52001PC0522

Ehdotus: NEUVOSTON PUITEPÄÄTÖS - Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä

(Komission esittämä)

PERUSTELUT

1. Rikoksen johdosta tapahtuva luovuttaminen - taustaa

Rikoksen johdosta tapahtuvan luovuttamisen tarkoituksena on siirtää jostakin maasta tavattu ulkomaalainen toisen valtion viranomaisten haltuun syytteeseenpanoa tai asianomaiselle langetetun tuomion täytäntöönpanoa varten. Luovuttamiseen liittyy usein valtioiden välisiä monimutkaisia poliittisia ja diplomaattisia menettelyjä. Luovuttaminen on nykyisellään usein hidasta ja hankalaa. Se ei enää sovellu Eurooppaan muodostetulle alueelle ilman sisärajoja, missä jäsenvaltioiden suhteille on ominaista keskinäinen luottamus ja yhteistyön henki sekä yhteinen, vaativa käsitys oikeusvaltiosta.

Luovuttamista säännellään nykyisin rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevalla eurooppalaisella yleissopimuksella, joka on tehty 13. joulukuuta 1957 (jäljempänä 'vuoden 1957 yleissopimus'), ja siihen liitetyillä lisäpöytäkirjoilla, joista ensimmäinen on tehty 15. lokakuuta 1975 (jäljempänä 'vuoden 1975 pöytäkirja') ja toinen 17. maaliskuuta 1978 (jäljempänä 'vuoden 1978 pöytäkirja'). Lisäksi sovelletaan 27. tammikuuta 1977 tehtyä eurooppalaista yleissopimusta terrorismin vastustamisesta (jäljempänä 'terrorismiyleissopimus'). Silloin kun nämä sopimukset ja pöytäkirjat allekirjoitettiin, ne toki merkitsivät suurta edistysaskelta, mutta nyt ne edustavat Euroopan unionin jäsenvaltioiden välisissä suhteissa raskasta ja vanhentunutta koneistoa.

Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehty yleissopimus ja siihen liittyvä SIS-tietojärjestelmä parantavat käytännössä huomattavasti etsintäkuulutusten välittämistä jäsenvaltioiden välillä ja helpottavat kansallisten viranomaisten yhteydenpitoa pidätysten yhteydessä. Oikeudellisesti Schengenin yleissopimus ei kuitenkaan tuo mitään uutta vuoden 1957 yleissopimukseen perustuviin perinteisiin luovuttamismenettelyihin.

Maaliskuun 10. päivänä 1995 tehty yleissopimus yksinkertaistetusta menettelystä Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä rikoksen johdosta tapahtuvassa luovuttamisessa (jäljempänä 'vuoden 1995 yleissopimus') ja 27. syyskuuta 1996 tehty yleissopimus Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta (jäljempänä 'vuoden 1996 yleissopimus') on tarkoitettu nopeuttamaan ja yksinkertaistamaan vuoden 1957 yleissopimukseen perustuvia menettelyjä ja poistamaan mahdollisuudet tehdä varaumia. Kyseisissä yleissopimuksissa ei kuitenkaan puututa itse luovuttamisen mekanismiin, joka on luonteeltaan poliittinen ja hallitustenvälinen toimenpide. Lisäksi vuoden 1995 yleissopimus on ratifioitu vain yhdeksässä ja vuoden 1996 yleissopimus kahdeksassa jäsenvaltiossa.

2. Vastavuoroisen tunnustamisen seuraukset

Amsterdamin sopimuksessa unionin tavoitteeksi otettu vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen luominen merkitsee uuden näkökulman avautumista tällä alalla. EU:n valtion- ja hallitusten päämiehet katsoivat Tampereen Eurooppa-neuvostossa, että tuomioistuinten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen pitäisi olla unionin oikeudellisen yhteistyön peruskivi sekä yksityisoikeudellisissa että rikosasioissa. Rikoksen johdosta tapahtuvan luovuttamisen osalta vastavuoroisen tunnustamisen periaate merkitsee sitä, että kunkin kansallisen oikeusviranomaisen on tunnustettava toisen jäsenvaltion oikeusviranomaisen esittämä luovutuspyyntö ilman erillistä menettelyä ja mahdollisimman vähäisten tarkistusten perusteella.

3. Uudet kahdenväliset sopimukset

Koska rikollisuuden kiihtyvää kansainvälistymistä vastaan tarvitaan nopeasti tehokkaita keinoja, useat jäsenvaltiot ovat aloittaneet EU:n piirissä tehtävän työn ohella kahdenvälisiä keskusteluja, joiden tarkoituksena on korvata vanhentunut luovuttamismenettely yksinkertaisemmilla menettelyillä. Esimerkiksi Italia ja Espanja ovat allekirjoittaneet tätä koskevan keskinäisen sopimuksen joulukuussa 2000. Vastaavan sopimuksen tekeminen on vireillä myös Espanjan ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä.

Tällaiset aloitteet ovat kannatettavia, sillä niiden yhteydessä korostuvat jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien keskinäiset luottamukselliset suhteet. Samalla ne kuitenkin osoittavat, että nykyisiä monenvälisiä järjestelyjä on syytä pikaisesti uudistaa, jotta voidaan välttää luovuttamismenettelyjen monimutkaistuminen entisestään jäsenvaltioiden välillä tehtävien uusien kahdenvälisten sopimusten vuoksi.

4 Eurooppalainen pidätysmääräys

4.1. Taustaa

Wienin toimintasuunnitelmassa jäsenvaltioita kehotetaan ratifioimaan ja panemaan pikaisesti täytäntöön rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevat nykyiset säädökset (kohta 45 c). Tampereen Eurooppa-neuvosto katsoi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan nojalla, että jäsenvaltioiden olisi lakattava soveltamasta rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevaa muodollista menettelyä lainvoimaisen tuomion täytäntöönpanoa pakoilevien henkilöiden osalta ja korvattava menettely näiden henkilöiden siirtämisellä. Olisi harkittava myös nopeutettuja luovuttamismenettelyjä, jotka eivät kuitenkaan saa vaikuttaa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteeseen (kohta 35). Eurooppa-neuvosto pyysi komissiota tekemään asiasta ehdotuksia Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehty yleissopimus huomioon ottaen.

Tästä tehtävästä muistutetaan myös järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemistä ja valvontaa koskevassa Euroopan unionin strategiassa uuden vuosituhannen alkaessa; siinä komissiota pyydetään tekemään ehdotuksia oikeutta pakoilevien tuomittujen henkilöiden nopeutetusta luovuttamismenettelystä (suositus 28). Strategiassa myös todetaan, että olisi "pohdittava mahdollisuutta luoda pitkällä aikavälillä Euroopan yhtenäinen oikeudellinen alue rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista varten" ja tarkasteltava tässä yhteydessä "kysymystä rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta in absentia -menettelyjen yhteydessä noudattaen täysimääräisesti Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen mukaisia perusoikeuksia".

Aivan äskettäin, 11. syyskuuta 2001, Yhdysvaltoja vastaan tehtyjen ennennäkemättömien, suuren määrän uhreja vaatineiden traagisten terroristihyökkäysten jälkeen Euroopan unionin valtion- ja hallitusten päämiehet, Euroopan parlamentin puhemies, Euroopan komission puheenjohtaja ja yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja vaativat Tampereen Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti, että Euroopan unionissa on laadittava rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskeva eurooppalainen pidätysmääräys ja tunnustettava vastavuoroisesti tuomioistuinten tekemät päätökset.

4.2. Soveltamisala

Komission yksiköt ovat haastatelleet tämän ehdotuksen valmistelua varten lähes kaikkien jäsenvaltioiden oikeusalan toimijoita, tuomareita, asianajajia, tutkijoita ja ministeriöiden virkamiehiä, joiden toimintaan rikoksen johdosta tapahtuva luovuttaminen kuuluu. Näiden keskustelujen perusteella ei ole syytä erotella tilanteita sen mukaan, pyydetäänkö luovuttamista rikosoikeudellisen menettelyn aloittamista vai tuomion täytäntöönpanoa varten. Tällaista eroa ei tehdä missään kahden- tai monenvälisessä sopimuksessa eikä sitä voida perustella myöskään käytännön näkökohdilla. Nykyisen oikeusjärjestelmän yksinkertaistamiseksi eurooppalaisella pidätysmääräyksellä tulisikin olla sama soveltamisala kuin rikoksen johdosta tapahtuvalla luovuttamisella, joka sen on tarkoitus korvata. Lisäksi pidätysmääräystä on voitava soveltaa rikosoikeudellisessa menettelyssä sekä ennen tuomion antamista että tuomion täytäntöönpanoa varten.

4.3. Säädöstyypin valinta

Eurooppalainen pidätysmääräys on päätetty perustaa puitepäätöksellä, mikä johtuu niin ikään tehokkuussyistä. Euroopan neuvostossa, eurooppalaisen poliittisen yhteistyön pohjalta tai Euroopan unionin piirissä on tehty lukuisia yleissopimuksia, jotka ratifioimisasteensa perusteella eivät ole osoittautuneet kovin onnistuneiksi. Sekä Amsterdamin sopimuksen perusteella muodostunut oikeusjärjestelmä että jäsenvaltioiden välisen oikeudellisen yhteistyön edistyminen mahdollistavat sen, että eurooppalainen pidätysmääräys voidaan perustaa puitepäätöksellä, joka Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan mukaan "velvoittaa jäsenvaltioita saavutettavaan tulokseen nähden, mutta jättää kansallisten viranomaisten valittavaksi muodon ja keinot".

4.4. Puitepäätöksessä otetaan huomioon perusoikeuksien suoja

Ehdotetulla järjestelyllä on kaksi tavoitetta. Ensinnäkin pyritään tehokkaasti tukahduttamaan rikollista toimintaa. Tätä varten on otettava huomioon rajojen avautumisen seuraukset Euroopan oikeusalueen sisällä ja helpotettava kunkin jäsenvaltion oikeuslaitoksen mahdollisuuksia toimia yli rajojen. Tässä suhteessa uusi järjestelmä edistää merkittävästi kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa. Toisaalta järjestelmän on tarkoitus hälventää Euroopan kansalaisten huolta yksilön oikeusturvan toteutumisesta.

Tältä osin on syytä mainita seuraavat seikat:

1) eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä mainittu henkilö saa heti pidättämisestä lähtien käyttöönsä asianajajan ja tarvittaessa myös tulkin (11 artikla),

2) kun henkilö on pidätetty eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella, pidätysvaltion oikeusviranomaisen on tehtävä päätös hänen säilössäpitämisestään sen mukaan, millaiset takeet hän esittää saapumisestaan oikeuteen. Jos takeet ovat riittävät, eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella pidätetty henkilö voidaan laskea pidätysmääräyksen täytäntöönpanovaltiossa (tarvittaessa ehdonalaiseen) vapauteen siihen asti, kunnes hänen on saavuttava pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen eteen vireillä olevaa oikeudenkäyntiä varten (14 artikla). Näin halutaan välttää se, että asianomainen joutuisi olemaan pitkään väliaikaisesti säilöön otettuna, mikä toisinaan saattaisi johtua vain maantieteellisestä etäisyydestä. Eurooppalaisen pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen voi myös päättää keskeyttää sen täytäntöönpanon, jos säilöön otettu henkilö sitoutuu saapumaan oikeuteen vapaaehtoisesti (13 artiklan 3 kohta),

3) kun kyseessä on vastaajan poissaollessa tehty päätös, asia on käsiteltävä uudelleen sen jälkeen kun vastaaja on ilmoittanut pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta vastaavalle oikeusviranomaiselle haluavansa riitauttaa tuomion (35 artikla),

4) olisi pyrittävä rajoittamaan väliaikaista säilöönottoa, jonka ensisijaisena tarkoituksena on varmistaa, että toisessa jäsenvaltiossa asuva henkilö pysyy oikeuden käytettävissä, sillä eurooppalainen pidätysmääräys parantaa jo itsessään takeita saada asianomainen luovutetuksi ja oikeuden eteen (17 artikla),

5) vältetään tarpeettomia tai ei-toivottuja luovutuksia järjestämällä niiden sijasta videokokouksia (34 artikla). Olisi myös pyrittävä siihen, että tuomio pannaan täytäntöön paikassa, missä tuomitun on mahdollisimman helppo sopeutua uudelleen yhteiskuntaan (33 ja 36 artikla),

6) nopeutetaan rikosoikeudellisia menettelyjä erityisesti siten, että henkilöitä siirretään entistä useammin väliaikaisesti toiseen jäsenvaltioon (39 ja 40 artikla), koska näin voidaan tukea yksityisten oikeussubjektien oikeutta saada asiaansa oikeuden päätös kohtuullisessa ajassa. Eurooppalaisen pidätysmääräyksen pitäisi edistää merkittävästi kohtuullisten määräaikojen noudattamista, sillä lopullinen päätös sen täytäntöönpanosta on tehtävä viimeistään 90 päivän kuluttua pidättämisestä (20 artikla),

7) kaksoisrangaistavuuden vaatimuksesta luopuminen ei aiheuta vahinkoa niille valtioille, joiden lainsäädäntö on muita väljempi. Ns. negatiivisen luettelon avulla jäsenvaltiot voivat sulkea eurooppalaisen pidätysmääräyksen soveltamisalan ulkopuolelle teot, joiden rangaistavuudesta ne ovat päättäneet luopua (27 artikla),

8) jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus vaatia eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon edellytykseksi takeet siitä, ettei asianomaiselle langeteta elinkautista vankeusrangaistusta (37 artikla).

Kansallisten tuomioistuinten on luonnollisesti noudatettava eurooppalaisten pidätysmääräysten antamisessa ja täytäntöönpanossa perusoikeuksien noudattamisesta annettuja yleisiä sääntöjä ja erityisesti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi vuonna 1950 tehtyä eurooppalaista yleissopimusta ja Euroopan unionin perusoikeuskirjaa.

4.5. Yleisesittely

Eurooppalaisella pidätysmääräyksellä on seuraavat ominaisuudet:

1) Eurooppalaisen pidätysmääräyksen tarkoituksena on henkilön siirto pakkokeinoin jäsenvaltiosta toiseen. Ehdotetun menettelyn on tarkoitus korvata perinteinen rikoksen johdosta tapahtuva luovuttaminen. Uusi menettely rinnastetaan aiemmin sovellettuun tulkittaessa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 5 artiklaa, jossa määrätään oikeudesta vapauteen ja turvallisuuteen.

2) Kyseessä on laaja-alainen menettely, joka korvaa nykyisen luovuttamismenettelyn kaikilta osin; sitä ei siis sovelleta ainoastaan erikseen määriteltyihin rikoksiin, toisin kuin Italian ja Espanjan välillä tehtyä sopimusta.

3) Menettely perustuu tuomioistuinten päätösten vastavuoroiseen tunnustamiseen. Perusidea on seuraava: kun jonkin jäsenvaltion oikeusviranomainen pyytää tietyn henkilön luovuttamista joko lainvoimaisen tuomion täytäntöönpanoa varten tai siksi, että häntä vastaan on aloitettu rikosoikeudellinen menettely, oikeusviranomaisen päätös on tunnustettava ja pantava täytäntöön automaattisesti koko unionin alueella. Tilanteet, joissa eurooppalaista pidätysmääräystä ei tarvitse panna täytäntöön, on rajoitettava poikkeustapauksiin.

Ehdotuksen soveltamisala on lähes sama [1] kuin rikoksen johdosta tapahtuvalla luovuttamisella: eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla voidaan pidättää toiseen jäsenvaltioon siirtämistä varten henkilö, jolle on joko langetettu jossakin jäsenvaltiossa lainvoimaisella tuomiolla vähintään neljän kuukauden vankeusrangaistus tai jonka osalta on tehty tuomiota edeltävä päätös säilöön ottamisesta, silloin kun rikoksesta, josta häntä epäillään, voidaan määrätä yli vuosi vankeutta.

[1] Rikoksen johdosta tapahtuvan luovuttamisen kaksi edellytystä (jäljellä olevan rangaistuksen määrä sekä rikoksesta määrättävän rangaistuksen enimmäiskesto) olivat kumulatiivisia. Tässä ne sen sijaan ovat toisistaan riippumattomia (ks. jäljempänä 2 artikla).

Koska luovuttaminen on asianomaisen henkilön kannalta erityisen raskas toimenpide, on katsottu tärkeäksi rajoittaa sen soveltamista vain tapauksiin, joissa se on perusteltua rikoksen vakavuuden perusteella.

4) Eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpano on ensisijaisesti oikeudellinen toimenpide. Siihen ei enää kuulu rikoksen johdosta tapahtuvaan luovuttamiseen liittyviä diplomaattisia menettelyjä. Niiden myötä on poistunut myös mahdollisuus hakea tehtyyn poliittiseen päätökseen hallinnollista muutosta. Näiden kahden vaiheen poistamisen pitäisi tehostaa ja nopeuttaa menettelyä huomattavasti.

5) Eurooppalaisen pidätysmääräyksen yhteydessä otetaan huomioon unionin kansalaisuus. Näin ollen ei pitäisi enää olla perustetta soveltaa maan omille kansalaisille myönnettyä poikkeusta. Keskeisenä kriteerinä erityisesti tuomion täytäntöönpanon yhteydessä ei ole enää kansalaisuus vaan henkilön pääasiallinen asuinpaikka. Näin pyritään ensinnäkin siihen, että tuomio voitaisiin panna täytäntöön siinä maassa, missä asianomainen on pidätetty, sillä hänellä on todennäköisesti parhaat mahdollisuudet sopeutua jälleen yhteiskuntaan kyseisessä maassa. Toisena tavoitteena on se, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon edellytykseksi voitaisiin vaatia takeet siitä, että asianomainen palautetaan lähtömaahan vieraan valtion oikeusviranomaisen antaman tuomion täytäntöönpanoa varten.

6) Tilanteet, joissa eurooppalaista pidätysmääräystä ei tarvitse panna täytäntöön, luetellaan tyhjentävästi, jotta menettelyä voitaisiin yksinkertaistaa ja nopeuttaa mahdollisimman paljon. Kaksoisrangaistavuuden vaatimuksesta ja ns. erityissäännöstä (principe de spécialité) luovutaan. Sen sijaan jäsenvaltiot voivat halutessaan laatia luettelon rikoksista, joiden perusteella annettuja eurooppalaisia pidätysmääräyksiä ne eivät pane täytäntöön alueellaan. On myös mahdollista soveltaa edelleen kaksoisrangaistavuuden vaatimusta tapauksissa, joissa pidätysmääräyksen antanut valtio on käyttänyt ekstraterritoriaalista toimivaltaa.

7) Eurooppalaiseen pidätysmääräykseen merkitään koko unionin tasolla yhdenmukaiset tiedot. Poikkeustapauksia lukuun ottamatta täytäntöönpanovaltion oikeusviranomaisen on voitava luovuttaa pidätysmääräyksessä mainittu henkilö siinä mainittujen tietojen perusteella ilman että on tarpeen suorittaa lisätutkimuksia.

