikla) vastaisina tukina, ja vaati näin ollen Portugalia toteuttamaan toimenpiteitä sääntöjenvastaisesti myönnettyjen tukien takaisinperimiseksi. Näitä päätöksiä ei kiistetty, sillä Portugali ei valittanut niistä yhteisöjen tuomioistuimeen.

562. Portugalin viranomaiset käynnistivät yhteismarkkinoille soveltumattoman tuen takaisinperintämenettelyn, mutta muuttivat mieltään, ja pyysivät 23. marraskuuta 2001 päivätyllä kirjeellä virallisesti, perustamissopimuksen 88 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, neuvostolta lupaa myöntää 16,3 miljoonan euron tuki 2 116 tuensaajalle, jotka olivat olleet komission kahden kielteisen päätöksen kohteena.

563. Neuvosto teki 21. tammikuuta 2002 päätöksen, jossa kyseisen tuen myöntäminen hyväksyttiin. Komissio katsoo, että tämä päätös, joka muodollisesti perustuu perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohtaan, on tässä tapauksessa kyseisen määräyksen väärinkäyttöä. Neuvosto teki päätöksensä yli 15 kuukautta komission päätösten jälkeen. Neuvosto käytti tätä poikkeusmenettelyä ensimmäistä kertaa hyväksyäkseen tuen, jonka tarkoituksena on pelkästään kumota komission tekemien kahden lopullisen päätöksen taloudelliset vaikutukset. Komissio katsoo tämän neuvoston päätöksen uhkaavan vakavasti Euroopan unionin päätösten oikeusvarmuutta.

564. Komissio katsoo, että kun neuvosto käytti perustamissopimuksen 88 artiklassa tarkoitettua menettelyä kumotakseen tosiasiallisesti ja ilman ajallisia rajoituksia edellä mainittujen kahden lopullisen päätöksen taloudelliset vaikutukset,

- kaikkien osapuolten oikeusvarmuutta rikottiin tavalla, jota ei voida hyväksyä;

- neuvosto toimi toisena oikeusasteena ja loukkasi näin ollen sekä komission päätösvaltaa että yhteisöjen tuomioistuimen tuomiovaltaa;

- syntyi periaatteellinen kysymys komission todellisista valtuuksista päättää valtiontukipolitiikasta ja toimivallan jaosta toimielinten kesken, kuten niistä määrätään perustamissopimuksessa.

Tämän vuoksi komissio on vienyt asian yhteisöjen tuomioistuimeen [361].

[361] Asia C-110/02, Euroopan yhteisöjen komissio v. Euroopan unionin neuvosto.

4. Päätösten noudattamatta jättäminen

565. Yhteisöjen tuomioistuin totesi 3. heinäkuuta 2001 antamassaan tuomiossa, että Belgia ei ollut noudattanut komission 4. joulukuuta 1996 tekemää päätöstä Maribel kaksi ja kolme -tukiohjelman yhteydessä sääntöjenvastaisesti myönnettyjen tukien takaisinperinnästä. Ohjelma liittyi sosiaaliturvamaksujen alennukseen aloilla, joilla esiintyy eniten kansainvälistä kilpailua.

566. Belgia on kyllä antanut 24. joulukuuta 1999 takaisinperintää koskevan "Maribel neljä" -lain. Komissio on kuitenkin katsonut, että tämä laki ei mahdollista kyseisten tukien täysimääräistä takaisinperintää. Itse asiassa tämän lain mukaan tuen takaisinmaksaneilla yrityksillä on mahdollisuus vähentää takaisinmaksettu määrä uudelleen verotettavien tulojensa perusteesta, mikä merkitsi uuden tuen myöntämistä niille sääntöjenvastaisesti. Lisäksi komissio katsoi, että Belgian viranomaiset sovelsivat vähämerkityksistä tukea koskevaa sääntöä väärin, erityisesti siltä osin kuin siitä voivat hyötyä myös säännön piiriin kuulumattomien alojen (liikenne, maatalous, kivihiili- ja terästeollisuus) yritykset.

567. Koska yhteisöjen tuomioistuimen tuomiota ei ollut pantu täytäntöön asianmukaisesti, komissio osoitti 20. maaliskuuta 2002 Belgian viranomaisille perustamissopimuksen 228 artiklan mukaisen virallisen ilmoituksen. Sen seurauksena kaksinkertainen verovähennys poistettiin. Sen sijaan vähämerkityksistä tukea koskevaan sääntöön liittyvää ongelmaa ei saatu menettelyn tässä vaiheessa ratkaistua.

568. Näin ollen komissio päätti 17. heinäkuuta 2002 osoittaa Belgian viranomaisille tuomion täytäntöönpanon laiminlyönnistä johtuvan perustellun lausunnon. Jos komission vaatimuksia ei noudateta, se voi viedä asian yhteisöjen tuomioistuimeen, jotta Belgia tuomittaisiin maksamaan uhkasakko. Tällainen kanne olisi ensimmäinen laatuaan valtiontukien alalla.

5. Yhteisöjen tuomioistuimen tuomiot

569. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi 17. lokakuuta Euroopan komission 18. tammikuuta 2000 tekemän päätöksen [362], jossa komissio katsoi Linde AG:n saavan yhteismarkkinoille soveltumatonta tukea. Tuomioistuimen mukaan riidanalaiset toimenpiteet eivät olleet valtiontukea. Saksan valtion omistama yksityistämisvirasto Treuhandanstalt (THA/BvS), joka omisti hiilimonoksidin tuotantolaitoksen Leunan kemianteollisuusalueella, kärsi vuosina 1996-1997 huomattavia tappioita sen vuoksi, että se oli sitoutunut taloudellisesti epäedulliseen pitkäaikaiseen toimitusvelvollisuuteen Union Chimique Belgelle (UCB). Hiilimonoksidista saatu hinta ei kattanut edes tuotantokustannuksia. Tappioidensa leikkaamiseksi THA/BvS myönsi Lindelle 9 miljoonan Saksan markan avustuksen uuden hiilimonoksidin tuotantolaitoksen rakentamiseen. Avustuksen vastineena Linde otti hoitaakseen THA/BvS:n toimitusvelvollisuuden UCB:lle.

[362] Asia COMP C 18/99, 2000/524/EY, EYVL L 211, 22.8.2000, s. 7.

570. Komissio katsoi, että vaikka Linden tukeminen merkitsi taloudellista etua Saksan valtiolle, avustus oli tukea, sillä sen avulla Linde sai uuden tuotantolaitoksen ilman, että sen tarvitsi maksaa sen täysimääräisiä kustannuksia. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, ettei kyseessä ollut tuki kyseisen tuotteen erityisten markkinaolosuhteiden vuoksi ja erityisesti siksi, että se on tuotettava samassa paikassa, jossa se käytetään. Tuomioistuimen oikeudellisissa perusteluissa markkinataloussijoittajaa koskevalla periaatteella on erittäin merkittävä asema, vaikka sitä ei mainita erikseen nimeltä.

571. Vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioikin laajasti THA/BvS:n "taloudellisesti järkevää" toimintaa tämän tuottaessa valtiolle säästöjä, tuomioistuin kuitenkin lopulta soveltaa testinä markkinataloussijoittajaa koskevaa periaatetta samalla tavoin kuin komissio sen tulkitsee. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että ainoastaan avustuksen (oletettu) osa, joka saattaa olla hiilimonoksidin toimitusvelvollisuuden siirtämisen markkinahintaa (markkinahinnaksi määritettyä hintaa) korkeampi, saattaisi olla valtiontukea. Komissio käsittää tuomioistuimen määräyksen siten, että tätä tarkoitusta varten komission olisi pitänyt tutkia, vastasiko avustuksen määrä (markkina-) hintaa, jonka samassa tilanteessa olleet talouden toimijat olisivat sopineet.

572. Tämä edellyttää sitä, että komissio määrittää toimitusvelvollisuuden siirtämiselle markkinahinnan ja vertaa sitä 9 miljoonaan Saksan markkaan, jonka Saksan valtio siitä maksoi. Saksan valtion myöntämä avustus ei olisi tukea, jos yksityinen markkinasijoittaja olisi maksanut saman määrän, toisin sanoen, jos Saksa toimi järkevän markkinataloustoimijan tavoin ("homo oeconomicus"). Näin ollen, jos osa avustuksesta oli markkinahintaa suurempi, kyseinen osa täyttäisi valtiontuen tunnusmerkit. Komissio on aloittanut tutkimukset uudelleen.

573. Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin otti 11. heinäkuuta kantaa kumoamiskanteeseen, jonka Hijos de Andrés Molina SA -yhtiö (HAMSA) oli nostanut komission 3. helmikuuta 1999 tekemää päätöstä 1999/484/EY [363] vastaan, jossa Espanjan valtion kyseiselle yritykselle myöntämät valtiontuet todetaan sääntöjenvastaisiksi ja yhteismarkkinoille sopimattomiksi. Espanja tuki kannetta.

[363] EYVL L 193, 26.7.1999, s. 1.

574. Tukea saanut yritys HAMSA oli saanut rahoitustukea useilla toimenpiteillä vuodesta 1993 lähtien; lainoja ja takauksia julkishallinnolliselta elimeltä IFA:lta, IFA:n suorittama HAMSAn velan pääomaksi muuttaminen ja useiden julkisviranomaisten myöntämä velkojen anteeksianto. Kantajan Espanjan valtion tuella esittämistä kahdeksasta kanneperusteesta komission päätöstä vastaan ensimmäisen asteen tuomioistuin hyväksyi vain yhden, joka koski valtion elinten velan anteeksiannon muodossa myöntämää valtiontukea.

575. Määräyksessään ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että komissio on arvioinut "julkisten velkojien kokonaistilannetta yksityisten velkojien kokonaistilanteeseen nähden ja tehnyt ratkaisevat johtopäätökset sen perusteella, että se on vain vertaillut toisiinsa julkisten ja yksityisten saatavien kokonaismäärää sekä julkisten velkojien ja yksityisten velkojien toteuttaman velan anteeksiannon keskimääräistä prosenttimäärää, ja sen perusteella, että se on todennut, että julkisilla velkojilla oli toisin kuin suurella osalla yksityisistä velkojista etuoikeuksia ja jopa kiinnityksiä". Tuomioistuin arvioi, että "komission oli näin ollen ratkaistava kunkin asianomaisen julkisen elimen osalta ja juuri edellä mainitut tekijät huomioon ottaen, oliko kyseisen elimen toteuttama velan anteeksianto olennaisesti suurempi kuin sellaisen hypoteettisen yksityisen velkojan, jonka tilannetta kantajaan nähden voidaan verrata asianomaisen julkisen elimen tilanteeseen ja joka pyrkii perimään takaisin saataviaan velalliselta". Komission yleisesti noudattama "suuripiirteinen" lähestymistapa johti siis päätöksen tämän osan kumoamiseen.

576. Sen sijaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi kantajan muut kanneperusteet, erityisesti väitteen, ettei tapauskohtaisesti myönnettäviin alakohtaisiin tukiin olisi sovellettu alueellista kurinalaisuutta, sekä perusteen, jonka mukaan vaikutuksia kauppaan arvioitiin yleistietojen perusteella ilman analyyttistä käytännön näyttöä.

577. Yhteisöjen tuomioistuimessa nostettiin kaksi kannetta komission 22. joulukuuta 1999 tekemien päätösten 2000/237/EY [364] ja 2000/240/EY [365] kumoamiseksi. Niissä kaksi Espanjan toteuttamaa tukiohjelmaa todettiin perustamissopimuksen määräysten vastaisiksi; ensimmäinen koski jalostukseen tarkoitettujen vihannesten tuotantoa ja toinen maatalousalan käyttöpääoman rahoittamista. Näissä kahdessa asiassa yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että se, että tuen määrä on suhteellisen vähäinen tai että tuensaajayritys on suhteellisen pieni, ei automaattisesti tarkoita, ettei tuki voisi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, ja vahvisti maatalousalan tukien jäävän vähämerkityksistä tukea koskevan säännön ulkopuolelle.

[364] EYVL L 75, 24.3.2000, s. 54.

[365] EYVL L 76, 25.3.2000, s. 16.

578. Siltä osin, kun kanteessa väitettiin, että toteamusta tukien vaikutuksesta valtioiden väliseen kauppaan ei ole perusteltu, yhteisöjen tuomioistuin totesi, ettei komissiolla ole velvollisuutta esittää tukien todellista vaikutusta. Samalla tuomioistuin korosti sitä, että kiistanalaisiin päätöksiin sisältyi määrällisiä tietoja muiden jäsenvaltioiden ja Espanjan välisestä kaupasta ja niistä kävi ilmi myös kokonaistilanne, johon tuet kuuluivat, samoin kuin tietoja tukien yleisestä vaikutuksesta tuotantokustannuksiin sekä yhteisiin markkinajärjestelyihin.

579. Yhteisöjen tuomioistuin vahvisti näissä kahdessa tuomiossa myös, että

- EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdassa käytetään poikkeuksesta määrättäessä ilmaisuja "poikkeuksellinen" ja "vakava", mikä osoittaa, että mainittu alakohta koskee vain sellaisia alueita, joilla taloudellinen tilanne on äärimmäisen epäsuotuisa koko yhteisöön verrattuna. Saman määräyksen c alakohdassa mainitulla poikkeuksella on sitä vastoin laajempi soveltamisala, sillä siinä sallitaan jäsenvaltion sellaisten alueiden kehittäminen, jotka ovat epäsuotuisassa asemassa kansalliseen keskiarvoon nähden. Tuomioistuin lisäsi, että jos toimintatukea ei ole tarkoitettu alueelliseksi investointitueksi eikä työpaikkojen luomiseen eikä se kuulu minkään muun käytännön kuten käyttöluottoja koskevan käytännön piiriin, alakohtaista vaikutusta koskeva analyysi on tärkeämmässä asemassa kuin alueellista vaikutusta koskeva.

- kyseiset tuet olivat näin ollen taloudellinen kannuste myydä ja hankkia alueen raaka-aineita, ja tästä syystä muodostivat esteen tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle, joten niitä on pidettävä konkreettisena perustamissopimuksessa kiellettynä viennin määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavana toimenpiteenä Tästä syystä niitä ei voitu todeta yhteismarkkinoille soveltuviksi. Tuilla oli vaikutuksia kyseessä olleeseen yhteiseen markkinajärjestelyyn.

E - Tilastokatsaus

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

IV - Yleishyödylliset palvelut

1. Yleiset periaatteet

580. Viime vuosina on useilla tavoin käynyt ilmi, kuinka tärkeänä Euroopan unioni pitää korkealaatuisten yleishyödyllisten palvelujen säilyttämistä ja kehittämistä Euroopan tasolla. Erityisesti asia on käynyt ilmi Eurooppa-neuvoston kokouksissa, ja se käy ilmi myös Euroopan parlamentin asiaan kiinnittämästä huomiosta. Tässä erillisessä luvussa esitellään pääasiassa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen [366] kehitystä vuoden 2002 aikana. Tämä luku lisättiin ensimmäistä kertaa vuosikertomukseen viime vuonna, ja sen tarkoituksena on tuoda yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevia tietoja helpommin laajan yleisön saataville [367].

