52002DC0639

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE - Sidonnaisuuksien purkaminen: Kehitysavun tehokkuuden parantaminen

Johdanto

1. Kehitysyhteistyöpolitiikan tärkeimpiin keskustelunaiheisiin on jo pitkään kuulunut kysymys avun sidonnaisuuksien purkamisesta. Viime vuosina on päästy kansainväliseen yhteisymmärrykseen siitä, että avun suora tai välillinen sitominen tavaroiden tai palvelujen ostamiseen avunantajamaalta vähentää avun tehokkuutta. On yleisesti tunnustettua, että avun sidonnaisuuksien purkaminen on tärkeä tekijä johdonmukaisessa köyhien asemaa parantavassa kehitysyhteistyöpolitiikassa.

2. Avun sidonnaisuuksien purkaminen on keskeinen aihe avun johdonmukaisuutta ja tehokkuutta sekä avunantajien uskottavuutta koskevissa keskusteluissa. Sidonnaisuuksien purkamista pidetään vahvana osoituksena anteliaisuudesta ja solidaarisuudesta. Lisäksi ja ennen kaikkea sen katsotaan lisäävän avun hallinnoinnin ja jakamisen avoimuutta ja vastuullisuutta. Sillä voisi näin ollen olla huomattavia vaikutuksia korruption ja huonon hallinnoinnin torjunnassa. Sitä pidetään myös tekijänä, joka edistää kehitysmaiden osallistumista ohjelmien ja hankkeiden hallinnointiin. Avun sidonnaisuuksien purkaminen ei ole pelkkää kaunopuhetta, vaan jos se toteutetaan täysimääräisesti ilman verukkeita ja kiertoteitä, sillä voi olla merkittäviä konkreettisia vaikutuksia kehitykseen. Avunantajayhteisöä kehotetaan siis tarkkaan arvioimaan sen mahdollisia vaikutuksia. Avun täytäntöönpanon on siis oltava täysin avointa, ja kaikkiin tiedusteluihin on vastattava ripeästi.

3. Sidonnaisuuksien purkaminen parantaa avun tehokkuutta. Koska ainoastaan hankkeiden yhteydessä annettavaa apua voidaan sitoa, sidonnaisuuksia purkamalla voitaisiin helpommin siirtyä alakohtaiseen tai talousarvioon annettavaan tukeen, jolloin tehottomuutta ruokkivat kytkökset kunkin avunantajamaan kaupallisten etujen ja avunannon välillä vähenisivät. Usein on todettu myös, että avun sidonnaisuuksien täysimääräinen purkaminen lisäisi julkisen kehitysavun arvoa, kun voitaisiin käyttää kaikkein kustannustehokkaimpia hankintalähteitä ja näin todellisuudessa lisätä kehitysyhteistyötoimiin käytettävissä olevien varojen määrää. Tätä tukee Maailmanpankin arvio, jonka mukaan sidonnaisuuksien täysimääräinen purkaminen alentaisi avun tapahtumakohtaisia kustannuksia jopa 25 prosenttia. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n kehitysapukomitean (DAC) arviot ovat samansuuntaisia: sen mukaan kustannukset voisivat vähetä 15-30 prosenttia [1].

[1] OECD Observer, Policy Brief "Untying Aid to the least Developed Countries", heinäkuu 2001.

4. Lisäksi yleinen näkemys on, että avun sitominen vaikuttaa kielteisesti siten, että hankinnat eivät ole yhteensopivia muiden avunantajien kyseiselle avunsaajamaalle samalle alalle toimittamien hankintojen kanssa. Avun sitomisen taustalla voi olla myös kauppapoliittisia näkökohtia ja protektionismia, mikä tekee siitä ristiriitaisen yleisesti hyväksytyn vastaanottajamaan omistajuuden (ownership) käsitteen kanssa ja korostaa liiaksi avunantajien roolia.

5. Vaikka siis yleisesti hyväksytäänkin olettamus, että myönteiset vaikutukset lisääntyvät kustannusten aletessa, muista avun sidonnaisuuksien purkamisesta mahdollisesti johtuvista myönteisistä vaikutuksista ei ole tarkempia tietoja. Tällaisia myönteisiä vaikutuksia olisivat esimerkiksi omistajuuden kokemisen lisääntyminen vastaanottajamaassa sekä kehitysmaiden yritysten mahdollisuus osallistua ja kilpailla tehokkaasti kehitysyhteistyötoimiin liittyvien tavaroiden ja palvelujen tarjonnassa täysin sidonnaisuuksista vapailla markkinoilla. Lisäksi sidonnaisuuksien täysimääräisellä purkamisella olisi (sekä kehitys- että teollisuusmaihin kohdistuvia) vaikutuksia kehitysmaiden paikallisten markkinoiden kehitykseen. On keskusteltu myös siitä, millaisia vaikutuksia olisi ainoastaan osittaisella sidonnaisuuksien purkamisella; tietyn avoimuuden lisäämisen jälkeen hyödyt saattaisivat olla marginaaliset. Avun sitomisella on myös vaikutuksia muihin politiikkoihin tapauksissa, joissa toimitukset on tuotettu yksinomaan avunantajamaassa. Ei ole täyttä varmuutta myöskään siitä, millaisia vaikutuksia sidonnaisuuksien purkamisella olisi avunantajien panosten keskinäiseen tasapainoon, yleisen mielipiteen (erityisesti veronantajien) tukeen kehitysavulle, sekä apuvirtojen kehittymiseen.

6. Avunantajayhteisö on sitoutunut jatkamaan keskustelua sidonnaisuuksien purkamisen vaikutuksista samoin kuin sen yhteyksistä avun laatuun, tehokkuuteen ja näkyvyyteen. OECD on kuluneina vuosina uhrannut kysymykselle huomattavasti aikaa panostaen sekä arviointeihin että keskusteluihin asianomaisella poliittisella foorumilla eli kehitysapukomiteassa (DAC). Työn ensimmäinen konkreettinen tulos oli DAC:n pitkällisten ja vaikeiden neuvottelujen jälkeen toukokuussa 2001 hyväksymä suositus vähiten kehittyneille maille annettavan julkisen kehitysavun sidonnaisuuksien purkamisesta (Recommendation on Untying ODA to Least Developed Countries). Komissio pitää suositusta hyvänä poliittisena merkkinä ja ensimmäisenä, vaikkakin riittämättömänä askelena oikeaan suuntaan. Koska suositukseen sisältyy monia ehtoja, rajoituksia ja varauksia, sillä on vain suppea vaikutus pieneen osaan julkista kehitysapua.