8) Eurooppalaisen pidätysmääräyksen tarkoituksena on korvata jäsenvaltioiden välisissä suhteissa vuoden 1957 yleissopimus ja sen vuosina 1975 ja 1978 tehdyt lisäpöytäkirjat, terrorismin vastaisen yleissopimuksen määräykset sekä vuonna 1995 ja 1996 Euroopan unionin piirissä allekirjoitetut yleissopimukset. Lisäksi se korvaa eräät Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen määräykset.

5. ARTIKLAKOHTAISET PERUSTELUT

1 luku: Yleiset periaatteet

1 artikla - Tavoite

Tämä puitepäätös perustuu tuomioistuinten päätösten vastavuoroiseen tunnustamiseen. Tämän periaatteen mukaan jossakin jäsenvaltiossa annettu eurooppalainen pidätysmääräys on pantava täytäntöön puitepäätöksen mukaisesti koko Euroopan unionin alueella.

2 artikla - Soveltamisala

Eurooppalainen pidätysmääräys voidaan antaa sekä lainvoimaisen tuomion täytäntöönpanoa varten että rikosoikeudellista menettelyä varten jo ennen tuomion antamista.

Tässä säädetty soveltamisala on lähes sama kuin vuonna 1957 tehdyn, rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen soveltamisala.

a) Eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteena olevan päätöksen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

- kyseessä on tuomio

- joka on lainvoimainen

- tai joka on annettu vastaajan poissaollessa (poissaolotuomio) ja jonka uutta käsittelyä on mahdollista hakea (35 artikla),

- kyseessä on täytäntöönpanokelpoinen mutta ei lainvoimainen tuomioistuimen päätös, joka on annettu joko rikosoikeudellisessa menettelyssä ennen tuomion antamista tai tuomioistuimen päätöksellä, johon voidaan hakea muutosta, ja joka sisältää vapaudenmenetyksen. Kansallisen oikeusviranomaisen ei välttämättä tarvitse esittää ensin kansallista pidätysmääräystä, mutta sille ei myöskään ole estettä.

b) Eurooppalaisen pidätysmääräyksen edellytyksenä olevan rangaistuksen kesto on sama kuin vuoden 1957 yleissopimuksessa; kyseessä on joko jo langetettu rangaistus tai rangaistus, joka kyseisestä teosta voi seurata. Koska tähänastinen käytäntö näyttää tyydyttävältä, sitä voidaan jatkaa.

Vaikka kaksoisrangaistavuuden vaatimuksesta luovutaan, ei kuitenkaan ole tarpeen määrätä vapausrangaistuksen vähimmäiskestoa, joka rikoksesta on seurattava pidätysmääräyksen täytäntöönpanovaltiossa. Eurooppalainen pidätysmääräys on pantava täytäntöön riippumatta siitä, millainen rangaistus siitä voitaisiin määrätä täytäntöönpanovaltiossa. Tämän periaatteen soveltamisen vuoksi ei ole tarpeen viitata vuoden 1996 yleissopimuksen 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun tilanteeseen.

Silloin kun arvioidaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteena olevan tuomion vähimmäiskestoa, poissaolotuomiot rinnastetaan lainvoimaisiin päätöksiin, kuten on tehty myös vuoden 1957 yleissopimusta sovellettaessa (vrt. kyseistä yleissopimusta koskeva selittävä muistio). Vuoden 1957 yleissopimus sisältää yli neljän kuukauden vapausrangaistusta edellyttävien tuomioiden täytäntöönpanoa koskevan kumulatiivisen ehdon, jonka mukaan on otettava huomioon samasta rikoksesta seuraavan rangaistuksen laillinen enimmäiskesto. Tämä edellytys on nyt poistettu, koska tunnustamisen kohteena on itse päätös, jolloin siinä määrätyn rangaistuksen kestolla ei enää tuomion antamisen jälkeen ole merkitystä.

Ei myöskään ole tarpeen soveltaa vuoden 1957 luovuttamisyleissopimuksen 2 artiklan 2 kohtaa, koska tämän ehdotuksen 41 artiklan säännösten perusteella erityissääntöä ei enää sovelleta.

Eräät jäsenvaltiot (mm. Benelux-maat ja pohjoismaat) ovat tehneet keskinäisiä sopimuksia, joissa luovuttamisen soveltamisala on laajempi kuin vuoden 1957 yleissopimuksen minimivaatimusten mukaan. Näiden valtioiden on päätettävä, soveltavatko ne näihin tapauksiin edelleen luovuttamista vai laajentavatko ne eurooppalaisen pidätysmääräyksen soveltamisalaa koskemaan myös kyseisiä tapauksia.

3 artikla - Määritelmät

a) Eurooppalainen pidätysmääräys käsittää etsintäkuulutuksen, pidätysmääräyksen, säilöönottomääräyksen ja määräyksen luovuttaa asianomainen pidätysmääräyksen antaneen valtion oikeusviranomaisille. Tähän mennessä voimassa olleen menettelyn ja erityisesti vuoden 1957 yleissopimuksen mukaan, sellaisena kuin sitä on sovellettu Schengenin yleissopimuksen nojalla, pyyntö ottaa henkilö väliaikaisesti säilöön ja luovutuspyyntö olivat menettelyn kaksi erillistä vaihetta. Tuomioistuinten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen mukaisesti näitä vaiheita ei enää eroteta toisistaan. Pidätysmääräys sisältää yleensäkin etsintäkuulutuksen sekä pidätys- ja säilöönottomääräyksen, mutta eurooppalainen pidätysmääräys käsittää näiden lisäksi myös määräyksen luovuttaa asianomainen pidätysmääräyksen antaneen valtion oikeusviranomaisille.

Eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanovaltiolle aiheutuu siten neljä eri velvollisuutta, joilla on kuitenkin erilaiset oikeusvaikutukset. Etsintäkuulutus ja pidätysmääräys ovat täytäntöönpanovaltion kannalta sitovia paitsi jos se voi vedota harvoihin poikkeuksiin (27, 28, 30 ja 31 artikla). Sen sijaan oikeusviranomaisen on tehtävä erillinen päätös etsityn henkilön säilössä pitämisestä (14 artikla). Tuomioistuimen on myös tehtävä päätös henkilön luovuttamisesta pidätysmääräyksen antaneelle oikeusviranomaiselle, paitsi jos asianomainen ei vastusta luovuttamista.

b) Eurooppalaista pidätysmääräystä koskeva menettely perustuu tuomioistuinten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen. Valtioiden välisten suhteiden sijasta kyse on siis lähinnä oikeusviranomaisten välisistä suhteista. Ilmaisu 'oikeusviranomainen' vastaa vuoden 1957 yleissopimuksen mukaisesti (vrt. selittävän muistion 1 artikla) varsinaisia oikeus- ja syyttäjäviranomaisia, ei kuitenkaan poliisiviranomaisia. Eurooppalaisen pidätysmääräyksen antaa se oikeusviranomainen, jolla on kyseisen jäsenvaltion prosessioikeuden mukaan sitä koskeva toimivalta (4 artikla).

c) Pidätysmääräyksen täytäntöön paneva oikeusviranomainen voidaan määrittää eri menettelyjen perusteella sen mukaan, onko kyseessä tavanomainen vai yksinkertaistettu menettely (16 artikla). Kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettavan menettelyn mukaan kyseessä voi olla joko syyttäjäviranomainen tai tuomioistuin. Ilmaisulla 'täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen' voidaan tarkoittaa tapauskohtaisesti niistä jompaakumpaa. Sillä on kuitenkin tarkoitettava aina sitä viranomaista, joka tekee päätöksen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta. Vaikka jäsenvaltiot voivat 5 artiklan säännösten nojalla antaa toimivallan useissa tapauksissa keskusviranomaiselle, määritelmä ei käsitä keskusviranomaista.

d) Poissaolotuomion määritelmä perustuu osittain rikosoikeudellisten tuomioiden kansainvälisestä pätevyydestä vuonna 1970 tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen määräyksiin sekä Euroopan neuvoston ministerikomitean päätöslauselmaan nro 11 vuodelta 1975. Se vastaa sisällöltään luovuttamista koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien sopimusluonnoksen 3 g artiklaa (päätöslauselma 45/116, sellaisena kuin se on tarkistettuna päätöslauselmalla 52/88). Määritelmässä on otettu huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiaa koskeva oikeuskäytäntö. Poissaolotuomioiksi katsotaan tuomiot, joiden osalta on haettava uutta käsittelyä, niin että asianomainen voidaan tuomita uudelleen läsnäolevana. Poissaolotuomioiksi ei sen sijaan katsota tietyn henkilön asiassa tehtyjä päätöksiä silloin kun asianomainen on saanut kutsun saapua oikeuteen päätöksen antaneen valtion oikeusjärjestelmän mukaan noudatettavassa tavanomaisessa määräajassa ja jos hän on tahallaan laiminlyönyt läsnäolovelvollisuutensa yrittämättä toimittaa paikalle edustajaa ja ilman että hänen poissaolonsa on johtunut hänestä itsestään riippumattomista syistä.

e) Turvaamistoimenpiteen määritelmä perustuu vuoden 1957 yleissopimukseen.

f) 'Etsitty henkilö' on määriteltävä siten, että käsitteitä voidaan yhdenmukaistaa koko tekstissä.

4 artikla - Toimivaltaiset oikeusviranomaiset

Oikeusviranomainen, jolla on toimivalta antaa eurooppalainen pidätysmääräys, nimetään jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön perusteella. Jäsenvaltiot voivat uskoa toimivallan joko sille oikeusviranomaiselle, joka on antanut 2 artiklassa tarkoitetun tuomion tai tehnyt siinä tarkoitetun päätöksen, tai jollekin muulle oikeusviranomaiselle.

Sama koskee viranomaista, jolla on toimivalta panna täytäntöön eurooppalainen pidätysmääräys. On syytä korostaa, että 4 artiklassa tarkoitettu viranomainen on se, jolla on - keskusviranomaisen toimivaltaan kuuluvat seikat tarvittaessa huomioon ottaen - toimivalta päättää eurooppalaisen pidätysmääräyksen voimassaolosta ja täytäntöönpanosta ja siten henkilön luovuttamisesta toisen jäsenvaltion oikeusviranomaisille. Rikoksen johdosta tapahtuvaan luovuttamiseen liittynyt diplomaattinen ja hallinnollinen menettely on poistettu.

5 artikla - Keskusviranomainen

Artiklan 1 kohta perustuu rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä vuonna 1996 tehtyyn yleissopimukseen sekä vuonna 2000 tehtyyn yleissopimukseen keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä. Koska kyseessä on käytännön määräys, jonka tarkoituksena on helpottaa tiedonkulkua jäsenvaltioiden välillä, nykyinen järjestely on säilytettävä. Keskusviranomaisten tulee helpottaa eurooppalaisten pidätysmääräysten tiedoksiantamista ja täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa. Niiden vastuualueeseen kuuluvat myös pidätysmääräysten täytäntöönpanoon liittyvät käännökset ja muu hallinnollinen tuki.

Ehdotuksen mukaan päätöksen eurooppalaisen pidätysmääräyksen voimassaolosta ja sen täytäntöönpanosta tekee oikeusviranomainen siinä maassa, jossa pidätys tapahtuu. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää, että tietyistä erikseen luetelluista kysymyksistä voi päättää hallinnollinen keskusviranomainen, esimerkiksi sen vuoksi, että tämäntyyppiset kysymykset kuuluvat asianomaisessa jäsenvaltiossa hallintoviranomaisen toimivaltaan. Tällainen päätös voi koskea esimerkiksi sitä, että pidätysmääräyksessä tarkoitettu henkilö nauttii immuniteettisuojaa (31 artikla), että pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa on lykättävä erittäin painavista humanitaarisista syistä (38 artikla) tai arviota toisen jäsenvaltion antamista takeista, joiden mukaan se ei sovella elinkautista vankeusrangaistusta (37 artikla).

Kun jäsenvaltio on käyttänyt tätä mahdollisuutta, sen on järjestettävä tämän päätöksen tekemiseksi toimivaltaisen oikeusviranomaisen ja keskusviranomaisen väliset suhteet niin, että ensiksi mainittu voi ottaa päätöksessä huomioon keskusviranomaisen kannan ja että 90 päivän kokonaismääräaikaa voidaan noudattaa. Lisäksi on varmistettava, että keskusviranomainen voi tehdä päätöksensä etsityn henkilön kannan tuntien.

6 artikla - Eurooppalaisen pidätysmääräyksen sisältö

Eurooppalaisen pidätysmääräyksen sisältämät tiedot ovat valtaosaksi samat kuin Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 95 artiklan luettelossa mainitut tiedot. Niiden lisäksi vaaditaan seuraavat tiedot:

- lainvoimaisen tuomion kesto, jos tuomio on annettu, tai rikoksesta langetettavan rangaistuksen kesto, jos kyseessä on tuomiota edeltävä päätös,

- oikeus hakea uutta käsittelyä pidätysmääräyksen perusteena olevalle, vastaajan poissaollessa tehdylle päätökselle sekä tätä koskevat yksityiskohtaiset säännöt,

- tieto siitä, että henkilö on laskettu vapaaksi samojen tosiseikkojen perusteella sillä ehdolla, että hän saapuu oikeuteen, tai tarvittaessa, että henkilö on paennut rangaistuslaitoksesta, johon hänet oli sijoitettu.

Viimeksi mainittu ehto on tärkeä, sillä se vaikuttaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanomenettelyyn. Jos henkilö on aiemmin laskettu ehdolliseen vapauteen, eurooppalainen pidätysmääräys pannaan periaatteessa ja täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen harkinnan perusteella täytäntöön yksinkertaistetun menettelyn mukaan ilman että siihen tarvitsee saada asianomaisen suostumusta (17 artikla). Eurooppalaisen pidätysmääräyksen kyseinen kohta on siis täytettävä huolellisesti. Se voidaan täyttää menettelyn eri vaiheissa: joko aivan alussa tai sen jälkeen kun pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen on soveltanut 13 artiklan 3 kohdan säännöksiä (eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon keskeyttäminen sillä ehdolla, että asianomainen sitoutuu saapumaan oikeuteen), tai kun asianomainen on jo pidätetty kyseisen pidätysmääräyksen perusteella ja kun pidätysvaltion oikeusviranomainen on laskenut hänet vapaaksi (14 artikla), mutta hän on laiminlyönyt velvollisuutensa saapua oikeuteen. Kahdessa viimeksi mainitussa tapauksessa pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen on täydennettävä pidätysmääräystä.

Niiden oikeusviranomaisten kannalta, jotka ovat tehneet eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteena olevan päätöksen, näiden tietojen välittäminen merkitsee etsintäkuulutuksen sekä pidätys-, säilöönotto- ja luovuttamismääräyksen antamista. Periaatteessa pidätysvaltion oikeusviranomaisten on voitava panna pidätysmääräys täytäntöön pelkästään siinä annettujen tietojen perusteella, ilman että niiden tarvitsee pyytää muita lisätietoja, poikkeustapauksia lukuun ottamatta.

II luku: Menettely

1 jakso: Yleistä

7 artikla - Viranomaisten välinen tietojenvaihto

Eurooppalainen pidätysmääräys on tarkoitus toimittaa suoraan oikeusviranomaiselta toiselle; tämä periaate perustuu keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa 29. toukokuuta 2000 tehtyyn yleissopimukseen. Tämä tietenkin edellyttää, että pidätysmääräyksen antava viranomainen tietää etsityn henkilön kotipaikan toisessa jäsenvaltiossa.

Samoin kuin keskinäistä oikeusapua koskevan yleissopimuksen (6 artiklan) nojalla jäsenvaltiot voivat säätää, että menettelyt on tietyissä tapauksissa ohjattava keskusviranomaisen kautta.

2 jakso: Schengenin tietojärjestelmän käyttäminen

8 artikla - Ilmoittaminen

Kun etsityn henkilön olinpaikka ei ole tiedossa, sovelletaan Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehtyyn yleissopimukseen perustuvaa järjestelyä. Tämän puitepäätöksen säännökset korvaavat Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 95 artiklan 1 ja 2 kohdan määräykset. Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten (SIRENE-toimistojen kautta) antamien lisätietojen sisältö muutetaan vastaamaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen sisältöä (6 artikla). Tietoja levitetään entisen käytännön mukaan Schengen-menettelyssä säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti. Tässä yhteydessä on syytä todeta, että tietojen toimittaminen tapahtuu luottamuksellisesti. Suojatun Schengen-menettelyn käyttö takaa tältä osin, että tietosuojaa koskevia yhteisön normeja noudatetaan.

9 artikla - Täytäntöönpanoalueen osoittaminen

Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 95 artiklan 3, 4, 5 ja 6 kohdan määräykset kumotaan. Lisäksi yleissopimuksen 94 artiklan 4 kohta on katsottava kumotuksi siltä osin, mikä koskee sen soveltamista eurooppalaisen pidätysmääräyksen yhteydessä. Tämän puitepäätöksen perusolettamuksena on, että eurooppalainen pidätysmääräys voidaan panna täytäntöön koko Euroopan unionin alueella. Täytäntöönpanosta on mahdollista kieltäytyä vain erikseen määritellyissä tilanteissa. Jäsenvaltiot voivat ilmoittaa kieltäytyvänsä tietyn eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta eli siinä mainitun henkilön pidättämisestä liittämällä pidätysmääräykseen tämän osoitukseksi tietyn merkin (maan lipun). Perusteena täytäntöönpanosta kieltäytymiselle voivat olla ainoastaan tilanteet, jotka mainitaan tämän puitepäätöksen 27 artiklassa (kaksoisrangaistavuuden periaatteen poikkeuksellinen soveltaminen ns. negatiivisella luettelolla), 28 artiklassa (ekstraterritoriaalisen toimivallan käyttö), 30 artiklassa (rikos, josta on myönnetty armahdus täytäntöönpanovaltiossa) tai 31 artiklassa (etsitty henkilö nauttii täytäntöönpanovaltiossa immuniteettisuojaa). Tämä on mahdollista myös silloin kun pidätysvaltion oikeusviranomainen on päättänyt 14 artiklan säännösten mukaisesti vapauttaa henkilön väliaikaisesti odottamaan luovuttamista pidätysmääräyksen antaneen valtion oikeusviranomaisille, jotta voidaan välttää uusi pidättäminen samassa valtiossa, tai kun pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen on väliaikaisesti keskeyttänyt pidätysmääräyksen täytäntöönpanon (13 artiklan 3 kohta). Täytäntöönpanosta kieltäytyvän jäsenvaltion on tällaisissa tapauksissa ilmoitettava asiasta pidätysmääräyksen antaneelle jäsenvaltiolle, ja jos se suorittaa alueellaan tarkastuksia, sen on ilmoitettava pidätysmääräyksen antaneen valtion toimivaltaisille viranomaisille etsityn henkilön olinpaikka. Viimeksi mainittu velvollisuus perustuu Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 95 artiklan 5 kohtaan.

Kun tarkastellaan määräaikaa, johon mennessä eurooppalainen pidätysmääräys on talletettava Schengenin tietojärjestelmään, Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 95 artiklan 3, 4 ja 6 artiklan määräyksissä annettu nykyinen sääntö on keskinäisen tunnustamisen periaatteen soveltamisen vuoksi käännettävä päinvastaiseksi. Periaatteessa kaikki pidätysmääräykset on talletettava Schengenin järjestelmään. Ilmoitus pidättämiskiellosta voidaan lisätä myöhemmin, mutta mahdollisuus lykätä eurooppalaisen pidätysmääräyksen levittämistä tietyksi määräajaksi, jonka kuluessa tutkitaan, onko pidätysmääräys kansallisen lainsäädännön mukainen, on poistettu.

