52001PC0521

Ehdotus: NEUVOSTON PUITEPÄÄTÖS terrorismin torjumisesta

(komission esittämä)

PERUSTELUT

1. JOHDANTO

Terrorismi on yksi vakavimpia uhkia demokratialle, ihmisoikeuksien toteutumiselle ja talous- ja yhteiskuntakehitykselle. Terrorismi ei ole koskaan oikeutettua, olipa valmistellun tai toteutetun terroriteon kohde ja paikka mikä tahansa.

Tämä on selvempää kuin koskaan 11. syyskuuta 2001 Yhdysvaltoja vastaan tehtyjen ennennäkemättömän julmien terrori-iskujen jälkeen. Nämä raukkamaiset iskut korostavat tehokkaiden terrorismin vastaisten toimien tarvetta Euroopan unionin tasolla.

Euroopan unioni on asettanut itselleen Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa tavoitteeksi antaa kansalaisille korkeatasoisen suojan vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvalla alueella. Tämä ehdotus yhdistettynä ehdotukseen korvata rikoksen johdosta tapahtuva luovuttaminen Euroopan unionissa eurooppalaisella pidätysmääräyksellä on keskeinen osa komission toimintaa tämän tavoitteen saavuttamiseksi terrorismin torjunnan alalla. On ensiarvoisen tärkeää, että Euroopan unionin jäsenvaltioilla on tehokkaat rikoslait ja että kansainvälistä yhteistyötä lujitetaan terrorismin torjumiseksi.

Tämä ehdotus ei koske ainoastaan jäsenvaltioihin kohdistettuja terroritekoja. Sitä sovelletaan myös Euroopan unionin alueella tapahtuvaan toimintaan, joka voi edistää terroritekoja unionin ulkopuolisissa maissa. Se on osoitus komission sitoumuksesta puuttua terrorismiin sekä maailmanlaajuisesti että Euroopan unionissa. Komissio tekeekin läheistä yhteistyötä jäsenvaltioiden ja unionin ulkopuolisten maiden kanssa kansainvälisissä järjestöissä ja yhteistyörakenteissa ja varsinkin Yhdistyneissä Kansakunnissa ja G8-ryhmässä, jotta kaikki keinot terrorismin torjumiseksi saataisiin tehokkaasti käyttöön.

Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot perustuvat ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien kunnioittamiselle, ihmisarvon takaamiselle sekä näiden oikeuksien suojelulle yksilöiden ja yhteisöjen tasolla. Oikeus elämään, henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, vapauteen ja turvallisuuteen sekä ajatuksen vapaus, sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus sisältyvät myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan [1] 2, 3, 6, 10 ja 11 artiklaan (Nizza, 7. joulukuuta 2000).

[1] EYVL C 364, 18.12.2000, s. 1.

Terrorismi uhkaa näitä perusoikeuksia. Euroopassa tuskin on maata, johon terrorismi ei olisi suoraan tai epäsuorasti vaikuttanut. Terroriteoilla horjutetaan oikeusvaltiota ja perusperiaatteita, joille jäsenvaltioiden demokratioiden perustuslakiperinne ja lainsäädäntö perustuvat. Terroritekoja tehdään yhtä tai useampaa valtiota, niiden laitoksia tai kansalaisia vastaan pelottelutarkoituksessa ja kyseisten maiden poliittisten, taloudellisten tai yhteiskunnallisten rakenteiden horjuttamiseksi tai tuhoamiseksi.

Terrorismia esiintyy monissa eri muodoissa murhista, ihmisten fyysisestä vahingoittamisesta, ihmishenkien uhkaamisesta ja ihmisryöstöistä omaisuuden tuhoamiseen ja julkisten tai yksityisten rakennusten vahingoittamiseen. Terrorismi aiheuttaa uhreille ja heidän läheisilleen kärsimystä. Se tuhoaa heidän henkilökohtaiset toiveensa ja odotuksensa sekä heidän toimeentulonsa aineellisen perustan vahingoittamalla heitä ruumiillisesti ja henkisesti ja aiheuttamalla kuolemaa.

Terrorismilla on pitkä historia, mutta nykyajan terrorismi on erityisen vaarallista siksi, että toisin kuin ennen, aseellisten iskujen seuraukset ovat entistä tuhoisammat. Tämä voi johtua itse terroristien paremmista valmiuksista ja entistä piittaamattomammasta asenteesta, kuten Yhdysvaltojen traagiset tapahtumat 11. syyskuuta ovat viimeksi osoittaneet. Toisaalta se voi johtua tekniikan kehityksestä (ja tätä kehitystä koskevan tiedon helposta saatavuudesta) tavanomaisten aseiden ja räjähteiden alalla tai vielä tuhoisammilla kemiallisten, biologisten ja ydinaseiden aloilla. Lisäksi on kehittynyt uusia terrorismin muotoja. Viime aikoina on ollut useita tapauksia, joissa kansainvälisten suhteiden kiristyminen on johtanut hyökkäyksiin tietojärjestelmiä vastaan. Vakavammat hyökkäykset voivat johtaa vakavan vahingon lisäksi joissakin tapauksissa jopa ihmishenkien menetykseen.

Perusteelliset muutokset terroritekojen luonteessa osoittavat terrorismin vastaisen oikeudellisen ja poliisiyhteistyön perinteisten muotojen riittämättömyyden. Terrorismi on yhä useammin kansainvälisesti toimivien, monissa maissa sijaitsevien verkostojen toimintaa, jossa käytetään hyväksi tutkinnan maantieteellisistä rajoituksista johtuvia oikeudellisia puutteita ja jolla voi olla tukenaan mittavia taloudellisia ja logistisia resursseja. Koska Euroopan unionissa on taattu ihmisten vapaa liikkuvuus alueella ilman sisärajoja, terrorismin vastaisessa taistelussa on otettava käyttöön uusia keinoja.

Muussa tapauksessa terroristit saattavat käyttää hyväkseen sääntelyn eroja eri jäsenvaltioissa. Terrorismin torjumiseksi tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan toimenpiteitä kuten lainsäädännöllisiä ehdotuksia tällaisista teoista rankaisemiseksi sekä oikeudellisen ja poliisiyhteistyön tehostamiseksi.

Tämän tiedonannon tavoite on lujittaa rikosoikeudellisia toimenpiteitä terrorismia vastaan. Tätä varten tehdään ehdotus puitepäätökseksi, jolla pyritään lähentämään terroritekoja koskevaa jäsenvaltioiden lainsäädäntöä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

2. KANSAINVÄLISET JA EU:N OIKEUDELLISET ASIAKIRJAT

Terrorismin torjunnan ensiaskeleet otettiin Yhdistyneissä Kansakunnissa, jossa tehtiin yleissopimus rikoksista ja eräistä muista teoista ilma-aluksissa (Tokio 14.9.1963). Tämän yleissopimuksen jälkeen on tehty useita muita terrorismiin liittyviä sopimuksia ja pöytäkirjoja. Niistä tärkeimpiä ovat seuraavat:

- yleissopimus ilma-alusten laittoman haltuunoton ehkäisemisestä (kaappaussopimus) (Haag 16.12.1970),

- siviili-ilmailun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskeva yleissopimus (Montreal 23.9.1971),

- kansainvälistä suojelua nauttivia henkilöitä vastaan, mukaan lukien diplomaattiset edustajat, kohdistuvien rikosten ehkäisemistä ja rankaisemista koskeva yleissopimus (New York 14.12.1973),

- kansainvälinen yleissopimus panttivankien ottamista vastaan (New York 17.12.1979),

- yleissopimus ydinaineiden turvajärjestelyjä koskevista toimista (Wien 3.3.1980),

- kansainväliseen siviili-ilmailuun käytettävillä lentoasemilla tapahtuvien laittomien väkivallantekojen ehkäisemistä koskeva lisäpöytäkirja (Montreal 24.2.1998) siviili-ilmailun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevaan yleissopimukseen,

- merenkulun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskeva yleissopimus (Rooma 10.3.1998),

- mannerjalustalla sijaitsevien kiinteiden lauttojen turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskeva pöytäkirja (Rooma 10.3.1988),

- terrorististen pommi-iskujen torjumista koskeva kansainvälinen yleissopimus (YK, New York 15.12.1997), ja

- kansainvälinen terrorismin rahoituksen vastainen yleissopimus (YK, New York 9.12.1999).

