EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52001DC0140

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille - eEurope 2002: Vaikutukset ja painopisteet tiedonanto Eurooppa-neuvoston tukholman kokoukselle 23.- 24. maaliskuuta 2001

/* KOM/2001/0140 lopull. */

52001DC0140

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille - eEurope 2002: Vaikutukset ja painopisteet tiedonanto Eurooppa-neuvoston tukholman kokoukselle 23.- 24. maaliskuuta 2001 /* KOM/2001/0140 lopull. */


KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE - VAIKUTUKSET JA PAINOPISTEET TIEDONANTO EUROOPPA-NEUVOSTON TUKHOLMAN KOKOUKSELLE 23.- 24. MAALISKUUTA 2001

Sisällysluettelo

1. Johdanto

2. eEuropen vaikutukset osaamisyhteiskuntaan

2.1. Vertailu: halvemmat ja nopeammat Internet-yhteydet ja Internetin tietoturva

2.2. Vertailu: investoinnit ihmisiin ja taitoihin

2.3. Vertailu: Internetin käytön lisääminen

2.4. Päätelmät - eEuropen yhteiskunnalliset vaikutukset

3. Lisähuomiota vaativat kysymykset

3.1. Sähköisen viestinnän palvelujen uudet puitteet

3.2. Nopean tiedonsiirron verkot

3.3. Tietotekniikkaa hyödyntävä oppiminen ja työnteko

3.4. Sähköinen kaupankäynti

3.5. Syrjäytymisen ehkäisy

3.6. Sähköinen hallinto

3.7. Verkkojen tietoturva

3.8. Matkaviestintä

4. eEurope+: ehdokasmaiden toimintasuunnitelma

5. Seuraavat vaiheet

Tiedonanto Tukholman huippukokoukselle

eEurope - vaikutukset ja painopisteet

Esipuhe

Lissabonin huippukokousta seuranneen vuoden aikana eurooppalainen tietoyhteiskunta on kehittynyt huomattavasti. Lähes kolmasosalla EU:n kotitalouksista on nyt yhteys Internetiin ja lähes kahdella kolmasosalla eurooppalaisista on matkapuhelin. Lähes puolet työvoimasta käyttää tietokonetta työssään. Yritysten välinen sähköinen kauppa lisääntyy ja saa yritykset järjestelemään uudelleen liiketoimintaansa. Tämä on vasta alkua. Käyttöön tulee yhä tehokkaampia tietokoneita, Internet-toiminnoin varustettuja matkaviestinnän päätelaitteita ja nopeampia verkkoja, joiden myötä koko talousjärjestelmä joutuu rakennemuutokseen. Osin liioitelluista odotuksista johtunut taantuma teknologiaosakkeiden markkinoilla ei kumoa tätä arviota.

Uuden talouden mahdollisuuksista hyötyminen edellyttää rakenneuudistusta. Julkinen sektori tukeutuu usein liiaksi vanhoihin toimintatapoihin. Julkisen sektorin nykyaikaistamisessa ei enää ole kyse pelkästään uusien tekniikoiden käyttöönotosta, vaan työtapoja ja toimintasääntöjä on muutettava, jotta päästään teknologian mahdollistamiin hyötyihin. Viranomaiset ovat liian hitaita siirtämään palvelujaan verkkoon, julkisissa hankinnoissa sähköiset menettelyt rajoittuvat lähinnä sähköpostin käyttöön tarjouskilpailuissa (eli sähköisiä markkinapaikkoja ei kunnolla hyödynnetä) eikä lisäarvopalvelujen kannalta olennaista julkisen sektorin tietoa ole helposti saatavilla kaikissa jäsenvaltioissa. Joillain aloilla on kuitenkin edistytty. Esimerkiksi uuden talouden oikeudellisia puitteita on pystytty rakentamaan entistä nopeammin.

Internet on nyt alana kasvanut sellaiseen laajuuteen, että se vaikuttaa koko talouteen. Julkisen sektorin on oltava etujoukoissa eikä jonon hännillä otettaessa käyttöön uusia tekniikoita. Sen on sekä luotava yksityiselle sektorille tarkoituksenmukaiset oikeudelliset puitteet että hyödynnettävä teknologiaa julkisten palvelujen tarjonnan tehostamiseksi. Eurooppa-neuvoston olisi korostettava, että tietoyhteiskuntakehitys on edelleen ratkaiseva tekijä tulevan kasvun kannalta ja siitä syystä eEurope on edelleen erittäin tärkeä poliittinen tavoite.

1. Johdanto

eEuropen tavoitteena on nopeuttaa tietoyhteiskunnan kehitystä Euroopassa ja varmistaa, että sen tuomat mahdollisuudet ovat kaikissa jäsenvaltioissa ja kaikilla alueilla kaikkien kansalaisten ulottuvilla. Edistymistä näihin tavoitteisiin pyrittäessä on tarkasteltu komission [1] ja Ranskan puheenjohtajakauden [2] raporteissa, jotka esiteltiin Eurooppa-neuvoston Nizzan kokouksessa. Valtionpäämiehet arvostivat näitä raportteja ja totesivat seuraavaa:

[1] eEurope 2002 -seurantakertomus, KOM(2000) 783, marraskuu 2000, http://europa.eu.int/comm/information_society/eeurope/documentation/update/index_fi.htm

[2] Note by the Presidency for the Nice European Council on the eEurope Action Plan, Internet-osoite kuten yllä.

"Eurooppa-neuvosto tarkastelee Tukholman kokouksessaan ensimmäistä selvitystä tämän suunnitelman vaikutuksista tietoon perustuvan yhteiskunnan kehittämiseen sekä suunnitelman toteuttamiselle jatkossa asetettavia prioriteetteja. Samassa yhteydessä tarkastellaan Strasbourgissa pidetyn hallintoministerien kokouksen tulosten pohjalta myös toimintasuunnitelman vaikutusta jäsenvaltioiden hallinnon uudistamiseen." [3]

[3] http://ue.eu.int/fi/Info/eurocouncil/index.htm - Puheenjohtajan päätelmät - Eurooppa-neuvoston Nizzan kokous, kohta 25.

Nyt käsillä oleva tiedonanto on komission panos keskusteluun. Raportti perustuu komission Tukholman huippukokousta varten laatimaan strategiaraporttiin [4] ja keskittyy sen eEurope-osaan. Se perustuu myös jäsenvaltioiden kanssa käytyihin neuvotteluihin neuvostossa ja työryhmissä.

[4] Euroopan unionin mahdollisuuksien hyödyntäminen: Lissabonin strategian lujittaminen ja laajentaminen. Komission tiedonanto Eurooppa-neuvoston Tukholman kokousta varten 23.- 24. maaliskuuta 2001, KOM(2001) 79.