[366] Useissa komission tiedonannoissa vahvistettujen määritelmien mukaisesti yleishyödylliset palvelut käsittävät sekä voittoa tavoittelemattomat että voittoa tavoittelevat palvelut, kun taas yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät palvelut ovat ainoastaan voittoa tavoittelevia yleishyödyllisiä palveluja.

[367] Lyhyt tiivistelmä tällä alalla sovellettavista yleisistä periaatteista löytyy vuoden 2001 kilpailupolitiikka koskevan kertomuksen IV.1 luvusta, 487-489 kohta.

581. Laekenissa kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle antamassaan raportissa komissio oli nimittäin todennut, että se "aikoo vuoden 2002 aikana luoda yhdessä jäsenvaltioiden kanssa koko yhteisön kattavat toimintapuitteet valtiontuelle, jota myönnetään yrityksille yleistä taloudellista etua koskevan palvelun tarjoamiseksi. Sitä kautta jäsenvaltiot ja yritykset saisivat tietää, millä edellytyksillä komissio voi hyväksyä valtiontuen, jota myönnetään korvaukseksi julkisen palvelun velvoitteen täyttämisestä. Voitaisiin mm. täsmentää ne ehdot, joita komissio soveltaa hyväksyessään valtiontukijärjestelmiä, joita käytettäessä taas saadaan helpotusta yksittäisiin tukiin kohdistuvaan ilmoitusvelvollisuuteen. Toisessa vaiheessa komissio arvioi toimintapuitteiden soveltamisesta saatuja kokemuksia ja ehdottaa - sikäli ja siinä määrin kuin aihetta on - asetusta, jolla vapautettaisiin tietyt yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin liittyvät tuet ennakkoilmoitusvelvoitteesta."

582. Komissio laati tämän raportin yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytännön [368] perusteella, jonka mukaan julkisista palveluista aiheutuvien kustannusten korvaaminen on perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Yhteisöjen tuomioistuin on asiassa Ferring [369] antamassaan tuomiossa todennut, että korvaukset, joiden suuruus ei ylitä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista aiheutuvia kustannuksia, eivät muodosta etua korvausten saajalle eivätkä sen vuoksi ole EY:n perustamissopimuksen 87 artiklassa tarkoitettua valtiontukea. Sitä vastoin mahdolliset liian suuret korvaukset voivat olla valtiontukea.

[368] Erityisesti 27.2.1997 asiassa T-106/95, FFSA, annettu tuomio ja 10.5.2000 asiassa T-46/97, SIC, annettu tuomio.

[369] Asia C-53/00, tuomio 22.11.2001.

583. Asiassa Ferring annetun tuomion jälkeen julkisasiamies Léger antoi ratkaisuehdotuksen asiassa Altmark Trans [370]. Ehdotuksen mukaan tuomioistuimen olisi kumottava asiassa Ferring antamansa tuomio ja palattava ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön asioissa FFSA ja SIC. Lisäksi julkisasiamies Jacobs antoi 30. huhtikuuta 2002 asiassa GEMO SA [371] ratkaisuehdotuksen, jossa hän ehdottaa kahden erilaisen tapausryhmän erottamista toisistaan sillä perusteella, millainen yhteys myönnetyn rahoituksen ja yleishyödyllistä etua koskevien määrättyjen velvollisuuksien välillä on ja miten selkeästi nämä velvollisuudet on määritelty. Sellaisissa tapauksissa, joissa valtion myöntämän rahoituksen ja selvästi määriteltyjen yleishyödyllisten velvollisuuksien välillä on suora ja ilmeinen yhteys, sovellettaisiin korvauslähestymistapaa kuten Ferring-tuomiossa. Sitä vastoin tapauksissa, joissa ei ole määritelty selvästi, että valtion myöntämä rahoitus on tarkoitettu yksiselitteisesti vastikkeeksi selvästi määritellyistä yleishyödyllisistä velvollisuuksista, sovellettaisiin valtiontukilähestymistapaa. Julkisasiamies Stix-Hackl näyttää noudattaneen Jacobsin lähestymistapaa 7. marraskuuta 2002 asiassa Enirisorse SpA [372] antamassaan ratkaisuehdotuksessa.

[370] Asia C-280/00, ratkaisuehdotus 19.3.2002.

[371] Asia C-126/01.

[372] Yhdistetyt asiat C-34/01-C-38/01.

584. Sevillassa kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle laatimassaan raportissa [373] komissio viittasi oikeuskäytännön kehitykseen ja korosti sitä, että julkisen palvelun velvoitteesta maksettavien korvausten oikeudelliseen määrittelyyn liittyvän epävarmuuden vuoksi ei ole mahdollista laatia asiaa koskevaa tekstiä kuten Laekenissa kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle laaditussa raportissa kaavailtiin. Nykyisen oikeuskäytännön perusteella laadittu teksti ei varmistaisi oikeusvarmuutta jäsenvaltioille ja yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista vastaaville yrityksille.

[373] Kertomus yleishyödyllisiin palveluihin myönnettävää valtiontukea koskevien suuntaviivojen edistymisestä, KOM (2002) 280 lopullinen.

585. Jos yhteisöjen tuomioistuin katsoo seuraavissa tuomioissaan, että julkisen palvelun velvoitteesta maksettavat korvaukset ovat valtiontukea, komission Laekenissa kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle esittämässä raportissa suunniteltu lähestymistapa voitaisiin toteuttaa. Sitä vastoin jos tuomioistuin vahvistaa asiassa Ferring noudattamansa oikeuskäytännön, sellaiset korvaukset, joiden määrä ei ylitä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen varmistamiseen tarvittavaa määrää, eivät ole valtiontukea eikä niihin sovelleta perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa vahvistettua ennakkoilmoitusvelvollisuutta.

586. On kuitenkin korostettava, että oikeudellinen pohdinta julkisen palvelun velvoitteesta maksettavien korvausten määrittelystä ei vaikuta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen moitteettomaan toimintaan. Jos asiassa Ferring noudatettu oikeuskäytäntö vahvistetaan, jäsenvaltiot voivat maksaa korvauksia, jotka eivät ole tukea, jos ne on laskettu asianmukaisesti. Jos asiassa Ferring noudatettua oikeuskäytäntöä ei vahvisteta, korvaukset ovat valtiontukea, mutta jos ne eivät ole liiallisia, ne ovat perustamissopimuksen mukaisia 86 artiklan 2 kohdan nojalla. Kummassakin tapauksessa varmistetaan, että yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja hoitavilla yrityksillä on riittävästi resursseja toimintaansa varten.

587. Kertomuksessaan Kööpenhaminassa kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle [374] komissio muistutti näistä periaatteista ja ilmoitti suunnitelmista laatia asiakirja, jossa käsiteltäisiin erityisesti seuraavia kysymyksiä:

[374] KOM (2002)636/3.

- yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen käsite ja jäsenvaltioiden vapaus määritellä omat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät palvelunsa;

- yhteisön valtiontukisääntöjen soveltamisala, erityisesti taloudellista toimintaa ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan aiheutuvaa vaikutusta koskevien käsitteiden osalta;

- valtioiden ja yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja hoitavien yritysten väliset suhteet, erityisesti tarve määritellä tarkasti yritysten velvollisuudet ja valtion mahdollisesti maksamat korvaukset;

- yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja hoitavien yritysten valintamenettelyt;

- julkisen palvelun rahoitus. Riippumatta siitä, miten korvauksia koskeva oikeuskäytäntö kehittyy, on tärkeää, että korvaus lasketaan asianmukaisesti, jotta vältytään liiallisilta korvauksilta, jotka ovat yhteismarkkinoille soveltumatonta valtiontukea.

588. Asiasta keskusteltiin alustavasti jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kanssa joulukuussa 2002. Komissio aikoo jatkaa työtään vuonna 2003 epävirallisen asiakirjan pohjalta ja laatia asiakirjan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella.

2. Viimeaikainen kehitys

2.1. Suunniteltu vihreä kirja yleishyödyllisiä palveluja koskevasta puitedirektiivistä

589. Laekenissa vuonna 2001 kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle antamassaan raportissa komissio lupasi tarkastella ehdotusta perustamissopimuksen 16 artiklan taustalla olevien, yleishyödyllisiä palveluja koskevien periaatteiden kokoamiseksi ja täsmentämiseksi puitedirektiivissä. Vuonna 2002 Barcelonassa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston pyynnöstä komissio antoi kertomuksen työnsä edistymisestä vuoden 2002 lopussa. Komissio totesi, että se laatisi ensin vihreän kirjan mahdollisesta puitedirektiivistä pohjaksi kuulemismenettelylle, jonka perusteella se arvioisi kaikki EU:n politiikat yleishyödyllisten palvelujen alalla ja tarkastelisi niiden johdonmukaisuutta. Vihreä kirja on tarkoitus antaa vuoden 2003 ensimmäisen neljänneksen aikana. Sen avulla komissio voi aloittaa keskustelun Euroopan tasolla useista yleishyödyllisiin palveluihin liittyvistä kysymyksistä ja tehdä päätelmiä tämän keskustelun ja oman analyysinsa tulosten perusteella.

2.2. Komission käsittelemät valtiontukiasiat

Crédit Mutuel

590. Komissio teki 15. tammikuuta 2002 päätöksen, jonka mukaan Crédit Mutuel oli saanut Ranskan valtiolta liikaa korvauksia Livret Bleu -säästötilijärjestelmän hoitamisesta [375]. Komissio ei millään tavoin arvostellut tai asettanut kyseenalaiseksi Livret Bleu -säästötiliä, joka on Ranskan valtion perustama talletustuote. Komissio myönsi päätöksessään, että kyseisestä järjestelmästä on etua kuluttajille, sillä se tuo verovapaan säästötalletustuotteen erittäin laajan yleisön saataville.

[375] C 88/97.

591. Julkisen palvelun tehtävän hoitamiseen liittyy sekä velvollisuuksia että etuuksia, jotka vastaavat kustannuksia ja tuloja. Vaikka julkisen palvelun tehtävän hoitaminen voi jo sinällään luoda edun yritykselle, tämän ei katsota olevan valtiontukisääntöjen vastaista, jos korvaukset vastaavat tarkasti tehtävän hoitamisesta aiheutuvia ylimääräisiä kustannuksia.

592. Komissio laski kustannuksiin sen osuuden konttorin toimintakustannuksista, joka aiheutui Livret Bleu -säästötilin tarjoamisesta, verovapaiden korkojen maksamisesta Livret Bleu -säästötilin haltijoille ja järjestelmän hoitamisen (esimerkiksi varojen siirtäminen Caisse des Dépôts et Consignations'iin (CDC) tai valikoituihin investointihankkeisiin) yleiskustannuksista. Tulopuolella komissio otti huomioon ja määritteli valtion varoiksi valtion omistaman CDC:n valtion määräyksestä maksaman 1,3 prosentin provision CDC:hen talletetuista varoista ja veroetuuden takaisinmaksun. Koska Crédit Mutuel myös hallinnoi itse osaa Livret Bleu -varoista joko sijoittamalla hankkeisiin valtion ohjeiden mukaisesti tai tekemällä omia sijoituspäätöksiä, sen näistä toiminnoista saama nettokate oli myös osa Livret Bleu -järjestelmää. Koska näiden kustannusten ja tulojen erotus oli positiivinen Credit Mutuelille pitkän ajanjakson ajan, komissio päätteli, että sille oli maksettu liiallisia korvauksia tästä palvelusta. Credit Mutuelia vaadittiin maksamaan takaisin nämä ylimääräiset tulot, ja Ranskan viranomaiset muuttavat korvausjärjestelmää ja valvovat sitä perustamissopimuksen sääntöjen mukaisesti.

593. Komission tekemä päätös päätti pitkän ja mutkikkaan menettelyn, joka vahvisti komission myönteisen kannan siihen, että jäsenvaltiot tarjoavat palveluja, joiden ne katsovat olevan yleisen edun mukaisia, ja että komissio pyrkii varmistamaan, että välikädet eivät tee menettelyssä kohtuuttomia taloudellisia tai kaupallisia voittoja veronmaksajien ja muiden markkinoilla toimivien kilpailijoiden kustannuksella.

Ente Poste Italiane

594. Vuonna 1997 komissio vastaanotti kantelun, jonka mukaan Italia oli Amministrazione Poste e Telegrafin muuttamisen yhteydessä Ente Poste Italianeksi [376] (EPI) toteuttanut useita valtiontukitoimenpiteitä ilmoittamatta niistä komissiolle. Heinäkuussa 1998 komissio aloitti muodollisen tutkintamenettelyn, jossa se määritteli mahdolliseksi valtiontueksi useita muitakin toimenpiteitä, joita ei ollut mainittu kantelussa, ja laajensi menettelyä vuoden 1998 aikana. EPI muutettiin myöhemmin Poste Italiae Spaksi.

[376] C 47/98.

595. Ensimmäinen vaihe komission arvioinnissa oli laskea taloudellisen tuen määrä, joka myönnettiin näillä EPI:n hyväksi toteutetuilla toimenpiteillä vuosina 1994-1999. Tämän ajanjakson aikana valtion Poste Italianelle myöntämän taloudellisen tuen määrä oli 17 960 miljardia Italian liiraa (lähes 9 miljardia euroa). Toisessa vaiheessa vertailtiin tukimäärää lisäkustannuksiin, joita EPI:lle aiheutui valtion sille antaman julkisen palvelun tehtävän hoitamisesta. Arvioitaessa yleishyödyllisen tehtävän tarjoamisesta vastaavan yrityksen hyväksi toteutettuja toimenpiteitä on tärkeää tarkistaa, johtavatko tällaiset taloudelliset toimenpiteet tukeen, joka ylittää kyseiselle yritykselle yleishyödyllisen tehtävän hoitamisesta aiheutuvat ylimääräiset kustannukset. Kuten yhteisöjen tuomioistuin on toistuvasti todennut, jäsenvaltioilla on oikeus varmistaa, että yleishyödyllisen tehtävän hoitamisesta vastaavat yritykset hoitavat kyseisen tehtävän taloudellisen tasapainon tilanteessa. Sen vuoksi toimenpiteet eivät aiheuta valtiontukisääntöjen nojalla ongelmia, jos tuki ei ylitä ylimääräisiä kustannuksia.

596. Ylimääräisten kustannusten laskemiseksi komissio on käyttänyt EPI:n erillisiä varmennettuja tilejä. EPI on nimittäin jo ennen postidirektiivin voimaantuloa ottanut käyttöön erillisen kirjanpitojärjestelmän, joka noudattaa direktiivin sanamuotoa ja henkeä ja mahdollistaa kaikista niistä palveluista, joita EPI:n on tarjottava yleisen palveluvelvoitteen vuoksi, aiheutuvien ylimääräisten kustannusten laskennan.

597. Komissio on päätellyt, että vuosina 1994-1999 yleisen palvelutehtävän hoitamisesta EPI:lle aiheutuneet ylimääräiset kustannukset olivat noin 3 000 miljardia Italian liiraa (1,5 miljardia euroa) vuodessa. Nämä erittäin suuret kustannukset voidaan selittää useilla tekijöillä, erityisesti päivä- ja aikakauslehtien sekä voittoa tavoittelemattomien järjestöjen julkaisujen erityistariffista aiheutuvalla erittäin suurella taakalla. Poste Italianelle asetettujen yleisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä sille aiheutuneet ylimääräiset nettokustannukset olivat yli 18 000 miljardia Italian liiraa.