Kaksi viimeksi mainittua yleissopimusta ovat erityisen tärkeitä. Terrorististen pommi-iskujen torjumista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 2 artiklan mukaan henkilö tekee kyseisessä sopimuksessa tarkoitetun rikoksen, kun hän laittomasti ja tahallisesti kuljettaa tai asettaa räjähteen tai muun tappavan välineen julkiseen paikkaan, valtion laitokseen, julkiseen liikennevälineeseen tai julkisia palveluja tuottavaan laitokseen, tai räjäyttää tai laukaisee räjähteen tai muun tappavan välineen tällaisessa paikassa tarkoituksenaan aiheuttaa kuolema tai vakava ruumiillinen vamma tai tarkoituksenaan aiheuttaa sellaiselle paikalle, laitokselle tai liikennevälineelle laajaa tuhoa, josta aiheutuu tai todennäköisesti aiheutuu suuri taloudellinen menetys. Kansainvälisessä terrorismin rahoituksen vastaisessa yleissopimuksessa todetaan, että on rikos suoraan tai välillisesti, laittomasti ja tahallisesti antaa tai kerätä varoja tarkoittaen ne käytettäväksi tai ollen tietoinen siitä, että ne käytetään sellaista tekoa varten, joka kuuluu edellä mainittujen sopimusten soveltamisalaan (lukuun ottamatta yleissopimusta rikoksista ja eräistä muista teoista ilma-aluksissa, jota ei ole mainittu). Tämä merkitsee sitä, että vaikka useimmissa näistä sopimuksista ei mainita sanoja "terrorismi" tai "terroriteko", ne liittyvät terrorismiin.

Voimassa olevista terrorismin torjuntaa koskevista kansainvälisistä yleissopimuksista merkittävin on kuitenkin Euroopan neuvoston eurooppalainen yleissopimus terrorismin vastustamisesta (Strasbourg 27.1.1977). [2] Se on ensimmäinen yleissopimus, jossa terrorismia käsitellään yleisesti, ainakin siinä mielessä, että siinä luetellaan terrorismiksi katsottavat toimet. Siinä ei pidetä tällaisia tekoja poliittisina rikoksina tai poliittiseen rikokseen liittyvinä rikoksina eikä poliittisista vaikuttimista tehtyinä rikoksina. Tämä on tärkeää rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevien sopimusten soveltamisen kannalta.

[2] ETS N:o 90.

Kyseisen sopimuksen 1 ja 2 artiklassa luetellaan terroritekoina pidettävät teot. Sen 1 artiklassa viitataan rikoksiin, jotka kuuluvat tiettyjä terroritekoja koskevien sopimusten eli ilma-alusten laittoman haltuunoton ehkäisemistä koskevan yleissopimuksen (Haag 1970) ja siviili-ilmailun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevan yleissopimuksen (Montreal 1971) soveltamisalaan. Samassa luettelossa on myös mainittu rikokset, jotka sisältävät kansainvälisesti suojattujen henkilöiden, mukaan lukien diplomaattiedustajien, henkeen, ruumiilliseen koskemattomuuteen tai vapauteen kohdistuvan hyökkäyksen, ihmisryöstön, panttivangin ottamisen tai vakavan laittoman vapaudenriiston taikka pommin, kranaatin, raketin, konetuliaseen tai kirje- tai pakettipommin käytön, jos tämä käyttö aiheuttaa yleistä vaaraa ihmisille. Sopimuksen 2 artiklassa terroriteon käsite laajennetaan koskemaan muun kuin 1 artiklan kattaman, ihmishenkeen, henkilön ruumiilliseen koskemattomuuteen tai vapauteen kohdistuvan väkivallanteon (1 kohta) tai omaisuutta vastaan kohdistuvan teon, jos teko on aiheuttanut yleistä vaaraa ihmisille (2 kohta).

Enemmistö jäsenvaltioista on allekirjoittanut ja ratifioinut useimmat näistä sopimuksista, joten niiden on sovellettava niitä. Tällä ehdotuksella helpotetaan sopimusten täytäntöönpanoa siltä osin kuin ne koskevat rikoslakia, sillä ne kaikki koskevat samaa aihetta, terroritekoja.

Euroopan unionin yhteydessä mainitaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 29 artiklassa erityisesti terrorismi yhtenä vakavana rikoslajina, jota on ehkäistävä ja torjuttava kehittämällä yhteisiä toimia kolmella tavalla: poliisi- ja tulliviranomaisten sekä muiden toimivaltaisten viranomaisten, Europol mukaan luettuna, tiiviimmällä yhteistyöllä, jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten välisellä tiiviimmällä yhteistyöllä sekä lähentämällä tarvittaessa rikosasioita koskevia jäsenvaltioiden säännöksiä.

Poliisiyhteistyöstä (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 30 artikla) on syytä mainita Euroopan poliisiviraston perustamisesta tehdyn yleissopimuksen [3] 2 artiklan 1 kohta, jossa terrorismi sisällytetään sen toimivaltaan, sekä kyseisen yleissopimuksen 2 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanemiseksi 3. joulukuuta 1998 annettu neuvoston päätös [4] henkeen, ruumiilliseen koskemattomuuteen, henkilökohtaiseen vapauteen tai omaisuuteen kohdistuvan terroritoiminnan yhteydessä suoritettujen rikosten tai sellaisiksi epäiltyjen tekojen käsittelyn antamisesta Europolin tehtäväksi. Lisäksi neuvoston yhteisellä toiminnalla 15. päivältä lokakuuta 1996 [5] päätettiin hakemiston laatimisesta ja ylläpitämisestä terrorisminvastaisen toiminnan erityisvalmiuksista ja -taidoista sekä erityisasiantuntemuksesta Euroopan unionin jäsenvaltioiden terrorisminvastaisen yhteistyön helpottamiseksi.

[3] EYVL C 316, 27.11.1995, s. 1.

[4] EYVL C 26, 30.1.1999, s. 22.

[5] EYVL L 273, 25.10.1996, s. 1.

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen oikeudellista yhteistyötä koskevassa 31 artiklassa todetaan, että oikeudellista yhteistyötä koskevaa yhteistä toimintaa on jäsenvaltioiden toimivaltaisten ministeriöiden sekä oikeusviranomaisten tai vastaavien viranomaisten yhteistyön helpottaminen ja nopeuttaminen rikosasioiden käsittelyn ja tuomioiden täytäntöönpanon osalta (a kohta) ja rikoksen johdosta tapahtuvan luovuttamisen helpottaminen jäsenvaltioiden välillä (b kohta). Tällä alalla on kaksi tärkeää oikeudellista asiakirjaa: yleissopimus yksinkertaistetusta menettelystä Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä rikoksen johdosta tapahtuvassa luovuttamisessa [6] (10. maaliskuuta 1995) ja yleissopimus Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta [7] (27. syyskuuta 1996). Jälkimmäisen 1 artiklassa todetaan, että yksi kyseisen yleissopimuksen tarkoitus on helpottaa terrorismin vastustamisesta tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen soveltamista Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä. Yhteisessä toiminnassa 21. päivältä joulukuuta 1998 rikollisjärjestöön osallistumisen kriminalisoinnista Euroopan unionin jäsenvaltioissa [8] 2 artiklan 2 kohdassa viitataan terroritekoihin.

[6] EYVL C 78, 30.3.1995, s. 1.

[7] EYVL C 313, 23.10.1996, s. 11.

[8] EYVL L 351, 29.12.1998, s. 1.

Näiden oikeudellisten välineiden parantaminen vaikuttaa kuitenkin välttämättömältä, jotta terrorismia voitaisiin torjua entistä tehokkaammin. Tampereella 15. ja 16. lokakuuta 1999 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä [9] todettiin tämän vuoksi, että jäsenvaltioiden olisi luovuttava rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevasta muodollisesta menettelystä tuomion täytäntöönpanoa pakoilevien, lopullisen tuomion saaneiden henkilöiden osalta ja korvattava se yksinkertaisesti näiden henkilöiden siirtämisellä (35 kohta).

[9] http://ue.eu.int/fi/Info/eurocouncil/index.htm

Euroopan parlamentti on hyväksynyt (5. syyskuuta 2001) EU:n roolia terrorismin torjunnassa koskevan päätöslauselman, jossa neuvostoa pyydetään tekemään puitepäätös rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevien muodollisten menettelyjen poistamisesta, rikosasioita koskevien päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen hyväksymisestä, mukaan luettuina tuomiota edeltävät päätökset terroritekoihin liittyvissä rikosasioissa ja eurooppalainen pidätysmääräys, sekä lainsäädännön lähentämisestä terrorismiin liittyviä rikostunnusmerkistöjä ja seuraamuksia koskevien vähimmäissääntöjen määrittämiseksi yhteisön tasolla.

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 31 artiklan e alakohdassa [10] kehotetaan rikosasioita koskevien sääntöjen lähentämisessä jäsenvaltioissa toteuttamaan toimenpiteitä terrorismia koskevia rikostunnusmerkistöjä ja seuraamuksia koskevien vähimmäissääntöjen vahvistamiseksi, mikä mainitaan myös parhaista tavoista panna täytäntöön Amsterdamin sopimuksen määräykset vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen toteuttamisesta laaditun neuvoston ja komission toimintasuunnitelman [11] (3. joulukuuta 1998) 46 kohdassa. Tämän puitepäätöksen tarkoitus onkin panna Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 31 artiklan e alakohta täytäntöön lähentämällä terroritekoja koskevaa jäsenvaltioiden lainsäädäntöä.