3 jakso: Pidättäminen ja säilöönotto

10 artikla - Pakkokeinot

Tämä puitepäätös ei muuta nykytilannetta pakkokeinojen osalta. Pidätettyyn sovellettavista pakkokeinoista säädetään täytäntöönpanovaltion lainsäädännössä; pidätetyllä on kuitenkin oikeus eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä määrättyyn asianajajaan ja tulkkiin (ks. jäljempänä 11 artiklan 2 kohta).

Toimivaltaisten poliisi- ja oikeusviranomaisten on toteutettava kansallisen lainsäädännön mukaan ensimmäiset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on todeta pidätetyn henkilöllisyys ja tarkistaa, että kyseessä on etsitty henkilö. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan näiden pakkokeinojen tulee rajoittua siihen, mikä on välttämätöntä, ja niiden on oltava oikeasuhteisia. Koska eurooppalainen pidätysmääräys käsittää myös säilöönottomääräyksen, henkilö on pidettävä säilössä kunnes täytäntöönpanovaltion oikeusviranomainen tekee hänen tilannettaan koskevan päätöksen kansallisen lainsäädännön nojalla (14 artikla). Jäsenvaltioiden on kuitenkin säädettävä kansallisessa lainsäädännössään siitä, mitä tarkistuksia on tehtävä henkilön pidättämisen jälkeen siihen asti, kunnes hän saapuu täytäntöönpanovaltion oikeusviranomaisten kuultavaksi. Tämä käytäntö on sama kuin nykyisin rikoksen johdosta tapahtuvassa luovuttamisessa.

11 artikla - Etsityn henkilön oikeudet

Tässä puitepäätöksessä noudatetaan EU:n piirissä vuosina 1995 ja 1996 tehtyjen yleissopimusten määräyksiä, joiden mukaan tapaukset erotetaan toisistaan sen mukaan, antaako pidätetty henkilö suostumuksensa siihen, että hänet luovutetaan pidätysmääräyksen antaneeseen valtioon.

Tätä varten asianomaisen on voitava tutustua eurooppalaisen pidätysmääräyksen sisältöön heti kun hänet on pidätetty sen perusteella, jotta hän voi tarvittaessa antaa suostumuksensa siihen, että hänet luovutetaan välittömästi pidätysmääräyksen antaneelle oikeusviranomaiselle. Tämän artiklan sanamuoto perustuu vuoden 1995 yleissopimuksen 6 artiklan määräyksiin.

Pidätysmääräyksessä tarkoitetulla henkilöllä on oikeus saada heti pidättämisen jälkeen käyttöönsä asianajaja ja tarvittaessa tulkki. Kyseessä on tärkeä tae, jonka tarkoituksena on varmistaa yksilön oikeusturva. Tae on perusteltu, sillä henkilö ei välttämättä tunne pidätysvaltion oikeudellista käytäntöä ja myös kieli saattaa olla hänelle vieras. Koska hänet on lisäksi tarkoitus siirtää toiseen jäsenvaltioon, hänellä on oltava mahdollisuus saada välittömästi apua asianajajalta. Kyseinen tae on osa eurooppalaista pidätysmääräystä eikä liity menettelyyn, jota jäsenvaltiossa sovelletaan suoritettaessa pidätyksiä kansallisen pidätysmääräyksen perusteella (ks. edellä).

12 artikla - Ilmoittaminen oikeusviranomaisille

Pidätyksestä on ilmoitettava välittömästi oikeusviranomaisille. Täytäntöönpanovaltion oikeusviranomaiset saavat tiedon sovellettavan kansallisen menettelyn mukaisesti. Pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion oikeusviranomaisille pidätyksestä ilmoittaa joko pidätysvaltion toimivaltainen viranomainen tai 5 artiklassa tarkoitettu keskusviranomainen tai keskusviranomaiset.

13 artikla - Pidätysmääräyksen tarkistaminen ja sen täytäntöönpanon keskeyttäminen

Eurooppalaisen pidätysmääräyksen voimassaolo on varmuuden vuoksi aina tarkistettava välittömästi joko sen antaneilta oikeusviranomaisilta tai sen valtion keskusviranomaiselta, josta pidätysmääräys on tullut. Tarkistaminen on tarpeen etenkin siksi, että pidätysmääräyksen antaneen valtion ei enää tarvitse esittää luovutuspyyntöä erikseen, koska se sisältyy jo eurooppalaiseen pidätysmääräykseen.

Jos pidätysmääräys ei ole enää voimassa, pidätetty henkilö vapautetaan välittömästi, paitsi jos tällä välin on aloitettu toinen häntä koskeva menettely.

Eurooppalaisen pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen voi päättää keskeyttää sen täytäntöönpanon väliaikaisesti, jos pidätetty sitoutuu saapumaan oikeuden kuultavaksi vapaaehtoisesti tiettyyn paikkaan ja tiettynä ajankohtana. Viranomainen voi myös määrätä vapauttamiselle lisätakeita tai asettaa muita ehtoja, kuten takuiden maksamisen. Pidätetty antaa sitoumuksensa saapua oikeuteen pidätysvaltion oikeusviranomaiselle, joka ilmoittaa siitä pidätysmääräyksen antaneelle oikeusviranomaiselle. Asianomaiselle ilmoitetaan myös, mitä seurauksia sitoumuksen laiminlyömisestä voi aiheutua. Pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen on ilmoitettava pidätysmääräyksen täytäntöönpanon väliaikaisesta keskeyttämisestä myös Schengenin tietojärjestelmään, jos pidätysmääräystä on levitetty sen välityksellä.

Jos asianomainen saapuu oikeuden eteen kuten oli sovittu, eurooppalaisen pidätysmääräyksen voimassaolo lakkaa lopullisesti (25 artikla). Muussa tapauksessa pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen on ilmoitettava henkilön laiminlyöneen velvollisuutensa, jotta pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa voidaan jatkaa alkuperäisen suunnitelman mukaan. Jos henkilö pidätetään tämän jälkeen uudelleen, sovelletaan 17 artiklassa säädettyä menettelyä, jonka mukaan pidätysmääräys pannaan (poikkeustapauksia lukuun ottamatta) täytäntöön välittömästi, jopa ilman asianomaisen suostumusta ja ilman että häntä kuullaan.

14 artikla - Väliaikainen vapauttaminen

Pidätyksen jälkeen henkilö on pidätysmääräyksen täytäntöönpanovaltion vastuulla, kunnes hänet luovutetaan pidätysmääräyksen antaneille viranomaisille. Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisten oikeusviranomaisten on tehtävä päätös hänen säilössä pitämisestään kansallisessa lainsäädännössä säädetyn menettelyn ja määräaikojen mukaisesti. Kyseinen menettely, joka koskee ainoastaan vapaudenmenetystä, voi olla erillinen 18 artiklassa säädettyyn menettelyyn nähden, joka puolestaan koskee eurooppalaisen pidätysmääräyksen voimassaoloa ja täytäntöönpanoa. Oikeusviranomainen tekee päätöksensä niiden takeiden perusteella, jotka koskevat henkilön saapumista oikeuden eteen, ja hänen antamansa sitoumuksen perusteella pysytellä tuomioistuimen käytettävissä pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa varten.

Tämän säännöksen tarkoituksena on antaa henkilölle mahdollisuus oleskella vapaana täytäntöönpanovaltion alueella, kunnes hänet luovutetaan pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen haltuun. Luovuttamisajankohdan määräävät pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion ja täytäntöönpanovaltion oikeusviranomaiset yhdessä sen mukaan, milloin ensiksi mainitut haluavat saada asianomaisen kuultavakseen. Sinä aikana, kun asianomainen pysyttelee oikeusviranomaisten käytettävissä täytäntöönpanovaltion alueella, täytäntöönpanovaltion on varmistettava, ettei hän yritä karttaa oikeusviranomaisten toimia. Pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi liittää ehdonalaista vapauttamista koskevaan päätökseensä kansallisen lainsäädännön mukaisia ehtoja kuten takuusumman maksamisen, kiellon poistua tietyltä maantieteelliseltä alueelta tai määräyksen ilmoittautua säännöllisesti valvontaviranomaisille.

Tässä tarkoitettu tilanne poikkeaa edellisessä artiklassa tarkoitetusta. Toisin kuin 13 artiklan 3 kohdassa, missä säädetään eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon keskeyttämisestä, pidätysmääräys pannaan tässä tapauksessa täytäntöön, ja vastuu siitä kuuluu pidätysvaltiolle.

4 jakso: Luovuttamista koskeva tuomioistuinmenettely

15 artikla - Eurooppalaisen pidätysmääräyksen tutkinta

Toimivaltaiselle oikeusviranomaiselle on tehtävä hakemus eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta viipymättä ja viimeistään kymmenen päivän kuluttua pidätyksestä. Siihen mennessä toimivaltaisen viranomaisen on tarvittaessa saatava asianomaisen suostumus pidätysmääräyksen täytäntöönpanoon. Viranomainen, jolla on toimivalta tehdä täytäntöönpanoa koskeva päätös, voi muuttua sen mukaan, antaako asianomainen suostumuksensa vai ei. Toimivaltainen viranomainen voi olla 16 ja 17 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa syyttäjäviranomainen ja muissa tapauksissa tuomioistuin.

16 artikla - Suostumus luovuttamiseen

Tämä artikla perustuu vuoden 1995 yleissopimuksen 7 ja 8 artiklan määräyksiin erityisesti asianomaisen henkilön suostumuksen saamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen osalta. Kun asianomainen suostuu luovuttamiseen, se on pantava täytäntöön välittömästi. Tämä menettely ei poikkea merkittävästi vuoden 1995 yleissopimukseen perustuvasta menettelystä, joka oli jo selvästi erilainen kuin rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskeva virallinen menettely [2]. Tähän mennessä täytäntöönpanovaltiolla on ollut täysi toimivalta arvioida sekä luovuttamisen legitiimisyyttä että sen tarpeellisuutta. Tästedes tätä toimivaltaa säännellään puitepäätöksen säännöksillä, jotka koskevat kieltäytymistä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta. Viranomaisen, jolla on toimivalta tehdä täytäntöönpanoa koskeva päätös, on oltava oikeusviranomainen, mutta jäsenvaltiot voivat päättää myöntää toimivallan syyttäjälle, mikä erottaa tämän tilanteen 18 artiklassa tarkoitetusta tilanteesta.

[2] Vuoden 1995 yleissopimuksen mukainen menettely antoi jäsenvaltioille mahdollisuuden ilmoittaa, että asianomaisella on oikeus peruuttaa suostumuksensa. Tätä rajoitusta ei ole säilytetty tässä tekstissä.

Menettelyjä, joiden mukaan asianomaisen suostumuksesta on ilmoitettava pidätysmääräyksen antaneelle oikeusviranomaiselle, on kevennetty. Vuoden 1995 yleissopimuksen mukaan kyseinen ilmoitus johti välittömästi siihen, että pidätysmääräyksen esittänyt jäsenvaltio esitti luovutuspyynnön. Koska eurooppalainen pidätysmääräys käsittää itsessään luovutuspyynnön, asianomaisen suostumusta koskevalla ilmoituksella on pidätysmääräyksen esittäneelle oikeusviranomaiselle lähinnä vain informaatioarvoa.

17 artikla - Aiempi vapauttaminen

Tämän artiklan tarkoituksena on ottaa huomioon aiempi menettely, joka on saatettu toteuttaa joko pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion tai täytäntöönpanovaltion alueella. Kun pidätetty henkilö, joka on laskettu vapaaksi tai vapautettu väliaikaisen säilöönoton jälkeen, laiminlyö velvollisuutensa saapua oikeuteen (tämä tieto merkitään pidätysmääräykseen, ks. 6 artiklan i alakohta) tai kun hän pakoilee, eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanomenettelyä yksinkertaistetaan eikä tuomioistuinkuulemista periaatteessa järjestetä, vaikka henkilö ei olisikaan antanut suostumustaan toiseen jäsenvaltioon luovuttamiselle. Samaa menettelyä sovelletaan, jos henkilö, joka on jo pidätetty eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella, ei sitoumuksestaan huolimatta ole saapunut pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen kuultavaksi (13 artiklan 3 kohta) tai jos hänet on päästetty väliaikaisesti vapauteen 14 artiklan nojalla ja hän on laiminlyönyt velvollisuutensa.

Jos täytäntöönpanovaltion oikeusviranomainen kuitenkin katsoo, että luovutuspyyntö kuuluu johonkin 27-34 artiklassa tarkoitetuista tapauksista, se voi viedä asian tuomioistuimen päätettäväksi 18 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti. Jos etsitty henkilö vastustaa nopeutettua menettelyä, hän voi pyytää tuomioistuinta ratkaisemaan riitautusta koskevan asian. Kanne koskee ainoastaan 1 kohdassa mainittujen edellytysten täyttymistä (onko kyseessä oikea henkilö? Onko häneen todella sovellettu jotakin 1 kohdassa mainituista vapauttamistoimenpiteistä? jne.). Tämä tarkistus poikkeaa näin ollen olennaisesti 18 artiklassa tarkoitetusta tuomioistuinkäsittelystä. Tämä tuomioistuinkäsittely voi myös johtaa siihen, että täytäntöönpanovaltion oikeusviranomaisen on tehtävä päätös siitä, pidetäänkö henkilö säilössä 14 artiklan mukaisesti.

Yksi tämän artiklan tavoitteista on parantaa välillisesti takeita siitä, että muissa jäsenvaltioissa asuvat henkilöt saadaan tuomioistuimen eteen. Tällaiset henkilöt saatetaan pitää säilössä herkemmin kuin maassa asuvat henkilöt, koska oikeusviranomaiset eivät pidä takeita heidän saapumisestaan oikeuteen riittävinä. Ehdotetun menettelyn myötä nämä henkilöt pääsevät samaan asemaan kuin maassa asuvat henkilöt. Kun oikeusviranomaiset saavat takeet siitä, että asianomainen on mahdollista saada helposti ja tehokkaasti oikeuden eteen, vaikka hän asuisikin toisessa jäsenvaltiossa, niiden on varmasti helpompi laskea hänet vapaaksi tai vapauttaa säilöönoton jälkeen.

18 artikla - Tuomioistuinkäsittely

Kun asianomainen ei suostu siihen, että hänet luovutettaisiin toiseen jäsenvaltioon, tai kun kyseessä on 17 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitettu tilanne, päätös eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta siirtyy tuomioistuimen toimivallan piiriin. Tämän artiklan tarkoituksena on vahvistaa eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä tarkoitetun henkilön oikeusturvaa tällaisissa tapauksissa antamalla hänelle mahdollisuus saada asiansa riippumattoman tuomioistuimen käsiteltäväksi. Muissa tapauksissa syyttäjäviranomainen voi panna menettelyn täytäntöön, jos se on mahdollista kyseisen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen mukaan.

Asianomainen on tuotava tuomioistuinkäsittelyyn kymmenen päivän kuluessa pidätyksestä (15 artikla). Käsittely tapahtuu täytäntöönpanovaltiossa sovellettavien prosessioikeuden sääntöjen mukaan. Se ei periaatteessa saa koskea itse pääasiaa vaan esimerkiksi asianomaisen henkilöllisyyttä tai pidätysmääräyksen muodollista pätevyyttä (32 artikla). Tuomioistuimen suorittamassa täytäntöönpanon tarkastelussa on tarvittaessa käsiteltävä myös kaikkia 27, 28, 29, 30, 31, 33 ja 34 artiklassa säädettyjä poikkeuksia sekä 35, 36, 37, 38, 39 ja 40 artiklassa tarkoitettuja erityistapauksia, keskusviranomaisen mahdollisen toimivallan soveltamista estämättä.

Pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion on oltava edustettuna tuomioistuinkäsittelyssä tai sen on esitettävä päätelmänsä tuomioistuimelle, joka tekee asiassa päätöksen. Näin voidaan varmistaa, että asiasta syntyy todellista keskustelua ja että näissä tapauksissa (joita periaatteessa ei pitäisi olla paljon) saadaan tarvittavat lisätiedot (19 artikla).

19 artikla - Lisätiedot

Lisätietoja pitäisi pyytää vain poikkeustapauksissa, sillä pidätysmääräys pitäisi periaatteessa voida panna täytäntöön pelkästään siinä annettujen tietojen perusteella. Tietyissä tapauksissa saattaa kuitenkin olla tarpeen antaa tuomioistuimelle lisätietoja, esimerkiksi jos sovelletaan ne bis in idem -periaatetta tai jos on tarkistettava, että kyseessä on todella 27 artiklassa säädetyssä poikkeuksia koskevassa luettelossa tarkoitettu tapaus. Tuomioistuin voi tällöin toimittaa asian uudelleen käsiteltäväksi. Tämä ei kuitenkaan saa johtaa menettelyn määräaikojen venymiseen, sillä niihin sovelletaan kaikissa tapauksissa tiukkoja sääntöjä (20 artikla).

20 artikla - Määräaika, jossa päätös eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta on tehtävä

Jokaisen jäsenvaltion on järjestettävä menettely omien sääntöjensä mukaisesti ja erityisesti säädettävä mahdollisuudesta hakea tarvittaessa muutosta 18 artiklassa tarkoitetun tuomioistuimen tekemään päätökseen. Tässä puitepäätöksessä esitetyn menettelyn on tarkoitus olla ennen muuta nopea ja tehokas. Eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta on tehtävä päätös nopeasti, jotta pidätysmääräyksen antanut viranomainen saa siitä tiedon mahdollisimman pian. Ehdotettu 90 päivän määräaika vastaa Italian ja Espanjan tekemään sopimukseen sisältyvää määräaikaa. Sitä ei missään tapauksessa voida pidentää, ja sen tulee käsittää menettelyn kaikki vaiheet.

21 artikla - Täytäntöönpanosta kieltäytyminen ja määräaikojen umpeutuminen

Jos etsittyä henkilöä ei luovuteta tai jos päätöksen tekemiselle annettua 90 päivän määräaikaa ei noudateta, asianomainen on laskettava vapaaksi, paitsi jos kyseessä on tuomio, joka pannaan täytäntöön pidätysmääräyksen täytäntöönpanovaltiossa (33 artikla) tai jos säilössäpidolle on olemassa jokin muu peruste.

Täytäntöönpanosta kieltäytymistä koskevat säännökset perustuvat vuoden 1957 yleissopimukseen (18 artiklan 2 kohta) hieman mukailtuina.

22 artikla - Eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa koskevasta päätöksestä ilmoittaminen

Tämä artikla perustuu osittain yksinkertaistetusta menettelystä rikoksen johdosta tapahtuvassa luovuttamisessa vuonna 1995 tehtyyn yleissopimukseen. Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ilmoittaa täytäntöönpanoa koskevasta päätöksestä suoraan pidätysmääräyksen antaneelle oikeusviranomaiselle. Näin noudatetaan 8 artiklassa vahvistettua periaatetta, jonka mukaan tietojenvaihto tapahtuu suoraan oikeusviranomaiselta toiselle. Käytännössä keskusviranomaiset voivat helpottaa tietojen välittämistä (esimerkiksi huolehtimalla tarvittavista käännöksistä).