Nizzassa esitetyn pyynnön mukaisesti tiedonanto on jaettu kahteen osaan: ensimmäisessä osassa analysoidaan eEuropen vaikutuksia osaamisyhteiskuntaan ja julkishallintojen nykyaikaistamiseen unionissa, ja toisessa osassa esitetään ehdotuksia käytännön toimiksi, joiden avulla voitaisiin edistää eEuropen keskeisiä aloja.

2. eEuropen vaikutukset osaamisyhteiskuntaan

Tässä kohdassa tarkastellaan osaamisyhteiskunnan ilmentymiä jäsenvaltiossa luomalla alustava katsaus eEurope-vertailuanalyysien tuloksiin. eEurope-vertailuanalyysit perustuvat indikaattoreihin, joista sovittiin sisämarkkina-asiain ministerineuvostossa 30. marraskuuta 2000. [5] Indikaattorit on valittu kuvaamaan edistymistä eEuropen kohdealoilla jäsenvaltioissa. Indikaattorit kuuluvat ns. avoimeen koordinointimenetelmään ja ne mahdollistavat jäsenvaltioiden vertailevan analyysin, josta aikanaan saadaan tietoja parhaista käytännöistä. Näiden perusteella voidaan vetää poliittisia johtopäätöksiä varsinkin lisätoimia vaativien kysymysten määrittelemiseksi.

[5] Luettelo indikaattoreista löytyy edellä alaviitteessä 2 mainitusta Note by the French presidency -asiakirjasta.

Useista indikaattoreista on jo kerätty tietoa. Tulevina kuukausina jatketaan tietojen täydentämistä. Tarkemmat tiedot tämänhetkisistä tuloksista on julkistettu eEurope-verkkosivuilla [6]. Seuraava analyysi muodostaa alustavan arvion, ja auttaa määrittelemään eEuropen tärkeimmät asiakokonaisuudet Eurooppa-neuvoston Tukholman kokousta varten.

[6] http://europa.eu.int/comm/information_society/eeurope, - osoite muuttuu pian, uusi osoite: http://www.europa.eu.int/eeurope

2.1 Vertailu: halvemmat ja nopeammat Internet-yhteydet ja Internetin tietoturva

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kotitalouksien Internet-liittymät ovat yleistyneet hyvää vauhtia. Vuoden 2000 maalis- ja lokakuun välisenä puolivuotisjaksona kotiliittymien keskimääräinen levinneisyys kasvoi 18 prosentista 28 prosenttiin. Vaikka jäsenvaltioiden välillä onkin vielä eroja, kasvu on ollut nopeinta alhaisimman liittymätiheyden maissa.

Monilla eurooppalaisilla on Internet-yhteys muualla kuin kotonaan, esimerkiksi töissä, koulussa tai yliopistolla. Kun nämä otetaan huomioon, Internetin käyttäjien kokonaismäärä EU:ssa on noin 40 % väestöstä. Tässä ovat kuitenkin mukana satunnaiskäyttäjät, ja tarkemman kuvan saamiseksi komissio tekee parhaillaan selvitystä säännöllisten käyttäjien [7] määrän selvittämiseksi Euroopassa.

[7] "Säännöllisellä käyttäjällä" on sovittu tarkoitettavan henkilöä, joka käyttää Internetiä vähintään kerran viikossa.

Nopeat Internet-liittymät tekevät vasta tuloaan Eurooppaan. ADSL:n (1,1 % EU:n Internet-kotiliittymistä) ja kaapelimodeemien (7,8 %) kaltaiset tekniikat eivät vielä ole laajasti yleistyneet, mutta paikallisverkkojen kilpailun vapauttaminen tuo todennäköisesti hintoja alaspäin yhä useammille kotiasiakkaille sopiviksi. Sen jälkeen kun asiasta päästiin yksimielisyyteen yhteisön tasolla joulukuun lopulla, tilaajayhteyksien eriytetty tarjonta on lähtemässä käyntiin ja auttaa edistämään ADSL-palvelujen käyttöönottoa.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Internetin yhteyskustannukset ovat laskeneet varsin huomattavasti eEuropen käynnistämisen jälkeen. OECD:n arvion [8] mukaan maalis- ja lokakuun 2000 välisenä aikana 20 tunnin Internet-käytön kuukausikustannukset ruuhka-ajan ulkopuolella (tyypillinen kotikäyttö) laskivat EU:ssa keskimäärin 8,6 prosenttia. Ruuhka-aikana tapahtuvan 40 tunnin kuukausikäytön (tyypillinen yrityskäyttö) hinnat laskivat kuudessa kuukaudessa 23 prosentilla. Kustannuksissa on kuitenkin jäsenvaltioittain huomattavia eroja, jotka yleisesti ottaen ovat sidoksissa liittymätiheyteen.

[8] Communications Outlook 2001, OECD, ei vielä julkaistu.

Tietoturvaongelmat, sekä todelliset että kuvitteelliset, nähdään yleisesti sähköistä kaupankäyntiä estävänä tekijänä. Syksyllä 2000 eEurope-ohjelmaa varten tehdyn Eurobarometri-selvityksen mukaan noin 17 % kaikista Internet-käyttäjistä oli kohdannut tähän liittyviä ongelmia. Suurin osa näistä (9 %) liittyi sähköpostitse tulevaan roskapostiin, joka liittyy pikemminkin yksityisyyden suojaan kuin tietoturvaan. Virukset sen sijaan ovat merkittävä tietoturvaongelma, ja niitä oli esiintynyt 8 prosentilla käyttäjistä. Ainoastaan noin 2 % käyttäjistä ilmoitti luottokorttitietojaan käytetyn väärin.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Yritysverkoista on ymmärrettävästi saatavilla vain vähän tietoa tästä yritysten turvallisuuden kannalta tärkeästä tekijästä. Yksi harvoista indikaattoreista liittyy SSL-tietoturvatekniikkaa käyttävien palvelinten määrään. OECD:n mukaan Yhdysvalloissa on asukasta kohden kuusi kertaa niin paljon suojattuja palvelimia kuin EU:ssa, ja tämä ero ei kaventunut vuoden 2000 maalis- ja lokakuun välisenä aikana. [9]

[9] Netcraftin tutkimus julkaisussa OECD Communications Outlook.

