52000SC1383

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti neuvoston vahvistamasta yhteisestä kannasta tupakkatuotteiden valmistamista, esittämismuotoa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämistä koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseen (uudelleen muotoiltu teksti)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

1. Tausta

- Komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston käsiteltäväksi (KOM (1999) 594 lopullinen - 1999/0244 COD): 7.1.2000

- Talous- ja sosiaalikomitean lausunto: 29.3.2000

- Alueiden komitean lausunto: 12.4.2000

- Euroopan parlamentin lausunto ensimmäisessä käsittelyssä: 14.6.2000

- Muutetun ehdotuksen toimittaminen: 28.6.2000

- Yhteisen kannan vahvistaminen: 31.07.2000

2. Komission ehdotuksen tarkoitus

Ehdotuksessa on muotoiltu aiempia tekstejä uudelleen. Tarkoituksena on yhdistää savukkeiden tervapitoisuudesta, tupakkatuotteiden merkinnöistä ja suussa käytettäväksi tarkoitetuista tupakkatuotteista annetut kolme sisämarkkinadirektiiviä (neuvoston direktiivi 89/622/ETY [1], sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston direktiivillä 92/41/ETY [2], ja neuvoston direktiivi 90/239/ETY [3]) ja saattaa niiden säännökset ajan tasalle. Uusi ehdotus perustuu myös perustamissopimuksen 95 artiklaan sisämarkkinoiden yhdenmukaistamistoimenpiteenä.

[1] EYVL L 359, 8.12.1989, s. 1.

[2] EYVL L 158, 11.6.1992, s. 30.

[3] EYVL L 137, 30.5.1990, s. 36.

Ehdotuksessa pyritään

- vähentämään tervapitoisuutta nykyisestä 12 mg:sta savuketta kohden 10 mg:aan. Kreikan osalta ehdotetaan poikkeusta joulukuuhun 2006 asti, koska halutaan ottaa huomioon, että Kreikassa viljellään korkeita tervapitoisuuksia sisältäviä tupakkalajikkeita ja että samanlainen poikkeus sisältyy jo vuonna 1990 annettuun direktiiviin.

- asettamaan nikotiinin enimmäismääräksi 1 mg savuketta kohden. Joissakin jäsenvaltioissa on jo käytössä jäsenvaltion omat enimmäismäärät, mutta niitä on nyt selvästikin vaikea soveltaa, koska sisäiset rajatarkastukset on poistettu.

- asettamaan hiilimonoksidin enimmäismääräksi 10 mg savuketta kohden. Hiilimonoksidin määrä on kiinteässä yhteydessä tupakan palamiseen, ja se voi vaihdella käytetyn suodattimen, paperin ja rei'ityksen sekä tupakkasekoituksen mukaan.

- soveltamaan näitä enimmäismääriä kaikkiin yhteisössä valmistettuihin tuotteisiin, jotta varmistetaan, että EU:ssa valmistetut tuotteet, joita ei ole tarkoitettu sisämarkkinoille mutta jotka palautuvat niille, ovat valmistevaatimusten mukaiset. Näin vältetään lisäksi valvontaongelmat, joita syntyy, jos EU:ssa valmistetaan samanaikaisesti kahta tai useampaa tuotelinjaa, jotka on tarkoitettu ulkomaiseen tai kotimaiseen kulutukseen.

- mahdollistamaan, että jäsenvaltiot voivat edelleen vaatia tupakkatuotteiden ylimääräisiä mittauksia, kuten ne voivat nykyään tehdä, mutta asettamaan vaatimus, että testauslaboratorioiden on oltava hyväksyttyjä ja että mittausten tulokset on toimitettava komissiolle, jotta voidaan ajallaan päättää, pitäisikö näitä mittauksia vaatia yhteisön laajuisesti.

- asettamaan savukepakkauksiin isommat varoitukset. Komissio ehdottaa, että enimmäismääriä koskevien varoitusten on katettava 25 prosenttia savukepakkauksen etu- ja takaosasta ja 10 prosenttia pakkauksen kyljistä. Myös varoitusten sisältöä tarkistetaan.

- velvoittamaan valmistajia ja maahantuojia ilmoittamaan lisäaineet sekä toksikologiset tiedot.

- kieltämään harhaanjohtavat kuvaukset, kuten "kevyt, vähätervainen", ellei jäsenvaltio ole nimenomaisesti sallinut kyseisiä merkintöjä.

- laatimaan säännöllisesti komission kertomuksia direktiivin täytäntöönpanosta ja esittämään tarvittaessa ehdotuksia.

