52000DC0718

YHTEISÖN TALOUDELLISTEN ETUJEN SUOJAAMINEN JA PETOSTENTORJUNTA - VUOSIKERTOMUS 1999

(komission esittämä)

>TAULUKON PAIKKA>

SISÄLLYSLUETTELO

Osasto I: Yhteisön toiminta

1. Monialaisen oikeudellisen järjestelmän kehitys (Ensimmäinen ja kolmas pilari)

1.1. Petostentorjunnan uudistaminen ja Euroopan petostentorjuntaviraston perustaminen

1.1.1. Uudistuksen tausta

1.1.2. Uusi oikeudellinen kehys

1.1.2.1. Huhtikuun 28. päivänä 1999 tehty päätös

1.1.2.2. Asetukset N:o 1073/1999 ja N:o 1074/1999

1.1.2.3. Toukokuun 25. päivänä 1999 tehty toimielinten välinen sopimus

1.1.3. Uudistuksen seuraukset

1.1.4. Euroopan petostentorjuntaviraston toiminnan aloittaminen

1.1.5. Euroopan petostentorjuntaviraston valvontakomitea

1.2. Ensimmäiseen pilariin kuuluvat toimet

1.2.1. Euron suojaaminen

1.2.2. Rahanpesun torjunta

1.3. Toiminta rikosoikeudellisen suojan alalla

1.3.1. Corpus juris

1.3.2. Järjestäytyneen rikollisuuden torjunta: neuvottelut yhteistyösopimuksesta Sveitsin kanssa

2. Kehitys yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisen alalla

2.1. Tulliasiat ja välillinen verotus

2.1.1. Passitusjärjestelmä

2.1.2. Tullietuusjärjestelmät

2.1.3. Välillinen verotus

2.1.3.1. Arvonlisävero

2.1.3.2. Valmisteverot

2.2. Maatalous

2.3. Rakennetoimet

2.4. Julkiset hankinnat

2.5. Varainhoidon uudistaminen (SEM 2000)

2.6. Komission sisäinen uudistaminen

3. Yhteistyö ja kumppanuus

3.1. Jäsenvaltiot

3.1.1. Komission jäsenvaltioille osoittamat aloitteet yhteisön taloudellisten etujen suojaamiseks

3.1.2. Oikeudellinen yhteistyö: Euroopan oikeudellinen verkosto

3.1.3. Taloudellisten etujen suojaamiseen liittyvä koulutustoiminta

3.2. Jäsenyyttä hakeneet maat

3.3. Keskinäinen hallinnollinen avunanto tulliasioissa yhteisön ja yhteisön ulkopuolisten maiden välillä

Osasto II: Tilastot ja analyysit

4. Petokset ja muut sääntöjenvastaisuudet

5. Tilanne vuonna 1999

5.1. Petosten ja muiden sääntöjenvastaisuuksien kokonaismäärä

5.2. Petokset

5.2.1. Jäsenvaltioiden ilmoittamat sääntöjenvastaisuudet

5.2.2. OLAFin tutkimat tapaukset

5.3. Muut sääntöjenvastaisuudet

6. Yleiset suuntaukset

6.1. Perinteiset omat varat

6.2. Maatalousmenot (EMOTR-tukiosasto)

6.3. Rakennetoimet

6.4. Suorat menot

7. Taloudellinen seuranta

7.1. Omat varat

7.2. EMOTR-tukiosaston menot

7.3. Rakennetoimet

Osasto III: Jäsenvaltioiden toimenpiteet yhteisön taloudellisten etujen suojaamiseksi

8. Amsterdamin sopimuksessa vahvistettu uusi tavoite

9. Uuden työmenetelmän luominen jäsenvaltioiden välille

9.1. Neuvoa-antavan komitean aseman vahvistaminen petostentorjuntaa koskevassa yhteistyössä

9.2. Kyselylomakkeen laatiminen yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa

9.3. Yhteenvedon laadinta kaudesta 1999-2000

Liitteet

Taulukot ja kaaviot

Yhteenvetokertomus jäsenvaltioiden laatimista tiedonannoista, jotka koskevat tarkastustoimintaa ja sen tuloksia sekä periaatteellisia kysymyksiä perinteisten omien varojen alalla - Varainhoitovuosi 1999 - (Neuvoston asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1150/2000 17 artiklan 3 kohta).

JOHDANTO

Vuosi 1999 oli Euroopan yhteisölle petostentorjuntajärjestelmän uudistamisen aikaa. Petostentorjunnan koordinoinnin erityisryhmä (UCLAF) lakkautettiin, ja sen tilalle tuli 1. kesäkuuta 1999 Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF). Yhteisön toimielimet halusivat luoda tällä korkeimmalta poliittiselta tasolta alkunsa saaneella uudistuksella järjestelmän, jonka avulla voitaisiin todella päästä eteenpäin sellaisten petosten tai muun laittoman toiminnan tai kurinpitotoimia edellyttävien vakavien tekojen torjunnassa, jotka vahingoittavat yhteisön taloudellisia etuja ja heikentävät Euroopan yhdentymisen uskottavuutta.

Tässä komission vuosikertomuksessa vuodelta 1999 selostetaan OLAFin muuta kuin operatiivista toimintaa [1] ja edellisten vuosien tavoin muiden komission pääosastojen ja yksiköiden toimintaa yhteisön taloudellisten etujen suojaamisessa ja petostentorjunnassa. Petostentorjuntavirastoa koskevassa säädöspaketissa [2], joka tuli voimaan 1. kesäkuuta 1999, viraston vastuualuetta laajennetaan ja vahvistetaan. Vastuualue kattaa tutkinta- ja yhteensovittamistehtävien ohella kaikki toimet, jotka liittyvät yhteisön taloudellisten etujen suojaamiseen sellaiselta sääntöjenvastaiselta toiminnalta, josta voi aiheutua hallinnollisia tai rikosoikeudellisia seuraamuksia.

[1] OLAFin ensimmäinen toimintakertomus julkaistiin 23. toukokuuta 2000. Tämä kertomus julkaistaan vuosittain viraston perustamisesta lähtien (OLAFin seuraava toimintakertomus kattaa kauden 1.6.2000-31.5.2000, ja sen pitäisi ilmestyä vuoden 2001 jälkipuoliskolla).

[2] Säädöspaketti (EYVL L 136, 31.5.1999), johon kuuluvat erityisesti Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) perustamisesta 28 päivänä huhtikuuta 1999 tehdyn komission päätöksen N:o1999/352/EY, EHTY, Euratom lisäksi neuvoston ja Euroopan parlamentin asetus (EY) OLAFin tutkimuksista ja toimielinten välinen sopimus viraston sisäisistä tutkimuksista.

Vuosi 1999 oli siis merkittävä vuosi, ja yksi komission tärkeimmistä tehtävistä oli viraston uuden organisaation luominen, johon kuului henkilökunnan rekrytointi ja uuden petostentorjuntastrategian määrittely, jonka kollegio hyväksyi 28. kesäkuuta 2000 [3]. Uuden toimintamallin tarkoituksena on jäsenvaltioiden yhteistyön vahvistaminen EY:n perustamissopimuksen 280 artiklan hengessä. Kyseisessä artiklassa komissiolle annetaan erityistehtävä kansallisten, taloudellisten etujen suojaamiseen ja petostentorjuntaan erikoistuneiden viranomaisten kanssa harjoitettavan yhteistyön vahvistamisessa.

[3] Komission tiedonanto - Yhteisöjen taloudellisten etujen suojaaminen - Petostentorjunta - Kattavan strategian perustelut KOM(2000) 358 lopullinen.

Komission seuraavassa, vuotta 2000 koskevassa kertomuksessa [4] tehdään perustamissopimuksen 280 artiklan 5 kohdan mukainen yhteenveto Euroopan yhteisön (yhteisön toimielinten) ja jäsenvaltioiden toiminnasta yhteisön taloudellisten etujen suojaamiseksi Amsterdamin sopimuksen voimaantulon (1. toukokuuta 1999) jälkeen. Jäsenvaltioiden omia toimintakertomuksia tutkitaan petostentorjunnan yhteensovittamista käsittelevässä neuvoa-antavassa komiteassa (COCOLAFissa), joka kokoontuu säännöllisesti tehostaakseen yhteistyötä kansallisten viranomaisten kanssa erityisesti perustamissopimuksen 280 artiklan mukaisen kertomuksen laadinnassa. Tärkein uusi piirre on siis jäsenvaltioiden säännöllinen yhteistoiminta yhteisön taloudellisten etujensa suojaamiseksi.

[4] Seuraava, vuotta 2000 koskeva kertomus, joka sisältää jäsenvaltioiden toimintakertomukset, julkaistaan keväällä 2001.

On syytä pitää mielessä, että yhteisön talousarvio vuodelle 1999 [5] on 84,9 miljardia euroa (toteutuneet maksumäärärahat). Sen rahoituksen takaavat perinteiset omat varat (13,8 miljardia euroa), arvonlisävero (31,1 miljardia euroa) ja neljäs tulolähde, joka maksetaan suoraan yhteisön talousarvioon ja joka muodostaa sen pääasialliset tulot (37,5 miljardia euroa). Menot ovat enimmäkseen maatalouden alalla (39,5 miljardia euroa eli 47 % kokonaismäärästä). Rakennetoimet vievät 30,4 miljardia euroa (36 % kokonaismäärästä) ja menot, jotka komissio hoitaa välittömästi (ulkoiset toimet, tutkimus- ja kehitystoiminta...) 10,9 miljardia euroa (13 % kokonaismäärästä ilman hallinto- ja henkilöstökuluja).

[5] Lähde: Käsikirja yhteisön talousarviosta (Euroopan komissio), vuoden 2000 laitos, asiak. SEC(2000) 1200.

On myös tärkeää muistaa, että jäsenvaltioiden ja komission on toimittava tiiviisti yhteistyössä yhteisön taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden sääntöjenvastaisuuksien paljastamisessa. Tässä jäsenvaltiot kantavat pääasiallisen vastuun, koska ne perivät omat perinteiset varat yhteisön nimissä ja hallinnoivat noin 80:tä prosenttia yhteisön talousarvion menoista. Edellistä toimikautta koskevan vuosikertomuksen tavoin tässä vuosikertomuksessa tehdään ero "petosten" ja "sääntöjenvastaisuuksien" välillä. Tämä ero perustuu jäsenvaltioiden lakisääteisiin tiedonantoihin. Tämän vuosikertomuksen sisältämät tulkinnalliset kohdat täytyy myös lukea samalla tavalla harkiten, sillä niin petollisten kuin muidenkin rikkomisten todellinen luonne saattaa paljastua vasta pitemmän ajan kuluttua ja tarkemman tutkimuksen jälkeen.

Kokoavasti voidaan todeta, että todettujen tai epäiltyjen petosten ja sääntöjenvastaisuuksien määrä oli vuonna 1999 jokseenkin yhtä suuri kuin edellisinä vuosina (vuosikertomuksen liitteenä olevissa taulukoissa jäsenvaltioiden vuonna 1999 ilmoittamat tapaukset esitetään yksityiskohtaisesti ja kaavioiden avulla tilannetta kolmeen edelliseen vuoteen kokonaisvaltaisesti verraten tekemättä eroa "petoksen" ja "sääntöjenvastaisuuden" välillä). Tapausten lukumäärä ja tapauksiin liittyvät summat ovat lisääntyneet huomattavasti vuonna 1999 ainoastaan rakennetoimien alalla (rakennerahastot ja koheesiorahasto), mikä johtuu osaksi jäsenvaltioiden toiminnan tehostumisesta petosten ja sääntöjenvastaisuuksien valvonnan ja paljastamisen alalla.

Vuosikertomuksessa palataan vuoden 1999 tärkeimpiin tapahtumiin ja tuodaan esiin mahdollisuuksien mukaan viimeisimmät kehityslinjat. Kertomuksen ensimmäisessä osastossa tehdään selkoa petostentorjunnan uudistamisen ohella monialaisen oikeudellisen järjestelmän kehityslinjoista (ensimmäinen ja kolmas pilari) yhteisön taloudellisten etujen ja etenkin euron suojaamisen alalla, alakohtaisen oikeudellisen järjestelmän kehityslinjoista (omat varat - tulli ja välillinen verotus, maatalous- ja rakennemenot, suorat menot, joita komissio hallinnoi) sekä yhteistyöstä jäsenvaltioiden ja yhteisön ulkopuolisten maiden, kuten hakijamaiden, välillä. Vuosikertomukseen kuuluu myös lyhyt kolmas osasto (toinen osasto kattaa tilastolliset analyysit), joka kuvaa yhteisön taloudellisten etujen suojaamisen tämänhetkistä tilannetta perustamissopimuksen 280 artiklan kannalta ja luo pohjan uudelle työmenetelmälle nykyisissä rakenteissa, (etenkin COCOLAFissa). Menetelmän soveltamista jatketaan vuonna 2001 seuraavan vuosikertomuksen laatimisessa.

Osasto I: Yhteisön toiminta

1. Monialaisen oikeudellisen järjestelmän kehitys (Ensimmäinen ja kolmas pilari)

1.1. Petostentorjunnan uudistaminen ja Euroopan petostentorjuntaviraston perustaminen

1.1.1. Uudistuksen tausta

Budjettivallan käyttäjät (Euroopan parlamentti ja neuvosto) esittivät toivomuksen, että UCLAF parantaisi toimintakykyään [6] viitaten samalla petosten ja sääntöjenvastaisuuksien torjunnan tehostamiseen yhteisön toimielimissä. "Toimielintenvälinen korkean tason ryhmä", johon kuului edustajia komissiosta, Euroopan parlamentista ja neuvostosta, perustettiin Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan aloitteesta vuoden 1999 alussa.

[6] Ennen kaikkea UCLAFin toimintaa koskevan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen 8/98 jälkeen (EYVL C 230, 22.7.1998). Vrt. myös Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. lokakuuta 1998 (EYVL C 328, 26.10.1998) ja Ecofin-neuvoston päätelmät petostentorjunnasta 23. marraskuuta1998.

Kölnissä kesäkuussa 1999 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa osapuolet ilmaisivat tyytyväisyytensä esimerkilliseen, tiiviiseen ja rakentavaan yhteistyöhön Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välillä. Sen avulla saatiin lyhyessä ajassa laadittua oikeusperusta, jonka nojalla petostentorjuntavirasto pystyi aloittamaan toimintansa suunnitelmien mukaisesti 1. kesäkuuta 1999 (kuten Eurooppa-neuvoston Wienin kokouksessa joulukuussa 1998 oli esitetty). Eurooppa-neuvoston Kölnin kokouksen päätelmien mukaisesti Euroopan petostentorjuntaviraston perustaminen ja sitä tukevat oikeussäännökset ovat voimakas poliittisen tahdon ilmaus, joka osoittaa, että Euroopan yhteisö kykenee torjumaan petoksia, korruptiota ja huonoa hallintoa. [7]

[7] Riippumattomien asiantuntijoiden valtuuttama komitea julkaisi 15.3.1999 "ensimmäisen kertomuksen syytöksistä, jotka koskevat petoksia, huonoa hallintoa ja nepotismia Euroopan komissiossa". Komitea julkaisi 10.9.1999 "toisen kertomuksen komission uudistamisesta - huonon hallinnon, sääntöjenvastaisuuksien ja petosten torjunnan nykyisen käytännön analyysi ja asiaa koskevia ehdotuksia".

1.1.2. Uusi oikeudellinen kehys

Uusi oikeudellinen kehys yhteisön taloudellisten etujen suojaamiseksi ja petosten ja muiden yhteisön eduille vahingollisten laittomien toimintojen torjumiseksi annettiin komission 17. maaliskuuta 1999 tekemän ehdotuksen [8] perusteella. Se koostuu seuraavista osista:

[8] EYVL C 131, 12.5.1999.

-Komissio teki 28. huhtikuuta 1999 päätöksen N:o 1999/352/EY, EHTY, Euratom, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAFin) perustamisesta [9];

[9] EYVL L 136, 31.5.1999, s. 20.

-Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät 25. toukokuuta 1999 asetuksen (EY) N:o 1073/99 OLAFin tutkimuksista. [10] Koska Amsterdamin sopimus tuli voimaan 1. toukokuuta 1999, Euroopan parlamentti osallistui päätöksentekoon yhteispäätösmenettelyn nojalla;

[10] EYVL L 136, 31.5.1999, s. 1. Neuvosto on hyväksynyt 25. toukokuuta 1999 Euroopan perustamissopimuksen 203 artiklan nojalla asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista. Asetus (EY) N:o 1073/1999 koskee samaa aihetta.

-Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio hyväksyivät 25. toukokuuta 1999 toimielinten välisen sopimuksen OLAFin sisäisistä tutkimuksista ja sen liitteenä sisäisen päätöksentekomenettelyn mallin. [11] Jotta niiden Euroopan yhteisöjen virkamiesten ja muun henkilöstön, joita sisäinen tutkimus koskee, lailliset oikeudet ja velvoitteet voitaisiin taata, yhteisön toimielimiä ja muita elimiä kehotetaan tekemään sisäiset päätökset tämän toimielinten välisen sopimuksen ja sen liitteen mukaisesti.

[11] EYVL L 136, 31.5.1999, s. 15.

1.1.2.1. Huhtikuun 28. päivänä 1999 tehty päätös

Komission 28. huhtikuuta 1999 tekemässä päätöksessä todetaan, että petostentorjuntavirasto ottaa hoitaakseen kaikki UCLAFin tehtävät, mm. tehtävät, jotka liittyvät lakien ja asetusten valmisteluun viraston toimivallan alalla.

Petostentorjuntavirasto on täysin riippumaton (päätöksen 3 artikla). Sitä johtaa pääjohtaja, joka vastaa tutkimusten toteuttamisesta eikä pyydä eikä ota vastaan toimintaohjeita komissiolta, eikä miltään hallitukselta taikka muulta toimielimeltä, elimeltä tai järjestöltä.

Komissio nimittää johtajan viideksi vuodeksi parlamenttia ja neuvostoa kuultuaan. Johtajan harjoittamaa tutkimustoimintaa valvoo valvontakomitea, jonka kokoonpanosta ja toimivallasta säädetään asetuksissa N:o 1073/1999 ja N:o 1074/1999.

Petostentorjuntaviraston valvontakomitea, joka perustettiin komission 28. huhtikuuta 1999 tekemällä päätöksellä, koostuu viidestä riippumattomasta henkilöstä, joilla on erityispätevyys petostentorjunnan alalla. [12]

[12] Vrt. kohta 1.1.5 jäljempänä.

1.1.2.2. Asetukset N:o 1073/1999 ja N:o 1074/1999

Petostentorjuntaviraston operatiivinen riippumattomuus, sellaisena kuin se määritellään komission 28. huhtikuuta 1999 tekemässä päätöksessä, vahvistetaan asetuksissa N:o 1073/99 ja N:o 1074/99. Niiden 5 ja 6 artiklassa säädetään, että petostentorjuntaviraston pääjohtaja aloittaa tutkimukset ja johtaa niitä (ulkoisia, jäsenvaltioissa tapahtuvia sekä sisäisiä, toimielimissä, elimissä tai yhteisön järjestöissä tehtäviä) omalla vastuullaan. [13]

[13] Muuten virasto toimii kuten muut komission yksiköt.

Lainsäätäjä halusi siis taata OLAFin operatiivisen ja toiminnallisen riippumattomuuden. Viraston valvontakomitean perustaminen ja pääjohtajan sääntömääräinen asema kertovat selvästi tästä riippumattomuudesta, josta lainsäätäjä halusi tehdä uudistuksen keskeisen osan täsmentäen erityisesti, ettei kumpikaan saa pyytää eikä ottaa vastaan ohjeita eri hallituksilta tai toimielimiltä. Valvontakomitea avustaa näissä tehtävissä pääjohtajaa ja valvoo yhdessä hänen kanssaan, että kaikkia yksilöiden laillisia oikeuksia samoin kuin tietosuojaoikeuksia ja tietojenvaihdon luottamuksellisuutta kunnioitetaan voimassaolevien säännösten mukaisesti. Tämä uudistus on toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukainen. Komission yhteyteen perustettu toimiva petostentorjuntavirasto osallistuu yksikön ominaisuudessa lainsäädännön valmisteluun. Koska virasto on luonteeltaan operatiivisesti riippumaton ja toimielinten välinen, sen pitää pystyä osallistumaan tutkintaan, tietojenvaihtoon ja operatiivisten analyysien laadintaan puolueettomasti.

1.1.2.3. Toukokuun 25. päivänä 1999 tehty toimielinten välinen sopimus

Toimielinten (Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio) välisessä sopimuksessa OLAFin sisäisistä tutkimuksista säädetään yhteisestä järjestelmästä, johon kuuluvat täytäntöönpanotoimet, joita tarvitaan, jotta virasto voisi torjua petoksia, korruptiota ja muita yhteisön taloudellisiin etuihin kohdistuvia laittomia toimia tehokkaasti tai etsiä virkatoimintaan liittyviä vakavia tekoja [14], jotka voivat johtaa kurinpitotoimiin tai rikossyytteisiin.

[14] Teot, jotka voivat merkitä, että yhteisöjen toimielinten tai elinten jäsen, johtohenkilö, henkilöstöön kuuluva tai muu toimija on jättänyt noudattamatta velvollisuuksiaan.

Komissio teki tämän uuden oikeudellisen kehyksen mukaisesti 2. kesäkuuta 1999 päätöksen 1999/396/EY, EHTY, Euratom petosten, lahjonnan ja yhteisöjen etua vahingoittavan muun laittoman toiminnan torjumista koskevien sisäisten tutkimusten edellytyksistä ja yksityiskohtaisista säännöistä. [15] Päätöksessä säädetään yksityiskohtaisesti siitä, kuinka OLAFin henkilöstö voi puuttua asioihin komission sisäisissä tutkimuksissa, ja sen tarkoituksena on taata niiden henkilöiden lailliset oikeudet, joita hallinnollinen tutkimus mahdollisesti koskee. Päätös julkaistiin Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä samaan aikaan kuin neuvoston samasta asiasta tehty päätös [16] (muita yhteisön toimielimiä tai järjestöjä koskevat neuvottelut ovat käynnissä [17]).

[15] EYVL L 149, 16.6.1999, s. 57.