Päätös on annettava tiedoksi välittömästi. Vuoden 1995 yleissopimuksessa määrätään, että päätös luovutuspyynnön hyväksymisestä tai hylkäämisestä on annettava tiedoksi 20 päivän kuluessa. Määräajan tarkoituksena oli antaa luovutuspyynnön esittäneelle valtiolle mahdollisuus tehdä luovutuspyyntö tavanomaisen menettelyn mukaan siinä tapauksessa, että nopeutetun menettelyn soveltamiseen ei suostuta. Tällaista mahdollisuutta ei tarvitse enää ottaa huomioon, minkä vuoksi määräaika on poistettu eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon yhteydessä. Koska eurooppalainen pidätysmääräys on tarkoitus panna aina täytäntöön ja siitä kieltäytyminen on ajateltu poikkeukseksi, on parempi keventää ilmoitusmenettelyä mahdollisimman paljon ja siirtyä välittömästi luovuttamista koskeviin muodollisuuksiin, jotta se voidaan toteuttaa mahdollisimman pian.

23 artikla - Etsityn henkilön luovuttamista koskevat määräajat

Etsitty henkilö on luovutettava 20 päivän kuluessa siitä, kun luovuttamista koskeva suostumus tai päätös on annettu tiedoksi, riippumatta siitä, mikä viranomainen kyseisen päätöksen on tehnyt.

Artiklan 2 ja 3 kohta perustuvat vuoden 1995 yleissopimukseen (sen 11 artiklaan). Ne koskevat tapauksia, joissa eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoon on suostuttu, mutta sitä on lykätty, koska henkilöä ei voida siirtää ylivoimaisen esteen vuoksi. Kuten vuoden 1995 yleissopimuksessa määrätään (ks. selittävä muistio), ylivoimaisen esteen käsitettä olisi tulkittava ahtaasti ja sille kansainvälisessä rikosoikeudessa annetun tulkinnan mukaan. Kyse on tilanteesta, jota ei ole voitu ennakoida ja jonka syntymistä ei ole voitu estää (esimerkiksi kuljetuksen yhteydessä sattunut onnettomuus, tai lakko, joka estää aiotun kuljetusmuodon käytön ja jolloin on mahdotonta käyttää toista kuljetusvälinettä, taikka luovutettavan henkilön vakava sairaus, joka vaatii välittömästi sairaalahoitoa). Uuden luovuttamisajankohdan on tällöin oltava mahdollisimman lähellä sitä päivää, jona luovuttamiselle alunperin vahvistettu määräaika päättyi. Muutoin ehdotettu sanamuoto on joustavampi kuin vuoden 1995 yleissopimuksessa. Jos siirtoa ei voida toteuttaa asianomaista koskevista henkilökohtaisista syistä, esimerkiksi hänen terveydentilansa vuoksi, 2 kertaa 20 päivän määräaikaa ei sovelleta (3 kohdan 2 alakohta).

Jos sen sijaan pidätysmääräys on annettu lainvoimaisen tuomion perusteella ja jos etsittyä henkilöä syytetään myös täytäntöönpanovaltioissa teoista, joista ei vielä ole annettu lainvoimaista päätöstä (39 artiklan 1, 2 ja 4 kohta), täytäntöönpanovaltio vapautetaan luovuttamista koskevien määräaikojen noudattamisesta. Luovuttaminen tapahtuu vasta kun syytetoimet on saatettu päätökseen.

Riippumatta siitä, pannaanko eurooppalainen pidätysmääräys täytäntöön säädetyssä määräajassa vai toteutuuko jokin tässä artiklassa säädetyistä poikkeustilanteista, luovuttamista koskeva lopullinen määräaika on vahvistettava yhteisesti asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kesken.

24 artikla - Säilössäpitoajan vähentäminen rangaistuksen kokonaiskestosta

Luovuttamismenettelyn yhteydessä ei välttämättä ole ollut mahdollista vähentää rangaistuksen kokonaiskestosta aikaa, jonka henkilö on viettänyt säilöön otettuna luovuttamisen yhteydessä. Tässä artiklassa korjataan tämä puute. Täytäntöönpanovaltion on tätä varten toimitettava pidätysmääräyksen antaneelle valtiolle tarkat tiedot siitä, miten kauan henkilö on ollut vangittuna eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon yhteydessä.

25 artikla - Eurooppalaisen pidätysmääräyksen voimassaolon lakkaaminen

Kun etsitty henkilö on siirretty toiseen jäsenvaltioon, täytäntöönpanovaltion oikeusviranomaisen on varmistettava, että pidätysmääräys ei ole enää voimassa. Pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen on toimittava tätä varten kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja ilmoitettava asiasta tarvittaessa Schengenin tietojärjestelmään. Pidätysmääräys voi lakata olemasta voimassa menettelyn eri vaiheissa: paitsi tietysti luovuttamisen jälkeen myös silloin kun pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen päättää panna tuomion täytäntöön omassa maassaan tai kun todetaan, että kyseessä on ne bis in idem -tilanne.

III luku: Täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteet

26 artikla - Yleinen säännös

Tässä puitepäätöksessä luetellaan tyhjentävästi syyt, joiden vuoksi jäsenvaltio voi kieltäytyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta. Jäsenvaltioiden oikeusviranomaiset eivät voi kieltäytyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta minkään muun syyn perusteella; tämä ei tietenkään rajoita perusoikeuksien noudattamisesta annettujen yleisten sääntöjen ja erityisesti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi vuonna 1950 tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan soveltamista.

27 artikla - Poikkeuksia koskeva luettelo

Kaksoisrangaistavuuden vaatimuksesta luovutaan. Tämä johtuu loogisesti siitä, että sovelletaan keskinäisen tunnustamisen periaatetta: toisen jäsenvaltion oikeusviranomaisen päätös tunnustetaan kaikkine oikeusvaikutuksineen ilman erillistä menettelyä ja ennakkotarkistuksia. Näin ollen on merkityksetöntä, onko teko, jonka perusteella eurooppalainen pidätysmääräys on annettu, säädetty rangaistavaksi pidätysmääräyksen täytäntöönpanovaltiossa, tai onko sillä erilainen tunnusmerkistö kyseisessä valtiossa. Sen lisäksi, että jokainen jäsenvaltio tunnustaa tämän periaatteen nojalla muiden jäsenvaltioiden rikoslainsäädännön kokonaisuudessaan, ne myös sitoutuvat auttamaan muita jäsenvaltioita siinä, että kyseistä lainsäädäntöä noudatetaan. Tämän järjestelyn avulla voidaan ratkaista vaikeudet, joita esiintyy, kun jäsenvaltioiden rikoslainsäädäntöä on mukautettava, jotta voitaisiin vastata uusiin rikollisiin ilmiöihin.

Puitepäätöksen 27 ja 28 artiklassa säädetään kuitenkin kahdesta rajoituksesta.

Puitepäätöksen 27 artiklan mukaan kukin jäsenvaltio voi laatia luettelon teoista, joiden perusteella annettuja eurooppalaisia pidätysmääräyksiä se ei pane täytäntöön (ns. negatiiviset luettelot). Luettelossa voidaan mainita ainoastaan tekoja, joita ei ole säädetty rangaistaviksi luettelon laativassa jäsenvaltiossa mutta jotka ovat rangaistavia muissa jäsenvaltioissa. Tyypillisiä esimerkkejä tällaisessa luettelossa mainittavista teoista ovat teot, joiden rangaistavuudesta on eri aikoina luovuttu (mm. abortti, huumeiden väärinkäyttö, eutanasia). Voidaan katsoa, että rangaistavuudesta luopumisesta on näissä tapauksissa käyty demokraattista keskustelua ja että jäsenvaltio on päättänyt sen perusteella olla enää avustamatta muita jäsenvaltioita, joissa kyseinen teko on edelleen säädetty rangaistavaksi. Luetteloon voidaan ottaa myös rikosten rangaistavuuteen liittyviä yleisempiä kysymyksiä, kuten kysymys tekijän syyntakeisuuteen vaadittavasta iästä. Luettelo artiklassa tarkoitetuista rikkomuksista on annettava tiedoksi neuvoston pääsihteeristölle ja komissiolle ja julkaistava. Luettelon julkaisemisen tai sen muuttamisen jälkeen tarvitaan kuitenkin vähintään kolmen kuukauden määräaika, ennen kuin jäsenvaltio voi vedota luettelossa mainittuihin poikkeuksiin.

28 artikla - Alueperiaate

Kun jäsenvaltio soveltaa ekstraterritoriaalista toimivaltaa rikokseen, jota ei ole säädetty rangaistavaksi sen jäsenvaltion lainsäädännössä, jota pyydetään panemaan eurooppalainen pidätysmääräys täytäntöön, viimeksi mainittu jäsenvaltio voi kieltäytyä täytäntöönpanosta. Valtion katsotaan käyttävän ekstraterritoriaalista toimivaltaa silloin kun mikään rikoksen tunnusmerkeistä ei liity sen alueeseen. Jäsenvaltioiden on periaatteessa autettava toisiaan panemalla muiden jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten antamat eurooppalaiset pidätysmääräykset täytäntöön myös silloin kun nämä kansallisen lainsäädäntönsä mukaan ovat käyttäneet ekstraterritoriaalista toimivaltaa. Tämän velvoitteen voimassaolo kuitenkin lakkaa, jos kyseessä on rikos, jota ei ole säädetty rangaistavaksi siinä jäsenvaltiossa, jolta pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa pyydetään. Näin voidaan välttää tilanne, jossa jäsenvaltio joutuisi panemaan täytäntöön eurooppalaisen pidätysmääräyksen, joka olisi annettu esimerkiksi sellaisen rikoksen perusteella, joka olisi toteutettu kokonaan sen omalla alueella mutta jota ei olisi säädetty rangaistavaksi sen omassa lainsäädännössä. Kaksoisrangaistavuuden vaatimuksen ottamista uudelleen käyttöön on arvioitava sen perusteella, mikä on rikoksen määritelmä aineellisessa rikosoikeudessa, eikä sen mukaan, millainen tuomiovalta sillä valtiolla, jolta täytäntöönpanoa pyydetään, on vastaavan rikoksen suhteen. Toisin sanoen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta on mahdollista kieltäytyä, jos pidätysmääräyksen antanut valtio on käyttänyt ekstraterritoriaalista toimivaltaa ja jos tekoa, jonka perusteella tämän toimivallan käyttö on ollut perusteltua, ei ole säädetty rangaistavaksi siinä jäsenvaltiossa, jolta täytäntöönpanoa pyydetään. Sitä, onko kyseinen teko säädetty rangaistavaksi täytäntöönpanovaltion lainsäädännössä, on tulkittava suppeasti, eikä siinä yhteydessä tule ottaa huomioon mahdollista toimivaltaa ratkaista asia vastaavassa tapauksessa. Jos siis rikos on määritelty lainsäädännössä, mutta täytäntöönpanovaltion tuomioistuimella ei vastaavassa tilanteessa olisi toimivaltaa ratkaista asia, eurooppalainen pidätysmääräys on pantava täytäntöön.

29 artikla - Ne bis in idem

Ne bis in idem -periaate on perustavanluonteinen oikeusperiaate. Se on yhteinen kaikille EU:n jäsenvaltioille, ja se on vahvistettu myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 50 artiklassa, jonka mukaan periaatetta on sovellettava ilman ehtoja koko unionin alueella.

Periaatteen soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt sekä mahdolliset poikkeukset on vahvistettu yhteisön jäsenvaltioiden välillä ne bis in idem -periaatteen soveltamisesta 25 päivänä toukokuuta 1987 tehdyssä yleissopimuksessa. Yleissopimuksen on tosin ratifioinut vain kolme jäsenvaltiota.

Vuoden 1957 yleissopimuksen 9 artiklan mukaan rikoksen vuoksi tapahtuvasta luovuttamisesta on mahdollista kieltäytyä tämän syyn perusteella vain jos päätöksen, jonka perusteella luovuttamista pyydetään, ovat antaneet sen jäsenvaltion oikeusviranomaiset, jolle luovutuspyyntö on esitetty (tai jos kyseiset viranomaiset ovat päättäneet, että ne eivät nosta syytettä tai että ne luopuvat syytteestä). Tässä ehdotuksessa esitetään samanlaista ratkaisua.

Ehdotetussa järjestelyssä otetaan huomioon se, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen käyttöönotto nopeuttaa asian käsittelyä. Ratkaisu on erilainen sen mukaan, tekeekö kyseisen päätöksen täytäntöönpanovaltion vai kolmannen maan oikeusviranomainen. Ensimmäisessä tapauksessa on täytäntöönpanovaltion oikeusviranomaisten tehtävä tarkistaa seikat, joihin syytetoimet kummassakin jäsenvaltiossa perustuvat. Jälkimmäisessä tapauksessa periaatteena on, että pidätysmääräys pannaan täytäntöön, ja syytetoimien perusteena olevat seikat tarkistaa pidätysmääräyksen antanut tuomioistuin.

Vuoden 1975 lisäpöytäkirjassa ne bis in idem -periaatteen soveltaminen tosin ulotetaan koskemaan myös muiden kuin vuoden 1957 yleissopimuksen sopimuspuolina olevien valtioiden antamia päätöksiä (2 artikla). Pöytäkirjassa luetellaan tilanteet, joissa rikoksentekijän luovuttamisesta voidaan kieltäytyä ne bis in idem -periaatteen nojalla, sekä eräitä muita poikkeuksia, joihin kieltäytyminen voi perustua. Ratkaisu ei vaikuta asianmukaiselta, kun arvioidaan ne bis in idem -periaatteen soveltamista eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon yhteydessä. Toisaalta pöytäkirjan on ratifioinut vain kuusi unionin jäsenvaltiota, ja menettelyn nopeuden ansiosta tarkistaminen onnistuu nopeasti ja sitovammin kuin täytäntöönpanovaltiossa, jolla ei välttämättä olisi käytettävissään kaikkia tarvittavia tietoja.

Jos sekä pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion että täytäntöönpanovaltion oikeusviranomaisilla on tuomiovalta pidätysmääräyksen perusteena olevan rikoksen osalta, sen täytäntöönpanosta on mahdollista kieltäytyä, jos täytäntöönpanovaltio on päättänyt olla nostamatta syytettä. Ehdotettu ratkaisu on tältä osin samanlainen kuin vuoden 1957 yleissopimuksessa.

30 artikla - Armahtaminen

Tämän artiklan säännökset eivät muuta tämänhetkistä tilannetta, joka perustuu rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen toisen lisäpöytäkirjan 4 artiklaan ja joka on toistettu Schengenin yleissopimuksen 62 artiklan 2 kohdassa sekä vuoden 1996 yleissopimuksen 9 artiklassa. Sanamuoto on säilytetty ennallaan.

Tämä poikkeus on hyväksytty samoin perustein kuin 27 artiklassa säädetyn negatiivisen luettelon laatiminen. Jos yleisestä armahtamisesta tiettyjen rikosten osalta on käyty jossakin valtiossa demokraattista keskustelua, on loogista hyväksyä, että kyseinen valtio ei enää avusta muita valtioita, joissa kyseinen teko on edelleen säädetty rangaistavaksi.

Sen sijaan vanhentuminen, josta määrätään vuoden 1996 yleissopimuksen 8 artiklassa, ei enää kuulu syihin, joiden perusteella täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä silloin kun kummallakin valtiolla on syyteoikeus. Armahtaminen näet johtuu täytäntöönpanovaltion lainsäätäjän antamasta voimassa olevasta säädöksestä, kun taas vanhentuminen on vain seurausta siitä, ettei kyseinen valtio ole toteuttanut syytetoimia. Tämä taas voi olla myös tahatonta ja johtua vain siitä, että kyseisen jäsenvaltion viranomaiset eivät tiedä rikoksesta, tai viranomaisten huolimattomuudesta tai siitä, että rikoksentekijä on yrityksistä huolimatta jäänyt tunnistamatta. Tällaisiin hankaluuksiin ei pidä voida vedota pidätysmääräyksen antanutta viranomaista vastaan. Sitä paitsi olisi epäloogista, jos valtio panisi täytäntöön eurooppalaisen pidätysmääräyksen silloin kun se koskee tekoja, joita se itse ei pidä rangaistavina, ja kieltäytyisi täytäntöönpanosta silloin kun teot on säädetty rangaistaviksi mutta ovat vanhentuneet.

31 artikla - Immuniteettisuoja

Tämä artikla on peräisin Italian ja Espanjan välisestä sopimuksesta, ja sen perusteella eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta on mahdollista kieltäytyä silloin kun siinä tarkoitettu henkilö nauttii immuniteettisuojaa täytäntöönpanovaltiossa. Tämän kieltäytymisperusteen sisällyttäminen puitepäätökseen on seurausta siitä, että luovutusmenettely on siirtynyt pitkälti oikeusviranomaisten toimivallan piiriin. Tähän asti immuniteettisuojan huomioon ottaminen on ollut luovuttamismenettelyyn osallistuneiden poliittisten toimijoiden tehtävä. Uutta säännöstä on pidettävä nimenomaisena poissulkemislausekkeena. Päätös etsityn henkilön immuniteettisuojan tunnustamisesta voidaan joka tapauksessa uskoa keskusviranomaiselle (5 artikla).

32 artikla - Tarvittavien tietojen puuttuminen

Tarvittavien tietojen puute on klassinen peruste kieltäytyä pidätysmääräyksen täytäntöönpanemisesta.

Ensinnäkin on oltava varmoja pidätetyn henkilöllisyydestä ja toiseksi pidätysmääräyksen on oltava puitepäätöksen 6 artiklan säännösten mukaisesti laadittu.

IV luku: Luovuttamisesta kieltäytymisen perusteet

33 artikla - Periaate yhteiskuntaan sopeutumisen helpottamisesta

Jos eurooppalainen pidätysmääräys on annettu lainvoimaisen päätöksen perusteella, täytäntöönpanovaltion oikeusviranomainen voi päättää, että siinä tarkoitetun henkilön myöhemmän yhteiskuntaan sopeutumisen kannalta rangaistus on parempi panna täytäntöön kyseisessä jäsenvaltiossa. Tätä säännöstä voidaan soveltaa ainoastaan asianomaisen henkilön edun perusteella, ja siihen tarvitaan tämän suostumus.

Suostumusta koskeva vaatimus ei ole ristiriidassa Schengenin yleissopimuksen 69 artiklan määräysten kanssa. Siinä on kyse tilanteesta, jossa rikoksesta jo tuomittu henkilö on paennut toiseen jäsenvaltioon ja jossa pidätysmääräyksen antanut valtio siirtää tuomion täytäntöönpanon toiseen jäsenvaltioon. Asianomaisen suostumusta tuomion täytäntöönpanolle ei tietenkään tällöin tarvita. Tässä sen sijaan ei ole kyse tuomion täytäntöönpanon siirtämisestä vaan pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta. Periaatteena on oltava, että pidätysmääräys pannaan täytäntöön myös silloin, kun se koskee valtion omaa kansalaista. Etsityn henkilön (maan kansalaisen tai maassa vakinaisesti asuvan henkilön) kannalta voi kuitenkin olla suotavaa, että tuomio pannaan täytäntöön siinä valtiossa, missä hänet on pidätetty. Tässä tapauksessa täytäntöönpanovaltio voi asianomaisen suostumuksella päättää, että se panee pidätysmääräyksen sijasta täytäntöön itse tuomion omalla alueellaan.