3. Yhteistä kantaa koskevat huomautukset

3.1 Yhteinen kanta ei ole yhtä kunnianhimoinen kuin ne säännökset, joita Euroopan parlamentti tavoittelee ja jotka sisältyivät komission muutettuun ehdotukseen. Tämä koskee erityisesti varoituksen kokoa. Yhteinen kanta on kuitenkin nykyiseen kantaan verrattuna huomattava parannus mitä tulee sisämarkkinasääntöjen yhdenmukaistamisen asteeseen. Samalla siinä otetaan terveyden korkeatasoinen suojelu huomioon. Yhteinen kanta on lisäksi Euroopan parlamentin tekstiä painokkaampi joiltakin osin, esim. unionissa valmistettujen tuotteiden osalta (3 artikla), sillä yhteisessä kannassa ei esitetä siirtymäaikaa tuotteille, joita ei ole tarkoitettu sisäiseen kulutukseen. Komission mielestä oli lisäksi suotavaa hyväksyä yhteinen kanta tietäen useiden jäsenvaltioiden vastustavan kunnianhimoisempaa ehdotusta. Tässä yhteydessä on huomattava, että yksi jäsenvaltio ei tukenut yhteistä kantaa ja kolme jäsenvaltiota pidättäytyi äänestämästä.

3.2 Parlamentin tarkistukset ensimmäisessä käsittelyssä:

- muutettuun ehdotukseen sekä yhteiseen kantaan sisältyvät:

- tarkistukset 2, 4, 7, 8, 14, 27, 28 + 115 + 87 (osittain), 30 (osittain), 33, 35, 38, 43, 113, 119 (osittain) ja 120.

- muutettuun ehdotukseen sisältyvät mutta yhteisen kannan ulkopuolelle jääneet:

- tarkistukset 75, 3, 5, 6, 11, 12, 13, 15, 16, 18, 19, 98, 107, 22, 108, 24, 25, 26, 29, 116, 39 ja 44.

- kohdat, joissa komission muutettu ehdotus poikkeaa neuvoston yhteisestä kannasta:

- Merkinnät: Varoituksen koon osalta muutetussa ehdotuksessa esitetään, että enimmäismääriä koskevien merkintöjen olisi pakkauksen kyljissä katettava ulkopinnasta 30 prosenttia ja että yleisen varoitustekstin olisi katettava 30 prosenttia ulkopinnasta ja lisävaroituksen 40 prosenttia. Neuvosto totesi yhteisessä kannassaan, että 10 prosenttia ulkopinnasta olisi käytettävä pakkauksen kylkiin sijoitettaviin enimmäismääräilmoituksiin ja 25 prosenttia yleisiin ja ylimääräisiin varoitusteksteihin. Neuvosto ei ole myöskään hyväksynyt, että pakkauksiin painettaisiin muutetun ehdotuksen mukaisesti vain sallitut enimmäismäärät eikä todellisia savukkeiden sisältämiä määriä. On selvää, että isommilla varoituksilla saattaisi olla vieläkin huomattavampi vaikutus kuluttajiin. Komissio katsoi kuitenkin, että yhteisen kannan hyväksyminen parantaisi joka tapauksessa sisämarkkinoiden yhdenmukaistamisastetta ja takaisi terveyden korkeatasoisemman suojelun varoitusten paremman näkyvyyden ansiosta.

- 3 artikla: Muutetun ehdotuksen 3 artiklan 4 kohdassa esitetään kolmen vuoden siirtymäaikaa, jotta tervan, nikotiinin ja hiilimonoksidin enimmäismääriä sovellettaisiin muihin kuin jäsenvaltioissa vapaaseen liikkeeseen luovutettaviin tai markkinoitaviin savukkeisiin. Yhteisessä kannassa pyritään kuitenkin soveltamaan näitä määriä kaikkiin jäsenvaltioissa valmistettuihin savukkeisiin 1. tammikuuta 2004 alkaen ilman siirtymäaikaa. Komissio totesi teollisuuden esittäneen perusteluita siirtymäajan puolesta, mutta neuvosto ei yhtynyt tähän käsitykseen. Komissio myöntyi kuitenkin neuvoston esittämään malliin, koska näin varmistetaan sisämarkkinoiden suurempi yhdenmukaistamisen aste ja vähennetään mahdollisuutta kiertää direktiivin säännöksiä.

3.3 Neuvoston yhteisessä kannassa esitetyt uudet säännökset ja komission kanta niihin:

- johdanto-osa: Neuvosto on muuttanut johdanto-osaa varmistaakseen paremman vastaavuuden direktiivin tekstin kanssa; se on yhdistänyt joitakin johdanto-osan kappaleita ja poistanut toisia muuttamatta kuitenkaan merkittävällä tavalla sisältöä.

- 5 artikla (merkinnät): Tätä artiklaa on muutettu sen rakenteen parantamiseksi. Neuvosto on myös lisännyt ylimääräisen säännöksen (eli 7 kohdan), joka on otettu direktiivistä 89/622/ETY ja jossa esitetään mahdollisuus ilmoittaa varoitustekstistä vastuussa oleva viranomainen. Maininta on kuitenkin sijoitettava varoituksen ympärillä olevan kehyksen ulkopuolelle, jottei se heikennä varoituksen tehoa.

