52002SC0994

KOMISSION LAUSUNTO yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 51 artiklan muuttamista koskevasta pyynnöstä, jonka yhteisöjen tuomioistuin on esittänyt EY:n perustamissopimuksen 225 artiklaa, sellaisena kuin se on muutettuna Nizzan sopimuksella, koskevan Nizzan sopimukseen liitetyn julistuksen 12 nojalla

2002/0226 (CNS)

KOMISSION LAUSUNTO yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 51 artiklan muuttamista koskevasta pyynnöstä, jonka yhteisöjen tuomioistuin on esittänyt EY:n perustamissopimuksen 225 artiklaa, sellaisena kuin se on muutettuna Nizzan sopimuksella, koskevan Nizzan sopimukseen liitetyn julistuksen 12 nojalla [1]

[1] "Konferenssi kehottaa yhteisöjen tuomioistuinta ja komissiota laatimaan mahdollisimman pian kokonaisselvityksen toimivallan jakaantumisesta yhteisöjen tuomioistuimen ja yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen välillä, erityisesti suorien kanteiden osalta, ja tekemään asianmukaisia ehdotuksia, jotta toimivaltaiset tahot voisivat tarkastella niitä heti Nizzan sopimuksen tultua voimaan."

Yhteisöjen tuomioistuimen ehdotus

Yhteisöjen tuomioistuin ehdottaa perussäännön 51 artiklaan seuraavaa muutosta: [2]

[2] Neuvoston asiak. 10790/01 - JUR 232, 1.10.2001.

"EY:n perustamissopimuksen 225 artiklan 1 kohdassa ja Euratomin perustamissopimuksen 140 a artiklan 1 kohdassa esitetystä säännöstä poiketen jäsenvaltioiden, yhteisöjen toimielinten ja Euroopan keskuspankin nostamat, EY:n perustamissopimuksen 230 ja 232 artiklassa ja Euratomin perustamissopimuksen 146 ja 148 artiklassa tarkoitetut kanteet, jotka on nostettu Euroopan parlamentin tai neuvoston tai näiden kahden toimielimen yhdessä antamaa säädöstä tai ratkaisun tekemisen laiminlyömistä vastaan, kuuluvat yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaan.

Yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaan kuuluvat myös samoissa artikloissa tarkoitetut kanteet, jotka yhteisöjen toimielin tai Euroopan keskuspankki on nostanut komission antamaa säädöstä tai ratkaisun tekemisen laiminlyömistä vastaan tai jotka yhteisöjen toimielin on nostanut Euroopan keskuspankin antamaa säädöstä tai ratkaisun tekemisen laiminlyömistä vastaan."

Ehdotetuista säännöksistä seuraisi, että

* yhteisöjen tuomioistuimen yksinomaisen toimivallan piiriin jäisivät sellaiset kumoamis- ja laiminlyöntikanteet, [3] - jotka jäsenvaltiot, yhteisöjen toimielimet tai Euroopan keskuspankki nostavat neuvostoa tai Euroopan parlamenttia vastaan tai näitä kahta vastaan yhdessä tai - jotka nostetaan komissiota tai Euroopan keskuspankkia vastaan, mutta tällöin yksinomainen toimivalta on ainoastaan jos kanteen nostaa toinen yhteisöjen toimielin tai Euroopan keskuspankki;

[3] Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevia kanteita lukuun ottamatta. Näitä ei mainita yhteisöjen tuomioistuimen ehdotuksessa (mutta niiden siirtäminen voi tulla kyseeseen 225 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan toisen virkkeen perusteella). Myös ennakkoratkaisuja ja lausuntoja koskeva toimivalta on jätetty ehdotuksen ulkopuolelle.

* ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivalta kasvaisi nykyisestään käsittämään kumoamis- ja laiminlyöntikanteet, jotka jäsenvaltiot nostavat komissiota ja Euroopan keskuspankkia vastaan.

Yhteisöjen tuomioistuin perustelee ehdotustaan sillä, että se "on tutkinut tilastollisesti ja aihepiireittäin niitä tämäntyyppisiä kanteita, joita yhteisöjen toimielimet ja jäsenvaltiot ovat nostaneet viimeisten viiden vuoden aikana (1996-2000)." [4] (Asiak. 10790/01, jäljempänä 'muistio 10790', s. 4, viimeistä edellinen kappale).

[4] Ks. neuvoston asiak. 5604/02 - JUR 26, 24.1.2002.

Arvio yhteisöjen tuomioistuimen ehdotuksesta

Alustavat huomautukset

a) Yhteisöjen tuomioistuimen ehdotuksessa ei käsitellä toimivallan siirtämistä ennakkoratkaisukysymyksissä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle (Nizzan sopimuksella muutetussa) perustamissopimuksen 225 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Komissio kannattaa tätä lähestymistapaa, sillä Nizzan sopimukseen sisältyvän uudistuksen ensisijaisena tavoitteena on tehdä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimesta yleinen tuomioistuin suorien kanteiden osalta, eikä uudistuksessa suunnitella ennakkoratkaisuja koskevan toimivallan siirtämistä muilla kuin erityisillä aloilla, jotka on syytä määritellä seuraavassa vaiheessa tarvittaessa perustamissopimuksen 225 artiklan 2 kohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna Nizzan sopimuksella, tarkoitettujen erikoistuneiden lainkäyttölautakuntien perustamiseen liittyvän laajamittaisen kartoituksen puitteissa.

b) Ehdotus käsittää sen osan uudistuksesta, josta määrätään 225 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä. Yhteisöjen tuomioistuin on todennut että "EY 225 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan toisessa virkkeessä annettuja mahdollisuuksia ei ole syytä käyttää vielä tässä vaiheessa" (muistio 10790, s. 4, 4. kappale).