7. EU sitoutui vahvasti jatkamaan keskusteluja avun sidonnaisuuksien purkamisesta neuvotteluissa, joita se kävi kehitysrahoitusta koskevan kansainvälisen konferenssin yhteydessä [2]. Konferenssin tuloksena kansainvälinen yhteisö sitoutui [3] tukemaan ja tehostamaan viimeaikaisia ponnisteluja ja aloitteita, esimerkiksi avun sidonnaisuuksien purkamista. Sidonnaisuuksien purkaminen tunnustettiin siis Monterreyssä yhdeksi mahdolliseksi keinoksi parantaa avun tehokkuutta.

[2] Monterrey, Meksiko, 18.-22. maaliskuuta 2002.

[3] Monterreyn konsensuksen kohta 43.

8. Euroopan yhteisö on jo pitkään tarkastellut avun sidonnaisuuksien purkamisen eri osatekijöitä, sillä sen kehitysohjelmat ovat avoimet sekä jäsenvaltioiden että yhä enemmän myös avunsaajamaiden kannalta. Sidonnaisuuksien purkamiseen tähtääviä tekijöitä on sisällytetty sen kehitysohjelmiin jo ensimmäisestä vuonna 1963 tehdystä Yaoundén yleissopimuksesta [4] alkaen. Euroopan komissio vahvisti 1990-luvun puolessavälissä Euroopan parlamentin kanssa käymänsä poliittisen vuoropuhelun yhteydessä [5] tukevansa avun sidonnaisuuksien purkamista ja painotti siitä mahdollisesti aiheutuvia myönteisiä vaikutuksia kehitysyhteistyöpolitiikkaan [6]. Tämän asiakirjan tarkoituksena on vahvistaa komission lähestymistapa ja selvittää yhteisön avun sidonnaisuuksien purkamisen nykytilannetta.

[4] EY:n ja sen jäsenvaltioiden sekä assosioituneiden Afrikan valtioiden ja Madagaskarin välinen Yaoundé I -yleissopimus, 1963.

[5] Vastaus EP:n kysymykseen nro 1618/96 - Richard Howitt, EYVL C 322, 1996, s. 95.

[6] Komissio esitti vuonna 1991 ensimmäisen tiedonantonsa avun sidonnaisuuksien purkamisesta (SEC(91)2273 lopullinen, 25.11.1991), ja asiasta käytiin keskusteluja kehitysneuvostossa 4.5.1992, 18.11.1992, 25.5.1993 ja 28.11.1997 saavuttamatta kuitenkaan konkreettisia tuloksia.

9. Tässä tiedonannossa esitetään komission yleisnäkemys avun sidonnaisuuksien purkamisesta (Osa I) ja tarkastellaan yhteisön avun sidonnaisuuksien purkamisen nykytilannetta (Osa II). Tämän jälkeen arvioidaan jäsenvaltioiden kahdenvälisen avun sidonnaisuuksien purkamiseen liittyviä kysymyksiä (Osa III), ja lopuksi esitetään konkreettisia suosituksia (Osa IV).

Osa I. Kohti avun sidonnaisuuksien purkamista

10. Ensimmäisen Lomén yleissopimuksen [7] tekemisestä alkaen yhteisön avun perus periaatteena on ollut kumppanuus, jonka keskeisiin käsitteisiin kuuluu omistajuus (ownership) eli toimien omaksi kokeminen ja niihin sitoutuminen. Kumppanuutta ja omistajuutta ei voida pitää ainoastaan keskinäisen kunnioituksen ja hyväksynnän ilmaisuina, vaan niillä on myös konkreettista merkitystä avun sidonnaisuuksien purkamiselle. Sidonnaisuuksien purkamisesta ei voida keskustella ainoastaan avunantajien kesken, vaan vastaanottajamaiden on oltava aktiivisesti mukana keskustelussa. Yhteisön avussa on alusta alkaen asetettu vastaanottajamaat keskeiselle sijalle ja sen perusolettamuksena on, että kumppaneiden kanssa käytävän vuoropuhelun laatu on onnistuneen kehitysyhteistyöpolitiikan perusta. Euroopan komissio on tämän vuoksi pyrkinyt auliisti antamaan kehitysmaakumppaneille mahdollisuuden esittää keskusteluissa näkemyksiään avun sidonnaisuuksien purkamisesta ja ottamaan ne huomioon myös päätöksenteossa.

[7] Euroopan yhteisön sekä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden (AKT) välinen Lomé I -yleissopimus (1975). Se oli ensimmäinen viidestä perättäisestä kumppanuussopimuksesta EY:n ja AKT:n täysivaltaisten valtioiden välillä.

11. Tiedonannossa Euroopan yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikasta [8] asetetaan yhteisön toimille useita keskeisiä tavoitteita, muun muassa alueellinen yhdentyminen sekä kansallisten elinten vahvistaminen ja toimintavalmiuksien lisääminen. Kansain välinen yhteisö on tunnustanut molemmat tavoitteet keskeisiksi tekijöiksi köyhyyden torjunnan ja kaikkien alueiden kehityksen kestävyyden sekä konfliktien eston kannalta. Euroopan yhteisö voi kokemustensa perusteella ottaa aktiivisen ja johtavan aseman näillä aloilla. Euroopan komissio haluaa yhdenmukaisen lähestymis tavan mukaisesti, että yhteisön avun sidonnaisuuksien purkamista käytettäisiin välineenä, jolla lisättäisiin näiden kahden tekijän vuorovaikutusta ja tuettaisiin niiden mahdollisuuksia.

[8] Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille - Euroopan yhteisön kehitysyhteistyö politiikka, 26. huhtikuuta 2000, KOM (2000) 212 lopullinen.

12. Sidonnaisuuksien purkamisen tärkeimpiin tavoitteisiin kuuluu julkisen kehitysavun tehokkuuden parantaminen. Kehitysapukomitean avun sidonnaisuuksien purkamista koskevassa suosituksessa tunnustetaan periaatteessa, että tavoitteena pitäisi olla komitean jäsenten panosten tasapainottaminen. Siinä tunnustetaan myös, että tällaisen tasapainon tavoittelu on oikeutettu ja tärkeä kysymys hallituksille, parlamenteille ja myös suurelle yleisölle [9]. On olennaisen tärkeää, että sidonnaisuuksien purkamisessa käytetyt keinot eivät vääristä kilpailua edistyneempien avunantajien ja vasta toimiaan aloittavien avunantajien kesken. Tällainen vääristymä saattaisi antaa avokätisimmille avunantajille ristiriitaisen vaikutelman avustuspolitiikasta ja tämän vuoksi vaikuttaa kielteisesti julkisen kehitysavun tasoon. Avun sidonnaisuuksien purkamista on siis olennaisen tärkeää käsitellä kehitysrahoitusta koskevissa keskusteluissa, ja pitäytyminen kansainvälisesti sovitussa tavoitteessa eli 0,7 prosentissa brutto kansantulosta (BKTL) on suositeltavaa.