[10] Kyseisessä kohdassa mainitaan myös järjestäytynyt rikollisuus ja laiton huumausainekauppa, joita kumpaakin unioni käsittelee. Järjestäytyneen rikollisuuden osalta olisi otettava huomioon yhteinen toiminta 21. päivältä joulukuuta 1998 rikollisjärjestöön osallistumisen kriminalisoinnista Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Laittoman huumausainekaupan torjumiseksi komissio on tehnyt ehdotuksen neuvoston puitepäätökseksi laittoman huumausainekaupan rikostunnusmerkistöjen ja seuraamusten vähimmäissäännöksistä [KOM(2001) 259 lopullinen, 23. toukokuuta 2001].

[11] EYVL C 19, 23.1.1999, s. 1.

Sen lisäksi, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osasto tarjoaa asianmukaiset keinot torjua terrorismia unionin tasolla ja koordinoida toimia kansainvälisellä tasolla, unionin sitoumus osallistua tehokkaaseen, jatkuvaan ja maailmanlaajuiseen toimintaan terrorismin torjumiseksi saattaa edellyttää poliittista vuoropuhelua tai toimintaa myös muiden kuin jäsenvaltioiden kanssa sekä jäsenvaltioiden koordinoituja toimia kansainvälisissä järjestöissä ja konferensseissa. Poliisiyhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön alalla toteutetuista toimista huolimatta kaikkien turvallisuusnäkökohtien huomioon ottaminen saattaa edellyttää lisätoimia esimerkiksi yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla, jotta voidaan tehostaa terrorismin torjuntaa ja varmistaa unionin ulkosuhteiden johdonmukaisuus.

3. TERRORISMIA KOSKEVA JÄSENVALTIOIDEN LAINSÄÄDÄNTÖ

Euroopan unionin eri jäsenvaltioiden tilanne terrorismiin liittyvän lainsäädännön suhteen vaihtelee. Joillakin ei ole erityisiä säädöksiä terrorismista. Näissä maissa terroriteoista rangaistaan kuten tavallisista rikoksista. Toisissa jäsenvaltioissa on erityisiä terrorismia koskevia lakeja tai muita säädöksiä, joissa esiintyy sanat "terrorismi" tai "terroristi" ja joissa luetellaan erikseen joitakin terroritekoja. Tällaisia maita ovat Ranska, Saksa, Italia, Portugali, Espanja ja Yhdistynyt kuningaskunta.

Useimmat terroriteot ovat sinänsä tavallisia rikoksia, joista tulee terroritekoja niiden tekijän motiivien vuoksi. Jos teon motiivina on valtion perusperiaatteiden ja tukipylväiden horjuttaminen vakavalla tavalla tai tuhoaminen ja ihmisten pelottelu, kyseessä on terroriteko. Tämä näkökulma sisältyy terrorismia koskevaan jäsenvaltioiden lainsäädäntöön. Vaikka sanamuoto voi vaihdella, eri maiden säädökset vastaavat keskeiseltä sisällöltään toisiaan.

Kreikan rikoslaki ja oikeudenkäyntimenettelyä rikosasioissa koskeva laki ovat muuttuneet huomattavasti 27. kesäkuuta 2001 annetun lain nro 2928 myötä. Ranskan rikoslaissa [12] terroritekoja kuvataan teoiksi, joissa yleistä järjestystä pyritään vakavasti horjuttamaan uhkauksilla tai terrorilla. Portugalin rikoslaissa [13] mainitaan kansallisten etujen vaarantaminen, valtiollisten elinten horjuttaminen tai niiden toiminnan häiritseminen, viranomaisten pakottaminen tekemään tai jättämään tekemättä jotakin sekä yksittäisten henkilöiden tai ihmisryhmien uhkaaminen. Espanjan rikoslaissa [14], samoin kuin Ranskan ja Portugalin vastaavissa laeissa, viitataan pyrkimykseen horjuttaa perustuslaillista järjestystä tai vakavalla tavalla yleistä järjestystä. Samankaltainen maininta demokraattisen järjestyksen horjuttamisesta löytyy myös Italian rikoslaista [15].

[12] 421 1: "Constituent des actes de terrorisme, lorsqu'elles sont intentionnellement en relation avec une enterprise individuelle ou collective ayant pour but de troubler gravement l'ordre public par l'intimidation ou la terreur...".

[13] 300 : "...visem prejudicar a integridade ou a independência nacionais, impedir, alterar ou subverter o funcionamiento das instituções do Estado previstas na Constituição, forçar a autoridade pública a praticar um acto, a abster-se de o praticar ou a tolerar que se pratique, ou ainda intimidar certas pessoas, grupo de pessoas ou a população em geral...".

[14] 571 : "...cuya finalidad sea la de subvertir el orden constitucional o alterar gravemente la paz pública...".

[15] 270 a, 280, 289 a : "eversione dell'ordine democratico".

Yhdistyneen kuningaskunnan terrorismilaki vuodelta 2000 (Terrorism Act) [16] on laajin terrorismia koskeva säädös EU:n jäsenvaltioissa. Terrorismi määritellään siinä sellaiseksi toiminnaksi tai sellaisella toiminnalla uhkaamiseksi, jonka tarkoitus on vaikuttaa viranomaisiin tai pelotella kansalaisia tai jotakin kansanryhmää (the use or threat is designed to influence the government or to intimidate the public or a section of the public), ja että teolla tai sillä uhkaamisella pyritään edistämään jotakin poliittista, uskonnollista tai ideologista tarkoitusperää (the use or threat is made for the purpose of advancing a political, religious or ideological cause). Tällaista toimintaa ovat muun muassa henkilöihin kohdistuva vakava väkivalta (serious violence against a person), omaisuuden vakava vahingoittaminen (serious damage to property) tai kansalaisten tai jonkin kansanryhmän terveyden tai turvallisuuden vakava vaarantaminen (creating a serious risk to the health or safety of the public or a section of the public).

[16] Terrorism Act 2000: www.uk-legislation.hmso.gov.uk/acts/acts2000/20000011.htm

4. EHDOTUS PUITEPÄÄTÖKSEKSI

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 31 artiklan e alakohdan, edellä mainitut oikeudelliset taustatekijät ja sen huomioon ottaen, että ainoastaan kuudella jäsenvaltiolla on terrorismin kattavia oikeudellisia välineitä, tämä ehdotus puitepäätökseksi jäsenvaltioiden asiaan liittyvien säädösten lähentämiseksi on välttämätön. Ehdotus koskee terrorismiin liittyviä rikostunnusmerkistöjä ja seuraamuksia, joilla varmistetaan, että terroriteoista rangaistaan tehokkailla, oikeasuhteisilla ja varoittavilla rikosseuraamuksilla. Tämän suorana seurauksena poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö helpottuvat, kun tekojen yhteinen määrittely poistaa kaksoisrangaistavuuden vaatimukseen liittyvät esteet silloin kun tämä on edellytyksenä tietyntyyppiselle oikeusavulle. Lisäksi yhteisten puitteiden aikaansaaminen terrorismin torjunnalle EU:ssa helpottaa läheisempää yhteistyötä unionin ulkopuolisten maiden kanssa.

Keskeinen käsite, johon tämä ehdotus perustuu, on terroriteon käsite. Terroriteko voidaan määritellä yksilön tai ryhmän tekemäksi teoksi, joka kohdistuu yhtä tai useampaa valtiota, niiden valtiollisia instituutioita tai kansalaisia vastaan ja jonka tarkoituksena on niiden pelotteleminen ja maan poliittisten, taloudellisten tai yhteiskunnallisten rakenteiden horjuttaminen vakavalla tavalla tai niiden tuhoaminen. Tästä seuraa, että lailliset oikeudet tällaisessa tilanteessa ovat erilaiset kuin lailliset oikeudet tavallisissa rikostapauksissa. Perusteena tälle on se, että rikoksentekijän motiivi on toinen, vaikka terroriteot voidaan tavallisesti käytännön vaikutukseltaan rinnastaa tavallisiin rikoksiin, jolloin niillä on vaikutusta myös muihin laillisiin oikeuksiin. Terroriteot vahingoittavat yksittäisten henkilöiden tai ihmisryhmien ruumiillista tai psykologista koskemattomuutta, heidän omaisuuttaan tai vapauttaan samalla tavalla kuin tavalliset rikokset, mutta terroriteot menevät pitemmälle horjuttaessaan aikaisemmin mainittuja rakenteita. Tästä syystä terroriteot ja tavalliset rikokset eroavat toisistaan ja vaikuttavat eri laillisiin oikeuksiin, minkä vuoksi vaikuttaa asianmukaiselta erottaa tällaisten erityisen vakavien rikosten rikostunnusmerkistöt ja seuraamukset.