2.2 Vertailu: investoinnit ihmisiin ja taitoihin

Tietokonein ja Internet-yhteyksin varustettujen koulujen prosentuaalinen osuus on nyt suuri kaikkialla Euroopassa. Helmikuussa 2001 tehdyn Eurobarometri-tutkimuksen mukaan eurooppalaisista kouluista keskimäärin 94 prosentilla oli opetuskäyttöön tarkoitettuja tietokoneita ja 79 prosentilla Internet-liittymä. Nämä luvut pätevät suhteellisen hyvin kaikkiin jäsenvaltioihin.

Noin kaksi kolmasosaa (63 %) koulujen liittymistä on toteutettu ISDN-tekniikalla ja lopuista suurin osa (34 %) käyttää tavallista modeemiyhteyttä. Toistaiseksi ADSL-tekniikkaa (4 %), kaapelimodeemeja (6 %) ja satelliittiyhteyksiä (4 %) käytetään hyvin vähän koulujen Internet-liittyminä.

Nämä luvut kertovat kuitenkin hyvin vähän siitä, miten helposti oppilailla on tietokone tai Internet-liittymä käytettävissään. Tämän selvittämiseksi on parempi tarkastella oppilaiden määrää yhtä tietokonetta kohden. Keskivertokoulussa EU:ssa on yksi tietokone 10 oppilasta kohden ja Internet-yhteydellä varustettu kone 22 oppilasta kohden, joskin nämä luvut vaihtelevat melkoisesti jäsenvaltioittain. Näiden tulosten mukaan monien maiden on tehostettava toimiaan, jos aiomme päästä tietoteknisiä taitoja koskeviin eEuropen tavoitteisiin.

>VIITTAUS KAAVIOON>

EU:ssa keskimäärin 23 % työvoimasta on saanut muodollista tietotekniikkakoulutusta. Jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja, ja joissain jäsenvaltioissa koulutusta saaneiden osuus on erittäin pieni. Työvoimasta kuitenkin 45 % joutuu käyttämään tietokonetta työssään.

Julkiseen käyttöön tarkoitettujen Internet-päätteiden määrästä on tietoa 12 maasta, ja näiden tietojen perusteella useimmissa jäsenvaltioissa on vähemmän kuin yksi tällainen pääte 10 000 asukasta kohden. [10] Käyttöä koskevien Eurobarometri-tietojen mukaan alle 3 % eurooppalaisista käyttää julkisia Internet-päätteitä.

[10] SEC (2001) 222, 7.2.2001, http://europa.eu.int/comm/employment_social/socdial/info_soc/esdis/documents.htm

Tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvistä korkeakoulupaikoista ei vielä ole saatu tietoja kaikista jäsenvaltioista. Tähänastisten tietojen vertailu paljastaa kuitenkin suuria eroja: osuus vaihtelee yli 10 prosentista alle 2 prosenttiin kaikista opiskelupaikoista.

Jo 5,6 % työntekijöistä tekee etätyötä, joskin jäsenvaltioiden välillä on tässä huomattavia eroja. Selvästi muita edellä on Tanska, jossa 17.6% työvoimasta tekee säännöllisesti tai ajoittain etätöitä. Tanskan johtoasema johtuu todennäköisesti asiaa edistävästä oikeudellisesta ympäristöstä sekä kannustavasta vero- ja sosiaalijärjestelmästä. Yleisesti ottaen useammilla miehillä kuin naisilla on mahdollisuus etätyöhön, ja se on laajinta johtajatasolla. Lisätietoa tietoyhteiskunnan työllisyyspoliittisiin ja sosiaalisiin näkökohtiin liittyvästä kehityksestä on komission yksiköiden äskettäin laatimassa valmisteluasiakirjassa10.

2.3 Vertailu: Internetin käytön lisääminen

Sähköinen kaupankäynti ei ole kehittynyt Euroopassa yhtä hyvin kuin Yhdysvalloissa. Eurobarometri-selvityksen mukaan vain pieni osa Internetin käyttäjistä (alle 5 %) tekee säännöllisesti ostoksia Internetin välityksellä, joskin noin 25 % ostaa "silloin tällöin" tai "harvoin".

>VIITTAUS KAAVIOON>

Yritykset ovat aktiivisempia, mitä kuvaa vahva kasvu yritysten välisessä sähköisessä kaupassa. Viime vuonna tehtiin tutkimus tietyillä Internetin kehitykseen liittyvillä keskeisillä aloilla toimivista yrityksistä, ja siinä todettiin toisaalta, että tästä "etujoukostakin" vain noin neljäsosa harjoitti verkkokauppaa joko muiden yritysten tai kuluttajien kanssa. Näiden tulosten perusteella sähköisellä kaupalla on jonkin verran käynnistysvaikeuksia EU:n yritysmaailmassa. Komissio on käynnistämässä jatkotutkimuksia ja -selvityksiä saadakseen lisätietoa sekä kuluttajien että yritysten verkkokäyttäytymisestä.

Viranomaisten verkkopalvelut ovat kehittymässä EU:ssa. Noin 25 % Internetin käyttäjistä on käynyt viranomaisten sivuilla. Useimmat käyttötapahtumat ovat kuitenkin passiivisia, eli tiedon hakua tai aineiston kopioimista omalle koneelle. Vain 10 % Internetin käyttäjistä on käyttänyt viranomaisten sivuja lomakkeiden lähettämiseen. Vuorovaikutteisuus vaihtelee jäsenvaltioittain, ja Alankomaissa, Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa keskiarvo ylittyy kaksinkertaisesti.

Puutteita vuorovaikutteisuudessa todettiin myös paikallishallinnon Eurobarometri-tutkimuksessa (kevät 2000), joka osoitti, että vaikka 56 prosentilla paikallisviranomaisista oli omat verkkosivut, vain 28 prosentilla oli virallisia lomakkeita sähköisessä muodossa ja vain 8 % suostui vastaanottamaan lomakkeita sähköpostitse. Kokonaiskuvaa pyritään jatkuvasti selkeyttämään keräämällä laajalti tietoa viranomaispalvelujen tosiasiallisesta tarjonnasta.

Parhaillaan kehitetään indikaattoreita sen seuraamiseksi, miten hyvin julkiset peruspalvelut ovat saatavilla verkon välityksellä. Toistaiseksi on panostettu selkeiden määritelmien aikaansaamiseen. Keskusteluissa jäsenvaltioiden kanssa on päädytty alustavaan luetteloon (liitteenä) näistä peruspalveluista. Luettelo on tarkoitus hyväksyä sisämarkkina-asiain ministerineuvostossa 12. maaliskuuta. Nyt haasteenamme on täyttää Lissabonissa tehdyt sitoumukset ja varmistaa, että kaikki kansalaiset, vammaiset mukaan luettuina, saavat nämä palvelut vuorovaikutteisesti käyttöönsä.