[9] OECD, The DAC Journal Development Co-operation 2001 Report, 2002, Volume 3 n°1, s. 43.

13. Avun sidonnaisuuksien purkaminen ei ole irrallinen käsite. Se on osa avun tehokkuudesta sekä avunantajien politiikkojen ja menetelmien yhdenmukaistamisesta parhaillaan käytävää keskustelua. Huomattakoon, että Barcelonassa kokoontunut Eurooppa-neuvosto sitoutui siihen, että Euroopan unioni ryhtyy konkreettisiin toimiin menettelyjen yhdenmukaistamiseksi ja politiikkojen koordinoimiseksi ennen vuotta 2004 [10].

[10] Eurooppa-neuvoston kehitysrahoituskonferenssia koskevat päätelmät, Barcelona, 14. maaliskuuta 2002.

Osa II: Yhteisön avun sidonnaisuuksien purkaminen

14. Euroopan komissio ilmoitti huhtikuussa 2001 järjestetyssä DAC:n korkean tason kokouksessa, että se aikoo noudattaa DAC:n suosituksen henkeä ja toteuttaa sen tavoitteet noudattaen samalla yhteisön tasolla sekä kumppanuussopimuksissa määriteltyjä politiikkoja ja menettelyjä. [11]

[11] Komission päätös [PV(2000)1519], 11.4.2001.

15. Helmikuussa 2002 komissio sitoutui neuvostolle ja parlamentille osoittamassaan, kansainvälisen kehitysrahoituskonferenssin (Monterrey, Meksiko, maaliskuu 2002) valmistelua käsittelevässä tiedonannossa panemaan omalta osaltaan täytäntöön DAC:n suosituksen. Tiedonannon mukaan "15 jäsenvaltion olisi päätettävä keskenään ja suhteessa kaikkiin kumppaneihinsa kehitysmaissa purkaa täysin kahdenvälisen kehitysavun sidonnaisuus mutta säilyttää EU-AKT-kehyksen voimassa oleva hintaetuusjärjestelmä.".

16. Maaliskuussa 2002 Eurooppa-neuvosto päätti Monterreyn konferenssin valmistelua koskevissa päätelmissään tehostaa julkista kehitysapua panemalla täytäntöön vähiten kehittyneille maille annettavan avun sidonnaisuuksien purkamista koskevan DAC:n suosituksen ja jatkamalla keskusteluja avun sidonnaisuuksien purkamiseksi entisestään (Barcelonan päätelmät, 7 kohdan c alakohta).

17. Sitoumuksesta pidettiin kiinni Monterreyn konferenssin loppupäätelmissä, ja se vahvistettiin kestävän kehityksen huippukokouksessa (Johannesburg, Etelä-Afrikka, elokuu 2002) hyväksytyssä täytäntöönpanosuunnitelmassa. Komissio toisti sitoutumisensa Barcelonan päätelmiin yhteisön apua koskevan DAC:n vertaisarvioinnin yhteydessä [12].

[12] OECD:n DAC:n vertaisarviointi EY:n avusta, Pariisi, 6.6.2002.

Yhteisön avun sidonnaisuuksien purkamisen nykytila

18. Yhteisön apu on ollut merkittävässä määrin sidonnaisuuksista vapaa yli 25 vuoden ajan. Tarjouspyynnöt ovat avoimia Euroopan kehitysrahastosta (EKR) rahoitettavissa hankkeissa kaikille jäsenvaltioille ja kaikille 71 [13] AKT-valtiolle niin, että vähiten kehittyneiden ja muiden kehitysmaiden välillä ei tehdä eroa, kaikille Välimeren kumppanimaille MEDA-ohjelman osalta sekä Aasian ja Latinalaisen Amerikan (ALA) edunsaajamaille. Tarjouskilpailujen avoimuudella oli konkreettista vaikutusta kuudennen, seitsemännen ja kahdeksannen EKR:n (1985-2000) yhteydessä, koska sen ansiosta AKT-valtioiden toimijat saivat 23,6 prosenttia tehdyistä sopimuksista, joiden rahallinen arvo oli yhteensä 1,415 miljardia euroa. Lisäksi yhteisön apua on asteittain suunnattu maksutase- ja budjettitukeen, mitkä jo määritelmiensäkin puolesta ovat sidonnaisuuksista täysin vapaita.

[13] Cotonoun sopimuksen tullessa voimaan AKT-valtioiden määrä nousee 77:ään.

19. Komissio on sitoumustensa ja edellä esitetyn mukaisesti antanut uusia sidonnaisuuksien lisäpurkamista koskevia säännöksiä ehdotuksissaan, jotka koskevat ALA-asetuksen uusimista ja asetusta tartuntataudeista ja lisääntymisterveydestä [14]. EY:n varainhoitoasetuksen tarkistaminen [15] on sisällytetty tekijöitä, jotka ovat välttämättömiä yhteisön avun sidonnaisuuksien purkamiseksi entisestään. Keskustelu asetuksen täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä on vielä kesken.

[14] Komissio on jo sisällyttänyt ehdotukseensa uudeksi ALA-asetukseksi KOM (2002) 340 sidonnaisuuksien purkamista koskevan lausekkeen koskien jäsenvaltioita, ehdokasmaita, ja alueellista yhteistyötä varten Aasian ja Latinalaisen Amerikan kehitysmaita sekä yhä lisääntyvää sidonnaisuuksien purkamista tapauksittain koskien kehittyneitä maita (ks. Artikla 9). Vaikkakin ehdotus noudattaa komission aiempaa lähestymistapaa sidonnaisuuksien purkamiseen, ehdotusta voitaisiin yhä kehittää niiden lisäelementtien valossa, joita tämä tiedonanto ja neuvostossa siitä käytävä sidonnaisuuksien purkamista koskeva keskustelu tuovat mukanaan. Komission ALA-asetusehdotuksen artikla 9:ää koskeva keskustelu neuvostossa tulisi sillävälin keskeyttää. Näin vältytään sidonnaisuuksien purkamista koskevan keskustelun aiheuttamilta viivytyksiltä asetusten vahvistamisessa. Näin on tarkoitus toimia myös muiden sellaisten oikeusperustojen vahvistamisen osalta, jotka voivat tulla piakkoin keskusteltaviksi.

[15] Uusi varainhoitoasetus on annettu neuvoston asetuksessa N:o 1605/2002, 25.6.2002 (EYVL L 248, 16.9.2002). Se tulee voimaan 1.1.2003.