Toisaalta terroristiryhmän johtaminen, perustaminen, tukeminen tai jäsenyys on katsottava erillisiksi rikoksiksi, ja niitä on käsiteltävä terroritekoina. Terroristiryhmän käsitteen määrittelemiseksi on otettava huomioon yhteinen toiminta 21. päivältä joulukuuta 1998 rikollisjärjestöön osallistumisen kriminalisoinnista Euroopan unionin jäsenvaltioissa, jossa terrorismi mainitaan erikseen. [17] Rikollisjärjestöksi määritellään sen 1 artiklassa useamman kuin kahden henkilön muodostama tietyn ajan kestävä järjestäytynyt yhteenliittymä, joka toimii yhteistuumin tehdäkseen sellaisia rikoksia, joista säädetyt rangaistukset on mainittu kyseisessä artiklassa. Tämän määritelmän mukaisesti voidaan siis sanoa, että terroristiryhmä on rakenteeltaan jäsentynyt, pitemmän ajan kuluessa muodostettu järjestö, joka koostuu useammasta kuin kahdesta henkilöstä, jotka toimivat yhdessä terroritekojen tekemiseksi.

[17] EYVL L 351, 29.12.1998, s. 1: "...neuvoston mielestä järjestäytyneen rikollisuuden tiettyjen muotojen vakavuus ja kehitys vaativat Euroopan unionin jäsenvaltioiden välisen yhteistyön tehostamista, erityisesti seuraavien rikosten suhteen: laiton huumausainekauppa, ihmiskauppa, terrorismi..."

Tämä puitepäätös kattaa kaikki Euroopan unionin alueella valmistellut tai toteutetut terroriteot niiden kohteesta riippumatta, mukaan luettuina terroriteot EU:n alueella sijaitsevia muiden kuin EU:n jäsenvaltioiden kohteita vastaan.

Teoille ehdotetaan yhteisiä määritelmiä ja seuraamuksia. Ehdotus sisältää myös säännöksiä oikeushenkilöiden vastuusta ja niihin kohdistuvista seuraamuksista, lainkäyttövallasta, uhreista sekä tietojen vaihdosta jäsenvaltioiden välillä.

5. OIKEUSPERUSTA

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 29 artiklassa asetetaan unionin tavoitteeksi antaa kansalaisille korkeatasoinen suoja vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvalla alueella kehittämällä jäsenvaltioiden yhteistä toimintaa poliisiyhteistyössä ja oikeudellisessa yhteistyössä sekä ehkäisemällä ja torjumalla terrorismia. Samassa artiklassa määrätään rikosasioita koskevien jäsenvaltioiden säännösten lähentämisestä tarvittaessa 31 artiklan e alakohdan mukaisesti. Viimeksi mainitussa artiklassa määrätään, että oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa koskevaa yhteistä toimintaa on esimerkiksi toimenpiteiden toteuttaminen vähitellen muun muassa terrorismia koskevia rikostunnusmerkistöjä ja seuraamuksia koskevien vähimmäissääntöjen vahvistamiseksi.

Sopimuksen 34 artiklan 2 kohdan b alakohdassa viitataan puitepäätöksiin välineinä jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisessä. Puitepäätökset velvoittavat jäsenvaltioita saavutettavaan tulokseen nähden, mutta jättävät kansallisten viranomaisten valittaviksi muodot ja keinot. Ehdotuksella ei ole Euroopan yhteisöjen talousarvioon kohdistuvia taloudellisia vaikutuksia.

6. PUITEPÄÄTÖS: ARTIKLAKOHTAISET PERUSTELUT

1 artikla - Tarkoitus

Puitepäätöksen tarkoitus on panna täytäntöön Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 31 artiklan e alakohta, jossa määrätään, että oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa koskevaa yhteistä toimintaa on toimenpiteiden toteuttaminen terrorismia koskevia rikostunnusmerkistöjä ja seuraamuksia koskevien vähimmäissääntöjen vahvistamiseksi.

Tämä edistää saman sopimuksen 29 artiklassa ilmaistua unionin tavoitetta antaa kansalaisille korkeatasoinen suoja vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvalla alueella.

2 artikla - Soveltamisala

Puitepäätöksen 2 artiklassa määritellään neljä tekijää, jotka rajaavat päätöksen soveltamisalaa. Alueperiaatteen (rikos on osittain tai kokonaan tehty tai valmisteltu jossakin jäsenvaltiossa) ja tekijäperiaatteen (rikoksentekijä on jonkin jäsenvaltion kansalainen tai rikos on tehty jonkin jäsenvaltion alueelle sijoittautuneen oikeushenkilön puolesta tai hyväksi) täyttymisen lisäksi teko kuuluu tämän puitepäätöksen soveltamisalaan, jos se on tehty jonkin jäsenvaltion valtiollisia elimiä tai kansalaisia vastaan.

3 artikla - Terroriteot

Päätöksen 3 artiklassa luetellaan terroriteot ja mainitaan, milloin ne on katsottava terroriteoiksi tai terroristiryhmiin liittyviksi terroriteoiksi. Puitepäätöksen 3 artiklassa jäsenvaltiot velvoitetaan varmistamaan, että näistä teoista rangaistaan terroritekoina.

Artiklan 1 kohdassa luetellaan vakavimmat terroriteot. Monia niistä säännellään jäsenvaltioiden rikoslaeissa tavallisina rikoksina. Puitepäätöksessä edellytetään, että niitä pidetään terroritekoina, kun yksittäinen henkilö tai ryhmä tekee ne tahallaan yhtä tai useampaa valtiota, niiden valtiollisia instituutioita tai kansalaisia vastaan (kansalaisilla tarkoitetaan tässä kaikkia henkilöitä vähemmistöt mukaan luettuina) pelotellakseen niitä ja horjuttaakseen kyseisten maiden poliittisia, taloudellisia tai yhteiskunnallisia rakenteita vakavalla tavalla tai tuhotakseen ne. Tällaisista teoista voidaan mainita murha, ruumiinvamman tuottaminen, ihmisryöstö tai panttivangin ottaminen, uhkailu ja kiristys, varkaus tai ryöstö, aseiden tai räjähteiden valmistus, hallussapito, hankinta, kuljetus tai toimitus, valtion laitosten, julkisten liikennevälineiden, julkisia palveluja tuottavien laitosten, julkisten paikkojen ja (yksityisen tai julkisen) omaisuuden laiton haltuunotto tai vahingoittaminen. Tämä voi käsittää esimerkiksi kaupunkiväkivallan.

Vaikka tietokoneilla tai elektronisilla laitteilla tehdyt terroriteot eivät näennäisesti ole yhtä väkivaltaisia, ne voivat olla yhtä vaarallisia kuin edellä mainitut teot, koska ne voivat vaarantaa ihmisten hengen, terveyden tai turvallisuuden lisäksi ympäristön. Niiden keskeinen piirre on se, että niiden vaikutus kohdistuu tarkoituksellisesti kauas tekijöistä, mutta niiden vaikutukset voivat olla myös paljon laajempia. Tämän vuoksi 1 kohdan h-j alakohtaan on otettu terroritekoina saastuttavien aineiden vapauttaminen taikka tulipalojen, räjähdysten tai tulvien aiheuttaminen, veden- tai sähkönjakelun tai muun perusluonteisen voimavaran saannin häirintä tai keskeyttäminen sekä hyökkäykset tietojärjestelmää häiritsemällä.

Tässä puitepäätöksessä tarkoitetaan "julkisilla liikennevälineillä" kaikkia julkisia tai yksityisiä laitoksia, kuljetusvälineitä ja laitteita, joita käytetään tai jotka ovat käytettävissä julkisiin henkilöiden tai lastin kuljetuspalveluihin. Tätä julkisten liikennevälineiden määritelmää käytetään myös terrorististen pommi-iskujen torjumisesta vuonna 1997 tehdyn YK:n yleissopimuksen 1 artiklan 6 kohdassa. "Tietojärjestelmällä" tarkoitetaan tietokoneita ja sähköisiä tiedonsiirtoverkkoja sekä niiden avulla tallennettavaa, käsiteltävää, haettavaa tai välitettävää sähköistä tietoa, johon näiden koneiden ja verkkojen toiminta, käyttö, suojaaminen ja ylläpito perustuvat.

Lopuksi 1 kohdan l ja m alakohdissa viitataan terroritekoina pidettäviin tekoihin, jotka liittyvät terroristiryhmään kuten terroristiryhmän johtaminen, tukeminen, kannattaminen tai toimintaan osallistuminen.

Artiklan 2 kohdassa terroristiryhmä määritellään rakenteeltaan jäsentyneeksi, pidemmän ajan kuluessa muodostetuksi järjestöksi, joka koostuu useammasta kuin kahdesta henkilöstä, jotka toimivat yhdessä 1 kohdan a-k alakohdassa tarkoitettujen terroritekojen tekemiseksi.

Artiklan sanamuoto antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden päättää itse terroritekojen määritelmien lopullisesta muotoilusta tämän puitepäätöksen täytäntöönpanoa varten.

4 artikla - Yllyttäminen, avunanto ja yritys

Jäsenvaltiot velvoitetaan 4 artiklassa varmistamaan, että terroritekoon yllyttäminen, avunanto sen tekemisessä ja terroriteon yrittäminen säädetään rangaistaviksi.