598. Yleishyödyllisen tehtävän hoitamisesta aiheutuvien ylimääräisten kustannusten ja EPI:n saaman tuen vertailu on osoittanut, että EPI:lle ei ole myönnetty liikaa korvauksia yleisen palvelun tehtävästä. Koska EPI:lle vuoteen 1999 mennessä komission tutkimuksessa tarkastelluilla toimenpiteillä myönnetty taloudellinen tuki ei ylitä yleishyödyllisen tehtävän hoitamisesta kyseiselle yritykselle aiheutuneita ylimääräisiä nettokustannuksia, komissio päätti lopettaa valtiontukea koskevan tutkimuksensa myönteisellä päätöksellä.

599. Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tarjoamisesta aiheutuvien lisäkustannusten ja niihin liittyvien valtion maksujen vertailun perusteella komissio päätti myös olla esittämättä vastalauseita neljästä postialaa koskevasta ilmoituksesta, jotka tulivat Yhdistyneen kuningaskunnan, Ruotsin ja Irlannin viranomaisilta. Kaikissa näissä tapauksissa valtio vaatii, että verkko pidetään taloudelliselta kannalta tarkasteltuna ylimitoitettuna, jotta voidaan säilyttää viranomais- ja maksupalvelujen valtakunnallinen saatavuus konttoreissa.

600. Ruotsissa hallitus maksaa korvauksen postilaitokselle perustavanlaatuisten maksu- ja käyttötilipalvelujen tarjoamisesta sekä kannattamattomien konttoreiden, jollaisiksi määritellään sellaisilla paikkakunnilla sijaitsevat konttorit, joilla ei ole pankkeja, että maaseutualueiden postinkantajien välityksellä. Kyseiset palvelut on tarkoitettu syrjäisten seutujen 700 000 yksityishenkilölle ja näille alueille sijoittautuneille 5 000 yritykselle. Irlannissa 12,7 miljoonan euron pääomanlisäys, jolla on tarkoitus muokata verkkoa siten, että varmistetaan sen kestävyys, on selvästi alhaisempi kuin ylimääräiset nettokustannukset, joita aiheutuu julkisten palvelujen jakelusta verkon kannattamattoman osan kautta, jonka hallitus on sitoutunut pitämään toiminnassa. Samoin Yhdistyneessä kuningaskunnassa ehdotetun "kaupunkialueiden postikonttoriverkoston uudistamisen" yhteydessä maksettujen korvausten tarkoituksena on taata julkisen palvelun tarjoamisen jatkuminen. "Yhdistyneen kuningaskunnan yleispankkipalvelua" koskevassa ehdotuksessa, jonka tarkoituksena on mahdollistaa sosiaaliturvaetuuksien pakollinen muuttaminen automaattisiksi tilisiirroiksi pankkitileille ja helpottaa pankittomien mahdollisuuksia avata käyttötili, hallituksen postikonttoriverkostolle maksamat korvaukset postipankin asiakaspalvelu- ja muun toiminnan varmistamiseksi eivät ylitä kyseisestä julkisesta palvelusta aiheutuvia nettokustannuksia.

601. Koska järjestelyillä taataan, että liikakorvauksia ei makseta, ja jos näin tapahtuisi, ne perittäisiin takaisin kohtuullisessa ajassa, komissio on päättänyt olla vastustamatta edellä mainittuja ilmoituksia.

Italian yleishyödylliset laitokset

602. Italian yleishyödyllisiä laitoksia koskevassa asiassa [377] komission oli arvioitava eräitä etuuksia, joita myönnetään yrityksille, jotka on perustettu yhteisten osakeyhtiöiden, joissa julkisella sektorilla on enemmistöosakkuus tai jopa vähemmistöosakkuus, perustamista koskevan Italian lainsäädännön nojalla. Tällaiset yritykset voisivat ottaa hoitaakseen sellaisia palveluita kuten liikenne, vesihuolto, kaasunjakelu, sähkönjakelu, jätehuolto ja lääkevalmisteiden alan palvelut, joiden tarjoamisesta perinteisesti ovat vastanneet kunnat. Uudistus mahdollisti yksityisen sektorin suuremman osallistumisen yleishyödyllisiin laitoksiin ja tällaisten toimintojen hoitamisen yrittäjähenkisemmällä tavalla.

[377] C 27/99.

603. Nämä yritykset saivat kolmivuotisen vapautuksen yrityksen tuloveroista ja vapautuksen siirtoveroista sekä mahdollisuuden saada halpakorkoisia lainoja Cassa Depositi et Prestitiltä, joka on Italian hallinnollinen elin. Komissio katsoi lainajärjestelyn ja vapautuksen tuloverosta valtiontueksi, joka antoi kyseessä oleville yrityksille etuoikeutetun pääsyn yksityiseen pääomaan ja lainoihin.

604. Komissio hylkäsi väitteen, jonka mukaan näitä etuja oli pidettävä Italian viranomaisten maksamana korvauksena julkisten palvelujen hoitamisesta. Riippumatta siitä, vahvistaako yhteisöjen tuomioistuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa Ferring antaman tuomion, tämän asian arvioinnissa on sovellettu periaatteita, jotka koskevat puolueettomuutta, tehtävänantoa ja tehtävän määrittelyä sekä suhteellisuutta. Komissio totesi, että yhtäkään näistä periaatteista ei ollut noudatettu kyseessä olevassa tapauksessa: tuki ei ollut yhteydessä julkisen palvelun tehtävän antamiseen, Italian lainsäädännössä, jolla kunnat valtuutetaan perustamaan kyseiset yritykset, ei voida katsoa asetettavan julkisen palvelun velvoitetta. Laissa ei selvästi määritellä julkisen palvelun tehtävää eikä nimenomaan anneta sen hoitamista uuden yritysryhmän tehtäväksi. Sen vuoksi ei myöskään voitu arvioida etujen suhteellisuutta eikä edes näille yrityksille myönnettyjen julkisten varojen määrää.

605. Euroopan komission vuonna 2001 antaman tiedonannon [378] perusteella on arvioitu, että kyseiset edut ovat perustamissopimuksen 86 artiklassa tarkoitettua valtiontukea.

[378] EYVL C 17, 17.1.2001, s. 4-23.

Julkisen palvelun yleisradioyhtiöt

606. Komissio teki vuonna 2002 kaksi päätöstä, joilla se hyväksyi valtion rahoituksen julkisen palvelun yleisradioyhtiöille jäsenvaltioiden ilmoituksen jälkeen.

607. Komissio hyväksyi 13. helmikuuta 2002 taloudellisen tuen Belgian ranskankielisen yhteisön paikallisille televisioasemille (N 548/01) [379]. Taloudellisen tuen tarkoituksena oli korvata paikallisille televisioasemille niiden julkisen palvelun velvoitteet. Komissio päätteli, että julkisen palvelun velvoitteeseen ei sisältynyt selviä virheitä ja se oli virallisesti asetettu kyseisille asemille. Suhteellisuuden osalta komissio totesi, että oli olemassa säännökset, joilla taataan, että ainoastaan julkisen palvelun velvoitteisiin myönnettyä taloudellista tukea käytetään oikein, ja että oli valvontajärjestelmä, jolla estetään ristiintuki muille kuin julkisen palvelun toiminnoille. Sen vuoksi komissio ei vastustanut tukea.

[379] EYVL C 150, 22.6.2002, s. 7.

608. Komissio hyväksyi 22. toukokuuta 2002 Yhdistyneen kuningaskunnan lupamaksurahoista BBC:lle myöntämän rahoituksen yhdeksälle uudelle digitaalikanavalle (N 631/2001). Komissio päätteli, että uudet digitaalikanavat muodostavat osan BBC:n julkisen palvelun velvoitteesta, johon ei sisältynyt selviä virheitä ja joka oli virallisesti asetettu BBC:lle. Lisäksi komissio totesi, että valtion maksama korvaus oli oikeassa suhteessa uusista kanavista aiheutuviin nettokustannuksiin. Sen vuoksi komissio päätteli, että toimenpide ei ollut EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea.

Erityisluottolaitoksia koskeva sopimus

609. Komissaari Mario Monti ja valtiosihteeri Caio Koch-Weser pääsivät 1. maaliskuuta 2002 sopimukseen myös Saksan erityisluottolaitoksista tutkimuksessa, joka koski yleensä Saksan julkisten pankkien valtiontakauksia. Kyseiset laitokset voivat jatkossakin saada valtiontakauksia, jos niille on asetettu myynninedistämistehtäviä, jotka ovat yhteisön valtiontukisääntöjen mukaisia. Myynninedistämistehtävät on täytettävä noudattaen yhteisön lainsäädännössä vahvistettua syrjimisen kieltoa. Toinen julkinen tehtävä, jolle tulevaisuudessa voidaan samoin myöntää valtiontakauksia, on osallistuminen yhteisön edun mukaisten, Euroopan investointipankin yhteisrahoittamien hankkeiden rahoittamiseen. Lisäksi erityisluottolaitokset voivat jatkaa puhtaasti yhteiskunnallisia toimintoja, nimittäin valtion ja kuntien rahoitusta, vientirahoitusta EU:n, Euroopan talousalueen ja ehdokasmaiden ulkopuolella WTO:n sääntöjen ja muiden relevanttien kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti, jotka sitovat yhteisöä. Sopimus ei vaikuta näiden toimintojen tutkimiseen valtiontukisääntöjen nojalla tuensaajien osalta.

610. Sopimuksessa, joka tehtiin 1. maaliskuuta 2002, määrätään, että Saksan viranomaisten on määriteltävä julkiset tehtävät selvästi lainsäädännössä maaliskuun 2004 loppuun mennessä. Kaupalliset toiminnot on lopetettava tai erotettava valtiontakauksista siirtämällä ne oikeudellisesti itsenäiseen yritykseen, joka ei saa valtiontukea. Tämä on toteutettava vuoden 2007 loppuun mennessä.

611. Sopimuksessa käsitellään pankkien kaupallisen liiketoiminnan ja julkisen edun mukaisten toimintojen välistä suhdetta valtiontuen näkökannalta. Kyse on melko uudesta analyysialueesta. Kun yrityksen liiketoimintaan sisältyy sekä kaupallisia toimintoja että julkisen edun mukaisia toimintoja, on tärkeää, että julkisen edun mukaisille toiminnoille myönnettyä tukea ei siirry kaupallisen toiminnan puolelle. Komission oli tutkittava tätä erityisesti Kreditanstalt für Wiederaufbaun (KfW) osalta. Se päätteli, että tuella olisi todennäköisesti tällainen vaikutus ja että kahden toiminta-alan erottaminen toisistaan oli sen vuoksi välttämätöntä. Komissio päätteli, että jos KfW halusi säilyttää valtiontakauksien muodossa myönnetyn tuen, sen olisi siirrettävä kaupallinen liiketoiminta erilliseen yksikköön, joka ei saa valtiontukea. Tämä ratkaisu muodostaa viitekohdan, johon komissio vertaa tulevaisuudessa samanlaisia tukijärjestelmiä kaupallisten laitosten hyväksi, joille on uskottu julkisen palvelun tehtäviä.

Lisälehti 4 Deutsche Post

Komissio lopetti 19. kesäkuuta 2002 valtiontukimenettelynsä Deutsche Postin (DPAG) hyväksi toteutetuista eri valtiontukitoimenpiteistä. Se totesi, että Saksan vakiintunut postitoiminnan harjoittaja oli käyttänyt 572 miljoonaa euroa valtion varoista, jotka se oli saanut julkisen palvelun tehtävänsä hoitamiseen, tukeakseen kustannukset alittavaa hinnoittelua kilpailun alaisten pakettipalvelujen alalla vuosina 1994-1998. Komission mukaan vakiintuneet postitoiminnan harjoittajat, jotka saavat valtion rahoitusta yleishyödyllisten palvelujen hoitamiseen, eivät saa käyttää valtion varoja tukeakseen kustannukset alittavia hintoja kilpailulle avoimilla liiketoiminta-aloilla.

Vuonna 1994 United Parcel Service (UPS), ovelta ovelle toimitettaviin yritysasiakkaiden pakettipalveluihin erikoistunut yksityinen operaattori, oli tehnyt kantelun, jossa se syytti DPAG:tä pakettipalvelun tarjoamisesta kustannukset alittavaan hintaan. Vuonna 1997 saksalainen yksityisten pakettiyritysten yhdistys BIEK liittyi tähän kanteluun todeten, että ilman valtiontukea DPAG ei olisi pystynyt selviytymään kaupallisten pakettien alalla.

Toisin kuin yleiset kirjepalvelut, pakettipalvelut ovat Saksassa kilpailulle avoimia. Yksityisiä yrityksiä on tullut näille markkinoille 1970-luvulta alkaen, ja ne ovat erikoistuneet yritysasiakkaille suunnattuihin niin sanottuihin "ovelta ovelle" palveluihin. Tämän jälkeen markkinoille on tullut useita yksityisiä pakettioperaattoreita, jotka ovat luoneet työpaikkoja ja ensimmäistä kertaa tuoneet yrityksille ja kuluttajille valintamahdollisuuden palvelujen tarjoajan suhteen, mikä on parantanut palveluja ja lisännyt hintakilpailua. Markkinoille syntyi ennen 1990-lukua entistä nopeampia ja turvallisempia pakettipalveluja, esimerkiksi useiden yksityisten operaattoreiden tarjoamat ovelta ovelle -palvelut, jotka toimitetaan 24 tunnin kuluessa. Deutsche Postin ja UPS:n lisäksi ovelta ovelle toimitettavia pakettipalveluja tarjoavat useat muutkin toimittajat, kuten Deutscher Paket Dienst, German Parcel ja Hermes Versand Service.

Deutsche Postille tämä uusi kilpailuympäristö toi uusia haasteita. Alun perin Deutsche Postin pakettihintoja Saksassa säänneltiin, mutta vuonna 1994 sille annettiin kaupallinen vapaus tarjota alennuksia ovelta ovelle -pakettipalveluista.

Ovelta ovelle -pakettipalveluja tarjotaan yritysasiakkaille, joiden lähetysmäärät ovat suuria ja jotka sen vuoksi valitsevat mieluummin palvelun, jossa DPAG noutaa paketit suoraan niiden toimitiloista, sen sijaan että ne kuljettaisivat paketit itse paikalliseen postikonttoriin. DPAG tarjoaa erikoishintoja ainoastaan asiakkaille, jotka eivät tuo itse pakettejaan postikonttoriin. Perinteistä konttoreiden asiakaspalvelua käyttävät asiakkaat maksavat yleisesti sovellettavan yhtenäisen tariffin.