[16] Neuvoston päätös 1999/394/EY, Euratom, 25.5.1999, EYVL L 149, 16.6.1999, s. 36.

[17] Vuoden 1999 lopussa vain Euroopan keskuspankki ja Euroopan investointipankki eivät vielä olleet hyväksyneet tällaisia säännöksiä. Kaksi yhteisön elintä on asettanut menettelyn kyseenalaiseksi ja saattanut asian yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi (asiat C-11/00 ja C-15/00).

1.1.3. Uudistuksen seuraukset

Uusi järjestelmä antaa tutkintatoimissa petostentorjuntavirastolle ne toimivaltuudet ja operationaaliset keinot, jotka komissiolla on käytössään, ja laajentaa sen UCLAFilta perityt tehtävät sisäisissä tutkimuksissa koskemaan kaikkia yhteisön toimielimiä, elimiä ja järjestöjä. Tällä tavoin petostentorjuntavirasto voi päättää itsenäisesti sisäisen tutkimuksen aloittamisesta yhteisön toimielimessä tai elimessä samoin kuin mahdollisesta asiakirjojen luovuttamisesta jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.

1.1.4. Euroopan petostentorjuntaviraston toiminnan aloittaminen

Petostentorjuntavirasto kuuluu komissioon hallinnollisesti ja talousarvion osalta. Sen johtajalla on 28. huhtikuuta 1999 tehdyn päätöksen mukaisesti toimivalta ottaa palvelukseen ja nimittää oma henkilökuntansa. Hän valmistelee ja toimittaa hyvissä ajoin budjettipääosaston pääjohtajalle talousarvioesityksen, johon kuuluvat henkilöstömenot, muut toimintamenot (tietotekniikka- ja kiinteistömenot mukaan luettuina) ja operatiivisista tutkimustehtävistä aiheutuneet menot (petostentorjuntavirasto on nyt oma selkeä osansa Euroopan unionin yleisessä talousarviossa).

Petostentorjuntaviraston kehittelemän organisaatiouudistuksen tarkoituksena on ensisijaisesti saada palvelukseen kokeneita tutkijoita, jotka työskentelevät yhtenä monialaisena tutkijaryhmänä. Tämä ryhmä toimii tiiviissä yhteistyössä politiikasta ja lainsäädännöstä vastaavan ryhmän kanssa. Tässä yhteistyössä tulee esiin yhteistyön merkitys konkreettisella tavalla, kun kentällä tehtyjen havaintojen perusteella pohjustetaan lainsäädäntöä koskevia ehdotuksia

Virastolle tulee vuoden 2001 loppuun mennessä 300 työntekijää. Henkilöstötaulukkoon on otettu 224 virkaa vuodelle 2000, ja komissio on pyytänyt budjettivallan käyttäjältä virastolle 76:ta lisävirkaa vuoden 2001 talousarvioesitykseen. [18] Palvelukseenotto on parhaillaan käynnissä, ja luonnollisesti nyt etsitään asiantuntevia tutkijoita sellaisista jäsenvaltioiden yksiköistä, joissa on riittävästi pätevää henkilökuntaa. OLAF pyrkii edelleen muodostamaan työryhmiä, jotka kykenevät viemään petostutkimukset loppuun saakka ja joiden ansiosta pystytään ennen kaikkea toteuttamaan oikeudellista seurantaa yhteistyössä jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa sekä sisäisten että ulkoisten tutkimusten osalta. [19]

[18] Petostentorjuntavirastossa oli 119 työntekijää vuoden 1999 lopussa. Komissio on pyytänyt 30:tä lisätointa vuodeksi 1999 kahdessa budjettivallan käyttäjän hyväksymässä korjaavassa ja täydentävässä talousarviossa.

[19] Toimenkuvan määrittelyssä pyritään siten löytämään erikoistaitoja, jotka koskevat etenkin uutta tiedustelutoimintaa, lahjonnan torjuntaa ja rikosoikeudellisen ulottuvuuden vahvistusta.

1.1.5. Euroopan petostentorjuntaviraston valvontakomitea

OLAFin valvontakomitea luotiin komission 28. huhtikuuta 1999 tekemällä päätöksellä OLAFin perustamisesta. Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat täsmentäneet tämän komitean tehtäviä ja vahvistaneet sen toimintasäännöt 25. toukokuuta 1999 annetulla asetuksella (EY) N:o 1073/1999.

Asetuksen N:o 1073/1999 mukaisesti valvontakomiteaan kuuluu viisi jäsentä, joiden toimikausi on kolme vuotta ja jotka voidaan nimittää uudelleen. Nämä henkilöt, joilla tulee olla korkea asema kotimaassaan, nimitetään virkaansa Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisellä sopimuksella. [20]

[20] Vrt. Euroopan parlamentin, neuvoston ja komitean 19. heinäkuuta 1999 tekemä päätös 1999/C 220/01 OLAFin valvontakomission jäsenten nimittämisestä, EYVL C 220, 31.7.1999, s. 1. Komitean jäsenet ovat M. Delmas-Marty (Ranska), jonka muut jäsenet ovat valinneet puheenjohtajaksi, E. Bruti-Liberati (Italia), J. N. da Cunha Rodrigues (Portugali), R. Kendall (Yhdistynyt kuningaskunta) ja H. Noack (Tanska). Komitea kokoontuu vähintään kymmenen kertaa vuodessa.

1.2. Ensimmäiseen pilariin kuuluvat toimet

1.2.1. Euron suojaaminen

Komissio ilmoitti Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan keskuspankille 22. heinäkuuta 1998 osoittamassaan tiedonannossa [21], että euron suojaamista koskevat aloitteet olivat osa kokonaislähestymistapaa. Tämän Euroopan tasoisen, euron tehokkaaseen suojaamiseen tähtäävän toiminnan painopistealueita ovat koulutus, tietojenvaihto, keskinäinen yhteistyö ja avunanto sekä euron rikosoikeudellinen suojaaminen väärennöksiltä lähentämällä jäsenvaltioiden rikoslain määräyksiä.

[21] KOM(1998) 474 lopullinen.

Europol, jonka tehtäviä neuvosto laajensi kattamaan väärennösten torjunnan [22], sai tehtäväkseen avustaa tarkkailuyksikköjä, jotka toimivat kentällä euron suojaamiseksi.

[22] Neuvoston 29. huhtikuuta 1999 tekemä päätös, EYVL L 149, 28.5.1999.

Oikeus- ja sisäasioiden neuvosto tarkasteli kokouksessaan 2. joulukuuta 1999 puitepäätösesitystä, jonka tarkoituksena on euron rikosoikeudellisen suojaamisen tehostaminen. [23] Kyseessä on alustava säännös, jota on täydennettävä. Vuonna 1999 jäsenvaltioiden tämän alan asiantuntijoiden sekä Euroopan keskuspankin ja muiden asianomaisten elinten, kuten Europolin, kanssa tehdyn yhteistyön ja kuulemisten pohjalta komissio teki 26. heinäkuuta 2000 ehdotuksen asetusehdotuksen, joka koskee tutkimuksia, väärennettyjen rahojen tunnistamista ja euron väärentämisen torjuntaa [24]. Ehdotuksessa säädetään seuraavista seikoista:

[23] 29. toukokuuta 2000 tehty puitepäätös, EYVL L 140, 14.6.2000.

[24] KOM(2000) 492 lopullinen.

-teknisten tietojen keruu

-strategiset ja operatiiviset tiedot kattavan järjestelmän ja euron väärennöksiä koskevan viestintäjärjestelmän luominen

-velvollisuus antaa tiedoksi kaikki seikat, jotka koskevat euron väärentämistä

-jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, toimielinten ja muiden elinten vapaa pääsy näihin tietoihin

-keskinäisen avunannon voimistaminen euron väärentämisen tutkimuksessa, myös yhteisön ulkopuolisten maiden ja erityisesti hakijamaiden kanssa.

1.2.2. Rahanpesun torjunta

UCLAFin ja OLAFin [25] käytännön toimissa on usein tullut esille epäilyttäviä rahoitustapahtumia koskevien tietojen saannin hyödyllisyys yhteisön taloudellisten etujen suojaamisen kannalta, sillä näiden tietojen ansiosta voidaan löytää yhteys tekojen tekijöiden ja niiden toimeksiantajien välillä rikosoikeudellisia syytöstoimia varten. Siksi rahanpesua koskevaan kohtaan yhteisön petostutkimuksessa pitäisi voida soveltaa samanlaisia yhteistoimintavelvoitteita kuin alkuperää koskeviin rikkomisiin. [26]

[25] Vrt. komission vuosikertomukset petostentorjunnasta, erityisesti vuoden 1997 kertomus (KOM(1998) 276 lopullinen) ja vuoden 1998 kertomus (KOM(1999) 590 lopullinen) alkoholin salakuljetuksen osalta.

[26] Ecofin-neuvosto ilmoitti 17. heinäkuuta 2000 kannattavansa periaatteessa komission osallistumista yhteisön taloudellisiin etuihin kohdistuvia petoksia ja lahjontaa koskevien tietojen vaihtamiseen (muutosdirektiivistä käydyn neuvoston suuntaa-antavan keskustelun päätelmien kohta 4).

Komissio on tehnyt ehdotuksen rahanpesun estämisestä annetun direktiivin 91/308/ETY muuttamisesta [27] voidakseen ottaa huomioon rahanpesuun liittyvien rahoituskanavien muutokset sekä rahanpesun laajenemisen huumekaupan alalta, jonka jo vuoden 1991 direktiivi kattaa, järjestäytyneen rikollisuuden harjoittamaan laittomaan kauppaan, joka vahingoittaa yhteisön taloudellisia etuja. Komissio toivoi voivansa laajentaa etenkin alkuperäisen direktiivin velvoitteiden soveltamista eräisiin rahoitusalan ulkopuolisiin toimintoihin ja ammatteihin. Lisäksi ehdotukseen sisältyy velvoite, jonka mukaan jäsenvaltioiden viranomaisten on toimittava yhteistyössä yhteisön taloudellisia etuja vahingoittavien rahapesutoimien torjumiseksi.

[27] KOM(1999) 352 lopullinen.

1.3. Toiminta rikosoikeudellisen suojan alalla

1.3.1. Corpus juris

Euroopan komissio teetti Euroopan parlamentin pyynnöstä vertailevan oikeuden alaan liittyvän toteutettavuustutkimuksen, jossa se arvioi eri keinoja vahvistaa Euroopan taloudellisten etujen rikosoikeudellista suojaa. [28] Tämän tutkimuksen jälkeen valmistui syyskuussa 1999 corpus jurisin seurantatutkimus, jonka on laatinut rikosoikeudellinen tutkimusryhmä. Siinä esitetään loppuraportti, joka perustuu neljään yhteenvetoraporttiin. Raportissa tutkitaan yksityiskohtaisesti corpus jurisiin sisältyvien, yhteisön taloudellisten etujen suojaamiseen liittyvien rikosoikeudellisten säännösten tarpeellisuutta, oikeutusta ja toteutettavuutta. Tutkimuksessa analysoidaan erilaisten suositusten vaikutuksia eri jäsenvaltioiden rikosoikeuden näkökulmasta. Se on nyt julkaistu [29] ja esitetty Euroopan parlamentille (talousarvion valvontavaliokunnalle).

[28] Vrt. vuosikertomus 1998, luku 3, kohta 5.

[29] "La mise en oeuvre du Corpus juris dans les Etats membres" (Corpus jurisin täytäntöönpano jäsenvaltioissa), Delmas-Marty - J. A. E. Vervaele, Intersentia, Utrecht 2000.

1.3.2. Järjestäytyneen rikollisuuden torjunta: neuvottelut yhteistyösopimuksesta Sveitsin kanssa [30]

[30] Vrt. vuosikertomus 1998, luku 4, kohta 3.

Yhteisön taloussuhteet Sveitsin kanssa vahvistuvat pian entisestään seitsemän kahdenvälisen sopimuksen [31] ansiosta, jotka on allekirjoitettu, mutta joita ei ole vielä ratifioitu. Nämä sopimukset eivät kuitenkaan sisällä minkäänlaisia säännöksiä yhteistyön parantamisesta talousrikosten ja petosten torjunnassa.

[31] KOM(1999) 229 lopullinen.

Lisäksi vuonna 1997 laaditun keskinäistä avunantoa koskevan pöytäkirjan soveltamisessa on edelleen vaikeuksia saavutetusta edistyksestä huolimatta. Yhteisön ja Sveitsin kahdenvälinen asiantuntijaryhmä on kokoontunut säännöllisesti vuoden 1999 aikana ja neuvotellut tunnistaakseen vaikeudet, joita yhteistyössä on ilmennyt torjuttaessa Sveitsissä asuvien ja Sveitsistä käsin toimivien henkilöiden organisoimaa petollista toimintaa.

Tästä syystä komissio on pyytänyt neuvostolta neuvotteluohjeita. [32] Näiden neuvottelujen perusteella komissio pyrkii parantamaan sitä oikeudellista kehystä, joka liittyy yhteisön taloudellisten etujen suojaamiseen järjestäytyneeltä talousrikollisuudelta.

[32] SEC(2000) 1883 lopullinen.

Petostentorjuntaviraston pääjohtaja ja Bernin integraatioviraston (Bureau de l'intégration) pääjohtaja allekirjoittivat 1. joulukuuta 1999 yhteenvedon päätelmistä neuvottelujen keskeisten kohtien toteuttamiseksi.

2. Kehitys yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisen alalla

Tässä luvussa esitellään kehityslinjoja unionin keskeisiä tukipolitiikkoja koskevan alakohtaisen lainsäädännön ja jäsenvaltioiden hyväksi toteutettujen yhteisrahoitettujen toimien alalla siltä osin kun ne liittyvät yhteisön taloudellisten etujen suojaamiseen.

Kehitystä on tapahtunut ennen kaikkea omien varojen, maatalouden sekä rakennetoimien alalla.

Taloudellisten etujen suojaaminen kuuluu komission toiminnan painopisteisiin. Komission vuoden 2000 alussa käynnistämä hallintouudistus sille kuuluvassa määrärahojen yleishallinnoinnissa (joko jäsenvaltioiden kanssa tai ilman niitä), on ollut yksi tärkeimmistä 16. syyskuuta 1999 toimintansa aloittaneen uuden kollegion painopisteistä. Tämä uudistustyö johtaa komission varainhoidon valvonnan ja tilintarkastuksen sekä hallintomenettelyjen perusteelliseen uudelleenorganisointiin. Varainhoitoasetuksen tarkistaminen, sisäisen tarkastusosaston sekä varainhoidon keskusyksikön perustaminen vahvistavat kaikki yhteisön taloudellisten etujen suojaamista. Yhdessä tämän luvun jaksoista käsitellään komission taloushallinnon uudistusta, joka pantiin alulle vuosina 1995-1996 ja joka kulkee nimellä SEM 2000. Tämä uudistustyö jatkuu ja liittyy komission laajempaan sisäiseen uudistustyöhön.

2.1. Tulliasiat ja välillinen verotus

2.1.1. Passitusjärjestelmä

Osana passitusta koskevaa toimintasuunnitelmaa [33] on tehty tiiviissä yhteistyössä 22 maan tullihallinnon kanssa [34] monia uusia aloitteita yhteisön passitusjärjestelmän eri toimijoiden luottamuksen palauttamiseksi.

[33] Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle "Euroopan passitusta koskeva toimintasuunnitelma - Uusi tullipolitiikka" KOM(97) 188,30.4.1997 (EYVL C 176, 10.6.1997). Vrt. edelliset vuosikertomukset, etenkin vuosikertomus 1998, luku 3 kohta 1.

[34] Viisitoista jäsenvaltiota ovat yhdessä seitsemän ulkopuolisen maan kanssa hyväksyneet yhteistä passitusta koskevan sopimuksen 20.5.1987: Islanti, Norja, Sveitsi, Unkari, Puola, Tsekki ja Slovakia.

Suurin osa aloitteista on luonteeltaan lainsäädännöllisiä, ja ne koskevat yhteisön passitusjärjestelmän muuttamista. Tällainen on esimerkiksi yhteistä passitusmenettelyä koskeva yleissopimus.

Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat hyväksyneet yhteisön tullikoodeksia [35] koskevat muutokset, jotka ovat siten tulleet voimaan vuonna 1999. [36] Nämä uudet säännökset selventävät ja parantavat perussääntöjä, jotka koskevat passitusmenettelyn päättämistä, menettelynhakijan tehtäviä, vakuuksia, yksinkertaistettujen yhteisön menettelyjen sääntelyä ja yhteisön passitusmenettelystä syntyvän velan perintämenettelyjä.

[35] Neuvoston asetus (ETY) N:o 2913/92 yhteisön tullikoodeksista (EYVL L 302, 19.10. 1992).

[36] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 955/99 neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 muuttamisesta ulkoisen passitusmenettelyn osalta (EYVL L 119, 7.5.1999).

Vuosi 1999 on ollut tärkeä vuosi aiemmin laadittujen säännöstekstien tarkistamisessa, ja tarpeellisia muutoksia on tehty yhteisön tullikoodeksin [37] ja yhteistä passitusmenettelyä koskevan yleissopimuksen soveltamissäännöksiin. Komissio, jäsenvaltiot ja sopimuspuolet pääsivät vuonna 1999 yhteisymmärrykseen entistä kattavampien vakuuksien käytöstä tiettyjä arkoja tavaroita liikuteltaessa.

[37] Komission asetus (ETY) N:o 2454/93 tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä (EYVL L 253, 11.10.1993).

Komissio rahoittaa osana Tulli 2002 -ohjelmaa [38] yhteisön yhteisen passitusmenettelyn tietokoneistamisen, etenkin nopeuttaakseen menettelyn päättämistä. Menettely perustuu nykyisin paperilla olevien tietojen vaihtamiseen lähtötoimipaikan ja määrätoimipaikan välillä. ATK-pohjainen menettely auttaa myös havaitsemaan tapahtuneet poikkeavuudet tavanomaisesta ja sääntöjenvastaisuudet luonnostaan petosalttiin passitusmenettelyn yhteydessä.

[38] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 105/2000/EY, tehty 17 päivänä joulukuuta 1999, EYVL L 13, 19.1.2000

Passitusmenettelyä ollaan näin uudistamassa, mutta kestäviä toteutustuloksia voidaan saavuttaa vain kaikkien 22 tullihallinnon jatkuvalla sitoutumisella. Neuvosto on 21. Kesäkuuta antamassaan päätöslauselmassa tukenut komission toimintasuunnitelmaa ja kehottanut jäsenvaltioita pitämään sitä ensisijaisen tärkeänä operatiivisella tasolla ja tietokoneistamisen osalta.

2.1.2. Tullietuusjärjestelmät

Komission tiedonantoon tullietuusjärjestelmien hallinnosta [39] sisältyy toimintaohjelma, jonka tarkoituksena on näiden järjestelmien soveltamissäännösten uudistaminen. Tämän tiedonannon jatkotoimenpiteenä on aloitettu tullikoodeksin (asetus N:o 2913/1992) säännösten muuttamistyö, jonka tarkoituksena on määritellä tulliviranomaisten tekemien virheiden ja verovelvollisen hyvässä uskossa toimimisen käsitteet.

[39] KOM(97) 402 lopullinen, 23.7.1997.

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio kävivät neuvotteluja toimimisen hyvässä uskossa ja yhteisön taloudellisten etujen suojaamiseksi, ja ne pääsivät pitkien ja vaikeiden keskustelujen jälkeen yhteisymmärrykseen tullietuusjärjestelmän antamaa etua hakeneen maahantuojan kantaman normaalin kaupallisen riskin rajaamisesta.

Tähän suojaamiseen ei kuitenkaan voida vedota, jos asiaankuuluvia velvollisuuksia ei ole noudatettu tai jos Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä on julkaistu toimijoille osoitettu ilmoitus perustelluista epäilyksistä.

Koska yhteisön tullitoiminnan avoimuutta Euroopan maahantuojiin nähden on syytä lisätä, maahantuojien ennakkovaroitusjärjestelmä on päätetty saada toimimaan entistä tehokkaammin Tämän strategian mukaisesti komissio ilmoittaa talouselämän eri toimijoille ne tietoonsa tulleet tapaukset, joissa tavaroiden alkuperää voidaan epäillä perustellusti. [40]

[40] Vrt. Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille taloudellisten toimijoiden ja jäsenvaltioiden hallintojen tiedonsaantiedellytysten täsmentämisestä tullietuusmenettelyjen osalta, kun on perusteltua syytä epäillä tavaroiden alkuperää KOM(2000) 550 lopullinen.

2.1.3. Välillinen verotus

2.1.3.1. Arvonlisävero

Neuvostoon perustettiin vuonna 1999 tilapäinen veropetosryhmä. Komissio osallistui aktiivisesti ryhmän työskentelyyn, jonka tarkoituksena oli analysoida ja tehostaa hallinnollista yhteistyötä veropetosten torjumiseksi (välillisessä ja välittömässä verotuksessa). [41]

[41] Toimintaa jatkettiin vuoden 2000 ensimmäisellä puoliskolla. Työryhmän toimintaa koskeva raportti ilmestyi 22. toukokuuta 2000 (neuvoston viite: 8668/00), ja siitä keskusteltiin Ecofin-neuvoston kokouksessa 5. kesäkuuta 2000.

Komissio on analysoinut vuoden 1999 aikana oman tutkimuksensa tuloksia. Tämä tutkimus koski hallinnollisen yhteistyön ja keskinäisen avunannon toimivuutta ja tehokkuutta arvonlisäveron alalla kuusi vuotta kestäneen siirtymäjärjestelmän jälkeen. Tammikuussa 2000 julkaistun raportin [42] päätelmät ovat seuraavat:

[42] KOM(2000) 28.

-jäsenvaltiot eivät myönnä riittävästi varoja arvonlisäveron perimisen valvontaan

-jäsenvaltioilla ei ole todellista arvonlisäveron perimiseen liittyvää strategiaa, ja kohteiden valitseminen riskianalyysimenetelmien avulla on harvinaista

-jäsenvaltiot eivät käytä läheskään täysipainoisesti hallinnollisen yhteistyön mahdollisuuksia, ja keskinäinen avunanto ja siihen liittyvät menettelyt eivät vastaa järjestäytyneen petostoiminnan torjunnan vaatimuksia.