Toisen keväällä 2000 tehdyn Eurobarometri-selvityksen mukaan lähes 50 prosentilla lääkäreistä on töissään Internet-liittymä. Osuudet ovat suurimpia Ruotsissa, Alankomaissa ja Tanskassa. Saman selvityksen mukaan lääkärit käyttivät Internetiä pääasiassa alan tietokantojen hyödyntämiseen ja muiden lääkäreiden konsultointiin. Yhteydenpito potilaiden kanssa muodosti varsin pienen osan käytöstä - vain 12 %.

2.4 Päätelmät - eEuropen yhteiskunnalliset vaikutukset

Digitaaliteknologian vaikutuksista markkinoihin ja työllisyyteen on paljon näyttöä. Digitaaliteknologian vaikutuksia yhteiskuntaan, vuorovaikutusmalleihin, arvoihin ja käsityksiin on paljon vaikeampaa arvioida. Vaikutukset ovat tulkinnanvaraisia, vähemmän ilmeisiä ja vievät pidemmän ajan.

Vertailut osoittavat, että digitaaliteknologia yleistyy jatkuvasti. Käyttö kotitalouksissa lisääntyy nopeasti. Käyttäjien määrä moninkertaistuu. Analyysin tärkeimpiä tuloksia on kuitenkin se, että tällaisen digitaaliteknologian kaikkia tehokkuushyötyjä ei vielä hyödynnetä. Toistaiseksi alle 5 prosenttia Internetin käyttäjistä tekee säännöllisesti ostoksia verkossa ja vain 10 prosenttia käyttää verkkoyhteyksiä viranomaisiin.

Uuden teknologian käyttö edellyttää uusien taitojen oppimista. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään uusien tekniikoiden opettelemisesta, vaan myös vanhojen tapojen ja käytäntöjen uudistamisesta. Investoinnit digitaaliteknologiaan johtavat tehokkuushyötyihin vain, jos vanhan talouden instituutiot, ajattelutavat ja toimintamallit uudistetaan mahdollisuuksien hyödyntämiseksi. Julkisen sektorin sopeutuminen on toistaiseksi ollut Euroopassa varsin hidasta. Kyse ei enää ole pääasiassa teknisen henkilökunnan sopeutumiskyvystä, vaan toimiva muutosprosessi vaatii vahvaa johtajuutta poliittisilta päätöksentekijöiltä.

Lisäksi tieto- ja viestintätekniikan nopea kehitys lisää alueiden eriarvoistumisen vaaraa tarkasteltaessa mahdollisuuksia hyötyä tieto- ja osaamisyhteiskunnasta. Nyt kun maailmanlaajuinen kilpailu asettaa Euroopalla yhä suurempia haasteita tällä alalla, viranomaisten on kaikilla tasoilla - yhteisössä, kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti - kiinnitettävä erityistä huomiota tähän uhkaan. Digitaaliajan todellisen eriarvoistumisen uhan vuoksi on yhä tärkeämpää, että viranomaiset pyrkivät ehkäisemään tietoyhteiskunnasta syrjäytymistä. Tietoyhteiskunnan luoma uusi toiminta pyrkii keskittymään harvoihin kaupunkikeskuksiin johtaen tiiviisiin ja tehokkaisiin verkostoihin, jotka yhdistävät vain Euroopan keskeisten alueiden talouksia.

Asian huomioon ottamiseksi komissio suositti, että kaikkiin aluekehityssuunnitelmiin olisi kuuluttava toimia, joilla rohkaistaan parantamaan tietoyhteiskunnan kattavuutta. Pelkästään tavoitteen 1 alueille suunnataan ohjelmakaudella 2000-2006 arviolta 6 miljardia euroa yhteisön rahoitusta.

Hallintoministerit hyväksyivät Strasbourgissa marraskuussa 2000 päätöslauselman hallinnon sähköistämisestä. Asian edistämiseksi on perustettu työryhmä tarkastelemaan hallinnon sähköistämisen vaikutuksia julkishallintojen rakenteisiin ja järjestelmiin, sen tarjoamia mahdollisuuksia yhteydenpidossa kansalaisten ja yritysten kanssa sekä mahdollisuuksia toteuttaa yleiseurooppalaisia verkkopalveluja. Tekeillä on työohjelma, joka on tarkoitus hyväksyä vuoden 2001 alkupuoliskolla. Komissio on tässä aloitteessa aktiivisesti mukana. Lisäksi hallinnon sähköistäminen on keskeisiä kysymyksiä pyrittäessä valmistelemaan EU:n jäsenehdokasmaiden hallintoja liittymistä varten.

eEurope 2002 -toimintasuunnitelman myönteiset vaikutukset osaamiseen perustuvaan talouteen ja yhteiskuntaan näkyvät vasta pidemmällä aikavälillä. eEurope-vertailuanalyyseillä voidaan mitata toimien etenemistä. Laajempia vaikutuksia talouteen voidaan mitata vasta keskipitkällä aikavälillä sitä mukaa kuin oppimisen vaikutukset alkavat näkyä käytännössä. Näiden vaikutusten suuruus riippuu muutoshalukkuudesta. On nähtävissä merkkejä siitä, että eEurope on auttanut luomaan tällaista joustavuutta tukevaa toimintaympäristöä. eEuropella on jo voitu nähdä olevan nopeuttavaa, aktivoivaa ja painotuksia suuntaavaa vaikutusta, kuten Ranskan puheenjohtajakauden ja komission raporteissa Eurooppa-neuvoston Nizzan kokoukselle todetaan.

3. Lisähuomiota vaativat kysymykset

Koska eEuropen tavoitteissa on edistytty eri vauhtia ja eri laajuudessa, jäsenvaltiot ovat pyytäneet lisäponnisteluja. Eurooppa-neuvoston Tukholman kokous tarjoaa oivan tilaisuuden lujittaa eEurope-suunnitelman keskeisiä toimia. Jotkin jäljempänä käsitellyistä aiheista sisältyvät jo edellä mainittuun komission strategia-asiakirjaan. Lopuista on keskusteltu tietoyhteiskuntapalveluja käsittelevässä neuvoston työryhmässä ja erityisseminaareissa jäsenvaltioiden kanssa. Seuraavat kahdeksan alaa on valittu tällä menettelyllä, eli yhteistyössä jäsenvaltioiden ja puheenjohtajamaan kanssa.

3.1 Sähköisen viestinnän palvelujen uudet puitteet

Meneillään oleva telemarkkinoiden vapauttaminen on EU:n tärkein väline luotaessa välttämätöntä perustaa uudelle taloudelle uusien palvelujen mahdollistamiseksi ja loppukäyttäjähintojen alentamiseksi. Viimeisin edistysaskel oli tilaajayhteyksien eriytetyn tarjonnan mahdollistaminen, joka on erittäin tärkeä tekijä nopeiden Internet-yhteyksien kehityksen kannalta. Kyseisen asetuksen täytäntöönpano on kiireellinen tehtävä kaikille jäsenvaltioille.