Vuosina 1994-1998 DPAG harjoitti aggressiivista alennuspolitiikkaa kaupallisten ovelta ovelle tarjottavien pakettipalvelujen alalla. Tämän ajanjakson aikana tietyt yritysasiakkaat maksoivat huomattavasti vähemmän kuin kaikilta muilta asiakkailta peritty yhtenäinen tariffi. Tämän vuoksi pakettipalvelualalla aiheutui vuosina 1994-1998 tappioita yhteensä 572 miljoonaa euroa, jotka katettiin DPAG:n julkisen palvelun tehtävänsä hoitamiseen saamalla valtion rahoituksella. Tilanne korjautui vuonna 1999, jolloin tulot kattoivat kustannukset ovelta ovelle toimitettavien pakettien alalla.

Samoin UPS:n kantelun seurauksena aloitetun EY:n perustamissopimuksen 82 artiklan mukaisen määräävän aseman väärinkäyttöä koskevan asian jälkeen Deutsche Posti päätti viime vuonna erottaa yritysten pakettipalvelut eri yhtiöön ristiintukemisen välttämiseksi tulevaisuudessa.

Komissio totesi, että Deutsche Postin käyttäytymistä ei voida selittää sääntelyrajoituksilla tai julkisen palvelun velvoitteilla. Julkisen palvelun tehtävä ei edellyttänyt sitä, että DPAG:n olisi suosittava ovelta ovelle -palveluja ostavia asiakkaita hinnoilla, jotka ovat huomattavasti kannattavan ja yhtenäisen tariffin alapuolella. Tämän seurauksena alennuspolitiikan seurauksena aiheutuneiden tappioiden ja DPAG:lle uskotun julkisen palvelun tehtävän välillä ei ole mitään yhteyttä.

Vaikka 572 miljoonan euron tappio ei olekaan yhteydessä julkisen palvelun tehtävään, se rahoitettiin lopulta sääntöjenvastaisesti valtion varoilla. Tämä vääristi kilpailutilannetta pakettipalvelujen markkinoilla yksityisten operaattoreiden haitaksi. Tämän vääristymisen korjaamiseksi Saksan viranomaisten on perittävä takaisin se valtiontukimäärä, jota käytettiin pakettialan kilpailijoiden hintojen alittamiseksi.

3. Kilpailuoikeus (markkinoiden vapauttaminen mukaan luettuna)

612. Vuonna 2002 useissa tuomioistuimen tuomioissa on erityisesti täsmennetty niiden palvelujen määritelmää, joihin ei sovelleta kilpailusääntöjä, ja sitä, kuinka yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja voidaan tarjota kilpailusääntöjen mukaisesti.

613. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on aikaisemmin määritellyt ei-taloudelliseksi toiminnaksi pakollisten (eli valtion määräämien), yhteisvastuuperiaatteeseen perustuvien sosiaaliturvajärjestelmien hallinnoinnin [380]. Laitokset, joiden tehtävänä on tällaisten pakollisten sosiaaliturvajärjestelmien hallinnointi, eivät ole EY:n kilpailulainsäädännössä tarkoitettuja yrityksiä. Yhteisöjen tuomioistuin vahvisti tämän lähestymistavan INAIL-tuomiossaan [381], jossa se totesi, että laitos, jolle on lailla annettu tehtäväksi hallinnoida pakollista vakuutusjärjestelmää työtapaturmien ja ammattitautien osalta, ei harjoita taloudellista toimintaa. Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio perustui kahteen seikkaan:

[380] Maksetuilla etuuksilla on yksinomaan sosiaalinen tehtävä, jos niistä on määrätty laissa eivätkä ne ole suhteessa pakollisten sosiaaliturvamaksujen määrään.

[381] Asia C-218/00, tuomio 22.1.2002.

- Vakuutusjärjestelmässä noudatetaan pääasiassa yhteisvastuuperiaatetta, koska vakuutusmaksujen määrää ei ole järjestelmällisesti suhteutettu vakuutettuun riskiin ja suoritettujen etuuksien määrää ei ole välttämättä suhteutettu vakuutetun tuloihin. Se, ettei suoritettujen vakuutusmaksujen ja maksettujen etuuksien välillä ole suoraa yhteyttä, merkitsee siten parhaiten palkattujen työntekijöiden ja niiden työntekijöiden välistä yhteisvastuuta, jotka eivät alhaisten tulojensa vuoksi saisi asianmukaista vakuutusturvaa, jos tällainen yhteys olisi olemassa. Lisäksi yhteisöjen tuomioistuin korosti, että pakollinen kuuluminen vakuutusjärjestelmään oli välttämätön järjestelmän rahoitukselliselle tasapainolle ja yhteisvastuuperiaatteen noudattamiselle;

- valtio valvoo etuuksien ja vakuutusmaksujen määrää ja vahvistaa viime kädessä niiden määrän.

614. Asiassa Aeroports de Paris (ADP) antamassaan tuomiossa [382] yhteisöjen tuomioistuin vahvisti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion [383], jossa oli vahvistettu EY:n perustamissopimuksen 82 artiklan nojalla tehty komission päätös ADP:n Pariisin lentoasemien hallinnoijana harjoittamasta määräävän aseman väärinkäytöstä. Keskeinen kysymys tässä asiassa oli se, onko ADP:tä pidettävä EY:n kilpailusäännöissä tarkoitettuna yrityksenä ja missä määrin sitä on pidettävä tällaisena yrityksenä. Tässä yhteydessä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ja yhteisöjen tuomioistuin korostivat toiminnallista lähestymistapaa, jossa keskitytään kyseessä olevaan toimintaan. Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin selvensi, että samalla yksiköllä voi olla kaksi tehtävää. Se voi yhtäältä toimia julkisena viranomaisena, jolloin ei ole kyse taloudellisesta toiminnasta, ja toisaalta se voi harjoittaa myös taloudellista toimintaa, jolloin kyseistä yksikköä pidetään tämän toiminnan osalta yrityksenä, jos nämä taloudelliset toiminnot voidaan erottaa julkisena viranomaisena toimimisesta. Tämän vuoksi se, että ADP on siviili-ilmailusta vastaavan ministeriön alaisuudessa toimiva julkinen laitos ja että se vastaa sellaisten rakennelmien ja laitteiden hallinnoinnista, jotka ovat julkista omaisuutta, ei yksin riitä perusteeksi sille, ettei sitä käsiteltävänä olevassa asiassa voitaisi joidenkin toimintojensa osalta pitää perustamissopimuksen 82 artiklassa tarkoitettuna yrityksenä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vahvisti sen, että ADP:n puhtaasti hallinnolliset ja valvontaan liittyvät toiminnot (erityisesti lennonjohdon sekä matkustajien koneeseen nousun ja koneesta poistumisen valvonta), jotka kuuluivat julkisen viranomaisen toiminnan piiriin, ja ADP:n Pariisin lentoasemien hallinnoijana muille lentoasemilla toimiville operaattoreille (lentoyhtiöt, maahuolintayhtiöt jne.) tarjoamat palvelut, joista peritään liikevaihtoon perustuva maksu, ovat erotettavissa toisistaan. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ja yhteisöjen tuomioistuin vahvistivat komission kannan, jonka mukaan jälkimmäisten palvelujen tarjonta on taloudellista toimintaa.

[382] Asia C-82/01 P, tuomio 24.10.2002.

[383] Asia T-128/98, Aéroports de Paris, tuomio 12.12.2002.

615. Asiassa UPS antamassaan tuomiossa [384] ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vahvisti komission päätöksen UPS:n Deutsche Postia vastaan EY:n perustamissopimuksen 82 artiklan nojalla esittämän kantelun hylkäämisestä. UPS väitti, että Deutsche Post oli käyttänyt väärin määräävää asemaansa vakiokirjepostin markkinoilla, joilla sillä oli yksinoikeus, käyttämällä näiltä suojatuilta markkinoilta saamiaan voittoja rahoittaakseen kilpailulle avoimilla pakettimarkkinoilla toimivan yrityksen ostamisen. Kantaja väitti, että yksinoikeus oli myönnetty Deutsche Postille yksinomaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun, nimittäin vakiokirjepostia koskevan yleispalvelun, hoitamisen varmistamiseen säilyttämällä palvelun taloudellinen tasapaino. Deutsche Post rikkoisi sen vuoksi 82 artiklaa käyttämällä yksinoikeuden johdosta saatuja tuloja muihin tarkoituksiin kuten yritysten hankkimiseen vapautetuilta lähimarkkinoilta.

[384] Asia T-175/99, United Parcel Services Europe SA, tuomio 20.3.2002.

616. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi tuomiossaan ensinnäkin, että pelkästään se, että jollekin yritykselle on yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun takaamiseksi annettu yksinoikeus, ei ole ristiriidassa sen kanssa, että tällainen yritys saa voittoa sille yksin varatusta toiminnasta, eikä estä sitä laajentamasta toimintaansa vapaille toimialoille. Toiseksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että vapautetuilla lähimarkkinoilla toimivan yrityksen hankkiminen voi aiheuttaa ongelmia yhteisön kilpailusääntöjen suhteen siinä tapauksessa, että monopoliasemassa olevan yrityksen käyttämät varat tulevat ylihinnoittelusta tai hintasyrjinnästä taikka muista väärinkäyttöä merkitsevistä toimista tälle yritykselle varatuilla markkinoilla. Kun tällaisessa tapauksessa on olemassa merkkejä, joiden perusteella voidaan epäillä EY:n perustamissopimuksen 82 artiklan rikkomista, on tutkittava kyseiseen hankintaan käytettyjen varojen alkuperä, jotta voidaan määrittää, ettei tämä hankinta ole seurausta määräävän aseman väärinkäytöstä. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätteli lopulta, että pelkästään se, että Deutsche Postilla oli käytössään varoja, joiden ansiosta se saattoi toteuttaa kyseisen hankinnan, ei oikeuta olettamaan, että kyseessä on määräävän aseman väärinkäyttö suljetulla sektorilla. Koska ei ole esitetty mitään, minkä perusteella voitaisiin todeta, että Deutsche Postin käytössä olleet kyseiseen hankintaan käytetyt varat johtuivat sen aseman väärinkäytöstä suljetuilla kirjemarkkinoilla, pelkästään se seikka, että kyseinen yhtiö käytti näitä varoja hankkiakseen yhteisen määräysvallan viereisellä, kilpailulle avoimilla markkinoilla toimivasta yrityksestä, ei - vaikka varat olisivatkin peräisin suljetulta sektorilta - itsessään muodosta ongelmaa yhteisön kilpailusääntöjen kannalta eikä siis voi merkitä EY:n perustamissopimuksen 82 artiklan rikkomista eikä synnytä komissiolle velvollisuutta arvioida varojen alkuperää 82 artiklan kannalta.

4. Markkinoiden vapauttamiseen tähtäävät lainsäädännölliset toimenpiteet

617. Lissabonissa maaliskuussa 2000 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti komissio jatkoi koko vuoden 2002 ajan markkinoiden avautumisen ja kilpailun edistämistä tekemällä lainsäädäntöehdotuksia ja seuraamalla voimassa olevan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoa. Kuten aikaisempinakin vuosina tämä toiminta kattoi alat, joilla hoidetaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja, ottaen huomioon suhteellisuusperiaate sekä kunkin käsitellyn alan erityspiirteet.

Liikenne

618. Liikennealalla jatkettiin keskusteluja komission muutetusta ehdotuksesta asetukseksi, jolla tuodaan säännelty kilpailu maantie-, rautatie- ja sisävesiliikenteen aloille [385]. Suuri osa EU:n julkisesta liikenteestä tarvitsee todennäköisesti julkista rahoitusta lähitulevaisuudessa, ja julkisten viranomaisten interventioilla markkinoiden tarjoamaa tasoa suuremman palvelutason ja/tai alhaisemman hintatason varmistamiseksi on pitkä historia. Interventio on perinteisesti tapahtunut perustamalla julkinen operaattori, joka on viranomaisen omistuksessa ja/tai määräysvallassa ja jolle myönnetään yksinomainen monopolioikeus ja taloudellinen korvaus vastineeksi julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä.

[385] Muutettu ehdotus rautateiden, maanteiden ja sisävesien henkilöliikenteeseen liittyviä julkisen palvelun vaatimuksia ja julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekemistä koskevista jäsenvaltioiden toimista, KOM(2002) 107 lopullinen.

619. Se, että kyse on yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista [386], ei ole estänyt useita jäsenvaltioita antamasta kansallista lainsäädäntöä, jolla tuodaan jonkin asteista kilpailua kotimaisille julkisen liikenteen markkinoille. Tällä hetkellä palveluja tarjoaa noin 12 eurooppalaista operaattoria. Huomattava osa markkinoista on kuitenkin edelleen suljettu kilpailulta.

[386] Ks. edellä, johdanto-osan 11, 14 ja 17 kappale.

620. Julkisen liikenteen erityispiirteiden vuoksi markkinoiden avaaminen on useimmiten tapahtunut 'säännellyn kilpailun' kautta (tarjouskilpailumenettelyt, jotka koskevat yksinoikeudellisen ja/tai tuetun palvelun liikennöintiä tietyllä ajanjaksolla). Tämä on myös komission ehdottama malli.

Postipalvelut

621. Neuvosto ja Euroopan parlamentti hyväksyivät 10. kesäkuuta komission ehdotuksesta uuden postidirektiivin (direktiivi 2002/39/EY) [387] voimassa olevan postidirektiivin 97/67/EY muuttamisesta. Uudessa postidirektiivissä luodaan selvä tie kohti postipalvelujen sisämarkkinoita vapauttamalla nämä palvelut asteittain ja säännellysti samalla kun jatketaan korkealaatuisen yleispalvelun tarjoamista. Tämä on tarkoitus toteuttaa pienentämällä varattua alaa asteittain. Tarve luoda tasapaino postipalvelujen sisämarkkinoiden toteuttamisen ja korkealaatuisen yleispalvelun säilyttämisen välille tulee esille uuden postidirektiivin muistakin tekijöistä. Ensinnäkin lähtevä ulkomaanposti on avattu kilpailulle lukuun ottamatta niitä jäsenvaltioita, joissa siitä saatavia tuloja pidetään välttämättöminä yleispalvelun tarjoamisen varmistamiseksi. Toiseksi varatun alan ulkopuolisten yleispalvelujen tukeminen varatulta alueelta saaduilla tuloilla on kiellettyä, jollei se ole ehdottoman välttämätöntä erityisten yleispalveluvelvoitteiden täyttämiseksi kilpailun alaisella alalla. Uudessa direktiivissä todetaan lisäksi, että yleispalvelun tarjoajien soveltaessa erityistariffeja, niiden on aina tehtävä se avoimesti ilman syrjintää.

[387] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/39/EY, annettu 10 päivänä kesäkuuta 2002, direktiivin 97/67/EY muuttamisesta yhteisön postipalvelujen kilpailulle avaamisen jatkamiseksi.