Käytännössä jäsenvaltiot voivat ottaa tämän periaatteen toteuttamisessa mallia tuomittujen siirtämisestä vuonna 1983 tehdyn yleissopimuksen määräyksistä ja kyseisen yleissopimuksen soveltamisesta Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden välillä 25 päivänä toukokuuta 1987 tehdyn sopimuksen määräyksistä, sikäli kuin ne ovat ratifioineet nämä tekstit. Vuoden 1983 yleissopimuksen 6 artiklan 2 kohta sekä 7, 8, 12 ja 15 artikla ovat tässä suhteessa erityisen merkityksellisiä. Tässä artiklassa säädettyä lauseketta, jonka mukaan tuomio on pantava täytäntöön siinä valtiossa, missä asianomaisella on parhaat mahdollisuudet sopeutua takaisin yhteiskuntaan, voidaan kuitenkin soveltaa myös kahden sellaisen jäsenvaltion välillä, joista vain toinen on ratifioinut vuoden 1983 yleissopimuksen. Kyseisten valtioiden on tällöin pyrittävä löytämään tuomion täytäntöönpanoa varten sopivat säännöt.

Tämän artiklan säännöksiä sovellettaessa ei tuomion määrää voida muuttaa, vaikka se poikkeaisi täytäntöönpanovaltiossa annetusta tuomiosta. Artiklassa ei toisteta vuoden 1983 yleissopimuksen 10 artiklan 2 kohdan säännöksiä. Kyseisten säännösten soveltaminen on olennaisesti ristiriidassa vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen kanssa. Sen sijaan sovelletaan täytäntöönpanovaltion järjestelmää tuomioiden soveltamisesta.

34 artikla - Videokokous

Tietyissä tapauksissa etsittyä henkilöä ei tarvitse siirtää fyysisesti toiseen jäsenvaltioon, vaan hän voi osallistua oikeudenkäyntiin täytäntöönpanovaltiosta käsin. Näin voidaan menetellä esimerkiksi silloin, kun henkilö on vangittuna täytäntöönpanovaltiossa tai jos hänen siirtämisensä on hankalaa käytännön syistä. Tätä järjestelyä koskevat yksityiskohtaiset säännöt perustuvat keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa vuonna 2000 tehdyn yleissopimuksen 10 artiklan 9 kohdan määräyksiin. Täytäntöönpanovaltion oikeusviranomaisen on järjestettävä videokokous tiiviissä yhteistyössä pidätysmääräyksen antaneen valtion oikeusviranomaisten kanssa. Kuten yleissopimuksessa määrätään, kyseessä ei ole velvollisuus sen enempää pidätysmääräyksen antaneen valtion kuin täytäntöönpanovaltionkaan kannalta. Videokokous voidaan järjestää vain kummankin osapuolen suostumuksella. Jos jompikumpi oikeusviranomaisista kieltäytyy videokokouksen järjestämisestä sisäiseen oikeusjärjestykseensä liittyvistä syistä, eurooppalainen pidätysmääräys on pantava täytäntöön, jos tämän puitepäätöksen muut säännökset eivät sitä estä.

Jos tätä artiklaa sovelletaan, täytäntöönpanovaltion oikeusviranomaisen on päätettävä kansallisen menettelyn mukaisesti siitä, pidetäänkö asianomainen säilössä vai vapautetaanko hänet videokokouksen järjestämiseen asti.

V luku: Erityistapaukset

35 artikla - Poissaolotuomiot

Se, että tuomio on annettu asianomaisen ollessa poissa oikeudesta 3 artiklan d alakohdan määritelmän mukaisesti, ei estä tällaisen tuomion perusteella annetun eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa. Ehdotuksen säännökset ulottuvat kuitenkin pidemmälle kuin vuoden 1978 lisäpöytäkirjan 3 artiklan määräykset. Jos eurooppalainen pidätysmääräys on annettu poissaolopäätöksen perusteella, täytäntöönpanoviranomaisen on tutkittava asianomistajan esittämä riitautus pidätysmääräyksessä esitettyjen ohjeiden mukaisesti. Käytännössä oikeusviranomaisten on oltava tällaisissa tapauksissa suoraan yhteydessä toisiinsa, tarvittaessa keskusviranomaisen välityksellä, jotta voidaan varmistua riitautuksen pätevyydestä. Pidätysmääräys on pantava täytäntöön siten, että asianomainen voi pätevästi käyttää oikeuttaan riitauttaa tuomio. Käytännössä pidätysmääräyksen antaneen valtion oikeusviranomaiset voivat uudesta käsittelystä ilmoittamisen yhteydessä määrätä päivämäärän, jolloin asianomaisen on saavuttava oikeuteen tuomion antamista varten. Pidätysmääräys on pantava täytäntöön siten, että henkilö voi todella olla läsnä asian käsittelyssä, niin että hänelle voidaan taata oikeus tuomion riitauttamiseen.

36 artikla - Palauttaminen täytäntöönpanovaltioon

Täytäntöönpanovaltio voi asettaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon nimenomaiseksi ehdoksi sen, että asianomainen palautetaan sinne sen jälkeen kun mahdollinen tuomio on annettu. Tämän ehdon pitäisi helpottaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa niissä jäsenvaltioissa, joiden on vaikea luovuttaa omia kansalaisiaan. Ehdotus perustuu vuoden 1996 yleissopimuksen ratifioinnin yhteydessä annettuihin julistuksiin.

37 artikla - Elinkautinen vapaudenmenetys

Tämä artikla perustuu julistukseen, jonka Portugali on antanut vuoden 1996 yleissopimuksen yhteydessä. Artiklan mukaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanolle voidaan asettaa ehdoksi pidätysmääräyksen antaneen valtion vakuutus, jonka mukaan elinkautista rangaistusta ei panna täytäntöön, jos sellainen annetaan.

38 artikla - Täytäntöönpanon lykkääminen humanitaarisista syistä

Tässä artiklassa tarkoitetaan konkreettisia tilanteita, joissa pidätysmääräystä ei voida panna täytäntöön asianomaisen henkilön tilanteen, erityisesti hänen terveydentilansa vuoksi. Tällaisissa tapauksissa täytäntöönpanoa voidaan lykätä siihen asti, että henkilön tilanne paranee. Eurooppalainen pidätysmääräys on pantava täytäntöön mahdollisimman pian sen jälkeen.

39 artikla - Päällekkäiset menettelyt jäsenvaltioissa

Tämän artiklan tarkoituksena on säännellä tilanteita, joissa henkilöä vastaan on aloitettu rikosoikeudellinen menettely eri asioista sekä pidätysmääräyksen antaneessa valtiossa että täytäntöönpanovaltiossa.

Tällöin voidaan erottaa kolme eri tilannetta:

a) Eurooppalainen pidätysmääräys on annettu lainvoimaisen tuomion perusteella. Tällöin asianomainen siirretään pidätysmääräyksen antaneeseen valtioon joko sen jälkeen, kun syytetoimet täytäntöönpanovaltiossa on saatu päätökseen tai kun siellä annettu tuomio on pantu täytäntöön.

b) Eurooppalainen pidätysmääräys on annettu tuomiota edeltävän päätöksen tai poissaolotuomion perusteella. Tässä tapauksessa on annettava etusija vireillä olevalle menettelylle, jotta pidätysmääräyksen antanut valtio voi antaa lainvoimaisen tuomion mahdollisimman pian. Asianomainen on näin ollen siirrettävä pidätysmääräyksen antaneeseen valtioon, minkä jälkeen kyseisen valtion on siirrettävä hänet takaisin täytäntöönpanovaltioon suorittamaan rangaistustaan menettelyn päättymisen jälkeen.

Tapauksen mukaan on tietysti hyvä tutkia mahdollisuuksia antaa tuomio videokokouksessa.

c) Kun henkilöä vastaan on vireillä oikeudenkäynti kummassakin jäsenvaltiossa eri tosiseikkojen perusteella, olisi hänet olisi suotavaa siirtää väliaikaisesti, jotta kummankin valtion oikeusviranomaiset voivat antaa lainvoimaisen tuomion mahdollisimman pian. Oikeusviranomaisten tulisi sopia siirron toteuttamisesta sen mukaan, miten pitkälle menettely on edennyt kummassakin valtiossa. Tarvittaessa asianomainen voidaan siirtää useampaan kertaan tutkimusten ja menettelyjen sujuvuuden takaamiseksi. Myös tässä yhteydessä on syytä tutkia mahdollisuuksia järjestää videokokouksia.

Artiklan 4 kohta perustuu keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä vuonna 2000 tehdyn yleissopimuksen 9 artiklan 2 kohtaan.

Kun jonkin jäsenvaltion antama eurooppalainen pidätysmääräys on pantu täytäntöön, sen on varmistettava, että asianomainen saapuu aikanaan myös täytäntöönpanovaltion oikeusviranomaisten eteen. Pidätysmääräyksen antanut valtio voi tarvittaessa panna täytäntöön myös täytäntöönpanovaltion antaman tuomion. Samalla täytäntöönpanovaltion toimivaltaiselle viranomaiselle on myös siirrettävä kaikki asiakirjat, joiden nojalla tuomio voidaan panna täytäntöön.

Oikeusviranomaisten tulisi tutkia mahdollisuutta pyytää syytteeseenpanoa toisen jäsenvaltion oikeusviranomaisilta keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa vuonna 1959 tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 21 artiklan mukaisesti, jos se on mahdollista niiden rikosten luonteen puolesta, joista henkilöä syytetään jommassakummassa jäsenvaltiossa; näin menettelyt voitaisiin yhdistää. Tässä yhteydessä on syytä ottaa huomioon rikosoikeudenkäyntien siirrosta 15. toukokuuta 1972 tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen sekä jäsenvaltioiden välillä samasta aiheesta 6. marraskuuta 1990 tehdyn sopimuksen määräykset.

40 artikla - Samanaikaiset pidätysmääräykset

Tämä artikla koskee edellistä mutkikkaampaa tilannetta, jossa usean eri jäsenvaltion oikeusviranomaiset ovat antaneet etsitystä henkilöstä samanaikaisesti eurooppalaisen pidätysmääräyksen eri rikosten perusteella. Tilanne voi myös esiintyä samaan aikaan edellisen kanssa.

Artikla pohjautuu osittain rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta vuonna 1957 tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 17 artiklan yleisiin määräyksiin. Viittaus henkilön kansalaisuuteen on kuitenkin jätetty pois. Toisaalta artiklassa esitetään periaate asianomaisten jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten tiiviistä yhteistyöstä, jotta kukin niistä voisi mahdollisimman pian toteuttaa syytetoimet ja antaa tuomionsa. Tätä yhteistyötä asianomaisten viranomaisten tulisi toteuttaa 39 artiklan säännösten mukaisesti.

Lisäksi säädetään, että tällaisissa tapauksissa olisi kuultava Eurojust-yksikköä.

Suhteissa kolmansiin valtioihin, jotka saattavat niin ikään etsiä samaista henkilöä, ei noudateta Italian ja Espanjan välisessä sopimuksessa vahvistettua periaatetta, jonka mukaan etusija annetaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanolle, koska ei haluta vaikeuttaa suhteita jäsenvaltioiden ja vuoden 1957 yleissopimuksen allekirjoittaneiden kolmansien valtioiden välillä eikä etenkään rikkoa kyseisen yleissopimuksen 17 artiklaa. Jos eurooppalaiselle pidätysmääräykselle haluttaisiin antaa etusija myös silloin kun yleissopimuksen sopimuspuolena oleva kolmas valtio on esittänyt samanaikaisesti oman luovutuspyynnön, olisi esitettävä yleissopimuksen muuttamista.

Jos luovutuspyynnön sen sijaan on esittänyt muu kolmas valtio, sovelletaan sääntöä, jonka mukaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpano asetetaan etusijalle. Tätä voidaan perustella sillä, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanomenettelyn on oltava yksinkertainen ja nopea, kun taas suhteissa kolmansiin maihin noudatetaan perinteistä rikoksen vuoksi tapahtuvaa luovuttamista koskevaa menettelyä, jonka täytäntöönpano kestää pidempään. Kolmansien valtioiden on lopulta osoitettava luovutuspyyntönsä sille valtiolle, jonka oikeusviranomaiset ovat antaneet eurooppalaisen pidätysmääräyksen.

Artiklan 4 kohta koskee tilannetta, jossa samaan aikaan on olemassa sekä eurooppalainen pidätysmääräys että kansainvälisen tuomioistuimen luovutuspyyntö. Tällöin asianomaisten valtioiden on neuvoteltava asiasta tekemiensä kansainvälisten sitoumusten pohjalta.

41 artikla - Muut rikokset

Tämä artikla koskee erityissäännön poistamista. Ainoat rajoitukset tähän poikkeukseen ovat 27 artiklassa säädetyssä negatiivisessa luettelossa mainitut rikokset, 28 artiklassa tarkoitetut tilanteet (täytäntöönpanosta vastaa pidätysmääräyksen antanut jäsenvaltio ekstraterritoriaalisen toimivallan perusteella), tai 30 artiklassa tarkoitetut tilanteet (armahtaminen tai rikoksen vanhentuminen täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaan).

42 artikla - Omaisuuden luovuttaminen

Tämä artikla perustuu suoraan vuoden 1957 yleissopimukseen. Tarkoituksena on säilyttää asiaa koskeva oikeusjärjestys. Sitä on tulkittava keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa vuonna 2000 tehdyn yleissopimuksen erityismääräysten ja erityisesti 7 artiklan perusteella.

VI luku: Suhde muihin oikeudellisiin asiakirjoihin

43 artikla - Suhde muihin oikeudellisiin asiakirjoihin

Tämän artiklan tarkoituksena on ottaa huomioon puitepäätöksen aiheuttamien merkittävien muutosten vaikutukset jäsenvaltioiden välisiin suhteisiin. Eurooppalainen pidätysmääräys korvaa jäsenvaltioiden välisissä suhteissa kaikki rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevat oikeusvälineet. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden on tehtävä Euroopan neuvoston pääsihteeristöön vuoden 1957 yleissopimuksen 28 artiklassa tarkoitettu ilmoitus. Puitepäätös vaikuttaa myös vuoden 1977 terrorismiyleissopimuksen määräyksiin, jotka koskevat rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista siltä osin kuin kaksoisrangaistavuuden vaatimuksesta luovutaan.

Eurooppalaista pidätysmääräystä koskevan puitepäätöksen voimaantulon jälkeen ei myöskään sovelleta enää Euroopan unionin säädöksiin sisältyviä, rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevia säännöksiä, joissa vahvistetaan periaate siitä, että jäsenvaltio, joka kieltäytyy luovuttamasta omia kansalaisiaan, on velvollinen saattamaan asian syyttäjäviranomaisten käsiteltäväksi [3]. Puitepäätös ei vaikuta eräiden unionin jäsenvaltioiden välillä tehtyjen sopimusten tai säädösten (Benelux-maiden välinen yleissopimus, kahdenväliset sopimukset tai pohjoismaiden lainsäädäntö) suotuisampiin määräyksiin tai säännöksiin. Asianomaisten valtioiden on päätettävä, laajentavatko ne eurooppalaisen pidätysmääräyksen soveltamisalaa keskinäisissä suhteissaan säilyttääkseen lainsäädäntönsä ennallaan.

[3] Esim. 28.5.2001 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2001/413/YOS 10 artiklan 1 kohdan b alakohta (EYVL L 149, 2.6.2001).

44 artikla - Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen määräyksiin liittyvät säännökset

Tämä puitepäätös merkitsee kokonaisuudessaan Schengenin säännöstön kehittämistä. Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 59-66 artiklan määräykset, jotka koskevat rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista, kuitenkin korvataan, samoin kuin 95 artikla, koska sen 2 kohdan sisältö muodostaa tästedes eurooppalaisen pidätysmääräyksen ja koska "liputtamista" koskevat tapaukset ovat rajoitettuja. Myös 94 artiklan 4 kohta korvataan, koska se koskee luovutuspyyntöjä.

Tähän puitepäätökseen sovelletaan Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä 18. toukokuuta 1999 tehtyä sopimusta.

VII luku: Käytännön määräykset

45 artikla - Kauttakuljetus

Artikla perustuu Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä vuonna 1996 tehdyn yleissopimuksen 16 artiklaan ja laajentaa sen määräyksiä.

Kaikkien jäsenvaltioiden on sallittava eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä mainitun henkilön kauttakuljetus alueellaan. Kauttakulkujäsenvaltiolle on ilmoitettava kaikista sen alueella toteutettavista kauttakuljetuksista, ja sen on päätettävä, onko asianomaisen henkilön kauttakuljetuksen yhteydessä toteutettava erityisiä turvatoimia. Kyseinen valtio voi tarvittaessa sallia pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion tai täytäntöönpanovaltion viranomaisten yksin saattaa henkilöä alueellaan.

Henkilöllä on oltava mukanaan seuraavat asiakirjat:

- asiakirjat, joista käy ilmi hänen henkilöllisyytensä,

- eurooppalainen pidätysmääräys ja sen käännös,

- täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen päätös ja sen käännös.

Vuoden 1996 yleissopimuksen sisältämät ilmakuljetusta koskevat määräykset toistetaan sellaisinaan.

Tämän puitepäätöksen säännökset eivät vaikuta suhteisiin sellaisten kolmansien maiden kanssa, joiden kauttakulku saattaa olla tarpeen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon yhteydessä. Koska rikoksen johdosta tapahtuvaan luovuttamiseen yleensä liittyvät asiakirjat on tässä tapauksessa poistettu, on kuitenkin syytä varmistaa jo ennen kauttakulkua, että kyseisen maan viranomaiset tyytyvät siihen, että niille esitetään yleensä vaadittujen asiakirjojen sijasta pelkkä eurooppalainen pidätysmääräys.

46 artikla - Asiakirjojen toimittaminen

Tämän artiklan säännökset perustuvat keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä (29. toukokuuta 2000) tehdyn yleissopimuksen 6 artiklaan. Kyseessä on merkittävä uudistus, sillä eurooppalainen pidätysmääräys voidaan toimittaa minkä tahansa välineen kuten faksin tai sähköpostin välityksellä, kunhan viestin alkuperä voidaan tarkistaa ja luottamuksellisuus varmistaa. Jäsenvaltioiden on laadittava keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan yleissopimuksen pohjalta säännöt "yksityiskohtaisista järjestelyistä, joilla telekopiota, sähköpostia ja muita televiestintävälineitä käyttäen toimitettujen pyyntöjen aitous todetaan" (ks. yleissopimusta koskevan selittävän muistion 6 artikla).

Toisaalta todistusasiakirjojen ja niiden aitouden tarkistaminen on entistä helpompaa, sillä eurooppalainen pidätysmääräys on jo itsessään riittävä täytäntöönpanoperuste. Asiakirjojen toimittamista ja niiden aitouden tarkistamista koskevia kysymyksiä pitäisi tulla esiin lähinnä 32 artiklassa (lisätiedot) tarkoitetuissa tapauksissa. Tällaiset kysymykset ratkaistaan jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten suorien yhteyksien avulla ja tarvittaessa keskusviranomaisten välityksellä.