Komissio kannattaa tätä lähestymistapaa, sillä muiden kuin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettujen kanteiden - toisin sanoen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevien kanteiden - siirtäminen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivaltaan ei ole ensisijainen tavoite tässä vaiheessa.

c) Ehdotukseen liitetystä muistiosta ilmenee, että yhteisöjen tuomioistuin on pyrkinyt määrittelemään toimivallan jakautumisen yksinkertaisella ja yksiselitteisellä tavalla, jotta tuomioistuinjärjestelmän rakenne pysyisi selvänä eikä käytettyjä käsitteitä olisi mahdollista tulkita monella tavalla (s. 4, 1. kappale).

Vaikka edellä esitetty tavoite on tärkeä, toimivallanjakoa uudistettaessa on kuitenkin myös toimittava Nizzan sopimuksen määräysten ja hengen mukaisesti.

d) Tältä osin yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että Nizzan sopimuksen mukaisesti "niille tilanteille, joissa (tuomioistuin) säilyttää yksinomaisen toimivaltansa, on oltava erityinen peruste".

Lisäksi "punaisena lankana" on yhteisöjen tuomioistuimen mukaan tältä osin se, että sen "tehtävä valtiosääntötuomioistuimen kaltaisena tuomioistuimena säilytetään ja sitä edelleen vahvistetaan" ja "ainoastaan yhteisöjen tuomioistuimelle tulisi siis kuulua peruslainsäädäntötyön valvonta ja toimielinten välisten riitojen ratkaisu" (s. 3, lopussa).

Komissio yhtyy tähän päätelmään. Nizzan sopimuksen tarkoituksena on säilyttää merkittävät riidat yhteisöjen tuomioistuimen toimivallan piirissä, jotta se voisi tulevaisuudessa keskittyä kolmitahoiseen tehtäväänsä valtiosääntötuomioistuimena (lausunnot, jäsenyysvelvoitteiden noudattamisen valvonta, merkittävät suorat kanteet), muutoksenhakutuomioistuimena, joka käsittelee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ensimmäisenä oikeusasteena antamia tuomioita, ja ylimpänä laintulkinnasta vastaavana oikeusasteena, joka ratkaisee ennakkoratkaisukysymyksiä ja käsittelee uudelleen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen antamia tuomioita [5].

[5] Tämä perustuu perustamissopimuksen 225 artiklan 2 ja 3 kohdan viimeiseen alakohtaan, sellaisina kuin ne ovat muutettuina Nizzan sopimuksella.

Merkittävinä suorina kanteina on epäilemättä pidettävä toimielintenvälisiä kanteita ja peruslainsäädäntöön kohdistuvia jäsenvaltioiden tai toimielinten kanteita.

Tällaiset kanteet koskevat suoraan yhteisön toimintamahdollisuuksia kohdistuessaan yhteisön toimielinten ja jäsenvaltioiden väliseen sekä toimielinten väliseen perustamissopimuksen mukaiseen toimivallan ja valtuuksien tasapainoon. Tästä syystä kyseisten kanteiden on kuuluttava yhteisöjen tuomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan Nizzan sopimuksen mukaisesti.

e) Komissio huomauttaa kuitenkin seuraavaa:

i] Toimielintenvälisten kanteiden osalta yhteisöjen tuomioistuimen ehdotus koskee ainoastaan Euroopan parlamentin, neuvoston, komission ja Euroopan keskuspankin välisiä kanteita. Komission mielestä yhteisöjen tuomioistuimen toimivallan on ulotuttava kaikkiin toimielintenvälisiin riitoihin ja käsitettävä siten myös

* sellaisten toimielinten ja elinten [6] väliset kanteet, jotka on perustettu EY:n perustamissopimuksen 286 artiklan 1 kohdan mukaisesti perustamissopimuksella tai sen nojalla ("tällä sopimuksella tai tämän sopimuksen nojalla perustettuihin toimielimiin" [7], ja * oikeusriidat, jotka kohdistuvat yhteisön toimielimen tai elimen toimintamahdollisuuksia säänteleviin määräyksiin tai säännöksiin taikka työjärjestykseen. Euroopan parlamentin jäsenten nostamat parlamentin työjärjestystä tai toimielintenvälisiä puitesopimuksia koskevat kanteet kuuluvat tähän ryhmään (ks. jäljempänä II.B kohta).

[6] Ks. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999, annettu 25 päivänä toukokuuta 1999, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista (EYVL L 136, 31.5.1999, s. 1) 1 artiklan 3 kohta.

[7] Esim. asia C-15/00, komissio v. EIP; perustamissopimuksella perustetut elimet (alueiden komitea, talous- ja sosiaalikomitea) sekä johdetun oikeuden säädöksillä perustetut elimet, kuten Euroopan lääkearviointivirasto (22. heinäkuuta 1993 annettu asetus N:o 2309/93) ja Euroopan jälleenrakennusvirasto (15. marraskuuta 1999 annettu asetus N:o 2454/1999).

ii] Komissio katsoo, että yhteisöjen tuomioistuimen ehdottama kriteeri, jonka mukaisesti toimivalta jakautuu yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kesken - eli vastaajaa koskevan perusteen hyväksyminen kantajaa koskevan perusteen lisäksi määriteltäessä uusia toimivallan jakautumiseen sovellettavia periaatteita - ei vastaa täysin Nizzan sopimuksessa asetettua tavoitetta siltä osin kuin kriteerin soveltaminen johtaisi siihen, että

* yhteisöjen tuomioistuimen yksinomaisen toimivallan piiriin jäisi riitoja, joiden osalta yksinomaisen toimivallan säilyttämiselle ei löydy perusteita Nizzan sopimuksesta, ja

* ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivallan piiriin siirtyisi ja jäisi sellaisten toimien valvonta, joiden olisi kuuluttava yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaan.