5 artikla - Rangaistukset ja seuraamukset

Puitepäätöksen 5 artikla koskee seuraamuksia. Sen 1 kohdassa säädetään, että 3 ja 4 artiklassa tarkoitetuista terroriteoista ja -menettelyistä on määrättävä tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat rangaistukset.

Rangaistusasteikko (2 kohta) on melko laaja, mikä johtuu terroritekojen erilaisuudesta ja jäsenvaltioissa jo voimassa olevista terrorismia koskevista rangaistuksista. Ankarin rangaistus on vähintään 20 vuoden vapausrangaistus (murhasta) ja lievin vähintään kahden vuoden vapausrangaistus (kiristys, varkaus, ryöstö ja tietyillä teoilla uhkaaminen). Artiklan 3 kohdassa säädetään mahdollisuudesta määrätä 3 ja 4 artiklassa tarkoitetuista terroriteoista ja -menettelyistä liitännäisiä tai vaihtoehtoisia seuraamuksia, joista esimerkkejä ovat yhteiskuntapalvelu, tiettyjen kansalaisoikeuksien tai poliittisten oikeuksien rajoittaminen tai koko tuomion tai sen osan julkaiseminen.

Artiklan 4 kohdassa säädetään, että myös sakkoja voidaan määrätä.

6 artikla - Raskauttavat olosuhteet

Puitepäätöksen 6 artiklassa määritellään raskauttaviksi olosuhteiksi, jos terroriteko on tehty erityistä säälimättömyyttä osoittaen taikka jos se koskettaa erittäin monia ihmisiä tai on luonteeltaan erityisen vakava ja suunnitelmallinen tai jos sen kohteena ovat valtion päämiehet, hallituksen ministerit, muut kansainvälistä suojelua nauttivat henkilöt, vaaleilla valitut kansanedustuslaitosten jäsenet, alue- tai paikallishallinnon edustajat, tuomarit, rauhantuomarit, oikeus- tai vankilaviranomaiset tai poliisivoimat. Kansainvälistä suojelua nauttivien henkilöiden määritelmä on sama kuin kansainvälistä suojelua nauttivia henkilöitä vastaan, mukaan lukien diplomaattiset edustajat, kohdistuvien rikosten ehkäisemistä ja rankaisemista koskevan vuoden 1973 yleissopimuksen 1 artiklassa.

7 artikla - Lieventävät olosuhteet

Henkilöistä, jotka tekevät yhteistyötä oikeusviranomaisten kanssa kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa 20. joulukuuta 1996 annettu neuvoston päätöslauselma [18] huomioon ottaen 7 artiklassa viitataan lieventäviin olosuhteisiin, jos terroristi sanoutuu irti terroritoiminnasta ja antaa hallinto- tai oikeusviranomaisille tietoja, jotka auttavat estämään rikoksen vaikutukset riittävän ajoissa siten, että rikos, jonka suunnittelusta hän on perillä, voidaan vielä estää, tai tunnistamaan tai tuomaan oikeuden eteen muut rikoksentekijät, löytämään terroritekoja koskevia todisteita tai estämään uudet terroriteot.

[18] EYVL C 10, 11.1.1997, s. 1.

8 artikla - Oikeushenkilöiden vastuu

Useissa rikollisuuden eri muotoja koskevissa, EU:n tasolla hyväksytyissä oikeudellisissa välineissä omaksutun lähestymistavan mukaisesti on myös tarpeen säätää tapauksista, joissa terroritekoihin on osallistunut oikeushenkilöitä. Tämän vuoksi 8 artiklassa säädetään oikeushenkilön saattamisesta vastuuseen 3 ja 4 artiklassa tarkoitetuista rikoksista, joihin on oikeushenkilön puolesta tai hyväksi syyllistynyt joko yksin tai oikeushenkilön toimielimen jäsenenä toimien henkilö, jolla on oikeushenkilössä johtava asema. Vastuu olisi määriteltävä siten, että se kattaa sekä rikos- että siviilioikeudellisen vastuun.

Tämän lisäksi 2 kohdassa säädetään vakiintuneen käytännön mukaisesti, että oikeushenkilö voidaan saattaa vastuuseen, jos sen puolesta tai hyväksi on ollut mahdollista tehdä rikoksia siksi, että valvova henkilö on laiminlyönyt ohjaus- tai valvontatehtävänsä. Artiklan 3 kohdassa säädetään, ettei oikeushenkilöön kohdistuva oikeustutkinta sulje pois rinnakkaista oikeustutkintaa, joka kohdistuu luonnolliseen henkilöön.

9 artikla - Oikeushenkilöihin kohdistuvat seuraamukset

Päätöksen 9 artiklassa säädetään vaadittavista seuraamuksista oikeushenkilöille, jotka ovat vastuussa 3 ja 4 artiklassa tarkoitetuista teoista tai menettelyistä. Seuraamusten tulee olla tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, ja vähimmäisrangaistukseksi on säädettävä rikosoikeudellinen tai muu sakko. Artiklassa säädetään myös muista oikeushenkilöihin sovellettavista seuraamuksista.

10 artikla - Lainkäyttövalta

Päätöksen 10 artikla sisältää lainkäyttövaltaa koskevat menettelysäännökset.

Artiklan 1 kohdassa esitetään edellytykset, joiden perusteella lainkäyttövalta tämän puitepäätöksen soveltamisalaan kuuluviin rikoksiin ja menettelyihin liittyvässä tutkinnassa ja syytteeseenpanossa määräytyy. Jäsenvaltio käyttää lainkäyttövaltaansa seuraavissa neljässä tapauksessa:

a) rikos on tehty osittain tai kokonaan sen alueella, riippumatta rikoksessa osallisena olevan henkilön asemasta tai kansalaisuudesta (alueperiaate),

b) rikoksentekijä on jäsenvaltion kansalainen (aktiivinen henkilöllisyysperiaate),

c) rikos on tehty kyseisen jäsenvaltion alueelle sijoittautuneen oikeushenkilön puolesta tai hyväksi,

d) rikos on tehty sen laitoksia tai kansalaisia vastaan.

Koska kaikkien jäsenvaltioiden oikeusperinne ei tunne ekstraterritoriaalisuutta kaikkien rikoslajien osalta, jäsenvaltiot voivat 2 kohdan perusteella olla soveltamatta 1 kohdan lainkäyttövaltaa koskevia sääntöjä 1 kohdan b-d alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.

Artiklan 3 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on ilmoitettava neuvoston pääsihteeristölle, mikäli ne aikovat soveltaa 2 kohtaa.

11 artikla - Rikoksen johdosta tapahtuva luovuttaminen ja syytteeseenpano

Tätä artiklaa ei sovelleta enää sen jälkeen kun komission ehdotus eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä hyväksytään, koska se korvaa rikoksen johdosta tapahtuvan luovuttamisen Euroopan unionin jäsenvaltioiden kesken. Eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä ei enää säädetä, että luovuttamisesta voitaisiin kieltäytyä luovutettavan henkilön kansalaisuuden perusteella.

Puitepäätöksen 11 artiklassa otetaan huomioon, että eräät jäsenvaltiot eivät luovuta omia kansalaisiaan, sekä pyritään varmistamaan, että terroriteoista epäillyt henkilöt voidaan panna syytteeseen niissäkin tapauksissa, joissa jäsenvaltio kieltäytyy omien kansalaistensa luovutuksesta.

Jäsenvaltion, joka ei luovuta omia kansalaisiaan, on toteutettava tarvittavat toimenpiteet ulottaakseen lainkäyttövaltansa oman maansa kansalaisiin, jotka ovat syyllistyneet rikokseen toisen jäsenvaltion alueella tai toisen jäsenvaltion instituutioita tai kansalaisia vastaan, ja saattaakseen heidät tarvittaessa syytteeseen. Tämä artikla ei säätele jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisiä suhteita, vaan niistä on määrättävä kansainvälisillä sopimuksilla.

12 artikla - Jäsenvaltioiden yhteistyö

Päätöksen 12 artiklan tarkoituksena on hyödyntää niitä monia kansainvälisiä oikeudellisen yhteistyön välineitä, joiden osapuolina jäsenvaltiot ovat ja joita olisi sovellettava tämän puitepäätöksen soveltamisalaan kuuluviin kysymyksiin. Useisiin kahden- ja monenvälisiin sopimuksiin sekä Euroopan unionin yleissopimuksiin sisältyy esimerkiksi keskinäistä oikeusapua ja rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevia järjestelyjä.