- 13 artikla: Artiklan 2 kohtaa on muutettu siten, että tuotteita, jotka eivät ole direktiivin mukaisia, voidaan pitää kaupan yhden vuoden ajan 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun päivämäärän jälkeen. Ajanjaksoa on näin lyhennetty puoleen, mutta sitä sovelletaan nyt täytäntöönpanolle asetetun määräajan jälkeen eikä direktiivin voimaantulopäivän jälkeen. Tämä parantaa oikeusvarmuutta ja antaa talouselämän toimijoille riittävästi aikaa myydä sellaiset varastoissaan olevat tuotteet, jotka eivät ole säännösten mukaisia.

- liite I (lisävaroitukset): Neuvosto on lisännyt kaksi ylimääräistä varoitusta (10 ja 11).

Komissio voi hyväksyä nämä uudet säännökset, koska johdanto-osan ja 5 artiklan muutoksilla parannetaan säännösten esitystapaa ja luonnostelua. Varoitusten laatijan tai lähteen mainitseminen on nykyisin osa nykyään voimassa olevia direktiivejä. Vaatimus laatijan tai lähteen ilmoittamisesta varoitukselle varatun tilan ulkopuolelta takaa, että varoituksen vaikutus ei heikkene. Liitteen 1 lisävaroituksissa otetaan huomioon erityisiä näkökohtia, esim. että tupakoitsijoille kerrotaan, mistä saa opastusta tupakoinnin lopettamiseen. Tässä yhteydessä on valitettavaa, ettei liitteen 1 varoituksessa 11 mainita apteekkeja, sillä nikotiinin korvaavia tuotteita myydään jäsenvaltioissa juuri apteekeissa, eikä tällaisiin tuotteisiin useinkaan tarvita lääkemääräystä.

3.4 Yhteisen kannan vahvistamisessa ilmenneet ongelmat:

- Kolmen jäsenvaltion valtuuskunnat kyseenalaistivat EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan oikeusperustana sekä ehdotetun direktiivin 3 artiklan soveltamisen yhteisössä valmistettuihin tuotteisiin, joita ei ole tarkoitettu sisäiseen käyttöön.

Komissio ei yhtynyt tähän näkemykseen, koska kaikki kolme uudelleen muotoiltavina olevaa direktiiviä perustuvat perustamissopimuksen 95 artiklaan. Lisäksi 3 artiklaa on sovellettava kaikkiin yhteisössä valmistettuihin tuotteisiin, jotta varmistetaan, ettei direktiivin säännöksiä kierretä salakuljetettujen tuotteiden tai rinnakkais- tai jälleentuonnin avulla.

4. Päätelmät ja yleiset huomautukset

- Yhteiseen kantaan sisältyvät suurimmilta osin komission alkuperäisen ehdotuksen pääkohdat, mutta siinä ei ole täysin otettu huomioon Euroopan parlamentin esittämiä tarkistuksia, jotka komissio hyväksyi muutetussa ehdotuksessaan. Komissio kannattaa kuitenkin yhteistä kantaa, koska sillä parannetaan sisämarkkinasääntöjen yhdenmukaistamista. Näin voidaan poistaa todelliset ja mahdolliset esteet ja varmistaa terveyden korkeatasoinen suojelu.

5. Komission lausumat

- Komissio antoi tupakkatuotteiden valmistamista, esittämismuotoa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämistä koskevan muutetun direktiiviehdotuksen 11 artiklasta lausuman (tupakkatyöryhmän perustaminen syövän ehkäisemisen neuvoa-antavaan komiteaan), joka on tämän tiedonannon liitteenä. Tämän lausuman laatimisen taustalla oli pyyntö selventää niitä menetelmiä, joita komissio käyttää laatiessaan direktiivin 11 artiklassa tarkoitettua kertomusta.

LIITE

Neuvoston pöytäkirjaan merkittävä komission lausuma aiheena tupakkatuotteiden valmistamista, esittämismuotoa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämistä koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin muutetun ehdotuksen 11 artikla (uudelleen muotoiltu teksti)

"Komissio on tietoinen direktiiviehdotuksen yhteydessä käsiteltävistä monimutkaisista kysymyksistä ja erityisesti tarpeesta huolehtia siitä, että 11 artiklassa tarkoitettuja kertomuksia ja niihin liittyviä mahdollisia ehdotuksia laadittaessa otetaan täysimääräisesti huomioon tieteelliset, tekniset ja muut tiedot. Se aikoo perustaa tässä tarkoituksessa 11 artiklassa tarkoitettua ensimmäistä kertomusta ja seuraavia kertomuksia varten tupakkaa käsittelevän monialaisen työryhmän neuvoa-antavan syövänehkäisykomiteansa alaisuuteen.

Työryhmä käyttää apunaan tunnustettuja, tupakka-alasta riippumattomia tieteellisiä asiantuntijoita, jotka työskentelevät erityisesti kansallisissa hallinnoissa, valtioista riippumattomissa järjestöissä ja Maailman terveysjärjestössä. Työryhmä kuulee tarvittaessa tupakkateollisuuden edustajia.

Komissio haluaisi, että työryhmän ensimmäinen kokous pidetään ennen vuoden 2000 loppua.

Ehdotuksen 7 artiklassa tarkoitettuja ainesosia koskevan yhteisen lähestymistavan kehittely on etusijalla, kun komission ensimmäistä kertomusta laaditaan."