Torjuntatoimien tehostamiseksi kertomuksessa suositellaan seuraavia toimenpiteitä:

-jäsenvaltioiden on annettava petostentorjunnalle ja yhteistyön parantamiselle ensisijainen asema

-jäsenvaltioiden on sovitettava strategiansa yhteen ja omaksuttava yhteinen petostentorjuntapolitiikka

-jäsenvaltioiden ja komission on pohdittava yhdessä, millä tavoin havaittujen petosten seurantaa ja analyysia voidaan tehostaa

-jäsenvaltioiden on pyrittävä vastaamaan uuden teknologian asettamiin haasteisiin tällä alalla

-komission on sitouduttava tekemään ehdotus, joka tähtää lainsäädännön tiukentamiseen hallinnollisen yhteistyön ja keskinäisen avunannon alalla.

Jäsenvaltiot ja komissio ovat jatkaneet ja tehostaneet petosmekanismeja koskevia tutkimuksiaan petostentorjunnan alakomiteassa (SCAFissa). Tämän työn tuloksena on syntynyt useita eri suosituksia, joista joitain on kehitelty edellä mainitussa neuvoston tilapäistyöryhmässä. Komissio on ilmoittanut neuvostolle ja Euroopan parlamentille osoittamassaan tiedonannossa strategiasta sisämarkkinoiden arvonlisäverojärjestelmän parantamisesta [43], että se esittää vuosina 2000 ja 2001 ehdotuksia yhteisön oikeudellisten välineiden lujittamiseksi hallinnollisen yhteistyön ja keskinäisen avunannon aloilla.

[43] KOM(2000)348, 7.6.2000.

Rikollisjärjestöt suosivat yhteisön sisäisissä alv-petoksissa yhä suuremmassa määrin petosketjumenetelmiä (monimutkaisia yhteisön sisäisiä petosmekanismeja, joissa käytetään hyväksi yhteisön sisäisten tavarantoimitusten alv-vapautuksia). Voidaan myös todeta, että tämänkaltaiset petokset pyrkivät laajenemaan yhä useampiin tavararyhmiin. Tästä syystä komissio on järjestänyt osana Fiscalis-ohjelmaa kaksi erityisseminaaria, joissa käsiteltiin alv-petosketjujen paljastamista ja valvontaa.

2.1.3.2. Valmisteverot

Jäsenvaltioiden tullista ja välillisestä verotuksesta vastaavien yksiköiden pääjohtajat hyväksyivät huhtikuussa 1998 komission johdolla kokoontuvan korkean tason työryhmän raportin tupakan ja alkoholin valmisteveroihin liittyvistä petoksista. Neuvosto vahvisti raportin 19. toukokuuta 1998. [44] Tämän jälkeen komissio päätti teettää toteutettavuustutkimuksen selvittääkseen mahdollisuutta perustaa tietotekninen järjestelmä valmisteveron alaisten tuotteiden liikkeiden seurantaan ja valvontaan. Tutkimus valmistuu vuoden 2000 aikana.

[44] Vrt. Vuoden 1998 vuosiraportti, luku 3, kohta 3.

Tätä kauppaa koskeva ennakkovaroitusjärjestelmä onkin jo otettu käyttöön monissa jäsenvaltioissa tullista ja välillisestä verotuksesta vastaavien yksiköiden pääjohtajien hyväksymän puitejärjestelmän pohjalta. Järjestelmä perustuu yksinkertaisten viestimien käyttöön, ja sitä voidaan tehostaa tulevaisuudessa. Tätä silmällä pitäen on jatkettu meneillään olevia tutkimuksia, jotka koskevat riskianalyysia ja tavaroiden valintaprosessia.

Komissio jatkaa myös sellaisen suosituksen laatimista, jossa määritellään valtuutettujen varastoijien ja rekisteröityjen toimijoiden lupien myöntämistä ja peruuttamista koskevat päälinjat. Tällä suosituksella pyritään tehostamaan varastojen valvontaa ja valistamaan varastojen hallinnasta vastaavia henkilöitä.

2.2. Maatalous

Komission aloitteet petosten ja väärinkäytösten torjumiseksi maatalouden alalla on kirjattu Agenda 2000 -ohjelmaan [45]. Monia alakohtaisia lainsäädäntöjä on tarkistettu tätä silmällä pitäen.

[45] Berliinin Eurooppa-neuvosto 24.- 25. maaliskuuta 1999. Vrt. puheenjohtajamaan päätelmät, jotka koskevat erityisesti vuosien 2000-2006 rahoitusnäkymiä, asetusehdotus rakennetuen jakamisesta kolmen uuden yksinkertaistetun tavoitteen mukaisesti (vrt. kohta 3.1.3, s. ), yhteistä maatalouspolitiikkaa sekä kolmea laajentumista edeltävän ehdokasmaiden tuen välinettä (maataloustuki: SAPARD, liittymistä edeltävä rakennepolitiikan väline (ISPA) ja vahvistettu Phare-tuki ehdokasmaille). Vrt. myös kohta 3.2, s. . Näiden tekstien oikeudellinen täytäntöönpano on toteutettu asetusteitse: neuvoston asetukset (EY) N:o 1266/1999, annettu 21 päivänä kesäkuuta 1999, Euroopan unionin jäsenyyttä hakeneille valtioille osana liittymistä edeltävää strategiaa annettavan tuen yhteensovittamisesta, N:o 1267/1999 liittymistä edeltävästä rakennepolitiikan välineestä ja N:o 1268/1999, annettu 21 kesäkuuta 1999, yhteisön tuesta maataloutta ja maaseudun kehittämistä koskeville liittymistä valmisteleville toimenpiteille jäsenyyttä hakeneissa Keski- ja Itä-Euroopan maissa liittymistä edeltävänä aikana (EYVL L 161, 26.6.1999).

Esimerkiksi viinin ja viinituotteiden alalla on päätetty uudesta markkinajärjestelystä [46], johon kuuluu petosten estämiseen liittyviä säännöksiä tuotteiden kuvauksen, nimityksen ja tarjontamuodon alalla. Asetuksessa säädetään myös yhteisön tasoisista seuraamuksista. Pellavan ja hampun tuottajat velvoitetaan tietyn vähimmäistuotoksen saavuttamiseen [47], jonka noudattamatta jättämisestä seuraa 65 prosentin suuruinen tuen vähennys, ja sopimusten tekemiseen tuotteiden jalostajien kanssa. [48] Peltokasvien viljelyn alalla tuottajien tukijärjestelmää ja kesantojärjestelmää on tarkistettu [49] ja tiettyjen tuotteiden (kuten perunatärkkelyksen) tuotantoon on perustettu kiintiöjärjestelmä [50]. Oliiviöljyalalla yhteistä markkinajärjestelyä muutettiin vuonna 1998 siirtymäkauden ajaksi laajempaa uudistusta odotettaessa. Tämän muutoksen tärkeä kohta on entisen kulutustuen lakkauttaminen. Tuen määrää ei voitu lisätä ilman petosriskiä ja sen lakkauttaminen parantaa tuotantotukijärjestelmän valvontaa huomattavasti. Naudanliha-alalla toteutettiin laajamittainen uudistus antamalla neuvoston asetus (EY) N:o 1254/1999 [51] tämän alan yhteisestä markkinajärjestelystä, ja uudistuksen yksityiskohtaisissa soveltamissäännöksissä säädetään ennen kaikkea tukien valvontaa ja hallintoa koskevista siirtymäsäännöksistä [52] ennen yhdennetystä järjestelmästä annetun neuvoston asetukseen (ETY) N:o 3508/1992 muuttamista [53].

[46] Neuvoston asetus (EY) N:o 1493/1999 viinin yhteisestä markkinajärjestelystä, EYVL L 276, 14.7.1999.

[47] Komission asetus (EY) N:o 2183/1997, EYVL L 299, 4.11.97, pellavan osalta; komission asetus (EY) N:o 452/1999, EYVL L 54, 2.3.1999, hampun osalta.

[48] Neuvoston asetus (EY) N:o 154/1997, EYVL L 27, 30.1.1997; neuvoston asetus (EY) N:o 1420/1998, EYVL L 190, 4.7.1998.

[49] Neuvoston asetus (EY) N:o 1251/1999, EYVL L 160, 26.6.1999, s. 1; komission asetus (EY) N:o 2316/1999 edellisen soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä, EYVL L 280, 30.10.1999 ja komission asetus (EY) N:o 2461/1999 neuvoston asetuksen N:o 1251/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä, siltä osin kuin on kyse kesannoidun maan käytöstä sellaisten raaka-aineiden tuottamiseen, joita käytetään yhteisössä muuhun kuin välittömästi ihmisten tai eläinten ravinnoksi tarkoitettujen tuotteiden valmistukseen, EYVL L 299, 20.11.1999. Vrt. myös komission asetuksen (ETY) N:o 3887/92, annettu 23 päivänä joulukuuta 1992, tiettyjä yhteisön tukijärjestelmiä koskevan yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä, muuttamisesta annettu asetus (EY) N:o 2801/99 (EYVL L 340, 31.12.1999).

[50] Neuvoston asetus (EY) N:o 1252/1999, EYVL L 160, 26.6.1999, s. 15.

[51] EYVL L 160, 26.6.1999, s. 21.

[52] Komission asetus (EY) N:o 2714/1999, EYVL L 327, 21.12.1999

[53] Tämä asetus tiettyjä yhteisön tukijärjestelmiä koskevasta yhdennetystä hallinto- ja valvontajärjestelmästä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3508/92 muuttamisesta on hyväksytty 17 päivänä heinäkuuta 2000.

Komissio (maatalouden pääosasto) on lisäksi yksinkertaistanut maataloutta koskevaa lainsäädäntöä pyrkien samalla parantamaan yhteisön taloudellisten etujen suojaa. [54] Myös vientitukijärjestelmää on yksinkertaistettu, ja useaan otteeseen muutettu entinen asetus korvattiin komission 15. huhtikuuta 1999 antamalla asetuksella (EY) N:o 800/1999 [55]. Sama koskee maito- ja maitotuotealan yhteistä markkinajärjestelyä [56].

[54] Neuvoston asetus (EY) N:o 1258/1999 yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, EYVL L 160, 26.6.1999, s. 103, jolla korvattiin aiempi perusasetus (ETY) N:o 729/70 tammikuun 1. päivästä 2000 alkaen.

[55] EYVL L 102, 17.4.1999.

[56] Neuvoston asetus (EY) N:o 1255/1999, EYVL L 160, 26.6.1999, s. 48.

2.3. Rakennetoimet

Agenda 2000 -paketista 21. kesäkuun 1999 tehdyn poliittisen sopimuksen [57] jälkeen neuvosto hyväksyi lopulta yhdeksän rakennerahastojen hallinnointia koskevaa asetusta. Rakennerahastojen hallinnointia koskeva lainsäädäntökokonaisuus on vastedes yksinkertaisempi: yleisasetuksessa (asetus N:o 1260/1999) yksilöidään eri rakennerahastoja koskevat perusperiaatteet (tavoitteet, ohjelmointimenetelmät, rahoitushallinto, arviointi ja valvonta), ja uusissa erityisasetuksissa määritellään jokaisen rahaston oma toimikenttä.

[57] Neuvoston asetus (EY) N:o 1260/1999 rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä, EYVL L 161, 26.6.1999.

Taloudellisten etujen suojaamisen osalta uudessa säännöstössä täsmennetään jäsenvaltioiden kuhunkin ohjelmaan nimittämän "hallintoviranomaisen" käsite. Hallintoviranomaisten tehtävät käsittävät samalla kertaa ohjelman täytäntöönpanon, hallinnoinnin säännönmukaisuuden valvonnan (varainhoidon moitteettomuuden varmistamisen) ja ohjelman toteuttamisen tehokkuuden. Ohjelmien varainhoidossa maksusitoumusmenot ja toteutuneet maksut on erotettu toisistaan. Maksujen kohdalla komissio suorittaa ennakkomaksun ensimmäisen maksusitoumuksen kohdalla, seuraavilla maksuilla katetaan jäsenvaltion suorittamat maksut ja vahvistamat menot ja loppusumma maksetaan vasta, kun komissio on vastaanottanut ja hyväksynyt kaikki vaadittavat asiakirjat. Maksupyyntöihin on liitettävä maksajaviranomaisen todistus komissiolle tehtyjen ilmoitusten oikeellisuudesta. Uusista säännöksistä käy selvemmin ilmi, että jäsenvaltiot ovat ensisijaisessa vastuussa rahoituksen valvonnasta, ja niissä yksilöidään jäsenvaltioiden vastuu ennen kaikkea sääntöjenvastaisuuksien ehkäisyssä, paljastamisessa ja korjaamisessa. [58] Ohjelman päättyessä on komissiolle esitettävä riippumattoman tarkastajan todistus, josta ilmenevät kaikki aiemmin suoritetut tarkastukset, maksupyynnön aiheellisuus sekä maksutapahtumien laillisuus ja sääntöjenmukaisuus. Komissio puolestaan tekee valvontatutkimuksia paikalla ja varmistaa, että asianomainen jäsenvaltio harjoittaa itse säännöllistä valvontaa ja voi myös antaa suosituksia tai pyytää korjaavia toimenpiteitä hallinnon puutteiden tai sääntöjenvastaisuuksien korjaamiseksi.

[58] Aiemmissa säännöksissä todettiin, että jäsenvaltioiden oli toteutettava "tarpeellisia toimia" sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi ja tutkimiseksi.

Jäsenvaltiot ja asianomaiset komission yksiköt tapaavat vuosittain koordinoidakseen ohjelmia ja valvontamenetelmiä ja hyödyntääkseen valvontatoimien tuloksia. Jos jäsenvaltioissa ilmenee laiminlyöntejä tai sääntöjenvastaisuuksia, rahoituskorjaukset tehdään sillä tavoin, että asianomaiselle ohjelmalle myönnettyä yhteisön rahoitusosuutta pienennetään tai se peruutetaan kokonaisuudessaan tai osittain, jos komission aloitteesta tehdyssä ennakoivassa sovittelussa ei päästä tuloksiin. Korjaus voi siten joko vastata todetun sääntöjenvastaisuuden tarkkaa määrää tai olla kiinteämääräinen, jos asianomaisen jäsenvaltion koko varainhoito- tai valvontajärjestelmä todetaan heikoksi.

2.4. Julkiset hankinnat

Komissio on vuoden 1999 valmistelutyön pohjalta tehnyt kaksi direktiiviehdotusta neljän julkisista hankinnoista annetun nykyisen direktiivin uudelleen laatimiseksi. Ehdotusten tarkoituksena on yksinkertaistaa ja selkiyttää voimassaolevia säännöksiä, jotka ovat vuosilta 1992 ja 1993. Ensimmäinen ehdotus koskee julkisia tavara- ja palveluhankintoja sekä julkisia rakennusurakoita koskevia sopimustentekomenettelyjä. [59] Toinen liittyy erikoisaloja (vesi- ja energiahuoltoa sekä liikennettä) koskevan direktiivin laatimista uudelleen.

[59] KOM(2000) 275 lopullinen.

Yhteisön taloudellisten etujen suojaamisen näkökulmasta julkisia hankintoja on suojeltava rikollisten ryhmien toiminnalta ja toteutettava tätä varten toimia. Ensimmäisen direktiiviehdotuksen tarkoituksena on myös antaa jäsenvaltioille mahdollisuus estää epäluotettavan taloudellisen toimijan osallistuminen julkisiin hankintoihin, vaikka lopullinen tuomio puuttuisikin. [60] Nyttemmin on suljettava pois kaikki toimijat, jotka on tuomittu vakavista väärinkäytöksistä.

[60] Jos yhteisön lainsäätäjä päättäisi, että tämä toimija suljettaisiin markkinoilta vasta lopullisen tuomion antamisen jälkeen, kaikilla niillä toimijoilla, joita vastaan ei vielä ole lopullista tuomiota esimerkiksi muutoksenhaun takia, olisi oikeus osallistua julkisiin hankintoihin ilman, että kyseisen jäsenvaltion viranomaiset voisivat estää sitä millään tavoin.

2.5. Varainhoidon uudistaminen (SEM 2000)

Komissio on toimittanut neuvostolle 25. toukokuuta 1999 ja 29. marraskuuta 1999 kaksi uutta yksityiskohtaista selvitystä varainhoitouudistuksen toteuttamisen kolmannesta vaiheesta (jäsenvaltioiden välisen yhteistyön parantaminen). [61]

[61] Asiak. SEC(1999) 708/2, 11.5.1999, Moitteetonta varainhoitoa käsittelevän henkilökohtaisten edustajien ryhmän antamien suositusten täytäntöönpanoa koskeva Euroopan komission viides tilannekatsaus. Vrt. myös vuosikertomus vuodelta 1996, luku I, jakso 2, s. 15 ja vuosikertomus vuodelta 1998, luku 3, jakso 4, s. 43. Kuudes vuosikertomus henkilökohtaisten edustajien ryhmän toiminnasta esitettiin neuvostolle 29. marraskuuta 1999.

Yhteisön taloudellisten etujen suojaamisen osalta ilmenee erityisesti, että rakennerahastojen alalla komissio on voinut tehdä noin 45 muodollista päätöstä rahoituskorjausten tekemisestä asetuksen (ETY) N:o 4253/1988 24 artiklan mukaisesti (vuoden 1999 ensimmäisellä puoliskolla), mikä vastaa 26:tta miljoonaa euroa. Vastuu näiden rahoituskorjausten tekemisestä kuuluu jäsenvaltioille, jotka vastaavat ensisijaisesti myös havaittujen sääntöjenvastaisuuksien jatkotoimenpiteistä. Jos jäsenvaltiot lyövät velvollisuutensa laimin eivätkä toteuta rahoituskorjauksia, komissio saattaa joutua vähentämään sääntöjenvastaisuuksia sisältäneelle ohjelmalle myönnettyä yhteisön rahoitusta taikka peruuttamaan sen osittain tai kokonaan.

Komission aikomuksena on edelleen ehdottaa entistä tiukempaa ja nopeampaa korjausjärjestelmää Agenda 2000 -ohjelman [62] yhteydessä tehtyjen alustavien ehdotusten mukaisesti (rakennerahastoja koskevat uudet säännökset).

[62] Vrt. kohta 3.2. jäljempänä. Vrt. myös vuosikertomus vuodelta 1997, luku 4, jakso 1, s. 47.

2.6. Komission sisäinen uudistaminen

Vuonna 1999 aloitetun työn perusteella komissio on hyväksynyt hallintonsa sisäisen uudistamisen tavoitteet. [63] Koko taloushallinto tarkastus- ja valvontajärjestelmineen, joita varsinkin tilintarkastustuomioistuin ja riippumattomien asiantuntijoiden komitea ovat arvostelleet paljon, määritellään uudelleen. Lisäksi on laadittu lukuisia ohjelmia, joissa otetaan huomioon yhteisön taloudellisten etujen suojaamisen vaatimat erityistoimet. Parhaillaan pyritään tehostamaan sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemistä, ja estämään se, että taloushallintoa koskeva lainsäädäntö, säännökset ja menettelyt olisivat mahdollisimman vähän alttiita petoksille. Tässä on tarvittu laajaa yhteistyötä komission omien yksiköiden ja muiden toimielinten välillä. Seuraavia toimia suunnitellaan:

[63] Komission hallinnonuudistusta käsittelevä valkoinen kirja, KOM(2000) 200 lopullinen, 1.3.2000 ja KOM(2000) 200 lopullinen/2, 5.4.2000, osat I ja II (http://europa.eu.int/comm/reform/index_fi.htm).

*koordinaation parantaminen OLAFin ja muiden komission yksiköiden välillä

*OLAFin liittäminen tiiviimmin tarkasteluun, jonka tavoitteena on poistaa petokset mahdollistavat puutteet lainsäädännöstä sekä tarjouskilpailumenettelystä ja sopimusten hallinnoinnista

*yhteisövarojen edunsaajiin sovellettavan nopean, keskitetyn varoitusjärjestelmän optimointi

*kavallettujen tai väärin perustein maksettujen summien takaisinperinnän tehostaminen.

Yhteistyö (komission yksiköiden kesken sekä näiden ja jäsenvaltioiden kesken) määritellään myös tarkemmin, erityisesti rakennerahastojen ja EMOTR:n tukiosaston menojen tarkastamis- ja hyväksymismenettelyjen yhteydessä, jotta sääntöjenvastaisuuksia, petoksia ja korruptiota voidaan paljastaa ja ehkäistä entistä tehokkaammin.

3. Yhteistyö ja kumppanuus

3.1. Jäsenvaltiot

Komissio uskoo voivansa hyötyä jäsenvaltioiden kokemuksista ja tiedottaa niistä edelleen yhteisön taloudellisten etujen suojaamisen tehostamiseksi. Tätä yhteistyötä jatketaan petostentorjunnan yhteensovittelemista käsittelevässä neuvoa-antavassa komiteassa (COCOLAFissa), jonka komissio aikoo kutsua koolle nykyistä säännöllisemmin. Monialaisuutensa vuoksi komiteassa on mahdollista muodostaa kokonaisnäkemys petostentorjuntaa koskevista kysymyksistä. Tähän komiteaan osallistuu jäsenvaltioiden korkean tason vastuuhenkilöitä, ja sen toiminta kytketään tulevaisuutta koskevaan pohdintaan. Komissio muuttaa vuonna 1994 tekemäänsä päätöstä komitean perustamisesta ja toiminnasta tämän mukaisesti ja ottaa huomioon petostentorjunnan uudistukseen liittyvät muutokset. [64]

[64] Vrt. kohta 1.1. s. 8.

3.1.1. Komission jäsenvaltioille osoittamat aloitteet yhteisön taloudellisten etujen suojaamiseksi

Ensinnäkin on todettava, että yhteisön taloudellisten etujen suojaamista koskevien oikeusvälineiden ratifiointi on kehittynyt siten, että tämän vuosikertomuksen ilmestyessä kahdeksan jäsenvaltiota on ratifioinut Euroopan unionista tehtyä sopimusta muuttavan sopimuksen VI osaston mukaisesti laaditut yleissopimukset ja pöytäkirjat kokonaan tai osittain. [65]

[65] Ranska, Espanja ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat ratifioineet kaikki välineet, Saksa on toistaiseksi ratifioinut vasta vuoden 1995 yleissopimuksen ja sen ensimmäisen pöytäkirjan, Kreikka on ratifioinut muut välineet paitsi korruptiosopimuksen, Itävalta, Ruotsi ja Suomi eivät taas puolestaan ole vielä ratifioineet vuoden 1995 yleissopimuksen toista pöytäkirjaa. Vrt. osaston liitteenä oleva taulukko.

