52002PC0736

Ehdotus NEUVOSTON DIREKTIIVI yhteisön toimenpiteistä suu- ja sorkkataudin torjumiseksi ja direktiivin 92/46/ETY muuttamisesta

(komission esittämä)

PERUSTELUT

1. Johdanto

1.1. Suu- ja sorkkatauti on pääasiassa sorkkaeläinten erittäin tarttuva virustauti, jota kuvattiin ensimmäistä kertaa Italiassa 1500-luvulla. Suu- ja sorkkatauti luetellaan sen poikkeuksellisen taloudellisen merkityksen vuoksi ensimmäisenä maailman eläintautijärjestön (OIE) luettelossa A.

1.2. Suu- ja sorkkatauti ei ole vaarallinen ihmisille, mutta se voi erittäin poikkeuksellisissa tapauksissa aiheuttaa lieviä tilapäisiä kliinisiä oireita.

2. suu- ja sorkkataudin maailmanlaajuinen tilanne

2.1. Suu- ja sorkkatautia esiintyy edelleen endeemisenä jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden naapureina olevissa kolmansissa maissa. Äkillisiä suu- ja sorkkataudin taudinpurkauksia esiintyi tietyissä Balkanin maissa vuonna 1996. Transkaukasiassa suu- ja sorkkatautia on esiintynyt vuodesta 1997 lähtien, ja tietyissä Maghreb-maissa sitä esiintyi vuonna 1999. Yhteisö toimitti rokotteita ja rokotusvälineitä näihin maihin taudin hävittämiseksi nopeasti. Suu- ja sorkkatautiviruksen uusia topotyyppejä ja eksoottisia kantoja syntyy jatkuvasti Turkissa, koska virus on kulkeutunut sinne kauempaa idästä.

2.2. Huomattava osa näistä toimista on tehty yhteistyössä kansainvälisten järjestöjen kanssa. Näistä ensinnä on mainittava suu- ja sorkkataudin vastainen Euroopan toimikunta (EUFMD), joka on Yhdistyneiden kansakuntien (YK) elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) lakisääteinen elin. Päätöksellä 2001/300/EY komissio muodollisti pitkään kestäneen yhteistyönsä Euroopan toimikunnan kanssa ja allekirjoitti täytäntöönpanosopimuksen Trust Fund -rahaston käytöstä kyseisen järjestön vakinaisessa toiminnassa. Euroopan toimikunta ylläpitää rahastoa, jonka rahoitukseen komissio on osallistunut useiden vuosien ajan.

2.3. Vuosina 2000 ja 2001 suu- ja sorkkatautia esiintyi myös taudista aiemmin vapaissa maissa. Jos tautia esiintyi tuoretta lihaa yhteisöön tuovissa kolmansissa maissa, tällainen tuonti keskeytettiin terveystilanteen paranemiseen saakka ja tarkoituksenmukaisia yhteisön toimenpiteitä hyväksyttiin tällaisen tuonnin jatkumiseksi tiukoilla edellytyksillä, joilla estettiin viruksen kulkeutuminen yhteisön alueelle tällaisen tuonnin välityksellä.

2.4. Yleinen suu- ja sorkkatautitilanne vaatii jatkuvaa tietoisuutta taudista, ja hoitavia ja ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä on toteutettava, jotta vältyttäisiin suu- ja sorkkatautiviruksen kulkeutumiselta yhteisön alueelle ja yhteisön kotieläimiin naapurimaista taikka elävien eläinten tai eläinperäisten tuotteiden tuonnin kautta.

3. Jäsenvaltioissa aiemmin toteutetut torjuntatoimenpiteet

3.1. Yhteisön toimenpiteistä suu- ja sorkkataudin torjumiseksi säädetään direktiivissä 85/511/ETY [1], sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjalla [2]. Ehkäisevät rokotukset on kielletty neuvoston direktiivillä 90/423/ETY [3]. Tämä on omalta osaltaan tehostanut yhteisön kotieläinten terveysaseman parantumista ja vaikuttanut taudille alttiilla elävillä eläimillä ja niistä saatavilla tuotteilla käytyyn kauppaan.

[1] EYVL L 315, 26.11.1985, s. 11.

[2] EYVL L 1, 1.1.1995, s. 1.

[3] EYVL L 224, 18.8.1990, s. 13.

3.2. Yhtenäismarkkinoiden perustamisen ja jäsenvaltioiden kotieläinten kokonaisuudessaan hyvän terveysaseman myötä eläinten ja niistä saatavien tuotteiden siirrot ja kauppa ovat lisääntyneet huomattavasti, ja eräistä yhteisön alueista onkin kehittynyt korkean eläintiheyden alueita. Näissä olosuhteissa suu- ja sorkkataudin taudinpurkaus voi nopeasti muuttua kulkutaudiksi, joka voi aiheuttaa niin paljon häiriötä, että kaikkien taudille alttiiden kotieläinten, erityisesti sikojen ja märehtijöiden, kasvatuksen kannattavuus alenee tuntuvasti, ja tällaisessa tilanteessa voidaan hyvinkin joutua myöntämään merkittäviä taloudellisia korvauksia karjankasvattajille ja soveltamaan torjuntatoimenpiteitä.

3.3. Sen jälkeen kun ehkäisevät rokotukset kiellettiin koko yhteisössä 1. tammikuuta 1992 alkaen, suu- ja sorkkatautia kulkeutui kolmansista maista Italiaan vuonna 1993 ja Kreikkaan vuosina 1994, 1996 ja 2000, mutta tauti torjuttiin tehokkaasti soveltamalla direktiivissä 85/511/ETY säädettyjä toimenpiteitä, joihin sisältyi muun muassa tartunnan saaneiden tai viruksen saastuttamien karjojen lopettaminen ja eläinten siirtojen tiukka valvonta.

3.4. Vuonna 2001 Yhdistyneessä kuningaskunnassa puhkesi huomattava suu- ja sorkkatautiepidemia. Tauti vaikutti Yhdistyneessä kuningaskunnassa yli 2 000 tilaan. Lampaiden siirrot ennen Yhdistyneen kuningaskunnan ensimmäisen taudinpurkauksen havaitsemista aiheuttivat tartunnan leviämisen joillekin tiloille Ranskassa, Irlannissa ja Alankomaissa. Huomattava määrä eläimiä oli teurastettava ja hävitettävä kaikissa taudin koettelemissa jäsenvaltioissa. Taloudelliset tappiot eivät rajoittuneet ainoastaan karjankasvattajiin vaan koskettivat koko maaseutuyhteisöä niissä osissa yhteisöä, joissa tautia esiintyi. Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1991 yksi jäsenvaltio eli Alankomaat turvautui direktiivin 85/511/ETY mukaisesti tehtyihin hätärokotuksiin. Rokotetut eläimet teurastettiin kuitenkin myöhemmin kansainvälisen kaupan rajoitusten vuoksi maan terveysaseman palauttamiseksi viivytyksittä ennalleen.

3.5. Viime vuosikymmenellä yhteisössä esiintyi klassisen sikaruton taudinpurkauksia ja tietyissä tapauksessa epidemioita. Klassinen sikarutto on kotieläiminä pidettäviin sikoihin ja luonnonvaraisiin sikoihin tarttuva virustauti. Tämä tauti ja erityisesti vuosien 1997-1998 epidemia aiheutti tuntuvia taloudellisia menetyksiä yhteisölle, kyseisille jäsenvaltioille ja sikatilallisille, koska lukuisia eläimiä jouduttiin lopettamaan ja hävittämään ja käyttöön oli joissakin tapauksissa otettava sikaeläimiin ja niistä saataviin tuotteisiin sovellettavia pitkäaikaisia kaupparajoituksia. Vuoden 2001 suu- ja sorkkatautiepidemian yleiset taloudelliset, yhteiskunnalliset ja eläinten hyvinvointiin liittyvät seuraukset olivat kuitenkin paljon huomattavammat, erityisesti koska suu- ja sorkkatauti vaikuttaa useampaan kuin yhteen eläinlajiin, varsinkin nautaeläimiin, tarttuu paljon helpommin kuin klassinen sikarutto ja leviää helposti tuulen ja eritteiden välityksellä.

4. Suu- ja sorkkataudin torjuntatoimenpiteiden tarkastelun valmistelu

4.1. Jo pelkästään klassisesta sikarutosta saatujen kokemusten perusteella direktiivissä 85/511/ETY säädettyjä toimenpiteitä pidettiin vajavaisina. Tämän vuoksi komissio aloitti yhdessä laboratorioasiantuntijoiden, epidemiologien ja kaikkien jäsenvaltioiden eläinlääkintävirastojen edustajien kanssa vuonna 1998 kyseisessä direktiivissä ja siihen perustuvissa täytäntöönpanopäätöksissä säädettyjen toimenpiteiden syvällisen tarkastelun. Lisäksi eläinlääkintäalan tiedekomitean erityistyöryhmä laati vuonna 1999 kertomuksen suu- ja sorkkataudin vastaisista hätärokotuksista.

4.2. Työryhmät tukivat yksimielisesti komission näkemystä, jonka mukaan tiettyjä toteutettuja toimenpiteitä on muutettava alan uusimman tieteellisen kehityksen, tärkeiden tartuntatautien hävittämisestä saadun kokemuksen sekä laboratoriodiagnoosien ja erityisesti rokotusten teknisen kehityksen huomioon ottamiseksi.

4.3. Komission yksiköt olivat laatineet asiantuntijalausuntojen perusteella luonnosehdotuksen uudeksi neuvoston direktiiviksi suu- ja sorkkataudin torjuntatoimenpiteistä, kun 20. helmikuuta 2001 ilmoitettiin ensimmäisestä taudinpurkauksesta, josta oli tuleva yksi Euroopan vakavimmista suu- ja sorkkatautiepidemioista.

4.4. Kyseinen epidemia kesti noin vuoden verran ennen kuin maailman eläintautijärjestö palautti yhteisön tautivapaan aseman. Tänä aikana koko yhteisöön, ei vain taudin koettelemiin jäsenvaltioihin, kohdistui ankaria rajoituksia taudille alttiiden eläinten ja niistä saatavien tuotteiden yhteisön sisäisessä ja kansainvälisessä kaupassa sekä siirroissa.

4.5. Klassisen sikaruton aiheuttaman epidemian ja kyseisen hiljattain esiintyneen suu- ja sorkkatautiepidemian yhteydessä kävi myös ilmi, että taudintorjuntapolitiikka, joka pelkästään perustuu kaikkien tartunnan saaneiden ja viruksen saastuttamien karjojen lopettamiseen, on eettisesti ja ympäristön kannalta kyseenalainen ja yleisesti yhä harvemmin hyväksytty.

4.6. Komissio ja jäsenvaltiot hallinnoivat vuoden 2001 suu- ja sorkkatautikriisiä läheisessä yhteistyössä hyväksymällä ja jatkuvasti mukauttamalla suojatoimenpiteitä, joilla tiukennettiin ja täydennettiin neuvoston direktiivin 85/511/ETY säännöksiä. Näissä suojatoimenpiteissä otettiin täydellisesti huomioon aiemmin vuonna 1998 perustetuissa asiantuntijaryhmissä sovitut toimenpiteet, joiden tarkoituksena oli tarkistaa yhteisön voimassa olevia toimenpiteitä suu- ja sorkkataudin torjumiseksi. Näin ollen jäsenvaltioissa on saatu käypää lisäkokemusta tiettyjen tähän luonnosehdotukseen sisältyvien toimenpiteiden soveltamisesta.

4.7. Kriisin päätyttyä neuvoston puheenjohtajavaltio Belgia ja komissio järjestivät joulukuussa 2001 yhdessä kansainvälisen konferenssin suu- ja sorkkataudin ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdäkseen ensimmäiset päätelmät vuoden 2001 taudinpurkauksesta. Konferenssissa kehotettiin komissiota tekemään soveltuvat lainsäädäntöehdotukset tällaisten taudinpurkausten estämiseksi tulevaisuudessa ja, jos niitä kuitenkin esiintyy, niiden kielteisten taloudellisten vaikutusten minimoimiseksi. Konferenssissa esitettiin muun muassa, että hätärokotuksista voitaisiin tehdä varteenotettava vaihtoehto taudintorjunnassa, kun huomioon otetaan laboratoriodiagnoosien tekninen kehitys. Kansainvälisen kaupan vaatimusten tarkastamista esitettiin myös. Näin rajoitettaisiin hätärokotuksia tehneisiin maihin kohdistuvia kielteisiä taloudellisia seurauksia.

4.8. Vuonna 2001 ja erityisesti edellä mainitun konferenssin jälkeen jäsenvaltioissa, komissiossa ja kansainvälisissä järjestöissä ryhdyttiin toimiin, joiden tarkoituksena oli tarkistaa lähestymistapaa tähän tautiin ja parantaa taudin ehkäisyssä ja tarvittaessa torjunnassa käytettyjä välineitä.

4.9. Vuonna 2001 kansainvälisiin eläintautivaatimuksiin tehtiin huomattavia muutoksia. Nämä koskivat erityisesti muiden kuin rakenneproteiinien vasta-aineiden osoittamisessa käytettävien testien kuvausta diagnostisten tutkimusten ja rokotteiden standardeja käsittelevän OIE:n käsikirjan vuoden 2001 elokuussa julkaistussa neljännessä painoksessa.

4.10. Toinen tärkeä muutos ovat 70. yleiskokouksessa vuonna 2002 OIE:n eläintautisäännöstöön hyväksytyt muutokset. Muutoksissa edellytetään, ettei maan terveysasemaa kuvata pelkästään taudin kliinisten oireiden puuttumisen perusteella vaan että sen tukena käytetään laboratoriotestejä, jotka todistavat, ettei suu- ja sorkkatautitartuntaa ole. Jos rokotuksia on annettu, tällaisiin laboratoriotesteihin olisi sisällytettävä muiden kuin rakenneproteiinien vasta-aineiden osoittaminen. Näin standardeja käsittelevässä käsikirjassa kuvatut testit sisällytettäisiin eläintautisäännöstöön. Näin ollen sellaisen maan, jossa tehdään hätärokotuksia ja jossa kaikki tartunnan saaneet karjat lopetetaan ja rokotusten jälkeen eläimiä seurataan serologisin testein muiden kuin rakenneproteiinien vasta-aineiden osoittamiseksi rokotetuissa elämissä, suu- ja sorkkataudista ja suu- ja sorkkatautitartunnasta vapaa asema palautettaisiin kuuden kuukauden kuluttua viimeisestä taudinpurkauksesta tai rokotusten päättymisestä riippuen siitä, kumpi näistä toteutuu viimeisenä. Näin ollen hätärokotuksista tulisi vaihtoehtoinen mahdollisuus suu- ja sorkkataudin torjunnassa.

4.11. Vuonna 2002 Euroopan parlamentti perusti suu- ja sorkkatautia käsittelevän väliaikaisen valiokunnan vuoden 2001 suu- ja sorkkatautikriisin tarkastelemiseksi ja yleisten päätelmien tekemiseksi tulevista torjuntastrategioista. Kyseisen valiokunnan päätelmät on otettava huomioon lopullisesti hyväksyttävässä uudessa direktiivissä.

4.12. Komissio katsoo, että kansainvälisesti tunnustettu "suu- ja sorkkataudista rokottamatta vapaa asema", jota OIE soveltaa kaikkiin jäsenvaltioihin, on suuri etu, joka on helpottanut yhtenäismarkkinoiden perustamista ja avannut uusia kauppamahdollisuuksia kaikille jäsenvaltioille.

Komissio ja jäsenvaltiot päättivät teknisistä ja taloudellisista syistä pitäytyä nykyisessä politiikassa, jonka mukaan ehkäisevät rokotukset ovat kiellettyjä. Tärkeimpänä syynä oli se, että suu- ja sorkkatauti ei esiinny endeemisenä yhteisön alueella, ja se on näin ollen eksoottinen eläintauti, kuten moni muukin muualla maailmassa esiintyvä eläintauti. Jos virus leviäisi tahattomasti yhteisön alueelle, se saattaisi olla peräisin miltä tahansa endeemiseltä alueelta maailmassa. Ottaen huomioon viruksen laatu ja erityisesti sen antigeenien määrä ehkäisevä rokottaminen ennakolta valituilla rokotekannoilla tulisi kalliiksi ja osoittautuisi lopulta tehottomaksi toimenpiteeksi sekä lisäisi tartunnan leviämisriskiä riittämättömästi rokotetussa eläinkannassa.

Edellä mainittu kansainvälinen konferenssi tai Euroopan parlamentin väliaikainen valiokunta eivät tehneet ehdotusta ehkäisevään rokottamiseen palaamisesta. Samaan aikaan vaadittiin, että viimeisenä turvakeinona käytetty hätärokottaminen asetettaisiin taudintorjuntastrategiassa etusijalle yhdistettynä toimenpiteisiin, joilla pyritään estämään viruksen kulkeutuminen yhteisön alueelle ja taudille alttiiseen kotieläinkantaan ja parantamaan jäsenvaltioiden kykyä vastata mahdolliseen taudinpurkaukseen.

5. Ehdotuksen yleispiirteet

5.1. Vaikka tämän ehdotuksen valmistelu alkoikin jo kauan ennen vuoden 2001 tapahtumia, ehdotuksessa näkyvät kuitenkin tuon kriisin aikaiset kokemukset. Taudin luonteesta johtuen ei ole kuitenkaan olemassa täydellistä ratkaisua, joka tyydyttäisi täydellisesti kansalaisyhteiskunnan kaikkia taloudellisia, ympäristöllisiä ja eettisiä toiveita, minkä vuoksi tämä ehdotus voi olla vain paras tällä hetkellä saatavilla oleva kompromissi.

5.2. Ehdotus on rakennettu siten, että siinä yritetään seurata taudinpurkauksen aikaisia tapahtumia, ja sen viimeiseen osaan sisältyvät toimenpiteet, joita on toteutettava taudinpurkaukseen valmistautumiseksi.

5.3. Kun taudin esiintymistä epäillään, on toimittava nopeasti, jotta välittömät ja tehokkaat torjuntatoimenpiteet tautia vastaan voidaan aloittaa heti sen esiintymisen vahvistuttua. Toimivaltaisten viranomaisten on mukautettava tällaisia toimenpiteitä, ja joissakin tapauksissa ne on ulotettava koskemaan laajoja maantieteellisiä ja hallinnollisia alueita riippuen kyseessä olevan jäsenvaltion epidemiologisesta tilanteesta. Myös ennalta ehkäisevä karjan lopettamisohjelma on voitava ottaa käyttöön taudille alttiiden eläinten lukumäärän vähentämiseksi taudinpurkauksen lähialueilla.

5.4. Nopea ja yksityiskohtainen taudinmääritys ja asianomaisen viruksen tunnistaminen ovat erittäin tärkeitä, ja ne voidaan tehdä niistä vastuussa olevissa laboratorioissa, joiden täytyy verkottua ja joiden yhteensovittamisen varmistaa vertailulaboratorio, jonka komissio nimeää kuultuaan jäsenvaltioita elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa. Suu- ja sorkkataudin vuoden 2001 taudinpurkaus vahvisti, että kyseisen taudin diagnosoinnin alalla on säilytettävä laboratoriokapasiteetti, asiantuntemus ja terve tieteellinen kilpailu mahdollisimman monessa jäsenvaltiossa, mikä on aiempien asiantuntijalausuntojen vastaista mutta komission viime vuosikymmenen aikana seuraaman politiikan mukaista.

5.5. On tarpeen estää taudin puhjettua sen kaikkinainen leviäminen valvomalla huolellisesti eläinten siirtoja ja viruksen mahdollisesti saastuttamien tuotteiden käyttöä sekä tarvittaessa poikkeuksellisen vakavissa tapauksissa turvautumalla rokotuksiin erityisesti korkean eläintiheyden alueilla. Samanaikaisesti olisi todettava, että käytössä on riittävän tehokkaat välineet viruksen leviämisen estämiseksi, kun rajoitusalueiden ulkopuolella pidettyjen karjojen terveet eläimet teurastetaan tai niiden maito jalostetaan laitoksissa, jotka sijaitsevat taudin vuoksi rajoitetuilla vyöhykkeillä.

5.6. Soveltamalla torjuntatoimenpiteisiin alueellisia rajoituksia voidaan tietyissä yhteisön osissa panna täytäntöön tiukat torjuntatoimenpiteet vaarantamatta yhteisön yleisiä etuja.

5.7. Vaikka suu- ja sorkkataudin piilevästä muodosta lampaissa onkin ollut näyttöä jo pitkän aikaa, se, kuinka suuressa määrin tämä eläinlaji oli mukana ja vaikutti suu- ja sorkkataudin leviämiseen Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuonna 2001, yllätti täydellisesti taudin torjunnasta vastuussa olevat tahot. Koska epidemia koski myös lampaita, oli tarpeen laatia serologisen seurannan periaatteet ennen tietyillä vyöhykkeillä oleviin tiloihin kohdistuvien rajoitusten poistamista ja ennen kuin jollekin tietylle maalle pystyttiin palauttamaan se tauti- ja tartuntavapaa asema.

5.8. Hätätilanteiden varalta yhteisö on perustanut suu- ja sorkkatautiviruksen inaktivoitujen antigeenikantojen varantoja nimettyihin antigeenipankkeihin. On luotava avoimet ja tehokkaat menettelyt antigeenin saannin varmistamiseksi ilman tarpeettomia viivästyksiä. Lisäksi tietyt jäsenvaltiot ovat perustaneet ja pitävät yllä kansallisia rokote- ja antigeenipankkeja. On myös säädettävä yhteisön naapurimaiden, joissa esiintyy suu- ja sorkkatautia tai joissa tällainen riski on olemassa, avustamisesta riskiarvion mukaisesti yhteisön kotieläinten suojaamiseksi, varsinkin kun on kyse antigeenin tai rokotteiden kiireellisestä toimituksesta. Viimeaikaisen poliittisen kehityksen ja erityisesti 11. syyskuuta 2001 tapahtumien jälkeen on harkittava entistä vakavammin maatalouteen liittyvän terrorismin mahdollisuutta. Tämän vuoksi antigeenivarantoja koskevat yksityiskohtaiset tiedot olisi säilytettävä erittäin luottamuksellisina. Näin ollen olisi säädettävä tietyistä yhteisön hankintamenettelyistä poikkeamisesta ja rajoitettava olennaiseen tietoon pääsyä.

5.9. Eläinlääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6. marraskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/82/EY [4] mukaisesti suu- ja sorkkatautirokotteiden markkinoille saattamiseksi on saatava jäsenvaltion myöntämä lupa.

[4] EYVL L 311, 28.11.2001, s. 1.

5.10. Direktiivin 2001/82/ETY 8 artiklassa säädetään hätätilanteista, jolloin suu- ja sorkkatautirokotteiden antaminen taudille alttiiden lajien eläimille voidaan sallia, vaikka tälle rokotteelle ei kyseisessä maassa olekaan myönnetty markkinoille saattamista koskevaa lupaa. Koska tehokkaan suojan taudille alttiiden lajien eläimille hätätilanteessa antavan antigeenin muuntamisen on tapahduttava nopeasti, tämä hätälausekkeen säilyttäminen vaikuttaa aiheelliselta.

5.11. Euroopan lääkearviointivirasto, OIE, Yhdistyneiden kansakuntien (YK) elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) suu- ja sorkkataudin vastaisen Euroopan toimikunnan tutkijaryhmä sekä Euroopan komissio ovat läheisessä yhteistyössä pyrkineet muuttamaan Euroopan farmakopean suu- ja sorkkatautimonografiaa, jotta suu- ja sorkkataudin vastaisille rokotteille voitaisiin luoda standardit. Näihin standardeihin on tarkoitus sisällyttää olennaiset vaatimukset rokotteiden puhtaudesta, jotta testillä voitaisiin osoittaa tartunnan saaneet eläimet rokotetusta eläinpopulaatiosta.

5.12. Jäsenvaltioissa oleva taudille altis kotieläinkanta, jolle ei ole lainkaan annettu rokotuksia, vaatii alituista tietoisuutta taudista ja korkeaa valmiusastetta. Yksityiskohtaiset valmiussuunnitelmat ovat osoittautuneet tehokkaaksi taudin esiintymisen torjunnassa. Tällaisia suunnitelmia on tarkasteltava säännöllisesti jäsenvaltioissa tehtävien reaaliaikaisten hälytysharjoitusten tulosten perusteella ja jäsenvaltioiden välistä tiivistä yhteistyötä olisi kannustettava tällaisissa harjoituksissa. Valmiussuunnitelmiin, kun niitä tarkastellaan tämän direktiivin valossa, on kuitenkin sisällyttävä säännökset hätärokotusten antamisesta. Lisäksi valmiussuunnitelmat ovat ensiarvoisen tärkeässä asemassa varmistettaessa, että ympäristönsuojelulliset näkökohdat otetaan huomioon, jos taudinpurkaus tapahtuu. Näillä suunnitelmilla on tarkoitus luoda eläinlääkintä- ja ympäristönsuojelualojen toimivaltaisten viranomaisten välille hyvin järjestetty ja organisoitu yhteistyö, jotta eläinlääkintään ja ympäristön turvallisuuteen liittyvien seikkojen ratkaisemiseksi toteutetut toimet voidaan koordinoida asianmukaisesti.

5.13. Jäsenvaltioiden ja komission välisen tiiviin yhteistyön varmistamiseksi suu- ja sorkkataudin torjunnassa ja taudin luonne huomioon ottaen komissiolla olisi oltava valtuudet muuttaa ja mukauttaa tiettyjä torjuntatoimenpiteiden teknisiä seikkoja. Tällöin on noudatettava elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean menettelyä ja neuvoston päätöksessä 1999/468/EY [5] vahvistettuja, komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa koskevia menettelyjä.

[5] EYVL L 184, 28.6.1999, s. 23.

5.14. Tietyistä eläinlääkintäalan kustannuksista 26. kesäkuuta 1990 tehdyn neuvoston päätöksen 90/424/ETY [6], sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston asetuksella (EY) N:o 1258/1999 [7], 11, 12, 13, 14 ja 15 artiklaa sovelletaan, jos suu- ja sorkkataudin taudinpurkauksia alkaa esiintyä, ja niitä sovelletaan yhteys- ja vertailulaboratorioille sekä antigeeni- ja rokotepankeille myönnettäviin yhteisön tukiin. Yhteisön jäsenvaltioille myöntämä korvaus suu- ja sorkkataudin taudinpurkausten vuoksi toteutetuista torjuntatoimenpiteistä aiheutuneisiin kustannuksiin edellyttää sen tarkastamista, että kyseisessä direktiivissä säädettyjä vähimmäisvaatimuksia on sovellettu.

[6] EYVL L 224, 18.8.1990, s. 19.

[7] EYVL L 160, 26.6.1999, s. 103.

2002/0299 (CNS)

Ehdotus NEUVOSTON DIREKTIIVI yhteisön toimenpiteistä suu- ja sorkkataudin torjumiseksi ja direktiivin 92/46/ETY muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen [8],

[8] EYVL C ..., ..., s. ....

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon [9],

[9] EYVL C ..., ..., s. ....

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [10],

[10] EYVL C ..., ..., s. ....

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon [11],

[11] EYVL C ..., ..., s. ....

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Yksi yhteisön tehtävistä eläinlääkinnän alalla on kotieläinten terveydentilan parantaminen ja siten kotieläintalouden kannattavuuden parantaminen sekä eläimillä ja eläintuotteilla käytävän kaupan helpottaminen.

(2) Suu- ja sorkkatauti on erittäin tarttuva sorkkaeläinten virustauti. Vaikka suu- ja sorkkataudilla ei ole merkitystä kansanterveyden kannalta, se luetellaan sen poikkeuksellisen taloudellisen merkityksen vuoksi ensimmäisenä maailman eläintautijärjestön (OIE) luettelossa A.

(3) Suu- ja sorkkatauti on pakollisesti ilmoitettava tauti, ja jäsenvaltion, jossa tauti puhkeaa, on ilmoitettava siitä komissiolle ja muille jäsenvaltioille eläintaudeista ilmoittamisesta yhteisössä 21 päivänä joulukuuta 1982 annetun neuvoston direktiivin 82/894/ETY [12] mukaisesti.

[12] EYVL L 378, 31.12.1982, s. 58. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission päätöksellä 2000/556/EY (EYVL L 235, 19.9.2000, s. 27).

(4) Yhteisön toimenpiteistä suu- ja sorkkataudin torjumiseksi säädetään yhteisön toimenpiteistä suu- ja sorkkataudin torjumiseksi 18 päivänä marraskuuta 1985 annetussa direktiivissä 85/511/ETY [13].

[13] EYVL L 315, 26.11.1985, s. 11. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjalla.

(5) Yhteisön toimenpiteistä suu- ja sorkkataudin torjumiseksi annetun direktiivin 85/511/ETY, eläinten terveyteen liittyvistä ongelmista yhteisön sisäisessä nautaeläinten ja sikojen kaupassa annetun direktiivin 64/432/ETY sekä terveyttä ja eläinten terveyttä koskevista ongelmista nautaeläinten ja sikojen sekä tuoreen lihan tai lihatuotteiden tuonnissa kolmansista maista annetun direktiivin 72/462/ETY muuttamisesta 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/423/ETY [14] hyväksymisen jälkeen ehkäisevät rokotukset ovat olleet kiellettyjä koko yhteisössä 1 päivästä tammikuuta 1992 alkaen.

[14] EYVL L 224, 18.8.1990, s. 13.

(6) Ennalta ehkäisevät toimenpiteet ovat tarpeen, jotta vältetään suu- ja sorkkataudin kulkeutuminen yhteisön alueelle ja yhteisön kotieläimiin naapurimaista tai yhteisöön tuotavien elävien eläinten ja eläinperäisten tuotteiden välityksellä. Mikään ei viittaa siihen, että ehkäisevien rokotusten kieltämisen jälkeen esiintyneet suu- ja sorkkataudin taudinpurkaukset olisivat johtuneet yhteisön lainsäädännön mukaisesta tuonnista, jolle on tehty eläinlääkärintarkastukset rajatarkastusasemilla kolmansista maista yhteisöön tuotavien eläinten eläinlääkintätarkastusten järjestämistä koskevista periaatteista ja direktiivien 89/662/ETY, 90/425/ETY ja 90/675/ETY muuttamisesta 15 päivänä heinäkuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/496/ETY [15] ja kolmansista maista yhteisöön tuotavien tuotteiden eläinlääkintätarkastusten järjestämistä koskevista periaatteista 10 päivänä joulukuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/675/ETY [16] mukaisesti.

[15] EYVL L 268, 24.9.1991, s. 56. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 96/43/EY (EYVL L 162, 1.7.1996, s. 1).

[16] EYVL L 373, 31.12.1990, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 96/43/EY (EYVL L 162, 1.7.1996, s. 1).

(7) Yhtenäismarkkinoiden vaatimusten ja kotieläinten kokonaisuudessaan hyvän terveysaseman vuoksi eläinten ja eläintuotteiden kauppa on kasvanut huomattavasti, ja tietyillä yhteisön alueilla on korkea eläintiheys.

(8) Tietyissä jäsenvaltioissa vuonna 2001 esiintynyt suu- ja sorkkatautiepidemia osoitti, että koska suu- ja sorkkataudille alttiita eläimiä siirretään huomattavia määriä, taudinpurkaus voi nopeasti muuttua kulkutaudiksi, joka voi aiheuttaa niin paljon häiriötä, että taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien kotieläinten kasvatuksen kannattavuus alenee tuntuvasti ja muutkin maaseututalouden osat kärsivät. Tällaisessa tilanteessa voidaan hyvinkin joutua myöntämään merkittäviä taloudellisia korvauksia karjankasvattajille ja soveltamaan torjuntatoimenpiteitä.

(9) Vuoden 2001 suu- ja sorkkatautikriisin aikana komissio tiukensi direktiivissä 85/511/ETY säädettyjä, yhteisön suu- ja sorkkataudin torjumiseksi toteuttamia toimenpiteitä hyväksymällä eläinlääkärin- ja kotieläinjalostustarkastuksista yhteisön sisäisessä tiettyjen elävien eläinten ja tuotteiden kaupassa 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/425/ETY [17] ja eläinlääkärintarkastuksista yhteisön sisäisessä kaupassa sisämarkkinoiden toteuttamista varten 11 päivänä joulukuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/662/ETY [18] mukaisia suojatoimenpiteitä.

[17] EYVL L 224, 18.8.1990, s. 29. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 92/118/ETY (EYVL L 62, 15.3.1993, s. 49).

[18] EYVL L 395, 30.12.1989, s. 13. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 92/118/ETY (EYVL L 62, 15.3.1993, s. 49).

(10) Vuonna 2001 komissio myös hyväksyi päätökset direktiivin 85/511/ETY mukaisten hätärokotusten käyttöedellytyksistä. Näistä edellytyksistä säädettäessä huomioon otettiin eläinten terveyttä ja hyvinvointia käsittelevän tiedekomitean vuodelta 1999 peräisin oleva raportti suu- ja sorkkataudin vastaisten hätärokotusten strategiasta [19].

[19] http://europa.eu.int/comm/food/fs/sc/scah/ out22_en.pdf

(11) Tässä direktiivissä olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden asiantuntijaryhmien vuonna 1998 laatima raportti suu- ja sorkkatautia koskevan yhteisön lainsäädännön tarkastelusta [20]. Raportissa käsitellään jäsenvaltioiden kokemuksia vuoden 1997 klassisen sikaruton epidemiasta. Huomioon olisi myös otettava Brysselissä joulukuussa 2001 järjestetyn suu- ja sorkkataudin ehkäisyä ja torjumista käsitelleen kansainvälisen konferenssin päätelmät [21].

[20] Valmisteluasiakirja VI/6319/98 rev. 1.

[21] http://www.cmlag.fgov.be/eng/ conference.html]

(12) Tässä direktiivissä olisi myös otettava huomioon Euroopan parlamentin päätöslauselma suu- ja sorkkatautiepidemiasta Euroopan unionissa vuonna 2001 [22] ja Euroopan parlamentin suu- ja sorkkatautia käsittelevän väliaikaisen valiokunnan päätelmät.

[22] EYVL C 21 E, 24.1.2002, s. 339.

(13) Huomioon olisi otettava FAO:n suu- ja sorkkataudin vastaisen Euroopan toimikunnan 30. istunnossa laaditun raportin suositukset vuodelta 1993 suu- ja sorkkatautiviruksia in vivo ja in vitro käsitteleviä laboratorioita koskevista vähimmäisvaatimuksista [23].

[23] Valmisteluasiakirja VI/6684/96.

(14) Tässä direktiivissä olisi lisäksi otettava huomioon OIE:n eläintautisäännöstöön ja diagnostisten tutkimusten ja rokotteiden standardeja käsittelevään käsikirjaan tehdyt muutokset.

(15) Kun taudin esiintymistä epäillään, on toimittava heti, jotta välittömät ja tehokkaat torjuntatoimenpiteet tautia vastaan voidaan aloittaa heti sen esiintymisen vahvistuttua. Toimivaltaisten viranomaisten on mukautettava tällaisia toimenpiteitä kyseisen jäsenvaltion epidemiologisen tilanteen perusteella. Näitä toimenpiteitä olisi kuitenkin myös tiukennettava erityisillä yhteisön lainsäädännön mukaisilla suojatoimenpiteillä.

(16) Nopea ja yksityiskohtainen taudinmääritys ja asianomaisen viruksen tunnistaminen olisi tehtävä jäsenvaltioiden kansallisissa laboratorioissa, joiden täytyy verkottua. Elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28 päivänä tammikuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 178/2002 [24] säädettyä elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean menettelyä noudattaen komission nimeämän yhteisön vertailulaboratorion olisi tarvittaessa varmistettava kansallisten laboratorioiden välinen yhteistyö.

[24] EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1.

(17) Suu- ja sorkkataudin laboratorioissa tehtävän erotusdiagnoosin osalta huomioon olisi otettava sian vesikulaaritaudin vahvistamisessa ja erotusdiagnoosissa käytettävistä diagnostisista menettelyistä, näytteenottomenetelmistä ja laboratoriokokeiden tulosten arviointikriteereistä 4 päivänä heinäkuuta 2000 tehty komission päätös 2000/428/EY [25].

[25] EYVL L 167, 7.7.2000, s. 22.