Neuvostossa ja Euroopan parlamentissa on saavutettu ilahduttavaa edistystä uuden sääntelyjärjestelmän suhteen. Jäljellä olevat vaikeudet on ratkaistava kiireellisesti unohtamatta tarvetta luoda yksinkertaistettu, kilpailua suosiva ja riittävän yhdenmukaistettu järjestelmä. Tästä syystä sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmän hyväksyminen ja nopea täytäntöönpano jäsenvaltioissa olisi nähtävä ensiarvoisen tärkeänä tavoitteena.

3.2 Nopean tiedonsiirron verkot

Nopeiden tiedonsiirtoverkkojen käyttöönotto kuuluu lähinnä yksityiselle sektorille, joka toimii kilpailua suosivassa viestintäpalvelujen sääntely-ympäristössä. Investoinnit laajakaistarakenteisiin ja uusiin markkinoihin edellyttävät suotuisaa sääntelyjärjestelmää. Tämäkin seikka korostaa sitä, miten tärkeää on päästä nopeasti yksimielisyyteen uudesta järjestelmästä.

*Multimedian välittämiseen pystyvistä langattomista järjestelmistä voi laajakaistaisissa liityntäverkoissa tulla vaihtoehto ADSL-tekniikoille, kaapeliverkon järjestelmille ja muille tekniikoille. Kiinteän verkon langattomien liityntätekniikoiden käyttöönotto eritoten alemmilla taajuuksilla (esim. 3,5 GHz) on sekin yksi tapa luoda nopeasti laajakaistaisia Internet-yhteyksiä maaseudulle ja haja-asutusalueille. CEPT on määritellyt tällaiseen käyttöön taajuudet (3,5 GHz-40 GHz), ja niiden yhdenmukainen käyttö Euroopassa on ratkaisevaa tämän tekniikan laajemmalle käyttöönotolle. Näin alan yritykset saisivat mittakaavaetuja niiden kustannuskynnysten ylittämiseksi, jotka vielä vaikeuttavat langattomien multimediajärjestelmien laajempaa käyttöönottoa. Jäsenvaltioita olisi kannustettava koordinoimaan tällaisten palvelujen taajuuksien käyttöä ja toimilupaehtoja yhteisön, koko Euroopan ja maailman tasolla.

*Digitaalitelevisiotekniikat tarjoavat suuria mahdollisuuksia tuoda laajakaistayhteyksiä sellaisiin kotitalouksiin, joista ne muuten mahdollisesti puuttuisivat. Koska nämä tekniikat tarjoavat laajakaistayhteyden käyttäen tuttua päätelaitetta, jollainen jo on valmiiksi 97 prosentissa EU:n kotitalouksista, ne tarjoavat huomattavasti alhaisemmin investoinnein yhteyden verkkoon myös sellaisille, jotka välttämättä eivät halua hankkia tietokonetta. Jäsenvaltioiden olisi yhteistyössä helpotettava digitaalisten, Internet-toiminnoin varustettujen televisiopalvelujen käyttöönottoa ja edistettävä yhteentoimivuutta vapaaehtoisen markkinavetoisen standardoinnin avulla.

*Internetiin tarvitaan uutta osoitejärjestelmää IP-osoitteiden määrän lisäämiseksi ja tätä kautta langattomien Internet-sovellusten sekä uusien ja tietoturvaltaan kehittyneempien palvelujen luomiseksi. IP-osoitteet uhkaavat loppua Euroopasta vuoteen 2005 mennessä, ellei nyt ryhdytä toimiin. [11] Tällä hetkellä ollaan asteittain ottamassa käyttöön uutta IPv6-järjestelmää, joka mahdollistaa lähes rajattoman määrän osoitteita [12]. Tätä prosessia on kuitenkin nopeutettava kehityksen pullonkaulojen estämiseksi ja laadun parantamiseksi. Kyseessä on matkaviestinnän lisäksi tärkeä asia hyvin monen sellaisen alan kannalta, jonka valmistamissa tuotteissa (esim. autot, kulutuselektroniikka) hyödynnetään Internet-yhteyttä.

[11] IPv4-järjestelmä tarjoaa pari sataa miljoonaa yksilöivää tunnusta, joista 74 % on jo varattu pohjoisamerikkalaisille organisaatiolle.

[12] Teoriassa IPv6 mahdollistaa miljoonia miljardeja miljardeja osoitteita/m2 koko maapallolla.

-Jäsenvaltioiden olisi sitouduttava ottamaan IPv6 asteittain käyttöön julkisomisteisissa verkoissaan esimerkiksi tutkimusalalla ja hallinnossa.

-Komissio lisää tukeaan testausjärjestelmille tutkimus-, TEN Telecom - ja IDA-ohjelmissaan.

-Komissio kutsuu jäsenvaltiot yhteistyöhön yritysmaailman edustajien kanssa työryhmään, jonka on määrä laatia vuoden 2001 loppuun mennessä ehdotuksia IPv6:n käyttöönoton nopeuttamiseksi.

3.3 Tietotekniikkaa hyödyntävä oppiminen ja työnteko

Lissabonin kauaskantoisimpiin sitoumuksiin kuului yksimielisyys siitä, että kouluille taataan Internet-yhteys vuoteen 2001 mennessä, ja opettajille varmistetaan tarvittavat taidot vuoden 2002 loppuun mennessä. Nyt kun tekniikkaa ollaan tuomassa luokkahuoneisiin, esiin nousee uusia haasteita. Toisaalta myös laajempi ongelma, työntekijöiden tietotekniikkataitojen puute, käy yhä vaikeammaksi. Komission Tukholman huippukokoukseen laatimassa strategiaraportissa4 korostetaan tarvittavien taitojen puutetta ensisijaisen tärkeänä toimenpiteitä vaativana ongelmana. Lisäksi äskettäin pidetyssä työ- ja viestintäministerien epävirallisessa yhteiskokouksessa Luulajassa korostettiin ongelman ratkaisun kiireellisyyttä, [13] ja kannatettiin osaamistarpeita ja liikkuvuutta Euroopan työmarkkinoilla käsittelevän työryhmän perustamista. Digitaaliaikakauden työvoiman osaamis- ja koulutustarpeita on tarkasteltu myös tiedonannon Työllisyysstrategiat tietoyhteiskunnassa jatkotoimissa.