Jäsenvaltioiden erikoisyksiköiden ja komission (OLAF) välisissä suhteissa on erityisesti mainittava vuonna 1999 aloitettujen ja jatkettujen, Italian mafiantorjuntayksikön Direzione Nationale Antimafian (DNA) [66] ja OLAFin välisten neuvottelujen jälkeen 17. helmikuuta 2000 allekirjoitettu pöytäkirja käytännön järjestelyistä, jotka mahdollistavat näiden yksiköiden välisen pysyvän yhteydenpidon ja tietojenvaihdon, jolla yhteisön taloudellisia etuja vahingoittavaa, järjestäytyneen rikollisuuden eri toimintamuodoissaan organisoimaa laitonta toimintaa voidaan ehkäistä ja torjua.

[66] Italian mafiantorjuntayksikkö, vrt. vuosikertomus 1998, kappale 4, kohta 1.

3.1.2. Oikeudellinen yhteistyö: Euroopan oikeudellinen verkosto

Oikeus- ja sisäasiain neuvosto, joka kokoontui Brysselissä 2. joulukuuta 1999, hyväksyi raportin [67] Euroopan oikeudellisen verkoston toiminnan arvioinnista. Verkosto luotiin sen jälkeen, kun neuvosto oli hyväksynyt 29. kesäkuuta 1998 yhteisen toiminnan [68], jonka tarkoituksena oli parantaa jäsenvaltioiden ja unionin oikeudellista yhteistyötä, erityisesti torjuttaessa vakavaa rikollisuutta, josta ovat useimmiten vastuussa valtioiden rajojen yli toimivat verkostot. Jokaisessa jäsenvaltiossa on yhteysviranomaisia paikallisten oikeusviranomaisten apuna. Yleensä nämä ovat tuomareita, joiden tehtävänä on jäsenvaltioiden välisen oikeudellisen yhteistyön helpottaminen toimittamalla tarvittavat tiedot tehtävään nimetyille neuvottelukumppaneille kansallisella ja yhteisön tasolla. Tämän yhteysviranomaisjärjestelmän kehittäminen on edelleen keskeisessä asemassa OLAFin toiminnan kohdentamisen parantamisessa ja järjestäytyneen rikollisuuden kansainvälisen torjunnan tehostamisessa.

[67] Neuvoston viite: 12393/99, 2. joulukuuta 1999 hyväksytty raportti.

[68] EYVL L 191, 7.7.1998.

3.1.3. Taloudellisten etujen suojaamiseen liittyvä koulutustoiminta

Kyetäkseen tehokkaasti suojaamaan yhteisön taloudellisia etuja Euroopan unionin on ehdottomasti saatava käyttöönsä samanlaisia toimintakeinoja (etenkin erikoistietoa eri menetelmien käytöstä), joita kansainvälisesti toimivat rikolliset käyttävät. Näitä keinoja tulee olla kansallisella tasolla, jokaisessa jäsenvaltiossa, mutta myös yhteisötasolla, jotta nykyiset puutteet ja erot ongelmaan suhtautumisessa voitaisiin korjata monialaisia ja monikielisiä koulutustapahtumia järjestäen.

Vuonna 1999 OLAFin petostentorjuntakoulutuksen tavoitteena oli jatkaa vapaaehtoisuuden soveltamista toissijaisuusperiaatteen mukaisesti petostentorjuntaan osallistuvien kansallisten toimijoiden ja henkilöstön tietojen lisäämisessä. Toiminta koskee:

*Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta sekä korruption ja rahanväärennösten torjunnasta vastaavia yksiköitä

*erityisesti jäsenvaltioiden ja joidenkin yhteisön ulkopuolisten maiden poliisia ja yleisen syyttäjänviraston tuomareita.

Vuonna 1999 toteutettiin 18 koulutustointa. Toimet suunnattiin yhteisön taloudellisten etujen suojaamisen alalla toimiville jäsenvaltioiden oikeudellisten yksiköiden toimijoille. Näiden yksiköiden motivaatio ja niiden täysimittainen osanotto yhteistyöhön ovat ensiarvoisen tärkeitä, jos halutaan varmistaa petostentorjunnan onnistuminen kentällä.

Nämä tavoitteet pyrittiin saavuttamaan joko myöntämällä rahoitustukea yhteisön talouden suojaamista ja korruption torjuntaa koskevaa koulutusta järjestäneille jäsenvaltioiden hallintoviranomaisille tai asettamalla halukkaiden jäsenvaltioiden käyttöön komission (OLAFin) asiantuntijoita, jotka voivat kertoa petostentorjunnan alalla saamistaan kokemuksista.

3.2. Jäsenyyttä hakeneet maat

Euroopan unionin jäsenyyttä hakevien maiden on saatettava petostentorjuntaa koskeva yhteisön säännöstö osaksi kansallista lainsäädäntöään, mutta sen lisäksi niiden on EY:n perustamissopimuksen 280 artiklan hengen mukaisesti toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet petostentorjunnan alalla kenttätyössä. Tämä koskee myös jäsenvaltioiden ja komission välistä yhteistyötä etenkin valtioiden rajat ylittävässä toiminnassa, mikä edellyttää muun muassa hallinto-organisaation mukauttamista.

Koska Puola on suurimpia hakijamaita ja merkittävin Phare-ohjelman edunsaaja, oli täysin luonnollista, että komissio keskittää voimansa ja toimintansa painopisteen sinne. [69] UCLAFin erityisryhmä piti yhteyttä Puolan viranomaisiin ja piti useita kokouksia muun muassa maan pääministerin kanssa, ja tämän jälkeen Puolaan päätettiin perustaa monialainen keskusyksikkö, jonka erikoisalana on petosten ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunta. Tämä yksikkö on tarkoitus perustaa Puolan yleisen tullitarkastusosaston yhteyteen, ja sen pitäisi saada rahoitusta vuoden 1999 Phare-ohjelmasta.

[69] Vrt vuosikertomus vuodelta 1998, luku 5, kohta 1.

Puolan yleinen tullitarkastusosasto on siis laatinut erityisohjelman, jonka maan viranomaiset ovat hyväksyneet ja joka on nyt annettu komission hyväksyttäväksi. Ohjelman ensimmäinen vaihe edellyttää 3,5 miljoonan euron tukea. Ohjelmaan kuuluu neljän jäsenvaltion virkamiehen lähettäminen Puolaan tullitarkastusosaston palvelukseen sekä tietokannan luominen, tietoliikenneverkon ja toimistolaitteistojen hankinta. Siihen kuuluu myös tekninen tuki (esimerkiksi valvontatoimiin tarkoitettujen erityisvarusteltujen autojen rahoitus), koulutus- ja kurssitoiminta. Tämä 3,5 miljoonan euron summa vastaa 1,4:ää prosenttia Phare-ohjelmasta Puolalle myönnetyistä varoista. Kaikki jäsenvaltiot ovat hyväksyneet ohjelman 7. toukokuuta 1999, ja komissio hyväksyi sen niiden jälkeen. Ohjelmaan kuuluu kaikkien muiden Phare-ohjelmien tavoin lauseke, jossa edunsaajana oleva hakijamaa velvoitetaan osallistumaan ohjelman rahoitukseen. Puolan viranomaiset ovat näin sitoutuneet omalta osaltaan hankkimaan uudelle yksikölle ja sen 30 työntekijälle tarvittavat toimitilat (ennakkoarvio kustannuksista on noin 1,9 miljoonaa euroa [70]).

[70] 7 633 200 zlotya.

3.3. Keskinäinen hallinnollinen avunanto tulliasioissa yhteisön ja yhteisön ulkopuolisten maiden välillä

Euroopan petostentorjuntaviraston ja Venäjän federaation tullikomitean välillä laaditaan parhaillaan hallinnollista järjestelyä, joka koskee keskinäistä tietojärjestelmää tavaroiden kuljetuksessa Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja Venäjän federaation välillä. Hanke perustuu keskinäisestä avunannosta yhteisön tullilainsäädännön moitteettomassa soveltamisessa tehtyyn pöytäkirjaan, ja sen tarkoituksena on tietojenvaihdon yksinkertaistaminen petoksille erittäin alttiiden tavaroiden, kuten Venäjälle vietävän, vientitukea saavan naudan- ja sianlihan, kaupassa. Pääasiassa tässä hallinnollisessa järjestelyssä säädetään suoran tietojenvaihtojärjestelmän laajentamisesta muihin korkeasti verotettuihin tuotteisiin jo ennen järjestelyn voimaantuloa (joka tapahtuu allekirjoittamisen jälkeen).

Lisäksi komissio oli vuoden 1999 loppuun mennessä tehnyt sopimuksen keskinäisestä avunannosta tulliasioissa 33 yhteisön ulkopuolisen maan kanssa, joista melkein kaikki ovat sen naapurimaita ja merkittävimpiä kauppakumppaneita. Osa sopimuksista on yleissopimuksia, joihin sisältyy pöytäkirja keskinäisestä avunannosta, osa taas koskee nimenomaan yhteistyötä ja keskinäistä hallinnollista avunantoa tulliasioissa.

Näiden sopimusten ja pöytäkirjojen erityissäännökset antavat tullitutkimuksista vastaaville sopimuspuolten yksiköille oikeusperustan, jonka nojalla ne voivat pyytää ja antaa hallinnollista apua tutkimuksissa, joiden tarkoituksena on varmistaa sekä yhteisön että kumppanuusmaan tullilainsäädännön moitteeton noudattaminen.

Useat ennen vuotta 1999 allekirjoitetut sopimukset, joihin sisältyy keskinäistä avunantoa tulliasioissa koskeva pöytäkirja, tulivat voimaan vuonna 1999. Tällaisia ovat sopimukset seuraavien maiden kanssa: Armenia, Azerbaidzan, Georgia, Kazakstan, Kirgisia, Slovenia ja Uzbekistan. Hongkongin kanssa on solmittu erillinen tulliyhteistyötä ja -avunantoa koskeva sopimus.

Samaten vuonna 1999 tuli voimaan neljä sopimusta, jotka koskevat tekstiilituotteiden kauppaa. Näitä ovat sopimukset seuraavien maiden kanssa: Laos, Kambodza, Vietnam ja Nepal, Kiina, Japani ja ASEAN-maat. [71] Jalkineiden kauppaan liittyvä sopimus tuli voimaan Vietnamin kanssa.

[71] Kaakkois-Aasian maiden yhteistyöjärjestö.

On myös tarkoitus aloittaa neuvottelut tai jatkaa niitä yleissopimusten (joihin sisältyy pöytäkirja keskinäisestä avunannosta tulliasioissa) tai erityissopimusten (sopimus hallinnollisesta yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta tulliasioissa) laatimiseksi yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa, joihin kuuluvat esim. hakijamaista Kypros ja Malta sekä Chile, Meksiko, Sveitsi ja Mercosur-maat (Argentiina, Brasilia, Uruguay ja Paraguay).

Yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa tehtyihin tulliyhteistyötä koskeviin sopimuksiin sisältyy tulliyhteistyötä koskevia säännöksiä, jotka kattavat myös teknisen tuen tulliasioissa. Laajentumisessa [72] tämän osana Phare-ohjelmaa tapahtuvan tuen perustavoitteena on ollut edistää yhteisön lainsäädännön tehokasta täytäntöönpanoa sen tullessa ajankohtaiseksi ja edelleen petosten ehkäisyä koskevien ja laajentuneen yhteisön taloudellisia etuja suojaavien säännösten täytäntöönpanoa.

[72] Vrt. kohta 3.2, s. 23.

Taloudellisten etujen suojaamista koskevien oikeusvälineiden ratifiointi (kolmas pilari)

>TAULUKON PAIKKA>

R = ratifioinnista ilmoitettu

Lähde : http://db.consilium.eu.int/accords/default.asp-lang=fraude

Pvm: 11.10.2000

Osasto II: Tilastot ja analyysit

4. Petokset ja muut sääntöjenvastaisuudet

Petostentorjunta käsittää kaiken laittoman toiminnan, joka vaikuttaa Euroopan unionin talousarvioon. Tällaista toimintaa voi esiintyä mitä erilaisimmissa muodoissa: erehdyksessä tai epähuomiossa tapahtuneesta yhteisön oikeuden laiminlyönnistä tekoihin, joiden taustalla on järjestäytynyt rikollisuus. Vaikka ensi silmäykseltä näyttääkin siltä, että menetyksen vaikutus Euroopan unionin talousarvioon (ja siis tosiasiassa Euroopan unionin kansalaisille ja verovelvollisille) on sama sääntöjenvastaisuudesta riippumatta, niin niitä toimia, joita tämän menetyksen vuoksi on toteutettava, on arvioitava eri tavoin sääntöjenvastaisuuden vakavuusasteen mukaan. Pelkät erehdykset on korjattava ja niiden toistuminen on estettävä. Tahallaan tehdyt sääntöjenvastaisuudet sitä vastoin edellyttävät rahoituskorjausten lisäksi asianmukaisia seuraamuksia ja vastaisuuden varalta aivan erityisiä varotoimenpiteitä, joihin voi jopa kuulua sovellettavan lainsäädännön muuttaminen.

Petokset sanan tarkassa merkityksessä, ja rikollinen toiminta sitäkin enemmän, horjuttavat julkista taloutta ja hallintoa, ja siksi ne tulee selvittää tarmokkaasti ja määrätietoisesti.

On tärkeää, ettei erilaisia sääntöjenvastaisuuksia niputeta yhteen ja ettei pelkkää erehdystä käsitellä samalla tavoin kuin petosta. OLAF keskittyy tarkoituksellisesti omassa tutkimustoiminnassaan ja jäsenvaltioiden erikoisyksiköitä avustaessaan vakavimpiin sääntöjenvastaisuuksiin eli petoksiin.

On kuitenkin vaikea saada tarkasti selville jonkun vasta havaitun tai epäillyn sääntöjenvastaisen toimen todellinen luonne, eli onko se petos vai ei. Jos kyseessä on rikollinen toiminta, niin sen lopullinen luokittelu, joka tapahtuu usein vasta pitkän ajan kuluttua, kuuluu toimivaltaisille oikeusviranomaisille, jotka tekevät ratkaisunsa tutkimuksen aikana kerättyjen todisteiden perusteella. Alussa pelkältä sääntöjenvastaisuudelta näyttänyt toiminta voi myöhemmin paljastua rikollisluonteiseksi, tarkoin harkituksi ja organisoiduksi, kun taas alun epäilykset rikollisesta toiminnasta voivatkin osoittautua tarkemmassa tutkimuksessa perusteettomiksi.

Vaikka OLAF esitteleekin neuvoston pyynnön [73] mukaisesti kaksi erillistä kuvaa, toisen petoksista ja toisen sääntöjenvastaisuuksista, niin näitä lukuja on silti tulkittava harkiten. Erottelu perustuu jäsenvaltioiden toimittamiin tietoihin (asian syyttäjälle toimittaminen on osoitus petoksesta, samoin tietyn tyyppinen sääntöjenvastaisuus tai tietyn menetelmän käyttö sääntöjenvastaisuuden yhteydessä). Komissiolle (OLAFille) toimitetuista tiedoista käy kuitenkin selvästi ilmi, etteivät jäsenvaltiot erotu toisistaan pelkästään havaittujen tapausten selostuksen yksityiskohtaisuuden perusteella, vaan myös sen päättäväisyyden perusteella, millä havaittu tapaus halutaan selvittää hallinnollista tai rikosoikeudellista tietä.

[73] Ecofin-neuvoston 17. heinäkuuta 2000 tekemät päätelmät, kohta 7.

Jäsenvaltioiden ilmoittamien, petoksiksi luokiteltavien tapausten määrän arvioimiseksi OLAF on pyytänyt yhteistä tutkimuskeskusta analysoimaan jäsenvaltioiden vuosina 1993-1997 toimittamia tietoja osana tieteellistä ja teknistä tukihanketta. Analyysista saatiin seuraavat tulokset:

-Omien varojen alalla jäsenvaltiot luokittelivat 32 prosenttia tapauksista ja 45 prosenttia niihin liittyvistä rahamääristä petoksiksi.

-EMOTR-tukiosaston menojen alalla jäsenvaltiot luokittelivat 21 prosenttia tapauksista ja 37 prosenttia niihin liittyvistä rahamääristä petoksiksi.

-Rakennetoimien alalla jäsenvaltiot luokittelivat 18 prosenttia tapauksista ja 33 prosenttia niihin liittyvistä rahamääristä petoksiksi.

Tässä vaiheessa ei siis vielä voida tehdä tarkasti eroa petosten ja muiden sääntöjenvastaisuuksien välillä. Sääntöjenvastaisuuksien ja niihin liittyvien rahamäärien tarkempi luokitteluanalyysi vahvistaa, että jäsenvaltioiden nykyisin noudattama käytäntö ei vastaa tavoitetta yhteisön taloudellisten etujen yhtäläisen tehokkaasta suojaamisesta. Komissio kehottaakin jäsenvaltioita noudattamaan yhtenäisempää lähestymistapaa selvemmän eron tekemiseksi petosten ja muiden sääntöjenvastaisuuksien välillä.

5. Tilanne vuonna 1999

5.1. Petosten ja muiden sääntöjenvastaisuuksien kokonaismäärä

Uusien tapausten määrää ja niiden vaikutusta talousarvioon verrattaessa havaitaan, että epäiltyjä ja todettuja petoksia sekä muita sääntöjenvastaisuuksia on ollut vuonna 1999 jokseenkin yhtä paljon kuin edellisinä vuosina.

5.2. Petokset

5.2.1. Jäsenvaltioiden ilmoittamat sääntöjenvastaisuudet

Jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet vuonna 1999 osalta alakohtaisen lainsäädännön mukaisesti 1 235 tapausta, jotka voidaan luokitella petoksiksi Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen 1 artiklan 1 kohdassa annetun määritelmän nojalla. Nämä tapaukset jakautuvat talousarvion eri aloille seuraavasti [74]:

[74] Yksityiskohtien osalta vrt. taulukot 1-3.

>TAULUKON PAIKKA>

5.2.2. OLAFin tutkimat tapaukset

Vuonna 1999 petostentorjuntavirasto on käsitellyt jäsenvaltioiden ilmoittamien tapausten ohella 252 uutta tapausta, jotka viraston väliaikaisen arvion mukaan koskevat enimmäkseen varsinaista rikollisuutta. Yleensä OLAF päättää aloittaa tutkimuksen nimenomaan epäilyksen perusteella. Toiminnan luokittelu tutkimuksen loppuun saattamisen jälkeen kuuluu kuitenkin luonnollisesti jäsenvaltioiden oikeusviranomaisille. Määritettäessä tapausten vaikutusta talousarvioon laaditaan komission hallinnoimia suoria menoja koskevia tapauksia lukuun ottamatta väliaikainen arvio, joka jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten on vahvistettava. Niiden on lisäksi osoitettava perimismääräys asianomaisille toimijoille.

Vuonna 1999 aloitetut tutkimukset jakautuvat seuraavasti:

>TAULUKON PAIKKA>

* ilman alv:tä

** talousarvion B osa

Tässä taulukossa ei ole esitetty valmisteveroihin liittyviä tapauksia, koska näiden petosten vaikutus tuntuu enimmäkseen jäsenvaltioiden talousarvioissa. Tämän alan petosten määrän kasvuun on kuitenkin syytä puuttua. Karkea arvio pelkästään OLAFin tutkimista tapauksista vuodesta 1999 tämän kertomuksen julkaisemisajankohtaan kertoo, että alkoholin salakuljetuksen vaikutus jäsenvaltioiden talousarvioihin on yli 500 miljoonaa euroa. Alkoholin laiton kauppa ja tupakan salakuljetus kilpailevat ensimmäisestä sijasta, mutta jotkin jäsenvaltiot eivät vieläkään halua tehdä johtopäätöksiä.

5.3. Muut sääntöjenvastaisuudet

Vuonna 1999 jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet 4 912 sääntöjenvastaisuustapausta alakohtaisen lainsäädännön mukaisesti. Nämä tapaukset jakautuvat talousarvion eri aloille seuraavasti [75]:

[75] Yksityiskohtien osalta vrt. taulukot 1-3.

>TAULUKON PAIKKA>

6. Yleiset suuntaukset

Yleisesti ottaen aiempina vuosina vakiintunut taso on säilynyt vuonna 1999 ainakin jäsenvaltioiden ilmoittamien tapausten määrän osalta. Jäsenvaltioiden havaitsemien uusien tapausten määrä kasvaa edelleen [76], mutta tapauksiin liittyvät rahamäärät eivät juuri ylitä edellisen kauden lukuja. Maatalousmenoissa petosten ja muiden sääntöjenvastaisuuksien vaikutus on vähentynyt, mutta rakennemenoissa vaikutus lisääntyy edelleen. Perinteisten omien varojen alalla se vähenee.

[76] Jäsenvaltioiden ilmoittamien tapausten määrän kehityksestä ja vaikutuksesta katso taulukot 1-3.

OLAFin tutkimien tapausten tilanne on hiukan toisenlainen. Samassa tutkimuksessa voidaan arvioida sekä vaikutus talousarvioon todisteiden (todettujen rahamäärien) perusteella että todennäköinen vaikutus talousarvioon, joka voidaan laskea ainoastaan havaittuihin tosiasioihin perustuvan ekstrapoloinnin perusteella. Tämä koskee etenkin savukkeiden salakuljetuksen kaltaisia monimutkaisia tapauksia, joiden taustalla on järjestäytynyt rikollisuus. OLAF on arvioinut talousarvioon kohdistuvan vaikutuksen vähintään 17 miljoonaksi euroksi (edellisessä taulukossa esitetty luku) savukemarkkinoilla aloitettujen uusien tutkimusten osalta, joten kokonaismenetys voitaisiin arvioida 325 miljoonaksi euroksi. Talousarvioon kohdistuvien vaikutusten täsmentäminen tutkimusten päättämisen jälkeen kuuluu jäsenvaltioiden viranomaisille.