(18) Suu- ja sorkkataudin torjuntaa koskevien yhteisön toimenpiteiden olisi ennen kaikkea perustuttava tartunnan saaneen karjan poistamiseen tilalta. Taudille alttiisiin lajeihin kuuluvat tartunnan saaneet ja viruksen saastuttamat eläimet olisi lopetettava viipymättä eläinten suojelusta teurastus- tai lopettamishetkellä 22 päivänä joulukuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/119/ETY [26] mukaisesti.

[26] EYVL L 340, 31.12.1993, s. 21.

(19) Suu- ja sorkkataudin puhjetessa on tarpeen ottaa huomioon ympäristönsuojeluun liittyvät näkökohdat erityisesti varmistamalla toimivaltaisten eläinlääkintä- ja ympäristöviranomaisten välinen tiivis yhteistyö. Ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24 päivänä syyskuuta 1996 annetussa neuvoston direktiivissä 96/61/EY [27] edellytetään, että eläinten ruhoja ja eläinjätettä hävittävillä tai kierrättävillä ja tietyn käsittelykapasiteetin omaavilla laitoksilla on yhdennetty ympäristölupa.

[27] EYVL L 257, 10.10.1996, s. 26.

(20) On tarpeen estää taudin puhjettua sen kaikkinainen leviäminen valvomalla huolellisesti eläinten siirtoja ja viruksesta mahdollisesti saastuvien tuotteiden käyttöä sekä tarvittaessa turvautumalla hätärokotuksiin erityisesti korkean eläintiheyden alueilla.

(21) Puhdistuksen ja desinfioinnin olisi oltava olennainen osa suu- ja sorkkataudin torjuntaa koskevaa yhteisön politiikkaa. Desinfiointiaineita on käytettävä biosidituotteiden markkinoille saattamisesta 16 päivänä helmikuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY [28] säännösten mukaisesti.

[28] EYVL L 123, 24.4.1998, s. 1.

(22) Siemenneste, munasolut ja alkiot, jotka on saatu suu- ja sorkkatautiviruksen saaneista taudille alttiisiin lajeihin kuuluvista eläimistä, voivat levittää tautia, ja niihin olisi tämän vuoksi sovellettava rajoituksia seuraavissa direktiiveissä säädettyjen, yhteisön sisäisessä kaupassa sovellettavien eläinten terveyttä koskevien vaatimusten lisäksi:

Neuvoston direktiivi 88/407/ETY, annettu 14 päivänä kesäkuuta 1988, eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista yhteisön sisäisessä naudansukuisten kotieläinten pakastetun siemennesteen kaupassa ja tuonnissa [29].

[29] EYVL L 194, 22.7.1988, s. 10. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjalla.

Neuvoston direktiivi 89/556/ETY, annettu 25 päivänä syyskuuta 1989, eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista yhteisön sisäisessä naudansukuisten kotieläinten alkioiden kaupassa ja tuonnissa kolmansista maista [30].

[30] EYVL L 302, 19.10.1989, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission päätöksellä 94/113/EY (EYVL L 53, 24.2.1994, s. 23).

Neuvoston direktiivi 92/65/ETY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 1992, eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista eläinten, siemennesteen, munasolujen ja alkioiden yhteisön sisäisessä kaupassa ja yhteisöön tuonnissa siltä osin, kuin niitä eivät koske direktiivin 90/425/ETY liitteessä A olevassa I jaksossa mainittujen erityisten yhteisön säädösten eläinten terveyttä koskevat vaatimukset [31].

[31] EYVL L 268, 14.9.1992, s. 54. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1282/2002 (EYVL L 187, 16.7.2002, s. 13).

(23) Taudin puhjetessa voi olla tarpeen soveltaa torjuntatoimenpiteitä taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien tartunnan saaneiden eläinten lisäksi myös viruksen saastuttamiin muiden lajien eläimiin, erityisesti siipikarjaan, jotka voivat toimia viruksen mekaanisina levittäjinä. Vuoden 2001 suu- ja sorkkatautiepidemian aikana rajoituksia sovellettiin myös taudille alttiisiin lajeihin kuuluvia eläimiä pitäviltä tiloilta tai tällaisten tilojen naapuritiloilta tulevien hevoseläinten siirtoihin. Eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista elävien hevoseläinten liikkuvuuden ja kolmansista maista tapahtuvan tuonnin osalta 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/426/ETY [32] vaatimusten lisäksi edellytettiin erityistodistusta suu- ja sorkkataudista kärsivien jäsenvaltioiden hevoseläinkaupan valvomiseksi.

[32] EYVL L 224, 18.8.1990, s. 42. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission päätöksellä 2002/160/EY (EYVL L 53, 23.2.2002, s. 37).

(24) Ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläintuotteiden markkinoille saattamista, kauppaa ja yhteisöön tuontia koskevista edellytyksistä säädetään eläinten terveyden osalta seuraavissa direktiiveissä:

Neuvoston direktiivi 64/433/ETY, annettu 26 päivänä kesäkuuta 1964, terveyttä koskevista ongelmista yhteisön sisäisessä tuoreen lihan kaupassa [33].

[33] EYVL 121, 29.7.1964, s. 2012/64 Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 95/23/EY (EYVL L 243, 11.10.1995, s. 7).

Neuvoston direktiivi 72/461/ETY, annettu 12 päivänä kesäkuuta 1972, terveyttä koskevista seikoista yhteisön sisäisessä tuoreen lihan kaupassa [34].

[34] EYVL L 302, 31.12.1972, s. 24. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjalla.

Neuvoston direktiivi 77/99/ETY, annettu 21 päivänä joulukuuta 1976, terveyttä koskevista kysymyksistä lihavalmisteiden ja tiettyjen muiden eläinperäisten tuotteiden tuotannossa ja markkinoille saattamisessa [35].

[35] EYVL L 26, 31.1.1977, s. 85. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 97/76/EY (EYVL L 10, 16.1.1998, s. 25).

Neuvoston direktiivi 80/215/ETY, annettu 22 päivänä tammikuuta 1989, eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista yhteisön sisäisessä lihavalmisteiden kaupassa [36].

[36] EYVL L 47, 21.2.1980, s. 4. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjalla.

Neuvoston direktiivi 91/495/ETY, annettu 27 päivänä marraskuuta 1990, terveyttä ja eläinten terveyttä koskevista ongelmista kaninlihan ja tarhatun riistan lihan tuotannossa ja markkinoille saattamisessa [37].

[37] EYVL L 268, 24.9.1991, s. 41. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 94/65/EY (EYVL L 368, 31.12.1994, s. 10).

Neuvoston direktiivi 94/65/EY annettu 14 päivänä joulukuuta 1994, jauhetun lihan ja raakalihavalmisteiden tuotantoon ja markkinoille saattamiseen sovellettavista vaatimuksista [38].

[38] EYVL L 368, 31.12.1994, s. 10.

(25) Mainitut direktiivit korvataan. Viittausten helpottamiseksi liitteissä VII-IX täsmennetään mainittujen direktiivien säännöksiin perustuvat ja OIE:n suosituksia vastaavat taudille alttiisiin lajeihin kuuluvista eläimistä saadun lihan ja lihavalmisteiden käsittelytavat, joiden tavoitteena on varmistaa mahdollisen suu- ja sorkkatautiviruksen tuhoutuminen.

(26) Raakamaidon, lämpökäsitellyn maidon ja maitopohjaisten tuotteiden tuotantoa ja markkinoille saattamista koskevista terveyssäännöistä 16 päivänä kesäkuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/46/ETY [39] säädetään suu- ja sorkkatautia koskevien yhteisön torjuntatoimenpiteiden mukaisesti perustetuilla valvontavyöhykkeillä pidetyistä eläimistä peräisin olevan maidon käsittelystä. Mainitun direktiivin vaatimukset eivät ole riittäviä, sillä niissä ei säädetä suojavyöhykkeiltä ja rokotetuista eläimistä saadun maidon käsittelystä. Lisäksi mainitussa direktiivissä säädetään ihmisravinnoksi tarkoitetun maidon osalta tiukempia vaatimuksia kuin maidossa olevan suu- ja sorkkatautiviruksen tuhoamista koskevassa OIE:n säännöstössä, minkä vuoksi meijerien hylkäämien huomattavien maitomäärien hävittämisestä aiheutuu logistisia ongelmia. Tähän direktiiviin olisi sisällytettävä yksityiskohtaisempia säännöksiä niillä alueilla, joilla sovelletaan suu- ja sorkkataudin torjuntatoimia, olevista taudille alttiisiin lajeihin kuuluvista eläimistä saadun maidon keräämisestä ja kuljetuksesta. Tämän direktiivin liitteessä IX kuvattu maidon ja maitotuotteiden käsittely vastaa OIE:n suosituksia maidossa ja maitotuotteissa mahdollisesti olevan suu- ja sorkkatautiviruksen tuhoamisesta. Tämän vuoksi neuvoston direktiivi 92/46/EY olisi muutettava vastaavasti.

[39] EYVL L 268, 14.9.1992, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 96/23/EY (EYVL L 125, 23.5.1996, s. 10).

(27) Eläinperäisten tuotteiden osalta olisi otettava huomioon eläinten terveyttä ja kansanterveyttä koskevista vaatimuksista sellaisten tuotteiden yhteisön sisäisessä kaupassa ja yhteisöön tuonnissa, joita eivät koske direktiivin 89/662/ETY ja, taudinaiheuttajien osalta, direktiivin 90/425/ETY liitteessä A olevassa I luvussa mainittujen erityisten yhteisön säädösten kyseiset vaatimukset, 17 päivänä joulukuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/118/ETY [40]. Eräät neuvoston direktiivin 92/118/ETY säännökset on sisällytetty muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä 3 päivänä lokakuuta 2002 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 1774/2002 [41].

[40] EYVL C 103 E, 30.4.2002, s. 58. (KOM 2001(748) lopull. - 2000/0259 (COD)) EYVL L 62, 15.3.1993, s. 49. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission päätöksellä 2001/7/EY (EYVL L 2, 5.1.2001, s. 27.)

[41] EYVL L 273, 10.10.2002, s. 1.

(28) Soveltamalla alueellisia rajoituksia voitaisiin tiukat torjuntatoimenpiteet, hätärokotukset mukaan luettuina, panna täytäntöön tietyissä yhteisön osissa vaarantamatta yhteisön yleisiä etuja.

(29) Eläinten terveyteen liittyvistä ongelmista yhteisön sisäisessä nautaeläinten ja sikojen kaupassa 26 päivänä kesäkuuta 1964 annetussa neuvoston direktiivissä 64/432/ETY [42] säädetään alueiden määritelmästä. Neuvoston direktiivin 82/894/ETY mukaisen eläintaudeista ilmoittamisen kooditetusta muodosta ja koodeista sekä päätösten 84/90/ETY ja 90/442/ETY kumoamisesta 11 päivänä joulukuuta 2000 tehdyssä komission päätöksessä 2000/807/EY [43] määritellään taudintorjuntatoimenpiteisiin ja eläintaudeista ilmoittamiseen liittyvät jäsenvaltioiden hallinnolliset alueet.

[42] EYVL 121, 29.7.1964, s. 1977/64. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1226/2002 (EYVL L 179, 9.7.2002, s. 13).

[43] EYVL L 326, 22.12.2000, s. 80.

(30) Hätätilanteiden varalta yhteisö on yhteisön suu- ja sorkkatautirokotevaraston perustamisesta 11 päivänä joulukuuta 1991 tehdyn neuvoston päätöksen 91/666/ETY [44] mukaisesti perustanut suu- ja sorkkatautiviruksen inaktivoitujen antigeenikantojen varantoja nimettyihin paikkoihin ja yhteisön antigeeni- ja rokotepankin. Olisi luotava avoimet ja tehokkaat menettelyt antigeenin saannin varmistamiseksi ilman tarpeettomia viivästyksiä. Lisäksi tietyt jäsenvaltiot ovat perustaneet ja pitävät yllä kansallisia antigeeni- ja rokotepankkeja.

[44] EYVL L 368, 21.12.1991, s. 21. Päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 2001/181/EY (EYVL L 66, 8.3.2001, s. 39).

(31) Eläinlääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6 päivänä marraskuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/82/EY [45] edellytetään, että kaikilla yhteisössä markkinoille saatetuilla eläinlääkkeillä on harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta markkinoille saattamista koskeva lupa. Lisäksi mainitussa direktiivissä säädetään eläinlääkkeiden, immunologiset eläinlääkkeet mukaan luettuina, markkinoille saattamista koskevan luvan myöntämiseen sovellettavista perusteista. Mainitussa direktiivissä jäsenvaltioille annetaan lupa sallia vakavan tautiepidemian sattuessa ja tietyin edellytyksin tuotteen käyttö ilman markkinoille saattamista koskevaa lupaa. Suu- ja sorkkatauti voi muodostua vakavaksi tautiepidemiaksi. Koska tehokkaan suojan taudille alttiisiin lajeihin kuuluville eläimille hätätilanteessa antavan antigeenin muuntamisen on tapahduttava nopeasti, suu- ja sorkkatautirokotteisiin voidaan soveltaa mainitussa direktiivissä säädettyä poikkeusta.

[45] EYVL L 311, 28.11.2001, s. 1.

(32) Yhteisön vertailulaboratorion olisi annettava neuvoja komissiolle ja jäsenvaltioille rokote- ja antigeenitarpeesta, erityisesti silloin kun havaitaan viruskantoja, joita vastaan yhteisön antigeeni- ja rokotepankkiin varastoidun antigeenin perusteella tuotetut rokotteet eivät anna riittävää suojaa.

(33) Suu- ja sorkkatautiviruksen tarkoituksellisen levittämisen riskin varalta on aiheellista soveltaa varotoimena erityismenettelyjä antigeenin hankinnassa yhteisön antigeeni- ja rokotepankkia varten ja taudin torjuntatoimenpiteisiin liittyvien eräiden yksityiskohtien julkaisemisessa.

(34) Jäsenvaltioissa oleva taudille altis kotieläinkanta, jolle ei ole lainkaan annettu rokotuksia, vaatii alituista tietoisuutta taudista ja korkeaa valmiusastetta. Yksityiskohtaiset valmiussuunnitelmat osoittautuivat jälleen kerran tarpeellisiksi vuoden 2001 suu- ja sorkkatautiepidemian aikana. Tällä hetkellä kaikilla jäsenvaltioilla on suu- ja sorkkataudin torjumista koskevien valmiussuunnitelmien hyväksymisestä 23 päivänä heinäkuuta 1993 tehdyllä komission päätöksellä 93/455/ETY [46] hyväksytyt valmiussuunnitelmat. Näitä valmiussuunnitelmia olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen muun muassa jäsenvaltioissa järjestettyjen reaaliaikaisten hälytysharjoitusten tulosten ja vuoden 2001 epidemiasta saadun kokemuksen perusteella sekä ympäristönsuojelua koskevien toimenpiteiden sisällyttämiseksi niihin. Jäsenvaltioita olisi kannustettava järjestämään tällaisia harjoituksia läheisessä yhteistyössä ja rajojen yli.

[46] EYVL L 213, 24.8.1993, s. 20. Päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 2001/96/EY (EYVL L 35, 6.2.2001, s. 52).

(35) Olisi myös säädettävä yhteisön naapurimaiden, joissa esiintyy suu- ja sorkkatautia tai joissa tällainen riski on olemassa, avustamisesta riskiarvion mukaisesti yhteisön eläinkannan suojaamiseksi, varsinkin kun on kyse antigeenin tai rokotteiden kiireellisestä toimituksesta. Tällaisia säännöksiä olisi kuitenkin sovellettava sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisten kolmansien maiden ja yhteisön välisten yhteisön antigeeni- ja rokotepankin käyttöä koskevien sopimusten soveltamista.

(36) Tietyistä eläinlääkintäalan kustannuksista 26 päivänä kesäkuuta 1990 tehtyä neuvoston päätöstä 90/424/ETY [47] sovelletaan, jos suu- ja sorkkataudin taudinpurkauksia alkaa esiintyä, ja sitä sovelletaan vertailulaboratorioille ja antigeeni- ja rokotepankeille myönnettäviin yhteisön tukiin. Yhteisön jäsenvaltioille myöntämä korvaus suu- ja sorkkataudin taudinpurkausten vuoksi toteutetuista torjuntatoimenpiteistä aiheutuneisiin kustannuksiin edellyttää sen tarkastamista, että kyseisessä direktiivissä säädettyjä vähimmäisvaatimuksia on sovellettu.

[47] EYVL L 224, 18.8.1990, s. 19. Päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 2001/572/EY (EYVL L 203, 28.7.2001, s. 16).

(37) Jäsenvaltioiden ja komission välisen tiiviin yhteistyön varmistamiseksi suu- ja sorkkataudin torjunnassa ja taudin luonne huomioon ottaen komissiolla olisi oltava valtuudet muuttaa ja mukauttaa tiettyjä torjuntatoimenpiteiden teknisiä seikkoja. Komission olisi tarvittaessa perustettava tällaiset muutokset tai mukautukset komission asiantuntijoiden jäsenvaltiossa paikalla tekemiä eläinlääkintäalan tarkastuksia koskevista tietyistä yksityiskohtaisista säännöistä 4 päivänä helmikuuta 1998 tehdyn komission päätöksen 98/139/EY [48] mukaisesti tehdyn eläinlääkintätarkastuksen tuloksiin.

[48] EYVL L 38, 12.2.1998, s. 10.

(38) Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimenpiteet olisi vahvistettava menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY [49] mukaisesti.

[49] EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(39) Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän direktiivin rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja varmistettava niiden täytäntöönpano. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(40) Suu- ja sorkkataudista ja suu- ja sorkkatautitartunnasta vapaan aseman säilyttämistä ja taudinpurkauksen sattuessa aseman nopeaa palauttamista koskevan perustavoitteen saavuttamiseksi on tarpeen ja aiheellista vahvistaa suhteellisuusperiaatteen mukaisesti säännöt valmiusasteen parantamiseksi ja mahdollisten taudinpurkausten torjumiseksi mahdollisimman nopeasti, tarvittaessa hätärokotuksin, sekä karjan ja eläinperäisten tuotteiden tuotantoon ja kauppaan kohdistuvien kielteisten vaikutusten minimoimiseksi. Tämä direktiivi rajoittuu siihen, mikä on tarpeen tavoitteiden saavuttamiseksi perustamissopimuksen 5 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I luku Asiasisältö, soveltamisala ja määritelmät

1 artikla

Asiasisältö ja soveltamisala

1. Tässä direktiivissä vahvistetaan:

a) vähimmäistoimenpiteet suu- ja sorkkataudin taudinpurkausten torjumiseksi riippumatta virustyypistä;

b) tietyt ennalta ehkäisevät toimenpiteet, joiden tarkoituksena on parantaa toimivaltaisten viranomaisten ja kotieläintuottajien tietämystä suu- ja sorkkataudista ja suu- ja sorkkatautiin liittyvää valmiusastetta.

2. Jäsenvaltiot saavat toteuttaa tiukempia toimia tämän direktiivin soveltamisalalla ja erityisesti 35 ja 43 artiklan suhteen.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a) 'taudille alttiiseen lajiin kuuluvalla eläimellä' tilalla olevaa Artiodactyla-lahkon Ruminantia-, Suina- ja Tylopoda- alalahkoon kuuluvaa kotieläimenä pidettävää tai luonnonvaraista eläintä;

b) 'tilalla' mitä tahansa jäsenvaltion kansallisella alueella sijaitsevaa maatalouskäyttöön tai muuhun käyttöön tarkoitettua tilaa, jolla pidetään tai jalostetaan taudille alttiisiin lajeihin kuuluvia eläimiä pysyvästi tai tilapäisesti. Tämä määritelmä ei kuitenkaan kata tällaisen tilan ihmisille tarkoitettuja asuintiloja, teurastamoja, kuljetusvälineitä, rajatarkastusasemia tai aidattuja alueita, joissa pidetään ja saatetaan metsästää taudille alttiisiin lajeihin kuuluvia eläimiä, jos aidattujen alueiden koko on sellainen, että 10 artiklassa säädetyt toimenpiteet eivät ole sovellettavissa;

c) 'karjalla' eläintä tai eläinryhmää, jota pidetään tilalla samana epidemiologisena yksikkönä; jos samalla tilalla on useampia karjoja, kukin niistä muodostaa erillisen yksikkönsä, jolla on oma terveysasema;

d) 'omistajalla' yhtä tai useampaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten omistusoikeus tai jonka tehtävänä on huolehtia niiden hoitamisesta riippumatta siitä, suoritetaanko tästä tehtävästä rahallinen korvaus;

e) 'toimivaltaisella viranomaisella' jäsenvaltion viranomaista, jolla on toimivalta suorittaa eläinlääkärin- tai kotieläinjalostustarkastuksia, tai viranomaista, jolle tämä toimivalta on siirretty;

f) 'virkaeläinlääkärillä' jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämää eläinlääkäriä;

g) 'luvalla' toimivaltaisten viranomaisten antamaa kirjallista lupaa, jonka tarvittavat jäljennökset ovat saatavilla myöhemmin kyseisen jäsenvaltion asianmukaisen lainsäädännön mukaisesti tehtäviä tarkastuksia varten;

h) 'itämisajalla' tartunnan ja suu- ja sorkkataudin kliinisten oireiden ilmaantumisen välistä aikaa ja erityisesti tämän direktiiviin soveltamiseksi 14 päivää nautojen ja sikojen osalta ja 21 päivää lampaiden, vuohien ja muiden taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten osalta;

i) 'tartunnan saaneeksi epäillyllä eläimellä' kaikkia taudille alttiisiin lajeihin kuuluvia eläimiä tai ruhoja, joissa on kliinisiä oireita tai kuolemanjälkeisiä muutoksia tai sellaisia reaktioita laboratoriokokeissa, joiden perusteella suu- ja sorkkataudin esiintymistä voidaan kohtuudella epäillä;

j) 'viruksen saastuttamaksi epäillyllä eläimellä' kaikkia taudille alttiisiin lajeihin kuuluvia eläimiä, jotka kerättyjen epidemiologisten tietojen perusteella ovat suoraan tai välillisesti saattaneet altistua suu- ja sorkkatautivirukselle;

k) 'suu- ja sorkkatautitapauksella' tai 'suu- ja sorkkatautitartunnan saaneella eläimellä' kaikkia taudille alttiisiin lajeihin kuuluvia eläimiä tai näiden ruhoja, joilla

- on virallisesti varmistettu esiintyneen suu- ja sorkkataudin kliinisiä oireita tai kuolemanjälkeisiä muutoksia, tai

- suu- ja sorkkataudin esiintyminen on virallisesti varmistettu liitteiden XIII ja XIV mukaisesti suoritetuissa laboratoriotutkimuksissa;

l) 'suu- ja sorkkataudin taudinpurkauksella' tilaa, jolla pidetään taudille alttiisiin lajeihin kuuluvia eläimiä ja joka täyttää yhden tai useamman liitteessä I asetetuista perusteista;

m) 'primääritaudinpurkauksella' direktiivin 82/894/ETY 2 artiklan d kohdan mukaista taudinpurkausta;

n) 'lopettamisella' direktiivin 93/119/ETY 2 artiklan 6 kohdan mukaista eläinten lopettamista;

o) 'teurastuksella' direktiivin 93/119/ETY 2 artiklan 7 kohdan mukaista sellaisten eläinten teurastamista, joita epidemiologisten tietojen tai kliinisen diagnoosin tai laboratoriotutkimusten tulosten perusteella ei pidetä tartunnan saaneina tai suu- ja sorkkatautiviruksen saastuttamina, ja eläinsuojelun vuoksi tehtäviä teurastuksia;

p) 'prosessoinnilla' yhtä muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1774/2002 säädetyistä suuririskisen aineksen käsittelyistä, joka tehdään tavalla, jolla vältetään suu- ja sorkkatautiviruksen leviämisriski;

q) 'alueellisten rajoitusten käyttöönotolla' sellaisen rajoitusvyöhykkeen perustamista, jolla tiettyjen eläinten tai eläintuotteiden siirtoihin tai kauppaan sovelletaan 45 artiklan mukaisia rajoituksia suu- ja sorkkataudin leviämisen estämiseksi vapaalle vyöhykkeelle, jolla ei sovelleta tämän direktiivin mukaisia rajoituksia;

r) 'alueella' direktiivin 64/432/ETY 2 artiklan 2 kohdan p alakohdassa määriteltyä aluetta;

s) 'alueen osalla' päätöksen 2000/807/EY liitteessä määriteltyä aluetta;

t) 'yhteisön antigeeni- ja rokotepankilla' asianmukaisia tiloja, jotka on nimetty tämän direktiivin mukaisesti sekä tiivistetyn inaktivoidun antigeenin, jota käytetään suu- ja sorkkatautirokotteiden tuotantoon, että tällaisista antigeeneistä valmistettujen immunologisten eläinlääkkeiden (rokotteiden) yhteisön varantojen varastoimiseen;

u) 'hätärokotuksella' 50 artiklan 1 kohdan mukaista rokotusta;

v) 'suojarokotuksella' nimetyn alueen tiloilla annettavaa hätärokotusta, jonka tarkoituksena on suojella taudille alttiisiin lajeihin kuuluvia eläimiä ilmateitse tai eritteiden kautta kulkeutuvilta suu- ja sorkkatautiviruksilta kyseisellä alueella, jolla eläimet on tarkoitus pitää hengissä rokotuksen jälkeen;

w) 'estorokotuksella' hätärokotusta, joka pelkästään annetaan koko karjan lopettamiseen tähtäävän torjuntapolitiikan yhteydessä tilalla tai alueella, jolla on tarve vähentää kiireellisesti suu- ja sorkkatautiviruksen määrää ja lieventää riskiä viruksen kulkeutumisesta tilan tai alueen ulkopuolelle ja jolla eläimet on tarkoitus hävittää rokotuksen jälkeen;

x) 'ruokajätteellä' ravintoloiden, ateriapalveluiden, keittiöiden, myös keskuskeittiöiden ja kotitalouksien, elintarvikejätettä.

II luku Suu- ja sorkkataudin taudinpurkausten torjunta

1 jakso Suu- ja sorkkataudista ilmoittaminen

3 artikla

Suu- ja sorkkataudista ilmoittaminen

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että:

a) toimivaltaiset viranomaiset sisällyttävät suu- ja sorkkataudin pakollisesti ilmoitettavien tautien luetteloon;

b) omistajalla ja kenellä tahansa eläimistä huolehtivalla henkilöllä, eläinten mukana kuljetuksen aikana olevalla henkilöllä tai eläimiä hoitavalla henkilöllä on velvollisuus ilmoittaa viipymättä toimivaltaisille viranomaisille tai virkaeläinlääkärille suu- ja sorkkataudin esiintymisestä tai epäillystä esiintymisestä ja pitää suu- ja sorkkatautitartunnan saaneet tai tartunnan saaneeksi epäillyt eläimet erillään muista taudille alttiisiin lajeihin kuuluvista eläimistä, jotka ovat vaarassa saada suu- ja sorkkatautitartunnan tai joutua suu- ja sorkkatautiviruksen saastuttamiksi;

c) eläinlääkäreillä, virkaeläinlääkäreillä, eläinlääkintälaboratorioiden tai muiden virallisten tai yksityisten laboratorioiden johtavilla virkamiehillä ja kenellä tahansa henkilöllä, jolla on ammattinsa puolesta yhteys taudille alttiisiin lajeihin kuuluviin eläimiin tai tällaisista eläimistä saataviin tuotteisiin, on velvollisuus ilmoittaa viipymättä toimivaltaisille viranomaisille suu- ja sorkkataudin esiintymisestä tai epäillystä esiintymisestä, jos he ovat saaneet tästä tiedon ennen tämän direktiivin mukaista virallista väliintuloa.

2. Jäsenvaltion, jonka alueella suu- ja sorkkataudin taudinpurkaus vahvistetaan, on tehtävä taudista ilmoitus sekä annettava tietoja ja toimitettava kirjallisia selvityksiä komissiolle ja muille jäsenvaltioille liitteen II mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta eläintautien taudinpurkauksista ilmoittamista koskevien voimassa olevien yhteisön säännösten soveltamista.

2 jakso Suu- ja sorkkataudin taudinpurkausta epäiltäessä toteutettavat toimenpiteet

4 artikla

Suu- ja sorkkataudin taudinpurkausta epäiltäessä toteutettavat toimenpiteet

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 2-6 kohdassa säädetyt toimenpiteet toteutetaan, kun tilalla epäillään yhden tai useamman eläimen saaneen tartunnan tai joutuneen viruksen saastuttamaksi.

2. Virkaeläinlääkärin on aloitettava viipymättä virallinen tutkimus ja valvottava sitä vahvistaakseen, esiintyykö suu- ja sorkkatautia, ja erityisesti otettava tai otatettava tarvittavat näytteet laboratoriotutkimusta varten liitteen III mukaisesti.

3. Kun epäillystä tartunnasta ilmoitetaan, toimivaltaisen viranomaisen on asetettava i kohdassa tarkoitettu tila viralliseen valvontaan ja varmistettava erityisesti, että:

a) kaikki tilalla olevien taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten luokat lasketaan ja kunkin luokan osalta kirjataan jo kuolleiden sekä tartunnan saaneiksi epäiltyjen tai viruksen saastuttamaksi epäiltyjen eläinten määrä;

b) a alakohdassa tarkoitetut laskentatiedot pidetään ajan tasalla ottamalla huomioon epäilyaikana syntyneet tai kuolleet taudille alttiisiin lajeihin kuuluvat eläimet; omistajan on pyynnöstä esitettävä nämä tiedot, ja toimivaltaisten on tarkastettava ne jokaisen tilakäynnin yhteydessä;

c) kaikki tilalla olevat maito-, maitotuote-, liha-, lihavalmiste-, ruho-, vuota-, nahka-, villa-, siemenneste-, alkio-, munasolu-, liete-, lanta-, rehu- ja kuivikevarastot kirjataan ja nämä tiedot pidetään ajan tasalla;

d) taudille alttiisiin lajeihin kuuluvia eläimiä ei tuoda tilalle eikä viedä sieltä pois, lukuun ottamatta 18 artiklassa tarkoitettuja eri epidemiologisista tuotantoyksiköistä koostuvia tiloja, ja kaikki tilalla olevat taudille alttiisiin lajeihin kuuluvat eläimet pidetään suojissaan tai muussa sellaisessa paikassa, jossa ne voidaan eristää;

e) rakennusten, joissa pidetään taudille alttiisiin lajeihin kuuluvia eläimiä, ja itse tilan sisään- ja uloskäynnit desinfioidaan asianmukaisin keinoin;

f) tehdään epidemiologinen selvitys 13 artiklan mukaisesti.

5 artikla

Siirrot tilalle ja tilalta epäiltäessä suu- ja sorkkataudin taudinpurkausta

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 4 artiklassa säädettyjen toimenpiteiden lisäksi kielletään kaikki siirrot tilalle ja tilalta, jolla epäillään suu- ja sorkkataudin taudinpurkausta. Kielto koskee erityisesti seuraavia:

a) taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten lihan, ruhojen, maidon tai maitotuotteiden, siemennesteen, munasolujen tai alkioiden siirtoa pois tilalta taikka eläinrehun, työkalujen, esineiden tai muiden aineiden, kuten villan, vuotien ja nahkojen, harjaksien, eläinjätteen, lietteen, lannan tai minkä tahansa aineen, joka voi levittää suu- ja sorkkatautia, siirtoa pois tilalta;

b) muiden kuin suu- ja sorkkataudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten siirtoa;

c) henkilöiden siirtoa tilalle tai sieltä pois;

d) ajoneuvojen siirtoa tilalle tai sieltä pois.

2. Poiketen 1 kohdan a alakohdassa säädetystä kiellosta, jos maidon varastoinnissa tilalla esiintyy vaikeuksia, toimivaltaiset viranomaiset voivat joko päättää, että maito hävitetään tilalla, tai antaa luvan maidon kuljettamiseksi tilalta eläinlääkärin valvonnassa ja ainoastaan kuljetusvälineellä, joka on varustettu suu- ja sorkkataudin leviämisriskin estämiseksi, lähimpään mahdolliseen hävittämispaikkaan taikka käsittelypaikkaan, jossa suu- ja sorkkatautivirus hävitetään.

3. Poiketen 1 kohdan b, c ja d alakohdassa säädetyistä kielloista toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan siirtoihin tilalle ja tilalta, jos kaikkia suu- ja sorkkatautiviruksen leviämisen estämisen vuoksi tarpeellisina pidettäviä edellytyksiä noudatetaan.

6 artikla

Toimenpiteiden ulottaminen koskemaan muita tiloja

Toimivaltainen viranomainen voi ulottaa 4 ja 5 artiklassa säädetyt toimenpiteet koskemaan muita tiloja, jos niiden sijainti, rakenne ja sijoittelu tai yhteydet 4 artiklassa tarkoitetun tilan eläimiin antavat aiheen epäillä mahdollista viruksesta saastumista.

7 artikla

Väliaikainen tarkkailuvyöhyke

1. Toimivaltainen viranomainen voi perustaa väliaikaisen tarkkailuvyöhykkeen erityisesti silloin kun taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten eläintiheys on suuri, taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten kanssa kosketuksissa olleiden eläinten ja/tai henkilöiden siirrot ovat laajoja, tautiepäilyn ilmoittamisessa on esiintynyt viivästyksiä tai tiedot suu- ja sorkkatautiviruksen mahdollisesta alkuperästä ja kulkeutumisesta ovat riittämättömiä, jos epidemiologinen tilanne tätä edellyttää.

2. Direktiivin 4 ja 5 artiklassa säädettyjä toimenpiteitä on sovellettava väliaikaisella tarkkailuvyöhykkeellä oleviin tiloihin, joilla pidetään taudille alttiisiin lajeihin kuuluvia eläimiä.

3. Väliaikaisella tarkkailuvyöhykkeellä sovellettavia toimenpiteitä voidaan täydentää kieltämällä eläinten siirrot laajemmalla alueella tai jäsenvaltion koko alueella enintään 72 tunnin ajan.

8 artikla

Ennalta ehkäisevä hävittämisohjelma

Toimivaltainen viranomainen voi panna täytäntöön epidemiologisten tietojen tai muiden todisteiden perusteella ennalta ehkäisevän hävittämisohjelman, johon kuuluu tartunnan todennäköisesti saaneiden taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten poistaminen tilalta ja tarvittaessa epidemiologisesti yhteydessä olevista tuotantoyksiköistä tai naapuritiloilta.

Tässä tapauksessa näytteet on otettava ja taudille alttiisiin lajiin kuuluvien eläinten kliiniset tutkimukset tehtävä liitteen III mukaisesti.

Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava tässä artiklassa säädetyistä toimenpiteistä komissiolle ennen niiden toteuttamista.

9 artikla

Toimenpiteiden säilyttäminen voimassa

Jäsenvaltiot eivät saa peruuttaa 4-7 artiklassa säädettyjä toimenpiteitä ennen kuin on virallisesti todettu, ettei epäiltyä suu- ja sorkkatautia esiinny.

3 jakso Suu- ja sorkkataudin taudinpurkauksen esiintymisen vahvistuttua toteutettavat toimenpiteet

10 artikla

Suu- ja sorkkataudin taudinpurkauksen esiintymisen vahvistuttua toteutettavat toimenpiteet

1. Kun suu- ja sorkkataudin taudinpurkauksen esiintyminen vahvistetaan, jäsenvaltioiden on varmistettava, että 4-6 artiklassa säädettyjen toimenpiteiden lisäksi tilalla toteutetaan viipymättä myös seuraavat toimenpiteet:

a) Tilan kaikki taudille alttiisiin lajeihin kuuluvat eläimet on lopetettava viipymättä paikalla.

Poikkeuksellisissa olosuhteissa taudille alttiisiin lajeihin kuuluvat eläimet voidaan lopettaa lähimmässä tähän tarkoitukseen soveltuvassa paikassa virallisessa valvonnassa siten, että suu- ja sorkkatautiviruksen leviämisriskiltä vältytään kuljetuksen ja lopettamisen aikana. Asianomaisten jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tällaiset poikkeukselliset olosuhteet ja toteutetut toimet.

b) Virkaeläinlääkärin on ennen taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten lopettamista tai sen aikana varmistettava, että kaikki 13 artiklassa tarkoitettuun epidemiologiseen selvitykseen tarvittavat asianmukaiset ja riittävät näytteet otetaan liitteen III mukaisesti.