Komission lähestymistapa DAC:n suositukseen

20. Komissio antaa tunnustusta DAC:lle sen ponnisteluista sidonnaisuuksien purkamiseksi ja tästä suosituksesta, jota voidaan pitää ensisaavutuksena mutta joka komission mielestä on kuitenkin kapea-alainen. Koska suositus keskittyy yksinomaan vähiten kehittyneisiin maihin eikä kata lainkaan elintarvikeapua ja sen kuljetusta, sen soveltamisala on selvästikin rajallinen. DAC:n omien arvioiden mukaan sitomattoman avun määrän odotetaan nousevan vain kahteen prosenttiin kaikesta julkisesta kehitysavusta. Optimistisimpien arvioiden mukaan vähiten kehittyneille maille annettavasta julkisesta kehitysavusta kolme neljäsosaa (5,5 miljardia Yhdysvaltain dollaria) olisi sitomatonta, mikä vastaisi kymmentä prosenttia kaikesta julkisesta kehitysavusta. Lisäksi suosituksen perusteita pidetään epäloogisina.

21. Euroopan komissio on erityisen huolestunut siitä, että sidonnaisuuksien purkamisen yhteydessä tehdään ero vähiten kehittyneiden ja muiden kehitysmaiden välillä, sekä eron kumulatiivisesta vaikutuksesta DAC:n suosituksen jo valmiiksi rajalliseen soveltamisalaan. Rajallisuutta korostaa entisestään se, että vähiten kehittyneistä maista lähes kolmanneksessa on meneillään konflikti tai ne ovat konfliktia edeltävässä tai konfliktinjälkeisessä tilanteessa, jossa avun perille saaminen on erittäin vaikeaa ja rajoitettua. Mikäli DAC:n suositus pantaisiin täytäntöön, siinä tehty erottelu pakottaisi yhteisön tarkastelemaan uudelleen yhtä EU-AKT-kumppanuuden perustekijöistä eli etuuksia, joista AKT-valtioiden toimijat hyötyvät hankinnoissa. Tällainen muutos olisi EY:n sopimussitoumusten vastainen ja edustaisi nykytilanteessa askelta taaksepäin. Lisäksi erottelu vaikuttaisi olevan ristiriidassa käynnissä olevien yhdenmukaistamis- ja yksinkertaistamismenettelyjen kanssa.

22. Elintarvikeapu ei sisälly DAC:n suositukseen, jossa viitataan muilla kansainvälisillä foorumeilla käytäviin keskusteluihin ja tehtäviin sopimuksiin, joilla säännellään elintarvikeavun toimittamista suosituksen tavoitteet ja periaatteet huomioon ottaen. Elintarvikeapua koskevassa yleissopimuksessa [16], joka voisi olla tarkoituksenmukainen kehys keskustelujen käymiselle ja sopimusten tekemiselle, ei ole toistaiseksi toteutettu vaadittavia käytännön toimenpiteitä sidonnaisuuksien purkamiseksi [17]. Euroopan komissio pitää elintarvikeapua ehdottoman tärkeänä elintarvikepulasta kärsiville maille ja väestöille. Elintarvikeapua pitäisi antaa vain silloin, kun se on kaikkein tehokkain ja tarkoituksenmukaisin avustuskeino; silloinkin sen on perustuttava tarvearviointiin ja noudatettava mahdollisimman pitkälle paikallisia ravintotottumuksia. On tärkeää tarkastella elintarvikeavun eri muotoja ja tarkoituksia, tehdä ero elintarvikeapua ja elintarvikevarmuutta koskevien tavoitteiden välillä sekä ymmärtää niiden mahdolliset vaikutukset herkästi haavoittuvien maiden valmiuksiin, paikallisen maatalouden kehitykseen samoin kuin alue- ja paikallismarkkinoihin. Euroopan komissio ajaa elintarvikeavun ja sen kuljetuksen sidonnaisuuksien täydellistä purkamista ja ehdottaa, että asiasta keskusteltaisiin elintarvikeapua koskevasta yleissopimuksesta jatkossa käytävissä neuvotteluissa.

[16] Elintarvikeapua koskevan yleissopimuksen IX(e)(i) artiklassa edellytetään, että elintarvikeavun toimittaminen ei ole sidottu suorasti tai epäsuorasti, virallisesti tai epävirallisesti, eksplisiitttisesti tai implisiittisesti maataloustuotteiden tai muiden tavaroiden ja palveluiden kaupalliseen vientiin avunsaajamaihin.

[17] Elintarvikeapua koskevaa vuoden 1999 yleissopimusta on jatkettu kesäkuuhun 2003. Sidottuun elintarvikeapuun viitataan ainoastaan kaupallisen viennin yhteydessä.

23. Komissio on DAC:n suositukseen liitetyssä julkilausumassaan (ks. liite II) ilmaissut selvästi olevansa sitoutunut saavuttamaan suosituksen tavoitteet allekirjoittamatta kuitenkaan suosituksen rajallista soveltamisalaa. Itse asiassa yhteisön apu on jo hyvin pitkälle sidonnaisuuksista vapaata, mikä on edistyksellisempää kuin mihin DAC:n suosituksessa pyritään. Yhteisön apu on jo nyt pitkälle sidonnaisuuksista vapaata, koska se on täysin sitomatonta 15 jäsenvaltiolle ja osittain sitomatonta ehdokasmaille, Euroopan talousalueen jäsenmaille ja useimmille kehitysmaille.

Komission lähestymistavan soveltaminen käytännössä

24. Jos yhteisön avun sidonnaisuuksia halutaan purkaa entisestään, yhteisön tasolla ja kumppanuussopimuksissa määriteltyjen politiikkojen ja menettelyjen [18] kannalta on välttämätöntä tehdä muutoksia useiden yhteisön apua koskevien rahoitusvälineiden oikeusperustoihin. Muutoksia saatetaan tarvita muun muassa varainhoitoasetuksiin, EKR:n varainhoitoasetukseen, Cotonoun sopimuksen liitteeseen IV, maantieteellisiin rahoitusvälineisiin (Cards-, Meda-, Tacis- ja ALA-asetukset) sekä muihin kehitysrahoitusvälineisiin. Muutettavat asiakirjat on lueteltu liitteessä III.

[18] DAC:n suositukseen liitetyn komission julkilausuman mukaisesti.

25. Nämä muutokset edellyttävät neuvoston ja Euroopan parlamentin sekä joissakin tapauksissa kumppanimaiden kuulemista ja hyväksyntää. Muutoksia on sovellettava kuhunkin rahoitusvälineeseen. Ne ovat myös sidoksissa kunkin välineen aikatauluun. EKR:n tapaus on sidoksissa Cotonoun sopimuksen voimaantuloon ja edellyttää uusien neuvottelujen käymistä AKT-valtioiden kanssa niiden hyväksymisen saamiseksi. Edellä tarkoitetuista menettelyistä ja rasitteista seuraa, että komissiolla on kaksi tapaa muutosten tekemiseksi. Niistä ensimmäinen on kunkin rahoitusvälineen tarkistaminen erikseen vaiheittaista, yleisten käsitteiden sisällyttämiseen perustuvaa lähestymistapaan noudattaen. Toinen tapa on laatia monialainen asetus, jota sovellettaisiin kaikkiin välineisiin ja jota voitaisiin täydentää määrätyissä tapauksissa ja eri pyynnöstä joidenkin välineiden osittaisella tarkistuksella.

