52002SC0335

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti neuvoston vahvistamasta yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi vakuutusedustuksesta

2000/0213 (COD)

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti neuvoston vahvistamasta yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi vakuutusedustuksesta

1- TAUSTAA

Ehdotus toimitettu Euroopan parlamentille ja neuvostolle (asiak. KOM(2000)511 lopullinen - 2000/0213(COD)) [1]: // 20.9.2000

[1] EYVL C 29 E, 30.1.2001, s. 244.

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto [2]: // 30.5.2001

[2] EYVL C 221, 7.8.2001, s. 121.

Euroopan parlamentin lausunto ensimmäisessä käsittelyssä : // 14.11.2001

Poliittinen yhteisymmärrys // 26.11.2001 (yksimielinen)

Yhteinen kanta: // 18.03.2002

2- KOMISSION EHDOTUKSEN TARKOITUS

* Tämän direktiiviehdotuksen tarkoituksena on sovittaa yhteen vakuutusedustusta koskevat kansalliset säännökset vakuutusalan yhteismarkkinoiden toteuttamiseksi etenkin vähittäiskaupan osalta.

* Ehdotuksessa vahvistetaan sääntelypuitteet, joilla varmistetaan: i) kaikkien yhteisössä toimivien vakuutusedustajien korkea ammattitaito ja pätevyys sekä ii) korkeatasoinen suoja vakuutuksenottajien eduille asettamalla melko tiukat vaatimukset vakuutuksenottajille annettaville tiedoille.

* Ehdotuksessa säädetään järjestelmästä, jonka mukaan jokainen vakuutusedustaja rekisteröidään kotijäsenvaltiossaan edellyttäen, että edustaja täyttää ammatilliset vaatimukset (pätevyys, hyvä maine, ammatillinen vastuuvakuutus ja riittävä taloudellinen kapasiteetti). Rekisteröinnin perusteella vakuutusedustaja voi harjoittaa toimintaansa sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella koko yhteisössä kotijäsenvaltion valvonnan alaisena (3-9 art.). Ehdotuksessa vahvistetaan myös vaatimukset, jotka koskevat vakuutuksenottajille annettavia tietoja (11-12 art.).

3- YHTEISTÄ KANTAA KOSKEVAT HUOMAUTUKSET

3.1. Yleiset huomautukset

Neuvoston yksimielisesti hyväksymässä yhteisessä kannassa säilytetään komission ehdotus pääosiltaan ja komissio hyväksyy neuvoston tekemät muutokset.

Yhteisessä kannassa otetaan huomioon komission hyväksymät Euroopan parlamentin tarkistukset. Ne sisältyvät tekstiin, mutta toisinaan ne on muotoiltu uudelleen tekstin sisäisen koherenssin vuoksi tai sääntelyteknisistä syistä. Komission ehdotukseen verrattuna yhteisessä kannassa selkiytetään ehdotuksen tärkeimpiä säännöksiä, jotka käsittelevät mm. soveltamisalaa (1 art.), rekisteröintiä (3 art.), ammatillisia vaatimuksia (4 art.), ilmoitusta sijoittautumisesta ja palvelujen tarjoamisesta toisessa jäsenvaltiossa (5 art.), tietojenvaihtoa jäsenvaltioiden välillä (8 art.) sekä vakuutusedustajien vakuutuksenottajille antamia tietoja (11 ja 12 art.).

Yhteisessä kannassa tehdyt mukautukset eivät muuta komission ehdotuksen sisältöä. Niillä täsmennetään tai selkiytetään komission ehdotusta ja ne noudattelevat parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä tekemiä tarkistuksia, jotka komissio on hyväksynyt.

Tärkeimpiä muutoksia, jotka yhteisessä kannassa on tehty komission muutettuun ehdotukseen, käsitellään yksityiskohtaisesti jäljempänä tässä tiedonannossa.

3.2. Euroopan parlamentin tarkistukset ensimmäisessä käsittelyssä:

Parlamentti esitti 50 tarkistusta. Komissio hyväksyi niistä kokonaisuudessaan tai osittain 20 joko sellaisenaan tai sisällöllisesti.