I. Vastaajaa koskeva peruste - jolla viitataan tässä neuvostoon - johtaa siihen, että yksinomaan yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaan jää oikeusriitoja, jotka nykyisin olisi siirrettävä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivaltaan.

Ehdottaessaan, että kaikki neuvoston ja Euroopan parlamentin toimet kuuluisivat yksinomaan yhteisöjen tuomioistuimen valvontaan tuomioistuin viittaa (kuten se on todennut muistiossa 10790 [8], s. 5, 3. kappale) yhteispäätösmenettelyssä toteutettuihin ja kummankin toimielimen oman toimivallan käyttöön liittyviin toimiin.

[8] Alaviitteessä 1 mainittu asiak. 10790/01.

Neuvoston oman toimivallan käyttöön liittyviin toimiin sisältyy kuitenkin myös toimia, jotka eivät voi kuulua yksinomaan yhteisöjen tuomioistuimen valvontaan Nizzan sopimuksen edellytysten mukaisesti.

A. Valtiontukia koskevat päätökset, jotka neuvosto tekee EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan nojalla.

Kun yhteisöjen tuomioistuimen on perusteltua keskittyä tehtäväänsä valtiosääntötuomioistuimen kaltaisena tuomioistuimena, kuten tuomioistuin itsekin on todennut, Nizzan sopimuksesta on johdettavissa, ettei se saisi enää joutua käsittelemään tällaisia asioita.

On syytä muistaa, että vuonna 1998 tekemässään ehdotuksessa yhteisöjen tuomioistuin ehdotti tällaisten riitojen siirtämistä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle parantaakseen tilannetta, sillä toimivalta hajaantuu helposti juuri tällaisten riitojen kohdalla, kun useampi kantaja voi nostaa kanteen yhtä ja samaa tointa kohtaan [9].

[9] Neuvoston asiak. 5713/99 - JUR 54, 25.2.1999 (perustelut, s. 4).

Valtiontukia koskevien riitojen olisikin nyt kuuluttava ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivaltaan riippumatta siitä, mitkä tahot ovat kantajana ja vastaajana, paitsi perustamissopimuksen 89 artiklaan (ent. 94 artikla) perustuvien neuvoston päätösten osalta, sillä ne ovat peruslainsäädäntöä (ks. jäljempänä).

B. Kaupan suojatoimenpiteet, erityisesti asetukset, joilla neuvosto määrää lopulliset polkumyynti- ja tasoitustullit [10]. Jäsenvaltioiden tällaisia toimenpiteitä vastaan nostamat kanteet olisi siirrettävä edellä mainituista syistä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivaltaan, kuten yhteisöjen tuomioistuin ehdottikin jo vuonna 1998.

[10] Asetukset, jotka on annettu peruslainsäädännön, esim. polkumyynnillä tai vientituella muista kuin Euroopan talousyhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 11 päivänä heinäkuuta 1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2423/88 12 artiklan nojalla (EYVL L 209, 1988), kun komissio on ottanut käyttöön polkumyyntitullin tai tasoitustullin (11 artikla).

C. Perustamissopimuksen määräyksen perusteella vahvistetut perussäädöksen täytäntöönpanotoimet

Ehdotukseensa liittämässään muistiossa yhteisöjen tuomioistuin toteaa (s. 5):

"Neuvostoa vastaan nostetut 30 kannetta (tuomioistuimen valitseman tarkastelujakson aikana eli vuosina 1996-2000) olivat enimmäkseen sellaisia, että on pikemminkin katsottava, että ne kuuluvat yhteisöjen tuomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan. Niitä kanteita, joihin tämä päätelmä ei sovellu, on liian vähän, jotta olisi ajateltavissa, että otettaisiin käyttöön alakriteeri, varsinkin kun alakriteeristä kuitenkin aiheutuisi sekaannusta eikä saataisi mitään todellista tilastollista etua. --"

Muistiossa analysoidaan yhteisöjen tuomioistuimessa tarkasteluajanjaksolla nostettuja kanteita (asiak. 5604/02, s. 11-15, jäljempänä 'muistio 5604') ja jaotellaan neuvostoa vastaan nostetut 30 kannetta seuraavasti:

14 kannetta liittyy neuvoston peruslainsäädäntötyöhön,

kolme kannetta liittyy yhteisen markkinajärjestelyn hallinnoinnin alaan eikä näytä siltä, että niiden olisi kuuluttava yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaan,

jäljellejäävien 13 kanteen osalta toimivallanjako ei ole täysin selvä. Näistä neljä koskee yhteisen kauppapolitiikan alalla ja yhdeksän yhteisen kalastuspolitiikan alalla toteutettuja toimia.

Huomattakoon, että tuomioistuin ilmaisee itsekin epäilyksiä näiden riitojen säilyttämisestä sen toimivallassa. Komission mielestä näiden 30 kanteen kohteena olevien erilaisten toimenpiteiden tarkastelusta käy ilmi, että vastaajaa koskevaa ehdotuksen perustetta ei saisi ottaa sellaisenaan säännöksi toimivallan jakamiselle yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen välillä Nizzan sopimuksessa tarkoitetussa merkityksessä.

Näiden 30 kanteen tarkastelusta käykin ilmi, että niistä ainoastaan 13 koskee perustamissopimuksen määräyksen nojalla annettua peruslainsäädäntöä.