Toimivaltainen viranomainen voi päättää, että 4 artiklan 2 kohtaa ei sovelleta, jos kyseessä on sekundaarinen tartuntalähde, joka on epidemiologisesti yhteydessä ensimmäiseen tartuntalähteeseen, jota varten näytteet on jo otettu mainitun artiklan mukaisesti, edellyttäen että kaikki 13 artiklassa tarkoitettuun epidemiologiseen selvitykseen tarvittavat asianmukaiset ja riittävät näytteet on otettu.

c) Taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien tilalla kuolleiden eläinten ruhot ja a alakohdan mukaisesti lopetettujen eläinten ruhot on prosessoitava viipymättä virallisessa valvonnassa siten, että riskiä suu- ja sorkkatautiviruksen leviämisestä ei ole. Ruhot on mieluiten hävitettävä renderoimalla ne tähän tarkoitukseen hyväksytyissä tiloissa. Jos ruhot on erityisten olosuhteiden vuoksi haudattava tai poltettava paikalla tai muualla, nämä toimet on toteutettava 72 artiklassa tarkoitetun valmiussuunnitelman yhteydessä ennakolta laadittujen ohjeiden mukaisesti ja erityisesti ympäristöä ja kansanterveyttä koskevan yhteisön ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

d) Kaikki 4 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetut tuotteet ja ainekset on käsiteltävä virkaeläinlääkärin antamien ohjeiden mukaisesti siten, että kaikkien niissä olevien suu- ja sorkkatautivirusten tuhoutuminen varmistuu, ja hävitettävä jätteitä koskevan yhteisön lainsäädännön mukaisesti.

2. Taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten lopettamisen ja prosessoinnin sekä 4 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen ainesten tuhoamisen jälkeen jäsenvaltioiden on varmistettava, että:

a) lopetettujen eläinten säilyttämiseen käytettävät rakennukset, niiden ympäristö ja eläinten kuljettamiseen käytetyt ajoneuvot sekä kaikki muut viruksen todennäköisesti saastuttamat rakennukset puhdistetaan ja desinfioidaan 11 artiklan mukaisesti;

b) lisäksi jos on perusteltua epäillä, että ihmisten asuintilat tai tilan toimistotilat ovat suu- ja sorkkatautiviruksen saastuttamat, kyseiset tilat on myös desinfioitava asianmukaisesti;

c) uudet eläimet tuodaan tilalle liitteen V mukaisesti.

11 artikla

Puhdistus ja desinfiointi

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että olennaisena osana tässä direktiivissä säädettyihin toimenpiteisiin kuuluvat puhdistus- ja desinfiointitoimet dokumentoidaan asianmukaisesti ja toteutetaan virallisessa valvonnassa virkaeläinlääkärin antamien ohjeiden mukaisesti käyttäen toimivaltaisen viranomaisen direktiiviin 98/8/EY mukaisesti eläinten hygienian hoitoon käytettäviksi biosidituotteiksi virallisesti hyväksymiä desinfiointiaineita ja tällaisten desinfiointiaineiden pitoisuuksia siten, että suu- ja sorkkatautiviruksen tuhoutuminen varmistetaan.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että puhdistus- ja desinfiointitoimet toteutetaan siten, että toimista mahdollisesti aiheutuvat ympäristöhaitat ovat mahdollisimman vähäiset.

3. Jäsenvaltioiden on pyrittävä varmistamaan, että käytettävät desinfiointiaineet desinfioivat tehokkaasti parhaan saatavilla olevan teknologian mukaisesti mutta aiheuttavat mahdollisimman vähän ympäristöön ja kansanterveyteen kohdistuvia haittavaikutuksia.

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että puhdistus- ja desinfiointitoimet toteutetaan liitteen IV mukaisesti.

12 artikla

Suu- ja sorkkataudin taudinpurkauksesta kärsivistä tai niiden kanssa kosketuksissa olleista eläimistä saatujen tuotteiden ja ainesten jäljittäminen ja käsittely

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tilalta, jolla suu- ja sorkkataudin taudinpurkauksen esiintyminen on varmistettu, olevista suu- ja sorkkataudille alttiisiin lajeihin kuuluvista eläimistä saadut 4 artiklan 3 kohdassa c alakohdassa tarkoitetut tuotteet ja ainekset sekä siemenneste, munasolut ja alkiot, jotka on saatu taudin todennäköisen tilalle kulkeutumisen ja virallisten toimenpiteiden täytäntöönpanon välisenä aikana taudille alttiiseen lajiin kuuluvista eläimistä, jäljitetään ja prosessoidaan tai, kun kyseessä ovat muut ainekset kuin siemenneste, munasolut ja alkiot, käsitellään virallisessa valvonnassa siten, että suu- ja sorkkatautiviruksen tuhoutuminen varmistetaan ja sen leviämisriski vältetään.

13 artikla

Epidemiologinen selvitys

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että suu- ja sorkkataudin taudinpurkauksia koskevat epidemiologiset selvitykset tekee erityiskoulutettu eläinlääkäri 72 artiklassa tarkoitettujen valmiussuunnitelmien mukaisesti laaditun kyselylomakkeen perusteella, jotta selvityksistä tulisi yhdenmukaisia, nopeita ja oikein kohdennettuja. Tällaisessa selvityksessä on käsiteltävä vähintään seuraavia seikkoja:

a) aika, jona suu- ja sorkkatautia on voinut esiintyä tilalla ennen kuin sitä epäiltiin tai siitä ilmoitettiin;

b) suu- ja sorkkatautiviruksen mahdollinen alkuperä tilalla sekä muiden sellaisten tilojen tunnistaminen, joilla on saman lähteen tartuttamiksi tai saastuttamiksi epäiltyjä taudille alttiisiin lajeihin kuuluvia eläimiä;

c) missä määrin muihin suu- ja sorkkataudille alttiisiin lajeihin kuin nautoihin tai sikoihin kuuluvat eläimet ovat mahdollisesti saaneet tartunnan tai joutuneet viruksen saastuttamiksi;

d) sellaisten henkilöiden, ajoneuvojen ja 4 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen ainesten siirrot, jotka todennäköisesti ovat kuljettaneet suu- ja sorkkatautivirusta kyseisille tiloille tai niiltä pois.

2. Jäsenvaltioiden on tiedotettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille suu- ja sorkkatautiviruksen epidemiologiasta ja leviämisestä, ja pidettävä nämä tiedot säännöllisesti ajan tasalla.

14 artikla

Suu- ja sorkkataudin taudinpurkauksen esiintymisen vahvistuttua toteutettavat lisätoimenpiteet

1. Toimivaltainen viranomainen voi määrätä, että taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten lisäksi myös muut tilalla, jolla suu- ja sorkkataudin taudinpurkauksen esiintyminen on vahvistettu, olevat eläimet on lopetettava ja hävitettävä siten, että vältetään suu- ja sorkkatautiviruksen leviämisriski ja ympäristön vahingoittuminen.

Ensimmäisen alakohdan säännöksiä ei kuitenkaan sovelleta eläinlajeihin, jotka eivät ole alttiita suu- ja sorkkataudille, varsinkaan hevoseläimiin ja koiriin, jos nämä eläimet voidaan eristää sekä puhdistaa ja desinfioida tehokkaasti, edellyttäen että ne ovat niiden liikkumisen valvomiseksi yksilöllisesti tunnistettavissa, hevoset yhteisön lainsäädännön mukaisesti.

2. Toimivaltainen viranomainen voi soveltaa 10 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyjä toimenpiteitä epidemiologisessa yhteydessä oleviin tuotantoyksiköihin tai naapuritiloihin, jos epidemiologiset tiedot tai muut todisteet antavat aiheen epäillä kyseisten tilojen mahdollista viruksesta saastumista. Jos näitä säännöksiä aiotaan soveltaa, on tästä ilmoitettava komissiolle mahdollisuuksien mukaan ennen säännösten soveltamista. Tässä tapauksessa näytteenottoa ja eläinten kliinistä tutkimista koskevat toimenpiteet on toteutettava liitteen III mukaisesti.

3. Toimivaltaisen viranomaisen on viipymättä suu- ja sorkkataudin ensimmäisen taudinpurkauksen varmistuttua ryhdyttävä tarpeellisiksi katsomiinsa hätärokotusjärjestelyihin alueella, joka on kooltaan vähintään 21 artiklan mukaisesti perustetun valvontavyöhykkeen suuruinen.

4 jakso Erityistapauksissa toteutettavat toimenpiteet

15 artikla

Toimenpiteet suu- ja sorkkataudin esiintyessä tietyissä muussa kuin maatalouskäytössä olevissa tiloissa tai niiden läheisyydessä

1. Jos suu- ja sorkkataudin taudinpurkaus uhkaa levitä taudille alttiisiin lajeihin kuuluviin eläimiin laboratoriossa, eläintarhassa, eläinpuistossa ja aidatulla alueella tai direktiivin 92/65/ETY 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti hyväksytyssä yhteisössä, laitoksessa tai keskuksessa ja jos eläimiä pidetään tieteellisiä tarkoituksia taikka lajien tai uhanalaisten rotujen säilyttämistä varten, kyseisen jäsenvaltion on varmistettava, että kaikki asianmukaiset bioturvallisuustoimenpiteet toteutetaan tällaisten eläinten suojelemiseksi tartunnalta. Toimenpiteisiin voi sisältyä julkisiin laitoksiin pääsyn rajoittaminen tai erityisedellytysten soveltaminen tällaiseen pääsyyn.

2. Jos suu- ja sorkkataudin taudinpurkauksen esiintyminen jossakin 1 kohdassa tarkoitetussa tilassa varmistetaan, kyseinen jäsenvaltio voi päättää poiketa 10 artiklan 1 kohdan a alakohdasta, edellyttäen että tämä ei vaaranna yhteisön perusetuja ja erityisesti muiden jäsenvaltioiden eläinten terveysasemaa ja että kaikki tarvittavat toimenpiteet toteutetaan suu- ja sorkkatautiviruksen leviämisriskin ehkäisemiseksi. Tällaisesta päätöksestä on ilmoitettava viipymättä komissiolle.

16 artikla

Teurastamoissa, rajatarkastusasemilla ja kuljetusvälineissä toteutettavat toimenpiteet

1. Jos suu- ja sorkkataudin taudinpurkauksen esiintyminen teurastamossa, direktiivin 91/496/ETY mukaisesti perustetulla rajatarkastusasemalla tai kuljetusvälineessä varmistetaan, toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että kyseisissä tiloissa ja kuljetusvälineissä toteutetaan seuraavat toimenpiteet:

a) kaikki kyseisissä tiloissa tai kuljetusvälineissä olevat taudille alttiisiin lajeihin kuuluvat eläimet lopetetaan viipymättä;

b) mahdollisesti tartunnan saaneiden ja viruksen saastuttamien eläinten ruhot hävitetään virallisessa valvonnassa siten, että vältetään suu- ja sorkkatautiviruksen leviämisriski ja ympäristöriskit;

c) mahdollisesti tartunnan saaneista ja viruksen saastuttamista eläimistä peräisin oleva muu eläinjäte, muu eläimenosat mukaan luettuina, hävitetään virallisessa valvonnassa jätteitä koskevan yhteisön lainsäädännön mukaisesti siten, että vältetään suu- ja sorkkatautiviruksen leviämisriski;

d) rakennukset ja laitteet, kuljetusvälineet mukaan luettuina, puhdistetaan ja desinfioidaan virkaeläinlääkärin valvonnassa 11 artiklan ja toimivaltaisen viranomaisen antamien ohjeiden mukaisesti;

e) tehdään epidemiologinen selvitys 13 artiklan mukaisesti.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 19 artiklassa säädettyjä toimenpiteitä sovelletaan kontaktitiloilla.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että eläimiä toimitetaan uudelleen aikaisintaan 24 tunnin kuluttua siitä, kun 1 kohdassa tarkoitettujen tilojen tai kuljetusvälineiden d alakohdan mukainen puhdistus ja desinfiointi on tehty, niissä teurastettaviksi, tarkastettaviksi tai kuljetettaviksi.

17 artikla

Toimenpiteiden uudelleentarkastelu

Komissio tarkastelee 15 artiklassa tarkoitettujen erityistapausten tilannetta uudelleen mahdollisimman pian elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa. Tarvittavat toimenpiteet suu- ja sorkkatautiviruksen leviämisen ehkäisemiseksi, erityisesti 45 artiklan mukaisten alueellisten rajoitusten käyttöönoton ja 52 artiklan mukaisten hätärokotusten yhteydessä, vahvistetaan 89 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

5 jakso Eri epidemiologisista yksiköistä koostuvat tilat ja kontaktitila

18 artikla

Eri epidemiologisista tuotantoyksiköistä koostuvat tilat

1. Toimivaltainen viranomainen voi kahdesta tai useammasta tuotantoyksiköstä koostuvien tilojen osalta poikkeuksellisissa tapauksissa ja huolellisen riskianalyysin jälkeen poiketa 10 artiklan 1 kohdan a alakohdasta tällaisten tilojen terveiden tuotantoyksiköiden osalta.

2. Edellä 1 kohdassa säädettyä poikkeusta voidaan soveltaa ainoastaan, jos virkaeläinlääkäri on vahvistanut 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun virallisen tutkimuksen aikana, että seuraavia suu- ja sorkkatautiviruksen leviämisen estämiseen 1 kohdassa tarkoitettujen tuotantoyksiköiden välillä koskevia edellytyksiä noudatettiin vähintään kahden itämisajan keston ajan ennen päivämäärää, jona suu- ja sorkkataudin taudinpurkauksen esiintyminen tilalla todettiin:

a) tilojen rakenne ja koko ovat sellaiset, että taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten sijoitus- ja pitotilat voidaan pitää täysin erillään ja myös niiden ilmatila on erillinen;

b) eri tuotantoyksiköissä suoritettavat tehtävät, erityisesti navettojen ja laidunmaiden hoito, ruokinta ja lannan poisto, ovat täysin erilliset, ja niitä hoitaa eri henkilöstö;

c) tuotantoyksiköissä käytettävät koneet, laitteet, varusteet, välineet ja desinfiointijärjestelyt ovat täysin erilliset.

3. Maidontuotantotilojen osalta voidaan poiketa 10 artiklan 1 kohdan d alakohdasta edellyttäen, että:

a) tila täyttää 2 kohdassa säädetyt edellytykset;

b) lypsäminen tapahtuu kussakin yksikössä täysin erillisesti;

c) maito käsitellään sen käyttötarkoituksesta riippuen vähintään yhdellä liitteessä IX olevassa A tai B osassa kuvatulla menetelmällä.

4. Kun poikkeus myönnetään 1 kohdan mukaisesti, jäsenvaltioiden on vahvistettava ennakolta tällaisen poikkeuksen soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava poikkeuksesta komissiolle viipymättä ja esitettävä yksityiskohdat toteutetuista toimenpiteistä.

19 artikla

Kontaktitilat

1. Tila julistetaan kontaktitilaksi, jos virkaeläinlääkäri vahvistettujen tietojen perusteella havaitsee tai katsoo, että suu- ja sorkkatautivirus on voinut kulkeutua sinne henkilöiden, eläinten, eläinperäisten tuotteiden tai ajoneuvojen välityksellä tai jollakin muulla tavalla muilta tiloilta 4 artiklan 1 kohdassa tai 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle tilalle tai 4 artiklan 1 kohdassa tai 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulta tilalta muille tiloille.

2. Kontaktitilat on asetettava viralliseen valvontaan 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti eikä valvontaa saa lopettaa ennen kuin suu- ja sorkkatautiviruksen epäilty esiintyminen näillä kontaktitiloilla on virallisesti kumottu liitteessä III säädettyjen kartoitusvaatimusten mukaisesti.

3. Toimivaltaisen viranomaisen on kiellettävä taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten siirtäminen kontaktitiloilta 2 artiklan h kohdassa kyseisten lajien kohdalla tarkennetun itämisajan keston ajaksi. Toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin 4 artiklan 3 kohdan d alakohdan säännöksistä poiketen antaa luvan kuljettaa taudille alttiisiin lajeihin kuuluvat eläimet virallisessa valvonnassa suoraan teurastamoon hätäteurastusta varten.

Ennen tällaisen poikkeuksen myöntämistä virkaeläinlääkärin on tehtävä vähintään liitteessä III olevassa 1 kohdassa säädetyt kliiniset tutkimukset.

4. Jos toimivaltainen viranomainen toteaa, että epidemiologinen tilanne on sopiva, se voi rajoittaa 1 kohdassa säädetyn kontaktitilaksi julistamisen koskemaan yhtä tilan tiettyä epidemiologista tuotantoyksikköä ja siellä olevia eläimiä edellyttäen, että kyseinen epidemiologinen tuotantoyksikkö täyttää 18 artiklassa säädetyt vaatimukset.

5. Jos ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että suu- ja sorkkataudin taudinpurkauksen ja muussa kuin maatalouskäytössä olevien tilojen, teurastamojen, rajatarkastusasemien tai kuljetusvälineiden välillä on epidemiologinen yhteys, jäsenvaltioiden on varmistettava, että 15 ja 16 artiklassa säädettyjä toimenpiteitä sovelletaan tällaisiin muussa kuin maatalouskäytössä oleviin tiloihin, teurastamoihin, rajatarkastusasemiin tai kuljetusvälineisiin.

20 artikla

Toimenpiteiden koordinointi

Komissio voi tarkastella 18 ja 19 artiklassa tarkoitettujen tilojen tilannetta uudelleen elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa vahvistaakseen 89 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen tarvittavat toimenpiteet jäsenvaltioiden 18 ja 19 artiklan nojalla toteuttamien toimenpiteiden koordinoinnin varmistamiseksi.

6 jakso suoja- ja valvontavyöhykkeet

21 artikla

Suoja- ja valvontavyöhykkeiden perustaminen

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että suu- ja sorkkataudin taudinpurkauksen esiintymisen varmistumisen jälkeen toteutetaan viipymättä vähintään 2, 3 ja 4 kohdassa säädetyt toimenpiteet.

2. Toimivaltaisen viranomaisen on perustettava 1 kohdassa tarkoitetun suu- ja sorkkataudin taudinpurkauksen ympärille suojavyöhyke, jonka säde on vähintään 3 kilometriä, ja valvontavyöhyke, jonka säde on vähintään 10 kilometriä. Näiden vyöhykkeiden maantieteellisessä rajaamisessa on otettava huomioon hallinnolliset rajat, luonnolliset rajat, valvontamahdollisuudet ja tekninen kehitys, jonka avulla voidaan ennustaa suu- ja sorkkatautiviruksen todennäköinen leviäminen ilmateitse tai muulla tavalla. Rajaamista on tarkasteltava tarvittaessa uudelleen tällaisten tekijöiden perusteella.

3. Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että suoja- ja valvontavyöhykkeille johtaville teille pystytetään riittävän suuret tiedotustaulut.

4. Suu- ja sorkkataudin mahdollisimman pikaisen hävittämisen edellyttämien kaikkien toimenpiteiden koordinoimiseksi on perustettava 74 ja 76 artiklassa tarkoitetut kansalliset ja paikalliset taudintorjuntakeskukset. Jäljempänä 78 artiklassa säädetyn asiantuntijaryhmän on avustettava kyseisiä keskuksia edellä 13 artiklassa tarkoitetun epidemiologisen selvityksen tekemisessä.

5. Jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä jäljittäessään suojavyöhykkeellä suu- ja sorkkatautiviruksen arvioidun sinne kulkeutumisen ja 2 kohdassa säädettyjen toimenpiteiden voimaantulon välisenä aikana sieltä peräisin olevista taudille alttiisiin lajeihin kuuluvista eläimistä saatua tuoretta lihaa, lihavalmisteita, raakamaitoa ja raakamaitotuotteita. Tällainen tuore liha, lihavalmisteet, raakamaito ja raakamaitotuotteet on käsiteltävä vastaavasti 25, 26 ja 27 artiklan mukaisesti tai ne pidettävä turvasäilössä kunnes mahdollinen saastuminen suu- ja sorkkatautiviruksesta kumotaan virallisesti.

22 artikla

Suojavyöhykkeellä olevilla tiloilla toteutettavat toimenpiteet

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että suojavyöhykkeellä toteutetaan ainakin seuraavat toimenpiteet:

a) kaikki tilat, joilla on taudille alttiisiin lajeihin kuuluvia eläimiä, on rekisteröitävä ja kaikki näillä tiloilla olevat eläimet on laskettava; nämä tiedot on pidettävä ajan tasalla;

b) kaikilla tiloilla, joilla on taudille alttiisiin lajeihin kuuluvia eläimiä, on tehtävä määräajoin eläinlääkärintarkastus siten, että vältetään tilalla mahdollisesti olevan suu- ja sorkkatautiviruksen leviäminen; eläinlääkärintarkastukseen on sisällyttävä myös yleisen hygienian sekä suu- ja sorkkatautiviruksen tilalle pääsyn tai sieltä kulkeutumisen ehkäisemiseksi toteutettujen toimenpiteiden tarkastaminen;

c) taudille alttiisiin lajeihin kuuluvia eläimiä ei saa viedä pois tilalta.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdan c alakohdassa säädetään, taudille alttiisiin lajeihin kuuluvat eläimet voidaan kuljettaa suoraan virallisessa valvonnassa hätäteurastettaviksi samalla suojavyöhykkeellä sijaitsevaan teurastamoon tai, jos kyseisellä vyöhykkeellä ei ole teurastamoa, toimivaltaisen viranomaisen nimeämään vyöhykkeen ulkopuolella sijaitsevaan teurastamoon.

Toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan siirtoon vasta sen jälkeen, kun virkaeläinlääkärin tilalla oleville kaikille taudille alttiisiin lajeihin kuuluville eläimille tekemä tutkimus osoittaa, ettei tilalla ole tartunnan saaneiksi tai viruksen saastuttamiksi epäiltyjä eläimiä. Tällaisten eläinten lihaan on sovellettava 25 artiklassa säädettyjä toimenpiteitä.

23 artikla

Kokoontumiset ja siirrot suojavyöhykkeellä

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että suojavyöhykkeellä kielletään seuraava toiminta:

a) taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten messut, markkinat, esittelyt tai muut kokoontumiset, kokoaminen ja jakelu mukaan luettuina;

b) taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten kierrätys tilalta toiselle siitostarkoituksessa;

c) taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten keinosiemennys, lukuun ottamatta viljelijän tekemää keinosiemennystä, joka tapahtuu tilalla olevien eläinten siemennesteellä.

24 artikla

Eläinten kuljetus suojavyöhykkeellä

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten kuljettaminen kielletään suojavyöhykkeellä. Toimivaltainen viranomainen voi ulottaa kiellon koskemaan seuraavia:

a) muiden kuin taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten kuljetus suojavyöhykkeeltä tai suojavyöhykkeelle ottaen huomioon liitteessä VI olevassa 4 kohdassa hevoseläinten kuljetukselle asetetut rajoitukset;

b) kaikkien eläinlajien kuljetus suojavyöhykkeen kautta;

c) tapahtumat, joissa ihmisjoukot voivat joutua kosketuksiin taudille alttiisiin lajiin kuuluviin eläimiin, jos suu- ja sorkkatautiviruksen leviämisriski on olemassa.

2. Toimivaltainen viranomainen voi myöntää 1 kohdassa säädetyistä kielloista seuraavat poikkeukset:

a) kaikkien eläinlajien kuljetus suojavyöhykkeen kautta ainoastaan tärkeimmillä maanteillä tai rautateillä;

b) taudille alttiisiin lajeihin kuuluvat virkaeläinlääkärin sertifioimat eläimet, jotka tulevat rajoitusvyöhykkeiden ulkopuolella sijaitsevilta tiloilta ja jotka kuljetetaan nimettyä reittiä pitkin nimettyihin teurastamoihin välitöntä teurastusta varten, edellyttäen että kuljetusväline puhdistetaan ja desinfioidaan eläinlääkärin valvonnassa teurastamossa eläinten toimituksen jälkeen ja tällainen puhdistus merkitään kuljetusvälineen ajopäiväkirjaan.

25 artikla

Suojavyöhykkeellä tuotetun tuoreen lihan osalta toteutettavat toimenpiteet

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että suojavyöhykkeeltä peräisin olevista taudille alttiisiin lajeihin kuuluvista eläimistä saadun tuoreen lihan, jauhelihan ja raakalihavalmisteiden markkinoille saattaminen kielletään.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että suojavyöhykkeeltä peräisin olevista taudille alttiiseen lajeihin kuuluvista eläimistä tuotetun tuoreen lihan, jauhelihan ja raakalihavalmisteiden markkinoille saattaminen kielletään.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitettu tuore liha, jauheliha ja raakalihavalmisteet merkitään neuvoston direktiivin 72/461/ETY 5a artiklan mukaisesti (leiman asettaminen toisen leiman päälle) ja kuljetetaan tämän jälkeen sinetöidyissä säiliöissä toimivaltaisen viranomaisen nimeämään laitokseen liitteen VII mukaisesti käsitellyiksi lihavalmisteiksi jalostamista varten.

4. Poikkeuksellisesti 1 kohdassa säädettyä kieltoa ei sovelleta tuoreeseen lihaan, jauhelihaan ja raakalihavalmisteisiin, jotka on tuotettu vähintään 21 päivää ennen primääritaudinpurkaukseksi määritellyn tilan arvioitua tartuntapäivää ja jotka on tuotannon jälkeen varastoitu ja kuljetettu erillään kyseisen päivän jälkeen tuotetusta lihasta. Tällainen liha on voitava selvästi erottaa lihasta, jonka lähettäminen suojavyöhykkeen ulkopuolelle on kielletty, yhteisön lainsäädännön mukaisesti tehdyllä selkeällä merkillä.

5. Poikkeuksellisesti 2 kohdassa säädettyä kieltoa ei sovelleta tuoreeseen lihaan, jauhelihaan tai raakalihavalmisteisiin, jotka on saatu suojavyöhykkeellä sijaitsevista laitoksista seuraavin edellytyksin:

a) laitos on eläinlääkärin tarkassa valvonnassa;

b) laitoksessa jalostetaan ainoastaan 4 kohdassa kuvattua tuoretta lihaa, jauhelihaa tai raakalihavalmisteita, jotka on saatu suojavyöhykkeen ulkopuolella kasvatetuista ja teurastetuista eläimistä;

c) kaikessa tällaisessa tuoreessa lihassa, jauhelihassa tai raakalihavalmisteissa on oltava direktiivin 64/433/ETY liitteessä I olevan XI luvun mukainen terveysmerkintä tai, kun kyseessä on muista sorkkaeläimistä saatu liha, direktiivin 91/495/ETY liitteessä I olevan III luvun mukainen terveysmerkintä tai, kun kyseessä ovat jauheliha ja raakalihavalmisteet, direktiivin 95/65/EY liitteessä I olevan VI luvun mukainen terveysmerkintä;

d) kaikki tällainen tuore liha, jauheliha ja raakalihavalmisteet on merkittävä selkeästi ja pidettävä kuljetuksen ja varastoinnin ajan erillään tuoreesta lihasta, jauhelihasta ja raakalihavalmisteista, joiden lähettäminen tämän direktiivin mukaisen suojavyöhykkeen ulkopuolelle ei ole sallittua.

6. Toimivaltaisen viranomaisen on varmennettava, että 5 kohdassa säädettyjä edellytyksiä noudatetaan, jos tuore liha, jauheliha ja raakalihavalmisteet on tarkoitettu yhteisön sisäiseen kauppaan. Toimivaltaisen viranomaisen on valvottava paikallisen eläinlääkintäviranomaisen tekemiä edellytysten noudattamista koskevia tarkastuksia ja, kun kyseessä on yhteisön sisäinen kauppa, toimitettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle luettelo laitoksista, jotka se on hyväksynyt tällaisten todistusten myöntämistä varten.

26 artikla

Suojavyöhykkeellä tuotettujen lihavalmisteiden osalta toteutettavat toimenpiteet

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että suojavyöhykkeeltä peräisin olevista taudille alttiisiin lajeihin kuuluvista eläimistä tuotettujen lihavalmisteiden markkinoille saattaminen kielletään.

Poikkeuksellisesti tätä kieltoa ei sovelleta lihavalmisteisiin, joille on tehty jokin liitteessä VII säädetyistä käsittelyistä

27 artikla

Suojavyöhykkeellä tuotetun maidon ja tuotettujen maitotuotteiden osalta toteutettavat toimenpiteet

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että suojavyöhykkeeltä peräisin olevista taudille alttiisiin lajeihin kuuluvista eläimistä saadun maidon ja tällaisesta maidosta tuotettujen maitotuotteiden markkinoille saattaminen kielletään.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että taudille alttiisiin lajeihin kuuluvista eläimistä suojavyöhykkeellä saadun maidon ja tuotettujen maitotuotteiden markkinoille saattaminen kielletään.

3. Poikkeuksellisesti 1 kohdassa säädettyä kieltoa ei sovelleta suojavyöhykkeeltä peräisin olevista taudille alttiisiin lajeihin kuuluvista eläimistä saatuun maitoon ja tällaisesta maidosta tuotettuihin maitotuotteisiin, joille on tehty jokin liitteessä IX olevassa A tai B osassa säädetyistä käsittelyistä maidon tai maitotuotteiden käyttötarkoituksesta riippuen. Käsittely on tehtävä 5 kohdassa säädettyjen edellytysten mukaisesti 4 kohdassa tarkoitetuissa laitoksissa tai, jos suojavyöhykkeellä ei ole yhtään laitosta, toimivaltaisten viranomaisten nimeämissä valvontavyöhykkeellä sijaitsevissa laitoksissa.

4. Poikkeuksellisesti 2 kohdassa säädettyä kieltoa ei sovelleta maitoon ja maitotuotteisiin, jotka on valmistettu suojavyöhykkeellä sijaitsevissa laitoksissa 5 kohdassa säädetyin edellytyksin.

5. Edellä 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen laitosten on täytettävä seuraavat edellytykset:

a) laitos on eläinlääkärin tarkassa valvonnassa;

b) kaikki laitoksessa käytettävä maito on joko 3 kohdan mukaista tai se on saatu suojavyöhykkeen ulkopuolella olevista eläimistä;

c) maito on merkittävä selkeästi, ja se on kuljetettava ja varastoitava erillään maidosta ja maitotuotteista, joita ei ole tarkoitettu lähetettäviksi suojavyöhykkeen ulkopuolelle;

d) suojavyöhykkeen ulkopuolella sijaitsevilta tiloilta peräisin oleva raakamaito on kuljetettava laitoksiin ajoneuvoissa, jotka puhdistetaan ja desinfioidaan ennen kuljetusta ja jotka eivät tämän jälkeen ole kosketuksissa suojavyöhykkeellä sijaitseviin tiloihin, joilla pidetään taudille alttiisiin lajeihin kuuluvia eläimiä.

6. Toimivaltaisen viranomaisen on varmennettava, että 5 kohdassa säädettyjä edellytyksiä noudatetaan, jos maito on tarkoitettu yhteisön sisäiseen kauppaan. Toimivaltaisen viranomaisen on valvottava paikallisen eläinlääkintäviranomaisen tekemiä edellytysten noudattamista koskevia tarkastuksia ja, kun kyseessä on yhteisön sisäinen kauppa, toimitettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle luettelo laitoksista, jotka se on hyväksynyt tällaisten todistusten myöntämistä varten.

28 artikla

Suojavyöhykkeellä pidetyistä taudille alttiisiin lajeihin kuuluvista eläimistä kerätyn siemennesteen ja kerättyjen munasolujen ja alkioiden osalta toteutettavat toimenpiteet

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että suojavyöhykkeeltä peräisin olevista taudille alttiisiin lajeihin kuuluvista eläimistä saadun siemennesteen ja saatujen munasolujen ja alkioiden markkinoille saattaminen kielletään.

2. Poikkeuksellisesti 1 kohdassa säädettyä kieltoa ei sovelleta pakastettuun siemennesteeseen ja pakastettuihin munasoluihin ja alkioihin, jotka on kerätty ja varastoitu vähintään 14 päivää ennen 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tilan arvioitua suu- ja sorkkatautiviruksen tartuntapäivää itämisaika huomioon ottaen.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitetun tartuntapäivän jälkeen yhteisön lainsäädännön mukaisesti kerätty pakastettu siemenneste on varastoitava erillään ja se voidaan viedä pois varastosta vasta kun:

a) suu- ja sorkkataudin taudinpurkauksen vuoksi toteutettavat kaikki toimenpiteet on kumottu 36 artiklan mukaisesti ja

b) kaikille keinosiemennysasemalla oleville eläimille on tehty kliininen tutkimus, ja kun kyseessä ovat muut taudille alttiisiin lajeihin kuuluvat eläimet kuin naudat tai siat, niille on tehty serologinen testi, joka osoittaa, että tartuntaa ei esiinny kyseisellä keinosiemennysasemalla.

29 artikla

Suojavyöhykkeellä olevien taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten lannan kuljetus ja levittäminen

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että suojavyöhykkeellä sijaitsevilta tiloilta, joilla pidetään taudille alttiisiin lajeihin kuuluvia eläimiä, peräisin olevan lannan kuljetus ja levittäminen kielletään suojavyöhykkeellä.

30 artikla

Suojavyöhykkeellä pidetyistä taudille alttiisiin lajeihin kuuluvista eläimistä saatujen vuotien ja nahkojen osalta toteutettavat toimenpiteet

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että suojavyöhykkeeltä peräisin olevista taudille alttiisiin lajeihin kuuluvista eläimistä saatujen vuotien ja nahkojen markkinoille saattaminen kielletään.

2. Poikkeuksellisesti 1 kohdassa säädettyä kieltoa ei sovelleta vuotiin ja nahkoihin, jotka:

a) on tuotettu vähintään 14 päivää ennen 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tilan arvioitua tartuntapäivää itämisaika huomioon ottaen ja jotka on varastoitu erillään tämän päivämäärän jälkeen tuotetuista vuodista ja nahoista, tai

b) ovat asetuksen (EY) N:o 1774/2002 liitteessä VIII olevassa VI luvussa olevan 2 kohdan c tai d alakohdan vaatimusten mukaisia.

31 artikla

Suojavyöhykkeellä tuotetun lampaanvillan ja tuotettujen märehtijöiden karvojen ja sikojen harjasten osalta toteutettavat toimenpiteet

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että suojavyöhykkeeltä peräisin olevan lampaanvillan ja peräisin olevien märehtijöiden karvojen ja sikojen harjasten markkinoille saattaminen kielletään.

2. Poikkeuksellisesti 1 kohdassa säädettyä kieltoa ei sovelleta käsittelemättömään villaan ja käsittelemättömiin karvoihin ja harjaksiin, jotka:

a) on tuotettu vähintään 14 päivää ennen 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tilan arvioitua tartuntapäivää itämisaika huomioon ottaen ja jotka on varastoitu erillään tämän päivämäärän jälkeen tuotetuista villasta ja tuotetuista karvoista ja harjaksista, tai

b) on pesty tehdasmaisesti tai saatu parkitsemisen avulla ja jotka on suljettu kuivina tiiviisti pakkauksiin.

32 artikla

Suojavyöhykkeellä tuotettujen muiden eläintuotteiden osalta toteutettavat toimenpiteet

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että naudoista, lampaista, vuohista ja sioista sekä muista sorkkaeläimistä, joihin ei viitata 25-31 artiklassa, saatujen eläintuotteiden markkinoille saattaminen kielletään.