3.2.1. Komission hyväksymät tarkistukset, jotka sisältyvät yhteiseen kantaan

a) Johdanto-osa

Yhteisen kannan johdanto-osan 12 kappale

Kappaleen tavoitteena on selventää direktiivin soveltamisalaa. Siinä täsmennetään, että vakuutus- tai jälleenvakuutusedustukseksi ei katsota tiettyjä toimintoja, joissa tarjotaan neuvoja muunlaisen ammatillisen toiminnan ohessa ja joiden tarkoituksena ei ole auttaa asiakasta tekemään tai soveltamaan vakuutus- tai jälleenvakuutussopimusta, eikä ammattimaista vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vahingonselvittelyä tai vahingonarviointi- ja vahingonkorvaustoimintaa (esim. tilineuvojat, asianajajat, vahinkoasiantuntijat). Tämä johdanto-osan kappale liittyy yhteisen kannan 2 artiklan 3 kohdan viimeiseen alakohtaan ja 4 kohdan viimeiseen alakohtaan ja siinä otetaan huomioon tarkistukset 1, 15 ja 16.

Yhteisen kannan johdanto-osan 14 kappale

Tarkistus 4 täydentää komission ehdotuksen johdanto-osan 14 kappaletta, jotta se olisi johdonmukainen direktiivin muiden säännösten ja etenkin yhteisen kannan 2 artiklan 9 kohdan kanssa.

b) Artiklaosa

1 artikla: Soveltamisala

1 artiklan 2 kohta

Tässä direktiivin soveltamisalaa koskevassa säännöksessä täsmennetään edellytykset, joiden täyttyessä tietyt vakuutussopimuksia koskevia edustuspalveluja tarjoavat henkilöt jäävät direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Yhteisessä kannassa on muotoiltu uudelleen säännöksen a alakohta parlamentin tarkistuksen 7 mukaisesti. Myös e alakohdan muotoilu perustuu parlamentin tarkistuksiin 8, 9 ja 11. Tarkistuksilla pyritään selventämään sellaisten markkinoilla tarjottavien vakuutussopimusten ominaispiirteitä, jotka tarjoavat henki- ja/tai vastuuvakuutusturvaa tietyltä matkantarjoajalta varatun matkan yhteydessä otettuun matkavakuutukseen liittyvänä liitännäisenä vakuutusturvana. Säännöksellä laajennetaan komission ehdotuksessa säädettyä soveltamisalan rajausta.

1 artiklan 3 kohta

Tässä artiklassa vahvistetaan direktiivin soveltamisala. Artiklan 3 kohdassa selvennetään direktiivin alueellista soveltamisalaa. Direktiivin oikeusperustana on perustamissopimuksen 47 artiklan 2 kohta ja 55 artikla eli sisämarkkinoiden toteuttamista koskevat määräykset. Näin ollen direktiivi ei koske sellaista unionin ulkopuolista vakuutusedustustoimintaa, jota harjoittavat yhteisön ulkopuolelle sijoittautuneet edustajat, eikä yhteisön ulkopuolisiin maihin sijoittautuneiden yhteisön vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten vakuutusedustustoimintaa, kun sitä harjoittavat yhteisön ulkopuoliset edustajat. Tässä otetaan huomioon tarkistus 27, joka liittyy komission ehdotuksen 3 artiklan 5 kohtaan. Koska 1 artikla käsittelee kuitenkin direktiivin yleistä soveltamisalaa, sääntelyteknisistä syistä vaikutti sopivammalta täsmentää tätä periaatetta direktiivin soveltamisalaa koskevassa erillisessä säännöksessä.

2 artikla: Määritelmät

2 artiklan 3 ja 4 kohta

'Vakuutusedustuksen' ja 'jälleenvakuutusedustuksen' määritelmiä on täydennetty komission ehdotukseen verrattuna. Niissä täsmennetään nyt, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen taikka vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vastuulla toimivan työntekijän toimintaa ei pidetä vakuutusedustuksena. Täsmennys varmistaa johdonmukaisuuden näiden määritelmien ja 2 artiklan 5 ja 6 kohdassa esitettyjen 'vakuutusedustajan' ja 'jälleenvakuutusedustajan' määritelmien välillä.