Kyseiset asiat ovat - 12 asiaa, jotka mainitaan (muistio 5604, s. 11-13) ensimmäisessä peruslainsäädäntöä koskevien 14 asian ryhmässä (oikeusperustaa koskevia riitoja, lukuun ottamatta asioita C-93/00 ja C-445/00), ja - lisäksi yksi yhteistä kauppapolitiikkaa koskevasta neljästä asiasta, joka mainitaan muistiossa 5604 (s. 14). Tämä on asia C-149/96 [11], joka koskee perustamissopimuksen 113 artiklan ja 228 artiklan 2 kohdan nojalla tehtyä neuvoston päätöstä.

[11] Kok. 1999, s. I-8427.

Muut 17 asiaa eivät koske peruslainsäädäntötyötä, vaan toimenpiteitä, joita neuvosto on toteuttanut perustamissopimuksen nojalla annettuun säädökseen perustuvan valtuutuksen perusteella. Esimerkkeinä voidaan mainita seuraavat kaksi asiaa, jotka on mainittu 14 asiasta koostuvassa ensimmäisessä ryhmässä (muistion s. 13):

- asia C-445/00, Itävalta v. neuvosto, joka koskee neuvoston tointa, joka hyväksyttiin Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjaan liitetyn pöytäkirjan 9 määräykseen (16 artikla) perustuvassa sääntelykomiteamenettelyssä, ja - asia C-93/00, Euroopan parlamentti v. neuvosto, joka koskee naudanlihan pakollisen merkintäjärjestelmän yleisistä säännöistä annettua asetusta N:o 2772/1999, josta neuvosto päätti määräenemmistöllä komission ehdotuksesta asetuksen N:o 820/97 [12] 19 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

[12] Nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden merkitsemisen käyttöönottamisesta annettu neuvoston asetus N:o 820/97 (EYVL L 117, 1997, s. 1). Asetuksen 19 artiklan 6 kohdan mukaan "Neuvosto päättää 1 päivään tammikuuta 2000 mennessä määräenemmistöllä komission ehdotuksesta, onko muiden kuin 2 kohdassa säädettyjen tietojen pakollinen ilmoittaminen ja tämän asetuksen soveltamisalan laajentaminen käsittämään 13 artiklan ensimmäisessä luetelmakohdassa mainittujen tuotteiden lisäksi muita tuotteita mahdollista ja toivottavaa".

1. Komiteamenettelyssä toteutetut toimenpiteet [13]

[13] Nämä määriteltiin alun perin 13. heinäkuuta 1987 tehdyssä neuvoston päätöksessä N:o 87/373 (EYVL L 197, 18.7.1987, s. 33), joka on korvattu neuvoston päätöksellä N:o 1999/468 (EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23).

On syytä muistaa, että tämä menettely edellyttää neuvoston toimia, jos jäsenvaltioiden edustajien kokous on antanut kielteisen lausunnon tai jättänyt lausunnon antamatta [14] tai jos jäsenvaltio saattaa komission päätöksen neuvoston käsiteltäväksi kaupan suojatoimenpiteitä koskevan komiteamenettelyn yhteydessä [15], jolloin menettelyn päättyessä neuvosto päättää toimenpiteestä tai, jos neuvosto ei ole tehnyt päätöstä asetetussa määräajassa, siitä päättää komissio.

[14] Samaa näkökulmaa korostetaan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-445/00, Itävalta v. neuvosto, 23.2.2001 antaman määräyksen 16, 23 ja 24 kohdassa (Kok. 2001, s. I-1464); ks. myös asia C-352/96, jonka tuomioistuin lukee kauppapolitiikan alaan kuuluvaksi asiaksi ja joka koskee asetusta N:o 1552/96 (EYVL L 190, 1996, s. 1: saatettu neuvoston käsiteltäväksi hallintokomitean annettua asiasta kielteisen lausunnon).

[15] Ks. muita kauppapolitiikan alaan kuuluvia yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisuja: esim. asia C-110/97, joka koskee asetusta N:o 304/97 (EYVL L 51, 1997, s. 1) ja komission päätöstä, jonka Yhdistynyt kuningaskunta saattoi neuvoston käsiteltäväksi; asia C-301/97, joka koskee asetusta N:o 1036/97 (EYVL L 151,1997, s. 8 ) ja komission päätöstä, jonka Yhdistynyt kuningaskunta ja Espanja saattoivat neuvoston käsiteltäväksi.

Näin ollen komiteamenettelyssä toteutetut toimenpiteet ovat olennaiselta sisällöltään, soveltamisalaltaan ja vaikutuksiltaan samanlaatuisia riippumatta siitä, mikä toimielin niistä päättää [16].

[16] Vrt. esim asiaan C-89/96, Portugali v. komissio, joka koskee asetusta N:o 3053/95, jonka komissio antoi neuvoston asetuksen 3030/93 17 ja 19 artiklan nojalla tekstiilialan komitean myönteisen lausunnon jälkeen (EYVL L 323, 1995, s. 1), tai asioihin C-159/96 (Portugali v. komissio), C-289/96 (Tanska v. komissio), C-293/96 (Saksa v. komissio), C-299 (Ranska v. komissio), jotka tuomioistuin mainitsee komissiota vastaan nostettujen kanteiden luettelossa.

Näiden toimenpiteiden jaottelu neuvoston ja komission välillä ja niiden saattaminen yhteisöjen tuomioistuimen tai ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen valvontaan sen mukaan, onko kanteen kohteena oleva toimi neuvoston vai komission toteuttama, vaikuttaa siten keinotekoiselta.