26. Edellä ja tämän tiedonannon ensimmäisessä osassa esitettyjen linjausten mukaisesti Euroopan komissio on valinnut ensiksi mainitun tavan ja aikoo sisällyttää seuraavat sidonnaisuuksien purkamista koskevat seikat kaikkien kehitysrahoitusvälineiden oikeusperustoihin:

Horisontaaliset (aihepiirikohtaiset) budjettikohdat

- sidonnaisuuksien purkaminen kaikkien kehitysmaiden osalta,

- sidonnaisuuksien purkaminen kaikkien kehitysmaiden osalta edellyttäen, että kolmas maa soveltaa vastavuoroisuutta ja avunsaajamaa antaa suostumuksensa.

Maantieteelliset budjettikohdat

- sidonnaisuuksien purkaminen kehitysmaiden osalta alueellisesti,

- sidonnaisuuksien purkaminen kaikkien kehitysmaiden osalta edellyttäen, että kolmas maa soveltaa vastavuoroisuutta ja avunsaajamaa antaa suostumuksensa.

- Mahdollisuus tapauskohtaiseen sidonnaisuuksien lisäpurkamiseen ottaen huomioon [19]

[19] Tapausten erityisolosuhteet, joita on tarkasteltava, voivat oikeuttaa sidonnaisuuksien lisäpurkamisen, jos EY voi siten parantaa toimiensa kustannustehokkuutta.

- maantieteelliset erityisolosuhteet,

- aihepiirikohtaiset erityisolosuhteet.

27. Tässä yhteydessä ehdokasmaat ja Euroopan talousalueen (ETA) jäsenmaat [20] rinnastetaan EU:n jäsenvaltioihin [21].

[20] Norja, Islanti ja Liechtenstein. Sopimus Euroopan talousalueesta, Porto, 2.5.1992.

[21] Rinnastaminen koskee julkisiin hankintamenettelyihin osallistumista yhteisössä.

28. Yhteisön avun sidonnaisuuksien purkamisella on merkitystä myös pyrkimyksille luoda nykyistä vakaampi ja toimivampi kumppanuus Yhdistyneiden Kansakuntien ja muiden Kansainvälisten järjestöjen kanssa. Edellä viitattujen erityisolosuhteiden voitaisiin katsoa vallitsevan myös ohjelmien ja hankkeiden yhteisessä hallinnoinnissa uuden varainhoitoasetuksen 53 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sekä Yhdistyneiden Kansakuntien tiettyjen erityiselinten, rahastojen ja ohjelmien kanssa luotavissa strategisissa kumppanuuksissa. Tämä edellyttäisi muutosten tekemistä myös niihin oikeusperustoihin, jotka otetaan käyttöön asianomaisten lakitekstien tarkistamisen yhteydessä.

29. Komission ehdottama lähestymistapa on huomattavasti kauaskantoisempi kuin DAC:n suositus ja johtaa yhteisön avun sidonnaisuuksien lähes täydelliseen purkamiseen. Sidonnaisuudet purettaisiin kaikesta EY:n antamasta avusta 23:sta DAC:n jäsenmaasta 16:n osalta, 32 teollisuusmaan osalta ja 151 kehitysmaan osalta ryhmänä aihepiirikohtaisten budjettikohtien ollessa kyseessä ja alueelliselta pohjalta alueellisten välineiden ollessa kyseessä. Lisäksi kaiken EY:n avun sidonnaisuudet purettaisiin kaikkien kolmansien maiden osalta vastavuoroisuutta edellyttäen ja avunsaajamaan suostumuksella. Avunsaajamaalta vaadittava suostumus on täysin yhdenmukainen omistajuutta koskevien kansainvälisesti sovittujen periaatteiden kanssa. Vastavuoroisuuden vaatimus juontaa juurensa DAC:n suosituksesta, sen universaaliudesta avunantajayhteisön kannalta sekä periaatteesta jakaa ponnistelut tasapuolisesti. Se on myös johdonmukainen Maailman kauppajärjestön (WTO) monenvälisten sääntöjen kanssa.

Osa III: EU:n kahdenvälisen avun nykytila

30. Yhteisön apu on yksi EU:n kehitysyhteistyötä täydentävä tekijä jäsenvaltioiden kahdenvälisen avun ohella. Kahdenväliset avustustoimet perustuvat erillisiin sääntöihin ja menettelyihin, jotka on mukautettu kehitysavun erityisvaatimuksiin. Niissä on kuitenkin noudatettava EY:n perustamissopimusta ja asiassa sovellettavaa yhteisön lainsäädäntöä. Sekä EY:n perustamissopimuksessa (tavaroiden ja palveluiden liikkuvuus) että EU:n julkisia hankintoja koskevissa säännöissä kielletään kaikki sellaiset perusteet, jotka johtavat syrjintään kansallisten yritysten hyväksi ja muihin EU-maihin sijoittautuneita toimijoita vastaan. Sidottu kahdenvälinen apu voi rikkoa EY:n kilpailuoikeutta, sisämarkkinasääntöjä ja EY:n perustamissopimuksen 12 artiklassa vahvistettua syrjimättömyyden periaatetta. Komissio tutkii parhaillaan jäsenvaltioiden kehitysapujärjestelyjä ja on aloittanut rikkomuksista seuraavat menettelyt eräitä jäsenvaltioita vastaan, koska sille on tehty niitä koskevia valituksia. Seuraavassa pyritään esittelemään jäsenvaltioiden harjoittamista avun sitomiskäytännöistä johtuvia eri oikeudellisia kysymyksiä. On syytä korostaa, että tarkastelun kohteena on avun sidonnaisuuksien purkaminen EU:n jäsenvaltioiden keskuudessa.

Yhteisön sääntöjen soveltaminen valtiontukeen

31. Jotta toimenpide voitaisiin katsoa valtiontueksi perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan määritelmän mukaisesti, se on voitava osoittaa jonkin jäsenvaltion toteuttamaksi ja siihen on liityttävä valtion varojen valikoivaa käyttöä, joka hyödyttää tiettyjä yrityksiä, johtaa kilpailun vääristymiseen ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Jos sidottu apu täyttää kaikki nämä edellytykset, se katsottaisiin valtion tueksi, eli siitä olisi annettava tieto komissiolle perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Tällaista apua arvioidessaan komissio ottaisi erityisesti huomioon OECD:n ohjeet julkisesti tuetuista vientiluotoista.