Lisäksi on lisätty uusi kolmas alakohta täsmentämään, että vakuutus- tai jälleenvakuutusedustuksena ei pidetä tietojen antamista satunnaisesti muun ammattitoiminnan yhteydessä (esim. tilineuvojat, asianajajat), kun toiminnan tarkoituksena ei ole auttaa asiakasta tekemään tai soveltamaan vakuutussopimusta, eikä ammattimaista vakuutusyrityksen vahingonselvittelyä tai vahingonarviointi- ja vahingonkorvaustoimintaa. Nämä kaksi alakohtaa sisältävät komission hyväksymän tarkistusten 15 ja 16 alkuosan ja ne noudattelevat myös tarkistusta 1, joka sisältyy jo johdanto-osan 12 kappaleeseen.

Vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminta kuuluvat direktiiviehdotuksen soveltamisalaan käytetystä myyntitekniikasta riippumatta (esim. sähköinen kauppa). Näin ollen ei ole vaikuttanut tarpeelliselta sisällyttää kantaan tarkistusten 15 ja 16 viimeistä virkettä, joka käsittelee direktiivin soveltamista sähköisen kaupankäynnin keinoin tarjottuihin vakuutus- ja jälleenvakuutusedustuksen palveluihin.

2 artiklan 7 kohta

'Sidoksissa olevan vakuutusedustajan' määritelmässä on otettu huomioon tarkistus 17. Neuvoston lisäämässä uudessa johdanto-osan 10 kappaleessa viitataan myös tähän käsitteeseen.

2 artiklan 12 kohta

Toisessa alakohdassa täsmennetään yhteisen kannan 2 artiklan 12 kohdassa tarkoitettua 'pysyvän välineen' -käsitettä. Siinä otetaan huomioon parlamentin tarkistuksen 21 tavoite helpottaa tämän toiminnan harjoittamista etämyyntitekniikoiden avulla. Määritelmä on yhdenmukainen muiden yhteisön säädösten kanssa, tässä tapauksessa direktiivin antamiseksi rahoituspalvelujen etämyynnistä vahvistetun yhteisen kannan kanssa.

3 artikla: Edustajien rekisteröinti

3 artiklan 1 kohta

Yhteisen kannan 3 artikla sisältää muutoksia komission ehdotukseen. Ensiksikin 1 kohdan toisessa alakohdassa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus säätää, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat tehdä yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisen kanssa vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien rekisteröimiseksi. Vakuutusyritys tai vakuutusyritysten yhteenliittymä voi rekisteröidä erityisesti sidoksissa olevia vakuutusedustajia toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa. Tämä säännös noudattaa tarkistusta 23.

Artiklaan on lisätty 1 kohdan kolmas alakohta täsmentämään rekisteröintivaatimuksen soveltamisalaa niiden vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajien osalta, jotka ovat oikeushenkilöitä. Tällöin rekisteröidään edustustoimintaa harjoittava oikeushenkilö. Samalla rekisteriin merkitään yrityksen johdossa olevien, vakuutusedustustoiminnasta vastaavien luonnollisten henkilöiden nimet. Tähän säännökseen ja 3 artiklan 2 kohdan toiseen alakohtaan sisältyy tarkistuksen 26 ajatus, joka on muotoiltu yhteisen kannan tekstikokonaisuuteen sopivaksi.

3 artiklan 2 kohta

2 kohdassa säädetään jäsenvaltioiden mahdollisuudesta perustaa vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajille useampia kuin yksi rekisteri. Direktiivin mukaan jäsenvaltioiden on tällöin kuitenkin perustettava yksi palvelupiste, jonka avulla näistä sähköisessä muodossa olevista ja jatkuvasti ajan tasalla pidettävistä rekistereistä peräisin olevat tiedot ovat helposti ja nopeasti saatavilla. Näin on otettu huomioon tarkistus 5.

3 artiklan 3 kohta

3 kohta sisältää alkuosan tarkistuksesta 24. Säännöksessä täsmennetään, että jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimet, jotta rekisteröitävät vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajat täyttävät 4 artiklassa säädetyt ammatilliset vaatimukset. Jos vaatimukset eivät täyty, edustaja poistetaan rekisteristä.