Televiestintä

622. Neuvosto hyväksyi 14. helmikuuta sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen ennakkosääntelyä koskevan uuden sääntelyjärjestelmän, joka tuli voimaan 24. huhtikuuta. Tämä uusi lainsäädäntöpaketti koostuu neljästä direktiivistä, joilla muutetaan merkittävästi telealan sääntelyjärjestelmää. Tarkoituksena on lisätä kilpailua tällä Euroopan talouden kannalta tärkeällä alalla. Direktiivit on pantava täytäntöön 25. heinäkuuta 2003 mennessä. Direktiivi yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista on osa tätä pakettia. Sen päätarkoituksena on yhtäältä varmistaa yleispalvelun saatavuus sähköisen viestinnän alalla ja toisaalta turvata käyttäjien ja kuluttajien edut. Jälkimmäinen tavoite pyritään saavuttamaan pääsiassa säännellyillä vähittäistariffeilla, jos tukkukaupan tariffien sääntely ei riitä.

Energia

623. Energia-alalla komissio ehdotti kahta uutta direktiiviä, jotka auttavat parantamaan öljyn ja kaasun toimitusvarmuutta EU:ssa [388]. Öljymarkkinoiden osalta direktiivissä ehdotetaan uusia toimenpiteitä jo olemassa olevien toimenpiteiden lisäksi. Ehdotukseen sisältyy nykyisten varmuusvarastojen vähimmäismäärän lisääminen nykyisestä 90 päivän kulutusta vastaavasta määrästä 120 päivän kulutusta vastaavaksi määräksi. Siinä määrätään myös, että jäsenvaltioiden on perustettava öljyvarastoja ylläpitävä julkinen elin, jolla on varastossa vähintään 40 päivän kulutusta vastaava määrä. Ehdotuksessa käsitellään myös EU:n yhteistä strategiaa energiakriisitilanteessa. Lopuksi varastoja voitaisiin öljykriisin lisäksi käyttää myös silloin, kun markkinoiden epävakauden riski on suuri.

[388] KOM(2002) 488 lopullinen, 11.9.2002; ks. myös IP/02/1288.

624. Kaasumarkkinoiden osalta ehdotetussa direktiivissä säädetään, että jäsenvaltioiden on määriteltävä kaasun toimitusvarmuutta koskeva yleinen politiikka ja normit, jotka perustuvat eri markkinatoimijoiden tehtävien ja vastuiden selkeään määrittelyyn. Kriisitilanteissa otetaan käyttöön yhteisvastuulliset ja koordinoidut mekanismit. Jäsenvaltioiden on myös asetettava kansallisia tavoitteita, jotta niiden kaasuvarastot ja muut toimenpiteet varmistavat keskeytymättömät toimitukset kaasuasiakkaille jatkossakin.

625. Näiden toimitusvarmuuden parantamiseen tähtäävien toimenpiteiden lisäksi komissio antoi muutetut ehdotukset direktiiveiksi kaasun ja sähkön yhteismarkkinoiden toteuttamisesta [389]. Tähän muutettuun ehdotukseen sisältyi useita tarkistuksia, joita Euroopan parlamentti ehdotti komission ehdotuksen ensimmäisessä käsittelyssä ja jotka koskivat yleispalvelun ja julkisen palvelun velvoitteita. Neuvosto pääsi 25. marraskuuta poliittiseen sopimukseen, joka tuki komission ehdotuksia, erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien asiakkaiden suojelun vahvistamisen osalta. Kun tämä direktiivi on hyväksytty, se nostaa osaltaan merkittävästi yleispalveluvelvoitteiden tasoa, erityisesti sähköä kuluttavien kotitalouksien ja pienten yritysten osalta, jotka saavat oikeuden tietynlaatuisiin sähkötoimituksiin kohtuullisilla hinnoilla. Lisäksi energiamerkintöjä koskevat säännökset edellyttävät, että kunkin energialähteen osuus polttoaineseoksessa on osoitettava energialaskussa samoin kuin ainakin hiilidioksidipäästöjen ja radioaktiivisen jätteen ympäristövaikutus. Markkinoiden avaamiseen liittyviä tämän ehdotuksen osia kuvaillaan energiaa koskevassa luvussa [390].

[389] KOM(2002) 304 lopullinen, 7.6.2002.

[390] Ks. I.C.1 luku edellä.

V - Kansainvälinen toiminta

A - Laajentuminen

1. Liittymisvalmistelut ja -neuvottelut

626. Vuoden 2002 aikana Euroopan unioni jatkoi kilpailuasioita koskevia liittymisvalmisteluja niiden 12 ehdokasmaan kanssa, jotka ovat mukana neuvotteluissa (Bulgaria, Kypros, Tsekin tasavalta, Viro, Unkari, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Romania, Slovakia ja Slovenia). Turkin kanssa on aloitettu Turkin kilpailulainsäädännön analyyttinen tarkastelu.

627. Liittymiskriteereiden täyttämiseksi ehdokasmaita on vaadittu osoittamaan, että niiden markkinatalous on toimiva ja että ne pystyvät selviytymään kilpailupaineesta ja markkinavoimista unionissa. Kilpailupolitiikan alalla tämä merkitsee sitä, että ehdokasmaiden on osoitettava hyvissä ajoin ennen liittymistä, että niiden yritykset ja viranomaiset ovat tottuneet toimimaan EU:n kaltaisessa ympäristössä ja ovat sen vuoksi valmiita kestämään sisämarkkinoiden kilpailupaineet. EU on tältä osin määritellyt neuvotteluissa kolme tekijää, joiden on oltava ehdokasmaissa järjestyksessä: i) tarvittava lainsäädännöllinen kehys kilpailuoikeuden ja valtiontuen alalla; ii) riittävät hallinnolliset valmiudet; ja iii) yhteisön säännöstön tyydyttävä täytäntöönpano.

628. Näiden kriteereiden arvioinnin perusteella EU pystyi lopettamaan toistaiseksi komission ehdotuksen mukaisesti kilpailuasioita koskevat neuvottelut Viron, Latvian, Liettuan ja Slovenian kanssa marraskuussa 2001 järjestetyissä liittymistä käsittelevissä konferensseissa.

629. Kesäkuussa 2002 neuvottelut lopetettiin toistaiseksi Kyproksen kanssa. Tämä edellytti huomattavia muutoksia verolakiin, minkä seurauksena verotukselliset tuet tulivat valtiontukien valvonnan piiriin. Kansainvälisille yrityksille sallitaan alennettu yhtiövero 31. joulukuuta 2005 saakka.

630. Koska myös jäljelle jääneet maat ovat edistyneet erityisesti kilpailusääntöjen täytäntöönpanon parantamisessa valtiontuen valvonnan alalla, komissio pystyi ehdottamaan syyskuussa 2002, että neuvottelut lopetetaan Tsekin tasavallan, Unkarin, Maltan, Puolan ja Slovakian kanssa. Komission ehdotuksen perusteella EU lopulta saattoi neuvottelut päätökseen ensin Tsekin tasavallan, Maltan ja Slovakian kanssa lokakuussa, marraskuussa Puolan ja joulukuussa Unkarin kanssa.

631. Kun valtiontukitoimenpiteet on todettu EU:n säännöstöön soveltumattomiksi, ehdokasmaita on yleensä vaadittu joko poistamaan kyseiset toimenpiteet tai muuttamaan ne sellaisiksi tukijärjestelyiksi, jotka ovat yhteisön säännöstön periaatteiden mukaisia. Poikkeustapauksissa on sovittu järjestelyistä, joissa yhteismarkkinoille soveltumattomat tuet poistetaan vähitellen. Lisäksi rakenneuudistustuki on tietyissä tapauksissa hyväksytty poikkeuksellisesti, kun sen vastineeksi tuensaajayritysten tuotantokapasiteettia on pienennetty kilpailun vääristymisen riskin minimoimiseksi.

632. Tämän rajoittavan lähestymistavan perusteella EU on suostunut rajoitettuihin siirtymäkauden järjestelyihin verotuksellisten tukitoimenpiteiden ja herkkien teollisuudenalojen (teräs ja laivanrakennus) rakenneuudistuksen alalla Unkarin, Maltan, Puolan ja Slovakian osalta [391].

[391] Edellä jo mainitun Kyproksen lisäksi.

633. Tsekin tasavallan osalta siirtymäkaudesta sovittiin terästeollisuuden rakenneuudistukselle. Samalla määriteltiin edellytykset, joiden mukaan Tsekin teräsyhtiöt tehdään kannattaviksi, sekä tuen oikeasuhteisuus ja kapasiteetin pienentäminen.

634. Myös Eurooppa-sopimuksen pöytäkirjan 2 mukaista ajanjaksoa, jonka aikana voidaan poikkeuksellisesti myöntää rakenneuudistustukea terästeollisuuden alalla, pidennettiin. Tämä tapahtui Tsekin hallituksen kesäkuun 2002 lopussa toimittaman rakenneuudistusohjelman perusteella, jonka EU katsoi hyväksyttäväksi.

635. Unkarin osalta rajoitetuista siirtymäkauden järjestelyistä sovittiin vanhan verolainsäädännön nojalla myönnettyjen yhteismarkkinoille soveltumattomien verotuksellisten etujen muuttamiseksi ja poistamiseksi vaiheittain. Sovitussa muutosjärjestelmässä määrätään tiukat enimmäismäärät kahden investointijärjestelmän nojalla jo myönnetyille verovapautuksille, kun taas offshore-yhtiöille aikaisemmin myönnetyt verovähennykset poistetaan vaiheittain vuoteen 2005 mennessä ja tietyt paikallisviranomaisten myöntämät verovapautukset vuoteen 2007 mennessä.

636. Maltan osalta sovittiin rajoitetuista siirtymäkauden järjestelyistä öljytuotteiden tuonnin, varastoinnin ja tukkukaupan markkinoiden mukauttamiseksi vuoteen 2005 mennessä EY:n perustamissopimuksen 31 artiklan mukaisesti. Lisäksi sovittiin rajoitetuista siirtymäkauden järjestelyistä vanhan verolainsäädännön nojalla myönnettyjen yhteismarkkinoille soveltumattomien verotukitoimenpiteiden muuttamiseksi ja poistamiseksi vaiheittain. Näissä järjestelyissä määrätään tiukat enimmäismäärät jo myönnetyille verovapautuksille. Lisäksi Maltalle annettiin mahdollisuus säilyttää alennetut veroasteet tietyissä verotukijärjestelmissä vuoteen 2008 saakka sekä myöntää rakenneuudistustukea telakoilleen edellyttäen, että tiettyjä tuotantotasoja noudatetaan ja kapasiteettia pienennetään.

637. Puolan osalta neuvotteluissa on määritelty puitteet terästeollisuuden rakenneuudistustuen hyväksymiselle tarkistetun rakenneuudistusohjelman perusteella, jossa määritellään tiukat kapasiteetin pienentämistä koskevat ehdot. Ennen kuin rakenneuudistustukea koskeva siirtymäkauden järjestely voi tulla voimaan liittymissopimuksen perusteella, pidennetään vielä Eurooppa-sopimuksen pöytäkirjassa 2 vahvistettua ajanjaksoa, jonka aikana rakenneuudistustuki voidaan hyväksyä.

638. Puolan erityistalousalueilla sovelletuista tukitoimenpiteistä Puolan verolainsäädännön perusteella myönnetyt verotukselliset tuet, jotka eivät ole EU:n valtiontukisääntöjen mukaisia, on tarkoitus muuttaa tukijärjestelyiksi, joissa asetetaan tiukat enimmäismäärät jo myönnetyille verovapautuksille. Pk-yritysten hyväksi toteutettujen toimenpiteiden osalta aikaa, jolloin Puola saa soveltaa verotuksellisia toimenpiteitä, on lyhennetty erityistalousalueilla sijaitsevien pienten yritysten osalta vuoteen 2011 ja keskisuurten yritysten osalta vuoteen 2010.

639. Joillakin alueilla puolalaiset yritykset voivat rajoitetun aikaa saada valtiontukea ympäristöinvestointeihin, joiden tarkoituksena on täyttää EU:n ympäristöstandardit.

640. Slovakian osalta siirtymäkauden järjestelyt koskevat verotuksellisia tukitoimenpiteitä kahden yrityksen hyväksi. Yhteismarkkinoille soveltumaton verotuki terästeollisuuden alalla toimivalle yritykselle lopetetaan vuoden 2009 loppuun mennessä tai tuen noustessa ennalta määriteltyyn summaan sen mukaan, kumpi tapahtuu ensin. Kyseisen tuen tavoitteena on helpottaa liiallisten henkilöstömäärien järkeistämistä, josta aiheutuvat kokonaiskustannukset ovat verrattavissa tukeen. Lisäksi yhteismarkkinoille soveltumaton verotuki moottoriajoneuvoalalla toimivalle yritykselle muutettiin alueelliseksi investointitueksi; tuki rajoitetaan enintään 30 prosenttiin tukikelpoisista investointikustannuksista.

641. Merkittävä osa kilpailuasioita koskevista liittymisneuvotteluista koskee menettelyä, jota sovelletaan sellaisiin tukiin, jotka ehdokasmaat haluavat säilyttää liittymisen jälkeen. Komissiolle toimitetaan luettelo kaikista voimassa olevista tukitoimenpiteistä (sekä tukiohjelmista että tapauskohtaisista tuista), jotka kyseisen ehdokasmaan valtiontukiviranomaiset ovat arvioineet ja jotka on todettu yhteisön säännöstön mukaisiksi. Jos komissio ei esitä vastalauseita, tukitoimenpiteet katsotaan voimassa olevaksi tueksi. Kaikki tukitoimenpiteet, joita pidetään yhteisön säännöstön mukaisena valtiontukena ja jotka eivät sisälly kyseiseen luetteloon, katsotaan liittymisajankohtana uudeksi tueksi.

2. Kilpailusääntöjen yhdenmukaistamisessa saavutettu edistys

642. Komissio laatii säännöllisesti kertomuksen kunkin ehdokasmaan edistymisestä liittymisen valmistelemisessa. Lokakuussa 2002 komissio hyväksyi kymmentä Keski- ja Itä-Euroopan maata (KIE-maata), Kyprosta, Maltaa ja Turkkia koskevat viidennet määräaikaiskertomukset. Niissä arvioitiin komission vuonna 2001 esittämien edellisten kertomusten jälkeen saavutettua edistystä.

643. Kilpailunrajoitusten ja yrityskeskittymien alalla saavutukset ovat yleisesti ottaen tyydyttäviä sekä lainsäädännön että tarvittavien hallinnollisten valmiuksien luomisen osalta. Kaikki ehdokasmaat ovat antaneet peruskilpailulainsäädäntöä, joka sisältää EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan tärkeimmät periaatteet, ja useimmat niistä ovat myös luoneet yrityskeskittymien valvontajärjestelmän. Myös kilpailuviranomaisten perustaminen on tapahtunut suhteellisen nopeasti.

644. Ottaen huomioon, että EY:n kilpailusääntöjä on tarkoituksena uudistaa ja hajauttaa niiden soveltaminen, pyrkimyksiä vahvistaa viranomaisten hallinnollisia valmiuksia on jatkettava ja lisättävä entisestään kilpailusääntöjen täytäntöönpanoa asettaen etusijalle tapaukset, jotka aiheuttavat eniten kilpailun vääristymistä. On myös määrättävä pelotevaikutuksiltaan vahvempia seuraamuksia. Samoin on tärkeää jatkaa tietoisuuden lisäämistä ja lisätä oikeuslaitoksen osallistumista kilpailunrajoituksia koskeviin asioihin.