2. Poikkeuksellisesti 1 kohdassa säädettyä kieltoa ei sovelleta seuraaviin:

a) 1 kohdassa tarkoitetut eläintuotteet, joille on tehty:

i) lämpökäsittely ilmatiiviisti suljetussa säiliössä, Fo-arvo vähintään 3,00, tai

ii) lämpökäsittely, jonka aikana sisälämpötila on vähintään 70 °C vähintään 60 minuutin ajan;

b) taudille alttiisiin lajeihin kuuluvista eläimistä saatu veri ja saadut verituotteet, joita käytetään teknisessä tarkoituksessa, lääkkeet, in vitro -diagnostiikka ja laboratorioreagenssit mukaan luettuina, joille on tehty jokin asetuksen (EY) N:o 1774/2002 liitteessä VIII olevan IV luvun B kohdan 3 alakohdan e alakohdan ii alakohdassa tarkoitetuista käsittelyistä;

c) ihra ja renderoidut rasvat, joille on tehty asetuksen (EY) N:o 1774/2002 liitteessä VII olevan IV luvun B kohdan 2 alakohdan d alakohdan iv alakohdassa tarkoitettu lämpökäsittely;

d) lemmikkieläintenruoka ja koirien puruluut, jotka ovat asetuksen (EY) N:o 1774/2002 liitteessä VIII olevan II luvun B kohdan 2, 3 tai 4 alakohdan vaatimusten mukaisia;

e) sorkka- ja kavioeläimistä peräisin olevat metsästysmuistot, jotka on täyttämällä käsitelty huoneenlämmössä säilyviksi;

f) eläinten suolet, jotka on direktiivin 92/118/ETY liitteessä I olevan 2 luvun mukaisesti puhdistettu, kaavittu ja joko suolattu natriumkloridilla 30 päivän ajan tai valkaistu taikka kuivattu kaapimisen jälkeen ja suojattu uudelleensaastumiselta käsittelyn jälkeen;

g) yhdistelmätuotteet, joille ei tehdä lisäkäsittelyjä ja jotka sisältävät eläinperäisiä tuotteita, joille on joko tehty mahdollisen suu- ja sorkkatautiviruksen tuhoutumisen varmistava käsittely tai jotka on saatu eläimistä, joihin ei sovelleta tämän direktiivin säännösten nojalla rajoituksia;

h) pakatut tuotteet, jotka on tarkoitettu käytettäviksi in vitro -analyyseissä tai laboratorioreagensseina.

33 artikla

Suojavyöhykkeellä tuotettujen rehun, heinän ja olkien osalta toteutettavat toimenpiteet

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että suojavyöhykkeeltä peräisin olevien rehun, heinän ja olkien markkinoille saattaminen kielletään.

2. Poikkeuksellisesti 1 kohdassa säädettyä kieltoa ei sovelleta seuraaviin rehuun, heinään ja olkiin, jotka:

a) on tuotettu vähintään 14 päivää ennen 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tilan arvioitua tartuntapäivää itämisaika huomioon ottaen ja jotka on varastoitu ja kuljetettu erillään tämän päivämäärän jälkeen tuotetuista rehusta, heinästä ja oljista; tai

b) on tarkoitettu käytettäviksi suojavyöhykkeellä, jos toimivaltaiset viranomaiset antavat tähän luvan.

3. Poikkeuksellisesti 1 kohdassa säädettyä kieltoa ei sovelleta rehuun ja olkiin, jotka on:

a) käsitelty höyryllä suljetussa kammiossa vähintään 10 minuutin ajan ja 80° C:n vähimmäislämpötilassa, tai

b) käsitelty formaliinihöyryssä (formaldehydikaasu), joka on tuotettu vähintään 8 tunnin ajan suljettuna pidetyssä kammiossa ja 19° C:n vähimmäislämpötilassa käyttäen kaupallisia, pitoisuudeltaan 35-40 prosenttia olevia liuoksia, tai

c) varastoitu pakattuina tai paalattuina katoksen alla tiloissa, jotka sijaitsevat vähintään kahden kilometrin etäisyydellä lähimmäistä suu- ja sorkkataudin taudinpurkauksesta, ja rehua ja olkia ei viedä suojavyöhykkeeltä ennen kuin vähintään kolmen kuukauden kuluttua 11 artiklassa säädettyjen puhdistus- ja desinfiointitoimien päättymisestä.

34 artikla

Poikkeusten ja lisätodistusten myöntäminen

Poikkeukset 25-33 artiklassa säädetyistä kielloista myönnetään toimivaltaisen viranomaisen tekemällä erityispäätöksellä vasta sen jälkeen, kun kyseinen viranomainen on varmistanut, että kaikki asiaa koskevat vaatimukset täyttyvät riittävän pitkäksi ajaksi ennen kuin tuotteet viedään suojavyöhykkeeltä ja että suu- ja sorkkatautiviruksen leviämisriskiä ei ole.

Kun kyseessä on yhteisön sisäinen kauppa, poikkeukset 25-33 artiklassa säädetyistä kielloista edellyttävät toimivaltaisen viranomaisen antamaa lisätodistusta.

35 artikla

Jäsenvaltioiden suojavyöhykkeellä toteuttamat lisätoimenpiteet

Tämän direktiivin mukaisesti suojavyöhykkeellä toteutettavien toimenpiteiden lisäksi jäsenvaltiot voivat toteuttaa tarpeellisina pitämänsä ja oikeasuhtaiset kansalliset lisätoimenpiteet suu- ja sorkkatautiviruksen torjumiseksi ottaen huomioon tautialueella vallitsevat erityiset epidemiologiset, kotieläintuotannolliset, kaupalliset ja sosiaaliset edellytykset.

36 artikla

Toimenpiteiden kumoaminen suojavyöhykkeellä

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimenpiteiden soveltamista suojavyöhykkeellä jatketaan siihen saakka, kun seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a) vähintään 15 päivää on kulunut siitä, kun 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tilan kaikki taudille alttiisiin lajeihin kuuluvat eläimet lopetettiin ja hävitettiin turvallisesti ja siitä, kun tilalla toteutettiin 11 artiklan mukainen alustava puhdistus ja desinfiointi;

b) kaikilla suojavyöhykkeellä sijaitsevilla tiloilla, joilla on taudille alttiisiin lajeihin kuuluvia eläimiä, on tehty kartoitus negatiivisin tuloksin.

2. Suojavyöhykettä koskevien toimenpiteiden kumoamisen jälkeen sovelletaan edelleen 37-42 artiklassa säädettyjä valvontavyöhykettä koskevia toimenpiteitä vähintään 15 päivän ajan, minkä jälkeen kyseiset toimenpiteet kumotaan 44 artiklan mukaisesti.

3. Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu kartoitus on tehtävä liitteessä III olevan 1 kohdan perusteiden mukaisesti ja, jos epidemiologinen tilanne sitä edellyttää, siihen voidaan sisällyttää liitteessä III olevassa 2.3 kohdassa säädetyt toimenpiteet liitteessä III olevassa 2.1 kohdassa säädettyjen perusteiden mukaisesti.

37 artikla

Valvontavyöhykkeellä olevilla tiloilla toteutettavat toimenpiteet

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontavyöhykkeellä toteutetaan 22 artiklan 1 kohdassa säädetyt toimenpiteet.

2. Poiketen 22 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetystä kiellosta toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa luvan kuljettaa virallisessa valvonnassa taudille alttiisiin lajeihin kuuluvat eläimet valvontavyöhykkeeltä hätäteurastusta varten suoraan valvontaviranomaisen nimeämään teurastamoon valvontavyöhykkeen ulkopuolelle. Tällaisen teurastamon on sijaittava mahdollisimman lähellä valvontavyöhykettä, ja tätä poikkeusta voidaan käyttää ainoastaan, jos valvontavyöhykkeellä ei ole ollenkaan teurastuskapasiteettia tai se on riittämätön. Tällaisista eläimistä tuotettu liha on käsiteltävä 39 artiklan mukaisesti.

38 artikla

Taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten siirtäminen valvontavyöhykkeellä

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että taudille alttiisiin lajeihin kuuluvia eläimiä ei siirretä valvontavyöhykkeellä.

2. Poikkeuksellisesti 1 kohdassa säädettyä kieltoa ei sovelleta eläinten siirtoihin jossakin seuraavista tarkoituksista:

a) eläinten vieminen laitumelle aikaisintaan 15 päivää sen jälkeen, kun viimeisin suu- ja sorkkataudin taudinpurkaus on rekisteröity suojavyöhykkeellä;

b) eläinten kuljettaminen suoraan ja virallisessa valvonnassa hätäteurastettaviksi samalla vyöhykkeellä sijaitsevaan teurastamoon tai 37 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

3. Toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuihin eläinten siirtoihin vasta sen jälkeen, kun virkaeläinlääkärin tilalle oleville kaikille taudille alttiisiin lajeihin kuuluville eläimille tekemä tutkimus osoittaa, ettei tilalla ole tartunnan saaneiksi tai viruksen saastuttamiksi epäiltyjä eläimiä.

39 artikla

Valvontavyöhykkeeltä peräisin olevista taudille alttiisiin lajeihin kuuluvista eläimistä saadun tuoreen lihan ja tällaisesta lihasta tuotettujen lihavalmisteiden osalta toteutettavat toimenpiteet

1. Jäsenvaltioiden on kiellettävä valvontavyöhykkeeltä peräisin olevista taudille alttiisiin lajeihin kuuluvista eläimistä saadun tuoreen lihan, jauhelihan ja raakalihavalmisteiden ja tällaisesta lihasta saatujen lihavalmisteiden markkinoille saattaminen, jollei/jolleivät:

a) tuore liha ei ole liitteen VIII mukaista ja jollei jauhelihaa ja raakalihavalmisteita ei ole tuotettu liitteen VIII mukaisesta tuoreesta lihasta;

b) lihavalmisteet eivät ole liitteen VII mukaisia.

2. Edellä 1 kohdassa säädetystä kiellosta voidaan myöntää poikkeus, jos noudatetaan 89 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti vahvistettavia erityisedellytyksiä erityisesti valvontavyöhykkeeltä peräisin olevista taudille alttiisiin lajeihin kuuluvista eläimistä tuotetun lihan terveysmerkintöjen osalta yli 30 päivän ajan.

40 artikla

Taudille alttiisiin lajeihin kuuluvista eläimistä valvontavyöhykkeellä tuotetun maidon ja tuotettujen maitotuotteiden osalta toteutettavat toimenpiteet

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontavyöhykkeeltä peräisin olevista taudille alttiisiin lajeihin kuuluvista eläimistä saadun maidon ja tällaisesta maidosta tuotettujen maitotuotteiden markkinoille saattaminen kielletään.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että taudille alttiisiin lajeihin kuuluvista eläimistä valvontavyöhykkeellä tuotetun maidon ja tuotettujen maitotuotteiden markkinoille saattaminen kielletään.

3. Poikkeuksellisesti 1 kohdassa säädettyä kieltoa ei sovelleta valvontavyöhykkeeltä peräisin olevista taudille alttiisiin lajeihin kuuluvista eläimistä saatuun maitoon ja tällaisesta maidosta tuotettuihin maitotuotteisiin, joille on tehty jokin liitteessä IX olevassa A tai B osassa säädetyistä käsittelyistä maidon tai maitotuotteiden käyttötarkoituksesta riippuen. Käsittely on tehtävä 5 kohdassa säädetyn edellytyksen mukaisesti 4 kohdassa tarkoitetuissa laitoksissa tai, jos valvontavyöhykkeellä ei ole yhtään laitosta, toimivaltaisten viranomaisten nimeämissä suoja- ja valvontavyöhykkeen ulkopuolella sijaitsevissa laitoksissa.

4. Poikkeuksellisesti 2 kohdassa säädettyä kieltoa ei sovelleta maitoon ja maitotuotteisiin, jotka on saatu valvontavyöhykkeellä sijaitsevista laitoksista 5 kohdassa säädetyin edellytyksin.

5. Edellä 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen laitosten on täytettävä seuraavat edellytykset:

a) laitos on eläinlääkärin tarkassa valvonnassa;

b) kaikki laitoksessa käytettävä maito on joko 3 kohdan mukaista tai se on saatu valvonta- ja suojavyöhykkeen ulkopuolella olevista eläimistä;

c) maito on merkittävä selkeästi, ja se on kuljetettava ja varastoitava erillään maidosta ja maitotuotteista, joita ei ole tarkoitettu lähetettäviksi valvontavyöhykkeen ulkopuolelle;

d) suoja- ja valvontavyöhykkeen ulkopuolella sijaitsevilta tiloilta peräisin oleva raakamaito on kuljetettava laitoksiin ajoneuvoissa, jotka puhdistetaan ja desinfioidaan ennen kuljetusta ja jotka eivät tämän jälkeen ole kosketuksissa suoja- ja valvontavyöhykkeellä sijaitseviin tiloihin, joilla pidetään taudille alttiisiin lajeihin kuuluvia eläimiä.

6. Toimivaltaisen viranomaisen on varmennettava, että 5 kohdassa säädettyjä edellytyksiä noudatetaan, jos maito on tarkoitettu yhteisön sisäiseen kauppaan. Toimivaltaisen viranomaisen on valvottava paikallisen eläinlääkintäviranomaisen tekemiä edellytysten noudattamista koskevia tarkastuksia ja, kun kyseessä on yhteisön sisäinen kauppa, toimitettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle luettelo laitoksista, jotka se on hyväksynyt tällaisten todistusten myöntämistä varten.

41 artikla

Valvontavyöhykkeellä olevien taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten lannan kuljetus ja levittäminen

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontavyöhykkeellä sijaitsevilta tiloilta, joilla pidetään taudille alttiisiin lajeihin kuuluvia eläimiä, peräisin olevan lannan kuljetus ja levittäminen kielletään kyseisellä vyöhykkeellä.

2. Poiketen 1 kohdassa säädetystä kiellosta toimivaltaiset viranomaiset voivat poikkeuksellisissa olosuhteissa antaa luvan kuljettaa lantaa valvontavyöhykkeellä sijaitsevilla nimetyillä alueilla tehtävää levittämistä varten ja mielellään riittävän välimatkan päässä tiloista, joilla taudille alttiisiin lajeihin kuuluvia eläimiä pidetään, seuraavin edellytyksin:

a) virkaeläinlääkärin tilalla oleville kaikille taudille alttiisiin lajeihin kuuluville eläimille tekemä tutkimus osoittaa, että tilalla ei ole tartunnan saaneiksi tai suu- ja sorkkatautiviruksen saastuttamiksi epäiltyjä taudille alttiisiin lajeihin kuuluvia eläimiä;

b) lanta levitetään lähellä maanpintaa aerosolien syntymisen estämiseksi;

c) lanta kynnetään välittömästi maahan;

d) käytettävät kuljetusvälineet puhdistetaan ja desinfioidaan perinpohjaisesti ennen käyttöä ja sen jälkeen.

42 artikla

Valvontavyöhykkeellä tuotettujen muiden eläintuotteiden osalta toteutettavat toimenpiteet

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että muiden kuin 39-41 artiklassa tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden markkinoille saattamiseen sovelletaan 30-32 artiklassa säädettyjä edellytyksiä.

43 artikla

Jäsenvaltioiden valvontavyöhykkeellä toteuttamat lisätoimenpiteet

Tämän direktiivin 37-42 artiklassa säädettyjen toimenpiteiden lisäksi jäsenvaltiot voivat toteuttaa tarpeellisina pitämänsä ja oikeasuhtaiset kansalliset lisätoimenpiteet suu- ja sorkkatautiviruksen torjumiseksi ottaen huomioon tautialueella vallitsevat erityiset epidemiologiset, kotieläintuotannolliset, kaupalliset ja sosiaaliset edellytykset. Jos hevoseläinten liikkumisen rajoittamista koskevia erityistoimenpiteitä pidetään tarpeellisina, nämä toimenpiteet eivät saa olla tiukempia kuin liitteessä VI säädetyt toimenpiteet.

44 artikla

Toimenpiteiden kumoaminen valvontavyöhykkeellä

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimenpiteiden soveltamista valvontavyöhykkeellä jatketaan siihen saakka, kun seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a) vähintään 30 päivää on kulunut siitä, kun 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tilan kaikki taudille alttiisiin lajeihin kuuluvat eläimet lopetettiin ja hävitettiin turvallisesti ja siitä, kun tilalla toteutettiin 11 artiklan mukainen alustava puhdistus ja desinfiointi;

b) edellä 36 artiklassa säädetyt vaatimukset ovat täyttyneet suojavyöhykkeellä;

c) kliininen ja serologinen kartoitus on saatu valmiiksi, ja tulokset ovat olleet negatiiviset.

2. Edellä 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut kartoitukset on tehtävä liitteessä III olevan 1 kohdan perusteiden mukaisesti ja, jos epidemiologinen tilanne sitä edellyttää, niihin voidaan sisällyttää liitteessä III olevassa 2.4 kohdassa säädetyt toimenpiteet liitteessä III olevassa 2.1 kohdassa säädettyjen perusteiden mukaisesti.

7 jakso Alueellisten rajoitusten käyttöönotto, eläinten siirtojen valvonta ja eläinten tunnistaminen

45 artikla

Alueellisten rajoitusten käyttöönotto

1. Jos suu- ja sorkkatautivirus näyttää leviävän tämän direktiivin mukaisten toimenpiteiden toteuttamisesta huolimatta ja eläinkulkutaudista tulee laajamittainen ja aina, kun hätärokottaminen on aloitettu, jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alue jaetaan yhteen tai useampaan rajoitusvyöhykkeeseen ja vapaaseen vyöhykkeeseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 90/425/EY ja erityisesti sen 10 artiklan säännösten soveltamista.

2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä rajoitusvyöhykkeellä toteutettuja toimenpiteitä koskevat yksityiskohdat; komissio tarkastelee toimenpiteitä, tekee niihin tarvittaessa muutoksia ja hyväksyy ne 89 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3. Alueellisten rajoitusten käyttöönotosta ja rajoitusvyöhykkeellä toteutettavista toimenpiteistä voidaan päättää 89 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdassa tarkoitettua jäsenvaltioiden velvoitetta ottaa käyttöön alueellisia rajoituksia. Päätös voidaan ulottaa koskemaan naapurina olevia jäsenvaltioita, joissa ei toimenpiteiden toteuttamisaikana esiinny tartuntaa.

4. Ennen kuin rajoitusvyöhyke muodostetaan on tilanteesta tehtävä perinpohjainen epidemiologinen arviointi, erityisesti käyttöönoton mahdollisesta ajankohdasta ja todennäköisestä kohdealueesta, suu- ja sorkkatautiviruksen mahdollisesta leviämisestä sekä viruksen hävittämiseen todennäköisesti tarvittavasta ajasta.

5. Rajoitusvyöhyke on mahdollisuuksien mukaan muodostettava noudattaen maantieteellisten rajojen sijasta hallinnollisia rajoja. Alueelliset rajoitukset on otettava käyttöön alueiden sijasta suuremmissa hallinnollisissa yksiköissä. Rajoitusvyöhykettä voidaan pienentää 13 artiklassa säädetystä epidemiologisesta selvityksestä saatujen tulosten perusteella siten, että se on vähintään jonkin alueen osan suuruinen, ympäröivät alueen osat tarvittaessa mukaan luettuina. Jos suu- ja sorkkatautivirus leviää, rajoitusvyöhykkeeseen voidaan sisällyttää muita alueita tai alueen osia.

46 artikla

Jäsenvaltion rajoitusvyöhykkeellä toteutettavat toimenpiteet

1. Otettaessa käyttöön alueellisia rajoituksia jäsenvaltioiden on varmistettava, että toteutetaan vähintään seuraavat toimenpiteet:

a) rajoitusvyöhykkeellä valvotaan eläinten, eläintuotteiden ja tavaroiden kauppaa ja siirtoja sekä kuljetusvälineiden siirtoja, koska ne voivat olla suu- ja sorkkatautiviruksen kantajia;

b) kaikki varastossa olevat tuotteet, joiden lähettäminen rajoitusvyöhykkeen ulkopuolelle ei ole sallittua, jäljitetään ja merkitään yhteisön lainsäädännön mukaisesti;

c) taudille alttiisiin lajeihin kuuluville eläimille ja tällaisista elämistä saaduille tuotteille annetaan erityistodistukset sekä ihmisravinnoksi tarkoitetut ja rajoitusvyöhykkeen ulkopuolelle lähetettävät tuotteet terveysmerkitään yhteisön lainsäädännön mukaisesti.

2. Otettaessa käyttöön alueellisia rajoituksia jäsenvaltioiden on varmistettava, että rajoitusvyöhykkeeltä suu- ja sorkkataudin arvioidun sinne kulkeutumisen ja alueellisten rajoitusten täytäntöönpanon välisenä aikana lähetettyjen taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten siirrot jäljitetään ja että tällaiset eläimet pidetään eristettyinä virkaeläinlääkärin valvonnassa kunnes mahdollinen tartunta tai viruksesta saastuminen kumotaan virallisesti.

3. Jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä jäljittäessään rajoitusvyöhykkeellä suu- ja sorkkatautiviruksen arvioidun sinne kulkeutumisen ja alueellisten rajoitusten voimaantulon välisenä aikana olevista taudille alttiisiin lajeihin kuuluvista eläimistä saatua tuoretta lihaa sekä raakamaitoa ja raakamaitotuotteita. Tällainen tuore liha, raakamaito ja maitotuotteet on käsiteltävä liitteiden VII ja IX mukaisesti tai ne pidettävä turvasäilössä kunnes mahdollinen saastuminen suu- ja sorkkatautiviruksesta kumotaan virallisesti.

47 artikla

Taudille alttiiseen lajiin kuuluvien eläinten tunnistaminen

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että suu- ja sorkkataudin puhjetessa niiden alueella taudille alttiisiin lajeihin kuuluvia eläimiä voidaan viedä pois niiden pitotilalta ainoastaan, jos niillä on sellainen tunniste, että toimivaltaiset viranomaiset pystyvät jäljittämään nopeasti niiden siirrot tai niiden alkuperätilan taikka minkä tahansa tilan, jolta ne on tuotu, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kotieläimenä pidettävien nautaeläinten, lampaiden ja vuohien sekä sikojen tunnistamista koskevan yhteisön lainsäädännön soveltamista. Edellä 15 artiklan 1 kohdassa ja 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa erityistapauksissa toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin tietyissä olosuhteissa ja terveystilanteen perusteella antaa luvan käyttää muita tapoja jäljittää nopeasti kyseisten eläinten siirrot ja niiden alkuperätila tai mikä tahansa tila, jolta ne on tuotu. Toimivaltaisen viranomaisen on vahvistettava menettelyt tällaisten eläinten merkitsemiseksi tunnisteella tai niiden alkuperätilojen jäljittämiseksi ja ilmoitettava niistä komissiolle.

2. Toimenpiteitä, jotka jäsenvaltiot toteuttavat erityisesti suu- ja sorkkataudin torjunnan sekä varsinkin 52 ja 53 artiklan mukaisten rokotusten osalta eläinten tunnistamiseksi tai merkitsemiseksi selkeämmin, voidaan muuttaa 89 artiklan 3 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

48 artikla

Siirtojen valvonta suu- ja sorkkataudin taudinpurkauksen yhteydessä

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että suu- ja sorkkataudin puhjetessa niiden alueella seuraavat toimenpiteet toteutetaan taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten siirtojen valvomiseksi:

a) omistajien on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle tämän pyynnöstä asianmukaiset tiedot eläimistä, jotka tuodaan tilalle tai viedään sieltä pois. Viranomaiselle on toimitettava vähintään direktiivin 64/432/ETY 14 artiklassa vaaditut tiedot;

b) henkilöiden, jotka osallistuvat taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten kuljettamiseen tai markkinoille saattamiseen, on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle tämän pyynnöstä asianmukaiset tiedot kuljettamiensa tai markkinoille saattamisensa eläinten siirroista. Viranomaiselle on toimitettava vähintään direktiivin 64/432/ETY 12 artiklan 3 kohdassa ja 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa vaaditut tiedot.

8 jakso Rokotukset

49 artikla

Suu- ja sorkkatautirokotteiden käyttö, valmistus, myynti ja valvonta

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että:

a) suu- ja sorkkatautirokotteiden käyttö niiden alueella kielletään tässä direktiivissä säädettyjä tapauksia lukuun ottamatta;

b) suu- ja sorkkatautirokotteiden tuotanto, varastointi, toimitukset, jakelu ja myynti tapahtuu niiden alueella virallisessa valvonnassa;

c) toimivaltaiset viranomaiset valvovat suu- ja sorkkatautirokotteiden kaupanpitämistä yhteisön lainsäädännön mukaisesti;

d) suu- ja sorkkatautirokotteiden käyttö muussa tarkoituksessa kuin aktiivisen immuniteetin tuottamisessa taudille alttiisiin lajeihin kuuluvissa eläimissä, erityisesti laboratoriotutkimuksissa, edellyttää toimivaltaisten viranomaisten antamaa lupaa ja asianmukaisten bioturvallisuusvaatimusten noudattamista.

50 artikla

Hätärokotuspäätös

1. Hätärokotukset voidaan päättää aloittaa, jos vähintään yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a) suu- ja sorkkataudin taudinpurkauksille on saatu varmistus, ja ne uhkaavat levitä laajalle kyseisessä jäsenvaltiossa;

b) muut jäsenvaltiot ovat vaarassa jonkin jäsenvaltion, jossa esiintyy suu- ja sorkkataudin taudinpurkauksia, maantieteellisen sijainnin tai siellä vallitsevien sääolojen vuoksi;

c) muut jäsenvaltiot ovat vaarassa niiden alueella olevien tilojen ja jonkin jäsenvaltion, jossa esiintyy suu- ja sorkkataudin taudinpurkauksia, suu- ja sorkkataudille alttiisiin lajeihin kuuluvia eläimiä pitävien tilojen välisten epidemiologisesti merkityksellisten yhteyksien vuoksi;

d) muut jäsenvaltiot ovat vaarassa jonkin naapurina olevan kolmannen maan, jossa esiintyy suu- ja sorkkataudin taudinpurkauksia, maantieteellisen sijainnin tai siellä vallitsevien sääolojen vuoksi.

2. Päätettäessä hätärokotusten aloittamisesta on otettava huomioon 15 artiklassa säädetyt toimenpiteet ja liitteessä X luetellut perusteet.

3. Hätärokotusten aloittamista koskeva päätös on tehtävä 89 artiklan 3 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen joko jäsenvaltion, jossa tautia esiintyy tai jonne se on vaarassa levitä, pyynnöstä tai komission omasta aloitteesta.

4. Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, asianomainen jäsenvaltio voi tehdä päätöksen hätärokotusten aloittamisesta ja antamisesta tämän direktiivin mukaisesti tehtyään asiasta komissiolle kirjallisen ilmoituksen, joka sisältää 51 artiklassa säädetyt tiedot.

5. Jos jokin jäsenvaltio aloittaa hätärokotukset 4 kohdan mukaisesti, on kyseistä päätöstä tarkasteltava viipymättä elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa, ja yhteisön toimenpiteet on vahvistettava 89 artiklan 3 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

51 artikla

Hätärokotuksiin sovellettavat edellytykset

1. Edellä 50 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitetussa hätärokotusten aloittamista koskevassa päätöksessä on mainittava edellytykset, joiden mukaisesti tällaiset rokotukset tehdään; näihin edellytyksiin on kuuluttava vähintään seuraavat:

a) maantieteellisen alueen, jolla hätärokotukset on tarkoitus toteuttaa, rajaaminen 45 artiklan mukaisesti;

b) eläinlajit ja niiden eläinten ikä, jotka on tarkoitus rokottaa;

c) rokotusohjelman kesto;

d) taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien rokotettujen ja rokottamattomien eläinten ja niistä saatujen tuotteiden erityinen siirtokielto;

e) rokotettujen eläinten merkitseminen erityistunnisteella ja erityinen rekisteröinti 47 artiklan mukaisesti;

f) muut kyseiselle hätätilanteelle ominaiset seikat.

2. Edellä 1 kohdassa säädetyillä hätärokotuksiin sovellettavilla edellytyksillä on varmistettava, että rokottaminen toteutetaan 52 artiklan mukaisesti riippumatta siitä, lopetetaanko ja hävitetäänkö rokotetut eläimet myöhemmin vai jäävätkö ne henkiin.

52 artikla

Suojarokotukset

1. Jäsenvaltioiden, joissa annetaan suojarokotuksia, on varmistettava, että:

a) rokotusvyöhykkeellä otetaan käyttöön alueelliset rajoitukset 45 artiklan mukaisesti tarvittaessa tiiviissä yhteistyössä naapurijäsenvaltioiden kanssa;

b) rokotukset annetaan ripeästi hygieniaa ja bioturvallisuutta koskevien tärkeimpien sääntöjen mukaisesti suu- ja sorkkatautiviruksen mahdollisen leviämisen välttämiseksi;

c) kaikki rokotusvyöhykkeellä sovellettavat toimenpiteet toteutetaan rajoittamatta 7 jaksossa säädettyjen toimenpiteiden soveltamista;

d) jos rokotusvyöhyke kattaa suoja- tai valvontavyöhykkeen kokonaan tai osittain:

i) tämän direktiivin mukaisia suoja- tai valvontavyöhykkeitä koskevia toimenpiteitä toteutetaan kyseisessä rokotusvyöhykkeen osassa, kunnes nämä toimenpiteet kumotaan 36 tai 44 artiklan mukaisesti;

ii) kun suoja- ja valvontavyöhykkeellä toteutettavat toimenpiteet on kumottu, jatketaan edelleen 54-58 artiklassa säädettyjen rokotusvyöhykkeellä sovellettavien toimenpiteiden toteuttamista.

2. Jäsenvaltioiden, joissa annetaan suojarokotuksia, on varmistettava, että rokotusvyöhykkeen ympärillä on (OIE:n määritelmän mukainen) valvontavyöhyke, joka ulottuu vähintään 10 kilometrin etäisyydelle rokotusvyöhykkeestä ja joka/jolla:

a) rokottaminen on kielletty;

b) valvontaa on tiukennettu;

c) toimivaltainen viranomainen valvoo taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten siirtoja;

d) säilytetään kunnes suu- ja sorkkataudista ja suu- ja sorkkatautitartunnasta vapaa asema palautetaan 61 artiklan mukaisesti.

53 artikla

estorokotukset

1. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, jos ne aikovat aloittaa estorokotukset, ja annettava tarkat tiedot toteutettavista torjuntatoimenpiteistä, joihin on kuuluttava vähintään 21 artiklassa säädetyt toimenpiteet.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että estorokotuksia annetaan:

a) ainoastaan suojavyöhykkeellä;

b) ainoastaan selkeästi määritellyillä tiloilla, joilla toteutetaan 10 artiklan 1 kohdassa säädettyjä toimenpiteitä.

Kuitenkin logistisista syistä ja 10 artiklan 1 kohdan a alakohdasta poiketen kaikkien tilan eläinten lopettamista voidaan lykätä niin pitkään kuin direktiivin 93/119/ETY ja tämän direktiivin 10 artiklan 1 kohdan c alakohdan säännösten noudattaminen sitä edellyttää.

54 artikla

Rokotusvyöhykkeellä hätärokotusten aloittamisesta siihen asti, kun vähintään 30 päivää on kulunut rokotusten lopettamisesta, toteutettavat toimenpiteet (1 vaihe)

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rokotusvyöhykkeellä toteutetaan 2-6 artiklassa säädettyjä toimenpiteitä hätärokotusten aloittamisesta alkaen siihen asti, kun vähintään 30 päivää on kulunut rokotusten lopettamisesta.

2. Taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien elävien eläinten siirrot rokotusvyöhykkeen sisällä ja sen ulkopuolelle kielletään.

Poiketen ensimmäisessä alakohdassa säädetystä kiellosta, kun kyseisille eläville eläimille ja karjoille, joista ne ovat peräisin tai joista ne on lähetetty, on tehty kliininen tutkimus, toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa luvan kuljettaa tällaiset eläimet suoraan toimivaltaisen viranomaisen nimeämään, rokotusvyöhykkeellä tai poikkeuksellisissa tapauksissa sen läheisyydessä sijaitsevaan teurastamoon välittömästi teurastettaviksi.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuna ajanjaksona teurastetuista rokotetuista eläimistä tuotettu tuore liha:

a) on merkittävä direktiivin 72/461/ETY 5 a artiklan mukaisesti (leiman asettaminen toisen leiman päälle);

b) varastoitava ja kuljetettava erillään lihasta, jossa ei ole a alakohdassa säädettyä merkintää, ja kuljetettava tämän jälkeen sinetöidyissä säiliöissä toimivaltaisen viranomaisen nimeämään laitokseen liitteen VII mukaista käsittelyä varten.

4. Rokotetuista eläimistä tuotettua maitoa ja maitotuotteita saa saattaa markkinoille rokotusvyöhykkeellä tai sen ulkopuolella, edellyttäen että tällainen maito ja tällaiset maitotuotteet on käsitelty jollakin liitteessä IX olevassa A tai B osassa tarkennetuista käsittelyistä käyttötarkoituksesta riippuen.

5. Siemennesteen keräys rokotusvyöhykkeellä olevien keinosiemennysasemien urospuolisilta eläimiltä keinosiemennystä varten keskeytetään.

Poiketen ensimmäisessä alakohdassa säädetystä kiellosta toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa luvan siemennesteen keräämiseen pakastettavaksi rokotusvyöhykkeellä sijaitsevilla keinosiemennysasemilla, jos seuraavia edellytyksiä noudatetaan:

a) varmistetaan, että 1 kohdassa tarkoitettuna ajanjaksona kerätty siemenneste varastoidaan erillään vähintään 30 päivän ajan;

b) ennen siemennesteen lähettämistä:

i) urospuolisille luovuttajaeläimille ennen rokotusta tehdyssä suu- ja sorkkatautivirusten vasta-ainetestissä on saatu negatiivinen tulos;

ii) kaikista keinosiemennysasemalla olevista taudille alttiisiin lajeihin kuuluvista eläimistä siemennesteen karanteeniajan lopussa otetuista näytteistä on saatu negatiivinen testitulos viruseristystestissä tai hyväksytyssä muiden kuin rakenneproteiinien vasta-ainetestissä;

iii) siemenneste on direktiivin 88/407/ETY II luvun 4 artiklan 3 kohdassa säädettyjen edellytysten mukaista.

6. Munasolujen ja alkioiden keräys naaraspuolisilta luovuttajaeläimiltä kielletään.

55 artikla

Rokotusvyöhykkeellä hätärokotusten aloittamisesta tilojen kartoituksen ja luokittelun päätökseen saattamiseen saakka sovellettavat toimenpiteet (2 vaihe)

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 2-5 kohdassa säädettyjä toimenpiteitä sovelletaan rokotusvyöhykkeellä ajanjaksolla, joka alkaa aikaisintaan 30 päivän kuluttua hätärokotusten päättymispäivästä ja loppuu, kun 56 ja 57 artiklassa säädetyt toimenpiteet on saatu päätökseen.

2. Taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten siirtäminen rokotusvyöhykkeen sisällä ja sen ulkopuolelle kielletään.

3. Poiketen 2 kohdassa säädetystä kiellosta toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa luvan kuljettaa taudille alttiisiin lajeihin kuuluvia eläimiä 57 artiklassa tarkoitetuilta tiloilta suoraan rokotusvyöhykkeellä tai sen ulkopuolelle sijaitsevaan teurastamoon välittömästi teurastettaviksi seuraavin edellytyksin:

a) nämä eläimet eivät saa kuljetuksen aikana joutua kosketuksiin taudille alttiisiin lajeihin kuuluviin muihin eläimiin;

b) eläinten mukana on oltava virallinen asiakirja, jonka mukaan kaikille alkuperä- tai lähetystilan taudille alttiisiin lajeihin kuuluville eläimille on tehty 56 artiklan 2 kohdassa säädetty kartoitus;

c) kuljetusajoneuvot on puhdistettava ja desinfioitava ennen lastausta ja eläinten perille toimittamisen jälkeen ja puhdistus- ja desinfiointipäivä ja -aika on merkittävä kuljetusvälineen ajopäiväkirjaan;

d) eläimille on tehty ante mortem -terveystarkastus teurastamossa enintään 24 tuntia ennen teurastusta, ja ne on erityisesti tutkittu suu- ja sorkkataudin varalta eikä niissä ole havaittu merkkejä kyseisestä taudista.

4. Rokotetuista suurista ja pienistä märehtijöistä saatua tuoretta lihaa, muita eläimen osia lukuun ottamatta, voidaan saattaa markkinoille 1 kohdassa tarkoitetun ajanjakson aikana rokotusvyöhykkeellä ja sen ulkopuolella seuraavin edellytyksin:

a) laitoksen on oltava eläinlääkärin tarkassa valvonnassa;

b) laitoksessa saa jalostaa ainoastaan tuoretta lihaa, muita eläimen osia lukuun ottamatta, jolle on tehty liitteessä VIII kuvattu käsittely, tai tuoretta lihaa, joka on saatu rokotusvyöhykkeen ulkopuolella kasvatetuista ja teurastetuista eläimistä;

c) kaikessa tällaisessa tuoreessa lihassa on oltava direktiivin 64/433/ETY liitteessä I olevan XI luvun mukainen terveysmerkki tai, jos liha on peräisin muista sorkkaelämistä, direktiivin 91/495/ETY liitteessä I olevassa III luvussa säädetty terveysmerkki tai, jos kyseessä on jauheliha ja lihavalmisteet, direktiivin 94/65/EY liitteessä I olevassa VI luvussa säädetty terveysmerkki;

d) tuore liha on merkittävä selkeästi, ja se on pidettävä kuljetuksen ja varastoinnin ajan erillään lihasta, jonka lähettäminen vyöhykkeen ulkopuolelle ei ole tämän direktiivin mukaisesti sallittua.