Tarkistuksen 24 viimeisessä virkkeessä esitetään, että edustajan rekisteröinti olisi voimassa kolme vuotta. Komissio on jo ilmoittanut parlamentille, että tämä johtaisi käytännössä vaikeasti hoidettavaan järjestelmään, mikä haittaisi säädetyn järjestelyn moitteetonta toimintaa. Samasta syystä tämä osa tarkistuksesta on jätetty pois neuvoston yhteisestä kannasta.

4 artikla: Vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien ammatilliset vaatimukset

4 artiklan 1 kohta

4 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että jokaisella vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajalla on oltava asianmukaiset tiedot ja taidot. Yhteisessä kannassa täsmennetään, että edustajan kotijäsenvaltio määrittää nämä vaatimukset. Kotijäsenvaltio voi mukauttaa vaatimuksia vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajan toiminnan ja tarjottujen tuotteiden perusteella, erityisesti jos edustajan pääasiallista ammattitoimintaa on muu kuin vakuutusedustus. Tässä tapauksessa asianomainen voi harjoittaa vakuutusedustajan toimintaa ainoastaan siinä tapauksessa, että tämän artiklan edellytykset täyttävä vakuutusedustaja tai jokin vakuutusyritys on ottanut täyden vastuun edustajan toimista.

Lisäksi yhteisessä kannassa säädetään, että jos vakuutusyritys toimii yhteistyössä edustajien rekisteröinnissä (esim. sidoksissa olevat edustajat), vakuutusyrityksen on tarkistettava, vastaavatko vakuutusedustajien tiedot ja taidot kyseisiä vaatimuksia, ja annettava tarvittaessa koulutusta, joka on näiden edustajien tarjoamia tuotteita koskevien vaatimusten mukaista. Nämä säännökset sisältävät tarkistuksen 29.

4 artiklan 2 kohta

Tarkistus 30 liittyy vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien hyvämaineisuutta koskeviin vaatimuksiin. Sen pyrkimyksenä on vahvistaa hyvämaineisuutta koskevia vaatimuksia, jotka rekisteröitävän vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajan on täytettävä. Yhteisessä kannassa on noudatettu pääosin tarkistuksen sanamuotoa.

11 ja 12 artikla: Vakuutusedustajien antamat tiedot

11 artiklan 1 kohta

Yhteisen kannan tekstiä 11 artiklan 1 kohdassa on muutettu komission ehdotukseen verrattuna. Pyrkimyksenä on ollut täsmentää, että tiedot on annettava ennen vakuutussopimuksen tekemistä. Yhteisen kannan teksti sisältää tarkistuksen 37.

12 artiklan 2 ja 3 kohta

Yhteisessä kannassa on muutettu näitä kohtia puhelimitse harjoitettavan vakuutusedustuksen huomioon ottamiseksi. Yhteisessä kannassa tarkennetaan tapaa, jolla 11 artiklassa edellytetyt tiedot on toimitettava asiakkaalle, kun kyse on puhelinmyynnistä. Säännös noudattelee yhteistä kantaa direktiivin antamiseksi rahoituspalvelujen etämyynnistä ja sisältää tarkistuksen 44 päämäärän.

3.2.2. Komission hyväksymät tarkistukset, jotka eivät sisälly yhteiseen kantaan

Tarkistus 32 sisältää siirtymäsäännöksen, jota sovelletaan vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajiin, jotka on rekisteröity ennen direktiiviehdotuksen antamista ja joilla on ehdotuksen vaatimuksia vastaavat tiedot ja taidot. Tällaiset edustajat olisi kirjattava automaattisesti rekisteriin, jonka edustajan kotijäsenvaltio perustaisi tämän direktiivin mukaisesti.

3.3. Neuvoston lisäämät uudet säännökset

a) Johdanto-osa

Johdanto-osan 19 kappale

Tämä johdanto-osan kappale liittyy yhteisen kannan 11 artiklan 5 kohtaan. Siinä yhdenmukaistetaan velvoitteet, jotka edustajalla on asiakkaille annettavien tietojen osalta, ja täsmennetään rajoitukset, joita noudattaen jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön tätä direktiiviä tiukempia säännöksiä.