Artiklan 1 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltiot antavat toisilleen kaiken mahdollisen avun oikeudellisissa ja poliisimenettelyissä, jotka liittyvät tässä puitepäätöksessä tarkoitettuihin rikoksiin. Sen 2 kohdassa todetaan, että jos lainkäyttövalta kuuluu useammalle kuin yhdelle jäsenvaltiolle, ne neuvottelevat keskenään toiminnan koordinointia ja tarvittaessa tehokasta syytteeseenpanoa varten. Kohdassa edellytetään myös jo aiemmin perustettujen oikeudellisen ja muun yhteistyön mekanismien kuten Europolin, yhteystuomareiden vaihtojärjestelmän, Euroopan oikeudellisen verkoston ja väliaikaisen oikeudellisen yhteistyöyksikön täysimääräistä hyödyntämistä.

13 artikla - Tietojenvaihto

Päätöksen 13 artiklan 1 kohdassa korostetaan yhteysviranomaisten nimeämisen merkitystä jäsenvaltioiden väliselle tietojen vaihdolle. Artiklan 2 kohdassa käsitellään tiedonkulkua, mitä tarkoitusta varten on nimetty yhteysviranomainen näitä rikoksia koskevien tietojen vaihtoa varten.

Sen 3 kohdassa säädetään tietojen vaihdosta jäsenvaltioiden välillä suunnitteilla olevista terroriteoista, jotta tekojen estämiseksi voidaan toteuttaa tarvittavat toimenpiteet.

14 artikla - Uhrien suojelu ja auttaminen

Euroopan unionin lähestymistavassa terrorismiin on kiinnitetty erityistä huomiota uhrien suojeluun ja auttamiseen. Neuvosto teki 15. maaliskuuta 2001 puitepäätöksen uhrien asemasta rikosoikeudenkäynnissä. Lisäksi komissio on laatimassa vihreää kirjaa korvauksista rikosten uhreille.

Tietyntyyppisten terroritekojen (esim. uhkailu ja kiristys) uhrit ovat vaikeassa asemassa. Kunkin jäsenvaltion onkin varmistettava, etteivät rikoksen tutkinta tai syytetoimet ole riippuvaisia tällaisen rikoksen uhrin tekemästä ilmoituksesta tai tämän nostamasta syytteestä.

15 artikla - Täytäntöönpano ja kertomukset

Päätöksen 15 artiklassa käsitellään tämän puitepäätöksen täytäntöönpanoa ja seurantaa.

Artiklan 1 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltiot toteuttavat puitepäätöksen noudattamisen edellyttämät toimenpiteet 31. joulukuuta 2002 mennessä.

Sen 2 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on ilmoitettava samaan päivämäärään mennessä neuvoston pääsihteeristölle ja komissiolle täytäntöönpanosäädökset, joilla ne saattavat puitepäätöksessä määrätyt velvoitteet osaksi kansallista lainsäädäntöään. Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen puitepäätöksen täytäntöönpanosta. Lopulta neuvosto arvioi sen, missä määrin jäsenvaltiot ovat täyttäneet puitepäätöksen velvoitteet.

16 artikla - Voimaantulo

Puitepäätöksen 16 artiklassa säädetään, että päätös tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

2001/0217 (CNS)

Ehdotus: NEUVOSTON PUITEPÄÄTÖS terrorismin torjumisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 29 artiklan, 31 artiklan e alakohdan ja 34 artiklan 2 kohdan b alakohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen, [19]

[19] EYVL C [...], [...], s. [...].

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon, [20]

[20] EYVL C [...], [...], s. [...].

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Terrorismi on yksi ihmisarvon, vapauden, demokratian, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen ja oikeusvaltion periaatteiden vakavimmista loukkauksista - periaatteiden, joille Euroopan unioni rakentuu ja jotka ovat yhteisiä kaikille jäsenvaltioille.

(2) Kaikki jäsenvaltiot tai jotkin niistä ovat sopimuspuolia useissa terrorismia koskevissa yleissopimuksissa. Eurooppalaisessa yleissopimuksessa terrorismin vastustamisesta [21] 27 päivältä tammikuuta 1977 vahvistetaan, ettei terroritekoja voida pitää poliittisina rikoksina tai poliittisiin rikoksiin liittyvinä rikoksina tai poliittisista vaikuttimista tehtyinä rikoksina. Kyseinen yleissopimus oli aiheena suosituksessa 1170 (1991), jonka pysyvä komitea on antanut Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen puolesta 25 päivänä marraskuuta 1991. Yhdistyneet Kansakunnat on tehnyt 15 päivänä joulukuuta 1997 terrorististen pommi-iskujen torjumista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja 9 päivänä joulukuuta 1999 kansainvälisen terrorismin rahoituksen vastaisen yleissopimuksen.

[21] ETS N:o 90.

(3) Euroopan unionin tasolla neuvosto hyväksyi 3 päivänä joulukuuta 1998 neuvoston ja komission toimintasuunnitelman parhaista tavoista panna täytäntöön Amsterdamin sopimuksen määräykset vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen toteuttamisesta [22]. Terrorismiin viitattiin Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä [23] ja Santa María da Feirassa 19 ja 20 päivänä kesäkuuta 2000 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä [24]. Se mainittiin myös komission neuvostolle ja Euroopan parlamentille osoittamassa tiedonannossa Tulostaulu vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen toteutumisen seuraamiseksi Euroopan unionissa: puolivuotispäivitys (vuoden 2000 jälkipuolisko) [25]. Neuvoston epävirallisessa kokouksessa 14 päivänä lokakuuta 1995 hyväksytyssä La Gomeran julistuksessa vahvistettiin, että terrorismi on uhka demokratialle, ihmisoikeuksien toteutumiselle sekä talous- ja yhteiskuntakehitykselle.

[22] EYVL C 19, 23.1.1999, s. 1.

[23] http://ue.eu.int/fi/Info/eurocouncil/index.htm

[24] http://ue.eu.int/fi/Info/eurocouncil/index.htm

[25] KOM(2000) 782 lopullinen.

(4) Johtavat teollisuusmaat (G7) ja Venäjä asettuivat kannattamaan 25:tä terrorismin torjuntakeinoa Pariisissa 30 päivänä heinäkuuta 1996 pitämässään kokouksessa.

(5) Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella Euroopan poliisiviraston perustamisesta tehdyn yleissopimuksen (Europol-yleissopimuksen) [26] 2 artiklassa viitataan jäsenvaltioiden viranomaisten tehokkuuden ja yhteistyön parantamiseen terrorismin estämisessä ja torjumisessa.

[26] EYVL C 316, 27.11.1995, s. 1.

(6) Muita Euroopan unionin toteuttamia terrorisminvastaisia toimenpiteitä ovat henkeen, ruumiilliseen koskemattomuuteen, henkilökohtaiseen vapauteen tai omaisuuteen kohdistuvan terroritoiminnan yhteydessä suoritettujen rikosten tai sellaisiksi epäiltyjen tekojen käsittelyn antamisesta Europolin tehtäväksi 3 päivänä joulukuuta 1998 tehty neuvoston päätös [27]; yhteinen toiminta 96/610/YOS 15 päivältä lokakuuta 1996, jonka neuvosto on hyväksynyt Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella hakemiston laatimisesta ja ylläpitämisestä terrorisminvastaisen toiminnan erityisvalmiuksista ja -taidoista sekä erityisasiantuntemuksesta Euroopan unionin jäsenvaltioiden terrorisminvastaisen yhteistyön helpottamiseksi [28]; yhteinen toiminta 98/428/YOS 29 päivältä kesäkuuta 1998, jonka neuvosto on hyväksynyt Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella Euroopan oikeudellisen verkoston perustamisesta [29] terroritekoihin liittyvien kysymysten käsittelyä varten (erityisesti 2 artikla); yhteinen toiminta 98/733/YOS 21 päivältä joulukuuta 1998, jonka neuvosto on hyväksynyt Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella rikollisjärjestöön osallistumisen kriminalisoinnista Euroopan unionin jäsenvaltioissa [30]; ja 9 päivänä joulukuuta 1999 annettu neuvoston suositus yhteistyöstä terroristiryhmien rahoituksen estämiseksi [31].

[27] EYVL C 26, 30.1.1999, s. 22.

[28] EYVL L 273, 25.10.1996.

[29] EYVL L 191, 7.7.1998, s. 4.

[30] EYVL L 351, 29.12.1998, s. 1.

[31] EYVL C 373, 23.12.1999, s. 1.

(7) Kansainväliset järjestöt, erityisesti Yhdistyneet Kansakunnat ja Euroopan neuvosto, ovat tehneet alalla merkittävää työtä, jota on täydennettävä lainsäädännön lähentämiseksi Euroopan unionin sisällä. Terrorismin luonteen perusteellinen muuttuminen, terrorismin torjumisessa käytettyjen oikeudellisen ja poliisiyhteistyön perinteisten muotojen riittämättömyys sekä lainsäädännön aukot vaativat uusia toimenpiteitä; erityisesti on vahvistettava rikostunnusmerkistöjä ja seuraamuksia koskevat vähimmäissäännöt terrorismin alalla.