[13] http://eu2001.se/static/eng/docs/rundresa010305.asp

Kohdennettuja toimia vaativia, erityisen kiireellisiä asiakokonaisuuksia on neljä: opettajien koulutus; opetussuunnitelmien uudistaminen Internetin mahdollistamien koulutusmahdollisuuksien ja innovatiivisten pedagogisten mallien hyödyntämiseksi; korkealaatuisten multimedia-aineistojen saatavuuden varmistaminen laajakaistayhteyksien avulla. Käyttäen perustana Eurooppa-neuvoston Lissabonin kokouksen päätelmiä ja eLearning - katse huomispäivän koulutukseen -aloitetta, komissio aikoo laatia maaliskuussa 2001 toimintasuunnitelman kaikkien asiaan liittyvien yhteisön ohjelmien ja välineiden käytön tehostamiseksi nopeutettaessa eLearning-aloitteen täytäntöönpanoa varsinkin tieto- ja viestintäteknisten taitojen puutteiden täydentämiseksi sekä tietoteknisten perustaitojen takaamiseksi kaikille eurooppalaisille. Jäsenvaltioiden ja komission olisi noudatettava työllisyyspolitiikan suuntaviivoja vuodelle 2001, eEurope-toimintasuunnitelmaa ja eLearning-aloitetta sekä varmistaa, että seuraaviin kohteisiin suunnataan tarvittavat investoinnit:

*pyritään siihen, että viittä oppilasta kohden on käytettävissä vähintään yksi multimediatietokone,

*nopeutetaan tarvittavia digitaaliteknologian koulutusohjelmia erityisesti opettajille ja kouluttajille,

*muutetaan koulujen opetussuunnitelmia Internetiä ja multimediaa hyödyntävien uusien oppimis- ja opetustapojen mahdollistamiseksi,

*lisätään oppilaitosten Internet-liittymien siirtonopeutta ADSL-tekniikoiden, kaapeliverkon tekniikoiden, langattomien tekniikoiden tai muiden menetelmien avulla,

*tuodaan saataville lisää esimerkiksi kulttuuriperintöä hyödyntäviä korkealaatuisia multimediaopetusmateriaaleja ja -palveluja [14] sekä tarkoituksenmukaisia virtuaalisia oppimisympäristöjä,

[14] Käyttäen esimerkiksi IST-, eContent-, Socrates- ja Leonardo-ohjelmia.

*tuetaan IST-ohjelman kautta tutkimustoimintaa, jossa käsitellään kehittyneitä tietokoneavusteisen oppimisen tekniikoita, standardeja ja sovelluksia ja jolla tuetaan Euroopan muuntumista todelliseksi osaamisyhteiskunnaksi,

*korjataan puutteita tieto- ja viestintätekniikan taidoissa EU:ssa puuttumalla ongelmien rakenteellisiin syihin, edistämällä elinikäistä oppimista ja tukemalla laajempaa vuoropuhelua ja yhteistyötä työmarkkinaosapuolten, oppilaitosten ja muiden asiaan liittyvien tahojen välillä.

3.4 Sähköinen kaupankäynti

Sähköisen kaupan ja sähköisten allekirjoitusten direktiivien sekä erityisesti alkuperämaa-periaatteen nopea täytäntöönpano on erittäin tärkeää parannettaessa oikeusvarmuutta sekä yritysten että kuluttajien kannalta varmistamalla, että sähköisen kaupan oikeudelliset puitteet ovat yhteisössä johdonmukaiset ja kattavat. Tämä on ratkaiseva tekijä, jolla voidaan varmistaa, että eurooppalaiset yritykset ja kuluttajat voivat käydä kauppaa rajojen yli yhtä helposti kuin kotimaassaan. Kuluttajien luottamusta sähköiseen kauppaan on kuitenkin voimakkaammin edistettävä, jos haluamme parantaa kuluttajille suunnatun sähköisen kaupan heikkoa kehitystä.

Internetin luonne rajat ylittävänä välineenä nostaa esiin joukon tärkeitä kansainvälisiä kysymyksiä lainkäyttövallan ja sovellettavan lain alalla. Lainsäädännön lisäksi tarvitaan kuitenkin myös muita toimia. Verkkotoiminnan riidanratkaisujärjestelmiä ja sähköisen kaupan käytännesääntöjä on EU:ssa ja maailmanlaajuisesti kehitettävä nopeasti, jotta kuluttajien luottamusta ja toimintaympäristön ennustettavuutta yritysten kannalta voidaan parantaa. Komissio antaa käytännön ehdotuksia näiden kehittämiseksi ja edistämiseksi.

Pk-yritykset ovat usein kaikkein varovaisimpia kehittämään sähköisen kaupan mahdollisuuksiaan lainsäädännön puutteellisen tuntemuksen ja teknologiapelon vuoksi. Komission pian käynnistettävä digitalisoitumiskampanja tukee pk-yritysten pyrkimyksiä lähteä mukaan sähköiseen rajat ylittävään kauppaan.

3.5 Syrjäytymisen ehkäisy

Tietoyhteiskunnan kehittyessä on entistä tärkeämpää varmistaa, että heikommassa asemassa olevat eivät jää jälkeen. Digitaaliajan syrjäytymisen vaarat edellyttävät kiireellisiä, tarkoin kohdennettuja toimia, joihin osallistuu sekä julkinen että yksityinen sektori.

Eurooppa-neuvoston Nizzan kokouksessa korostettiin köyhyyden ja yhteiskunnallisen syrjäytymisen vastaisia toimia Euroopassa, ja käynnistettiin yhteiskunnallista osallisuutta edistävä prosessi, joka perustuu avoimeen koordinointimenetelmään. Yksi sen päätavoitteista on digitaaliajan syrjäytymisen ehkäisy, jossa pyritään hyödyntämään osaamisyhteiskunnan mahdollisuuksia ja antamaan kaikille tasavertaiset osallistumismahdollisuudet erityisesti vammaisten tarpeet huomioon ottaen.

*Eurooppa-neuvoston Tukholman kokouksen olisi kehotettava jäsenvaltioita varmistamaan, että tietoyhteiskuntakysymykset otetaan asianmukaisesti huomioon yhteiskunnallista osallisuutta koskevissa kansallisissa toimintasuunnitelmissa, joiden on määrä valmistua kesäkuuhun 2001 mennessä.

*Tämän prosessin tukemiseksi ESDIS-työryhmä [15] laatii vuoden 2001 loppuun mennessä asiasta raportin digitaaliajan syrjäytymisen ehkäisyä koskevien toimien koordinoimiseksi.

[15] Tietoyhteiskunnan työllisyys- ja yhteiskuntapoliittisia näkökohtia tarkasteleva korkean tason työryhmä.