Johdanto-osan 23 kappale

Neuvosto yhdenmukaisti tämän kappaleen rahoituspalvelujen etämyynnistä annettavaa direktiiviä koskevan yhteisen kannan kanssa.

b) Artiklaosa

Yhteisen kannan 2 artiklan 10 kohta

'Vastaanottavan jäsenvaltion' määritelmä lisättiin sääntelyteknisistä syistä, sillä direktiivissä käytetään käsitettä toistuvasti. Määritelmä vastaa muissa vakuutusalaa koskevissa yhteisön säädöksissä käytettyä määritelmää (esim. direktiivit 92/49/ETY ja 92/96/ETY).

Yhteisen kannan 3 artiklan 4 kohta

3 artiklan 4 kohdassa säädetään toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuudesta myöntää vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajalle asiakirja, jonka avulla ne, joita asia koskee, voivat tarkistaa 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta rekisteristä, että edustaja on asianmukaisesti rekisteröity. Tässä asiakirjassa on oltava tiedot ainakin edustajan henkilöllisyydestä, osoitteesta ja rekisteristä, johon edustaja on merkitty, sekä, kun kyse on oikeushenkilöstä, sellaisten yritysten johdossa olevien luonnollisten henkilöiden nimet, jotka vastaavat vakuutusedustustoiminnasta. Jäsenvaltion on vaadittava, että asiakirja palautetaan sen myöntäneelle toimivaltaiselle viranomaiselle, kun vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja ei ole enää rekisteröity.

Yhteisen kannan 4 artiklan 3 kohta

Komission ehdotuksessa säädettiin, että vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajalla on oltava ammatillinen vastuuvakuutus tai muu vastaava vakuus, jonka määrä on vähintään 1 000 000 euroa vahinkoa kohden. Yhteisessä kannassa alarajoiksi määrätään 1 000 000 euroa vahinkoa kohden ja yhteensä 1 500 000 euroa kaikkien vahinkojen osalta vuotta kohden. Neuvosto on halunnut varmistaa, että edustajien ammatillisen vastuuvakuutuksen korvaustaso soveltuu sisämarkkinoiden vaatimuksiin, ja ottaa samalla huomioon edustajien tilanteen eräissä jäsenvaltioissa, joissa korvaustaso on tällä hetkellä alhaisempi.

Yhteisen kannan 4 artiklan 4 kohta

Tässä säännöksessä asetetaan taloudellista kapasiteettia koskeva vaatimus vakuutusedustajille, jotka käsittelevät asiakkaiden varoja. Yhteisessä kannassa on tehty kaksi muutosta komission ehdotukseen verrattuna. Yhteisessä kannassa säädetään ensimmäisten taloudellisten vakuuksien osalta (4 art. 4 a kohta), että jäsenvaltiot voivat vahvistaa lainsäädäntöä tai sopimusmääräyksiä, joiden mukaan asiakkaan edustajalle maksamia maksuja kohdellaan niin kuin ne olisi maksettu yritykselle ja yrityksen edustajalle maksamat maksut katsotaan maksetuiksi asiakkaalle vasta, kun asiakas todella saa ne. Yhteisen kannan tekstiin sisältyy näin tarkistus 56.

Lisäksi yhteisessä kanssa muutetaan toisen taloudellisen vakuuden laskentaperustetta ja prosenttiosuutta, mutta säilytetään komission ehdottama 15 000 euron vähimmäisvaatimus. Neuvosto katsoi tämän laskentatavan vastaavan paremmin asetettua tavoitetta. Sitä sovelletaan jo nykyisin eräissä jäsenvaltioissa.

Yhteisen kannan 4 artiklan 7 kohta

Tässä säännöksessä määrätään euroina ilmaistujen määrien indeksoinnista.

5 artikla: Ilmoitus sijoittautumisesta tai palvelujen tarjoamisesta toisessa jäsenvaltiossa

Yhteisessä kannassa todetaan, että vastaanottava jäsenvaltio voi halutessaan kieltäytyä ottamasta vastaan kotijäsenvaltion tietoja siitä, että vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja aikoo harjoittaa toimintaa kyseisen valtion alueella sijoittautumisvapauden tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, jos ne haluavat saada tällaisia tietoja, ja komissio ilmoittaa tästä kaikille jäsenvaltioille.