6.1. Perinteiset omat varat

Petosten ja muiden omiin varoihin vaikuttavien sääntöjenvastaisuuksien vaikutusta arvioidessaan komissio voi hyödyntää OLAFin omien tutkimusten perusteella saatujen tietojen lisäksi kahta täydentävää tietolähdettä:

-jäsenvaltioiden toimittamat asetuksen N:o 1552/89 [77] 6 artiklan 4 kohdan mukaiset tiedot (petosta koskevat ilmoituslomakkeet)

[77] Nykyään neuvoston asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1552/89 korvaavan neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000 (EYVL L 130. 31.5.2000) 6 artiklan 5 kohta.

-jäsenvaltioiden asetuksen N:o 1552/89 [78] 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti komissiolle toimittamat vuosikertomukset niiden toiminnasta ja valvontatoimien tuloksista. Näistä vuosikertomuksista saadaan myös tietoja, joiden avulla voidaan arvioida määrällisesti ja luokitella petostentorjunnan tuloksia sekä petollisen toiminnan laatua. [79] Tällä tavoin voidaan vertailla erityistietoja (petostapausten ja muiden sääntöjenvastaisuuksien ilmoitukset) yleisempiin tietoihin valvontatoimien tuloksista sekä jäsenvaltioiden ilmoittamiin kirjanpidollisiin tietoihin (vielä perimättä olevien omien varojen kirjanpito) ja saada tarkempi kuva lukujen kehityksestä.

[78] Nykyään asetuksen N:o 1150/2000 17 artiklan 3 kohta.

[79] Ks. liitteenä oleva kertomus.

Näiden tietojen perusteella voidaan todeta, että havaittujen petosten ja sääntöjenvastaisuuksien lukumäärä on noussut uudelleen (+22 %). Tapausten vaikutus talousarvioon on sitä vastoin pysynyt suhteellisen tasaisena edelliseen vuoteen verrattuna, jolloin taas oli todettu palatun vuoden 1995 tasolle. Jos otetaan myös huomioon jäsenvaltioiden vuosikertomuksissaan ilmoittamat tiedot valvontatoimistaan, näyttää siltä, että erityisesti "pikkutapausten" (alle 10 000 euroa) määrä kasvaa edelleen.

Tärkeimpiä niistä tuoteryhmistä, joihin petokset ja muut sääntöjenvastaisuudet kohdistuvat, ovat savukkeet (14 % ilmoitetuista tapauksista ja todetuista rahamääristä), sitten maitotuotteet (juusto ja voi), vain 0,5 prosenttia tapauksista, mutta miltei 12 prosenttia todetuista rahamääristä, ja sitten autot (1,6 % tapauksista ja 6,2 % todetuista rahamääristä). Vuonna 1998 kolme petoksille altteinta tuoteryhmää olivat maitotuotteet (23 %), savukkeet (8 %) ja tekstiilituotteet (4 %).

Tullimenettelyiden osalta herkin järjestelmä on edelleen vapaaseen liikkeeseen luovutus. Tähän ryhmään kuuluvat petokset ovat kuitenkin hyvin erilaisia. Salakuljetus ja sitä vastaavat toimet (maahantuonti, jota ei ole ilmoitettu) kattoivat vuonna 1999 noin 18 prosenttia jäsenvaltioiden ilmoittamista (10 000 euron kynnyksen ylittäneistä) tapauksista. Tullietuusjärjestelmien [80] hallinnointiin liittyviä ongelmia (siis väärennettyjä tai virheellisiä alkuperäilmoituksia) oli noin 8 prosenttia tapauksista.

[80] Katso myös teemaraportti, joka koskee perinteisten omien varojen valvontaa tullietuusjärjestelmissä. Komission yksiköt esittivät raportin omien varojen neuvoa-antavalle komitealle joulukuussa 1999 (asiakirja N:o BUDG/501/99).

Sitä vastoin passitusmenettelyihin liittyi vuonna 1999 todetuista tapauksista vain 6 prosenttia ja alle 4 prosenttia niihin liittyvistä rahamääristä, jos otetaan huomioon jäsenvaltioiden ilmoittamat tiedot (10 000 euron kynnyksen ylittäneet tapaukset). Tämä näyttää vahvistavan ennakkovaroitusjärjestelmän ehkäisevän vaikutuksen arkojen tuotteiden osalta, mutta ongelmaa ei silti voi vielä katsoa ratkaistun.

6.2. Maatalousmenot (EMOTR-tukiosasto)

Jäsenvaltioiden havaitsemien petosten ja muiden sääntöjenvastaisuuksien määrä on suurempi kuin viime vuonna (+12 %), mutta näiden tapausten vaikutus talousarvioon on selvästi pienempi (-18 %). Se johtuu ensi sijassa suoriin tukiin liittyvien, helpommin valvottavien tapausten määrän kasvusta. Näiden tapausten vaikutus talousarvioon on selvästi pienempi kuin muiden maatalousmenoalojen.

Petoksille alttein menoala on edelleen kuitenkin vientituki. Vuonna 1999 tukea koskevien tapausten määrän osuus talousarvioon kohdistuvasta kokonaisvaikutuksesta oli 38 prosenttia (28 % vuonna 1998), mutta vientitukimenojen osuus EMOTR-tukiosaston kokonaismenoista oli vain 14 prosenttia. Tämä huomattava nousu johtuu ensisijaisesti naudanlihan vientiä koskevien tapausten huolestuttavasta lisääntymisestä.

Petoksille altteimmat tuoteryhmät ovat siis naudanliha ja elävät naudat, joiden osuus petosten ja muiden sääntöjenvastaisuuksien kokonaisvaikutuksesta talousarvioon oli yli kolmannes. Niiden jälkeen tulevat hedelmät ja vihannekset (tuoreet tai jalostetut), joiden kokonaisvaikutus talousarvioon oli 15 prosenttia, ja pellava (joka on noussut ensimmäistä kertaa kolmen kärkituotteen joukkoon yli 8 prosentin kokonaisvaikutuksen takia). Sitä vastoin oliiviöljy, joka vuosina 1997 ja 1998 oli alttein tuote petoksille ja muille säännönvastaisuuksille, on vasta viidentenä vuonna 1999 (5 % kokonaisvaikutuksesta talousarvioon) viljatuotteiden jälkeen.

OLAFin vuonna 1999 aloittamat uudet tutkimukset koskevat ensisijaisesti maitotuotteita ja naudanlihaa.

6.3. Rakennetoimet

Rakennetoimien alalla sekä jäsenvaltioiden ilmoittamien uusien tapausten määrä että niiden vaikutus talousarvioon on edelleen kasvanut huomattavasti. Edelliseen vuoteen verrattuna ilmoitettujen tapausten määrä on kasvanut 70 prosenttia, ja niiden vaikutus talousarvioon on melkein kolminkertaistunut.

Ilmoitetut tapaukset koskevat pääosin rakennerahastoja (EMOTR-ohjausosastoa, ESR:ää, EAKR:ää ja KOR:ää). Samoin kuin vuonna 1998 suurin osa ilmoitetuista tapauksista (niin lukumäärän, eli 59 %, kuin tapauksiin liittyvien rahamäärien osalta, eli 50 %) koskee sosiaalirahastoa, jota seuraa aluekehitysrahasto (18 % tapauksista ja 39 % rahamääristä). Tilanne on kuitenkin aina hyvin erilainen eri jäsenvaltioissa. Koheesiorahaston (jolla on kuitenkin noin 3 000 miljoonan euron vuosibudjetti) menojen osalta tukea saavat neljä jäsenvaltiota ovat ilmoittaneet vain kolme tapausta.

OLAFin mukaan vuonna 1999 aloitettujen, yhteistyönä jäsenvaltioiden kanssa tehtävien uusien tutkimusten määrä on selvästi pienempi kuin edellisinä vuosina. Tämä johtuu osittain jäsenvaltioiden toiminnan tehostumisesta, joka käy ilmi myös virallisista tiedonannoista. OLAF keskittyy puolestaan vakavimpiin tapauksiin, joita jäsenvaltioiden viranomaiset eivät itse voi valvoa niiden monikansallisen luonteen tähden (painopiste on suunnattu EMOTR-ohjausosaston ja EAKR:n aloille).

Huolimatta vuonna 1999 aloitettujen tutkimusten pienestä määrästä OLAFin jäsenvaltioiden kanssa yhdessä tutkimien tapausten arvioitu vaikutus talousarvioon on tästä syystä hyvin merkittävä. Se on yli 24 miljoonaa euroa, kolme kertaa enemmän kuin vuonna 1998, mutta se ei silti nouse vuosien 1996 ja 1997 tasolle (eli aikaan, jolloin jäsenvaltioiden ilmoittamat tapaukset olivat vielä melko harvinaisia).

6.4. Suorat menot

Komission hallinnoimien suorien menojen osalta OLAF on aloittanut vuonna 1999 tutkimukset 107 uudessa tapauksessa, joiden kokonaisvaikutuksen talousarvioon arvioidaan olevan 73 miljoonaa euroa. Melkein kolme neljäsosaa näistä uusista tutkimuksista liittyy ulkoisiin toimiin. [81]

[81] Phare- ja TACIS-ohjelmat, kehitysyhteistyötuki jne.

7. Taloudellinen seuranta

Petoksiin ja sääntöjenvastaisuuksiin liittyvien rahamäärien takaisinperiminen on yhä puutteellista.

Komissio tehosti vuonna 1999 jäsenvaltioiden toimivaltaisten yksiköiden kanssa aloitteita, joiden tarkoituksena on nopeampien ja tehokkaampien perimismenetelmien käyttöönotto.

7.1. Omat varat [82]

[82] Vrt. taulukko 4.

Yhteisön lainsäädännön [83] mukaisesti perinteisten omien varojen kerääminen on jäsenvaltioiden tehtävä. Niiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta näiden varojen toteaminen, kirjaaminen, takaisinperiminen ja käyttöönotto tapahtuvat sääntöjen mukaisesti.

[83] Neuvoston päätös (94/728/EY, Euratom), tehty 31 päivänä lokakuuta 1994, Euroopan yhteisöjen omista varoista ja neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 1150/00, annettu 22 päivänä toukokuuta 2000.

On kuitenkin pakko todeta, että jäsenvaltioilla on lukuisia ongelmia velkojen takaisinperimisessä. Takaisinperimiseen voidaan näet ryhtyä vasta, kun maksun peruste on todettu. Tämä edellyttää, että taloudellinen toimija ja maksujen määrä voidaan selvittää. Esimerkiksi salakuljetustapauksissa (erityisesti savukkeiden ja alkoholin salakuljetuksessa) on vaikeaa ja joskus jopa täysin mahdotonta laskea jälkikäteen kierrettyjä tullimaksuja laittomasti maahantuoduista tavaroista, jotka on jo ehditty laskea yhteisön markkinoille.

Käytäntö on osoittanut, että tullimaksujen toteamisen jälkeenkin jäsenvaltioiden vastuulla olevat perintätoimet etenevät usein varsin hitaasti, mikä johtuu erityisesti hallinto- ja oikeusmenettelyjen vaatimasta ajasta. Omien varojen perimisen yhdenmukaisuutta haittaavat myös jäsenvaltioiden hallintoelinten erilaiset tulkinnat yhteisön oikeudesta.

Nämä havainnot kannustavat komissiota sen pyrkimyksissä valvoa edelleen perinteisten omien varojen keräämistä, erityisesti maksujen toteamismenettelyjen valvontaa. Se pohtii myös, olisiko jäsenvaltioiden hallinto- ja oikeusmenettelyjen vaikutusten arviointia tehostettava tunnuslukuja tarkentamalla.

Komissio seuraa takaisinperinnän toteutumista muun muassa seuraavien välineiden avulla:

-se laatii yhteenvetokertomuksen jäsenvaltioiden ilmoituksista, jotka koskevat niiden valvontatoimia ja näiden toimien tuloksia asetuksen N:o 1150/2000 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti, joka on tämän vuosikertomuksen liitteenä,

-komissio laatii petoksia koskevista jäsenvaltioiden ilmoituksista tilastoanalyysin (ns. A-otos), jonka tarkoituksena on esitellä perintätilanteen yleisiä piirteitä. Ensimmäinen tällainen kertomus toimitettiin budjettivallan käyttäjälle vuonna 1995. [84] Toisen kertomuksen on määrä ilmestyä vuonna 2001.

[84] "Report from the Commission on the recovery of traditional own resources in cases of fraud and irregularities (methodology and sample A 94)" (Komission kertomus perinteisten omien varojen perinnästä petos- ja sääntöjenvastaisuustapauksissa (menetelmät ja otos A 94), asiak. KOM(95) 398 lopullinen, 6. syyskuuta 1995.

-komissio laatii B-otokseksi kutsuttuja kertomuksia [85], joissa tarkastellaan perinteisten omien varojen takaisinperinnän tilannetta joissakin erittäin merkittävissä ja monimutkaisissa petos- ja sääntöjenvastaisuustapauksissa.

[85] Kertomukset petoksista ja säännönvastaisuuksista johtuvan perinteisten omien varojen perinnän tilasta (Otos B 94 ja B 98). Asiak. KOM(97) 259 lopullinen, 9. kesäkuuta 1997 ja KOM(99) 160 lopullinen, 21. huhtikuuta 1999. Kertomuksissa käsitellään perinteisten omien varojen kiertämistä, joihin liittyvä kokonaissumma arvioitiin noin 124 miljoonaksi ecuksi (otos B 94) ja 136 miljoonaksi ecuksi (otos B 98). B 2000-otosta koskevan kertomuksen on määrä ilmestyä vuonna 2001.

Nämä tapaukset valitaan jäsenvaltioiden ilmoittamista tapauksista sillä perusteella, että ne on katsottu erityisen tärkeiksi komission yksiköiden määrittelemien valintaperusteiden nojalla.

Asetuksen N:o 1150/2000 mukaisesti jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet asettaakseen perinteiset omat varat käyttöön, paitsi jos perintää ei ole voitu toteuttaa kyseisestä jäsenvaltiosta riippumattomista syistä.

Tapaukset, joissa kirjanpidosta poistettu määrä ylittää 10 000 euroa, on ilmoitettava komissiolle tutkittaviksi.

Jos jäsenvaltio on täyttänyt kaikki asiaankuuluvat velvollisuutensa rahamäärän perimisessä kansallista ja yhteisön lainsäädäntöä noudattaen, sille voidaan myöntää vapautus omien varojen asettamisesta yhteisön talousarvion käyttöön. Muutoin se on taloudellisesti vastuussa, eli silloin valtio maksaa velan verovelvollisen sijasta.

On kuitenkin huomattava, että vain puolet valtioista ilmoittaa kirjanpidosta poistettuja määriä koskevat tapaukset, kun taas muut arvioivat, että niiden kuuluu ilmoittaa nämä tapaukset vain silloin, kun takaisinperiminen on osoittautunut lopullisesti mahdottomaksi.

Komissio on näin ollen pohtinut, millä tavoin eri jäsenvaltiot soveltavat 17 artiklan 2 kohtaa. Pohdinnan tuloksena se ehdotti vuonna 1997 tämän artiklan muuttamista. Menettelyiden tehostamiseksi se ehdotti kaikkiin jäsenvaltioihin määräaikaa (5 vuotta), jonka kuluttua jäsenvaltiot voisivat poistaa perintäkelvottomat määrät kirjanpidostaan. Komissio päättää jatkossa, vapautetaanko jäsenvaltio vastuustaan. On myös esitetty sen kynnyksen korottamista 10 000 eurosta 50 000 euroon, jonka ylittyessä jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 17 artiklan 2 kohtaan kuuluvat tapaukset.

Muutettaessa asetusta N:o 1150/2000 uuden omista varoista tehdyn päätöksen huomioon ottamiseksi komissiolla on tilaisuus käynnistää ehdotusta koskeva keskustelu uudelleen.

7.2. EMOTR-tukiosaston menot

Komissio (OLAF) on kehottanut jäsenvaltioita tarkistamaan perimistilanne erityisesti jo useita vuosia sitten ilmoitettujen tapausten osalta, selvittämään perintäkelvottomat rahamäärät tai selittämään tarpeen vaatiessa viivästykset takaisinperinnässä. Se on täsmentänyt hyväksyttävän määräajan takaisinperimiselle Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella [86] sekä yhdessä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

[86] Vrt. Asia C-34/89, tuomio 11.10.1990.

Nämä aloitteet ovat jo alkaneet tuottaa tuloksia. Suuri osa ennen vuotta 1995 ilmoitetuista tapauksista on voitu saattaa päätökseen. Perimättä oleva osuus vuosina 1973-1994 ilmoitetuista tapauksista on 947 miljoonaa euroa ja vuosina 1995-1999 ilmoitetuista tapauksista 842 miljoonaa euroa. [87] Noin 49 miljoonan euron summa on lopullisesti perintäkelvoton. Jos syy on jäsenvaltion, kansallisen talousarvion on vastattava EMOTR-tukiosaston menettämistä varoista. Noin kolmannes toteutumattomista takaisinperintämääräyksistä on käsiteltävänä eri oikeusasteissa. [88]

[87] Määrä vastaa 75:tä prosenttia petoksiin ja sääntöjenvastaisuuksiin liittyvistä rahamääristä.

[88] Lisää yksityiskohtia taulukossa 5.

7.3. Rakennetoimet

Rakennetoimien alalla talousvaikutusten seurantaa säätelee se seikka, että lopullinen päätös vielä perittävänä olevasta loppusummasta voidaan tehdä vasta, kun monivuotinen ohjelma (tai muu vastaava toimenpide) on saatettu päätökseen. Jäsenvaltiot, jotka havaitsevat toimintaohjelman aikana sääntöjenvastaisuuden, voivat oikaista rahoitustilanteen viimeistään loppumaksun yhteydessä (jo maksetun erääntymättömän maksun takaisinperintä tai alennus myöhemmästä maksusta) ja myöntää edelleen näin vapautuneita määrärahoja määräaikojen sallimissa rajoissa sellaiseen toiseen hankkeeseen, joihin ei liity sääntöjenvastaisuuksia..

Vuoden 1999 lopussa vielä perimättä oleva kokonaismäärä jäsenvaltioiden asetuksen N:o 1681/94 mukaisesti ilmoittamien tapausten osalta oli 234,8 miljoonaa euroa (ilmoituskausi 1994-1999). Todella perityt rahamäärät näissä samoissa tapauksissa olivat 87 miljoonaa euroa. Määrä vastaa neljännestä niiden tapausten rahamääristä, joihin liittyi sääntöjenvastaisuuksia.

Osasto III: Jäsenvaltioiden toimenpiteet yhteisön taloudellisten etujen suojaamiseksi

8. Amsterdamin sopimuksessa vahvistettu uusi tavoite

EY:n perustamissopimuksen uuden 280 artiklan 5 kohdan mukaisesti komission aikaisempien vuosien tapaan laatimaan yhteisön taloudellisten etujen suojaamista koskevaan vuosikertomukseen on tästä lähin liitettävä jäsenvaltioiden laatima selvitys toiminnastaan tällä alalla. Näin ollen tässä vuosikertomuksessa on edellisiin kertomuksiin verrattuna yksi uusi osasto.

Uutta osastoa ei kuitenkaan saatu loppuun määräajassa, joka oli varsin lyhyt eli 1:sestä toukokuuta 1999 (Amsterdamin sopimuksen voimaantulopäivä) 31:een joulukuuta 1999. Lisäaikaa pyydettiin OLAFin perustamisen vuoksi ja uudenlaisen yhteistyömenetelmän luomiseksi jäsenvaltioiden välille.

Voidakseen kuitenkin noudattaa sitoumustaan esittää Ecofin-neuvostolle 27. marraskuuta 2000 ensimmäisen perustamissopimuksen 280 artiklan nojalla laaditun kertomuksen komission täytyi luopua jäsenvaltioiden toimien kuvaamisesta tässä kertomuksessa, koska jäsenvaltiot olivat toimittaneet omat osuutensa niin myöhään. Sopimuksen hengen noudattamiseksi jäsenvaltioiden toiminta asetuksen 1552/89 (nyttemmin 1150/2000) mukaan esitetään liitteessä. [89]

[89] Vrt. kohta 6.1, s. 31 ja kohta 7.1, s. 33. Yhteenvetokertomus jäsenvaltioiden laatimista tiedonannoista, jotka koskevat tarkastustoimintaa ja sen tuloksia sekä periaatteellisia kysymyksiä perinteisten omien varojen alalla - Varainhoitovuosi 1999 - (Neuvoston asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1150/2000 17 artiklan 3 kohta).

9. Uuden työmenetelmän luominen jäsenvaltioiden välille

Tärkein tehtävä vuonna 2000 on edelleen uuden työmenetelmän luominen jäsenvaltioiden välille. Sen tuoman hyödyn pitäisi näkyä jo seuraavassa vuosikertomuksessa.

9.1. Neuvoa-antavan komitean aseman vahvistaminen petostentorjuntaa koskevassa yhteistyössä

Uuden petostentorjuntastrategiansa [90] mukaisesti komissio on jo ottanut petostentorjunnan yhteensovittamista käsittelevän neuvoa-antavan komitean (COCOLAFin) mukaan yhteistyöhön tämän vuosikertomuksen laatimiseksi "yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa" perustamissopimuksen 280 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

[90] KOM(2000) 358, kohta 1.1.2.