(8) Koska jäsenvaltiot eivät yksinään pysty riittävän hyvin saavuttamaan näitä ehdotetun toiminnan tavoitteita, jotka niihin liittyvän vastavuoroisuusedellytyksen takia voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, Euroopan unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa mainitun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ja EY:n perustamissopimuksen 5 artiklassa esitetyllä tavalla. Viimeksi mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä puitepäätöksessä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(9) Olisi toteutettava toimenpiteitä, joita ei sovelleta ainoastaan jäsenvaltioissa tehtyihin terroritekoihin vaan myös sellaisiin, jotka muilla tavoin koskettavat jäsenvaltioita. Poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö ovat oikeita keinoja torjua terrorismia sekä unionissa että kansainvälisellä tasolla, mutta niiden lisäksi voidaan hyväksyä täydentäviä toimia, joiden avulla voidaan tehostaa terroritekojen torjumista ja varmistaa unionin ulkosuhteiden johdonmukaisuus.

(10) On välttämätöntä, että terrorismin tunnusmerkistöjen määritelmä on sama kaikissa jäsenvaltioissa, myös terroristiryhmiin liittyvien rikosten osalta. Toisaalta rikokset tehneille tai niistä vastuussa oleville luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille on vahvistettava rangaistukset ja seuraamukset, jotka ovat suhteessa tehtyjen rikosten vakavuuteen.

(11) Olosuhteet on katsottava raskauttaviksi, jos terroriteko on tehty erityistä säälimättömyyttä osoittaen taikka jos se koskettaa erittäin monia ihmisiä tai on luonteeltaan erityisen vakava ja suunnitelmallinen, tai jos se kohdistuu henkilöihin, jotka joutuvat terroritekojen kohteeksi edustuksellisen asemansa vuoksi, kansainvälistä suojelua nauttivat henkilöt mukaan luettuina, tai täytäntöönpano- tai lainsäädäntövallan edustajina tai terroristeihin liittyvän työnsä vuoksi.

(12) Olosuhteet on katsottava lieventäviksi, jos terroristit sanoutuvat irti terrorismista ja antavat hallinto- tai oikeusviranomaisille merkittäviä tietoja, jotka auttavat viranomaisia terrorismin torjunnassa.

(13) On vahvistettava oikeudenkäyttöä koskevat säännöt syytteeseenpanon varmistamiseksi.

(14) Rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskeva eurooppalainen yleissopimus 13 päivältä joulukuuta 1957 otetaan huomioon syytteeseenpanon helpottamiseksi silloin, kun rikos tehdään jäsenvaltiossa, joka ei luovuta omia kansalaisiaan.

(15) Jäsenvaltioiden olisi annettava toisilleen mahdollisimman laajaa keskinäistä oikeusapua yhteistyön parantamiseksi ja noudatettava tietosuojasääntöjä, erityisesti 28 päivänä tammikuuta 1981 tehtyä yleissopimusta yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä [32] . Tietojen vaihtamista varten olisi perustettava yhteysviranomaisia tai hyödynnettävä jo käytössä olevia yhteistyöjärjestelyjä tarkoituksenmukaisella tavalla.

[32] ETS N:o 108.

(16) Tietyntyyppisten terroritekojen, kuten uhkailun ja kiristyksen uhrit voivat olla varsin vaikeassa asemassa. Kunkin jäsenvaltion onkin varmistettava, etteivät rikokseen liittyvät tutkimukset tai syytetoimet ole riippuvaisia tällaisen rikoksen kohteena olevan henkilön tekemästä ilmoituksesta tai tämän nostamasta syytteestä.

(17) Tässä puitepäätöksessä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja erityisesti sen VI luvussa tunnustettuja periaatteita,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla - Tarkoitus

Tämän puitepäätöksen tarkoituksena on vahvistaa vähimmäissäännöt, jotka koskevat rikostunnusmerkistöjä sekä terroriteot tehneille tai niistä vastuussa oleville luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille langetettavia seuraamuksia ja jotka ovat suhteessa tehtyjen rikosten vakavuuteen.

2 artikla - Soveltamisala

Tätä puitepäätöstä sovelletaan terroritekoihin, jotka on

(a) tehty tai valmisteltu kokonaan tai osittain jossakin jäsenvaltiossa, tai

(b) tehnyt jonkin jäsenvaltion kansalainen, tai

(c) tehty johonkin jäsenvaltioon sijoittautuneen oikeushenkilön hyväksi, tai

(d) tehty jonkin jäsenvaltion instituutioita tai kansalaisia vastaan.

3 artikla - Terroriteot

1. Kukin jäsenvaltio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että rangaistusta langetettaessa seuraavat sen kansallisessa lainsäädännössä määritellyt, yksittäisen henkilön tai ryhmän yhtä tai useampaa maata, niiden instituutioita tai kansalaisia vastaan tahallisesti tekemät rikokset, joiden tarkoituksena on pelotella niitä ja vakavalla tavalla horjuttaa maan poliittisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia rakenteita taikka tuhota ne, katsotaan terroriteoiksi:

(a) murha,

(b) ruumiinvamman tuottaminen,

(c) ihmisryöstö tai panttivangin ottaminen,

(d) kiristys,

(e) varkaus tai ryöstö,

(f) valtion laitosten, julkisten liikennevälineiden, julkisia palveluja tuottavien laitosten, julkisten paikkojen ja omaisuuden laiton haltuunotto tai vahingoittaminen,

(g) aseiden tai räjähteiden valmistus, hallussapito, hankinta, kuljetus tai toimitus,

(h) saastuttavien aineiden vapauttaminen taikka tulipalojen, räjähdysten tai tulvien aiheuttaminen niin, että siitä aiheutuu vaaraa ihmisille, omaisuudelle, eläimille tai ympäristölle,

(i) veden- tai sähkönjakelun tai muun perusluonteisen voimavaran saannin häirintä tai keskeytys,

(j) hyökkäykset tietojärjestelmää häiritsemällä,

(k) uhkaus tehdä jokin edellä lueteltu rikos,

(l) terroristiryhmän johtaminen,

(m) terroristiryhmän tukeminen, kannattaminen tai toimintaan osallistuminen.

2. Tätä puitepäätöstä sovellettaessa 'terroristiryhmällä' tarkoitetaan rakenteeltaan jäsentynyttä, pidemmän ajan kuluessa muodostettua järjestöä, joka koostuu useammasta kuin kahdesta henkilöstä, jotka toimivat yhdessä 1 kohdan a-k alakohdassa tarkoitettujen terroritekojen tekemiseksi.

4 artikla - Yllyttäminen, avunanto ja yritys

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että terroritekoon yllyttäminen, avunanto sen tekemisessä ja terroriteon yrittäminen ovat rangaistavia tekoja.

5 artikla - Rangaistukset ja seuraamukset

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3 ja 4 artiklassa tarkoitetuista terroriteoista ja -menettelyistä määrättävät rangaistukset ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3 artiklassa tarkoitettujen terroritekojen seuraamuksena langetetaan vapausrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään seuraava:

(a) 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu rikos: kaksikymmentä vuotta,

(b) 3 artiklan 1 kohdan l alakohdassa tarkoitettu rikos: viisitoista vuotta,

(c) 3 artiklan 1 kohdan c ja g-i alakohdassa tarkoitetut rikokset: kymmenen vuotta,

(d) 3 artiklan 1 kohdan m alakohdassa tarkoitettu rikos: seitsemän vuotta,

(e) 3 artiklan 1 kohdan f ja j alakohdassa tarkoitetut rikokset: viisi vuotta,

(f) 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu rikos: neljä vuotta,

(g) 3 artiklan 1 kohdan d, e ja k alakohdassa tarkoitetut rikokset: kaksi vuotta.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3 ja 4 artiklassa tarkoitetuista terroriteoista ja -menettelyistä voidaan määrätä liitännäisiä tai vaihtoehtoisia seuraamuksia, joista esimerkkejä ovat yhteiskuntapalvelu, tiettyjen kansalaisoikeuksien tai poliittisten oikeuksien rajoittaminen tai koko tuomion tai sen osan julkaiseminen.

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3 ja 4 artiklassa tarkoitetuista terroriteoista ja -menettelyistä voidaan määrätä myös sakkoa.

6 artikla - Raskauttavat olosuhteet

Jäsenvaltioiden on varmistettava, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sen soveltamista, mitä niiden kansallisessa lainsäädännössä säädetään muista raskauttavista olosuhteista, että 5 artiklassa tarkoitettuja rangaistuksia ja seuraamuksia voidaan koventaa, jos terroriteko:

(a) on tehty erityistä säälimättömyyttä osoittaen, tai

(b) koskettaa erittäin monia ihmisiä tai on luonteeltaan erityisen vakava ja suunnitelmallinen, tai

(c) jos sen kohteena ovat valtion päämiehet, hallituksen ministerit, muut kansainvälistä suojelua nauttivat henkilöt, vaaleilla valitut kansanedustuslaitosten jäsenet, alue- tai paikallishallinnon edustajat, tuomarit, rauhantuomarit, oikeus- tai vankilaviranomaiset tai poliisivoimat.