5. Toimivaltaisen viranomaisen on varmennettava 4 kohdassa säädettyjen edellytysten täyttyminen yhteisön sisäiseen kauppaan tarkoitetun tuoreen lihan osalta. Toimivaltaisen viranomaisen on valvottava paikallisten eläinlääkintäviranomaisten toteuttamaa edellytysten tarkastamista ja toimitettava yhteisön sisäistä kauppaa varten muille jäsenvaltioille ja komissiolle luettelo laitoksista, jotka se on hyväksynyt tällaisten todistusten antamista varten.

6. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun ajanjakson aikana teurastetuista rokotetuista sikaeläimistä saatu tuore liha on merkittävä direktiivin 72/461/ETY 5 a artiklassa tarkoitetulla leimalla (leiman asettaminen toisen leiman päälle) sekä varastoitava ja kuljetettava erillään sellaisesta lihasta, jossa kyseistä leimaa ei ole, ja kuljetettava lopulta sinetöidyissä säiliöissä toimivaltaisten viranomaisten nimeämään laitokseen käsiteltäväksi liitteen VII mukaisesti.

7. Rokotetuista eläimistä saatua maitoa ja tuotettuja maitotuotteita voidaan saattaa markkinoille rokotusvyöhykkeellä tai sen ulkopuolella edellyttäen, että niille on tehty vähintään yksi liitteessä IX olevassa A ja B osassa tarkoitetuista käsittelyistä riippuen siitä, käytetäänkö tuote lopulta ihmisravinnoksi vai muuksi kuin ihmisravinnoksi, laitoksessa, joka sijaitsee rokotusvyöhykkeellä tai, jos toimivaltainen viranomainen on poikkeustapauksessa antanut luvan, sen läheisyydessä. Toimivaltaisen viranomaisen on varmennettava tällainen käsittely.

8. Muiden kuin 5 ja 6 kohdassa tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden markkinoille saattaminen edellyttää 30, 31, 32 ja 41 artiklassa säädettyjen edellytysten täyttymistä.

56 artikla

Kliininen ja serologinen kartoitus rokotusvyöhykkeellä (Vaihe 2-A)

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 2 ja 3 kohdassa säädettyjä toimenpiteitä sovelletaan rokotusvyöhykkeellä ajanjaksolla, joka alkaa aikaisintaan 30 päivän kuluttua hätärokotusten päättymispäiväistä ja loppuu, kun kliininen ja serologinen kartoitus on saatu päätökseen.

2. Tarkoitus on kartoittaa sellaiset taudille alttiisiin lajeihin kuuluvat karjat, jotka ovat joutuneet kosketuksiin suu- ja sorkkatautiviruksen kanssa, mutta joissa ei näy taudin kliinisiä ulkoisia oireita. Tällaiseen kartoitukseen on sisällyttävä kaikkien rokotusvyöhykkeen karjojen taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien kaikkien eläinten kliininen tutkimus ja 3 kohdan mukaiset laboratoriotestit.

3. Laboratoriotutkimukset on tehtävä käyttämällä testejä, jotka täyttävät liitteessä XIII vahvistetut diagnostisten testien perusteet ja jotka on hyväksytty 89 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Testauksen on täytettävä yksi seuraavista edellytyksistä:

a) suu- ja sorkkatautiviruksen aiheuttaman tartunnan varalta tehtävän määrityksen suu- ja sorkkatautiviruksen muiden kuin rakenneproteiinien vasta-aineiden osoittamiseksi tai muun hyväksytyn menetelmän on täytettävä liitteessä III olevassa 2.2. kohdassa vahvistetut, tiloilla tapahtuvaa näytteenottoa koskevat perusteet, ja jos toimivaltaiset viranomaiset käyttävät sentinellieläimiä, testauksessa on otettava huomioon liitteessä V vahvistetut edellytykset uusien eläinten tuomiseksi tartuntatiloille;

b) testaus suu- ja sorkkatautiviruksen muiden kuin rakenneproteiinien osoittamiseksi näytteistä, jotka on otettu rokotusvyöhykkeellä olevien kaikkien karjojen taudille alttiisiin lajeihin kuuluvista kaikista rokotetuista eläimistä ja niiden rokottamattomista jälkeläisistä.

57 artikla

Karjojen luokittelu rokotusvyöhykkeellä (Vaihe 2-B)

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että taudille alttiisiin lajeihin kuuluvia eläimiä pitävät tilat:

a) luokitellaan 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kartoituksen tuloksen ja liitteessä I vahvistettujen perusteiden mukaisesti;

b) noudattavat 2-4 kohdassa vahvistettuja toimenpiteitä.

2. Tiloihin, joilla pidetään ainakin yhtä tartunnan saaneeksi epäiltyä eläintä ja joilla suu- ja sorkkatautiviruksen esiintyminen vahvistetaan liitteessä I vahvistettujen perusteiden mukaisesti, sovelletaan 10 ja 21 artiklaa.

3. Tiloihin, joilla pidetään ainakin yhtä taudille alttiisiin lajeihin kuuluvaa eläintä, joka on saanut tartunnan aiemmasta kosketuksesta suu- ja sorkkatautivirukseen, mutta jonka osalta vahvistetaan, ettei sillä esiinny liikkeellä olevaa virusta, on sovellettava vähintään seuraavia toimenpiteitä:

a) hävitetään ja prosessoidaan sellaisten eläinten ruhot, jotka ovat saaneet positiivisen tuloksen ainakin yhdessä 56 kohdan 3 alakohdassa tarkoitetuista hyväksytyistä testeistä;

b) teurastetaan jäljelle jääneet a alakohdassa tarkoitetun karjan taudille alttiisiin lajiin kuuluvat eläimet toimivaltaisten viranomaisten hyväksymin edellytyksin;

c) tilat puhdistetaan ja desinfioidaan 11 artiklan mukaisesti;

d) uudet eläimet tuodaan tilalle liitteen V säännösten mukaisesti;

e) taudille alttiisiin lajeihin kuuluvista eläimistä 56 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ajanjakson aikana saadut tuotteet on jäljitettävä ja käsiteltävä 12 artiklan mukaisesti;

f) b alakohdassa tarkoitetuista elämistä saatuun tuoreeseen lihaan on sovellettava 55 artiklan 4 ja 6 kohtaa;

g) b alakohdassa tarkoitetuista eläimistä saatu maito ja maitotuotteet on käsiteltävä vähintään yhdellä liitteessä IX olevassa A ja B osassa täsmennetyistä käsittelyistä käyttötarkoituksesta riippuen.

4. Tiloihin, joilla pidetään taudille alttiisiin lajeihin kuuluvia eläimiä ja joiden osalta on virallisesti 56 artiklan 3 kohdan mukaisesti todettu suu- ja sorkkatautiviruksen aiemman tai nykyisen tartunnan puuttuminen, sovelletaan 58 artiklassa säädettyjä toimenpiteitä.

58 artikla

Rokotusvyöhykkeellä tilojen kartoituksen ja luokittelun päätökseen saattamisen jälkeen siihen saakka, kun suu- ja sorkkataudista ja suu- ja sorkkatautitartunnasta vapaa asema palautetaan, sovellettavat toimenpiteet (Vaihe 3)

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 2-6 kohdassa säädettyjä toimenpiteitä sovelletaan rokotusvyöhykkeellä 57 artiklassa säädettyjen toimenpiteiden päätökseen saattamisen jälkeen siihen saakka, kun suu- ja sorkkataudista ja suu- ja sorkkatautitartunnasta vapaa asema on palautettu 59 artiklan mukaisesti.

2. Taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten siirtäminen rokotusvyöhykkeen ulkopuolelle kielletään. Tästä kiellosta poiketen toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia suorat kuljetukset teurastamoon taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten välitöntä teurastusta varten 55 artiklan 3 kohdassa säädetyin edellytyksin.

3. Rokotettujen emien rokottamattomien jälkeläisten siirrot alkuperätiloilta kielletään, ellei niitä kuljeteta:

a) rokotusvyöhykkeellä olevalle tilalle, jonka terveysasema on sama kuin alkuperätilan;

b) teurastamoon teurastettaviksi viipymättä;

c) toimivaltaisen viranomaisen nimeämälle tilalle, josta jälkeläiset viedään suoraan teurastamoon;

d) mille tahansa tilalle, jos eläimet ovat saaneet negatiivisen tuloksen suu- ja sorkkatautiviruksen vasta-aineiden osoittamiseksi tehdyssä serologisessa testissä, joka on tehty ennen alkuperätilalta lähettämistä otetusta verinäytteestä.

4. Rokotetuista suurista ja pienistä märehtijöistä saatua tuoretta lihaa voidaan saattaa markkinoille rokotusvyöhykkeellä ja sen ulkopuolella seuraavin edellytyksin:

a) laitoksen on oltava eläinlääkärin tarkassa valvonnassa;

b) laitoksessa jalostetaan ainoastaan tuoretta lihaa, jolle on tehty liitteessä VIII vahvistettu käsittely, tai tuoretta lihaa, joka on saatu rokotusvyöhykkeen ulkopuolella kasvatetuista ja teurastetuista eläimistä;

c) kaikessa tällaisessa tuoreessa lihassa on oltava direktiivin 64/433/ETY liitteessä I olevan XI luvun mukainen terveysmerkki tai, jos liha on peräisin muista sorkkaelämistä, direktiivin 91/495/ETY liitteessä I olevassa III luvussa säädetty terveysmerkki tai, jos kyseessä on jauheliha ja lihavalmisteet, direktiivin 94/65/EY liitteessä I olevassa VI luvussa säädetty terveysmerkki;

d) tuore liha on merkittävä selkeästi, ja se on pidettävä kuljetuksen ja varastoinnin ajan erillään lihasta, jonka lähettäminen rokotusvyöhykkeen ulkopuolelle ei ole tämän direktiivin mukaisesti sallittua.

5. Toimivaltaisen viranomaisen on varmennettava 4 kohdassa säädettyjen edellytysten täyttyminen yhteisön sisäiseen kauppaan tarkoitetun tuoreen lihan osalta. Toimivaltaisen viranomaisen on valvottava paikallisten eläinlääkintäviranomaisten toteuttamaa edellytysten tarkastamista ja toimitettava yhteisön sisäistä kauppaa varten muille jäsenvaltioille ja komissiolle luettelo laitoksista, jotka ne ovat hyväksyneet tällaisten todistusten antamista varten.

6. Rokotetuista sikaeläimistä saatua tuoretta lihaa voidaan saattaa markkinoille rokotusvyöhykkeellä ja sen ulkopuolella rajoituksitta.

7. Rokotetuista eläimistä saatua maitoa ja tuotettuja maitotuotteita voidaan saattaa markkinoille rokotusvyöhykkeellä ja sen ulkopuolella edellyttäen, että niille on tehty vähintään yksi liitteessä IX olevassa A ja B osassa tarkoitetuista käsittelyistä riippuen siitä, käytetäänkö tuote lopulta ihmisravinnoksi vai muuksi kuin ihmisravinnoksi, laitoksessa, joka sijaitsee rokotusvyöhykkeellä tai, jos toimivaltainen viranomainen on poikkeustapauksessa antanut luvan, sen läheisyydessä. Toimivaltaisen viranomaisen on varmennettava tällainen käsittely.

8. Muiden kuin 4, 6 ja 7 kohdissa tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden markkinoille saattaminen edellyttää 30, 31, 32 ja 42 artiklassa säädettyjen edellytysten täyttymistä

9 jakso suu- ja sorkkataudista ja suu- ja sorkkatautitartunnasta vapaan aseman palauttaminen

59 artikla

suu- ja sorkkataudista ja suu- ja sorkkatautitartunnasta vapaan aseman palauttaminen

Jäsenvaltion tai sen jonkin alueen suu- ja sorkkataudista ja suu- ja sorkkatautitartunnasta vapaa asema palautetaan 89 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ja ottaen huomioon 60 ja 61 artiklassa tarkoitetut edellytykset.

60 artikla

Aseman palauttaminen sen jälkeen, kun suu- ja sorkkataudin hävittämisessä ei ole käytetty hätärokotuksia

1. Jäsenvaltion tai 45 artiklan mukaan alueisiin jaetun jäsenvaltion jonkin alueen suu- ja sorkkataudista ja suu- ja sorkkatautitartunnasta vapaa asema palautetaan, kun yksi tai useampi suu- ja sorkkataudin taudinpurkaus on torjuttu ja hävitetty rokotuksia tekemättä, seuraavin edellytyksin:

a) kaikki 36 ja 44 artiklassa säädetyt toimenpiteet on toteutettu, ja

b) ainakin yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

i) OIE:n eläintautisäännöstön asianomaiset suositukset täyttyvät;

ii) vähintään kolme kuukautta on kulunut suu- ja sorkkataudin viimeisestä rekisteröidystä taudinpurkauksesta ja liitteen III mukaisesti tehdyillä kliinisillä ja laboratoriotutkimuksilla on vahvistettu, ettei asianomaisessa jäsenvaltiossa tai asianomaisella alueella esiinny suu- ja sorkkatautivirustartuntaa.

2. Päätös suu- ja sorkkataudista ja suu- ja sorkkatautitartunnasta vapaan aseman palauttamisesta tehdään 89 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

61 artikla

Aseman palauttaminen sen jälkeen, kun suu- ja sorkkataudin hävittämisessä on käytetty hätärokotuksia

1. Jäsenvaltion tai 45 artiklan mukaisesti alueisiin jaetun jäsenvaltion jonkin alueen suu- ja sorkkataudista ja suu- ja sorkkatautitartunnasta vapaa asema palautetaan, kun yksi tai useampi suu- ja sorkkataudin taudinpurkaus on torjuttu ja hävitetty rokotusten avulla, seuraavin edellytyksin:

a) kaikki 36, 44, 54, 55, 56 ja 57 artiklassa säädetyt toimenpiteet on toteutettu, ja

b) ainakin yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

i) OIE:n eläintautisäännöstön asianomaiset suositukset täyttyvät;

ii) vähintään kolme kuukautta on kulunut viimeisen rokotetun eläimen teurastuksesta, ja OIE:n ohjeiden mukaisesti on tehty serologinen tutkimus;

iii) suu- ja sorkkataudin viimeisestä taudinpurkauksesta tai hätärokotusten loppumisesta siitä riippuen, kumpi näistä on viimeisempi, on kulunut vähintään kuusi kuukautta, ja suu- ja sorkkatautiviruksen muiden kuin rakenneproteiinien vasta-aineiden osoittamiseen perustuva serologinen tutkimus on OIE:n ohjeiden mukaisesti osoittanut, ettei rokotetuissa eläimissä esiinny tartuntaa.

2. Päätös suu- ja sorkkataudista ja suu- ja sorkkatautitartunnasta vapaan aseman palauttamisesta tehdään 89 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

62 artikla

suu- ja sorkkataudista ja suu- ja sorkkatautitartunnasta vapaan aseman palauttamiseen tähtäävien toimenpiteiden muuttaminen

1. Poiketen siitä, mitä 60 artiklassa säädetään, 89 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen voidaan päättää tämän direktiivin mukaisesti sovellettujen rajoitusten poistamisesta sen jälkeen, kun 36 ja 44 artiklassa säädetyt vaatimukset on täytetty ja kliininen ja serologinen kartoitus saatu tyydyttävin tuloksin päätökseen.

2. Poiketen siitä, mitä 61 artiklassa säädetään, 89 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen voidaan päättää tämän direktiivin mukaisesti sovellettujen rajoitusten poistamisesta sen jälkeen, kun 56 artiklassa säädetty kliininen ja serologinen kartoitus ja 57 artiklassa säädetyt toimenpiteet on saatu päätökseen tyydyttävin tuloksin.

3. Rajoittamatta 1 ja 2 kohdan säännöksiä voidaan 89 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen päättää, ettei taudille alttiisiin lajeihin kuuluvia eläimiä saa siirtää jäsenvaltiosta tai joltain sen alueelta, jossa tai jolla suu- ja sorkkatautia on esiintynyt, muihin jäsenvaltioihin siihen saakka, kun suu- ja sorkkataudista ja suu- ja sorkkatautitartunnasta vapaa asema on palautettu OIE:n eläintautisäännöstön edellytysten mukaisesti, paitsi jos:

a) tällaisia eläimiä ei ole rokotettu ja ne lähetetään suoraan teurastamoon viipymättä teurastettaviksi; tai

b) tällaiset eläimet on eristetty vähintään 30 päivän ajaksi välittömästi ennen lastaamista ja niille on tehty serologinen testi suu- ja sorkkatautiviruksen rakenneproteiinien vasta-aineen osoittamiseksi negatiivisin tuloksin 10 päivää ennen lastaamista otetuista näytteistä.

4. Jäljempänä 89 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen voidaan päättää, että siihen saakka, kun suu- ja sorkkataudista ja suu- ja sorkkatautitartunnasta vapaa asema palautetaan OIE:n eläintautisäännösten edellytysten mukaisesti, 52 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun, rokotusvyöhykkeen ympärillä olevan valvontavyöhykkeen sädettä pienennetään sen jälkeen, kun 57 artiklassa säädetyt toimenpiteet on saatu tyydyttävin tuloksin päätökseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan säännöksiä.

63 artikla

Todistusten antaminen taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten ja tällaisista eläimistä peräisin olevien tuotteiden yhteisön sisäistä kauppaa varten

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän direktiivin mukaisesti vaadittujen lisätodistusten antamista jatketaan taudille alttiiden eläinten tai tällaisista eläimistä saatujen tuotteiden yhteisön sisäisessä kaupassa siihen saakka, kun jäsenvaltion tai sen osan suu- ja sorkkataudista ja suu- ja sorkkatautitartunnasta vapaa asema on palautettu 60 ja 61 artiklan mukaisesti.

64 artikla

Taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien rokotettujen eläinten siirrot suu- ja sorkkataudista ja suu- ja sorkkatautitartunnasta vapaan aseman palauttamisen jälkeen

Taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien suu- ja sorkkatautia vastaan rokotettujen eläinten lähettäminen jäsenvaltiosta toiseen kielletään.

III LUKU Ennalta ehkäisevät toimenpiteet

10 jakso suu- ja sorkkatautiviruksia käsittelevät laboratoriot ja laitokset

65 artikla

Eläviä suu- ja sorkkatautiviruksia käsittelevät laboratoriot ja laitokset

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että:

a) toimivaltaiset viranomaiset valvovat tiukasti laboratorioita ja laitoksia, joissa käsitellään tutkimus-, diagnosointi- tai valmistustarkoituksissa eläviä suu- ja sorkkatautiviruksia, niiden genomeja, vasta-aineita tai tällaisista vasta-aineista valmistettuja rokotteita;

b) eläviä suu- ja sorkkatautiviruksia käsitellään tutkimusta ja diagnosointia varten vain hyväksytyissä laboratorioissa, jotka luetellaan liitteessä XI olevassa A osassa;

c) joko rokotteiden tuotantoon tarkoitettujen inaktivoitujen antigeenien tai itse rokotteiden tuotantoon ja liitännäistutkimuksiin tarkoitettuja eläviä suu- ja sorkkatautiviruksia saa käsitellä vain hyväksytyissä laitoksissa ja laboratorioissa, jotka luetellaan liitteessä XI olevassa B osassa;

d) b ja c alakohdassa tarkoitetut laboratoriot ja laitokset toimivat vähintään liitteessä XII vahvistettujen bioturvallisuusvaatimusten mukaisesti.

66 artikla

Eläviä suu- ja sorkkatautiviruksia käsittelevien laboratorioiden ja laitosten tarkastukset

Komission eläinlääkintäasiantuntijat tarkastavat pistokokein yhteistyössä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa, täyttävätkö liitteessä XI olevassa A ja B osassa tarkoitetuissa laitoksissa ja laboratorioissa sovellettavat turvallisuusjärjestelmät liitteessä XII säädetyt bioturvallisuusvaatimukset.

67 artikla

Eläviä suu- ja sorkkatautiviruksia käsittelevien hyväksyttyjen laboratorioiden ja laitosten luettelon muuttaminen

1. Liitteessä XI olevassa A ja B osassa olevaa laitosten ja laboratorioiden luetteloa voidaan muuttaa 89 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen 66 artiklassa säädettyjen pistokokeiden perusteella.

2. Liitteessä XI olevassa A ja B osassa oleva laitosten ja laboratorioiden luettelo saatetaan säännöllisesti ajantasalle jäsenvaltioiden 89 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen toimittamien kirjallisten tietojen perusteella.

68 artikla

Kansalliset laboratoriot

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että:

a) suu- ja sorkkatautia koskevat laboratoriotestit tehdään toimivaltaisten viranomaisten kyseisiä testejä varten hyväksymissä laboratorioissa;

b) laboratoriotestit suu- ja sorkkatautiviruksen tai muiden vesikulaaritautivirusten esiintymisen vahvistamiseksi tehdään 71 artiklan mukaisesti jossakin liitteessä XI olevassa A osassa mainituista laboratorioista;

c) yksi liitteessä XI olevassa A osassa luetelluista laboratorioista on nimitettävä sen jäsenvaltion, jonka alueella se sijaitsee, kansalliseksi vertailulaboratorioksi, ja kyseinen laboratorio vastaa kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettavien standardien ja diagnoosimenetelmien yhteensovittamisesta;

d) kansallinen vertailulaboratorio huolehtii vähintään liitteessä XV vahvistetuista tehtävistä ja velvollisuuksista;

e) c alakohdassa tarkoitettu kansallinen vertailulaboratorio on yhteydessä 69 artiklassa säädettyyn yhteisön vertailulaboratorioon ja ennen muuta varmistaa, että asianmukaiset näytteet lähetetään yhteisön vertailulaboratorioon.

2. Jonkin jäsenvaltion 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu kansallinen vertailulaboratorio voi tarjota palvelujaan kansallisena vertailulaboratoriona yhdelle tai useammalle jäsenvaltiolle. Ne jäsenvaltiot, joiden alueella ei ole kansallista vertailulaboratoriota, voivat käyttää yhden tai useamman jäsenvaltion kansallisen vertailulaboratorion palveluita.

Tämä yhteistyö on muodollistettava asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välisellä kahdenvälisellä sopimuksella, josta on ilmoitettava komissiolle. Tällainen yhteistyö on kirjattava liitteessä XI olevassa A osassa olevan taulukon erityissarakkeeseen.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tässä direktiivissä tarkoitetut laboratoriotutkimukset tehdään ennen kaikkea suu- ja sorkkataudin esiintymisen vahvistamiseksi tai poissulkemiseksi sekä muiden vesikulaaritautien poissulkemiseksi.

Kun suu- ja sorkkataudin taudinpurkaus on vahvistettu ja viruksen serotyyppi tunnistettu, viruksen antigeeniset ominaisuudet määritetään ja niitä verrataan rokotevirusten referenssikantoihin tarvittaessa yhteisön vertailulaboratorion avustuksella.

Sellaisista kotieläimistä, joilla on vesikulaaritautiin viittaavia oireita, otetut suu- ja sorkkatautiviruksen ja tapauksen mukaan sian vesikulaaritaudin viruksen negatiiviset näytteet on lähetettävä yhteisön vertailulaboratorioon tarkempia tutkimuksia varten.

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueella sijaitseva kansallinen vertailulaboratorio on riittävästi varustettu ja sillä on riittävä määrä koulutettua henkilöstöä tämän direktiivin mukaisten tutkimusten tekemiseksi.

69 artikla

Yhteisön vertailulaboratorio

1. Laboratorio, jolta on saatu suostumus, nimetään yhteisön vertailulaboratorioksi 89 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen määräajaksi, joka määritetään samaa menettelyä noudattaen.

2. Yhteisön vertailulaboratoriota nimettäessä huomioon on ennen kaikkea otettava laboratorion tekninen ja tieteellinen pätevyys sekä laboratorion tieteellisen ja teknisen henkilöstön asiantuntemus ja asiantuntemuksen laatu.

3. Komissio tarkastelee uudelleen yhteisön vertailulaboratorion nimitystä sovitun toimintakauden jälkeen tai aikaisemmin sen perusteella, kuinka laboratorio on täyttänyt liitteessä XVI täsmennetyt yhteisön vertailulaboratorion tehtävät ja velvollisuudet.

70 artikla

Eläviä suu- ja sorkkatautiviruksia käsittelevien hyväksyttyjen laboratorioiden ja laitosten turvallisuusvaatimukset ja toimintasäännöt

1. Suu- ja sorkkatautivirusta in vitro ja in vivo käsittelevien laboratorioiden vähimmäisvaatimuksista voidaan hyväksyä toimintaohjeet 89 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2. Liitteessä XI olevassa A ja B kohdassa luetelluissa laitoksissa ja laboratorioissa sovellettuja turvallisuusjärjestelmiä varten voidaan hyväksyä yhtenäiset toimintasäännöt 89 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

11 jakso Suu- ja sorkkataudin diagnosoiminen

71 artikla

Suu- ja sorkkatautidiagnoosia ja muiden vesikulaaritautien erotusdiagnoosia koskevat standardit ja testit

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset laboratoriot käyttävät diagnosoinnissa liitteissä XIII ja XIV vahvistettuja testejä ja standardeja.

2. Erityisreagenssien tai diagnostisten testien riittävien määrien ostoa, varastointia ja toimitusta kansallisiin laboratorioihin kiireellisissä tapauksissa, erityisesti 56 artiklan 3 kohdassa säädettyjä toimenpiteitä, koskevista sopivista järjestelyistä voidaan tehdä päätös 89 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3. Suu- ja sorkkatautidiagnoosia ja muiden vesikulaaritautien kuin sian vesikulaaritaudin erotusdiagnoosia koskevat toimintaohjeet voidaan hyväksyä 89 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

12 jakso Valmiussuunnitelmat ja reaaliaikaiset hälytysharjoitukset

72 artikla

Valmiussuunnitelmat

1. Jäsenvaltioiden on laadittava valmiussuunnitelma, jossa täsmennetään suu- ja sorkkatautia koskevan korkean tietoisuus- ja valmiustason ylläpitämiseksi vaadittavat kansalliset toimenpiteet sekä ympäristönsuojeluun liittyvät seikat ja joka on pantava täytäntöön suu- ja sorkkataudin puhjetessa.

2. Valmiussuunnitelmassa on määrättävä kaikkien välineiden, laitteiden ja muun tarkoituksenmukaisen aineiston käyttömahdollisuuksista ja henkilöstön saatavuudesta, joka on tarpeen suu- ja sorkkataudin hävittämiseksi nopeasti ja tehokkaasti, ja varmistettava yhteistyö naapurijäsenvaltioiden kanssa.

3. Valmiussuunnitelmassa on määrättävä toimenpiteistä, jotka on pantava täytäntöön, jos liitteessä XVII olevassa 12 kohdassa tarkoitettu huonoin mahdollinen ennuste toteutuu, ja annettava tarkat ohjeet seuraavista seikoista:

a) rokotteita koskevat vaatimukset, joita pidetään tarpeellisina hätärokotusten yhteydessä, ja

b) korkeiden eläintiheyksien alueet.

4. Valmiussuunnitelmassa on varmistettava, että kaikki tarpeelliset järjestelyt on tehty estettävissä olevien ympäristötuhojen välttämiseksi taudinpurkauksen yhteydessä samalla kun korkein mahdollinen taudintorjunnan taso varmistetaan ja että taudinpurkauksesta aiheutuvat vahingot minimoidaan mahdollisimman vähäisiksi, erityisesti jos kuolleiden tai lopetettujen eläinten ruhoja on haudattava tai poltettava paikalla.

5. Valmiussuunnitelman laatimisen perusteet ja vaatimukset vahvistetaan liitteessä XVII. Näitä perusteita ja vaatimuksia voidaan muuttaa 89 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen ja samalla huomioon on otettava suu- ja sorkkataudin erityisluonne sekä taudin torjumiseksi ja ympäristön suojelemiseksi toteutetuissa toimenpiteissä tapahtunut kehitys.

6. Komissio tarkastelee valmissuunnitelmia määritelläkseen, voidaanko niiden avulla saavuttaa 1 kohdassa asetettu tavoite, ja ehdottaa asianomaiselle jäsenvaltiolle mahdollisesti tarvittavia muutoksia erityisesti sen varmistamiseksi, että tällaiset suunnitelmat ovat yhdenmukaisia muiden jäsenvaltioiden suunnitelmien kanssa.

7. Valmissuunnitelmat hyväksytään 89 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

8. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että niiden hyväksyttyihin valmiussuunnitelmiin tehdyt merkittävät muutokset annetaan viipymättä komissiolle tiedoksi.

9. Tarkistetut valmiussuunnitelmat voidaan hyväksyä myöhemmin 89 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen tilanteen kehityksen huomioon ottamiseksi.

10. Kaikkien jäsenvaltioiden on joka tapauksessa saatettava valmiussuunnitelmansa ajan tasalle viiden vuoden välein erityisesti 73 artiklassa tarkoitettujen reaaliaikaisten hälytysharjoitusten perusteella ja saatava sille komission 89 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen antama hyväksyntä.

73 artikla

Reaaliaikaiset hälytysharjoitukset

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että reaaliaikaisia hälytysharjoituksia pidetään niiden hyväksyttyjen valmiussuunnitelmien ja liitteen XVI mukaisesti.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että reaaliaikaiset hälytysharjoitukset toteutetaan tiiviissä yhteistyössä naapurijäsenvaltioiden tai naapureina olevien kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa siinä määrin kuin se on mahdollista ja käytännöllistä.

3. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle reaaliaikaisten hälytysharjoitusten pääasiallisista tuloksista. Nämä tiedot on toimitettava komissiolle direktiivin 64/432/ETY 8 artiklassa edellytettyjen tietojen antamisen yhteydessä.

13 jakso Tarkastuskeskukset ja asiantuntijaryhmät

74 artikla

Kansalliset taudintorjuntakeskukset - Tehtävät ja velvollisuudet

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että suu- ja sorkkataudin puhjetessa voidaan välittömästi perustaa täysin toimintavalmis kansallinen taudintorjuntakeskus.

2. Kansallisten taudintorjuntakeskusten ensisijainen tehtävä on ohjata ja valvoa 76 artiklassa säädettyjen paikallisten taudintorjuntakeskusten toimintaa. Joitakin kansalliselle taudintorjuntakeskukselle alun perin kuuluneita tehtäviä voidaan myöhemmin siirtää paikallisille taudintorjuntakeskuksille, jotka toimivat direktiivin 64/432/ETY 2 artiklan 2 kohdan p alakohdassa säädetyllä tai sitä korkeammalla hallinnollisella tasolla edellyttäen, että tämä ei vaaranna kansallisen taudintorjuntakeskuksen tehtävien hoitamista.

3. Kansallisten taudintorjuntakeskusten tehtäviin kuuluu vähintään:

a) tarvittavien torjuntatoimenpiteiden määrittely;

b) sen varmistaminen, että paikalliset taudintorjuntakeskukset toteuttavat kyseiset toimenpiteet viipymättä ja tehokkaasti;

c) henkilöstön ja muiden voimavarojen osoittaminen paikallisiin taudintorjuntakeskuksiin;

d) tietojen toimittaminen komissiolle, muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja muille kansallisille viranomaisille, toimivaltaiset ympäristöviranomaiset ja -laitokset mukaan luettuina, sekä eläinlääkintä-, maatalous- ja kauppajärjestöille ja -laitoksille;

e) tarpeen vaatiessa hätärokotusohjelman toteuttaminen sekä rokotusvyöhykkeiden määritteleminen;

f) yhteydenpito diagnosoinnista vastaaviin laboratorioihin;

g) yhteydenpito toimivaltaisiin ympäristöviranomaisiin eläinlääkintä- ja ympäristöturvallisuutta koskevien toimien yhteensovittamiseksi;

h) yhteydenpito sanomalehdistöön ja muihin viestimiin;

i) yhteydenpito poliisiviranomaisiin erityisten oikeudellisten toimien varmistamiseksi.

75 artikla

Kansalliset taudintorjuntakeskukset - Tekniset vaatimukset

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisissa taudintorjuntakeskuksissa on kaikki tehokkaan hävittämisohjelman edellyttämät välineet, myös henkilöstö, tilat ja laitteet.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen välineiden on sisällettävä vähintään seuraavat:

a) karjan tunnistamis- ja eläinten paikantamisjärjestelmä, mieluiten atk-pohjainen;

b) kaikki sopivat tiedonvälityskanavat, mukaan lukien puhelimet, faksi ja mahdollisuuksien mukaan lehdistötiedotukseen tarvittavat välineet;

c) viestintäjärjestelmä, mieluiten atk-pohjainen, joka mahdollistaa tiedonvaihdon paikallisten taudintorjuntakeskusten, laboratorioiden ja muiden asiaan liittyvien tahojen kanssa;

d) karttoja ja muita tiedonlähteitä, joita voidaan käyttää torjuntatoimenpiteiden ohjaamisessa;

e) yhteinen päiväkirja, johon kirjataan aikajärjestyksessä kaikki taudinpurkaukseen liittyvät tapahtumat ja jonka avulla voidaan varmistaa eri toimien välinen yhteys ja koordinointi;

f) luettelot kansallisista ja kansainvälisistä järjestöistä ja laboratorioista, jotka ovat kiinnostuneita suu- ja sorkkataudin taudinpurkauksesta ja joihin tulee ottaa yhteyttä taudinpurkauksen yhteydessä;

g) luettelot henkilöstöstä ja muista henkilöistä, joita voidaan sijoittaa välittömästi paikalliseen taudintorjuntakeskukseen tai 78 artiklassa säädettyihin asiantuntijaryhmiin suu- ja sorkkataudin taudinpurkauksen yhteydessä;

h) luettelot toimivaltaisista ympäristönsuojeluviranomaisista ja -laitoksista, joihin on otettava yhteyttä suu- ja sorkkataudin taudinpurkauksen yhteydessä;

i) karttoja, joita voidaan käyttää sopivien hävityspaikkojen yksilöimiseksi;

j) luettelot käsittely- ja hävitysalan yrityksistä, joilla on lupa käsitellä tai hävittää eläinten ruhoja ja eläinjätettä ja joille voidaan antaa toimeksiantoja suu- ja sorkkataudin taudinpurkauksen yhteydessä; luetteloista on erityisesti käytävä ilmi yritysten pätevyys, osoite ja muut yhteystiedot;

k) luettelot toimenpiteistä, joilla seurataan ja valvotaan desinfiointiaineiden valumia sekä ruhojen kudosten ja nesteiden siirtymiä ympäröivään luontoon, erityisesti pinta- ja pohjaveteen, ruhojen maatuessa.

76 artikla

Paikalliset taudintorjuntakeskukset - Tehtävät ja velvollisuudet

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että suu- ja sorkkataudin puhjetessa voidaan välittömästi perustaa täysin toimintavalmiita paikallisia taudintorjuntakeskuksia

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valmiussuunnitelmissa on määräyksiä paikallisten taudintorjuntakeskusten todennäköisistä sijoituspaikoista, niiden organisoinnista, henkilöstöstä, tiloista, laitteista ja välineistä, hallintojärjestelmistä sekä viestintä- ja tiedotuskanavista.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että paikallisilla taudintorjuntakeskuksilla on riittävä organisaatio sen varmistamiseksi, että toimenpiteet, jotka tässä direktiivissä on säädetty toteutettaviksi suu- ja sorkkataudin taudinpurkauksen yhteydessä, toteutetaan viipymättä.

77 artikla

Paikalliset taudintorjuntakeskukset - Tekniset vaatimukset

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että paikallisilla taudintorjuntakeskuksilla on vaadittava henkilöstö, välineet ja laitteet sekä selkeä hallintorakenne ja tehokas hallinto, jotta varmistetaan epidemiologiseen selvitykseen, ympäristönsuojeluun, tartunnan saaneiden karjojen ruhojen hävittämiseen, vyöhykkeiden viralliseen valvontaan, jäljitykseen, hyvinvointiin ja hätäteurastuksiin, puhdistukseen ja desinfiointiin ja muihin hygieniatoimenpiteisiin, hätärokotuksiin ja kaikkiin muihin toimintaperiaatteellisiin päätöksiin liittyvän lainsäädännön välitön täytäntöönpano.