2. Muut perussäädöksellä annettuun valtuutukseen perustuvat neuvoston toimenpiteet

Perustamissopimuksen 202 artiklan (ent. 145 artikla) nojalla neuvosto voi erityistapauksissa pidättää itselleen oikeuden käyttää välitöntä täytäntöönpanovaltaa.

Yhteisön oikeuden perusteella toteutetuissa täytäntöönpanotoimissa on melko vähän tällaisia tapauksia [17], ja ne esiintyvät ennen kaikkea aloilla, kuten yhteinen maatalouspolitiikka ja yhteinen kalastuspolitiikka, joita koskeva peruslainsäädäntö edellyttää lukuisten teknisten toimenpiteiden toteuttamista.

[17] Päätöksen N:o 1999/468/EY 1 artiklan mukaan täytäntöönpanovalta kuuluu pääsääntöisesti komissiolle "lukuun ottamatta niitä perusteltuja erityistapauksia, joissa perussäädöksessä pidätetään neuvostolle oikeus käyttää tiettyä välitöntä täytäntöönpanovaltaa".

Tuomioistuimen valitsemalle tarkastelujaksolle sijoittuvia esimerkkejä tällaisista teknisistä toimenpiteistä ovat asia C-93/00 (ks. edellä) [18], kolme yhteistä markkinajärjestelyä koskevaa asiaa ja yhdeksän yhteisen kalastuspolitiikan alaan kuuluvaa asiaa.

[18] Ks. alaviite 6.

On olemassa kahdenlaisia argumentteja sille, että näiden toimenpiteiden olisi kuuluttava kokonaisuudessaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivaltaan:

a) Toimenpiteiden teknisyys

Asetuksessa (EY) N:o 2772/1999 [19], jota asia C-93/00 (parlamentti v. neuvosto) koskee, säädetään naudanlihan pakollisen merkintäjärjestelmän yleisistä säännöistä. Asetuksen ainoa olennainen artikla sisältää viittauksen perusasetukseen (EY) N:o 820/97.

[19] EYVL L 334, 1999, s. 1.

Neuvoston asetusten, joihin yhteistä markkinajärjestelyä koskevat kolme asiaa liittyvät (s. 13), tavoitteena on määrittää markkinoinnin aikana sovellettavat tiettyjen maataloustuotteiden interventiohinnat.

Yhteisen kalastuspolitiikan alaan kuuluvien yhdeksän toimenpiteen tavoitteena (s. 14-15) on teknisten toimenpiteiden, kuten suurimpien sallittujen saaliiden (TAC) määrittäminen tiettyjen kalakantojen osalta [20].

[20] Asetus N:o 3074/95 (EYVL L 330, 1995, s. 1).

Ottaen huomioon Nizzan sopimuksella yhteisöjen tuomioistuimelle annettu tehtävä tällaisten toimenpiteiden valvonta ei saisi kuulua sille ensimmäisessä ja toisessa oikeusasteessa.

b) Toimenpiteiden säätämismenettely

Edellä mainittujen 13 kanteen kohteena olevat neuvoston asetukset annettiin kaikki samanlaisessa menettelyssä [21] perussäädöksissä olevien säännösten mukaisesti.

[21] Neuvoston päätös määräenemmistöllä komission ehdotuksesta.

On kuitenkin syytä huomata, että kaikissa kyseessä olevissa perussäädöksissä, joissa tämä menettely on otettu käyttöön, säädetään komiteamenettelystä ja edellytetään lisäksi sovellettavan perustamissopimuksessa määrättyjä menettelyjä tiettyjen täydentävien toimenpiteiden osalta.

Siten esimerkiksi neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3760/92 [22] - 8 artiklan 4 kohdassa säädetään ensinnäkin menettelystä, jota neuvosto noudatti antaessaan mainituissa yhdeksässä asiassa riitautetut säädökset (neuvosto tekee ratkaisunsa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta); - 15 artiklassa säädetään menettelystä, joka koskee toimivallan siirtämistä komissiolle (ilman komitean myötävaikutusta) ja neuvostolle, joka jäsenvaltion saatettua komission päätöksen sen käsiteltäväksi voi kuukauden määräajassa tehdä komission ratkaisusta poikkeavan päätöksen; - lisäksi 17 ja 18 artikla sisältävät tyypilliset hallintokomiteamenettelyä koskeva säännökset [23].

[22] EYVL L 389, 1992, s. 1

[23] Sama pätee sokerialan yhteistä markkinajärjestelyä koskevaan asetukseen (ETY) N:o 1785/81 (EYVL L 177,1981, s. 4), sellaisena kuin se on muutettuna (EYVL L 206, 1996, s. 43), joka on asioissa C-340/98 ja C-357/99 riitautettujen säädösten perustana. Kyseiset säädökset on annettu asetuksen 3 artiklan 5 kohdassa, 5 artiklan 5 kohdassa ja 8 artiklan 4 kohdassa säädetyssä menettelyssä, johon on viitattu edellä.

i) Neuvoston perussäädöksen nojalla yksin toteuttamia toimenpiteitä ja toimenpiteitä, joita neuvosto tai komissio toteuttavat samaan päätökseen perustuvassa komiteamenettelyssä ei voida asettaa tärkeysjärjestykseen keskenään.

On syytä huomata, että neuvoston päätöksen N:o 1999/468 [24] mukaan komission ja neuvoston tehtävänä on päättää

[24] Ks. alaviite 11.