47 artikla - Käytettävä kieli

Eurooppalainen pidätysmääräys laaditaan joko sen antavan jäsenvaltion tai täytäntöönpanovaltion kielellä. Samansisältöinen määräys on vuoden 1957 yleissopimuksessa.

Lisäksi artiklassa on käytetty mallina Italian ja Espanjan välistä sopimusta siltä osin kuin pidätysmääräyksen ja kaikkien menettelyssä tarvittavien asiakirjojen kääntäminen annetaan tarvittaessa täytäntöönpanovaltion keskusviranomaisen tehtäväksi.

48 artikla - Kustannukset

Tässä puitepäätöksen artiklassa on hieman yksinkertaistettu vuoden 1957 yleissopimuksen 24 artiklan määräyksiä.

Periaate on seuraava: täytäntöönpanovaltio vastaa kaikista sen alueella aiheutuneista kustannuksista, kun taas pidätysmääräyksen antanut jäsenvaltio vastaa kuljetuksesta ja kaikista muista toimista aiheutuvista kustannuksista.

VIII luku: Suojalauseke

49 artikla - Suojalauseke

Eurooppalainen pidätysmääräys voi toimia vain jos jäsenvaltiot luottavat täydellisesti toistensa poliittisten ja oikeudellisten järjestelmien tasoon ja luotettavuuteen. Sen vuoksi jokin jäsenvaltio voi päättää yksipuolisesti lakata tunnustamasta jonkin toisen jäsenvaltion antamia eurooppalaisia pidätysmääräyksiä, kun kyseisen jäsenvaltion epäillään vakavasti ja jatkuvasti loukkaavan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa tarkoitettuja perusoikeuksia. Tällaisessa tapauksessa ensin mainittu jäsenvaltio esittää neuvostolle ja komissiolle osoitetun julistuksen. Julistus voi osaltaan aiheuttaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklassa määrätyn menettelyn aloittamisen. Jos kyseisessä artiklassa tarkoitettua menettelyä ei kuitenkaan aloiteta kuuden kuukauden kuluessa, eurooppalaisten pidätysmääräysten tunnustaminen on aloitettava uudelleen.

Täytäntöönpanovaltion on tämän artiklan mukaan päätettävä tilanteen mukaan, onko henkilö pantava syytteeseen myös sen alueella teoista, joiden perusteella eurooppalainen pidätysmääräys on annettu.

Tätä artiklaa tulisi kuitenkin soveltaa ainoastaan siirtymäkauden ajan, kunnes tarvittaessa tehdään päätös 7 artiklan soveltamisesta asianomaiseen jäsenvaltioon.

IX luku: Yleiset ja loppusäännökset

50 artikla - Julkaiseminen

Keskusviranomaista ja sen 5 artiklassa säädettyä toimivaltaa koskevat tiedot on julkaistava ennen tämän puitepäätöksen voimaantuloa.

Lisäksi on julkaistava ns. negatiivinen luettelo niistä rikoksista, joiden perusteella annettuja eurooppalaisia pidätysmääräyksiä tietty jäsenvaltio voi kieltäytyä tunnustamasta. Kyseistä luetteloa koskevista muutoksista on ilmoitettava neuvoston pääsihteeristöön ja komissiolle vähintään kolme kuukautta ennen luettelon voimaantuloa. Neuvoston pääsihteeristö ilmoittaa muille jäsenvaltioille luetteloon tehdyistä muutoksista. Myös kyseiset muutokset on julkaistava.

Puitepäätöksen 51, 52 ja 53 artikla eivät kaipaa erityisiä perusteluja.

2001/0215 (CNS)

Ehdotus:

NEUVOSTON PUITEPÄÄTÖS

Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 29 artiklan, 31 artiklan a ja b alakohdan sekä 34 artiklan 2 kohdan b alakohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen [4],

[4] EYVL ...

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon [5],

[5] EYVL ...

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva yhteinen alue pohjautuu siihen, että jäsenvaltiot luottavat toistensa rikosoikeusjärjestelmiin. Kyseiset järjestelmät perustuvat vapauden, demokratian ja oikeusvaltion periaatteisiin ja niissä kunnioitetaan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi 4 päivänä marraskuuta 1950 tehdyssä eurooppalaisessa yleissopimuksessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa taattuja perusoikeuksia.

(2) Kaikki tai ainakin jotkut jäsenvaltiot ovat tätä alaa koskevien erilaisten yleissopimusten osapuolia. Tällaisia yleissopimuksia ovat rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta 13 päivänä joulukuuta 1957 tehty eurooppalainen yleissopimus ja terrorismin vastustamisesta 27 päivänä tammikuuta 1977 tehty eurooppalainen yleissopimus. Pohjoismaissa on voimassa yhdenmukaiset luovuttamista koskevat lait.

(3) Lisäksi jäsenvaltiot ovat hyväksyneet seuraavat kolme yleissopimusta, jotka koskevat kokonaan tai osittain rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista ja jotka ovat osa unionin säännöstöä: 19 päivänä kesäkuuta 1990 tehty yleissopimus tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14 kesäkuuta 1985 tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta (niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat kyseisen yleissopimuksen osapuolia) [6], yksinkertaistetusta menettelystä Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä rikoksen johdosta tapahtuvassa luovuttamisessa 10 päivänä maaliskuuta 1995 tehty yleissopimus [7] ja Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta 27 päivänä syyskuuta 1996 tehty yleissopimus [8].

[6] EYVL L 239, 22.9.2000. s. 19.

[7] EYVL C 78, 30.3.1995. s. 1.

[8] EYVL C 313, 23.10.1996. s. 11.

(4) Koska nykyiset luovuttamisjärjestelyt ovat monimutkaiset ja aikaa vievät, on tarpeen ottaa käyttöön uudet ja yksinkertaisemmat järjestelyt henkilöiden luovuttamiseksi syytteeseen asettamista ja tuomioiden täytäntöönpanoa varten. Uusilla järjestelyillä korvataan perinteiset luovuttamisjärjestelyt, jotka eivät enää vastaa vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan yhteisen alueen vaatimuksia kansallisten rajojen merkityksen vähetessä.

(5) Tässä puitepäätöksessä säädetyn eurooppalaisen pidätysmääräyksen tarkoituksena on korvata perinteiset luovuttamismenettelyt, ja sillä on oltava sama soveltamisala kuin monenvälisellä luovuttamisjärjestelmällä, joka perustuu rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta 13 päivänä joulukuuta 1957 tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen.

(6) Kyseistä tavoitetta ei voida riittävällä tavalla saavuttaa yksin jäsenvaltioiden toimin vaan se voidaan saavuttaa vastavuoroisuussyistä paremmin unionin tasolla, joten unionin neuvosto voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa tarkoitetun ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä päätöksessä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(7) Eurooppalainen pidätysmääräys perustuu keskinäisen tunnustamisen periaatteeseen: jos yhden jäsenvaltion oikeusviranomainen pyytää luovuttamaan henkilön asettaakseen tämän syytteeseen rikoksesta, josta voidaan määrätä vähintään 12 kuukauden vapausrangaistus, tai pannakseen täytäntöön rikostuomion, joka merkitsee vähintään neljän kuukauden vapaudenmenetystä, muiden jäsenvaltioiden viranomaisten on suostuttava pyyntöön.

(8) Eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa koskevaa päätöstä on valvottava riittävästi, mikä merkitsee sitä, että sen jäsenvaltion oikeusviranomainen, missä henkilö on pidätetty, tekee päätöksen määräyksen täytäntöönpanosta.

(9) Keskusviranomaisten tehtävä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanossa on rajoitettava käytännön ja hallinnollisen avun antamiseen ja tilanteisiin, joissa keskusviranomaisella on paremmat edellytykset päätöksen tekemiseen kuin oikeusviranomaisella.

(10) Eurooppalainen pidätysmääräys on laadittava yhtenäiseen muotoon, jotta sen täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi päättää ilman lisäasiakirjoja, voidaanko määräys panna täytäntöön.

(11) Jotta voitaisiin varmistaa menettelyn tehokkuus ilman että määräyksen täytäntöönpano johtaa perusoikeuksien loukkaamiseen, mahdollisuus kieltäytyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta olisi rajoitettava selkeästi määriteltyihin tilanteisiin.

(12) Koska eurooppalainen pidätysmääräys perustuu ajatukseen unionin kansalaisuudesta, sellaisena kuin siitä on määrätty Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 17-22 artiklassa, vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvalla yhteisellä alueella ei pidä soveltaa oman maan kansalaisiin perinteisten luovuttamisjärjestelyjen mukaista poikkeusta. Unionin kansalainen on voitava asettaa syytteeseen ja tuomita rangaistukseen hänen kansalaisuudestaan riippumatta aina kun hän on tehnyt rikoksen Euroopan unionin alueella.

(13) Vankeusrangaistusta suorittavalle henkilölle olisi kuitenkin annettava mahdollisuus sopeutua uudelleen yhteiskuntaan. Siksi vankeusrangaistus olisi voitava suorittaa siinä jäsenvaltiossa, jossa henkilöllä on parhaimmat mahdollisuudet sopeutua uudelleen yhteiskuntaan.

(14) Keskinäistä tunnustamista koskevan periaatteen soveltamisesta johtuu, että kaksoisrangaistavuuden vaatimus ja luovuttamista koskeva erityissääntö on poistettava. Jos tietystä rikoksesta tai teosta johtuvan pidätysmääräyksen täytäntöönpano on vastoin jäsenvaltion oikeusjärjestelmän perusperiaatteita, sen on voitava kieltäytyä kyseistä rikosta koskevasta täytäntöönpanovelvollisuudestaan. Tämä voidaan toteuttaa antamalla kullekin jäsenvaltiolle mahdollisuus laatia ns. negatiivinen luettelo rikoksista, joiden osalta eurooppalaista pidätysmääräystä ei panna täytäntöön.

(15) Eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanolle voidaan asettaa rajoituksia silloin kun jäsenvaltio käyttää ekstraterritoriaalista toimivaltaa sellaisiin toimintoihin, joita ei pidetä rikoksina täytäntöönpanosta vastaavassa jäsenvaltiossa.

(16) Eurooppalaista pidätysmääräystä koskevat järjestelyt perustuvat jäsenvaltioiden väliseen vankkaan luottamukseen. Järjestelyjen täytäntöönpano voidaan peruuttaa vain jos jokin jäsenvaltio rikkoo vakavasti Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan periaatetta tavalla, joka johtaa kyseisen sopimuksen 7 artiklan soveltamiseen.

(17) Eurooppalaisen pidätysmääräyksen on korvattava jäsenvaltioiden välillä kaikki aiemmat rikollisten luovuttamista koskevat oikeudelliset välineet, asiaa koskevat Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen määräykset mukaan luettuina [9].

[9] Schengenin sopimuksen soveltamisesta kesäkuun 14 päivänä 1985 tehdyn yleissopimuksen 59-66 artikla, 94 artiklan 4 kohta ja 95 artikla, EYVL L 239, 22.9.2000.

(18) Kaikki jäsenvaltiot ovat ratifioineet yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä 28 päivänä tammikuuta 1981 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen. Tämän puitepäätöksen täytäntöönpanon yhteydessä käsiteltäviä henkilötietoja suojellaan edellä mainitun yleissopimuksen periaatteiden mukaisesti.

(19) Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan kannalta tässä puitepäätöksessä on kyse Schengenin säännöstön kehittämisestä siinä merkityksessä kuin siitä määrätään Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä 17 päivänä toukokuuta 1999 tehdyssä sopimuksessa [10].

[10] EYVL L 176, 10.7.1999. s. 31.

(20) Tässä puitepäätöksessä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan varsinkin Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja erityisesti sen VI luvussa ja 7 ja 8 artiklassa tunnustettuja periaatteita,

ON TEHNYT TÄMÄN PUITEPÄÄTÖKSEN:

1 luku: Yleiset periaatteet

1 artikla - Tavoite

Tämän puitepäätöksen tarkoituksena on laatia säännöt, joiden mukaisesti jäsenvaltion on pantava täytäntöön alueellaan toisen jäsenvaltion oikeusviranomaisen antama eurooppalainen pidätysmääräys.

2 artikla - Soveltamisala

Eurooppalainen pidätysmääräys voidaan antaa:

(a) rikosasiain oikeudenkäynneissä annettujen sellaisten lainvoimaisten tuomioiden ja poissaolotuomioiden täytäntöönpanemiseksi, joihin sisältyy vähintään neljän kuukauden vapaudenmenetys tai turvaamistoimenpide pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa;

(b) sellaisten rikosasiain oikeudenkäynneissä annettujen muiden täytäntöönpanokelpoisten oikeuden päätösten osalta, joihin sisältyy vapaudenmenetys ja jotka koskevat rikosta, josta voi seurata enimmäisrangaistuksena vähintään 12 kuukauden vapaudenmenetys tai turvaamistoimenpide pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa.

3 artikla - Määritelmät

Tässä puitepäätöksessä tarkoitetaan:

(a) "eurooppalaisella pidätysmääräyksellä" pyyntöä, jonka yhden jäsenvaltion oikeusviranomainen esittää toisille jäsenvaltioille saadakseen apua sellaisen henkilön etsimiseksi, pidättämiseksi, säilöönottamiseksi ja luovuttamiseksi, jolle on langetettu 2 artiklassa säädetty tuomio tai oikeuden päätös;

(b) "pidätysmääräyksen antaneella oikeusviranomaisella" eurooppalaisen pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion tuomioistuinta tai syyttäjäviranomaista;

(c) "täytäntöönpanosta vastaavalla oikeusviranomaisella" eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta päättävää tuomioistuinta tai syyttäjäviranomaista siinä jäsenvaltiossa, jonka alueella etsitty henkilö oleskelee;

(d) "poissaolotuomiolla" tuomiota, jonka tuomioistuin on antanut sellaisessa rikosasian oikeudenkäynnissä, jossa tuomittu ei ole ollut henkilökohtaisesti läsnä. Se ei tarkoita sellaisessa oikeudenkäynnissä annettua tuomiota, jonka kuluessa käy selvästi ilmi, että asianomainen on saanut riittävän ajoissa kutsun saapuakseen oikeuteen ja valmistellakseen oman puolustuksensa mutta on tarkoituksellisesti päättänyt olla saapumatta sinne tai lähettämättä sinne edustajaansa, paitsi jos käy ilmi, että hän on ollut poissa ja jättänyt ilmoittamatta asiasta tuomioistuimelle ylivoimaisen esteen vuoksi;

(e) "turvaamistoimenpiteellä" toimenpidettä, josta seuraa vapaudenmenetys ja joka on määrätty rikosasian oikeudenkäynnissä vankeusrangaistuksen lisäksi tai sen sijaan;

(f) "etsityllä henkilöllä" henkilöä, jota eurooppalainen pidätysmääräys koskee.

4 artikla - Toimivaltaiset oikeusviranomaiset

Jokainen jäsenvaltio nimeää kansallisen lainsäädäntönsä perusteella oikeusviranomaiset, joilla on toimivalta

(a) antaa eurooppalainen pidätysmääräys,

(b) tehdä II luvun 4 jakson mukaisia päätöksiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 artiklan 4 kohdan säännösten soveltamista.

5 artikla - Keskusviranomainen

1. Jokainen jäsenvaltio nimeää keskusviranomaisen tai, valtiosääntönsä niin vaatiessa, useamman kuin yhden keskusviranomaisen tämän puitepäätöksen soveltamista varten.

2. Keskusviranomainen toimii toimivaltaisen oikeusviranomaisen apuna. Se tarjoaa apua varsinkin käännöstyössä sekä hallinnollisissa ja käytännön järjestelyissä ja toimittaa yleisiä tietoja.

3. Jokainen jäsenvaltio voi päättää, että sen keskusviranomainen vastaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen lähettämisen ja vastaanottamisen käytännön järjestelyistä sekä muusta siihen liittyvästä virallisesta kirjeenvaihdosta.

4. Jokainen jäsenvaltio voi ilmoittaa, että sen keskusviranomaisella on valta päättää 31, 37 ja 38 artiklassa tarkoitetuista asioista.

Jäsenvaltion on varmistettava, että etsitylle henkilölle tarjotaan mahdollisuus esittää mielipiteensä keskusviranomaisen päätöksen alaisesta asiasta.

Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen tekee päätöksen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanemisesta keskusviranomaisen päätöksen perusteella.

6 artikla - Eurooppalaisen pidätysmääräyksen sisältö

Eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä on liitteenä olevan lomakkeen mukaiset tiedot seuraavista asioista:

(a) etsityn henkilötiedot,

(b) pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen,

(c) onko asiasta annettu lainvoimainen tuomio tai joku muu täytäntöönpanokelpoinen oikeuden päätös, joka kuuluu 2 artiklan soveltamisalaan,

(d) onko eurooppalainen pidätysmääräys annettu poissaolotuomion perusteella ja jos on, lausuma oikeudesta riitauttaa tuomio sekä 35 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti sovellettavasta menettelystä,

(e) rikoksen luonne ja oikeudellinen arviointi,

(f) kuvaus rikoksen teon olosuhteista, mukaan luettuina ajankohta, paikka ja se, millä tavoin etsitty henkilö on osallisena rikoksessa,

(g) rangaistus, jos lainvoimainen tuomio on annettu, tai sen puuttuessa rikokseen sovellettava rangaistusasteikko,

(h) mahdollisuuksien mukaan rikoksen muut seuraukset,

(i) onko etsitty henkilö jo pidätetty samanlaisesta rikoksesta ja laskettu vapaaksi tai vapautettu väliaikaisen säilöönoton jälkeen sillä ehdolla, että hän saapuu oikeuteen, tai onko henkilö paennut vankilasta.

II luku: Menettely

1 jakso - Yleistä

7 artikla - Viranomaisten välinen tietojenvaihto

1. Jos etsityn henkilön olinpaikka on tiedossa, pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen toimittaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen suoraan täytäntöönpanosta vastaavalle oikeusviranomaiselle.

2. Edellä 1 kohta ei rajoita mahdollisuutta toimittaa eurooppalainen pidätysmääräys tai tiedot siitä ja sen täytäntöönpanosta

(a) yhden jäsenvaltion keskusviranomaiselta toisen jäsenvaltion keskusviranomaiselle,

(b) yhden jäsenvaltion oikeusviranomaiselta toisen jäsenvaltion keskusviranomaiselle tai

(c) yhden jäsenvaltion keskusviranomaiselta toisen jäsenvaltion oikeusviranomaiselle.

2 jakso: - Schengenin tietojärjestelmän käyttäminen

8 artikla - Ilmoittaminen

Jos etsityn henkilön olinpaikka ei ole tiedossa, pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen voi pyytää, että Schengenin tietojärjestelmään tehdään ilmoitus kyseisen henkilön pidättämiseksi luovuttamista varten.

Ilmoituksen tekee ja 6 artiklassa tarkoitetut tiedot toimittaa se kansallinen viranomainen, jolla on siitä keskitetty vastuu. Sekä ilmoitus että tiedot lähetetään turvallisella, mahdollisimman nopealla tavalla.