Sidotun avun mahdollinen vaikutus sisäiseen kauppaan

32. Perustamissopimuksen määräyksiä, erityisesti 28-30 ja 49 artiklaa [22], sovelletaan jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tekemiin julkisiin hankintoihin joko asianomaisen jäsenvaltion alueella tai kolmannessa vastaanottajamaassa Komissio uskoo, että jos jäsenvaltiot ottavat. Ottamalla käyttöön kansallista alkuperää koskevan lausekkeen jäsenvaltiot estäisivät muiden jäsenvaltioiden toimijoita osallistumista hankintamenettelyyn, mikä puolestaan vaikuttaisi sisäiseen kauppaan [23], vaikka tavara tai palvelu olisikin toimitettu kolmanteen maahan. Sidottu apu joka rajoittaa tavaroiden ja palvelujen hankintakäytäntöjä voisi rikkoa siten perustamissopimuksen 28 ja 49 artiklaa. Siihen ei myöskään voitaisi soveltaa mitään poikkeusta.

[22] Perustamissopimuksen entiset 30-36 ja 49 artikla.

[23] Yhteisöjen oikeuskäytännön mukaan kaupan vääristyminen EU:n ja jonkin kolmannen maan välillä voi vaikuttaa myös EU:n sisäiseen kauppaan.

Julkisia hankintoja koskevien direktiivien soveltaminen

33. Ellei julkiseen hankintaan sovelleta direktiiveihin sisältyvää poikkeuslauseketta koskien kansainvälisiä sopimuksia, EU:n julkisia hankintoja koskevia direktiivejä sovelletaan hankintoihin, jotka suorittaa jäsenvaltion hankintaviranomainen [24] riippumatta siitä, rahoitetaanko sitä kahdenvälisestä kehitysavusta, kun sopimuksen arvon arvioidaan olevan tiettyjen kynnysarvojen suuruisia tai niitä suurempia. Tällaiset sopimukset on myönnettävä direktiiveissä säädettyjen hankintamenettelyjen mukaisesti eikä niitä voi sitoa siten, että muihin EU:n jäsenvaltioihin, ETA-maihin tai Eurooppa-sopimusten maihin sijoittuneet toimijat suljettaisiin niiden myöntämisen ulkopuolelle.

[24] Julkisia hankintoja koskevissa direktiiveissä hankintaviranomaisilla tarkoitetaan "valtiota, alueellisia tai paikallisia viranomaisia sekä yhden tai useamman edellä tarkoitetun viranomaisen taikka julkisoikeudellisen laitoksen muodostamia yhteenliittymiä" ja julkisoikeudellisella laitoksella tarkoitetaan "laitosta, joka on nimenomaisesti perustettu tyydyttämään yleisen edun mukaisia tarpeita ja joka ei harjoita teollista tai kaupallista toimintaa, ja joka on oikeushenkilö, ja jonka rahoituksesta suurin osa on peräisin valtiolta, alueellisilta tai paikallisilta viranomaisilta taikka muilta julkisoikeudellisilta laitoksilta tai jonka johto on näiden laitosten valvonnan alainen taikka jonka hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenistä valtio, alueellinen tai paikallinen viranomainen taikka muu julkisoikeudellinen laitos nimittää enemmän kuin puolet".

34. Direktiivejä ei sovelleta, kun kolmannen maan viranomainen tekee tarjouksen sopimuksesta, ellei kyseinen viranomainen toimi jonkin jäsenvaltion hankintaviranomaisen lukuun. Kommission mielestä tälläisessa tapauksessa lähetystöt ja kansalliset elimet, jotka sijaitsevat avunsaajamaassa, kuuluvat selvästi direktiivien soveltamisalaan. Direktiiveissä säädettyjen menettelytapojen noudattamatta jättäminen aiheuttaisi EY:n lainsäädännön rikkomuksen siten, että komissio ja EY:n lainsäädännön alaiset taloudelliset toimijat, jotka ovat tai ovat olleet kiinnostuneita jostakin tietystä julkisia tavarahankintoja, palveluita tai urakkaa koskevasta sopimuksesta ja joita väitetty rikkomus on vahingoittanut tai uhkaa vahingoittaa, sekä ETA-maiden ja Eurooppa-sopimusten maiden taloudelliset toimijat voivat nostaa siitä kanteen.

Kansainvälisiä sopimuksia koskeva poikkeuslauseke

35. Direktiiveihin sisältyy poikkeuslauseke, jonka mukaan niitä ei sovelleta julkisiin tavaranhankintoihin, palvelujen tai urakoiden suorituksiin, jotka perustuvat "jäsenvaltion ja yhden tai useamman kolmannen maan väliseen kansainväliseen sopimukseen". Kuitenkin poikkeuslauseketta sovelletaan vain sopimuksiin, jotka ovat "perustamissopimuksen mukaisia" [25]. Kuten jo aikaisemmin on mainittu, muista EU:n jäsenvaltioista peräisin olevia tavaran- tai palveluntoimittajia syrjivät lausekkeet eivät täyttäisi poikkeuslausekkeen soveltamisen edellytystä. Lisäksi niissä tapauksissa, joissa tätä kansainvälistä poikkeusta voitaisiin soveltaa, olisi jäsenvaltion kuitenkin ilmoitettava sopimuksesta komissiolle [26].

[25] Kesäkuun 14 päivänä 1993 annetun direktiivin 93/36/ETY 4 artiklan a alakohta, direktiivin 92/50/ETY 5 artiklan a alakohta ja direktiivin 93/37/ETY 5 artiklan a alakohta.

[26] Vastaus Euroopan parlamentin kysymykseen N:o 3104/95, EYVL C 45, 1998, s.1.

Julkisia hankintoja koskevan sopimuksen poikkeus

36. Sekä GATT- että GATS-sopimuksiin sisältyy lauseke, jolla julkiset hankinnat suljetaan niiden tärkeimpien määräysten ulkopuolelle. Sidottu apu jää WTO:n tasolla nykyisin julkisia hankintoja koskevan sopimuksen (GPA) [27], joka tehtiin Uruguayn kierroksen yhteydessä [28], ulkopuolelle. Näiden periaatteiden hyväksyminen ei kuitenkaan estä sitä, että avun sitominen voisi rikkoa EY:n sisämarkkinasääntöjä.

[27] Julkisia hankintoja koskeva sopimus, EYVL L 336, 1994, s. 273. Sopimuspuolet ovat EY ja sen 15 jäsenvaltiota, Alankomaat (Aruban osalta), Hongkong, Israel, Japani, Kanada, Kiina, Korean tasavalta, Liechtenstein, Norja, Singapore, Sveitsi ja USA.