6 artikla: Toimivaltaiset viranomaiset

Yhteisessä kannassa täsmennetään, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset eivät voi olla toimivaltaisia viranomaisia (6 art. 2 kohta). Yhteisessä kannassa täydennetään myös komission ehdotusta määräämällä, että jos jäsenvaltion alueella on useita toimivaltaisia viranomaisia, jäsenvaltion on edistettävä niiden tiivistä yhteistyötä auttaakseen niitä suorittamaan tehtävänsä tehokkaasti.

7 artikla: Seuraamukset; 8 artikla: Tietojenvaihto jäsenvaltioiden välillä

Yhteisessä kannassa on jaettu kahteen artiklaan komission ehdotuksen 7 artiklan sisältö. Yhteisen kannan 7 artikla käsittelee vain varsinaisia seuraamuksia. Yhteisen kannan teksti vastaa muita jo annettuja rahoituspalveluja koskevia säädöksiä.

Muiden rahoituspalveluja koskevien säädösten mukaisesti yhteisessä kannassa käsitellään jäsenvaltioiden välistä tietojenvaihtoa erillisessä artiklassa. Tässä artiklassa vahvistetaan jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten yleinen yhteistyövelvollisuus ja erityinen tietojenvaihtovelvollisuus yksittäistapauksissa (edustajalle määrätyt seuraamukset, toimenpiteet, jotka voivat johtaa edustajan poistamiseen rekisteristä).

11 artikla: Vakuutusedustajien antamat tiedot

Neuvosto on tehnyt muutoksia tarkistuksen 37 huomioon ottamiseksi. Lisäksi se on pitänyt tarpeellisena muuttaa 1 kohdan sanamuotoa sen selventämiseksi.

Neuvosto on muuttanut myös 2 ja 3 kohdan sanamuotoa näiden säännösten soveltamisalan ja vakuutusedustajille asetetun tietojenantovelvollisuuden sisällön täsmentämiseksi.

Neuvosto lisäsi 5 kohdan selventääkseen, että tällä säännöksellä pyritään vähimmäisyhdenmukaistamiseen. Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön tietojen antamista koskevia tiukempia vaatimuksia. Johdanto-osan 19 kappaleessa täsmennetään, että jäsenvaltion alueella toimintaansa harjoittaviin vakuutusedustajiin voidaan soveltaa tiukempia säännöksiä edustajien asuinpaikasta riippumatta. Tällaisten tiukempien säännösten on kuitenkin oltava yhteisön oikeuden mukaisia. Johdanto-osan 19 kappaleessa täsmennetään, että näiden säännösten yhdenmukaisuutta on arvioitava perustamissopimuksen ja johdetun oikeuden perusteella sekä erityisesti sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin perusteella sellaisen toiminnan osalta, johon kyseistä direktiiviä sovelletaan.

Avoimuuden varmistamiseksi nämä säännökset on annettava tiedoksi komissiolle, joka valvoo, että säännöksistä ilmoitetaan kuluttajille ja vakuutusedustajille.

13 artikla: Oikeus valittaa tuomioistuimeen

Yhteisessä kannassa toistetaan muissa vakuutusdirektiiveissä aikaisemmin käytetty säännös, jolla pyritään varmistamaan vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajan tai vakuutusyrityksen oikeus valittaa tuomioistuimiin toimenpiteistä, joita jäsenvaltiot ovat tämän direktiivin nojalla toteuttaneet.

4- PÄÄTELMÄT

Komissio katsoo, että neuvoston yksimielisesti antama yhteinen kanta säilyttää komission ehdotuksen olennaiset osat sekä komission hyväksymien Euroopan parlamentin tarkistusten sisällön. Komissio olisi kuitenkin toivonut, että yhteiseen kantaan olisi sisällytetty komission hyväksymä tarkistus 32.

Komission ehdotukseen verrattuna yhteinen kanta selventää ehdotuksen tärkeimpiä säännöksiä. Komissio suosittelee näin ollen Euroopan parlamentille tämän yhteisen kannan hyväksymistä.