"a) Hallintotoimenpiteistä, esimerkiksi niistä, jotka liittyvät yhteisen maatalous- ja kalastuspolitiikan soveltamiseen tai budjettivaikutuksiltaan huomattavien ohjelmien toteuttamiseen, --",

ja "b) Laajakantoisista toimenpiteistä, joilla sovelletaan perussäädösten keskeisiä säännöksiä, mukaan lukien ihmisten, eläinten tai kasvien terveyden tai turvallisuuden suojeluun liittyvät toimenpiteet, --" sekä "mukauttaa tai ajantasaistaa" perustamissopimuksen perusteella annettuja perussäädöksiä.

Näin ollen komissio ja neuvosto toteuttavat toimia

* kaikkiin aloihin liittyvissä kysymyksissä, jotka saattavat tapauksesta riippuen olla monitahoisia ja sisältää arkaluonteisia poliittisia valintoja. Katso esimerkiksi komission ja neuvoston päätöksiä naudan spongiformiseen enkefalopatiaan (BSE) liittyvistä hätätoimenpiteistä, jotka mainitaan asiassa C-514/99 [25] 21.6.2000 annetussa tuomiossa (viittaus oikeustapaukseen tuomioistuimen muistiossa, s. 9) .

[25] Asia C-514/99, Ranska v. komissio (Kok. 2000, s I-4706); ks. myös asia C-180/96 Yhdistynyt kuningaskunta v. komissio, yhteisöjen tuomioistuimen muistio 5604, s. 6.

* Yksityiskohtaiset säännöt voivat, kuten tuomioistuin vahvisti neuvoston asetusta N:o 2772/1999 koskevassa asiassa C-93/00, olla yksinkertaisesti täytäntöönpanosääntöjä tai olla rinnastettavissa lainsäädäntöön [26]. Katso esimerkiksi - asiassa 25/70, Köster, annetun tuomion 6 ja 19 kohdat, joissa tuomioistuin vahvisti, että komissiolla voi olla toimivalta täydentää perussäädökseen sisältyviä hajanaisia toimenpiteitä (Kok. 1970, s. 1161, erityisesti s. 1172-1175); - asiassa 240/90, Saksa v. komissio, annetun tuomion 41 kohta, jonka mukaan "neuvosto voi heti, kun se on antamassaan perusasetuksessa vahvistanut käsiteltävää asiaa koskevat olennaiset säännöt, siirtää komissiolle yleisen toimivallan niiden soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen antamiseen ilman, että sen on tarpeen täsmentää siirretyn toimivallan keskeistä sisältöä, ja että säännös, jossa kyseinen valtuutus ilmaistaan yleisesti, on riittävä perusta kyseiselle toimivallan siirrolle." (Kok. 1992, s. 5434)

[26] Ks. yhteisöjen tuomioistuimen muistio 5604, s. 11, otsikon "Neuvoston antamien normien mukauttaminen" alla mainitut tapaukset.

Edellä esitetystä seuraa, ettei perussäädöksen täytäntöönpanotoimenpiteitä voida erotella toteuttajan tai hyväksymismenettelyn perusteella: ne muodostavat kokonaisuuden, jonka tarkoituksena on säädöksen täytäntöönpano, ja niiden erottaminen toisistaan olisi keinotekoista.

ii) Tämä toteamus saa vahvistusta tarkasteltavista perusasetuksista, joissa on kaikissa rinnan edellä mainittuja menettelyjä koskevien säännösten kanssa viittaus tiettyjä nimenomaisesti määriteltyjä toimenpiteitä hyväksyttäessä sovellettavaan perustamissopimuksessa määrättyyn menettelyyn. [27]

[27] Asetuksessa N:o 3760/92 on viittaus perustamissopimuksen 43 artiklassa määrättyyn menettelyyn, jota sovelletaan hyväksyttäessä sen 4 artiklan 1 kohdassa, 5 artiklan 1 kohdassa ja 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä;

Toisin sanoen kyseessä olevien perussäädösten osalta lainsäätäjä on jaotellut käyttöönotettua järjestelmää täydentävät toimenpiteet sen mukaan, toteutetaanko ne toimeenpanotasolla vai lainsäädäntötasolla.

iii) Lopuksi on todettava, ettei tämä koske pelkästään tässä mainittuja aloja.

Esimerkkeinä mainittakoon lisäksi

* Neuvoston hyväksymät valvontatoimet, joista se päättää määräenemmistöllä komission ehdotuksesta. [28] Tällaiset toimenpiteet toteutetaan toisinaan rinnan komission tai neuvoston suojatoimenpiteiden kanssa komiteamenettelyä noudattaen. [29] Yhteisöjen tuomioistuin ehdotti vuonna 1998 näidenkin toimenpiteiden siirtämistä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen valvontaan.

[28] Esim. tuontiin sovellettavasta yhteisestä järjestelmästä ja asetuksen N:o 518/94 kumoamisesta 22 päivänä joulukuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen N:o 3285/94 17 artikla (EYVL L 349, 31.12.1994, s. 53).

[29] Edellisessä alaviitteessä mainitun asetuksen N:o 3285/94 16 artikla.

* Kauppapoliittiset toimenpiteet, jotka neuvosto tai komissio toteuttaa asetuksen N:o 3286/94 [30] 14 artiklan mukaisessa suojatoimenpiteitä koskevassa komiteamenettelyssä tai jotka neuvosto toteuttaa kyseisen asetuksen 13 artiklan 3 kohdan nojalla, jolloin neuvosto päättää asiasta määräenemmistöllä komission ehdotuksesta perustamissopimuksen 113 artiklan mukaisesti.