9 artikla - Täytäntöönpanoalueen osoittaminen

1. Jos täytäntöönpanosta vastaava jäsenvaltio katsoo, että ilmoitus kuuluu 27, 28, 30 tai 31 artiklan soveltamisalaan tai jos väliaikainen vapauttaminen on myönnetty 14 artiklan mukaisesti, se voi lisätä Schengenin tietojärjestelmään maininnan siitä, ettei eurooppalaista pidätysmääräystä panna täytäntöön sen alueella. Asiasta on neuvoteltava etukäteen muiden jäsenvaltioiden kanssa.

2. Jos pidätystä ei voida suorittaa 1 kohdan soveltamisen vuoksi, ilmoitus on katsottava tehdyksi etsityn henkilön olinpaikan ilmoittamiseksi.

3 jakso - Pidättäminen ja säilöönotto

10 artikla - Pakkokeinot

Jäsenvaltio voi soveltaa etsittyyn henkilöön tarvittavia ja oikeasuhteisia, oman lainsäädäntönsä mukaisia pakkokeinoja, myös tuomioistuinvalvontaa koskevia säännöksiä, joita sovelletaan silloin kun henkilö pidätetään luovuttamista varten.

11 artikla - Etsityn henkilön oikeudet

1. Kun etsitty henkilö pidätetään toisen jäsenvaltion alueella, sen toimivaltainen viranomainen antaa hänelle kansallisen lainsäädännön mukaisesti tiedon pidätysmääräyksestä ja sen sisällöstä sekä hänen mahdollisuudestaan antaa suostumuksensa siihen, että hänet luovutetaan määräyksen antaneelle oikeusviranomaiselle.

2. Kun etsitty henkilö pidätetään eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa varten, hänellä on pidättämisestään alkaen oikeus saada käyttöönsä asianajaja ja tarvittaessa tulkki.

12 artikla - Ilmoittaminen oikeusviranomaisille

Pidätyksestä ilmoitetaan välittömästi pidätysmääräyksen antaneelle oikeusviranomaiselle ja täytäntöönpanosta vastaavalle oikeusviranomaiselle.

13 artikla - Pidätysmääräyksen tarkistaminen ja sen täytäntöönpanon keskeyttäminen

1. Saatuaan tiedon pidätyksestä pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen ilmoittaa välittömästi täytäntöönpanosta vastaavalle oikeusviranomaiselle, onko eurooppalainen pidätysmääräys vielä voimassa.

2. Jos pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen ilmoittaa, ettei eurooppalainen pidätysmääräys ole enää voimassa, pidätetty vapautetaan välittömästi.

3. Pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen voi päättää pidätysmääräyksen täytäntöönpanon keskeyttämisestä sillä edellytyksellä, että pidätetty sitoutuu saapumaan oikeuteen vapaaehtoisesti tiettyyn paikkaan ja tiettynä aikana. Tämä sitoumus annetaan täytäntöönpanosta vastaavan jäsenvaltion oikeusviranomaiselle ja siitä ilmoitetaan pidätysmääräyksen antaneelle oikeusviranomaiselle. Pidätysmääräyksen antanut jäsenvaltio voi lisätä tästä maininnan Schengenin tietojärjestelmään. Jos pidätetty ei noudata sitoumustaan, pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen voi jatkaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa ja lisätä siihen muun muassa 6 artiklan i alakohdassa tarkoitetut tiedot. Henkilölle ilmoitetaan, mitä seurauksia sitoumuksen laiminlyömisestä aiheutuu.

14 artikla - Väliaikainen vapauttaminen

1. Kun henkilö pidätetään eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella, täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen tekee päätöksen hänen säilössä pitämisestään.

Jos täytäntöönpanosta vastaavalla oikeusviranomaisella on syytä uskoa, että pidätetty ei pakene, jatka rikosten tekemistä tai tuhoa todistusaineistoa eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteena olevasta rikoksesta tai rikoksista, ja jos hän sitoutuu olemaan oikeuden käytettävissä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa varten, täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi päättää päästää hänet vapauteen pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion ja täytäntöönpanosta vastaavan jäsenvaltion sopimaan ajankohtaan saakka. Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi tarvittaessa asettaa vapauttamiselle täytäntöönpanosta vastaavan jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisia ehtoja, joita asianomaisen henkilön on noudatettava.

Pidätetylle ilmoitetaan, mitä seurauksia aiheutuu, jos hän laiminlyö sitoumuksensa olla oikeuden käytettävissä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa varten.

2. Jos henkilö ei noudata sitoumustaan olla oikeuden käytettävissä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa varten, täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ilmoittaa asiasta pidätysmääräyksen antaneelle oikeusviranomaiselle. Tällöin viimeksi mainittu voi lisätä eurooppalaiseen pidätysmääräykseen muun muassa 6 artiklan i alakohdassa tarkoitetut tiedot.

4 jakso - Luovuttamista koskeva tuomioistuinmenettely

15 artikla - Eurooppalaisen pidätysmääräyksen tutkinta

Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen tutkii eurooppalaisen pidätysmääräyksen mahdollisimman pian ja viimeistään kymmenen kalenteripäivän kuluttua pidätyksestä.

16 artikla - Suostumus luovuttamiseen

1. Jos pidätetty suostuu luovuttamiseen, hänet luovutetaan 23 artiklassa olevien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

2. Suostumus annetaan täytäntöönpanosta vastaavalle oikeusviranomaiselle sen kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

3. Suostumus laaditaan niin, että siitä käy ilmi, että kyseinen henkilö on antanut sen vapaaehtoisesti ja on täysin tietoinen sen seurauksista.

4. Suostumus merkitään pöytäkirjaan täytäntöönpanosta vastaavan jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

5. Suostumus on peruuttamaton.

6. Suostumuksesta ilmoitetaan välittömästi pidätysmääräyksen antaneelle oikeusviranomaiselle.

17 artikla - Aiempi vapauttaminen

1. Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen panee eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön välittömästi ilman, että sen tarvitsee saada tietoa tai varmistusta asianomaisen henkilön suostumuksesta, jos tämä on paennut vankeudesta tai laiminlyönyt velvollisuutensa saapua oikeuden istuntoon sen jälkeen kun

(a) hän on saanut olla vapaudessa menettelyn alusta asti,

(b) hänet on vapautettu väliaikaisen säilöönoton jälkeen,

(c) häneen on sovellettu eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevia säännöksiä 13 artiklan 3 kohdan mukaisesti tai hänet on päästetty 14 artiklan mukaisesti väliaikaiseen vapauteen.

2. Jos täytäntöönpanosta vastaavalla oikeusviranomaisella on syytä uskoa, että 1 kohdassa tarkoitettu henkilö kuuluu johonkin 27-34 artiklassa tarkoitetuista tapauksista, se antaa asian 18 artiklan mukaisesti tuomioistuimen käsiteltäväksi.

3. Jos täytäntöönpano toteutetaan 1 kohdan mukaisesti, asianomainen henkilö voi kiistää tuomioistuimessa syyt, joiden perusteella kyseistä menettelyä on sovellettu.

18 artikla - Tuomioistuinkäsittely

Täytäntöönpanosta vastaavan jäsenvaltion tuomioistuin tekee päätöksen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta rikosasiain oikeudenkäyntiä koskevien kansallisten säännösten mukaisen tuomioistuinkäsittelyn jälkeen:

(a) jos asianomainen henkilö ei suostu luovutukseen,

(b) 17 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.

Pidätysmääräyksen antanut jäsenvaltio voi olla edustettuna tuomioistuimessa tai esittää sille huomautuksensa.

19 artikla - Lisätiedot

Jos täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen katsoo, että pidätysmääräyksen antanut jäsenvaltio ei ole toimittanut sille riittävästi tietoja, jotta se voisi tehdä päätöksen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanemisesta, se toimittaa tarvitsemistaan lisätiedoista kiireellisen pyynnön ja voi asettaa tietojen toimittamiselle määräajan.

20 artikla - Määräaika, jossa päätös eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta on tehtävä

Päätös eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta tehdään mahdollisimman pian ja viimeistään 90 kalenteripäivää etsityn henkilön pidätyksen jälkeen.

21 artikla - Täytäntöönpanosta kieltäytyminen ja määräaikojen umpeutuminen

1. Jos täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen kieltäytyy luovuttamasta etsittyä henkilöä tai jos päätöstä tämän luovuttamisesta ei tehdä 20 artiklassa säädetyssä määräajassa, pidätetty päästetään välittömästi vapauteen, paitsi jos hänet on tarpeen pitää säilössä 33 artiklan nojalla tai säilössäpidolle on jokin muu peruste.

2. Eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytyminen tai se, ettei päätöstä ole tehty 20 artiklassa säädetyssä määräajassa, on perusteltava.

22 artikla - Eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa koskevasta päätöksestä ilmoittaminen

Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ilmoittaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa koskevasta päätöksestä välittömästi pidätysmääräyksen antaneelle oikeusviranomaiselle.

23 artikla - Etsityn henkilön luovuttamista koskevat määräajat

1. Etsitty henkilö luovutetaan mahdollisimman pian asianomaisten viranomaisten sopimana ajankohtana.

2. Jollei 3 kohdassa toisin säädetä, etsitty henkilö luovutetaan viimeistään kahdenkymmenen kalenteripäivän kuluttua:

(a) hänen suostumuksestaan,

(b) siitä kun täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen on tehnyt 17 artiklan 1 kohdan mukaisen päätöksen, tai

(c) siitä kun tuomioistuin on tehnyt 18 artiklan mukaisesti päätöksen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta.

Jos henkilö on edelleen säilöön otettuna kyseisen määräajan päätyttyä, hänet päästetään vapaaksi täytäntöönpanosta vastaavan jäsenvaltion alueella.

3. Jos täytäntöönpanosta vastaava jäsenvaltio ei kykene ylivoimaisen esteen vuoksi luovuttamaan etsittyä henkilöä 2 kohdassa säädetyssä määräajassa, täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ilmoittaa asiasta välittömästi pidätysmääräyksen antaneelle oikeusviranomaiselle ja sopii tämän kanssa uudesta luovuttamispäivästä. Tällöin luovuttaminen tapahtuu kahdenkymmenen kalenteripäivän kuluessa sovitusta uudesta määräpäivästä.

Jos kyseinen henkilö on määräajan päättyessä edelleen säilöön otettuna, hänet päästetään vapaaksi, ellei kyseinen viivästys johdu hänen henkilökohtaisesta tilanteestaan.

4. Edellä 2 ja 3 kohdassa säädettyjä määräaikoja ei sovelleta silloin kun sovelletaan 39 artiklan 1, 2 ja 4 kohtaa.

24 artikla - Säilössäpitoajan vähentäminen rangaistuksen kokonaiskestosta

1. Pidätysmääräyksen antanut jäsenvaltio vähentää vapausrangaistuksen kokonaiskestosta eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta johtuvan säilöönottoajan.

2. Tätä varten pidätysmääräyksen antaneelle jäsenvaltiolle on toimitettava kaikki tiedot siitä, miten kauan asianomaisen henkilön säilöönotto on kestänyt eurooppalaisen pidätysmääräyksen yhteydessä.

25 artikla - Eurooppalaisen pidätysmääräyksen voimassaolon lakkaaminen

Eurooppalaisen pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen varmistaa, että pidätysmääräyksen voimassaolo lakkaa luovutuksen jälkeen.

III luku - Täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteet

26 artikla - Yleinen säännös

Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi kieltäytyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta 27-34 artiklassa esitetyistä syistä.

27 artikla - Poikkeuksia koskeva luettelo

Jokainen jäsenvaltio voi laatia tyhjentävän luettelon teoista, jotka voidaan tietyissä jäsenvaltioissa katsoa rikoksiksi mutta joiden osalta sen omat oikeusviranomaiset kieltäytyvät eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta siksi, että se olisi vastoin kyseisen valtion oikeusjärjestelmän perusperiaatteita, sanotun kuitenkaan kyseenalaistamatta Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 29 artiklan tavoitteita.

Luettelo ja siihen tehtävät muutokset julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä vähintään kolme kuukautta ennen kuin jäsenvaltio voi vedota tietyn teon osalta tämän artiklan ensimmäiseen kohtaan.

28 artikla - Alueperiaate

Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi kieltäytyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta, kun kyseistä tekoa ei sen kansallisen lainsäädännön mukaisesti katsota rikokseksi ja kun sitä ei ole tehty edes osittain pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion alueella.

29 artikla - Ne bis in idem

1. Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen kieltäytyy eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta, jos täytäntöönpanosta vastaavan jäsenvaltion oikeusviranomainen on antanut lainvoimaisen tuomion rikoksesta, johon etsitty henkilö on syyllistynyt ja jonka vuoksi eurooppalainen pidätysmääräys on annettu.

2. Eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäydytään myös, jos täytäntöönpanosta vastaavan jäsenvaltion oikeusviranomaiset ovat päättäneet olla nostamatta syytettä rikoksesta, jonka vuoksi eurooppalainen pidätysmääräys on annettu, tai jos ne luopuvat jo nostetusta syytteestä.

30 artikla - Armahtaminen

Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi kieltäytyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta, jos rikoksesta on myönnetty armahdus täytäntöönpanosta vastaavassa jäsenvaltiossa ja jos tämä jäsenvaltio on ollut toimivaltainen nostamaan syytteen oman rikoslainsäädäntönsä mukaan.

31 artikla - Immuniteettisuoja

Eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäydytään, jos etsityllä henkilöllä on täytäntöönpanosta vastaavan jäsenvaltion oikeusjärjestelmän mukainen immuniteettisuoja.

32 artikla - Tarvittavien tietojen puuttuminen

Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi kieltäytyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta, jos:

(a) eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä ei ole 6 artiklassa tarkoitettuja tietoja tai

(b) jos etsityn henkilön henkilöllisyyttä ei voida vahvistaa.

IV luku - Luovuttamisesta kieltäytymisen perusteet

33 artikla - Periaate yhteiskuntaan sopeutumisen helpottamisesta

1. Eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä, jos asianomaisella henkilöllä on paremmat mahdollisuudet sopeutua uudelleen yhteiskuntaan täytäntöönpanosta vastaavassa jäsenvaltiossa ja jos hän suostuu suorittamaan rangaistuksen kyseisessä jäsenvaltiossa.

Tällöin pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa määrätty rangaistus suoritetaan täytäntöönpanosta vastaavassa jäsenvaltiossa sen oman lainsäädännön mukaisesti, mutta rangaistusta ei voida korvata sen oman lainsäädännön mukaisesti samasta rikoksesta määrättävällä muulla seuraamuksella.

2. Lainvoimainen tuomio, jonka perusteella eurooppalainen pidätysmääräys on annettu, sekä kaikki tarvittavat asiakirjat toimitetaan täytäntöönpanosta vastaavan jäsenvaltion toimivaltaiselle oikeusviranomaiselle tuomion täytäntöönpanoa varten.

34 artikla - Videokokous

1. Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi kieltäytyä luovuttamasta asianomaista henkilöä, jos:

(a) asianomainen voi osallistua täytäntöönpanosta vastaavassa jäsenvaltiossa sijaitsevasta paikasta pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa järjestettävään rikosoikeudelliseen menettelyyn videokokouksen avulla.

(b) täytäntöönpanosta vastaava jäsenvaltio ja pidätysmääräyksen antanut jäsenvaltio hyväksyvät tällaisen menettelyn.

Menettely toimitetaan asianomaisten jäsenvaltioiden kansallisten lakien ja asiaankuuluvien kansainvälisten oikeudellisten välineiden mukaisesti, mukaan luettuna vuoden 1950 yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi.

2. Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ja pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen sopivat keskenään menettelyyn sovellettavista yksityiskohtaisista säännöistä.

3. Jos 1 kohtaa sovelletaan, päätöksen asianomaisen henkilön säilöönotosta tekee täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen oman kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti.

V luku - Erityistapaukset

35 artikla - Poissaolotuomiot

1. Jos eurooppalainen pidätysmääräys on annettu poissaolotuomion perusteella, asia on tutkittava uudelleen pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa sen jälkeen kun luovuttaminen on tapahtunut.

Täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on ilmoitettava pidätetylle tämän oikeudesta riitauttaa tuomio ja riitauttamista koskevasta menettelystä.

2. Jokaisen jäsenvaltion on säädettävä, että sen oikeusviranomaiset voivat ottaa tutkittavaksi poissaolotuomion saaneen henkilön esittämän riitautuksen ja ilmoittaa siitä pidätysmääräyksen antaneelle oikeusviranomaiselle.

36 artikla - Palauttaminen täytäntöönpanovaltioon

Eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon ehdoksi voidaan asettaa vaatimus, että pidätetty on palautettava täytäntöönpanovaltioon tuomion täytäntöönpanoa varten, jos on perusteet uskoa, että hänellä on paremmat mahdollisuudet sopeutua uudelleen yhteiskuntaan kyseisessä jäsenvaltiossa.

37 artikla - Elinkautinen vapaudenmenetys

Jos rikoksesta, jonka perusteella eurooppalainen pidätysmääräys on annettu, voidaan määrätä elinkautinen rangaistus tai turvaamistoimenpide, eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon ehdoksi voidaan asettaa vaatimus, että pidätysmääräyksen antanut jäsenvaltio edistää rangaistuksen täytäntöönpanoa koskevan lainsäädäntönsä ja käytäntönsä mukaisesti sellaisia lieventäviä toimenpiteitä, jotka voivat tulla asianomaisen henkilön hyväksi.

38 artikla - Täytäntöönpanon lykkääminen humanitaarisista syistä

1. Eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa voidaan poikkeuksellisesti lykätä, jos on olemassa perusteltu syy uskoa, että se selvästi vaarantaisi luovutettavan henkilön hengen tai terveyden joko tämän iän tai terveydentilan tai muiden pakottavien humanitaaristen syiden vuoksi.

2. Eurooppalainen pidätysmääräys on pantava täytäntöön mahdollisimman pian sen jälkeen, kun näitä perusteita ei enää ole.

39 artikla - Päällekkäiset menettelyt jäsenvaltioissa

1. Kun eurooppalainen pidätysmääräys on annettu lainvoimaisen tuomion perusteella ja kun asianomaista henkilöä vastaan on vireillä rikosoikeudellinen menettely myös pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta vastaavassa valtiossa, pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa voidaan lykätä, kunnes täytäntöönpanovaltiossa vireillä olevassa menettelyssä saadaan lainvoimainen tuomio tai kunnes siinä mahdollisesti annettu tuomio on suoritettu loppuun.

2. Kun eurooppalainen pidätysmääräys on annettu lainvoimaisen tuomion perusteella ja kun asianomainen henkilö suorittaa parhaillaan toista rangaistusta pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta vastaavassa jäsenvaltiossa, pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa voidaan lykätä, kunnes täytäntöönpanovaltiossa annettu tuomio on suoritettu loppuun.

3. Kun eurooppalainen pidätysmääräys on annettu toisen täytäntöönpanokelpoisen tuomioistuimen päätöksen tai poissaolotuomion perusteella sellaista henkilöä vastaan, joka suorittaa rangaistusta pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta vastaavassa jäsenvaltiossa, pidätysmääräys voidaan panna täytäntöön sillä ehdolla, että henkilö palaa täytäntöönpanovaltioon suorittamaan rangaistuksensa loppuun sen jälkeen kun pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa on annettu lainvoimainen tuomio, paitsi jos sovelletaan 34 artiklaa.