645. Kilpailua rajoittaviin toimiin verrattuna valtiontukien valvonnan aloittaminen ehdokasmaissa on osoittautunut paljon kiistanalaisemmaksi, hitaammaksi ja poliittisesti arkaluonteisemmaksi. Liittymisneuvottelujen aloittaminen on kuitenkin auttanut nopeuttamaan valtiontukien valvonnan lainsäädäntö- ja menettelypuitteiden luomista. Vuoden 2002 lopussa useimmat ehdokasmaista valvoivat valtiontukea samantapaisten kriteerien perusteella kuin yhteisö.

646. Kaikki ehdokasmaat, joiden kanssa neuvottelut ovat käynnissä, ovat perustaneet kansalliset valtiontuen valvontaviranomaiset. Turkki on luvannut perustaa omansa 1. tammikuuta 2003 mennessä. Komissio on korostanut, että näiden viranomaisten tulee valvoa tehokkaasti kaikkien tukea myöntävien viranomaisten myöntämiä uusia ja voimassa olevia valtiontukia.

647. Tarvittavan avoimuuden turvaamiseksi useimmat ehdokasmaat ovat laatineet voimassa olevista tuista kattavat luettelot, joita päivitetään jatkuvasti. Lisäksi komissio on jatkanut työskentelyä ehdokasmaiden valvontaviranomaisten kanssa sen varmistamiseksi, että niiden laatimissa valtiontukia koskevissa vuosikertomuksissa noudatetaan valtiontukia koskevan komission yleiskatsauksen menetelmiä. Vuonna 2002 komission laatimaan valtiontukien tulostauluun sisällytettiin ensimmäistä kertaa ehdokasmaita koskevia tietoja. Tulostaulu muodostaa avoimen ja julkisesti saatavilla olevan tietolähteen valtiontukitilanteesta Euroopan unionissa ja ehdokasmaissa.

3. Assosiaatiosopimusten mukaiset välineet

648. Yhteisön ja kymmenen assosioituneen KIE-maan välisiin kilpailualan suhteisiin liittyvien oikeudellisten puitteiden täydellistämiseksi on KIE-maiden kanssa keskusteltu kaksista täytäntöönpanosäännöistä [392]. Ensimmäinen säännöstö liittyy yrityksiin sovellettaviin Eurooppa-sopimusten kilpailua koskeviin määräyksiin (kilpailuoikeus). Toinen säännöstö liittyy valtiontukisääntöihin.

[392] EU-Turkki-assosiaationeuvosto hyväksyi joulukuussa 2001 vuonna 1995 tehdyssä tulliliittoa koskevassa päätöksessä esitetyn vaatimuksen mukaisesti yhdet täytäntöönpanosäännöt, jotka koskevat sekä yrityksiä että valtiontukien valvontaa.

649. Kilpailuoikeuden täytäntöönpanosäännöt on jo aikaisemmin hyväksytty kaikkien KIE-maiden osalta (Tsekin tasavalta [393], Puola [394], Slovakian tasavalta [395], Unkari [396], Bulgaria [397], Romania [398], Viro [399], Liettua [400], Slovenia [401] ja Latvia [402]). Koska Unkarissa täytäntöönpanosääntöjen soveltamisessa esiintyi eräitä perustuslakiin liittyviä ongelmia, assosiaationeuvosto hyväksyi muutetut kilpailualan täytäntöönpanosäännöt Unkarin osalta vuonna 2002 [403]. Valtiontukea koskevat täytäntöönpanosäännöt oli aikaisemmin hyväksytty kahdeksan KIE-maan osalta (Tsekin tasavalta [404], Liettua [405], Latvia [406], Romania [407], Slovenia [408], Puola [409], Bulgaria [410] ja Slovakia [411]), ja hyväksyttiin vuonna 2002 myös Viron [412] osalta.

[393] EU-Tsekki-assosiaationeuvoston päätös N:o 1/96, tehty 30.1.1996 (EYVL L 31, 9.2.1996).

[394] EU-Puola-assosiaationeuvoston päätös N:o 1/96, tehty 16.7.1996 (EYVL L 208, 17.8.1996).

[395] EU-Slovakia-assosiaationeuvoston päätös N:o 1/96, tehty 15.8.1996 (EYVL L 295, 20.11.1996).

[396] EU-Unkari-assosiaationeuvoston päätös N:o 2/96, tehty 6.11.1996 (EYVL L 295, 20.11.1996), korvattu päätöksellä N:o 1/2002, ks. alaviite 403.

[397] EU-Bulgaria-assosiaationeuvoston päätös N:o 2/97, tehty 7.10.1997 (EYVL L 15, 21.1.1998).

[398] EU-Romania-assosiaationeuvoston päätös N:o 1/99, tehty 16.3.1999 (EYVL L 96, 10.4.1999).

[399] EU-Viro-assosiaationeuvoston päätös N:o 1/99, tehty 28.4.1999 (EYVL L 144, 9.6.1999).

[400] EU-Liettua-assosiaationeuvoston päätös N:o 4/99, tehty 26.5.1999 (EYVL L 156, 23.6.1999).

[401] EU-Slovenia-assosiaationeuvoston päätös N:o 4/2000, tehty 21.12.2000 (EYVL L 130, 12.5.2001).

[402] EU-Latvia-assosiaationeuvoston päätös N:o 5/2001, tehty 25.4.2001 (EYVL L 183, 6.7.2001).

[403] EU-Unkari-assosiaationeuvoston päätös N:o 1/2002, tehty 29.1.2002 (EYVL L 145, 4.6.2002).

[404] EU-Tsekki-assosiaationeuvoston päätös N:o 1/98, tehty 24.6.1998 (EYVL L 195, 11.7.1998).

[405] EU-Liettua-assosiaationeuvoston päätös N:o 2/2001, tehty 22.2.2001 (EYVL L 98, 7.4.2001).

[406] EU-Latvia-assosiaationeuvoston päätös N:o 4/2001, tehty 20.3.2001 (EYVL L 163, 20.6.2001).

[407] EU-Romania-assosiaationeuvoston päätös N:o 4/2001, tehty 10.4.2001 (EYVL L 138, 22.5.2001).

[408] EU-Slovenia-assosiaationeuvoston päätös N:o 2/2001, tehty 3.5.2001 (EYVL L 163, 20.6.2001).

[409] EU-Puola-assosiaationeuvoston päätös N:o 3/2001, tehty 23.5.2001 (EYVL L 215, 9.8.2001).

[410] EU-Bulgaria-assosiaationeuvoston päätös N:o 2/2001, tehty 23.5.2001 (EYVL L 216, 10.8.2001).

[411] EU-Slovakia-assosiaationeuvoston päätös N:o 6/2001, tehty 22.11.2001 (EYVL L 48, 20.2.2002).

[412] EU-Viro-assosiaationeuvoston päätös N:o 1/2002, tehty 15.1.2002 (EYVL L 299, 1.11.2002).

650. Aluetukikartoista, jotka on hyväksyttävä kunkin maan assosiaatiokomiteassa, neuvosto hyväksyi vuonna 2002 Viron, Latvian, Liettuan ja Slovenian aluetukikartat, jotka komissio oli esittänyt kyseisten assosioituneiden maiden ehdotuksesta. Vuonna 2002 komissio on lisäksi esittänyt neuvostolle Puolan ja Romanian aluetukikarttojen luonnokset.

651. Terästeollisuuden osalta Eurooppa-sopimuksen pöytäkirjassa 2 vahvistettua ajanjaksoa, jonka aikana voidaan hyväksyä terästeollisuuden rakenneuudistustukea, pidennettiin Tsekin tasavallan osalta vuonna 2002 [413] ja samalla hyväksyttiin eräs rakenneuudistusohjelma. Samanlainen pidennys on suunnitteilla Puolan, Romanian ja Bulgarian osalta odotettaessa rakenneuudistusohjelmien hyväksymistä.

[413] Ks. edellä.

4. Tekninen apu ehdokasmaille

652. Kilpailualan tekninen apu on yhä ollut ratkaisevan tärkeää ehdokasmaiden valmistautumiselle jäsenyyteen. Phare-ohjelmien yhteydessä toteutetaan erityistoimia. Yhteiskunnan laitosten kehittämisjärjestelyssä (kummitoiminta) EU:n jäsenvaltioiden asiantuntijat neuvovat pitkäjänteisesti KIE-maiden kilpailu- ja valtiontukiviranomaisia. Lisäksi huhtikuussa 2002 järjestettiin yhteisiä koulutusjaksoja ehdokasmaiden kilpailuvirastojen virkamiehille. Näissä koulutusjaksoissa keskitytään perehdyttämään ehdokasmaita yhteisön kilpailualan uuteen säännöstöön sekä kilpailusääntöjen täytäntöönpanoon. Lokakuussa 2002 järjestettiin kilpailupolitiikkaa koskeva koulutusjakso ehdokasmaiden tuomareille.

653. Euroopan komissio on harjoittanut aloitteellista politiikkaa, jolla on entisestään tiivistetty sen yhteyksiä ehdokasmaiden kilpailuviranomaisiin. Kesäkuussa 2002 Vilnan kaupungissa Liettuassa pidettiin kahdeksas vuotuinen kilpailukonferenssi ehdokasmaiden kilpailuvirastojen ja Euroopan komission kesken. Valtioita edustivat korkeat kilpailu- ja valtiontukivirkamiehet, ja myös komission jäsen Mario Monti osallistui konferenssiin. Vuotuinen konferenssi tarjoaa foorumin, jolla voidaan vaihtaa näkemyksiä ja kokemuksia. Sen avulla voidaan myös luoda ja vahvistaa kilpailupolitiikasta vastaavien virkamiesten ammatillisia yhteyksiä. Tämän vuoden konferenssissa keskityttiin liittymisen valmistelemiseen kilpailualalla.

654. Kilpailun pääosasto järjesti myös vuonna 2002 kahdenvälisiä kokouksia ehdokasmaiden kilpailu- ja valtiontukiviranomaisten kanssa. Teknisiä keskusteluja asiantuntijatasolla käytiin kilpailusääntöjen lähentämisestä, yhteiskunnan laitosten kehittämisestä ja sääntöjen täytäntöönpanosta. Samanlaisia keskusteluja käytiin myös valtiontukialan lainsäädännön lähentämisestä, valtiontuen valvontaviranomaisten perustamisesta ja erityisistä valtiontukikysymyksistä kuten vuotuisten valtiontukikertomusten laadinta, aluetukikartat, investointikannustimiin ja erityistalousalueisiin liittyvät valtiontukinäkökohdat sekä yksittäistapausten arviointi herkillä aloilla.

B - Kahdenvälinen yhteistyö

1. Yhdysvallat

655. Kahdenvälinen yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa perustuu 23. syyskuuta 1991 tehtyyn kilpailualan yhteistyösopimukseen. Komissio antaa joka vuosi neuvostolle ja Euroopan parlamentille yksityiskohtaisen kertomuksen Yhdysvaltojen kanssa tehdystä yhteistyöstä, joka perustuu vuoden 1991 yhteistyösopimukseen [414] ja vuoden 1998 sopimukseen näkökantojen huomioonottamisesta [415]. Viimeksi esitetty kertomus kattoi ajanjakson 1.1.2001-31.12.2001 [416]. Vuoden 2002 kertomus julkaistaan vuoden 2003 aikana.

[414] Euroopan yhteisöjen ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen sopimus niiden kilpailulakien soveltamisesta (EYVL L 95, 27.4.1995, sellaisena kuin se on oikaistuna EYVL:ssä L 131, 15.6.1995).

[415] Euroopan yhteisöjen ja Amerikan yhdysvaltojen sopimus näkökantojen huomioonottamisen periaatteen soveltamisesta niiden kilpailulainsäädäntöjen täytäntöönpanossa (EYVL L 173, 18.6.1998).

[416] Annettu 17.9.2002 (KOM(2002) 505 lopullinen).

656. Vuonna 2002 komissio jatkoi tiivistä yhteistyötään Yhdysvaltojen oikeusministeriön kilpailuyksikön (Antitrust Division of the US Department of Justice, DoJ) ja liittovaltion kilpailuviranomaisen (Federal Trade Commission, FTC) kanssa. Komissio ja Yhdysvaltojen viranomaiset tutkivat samanaikaisesti suurta määrää liiketoimia. Virastojen välisissä keskusteluissa keskitytään yleensä sellaisiin seikkoihin kuin markkinoiden määrittely, toimenpiteen todennäköinen vaikutus kilpailuun kyseisillä markkinoilla ja ehdotettujen korjaustoimenpiteiden hyväksyttävyys.

657. Tiivistä transatlanttista yhteistyötä tehtiin muun muassa seuraavia sulautumia tutkittaessa: Bayer/Aventis Crop Science, HP/Compaq ja Solvay/Ausimont. Komissio oli läheisessä yhteistyössä Yhdysvaltojen viranomaisten kanssa myös eräissä muissa tutkimuksissa, jotka eivät koskeneet sulautumia. Komissio ja Yhdysvaltojen oikeusministeriö käsittelevät usein samanaikaisesti erityisesti suuria kansainvälisiä kartelleja. Kartellitutkimuksissa yhteistyöhön sisältyy myös tutkimustoimenpiteiden, esimerkiksi tarkastusten ajoituksen yhteensovittaminen. Tapauskohtaista EU:n ja Yhdysvaltojen viranomaisten yhteistyötä käsitellään tämän kertomuksen yrityskeskittymien valvontaa koskevassa luvussa.

658. Komission ja Yhdysvaltojen viranomaisten välillä oli lukuisia kahdenvälisiä yhteyksiä ja kummankin puolen viranomaiset vierailivat toistensa luona usein vuoden 2002 aikana. Komissaari Mario Monti tapasi 23. heinäkuuta Brysselissä vuotuisessa EU:n ja Yhdysvaltojen kahdenvälisessä kokouksessa Yhdysvaltojen kilpailuvirastojen johtajat, apulaisoikeusministeri Charles Jamesin ja Federal Trade Commissionin puheenjohtajan Timothy Murisin.

659. Yrityskeskittymiä käsittelevä EU:n ja Yhdysvaltojen välinen työryhmä jatkoi työtään vuonna 2002. Työryhmä muodostuu useista alaryhmistä, joista yksi käsittelee menettelyihin liittyviä seikkoja ja muut aineellisoikeudellisia seikkoja. Lokakuussa komissio ja Yhdysvaltojen kilpailuviranomaiset, DoJ ja FTC, sopivat parhaista käytänteistä keskittymätutkimuksiin liittyvässä yhteistyössä. Näissä ohjeissa komissio ja Yhdusvaltojen viranomaiset määrittelevät käytänteet, joita on noudatettava, kun ne tarkastelevat samaa liiketoimea.

2. Kanada

660. Kahdenvälinen yhteistyö Kanadan kanssa perustuu kilpailualan yhteistyötä koskevaan sopimukseen, joka tuli voimaan kesäkuussa 1999 [417]. Komissio esittää joka vuosi neuvostolle ja Euroopan parlamentille yksityiskohtaisen kertomuksen yhteistyöstään Kanadan kanssa. Viimeksi esitetty kertomus kattoi ajanjakson 1.1.2001-31.12.2001 [418]. Vuoden 2002 kertomus julkaistaan vuoden 2003 aikana.