[30] Yhteisön menettelyistä yhteisessä kauppapolitiikassa kansainvälisen kaupan säännöissä yhteisölle annettujen, erityisesti Maailman kauppajärjestössä (WTO) käyttöön otettujen oikeuksien käyttämisen varmistamiseksi 22 päivänä joulukuuta 1994 annettu neuvoston asetus N:o 3286/94 (EYVL L 349, 31.12.1994, s. 71).

c) Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo seuraavaa

i) Perustamissopimuksen nojalla annettuun perussäädökseen perustuvat täytäntöönpanotoimet muodostavat kokonaisuuden, joten niiden olisi kuuluttava yhden ja saman tuomioistuimen - eli ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen - valvontaan.

ii) Sitä vastoin perustamissopimukseen perustuvien kumoamis- ja laiminlyöntikanteiden, joita jäsenvaltiot, toimielimet tai Euroopan keskuspankki ovat nostaneet annettuja säädöksiä vastaan tai sellaisen ratkaisun tekemisen laiminlyönnin johdosta, joka olisi tehtävä perustamissopimuksen nojalla, on kuuluttava yhteisöjen tuomioistuimelle, kilpailu- ja valtiontukiasioissa tehtyjä päätöksiä lukuun ottamatta (ks. jäljempänä).

Siten tässä esitetty ehdotus vastaa yhteisöjen tuomioistuimen kaksitahoista tavoitetta, jonka mukaan sen tarkoituksena on pysyttää toimivaltansa piirissä "toimielinten peruslainsäädäntötyön valvonta" (muistio 10790, s. 4, lopussa) ja "siirtää huomattava määrä asioita" ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle (muistio 10790, s 4, viimeistä edellinen kappale).

Korostettakoon, että komission tässä esittämä ehdotus johtaisi useampien asioiden siirtämiseen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivaltaan kuin yhteisöjen tuomioistuimen ehdotus, [31] sillä 17 asiaa enemmän siirtyisi, vaikkakin tietyt komissiota vastaan nostettavat kanteet, eli EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 3 kohdan (ent. 90 artiklan 3 kohta) nojalla annettuja asetuksia koskevat neljä asiaa, jäisivät yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaan (tuomioistuimen muistio 5604, s.10-11).

[31] Tarkastelujaksolla neuvostoa vastaan nostetuista 30 kanteesta 13 on sellaisia, joiden olisi kuuluttava yhteisöjen tuomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan - eli yhdeksän kalastuspolitiikkaa koskevaa ja kolme kauppapolitiikkaa koskevaa asiaa sekä asia C-93/00.

II. Yhteisöjen tuomioistuimen ehdotus johtaa siihen, että sellaisia toimia, joiden olisi kuuluttava yhteisöjen tuomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan, siirtyisi ja jäisi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivallan piiriin.

A. Toimet, joita ei voida siirtää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen valvontaan

1. Muiden toimielinten kuin neuvoston ja parlamentin toteuttamat lainsäädäntötoimet

Näistä on syytä mainita erityisesti

- direktiivit, jotka komissio antaa EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 3 kohdan (ent. 90 artiklan 3 kohta) nojalla, ja - asetukset, jotka Euroopan keskuspankki antaa perustamissopimuksen 110 artiklan 1 kohdan nojalla. Nämä säädökset ovat epäilemättä peruslainsäädäntöä. Tämä käy ilmi jo siitä, että 110 artiklan 2 kohta on lähes samanlainen kuin perustamissopimuksen 249 artikla (ent. 189 artikla).

Tällaiset säädökset vastaavat määritelmää, joka neuvoston työjärjestyksen [32] 7 artiklassa annetaan neuvoston toiminnalle lainsäätäjänä. Kyseisen artiklan mukaan,

[32] EYVL L 149, 23.6.2000, s. 21.

"Neuvosto toimii Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 207 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti lainsäätäjänä silloin, kun se asiaa koskevien perussopimusten määräysten nojalla päättää yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa oikeudellisesti sitovasta tai yhtä tai useampaa jäsenvaltiota oikeudellisesti velvoittavasta lainsäädännöstä asetuksin, direktiivein, puitepäätöksin tai päätöksin".

2. Muut kuin lainsäädäntötoimet, jotka ovat luonteeltaan sellaisia, että ne kuuluvat yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaan.

Tältä osin tulevat kyseeseen tiiviimpää yhteistyötä koskevat, perustamissopimuksen 11 artiklan 2 ja 3 kohdan nojalla tehdyt komission päätökset, joiden on kuuluttava yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaan, jotta voidaan varmistaa komission ja neuvoston tätä alaa koskevien päätösten valvonnan johdonmukaisuus.

Kuten edellä on todettu, perustamissopimuksen määräysten nojalla annettujen lainsäädäntötoimien ja muiden kuin lainsäädäntötoimien valvonnan on kuuluttava yhteisöjen tuomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan. [33]

[33] Yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaan kuuluisivat silloin kanteet, jotka ovat verrattavissa asiaan C-100/99, Italia v. neuvosto ja komissio (muistio 5604/02, s. 15). Tapaus koski sekä perustamissopimuksen nojalla annettua säädöstä - EY:n perustamissopimuksen 42 ja 43 artiklan nojalla siirtymätoimenpiteistä euron käyttöönottamiseksi yhteisessä maatalouspolitiikassa annettua asetusta N:o 2800/98 - että neuvoston asetuksen N:o 2799/98 9 artiklan (komiteamenettely) perusteella annettua komission täytäntöönpanoasetusta - eli maatalouden euromääräisen valuuttajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä maatalousalalla annettua asetusta N:o 2808/98.