3.6 Sähköinen hallinto

EU:n toimielinten ja kansallisten julkishallintojen olisi kaikin tavoin pyrittävä edistämään tietotekniikan käyttöä tehokkaiden palvelujen kehittämiseksi Euroopan kansalaisille ja yrityksille.

Julkishallintojen olisi:

*kehitettävä Internet-pohjaisia palveluita, jotta julkiset tiedot ja palvelut olisivat paremmin kansalaisten ja yritysten saatavilla,

*hyödynnettävä Internetiä julkishallinnon avoimuuden lisäämiseksi sekä kansalaisten ja yritysten ottamiseksi vuorovaikutteisesti mukaan päätöksentekoon. Julkisen sektorin tietojen olisi oltava helpommin saatavilla sekä kansalaisten tarpeisiin että kaupalliseen käyttöön,

*varmistettava, että digitaaliteknologiaa, mukaan luettuina sähköiset allekirjoitukset ja avoimen lähdekoodin ohjelmistotekniikat, hyödynnetään hallinnoissa mahdollisimman laajasti,

*luotava sähköisiä markkinapaikkoja sähköisiä hankintamenettelyjä varten käyttäen perustana yhteisön lainsäädännöllisiä puitteita julkisille hankinnoille.

IDA-ohjelma on käyttökelpoinen väline tuettaessa yleiseurooppalaisten vuorovaikutteisten julkisten palvelujen kehitystä sekä parhaita käytäntöjä koskevien tietojen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä.

3.7 Verkkojen tietoturva

Tarve ryhtyä toimiin verkkojen tietoturvan alalla on käynyt entistä ilmeisemmäksi viime kuukausien aikana. Laajamittaisen haitanteon yleistyminen, esimerkkeinä I Love You -virus ja erilaiset palvelunestohyökkäykset, on lisännyt yleistä tietoisuutta verkkojen puutteellisesta tietoturvasta aiheutuvista mahdollisista taloudellisista vahingoista.

Huolimatta tästä kasvavasta paineesta tämän alan toimet ovat edenneet suhteellisen hitaasti lukuun ottamatta älykorttihanketta, jossa komissio edistää yhteisten vaatimusten [16] käyttöönottoa. Syynä hitaaseen edistymiseen ovat asiaan liittyvät monimutkaiset poliittiset, organisatoriset ja tekniset näkökohdat, Internetin hajautettu rakenne ja maailmanlaajuisuus sekä erilaista tietoturvaa edellyttävien erilaisten sovellusten valtava määrä. Komissio antoi äskettäin tietoverkkorikollisuudesta tiedonannon [17], jossa hahmotellaan verkkojen tietoturvaa ja tietoverkkorikollisuutta käsittelevän yhteistyöjärjestelmän perustamista EU:hun, mutta verkkojen käytännön tietoturvan parantamiseksi on vielä tehtävä lisää työtä.

[16] Yhteiset vaatimukset ovat saatavilla osoitteessa www.cordis.lu/ist/ka2/smartcards.html.

[17] Turvallisempaan tietoyhteiskuntaan tietojärjestelmien turvallisuutta parantamalla ja tietokonerikollisuutta ehkäisemällä, KOM(2000) 890, http://europa.eu.int/ISPO/eif/InternetPoliciesSite/Crime/crime1.html

Brysselissä pidettiin 2. helmikuuta jäsenvaltioiden asiantuntijoiden ja alan yritysten kanssa valmistelukokous, jossa keskusteltiin yhteisten näkemysten muodostamisesta joidenkin kysymysten osalta. Yksimielisyyteen päästiin siitä, että seuraavilla aloilla voidaan saavuttaa käytännön edistymistä:

*CERT-ryhmien luominen ja yhteistyö. CERT-ryhmien (Computer Emergency Response Teams) tehtävänä on ehkäistä ja ratkaista tietoteknisiä ongelmatilanteita yritysten, viranomaisten ja kansalaisten eduksi kaikissa jäsenvaltioissa.

*Verkkojen tietoturvan parempi koordinointi EU:ssa pyrkimyksenä kirjata muistiin ja analysoida tietoturvaongelmia, tiedottaa niistä markkinoilla ja kehittää ratkaisuja.

*Verkkojen tietoturvan tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen vahvistaminen sekä yhteisön että jäsenvaltioiden tasolla.

3.8 Matkaviestintä

Samanaikaisesti Internetin kehityksen kanssa myös matkaviestinnän kasvuluvut ovat olleet suuria Euroopassa. Yleisyysaste unionissa on nyt yli 60 prosenttia. Näin korkeat luvut ovat omiaan antamaan Euroopalle vahvan johtoaseman matkaviestinnän Internet-sovelluksissa, kunhan kolmannen sukupolven verkkoja otetaan käyttöön. Kolmannen sukupolven valmisteluja ovat kuitenkin hidastaneet kalliit toimiluvat joissain jäsenvaltioissa, sekä samaan ajankohtaan osunut epävarmuus alan osakemarkkinoilla.

Jäsenvaltioiden kanssa käydyissä keskusteluissa on ilmennyt, että ne pitävät hyvin tärkeänä suotuisan ympäristön varmistamista matkaviestinnälle, jotta tämä yksi Euroopan elinvoimaisimmista aloista jatkaisi menestymistään. Tämä edellyttää edistymistä seuraavissa kysymyksissä:

*Komissio on jo antanut ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön radiotaajuuspolitiikan sääntelykehyksestä. Päätös on annettava mahdollisimman nopeasti.

*IPv6-järjestelmän käyttöönotto (ks. ehdotetut toimet edellä) on tärkeä edellytys laadukkaille matkaviestinnän Internet-palveluille.

*Teknologian kehittämistä on tuettava voimakkaasti kansallisissa ja yhteisön tutkimusohjelmissa, mikäli Eurooppa aikoo säilyttää johtoasemansa myös tulevaisuudessa.

Arvio kolmannen sukupolven toimilupien tilanteesta Euroopassa ja yksityiskohtaisia toimenpide-ehdotuksia on erillisessä komission tiedonannossa [18].

[18] Kolmannen sukupolven matkaviestinnän käyttöönotto Euroopan unionissa: nykytilanne ja tulevat toimet.

4. eEurope+: ehdokasmaiden toimintasuunnitelma

Laajentumisen valmistelu on tiiviisti sidoksissa ehdokasmaiden talouden ja instituutioiden uudistustarpeeseen. Tällainen uudenaikaistaminen on eEuropen keskeinen tavoite.