2. Paikallisissa taudintorjuntakeskuksissa on oltava vähintään:

a) yksi puhelinlinja yksinomaan kansallisen taudintorjuntakeskuksen kanssa tapahtuvaa viestintää varten;

b) kenttätyöntekijöitä, joilla on tarvittavat välineet kaiken tarvittavan tiedon välittämistä ja tehokasta käsittelyä varten;

c) mieluiten atk-pohjainen kansalliseen taudintorjuntakeskukseen, kaikkiin tarvittaviin tietokantoihin, laboratorioihin ja muihin tahoihin yhteydessä oleva rekisteröintijärjestelmä;

d) yhteinen päiväkirja, johon kirjataan aikajärjestyksessä kaikki suu- ja sorkkataudin taudinpurkaukseen liittyvät tapahtumat ja jonka avulla voidaan varmistaa eri toimien välinen yhteys ja koordinointi;

e) ajan tasalla olevat luettelot kunkin alueen henkilöistä ja paikallista järjestöistä, joita taudinpurkaus voi koskea ja joihin on otettava yhteyttä suu- ja sorkkataudin taudinpurkauksen yhteydessä;

f) ajantasalla olevat luettelot tiloista, joihin saatetaan soveltaa 18 artiklan säännöksiä suu- ja sorkkataudin taudinpurkauksen yhteydessä;

g) ajan tasalla olevat selvitykset mahdollisista poltto- tai hautauspaikoista tämän direktiivin mukaisesti lopetetuille eläimille, jotka hävitetään ympäristönsuojelua koskevan yhteisön ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

h) ajan tasalla olevat luettelot kunkin alueen toimivaltaisista ympäristöviranomaisista sekä muista ympäristölaitoksista, joihin on otettava yhteyttä ja joiden on toteutettava toimenpiteitä suu- ja sorkkataudin taudinpurkauksen yhteydessä;

i) karttoja, joiden avulla voidaan tunnistaa sopivat ruhojen polttopaikat, joiden osalta ei ole ympäristöriskiä, erityisesti riskiä pinta- tai pohjavesien vahingoittumisesta;

j) luettelot käsittely- ja hävitysalan yrityksistä, joilla on lupa käsitellä tai hävittää eläinten ruhoja ja eläinjätettä;

k) luettelo toimenpiteistä, joilla seurataan ja valvotaan desinfiointiaineiden valumia sekä ruhojen kudosten ja nesteiden siirtymiä ympäröivään luontoon, erityisesti pinta- ja pohjaveteen, ruhojen maatuessa.

78 artikla

Asiantuntijaryhmä

1. Jäsenvaltioiden on muodostettava pysyvä asiantuntijaryhmä asiantuntemuksen ylläpitämiseksi ja asiasta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen avustamiseksi suu- ja sorkkataudin taudintorjuntavalmiuden lisäämisessä.

2. Suu- ja sorkkataudin taudinpurkausta epäiltäessä asiantuntijaryhmän on toteutettava vähintään seuraavat toimet:

a) kliinisen ja epidemiologisen tilanteen arviointi;

b) suu- ja sorkkataudin tautidiagnoosin edellyttämää näytteenottoa ja analyysejä sekä toteutettavia lisätoimenpiteitä koskeva neuvonta.

3. Suu- ja sorkkataudin taudinpurkauksen yhteydessä asiantuntijaryhmän on toteutettava vähintään seuraavat toimet:

a) vähintään indeksitapauksen kliinisen tilanteen arviointi ja epidemiologisen selvityksen analyysi, tarpeen vaatiessa itse paikalla, jotta voidaan määritellä seuraavat:

i) tartunnan lähde;

ii) taudinaiheuttajan tulopäivä;

iii) taudin mahdollinen leviäminen;

b) raportoiminen johtavalle eläinlääkintäviranomaiselle sekä kansalliselle taudintorjuntakeskukselle;

c) seulontaa, näytteenottoa, testimenetelmiä, torjuntaa ja muita sovellettavia toimenpiteitä ja strategiaa koskeva neuvonta;

d) epidemiologisen selvityksen seuranta ja ohjaus;

e) epidemiologisen tiedon täydentäminen maantieteellisillä, meteorologisilla ja muilla tarvittavilla tiedoilla;

f) epidemiologisen tiedon analysointi ja riskiarvioinnin toteuttaminen säännöllisin väliajoin;

g) avustaminen varmistettaessa, että eläinten ruhojen ja eläinjätteen hävittäminen tehdään ympäristötuhoja aiheuttamatta.

14 jakso Antigeeni- ja rokotepankit

79 artikla

Kansalliset antigeeni- ja rokotepankit

1. Komissio antaa jäsenvaltioille luvan osana valmiussuunnitelmaa perustaa ja ylläpitää kansallisia antigeeni- ja rokotepankkeja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/82/EY [50] mukaisesti sallittujen antigeenien ja rokotteiden säilyttämiseksi hätärokotuksia varten.

[50] EYVL L 311, 28.11.2001, s. 1.

2. Komissio antaa jäsenvaltioille luvan ylläpitää rokotteiden pakkaus- ja varastointilaitoksia hätärokotusten varalta.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisissa pankeissa säilytettävät antigeenit ja valmiit rokotteet täyttävät yhteisön antigeeni- ja rokotevarannon turvallisuutta, vaarattomuutta ja muiden kuin rakenneproteiinien pitoisuutta koskevat vähimmäisvaatimukset.

4. Kansallista antigeeni- ja rokotepankkia ylläpitävien jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle pidetyistä antigeeni- ja rokotevarannoista. Nämä tiedot on toimitettava komissiolle 12 kuukauden välein direktiivin 64/432/ETY 8 artiklassa edellytettyjen tietojen antamisen yhteydessä.

80 artikla

Yhteisön antigeeni- ja rokotepankki

1. Perustetaan yhteisön antigeeni- ja rokotepankki 89 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2. Komissio varmistaa, että suu- ja sorkkatautirokotteiden valmistukseen tarkoitetut inaktivoitujen antigeenien yhteisön varannot säilytetään yhteisön antigeeni- ja rokotepankin tiloissa. Tätä tarkoitusta varten yhteisön antigeeni- ja rokotepankissa varastoitavien suu- ja sorkkatautivirusten antigeenikantojen sekä hyväksyttyjen rokotteiden annosten määrää, kantatyyppejä ja alatyyppejä koskevat päätökset tehdään 89 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen. Tällöin on otettava huomioon 72 artiklassa tarkoitetuissa valmissuunnitelmissa arvioitu tarve ja epidemiologinen tilanne sekä tarpeen vaatiessa on kuultava yhteisön vertailulaboratoriota.

3. Yhteisön antigeeni- ja rokotepankissa varastoitujen antigeenien tai hyväksyttyjen rokotteiden määriä ja alatyyppejä koskevia tietoja on käsiteltävä luottamuksellisina ja erityisesti niitä ei saa julkaista.

4. Yhteisön antigeenivarannon ja hyväksyttyjen rokotteiden varannon perustamista mielellään vähintään kahden tuotantolaitoksen tiloihin ja ylläpitämistä koskevista vaatimuksista määrätään sopimuksissa, jotka tehdään komission ja tuotantolaitosten välillä. Tällaisiin sopimuksiin on sisällyttävä vähintään:

a) edellytykset tiivistetyn inaktivoidun antigeenin eri määrien ja alatyyppien toimittamiselle;

b) edellytykset antigeenin ja hyväksyttyjen rokotteiden turvalliselle varastoinnille;

c) takeet ja edellytykset rokotteiden nopealle valmistamiselle, tuotannolle, pullottamiselle, pakkausmerkinnöillä varustamiselle ja jakelulle.

5. Edellä 4 kohdan a-c alakohdassa tarkoitettuja edellytyksiä ja takeita voidaan muuttaa 89 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

81 artikla

Tiivistetyn inaktivoidun antigeenin toimitukset ja varastointi

1. Komissio varmistaa, että yhteisön antigeeni- ja rokotepankkiin tiivistettyä inaktivoitua antigeeniä toimittava sopimuksen tehnyt valmistaja takaa, että:

a) jokainen antigeeni koostuu yhdestä homogeenisestä erästä;

b) kaikki erät jaetaan, jotta ne voidaan varastoida kahteen erilliseen maantieteelliseen paikkaan yhteisön antigeeni- ja rokotepankin nimettyjen tilojen vastuulla;

c) antigeeni täyttää vähintään Euroopan farmakopean vaatimukset ja diagnostisten tutkimusten ja rokotteiden standardeja käsittelevän OIE:n käsikirjan asianmukaiset määräykset;

d) jos c alakohdassa tarkoitetuissa vaatimuksissa ei muuta määrätä, antigeeni on puhdistettu suu- ja sorkkatautiviruksen muista kuin rakenneproteiineista. Puhdistuksella on varmistettava vähintään, että tällaisesta antigeenistä valmistettujen rokotteiden muiden kuin rakenneproteiinien jäämäpitoisuus ei aiheuta muiden kuin rakenneproteiinien vasta-aineen havaittavissa olevia pitoisuuksia eläimissä, joille on annettu kerran ensimmäinen rokotus ja kerran tehosterokotus.

2. Edellä olevan 1 kohdan säännöksiä voidaan muuttaa 89 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

82 artikla

Rokotteen valmistaminen, tuotanto, pullottaminen, pakkausmerkinnöillä varustaminen ja jakelu

1. Komissio varmistaa, että yhteisön antigeeni- ja rokotepankkiin tiivistettyä inaktivoitua antigeeniä toimittava sopimuksen tehnyt valmistaja takaa:

a) 81 artiklassa tarkoitetun antigeenin nopean valmistuksen rokotteeksi;

b) turvallisen, vaarattoman ja tehokkaan rokotteen tuotannon; rokotteen tehon on oltava vähintään 6 PD50 Euroopan farmakopean mukaisesti testattaessa ja sen on sovelluttava märehtijöiden ja sikojen hätärokotuksiin;

c) pystyvänsä valmistamaan varastossa olevasta tiivistetystä inaktivoidusta antigeenista:

i) jopa miljoona rokoteannosta neljän päivän kuluessa komission toimeksiannosta;

ii) lisäksi jopa neljä miljoonaa rokoteannosta 10 päivän kuluessa komission toimeksiannosta;

d) rokotteen nopean pullotuksen, pakkausmerkinnöillä varustamisen ja jakelun sen alueen, jolla rokotuksia suoritetaan, erityistarpeet huomioon ottaen.

2. Hätätilanteissa komissio voi epidemiologisen tilanteen huomioon ottaen järjestää mistä tahansa sopivasta antigeenistä valmistettujen rokotteiden välittömän valmistuksen, pullotuksen, pakkausmerkinnöillä varustamisen, väliaikaisen varastoinnin ja jakelun.

83 artikla

Yhteisön antigeeni- ja rokotepankin käyttöoikeus

1. Jäsenvaltioilla on yhteisön antigeeni- ja rokotepankin käyttöoikeus, kunhan ne esittävät tästä pyynnön komissiolle.

Komissio järjestää välittömästi yhteisön antigeeni- ja rokotevarannon rajoissa pyydetyn rokotemäärän ja alatyyppien valmistuksen, tuotannon, pullotuksen, pakkausmerkinnöillä varustamisen ja jakelun erityisesti 51 artiklaa soveltaen.

2. Kansallista antigeeni- ja rokotepankkia ylläpitävillä tai kansainväliseen antigeeni- ja rokotepankkiin kuuluvilla jäsenvaltioilla on samat oikeudet ja velvollisuudet yhteisön antigeeni- ja rokotepankin osalta kuin muilla, ilman tällaisia varantoja olevilla jäsenvaltioilla.

3. Komissio voi toimittaa tai lainata kolmansille maille antigeenejä yhteisön varannosta tai tällaisista antigeeneistä valmistettuja rokotteita, jos se on yhteisön edun mukaista.

Kolmansien maiden oikeus käyttää yhteisön antigeeni- ja rokotepankkia sallitaan 89 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, jollei komission ja kyseisen kolmannen maan välisistä, kyseistä menettelyä noudattaen hyväksyttävistä rahoitusta ja teknistä yhteistyötä koskevista järjestelyistä muuta johdu, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön ja kolmansien maiden välillä tehtyjä sopimuksia.

4. Yhteisön varannossa varastoidun antigeenin tai valmiin rokotteen käytön jälkeen komissio varmistaa, että käytetty antigeeni tai rokote korvataan mahdollisimman nopeasti epidemiologisen tilanteen mukaisesti.

84 artikla

Suu- ja sorkkatautirokotteiden testaus

1. Komissio vastaa riippumattoman testauksen järjestämisestä yhteisön antigeeni- ja rokotepankissa varastoidusta antigeenistä valmistetun rokotteen tehon ja vaarattomuuden varmistamiseksi. Komissio vastaa niin ikään sellaisten muista antigeeneistä valmistettujen rokotteiden riippumattomasta testauksesta, joita on tarkoitus käyttää kolmansissa maissa yhteisön avustuksella toteutettavien suu- ja sorkkataudin torjuntatoimenpiteiden yhteydessä 82 artiklan 2 kohdan ja 83 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen testien tekemiseksi komissio voi käyttää riippumattoman yhteisön yhteensovittavan laitoksen palveluksia.

Tarvittaessa nimetään yhteisön yhteensovittava laitos ja yksityiskohtaiset säännöt sen tehtävistä, vastuualoista ja yhteisön rahoitusosuudesta annetaan 89 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3. Rajoittamatta yhteisön lainsäädännössä vahvistettujen tehoa, turvallisuutta ja tuotantomenetelmiä koskevien vaatimusten soveltamista yhteisön antigeeni- ja -rokotepankissa varastoidusta antigeenistä valmistettujen rokotteiden on täytettävä tehoa, turvallisuutta ja valmistusmenetelmiä koskevat Euroopan farmakopean vähimmäisvaatimukset sekä diagnostisten tutkimusten ja rokotteiden standardeja käsittelevän OIE:n käsikirjan asianmukaiset määräykset.

15 jakso Ruokajätteen käyttö

85 artikla

Ruokajätteen käyttö

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että:

a) ruokajätteen ruokinta taudille alttiisiin lajeihin kuuluville eläimille kielletään;

b) tiedot a alakohdan säännösten soveltamisesta sekä jäsenvaltioiden toteuttamista asianmukaisista tarkastuksista toimitetaan komissiolle kunkin vuoden toukokuun 31 päivään mennessä vuodesta 2004 alkaen. Komissio toimittaa nämä tiedot elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevälle pysyvälle komitealle.

2. Sovellettavia torjuntatoimenpiteitä sekä jäsenvaltioilta vaadittavia 1 kohdassa ja erityisesti sen b alakohdassa säädettyjä tietoja koskevat yksityiskohtaiset säännöt voidaan vahvistaa 89 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3. Edellä 1 ja 2 kohdan säännöksiä sovelletaan siihen ajankohtaan saakka, jolloin ruokajätteen käyttöä taudille alttiiden lajien ruokinnassa koskevaa yhteisön lainsäädäntöä aletaan soveltaa muita kuin ihmisravinnoksi tarkoitettuja eläinten sivutuotteita tai eläinten ruokintaa koskevien sääntöjen puitteissa.

IV luku Täytäntöönpanoa koskevat toimenpiteet

86 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista, ja niiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on annettava tiedoksi komissiolle nämä säännökset viimeistään 93 artiklan 1 kohdassa mainittuna päivänä ja niiden muutokset viipymättä.

87 artikla

Menettelyt artiklojen ja liitteiden muuttamiseksi ja tämän direktiivin täytäntöönpanoa koskevien yksityiskohtaisten lisäsääntöjen hyväksymiseksi

1. Edellä 30-33 artiklassa tarkoitetuissa tuotteissa ja aineksissa olevan suu- ja sorkkatautiviruksen inaktivointia koskevia teknisiä vaatimuksia voidaan muuttaa 89 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen tarkoituksenmukaisen tiedekomitean kuulemisen jälkeen tai muun yhteisön lainsäädännön asianmukaisten säännösten muutosten perusteella.

2. Liitteitä voidaan muuttaa 89 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ja liitteen XI osalta 89 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3. Tämän direktiivin täytäntöönpanoa varten mahdollisesti tarvittavat yksityiskohtaiset säännöt voidaan vahvistaa 89 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

88 artikla

Menettely tapauskohtaisten epidemiologisten toimenpiteiden hyväksymiseksi

Jos tässä direktiivissä säädettyjä toimenpiteitä täytäntöönpannessaan jäsenvaltio havaitsee, ettei jokin toimenpide sovellu epidemiologiseen tilanteeseen tai jos suu- ja sorkkatautivirus näyttää leviävän tämän direktiivin mukaisesti toteutetuista toimenpiteistä huolimatta, 89 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen voidaan tehdä tapauskohtainen päätös luvan antamiseksi kyseiselle jäsenvaltiolle toteuttaa vaihtoehtoisia, epidemiologiselta teholtaan vastaavia toimenpiteitä epidemiologisen tilanteen kannalta tarkoituksenmukaisen rajoitetun ajan.

89 artikla

Sääntelymenettely

1. Komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 178/2002 perustettu elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä pysyvä komitea.

2. Viitattaessa tähän kohtaan sovelletaan päätöksen 1999/486/EY 5 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä, ja mainitun päätöksen 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika on kolme kuukautta.

3. Viitattaessa tähän kohtaan sovelletaan päätöksen 1999/486/EY 5 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä, ja mainitun päätöksen 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika on viisitoista päivää.

V luku Siirtymä- ja loppusäännökset

90 artikla

Direktiivin 92/46/ETY muuttaminen

Poistetaan neuvoston direktiivin 92/46/ETY liitteessä A olevan I luvun 4 kohdan b alakohdan toinen alakohta.

91 artikla

Kumotut säädökset

1. Kumotaan direktiivi 85/511/ETY sekä sen täytäntöönpanemiseksi tehdyt päätökset 89/531/ETY ja 91/665/ETY.

2. Direktiivin 85/511/ETY kumoaminen ei vaikuta niihin jäsenvaltioiden velvollisuuksiin, jotka koskevat liitteessä XVIII olevassa B osassa direktiivien saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltamiselle säädettyjä määräaikoja.

3. Viittauksia direktiiviin 85/511/ETY on pidettävä viittauksina tähän direktiiviin tämän direktiivin liitteessä XIX vahvistetun vastaavuustaulukon mukaisesti.

92 artikla

Siirtymäsäännökset

1. Siirtymäsäännöksiä voidaan hyväksyä 89 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen viiden vuoden ajan tämän direktiivin voimaantulosta.

2. Jäsenvaltioiden on esitettävä komissiolle kuuden kuukauden kuluessa 94 artiklassa tarkoitetusta päivämäärästä muutetut valmiussuunnitelmat 72 artiklan säännösten ottamiseksi huomioon.

Komissio tarkastelee kyseisiä valmiussuunnitelmia tämän direktiivin tavoitteiden perusteella ja ehdottaa asianomaisille jäsenvaltioille tarpeellisiksi katsomiaan muutoksia erityisesti sen varmistamiseksi, että tällaiset suunnitelmat ovat muiden jäsenvaltioiden suunnitelmien kanssa yhteensopivia.

Nämä muutetut valmissuunnitelmat hyväksytään 89 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

93 artikla

saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä, soveltaminen ja voimaantulo

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2003. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Niiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä heinäkuuta 2003.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

94 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

95 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

LIITE I

Taudinpurkauksen määrittely

Taudinpurkaus katsotaan tapahtuneeksi, jos jokin tila täyttää yhden tai useamman seuraavista perusteista:

1. suu- ja sorkkatautivirus on eristetty jostakin eläimestä, kyseisestä eläimestä saadusta tuotteesta tai eläimen ympäristöstä;

2. taudille alttiiseen lajiin kuuluvassa eläimessä havaitaan suu- ja sorkkatautia vastaavia kliinisiä oireita, ja eläimestä tai sen kohorteista kerätyistä näytteistä on osoitettu ja tunnistettu suu- ja sorkkatautiviruksen yhdelle tai useammalle serotyypille ominainen virusperäinen antigeeni tai virusperäinen ribonukleiinihappo (RNA);

3. taudille alttiiseen lajiin kuuluvassa eläimessä havaitaan suu- ja sorkkatautia vastaavia kliinisiä oireita, ja eläin tai sen kohortit reagoivat positiivisesti suu- ja sorkkatautiviruksen rakenneproteiinien tai muiden kuin rakenneproteiinien vasta-aineeseen edellyttäen, että aiemmat rokotukset, emosta jälkeläiseen siirtyneet vasta-ainejäämät tai epäspesifiset vasta-ainereaktiot eivät voi olla seropositiivisuuden syynä;

4. taudille alttiisiin lajeihin kuuluvista eläimistä otetuista näytteistä on osoitettu ja tunnistettu suu- ja sorkkatautiviruksen yhdelle tai useammalle serotyypille ominainen virusperäinen antigeeni tai virusperäinen RNA, ja eläimet reagoivat positiivisesti suu- ja sorkkatautiviruksen rakenneproteiinien tai muiden kuin rakenneproteiinien vasta-aineeseen edellyttäen, että rakenneproteiinien vasta-aineiden ollessa kyseessä aiemmat rokotukset, emosta jälkeläiseen siirtyneet vasta-ainejäämät tai epäspesifiset vasta-ainereaktiot eivät voi olla seropositiivisuuden syynä;

5. vahvistettuun suu- ja sorkkataudin taudinpurkaukseen on varmistunut epidemiologinen yhteys ja ainakin jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a) yksi tai useampi eläin reagoi positiivisesti suu- ja sorkkatautiviruksen rakenneproteiinien tai muiden kuin rakenneproteiinien vasta-aineeseen edellyttäen, että aiemmat rokotukset, emosta jälkeläiseen siirtyneet vasta-ainejäämät tai epäspesifiset vasta-ainereaktiot eivät voi olla seropositiivisuuden syynä;

b) yhdestä tai useammasta taudille alttiiseen lajiin kuuluvasta eläimestä otetuista näytteistä on osoitettu ja tunnistettu suu- ja sorkkatautiviruksen yhdelle tai useammalle serotyypille ominainen virusperäinen antigeeni tai virusperäinen RNA;

c) yhden tai useamman taudille alttiiseen lajiin kuuluvan eläimen aktiivisesta suu- ja sorkkatautitartunnasta on saatu serologiset todisteet osoittamalla, että seronegatiivisuus suu- ja sorkkatautiviruksen rakenneproteiinien tai muiden kuin rakenneproteiinien vasta-aineelle on muuttunut seropositiivisuudeksi, ja aiemmat rokotukset, emosta jälkeläiseen siirtyneet vasta-ainejäämät tai epäspesifiset vasta-ainereaktiot eivät voi olla seropositiivisuuden syynä.

Jos kohtuudella ei voida olettaa aiempaa seronegatiivisuutta, muutos seropositiiviseksi on osoitettava samasta eläimestä kahdesti tai useammin vähintään viiden päivän välein (rakenneproteiinit) tai vähintään 21 päivän välein (muut kuin rakenneproteiinit) kerätyillä parinäytteillä.

LIITE II

Taudista ilmoittaminen ja muut epidemiologiset tiedot, jotka jäsenvaltion on toimitettava suu- ja sorkkataudin varmistuttua

1. Jokaisen primääritaudinpurkauksen taikka teurastamossa tai kuljetusvälineessä todetun tapauksen varmistuttua asianomaisen jäsenvaltion on 24 tunnin kuluessa taudin varmistumisesta ilmoitettava neuvoston direktiivin 82/894/ETY 5 artiklan mukaisesti perustetun eläintautien ilmoitusjärjestelmän välityksellä seuraavat tiedot:

a) lähetyspäivä;

b) lähetysaika;

c) alkuperämaa;

d) taudin nimi ja tarvittaessa viruksen tyyppi;

e) taudinpurkauksen sarjanumero;

f) taudinpurkauksen tyyppi;

g) kyseessä olevaan taudinpurkaukseen yhteydessä olevien taudinpurkausten viitenumerot;

h) tilan maantieteelliset koordinaatit ja sijaintialue;

i) muut rajoitusten alaiset alueet;

j) päivämäärä, jolloin taudille saatiin varmistus, ja varmistusmenetelmä;

k) päivämäärä, jona tautia epäiltiin;

l) ensimmäisen tartunnan arvioitu päivämäärä;

m) taudin alkuperä;

n) toteutetut taudintorjuntatoimenpiteet.

2. Primääritaudinpurkausten taikka teurastamoissa tai kuljetusvälineissä esiintyvien tautitapausten yhteydessä asianomaisen jäsenvaltion on 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi toimitettava myös seuraavat tiedot:

a) taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten lukumäärä taudinpurkauksessa, teurastamossa tai kuljetusvälineessä;

b) kunkin tyypin osalta (jalostus, lihotus, teurastus jne.) kuolleiden taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten lukumäärä tilalla, teurastamossa tai kuljetusvälineessä;

c) kunkin tyypin osalta (jalostus, lihotus, teurastus jne.) sairastuvuus ja niiden taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten lukumäärä, joissa suu- ja sorkkataudin esiintyminen on varmistettu;

d) lopetettujen taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten lukumäärä taudinpurkauksessa, teurastamossa tai kuljetusvälineessä;

e) prosessoitujen ja hävitettyjen ruhojen lukumäärä;

f) taudinpurkauksen etäisyys lähimmästä tilasta, jolla taudille alttiisiin lajeihin kuuluvia eläimiä pidetään;

g) jos suu- ja sorkkataudin esiintyminen on varmistettu teurastamossa tai kuljetusvälineessä, tartunnan saaneiden eläinten tai ruhojen alkuperätilan tai -tilojen sijainti.

3. Kun kyseessä on sekundääritaudinpurkaus, 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot on toimitettava neuvoston direktiivin 82/894/ETY 4 artiklassa säädetyssä määräajassa.

4. Asianomaisen jäsenvaltion on varmistettava, että tilalla, teurastamossa tai kuljetusvälineessä ilmenneestä suu- ja sorkkataudin taudinpurkauksesta tai tapauksesta 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti toimitettuja tietoja täydennetään mahdollisimman pian komissiolle ja muille jäsenvaltioille toimitettavalla kirjallisella selvityksellä, jossa on vähintään seuraavat tiedot:

a) päivämäärä, jona tilalla, teurastamossa tai kuljetusvälineessä olleet taudille alttiisiin lajeihin kuuluneet eläimet lopetettiin ja niiden ruhot prosessoitiin;

b) taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten lopettamisen yhteydessä otetuista näytteistä tehtyjen kokeiden tulokset;

c) niissä tapauksissa, joissa on sovellettu 18 artiklassa säädettyä poikkeusta, taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien lopetettujen ja prosessoitujen eläinten lukumäärä, taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien myöhemmin teurastettavien eläinten lukumäärä ja niiden teurastamista varten vahvistettu määräaika;

d) kaikki taudin mahdolliseen alkuperään liittyvät tiedot tai taudin alkuperä, jos se on varmistettu;

e) kun kyseessä on primääritaudinpurkaus tai suu- ja sorkkatautitapaus teurastamossa tai kuljetusvälineessä, taudinpurkauksen tai tapauksen aiheuttaneen viruksen geneettinen tyyppi;

f) jos taudille alttiisiin lajeihin kuuluvat eläimet on lopetettu kontaktitiloilla tai tiloilla, joilla on taudille alttiisiin lajeihin kuuluvia suu- ja sorkkatautiviruksen saaneiksi epäiltyjä eläimiä, tiedot seuraavista:

i) kullakin tilalla lopetettujen kunkin luokan taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten lopetuspäivämäärä ja lukumäärä ja, jos taudille alttiisiin lajeihin kuuluvia kontaktitiloilla olevia eläimiä ei ole lopetettu, tällaiseen päätökseen johtaneet syyt;

ii) epidemiologinen yhteys suu- ja sorkkataudin taudinpurkaukseen tai tapauksen ja kunkin kontaktitilan välillä tai kunkin tilan osalta syyt, joiden vuoksi suu- ja sorkkatautia epäillään;

iii) tilalla olleista taudille alttiisiin lajeihin kuuluvista eläimistä otetuista näytteistä tehtyjen laboratoriotestien tulokset ja eläinten lopetuspäivämäärä.

5. Jos eläintautien ilmoitusjärjestelmää (ADNS) ei ole käytössä, tieto on annettava muilla viestintäkeinoilla.

LIITE III

Kartoitus

1. Kliininen tutkimus

1.1. Tiloilla on tehtävä kliininen tutkimus kaikille taudille alttiisiin lajeihin kuuluville eläimille suu- ja sorkkataudin oireiden havaitsemiseksi.

1.2. Erityistä huomiota on kiinnitettävä eläimiin, jotka ovat suurella todennäköisyydellä saattaneet altistua suu- ja sorkkatautivirukselle, erityisesti kun ne on kuljetettu riskitiloilta tai kun ne ovat olleet läheisessä kosketuksessa ihmisiin tai laitteisiin, joilla on ollut läheinen kosketus riskitiloihin.

1.3. Kliinisessä tutkimuksessa on otettava huomioon suu- ja sorkkataudin leviäminen ja tapa, jolla taudille alttiisiin lajeihin kuuluvia eläimiä pidetään.

1.4. Tilalla kirjattavat asiaa koskevat tiedot on tutkittava yksityiskohtaisesti erityisesti sairastuvuuden, kuolleisuuden ja luomistapausten, kliinisten havaintojen, tuottavuuden ja rehunkulutuksen vaihteluiden, eläinten oston tai myynnin, viruksen todennäköisesti saastuttamien henkilöiden vierailujen ja muiden anamneesin kannalta tärkeiden tietojen osalta.

2. Näytteenottomenettelyt

2.1. Yleiset säännökset

2.1.1. Serologinen näytteenotto on tehtävä:

2.1.1.1. liitteessä XVII olevassa 7 kohdassa tarkoitetun asiantuntijaryhmän sisäisen epidemiologisen ryhmän suosituksia noudattaen ja

2.1.1.2. taudin jäljittämistä varten ja sen varmistamiseksi, että tartuntaa ei ole esiintynyt aiemmin.

2.1.2. Jos näytteet otetaan taudinpurkauksen varmistumisen jälkeen tautitarkkailun yhteydessä, toimet on aloitettava aikaisintaan 21 päivän kuluttua siitä, kun tartuntatilan taudille alttiisiin lajeihin kuuluvat eläimet on hävitetty ja alustavat puhdistus- ja desinfiointitoimenpiteet on toteutettu.

2.1.3. Taudille alttiisiin lajeihin kuuluvista eläimistä on otettava näytteet tämän liitteen säännösten mukaisesti aina, kun taudinpurkaukseen kuuluu lampaita ja vuohia tai muita taudille alttiisiin lajeihin kuuluvia eläimiä, joilla ei esiinny selkeitä kliinisiä oireita, ja erityisesti jos tällaiset eläimet on eristetty naudoista tai sioista.

2.2. Näytteenotto tiloilla

Tiloilla, joilla epäillään esiintyvän suu- ja sorkkatautia, vaikka kliinisiä oireita ei havaita, olisi tutkittava lampaat ja vuohet ja epidemiologisen ryhmän suosituksesta muuhun taudille alttiiseen lajiin kuuluvat eläimet näytteenottomenettelyllä, jolla voidaan varmistaa luotettavuustasoksi vähintään 95 prosenttia vähintään viiden prosentin esiintyvyydellä.

2.3. Näytteenotto suojavyöhykkeillä

Jotta voitaisiin pyytää 21-35 artiklassa säädettyjen toimenpiteiden kumoamista 36 artiklan mukaisesti, kaikki suojavyöhykkeellä olevat tilat, joilla lampaat ja vuohet eivät ole olleet suorassa ja läheisessä kosketuksessa nautaeläimiin vähintään 21 päivän aikana ennen näytteenottoa, on tutkittava näytteenottomenettelyllä, jolla voidaan varmistaa luotettavuustasoksi vähintään 95 prosenttia vähintään viiden prosentin esiintyvyydellä.

2.4. Näytteenotto valvontavyöhykkeillä

Jotta voitaisiin pyytää 37-43 artiklassa säädettyjen toimenpiteiden kumoamista 44 artiklan mukaisesti, valvontavyöhykkeellä olevat tilat, joilla on epäiltävä suu- ja sorkkataudin esiintymistä, vaikka taudin kliinisiä oireita ei ole, ja erityisesti tilat, joilla pidetään lampaita ja vuohia, on tutkittava. Tätä kartoitusta varten riittää monivaiheinen näytteenotto edellyttäen, että näytteet otetaan:

2.4.1. vyöhykkeellä, jolla lampaat ja vuohet eivät ole olleet suorassa ja läheisessä kosketuksessa nautaeläimiin vähintään 30 päivän aikana ennen näytteenottoa, olevien kaikkien hallinnollisten yksiköiden tiloilta, ja

2.4.2. niin monelta edellisessä kohdassa tarkoitetulta tilata kuin on tarpeen vähintään yhden tartunnan saaneen tilan löytämiseksi 95 prosentin luotettavuustasolla, jos taudin arvioitu esiintyvyys on kaksi prosenttia koko vyöhykkeelle tasaisesti jaettuna, ja

2.4.3. niin monesta lampaasta ja vuohesta tilaa kohti kuin on tarpeen viiden prosentin esiintyvyyden havaitsemiseksi karjassa vähintään 95 prosentin luotettavuustasolla näytteiden enimmäismäärän ollessa kuitenkin 60 näytettä tilaa kohti, ja kaikista lampaista ja vuohista, jos tilalla on alle 15 lammasta ja vuohta.

2.5. Näytteenotto seurantaa varten

2.5.1. Direktiivin 21 artiklan säännösten mukaisesti perustettujen vyöhykkeiden ulkopuolella sijaitsevien alueiden seuraamiseksi ja erityisesti tautiepäilyn torjumiseksi lammas- ja vuohipopulaatiossa, joka ei ole läheisessä ja suorassa kosketuksessa rokottamattomiin nautoihin ja sikoihin, on sovellettava OIE:n seurantaa varten suosittelemaa näytteenottomenettelyä tai 2.4 kohdassa säädettyä näytteenottomenettelyä sillä erotuksella, että 2.4.2 kohtaan verrattuna arvioitu esiintyvyys on 1 prosentti.

3. Jos kartoituksessa käytetyn testin diagnostinen herkkyys on alle 100 prosenttia, 2.2, 2.3 ja 2.4.3 kohdan vaatimusten mukaisesti laskettujen näytteiden määrää on nostettava käytetyn testin diagnostisen herkkyyden huomioon ottamiseksi.

LIITE IV

Puhdistusta ja desinfiointia koskevat periaatteet ja menettelyt

1. Yleiset periaatteet ja menettelyt

1.1. Direktiivin 11 artiklassa säädetyt puhdistus- ja desinfiointitoimenpiteet on toteutettava virallisessa valvonnassa virkaeläinlääkärin antamien ohjeiden mukaisesti.

1.2. Toimivaltaisen viranomaisen on virallisesti hyväksyttävä käytettävät desinfiointiaineet ja niiden pitoisuudet suu- ja sorkkatautiviruksen tuhoutumisen varmistamiseksi.

1.3. Desinfiointiaineiden teho on tarkastettava ennen käyttöä, koska eräiden desinfiointiaineiden teho laskee pitkän varastoinnin aikana.

1.4. Desinfiointiaineet ja -menetelmät valitaan ottaen huomioon käsiteltävien tilojen, ajoneuvojen ja esineiden luonne.

1.5. On varmistettava, etteivät olosuhteet, joissa rasvanpoistoaineita ja desinfiointiaineita käytetään, heikennä niiden tehoa. Erityisesti on tarkkailtava valmistajan antamia teknisiä parametrejä, kuten painetta, vähimmäislämpötilaa ja vaadittua kosketusaikaa.

1.6. Käytettävästä desinfiointiaineesta riippumatta on noudatettava seuraavia yleisiä sääntöjä:

1.6.1. kuivikkeet ja ulosteet on kasteltava perusteellisesti desinfiointiaineella,

1.6.2. maa, lattiat, luiskat ja seinät on pestävä ja puhdistettava huolellisesti harjaamalla ja hankaamalla sen jälkeen, kun kaikki tehokasta puhdistamista ja desinfiointia haittaavat laitteet tai välineet on mahdollisuuksien mukaan poistettu tai purettu,

1.6.3. tämän jälkeen käytetään desinfiointiainetta valmistajan suositusten mukaisen vähimmäiskosketusajan.