9.2. Kyselylomakkeen laatiminen yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa

Komissio ja jäsenvaltiot ovat laatineet tässä yhteydessä kyselylomakkeen. Komissio esitti COCOLAFille ensimmäisen ehdotuksen 5. toukokuun 2000 pidetyn istunnon yhteydessä pian OLAFin pääjohtajan nimittämisen jälkeen. Ehdotettu tavoite oli arvioida, kuinka jäsenvaltiot ovat soveltaneet perustamissopimuksen 280 artiklaa erityisesti kansallisten ja yhteisön taloudellisten etujen yhteensovittamisperiaatteen ja suojaamisen yhtäläisyysperiaatteen osalta. Tämä tarkoitti tilastollisen analyysin laatimista todellisesta toiminnasta, eli toteutetuista valvontatoimista, niiden yhteydessä havaituista sääntöjenvastaisuuksista ja tältä pohjalta määrätyistä rangaistuksista. Tätä silmällä pitäen komissio ehdotti, että vuonna 1995 tehtyä ja vuonna 2000 täydennettyä vertailevaa analyysiä pitäisi hyödyntää EY:n perustamissopimuksen entisen 209 a artiklan soveltamisessa. [91]

[91] Vertailututkimus jäsenvaltioiden selvityksistä, jotka koskevat yhteisön varojen tuhlausta ja väärinkäytöksiä vastaan toteutettuja kansallisia toimenpiteitä, marraskuu 1995, yhteenvetoasiakirja - KOM(95) 556 lopullinen - ja Lisätietoja tarkastuksista ja hallinnollisista seuraamuksista, komission valmisteluasiakirja, SEC(2000) 843 lopullinen, 24.5.2000.

Keskustelua ehdotetusta kyselylomakkeesta jatkettiin jäsenvaltioiden kanssa 2000 touko-heinäkuussa. Lopullinen, huomattavasti yksinkertaistettu kyselylomake voitiin osoittaa jäsenvaltioille 18. heinäkuuta 2000. Tässä vaiheessa tavoitteena ei enää ole arvioida jäsenvaltioiden yhteisön taloudellisten etujen suojaamisen alalla toimeenpanemia keinoja vaan selostaa niitä. Näihin keinoihin kuuluu yhtä lailla uusien oikeussäännösten antaminen ja valvonnasta vastaavien yksiköiden organisaation muuttaminen kuin uusien toimien käytännön toimeenpano yhteistyön, koulutuksen tai eri viranomaisten työmenetelmien edistämiseksi. Tänä vuonna takaisinperimistä tutkitaan lisäksi entistä tarkemmin.

Tulevaisuudessa kyselylomaketta voidaan täydentää ja sen tavoitteita voidaan arvioida asteittain uudelleen.

9.3. Yhteenvedon laadinta kaudesta 1999-2000

Niiden tietojen perusteella, jotka komissio on saanut käyttöönsä vuoden 2000 syyskuun alusta tämän vuosikertomuksen julkaisemiseen saakka, se on alkanut alustavasti tutkia jäsenvaltioiden vastauksia sitä mukaa kuin tietoja on saatu käyttöön. Jäsenvaltioiden toimintaan liittyvän osaston jaottelusta ja rakenteesta keskusteltiin 24. lokakuuta 2000 pidetyssä COCOLAFin kokouksessa.

Täydennetty ja käännetty teksti on määrä toimittaa COCOLAFin hyväksyttäväksi ennen vuoden 2000 loppua. Tavoitteena on sijoittaa teksti seuraavaan perustamissopimuksen 280 artiklan mukaiseen vuosikertomukseen. Tässä vuosikertomuksessa luodaan siis katsaus sekä yhteisön toimintaan taloudellisten etujensa suojaamisen alalla vuonna 2000 että jäsenvaltioiden vastaavaan toimintaan kaudella 1999-2000.

SANASTO

EY: Euroopan yhteisö (nimitystä käytetty Euroopan unionista tehdyn sopimuksen voimaantulosta alkaen)

OLAF: Euroopan petostentorjuntavirasto

IRENE: UCLAFin hallinnoima komission tietokanta; lyhenne sanoista Irrégularités, Enquêtes, Exploitation (sääntöjenvastaisuudet, tutkimukset, hyödyntäminen)

SEM 2000: komission ohjelma yhteisön varainhoidon kehittämiseksi vuotta 2000 silmällä pitäen (Sound and Efficient Management - moitteeton ja tehokas varainhoito)

Agenda 2000: komission tiedonanto unionin laajentumisesta vuoden 2000 kynnyksellä

EYVL: Euroopan yhteisöjen virallinen lehti (EYVL L: L-sarja, EYVL C: C-sarja)

COCOLAF: petostentorjunnan yhteensovittamista käsittelevä neuvoa-antava komitea

ALV: arvonlisävero

SCAF: petostentorjunnan alakomitea (välillisen verotuksen alalla); petostentorjuntaa käsittelevä CPCA:n alaryhmä

CPCA: välillisen verotuksen alan hallinnollisen yhteistyön pysyvä komitea. Puheenjohtajana toimii komission edustaja tulliliittoa ja välillistä verotusta käsittelevästä pääosastosta (PO XXI). Komitea huolehtii yhteisön sisäisen väliaikaisen arvonlisäverojärjestelmän toteuttamiseen liittyvistä kysymyksistä.

GSP: yleinen tullietuusjärjestelmä (Generalized System of Preferences)

ESR: Euroopan sosiaalirahasto

EAKR: Euroopan aluekehitysrahasto

EKR: Euroopan kehitysrahasto

YMP: yhteinen maatalouspolitiikka

EMOTR: Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahasto (tukiosasto: EMOTR-tuki, ohjausosasto: EMOTR-ohjaus)

Phare: Keski- ja Itä-Euroopan maiden kansantalouksien jälleenrakentamisen tukiohjelma

Taulukko 1

Perinteiset omat varat

Jäsenvaltioiden ilmoittamat petos- ja muut sääntöjenvastaisuustapaukset

asetuksen N:o 1552/89 mukaisesti

1999

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 2

EMOTR-tukiosasto

Jäsenvaltioiden ilmoittamat petos- ja muut sääntöjenvastaisuustapaukset

asetuksen N:o 595/91 mukaisesti

1999

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 3

Rakennerahastot ja koheesiorahasto

Jäsenvaltioiden ilmoittamat petos- ja muut sääntöjenvastaisuustapaukset

asetusten N:o 1681/94 ja 1831/94 mukaisesti

1999

>TAULUKON PAIKKA>

* Yhteisöaloitteet sisältyvät suoritettuihin maksuihin

Taulukko 4

PERINTEISET OMAT VARAT

Asetuksen N:o 1552/89 mukaisesti ilmoitettujen tapausten perintätilanne

(miljoonaa euroa)

>TAULUKON PAIKKA>

* Luvut perustuvat yksinomaan OWNRES-ilmoituksiin, joten ne eivät ole täydellisiä.

** Jäsenvaltio ei ole päivittänyt ennen vuotta 1996 ilmoitettujen tapausten perittävänä olevia määriä.

Taulukko 5

EMOTR-TUKIOSASTO

Asetuksen N:o 595/91 mukaisesti ilmoitettujen tapausten perintätilanne

(miljoonaa euroa)

>TAULUKON PAIKKA>

Kuvio 1

>TAULUKON PAIKKA>

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kuvio 2

>TAULUKON PAIKKA>

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kuvio 3

>TAULUKON PAIKKA>

KOMISSION KERTOMUS - Yhteenvetokertomus jäsenvaltioiden laatimista tiedonannoista, jotka koskevat niiden suorittamaa valvontaa ja sen tuloksia sekä periaatteellisia kysymyksiä perinteisten omien varojen alalla - Varainhoitovuosi 1999 - (Neuvoston asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1150/2000 17 artiklan 3 kohta)

1. Johdanto

1. Asetuksella 1150/2000 [92] jäsenvaltion tehtäväksi annettiin ns. perinteisten omien varojen kerääminen ja velvollisuus toteuttaa toimenpiteitä, jotta Euroopan yhteisöjen talousarvion hyväksi muodostuneet velat (pääasiassa tuontitullit) todettaisiin, merkittäisiin kirjanpitoon, perittäisiin ja asetettaisiin komission käyttöön.

[92] Neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 1150/2000, annettu 22 päivänä toukokuuta 2000, jolla korvataan neuvoston yhteisöjen omista varoista tehdyn päätöksen 94/728/EY, Euratom soveltamisesta 29 päivänä toukokuuta 1989 annettu neuvoston asetus (ETY, Euratom) N:o 1552/89 (EYVL L 130, 31.05.2000).

Komissiolle tiedotetaan tästä toiminnasta tiedonnannoilla, joita jäsenvaltiot sille toimittavat. Edellä mainitun asetuksen 17 artiklan 3 kohdassa säädetään jäsenvaltioiden suorittamasta valvonnasta, että jäsenvaltiot tiedottavat komissiota valvonnasta vuosikertomuksen välityksellä ja että komissio laatii budjettivallan käyttäjälle kertomuksen, jossa esitetään yhteenveto jäsenvaltioiden antamista tiedonnannoista.

2. Kertomuksista laadittujen yhteenvetojen tarkoituksena on luoda kansallisella tasolla suoritetusta valvonnasta ja sen tuloksista tilannearvio sekä muodostaa kokonaiskuva petosten ja sääntöjenvastaisuuksien määrästä Euroopan yhteisöjen perinteisten omien varojen alalla. Yhteenvetojen tarkoituksena on myös tarjota komissiolle mahdollisuus toimittaa asiakirjojen lisätarkastuksia ja hyödyntää mahdollisimman hyvin riskianalyysia oman tarkastusohjelmansa laatimisessa.

Asetuksen N:o 1552/89 muuttamisen jälkeen vuona 1996 [93] sovittiin, että kansallisten kertomusten välisten huomattavien erojen ja eräiden peruskäsitteiden tulkintaerojen aiheuttamiin ongelmiin olisi löydettävä ratkaisu. Vuosikertomusta koskeva malli annettiin jäsenvaltioiden käyttöön maaliskuussa 1997 [94]. Siinä esitettiin, mitä tietoja jäsenvaltioiden on toimitettava petosten ja sääntöjenvastaisuuksien alalla, ja pyrittiin yhdenmukaistamaan toimitettavia kirjanpitotietoja.

[93] Neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 1355/96, annettu 8 päivänä heinäkuuta 1996, 29 päivänä toukokuuta 1989 annetun neuvoston asetuksen N:o 1552/89 muuttamisesta.

[94] Komission päätös N:o 97/245/EY, tehty 20 päivänä maaliskuuta 1997 (asiak. C(97) 800 lopull.).

3. Varainhoitovuotta 1998 koskevien kertomusten [95] perusteella tulokset olivat odotettua heikommat. Komissio katsookin, ettei se pysty vielä tekemään täysin pitäviä päätelmiä yhtenäisten tietojen puuttuessa.

[95] Asiakirja KOM(2000) 707 lopull., 29.2.2000.

Komission on todettava, että tietojen vertailtavuudessa on samoja puutteita kuin vuonna 1998. Vuosikertomusten neljännen analyysin perusteella voidaan kuitenkin selvittää tarkemmin omien varojen keruujärjestelmän nykyiset puutteet ja ongelmat ja voidaan myös todeta, että tiettyä parannusta on tapahtunut. Analyysin tulosten levittäminen kannustaa jäsenvaltioita jatkamaan valvontatoimintansa arviointijärjestelmän kehittämistyötä.

Komission on lisäksi tarkoitus analysoida asetusta N:o 1150/2000 sovellettaessa ilmenneitä periaatteellisia kysymyksiä. Saatujen kokemusten perusteella komissio kuitenkin katsoo, että jäsenvaltioiden ilmoittamat ongelmat ja tähän kertomukseen sisältyvien tietojen yhdenmukaisuusongelmat tulevat paremmin käsitellyiksi kahdenvälisen seurannan yhteydessä. Siihen saakka ne toimitetaan tiedoksi omia varoja käsittelevälle neuvoa-antavalle komitealle, jonka yhteydessä on helpompi käydä yhteistä keskustelua järjestelmän tulosten parantamiseksi.

Tähän neljänteen analyysiin liittyvissä taulukoissa esitetään ja tulkitaan komission jäsenvaltioille toimittaman kertomusmallin avainkäsitteitä. Jokaisen taulukon osalta esitetään sen ymmärtämisen kannalta tarpeellisia selityksiä ja perusteellaan tunnuslukujen merkitys ja tehtävä.

2. Jäsenvaltioiden kertomusten analyysi

Kansallisia kertomuksia analysoimalla pyritään selvittämään kahdentyyppistä perustietoa. Tarkoituksena on antaa yleiskuva jäsenvaltioiden valvontatoiminnasta sekä arvioida petosten ja sääntöjenvastaisuuksien torjuntaa. Tästä syystä kootaan ensiksi valvontatoimintaan liittyvät tiedot, jotka koskevat kunkin jäsenvaltion kansallisten viranomaisten käsittelemien ilmoitusten määrää maahantuontivaiheessa ja tarkastusvaiheessa (jälkikäteen) sekä tarkastuksiin osallistuvan henkilöstön lukumäärää. Tämä antaa viitteen valvontatoiminnan laajuudesta suhteessa tuonnin määrään kussakin jäsenvaltiossa.

Kansalliset kertomukset sisältävät myös tietoja, joiden avulla voidaan mitata ja luokitella petostentorjunnan tuloksia ja petollista toimintaa. Petosten kansainvälisen luonteen vuoksi ja jotta voitaisiin osoittaa niiden esiintymistavat yhteisön tullialueella, maakohtaiset numerotiedot (tapausten lukumäärä ja niiden arvo) lasketaan yhteen kaikkien jäsenvaltioiden osalta. Tässä analyysissa esitetään erikseen petostentorjunnan eri vaiheita koskevat tiedot: tapausten tutkiminen ja paljastaminen, rahamäärien arviointi ja kirjaaminen sekä tullien periminen.

Tietoja myös vertaillaan muihin tietoihin, joita jäsenvaltiot ovat toimittaneet perimättä olevien omien varojen kirjanpidon ja petoksia koskevien ilmoituslomakkeiden yhteydessä. Näin halutaan valottaa omia varoja koskevia ongelmia ja paljastaa mahdolliset epäkohdat näiden varojen toteamisessa ja yhteisölle tilittämisessä. Analyysissa myös luokitellaan petokset ja sääntöjenvastaisuustapaukset kunkin tullimenettelyn ja petostyypin mukaan.

Kansallisia kertomuksia koskevaa analyysia laatiessaan komissio on hyödyntänyt myös aiempina varainhoitovuosina toimitettuja vastaavia tietoja, vaikka tietääkin niiden olevan osittain puutteellisia ja vertailukelvottomia.

Vertailemalla eri varainhoitovuosilta koottuja tietoja voidaan tehdä päätelmiä jäsenvaltioiden valvontatoiminnan kehittymisestä ja tuloksista sekä omien varojen kantoon vaikuttavista pääsuuntauksista.

2.1. Jäsenvaltioiden suorittama valvonta

Jäsenvaltioiden suorittama valvonta esitetään vertaamalla kussakin jäsenvaltiossa tullauksen jälkeen toimitettujen tarkastusten lukumäärää (tullauksen jälkeen tarkastetut ilmoitukset) tulliliikenteen määrään (vastaanotettujen tuonti- ja vienti-ilmoitusten lukumäärä).

Nämä tiedot sekä tiedot kussakin jäsenvaltiossa valvontaan osallistuvasta erityishenkilöstöstä esitetään liitteessä 1. Siitä käy ilmi kansallisen valvonnan aste sekä tarkastusten määrä henkilöä kohden. Tiedot ovat vain suuntaa-antavia sen vuoksi, että jäsenvaltioiden tilastointimenetelmät ovat erilaisia (ks. taulukkoa koskevat huomautukset).

Liitteessä 2 valvontatoiminnan tunnuslukuja tarkastellaan usean vuoden ajalta vertaamalla varainhoitovuosien 1996-1999 lukuja keskenään.

Liitteessä 1 ja 2 esitetyn kahden taulukon perusteella voidaan havaita seuraavaa:

2.1.1. Vastaanotettujen ilmoitusten määrä

>VIITTAUS KAAVIOON>

Vuonna 1999 ilmoituksia otettiin vastaan yhteensä 79 182 850. Niiden määrä siis väheni tuntuvasti kaikissa jäsenvaltioissa, vaikka usean vuoden ajan niiden lukumäärä oli lisääntynyt.

Joissain maissa ilmoitusten määrä supistui vain hieman. Suomessa vastaanotettujen ilmoitusten lukumäärä supistui kuitenkin jo kolmatta kertaa, ja Saksassa ja varsinkin Alankomaissa se supistui merkittävästi (Alankomaissa 50 %).

Kun ilmoitusten lukumäärää verrataan todettuihin määriin [96] eri jäsenvaltioissa (suhteessa koko EU:hun) huomataan, että kyseisten tunnuslukujen välillä on huomattavia eroja Saksassa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Sama havainto on tehty myös aiempina vuosina, vaikka Alankomaiden osalta ero onkin kaventunut: maassa käsitellään 20 prosenttia yhteisössä vastaanotetuista ilmoituksista, mutta todetaan vain 12 prosenttia rahamääristä. Samanlainen tilanne vallitsee Saksassa (27 % ilmoituksista ja vain 23 % rahamääristä). Yhdistyneessä kuningaskunnassa tilanne on päinvastainen, sillä maassa käsitellään vain 7 prosenttia ilmoituksista mutta todetaan 21 prosenttia rahamääristä. Tämä saattaa johtua siitä, että Yhdistynyt kuningaskunta ottaa vastaan suuren määrän yleisilmoituksia yksinkertaistetun tulliselvitysmenettelyn yhteydessä.

[96] Omien varojen A- ja B-kirjanpidossa todetut määrät yhteensä.

2.1.2. Tullauksen jälkeiset tarkastukset

Vuosi 1999 on ensimmäinen varainhoitovuosi, jonka osalta kaikki jäsenvaltiot ovat toimittaneet ilmoitusten jälkitarkastuksia koskevat tiedot. Tästä huolimatta tiedot eivät ole täysin yhdenmukaisia, kuten liitteen 1 huomautukset osoittavat: toisilla jäsenvaltioilla (esim. Tanskalla) ei ole tätä toimintaa koskevia tilastoja ja toiset kirjaavat ainoastaan yrityksissä tai tutkimusten yhteydessä toimitetut tarkastukset (Ranska).

Tullauksen jälkeen toimitettujen tarkastusten lukumäärä osoittaa hallinnollisten organisaatioiden olevan hyvin epäyhtenäisiä: varsinkin tullaustoimien ja tarkastusmenetelmien tietokoneistamisen aste vaihtelee. Tämän vuoksi Kreikan ja Espanjan tietoja on esimerkiksi mahdotonta verrata, vaikka ne molemmat tarkastivat yli 21 prosenttia ilmoituksista ja käyttivät tarkastuksiin lähes yhtä paljon henkilöstöä (Kreikka 258 ja Espanja 300), sillä ilmoitusten lukumäärä on Espanjassa neljä kertaa suurempi kuin Kreikassa. Näyttääkin siltä, että tarkastukset järjestetään eri maissa eri tavoin ja että tarkastukset toimitetaan toisissa maissa perusteellisemmin kuin toisissa.

Kun jälkitarkastuksia tarkastellaan usean vuoden ajalta, voidaan todeta, että jälkitarkastusten määrä lisääntyi vuonna 1999 jo toista kertaa. Tarkastustoiminta kolminkertaistui Espanjassa, Irlannissa ja Alankomaissa ja kaksinkertaistui Italiassa. Tarkastustoiminta on lisääntynyt myös Saksassa.

Jälkitarkastusten lisääntyminen voidaan selittää tarkastustoiminnan merkittävällä suunnanmuutoksella. Siihen saattaa myös vaikuttaa kirjanpitomenetelmien muuttaminen, mitä ei ole kertomuksissa mainittu. Varmojen päätelmien tekeminen edellyttää lisätutkimuksia, joissa selvitettäisiin muun muassa menetelmien tietoteknistymisen mahdollinen vaikutus asiaan. Monessa maassa jälkitarkastukset ovat myös vähentyneet, mikä johtuu joko tullissa tehtyjen ilmoitusten vähentymisestä tai jostain muusta syystä, jota ei selvitetä. Tällaisia maita ovat Ranska ja varsinkin Ruotsi.

Komissio ei ole pystynyt selvittämään tämän lähinnä suotuisan kehityksen laajuutta, koska sitä ei voida perustella tullaustoimenpiteiden määrän vaihtelulla (etenkään Espanjassa, Irlannissa, Italiassa, Luxemburgissa ja Ruotsissa). Näistä kysymyksistä tullaan keskustelemaan omia varoja käsittelevässä neuvoa-antavassa komiteassa.

2.1.3. Tullauksen jälkeisistä tarkastuksista vastaava henkilöstö

Vertailtaessa tullauksen jälkeisistä tarkastuksista vastaavan erityishenkilöstön määrää ja tarkastettujen ilmoitusten määrää voidaan todeta, että kansallisten viranomaisten sisäisissä organisaatioissa on eroja.

Tullihenkilöstön kokonaismääräksi Euroopan unionissa arvioidaan 93 859 henkeä (84 116 vuonna 1998). Erityishenkilöstön määrä on sitä vastoin 12 853 henkeä, mikä on hieman vähemmän kuin edellisenä varainhoitovuonna (13 306). Erityishenkilöstön määrä on supistunut huomattavasti eräissä maissa, kuten Belgiassa, Italiassa, Portugalissa ja Ruotsissa, mutta sitä vastoin lisääntynyt Tanskassa, Kreikassa (huomattavasti) ja Irlannissa. Tullihenkilöstön kokonaismäärä on lisääntynyt voimakkaasti Saksassa.

Komission mielestä joissakin jäsenvaltioissa havaittu tarkastukseen erikostuneiden henkilöiden voimakas vähentyminen ei johdu kyseisissä jäsenvaltioissa käsiteltyjen ilmoitusten vähentymisestä. Vähentymisen syynä saattavat olla tarkastusmenetelmien uudelleenmäärittely tai hallinnolliset uudelleenjärjestelyt. Komissio haluaa myös selvittää, onko tietotekniikan käytön leviäminen mahdollisesti vaikuttanut jälkitarkastusten tehostumiseen. Koska lopullista syytä tähän kehitykseen ei ole löydetty, komissio vie asian neuvoteltavaksi omia varoja käsittelevään neuvoa-antavaan komiteaan.

2.2. Petokset ja sääntöjenvastaisuudet

2.2.1. Todetut ja vuonna 1999 perityt rahamäärät

Petostentorjunnan vuosikertomukset sisältävät kahdentyyppisiä numerotietoja petoksista ja sääntöjenvastaisuuksista: toisaalta tietoja havaittujen tapausten lukumäärästä ja toisaalta kirjapitotietoja tullivelan perinnän eri vaiheista.