Varsovassa 11.- 12. toukokuuta 2000 pidetyssä ministerikokouksessa ehdokasmaat hyväksyivät Eurooppa-neuvoston Lissabonin kokouksessa asetetut strategiset tavoitteet ja sitoutuivat ottamaan EU:n jäsenvaltioiden haasteen vastaan kehittämällä oman vastaavan toimintasuunnitelmansa eEurope+:n, joka sisältää samat strategiset tavoitteet kuin eEurope sovitettuna maiden omiin kansallisiin toimiin ja tavoitepäivämääriin.

KIE-maiden hallitusten edustajista koostuva, tietoyhteiskuntaa käsittelevä korkean tason JHLC-komitea kokoontui lokakuussa 2000 hahmottelemaan tällaista suunnitelmaa. Suunnitelma on parhaillaan viimeistelyvaiheessa. Sen tavoitteena on:

*nopeuttaa yhteisön säännöstön käyttöönottoa tietoyhteiskuntaan liittyvillä aloilla, yhdenmukaistaa lainsäädäntöä ja vapauttaa markkinoita,

*toteuttaa kansalliset toimintasuunnitelmat ottaen huomioon eEuropen tavoitteet sekä seurata ja vertailla edistymistä pyrittäessä näihin tavoitteisiin,

*lisätä julkisen sektorin, yritysten ja kansalaisten tietämystä uuden talouden mahdollisuuksista,

*edistää parhaiden käytäntöjen vaihtoa.

Jäsenvaltioiden olisikin kannustettava ehdokasmaita niiden pyrkimyksissä kohti eEurope+:n tavoitteita. Yhteisön tukea voitaisiin myöntää myös ehdokasmaille avoimien EU-ohjelmien kautta.

5. Seuraavat vaiheet

Viime vuonna Internet saavutti nopeita läpimurtoja Euroopassa. eEurope-aloitteen kautta tietoyhteiskunnasta tuli yksi Lissabonin strategian keskeisistä tekijöistä. Tämä korkean tason sitoutuminen alkaa kantaa hedelmää, mutta tämänhetkinen taloudellinen ilmasto tekee eEuropesta vielä tärkeämmän kuin viime vuonna. Edelleenkin on edistettävä Internetin käyttöä ja nopeutettava rakenneuudistuksia, jotta uudesta taloudesta saadaan täysi hyöty.

eEuropen toimenpiteet ovat edelleen tärkeysjärjestyksen kärkipäässä. Komissio varmistaa toimien säännöllisen seurannan tehokkaan toteutuksen takaamiseksi. Lisäksi eEuropen painopisteiden huomioon ottaminen monilla muilla yhteisön toiminta-aloilla tukee pääsyä eEuropen tavoitteisiin. Sekä talouspolitiikan suuntaviivoissa että työllisyyspolitiikan suuntaviivoissa otetaan eEuropen painopisteet huomioon. Aluepolitiikalla tuetaan eEuropea esimerkiksi eRegio-hankkeen kaltaisten aloitteiden avulla. [19]

[19] Ks. Alueet uudessa taloudessa - Suuntaviivat EAKR:n innovatiivisille toimille kaudella 2000-2006, KOM(2001) 60.

Vaikka eEurope tunnetaankin maaimalla laajalti liike-elämän ja poliitikkojen piirissä, ja se on saanut seuraajia (viimeksi eJapan), edistymisen jatkuminen ja EU:n tasoisten toimien keskittäminen keskeisiin kysymyksiin vaatii päättäjiltä jatkuvaa sitoutumista.

Vertailutoimintaa on vahvistettava. Kaikki ensimmäisen indikaattorikokonaisuuden edellyttämät tutkimukset ja selvitykset käynnistetään vuoden 2001 alkupuoliskolla, ja indikaattorit on tarkoitus saada valmiiksi vuoden 2001 loppuun mennessä. Näitä indikaattoreita tullaan sen jälkeen seuraamaan joko puolivuosittain tai vuosittain. Vertailujen perusteella määritellään lopulta parhaat käytännöt ja tuetaan keskinäistä oppimista avoimen koordinointimenetelmän avulla.

LIITE

Alustava yhteinen luettelo julkisista peruspalveluista

Hallinnon verkkopalveluja vertailtaessa käytetään perustana seuraavaa kahta indikaattoria:

*Verkossa saatavilla olevien julkisten peruspalvelujen osuus

*Julkisia verkkopalveluja käyttävien kansalaisten osuus

Indikaattorien seuraamiseksi käytännössä jäsenvaltiot ovat sopineet yhteisestä luettelosta, joka sisältää 20 julkista peruspalvelua. Näistä 12 on suunnattu kansalaisille ja 8 yrityksille. Näiden palvelujen tuomista verkkoon mitataan nelitasoisella asteikolla: 1) tiedot saatavilla verkossa, 2) yksisuuntainen yhteydenpito, 3) kaksisuuntainen yhteydenpito, 4) koko tapahtuma, jakelu ja maksut mukaan luettuina, mahdollinen verkon välityksellä. Tietoa indikaattoreista kerätään kahdesti vuodessa.

// Kansalaisille suunnatut julkiset palvelut

1. // Tuloverotus: veroilmoitukset, valvontailmoitukset

2. // Työvoimatoimistojen työnhakupalvelut

3. // Sosiaaliturvamaksut (3 seuraavista 4:stä)

*työttömyyskorvaukset

*lapsilisät

*lääkärikulut (takautuva korvaus tai suoramaksu)

*opintotuet

4. // Henkilökohtaiset asiakirjat (passi ja ajokortti)

5. // Auton rekisteröinti (uusi, käytetty tai tuontiauto)

6. // Rakennuslupahakemukset

7. // Rikosilmoitukset (esim. varkaus)

8. // Julkiset kirjastot (nimekeluettelot, hakumahdollisuudet)

9. // Todistukset (syntymä, avioliitto): todistuksen pyytäminen ja toimittaminen

10. // Haku korkeakouluihin ja yliopistoihin

11. // Muuttoilmoitukset (osoitteenmuutos)

12. // Terveydenhuollon palvelut (esim. vuorovaikutteinen neuvonta eri sairaaloiden tarjoamista palveluista; ajanvaraukset).

// Yrityksille suunnatut julkiset palvelut

1. // Työntekijöiden sosiaaliturvamaksut

2. // Yritysverotus: veroilmoitukset, valvontailmoitukset

3. // ALV: veroilmoitukset, valvontailmoitukset

4. // Uuden yrityksen rekisteröinti

5. // Tietojen toimittaminen tilastokeskuksille

6. // Tulliselvitykset

7. // Ympäristöasioihin liittyvät luvat (myös raportointi)

8. // Julkiset hankinnat

Top