[417] Euroopan yhteisöjen ja Kanadan hallituksen sopimus niiden kilpailulainsäädännön soveltamisesta (EYVL L 175, 10.7.1999).

[418] Annettu 17.9.2002 (KOM(2002) 505 lopullinen).

661. Entistä useammat tapaukset joutuvat kummankin osapuolen kilpailuviranomaisten tutkittaviksi. Euroopan komission ja sen kanadalaisen vastapuolen Kanadan kilpailuviraston yhteydet ovat olleet tiiviit ja hedelmälliset. Keskusteluissa on käsitelty sekä yksittäisiä tapauksia että yleisempiä politiikkatason kysymyksiä. Lisäksi kummankin kilpailuviranomaisen yrityskeskittymä- ja kartelliasioista vastaavat yksiköt kokoontuivat keskustelemaan niiden täytäntöönpanotoimiin liittyvistä erityiskysymyksistä. Lisäksi vuonna 2002 järjestettiin ensimmäistä kertaa vaihto-ohjelma, jonka puitteissa yksi komission virkamies siirrettiin puoleksi vuodeksi Kanadan kilpailuvirastoon ja yksi Kanadan kilpailuviraston virkamies vastaavasti komissioon.

3. Japani

662. Komission ja Japanin viranomaisten välillä oli lukuisia kokouksia ja virallisia yhteydenottoja. Komission ja Japanin kilpailuviranomaisen välinen vuotuinen kahdenvälinen kokous pidettiin Brysselissä 25. lokakuuta. Osapuolet keskustelivat viimeaikaisesta politiikan kehityksestä ja kahdenvälisen yhteistyön uusista mahdollisuuksista.

663. Komissio saattoi menestyksellisesti päätökseen Japanin hallituksen kanssa käydyt keskustelut kahdenvälisestä yhteistyösopimuksesta. Tämän seurauksena komissio hyväksyi 8. toukokuuta ehdotuksen neuvoston ja komission päätökseksi Euroopan yhteisöjen ja Japanin hallituksen sopimuksen tekemisestä kilpailunvastaista toimintaa koskevasta yhteistyöstä [419]. Ehdotuksen liitteenä on EU:n ja Japanin suunnitellun kahdenvälisen sopimuksen luonnos. Sopimusluonnos on seurausta komission ja Japanin hallituksen välisistä tiiviistä keskusteluista Tokiossa ja Brysselissä kesäkuun 2000 ja toukokuun 2002 välisenä aikana. Komissio neuvotteli ehdotetusta sopimusluonnoksesta neuvoston 8. kesäkuuta 2000 hyväksymien neuvotteluohjeiden perusteella. Suunniteltu sopimus tuo hyödyllistä lisävahvistusta kilpailualan kahdenvälisten yhteistyösopimusten laajenevaan verkostoon, johon kuuluvat esimerkiksi EU:n ja Yhdysvaltojen väliset vuoden 1991 ja vuoden 1998 sopimukset, EU:n ja Kanadan vuoden 1999 [420] sopimus sekä Yhdysvaltojen ja Japanin vuoden 1999 sopimus [421]. Ennen päätöksen tekemistä komission ehdotuksesta neuvosto kuuli Euroopan parlamenttia, joka hyväksyi ehdotuksen 3. heinäkuuta. Sopimuksen hyväksymiseen ja allekirjoittamiseen johtavaa menettelyä jatketaan nyt neuvostossa. Ehdotettu sopimus lisää komission ja Japanin kilpailuviranomaisen mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä toistensa kanssa ja sen odotetaan johtavan näiden kahden kilpailuviranomaisen suhteen lähentymiseen ja toisen osapuolen kilpailupolitiikan parempaan ymmärtämiseen.

[419] KOM(2002) 230 lopullinen, 8.5.2002, saatavilla Internetissä osoitteessa http://europa.eu.int/eur-lex/fi/com/pdf/ 2002/com2002_0230fi01.pdf.

[420] Euroopan yhteisöjen ja Kanadan hallituksen sopimus niiden kilpailulainsäädännön soveltamisesta, EYVL L 175, 10.7.1999.

[421] Saatavilla Internetissä osoitteessa http://www.usdoj.gov/atr/public/ international/docs/3740.htm.

4. Muut OECD-maat

664. Komissio teki vuonna 2002 yhteistyötä useiden muiden OECD-maiden kilpailuviranomaisten kanssa, erityisesti Australian, Uuden-Seelannin ja Korean. Yhteyksissä käsiteltiin sekä tapauskohtaisia että enemmän kilpailupolitiikkaan liittyviä kysymyksiä.

665. Vuoden mittaan komissio jatkoi myös läheistä yhteistyötään Eftan valvontaviranomaisen kanssa Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen täytäntöönpanon yhteydessä.

C - Monenvälinen yhteistyö

1. Kansainvälinen kilpailuviranomaisverkko (ICN)

666. Kansainvälinen kilpailuviranomaisverkko (ICN) on uusi aloite, joka luo kilpailuviranomaisille kaikkialta maailmasta foorumin, jolla ne voivat keskustella lähentymisen mahdollisuuksista kansainvälisen kilpailupolitiikan merkityksellisillä aloilla. Komissio on ollut yksi kantavista voimista ICN:n takana, jonka 14 kilpailuviranomaista perusti New Yorkissa lokakuussa 2001. Vuoden kuluttua ICN:ään oli liittynyt 77 kilpailuviranomaista 68:sta maasta viidestä maanosasta. Yksi sen erityispiirteistä on, että mukana on useita uudehkoja kilpailuviranomaisia kehitys- ja siirtymätalouden maista. ICN perustettiin virtuaaliverkkona, joka toteuttaa erityishankkeita, joiden tarkoituksena on helpottaa kilpailuviranomaisten käytännön yhteistyötä. Se pyrkii viime kädessä suosittelemaan konkreettisia "parhaita käytänteitä", joiden odotetaan auttavan parantamaan hallintoa globalisoituvassa maailmassa.

667. Ensimmäisen vuotensa aikana ICN keskittyi kahteen hankkeeseen: yksi työryhmä tarkasteli useammassa kuin yhdessä maassa vaikuttavien keskittymien valvontaan liittyviä menettelyä koskevia ja aineellisoikeudellisia seikkoja. Toisessa hankkeessa tarkasteltiin kilpailun puolestapuhujan roolia, jolla tarkoitetaan kilpailuviranomaisten erityistä tehtävää estää ja poistaa kilpailun vääristyminen, joka on seurausta valtioiden toimista. Näiden hankkeiden tulokset esitettiin kilpailualan korkean tason virkamiehille, samalla alalla työskenteleville muille kansainvälisille elimille ja hallituksista riippumattomille neuvonantajille ICN:n ensimmäisessä vuotuisessa konferenssissa, joka pidettiin Napolissa Italiassa 27.-29. syyskuuta. ICN:n jäsenet hyväksyivät erityisesti joukon keskittymäilmoituksia ja niiden arviointimenettelyjä koskevia ei-sitovia periaatteita ja keskustelivat useista "suositelluista käytänteistä" kansainvälisen yrityskeskittymien valvonnan alalla. Napolissa ICN:n jäsenet keskustelivat myös keskittymien arvioinnin asianmukaisista analyyttisistä puitteista. Kilpailun puolestapuhumistehtävää käsittelevä ICN:n työryhmä puolestaan esitti perusteellisen tutkimuksen siitä, mitä ICN:n jäsenvirastot tekevät kilpailun puolesta puhumiseksi ja mitä välineitä ne käyttävät tässä erityistehtävässä. Komissio oli yksi merkittävimmistä osallistujista tähän vertaansa vailla olevaan katsaukseen, jonka tulokset perustuvat suuressa määrin ICN:n jäsenten keskuudessa suoritettuun kyselyyn. Kaikki ICN:n asiakirjat ovat saatavilla sen Internet-sivustolla osoitteessa www.internationalcompetitionnetwork.org.

668. Napolissa ICN:n jäsenet perustivat myös uuden työryhmän, jonka tarkoituksena on käsitellä kehitys- ja siirtymätalouden maiden erityistarpeita, ja ne pyysivät Euroopan komissiota ja Etelä-Afrikan kilpailutuomioistuinta johtamaan yhdessä tätä hanketta, jonka nimi on "valmiuksien luominen ja kilpailupolitiikan täytäntöönpano". Työryhmä keskittyy alussa kolmeen aiheeseen: i) kilpailuoikeuden täytäntöönpanon edut kehitysmaissa; ii) kehitysmaiden kilpailupolitiikan täytäntöönpanossa ja luotettavien täytäntöönpanoviranomaisten perustamisessa kohtaamien haasteiden sekä tällaisten haasteiden voittamiseksi käytettyjen strategioiden arviointi; ja iii) kumppanimaiden ja monikansallisten virastojen toimintamallit.

2. WTO:n kauppa- ja kilpailupolitiikkaa käsittelevä työryhmä (WGTCP)

669. Neljännessä WTO:n ministerikokouksessa, joka järjestettiin Dohassa, Qatarissa 9.-14. marraskuuta 2001, tunnustettiin kilpailupolitiikkaa koskevien monenvälisten puitteiden tarpeellisuus kilpailupolitiikalla kansainväliseen kauppaan ja kehitykseen olevan myötävaikutuksen lisäämiseksi ja kauppa- ja kilpailupolitiikkaa käsittelevälle työryhmälle annettiin uusi ja tarkempi toimeksianto viidettä ministerikokousta edeltävälle ajanjaksolle. Lisäksi ministerit sopivat, että WTO:n neuvottelut aloitettaisiin viidennen ministerikokouksen jälkeen. WTO:n kauppa- ja kilpailupolitiikkaa käsittelevän työryhmän kokous 23.-24. huhtikuuta oli ensimmäinen kokous Dohan ministerikokouksen jälkeen, jossa annettiin selvä toimeksianto "selventää" kysymyksiä, jotka liittyvät kauppaa ja kilpailua koskevaa monenvälistä sopimusta WTO:n piirissä käsitteleviin neuvotteluihin. Tämän kokouksen esityslistan pääaihe oli kehitysmaiden tarpeet lyhyt- ja pitkäaikaiseen tekniseen apuun ja valmiuksien luomiseen, jotta ne ymmärtäisivät tulevien neuvottelujen kannalta tärkeät seikat ja pystyisivät perustamaan luotettavat kansalliset kilpailujärjestelmät. Sihteeristö laati keskusteluja varten tausta-asiakirjan, jossa käsitellään teknistä apua ja resurssien luomista. Sihteeristö laati vuonna 2002 myös kolme muuta tausta-asiakirjaa, jotka käsittelivät vapaaehtoista yhteistyötä, vakavimpia kartelleja ja kauppa- ja kilpailupolitiikan perusperiaatteita. EY toimitti panoksenaan teknistä apua ja kansainvälistä vapaaehtoista yhteistyötä koskevan asiakirjan [422]. Keskustelun aikana EY korosti tarvetta antaa teknistä apua, joka yhtäältä lisää maan institutionaalisia valmiuksia analysoida talouttaan, markkinoita ja myös panna täytäntöön säännöt, ja toisaalta lisää julkista tietoisuutta kilpailupolitiikan tavoitteista ja levittää kilpailukulttuuria.

[422] WT/WGTCP/184.

670. Kauppa- ja kilpailupolitiikkaa käsittelevän työryhmän toinen kokous pidettiin 1.-2. heinäkuuta. Esityslistalla oli kaksi asiaa, vakavimmat kartellit ja kilpailuviranomaisten välinen vapaaehtoinen yhteistyö, joista molemmista käytiin vilkasta keskustelua. EY toimitti vakavimpia kartelleja kartelleja käsittelevän asiakirjan (WT/WGTCP/193). Keskusteluissa käsiteltiin vakavimpien kartellien kiellon vaihtoehtoisia laajuuksia (ainoastaan kansainväliset kartellit; kaikki kartellit, jotka vaikuttavat kansainväliseen kauppaan; kaikki kartellit ilman poikkeuksia) ja vertailtiin "per se" -kiellon ja "rule of reason" -tyyppisiä lähestymistapoja. Toinen käsitelty asia koski monenvälisen kiellon vähimmäistasoa (esim. selvä kielto, velvollisuus määrätä tehokkaita seuraamuksia jne.). Osallistujat käsittelivät myös yhteistyöhön liittyviä yleisiä seikkoja (monenväliset keskustelut, WTO:n komitea, vertaisarviointi, menetelmät jne.) sekä yhteistyötä erityistapauksissa (näkökantojen huomioonottaminen mukaan luettuna).

671. Kauppa- ja kilpailupolitiikkaa käsittelevän työryhmän kolmannessa kokouksessa 26.-27. syyskuuta käsiteltiin kauppa- ja kilpailupolitiikan perusperiaatteita. EY:n kanta esitettiin suullisesti, ja syyskuun kokouksessa esitettyjen huomautusten ja kysymysten perusteella EY esitti ennen marraskuun kokousta asiakirjan perusperiaatteista. Muita asiakirjoja ja esityksiä syyskuun kokoukseen olivat laatineet Uusi-Seelanti (ehdottaen uuden "laajuusperiaatteen" käyttöönottoa, jonka mukaan vapautukset/poikkeukset on toteutettava siten, että taloudellista vääristymistä aiheutuu mahdollisimman vähän), Australia, Korea, Thaimaa (ehdottaen "erikois- ja erityiskohtelua" koskevaa erillistä periaatetta), Sveitsi, Yhdysvallat (esittäen yksityiskohtaisia kysymyksiä siitä, mitä "menettelyjen oikeudenmukaisuudella" tarkoitetaan), Japani, Intia (vihjaten mahdolliseen sopimukseen, jos siirtymäaika ennen täytäntöönpanon aloittamista on riittävän pitkä) ja Tsekin tasavalta.

672. Kauppa- ja kilpailupolitiikkaa käsittelevän työryhmän vuoden viimeinen kokous pidettiin 20. marraskuuta. EY:n asiakirja perusperiaatteista (ainoa kokoukseen toimitettu merkittävä asiakirja) sai hyvän vastaanoton ja toi esiin joitakin positiivisia reaktioita huolimatta siitä, että pääkaupunkien virkamiehiä oli paikalla vähän. Menettelyjen osalta sovittiin kahdesta merkittävästä ryhmän kokouksesta vuonna 2003 ennen viidettä WTO:n ministerikokousta Cancunissa syyskuussa 2003, jossa ministerit sopivat neuvotteluja koskevista yksityiskohdista.

3. OECD:n kilpailukomitea

673. Vuonna 2002 OECD:n kilpailukomitea kokoontui 12. helmikuuta, 5.-6. kesäkuuta ja 23.-24. lokakuuta. Ensimmäisessä kilpailukomitean kokouksessa käsiteltiin Turkin vertaisarviointia ja Turkin raporttia sen lisääntyvästä täytäntöönpanotoiminnasta. Kilpailukomitean sihteeristö esitti myös muistion tuotemarkkinakilpailusta, johon EY suhtautui myönteisesti lisäten, että saavutuksia kuvaavia indikaattoreita olisi kehitettävä ja päivitettävä.