1.7. Kun desinfioinnin jälkeinen peseminen tapahtuu paineistetuilla nesteillä, on vältettävä aikaisemmin pestyjen tai desinfioitujen osien uudelleen saastumista.

1.8. Viruksen todennäköisesti saastuttamat välineet, laitteet, esineet tai osastot olisi myös pestävä, desinfioitava tai hävitettävä.

1.9. Tämän direktiivin mukaisesti vaadittu puhdistus ja desinfiointi on merkittävä tilarekisteriin tai, jos on kyse ajoneuvoista, niiden ajopäiväkirjaan. Valvovan virkaeläinlääkärin on tarvittaessa varmennettava asia virallisesti.

2. Tartuntatilojen puhdistusta ja desinfiointia koskevat erityiset säännökset

2.1. Alustava puhdistus ja desinfiointi

2.1.1. Eläinten lopettamisen aikana on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta vältetään suu- ja sorkkatautiviruksen leviäminen. Näihin toimenpiteisiin on sisällyttävä muun muassa tilapäisten desinfiointilaitteiden asentaminen, suojavaatteet, suihkut, käytettyjen laitteiden, välineiden ja tilojen puhdistaminen sekä ilmanvaihdon poiskytkeminen.

2.1.2. Lopetettujen eläinten ruhot on ruiskutettava desinfiointiaineella ja poistettava tilalta katetuissa ja tiiviissä konteissa prosessoitaviksi ja hävitettäviksi.

2.1.3. Välittömästi taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten ruhojen prosessoitavaksi ja hävitettäväksi siirtämisen jälkeen ne osat tilasta, joissa näitä eläimiä oli pidetty, ja kaikki teurastuksen tai post mortem -tarkastuksen aikana saastuneet muiden rakennusten, tarhojen jne. osat, on ruiskutettava tähän tarkoitukseen hyväksytyllä desinfiointiaineella.

2.1.4. Kaikki teurastuksessa tai post mortem -tarkastuksessa taikka rakennusten, tarhojen, välineiden jne. mahdollisen laajamittaisen kontaminaation aikana syntyneet veri- ja kudosjätteet on koottava huolellisesti talteen ja hävitettävä ruhojen kanssa.

2.1.5. Käytetyn desinfiointiaineen on annettava vaikuttaa käsitellyllä pinnalla vähintään 24 tunnin ajan.

2.2. Lopullinen puhdistus ja desinfiointi

2.2.1. Rasva ja lika on poistettava kaikilta pinnoilta rasvanpoistoaineella, minkä jälkeen pinnat on pestävä kylmällä vedellä.

2.2.2. Kylmällä vedellä huuhtelun jälkeen pinta on ruiskutettava uudestaan desinfiointiaineella.

2.2.3. Seitsemän päivän kuluttua tilat on käsiteltävä uudelleen rasvanpoistoaineella, huuhdeltava kylmällä vedellä, ruiskutettava desinfiointiaineella ja huuhdeltava uudelleen kylmällä vedellä.

3. Viruksen saastuttamien kuivikkeiden, lannan ja lietteen desinfiointi

3.1. Lanta ja käytetyt kuivikkeet on aumattava lämmön nostamiseksi ja sumutettava desinfiointiaineella, jonka on annettava vaikuttaa vähintään 42 päivän ajan.

3.2. Lietelanta tulisi varastoida vähintään 42 päivän ajaksi viruksen saastuttaman aineksen viimeisestä lisäyksestä lukien. Tätä aikaa voi pidentää, jos lietelanta on hyvin saastunutta. Desinfiointiainetta lisätään siinä määrin, että pH-arvo muuttuu riittävästi suu- ja sorkkatautiviruksen tuhoamiseksi.

LIITE V

Uusien eläinten tuonti tartuntatiloille

1. Uusia eläimiä saa tuoda aikaisintaan 21 päivän kuluttua tilan lopullisen desinfioinnin loppuun saattamisesta.

2. Uusia eläimiä saa tuoda vain alueilta, joihin ei kohdistu suu- ja sorkkataudista johtuvia eläinten terveydentilan vuoksi asetettavia rajoituksia. Eläimissä ei saa olla suu- ja sorkkataudin vasta-aineita ennen niiden tuomista tilalle.

3. Tilan tuotantosuunnasta riippumatta uudet eläimet on tuotava tilalle seuraavia menettelyjä noudattaen:

3.1. eläimiä on tuotava kaikkiin kyseisen tilan yksiköihin ja rakennuksiin,

3.2. jos tilalla on enemmän kuin yksi yksikkö tai rakennus, eläimiä ei tarvitse tuoda kaikkiin yksiköihin tai rakennuksiin yhtä aikaa;

mitään suu- ja sorkkataudille alttiiseen lajiin kuuluvaa eläintä ei saa kuitenkaan viedä pois tilalta ennen kuin kaikki yksiköihin ja rakennuksiin tuodut uudet eläimet ovat läpikäyneet kaikki uusien eläinten tuontiin liittyvät menettelyn;

3.3. eläimille on tehtävä kliininen tarkastus kolmen päivän välein tilalle tuomista seuraavien ensimmäisten 14 päivän aikana;

3.4. tilalle tuomista seuraavina 15-28 päivänä eläimille on tehtävä kliininen tarkastus kerran viikossa;

3.5. aikaisintaan 28 päivää viimeisen tilalle tuomisen jälkeen kaikista eläimistä on satunnaisotannalla tutkittava suu- ja sorkkatautiviruksen vasta-aineet liitteessä III olevan 2.2 kohdan vaatimusten mukaisesti;

3.6. toimivaltainen viranomainen voi velvoittaa:

3.6.1. sentinellieläinten pidon erityisesti vaikeasti puhdistettavilla ja desinfioitavilla tiloilla ja varsinkin tiloilla, joilla eläimet pidetään ulkona. Sentinellieläinten käytöstä voidaan antaa yksityiskohtaisia säännöksiä 89 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen;

3.6.2. täydentäviä uusien eläinten tilalle tuontiin liittyviä suoja- ja valvontatoimenpiteitä.

LIITE VI

hevoseläinten siirtorajoitukset

1. Jos ainakin yksi suu- ja sorkkataudin taudinpurkaus on vahvistettu 10 artiklan mukaisesti, jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei hevoseläimiä lähetetä muihin jäsenvaltioihin, jollei niiden mukana ole komission päätöksissä 93/623/ETY ja 2000/68/EY säädetyn tunnistusasiakirjan lisäksi neuvoston direktiivin 90/426/ETY liitteessä C säädetty eläinten terveystodistus.

2. Jos toimivaltaiset viranomaiset soveltavat 7 artiklan 3 kohdassa säädettyä täydellistä siirtokieltoa, hevoseläinten siirto 4 ja 10 artiklassa säädettyjen rajoitusten alaisilta tiloilta on sallittava, jos hevoseläimet tarvitsevat erityistä lääkehoitoa tiloissa, joissa ei ole taudille alttiisiin lajeihin kuuluvia eläimiä, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

2.1. eläinlääkärin on todistettava asiakirjoin tilanteen kiireellisyys,

2.2. määräpaikkana olevan eläinlääkäriaseman suostumus on toimitettava pyydettäessä,

2.3. toimivaltaisten viranomaisten on annettava lupa kuljetukselle,

2.4. hevoseläinten mukana on kuljetuksen aikana oltava komission päätöksen 93/623/ETY tai komission päätöksen 2000/68/EY mukainen tunnistusasiakirja,

2.5. virkaeläinlääkärille on tiedotettava kuljetusreitistä ennen lähtöä,

2.6. hevoseläimen on oltava suittu ja tehokkaalla desinfiointiaineella käsitelty,

2.7. hevoseläin on kuljetettava erityisessä hevostenkuljetusvaunussa, joka on helposti tunnistettavissa sellaiseksi ja joka on puhdistettava ja desinfioitava ennen käyttöä ja sen jälkeen.

3. Hevoseläinten siirtoihin suoja- ja valvontavyöhykkeiden ulkopuolella ei sovelleta direktiivin 90/426/ETY soveltamisesta seuraavia edellytyksiä tiukempia edellytyksiä.

4. Hevoseläinten siirtoihin 21 artiklan mukaisesti perustetuilla suoja- ja valvontavyöhykkeillä sovelletaan seuraavia edellytyksiä:

4.1. hevoseläimiä voidaan siirtää ilman rajoituksia erityisissä hevostenkuljetusvaunuissa tiloille, joilla ei ole taudille alttiisiin lajeihin kuuluvia eläimiä;

4.2. toimivaltaiset viranomaiset voivat poikkeustapauksissa sallia hevoseläinten siirron erityisissä ja rekisteröidyissä hevostenkuljetusvaunuissa tilalta, jolla ei ole taudille alttiisiin lajeihin kuuluvia eläimiä, suojavyöhykkeellä olevalle tilalle, jolla on taudille alttiisiin lajeihin kuuluvia eläimiä, edellyttäen että kuljetusväline puhdistetaan ja desinfioidaan ennen eläinten lastausta ja ennen määrätilalta lähtöä;

4.3. hevoseläinten siirrot sallitaan yleisillä teillä, niityillä ja harjoitusalueilla.

5. Hevoseläinten siemennesteen, munasolujen ja alkioiden keruuta luovuttajaeläimistä, jotka eivät ole olleet kosketuksissa suoja- ja valvontavyöhykkeellä oleviin taudille alttiisiin lajeihin kuuluviin eläimiin, ja hevoseläinten siemennesteen, munasolujen ja alkioiden kuljetusta vastaanottajina oleville hevoseläimille, jotka eivät ole olleet kosketuksissa taudille alttiisiin lajeihin kuuluviin eläimiin, ei rajoiteta.

6. Suoja- ja valvontavyöhykkeellä olevilla tiloilla, joilla ei ole taudille alttiisiin lajeihin kuuluvia eläimiä, sallitaan hevoseläinten harjoituttaminen. Suojavyöhykkeellä edellytetään tarkoituksenmukaisten puhdistus- ja desinfiointitoimenpiteiden toteuttamista, mutta valvontavyöhykkeellä olevilla tiloilla harjoituksille ei aseteta rajoituksia.

7. Jos hevoseläimet eivät ole olleet kosketuksissa taudille alttiisiin lajeihin kuuluviin eläimiin suojavyöhykkeellä, niiden käyttöä ei rajoiteta.

8. Hevoseläinten omistajien, ratsastuskoululaisten, eläinlääkärien, keinosiementäjien ja hevosenkengittäjien käynteihin tiloilla, jotka pitävät taudille alttiisiin lajeihin kuuluvia eläimiä suoja- ja valvontavyöhykkeillä mutta joihin ei kohdistu 4 ja 10 artiklassa säädettyjä rajoituksia, sovelletaan seuraavia edellytyksiä:

8.1. hevoseläimet pidetään erillään taudille alttiisiin lajeihin kuuluvista elämistä ja edellä mainittujen henkilöiden pääsy taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten luo estetään tehokkaasti;

8.2. tiedot kaikista vierailijoista on kirjattava ylös;

8.3. hevoseläinten kuljetusvälineet ja vierailijoiden saappaat on puhdistettava ja desinfioitava.

LIITE VII

Lihan ja lihavalmisteiden käsittely suu- ja sorkkatautiviruksen tuhoutumisen varmistamiseksi

Tehokkaaksi tunnustettu käsittely suu- ja sorkkatautiviruksen tuhoamiseksi

Lämpökäsittely ilmatiiviisti suljetussa säiliössä, F0-arvo 3,00 tai enemmän.

Lämpökäsittely 80 °C:n vähimmäislämpötilassa, joka on saavutettava kauttaaltaan koko lihassa.

Lämpökäsittely 70° C:n vähimmäislämpötilassa, joka on saavutettava kauttaaltaan koko lihassa.

Lämpökäsittely ilmatiiviisti suljetussa säiliössä vähintään 60 °C:seen vähintään 4 tunnin ajan, jona aikana sisälämpötilan on oltava vähintään 70 °C 30 minuutin ajan.

Lämpökäsittely, joka takaa vähintään 65 °C:n sisälämpötilan, saavutetaan niin pitkäksi aikaa kuin on välttämätöntä vähintään pastörointiarvon (pv) 40 saavuttamiseksi.

Luuttomalle ja luulliselle lihalle vähintään yhdeksän kuukauden ajan kestävä luonnollinen käymis- ja kypsymiskäsittely, jonka seurauksena saadaan seuraavat ominaisuudet:

* aw-arvo enintään 0,93, ja

* pH-arvo enintään 6,0.

On toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet ristikontaminaation välttämiseksi.

Teollinen salami on käsiteltävä elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean menettelyä noudattaen vahvistettavien vaatimusten mukaisesti asiaa käsittelevän tiedekomitean antaman lausunnon jälkeen.

LIITE VIII

Tuoreen lihan käsittely

1. Luuttomaksi leikattu tuore liha:

Neuvoston direktiivin 64/433/ETY 2 artiklan a kohdassa tarkoitettu liha, myös pallealihakset, ei kuitenkaan muut eläimen osat, kun luut ja suurimmat poistettavissa olevat imusolmukkeet on poistettu.

2. Viimeistellyt muut eläimenosat:

- sydän, josta on kokonaan poistettu imusolmukkeet, sidekudos ja kiinni oleva rasva,

- maksa, josta on kokonaan poistettu imusolmukkeet, sidekudos ja kiinni oleva rasva,

- kokonaiset puremalihakset, jotka on viilletty direktiivin 64/433/ETY liitteessä I olevan VIII luvun 41 kohdan a alakohdan mukaisesti ja joista on poistettu kokonaan imusolmukkeet, sidekudos ja kiinni oleva rasva,

- kielet, joissa on epiteeli, mutta ei luuta, rustoa tai risoja,

- keuhkot, joista on poistettu henkitorvi, keuhkoputkien päähaarat, välikarsinan ja keuhkotyven imusolmukkeet,

- luuttomat ja rustottomat muut eläimenosat, joista on poistettu kokonaan imusolmukkeet, sidekudos ja kiinni oleva rasva ja limakalvot.

3. Kypsyttäminen

- ruhojen kypsyttäminen yli +2 °C:n lämpötilassa vähintään 24 tunnin ajan,

- longissimus dorsi -lihaksen pH-arvo keskeltä mitattuna alle 6,0.

4. Ristikontaminaation välttämiseksi on noudatettava tehokkaita toimenpiteitä.

LIITE IX

Maidon käsittely suu- ja sorkkatautiviruksen tuhoutumisen varmistamiseksi

A OSA

ihmisravinnoksi tarkoitettu maito

Seuraavat käsittelyt antavat riittävät takeet ihmisravinnoksi tarkoitetussa maidossa ja maitotuotteissa olevan suu- ja sorkkatautiviruksen tuhoutumiseksi. Tarvittavia varotoimia on noudatettava sen varmistamiseksi, etteivät maito tai maitotuotteet joudu kosketuksiin mahdollisten suu- ja sorkkatautiviruslähteiden kanssa jalostuksen jälkeen.

1. Ihmisravinnoksi tarkoitetulle maidolle on tehtävä ainakin yksi seuraavista käsittelyistä:

1.1. sterilointi vähintään arvoon F03,

1.2. yksi UHT-käsittely (1),

1.3. kaksi HTST-käsittelyä (2), pH yli 7,0,

1.4. yksi HTST-käsittely, pH alle 7,0,

1.5. yksi HTST-käsittely, johon yhdistetään toinen fysikaalinen käsittely jollakin seuraavista tavoista:

1.5.1. joko pH-arvon alentaminen alle 6:een vähintään tunniksi, tai

1.5.2. lisäkuumennus vähintään 72° C:seen yhdistettynä kuivattamiseen.

2. Maitotuotteet on käsiteltävä jollakin edellä mainituista tavoista, tai ne on tuotettava 1 kohdan mukaisesti käsitellystä maidosta.

(1) UHT = Iskukuumennuskäsittely (Ultra High Temperature) 130°C:ssa 2-3 sekunnin ajan.

(2) HTST = Lyhytaikainen pastörointi korkeassa lämpötilassa (High Temperature Short Time) 72 °C:ssa 15-17 sekunnin ajan tai vastaava pastörointi, jolla saavutetaan negatiivinen tulos fosfataasikokeessa.

B OSA

Muuksi kuin ihmisravinnoksi tarkoitettu maito ja eläinten ravinnoksi tarkoitettu maito

Seuraavat käsittelyt antavat riittävät takeet muuksi kuin ihmisravinnoksi tarkoitetussa maidossa ja maitotuotteissa olevan suu- ja sorkkatautiviruksen tuhoutumiseksi. Tarvittavia varotoimia on noudatettava sen varmistamiseksi, etteivät maito tai maitotuotteet joudu kosketuksiin mahdollisten suu- ja sorkkatautiviruslähteiden kanssa jalostuksen jälkeen.

1. Muuksi kuin ihmisravinnoksi tarkoitetulle maidolle ja eläinten ravinnoksi tarkoitetulle maidolle on tehtävä ainakin yksi seuraavista käsittelyistä:

1.1. sterilointi vähintään arvoon F03,

1.2. yksi iskukuumennus (UHT) (1) yhdessä toisen joko 1.4.1 tai 1.4.2 kohdassa tarkoitettu käsittelyn kanssa,

1.3. kaksi HTST-käsittelyä (2),

1.4. yksi HTST-käsittely, johon yhdistetään toinen fysikaalinen käsittely jollakin seuraavista tavoista:

1.4.1. joko pH-arvon alentaminen alle 6:een vähintään tunniksi, tai

1.4.2. lisäkuumennus vähintään 72° C:seen yhdistettynä kuivattamiseen.

2. Sikojen rehuksi tarkoitettu hera, joka on valmistettu 1 kohdassa tarkoitetulla käsittelyllä tuotetusta maidosta, on kerättävä vähintään 16 tunnin kuluessa maidon hyytymisestä, ja sen pH:n on oltava alle 6,0 ennen sikatiloille kuljettamista.

(1) UHT = Iskukuumennuskäsittely (Ultra High Temperature) 130°C:ssa 2-3 sekunnin ajan.

(2) HTST = Lyhytaikainen pastörointi korkeassa lämpötilassa (High Temperature Short Time) 72 °C:ssa 15-17 sekunnin ajan tai vastaava pastörointi, jolla saavutetaan negatiivinen tulos fosfataasikokeessa.

LIITE X

Suojarokotusten soveltamispäätöksen arviointiperusteet ja hätärokotusohjelmia koskevat ohjeet

1. Hätärokotuksen soveltamispäätöksen arviointiperusteet

Jäljempänä 2 kohdassa vahvistetut lisäperusteet huomioon ottaen hätärokottaminen on aloitettava, jos yli kahtena peräkkäisenä päivänä:

a) 10 artiklassa tarkoitetuilla tiloilla olevaa tartunnan saanutta karjaa ei voida hävittää 24 tunnin kuluessa taudin varmistumisen jälkeen, ja

b) todennäköisesti tartunnan saaneita tai viruksen saastuttamia elämiä ei voida turvallisesti lopettaa ennakolta ehkäisevästi vähintään 48 tunnin kuluessa.

2. Suojarokotusten soveltamispäätöksen lisäarviointiperusteet

>TAULUKON PAIKKA>

3. Korkean eläintiheyden määrittelyä koskevat perusteet

Päättäessään tämän direktiivin soveltamiseksi toteutettavista toimenpiteistä ja erityisesti 52 artiklan 2 kohdassa säädetyistä toimenpiteistä jäsenvaltioiden on perusteellisen epidemiologisen arvioinnin lisäksi harkittava korkean eläintiheyden alueiden väliaikaista määrittelyä niiden taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten osalta, joita pääasiassa pidetään kyseisillä alueilla, ja käytettävä sitä määritelmää, joka on tiukempi.

Väliaikaisia määritelmiä voidaan muuttaa uuden tieteellisen tiedon perusteella 89 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

4.1. Sikaeläimet:

Sikaeläinten osalta korkean eläintiheyden alue on läpimitaltaan 10 kilometrin suuruinen maantieteellinen alue sellaisen tilan ympärillä, jolla on taudille alttiisiin lajeihin kuuluvia, suu- ja sorkkataudin tartunnan saaneiksi epäiltyjä tai tartunnan saaneita eläimiä, jos sikatiheys on yli 800 sikaa neliökilometriä kohti. Kyseisen tilan on sijaittava joko 2 artiklan s kohdassa määritellyssä alueen osassa, jossa sikatiheys on yli 300 sikaa neliökilometriä kohti, tai alle 20 kilometrin etäisyydellä tällaisesta alueen osasta.

4.2. Nautaeläimet:

Nautaeläinten osalta korkean eläintiheyden alue on läpimitaltaan 10 kilometrin suuruinen maantieteellinen alue sellaisen tilan ympärillä, jolla on taudille alttiisiin lajeihin kuuluvia, suu- ja sorkkataudin tartunnan saaneiksi epäiltyjä tai tartunnan saaneita eläimiä, jos nautatiheys on yli 1 000 nautaa neliökilometriä kohti. Kyseisen tilan on sijaittava joko 2 artiklan s kohdassa määritellyssä alueen osassa, jossa nautatiheys on yli 450 eläintä neliökilometriä kohti, tai alle 20 kilometrin etäisyydellä tällaisesta alueen osasta.

LIITE XI

A OSA

Kansalliset laboratoriot, joilla on lupa käsitellä eläviä suu- ja sorkkatautiviruksia

>TAULUKON PAIKKA>

B OSA

Laboratoriot, joilla on lupa käsitellä eläviä suu- ja sorkkatautiviruksia rokotteiden tuotantoa varten

JÄSENVALTIO // VALMISTAJA

Saksa // Bayer AG

Osteratherstraße 1a D-50739 Köln

Ranska // Merial, S.A.S., Laboratoire IFFA 29 avenue Tony Garnier F- 69349 Lyon Cedex 07

Alankomaat // ID-Lelystad Institute for Animal Health POBox 65 8200 AB Lelystad

Yhdistynyt kuningaskunta // Merial, S.A.S., Pirbright Laboratory Ash Road Pirbright, Woking, Surrey.

LIITE XII

Bioturvallisuusvaatimukset

1. Eläviä suu- ja sorkkatautiviruksia käsittelevien laboratorioiden ja laitosten on täytettävä vaatimukset, jotka vahvistetaan suu- ja sorkkataudin vastaisen Euroopan toimikunnan huhtikuussa 1985 Roomassa pitämässään 26. istunnossa laatimassa asiakirjassa "Minimum standards for Laboratories working with foot-and-mouth disease virus in vitro and in vivo" (Suu- ja sorkkatautivirusta in vitro ja in vivo käsittelevien laboratorioiden vähimmäisvaatimukset), sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 1993, tai niiden on sovellettava näitä tiukempia vaatimuksia.

2. Eläviä suu- ja sorkkatautiviruksia käsittelevät laboratoriot ja laitokset on tarkastettava vähintään kahdesti viiden vuoden aikana; toisen tarkastuksen on oltava ennalta ilmoittamaton.

3. Tarkastusryhmässä on oltava ainakin

- yksi komission asiantuntija,

- yksi suu- ja sorkkataudin asiantuntija,

- yksi mikrobiologisille vaaroille alttiiden laboratorioiden bioturvallisuuskysymysten riippumaton asiantuntija.

4. Tarkastusryhmä toimittaa komissiolle ja jäsenvaltioille kertomuksen komission päätöksen 98/139/EY säännösten mukaisesti.

LIITE XIII

Diagnostiset tutkimukset suu- ja sorkkatautia ja muiden vesikulaaritautien erotusdiagnoosia varten

Tässä liitteessä tarkoitetaan 'tutkimuksella' laboratoriodiagnoosimenettelyä ja 'standardilla' vertailureagenssia, joka on useissa eri laboratorioissa tehtyjen vertailutestien perusteella hyväksytty kansainväliseksi standardiksi.

1. Suositeltavat menettelyt

Yhteisössä sovelletaan vesikulaaritautien diagnosoimiseksi maailman eläintautijärjestön (OIE) diagnostisten tutkimusten ja rokotteiden standardeja käsittelevässä käsikirjassa (jäljempänä 'OIE:n käsikirja') kuvattuja diagnostisia tutkimuksia, joita käytetään kansainvälisen kaupan pakollisissa testeissä. Kansallisten laboratorioiden on sovellettava standardeja ja tutkimuksia, jotka vastaavat OIE:n käsikirjassa määriteltyjä standardeja ja tutkimuksia tai ovat niitä tiukempia.

Komissio voi 89 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen päättää vahvistaa OIE:n käsikirjassa määriteltyjä testausmenettelyjä tiukemmat menettelyt.

2. Vaihtoehtoiset menettelyt

OIE:n käsikirjassa määriteltyjen vaihtoehtoisten tutkimusten tai muiden tutkimusten, joita siinä ei mainita, käyttö on sallittua, jos niiden on voitu osoittaa vastaavan OIE:n käsikirjassa tai yhteisön säädösten liitteissä määriteltyjä herkkyys- ja spesifisyysparemetreja, sen mukaan, kummat näistä ovat tiukemmat, tai ylittävän ne.

Kansallisten laboratorioiden, joiden tuloksia käytetään kansallista, yhteisön sisäistä tai kansainvälistä kauppaa varten, on tuotettava ja säilytettävä tiedot, joilla varmistetaan, että niiden käyttämät tutkimusmenetelmät ovat OIE:n tai yhteisön asiaa koskevien vaatimusten mukaisia.

3. Standardit ja laadunvalvonta

Kansallisten laboratorioiden on osallistuttava yhteisön vertailulaboratorion järjestämään säännölliseen standardointiin ja ulkoiseen laadunvarmistukseen.

Yhteisön vertailulaboratorio voi tällaisten toimien osalta ottaa huomioon tulokset, jotka kansallinen laboratorio on saanut osallistuessaan suhteellisen hiljattain jonkin vesikulaaritautien diagnosoinnin ulkoisesta laadunvarmistuksesta vastaavan kansainvälisen organisaation, kuten OIE:n, YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) tai Kansainvälisen atomienergiajärjestön järjestämään laadunvarmistusohjaukseen.

Kansallisten laboratorioiden on toteutettava sisäisiä laadunvarmistusohjelmia. Tällaisia ohjelmia koskevat vaatimukset voidaan määritellä 89 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen. Kunnes yksityiskohtaiset säännökset vahvistetaan, sovelletaan OIE:n standardeja käsittelevän lautakunnan (OIE Standards Commission) syyskuussa 1995 vahvistamia suuntaviivoja laboratorioiden laadunarviointia varten (OIE Guidelines for Laboratory Quality Evaluation).

Kansallisten laboratorioiden on osana laadunvarmistusta osoitettava, että niiden soveltamat rutiinitutkimukset vastaavat OIE:n käsikirjassa tai tämän direktiivin liitteessä XIV määriteltyjä herkkyys- ja spesifisyysvaatimuksia, sen mukaan kummat näistä ovat tiukemmat.

4. Vesikulaaritautien diagnosointia koskevien tutkimusten ja standardien vahvistamiseksi ja tarkistamiseksi sovellettavat menettelyt.

Vesikulaaritautien diagnosointia koskevat tutkimukset ja standardit vahvistetaan 89 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

Komissio voi ottaa huomioon yhteisön vertailulaboratorion järjestämissä kansallisten laboratorioiden kokouksissa annetut tieteelliset lausunnot.

5. Vaatimustenmukaisuus

Yhteisön vertailulaboratorion järjestämistä, standardointia ja ulkoista laadunvarmistusta koskevista harjoituksista saatuja tietoja arvioidaan kansallisten laboratorioiden vuosikokouksissa ja tiedot toimitetaan komissiolle liitteessä XI olevassa A osassa mainittujen kansallisten laboratorioiden luettelon tarkistamista varten.

Komissio velvoittaa laboratoriot, joiden tekemät tutkimukset eivät ole herkkyys- ja spesifisyysvaatimusten mukaisia, mukauttamaan menettelynsä vaatimuksia vastaaviksi asianmukaisen määräajan kuluessa. Jos laboratorio ei pysty osoittamaan pätevyyttä koskevien vaatimusten täyttymistä asetetussa määräajassa, se menettää hyväksyntänsä yhteisössä kaikkien kyseisen määräajan jälkeen tehtyjen tutkimusten osalta.

6. Näytteiden valinta ja kuljetus

Osa kentältä kerätystä näytteestä olisi lähetettävä jollekin liitteessä XI olevassa A osassa mainitulle laboratoriolle. Jos tällaisia näytteitä ei kuitenkaan ole saatavilla tai ne eivät sovellu lähetettäviksi, voidaan hyväksyä näyte saman isäntälajin infektoiduista koe-eläimistä tai varhainen soluviljelmäeristys.

Infektoiduista koe-eläimistä tai soluviljelmistä kerätystä materiaalista on toimitettava polveutumista koskeva selvitys.

Vesikulaariviruksen diagnoosia varten otettu näyte voidaan kuljettaa 4 °C:n lämpötilassa, jos arvioitu kuljetus vastaanottavaan laboratorioon kestää alle 24 tuntia.

Nielunäytteiden (probang) kuljetusta varten suositellaan hiilihappojäätä tai nestetyppeä erityisesti jos on odotettavissa, että kuljetus pitkittyy lentokentillä tapahtuvien viivästysten vuoksi.

Suu- ja sorkkatautiin sairastuneiksi epäillyistä eläimistä saadun materiaalin pakkaamisessa on noudatettava erityistä varovaisuutta niin maan sisäisissä kuin eri maiden välisissä kuljetuksissa. Varotoimenpiteillä pyritään ensisijaisesti välttämään säiliöiden rikkoutuminen tai vuotaminen ja viruksesta saastumisen riski, mutta myös varmistamaan, että näytteet saapuvat laboratorioon tyydyttävässä kunnossa. Kylmänlähteeksi suositellaan sulavan jään sijasta kylmävaraajia, jotta estetään veden vuotaminen pakkauksesta.

Ennen näytteiden lähettämistä on vastaanottavalle laboratoriolle ilmoitettava näytteiden arvioitu saapumisaika ja sovittava niiden vastaanottamisesta.

On varmistettava, että nämä säännökset ovat kyseisten jäsenvaltioiden tuonti- ja vientisäännösten mukaiset.

LIITE XIV

Suu- ja sorkkatautidiagnoosia ja muiden vesikulaaritautien erotusdiagnoosia koskevat standardit

Tässä liitteessä tarkoitetaan 'tutkimuksella' laboratoriodiagnoosimenettelyä ja 'standardilla' vertailureagenssia, joka on useissa eri laboratorioissa tehtyjen vertailutestien perusteella hyväksytty kansainväliseksi standardiksi.

Vesikulaaritautien virukset eristetään sekä virusantigeeni ja vasta-aineet osoitetaan diagnostisten tutkimusten ja rokotteiden standardeja käsittelevässä OIE:n käsikirjassa määriteltyjen menettelyohjeiden mukaisesti.

1. Suu- ja sorkkatauti

1.1. Antigeenin osoitus

Suu- ja sorkkatautiviruksen antigeenin osoitusta koskevat standardit vahvistetaan 89 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen sen jälkeen, kun yhteisön vertailulaboratoriota on kuultu.

Suu- ja sorkkataudin kaikista seitsemästä serotyypistä on saatavilla standardoidut ja inaktivoidut virusantigeenit OIE/FAO:n kansainvälisessä vertailulaboratoriossa (WRL).

Kansallisten laboratorioiden olisi varmistettava, että niiden virusantigeenin osoittamismenetelmä on näiden vähimmäisvaatimusten mukainen. Tarvittaessa yhteisön vertailulaboratoriosta on saatavissa ohjeet siitä, miten antigeeni laimennetaan, kun sitä käytetään vahvana tai heikkona positiivisena kontrollina.

1.2. Viruseristys

Suu- ja sorkkatautiviruksen osoitusta koskevat standardit vahvistetaan 89 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen sen jälkeen, kun yhteisön vertailulaboratoriota on kuultu.

Suu- ja sorkkataudin eristettyjä viruksia on saatavissa WRL:sta.

Kansallisten laboratorioiden on varmistettava, että suu- ja sorkkatautiviruksen eristämiseksi käytettävät kudosviljelmät ovat niin herkkiä, että niitä voidaan käyttää kaikkien sellaisten serotyyppien ja kantojen testaukseen, joihin laboratoriolla on diagnostinen kapasiteetti.

1.3. Nukleiinihappo-osoitustesti

Suu- ja sorkkatautiviruksen RNA:n osoituksessa sovellettavat standardit määritetään 89 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen sen jälkeen, kun yhteisön vertailulaboratoriota on kuultu.

Komissio voi huolehtia siitä, että kansalliset laboratoriot toteuttavat RNA:n osoitusmenetelmien herkkyyttä koskevia vertailevia tutkimuksia tulevaa standardointia varten.

Koska nukleiinihappojen pitkäaikainen varastointi on käytännössä vaikeaa, komissio voi varmistaa, että yhteisön vertailulaboratorio asettaa saataville standardoidut laadunvarmistusreagenssit suu- ja sorkkatautiviruksen RNA:n osoitusta varten.

1.4. Vasta-aineen osoitus (rakenneproteiinit)

Suu- ja sorkkatautiviruksen vasta-aineen osoitusta koskevat standardit vahvistetaan 89 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen sen jälkeen, kun yhteisön vertailulaboratoriota on kuultu.

Suu- ja sorkkataudin virustyyppien O1-Manisa, A22-Iraq and C-Noville standardoidut antiseerumit määritellään "FAO Phase XV Standardisation Exercise in foot-and-mouth disease antibody detection" -julkaisussa (1998).

Komissio voi huolehtia siitä, että yhteisön vertailulaboratorion ja kansallisten laboratorioiden toteuttamien standardointitoimien tuloksena kaikille suu- ja sorkkatautiviruksen tärkeimmille antigeenivarianteille vahvistetaan standardoidut referenssiseerumit. Referenssiseerumit vahvistetaan standardeiksi kansallisten laboratorioiden käyttöön.

1.5. Vasta-aineen osoitus (muut kuin rakenneproteiinit)

Suu- ja sorkkatautiviruksen vasta-aineen osoitusta koskevat standardit vahvistetaan 89 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen sen jälkeen, kun yhteisön vertailulaboratoriota on kuultu.

Komissio voi huolehtia siitä, että yhteisön vertailulaboratorion ja kansallisten laboratorioiden toteuttamien standardointitoimien tuloksena vahvistetaan standardoidut referenssiseerumit. Referenssiseerumit vahvistetaan standardeiksi kansallisten laboratorioiden käyttöön.

2. Sian vesikulaaritauti (SVD)

SVD on diagnosoitava komission päätöksen 2000/428/EY mukaisesti.

3. Muut vesikulaaritaudit

Komissio voi tarvittaessa varmistaa, että sian vesicular stomatitis- tai vesicular exanthema -taudin laboratoriodiagnoosia koskevat standardit vahvistetaan 89 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

Jäsenvaltiot voivat säilyttää laboratoriokapasiteettinsa muiden vesikulaaritautien kuin suu- ja sorkkataudin ja SVD:n, esimerkiksi sian vesicular stomatitis- ja vesicular exanthema -taudin diagnosoimiseen.

Kansalliset laboratoriot, jotka haluavat säilyttää diagnostisen kapasiteettinsa kyseisten virusten osalta, voivat saada suu- ja sorkkataudin vertailureagensseja kansainvälisestä vertailulaboratoriosta (WRL) Pirbrightista tai OIE:n vertailulaboratoriosta.

LIITE XV

Kansallisten laboratorioiden tehtävät

Direktiivin 68 artiklassa tarkoitettujen kansallisten laboratorioiden tehtävät ja velvollisuudet suu- ja sorkkataudin ja muiden vesikulaaritautien osalta ovat seuraavat:

1. Kaikkien eläviä suu- ja sorkkatautiviruksia käsittelevien jäsenvaltioiden laboratorioiden on toiminnassaan noudatettava tiukkoja turvallisuusvaatimuksia, jotka määritellään suu- ja sorkkataudin vastaisen Euroopan toimikunnan laatimassa asiakirjassa "Minimum Standards for Laboratories working with foot-and-mouth disease virus in vitro and in vivo" (Suu- ja sorkkatautivirusta in vitro ja in vivo käsittelevien laboratorioiden vähimmäisvaatimukset) (26. istunto, Rooma, huhtikuu 1985), sellaisena kuin se on muutettuna 30. istunnon raportin lisäyksessä 6 olevalla ii kohdalla (Rooma, 1993).

2. Kansallisilla laboratorioilla on oltava jatkuvat valmiudet vesikulaaritautien diagnosoimiseen ja nopean alustavan diagnoosin edellyttämät laitteet, välineet ja pätevyys.

3. Laboratorioilla on oltava inaktivoidut referenssikannat kaikista suu- ja sorkkatautiviruksen serotyypeistä, antiseerumeita niitä vastaan ja muita nopean diagnoosin edellyttämiä reagensseja. Laboratorioilla on oltava jatkuvasti saatavilla asianmukaisia soluviljelmiä negatiivisen diagnoosin vahvistamista varten.

4. Kansallisilla laboratorioilla on oltava tarvittavat laitteet ja välineet ja pätevyys laaja-alaiseen serologiseen seurantaan.

5. Kaikissa epäillyissä primääritaudinpurkauksissa on kerättävä tarkoituksenmukaiset näytteet, jotka on kuljetettava nopeasti ja menettelyohjeiden mukaisesti kansalliseen laboratorioon. Kansallisen laboratorion on varauduttava suu- ja sorkkataudin esiintymistä koskevaan epäilyyn varmistamalla, että näytteiden keräämistä ja kansalliseen laboratorioon kuljettamista varten tarvittavat välineet ja materiaalit ovat käyttövalmiina paikallisesti.

6. Kaikista yhteisöön kulkeutuneista uusista viruksista on tehtävä antigeenityypitys ja genomin kartoitus. Tämä voidaan tehdä mahdollisuuksien mukaan kansallisessa laboratoriossa tai kansallisen laboratorion on lähetettävä mahdollisimman nopeasti primääritapauksesta otettu virusnäyte yhteisön vertailulaboratorioon vahvistusta ja tarkempaa määritystä varten; lähetykseen on liitettävä lausunto kenttäkannan antigeenisistä ominaisuuksista verrattuna yhteisön rokotepankeissa oleviin rokotekantoihin. Samaa menettelyä olisi noudatettava kansallisten laboratorioiden kolmansista maista saamien virusten osalta silloin, kun viruksen määrittäminen on todennäköisesti yhteisön edun mukaista.

7. Kansallisten laboratorioiden olisi toimitettava tautitiedot valtion eläinlääkintävirastolle, joka välittää ne yhteisön vertailulaboratoriolle.

8. Kansallisten laboratorioiden olisi tehtävä yhteistyötä yhteisön vertailulaboratorion kanssa sen varmistamiseksi, että valtion eläinlääkintäviraston kentällä työskentelevillä toimihenkilöillä on koulutustarkoituksessa mahdollisuus nähdä kansallisessa laboratoriossa suu- ja sorkkataudin kliinisiä tapauksia.

9. Kansallisten laboratorioiden on tehtävä yhteistyötä yhteisön vertailulaboratorion ja muiden kansallisten laboratorioiden kanssa parempien diagnostiikkamenetelmien kehittämiseksi ja asiaa koskevan materiaalin ja tiedon vaihtamiseksi.

10. Kansallisten laboratorioiden on osallistuttava yhteisön vertailulaboratorion järjestämään ulkoiseen laadunvarmistukseen ja standardointiin.

11. Kansallisten laboratorioiden on käytettävä tutkimuksia ja standardeja, jotka täyttävät liitteissä XIII ja XIV asetetut vaatimukset tai ovat niitä tiukempia. Kansallisten laboratorioiden on annettava komissiolle pyynnöstä tietoja, jotka osoittavat, että käytetyt tutkimukset täyttävät asetetut vaatimukset tai ovat niitä tiukempia.

12. Kansallisilla laboratorioilla olisi oltava pätevyys kaikkien vesikulaaritautivirusten ja enkefalomyokardiittiviruksen tunnistamiseen, jotta voidaan välttää viiveet diagnosoinnissa ja siten myös toimivaltaisten viranomaisten toteuttamien torjuntatoimenpiteiden täytäntöönpanossa.

13. Kansallisten laboratorioiden on toimittava yhteistyössä muiden laboratorioiden kanssa, jotka toimivaltaiset viranomaiset ovat nimenneet suorittamaan testejä, esimerkiksi serologisia tutkimuksia, joissa ei käsitellä eläviä suu- ja sorkkatautiviruksia. Nämä laboratoriot eivät saa tehdä virusosoituksia näytteille, jotka on otettu epäillyistä vesikulaaritautitapauksista. Tällaisten laboratorioiden ei tarvitse täyttää liitteessä XII olevassa 1 kohdassa tarkoitettuja bioturvallisuusvaatimuksia, mutta niillä on oltava vakiintuneet menettelyt, joilla varmistetaan tehokkaasti mahdollisen suu- ja sorkkatautiviruksen leviäminen.

Epäselvän tuloksen antaneet näytteet on toimitettava kansalliseen vertailulaboratorioon varmennustestien suorittamiseksi

LIITE XVI

Suu- ja sorkkataudin yhteisön vertailulaboratorion tehtävät

Direktiivin 69 artiklassa tarkoitetun yhteisön vertailulaboratorion tehtävät ja velvollisuudet suu- ja sorkkataudin osalta ovat seuraavat:

1. Varmistaa jäsenvaltioiden kansallisten laboratorioiden väliset yhteydet ja tarjota parhaat mahdolliset menetelmät kotieläinten suu- ja sorkkataudin diagnosoimiseksi sekä tarvittaessa kullekin jäsenvaltioille muiden vesikulaaritautien erotusdiagnoosit seuraavasti:

1.1. kentältä kerättyjen näytteiden vastaanottaminen säännöllisesti jäsenvaltioilta ja Euroopan unioniin maantieteellisesti tai kaupallisesti taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien eläinten tai tällaisista eläimistä saatujen tuotteiden kaupan kautta yhteydessä olevilta mailta tavoitteena tautilanteen kokonaisvaltainen ja alueellinen seuranta, syntyviin viruskantoihin ja erityisesti epidemiologisiin erityistilanteisiin liittyvien riskien arviointi ja, siinä määrin kuin mahdollista, ennakointi, sekä viruksen tunnistaminen tarvittaessa tiiviissä yhteistyössä OIE:n alueellisen vertailulaboratorion ja kansainvälisen vertailulaboratorion kanssa;

1.2. edellä 1.1 kohdassa tarkoitetuista näytteistä saatujen vesikulaarivirusten tyypitys ja täydellinen antigeeni- ja genomikartoitus sekä tällaisten tutkimusten tuloksista tiedottaminen välittömästi komissiolle, jäsenvaltioille ja asianomaiselle kansalliselle laboratoriolle;

1.3. vesikulaariviruskantojen kerääminen ja ajantasaisen kokoelman säilyttäminen;

1.4. vesikulaariviruskantojen erityisten antiseerumien kerääminen ja ajantasaisen kokoelman säilyttäminen;

1.5. neuvonanto komissiolle kaikista suu- ja sorkkataudin rokotekantojen valintaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

2. Yhteisön vertailulaboratorion olisi avustettava kansallisia laboratorioita erityisesti seuraavasti:

2.1. suu- ja sorkkatautidiagnoosia varten tarvittavien reagenssien ja materiaalien kuten virusten ja/tai inaktivoitujen virusantigeenien, standardoitujen seerumien, solulinjojen ja muiden vertailureagenssien varastointi ja toimittaminen kansallisille laboratorioille;

2.2. suu- ja sorkkatautivirusta ja muita asianomaisia viruksia koskevan asiantuntemuksen ylläpitäminen nopean erotusdiagnoosin mahdollistamiseksi;

2.3. suu- ja sorkkatautidiagnoosin yhdenmukaistamisen edistäminen ja tutkimusten laadun varmistaminen järjestämällä yhteisössä säännöllisiä vertailukokeita ja ulkoista laadunvarmistusta ja välittämällä tällaisten kokeiden tulokset säännöllisesti komissiolle, jäsenvaltioille ja kansallisille laboratorioille;

2.4. tutkimusten toteuttaminen taudintorjuntamenetelmien parantamiseksi yhteistyössä kansallisten laboratorioiden kanssa ja yhteisön vertailulaboratorion vuotuisessa työsuunnitelmassa sovitun mukaisesti.

3. Tiedon hankkiminen ja jatkokoulutuksen järjestäminen seuraavasti:

3.1. kansallisissa laboratorioissa sovellettuja diagnoosimenetelmiä ja erotusdiagnoosia koskevan tiedon kerääminen ja sen välittäminen komissiolle ja jäsenvaltioille;

3.2. laboratoriodiagnoosiasiantuntijoiden jatkokoulutuksen järjestäminen diagnoosimenetelmien yhdenmukaistamiseksi;

3.3. suu- ja sorkkataudin epidemiologisen tilanteen kehityksen seuraaminen;

3.4. vuosikokouksen järjestäminen, jotta kansallisten laboratorioiden edustajat voivat tarkastella diagnostiikkamenetelmiä sekä yhteensovittamisen edistymistä.

4. Kokeilujen ja kenttäkokeiden toteuttaminen komissiota kuullen suu- ja sorkkataudin torjunnan parantamiseksi.

5. Euroopan unionin tasolla toteutettavia suu- ja sorkkatautia koskevia tutkimuksia ja standardeja koskevien liitteiden XIII ja XIV sisällön tarkistaminen kansallisten vertailulaboratorioiden vuosikokouksessa.

6. Yhteistyö ehdokasmaiden kansallisten vertailulaboratorioiden kanssa tämän liitteen mukaisesti.

7. Yhteisön vertailulaboratorion on toiminnassaan noudatettava hyväksyttyjä ja tarkkoja tautiturvallisuusedellytyksiä, kuten ne on määritelty tämän direktiivin liitteessä XII tarkoitetussa suu- ja sorkkataudin vastaisen Euroopan toimikunnan asiakirjassa "Minimum Standards for Laboratories working with foot-and-mouth disease virus in vitro and in vivo" (Suu- ja sorkkatautivirusta in vitro ja in vivo käsittelevien laboratorioiden vähimmäisvaatimukset) (26. istunto, Rooma, huhtikuu 1985), sellaisena kuin se on muutettuna kyseisen toimikunnan 30. istunnon raportin lisäyksessä 6 olevalla ii kohdalla vuodelta 1993.

8. Yhteisön vertailulaboratorion on avustettava komissiota kansallisten laboratorioiden suu- ja sorkkatautidiagnoosiin liittyvien tautiturvallisuustoimenpiteiden toteuttamisessa.

LIITE XVII

Valmiussuunnitelmia koskevat perusteet ja vaatimukset

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden valmiussuunnitelmat täyttävät ainakin seuraavat vaatimukset:

1. Olisi säädettävä valmiussuunnitelmien täytäntöönpanon edellyttämistä toimivaltuuksista ja hävittämisohjelman nopeasta ja onnistuneesta toteuttamisesta.

2. Olisi annettava säännöksiä, joilla varmistetaan hätärahastojen, talousarviovaltuuksien sekä rahavarojen käyttömahdollisuus suu- ja sorkkatautiepitsootioihin liittyvien kustannusten kattamiseksi.

3. Olisi laadittava virkatie, jolla varmistetaan nopea ja tehokas päätöksentekoprosessi suu- ja sorkkatautiepitsootioiden varalta. Torjuntastrategioiden johtamiseen liittyvästä päätöksenteosta vastaa keskitetysti yksikkö, johon myös johtava eläinlääkintäviranomainen kuuluu.

4. Taudin ilmetessä kullakin jäsenvaltiolla on oltava valmiudet perustaa viipymättä toimintakykyinen kansallinen taudintorjuntakeskus, joka koordinoi kaikkien päätöksenteosta keskitetysti vastaavan yksikön tekemien päätösten täytäntöönpanoa. Keskuksen asianmukaisen perustamisen varmistamiseksi on nimettävä pysyvä koordinaattori.

5. Jäsenvaltioilla on oltava yksityiskohtaiset suunnitelmat, joiden avulla voidaan suu- ja sorkkataudin ilmetessä viipymättä perustaa paikallisia taudintorjuntakeskuksia taudintorjunta- ja ympäristönsuojelutoimenpiteiden täytäntöönpanemiseksi paikallisella tasolla.

6. Jäsenvaltioiden on varmistettava kansallisen taudintorjuntakeskuksen, paikallisten taudintorjuntakeskusten ja toimivaltaisten ympäristöviranomaisten ja -laitosten välinen yhteistyö, jotta eläinlääkintään ja ympäristön turvallisuuteen liittyvien kysymysten ratkaisemiseksi toteutetut toimet voidaan koordinoida asianmukaisesti.

7. On muodostettava pysyvä asiantuntijaryhmä asiantuntemuksen kokoamiseksi ja asiasta vastaavan viranomaisen tautivalmiuden lisäämiseksi.

8. Olisi säädettävä nopean ja tehokkaan ohjelman toteuttamisen edellyttämistä voimavaroista, myös henkilöstö-, laite-, väline- ja laboratoriokapasiteetista.

9. On huolehdittava siitä, että saatavilla on ajantasaiset toimintaohjeet. Niissä on kuvattava monipuolisesti ja käytännöllisesti kaikki toimintamenettelyt, ohjeet ja torjuntatoimenpiteet, joita sovelletaan suu- ja sorkkatautitapausten taudinpurkauksissa.

10. Hätärokotuksia varten on oltava olemassa yksityiskohtaiset suunnitelmat.

11. Henkilöstön on osallistuttava säännöllisesti:

11.1. taudin kliinisiä oireita, epidemiologista selvitystä ja epitsoottisten tautien torjuntaa koskevaan koulutukseen,

11.2. reaaliaikaisiin, vähintään kaksi kertaa vuodessa järjestettäviin hälytysharjoituksiin,

11.3. viestintäkoulutukseen jatkuvien tautitietouskampanjoiden tarjoamiseksi viranomaisille, kotieläintuottajille ja eläinlääkäreille.

12. Valmiussuunnitelmat on laadittava ottaen huomioon resurssit, joita tarvitaan lyhyessä ajassa esiintyvien ja useiden antigeenisesti toisistaan eroavien serotyyppien tai kantojen aiheuttamien lukuisten taudinpurkausten torjumiseksi muun muassa suu- ja sorkkatautiviruksen tahallisen levittämisen varalta.

13. Rajoittamatta eläinlääkintää koskevien vaatimusten soveltamista valmiussuunnitelmat on laadittava siten, että suu- ja sorkkataudin puhjetessa varmistetaan, että eläinten ruhot ja eläinjäte hävitetään vaarantamatta kansanterveyttä ja käyttämättä ympäristöä mahdollisesti vahingoittavia menetelmiä erityisesti:

i) aiheuttamatta vaaraa maaperälle, ilmalle, pinta- ja pohjavedelle, kasveille ja eläimille,

ii) tuottamatta melu- tai hajuhaittoja,

iii) vahingoittamatta maaseutua tai erityisalueita.

14. Suunnitelmien on sisällettävä asianmukaiset paikat ja sitoumukset eläinten ruhojen ja eläinjätteen käsittelemiseksi tai hävittämiseksi taudin puhjetessa.

LIITE XVIII

A OSA

1. Direktiivi 85/511/ETY ja sen myöhemmät muutokset

1.1. Neuvoston direktiivi 85/511/ETY, annettu 18 päivänä marraskuuta 1985, yhteisön toimenpiteistä suu- ja sorkkataudin torjumiseksi.

1.2. Neuvoston direktiivi 90/423/ETY [51], annettu 26 päivänä kesäkuuta 1990, yhteisön toimenpiteistä suu- ja sorkkataudin torjumiseksi annetun direktiivin 85/511/ETY, eläinten terveyteen liittyvistä ongelmista yhteisön sisäisessä nautaeläinten ja sikojen kaupassa annetun direktiivin 64/432/ETY sekä terveyttä ja eläinten terveyttä koskevista ongelmista nautaeläinten ja sikojen sekä tuoreen lihan tai lihatuotteiden tuonnissa kolmansista maista annetun direktiivin 72/462/ETY muuttamisesta.

[51] EYVL L 224, 18.8.1990, s. 13.

2. Neuvoston täytäntöönpanopäätökset

2.1. Neuvoston päätös 89/531/ETY [52], tehty 25 päivänä syyskuuta 1989, vertailulaboratorion nimeämisestä ja laboratorion tehtävien määrittämisestä suu- ja sorkkatautiviruksen tunnistamiseksi.

[52] EYVL L 279, 28.9.1989, s. 32.

2.2. Neuvoston päätös 91/665/ETY [53], tehty 11 päivänä joulukuuta 1991, yhteisön yhteensovittavan laitoksen nimeämisestä suu- ja sorkkatautirokotteille ja sen tehtävien määrittelemisestä.

[53] EYVL L 368, 31.12.1991, s. 19.

B OSA

Määräajat kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseksi

Direktiivi // Määräaika

85/511/ETY // 1.1.1987

90/423/ETY // 1.1.1992

LIITE XIX

Vastaavuustaulukko

Tämä direktiivi: // Direktiivi 85/511/ETY

1 artiklan 1 kohdan a alakohta // 1 artikla

1 artiklan 1 kohdan b alakohta // -

1 artiklan 2 kohta // -

2 artiklan a kohta // 2 artiklan a kohta

2 artiklan b-h ja l-x kohta // -

2 artiklan i kohta // 2 artiklan d kohta

2 artiklan j kohta // 2 artiklan e kohta

2 artiklan k kohta // 2 artiklan c kohta

3 artiklan 1 kohdan a alakohta // 3 artikla

3 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta // -

3 artiklan 2 kohta // -

4 artiklan 1 kohta // -

4 artiklan 2 kohta // 4 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

4 artiklan 3 kohdan ensimmäinen virke // 4 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

4 artiklan 3 kohdan a alakohta // 4 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan virkkeen ensimmäinen osa

4 artiklan 3 kohdan b alakohta // 4 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan virkkeen toinen osa

4 artiklan 3 kohdan c alakohta // -

4 artiklan 3 kohdan d alakohta // 4 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan toinen ja kolmas luetelmakohta

4 artiklan 3 kohdan e alakohta // 4 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan yhdeksäs luetelmakohta

4 artiklan 3 kohdan f alakohta // 4 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan kymmenes luetelmakohta

5 artiklan 1 kohdan a alakohta

// 4 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan viides luetelmakohta

5 artiklan 1 kohdan b alakohta // 4 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan neljäs luetelmakohta

5 artiklan 1 kohdan c alakohta // 4 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan seitsemäs luetelmakohta

5 artiklan 1 kohdan d alakohta // 4 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan kahdeksas luetelmakohta

5 artiklan 2 kohta // 4 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan kuudes luetelmakohta

5 artiklan 3 kohta // -

6 artikla // 4 artiklan 2 kohta

7 artikla // -

8 artikla // -

9 artikla // 4 artiklan 3 kohta

10 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäinen virke // 5 artiklan 2 kohdan ensimmäinen luetelmakohta

10 artiklan 1 kohdan a alakohdan toinen virke // -

10 artiklan 1 kohdan b alakohdan ensimmäinen alakohta // 5 artiklan 1 kohta

10 artiklan 1 kohdan b alakohdan toinen alakohta // 5 artiklan 3 kohta

10 artiklan 1 kohdan c alakohdan ensimmäinen virke // 5 artiklan 2 kohdan toinen ja neljäs luetelmakohta

10 artiklan 1 kohdan c alakohdan toinen ja kolmas virke // -

10 artiklan 1 kohdan d alakohta // 5 artiklan 2 kohdan viides ja kuudes luetelmakohta

10 artiklan 2 kohdan a alakohta // 5 artiklan 2 kohdan seitsemäs luetelmakohta

10 artiklan 2 kohdan b alakohta // -

10 artiklan 2 kohdan c alakohta // 5 artiklan 2 kohdan kahdeksas luetelmakohta

11 artiklan 1 kohta // 10 artikla

11 artiklan 2 kohta // -

11 artiklan 3 kohta // -

11 artiklan 4 kohta // -

12 artikla (liha) // 5 artiklan 2 kohdan kolmas luetelmakohta

12 artikla (muut aineet) // -

13 artiklan 1 kohta // 5 artiklan 2 kohdan yhdeksäs luetelmakohta ja 7 artikla

13 artiklan 2 kohta // -

15 artikla // -

16 artikla // -

17 artikla // -

18 artiklan 1 kohta // 6 artikla

18 artiklan 2 kohta // Päätös 88/397/ETY

18 artiklan 3 kohta // 6 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

18 artiklan 4 kohta // -

19 artikla // 8 artikla

20 artikla // 6 artiklan 3 kohta

21 artiklan 1 kohta // -

21 artiklan 2 kohta // 9 artiklan 1 kohta

21 artiklan 3 kohta // -

21 artiklan 4 kohta // -

22 artiklan 1 kohdan a alakohta // 9 artiklan 2 kohdan a alakohdan ensimmäinen luetelmakohta

22 artiklan 1 kohdan b alakohta // 9 artiklan 2 kohdan a alakohdan toinen luetelmakohta

22 artiklan 1 kohdan c alakohta // 9 artiklan 2 kohdan a alakohdan kolmannen luetelmakohdan virkkeen ensimmäinen osa

22 artiklan 2 kohta // 9 artiklan 2 kohdan a alakohdan kolmannen luetelmakohdan virkkeen toinen osa

23 artiklan a, b ja c kohta // 9 artiklan 2 kohdan a alakohdan neljännestä luetelmakohdasta kuudenteen luetelmakohtaan

24 artiklan 1 kohdan a alakohta

// 9 artiklan 2 kohdan a alakohdan seitsemännen luetelmakohdan virkkeen alkuosa

24 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta // -

24 artiklan 2 kohdan a alakohta // 9 artiklan 2 kohdan a alakohdan seitsemännen luetelmakohdan virkkeen loppuosa

24 artiklan 2 kohdan b alakohta // -

25 artikla // -

26 artikla // -

27 artikla // -

28 artikla // -

29 artikla // -

30 artikla // -

31 artikla // -

32 artikla // -

33 artikla // -

34 artikla // -

35 artikla // -

36 artikla // 9 artiklan 2 kohdan b alakohta

37 artiklan 1 kohta // 9 artiklan 3 kohdan a alakohta

37 artiklan 2 kohta // -

38 artiklan 1 kohta // -

38 artiklan 2 kohdan a alakohta // 9 artiklan 3 kohdan a alakohdan toinen luetelmakohta

38 artiklan 2 kohdan b alakohta // -

38 artiklan 3 kohta // -

39 artikla // -

40 artikla // -

41 artikla // -

42 artikla // -

43 artikla // -

44 artikla // 9 artiklan 3 kohdan b alakohta

45 artikla // -

46 artikla // -

47 artiklan 1 kohta // 12 artiklan ensimmäisen luetelmakohdan ensimmäinen virke

47 artiklan 2 kohta // 12 artiklan ensimmäisen luetelmakohdan toinen ja kolmas virke

48 artikla // 12 artiklan toinen ja kolmas luetelmakohta

49 artiklan a alakohta // 13 artiklan 1 kohdan ensimmäinen luetelmakohta

49 artiklan b alakohta // 13 artiklan 1 kohdan kolmas luetelmakohta

49 artiklan c ja d alakohta // -

50 artiklan 1 kohdan a alakohta // 13 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen virke

50 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohta // -

50 artiklan 2 kohta // -

50 artiklan 3 kohta // 13 artiklan 3 kohdan toinen alakohta

50 artiklan 4 ja 5 kohta // 13 artiklan 3 kohdan kolmas alakohta

51 artiklan 1 kohta // 13 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisestä luetelmakohdasta kuudenteen luetelmakohtaan

51 artiklan 2 kohta // -

52 artikla // -

53 artikla // -

54 artikla // -

55 artikla // -

56 artikla // -

57 artikla // -

58 artikla // -

59 artikla // -

60 artikla // -

61 artikla // -

62 artikla // -

63 artikla // -

64 artikla // -

65 artiklan a, b ja c alakohta // 13 artiklan 1 kohdan toinen luetelmakohta

65 artiklan d alakohta // 13 artiklan 1 kohdan neljäs luetelmakohta

66 artikla // 13 artiklan 2 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

67 artikla // 13 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

68 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta // 11 artiklan 1 kohdan ensimmäinen luetelmakohta

68 artiklan 1 kohdan c ja e alakohta // 11 artiklan 1 kohdan toinen ja kolmas luetelmakohta

68 artiklan 1 kohdan d alakohta // -

68 artiklan 2, 3 ja 4 kohta // -

69 artikla // Neuvoston päätös 89/531/ETY

70 artiklan 1 kohta // -

70 artiklan 2 kohta // 13 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta

71 artikla // -

72 artikla // Direktiivin 90/423/ETY 5 artikla

73 artikla // -

74 artikla // -

75 artikla // -

76 artikla // -

77 artikla // -

78 artikla // -

79 artiklan 1 kohta

// 14 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan virkkeen toinen osa

79 artiklan 2 kohta // 14 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan virkkeen toinen osa

79 artiklan 3 kohta // 14 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan virkkeen kolmas osa

79 artiklan 4 kohta // -

80 artikla // Neuvoston päätös 91/666/ETY

81 artikla // -

82 artikla // -

83 artikla // -

84 artikla // Neuvoston päätös 91/665/ETY

85 artikla // -

86 artikla // -

87 artikla // -

88 artikla // -

89 artikla // 16 ja 17 artikla

90 artikla // -

91 artikla // -

92 artiklan 1 kohta // Neuvoston direktiivin 90/423/ETY 6 artikla

92 artiklan 2 ja 3 kohta // -

93 artikla // 19 artikla

94 artikla // -

95 artikla // 20 artikla

LIITE I // -

LIITE II // -

Liite III // -

Liite IV // -

Liite V // -

Liite VI // -

Liite VII // -

Liite VIII // -

Liitteessä IX oleva A osa // -

Liitteessä IX oleva B osa // -

Liite X // -

Liitteessä XI oleva A osa // Liite B

Liitteessä XI oleva B osa // Liite A

Liite XII // -

Liite XIII // -

Liite XIV // -

Liite XV // -

Liite XVI // Neuvoston päätös 89/531/ETY

Liite XVII // Komission päätös 91/42/ETY

Liite XVIII // -

Liite XIX // -

Rahoitusselvitys // -

SÄÄDÖKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS

Politiikan ala(t): terveys ja kuluttajansuoja

Toiminnan ala(t): toimenpiteet suu- ja sorkkataudin torjumiseksi

Toimen nimi: Neuvoston direktiivi 2003/.../EY yhteisön toimenpiteistä suu- ja sorkkataudin torjumiseksi

1. BUDJETTIKOHTA/-KOHDAT

A-703 Pysyvät komiteat (ja niiden jaostot), joihin viitataan edellä mainitun

direktiivin asiaa koskevissa artikloissa (toimintoperusteisen budjetoinnin

koodi: 17010210)

A-11 Työssä oleva henkilöstö (toimintoperusteisen budjetoinnin koodi:

170101)

B1-3310 Muut eläinten terveyttä koskevat toimenpiteet (toimintoperusteisen

budjetoinnin koodi: 170402)

B1-3320 Hätärahasto (toimintoperusteisen budjetoinnin koodi: 170403)

2. NUMEROTIEDOT

2.1. Toimen kokonaismäärärahat (B osa): 14,700 milj. euroa maksusitoumusmäärärahoina

Ei vaikuta tuloihin

Suu- ja sorkkataudin torjumista ja ehkäisemistä koskeville toimenpiteille myönnettävän yhteisön rahoitusosuuden oikeusperustasta säädetään tietyistä eläinlääkintäalan kustannuksista 26. kesäkuuta 1990 tehdyssä neuvoston päätöksessä 90/424/ETY ja erityisesti sen 11-15 artiklassa (EYVL L 224, 18.8.1990, s. 19).

2.2. Toimen soveltamisaika:

Toimenpiteiden kesto on rajoittamaton; laskennallisista syistä puhutaan kymmenen vuoden ajanjaksosta.

2.3. Monivuotinen kokonaismenoarvio:

a) Maksusitoumusmäärärahojen/maksumäärärahojen aikataulu (rahoitustuki) (vrt. kohta 6.1.1)

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

>TAULUKON PAIKKA>

b) Tekninen ja hallinnollinen apu ja tukimenot (vrt. kohta 6.1.2)

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

c) Henkilöstö- ja muiden hallintomenojen kokonaisvaikutus rahoitukseen (vrt. kohdat 7.2 ja 7.3)

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

2.4. Yhteensopivuus ohjelmasuunnitelman ja rahoitusnäkymien kanssa

[X] Ehdotus on tehdyn ohjelmasuunnitelman mukainen.

[...] Ehdotus edellyttää rahoitusnäkymien kyseisen otsakkeen ohjelmasuunnitelman muuttamista.

[...] Ehdotus voi edellyttää toimielinten sopimuksen määräysten soveltamista.

2.5. Vaikutukset tuloihin [54]

[54] Lisätietoja erillisissä huomautuksissa.

[X] Ehdotus ei vaikuta tuloihin (kyseessä ovat toimenpiteen toteuttamiseen liittyvät tekniset näkökohdat).

TAI

[...] Ehdotus vaikuttaa tuloihin. Vaikutukset tuloihin ovat seuraavat:

(Huom. Tuloihin kohdistuvan vaikutuksen laskutapaa koskevat täsmennykset ja huomautukset on liitettävä tähän rahoitusselvitykseen erillisellä lehdellä.)

(milj. euroa yhden desimaalin tarkkuudella)

>TAULUKON PAIKKA>

(Kaikki asianomaiset budjettikohdat ilmoitetaan ja taulukkoon lisätään tarvittaessa rivejä, jos toimenpide kohdistuu useampaan budjettikohtaan.)

3. BUDJETTITIEDOT

>TAULUKON PAIKKA>

4. OIKEUSPERUSTA

Perustamissopimuksen 37 artikla

5. KUVAUS JA PERUSTELUT

5.1. Yhteisön toiminnan tarve [55]

[55] Lisätietoja erillisissä huomautuksissa.

5.1.1. Toiminnan tavoitteet

Ehdotuksen tavoitteena on vahvistaa yhdenmukaistetut säännökset seuraavista:

- yhteisön toimenpiteet suu- ja sorkkataudin torjumiseksi taudinpurkauksen yhteydessä

- yhteisön toimenpiteet jäsenvaltioiden valmiusasteen parantamiseksi mahdollisen suu- ja sorkkataudin taudinpurkauksen yhteydessä.

5.1.2. Ennakkoarviointiin liittyvät toimenpiteet

Yhteisön toimenpiteistä suu- ja sorkkataudin torjumiseksi säädetään tätä nykyä direktiivissä 85/511/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 90/423/ETY. Toimenpiteet perustuvat pääasiassa tartunnan saaneiden ja tartunnan todennäköisesti saaneiden tai suu- ja sorkkatautiviruksen todennäköisesti saastuttamien karjojen lopettamiseen. Hätärokotukset ovat viimeinen keino, kun tauti uhkaa levitä laajalle.

Yhteisön nykyisiin toimenpiteisiin ei sisälly yksityiskohtaisia sääntöjä taudinpurkauksen muista näkökohdista, kuten rajoitusalueilta peräisin olevista taudille alttiiden lajien eläimistä saatujen tuotteiden käytöstä. Tästä syystä on ollut tarpeen määritellä nämä edellytykset komission päätöksellä direktiivien 90/425/ETY ja 89/662/ETY mukaisesti.

Tässä ehdotuksessa vahvistetaan taudinpurkauksen yhteydessä toteutettavia yksityiskohtaisempia toimenpiteitä. Ehdotuksessa korostetaan erityisesti hätärokottamisen asemaa, jotta taudin torjuntatoimenpiteiden yhteydessä ei tarvitsisi lopettaa niin paljon eläimiä.

Ehdotuksessa täsmennetään yksityiskohtaisemmin myös valmiussuunnitelmiin, laboratoriodiagnooseihin ja rokotusten valmistamisessa tarvittaviin antigeenivarantoihin liittyviä seikkoja valmiusasteen ja tietoisuuden parantamiseksi mahdollisten laajojen taudinpurkausten yhteydessä.

5.1.3. Jälkiarvioinnin perusteella toteutetut toimenpiteet

Ei sovelleta

5.2. Suunnitellut toimet ja yhteisön rahoitustukea koskevat yksityiskohtaiset säännöt

1. Rokotetuotannossa tarvittavan suu- ja sorkkatautivirusantigeenin osto ja varastointi sekä antigeenin muuntaminen rokotteeksi hätätapauksissa

2. Varastoidun antigeenin testaus

3. Yhteisön vertailulaboratorio

5.3. Toteutusta koskevat yksityiskohtaiset säännöt

Saattaminen osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä

Elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean menettely

6. RAHOITUSVAIKUTUKSET

6.1. Kokonaisrahoitusvaikutus, B osa (koko ohjelmakaudeksi)

6.1.1. Rahoitustuki

Maksusitoumusmäärärahat (milj. euroa kolmen desimaalin tarkkuudella)

>TAULUKON PAIKKA>

6.1.2. Tekninen ja hallinnollinen apu, tukimenot ja tietotekniikkakustannukset (maksusitoumusmäärärahat)

>TAULUKON PAIKKA>

6.2. Toimenpidekohtainen kustannuslaskelma, B osa (koko ohjelmakaudeksi) [56]

[56] Lisätietoja erillisissä huomautuksissa.

(Jos toimia on useita, on ilmoitettava kuhunkin toimeen kuuluvista konkreettisista toimenpiteistä tarkat tiedot suoritteiden laajuuden ja kustannusten arviointia varten.)

Maksusitoumusmäärärahat (milj. euroa kolmen desimaalin tarkkuudella)

>TAULUKON PAIKKA>

Laskutapa on tarvittaessa selitettävä.

7. VAIKUTUKSET HENKILÖSTÖÖN JA HALLINTOMENOIHIN

7.1. Vaikutus henkilöstöön

>TAULUKON PAIKKA>

7.2. Henkilöstön taloudellinen kokonaisvaikutus

>TAULUKON PAIKKA>

Määrät vastaavat 12 kuukauden kokonaismenoja.

7.3. Muut toimesta johtuvat hallintomenot

>TAULUKON PAIKKA>

Määrät vastaavat 12 kuukauden kokonaismenoja.

1 Mainittava komitean laji sekä ryhmä, johon se kuuluu.

>TAULUKON PAIKKA>

(Arvioidessaan toimeen tarvittavia hallinnollisia ja henkilöresursseja pääosastojen ja yksiköiden on otettava huomioon toimintalinjoista/vuosistrategiasta käydyissä keskusteluissa ja alustavaa talousarvioesitystä hyväksyttäessä tehdyt komission päätökset. Tämä tarkoittaa, että pääosastojen on mainittava, että henkilöstötarpeet voidaan täyttää alustavan talousarvioesityksen hyväksymisen yhteydessä määrätyn alustavan määrärahajaottelun asettamissa rajoissa.

Jos tässä käsiteltyjä toimia ei ole poikkeuksellisesti voitu ennakoida alustavaa talousarvioesitystä laadittaessa, komissiota on pyydettävä päättämään, voidaanko ehdotetun toimen toteuttaminen hyväksyä ja jos, niin miten: määrärahojen tapauskohtaisella uudelleenjaolla, lisätalousarviolla vai talousarvioesitykseen tehtävällä oikaisukirjeellä.)

8. SEURANTA JA ARVIOINTI

8.1. Seurantajärjestelmä

- Tarkastukset, jotka koskevat saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä

- Virkamatkat valmiussuunnitelmien täytäntöönpanon arvioimiseksi, jäsenvaltioiden vuosikertomukset valmiussuunnitelmien mukaisesti toteutetuista toimista

- Virkamatkat eläviä suu- ja sorkkatautiviruksia käsittelevien laboratorioiden bioturvallisuustoimenpiteiden arvioimiseksi ja tällaisten laboratorioiden hyväksymiseksi

- Rokotetuotannossa tarvittavien antigeenien osto ja varastointi epidemiologisen tilanteen mukaan

- Nimetyn yhteisön vertailulaboratorion rahoitusosuus

8.2. Arvioinnin yksityiskohtaiset säännöt ja arviointijaksot

Ei sovelleta.

9. PETOSTEN TORJUNTATOIMET

Ei sovelleta.