Tämän vuoksi liitteessä 3 olevassa taulukossa esitetään kolme tilastoa: havaittujen tapausten lukumäärä, todettujen tullimaksujen määrä ja varainhoitovuoden aikana perityt rahamäärät. Tämä antaa kuvan petos- ja sääntöjenvastaisuusvirroista koko yhteisön tullialueella sekä niiden torjuntaan käytetyistä voimavaroista.

Taulukosta käyvät siis ilmi kussakin jäsenvaltiossa todetut ja perityt rahamäärät verrattuna koko yhteisössä todettuihin ja perittyihin rahamääriin sekä rahamäärien (brutto)perintäaste.

Lukuja tulkittaessa on aluksi syytä kiinnittää huomiota siihen, että taulukon sarakkeessa (2) esitetyt petosten ja sääntöjenvastaisuuksien lukumäärää koskevat tiedot ovat varsin epäyhtenäisiä. Esimerkiksi Saksan luvut vastaavat huonosti todellisuutta siihen nähden, että maassa liikkuu merkittävä määrä kolmansien maiden tavaroita: Saksassa havaittujen petosten määrä on vain kolmannes Belgiassa, Espanjassa ja Ranskassa havaittujen petosten määrästä. Näyttää myös siltä, että eräät jäsenvaltiot ovat ilmoittanut kaikki kansallisten viranomaisten vuoden aikana käsittelemät rikkomistapaukset. Toiset jäsenvaltiot sen sijaan näyttävät ilmoittaneen vain osan todetuista rikkomistapauksista. Esimerkiksi Alankomaat on ilmoittanut vain osittaisia tietoja uuteen atk-sovellukseen liittyvien ongelmien vuoksi.

Liitteessä 3 olevan taulukon sarakkeesta 5 käy ilmi, että petostapausten keskimääräinen arvo vaihtelee huomattavasti eri jäsenvaltioissa (esim. Yhdistyneen kuningaskunnan luku on vain kymmenesosa Saksan luvusta): tämä johtuu petostyyppien kausivaihtelun lisäksi myös petostapausten kirjausmenetelmien eroista. Eräät jäsenvaltiot (Tanska, Saksa ja Irlanti) näyttävätkin laskevan kaikki petostapaukset yhteen, kuten tehtiin Ruotsissa vuoteen 1996 ja Itävallassa vuoteen 1997 saakka.

Komissio aikoo pyytää kyseisiltä jäsenvaltioilta lisätietoja tapauksista, joihin näyttäisi liittyvä poikkeavuuksia. Aiheesta tullaan keskustelemaan myös omia varoja käsittelevässä neuvoa-antavassa komiteassa.

Tarkasteltaessa jäsenvaltioiden havaitsemiin petostapauksiin liittyviä rahamääriä luvut näyttävät olevan hieman pienempiä kuin edellisenä varainhoitovuotena (339 miljoonaa euroa vuonna 1999, 374 miljoonaa vuonna 1998). Niissä on lisäksi huomattavia eroja: Yhdistyneessä kuningaskunnassa todettuihin tapauksiin liittyvät rahamäärät ovat neljänneksen kaikista EU:ssa todettuihin tapauksiin liittyvistä rahamääristä (vaikka maa on ilmoittanut vain yli 10 000 euron suuruiset tapaukset). Maassa todetut rahamäärät ovat siis puolta suuremmat kuin Saksassa, jossa todetut rahamäärät ovat puolestaan alemmat kuin Belgiassa ja vain vähän suuremmat kuin Alankomaissa. Tämä poikkeavuus todettiin jo vuonna 1998.

Myös perityt rahamäärät ovat vuonna 1999 hieman pienemmät kuin vuonna 1998. (119,4 miljoonaa euroa v. 1999, 140,7 miljoonaa v. 1998). Perityt rahamäärät ovat nousussa Saksassa, Kreikassa, Itävallassa ja Suomessa [97] (jossa varoja on peritty kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 1998), mikä nostattaa niiden osuutta yhteisössä kerätyistä tulleista.

[97] Suomessa varoja on peritty kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 1998. Suomi ilmoittaa kuitenkin, ettei sillä ole tietoja alle 10 000 euron suuruisten summien perinnästä vaan niiden oletetaan tulleen perityiksi.

Sarakkeessa 7 esitetyssä (brutto)perintäasteessa ei ole huomioitu korjauksia ja peruutuksia, joita saatetaan tehdä siinä vaiheessa kun velan määrää tarkistetaan tai velka todetaan perintäkelvottomaksi. Siinä ei ole myöskään huomioitu hallinto- tai oikeusteitse tapahtuvaan perintään liittyviä määräaikoja, joten se voi toimia ainoastaan tilastollisena indikaattorina, joka antaa kuvan sellaisten rahamäärien perintätilanteesta, jotka on todettu jo monta vuotta kuluvaa varainhoitovuotta aiemmin. (Brutto)perintäaste ei ole muuttunut: noin 36 prosenttia petostapauksiin vuonna 1999 liittyvistä rahamääristä on peritty takaisin.

Edellisenä varainhoitovuonna todetut suuret eroavaisuudet jäsenvaltioiden välillä säilyvät ennallaan. Jäsenvaltiot voidaankin jakaa kahteen luokkaan: ne, joissa perintäaste on 20 prosentin luokkaa ja ne, joissa perintäaste on lähempänä 80-90 prosenttia (mikä nostattaa keskiarvoa).

Tämä vaikeuttaa jäsenvaltioiden viranomaisten toiminnan tehokkuuden arvioimista. Perintään liittyy eräitä riskitekijöitä (rahallisesti merkittävien tapausten perinnän toteutuminen, petoksiin liittyvien varojen luonne). On myös otettava huomioon, että perintäaste mittaa erilaisia käytäntöjä ja että jotkut jäsenvaltiot toteavat perittävät summat aikaisemmassa vaiheessa kuin toiset.

Vertailtaessa yhtäältä jäsenvaltioiden suhteellista osuutta koko EU:ssa todetuista rahamääristä ja toisaalta takaisin perittyjä kokonaismääriä, voidaan todeta, että jäsenvaltioiden välillä vallitsee eroja: todetut rahamäärät ovat eräissä jäsenvaltioissa huomattavia, mutta perintäaste on käänteinen (Belgia ja Yhdistynyt kuningaskunta), kun taas toisissa jäsenvaltioissa todetut rahamäärät ovat pieniä mutta perintäaste erityisen korkea (Alankomaat).

Liitteessä 3 esitetyt prosenttimäärät kannustavat komissiota sen pyrkimyksissä valvoa edelleen perinteisten omien varojen keräämistä, erityisesti maksujen toteamisedellytysten valvontaa. Se pohtii myös, olisiko jäsenvaltioiden hallinto- ja oikeusmenettelyjen vaikutusten arviointia tehostettava tunnuslukuja tarkentamalla. Tästä asiasta neuvotellaan tarvittaessa myös omia varoja käsittelevässä neuvoa-antavassa komiteassa..

2.2.2. Todettujen rahamäärien ja perintäasteen vaihtelu

Liitteessä 4 olevan taulukon tarkoituksena on osoittaa tärkeimmät suuntaukset petosten ja sääntöjenvastaisuuksien käsittelyssä tarkastelemalla sitä usean vuoden aikana (1996-1999). Muutosten taustalla on monenlaisia syitä, olipa sitten kyseessä petostapausten lukumäärä, todetut rahamäärät tai perintäaste. Kyse voi olla tarkastustoiminnan tehostumisesta tai petosten ja sääntöjenvastaisuuksien tilapäisestä lisääntymisestä. Havaitsematta jääneistä petoksista ei tietenkään ole mitään tietoja.

2.2.2.1. Petokset ja sääntöjenvastaisuudet

Petostapausten lukumäärä esitetään liitteessä 4 olevan taulukon ensimmäisissä sarakkeissa. Kahdessa kolmasosassa jäsenvaltioita petosten määrä on nousussa. Petosten määrä on lisääntynyt jo usean varainhoitovuoden ajan Belgiassa, Italiassa, Alankomaissa, Suomessa ja Ruotsissa. Tämä käy ilmi koko EU:ta koskevien lukujen kehityksestä vuoden 1995 jälkeen: yhteisön tullialueella havaittiin petoksia 141 834 vuonna 1999 (vrt. 125 654 vuonna 1998, 100 258 vuonna 1997 ja 80 584 vuonna 1996).

Tämä saattaa johtua siitä, että petosten ja sääntöjenvastaisuuksien havaitsemisedellytykset ovat kehittyneet.

2.2.2.2. Todetut rahamäärät

Petoksiin liittyvät rahamäärät ovat puolestaan supistuneet vuonna 1999. Rahamäärät olivat suurimmillaan vuonna 1997, jolloin petoksia todettiin 480 miljoonan euron arvosta, mutta varainhoitovuonna 1999 rahamäärät supistuivat jo toisena peräkkäisenä vuotena: ne olivat 374 miljoonaa euroa vuonna 1998 ja 339 miljoonaa euroa vuonna 1999, mikä näyttäisi olevan osoitus petosten ja sääntöjenvastaisuuksien vähentymisestä. On kuitenkin vaikeaa selvittää, johtuuko tämä itse petoksista vai niiden havaitsemiskeinoista ja rikkomistapausten aiheuttamista jatkotoimista vai siitä, miten tiukasti tai laajasti jäsenvaltiot tulkitsevat asetuksen N:o 1150/2000 2 artiklassa säädettyjä omien varojen toteamisedellytyksiä.

Vaikka petoksiin liittyvien rahamäärien supistuminen näyttääkin olevan ristiriidassa petostapausten lisääntymisen kanssa, syynä saattaa olla suurten petostapausten suhteellinen vähentyminen sekä jäsenvaltioiden vuosikertomuksissa esitetyt kattavammat ilmoitukset kaikista petos- ja sääntöjenvastaisuustapauksista. Tällainen päätelmä voidaan kuitenkin tehdä vasta sitten kun on otettu kantaa eräisiin oletuksiin, joita käsitellään kohdassa 2.2.3.

2.2.2.3. Perintäaste

Hallinto- tai oikeusteitse toteutetut (joskus pitkällisetkin) perintätoimet vaikuttavat perintäasteeseen, mikä jo mainittiinkin aiemmin. Todettujen määrien keskimääräinen perintäaste vaihtelee eri vuosina mutta asettuu noin 36-37 prosenttiin todetuista määristä. Kuten kohdassa 2.2.1 esitettiin, perintäaste ilmentää sekä todettujen velkojen määrää että tulliviranomaisten tehokkuutta maksujen perimisessä.

Jäsenvaltiokohtainen perintäaste vaihtelee eri varainhoitovuosina, mistä voidaan esittää joitakin huomioita: perintäaste nousi varainhoitovuosina 1998 ja 1999 aiempiin varainhoitovuosiin verrattuna Portugalissa 10 prosentista lähes 50 prosenttiin ja Itävallassa 2,5 prosentista lähes 85 prosenttiin. Samansuuntainen joskaan ei niin jyrkkä muutos voidaan todeta Saksassa ja myös Kreikassa vuonna 1999 (perintäaste nousi vuoden 1998 noin 5 prosentista 49 prosenttiin vuonna 1999).

Eräiden jäsenvaltioiden erityisen korkeat perintäasteet näyttävät sitä vastoin lähentyvän EU-maiden keskiarvoa: näin on asia Irlannissa, jossa perintäaste on laskenut säännöllisesti neljän varainhoitovuoden aikana, ja Alankomaissa. Näitä ilmiöitä ei voida selittää yksinomaan petollisen toiminnan vaihteluilla.

Perintäasteen kehitys on ollut yleisesti ottaen suotuisaa, mikä on osoitus siitä, että eräät jäsenvaltiot ovat muuttaneet kirjausmenetelmiään tai jopa petosten ja sääntöjenvastaisuuksien käsittelymenetelmiään.

2.2.3. Todetut määrät ja kirjanpitoon merkityt määrät

Kaikki todetut perinteiset omat varat on otettava huomioon kirjanpidossa. Perityt ja taatut määrät, jotka ovat riidattomia, merkitään A-kirjanpitoon (asetuksen N:o 1550/2000 6 artiklan 4 kohdan a alakohta) ja perimättä olevat ja kiistanalaiset merkitään B-kirjanpitoon, vaikka ne olisivatkin taattuja (saman asetuksen 6 artiklan 4 kohdan b alakohta). Todetuista petoksista ja sääntöjenvastaisuuksista huomattava osa kuuluu B-kirjanpitoon, koska ne ovat kiistanalaisia tai niiltä puuttuu takuu.

Onkin hyödyllistä vertailla petosten ja sääntöjenvastaisuuksien torjuntaan liittyvissä jäsenvaltioiden vuosikertomuksissa esitettyjä todettuja määriä ja B-kirjanpitoon merkittyjä kokonaismääriä (ilman peruutuksia tai oikaisuja) varainhoitovuonna 1999: ks. liitteessä 5 oleva taulukko.

Varainhoitovuonna 1999 kuudessa jäsenvaltiossa petosten ja sääntöjenvastaisuuksien kokonaisarvo oli alempi kuin B-kirjanpitoon merkitty kokonaismäärä (= todetut mutta perimättä olevat varat). Saksa, Itävalta ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat vuosikertomusmallin [98] ohjeista poiketen toimittaneet tietoja ainoastaan 10 000 euron rajan ylittävistä petoksista ja sääntöjenvastaisuuksista.

[98] Jäsenvaltioiden tiettyjen komissiolle annettavien ilmoitusten tekemismenettelystä yhteisön omien varojen järjestelmässä 20 päivänä maaliskuuta 1997 tehdyn komission päätöksen 97/245/EY, Euratom, liitteessä VI olevassa 2 kohdassa (asiak. KOM(97)800 lopull.) täsmennetään, että kaikki tapaukset on ilmoitettava niiden arvosta riippumatta.

Seuraavasta taulukosta käyvät tarkemmin ilmi petoksia ja sääntöjenvastaisuuksia koskevissa jäsenvaltioiden vuosikertomuksissa esitettyjen todettujen määrien ja B-kirjanpitoon merkittyjen bruttomäärien vertailussa varainhoitovuosina 1995-1999 esiintyneet negatiiviset erotukset.

Todetut määrät (petokset ja sääntöjenvastaisuudet)<B-kirjanpitoon merkityt määrät (euroa)

>TAULUKON PAIKKA>

Saksan, Itävallan, Portugalin ja Yhdistyneen kuningaskunnan kohdalla negatiivinen erotus on toistuva ilmiö. Tilanne on luonnoton, koska todettujen petosten ja sääntöjenvastaisuuksien arvoa kuvaava luku ei voi olla pienempi kuin erilliseen kirjanpitoon merkitty määrä. Kaikki petoksia ja sääntöjenvastaisuuksia koskevat määrät eivät näet ole kiistanalaisia tai vailla takuuta.

Komissio uskoo tilanteen johtuvan siitä, että eräät kansalliset viranomaiset tulkitsevat petoksen ja sääntöjenvastaisuuden käsitteitä virheellisesti. Se muistuttaa, että yhteisössä omaksuttiin jo joulukuussa 1995 laaja tulkinta sääntöjenvastaisuuden käsitteestä. Siinä huomioidaan objektiivinen vaikutus yhteisön talousarvioon.

Komissio onkin pyytänyt moneen otteeseen jäsenvaltioita soveltamaan näiden käsitteiden määritelmiä sellaisina kuin ne on esitetty Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18 päivänä joulukuuta 1995 annetussa neuvoston asetuksessa (EY, Euratom) N:o 2988/95 [99] tai Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 27 päivänä marraskuuta 1995 tehdyssä yleissopimuksessa [100]. Ranska ja Saksa ovat vastustaneet tätä tulkintaa [101] väittämällä, että kaikki B-kirjanpitoon merkityt määrät eivät ole sääntöjenvastaisia tai petollisiin menettelyihin viittaavia.

[99] EYVL L 312, 23.12.1995, s. 1. Sääntöjenvastaisuudella tarkoitetaan: "yhteisön oikeuden säännöksen tai määräyksen rikkomista, joka johtuu taloudellisen toimijan teosta tai laiminlyönnistä ja jonka tuloksena on tai voisi olla vahinko yhteisöjen yleiselle talousarviolle".

[100] EYVL C 316, 27.11.1995, s. 49. Petoksella tarkoitetaan:" tahallista tekoa tai laiminlyöntiä, joka koskee

[101] Kirje syyskuun 9. päivältä 1998. Kirje laadittiin vastauksena omia varoja käsittelevälle neuvoa-antavalle komitealle tämän käsiteltyä 8. heinäkuuta 1998 vuotta 1996 koskevien kertomusten selvityksen.

Komissio kehottaa jälleen kyseisiä jäsenvaltioita tarkistamaan kantaansa ja ilmoittamaan kaikki petoksiin ja sääntöjenvastaisuuksiin liittyvät määrät niitä koskevien säädösvelvoitteiden mukaisesti, jotta eri jäsenvaltioiden toimittamia lukuja voitaisiin paremmin verrata toisiinsa.

2.2.4. Vuosikertomukset ja petoksia koskevat ilmoitukset

Asetuksen N:o 1150/2000 17 artiklan 3 kohdassa säädetään, että saman vuoden valvontaa koskevassa kertomuksessa on vertailtava keskenään ilmoitettujen petosten ja sääntöjenvastaisuuksien kokonaismäärää ja asetuksen 6 artiklan 5 kohdan nojalla toimitettujen petoksia koskevien ilmoitusten mukaista määrää. Liitteessä 6 olevassa taulukossa tehdään tällainen vertailu.

Näyttää siltä, että komissiolle toimitettujen petoksia koskevien ilmoitusten mukaisesti perittävät rahamäärät (yli 10 000 euron suuruiset) ovat pienemmät kuin jäsenvaltioiden vuosikertomustensa yhteydessä ilmoittamien petosten ja sääntöjenvastaisuuksien yhteenlaskettu arvo (yhteenlasketut määrät). Poikkeuksena tästä ovat Luxemburg, Portugali, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta, mikä on osoitus kirjanpito-ongelmista.

Saksan tapauksessa petosten lukumäärä on ilmoituslomakkeissa ja vuosikertomuksessa sama, mikä osoittaa alle 10 000 euron suuruisten yksittäisten summien vaikutuksen vähäisyyden. Tässä näkyy, että Saksa ei vuosikertomusmallin ohjeista poiketen ilmoita kaikkia tapauksia.

Komissio kehottaa kyseistä jäsenvaltiota muuttamaan kirjanpitomenetelmänsä säädösten mukaisiksi (ks. kohta 2.2.3).

2.3. Petokset ja sääntöjenvastaisuudet tullimenettelyittäin ja petostyypeittäin

2.3.1. Tullimenettelyjen alttius petoksille ja sääntöjenvastaisuuksille

Tullimenettelyjen alttius petoksille ja sääntöjenvastaisuuksille arvioidaan vuosittain tässä yhteenvetokertomuksessa: tullimenettelyjen tilanne saattaa kehittyä ajan mittaan, kuten tapahtui passitusmenettelyn tapauksessa aiemmin.

Liitteessä 7 olevassa taulukossa arvioidaan petosten ja sääntöjenvastaisuuksien vaikutusta jäsenvaltioittain ja tullimenettelyittäin. Tarkoituksena on osoittaa, kuinka alttiita kyseiset menettelyt olivat petoksille ja sääntöjenvastaisuuksille vuonna 1999. Sama asia esitetään myös seuraavassa kaaviossa.

Taulukosta ilmenee, että samoin kuin aiempina vuosina, vuonna 1999 erityisen altis petoksille on luovutus vapaaseen liikkeeseen (86 % petostapauksista ja 79,5 % todetuista määristä). Siihen kuuluvat tavaroiden alkuperään liittyvät ongelmat ovat 7 prosenttia petosten kokonaisarvosta ja 6,6 prosenttia tapauksista. Muut tullimenettelyt paitsi passitus (7,9 % tapauksista, 11,6 % määristä) ovat vain vähäisessä määrin petosten ja sääntöjenvastaisen toiminnan kohteena.

Tarkasteltaessa taulukon tietoja rikkomisten jakautumisesta jäsenvaltioittain on Yhdistyneen kuningaskunnan ja Alankomaiden osalta annettava lisäselvityksiä. Yhdistynyt kuningaskunta on toimittanut ainoastaan yhteenlaskettuja lukuja, joista ei ole eroteltu eri tullimenettelyjä. Sen vuoksi vapaaseen liikkeeseen luovutuksen alalla todettu petosten ja sääntöjenvastaisuuksien arvo on maassa yli kolme kertaa suurempi kuin Espanjassa ja Ranskassa, vaikka tapausten lukumäärä on suunnilleen sama. Alankomaiden toimittamat tiedot ovat myös puutteellisia maassa käyttöönotetun uuden atk-sovelluksen vuoksi [102].

[102] Vain maatalous, maisemansuojelu- ja kalastusministeriön tiedot petoksista kyettiin toimittamaan.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Taulukossa korostuu passituksen merkitys Belgiassa: passituksen arvon on 16 miljoonaa euroa, mikä on kolme kertaa suurempi kuin Ranskassa ja kaksi kertaa suurempi kuin Saksassa.

Tärkeimmät tullimenettelyt

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

Kun tarkastellaan tullimenettelyjen alttiutta petoksille usean vuoden ajalta (liite 8), käy ilmi, että vapaaseen liikkeeseen luovutus on asteittain muuttunut petoksille ja sääntöjen vastaisuuksille alttiimmaksi, mutta passituksessa sitä vastoin petosten määrä on vähentynyt (27 % petosten arvosta vuonna 1996, alle 12 % vuonna 1999). Passituksen osalta petostapausten lukumäärä on laskusuunnassa, vaikkakin hitaammassa kuin petosten kokonaisarvon laskusuuntaus: petosten kokonaisarvo on alle 40 miljoonaa jo toisena peräkkäisenä vuotena.

Sisäiseen jalostukseen liittyvät luvut ovat samansuuruisia kuin vuosina 1996 ja 1997. Tähän saattaa olla syynä se, että petosten paljastamistoimia on suunnattu osittain uusiin kohteisiin tai että petollinen toiminta on jakautunut tasaisesti eri tullimenettelyjen välillä.