[28] Huomautuksissa julkisia hankintoja koskevan sopimuksen 1 artiklan 1 kappaleeseen todetaan sopimuksen soveltamisalan ulkopuolisille, luettelon I kehitysmaille annettavaan sidottuun apuun liittyen tehdyistä hankinnoista: "Ottaen huomioon sidottuun apuun liittyvät yleispoliittiset näkökohdat, mukaan lukien kehitysmaiden tavoite saada tällainen apu sitomattomaksi, tätä sopimusta ei sovelleta hankintoihin, jotka tehdään kehitysmaille annettavan sidotun avun puitteissa niin kauan kuin sopimuspuolet sitä harjoittavat". Kunkin osapuolen velvollisuuksia kuvaavista liiteosista Euroopan yhteisön liiteosassa julkisia hankintoja koskevaan sopimukseen todetaan, että sopimusta ei sovelleta sopimuksiin, jotka on tehty (...) kansainvälisen sopimuksen puitteissa ja joiden tarkoituksena on, että allekirjoittaneet valtiot yhdessä panevat hankkeen täytäntöön tai hyödyntävät sitä.

Hajauttamisen vaikutus

37. Kun jäsenvaltion rahoittama hankinta tehdään kolmannen avunsaajamaan sellaisen viranomaisen yksinomaisella vastuulla, joka ei toimi jonkun jäsenvaltion hankintaviranomaisen lukuun, ei julkisia hankintoja koskevia direktiivejä eikä perustamissopimusta sovelleta. Näin ollen voisi tosiasiallisesti tapahtua, että [29] velvoitteen puuttuessa sidonnaisuuksien purkamista ei sovellettaisi.

[29] DAC:n jäsenet ovat vähiten kehittyneiden maiden julkisen kehitysavun sidonnaisuuksien purkamisesta toukokuussa 2001 DAC:n antaman suosituksen liitteessä 1 toimintaan liittyvistä menettelyistä ja yhteisymmärryksestä lupautuneet panemaan sitoumuksensa täytäntöön oikeudellisesti ja tosiasiallisesti.

Osat IV: Suositukset

38. Vaikutuksista, joita kaikkien avunantajien antaman avun sidonnaisuuksien täydellisellä ja rajoittamattomalla purkamisella on avun tehokkuuteen, voimavarojen jakautumiseen sekä kehityksen rakenteisiin ja toimijoihin, ei ole riittävästi tietoa. Komissio ehdottaa tätä aihetta käsittelevän kattavan työn aloittamista Euroopan unionin tasolla.

39. Avun sidonnaisuuksien purkamisen ja kasvavan hajauttamisen, yhdenmukaistamismenettelyjen sekä avunsaajamaan roolin välisistä suhteista ei ole riittävästi tietoa. Komissio ehdottaa konkreettisiin toimiin ryhtymistä jäsenvaltioiden kanssa ja kumppanuuden puitteissa.

40. Komissio ehdottaa tässä asiakirjassa esitellyn lähestymistavan, jolla puretaan yhteisön avun sidonnaisuuksia, ottamista osaksi kaikkia yhteisön kehitysyhteistyön rahoitusvälineisiin liittyviä oikeusperustoja.

41. Sisämarkkinoita koskevia määräyksiä ja julkisia hankintoja koskevia direktiivejä sovelletaan osaan jäsenvaltioiden kehitysavusta. Komissio kehottaa kaikkia EU:n toimijoita toimimaan niiden mukaisesti.

42. Avunsaajamaan viranomaisten, jotka eivät toimi jäsenvaltion hankintaviranomaisen lukuun, tekemien sopimusten osalta komissio ehdottaa, että jäsenvaltiot ryhtyisivät avun sidonnaisuuksien purkamiseen ja järjestelmällisesti sisällyttäisivät välineisiin, joilla apua myönnetään, sopimuslausekkeen, joka velvoittaa avunsaajamaan viranomaiset soveltamaan julkisia hankintoja koskevien direktiivien perusperiaatteita sopimusmenettelyihinsä eli tasavertaista kohtelua, läpinäkyvyyttä, vastavuoroista tunnustamista ja suhteellisuusperiaatetta.

43. Komissio suosittelee, että nykyisiä OECD/DAC:n toimia kaikkien avunantajien antaman avun sidonnaisuuksien purkamiseksi jatketaan ja laajennetaan niin, että päästään muun muassa elintarvikeavun ja sen kuljettamisen sidonnaisuuksien täydelliseen purkamiseen, joka perustuu kaikkien avunantajien täydellisen vastavuoroisuuden periaatteeseen.

LIITE I

Vähiten kehittyneiden maiden saaman julkisen kehitysavun sidonnaisuuksien purkamisesta DAC:n tekemän suosituksen soveltamisala (toukokuu 2001)

DAC:n toukokuussa 2001 antamassa suosituksessa ehdotetaan vähiten kehittyneille maille (49 maata) annettujen lainojen ja avustusten sidonnaisuuksien purkamista ainoastaan seuraavilla alueilla:

- maksutaseet ja rakennesopeutustuki;

- velkojen anteeksiantaminen;

- avustukset alakohtaisia ja monialaisia ohjelmia varten;

- investointihankkeiden tuki;

- tuontituki ja perushyödykkeitä varten annettava tuki;

- kaupallisia palveluita koskevat sopimukset;

- julkinen kehitysapu valtiosta riippumattomille järjestöille hankintoihin liittyvissä toimissa.

Suositusta ei sovelleta erilliseen tekniseen yhteistyöhön eikä elintarvikeapuun.

Suositus ei koske toimia, joiden arvo on vähemmän kuin 700 000 erityisnosto-oikeutta (investointeihin liittyvässä teknisessä avussa 130 000 erityisnosto-oikeutta).

LIITE II

Komission julkilausuma, joka on liitetty DAC:n suositukseen vähiten kehittyneille maille annettavan avun sidonnaisuuksien purkamisesta (25. huhtikuuta 2001)

Julkilausumassa todetaan että:

Komissio ehdottaa jäsenvaltioille yhteisön avun sidonnaisuuksien purkamisen jatkamista alueelliselta perustalta Aasian ja Latinalaisen Amerikan maiden kanssa erottelematta vähiten kehittyneitä ja muita maita.

Komissio aikoo tapauskohtaisesti avata kaikille maille, sekä teollisuusmaille että kehitysmaille, julkisten hankintojen markkinat, jotka koskevat HI-viruksen/aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjunnassa välttämättömiä palveluja ja terveydenhoitotuotteita.