674. Kilpailukomitean toisessa kokouksessa tarkasteltiin maailmanlaajuisen kilpailufoorumin tulevia kokouksia koskevia suunnitelmia ja sovittiin sen seuraavan kokouksen pitämisestä helmikuussa 2003 [423] OECD:n kilpailukomitean kokouksen jälkeen. Lisäksi kilpailukomiteassa keskusteltiin uskollisuusalennuksista. Joissakin maissa tällaiset alennukset kielletään helposti aina, kun niitä tarjoavat määräävässä markkina-asemassa olevat yritykset, toisissa maissa puolestaan vaaditaan todisteita siitä, että ostajille aiheutuu viime kädessä vahinkoa tällaisesta toiminnasta, jonka ainakin alun perin pitäisi hyödyttää alennukset saavia ostajia. Siitä oltiin kuitenkin yksimielisiä, että markkinavoiman vuoksi uskollisuusalennuksilla on todennäköisemmin kilpailunvastaisia vaikutuksia. Lopuksi kilpailukomitea järjesti pyöreän pöydän keskustelun yrityskeskittymien arvioinnista kehittyvillä markkinoilla (joilla innovointi on voimakasta). Valtuuskunnat olivat samaa mieltä siitä, että vaikka erityinen lähestymistapa yrityskeskittymien arviointiin ei ole tarpeen markkinoilla, joilla innovointi on voimakasta, kilpailuviranomaiset kohtaavat erityisiä vaikeuksia markkinoiden määrittelyssä, markkinoille pääsyn esteiden arvioinnissa ja markkinoiden todennäköisen kehityksen ennustamisessa. Nämä erityisvaikeudet edellyttävät rakenteellisten ominaispiirteiden, eli keskittymisindeksien, jättämistä vähemmälle huomiolle. Lisäksi ne edellyttävät, että painoa pannaan erityisesti suuren innovaatiotason markkinoiden toiminnan ymmärtämisen parantamiseen, esimerkiksi käyttämällä hyväksi tietoja, jotka on saatu seurauksena kilpailun puolesta puhumisesta markkinoilla, jotka perustuvat verkkoinfrastruktuureihin. Kilpailuviranomaiset ovat hyvin tietoisia siitä, että kun on kyse keskittymistä tällaisilla markkinoilla, merkittäviä kilpailua edistäviä ja kilpailunvastaisia vaikutuksia esiintyy todennäköisemmin dynaamisessa tehokkuudessa kuin staattisessa tehokkuudessa. Tavallisesti keskitytään hyödyke- ja tekniikkamarkkinoihin, ja potentiaaliseen kilpailuun kiinnitetään paljon huomiota. Selvin ero yrityskeskittymien arvioinnissa kehittyvillä markkinoilla ja muilla markkinoilla liittyy sovellettaviin korjaustoimenpiteisiin. Kehittyvillä markkinoilla luotetaan paljon enemmän pitkälti yrityskohtaisiin toiminnallisiin tai sekä toiminnallisiin että rakenteellisiin korjaustoimenpiteisiin kaikkien kilpailunvastaisten vaikutusten poistamiseksi.

[423] Esityslistalla ovat seuraavat aiheet: 1) Etelä-Afrikan kilpailuasioista vastaavien laitosten perusteellinen tarkastelu; 2) keskustelu kilpailuasioista vastaavien laitosten optimaalisesta muodosta sekä kilpailuoikeuden ja -politiikan tavoitteista; 3) keskustelu kilpailupolitiikan roolista pienessä kansantaloudessa.

675. Viimeisessä kilpailukomitean kokouksessa järjestettiin pyöreän pöydän keskustelu viestinnästä ja tiedotusvälinepolitiikasta. Keskustelussa keskeisenä aiheena olivat menetelmät viestinnän parantamiseksi kilpailupolitiikan alalla. Toisessa pyöreän pöydän keskustelussa käsiteltiin keskittymien arvioinnissa käytettäviä aineellisoikeudellisia testejä ja keskusteltiin "kilpailun merkittävään vähenemiseen" ja "määräävään markkina-asemaan" perustuvien testien eduista ja haitoista. Lopuksi sovittiin pyöreän pöydän kokouksen järjestämisestä korjaustoimenpiteistä keskittymäasioissa (kevät 2003), riistävästä markkinoiden sulkemisesta (syksy 2003), kuluttajien suojeluun liittyvistä seikoista (syksy 2003) sekä kilpailusta ja innovaatiosta (kevät 2004).

4. UNCTADin hallitustenvälinen asiantuntijaryhmä

676. UNCTADin neljäs hallitustenvälinen asiantuntijaryhmä kokoontui Genevessä 3.-5. heinäkuuta ja siihen osallistui tyydyttävästi kilpailuasiantuntijoita kehitysmaista ja alueellisista järjestöistä. Korean kilpailuviraston puheenjohtajan Nam Kee Leen pitämän pääpuheen jälkeen valtuuskunnat esittelivät politiikan ja täytäntöönpanon kehitystä omissa maissaan, erityisesti näin tekivät Venäjän, Ranskan, Ukrainan, Iranin, Intian, Kuuban, Etelä-Afrikan, Zimbabwen, Sambian, Qatarin, Sri Lankan, Venezuelan, Romanian, Kiinan [424], Norsunluurannikon, Malesian, Marokon, Argentiinan, Dominikaanisen tasavallan, Burkina Fason, Libanonin, Bangladeshin, Costa Rican, Korean, Beninin ja Afrikan alueellisten järjestöjen UEMOAn ja COMESAn valtuuskunnat. Puheenvuoroissa korostettiin kehittyvien talouksien erityistarpeita ja vaadittiin teknisen yhteistyön ja avun lisäämistä niiden valmiuksien parantamiseksi WTO:n tulevaa neuvottelukierrosta silmällä pitäen. EY:n valtuuskunta osallistui keskusteluun alakohtaisen sääntelyn ja "yleisten" kilpailuviranomaisten välisestä yhdyssiteestä ja esitti perusperiaatteet, joihin päätös avata julkiset yleishyödylliset laitokset kilpailulle perustui. Lisäksi se selvitti työtaakan jakautumista sääntelijöiden ja kilpailuvirastojen välillä ja EU:n kokemuksia useilta aloilta (esim. avoimen verkon tarjoaminen televiestintäalalla, tilaajaliittymien eriyttäminen, ennakkosääntely/epäsymmetrinen sääntely jne.). EY osallistui myös keskusteluun teknisestä avusta ja valmiuksien luomisesta.

[424] Vuonna 1993 annettiin kilpailulaki, jossa käsitellään sekä kilpailunrajoituksia että epätervettä kilpailua. Kiinan viranomaiset käsittelivät vuonna 2001 yhteensä 285 kilpailua rajoittavia liiketoimintatapoja koskevaa asiaa ja 203 monopoliasemaan pyrkimistä koskevaa asiaa (vuonna 2001 käsiteltyjen asioiden määrä ylitti viisivuotiskaudella 1995-2000 käsiteltyjen asioiden kokonaismäärän).

VI - Kehitysnäkymät vuonna 2003

1. Kilpailuoikeus ja markkinoiden vapauttaminen

EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan täytäntöönpanosääntöjen uudistukseen liittyvät uudet säädökset

677. Valmistautumisena asetuksen 1/2003 [425] tehokkaaseen soveltamiseen 1. toukokuuta 2004 alkaen komissio aikoo vuoden 2003 aikana antaa komission täytäntöönpanoasetuksen ja useita tiedonantoja, joiden tarkoituksena on auttaa kansallisia kilpailuviranomaisia, kansallisia tuomioistuimia, kuluttajia ja yrityksiä tulemaan tutuksi uuden täytäntöönpanojärjestelmän toiminnan kanssa. Komission tarkoituksena on antaa tiedonannot yhteistyöstä kansallisten kilpailuviranomaisten ja kansallisten tuomioistuinten kanssa, EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta ja vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan koskevasta kriteeristä, opastavien lausuntojen antamisesta sekä kantelujen käsittelystä.

[425] Neuvoston asetus perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta, EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1.

Täytäntöönpanotoimet

678. Suurin osa kilpailun pääosaston työstä kilpailusääntöjen täytäntöönpanon alalla on jatkossakin yksittäisten tapausten käsittelyä. Menettelyjen keskimääräistä aikaa pyritään edelleen lyhentämään ja voimavarat pyritään keskittämään tapauksiin, jotka ovat EU:n kannalta oikeudellisesti, taloudellisesti tai poliittisesti kiinnostavia, muun muassa toimenpiteisiin, jotka estävät markkinoiden täydellisen yhdentymisen ja ovat kuluttajien etujen vastaisia.

679. Määräävässä markkina-asemassa olevien yritysten harjoittamaa asemansa väärinkäyttöä koskeville tapauksille annetaan etusija, erityisesti aloilla, jolla taloudellinen tai tekninen kehitys on nopeaa (esim. televiestintä, media).

680. Tapausten käsittely on edelleen etusijalla komission toiminnassa kartellien alalla. Vakavimpien kartellien torjunta voi onnistua ainoastaan, jos on uskottavia pelotteita. Jos riittävän suurta määrää salaisia kartelleja ei havaita ja lopeteta ja jos niistä ei jatkuvasti määrätä päätöksillä seuraamusmaksuja, tällainen laiton toiminta tulee jatkumaan. Vuonna 2002 tehdyn työn perusteella voidaan odottaa, että vuonna 2003 tehdään useita päätöksiä, joilla kartelleja rangaistaan yhtä tehokkaasti kuin edellisenä vuonna.

681. Tapausten käsittelyssä komissio asettaa jatkossakin etusijalle Euroopan talouden kannalta tärkeät alat, joilla sen täytäntöönpanotoiminta parantaa suoraan kuluttajien hyvinvointia.

682. Kilpailusääntöjen täytäntöönpanoon liittyvien menettelyjen osalta oikeus tutustua asiakirjoihin on yksi päätakuista puolustautumisoikeuksien suojelemiseksi. Komission tiedonannosta sisäisistä menettelysäännöistä käsiteltäessä pyyntöjä saada tutustua asiakirjoihin [426] tähän mennessä saatujen kokemusten huomioon ottamiseksi ja tämän tiedonannon mukauttamiseksi viimeaikaiseen oikeuskäytäntöön komissio aikoo tarkistaa tiedonantoa vuoden 2003 aikana.

[426] EYVL C 23, 23.1.1997, s. 3.

683. Paikan päällä tehtävien tarkastusten suorittamiseen liittyvää asiantuntemusta pyritään parantamaan entisestään ottaen huomioon kilpailuoikeuden uudistuksessa komissiolle annetut uudet valtuudet. Tämä koskee erityisesti menetelmiä ja taitoja elektronisessa muodossa olevien tietojen etsimiseksi. Uudet kilpailusäännöt vahvistavat komission valmiuksia kerätä todisteita, erityisesti antamalla mahdollisuuden tehdä tarkastuksia yksityiskodeissa, joissa voidaan säilyttää liikeasiakirjoja.

684. Komission vuoden 2003 työohjelmassa on myös viides kansainvälinen kartelleja käsittelevä seminaari, mikä on osoitus kansainväliselle yhteistyölle annetusta tärkeästä asemasta. Tähän vuotuiseen konferenssiin kokoontuu noin 200 kartellien torjuntaan osallistuvien viranomaisten edustajaa kaikkialta maailmasta ja se järjestetään vuorotteluperiaatteella. Konferenssissa kilpailuviranomaisilla on tilaisuus jakaa parhaita käytänteitä, jotka liittyvät esimerkiksi tutkimustekniikoihin, sähköisten hakujen suorittamiseen, kansainväliseen yhteistyöhön ja muihin kartelleja koskeviin seikkoihin.

685. Lissabonin prosessin perusteella etusijalle markkinoiden vapauttamisessa asetetaan sähkö- ja kaasumarkkinoiden avaamisen liittyvät toimet sekä liikennealan asiat. Lisäksi erityistä huomiota kiinnitetään kilpailuun herkillä aloilla/alueilla, joilla komissio toteuttaa yhtenäismarkkinatoimenpiteitä, esimerkiksi rahoituspalvelut ja vapaat ammatit.

2. Yrityskeskittymät

686. Yrityskeskittymien valvonnan alalla tärkein tehtävä on niiden puitteiden tarkistaminen, joiden mukaan komission on käsiteltävä yhteisönlaajuisia keskittymiä (neuvoston perusasetuksen tarkistus ja siihen liittyvät lainsäädäntötoimet). Keskeisellä sijalla vuonna 2003 on myös horisontaalisten sulautumien arviointia koskevan tiedonannon antaminen ja yhteistyön lisääminen muiden kilpailuviranomaisten kanssa kansainvälisellä tasolla menettelyjen ja arviointitapojen lähentämiseksi.

3. Valtiontuki

687. Valtiontukipolitiikan kehittämistä jatketaan vuonna 2003 sen uudenaikaistamiseksi ja yksinkertaistamiseksi ja jotta kaikille asianomaisille osapuolille luotaisiin ennustettavat ja selvät toimintapuitteet. Valtiontukipolitiikan tavoitteet ja periaatteet olisi kuvailtava tarkemmin komission tiedonannossa. Olemassa olevia valtiontuen valvontavälineitä tarkastellaan, jotta voitaisiin poistaa niiden väliset mahdolliset ristiriidat ja yksinkertaistaa niitä huomattavasti. Aina kun on mahdollista, menettelyjä pyritään yksinkertaistamaan ja järkeistämään.

688. Erityisesti vuonna 2003 asetetaan etusijalle pk-yrityksille myönnettävää tutkimus- ja kehitystukea koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen laatiminen ja luettelon tekeminen sellaisista aloista, jotka kärsivät vakavista rakenteellisista ongelmista ja joilla alueellinen investointituki on rajoitettua. Laivanrakennusteollisuuden alalle laaditaan uudet säännöt, sillä nykyisten sääntöjen voimassaoloaika päättyy vuonna 2003. Tärkeysjärjestyksessä korkealla on myös suuntaviivojen laatiminen yleisen taloudellisen edun mukaisten palvelujen tarjoamisesta aiheutuvien kustannusten korvaamisesta. Yhteistyö ehdokasmaiden kanssa jatkuu vuonna 2003, ja tarkoituksena on laatia luettelot kaikista voimassa olevista tukitoimenpiteistä, jotta ne voidaan sisällyttää liittymissopimuksiin.

4. Kansainvälinen toiminta

689. Laajentumisen osalta komissio aikoo seurata tarkkaan sitä, kuinka kymmenen ehdokasmaata täyttävät sovitut jäsenyysehdot ja -vaatimukset.

690. Kansainvälisen lähentymisen edistämiseksi komissio jatkaa merkittävää työtään kansainvälisen kilpailuviranomaisverkon piirissä sekä viidennen WTO:n ministerikokouksen valmistelua, joka pidetään syyskuussa 2003 Cancunissa.

Liite - Kertomuksessa käsitellyt asiat

1. EY:n perustamissopimuksen 81, 82 ja 86 artikla

>TAULUKON PAIKKA>

2. Yrityskeskittymien valvonta

>TAULUKON PAIKKA>

3. Valtiontuki

>TAULUKON PAIKKA>