2.3.2. Petosten ja sääntöjenvastaisuuksien lajit

Liitteen 9 taulukossa jäsenvaltioiden vuonna 1999 ilmoittamat petostapaukset ja niihin liittyvät rahamäärät jaotellaan rikkomistyypeittäin. Kolmannes tapauksista ja 40 prosenttia rahamääristä jää erittelemättä, joten ne esitetään sarakkeessa «Muut».

Tavaran tuominen sääntöjenvastaisesti yhteisön tullialueelle ovat suurin petollisen toiminnan laji: 21,5 prosenttia ilmoitetuista tapauksista. Väärän käyttötarkoituksen ilmoittaminen tavaroille ja väärä tariffiluokitus ovat seuraavana (19,47 %), minkä jälkeen tulee väärän arvon ilmoittaminen (lähes 19 % tapauksista).

Tarkasteltaessa rikkomistapausten arvoa tilanne on hieman toinen, suurimman osan (64,3 miljoonaa euroa) muodostavat tapaukset, joissa tavaroille on ilmoitettu väärä käyttötarkoitus tai väärä tariffiluokitus. Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiä koskevien tapausten arvon (35 miljoonaa euroa) jälkeen tulevat väärän arvon ilmoittaminen (29,5 miljoonaa euroa) ja väärän alkuperän ilmoittaminen (24,2 miljoonaa euroa).

Liitteessä 10 petostapausten lukumäärää ja niihin liittyviä rahamääriä verrataan erityyppisiin rikkomistapauksiin vuodesta 1996.

Petosten ja sääntöjenvastaisuuksien luokittelu

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukosta käyvät ilmi seuraavat seikat

-Salakuljetuksen vuoksi menetetyt rahamäärät ovat pysyneet lähes samansuuruisina, vaikka salakuljetustapausten lukumäärä on lisääntymässä.

-Tavaroiden väärään käyttötarkoitukseen tai tariffiluokitukseen liittyvien tapausten arvo (ja lukumäärä) on kasvanut merkittävästi jo usean varainhoitovuoden ajan.

-Tavaran alkuperän ilmoittamiseen liittyvät ongelmat näyttävät sitä vastoin olevan vähenemässä rahamäärien osalta (mutta eivät tapausten lukumäärän osalta) samoin kuin painon tai määrän virheellisiin ilmoituksiin liittyvät ongelmat.

-Virheelliseen arvoon liittyvien tapausten lukumäärä ovat lisääntymässä, mutta tämä ei vaikuta tapausten yhteenlaskettuun arvoon, joka on supistunut jatkuvasti vuodesta 1997.

Tämä ei kuitenkaan muuta yhteisön tullialueella vuonna 1999 havaituista petoksista ja sääntöjenvastaisuuksista muotoutuvaa kokonaiskuvaa: näyttää siltä, että viranomaisten käsittelemät petoksiin ja sääntöjenvastaisuuksiin liittyvät rahamäärät ovat kaiken kaikkiaan supistumassa, mutta taloudellisesti vähämerkityksellisemmät tapaukset lisääntymässä.

3. Neuvoston asetuksen (ety/euratom) N:o 1150/2000 17 artiklan 2 kohdan soveltaminen

3.1. Menettelyn soveltaminen

Asetuksen N:o 1150/2000 17 artiklan 2 kohdassa säädetään ainoasta poikkeuksesta sääntöön, jonka mukaan kaikki kyseisen asetuksen 2 artiklan mukaisesti todetut maksut on asetettava komission käyttöön. Jäsenvaltiot voivat poistaa kirjanpidosta ainoastaan sellaiset varat, joita ei voida asettaa komission käyttöön. Asetuksen 17 artiklan 2 kohdassa säädetään, että komissio tutkii, ovatko jäsenvaltion toteuttamat perintätoimet olleet asianmukaisia, mutta tutkimus kohdistuu vain vahvistettuihin velkoihin, jotka on lopullisesti todettu perintäkelvottomiksi. Tämä pakollinen tutkimus koskee sellaisia poistoja, joiden arvo omissa varoissa on yli 10 000 euroa.

Asetuksen N:o 1150/2000 17 artiklan 2 kohdassa esitetään kaksi syytä, joiden perusteella jäsenvaltiot voidaan vapauttaa 17 artiklan 1 kohdan mukaisesta velvollisuudestaan asettaa todetut maksut komission käyttöön : (a) ylivoimainen este tai (b) muut syyt yksittäistapauksissa.

Kun vapautus todettujen maksujen asettamisesta komission käyttöön perustellaan erityisillä syillä, ("yksittäistapaukset"), komissio tarkastaa, ovatko kansallisten viranomaisten perintätoimet olleet asianmukaisia, ovatko ne noudattaneet yhteisön tulli- ja talouslainsäädäntöä sekä alakohtaisia säännöksiä. Yhteisön säännöksiin liittyvien tutkimusten lisäksi komissio tarkastelee erityisesti tapaa, jolla jäsenvaltiot ovat panneet täytäntöön (pakkotoimin toteutettua) perintää koskevat hallinnolliset määräykset ja kansalliset lait. Jos jäsenvaltio on noudattanut yhteisön säännöksiä, komissio ilmoittaa hyväksyvänsä jäsenvaltion vapauttamisen varojen asettamisesta komission käyttöön.

Liitteessä 11 esitetään tapaukset, joissa komissiolta haetaan vapautusta edellä mainitun menettelyn mukaisesti. Varainhoitovuonna 1999 viisi jäsenvaltiota ilmoitti komissiolle 15 tapausta, joissa haettiin vapautusta varojen asettamisesta komission käyttöön (yhteensä 2,6 miljoonaa euroa). Vuonna 1999 viisi jäsenvaltiota ilmoitti vielä 45 tapausta. Tapaukset tutkitaan komission yksiköiden välisessä ryhmässä, joka perustettiin tätä tarkoitusta varten vuonna 1997, jotta saataisiin vahvistettua komission yhteinen kanta asiaan.

Vuonna 1999 ilmoitettiin 15 tapauksesta, jotka koskevat varainhoitovuotta 1998. Edellä mainituista 15 pyynnöstä (liitteen 11 ensimmäinen taulukko) komissio on hyväksynyt 12. Komissio katsoo kaikkien sille toimitettujen tietojen yksityiskohtaisen analysoinnin perusteella, että omien varojen periminen on näissä tapauksissa ollut mahdotonta kyseisistä jäsenvaltioista riippumattomista syistä. Sen sijaan komissio on hylännyt kaksi pyyntöä, koska kyseinen jäsenvaltio ei ole sen mielestä toiminut asianmukaisella tavalla eikä ole hyödyntänyt kaikkia yhteisön ja kansallisen lainsäädännön tarjoamia valtuuksia suojatakseen yhteisön taloudellisia etuja. Yhdessä tapauksessa komissio on pyytänyt lisätietoja, ja tapauksen käsittely päätetään heti kun jäsenvaltiolta pyydetyt tiedot on toimitettu.

Jäsenvaltiot ilmoittivat vuoden 2000 kuluessa 45 varainhoitovuoteen 1999 liittyvää vapautuspyyntöä, joita käsitellään parhaillaan. Pyyntöjen yhteenlaskettu arvo on 4,5 miljoonaa euroa, ja niiden joukossa on 35 Saksan ilmoittamaan tapausta, joiden yhteenlaskettu arvon on 2,2 miljoonaa euroa. Tapausten määrä on siis voimakkaasti lisääntynyt, sillä vuodesta 1997 seitsemän jäsenvaltiota (Belgia, Saksa, Tanska, Espanja, Ranska, Alankomaat ja Yhdistynyt kuningaskunta) turvautuu aika usein tähän menettelyyn.

Jäsenvaltiot soveltavat käytäntöön nykysäännöstöä yleisesti ottaen varsin huonosti: ne ovat ilmoittaneet vuosina 1997-1999 ainoastaan 26 tapausta, kun edellisellä kaudella tapauksia ilmoitettiin 32. Vuosina 1997-1999 ilmoitettuun 26 tapaukseen liittyvien maksujen yhteenlaskettu arvo on 5 064 864 euroa josta 60 prosenttia on yksin Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Joissakin jäsenvaltioissa velkojen vanhentumista koskevat määräykset näyttävätkin edellyttävän, että yhteisön varoja koskevia perintätoimia jatketaan vaikkei niiden onnistumisesta ole minkäänlaista varmuutta.

Ongelmia siis esiintyy sekä jäsenvaltioiden viranomaisten toteuttamissa keräämistoimenpiteissä että asetuksen N:o 1150/2000 17 artiklan 2 kohdan yhdenmukaisessa soveltamisessa.

Siksi 17 artiklan 2 kohdan muutosehdotuksessa [103] tehdäänkin selvä ero viranomaisten perustelemalla päätöksellä perintäkelvottomiksi vahvistettujen varojen sekä viiden vuoden jälkeen perintäkelvottomiksi vahvistettujen varojen välillä.

[103] KOM(97)343, 3.7.1997.

Muutoksen tarkoituksena on lisätä asetukseen viiden vuoden määräaika, jota sovelletaan kaikkiin jäsenvaltioihin ja jonka kuluessa niiden on poistettava perimättä jääneet varat B-kirjanpidosta ja tutkittava olosuhteet, joiden vuoksi niitä ei voitu periä. Komissio on myös ehdottanut, että kynnysarvoa, jonka ylittävät tapaukset menetetyiksi ilmoitetuista varoista jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, korotetaan 10 000 eurosta 50 000 euroon.

3.2. Menetetyiksi kirjattujen varojen vertailu

Tarkastustoimintansa yhteydessä komissio myös vertaa vuosikertomuksessa ilmoitettuja, menetetyiksi kirjattuja rahamääriä niihin määriin, jotka on poistettu erillisestä kirjanpidosta asetuksen N:o 1150/2000 6 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa neljännesvuosikatsauksissa.

Liitteessä 12 esitetään tämän vertailun tulokset sekä vertailu asetuksen N:o 1150/2000 6 artiklan 5 kohdan mukaisesti laadittavien petoksia ja sääntöjenvastaisuuksia koskevien ilmoitusten yhteydessä ilmoitettuihin menetetyiksi kirjattuihin rahamääriin.

Jäsenvaltiot olivat ilmoittaneet komission selvityksiä varten varainhoitovuoden 1999 osalta yhteensä 45 (yli 10 000 euron suuruisesta) tapausta, joissa varoja ei asetettu yhteisön käyttöön. Varojen kokonaismäärä oli 4,5 miljoonaa euroa. Komissiolle toimitettaviin katsauksiin erilliseen kirjanpitoon merkittyjen, yhteisön käyttöön asettamattomien varojen kokonaismäärästä sisältyi yhteensä 12,57 miljoonaa euroa. Tähän lukuun on suhtauduttava varauksellisesti, sillä pienten rahamäärien vaikutus näyttää erillisen kirjanpidon perusteella suhteettomalta: tämä vahvistaa käsitystä siitä, että eräät jäsenvaltiot eivät kirjaa varoja menetetyiksi säädösten mukaisesti.

On myös huomattava, että Alankomaat ilmoitti kaksi varojen poistoksikirjaamistapausta, joiden arvo on yhteensä 1,6 miljoonaa euroa, mutta ei merkinnyt erilliseen kirjanpitoon yhtään tapausta poiketen näin yleisestä käytännöstä. Belgia, Espanja ja Italia kirjaavat sen sijaan merkittäviä rahamääriä erilliseen kirjanpitoon, mutta eivät ilmoita yhtään yli 10 000 euron arvoista tapausta vuotta 1999 koskevassa vuosikertomuksessaan.

Espanja on lisäksi ilmoittanut asetuksen N:o 1150/2000 6 artiklan 5 kohdan mukaisten ilmoitusten yhteydessä, että 386 131 euroa on kirjattu menetetyksi vuonna 1999, mutta ei ole kirjannut yhtään tapausta erilliseen kirjanpitoon.

Komissio katsoo, että tämä on sääntöjen vastaista. Se kehottaa jäsenvaltioita muuttamaan erillisen kirjanpitonsa säännösten mukaiseksi sekä toimittamaan asiasta lisätietoja, jotta se voisi varmistua siitä, että 17 artiklan 2 kohdan mukaista menettelyä sovelletaan moitteettomasti.

Komissio on lisäksi verrannut erilliskirjanpitoon vietyjä todettujen rahamäärien korjauksia (82,6 miljoonaa euroa) menetetyiksi kirjattuihin rahamääriin (12,5 miljoonaa euroa). Eräissä jäsenvaltioissa erilliskirjanpidon määrät ovat erityisen korkeita (B, E, F, I, A, UK).

Komission mielestä olisi loogisempaa, että vaikeudet koskisivat varojen takaisinperimistä eikä todettuja maksuja. Tämä näyttäisi olevan merkki siitä, että seuraavat kaksi menettelyä on sekoitettu toisiinsa: asetuksen N:o 1150/2000 8 artiklassa säädetty todettujen omien varojen tarkistusmekanismi ja perintävaikeuksiin liittyvä saatavista luopuminen, joka toteutetaan saman asetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Nämä ongelmat kannustavat komissiota valvomaan jatkossakin omien varojen keräämistoimenpiteitä, kuten takaisinsaantiin/takaisinmaksuun liittyviä menettelyjä ja velkojen perimismenettelyjä.

4. Päätelmät ja tulevaisuudennäkymät

Toimitettujen tietojen perusteella komissio voi päätellä edistystä tapahtuneen tavassa, jolla jäsenvaltiot esittelevät tarkastustoimintaansa ja sen tuloksia. Komissio toteaa, että edellisiin varainhoitovuosiin verrattuna on tapahtunut selkeää kehitystä varsinkin tietojen tuottamisessa ja niiden ilmoittamisessa komissiolle.

Tarkastustoimintaa koskevista tiedoista käy ilmi, että tullaustoimien lukumäärä on kaiken kaikkiaan supistunut (noin 7 %). Selvitys osoittaa, että jälkitarkastustoimia on tehostettu. Vaikka onkin vaikeaa arvioida hallintorakenteiden ja niissä käytettävien menetelmien eroavuuksia (esim. tietotekniikan käyttöaste), näyttää siltä, että tullauksen jälkeisten tarkastusten tehostuminen (niihin erikoistuneiden henkilöjen määrän lievästä vähentymisestä huolimatta) lisää koko tarkastustoiminnan tuloksellisuutta.

Petosten ja sääntöjenvastaisuuksien osalta kehitys on ristiriitainen: ilmoitettujen tapausten lukumäärä on lisääntynyt ja niihin liittyvät rahamäärät samalla supistuneet. Tämä saattaa tukea olettamusta siitä, että suurten petosten määrä on vähentynyt, mikä puolestaan osoittaa, että viranomaisten kyky paljastaa petoksia on tehostunut.

Petoksia ja sääntöjenvastaisuuksia näyttäisi esiintyvän aiempaa vähemmän passituksessa ja aiempaa enemmän vapaaseen liikkeeseen luovutuksessa. Rikkomuksista salakuljetuksen osuus on pysynyt suhteellisen korkeana, mutta suurimmat rikkomistapaukset johtuvat tavaroiden väärästä käyttötarkoituksesta ja väärästä tariffiluokituksesta.

17 artiklan 2 kohdan soveltamisessa esiintyy yhä puutteita, jotka komission mielestä saattavat johtua siitä, että jäsenvaltiot ovat ymmärtäneet menettelyn väärin tai jopa sekoittaneet 8 artiklan (todettujen maksujen korjaukset) ja 17 artiklan 2 kohdan (varat todetaan jäsenvaltiosta riippumattomista syistä perintäkelvottomiksi). Näyttää myös siltä, etteivät kirjanpitokäytännöt ole säännösten mukaisia ja että erillisen kirjanpidon pitämisessä esiintyy joitakin sekaannuksia (kaikkien menetettyjen rahamäärien kirjaaminen).

Tiedot ovat kuitenkin liian epäyhtenäisiä, jotta niiden perusteella voitaisiin tehdä lopullisia päätelmiä. Tietojen laadussa ja luotettavuudessa todetut puutteet johtuvat useasta seikasta:

-Ilmoitusten lukumäärää, henkilöstöä ja jälkitarkastuksia koskevissa kokonaisluvuissa ei oteta huomioon, että jäsenvaltiot järjestävät tarkastuksensa ja laativat tilastonsa eri tavoin. Useista seikoista, kuten tullaustoimien tietoteknistymisen asteesta tai hallinnollisista uudelleenjärjestelyistä ei ole lainkaan tietoja, vaikka ne voisivat selittää eri varainhoitovuosien välillä havaittuja muutoksia.

-Petoksia ja sääntöjenvastaisuuksia koskevia tietoja tarkasteltaessa on otettava huomioon, että kolme jäsenvaltiota ei toimita lainkaan tietoja alle 10 000 euron suuruisista summista ja että eräillä jäsenvaltioilla ei ole tarkkoja tilastoja eri tullimenettelyjen alttiudesta petoksille. Perintää koskevien tietojen osalta jäsenvaltiot voidaan jakaa kahteen ryhmään: maat, joissa perintäaste on 20 prosentin luokkaa ja maat, joiden perintäaste on lähes 80 prosenttia. Tämä osoittaa, että maksujen toteamis- ja tulosten kirjaamiskäytäntöjen välillä on yhtä paljon eroja kuin tulli- ja oikeusviranomaisten organisaatiotavoissa.

-Jäsenvaltiot eivät aina ilmoita tietojaan johdonmukaisesti, mikä käy ilmi verrattaessa todettuja rahamääriä ilmoitusten lukumäärään. Komissio toteaa saman johdonmukaisuuden puutteen perimättä jääneiksi kirjattujen rahamäärien ilmoittamisessa vuosikertomuksen, erillistä kirjanpitoa koskevien katsausten tai asetuksen N:o 1150/2000 6 artiklan 5 kohdan mukaisesti laadittavien petosten ilmoituslomakkeiden yhteydessä.

Komissio muistuttaa, että 17 artiklan 3 kohdassa säädetyn vuosikertomuksen tarkoituksena on saada tietoa jäsenvaltioiden pyrkimyksistä saavuttaa yhteiset tavoitteet. Jäsenvaltioiden on noudatettava perinteisten omien varojen keräämisvelvoitteitaan, joita on kiristetty EY:n perustamissopimuksen entisen 209 a artiklan muutoksella (Amsterdamin sopimuksessa), mutta myös seurattava ja kehitettävä tulliviranomaisten toiminnan tuloksellisuutta.

Tässä kertomuksessa on käytetty tunnuslukuja, joiden tarkoituksena on auttaa jäsenvaltioita määrittelemään arviointimenettelyjään ja vertaamaan keskenään viranomaistensa tuloksia. Tarkoituksena on myös auttaa jäsenvaltioita kehittämään toimintaansa ja poistamaan edellä mainittuja ongelmia. Kertomuksen tavoitteena on näin ollen myös tehostaa jäsenvaltioiden ja yhteisön välistä yhteistyötä perinteisiä omia varoja koskevan järjestelmän hallinnoinnissa.

Tehostaakseen jäsenvaltioiden tarkastustoiminnan seurantaa ja vähentääkseen mahdollisimman paljon kansallisten viranomaisten työtaakkaa budjettipääosasto aikoo koordinoida toimintansa paremmin muiden yksiköiden toiminnan kanssa. Se aikoo hyödyntää ja edistää uuden Tulli 2000 -päätöksen [104] yhteydessä käytäviä jäsenvaltioiden ja komission välisiä neuvotteluja tullitarkastustulosten mittaamisesta ja varojen perimisestä ja myötävaikuttaa yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamiseen hyödyntämällä muun muassa Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) vuosikertomusta, jonka virasto laatii yhdessä jäsenvaltioiden kanssa perustamissopimuksen uuden 280 artiklan mukaisesti.

[104] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 210/97/EY, tehty 19 päivänä joulukuuta 1996, yhteisön tullitoimintaa koskevan toimintaohjelman hyväksymisestä ("Tulli 2000", EYVL L 33, 4.2.1997), sellaisena kuin se on muutettuna 17 päivänä joulukuuta 1999 tehdyllä päätöksellä N:o 105/2000/EY, ja varsinkin sen 7 ja 12 artikla.

LIITTEET [105]

[105] Taulukoiden alaviitteissä esitetään tietoja, jotka ilmenevät jäsenvaltioiden vuosikertomuksista.

LIITE 1

Jäsenvaltioiden tarkastustoiminta

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE 2

>TAULUKON PAIKKA>

äsenvaltioiden tarkastustoiminta

Jäsenvaltioiden tarkastustoiminta

>TAULUKON PAIKKA>

jatkoa)

LIITE 3

Petokset ja sääntöjenvastaisuudet: todetut / perityt määrät

(euroa)

>TAULUKON PAIKKA>

(euron kurssina käytetty vuoden 1999 keskimääräistä kurssia)

LIITE 4

Petokset ja sääntöjenvastaisuudet: Todetut määrät / perintäaste - muutokset

(euroa)

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE 5

Petokset ja sääntöjenvastaisuudet:

B-kirjanpitoon todetut määrät / kirjanpitoon merkityt määrät

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE 6

Vuosikertomukset / petoksia koskevat ilmoituslomakkeet

(euroa)

>TAULUKON PAIKKA>

(1) Oikaisujen, peruuttamisten jne. jälkeen mukautettu perittävä nettomäärä.

LIITE 7

Tullimenettelyjen alttius petoksille ja sääntöjenvastaisuuksille (todetut määrät)

(euroa)

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE 8

Tullimenettelyjen alttius petoksille ja sääntöjenvastaisuuksille

>TAULUKON PAIKKA>

euroa)

LIITE 9

Vapaa liike: petos- ja sääntöjenvastaisuustapausten luokittelu

(euroa)

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE 10

Vapaa liike: petos- ja sääntöjenvastaisuustapausten luokittelu

(euroa)

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE 11

Vuonna 1999 käsitellyt kirjanpidosta poistetut tapaukset

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE 11 (jatkoa)

Kirjanpidosta poistetut tapaukset vuosikertomus 1999 (Ilmoitukset tehty vuonna 2000)

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE 12

Korjatut ja kirjanpidosta poistetut määrät vuonna 1999

(euroa)

>TAULUKON PAIKKA>