Komission julistus perustuu komission 11. huhtikuuta 2001 tekemään päätökseen [PV(2000)1519], jossa hyväksytään asiakirjan [SEC(2001)623/3] toinen vaihtoehto, jossa komissiota pyydetään:

- kiittämään DAC:ia sen toimista;

- tunnustamaan DAC:n suosituksen rajoitukset;

- osoittamaan, että se panee täytäntöön DAC:n suosituksen hengen ja tavoitteet, jotka ovat sopusoinnussa yhteisön tasolla määriteltyjen politiikkojen ja menettelytapojen sekä kumppanuussopimusten kanssa;

- ilmoittamaan, että se aikoo ehdottaa AKT-maihin ja MED-maihin sovellettavaa alueellisen avun sidonnaisuuksien purkamista muihin kehittymässä oleviin alueisiin. Yhteisön avun sidonnaisuudet puretaan 15 jäsenmaan ja kunkin tärkeimmän alueellisen ryhmittymän (Aasia, Latinalainen Amerikka, Välimeren alue ja AKT-maat) kehitysmaiden välillä alueellisilla sopimuksilla ja yhteistyöohjelmilla erottelematta vähiten kehittyneitä maita ja muita kehitysmaita sekä kaikkien apumuotojen osalta;

- hyödyntämään mahdollisuutta avata yhteisön nykyisiin sääntöihin perustuen ja tapauskohtaisesti kaikille kehitysmaille julkisten hankintojen markkinat, jotka koskevat HI-viruksen/aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjunnassa välttämättömiä palveluja ja terveydenhoitotuotteita;

- tutkimaan (ALA-maiden ja lääkkeiden osalta) mahdollisuutta markkinoiden suurempaan avaamiseen muille OECD:n jäsenille.

LIITE III

Alustava luettelo muutettavista asetuksista

1 Neuvoston asetus (EY) N:o 1292/96, annettu 27 päivänä kesäkuuta 1996, elintarvikeapupolitiikasta ja elintarvikeavun hallinnosta sekä elintarviketurvaan liittyvistä erityisistä tukitoimista

2 Neuvoston asetus (EY) N:o 1257/96, annettu 20 päivänä kesäkuuta 1996, humanitaarisesta avusta

3 Neuvoston asetus (EY) N:o 1659/98, annettu 17 päivänä heinäkuuta 1998, hajautetusta yhteistyöstä

4 Neuvoston asetus (EY) N:o 1658/98, annettu 17 päivänä heinäkuuta 1998, kehitysmaita koskevilla aloilla toteutettavien toimien yhdessä eurooppalaisten valtioista riippumattomien kehitysyhteistyöjärjestöjen (NGO) kanssa suoritettavasta rahoituksesta

5 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2494/2000, annettu 7 päivänä marraskuuta 2000, toimenpiteistä kehitysmaissa olevien trooppisten ja muiden metsien säilyttämisen ja kestävän hoidon edistämiseksi

6 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2493/2000, annettu 7 päivänä marraskuuta 2000, ympäristöulottuvuuden sisällyttämisestä täysimääräisesti kehitysmaiden kehitysprosessiin

7 Neuvoston asetus (EY) N:o 2836/98, annettu 22 päivänä joulukuuta 1998, sukupuolten tasa-arvoon liittyvien kysymysten sisällyttämisestä kehitysyhteistyöhön

8 Neuvoston asetus (EY) N:o 2046/97, annettu 13 päivänä lokakuuta 1997, pohjoinen-etelä-yhteistyöstä huumausaineiden ja niiden väärinkäytön vastaisessa toiminnassa

9 Neuvoston asetus (EY) N:o 1484/97, annettu 22 päivänä heinäkuuta 1997, kehitysmaiden väestöpolitiikoille ja -ohjelmille annettavasta avusta

10 Neuvoston asetus (EY) N:o 550/97, annettu 24 päivänä maaliskuuta 1997, HI-virusta/aidsia koskevista toimista kehitysmaissa

11 Neuvoston asetus (ETY) N:o 443/92, annettu 25 päivänä helmikuuta 1992, rahoitusavusta ja teknisestä avusta Aasian ja Latinalaisen Amerikan kehitysmaille sekä taloudellisesta yhteistyöstä näiden maiden kanssa

12 Neuvoston asetus (EY) N:o 2258/96, annettu 22 päivänä marraskuuta 1996, kehitysmaissa toteutettavista kunnostamis- ja jälleenrakennustoimista

13 Neuvoston asetus (EY) N:o 1725/2001, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2001, jalkaväkimiinojen vastaisesta toiminnasta muissa kolmansissa maissa kuin kehitysmaissa

14 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1724/2001, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2001, jalkaväkimiinojen vastaisesta toiminnasta kehitysmaissa

15 Neuvoston asetus (EY) N:o 381/2001, annettu 26 päivänä helmikuuta 2001, nopean toiminnan järjestelmän perustamisesta

16 Neuvoston asetus (EY) N:o 976/1999, annettu 29 päivänä huhtikuuta 1999, demokratian ja oikeusvaltion kehittämisen ja lujittamisen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen yleistavoitetta kolmansissa maissa yhteisön yhteistyöpolitiikan puitteissa edistävien yhteisön toimien, jotka ovat muita kuin kehitysyhteistyötoimia, täytäntöönpanoa koskevista vaatimuksista

17 Neuvoston asetus (EY) N:o 975/1999, annettu 29 päivänä huhtikuuta 1999, demokratian ja oikeusvaltion kehittämisen ja lujittamisen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen yleistavoitetta edistävien kehitysyhteistyötoimien täytäntöönpanoa koskevista vaatimuksista

18 Neuvoston asetus (ETY) N:o 3906/89, annettu 18 päivänä joulukuuta 1989, taloudellisen tuen myöntämisestä Unkarin tasavallalle ja Puolan kansantasavallalle (PHARE)

19 Neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 99/2000, annettu 29 päivänä joulukuuta 1999 (TACIS)

20 Neuvoston asetus (EY) N:o 1267/1999, annettu 21 päivänä kesäkuuta 1999 (ISPA)

21 Neuvoston asetus (EY) N:o 1268/1999, annettu 21 päivänä kesäkuuta 1999 (SAPARD)

22 Neuvoston asetus (EY) N:o 2666/2000, annettu 5 päivänä joulukuuta 2000 (CARDS)

23 Neuvoston asetus (EY) N:o 1488/96, annettu 23 päivänä heinäkuuta 1996 (MEDA)

24 Neuvoston asetus (ETY) N:o 443/92, annettu 25 päivänä helmikuuta 1992 (ALA)

25 Cotonoun kumppanuussopimus N:o 483/2000, tehty 23 päivänä kesäkuuta 2000 (AKT/EKR)

26 Neuvoston asetus (EY) N:o 2500/2001, annettu 17 päivänä joulukuuta 2001 (Turkin liittymisen valmistelu)

27 Neuvoston asetus (EY) N:o 555/2000, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2000 (Kyproksen ja Maltan liittymisen valmistelu)