Tämä ei kuitenkaan merkitse ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle kilpailun ja valtiontukien alalla jo siirretyn toimivallan peräyttämistä. Perustamissopimuksen nojalla tehtyihin komission ja neuvoston päätöksiin kohdistuvien valitusten olisi kuuluttava ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle, ja niiden olisi näin ollen oltava poikkeus ehdotetusta toimivallanjakoa koskevasta säännöstä.

B. Toimet, joita ei pitäisi jättää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen yksinomaiseen valvontaan

Kun Nizzan sopimukseen sisältyy pyrkimys kokonaisvaltaiseen muutokseen yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen välisessä toimivallanjaossa, komission mielestä kaikkien kanteiden, jotka nostetaan toimielimen työjärjestyksen määräysten tai toimielimen sisäistä toimintaa koskevien päätösten kumoamiseksi, olisi vastedes kuuluttava yhteisöjen tuomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan.

Komissio huomauttaa tältä osin, että yhteisöjen tuomioistuimen ehdotuksen mukaan Euroopan parlamentin päätöslauselmat ja sisäiset päätökset kuuluvat sen toimivaltaan ainoastaan jos kantajana on jäsenvaltio. [34] Komission mielestä kaikki tällaisia toimia koskevat kumoamis- ja laiminlyöntikanteet liittyvät toimielinjärjestelmän toimintaan, joten niiden on kuuluttava yhteisöjen tuomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan.

[34] Esim. asia C-267/96, Ranska v. Euroopan parlamentti (mainittu muistiossa 5604/02, s. 15, lopussa), jossa käsitellään parlamentin istuntoaikataulua. Sen vahvistamisen katsottiin olevan ristiriidassa parlamentin kotipaikkaa koskevan, jäsenvaltioiden vuonna 1992 Edinburghissa yhteisymmärryksessä tekemän päätöksen kanssa.

Euroopan parlamentin osalta mainittakoon seuraavat asiat

- T-222/99, Martinez-De Gaulle v. Euroopan parlamentti; T-327/99, Front national v. Euroopan parlamentti; T-329/99, Bonino ym. v. Euroopan parlamentti. Kumoamiskanne kohdistui parlamentin työjärjestyksen 29 artiklan 1 kohdan muuttamisesta 14.9.1999 tehtyyn parlamentin päätökseen, jolla purettiin Riippumattomien jäsenten tekninen ryhmä (tuomio 2.10.2001). - T-236, Stauner ym. v. Euroopan parlamentti, jossa vaadittiin parlamentin 5.7.2000 hyväksymän puitesopimuksen kumoamista sillä perusteella, että se oli vastoin EY:n perustamissopimuksen 197 artiklan 3 kohtaan perustuvaa parlamentinjäsenten oikeutta esittää kysymyksiä komissiolle (tuomioistuimen määräys 17.1.2002). - T-17/00, Rotley v. Euroopan parlamentti, jossa vaadittiin parlamentin työjärjestyksen muuttamisesta tehdyn parlamentin päätöksen kumoamista. Työjärjestystä muutettiin Euroopan petostentorjuntaviraston toteuttamia sisäisiä tutkimuksia koskevan, Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 25.51999 tekemän toimielintenvälisen sopimuksen seurauksena. Päätöksen väitettiin rikkovan lainsäädäntömenettelyä, parlamentinjäsenten immuniteettiä ja edustajantoimen itsenäisyyttä (tuomio 26.2.2002).

* * *

Edellä esitettyjen näkökohtien perusteella komissio ehdottaa liitteessä esitettyä muutosta perussäännön 51 artiklaan

Liite

Ehdotus yhteisöjen tuomioistuimen luonnoksen muuttamiseksi (tuomioistuimen ehdottamaan tekstiin tehdyt muutokset on lihavoitu)

51 artikla

EY:n perustamissopimuksen 225 artiklan 1 kohdassa ja Euratomin perustamissopimuksen 140 a artiklan 1 kohdassa esitetystä säännöstä poiketen jäsenvaltioiden, yhteisöjen toimielinten ja Euroopan keskuspankin nostamat, EY:n perustamissopimuksen 230 ja 232 artiklassa ja Euratomin perustamissopimuksen 146 ja 148 artiklassa tarkoitetut kanteet, jotka on nostettu Euroopan parlamentin tai neuvoston tai näiden kahden toimielimen yhdessä antamaa EY:n perustamissopimuksen tai Euratomin perustamissopimuksen määräykseen perustuvaa säädöstä vastaan tai sellaisen ratkaisun tekemisen laiminlyönnin johdosta, joka olisi tehtävä EY:n perustamissopimuksen tai Euratomin perustamissopimuksen nojalla, kuuluvat yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaan lukuun ottamatta - päätöksiä, jotka komissio tai neuvosto tekee EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan nojalla, ja - päätöksiä, jotka komissio tekee EY:n perustamissopimuksen 38 artiklan, 76 artiklan 2 kohdan, 81, 82 ja 85 artiklan ja 86 artiklan 3 kohdan sekä 134 artiklan nojalla.

Yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaan kuuluvat myös samoissa artikloissa tarkoitetut kanteet

i) jotka yhteisöjen toimielimet [35], Euroopan keskuspankki, EY:n perustamissopimuksella tai sen nojalla perustetut toimielimet ja elimet [36] ovat välillään nostaneet, sekä ne

[35] Toimielintenväliset kanteet.

[36] Lainataan EY:n perustamissopimuksen 286 artiklan 1 kohdan ilmaisua.

ii) jotka nostetaan Euroopan keskuspankin, yhteisöjen toimielimen tai elimen antamaa säädöstä vastaan, jonka osalta se käyttää itsenäistä päätösvaltaa. [37]