4. Kun eurooppalainen pidätysmääräys on annettu toisen täytäntöönpanokelpoisen tuomioistuimen päätöksen tai poissaolotuomion perusteella ja kun asianomaista henkilöä vastaan on vireillä rikosoikeudellinen menettely myös pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta vastaavassa jäsenvaltiossa, pidätysmääräyksen antanut jäsenvaltio ja täytäntöönpanovaltio voivat sopia asianomaisen henkilön väliaikaisesta siirtämisestä sillä ehdolla, että hänet palautetaan täytäntöönpanovaltioon, paitsi jos sovelletaan 34 artiklaa.

5. Edellä 3 ja 4 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa pidätysmääräyksen antanut jäsenvaltio ja sen täytäntöönpanosta vastaava jäsenvaltio määräävät yhteisellä sopimuksella siirron keston ja sen edellytykset.

6. Edellä 3 ja 4 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion on varmistettava, että asianomainen henkilö on tuomioistuimen käytettävissä täytäntöönpanovaltiossa joko siten, että täytäntöönpanovaltiossa annettu lainvoimainen tuomio pannaan täytäntöön sen alueella tai tarvittaessa sen oikeusviranomaisen antaman tuomiota edeltävän päätöksen nojalla.

40 artikla - Samanaikaiset pidätysmääräykset

1. Jos kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio on antanut samaa henkilöä koskevan eurooppalaisen pidätysmääräyksen, täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen päättää, mikä kyseisistä pidätysmääräyksistä pannaan täytäntöön, ottaen asianmukaisella tavalla huomioon kaikki asiaan liittyvät seikat ja erityisesti rikosten vakavuuden ja niiden tekopaikat sekä pidätysmääräysten antamisajankohdat.

Kaikki asianomaiset oikeusviranomaiset toimivat tiiviissä yhteistyössä, jotta henkilö voidaan panna syytteeseen kussakin jäsenvaltiossa mahdollisimman pian.

2. Useat samanaikaiset pidätysmääräykset voidaan antaa käsiteltäväksi Eurojust-yksikölle, joka antaa niistä lausuntonsa mahdollisimman pian.

3. Jos samasta henkilöstä on annettu sekä eurooppalainen pidätysmääräys että luovutuspyyntö, jonka esittänyt kolmas maa on rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta 13 päivänä joulukuuta 1957 tehdyn yleissopimuksen sopimuspuoli, pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen päättää, pannaanko ensin täytäntöön eurooppalainen pidätysmääräys vai luovutuspyyntö, ottaen asianmukaisella tavalla huomioon kaikki asiaan liittyvät seikat ja erityisesti mainitun yleissopimuksen 17 artiklassa mainitut näkökohdat.

Jos samasta henkilöstä on annettu sekä eurooppalainen pidätysmääräys että luovutuspyyntö, jonka esittänyt kolmas maa ei ole mainitun yleissopimuksen sopimuspuoli, pannaan ensisijaisesti täytäntöön eurooppalainen pidätysmääräys.

4. Jos samasta henkilöstä on annettu sekä eurooppalainen pidätysmääräys että luovutuspyyntö, jonka on esittänyt kansainvälinen rikostuomioistuin, asianomaiset jäsenvaltiot neuvottelevat ennen päätöksen tekemistä siitä, miten kansainvälisen rikostuomioistuimen perussäännössä esitetyt vaatimukset voidaan täyttää, riippumatta siitä, tunnustavatko kaikki jäsenvaltiot kyseisen tuomioistuimen.

41 artikla - Muut rikokset

Eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella luovutettu henkilö voidaan asettaa syytteeseen, tuomita tai ottaa säilöön pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa myös muusta kuin siitä rikoksesta, jonka perusteella eurooppalainen pidätysmääräys on annettu, paitsi silloin kun täytäntöönpanosta vastaava jäsenvaltio on sisällyttänyt kyseisen rikoksen 27 artiklassa tarkoitettuun luetteloon tai jos sovelletaan 28 tai 30 artiklaa.

42 artikla - Omaisuuden luovuttaminen

1. Täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on takavarikoitava ja luovutettava joko pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan ja siinä laajuudessa kuin sen laki sallii, omaisuus,

(a) jota voidaan käyttää todistusaineistona, tai

(b) jonka luovutettava henkilö on hankkinut rikoksella.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu omaisuus on luovutettava myös silloin kun eurooppalaista pidätysmääräystä ei voida panna täytäntöön siksi, että luovutettava henkilö on kuollut tai paennut.

3. Jos 1 kohdassa tarkoitettu omaisuus on määrätty takavarikoitavaksi tai menetetyksi täytäntöönpanovaltion alueella, tämä voi ottaa sen väliaikaisesti säilytettäväksi, jos sitä tarvitaan vireillä olevan rikosoikeudellisen menettelyn yhteydessä, tai luovuttaa sen pidätysmääräyksen antaneelle jäsenvaltiolle sillä ehdolla, että se palautetaan.

4. Kaikki täytäntöönpanovaltion tai kolmansien osapuolten 1 kohdassa mainittuun omaisuuteen mahdollisesti hankkimat oikeudet pysyvät voimassa. Jos tällaisia oikeuksia on olemassa, pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion on palautettava omaisuus maksutta täytäntöönpanovaltiolle mahdollisimman pian oikeudenkäynnin jälkeen.

VI luku - Suhde muihin oikeudellisiin asiakirjoihin

43 artikla - Suhde muihin oikeudellisiin asiakirjoihin

1. Seuraavien oikeudellisten asiakirjojen tai määräysten soveltaminen jäsenvaltioiden välillä lakkaa 1 päivästä heinäkuuta 2004:

(a) joulukuun 13 päivänä 1957 rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta tehty eurooppalainen yleissopimus, sen 15 päivänä lokakuuta 1975 tehty lisäpöytäkirja ja 17 päivänä maaliskuuta 1978 tehty toinen lisäpöytäkirja sekä 27 päivänä tammikuuta 1977 terrorismin vastustamisesta tehty eurooppalainen yleissopimus rikoksen johdosta tapahtuvan luovuttamisen osalta,

(b) 26 päivänä toukokuuta 1989 Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden välillä tehty sopimus luovutuspyyntöjen toimittamismenettelyjen yksinkertaistamisesta ja uudenaikaistamisesta,

(c) 10 päivänä maaliskuuta 1995 tehty yleissopimus yksinkertaistetusta menettelystä Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä rikoksen johdosta tapahtuvassa luovuttamisessa, ja

(d) 27 päivänä syyskuuta 1996 Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehty yleissopimus rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta.

2. Tämä puitepäätös ei vaikuta sellaisten yksinkertaistettujen menettelyjen tai edellytysten soveltamiseen, joista määrätään kahden- tai monenvälisissä sopimuksissa tai joista jäsenvaltiot ovat sopineet yhdenmukaisten tai vastavuoroisten lainsäännösten perusteella.

44 artikla - Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen määräyksiin liittyvät säännökset

1. Tämä puitepäätös tulee voimaan Islannin ja Norjan osalta [...], sanotun kuitenkaan rajoittamatta sen soveltamista, mistä määrätään 8 artiklassa Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välisessä sopimuksessa viimeksi mainittujen osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen [11].

[11] EYVL L 176, 10.7.1999. s. 36.

2. Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 59-66 artiklan, 94 artiklan 4 kohdan ja 95 artiklan soveltaminen lakkaa rikoksen johdosta tapahtuvan luovuttamisen osalta 1 päivästä heinäkuuta 2004.

VII luku - Käytännön määräykset

45 artikla - Kauttakuljetus

1. Jokaisen jäsenvaltion on sallittava etsityn henkilön kuljettaminen sen alueen kautta luovuttamisen yhteydessä, edellyttäen että jäsenvaltiolle on annettu:

(a) asianomaisen henkilötiedot,

(b) jäljennös eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja sen käännös kauttakuljetusvaltion virallisella kielellä tai jollakin sen virallisista kielistä,

(c) jäljennös täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen päätöksestä panna eurooppalainen pidätysmääräys täytäntöön ja sen käännös kauttakuljetusvaltion virallisella kielellä tai jollakin sen virallisista kielistä.

2. Jos käytettäessä ilmakuljetusta ilman ennakoitua välilaskua sattuu ennakoimaton laskeutuminen, pidätysmääräyksen antanut jäsenvaltio toimittaa asianomaiselle jäsenvaltiolle 1 kohdassa säädetyt tiedot ja asiakirjat.

46 artikla - Asiakirjojen toimittaminen

1. Pidätysmääräyksen antanut jäsenvaltio voi toimittaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen mitä tahansa turvallista tapaa käyttäen, jolla voidaan tuottaa kirjallinen tulos ja jonka perusteella täytäntöönpanosta vastaava jäsenvaltio voi tarkistaa lähetyksen aitouden.

2. Vaikeudet, joita liittyy eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa varten tarvittavien asiakirjojen toimittamiseen tai niiden aitouden toteamiseen, ratkaistaan suoraan asianomaisten oikeusviranomaisten kesken tai tarvittaessa jäsenvaltioiden keskusviranomaisten välityksellä.

47 artikla - Käytettävä kieli

1. Eurooppalainen pidätysmääräys voidaan laatia joko pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion tai sen täytäntöönpanosta vastaavan jäsenvaltion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä.

2. Täytäntöönpanosta vastaavan jäsenvaltion keskusviranomainen huolehtii tarvittaessa siitä, että eurooppalainen pidätysmääräys ja kaikki muut menettelyä varten tarvittavat asiakirjat käännetään nopeasti. Käännös toimitetaan viipymättä täytäntöönpanosta vastaavalle oikeusviranomaiselle.

48 artikla - Kustannukset

1. Kustannuksista, jotka eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpano aiheuttaa täytäntöönpanosta vastaavan jäsenvaltion alueella, vastaa kyseinen jäsenvaltio.

2. Kaikista muista kustannuksista, kuljetuskustannukset ja kolmannen valtion alueella tapahtuvasta kauttakulusta aiheutuvat kustannukset mukaan luettuina, vastaa pidätysmääräyksen antanut jäsenvaltio.

VIII luku - Suojalauseke

49 artikla - Suojalauseke

1. Kukin jäsenvaltio voi neuvostolle ja komissiolle tehtävällä julistuksella päättää keskeyttää tämän puitepäätöksen soveltamisen johonkin toiseen jäsenvaltioon nähden, jos kyseinen jäsenvaltio vakavasti ja jatkuvasti loukkaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja perusoikeuksia. Tällaista yksipuolista keskeyttämistä sovelletaan väliaikaisesti. Jos Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklassa määrättyä menettelyä ei aloiteta kuuden kuukauden kuluessa, keskeytys lakkaa olemasta voimassa.

2. Jos jokin jäsenvaltio soveltaa 1 kohdan säännöksiä, sen on tarvittaessa toteutettava toimenpiteet ulottaakseen lainkäyttövaltansa rikokseen, jonka perusteella eurooppalainen pidätysmääräys on annettu.

IX luku - Yleiset ja loppusäännökset

50 artikla - Julkaiseminen

1. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava neuvoston pääsihteeristölle ja komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2002 tiedot 5 artiklassa tarkoitetusta keskusviranomaisesta. Tiedot julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

2. Jäsenvaltioiden on annettava tiedoksi 27 artiklassa tarkoitettu luettelo ja siihen tehdyt muutokset neuvoston pääsihteeristölle ja komissiolle.

Neuvoston pääsihteeristö ilmoittaa välittömästi muille jäsenvaltioille muutoksista, joita jäsenvaltiot tekevät kyseiseen luetteloon.

51 artikla - Siirtymäsäännökset

Tämän puitepäätöksen 43 ja 44 artiklassa mainittuja oikeudellisia asiakirjoja ja määräyksiä sovelletaan edelleen rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskeviin pyyntöihin, jotka on tehty ennen kuin tämän puitepäätöksen täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet tulevat voimaan.

52 artikla - Täytäntöönpano

Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan tämän puitepäätöksen noudattamisen edellyttämät toimenpiteet viimeistään [31 päivänä joulukuuta 2001].

Jäsenvaltioiden on toimitettava neuvoston pääsihteeristölle ja komissiolle säännökset, jotka ne ovat antaneet, ja ilmoitettava, mitä muita toimia ne ovat toteuttaneet tämän puitepäätöksen noudattamiseksi.

Näiden tietojen perusteella komissio laatii viimeistään [30 päivänä kesäkuuta 2003] Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän puitepäätöksen soveltamisesta ja esittää tarvittaessa säädösehdotuksia.

Neuvosto arvioi, missä määrin jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tarpeelliset toimenpiteet tämän puitepäätöksen noudattamiseksi.

Artikla 53 - Voimaantulo

Tämä puitepäätös tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Tehty Brysselissä [...] päivänä [...]kuuta [...].

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

[...]

LIITE

EUROOPPALAINEN PIDÄTYSMÄÄRÄYS

Vakuutan täten, että tämä pidätysmääräys vastaa sen perusteena olevia alkuperäisiä asiakirjoja ja että jäljempänä mainittu etsitty henkilö on pidätettävä ja luovutettava jäljempänä mainitulle oikeusviranomaiselle:

(a) Etsityn henkilötiedot:

Sukunimi: ......

Etunimi (-nimet): .......

Sukupuoli: .... .......

Kansalaisuus: ....

Syntymäaika: ....

Syntymäpaikka: ....

Asuinpaikka: .....

Erityiset tuntomerkit: ....

Valokuva ja sormenjäljet (jos ne ovat saatavilla):

(b) Pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen, jolle etsitty henkilö on luovutettava:

Viranomaisen nimi:.......

Toimivaltainen virkamies (arvo/asema ja nimi): ......

Osoite: ....

Puhelin: .... Faksi: ......

Sähköposti: ....

(c) Täytäntöönpanokelpoinen rikosoikeudellinen tuomio tai muu tuomioistuimen päätös, joka kuuluu eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja Euroopan unionin jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä [päivämäärä] annetun puitepäätöksen 2 artiklan soveltamisalaan:

Tuomion luonne: ......

Tuomion antamispäivämäärä: ....

(d) Onko kyseessä poissaolotuomio, siten kuin se määritellään eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja Euroopan unionin jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä [päivämäärä] annetun puitepäätöksen 3 artiklan e alakohdassa?

Kyllä o Ei o (Rastitaan oikea vaihtoehto)

Jos kyseessä on poissaolotuomio, tässä on esitettävä, mitä oikeudellisia keinoja asianomaisella on käytettävissään, jotta hän voi saada asiansa uudelleen käsiteltäväksi läsnäollessaan:

.......

Yhteysviranomainen:.....

(e) Rikoksen luonne ja oikeudellinen arviointi:.....

(f) Kuvaus rikoksen teon olosuhteista, mukaan luettuina ajankohta, paikka ja se, millä tavoin etsitty henkilö on ollut osallisena rikoksessa:

.......

(g) Täytäntöönpanokelpoisen rikostuomion kesto, jos sellainen on annettu, tai tekoon sovellettava rangaistusasteikko, ja tarvittaessa rikoksen tai rikosten muut mahdolliset seuraukset:

.......

(h) Rikoksen muut seuraukset erityisesti uhrin kannalta:

.......

(i) Onko henkilö jo pidätetty ja laskettu vapaaksi tai vapautettu samasta teosta sillä ehdolla, että hän saapuu oikeuteen? Jos on, miten kauan vapaudenmenetys kesti? Onko henkilö paennut rangaistuslaitoksesta?

.......

(j) Muita tietoja:

.......

Toimivaltaisen virkamiehen allekirjoitus:

Arvo/asema ja nimi: ......

SISÄLLYSLUETTELO

1 luku: Yleiset periaatteet

1 artikla - Tavoite

2 artikla - Soveltamisala

3 artikla - Määritelmät

4 artikla - Toimivaltaiset oikeusviranomaiset

5 artikla - Keskusviranomainen

6 artikla - Eurooppalaisen pidätysmääräyksen sisältö

II luku: Menettely

1 jakso: Yleistä

7 artikla - Viranomaisten välinen tietojenvaihto

2 jakso: Schengenin tietojärjestelmän käyttäminen

8 artikla - Ilmoittaminen

9 artikla - Täytäntöönpanoalueen osoittaminen

3 jakso: Pidättäminen ja säilöönotto

10 artikla - Pakkokeinot

11 artikla - Etsityn henkilön oikeudet

12 artikla - Ilmoittaminen oikeusviranomaisille

13 artikla - Pidätysmääräyksen tarkistaminen ja sen täytäntöönpanon keskeyttäminen

14 artikla - Väliaikainen vapauttaminen

4 jakso: Luovuttamista koskeva tuomioistuinmenettely

15 artikla - Eurooppalaisen pidätysmääräyksen tutkinta

16 artikla - Suostumus luovuttamiseen

17 artikla - Aiempi vapauttaminen

18 artikla - Tuomioistuinkäsittely

19 artikla - Lisätiedot

20 artikla - Määräaika, jossa päätös eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta on tehtävä

21 artikla - Täytäntöönpanosta kieltäytyminen ja määräaikojen umpeutuminen

22 artikla - Eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa koskevasta päätöksestä ilmoittaminen

23 artikla - Etsityn henkilön luovuttamista koskevat määräajat

24 artikla - Säilössäpitoajan vähentäminen rangaistuksen kokonaiskestosta

25 artikla - Eurooppalaisen pidätysmääräyksen voimassaolon lakkaaminen

III luku: Täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteet

26 artikla - Yleinen säännös

27 artikla - Poikkeuksia koskeva luettelo

28 artikla - Alueperiaate

29 artikla - Ne bis in idem

30 artikla - Armahtaminen

31 artikla - Immuniteettisuoja

32 artikla - Tarvittavien tietojen puuttuminen

IV luku: Luovuttamisesta kieltäytymisen perusteet

33 artikla - Periaate yhteiskuntaan sopeutumisen helpottamisesta

34 artikla - Videokokous

V luku: Erityistapaukset

35 artikla - Poissaolotuomiot

36 artikla - Palauttaminen täytäntöönpanovaltioon

37 artikla - Elinkautinen vapaudenmenetys

38 artikla - Täytäntöönpanon lykkääminen humanitaarisista syistä

39 artikla - Päällekkäiset menettelyt jäsenvaltioissa

40 artikla - Samanaikaiset pidätysmääräykset

41 artikla - Muut rikokset

42 artikla - Omaisuuden luovuttaminen

VI luku: Suhde muihin oikeudellisiin asiakirjoihin

43 artikla - Suhde muihin oikeudellisiin asiakirjoihin

44 artikla - Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen määräyksiin liittyvät säännökset

VII luku: Käytännön määräykset

45 artikla - Kauttakuljetus

46 artikla - Asiakirjojen toimittaminen

47 artikla - Käytettävä kieli

48 artikla - Kustannukset

VIII luku: Suojalauseke

49 artikla - Suojalauseke

IX luku: Loppumääräykset

50 artikla - Julkaiseminen

51 artikla - Siirtymäsäännökset

52 artikla - Täytäntöönpano

Artikla 53 - Voimaantul