7 artikla - Lieventävät olosuhteet

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 5 artiklassa tarkoitettuja rangaistuksia ja seuraamuksia voidaan lieventää, jos rikoksen tekijä

(a) sanoutuu irti terroritoiminnasta ja

(b) antaa hallinto- tai oikeusviranomaisille tietoja, joiden avulla nämä voivat

(i) estää rikoksen vaikutukset tai lieventää niitä,

(ii) tunnistaa tai tuoda oikeuden eteen muut rikoksentekijät,

(iii) löytää todisteita, tai

(iv) estää uudet terroriteot.

8 artikla - Oikeushenkilöiden vastuu

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeushenkilöt voidaan saattaa vastuuseen 3 ja 4 artiklassa tarkoitetuista terroriteoista ja -menettelyistä, joihin on oikeushenkilön hyväksi syyllistynyt joko yksin tai oikeushenkilön toimielimen jäsenenä toimien henkilö, jonka johtava asema oikeushenkilössä perustuu

(a) valtuuksiin edustaa oikeushenkilöä, tai

(b) valtuuksiin tehdä päätöksiä oikeushenkilön puolesta, tai

(c) valtuuksiin harjoittaa valvontaa oikeushenkilössä.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tilanteiden lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeushenkilö voidaan saattaa vastuuseen, jos 1 kohdassa tarkoitettu henkilö on laiminlyönyt ohjaus- tai valvontatehtävänsä siten, että oikeushenkilön alaisuudessa toimiva henkilö on voinut syyllistyä 3 ja 4 artiklassa tarkoitettuun terroritekoon tai -menettelyyn oikeushenkilön hyväksi.

3. Mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään oikeushenkilön vastuusta ei estä rikosoikeudellisia menettelyjä sellaisia luonnollisia henkilöitä vastaan, jotka syyllistyvät 3 ja 4 artiklassa tarkoitettuihin terroritekoihin tai -menettelyihin.

9 artikla - Oikeushenkilöihin kohdistuvat seuraamukset

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti vastuussa olevaksi todetulle oikeushenkilölle voidaan langettaa tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia, joihin kuuluvat rikosoikeudelliset tai muut sakot ja joihin voi kuulua muita seuraamuksia, kuten

(a) oikeuden menettäminen julkisista varoista myönnettäviin etuisuuksiin tai tukiin,

(b) väliaikainen tai pysyvä liiketoimintakielto,

(c) tuomioistuimen valvontaan asettaminen,

(d) tuomioistuimen määräys lopettaa toiminta,

(e) rikoksen tekemiseen käytettyjen laitosten sulkeminen väliaikaisesti tai pysyvästi.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti vastuussa olevaksi todettua oikeushenkilöä voidaan rangaista tehokkain, oikeasuhteisin ja varoittavin seuraamuksin tai toimenpitein.

10 artikla - Lainkäyttövalta

1. Jäsenvaltion on ulotettava lainkäyttövaltansa 3 ja 4 artiklassa tarkoitettuihin terroritekoihin ja -menettelyihin, jos

(a) teko on tehty tai menettelyyn syyllistytty kokonaan tai osittain sen alueella, tai

(b) teon on tehnyt tai menettelyyn syyllistynyt sen kansalainen, jolloin kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä voidaan edellyttää, että teko tai menettely on rangaistava myös siinä maassa, jossa se tapahtui, tai

(c) teko on tehty tai menettelyyn syyllistytty sellaisen oikeushenkilön hyväksi, jonka kotipaikka on kyseisen jäsenvaltion alueella, tai

(d) teko on tehty tai menettelyyn syyllistytty kyseisen jäsenvaltion instituutioita tai kansalaisia vastaan.

2. Jäsenvaltio voi päättää, ettei se sovella 1 kohdan b, c tai d alakohdassa esitettyä lainkäyttövaltaa koskevaa sääntöä tai että se soveltaa sitä vain erityisissä tilanteissa tai olosuhteissa.

3. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava neuvoston pääsihteeristölle ja komissiolle tällaisesta päätöksestä sekä mainittava tarvittaessa ne erityiset tilanteet tai olosuhteet, joissa päätöstä sovelletaan.

11 artikla - Rikoksen johdosta tapahtuva luovuttaminen ja syytteeseenpano

1. Jäsenvaltion, joka ei lainsäädäntönsä nojalla luovuta omia kansalaisiaan, on ulotettava lainkäyttövaltansa 3 ja 4 artiklassa tarkoitettuihin terroritekoihin ja -menettelyihin, joihin sen omat kansalaiset ovat syyllistyneet toisen jäsenvaltion alueella tai toisen jäsenvaltion instituutioita tai kansalaisia vastaan.

2. Jos jonkin jäsenvaltion kansalaisen väitetään syyllistyneen 3 ja 4 artiklassa tarkoitettuun terroritekoon tai -menettelyyn toisessa jäsenvaltiossa, eikä ensiksi mainittu jäsenvaltio luovuta häntä kyseiseen toiseen jäsenvaltioon yksinomaan tämän kansalaisuuden perusteella, sen on saatettava asia omien toimivaltaisten viranomaistensa käsiteltäväksi tarvittaessa syytteeseen panemista varten.

Syytteeseenpanon toteutumiseksi on jäsenvaltion, jossa tekoon tai menettelyyn on syyllistytty, toimitettava kyseisen toisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille kaikki asiaankuuluvat asiakirjat, tiedot ja todistuskappaleet 13 päivänä joulukuuta 1957 tehdyn, rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen 6 artiklan 2 kohdassa määrättyjen menettelyjen mukaisesti. Luovutuspyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle on ilmoitettava syytteeseenpanosta ja oikeuskäsittelyn tuloksesta.

3. Tässä artiklassa jäsenvaltion 'kansalaisella' tarkoitetaan asianomaisen jäsenvaltion rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen 6 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan nojalla mahdollisesti antamassa ilmoituksessa tarkoitettuja henkilöitä.

12 artikla - Jäsenvaltioiden yhteistyö

1. Jäsenvaltioiden on sovellettavien yleissopimusten sekä monen- tai kahdenvälisten sopimusten tai järjestelyjen mukaisesti annettava toisilleen mahdollisimman laajaa keskinäistä oikeusapua 3 ja 4 artiklassa tarkoitettuihin terroritekoihin tai -menettelyihin liittyvissä menettelyissä.

2. Jos tällaiset rikokset kuuluvat usean jäsenvaltion lainkäyttövaltaan, niiden on neuvoteltava keskenään toiminnan yhteensovittamisesta syytetoimien tehokkuuden varmistamiseksi. Niiden on hyödynnettävä oikeudellista yhteistyötä ja muita järjestelyjä täysimääräisesti.

13 artikla - Tietojenvaihto

1. Kukin jäsenvaltio nimeää jäsenvaltioiden tämän puitepäätöksen soveltamiseksi käymää tietojenvaihtoa ja muita yhteyksiä varten yhteysviranomaisen, joka voi olla jo olemassa tai joka perustetaan tätä tarkoitusta varten.

2. Kukin jäsenvaltio ilmoittaa neuvoston pääsihteeristölle ja komissiolle 1 kohdassa tarkoitetun yhteysviranomaisensa nimen. Pääsihteeristö ilmoittaa tiedon muille jäsenvaltioille.

3. Jos jäsenvaltiolla on tietoja suunnitteilla olevasta, toista jäsenvaltiota koskettavasta terroriteosta, sen on toimitettava ne kyseiselle jäsenvaltiolle. Edellä 1 kohdassa tarkoitettua yhteysviranomaista voidaan käyttää tähän tarkoitukseen.

14 artikla - Uhrien suojelu ja auttaminen

Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, etteivät sen lainkäyttövaltaan kuuluviin terroritekoihin liittyvät tutkimukset tai syytetoimet ole riippuvaisia rikoksen uhrin tekemästä ilmoituksesta tai tämän nostamasta syytteestä, ainakaan niissä tapauksissa, joissa sovelletaan 8 artiklan 1 kohdan a alakohtaa.

15 artikla - Täytäntöönpano ja kertomukset

Jäsenvaltioiden on toteutettava tämän puitepäätöksen noudattamisen edellyttämät toimenpiteet 31 päivään joulukuuta 2002 mennessä.

Niiden on toimitettava neuvoston pääsihteeristölle ja komissiolle kaikkien antamiensa säädösten tekstit sekä tiedot kaikista toimenpiteistä, jotka ne toteuttavat tämän puitepäätöksen noudattamiseksi.

Niiden perusteella komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle 31 päivään joulukuuta 2003 mennessä kertomuksen tämän puitepäätöksen täytäntöönpanosta sekä tarvittaessa säädösehdotuksia.

Neuvosto arvioi, missä määrin jäsenvaltiot ovat noudattaneet tätä puitepäätöstä.

Artikla 16 - Voimaantulo

Tämä puitepäätös tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Tehty Brysselissä [...].

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja