52000DC0205

KAHDEKSAS YLEISKATSAUS EUROOPAN UNIONISSA MYÖNNETTÄVISTÄ VALTIONTUISTA

(Komission esittämä)

SISÄLLYS

JOHDANTO

Taustaa

Huomautuksia

OSA I - TEHDASTEOLLISUUDELLE MYÖNNETTY TUKI

Myönnettyjen tukien määrä ja kehityssuunta

Kokonaismäärä yhteisössä

Jäsenvaltioiden vertailu

Tuen tavoitteet

Muille aloille ja muihin tavoitteisiin myönnetty tuki

Laivanrakennus

Terästeollisuus

Moottoriajoneuvoteollisuus

Suorat ulkomaiset sijoitukset

Hiilidioksiverojärjestelyt

Tukivälineet

Tapauskohtaisesti myönnetty valtiontuki

Saksan valtiontuki uusille osavaltioille

OSA II - MAATALOUDELLE MYÖNNETTY TUKI

OSA III - KALATALOUDELLE MYÖNNETTY TUKI

OSA IV - HIILITEOLLISUUDELLE MYÖNNETTY TUKI

OSA V - LIIKENNEALALLE MYÖNNETTY TUKI

Lentoliikenne

Rautatieliikenne

OSA VII - MATKAILUUN, KULTTUURIIN, JOUKKOVIESTIMILLE JA MUILLE PALVELUILLE MYÖNNETTY TUKI

OSA VIII - TYÖLLISYYTEEN JA KOULUTUKSEEN MYÖNNETTY TUKI

OSA IX - TUEN KOKONAISMÄÄRÄ YHTEISÖSSÄ

Tuki henkeä kohden

PÄÄTELMÄT

TEKNINEN LIITE

LIITE II

TILASTOLIITE

LIITE III

YHTEISÖN VARAT JA VÄLINEET

* Tukea ei voida jaotella jäsenvaltioittain.

TAULUKOT JA KUVIOT

Taulukko 1 Tehdasteollisuudelle myönnetty valtiontuki yhteisössä 1994-1998

- vuotuiset arvot kiintein hinnoin 11

Taulukko 2 Tehdasteollisuudelle myönnetty valtiontuki yhteisössä

- vuotuiset määrät 1994-1998 12

Taulukko 3 Tehdasteollisuudelle myönnetty valtiontuki yhteisössä

Vuotuiset keskiarvot vuosina 1994-1996 ja 1996-1998 13

Taulukko 4 Tehdasteollisuudelle myönnetty valtiontuki vuosina 1996-1998

Tuen ala- ja tavoitekohtainen jaottelu 18

Taulukko 5 Tehdasteollisuudelle myönnetty valtiontuki vuosina 1994-1996 ja 1996-1998

Päätavoitteiden mukainen jaottelu 19

Taulukko 6 Laivanrakennusteollisuudelle myönnetty tuki vuosina 1996-1998

prosentteina laivojen sopimusarvosta 24

Taulukko 7 EY:n kehitysapuna myöntämä tuki laivanrakennukselle 25

Taulukko 8 Laivanrakennus: valtiontukea saanut uusrakentaminen yhteensä 25

Taulukko 9 Moottoriajoneuvoteollisuudelle vuosina 1994-1998 myönnetty valtiontuki 27

Taulukko 10 Valtiontuki pk-yritysten toteuttamille suorille ulkomaisille sijoituksille 28

Taulukko 11 Valtiontuki hiilidioksipäästöverojärjestelyihin 29

Taulukko 12 Tehdasteollisuudelle myönnetty valtiontuki 1996-1998 Jaottelu tukimuodon mukaan 30

Taulukko 13 Jäsenvaltioissa tehdasteollisuudelle, rahoituspalveluille ja lentoliikenteelle

tapauskohtaisesti ja Treuhandin kautta myönnetty valtiontuki vuosina 1992-1998 33

Taulukko 14 Tapauskohtainen valtiontuki tehdasteollisuudelle (Treuhand mukaan luettuna),

rahoituspalveluille ja lentoliikenteelle

- vuotuiset keskiarvo vuosina 1994-1996 ja 1996-1998.34

Taulukko 15 Jäsenvaltioiden maatalousmenojen vuotuiset keskiarvot 37

Taulukko 16 Kalatalouden alalle myönnetty tuki prosentteina alan bruttojalostusarvosta 41

Taulukko17 Yhteisön toimet kalatalousalalla yhteisen markkinajärjestelyn ja

rakennepolitiikan osana 1994-1998 41

Taulukko 18 Hiilikaivostoimintaan myönnetty valtiontuki 1994-1996 ja 1996-1998 46

Taulukko 19 Rautatieliikenteelle myönnetty valtiontuki 49

Taulukko 20 Liikennealalle myönnetty valtiontuki 52

Taulukko 21 Erityisohjelmista matkailuun, joukkoviestimille ja kulttuuriin myönnetty valtiontuki

1994-1996 ja 1996-1998 56

Taulukko 22 Työllisyyden ja koulutuksen tukemiseen myönnetty valtiontuki

1994-1996 ja 1996-1998 58

Taulukko 23 Yhteisössä myönnetyn valtiontuen vuotuinen keskiarvo

1994-1996 ja 1996-1998 59

Taulukko 24 Valtiontuki yhteensä jäsenvaltioissa 1994-1996 ja 1996-1998: prosenttia BKT:sta,

työntekijää kohti ja valtion kokonaismenoihin suhteutettuna 60

Taulukko 25 Valtiontuki jäsenvaltioitta yhteensä vuosina 1994-199 ja 1996-1998

- tärkeimpien alojen mukainen jaottelu 61

Taulukko 26 Valtiontuki henkeä kohden Euroopan unionissa 62

TILASTOLIITE

Taulukko A 1 Valtiontuki tehdasteollisuudelle käypiin hintoihin vuosina 1994-1998

(kansallisena valuuttana) 82

Taulukko A 2 Valtiontuki tehdasteollisuudelle käypiin hintoihin vuosina 1994-1998 ( euroina) 83

Taulukko A 3 Valtiontuki tehdasteollisuudelle kiinteisiin hintoihin 1994-1998 (euroina) 84

Taulukko A 4 Valtiontuki Saksan uusille osavaltioille - vuotuinen keskiarvo vuosina 1996-1998 85

Taulukko A 5-1/15 Valtiontuen kokonaismäärä jäsenvaltioittan -vuotuinen keskiarvo vuosina 1996-1998 86

Taulukko A 5-16 Valtiontuen kokonaismäärä EU:ssa -vuotuinen keskiarvo vuosina 1996-1998 101

Taulukko A 6-1/15 Valtiontuen kokonaismäärä jäsenvaltioittain - vuotuinen keskiarvo vuosina 1996-1998 102

Taulukko A 6-16 Valtiontuen kokonaismäärä jäsenvaltioittain - vuotuinen keskiarvo vuosina 1996-1998 117

YHTEISÖN VARAT JA VÄLINEET

Taulukko A Yhteisön vuotuiset menot 130

Taulukko B Muut yhteisön rahoitusvälineet 131

Taulukko C1 Yhteisön vuotuiset keskimääräiset menot jäsenvaltioittain 132

Taulukko C2 Yhteisön vuotuiset keskimääräiset menot jäsenvaltioittain 133

KUVIOT

Kuva 1 Tehdasteollisuudelle myönnetty valtiontuki prosentteina jalostusarvosta

Kuva 2 Tutkimus- ja kehittämistoimintaan, pk-yrityksille, ympäristönsuojeluun ja energiansäästöön myönnetty tuki prosentteina kaikista tehdasteollisuuden tuista 20

Kuva 3 Valtiontuki tehdasteollisuudelle- talousarviomenojen ja menetettyjen verotulojen osuus 31

JOHDANTO

Taustaa

1. Vapaan ja vääristymättömän kilpailujärjestelmän ylläpitäminen tunnustetaan yhdeksi Euroopan unionin perusperiaatteista. Yhteisön kilpailupolitiikalla komissio pyrkii edistämään Euroopan teollisuuden kilpailukykyä, varmistamaan tehokkaan kilpailun yhtenäismarkkinoilla ja luomaan edellytykset toimiville markkinoille ottaen kuitenkin huomioon Euroopan erityislaatuisen sosiaalisen markkinatalouden. Kilpailupolitiikan avainalueisiin kuuluu yhteisön harjoittama valtiontukien valvonta, jonka edut ovat ilmeisiä. Valtiotuki voi vääristää vapaata kilpailua estämällä voimavarojen tehokkaimman mahdollisen kohdentamisen. Se voi myös uhata yhtenäismarkkinoiden yhtenäisyyttä. Monissa tapauksissa valtiontuen myöntäminen vähentää taloudellista hyvinvointia ja heikentää yritysten kannustimia tehokkuutensa parantamiseen. Tuki antaa myös tehottomille mahdollisuuden säilyä hengissä tehokkaammin toimivien kustannuksella. Tästä seuraavat markkinoiden vääristymät voivat johtaa hallitusten välisiin jännitteisiin ja joskus myös kolmansien maiden vastatoimiin, jotka puolestaan lisäävät tehottomuutta ennestään. Koko Euroopan unionin ja Euroopan talousalueen kattavan yhtenäisen valvontajärjestelmän tarkoituksena on näiden tehottomuustekijöiden poistaminen. Euroopan yhteisöjen perussopimuksiin perustuviin yhteisiin periaatteisiin pohjautuva valvontajärjestelmä edistää merkittävästi sisämarkkinoiden ja yhteisen rahan tuomien etujen täyttä hyödyntämistä.

2. Valtiontukipolitiikan tasapuolisuuden turvaamiseksi sen perusperiaatteiden soveltamista on kuitenkin kehitettävä vastaamaan talouden ja tekniikan muutoksia ja syntyviä uusia poliittisia painopisteitä. Amsterdamin sopimus on ratifioitu edellisen valtiontukikatsauksen julkaisemisen jälkeen, ja esimerkiksi ympäristönsuojelun ja työllisyyden asema on korostunut entisestään. Niin ikään tunnustetaan, että joissakin olosuhteissa yhteisön tai jäsenvaltion tuki on perusteltua, kun markkinoiden toiminta osoittautuu riittämättömäksi tai jos on tarpeen pitää yllä toimintamuotoja, joista markkinat eivät huolehdi. Julkisten toimenpiteiden kilpailua vääristävä vaikutus on kuitenkin pidettävä mahdollisimman pienenä. Jäsenvaltioiden käytettävissä on useita välineitä, ja on ratkaisevan tärkeää, että kulloisenkin tavoitteen saavuttamiseen käytetään niistä taloudellisesti tehokkaimpia. Jos tehokkaimmaksi välineeksi katsotaan valtiontuki, sen myöntämisessä on noudatettava yhteisön valtiontukisääntöjä.

3. Jäsenvaltiokohtaisten valtiontukimenojen seuranta on olennainen osa komission valtiontukipolitiikkaa, johon liittyy valtiontuen valvonnan ja käytön avoimuus. Tämän kahdeksannen yleiskatsauksen julkaisemisella korostetaan niin komission kuin kaikkien jäsenvaltioidenkin sitoutumista tähän politiikkaan. Hyväksyttyjen tukien määriä koskevien tietojen kerääminen ja niiden julkaiseminen on komission tärkeimpiä keinoja osoittaa, että valvontapolitiikan tuloksia seurataan tiiviisti. Kun otetaan huomioon tämän politiikan mukaisesti jäsenvaltioihin kohdistettavan valvonnan laajuus, on tärkeää, että valvonnan tulokset ovat unionissa tiedossa ja että niitä tarkastellaan. Katsaus on jo komissiolle hyvä perusta valtiontukipolitiikan uudelleensuuntaamiselle, vaikka siinä ei vielä maksamatta olevia tukia lukuun ottamatta tarkastellakaan tukea, joka yhteismarkkinoille soveltumattomana ei ole saanut komission hyväksyntää. Kun tulevaisuudessa vielä otetaan käyttöön valtiontukien uudet rekisteröintimuodot ja tulostaulu, komissiolla on käytettävissään keinot, jotka mahdollistavat valtiontukipolitiikan jatkuvan hienosäädön.

4. Euroopan unionin valtiontukipolitiikan kehittyessä siinä on otettava huomioon kansainvälinen toimintaympäristö ja erityisesti Maailman kauppajärjestön WTO:n sääntöihin sisältyvät monenväliset velvoitteet. Esimerkiksi maatalouden tuet kuuluvat kokonaisuudessaan WTO:n maataloussopimuksen soveltamisalaan, kun taas muita kuin maatalouden tuotteita koskeva tuki kuuluu WTO:n tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen soveltamisalaan.

5. KIE-maiden kanssa tehdyillä Eurooppa-sopimuksilla on luotu kahdenvälisiä velvoitteita, ja nyt nämä maat ovat EU:n jäsenvaltioehdokkaita. Näihin sopimuksiin sisältyy selkeä sitoutuminen EU:n valtiontukisääntöjen noudattamiseen, ja näiden sääntöjen täydellinen noudattaminen on tarpeen; niiden täytäntöönpanossa avoimuus on ensimmäinen askel. Muidenkin maiden kanssa on tehty kahdenvälisiä sopimuksia, ja useimmissa tapauksissa niihin sisältyy valtiontukien valvonta. Avoimuutta koskevat määräykset ovat keskeisen tärkeitä, ja sen vuoksi ne on pantava täytäntöön jo alkuvaiheessa. Tämä valtiontukikatsaus on näin ollen esimerkki siitä, mitä EU avoimuuden suhteen odottaa kaikilta kauppakumppaneiltaan.

Huomautuksia

6. Komissio on julkaissut valtiontukia koskevia yleiskatsauksia säännöllisesti vuodesta 1988. Ensimmäinen yleiskatsaus kattoi vuodet 1981-1986, ja katsaus on sen jälkeen annettu kahden vuoden välein [1]. Komissio päätti vuonna 1998 julkaista katsauksen vuosittain, jotta edelleen lisättäisiin avoimuutta ja tarjottaisiin ajankohtaisempaa tietoa ja jotta komissio voisi havaita varhaisessa vaiheessa valtiontukien myöntämisessä ilmenevät uudet suuntaukset ja siten myös reagoida nopeammin muuttuviin olosuhteisiin. Kahdeksas katsaus, joka koskee vuosia 1994-1998, on toinen vuosittain julkaistava.

[1] SEC (88) 1981

7. Komission yksiköt ovat koonneet tässä katsauksessa esitettävät luvut tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa. Aiempien katsauksien perustana olleet historiatiedot on päivitetty vuoden 1998 tiedoilla. Lisäksi historiatiedot on päivitetty sellaista julkista tukea koskevilla tiedoilla, joka on tutkimuksen jälkeen todettu ilmoittamattomaksi tueksi. Tietoja on muutettu myös jos tuki peritään takaisin. Jäsenvaltiot ovat myös jatkaneet tietojen tarkastamista ja tarvittaessa muuttaneet pientä osaa historiatiedoista sen varmistamiseksi, että luvut ovat varsin luotettavia.

8. Jos komissio olosuhteiden muututtua katsoo valtiontueksi toimenpiteen, jota ei aiemmin pidetty valtiontukena, tuen määrä sisällytetään katsaukseen kokonaisuudessaan. Esimerkiksi tutkittuaan Irlannin yritysveron komissio päätti joulukuussa 1998, että tämä voimassa oleva järjestelmä on valtiontukea. Päätöksen seurauksena Irlannin valtiontukitaso on noussut huomattavasti kaudesta 1994-1996 kauteen 1996-1998, vaikka nousu ei kuvastakaan mitään Irlannin hallituksen valtiontukipolitiikan tarkoituksellista muutosta.

9. Tämä katsaus kattaa viidentoista jäsenvaltion myöntämän ja komission tutkiman EY:n perustamissopimuksen 87 artiklassa määritellyn valtiontuen. Katsauksessa ei käsitellä yleisiä toimenpiteitä, julkisia tukia, jotka joko eivät vaikuta kauppaan eivätkä vääristä kilpailua tai jotka myönnetään EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan nojalla [2]. Tähän yleiskatsaukseen sisältyy viidessätoista jäsenvaltiossa tehdasteollisuudelle, maataloudelle, kalataloudelle, hiilialalle, liikenteelle (rautatie-, sisävesi-, meri- ja lentoliikenteelle) ja rahoituspalveluille myönnetty valtiontuki. Aiemmissakin yleiskatsauksissa korostettua alakohtaista kattavuutta on lisätty edelleen. Erityisesti matkailulle, viestimille ja kulttuurille myönnettyjä tukia koskevia tietoja analysoidaan ensi kertaa. Koska hiilidioksidi- ja muiden kaasumaisten päästöjen vähentämiseen myönnettyjen tukien merkitys kasvaa jatkuvasti, näitäkin tukia on korostettu. Myös kaikkien alojen työllistämis- ja koulutustuet on nyt ensimmäistä kertaa sisällytetty katsaukseen.

[2] Yrityksiin, jotka tuottavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja, sekä fiskaalisiin monopoleihin, sovelletaan tämän sopimuksen määräyksiä ja varsinkin kilpailusääntöjä siltä osin kuin ne eivät oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estä yrityksiä hoitamasta niille uskottuja erityistehtäviä. Kaupan kehitykseen ei saa vaikuttaa tavalla, joka olisi ristiriidassa yhteisön etujen kanssa.

10. Jäsenvaltioiden myöntämien tukien suuntauksia ja muotoja vertailtaessa analyysissa keskitytään vuotuisiin keskiarvoihin kolmivuotiskautena 1996-1998. Vuosien 1994-1996 tiedot on tarvittaessa esitetty vertailukohdaksi [3]. Koska vuosittaiset luvut eivät anna mahdollisuutta tehdä luotettavia päätelmiä keskipitkän ja pitkän ajan trendien muutoksista, näitä tietoja ei yleensä käytetä vertailuissa. Yhteisöön vuonna 1995 liittyneiden uusien jäsenvaltioiden Suomen, Ruotsin ja Itävallan osalta vertailut tehdään vuosilta 1994-1996 kahden vuoden ja vuosilta 1996-1998 kolmen vuoden keskiarvoilla. Yhdeksännestä katsauksesta lähtien tämä ei enää ole tarpeen. Jotta kahden kauden keskiarvot olisivat vertailukelpoisia, kaikki luvut ilmaistaan vuoden 1997 hinnoin [4].

[3] Perusperiaate, jonka mukaan kolmen vuoden ajanjakson tietoja vertaillaan keskenään siten, että yksi vuosi on päällekkäinen, on säilytetty. Tämän vuoksi kahdeksannen yleiskatsauksen vertailujakso (1994-1996) vastaa kuudennen yleiskatsauksen kahden vuoden tarkastelujaksoa (1994-1996).

[4] Tehdasteollisuuden tukia koskevat luvut nykyhinnoin esitetään liitteessä II, joka on kansallista valtiontukea koskeva tilastoliite.

11. Käytetyt menetelmät selitetään yleisesti teknisessä liitteessä (liite I). Tilastoliitteessä (liite II) on tilastollisia perustietoja tehdasteollisuudelle myönnetyistä jäsenvaltiokohtaisista valtiontuista ja tukien yhteismäärästä. Yhteisön rahastoja ja rahoitusvälineitä ei ole sisällytetty jäsenvaltiokohtaisiin valtiontukilukuihin. Näitä rahastoja ja rahoitusvälineitä käsitellään liitteessä III.

OSA I - TEHDASTEOLLISUUDELLE MYÖNNETTY TUKI

Myönnettyjen tukien määrä ja kehityssuunta

12. Tehdasteollisuudelle myönnetty valtiontuki on 35 prosenttia yhteisössä myönnettyjen tukien kokonaismäärästä, joten tehdasteollisuus saa edelleen enemmän tukea kuin mikään muu ala. Näin ollen tämän tuen tarkastelu on katsauksen keskeisin osa.

Kokonaismäärä yhteisössä

13. Taulukossa 1 esitetään tehdasteollisuuden vuotuiset tukimäärät yhteisössä vuosina 1994-1998.

Taulukko 1.

Tehdasteollisuudelle myönnetty valtiontuki yhteisössä 1994-1998

Vuotuiset arvot kiintein hinnoin (1997)

milj. euroa

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukon 1 luvut vahvistavat, että vuodesta 1993 havaittu unionissa myönnettyjen tukien asteittain vähenevä suuntaus on jatkunut [5].

[5] Taulukossa esitetyt luvut ovat hieman seitsemännen yleiskatsauksen lukuja alhaisemmat. Tämä johtuu jäsenvaltioiden tekemistä tarkistuksista.

Vähenevä suuntaus näkyy myös taulukosta 2, jossa tehdasteollisuudelle myönnetyt tuet ilmaistaan prosentteina jalostusarvosta ja euroina tehdasteollisuuden työntekijää kohden [6].

[6] Koska pieni mutta vaikeasti lukuina ilmaistava osa tuesta on myönnetty palvelualoille, esitetyt luvut voivat olla hieman liian suuria.

Taulukko 2.

Tehdasteollisuudelle myönnetty valtiontuki yhteisössä

Vuotuiset määrät 1994-1998*

>TAULUKON PAIKKA>

* vuoden 1997 kiintein hinnoin

** arvio 15 jäsenvaltiosta

Prosentteina tehdasteollisuuden jalostusarvosta tukitaso on laskenut jatkuvasti vuodesta 1994.

Tehdasteollisuudelle myönnetty tuki työntekijää kohden on vähentynyt joka vuosi; se oli 1357 euroa vuonna 1994 ja 1007 euroa vuonna 1998.

Jäsenvaltioiden vertailu

14. Taulukossa 3 vertaillaan tehdasteollisuudelle myönnetyn valtiontuen keskimääräistä vuotuista tasoa jäsenvaltioittain [7] vuosina 1994-1996 [8] ja 1996-1998 prosentteina bruttojalostusarvosta ja tuen määränä alan työntekijää kohti. Myös tuen kokonaismäärä ilmoitetaan.

[7] Saksasta on esitetty erikseen vanhat ja uudet osavaltiot näiden kahden alueen erilaisen kehityksen havainnollistamiseksi; sille on ollut tyypillistä uusien osavaltioiden ennennäkemätön sopeuttaminen markkinatalousjärjestelmään.

[8] Samoin kuin kuudennessa katsauksessa vuoden 1994-1996 taulukossa 1 esitettyjen lukujen keskiarvo, johon eivät sisälly Itävallan, Ruotsin ja Suomen luvut vuodelta 1994, on hieman alhaisempi kuin koko EU:n keskiarvo taulukossa 3.

Taulukko 3.

>TAULUKON PAIKKA>

Keskiarvot vuoden 1997 hinnoin.

15. Keskimääräinen vuotuinen tehdasteollisuudelle vuosina 1996-1998 myönnetty tuki Euroopan unionissa oli 33 miljardia euroa, joten tuen määrä väheni 15 prosenttia verrattuna tarkastelujaksoon 1994-1996. Tuki väheni melko tarkalleen saman verran kuin edellisessä katsauksessa todettiin. Taulukosta 3 käy ilmi, että tuen määrän yleinen aleneminen yhteisössä johtuu melkein kokonaan Saksan uusissa osavaltioissa ja Italiassa myönnetyn tuen jatkuvasta vähenemisestä. Tuet ovat vähentyneet myös Belgiassa, Espanjassa ja Portugalissa, mutta kymmenessä muussa jäsenvaltiossa ne ovat kasvaneet. Näistä kymmenestä jäsenvaltiosta Itävallassa, Tanskassa, Irlannissa, Luxemburgissa ja Ruotsissa tukitaso näyttää nousevan vähitellen pitkällä aikavälillä. Jäsenvaltioiden tehdasteollisuudelleen myöntämien tukimäärien erot ovat siten edelleen huomattavat.

16. Tarkasteltaessa yleiseroja yhteisössä koheesion kannalta taulukosta 3 ilmenee, että tuen määrä on neljässä koheesiomaassa kasvanut 8 prosentista yli 9 prosenttiin yhteisössä tehdasteollisuudelle myönnetyn tuen kokonaismäärästä. Neljän suurimman talouden osuus on alentunut edellisen kauden 84 prosentista tämän tarkastelukauden 80 prosenttiin. Tässä yhteydessä on huomattava myös, että jäsenvaltioiden myöntämän valtiontuen lisäksi tehdasteollisuudelle myönnetään yhteisön tukea rakennerahastoista (ks. liite III). Suhteellisesti eniten tätä tukea saavat neljä koheesiomaata, joiden asema tuen saajina on parantunut vastaamaan paremmin niiden heikompaa sosiaalis-taloudellista tilannetta. Eroja voidaan kaventaa näillä rahoitusvälineillä vain jos niiden vaikutusta ei kumota valtiontukien käytön tasapainottomalla kehityksellä.

17. Prosentteina jalostusarvosta tehdasteollisuuden tuen taso oli vuosina 1996-1998 korkein Kreikassa ja Italiassa (ks. kuva 1). Niissä tuki on paljon yhteisön keskiarvoa suurempi, vaikka pitkällä aikavälillä suuntaus onkin Italiassa ollut vähenevä. Irlannissa todettava tuen kasvu johtuu suurelta osin siitä, että taulukkoon sisällytettiin nyt ensimmäistä kertaa Irlannin verotukijärjestely, jota ollaan lopettamassa. Kansallisen valtiontuen taso on Irlannissa yhteisön keskiarvon alapuolella.

Kuva 1

>VIITTAUS KAAVIOON>

Tehdasteollisuudelle myönnetty valtiontuki prosentteina jalostusarvosta (vuotuiset keskiarvot vuosina 1994-1996 ja 1996-1998Tehdas

18. Vaikka tuet ovat Italiassa jatkuvasti selvästi vähentyneet, tukimäärä työntekijää kohden oli vuosina 1996-1998 jäsenvaltioiden suurin. Seuraavina ovat Luxemburg, Irlanti, Tanska ja Saksa. Saksan uusien osavaltioiden tukitaso on korkea, mutta laskussa. Tämä johtuu sekä myönnettyjen tukien suuresta määrästä että tehdasteollisuuden palveluksessa olevien määrän voimakkaasta vähenemisestä tässä Saksan osassa. Tukien jatkuva vähentyminen kuvastaa sitä, että Saksan vuonna 1990 tapahtunutta yhdistymistä seuranneen rakenneuudistuksen vilkkain vaihe oli jo aiemmilla tarkastelukausilla. Saksan vanhoissa osavaltioissa myönnetty tuki on työntekijää kohden yhteisön alhaisimpia. Vähiten tukea ovat myöntäneet Portugali, Yhdistynyt kuningaskunta ja Ruotsi.

Tuen tavoitteet

19. Tehdasteollisuudelle myönnettävä tuki jaetaan tuen tärkeimpien käyttötarkoitusten tai kohdealojen mukaisesti seuraaviin luokkiin:

Horisontaaliset tavoitteet

- Tutkimus ja kehittäminen

- Ympäristönsuojelu

- Pienet ja keskisuuret yritykset

- Kauppa

- Energiansäästö

- Muut tavoitteet (pääasiassa pelastamis- ja rakenneuudistustuki)

Erityisalat

- Laivanrakennusteollisuus

- Terästeollisuus

- Muut alat

Alueelliset tavoitteet

- 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaiset alueet

- 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaiset alueet.

Joissakin jäsenvaltioissa tutkimus- ja kehittämistueksi tai pk-yritysten tueksi luokiteltua tukea hallinnoidaan kuitenkin alakohtaisten T&K- ja pk-ohjelmien kautta. Lisäksi ensisijaiselta tavoitteeltaan aluetueksi luokiteltu ja aluetuen suuntaviivojen mukaisesti hyväksyttyä tukea voidaan itse asiassa maksaa pk-yrityksille, tutkimus- ja kehittämistoimintaan, koulutukseen ja työllistämiseen.

Tämän vuoksi voidaan tehdä ainoastaan varovaisia päätelmiä siitä, onko ajan mittaan siirrytty yhdestä tavoitteesta toiseen ja onko tavoitteissa eroja jäsenvaltioiden välillä. Taulukossa 4 tehdasteollisuudelle myönnetty tuki jaotellaan tavoitteittain vuosina 1994-1998, ja taulukossa 5 esitetään kolmeen päätavoitteeseen myönnetyssä tuessa ajan mittaan tapahtuneet muutokset.

20. Taulukko 4 osoittaa, että tarkastelukaudella 57 prosenttia unionissa tehdasteollisuudelle myönnetystä tuesta käytettiin alueellisiin tavoitteisiin, ja siitä suurin osa kohdennettiin heikoimmin menestyville eli 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisille alueille [9]. Tähän lukuun sisältyy Treuhandanstaltin (THA) ja sen seuraajien Saksan uusille osavaltioille myöntämä tuki, jonka määrä oli keskimäärin 3514 miljoonaa euroa vuodessa. Jos tätä poikkeuksellista tukea ei oteta huomioon, alueellisiin tarkoituksiin myönnetyn tuen osuus tehdasteollisuuden kokonaistuesta on 52 prosenttia (kun se edellisen tarkastelujakson aikana oli 47 prosenttia).

[9] Näistä alueista on luettelo liitteen I kohdassa 9.2.

21. Horisontaalisiin tavoitteisiin myönnettävän tuen osuus on toiseksi suurin, 35 prosenttia. Tärkeimpänä näistä tavoitteista pidetään tutkimus- ja kehitystoiminnan [10] tukemista ja seuraavaksi tärkeimpänä pienten ja keskisuurten yritysten tukemista. Horisontaalisten tukien ryhmään sisältyy kuitenkin myös 8 prosenttia pelastamis- ja rakenneuudistustukea tehdasteollisuudelle. Toisin kuin edellä mainittujen tavoitteiden kohdalla, viimeksi mainitun tukilajin voimakkaiden kilpailua vääristävien vaikutusten vastapainoksi ei yleensä synny huomattavia myönteisiä vaikutuksia. Sen vuoksi tällaista tukea on valvottu hyvin tiukasti. Asiaa käsitellään enemmän kohdassa 38 tapauskohtaisten tukien yhteydessä.

[10] Liitteen I kohdassa 11.1 esitetyistä syistä taulukkoon 4 sisältyvät tutkimuksen ja kehityksen tukea koskevat luvut voivat olla liian pieniä.

22. Yhteisön tuesta tehdasteollisuudelle käytetään vain noin 8 prosenttia erityisaloilla. Tästä määrästä yli kaksi kolmannesta suunnataan terästeollisuuteen ja laivanrakennukseen (ks. taulukko A5/16). Koska näiden alojen yritykset usein toimivat aluetukeen oikeutetuilla alueilla, näille aloille myönnetyllä tuella edistetään myös yleistä aluepolitiikkaa.

Taulukko 4

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 5

>TAULUKON PAIKKA>

23. Tehdasteollisuudelle myönnettyjen tukien jakautumisesta eri päätavoitteille ajan mittaan on todettava, että yleisesti ottaen aluetuen taso on pysynyt melko vakaana. Niistä jäsenvaltioista, joissa tehdasteollisuuden saama aluetuki ylittää EU:n keskiarvon, ainoastaan Kreikka on koheesiomaa.

Erityisaloille myönnettävän tuen taso on ensimmäistä kertaa laskussa sekä koko EU:ssa että melkein jokaisessa jäsenvaltiossa. Tuen lisääntyminen Suomessa selittyy sillä, että laivanrakennuksen tuesta ilmoitettiin ensimmäisen kerran kaudella 1996-1998. Vuositasolla alakohtainen tuki vähenee myös Suomessa. Tämä yleinen tukien väheneminen selittyy sillä, että terästeollisuuden tuet ovat vähentyneet vahvasti ja laivanrakennuksen tukea on supistettu useimmissa jäsenvaltioissa. Espanjan suhteellisen korkea mutta laskeva tukitaso johtuu rakenneuudistustuesta, jota siellä on myönnetty laivanrakennusteollisuudelle.

Kunkin jäsenvaltion erityisaloille myöntämän tuen vähenemisen vastakohtana on horisontaalisiin tarkoituksiin myönnettyjen tukien yleinen kasvu, mutta sitä ei esiinny kaikissa jäsenvaltioissa. Tällaisen tuen osuus on lisääntynyt kahdeksassa maassa ja vähentynyt seitsemässä. Se on edelleen suuri Tanskassa, Suomessa ja Alankomaissa.

24. Horisontaalisesta tuesta huomattava osa on pelastamis- ja rakenneuudistustukea. Jos pelastamis- ja rakenneuudistustuki, jota käsitellään myöhemmin tapauskohtaisten tukien yhteydessä, poistetaan luvuista, kuva jäljelle jäävistä horisontaalisista tuista eli tutkimus- ja kehittämistuesta, pk-yritysten tuesta, ympäristönsuojelu- ja energiansäästötuesta muuttuu hieman: kasvua onkin tapahtunut yhdeksässä jäsenvaltiossa. Kuva 2 osoittaa selvästi suuret jäsenvaltioiden väliset erot näihin neljään tavoitteeseen myönnetyn valtiontuen tasossa, ja juuri näiden tukien uskotaan yleisesti synnyttävän merkittäviä oheisvaikutuksia. Luvut kätkevät (varsinkin Kreikan osalta) sen tosiseikan, että jotkut aluetuet palvelevat myös horisontaalisia tarkoituksia, mutta ei voida sivuuttaa sitä, että monissa jäsenvaltioissa valtiontukipolitiikkaa on suunnattu entistä selvemmin näihin tavoitteisiin vuosien 1994-1996 jälkeen.

Kuva 2

>VIITTAUS KAAVIOON>

Tutkimus- ja kehittämistoimintaan, pk-yrityksille, ympäristönsuojeluun ja energiansäästöön myönnetty tuki prosentteina kaikista tehdasteollisuuden tuista

25. Tehdasteollisuudelle myönnetyn tuen kehityssuunnat ja muodot eri jäsenvaltioissa ovat seuraavat:

- Itävallassa tukien yleinen kasvu johtuu tutkimus- ja kehittämistuen ja aluetuen lisäyksestä. Tanskan, Suomen ja Alankomaiden ohella juuri Itävallassa horisontaaliset tuet muodostavat suurimman osan tehdasteollisuuden tuista, ja niistä tutkimus- ja kehittämis-, ympäristö- ja pk-tuet ovat suurimmat ryhmät. Alakohtaisia tukia, joista suurin osa myönnetään terästeollisuudelle, on vähän.

- Belgiassa tukien väheneminen johtuu siitä, että alakohtainen ohjelma lopetettiin vuonna 1996, mutta tuen määrä on pysynyt melko vakaana muilla aloilla. Tämän seurauksena horisontaalisiin ja alueellisiin tarkoituksiin myönnetyn tuen osuus on kasvanut.

- Tanskassa 90 prosenttia tehdasteollisuuden tuesta myönnetään horisontaalisiin tarkoituksiin. Tehdasteollisuuden valtiontuen määrän kasvu johtuu energiansäästöön ja ympäristönsuojeluun etupäässä energia- ja hiilidioksiverovapautusten muodossa myönnetyn tuen kasvusta. Alakohtaisen tuen (9 %) osuuden pieneneminen kuvastaa laivanrakennuksen tuen supistamista. Aluetuki on Tanskassa yhteisön alhaisin.

- Saksassa horisontaalisen tuen osuus kasvaa vähitellen aluetukien vähentyessä. Horisontaalisen tuen osuus on 27 prosenttia, mikä on Euroopan unionin keskiarvoon verrattuna vähän. Yli kaksi kolmannesta tästä tuesta käytetään tutkimus- ja kehittämistoimintaan ja pk-yrityksiin. Alakohtainen tuki (5 %) supistuu edelleen. Huomattavin tukimuoto on aluetuki (68 %), josta alle puolet on uusiin osavaltioihin myönnettävää Treuhand-tukea. Tämän tuen määrä on vähentynyt huomattavasti tarkastelukausien aikana.

- Kreikassa suurin osa tuesta luokitellaan aluetueksi, ja se on kasvanut kummankin tarkastelujakson aikana.

- Espanjassa 33 prosenttia tuesta myönnetään horisontaalisiin tavoitteisiin ja etupäässä pk-yrityksille ja tutkimus- ja kehittämistoimintaan, joiden tukeminen lisääntyi vuosista 1994-1996. Alakohtainen tuki on 52 prosenttia kaikesta tehdasteollisuuden tuesta ja kuvastaa laivanrakennusteollisuuden jatkuvaa tukemista. Alakohtaisten tukien kokonaismäärän lasku johtuu terästukien tuntuvista alennuksista.

- Suomessa 72 prosenttia tuesta käytetään horisontaalisiin tavoitteisiin, pääasiassa tutkimus- ja kehittämistoimintaan ja pk-yrityksiin. Tuen määrällinen kasvu johtuu siitä, että laivanrakennuksen tuista ilmoitettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1997.

- Ranskassa oli horisontaalisiin tarkoituksiin suunnattu tuki tutkimus- ja kehittämistoimintaan, ympäristönsuojeluun, energiansäästöön ja pk-yrityksille pysynyt määrällisesti melko vakaana. Tehdasteollisuuden tukien yleinen kasvu johtuu aluetuen huomattavasta kasvusta sekä laivanrakennuksen tukien lisäyksestä ja yhdestä tapauskohtaisesta tuesta.

- Irlannissa monien tavoitteiden ja alojen tukimäärät ovat lisääntyneet erityisaloja lukuun ottamatta. Suurin kasvu johtuu kuitenkin kokonaan tieto- ja tietoliikenneteknologian sisällyttämisestä lukuihin kaudella 1996-1998.

- Italiassa kaikkien alojen ja kaikkien tavoitteiden tukimäärät ovat vähentyneet. Koska aluetuet ovat supistuneet suhteellisesti vähemmän kuin muut tuet, niiden osuus on kahden tarkastelujakson aikana kasvanut.

- Luxemburgissa huomattavin tukimuoto on aluetuki (67 %), joka on kasvanut hieman kahden tarkastelujakson aikana. Muiden alojen tuet ovat pysyneet jokseenkin ennallaan.

- Alankomaissa horisontaalisen tuen osuus (82 %) on ylivoimaisesti suurin ja huomattavasti suurempi kuin useimmissa maissa Tanskaa lukuun ottamatta. Tuen määrällinen kasvu johtuu ympäristönsuojeluun ja energiansäästöön suurelta osin energia- ja hiilidioksidiverovapautuksina suunnattavien varojen lisäämisestä.

- Portugalissa pk-yritysten ja energiansäästön tuet kasvoivat hieman, mutta tämän kasvun tasoitti kokonaan terästeollisuudelle myönnetyn tuen huomattava väheneminen. Tehdasteollisuuden tuet ovat kokonaisuudessaan vähentyneet, mutta horisontaalisten ja aluetukien osuus niistä on kasvanut.

- Ruotsissa 44 prosenttia tuesta myönnetään horisontaalisiin tavoitteisiin, pääasiassa pk-yrityksille ja tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Tuen määrällinen kasvu johtuu ympäristötuen kasvusta, jota vain osittain tasoittaa aluetuen pieni väheneminen.

- Yhdistyneessä kuningaskunnassa suurin osa (60 %) tehdasteollisuuden tuesta on aluetukea, josta yli neljännes myönnetään Pohjois-Irlantiin. Yhdistyneen kuningaskunnan tukien määrällinen kasvu johtuu siitä, että aluetukimenot kasvoivat 6 prosenttia. Horisontaalisen tuen osuus on 39 prosenttia, josta tutkimus- ja kehittämistoiminnan ja pk-yritysten tuki ovat suurimmat erät.

Tässä esitetty analyysi koskee vain jäsenvaltioiden valtiontukimenojen muotoa ja kehityssuuntia. Osa näistä menoista rahoitetaan yhteisön varoista, joita myös käytetään EU:n tehdasteollisuuden tukemiseen. Yhteisön rahoitusta koskevat numerotiedot esitetään erikseen liitteessä III.

Muille aloille ja muihin tavoitteisiin myönnetty tuki

Laivanrakennus

26. Tuen myöntämistä laivanrakennusteollisuudelle, joka kuuluu alana tehdasteollisuuteen, säänneltiin tarkastelujakson aikana laivanrakennusteollisuudelle myönnettävästä tuesta annetulla seitsemännellä direktiivillä [11], joka oli voimassa 1. tammikuuta 1991 - 31. joulukuuta 1998. Direktiivi on korvattu neuvoston asetuksella (EY) N:o 1540/98.

[11] EYVL L 380, 31.12.1990.

Taulukossa 6 esitetään sopimuskohtainen toimintatuki, joka kattaa uusien laivojen rakentamisen, laivojen muuntamisen ja kalastusalukset. Se kuvastaa tuen intensiteettejä, joille komissio asettaa enimmäismäärät laivanrakennuksen tukidirektiivin mukaisesti. Tarkastelukaudella voimassa olleen direktiivin mukaan tuen enimmäismäärä oli 4,5 prosenttia sopimusarvosta alle 10 miljoonan euron hintaisten alusten ja laivakonversioiden osalta ja 9 prosenttia sopimusarvosta yli 10 miljoonan euron hintaisten alusten osalta.

Toimintatuen lisäksi laivanrakennusteollisuus on saanut rakenneuudistustukea. Vuosina 1996-1998 rakenneuudistustuki oli keskimäärin 903 miljoonaa euroa vuodessa ja sitä myönnettiin Saksassa (200 milj. EUR), Kreikassa (8 milj. EUR), Espanjassa (594 milj. EUR), Ranskassa (90 milj. EUR) ja Portugalissa (11 milj. EUR). Tämä merkitsee jyrkkää kasvua, sillä vuosina 1994-1996 tukea myönnettiin 655 miljoonaa euroa: Belgiassa (27 milj. EUR), Saksassa (292 milj. EUR), Kreikassa (10 milj. EUR ) ja Espanjassa (326 milj. EUR).

Koska toimintatuki aleni kaikissa muissa maissa paitsi Ranskassa, kaiken tällä alalla myönnetyn tuen vuosittainen keskimäärä laski hieman, vuosien 1994-1996 1551 miljoonasta eurosta vuosien 1996-1998 1549 miljoonaan euroon. Kun laivanrakennukselle myönnetty tuki suhteutetaan alan jalostusarvoon, havaitaan, että tuen taso on korkea. Taulukon 3 mukaan tehdasteollisuudelle myönnetty tuki on 2,3 prosenttia alan jalostusarvosta. Laivanrakennuksessa tuki oli kuitenkin noin 22 prosenttia alan jalostusarvosta tuotannontekijähinnoin vuosina 1996-1998.

Taulukko 6

Laivanrakennusteollisuudelle myönnetty tuki vuosina 1996-1998 prosentteina laivojen sopimusarvosta

>TAULUKON PAIKKA>

* Pieniksi laivoiksi katsotaan sopimusarvoltaan alle 10 miljoonan euron arvoiset laivat. Laivanrakennuksen seitsemännen tukidirektiivin mukainen tuen enimmäisintensiteetti on 4,5 % prosenttia näiden laivojen sopimusarvosta.

** Suuriksi laivoiksi katsotaan sopimusarvoltaan yli 10 miljoonan euron arvoiset laivat. Laivanrakennuksen seitsemännen tukidirektiivin mukainen tuen enimmäisintensiteetti on 9,0 prosenttia näiden laivojen sopimusarvosta.

- Viiva tarkoittaa tietojen puuttumista ja tyhjä rivi sitä, että tukea ei ole myönnetty.

27. Euroopan telakoille kehitysmaihin vietävien laivojen rakentamiseen myönnettyjen tukien vuotuinen keskiarvo laski vuosina 1996-1998 72 miljoonaan euroon. Tämä merkitsee 65 prosentin vähennystä vuosista 1994-1996, jolloin vuosittain myönnettiin keskimäärin 203 miljoonaa euroa. Maakohtainen erittely esitetään taulukossa 7.

Taulukko 7

EY:n kehitysapuna myöntämä tuki laivanrakennukselle

miljoonaa euroa

>TAULUKON PAIKKA>

28. Edellä esitettyjen lukujen suhteuttamiseksi koko laivanrakennustukeen taulukossa 8 esitetään tiedot niiden laivojen kokonaismäärästä, joiden rakentamiseen tukea myönnettiin vuosina 1994-1998. Laivanrakennuksen huippuvuosi oli 1995, jolloin myös toiminta- ja kehitysaputukea myönnettiin Euroopan telakoille runsaasti.

Taulukko 8

Laivanrakennus: valtiontukea saanut uusrakentaminen yhteensä

>TAULUKON PAIKKA>

Terästeollisuus

29. Tehdasteollisuuden alaan kuuluvan terästeollisuuden tuesta tämän katsauksen kattamana aikana suurin osa myönnettiin kahdeksalle yritykselle rakenneuudistukseen, ja nämä tuet hyväksyttiin EHTY-sopimuksen 95 artiklan perusteella. EHTY-tuotteisiin kohdistunutta valtiontukea myönnettiin tarkastelukaudella myös vuoden 1991 viidensien ja vuoden 1996 kuudensien terästukisääntöjen nojalla [12]. EHTY:n teräsalan ulkopuolella myönnettyjä tukia säänneltiin tiettyjä EHTY:n perustamissopimuksen ulkopuolisia aloja koskevilla vuoden 1988 säännöillä [13].

[12] Komission päätökset N:o 3855/91/EHTY, tehty 27 päivänä marraskuuta 1991, ja N:o 2496/96/EHTY, tehty 18 päivänä joulukuuta 1996, yhteisön säännöistä valtion tuesta terästeollisuudelle.

[13] Tiettyjä EHTY:n perustamissopimuksen ulkopuolisia terästeollisuuden aloja koskevat säännöt, 13.12.1988.

Näiden tukien yhteenlaskettu vuotuinen keskiarvo vuosina 1996-1998 oli noin 260 miljoonaa euroa, mikä merkitsi yli 80 prosentin laskua edellisestä kaudesta 1994-1996, jolloin vuotuinen keskiarvo oli 1530 miljoonaa euroa. Luvuissa ei ole otettu huomioon alan tutkimus- ja kehittämistoimintaa tai ympäristönsuojelua edistäviin ohjelmiin myönnettyjä vähäisiä tukia. Luvut osoittavat kuitenkin, että vuodesta 1994 toteutetut mittavat rakenneuudistukset ja niihin liittyvät kapasiteetin vähennykset Saksan uusissa osavaltioissa, Espanjassa, Italiassa, Portugalissa, Irlannissa ja Itävallassa on nyt saatu miltei kokonaan päätökseen.

Moottoriajoneuvoteollisuus

30. Koska Euroopan unionissa ei ole erityisesti moottoriajoneuvoteollisuutta koskevia tukiohjelmia, alan valtiontukea myönnetään pääasiassa aluetukena ja pelastamis- ja rakenneuudistustukena sekä koulutustukena. Tällainen jäsenvaltioiden myöntämä tuki on moottoriajoneuvoalaa koskevissa suuntaviivoissa asetettujen tiukkojen rajojen mukaista. Tällä hetkellä on melko vaikea päätellä mitään yleisistä suuntauksista, koska myönnettyjen tukien lukumäärä on pieni. Kahden tarkastelujakson vertailu osoittaa tukien supistuneen 18 prosenttia, 581 miljoonasta 477 miljoonaan euroon.

Taulukko 9

Moottoriajoneuvoteollisuudelle vuosina 1994-1998 myönnetty valtiontuki

(ei sisällä ilmoitusrajan alle jääneitä tukia)

miljoonaa euroa

>TAULUKON PAIKKA>

Suorat ulkomaiset sijoitukset

31. EU:n ulkopuolelle tehtäviä suoria sijoituksia tukevat valtion toimenpiteet voivat olla valtiontukea. Ne saattavat tästä huolimatta olla yhteisen edun mukaisia, jos niillä edistetään Euroopan teollisuuden kilpailukykyä esimerkiksi tukemalla pk-yritysten kehitystä, tai jos ne myötävaikuttavat muihin yhteisön tavoitteisiin, kuten siirtymävaiheen talouksien sopeutumiseen tai kolmannen maailman talouskehitykseen. Jäsenvaltiot ovat vuodesta 1993 esittäneet muutamia erityisesti tätä tavoitetta koskevia tukijärjestelmiä, jotka komissio on myöhemmin hyväksynyt. Jäsenvaltioiden toimittamien tietojen määrä lisääntyy vähitellen, ja jäljempänä esitetään alustava EU:n laajuinen katsaus näistä tuista. Vaikka ohjelmat koskevat ainoastaan pk-yrityksiä, ne koskevat maantieteellisesti koko maailmaa, ja näin ollen niiden avulla voidaan vahvistaa näiden yritysten asemaa unionin merkittävimpinä työllistäjinä sekä monipuolistaa niiden kehitysnäkymiä.

Taulukko 10

Valtiontuki pk-yritysten toteuttamille suorille ulkomaisille sijoituksille

miljoonaa euroa

>TAULUKON PAIKKA>

Hiilidioksiverojärjestelyt

32. Ympäristötukien ryhmään sisältyy tukijärjestelmiä, joita jotkut jäsenvaltiot ovat luoneet kannustaakseen yrityksiä vähentämään hiilidioksidi- ja muita kaasumaisia päästöjä, joita syntyy fossiilisten polttoaineiden palamisesta, ja tukeakseen uusiutuvien energianlähteiden käyttöä. Näiden järjestelmien pääperusteena on EU:n ja sen jäsenvaltioiden tarve vastata sitoumuksiin, joita ne ovat Kioton ympäristösopimuksessa tehneet, ja toteuttaa yleisempää kestävän kehityksen tavoitetta.

Tässä yhteydessä käytetään usein kahta valtiontukivälinettä yhdessä: vapautusta verosta ja avustuksia. Yleensä kyseiset jäsenvaltiot ovat luoneet järjestelyjä, joissa kannetaan energiaveroja tai CO2-, NOx- ja SOx -päästöveroja. Koska vasta hyvin harvat maat ovat käynnistäneet tällaisia toimenpiteitä, jäsenvaltiot ovat ilmaisseet huolensa siitä, että ylimääräinen verorasitus voi johtaa niiden teollisuuden kilpailuaseman heikkenemiseen. Sen vuoksi verojärjestelyt on otettu käyttöön asteittain, ja paljon energiaa käyttäville teollisuudenaloille on myönnetty tilapäisiä vapautuksia verosta.

Moneen tällaiseen valtiontukijärjestelmään sisältyy myös lisäkannuste, joka teollisuudelle tarjotaan myöntämällä avustuksia uuden tekniikan käyttöönottoon. Tällä tavoin lisätään uusiutuvan energian käyttöä ja edistetään energiansäästöä ja päästöjen vähentämistä. Avustukset maksetaan päästöverotuloista tai yleisestä talousarviosta.

Tanska, joka myöntää suurimman osan tästä tuesta, sekä Alankomaat, Saksa, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta soveltavat näitä toimenpiteitä. Lähitulevaisuudessa monen muun jäsenvaltion odotetaan tekevän samoin.

Taulukko 11

Valtiontuki hiilidioksipäästöverojärjestelyihin

miljoonaa euroa

>TAULUKON PAIKKA>

Tukivälineet

33. Taulukossa 12 annetaan yleiskuva erityyppisten tukivälineiden käytöstä jäsenvaltioissa.

Taulukko 12

>TAULUKON PAIKKA>

Tilanne vuosina 1996-1998 vastaa melko tarkkaan kuudennessa yleiskatsauksessa esitettyä vuosien 1994-1996 tilannetta. Avustukset, korkotuet ja vapautukset verosta, jotka on tässä yleiskatsauksessa luokiteltu ryhmään A, ovat yhä selvästi yleisimmin käytetyt tukimuodot yhteisössä. Tässä ryhmässä suoria avustuksia käytetään useammin kuin vapautuksia verosta; poikkeuksena on Ranska.

34. Valtion pääomaosakkuuksina myönnetty tuki, joka on luokiteltu ryhmään B, on vain neljä prosenttia tehdasteollisuudelle Euroopan unionissa myönnetystä kokonaistuesta. Kuitenkin yhdessä jäsenvaltiossa, Ranskassa, pääomaosakkuus on suhteellisen tavallista.

35. Ryhmään C luokitellut tuet ovat alennetulla korolla myönnettyjä lainoja ja veronmaksun lykkäyksiä. Veronmaksun lykkäystä - pääasiassa nopeutettuina poistoina ja verottomien varauksien sallimisena - käytetään yhteisössä vähiten, lukuun ottamatta Alankomaita, joissa sen osuus kaikesta tehdasteollisuuden tuesta on 8 prosenttia. Tuetut lainat ovat huomattava tukiväline Saksassa, Itävallassa, Ruotsissa ja Suomessa.

36. Ryhmään D luokiteltujen takausten osuus kokonaistuista on edelleen suhteellisen pieni kaikissa jäsenvaltioissa.

Kuva 3

Valtiontuki tehdasteollisuudelle

Talousarviomenojen ja menetettyjen verotulojen osuus 1996-1998

>VIITTAUS KAAVIOON>

37. Kuvassa 3 jaotellaan tehdasteollisuudelle myönnettävä tuki rahoitusmuodon mukaan. Talousarviomenot, joihin kuuluvat avustukset, pääomaosakkuudet, tuetut lainat sekä takaukset, ovat suosituin tuen rahoitusmuoto Euroopan unionissa. Tämä koskee erityisesti Itävaltaa ja Espanjaa, joissa kaikki tai melkein kaikki tuki rahoitetaan talousarviosta, sekä Suomea, Luxemburgia ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa, joissa yli 90 prosenttia tuesta rahoitetaan talousarviosta. Sitä vastoin verotuloista luopumista eli veronpalautuksia ja veronmaksun lykkäyksiä käytetään eniten Belgiassa, Tanskassa, Ranskassa, Irlannissa ja Italiassa.

Tapauskohtaisesti myönnetty valtiontuki

38. Edellä on pyritty hahmottelemaan valtiontukien keskipitkän ja pitkän aikavälin kehityssuuntia Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Nämä tiedot eivät kuitenkaan koske ainoastaan horisontaalisia, alakohtaisia tai alueellisia tavoitteita edistävien järjestelmien mukaisesti myönnettävää valtiontukea, vaan myös näiden järjestelmien ulkopuolista, tapauskohtaista tukea. Koska sen selvittäminen, miten laajasti tukiviranomaiset käyttävät ennalta vahvistamattomia rahoitusjärjestelyjä, havainnollistaa mielenkiintoisella tavalla jäsenvaltioiden valtiontukipolitiikan lyhyen aikavälin tarpeita, seuraavaksi käsitellään tapauskohtaisia tukia. Näin sekä unionin nykytilanteesta että sitä ohjaavista suuntauksista saadaan selkeämpi kuva. Kattavuuden vuoksi viitataan myös lentoliikenteeseen ja rahoituspalveluihin myönnettyyn tapauskohtaiseen tukeen.

39. Suurin osa tapauskohtaisesta tuesta on tarkoitettu yritysten pelastamiseen tai rakenneuudistukseen. Tätä tavoitetta edistävä tuki jakautuu epätasaisesti eri aloille, ja usein se kuvastaa merkittäviä rakennemuutoksia eräillä EU:n talouden alueilla. Esimerkiksi tehdasteollisuudessa hieman yli 50 prosenttia vuosina 1994-1996 ja 42 prosenttia vuosina 1996-1998 myönnetystä tapauskohtaisesta tuesta oli tarkoitettu teräs- ja laivanrakennusalan yritysten rakenneuudistukseen. Loppuosa on myönnetty miltei yksinomaan noin 55:n yrityksen pelastus- tai rakenneuudistustoimiin. Toisaalta taas Saksan uusissa osavaltioissa rakenneuudistukseen myönnetty tuki hyödyttää tuhansia yrityksiä, jotka toimivat hyvin monilla tehdasteollisuuden aloilla. Jälkimmäisen tyyppinen tapauskohtaisen tuen jakaantuminen onkin tehdasteollisuudessa tasaisempaa.

40. Kuudennessa ja seitsemännessä yleiskatsauksessa esitettyjen tietojen mukaan EU:ssa tehdasteollisuudelle myönnettyjen tapauskohtaisten tukien huippu ohitettiin vuosina 1993-1994. Nykyiset tiedot vahvistavat tämän suuntauksen. Kuten taulukosta 13 käy ilmi, tapauskohtainen tuki väheni 11 prosentista vuonna 1993 4 prosenttiin tehdasteollisuuden tuesta vuonna 1998. Jos edellä mainittu uusille osavaltioille myönnetty tuki otetaan huomioon, vähennys on vielä suurempi: 37 prosentista vuonna 1994 12 prosenttiin vuonna 1998. Tapauskohtainen tuki on kaiken kaikkiaan vähentynyt 18 miljardista 7 miljardiin euroon. Rahoituspalvelujen tapauskohtainen tuki on kuitenkin kasvussa.

Taulukko 13

Jäsenvaltioissa tehdasteollisuudelle, rahoituspalveluille ja lentoliikenteelle tapauskohtaisesti ja Treuhandin kautta myönnetty valtiontuki vuosina 1992-1998

>TAULUKON PAIKKA>

* Treuhandanstaltin (THA) tai Bundesanstalt für vereinigungsbedingte Sonderaufgabenin (BvS) Saksassa myöntämä tuki.

** tt = tehdasteollisuus

41. Taulukossa 14 vertaillaan tehdasteollisuudelle, rahoituspalveluille ja lentoliikenteelle tarkastelujaksoilla 1994-1996 ja 1996-1998 myönnetyn tapauskohtaisen tuen vuotuisia keskiarvoja. Treuhandin Saksan uusissa osavaltioissa rakenneuudistukseen myöntämä tuki sisältyy lukuihin. Tehdasteollisuuden tuen kokonaismäärä on vähentynyt edellisen tarkastelujakson 11 miljardista eurosta hieman yli 6 miljardiin euroon, mikä on yhteisön tasolla huomattava vähennys. Jäsenvaltioittain tarkasteltaessa tuki on kasvanut vain Ranskassa ja Alankomaissa. Muissa jäsenvaltioissa tapauskohtainen tuki on vähentynyt, ja vähennys on ollut merkittävin Saksassa. Saksa on vähentänyt tukia yli neljä miljardia euroa, joten suurin osa yhteisössä havaitusta tapauskohtaisen tuen kokonaismäärän vähennyksestä on Saksan ansiota. Tuen taso on kuitenkin edelleen suhteellisen korkea Saksassa, Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa.

42. Tehdasteollisuudelle myönnetyistä tapauskohtaisista tuista avustukset kattavat yli puolet, tuetut lainat 28 prosenttia ja pääomaosakkuudet tai pääoman lisäykset 18 prosenttia, kun taas takausten osuus on vain noin 5 prosenttia.

43. Kun verrataan taulukkoa 14 taulukkoon 3, nähdään tapauskohtaisen tuen merkitys tehdasteollisuuden tuen yleissuuntauksessa. Taulukosta 3 ilmenevästä 5,5 miljardin euron kokonaisvähennyksestä melkein 5 miljardia on tapauskohtaisen tuen vähenemistä.

44. Palvelualoilla tapauskohtainen tuki vähenee kaikissa sitä myöntäneissä jäsenvaltioissa Ranskaa ja Italiaa lukuun ottamatta. Näissä kahdessa maassa rahoituspalveluille viime aikoina myönnetyn tapauskohtaisen tuen voimakas lisäys on vaikuttanut tuen kokonaiskasvuun. Huipun oletetaan kuitenkin nyt olevan ohi, ja tämän alan rakenteellinen sopeutus on saatettu miltei loppuun, joten tapauskohtaisen tuen rahoituspalveluille odotetaan supistuvan samoin kuin lentoliikenteessä on tapahtunut.

Taulukko 14

Tapauskohtainen valtiontuki tehdasteollisuudelle (Treuhand mukaan luettuna), rahoituspalveluille ja lentoliikenteelle

Vuotuiset keskiarvot vuosina 1994-1996 ja 1996-1998

>TAULUKON PAIKKA>

Keskiarvot vuoden 1997 hinnoin.

* Mukana yksi tapauskohtainen viestintäalan tuki.

Saksan valtiontuki uusille osavaltioille

45. Saksan uusien osavaltioiden talouden uudelleenjärjestely jatkui tarkastelujakson aikana. Saksojen yhdistymisellä on erityisen suuri merkitys yhteisön valtiontukipolitiikassa. Saksan uusien osavaltioiden tehdasteollisuudelle myönnettiin vuosina 1996-1998 tukea keskimäärin 8,6 miljardia euroa vuodessa. Luku on edelleen suuri, mutta se on pienentynyt merkittävästi vuosista 1994-1996, jolloin tukea myönnettiin 13 miljardia euroa. Lisäksi myös Saksan vanhoille osavaltioille myönnetyt tuet ovat vähentyneet: ne olivat 3 miljardia euroa vuosina 1994-1996 ja 2,8 miljardia euroa vuosina 1996-1998. Uusille osavaltioille myönnetyt tuet on jaoteltu tukimuodoittain liitteen II taulukossa A4.

Tarkastelujakson aikana tukea valtionyritysten yksityistämiseen myönsivät myös Treuhandanstalt (THA), joka on entisen Itä-Saksan valtionyhtiöiden hallinnointia, mukauttamista ja yksityistämistä varten perustettu valtion holdingyhtiö, ja sen seuraaja, Bundesanstalt für vereinigungsbedingte Sonderaufgaben (BvS). Komission vuosina 1991, 1992 ja 1995 tekemien THA:n tukea koskevien päätösten mukaisesti osa näistä tuista oli valtiontukea. Tämä tuli yleensä kyseeseen silloin, kun THA takasi pankkien myöntämiä markkinakorkoisia lainoja yleensä alhaisen luottokelpoisuusluokituksen omaaville yrityksille. THA otti myös itse markkinakorkoisia lainoja ja myönsi sitten lainoja yrityksille samalla korolla.

Lukuun ottamatta joitakin pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen erityissääntöjä [14] Saksan uusiin osavaltioihin sovellettiin vuosina 1996-1998 tavanomaisia valtiontukisääntöjä. THA/BvS myönsi vuosittain takauksia keskimäärin 1 456 miljoonan euron ja lainoja keskimäärin 8 581 miljoonan euron arvosta. Aikaisempien kokemustensa perusteella komissio katsoo, että 20 prosenttia tästä määrästä voidaan luokitella tueksi, ja se on otettu mukaan tähän yleiskatsaukseen. Samana aikana myönnettiin avustuksina vuosittain keskimäärin 1 507 miljoonaa euroa.

[14] Yhteisön suuntaviivat valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi, EYVL C 368, 23.12.1994 ja yhteisön suuntaviivat valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi, EYVL C 288, 9.10.1999.

OSA II - MAATALOUDELLE MYÖNNETTY TUKI

46. Maatalouden kaltaisilla aloilla, joihin sovelletaan erittäin pitkälle kehittynyttä yhteisön politiikkaa, valtiontuen myöntämisen rajat ovat suurelta osin tämän yhteisen politiikan säätelemiä. Vaikka siis EY:n perustamissopimuksen 87-89 artikloja periaatteessa sovelletaan maatalouteen samalla tavoin kuin muihinkin talouden aloihin, 36 artiklassa määrätään, että neuvosto päättää, miten laajasti näitä artikloja sovelletaan maatalouteen. Täten neuvosto on rajoittanut jäsenvaltioiden vapautta myöntää valtiontukea joillakin maatalouspolitiikan aloilla:

(i)(( Useimpia maataloustuotteita koskeva markkinatuki (neuvoston yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevat asetukset).

Yhteisön (eli EMOTR:n) varoista maksettavaa tukea myönnetään ainoastaan niiden neuvoston sääntöjen perusteella, jotka koskevat muun muassa yhteistä interventio-osto- ja vientitukijärjestelmää sekä toukokuussa 1992 tehtyjen uudistamispäätösten myötä eri aloille maksettavaa korvaustukea pakolliseen kesannointiin liittyvän hintojen laskun vuoksi.

(ii) Tuki maatalouden rakenteiden tehokkuuden parantamiseksi (neuvoston asetus (ETY) N:o 950/97).

Tilojen tuotantoinvestointeja koskevaa tukea säädellään pääasiassa edellä mainitun neuvoston asetuksen säännöksin, ja yhteisö osallistuu osittain tämän tuen rahoittamiseen.

47. Taulukossa 15 esitetään maatalousmenojen vuotuiset keskiarvot ottaen huomioon suorat tuet, tuotantokustannusten pienentäminen ja yleiset palvelut yhteisössä.

Taulukko 15

>TAULUKON PAIKKA>

48. Tässä yhteydessä voidaan todeta, että kansallisen tuen yhteismäärään lasketaan erilaisia tukimuotoja, joiden merkitys kilpailupolitiikan kannalta voi vaihdella. Siten voidaan väittää, että esimerkiksi tuotantoinvestointeihin ja tiedottamiseen myönnettävä tuki vaikuttaa kauppaan todennäköisemmin kuin tuki, joka on tarkoitettu yksinkertaisesti korvaukseksi palveluista (esim. yleinen mahdollisuus päästä maaseudulle) ja tuki luonnonkatastrofien vaikutusten taloudellisten seurauksien korvaamiseksi. Laajasti ottaen vastaavaa perustetta voitaisiin soveltaa joihinkin veronluonteisilla maksuilla rahoitettuihin tukiin, joissa taloudellinen rasitus kohdistuu yksinomaan tuen saajiin itseensä, vaikka tällainen tuki katsotaankin oikeudelliselta kannalta valtiontueksi.

Lisätietoja maataloudelle yhteisössä myönnetyn tuen luonteesta ja rakenteesta on komission vuosittain julkaisemassa kertomuksessa "Maatalouden tilanne Euroopan unionissa".

OSA III - KALATALOUDELLE MYÖNNETTY TUKI

49. Kalatalousalan kansallisen tuen myöntämisessä seurataan tarkasti yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) kehittymistä ja sen asettamia rajoituksia ja edistetään siten yhteisten tavoitteiden toteuttamista. Kansallisten tukien määristä tehtävissä päätelmissä on tämän vuoksi otettava huomioon tukien kilpailuvaikutuksen lisäksi niiden vaikutus yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen eli kalatalousalan elinkelpoisuuden ja tulevaisuuden kannalta välttämättömien edellytysten luomiseen.

50. Tämän vuoksi kalatalousalaa järjestellään hintojen vakauttamiseksi ja yhteisön markkinoiden yhtenäistämiseksi. Kalastusta koskevilla säännöillä taataan nykyisten kalakantojen paras mahdollinen käyttö ja niiden optimaalinen suojelu. Samalla varmistetaan, että kalastusmahdollisuudet ovat suhteellisen vakaat. Näiden toimenpiteiden lisäksi on luotu pysyviä kansainvälisiä yhteyksiä, joilla säilytetään pääsy yhteisön ulkopuolisille kalavesille tai laajennetaan sitä. Sisällyttämällä kalastusta koskevat rakenteelliset toimenpiteet rakennerahastoihin pyritään lisäksi varmistamaan yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamiseen tarvittava rakenteellinen mukauttaminen. Tämä edellyttää sitä, että alan toiminnassa noudatetaan pyrkimystä kalakantojen ja niiden hyödyntämisen väliseen tasapainoon. Valtiontuki on hyväksyttävää ainoastaan, jos se on tämän politiikan tavoitteiden mukaista.

51. Tämän alan valtiontukisäännöt ovat yhteisen kalastuspolitiikan kehityksen seurausta. Yhteisön kalastus- ja vesiviljelyalaa sekä niiden tuotteiden jalostusta ja kaupan pitämistä koskevien rakenteellisten tukitoimenpiteiden perusteet ja edellytykset on viimeksi vahvistettu neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2468/98 [15]. Yhteisen kalastuspolitiikan kehittämisen ohessa on laadittu päälinjat kalastusalan valtiontukien tutkimiseksi [16]. Komissio hallinnoi näiden päälinjojen perusteella EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdassa sekä niiden täytäntöönpanosta annetuissa säädöksissä määrättyjä poikkeuksia periaatteeseen, jonka mukaan valtiontuet eivät sovellu yhteismarkkinoille (EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohta). Koska yhteisön rakennerahastoja sekä kalatalouden ohjauksen rahoitusvälinettä (KOR) ollaan tarkistamassa, myös päälinjoja tarkistetaan lähitulevaisuudessa.

[15] EYVL L 312, 20.11.1998, s. 19.

[16] EYVL C 100, 27.3.1997, s. 12.

Nämä säännöt koskevat kaikkia toimenpiteitä, joista on jonkin muotoista taloudellista hyötyä ja jotka on rahoitettu suoraan tai välillisesti julkisten (kansallisten, alueellisten, maakunnan, departementin tai paikallisten) viranomaisten talousarviomäärärahoista. Valtiontukea voidaan myöntää ainoastaan, jos se on sopusoinnussa yhteisen politiikan tavoitteiden kanssa. Tuet eivät saa vaikuttaa suojatoimenpiteiden tavoin, vaan niillä on edistettävä kalastustuotteiden tuotannon ja kaupan pitämisen järkiperäistämistä ja tehostamista siten, että niillä rohkaistaan ja nopeutetaan alan sopeutumista uuteen tilanteeseen.

Käytännössä tuen on kannustettava kehittämiseen ja sopeuttamiseen, johon markkinoiden tavalliset edellytykset eivät riitä alan jäykkyyden ja alalla toimijoiden taloudellisten mahdollisuuksien rajallisuuden vuoksi. Tuella on saatava aikaan sellaisia kestäviä parannuksia, että kalatalousala voi kehittyä edelleen pelkästään markkinoilta saatavilla tuloilla. Tukia myönnetään sen vuoksi ehdottomasti vain rajoitetuksi, haluttujen parannusten ja mukautusten kannalta tarpeelliseksi ajaksi.

Tämän vuoksi sovelletaan seuraavia periaatteita:

-Valtiontuki ei saa haitata yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen soveltamista. Erityisesti vientituki ja kalastustuotteiden yhteisön sisäisen kaupan tuki ovat yhteismarkkinoille soveltumattomia.

- Jäsenvaltiot voivat myöntää valtiontukia silloin kun säännökset sen erityisesti rakennepolitiikan kannalta sallivat, jos nämä tuet ovat yhteisten sääntöjen tavoitteiden mukaisia eivätkä vaaranna tai vääristä niiden vaikutusta. Siksi tuki on tarvittaessa sisällytettävä yhteisön lainsäädännön edellyttämiin suunnitteluvälineisiin.

- Tuen saajalle ilman velvoitteita myönnettävät kansalliset tuet, joiden tarkoituksena on yritysten taloudellisen tilanteen ja maksuvalmiuden parantaminen tai joiden määrä perustuu tuotettuun tai kaupan pidettyyn määrään, tuotteiden hintoihin, tuotantomääriin tai tuotantovälineisiin ja jotka pienentävät tuotantokustannuksia tai kasvattavat tuensaajan tuloja, ovat toimintatukina yhteismarkkinoille soveltumattomia. Komissio tutkii tapauskohtaisesti tällaiset tuet silloin, kun ne ovat suoraan sidoksissa yhteismarkkinoille soveltuvaksi arvioituun rakenneuudistussuunnitelmaan.

52. Taulukossa 16 esitetään yleiskuva jäsenvaltioiden tälle alalle kausilla 1994-1996 ja 1996-1998 myöntämistä tuista. Samat luvut esitetään myös prosentteina jalostusarvosta, joka on laskettu pyyntimäärien ja keskihintojen perusteella. Taulukossa 17 esitetään yhteisön kalastusaluksille, markkinointitoimille ja tuotteiden alkujalostukselle myönnetty yhteisön tuki.

Taulukko 16

Kalatalouden alalle myönnetty tuki prosentteina alan bruttojalostusarvosta * pyyntimäärän sekä keskihintojen perusteella laskettuna sekä absoluuttisina määrinä. Vuosikeskiarvot 1994-1996 ja 1996-1998

>TAULUKON PAIKKA>

Keskiarvot vuoden 1997 hinnoin.

*Jalostusarvoa koskevissa luvuissa ei ole mukana kalanjalostusteollisuutta eikä maissa tapahtuvaa tuotantoa koskevia lukuja.

Taulukko 17

Yhteisön toimet kalatalousalalla yhteisen markkinajärjestelyn ja rakennepolitiikan osana 1994-1998.

>TAULUKON PAIKKA>

OSA IV - HIILITEOLLISUUDELLE MYÖNNETTY TUKI

53. Tämän katsauksen kahden tarkastelujakson aikana tukea EHTY:n hiilituotteille säänneltiin EHTY:n perustamissopimuksen 95 artiklan nojalla tehdyllä komission päätöksellä N:o 3632/93/EHTY. Päätöksen voimassaolo päättyy 23. heinäkuuta 2002 eli samaan aikaan kuin EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolo.

Komission aikaisemman päätöksen N:o 2064/86/EHTY säännösten mukaisesti toimintatuki, tuki aikaisempien kausien kulujen kattamiseen ja sosiaalietuusjärjestelmät ilmoitettiin komissiolle. Aikaisempien kausien kulujen kattaminen ja sosiaalietuusjärjestelmät eivät kuitenkaan edellyttäneet virallisen luvan myöntämistä valtiontukipäätöksissä, jos:

- aikaisempien kausien kuluihin myönnetyt tuet eivät ylittäneet kyseisten kulujen tosiasiallista määrää

- sosiaalietuusjärjestelmiin myönnetyissä tuissa kustannukset kaivostyöläistä kohti ja etuudet henkeä kohti olivat samassa suhteessa kuin muilla toimialoilla. Jos tämä ehto ei täyttynyt, enimmäismäärän ylittävät määrät hyväksyttiin valtiontukipäätöksissä.

Vuoden 1993 päätöksen mukaisesti aikaisempien vuosien kulut kuuluvat olennaisena osana lupamenettelyyn, ja niitä käsitelläänkin monissa komission päätöksissä tuen hyväksymisestä. Sosiaalietuusjärjestelmiä käsitellään edelleen entiseen tapaan, eikä niitä yleensä mainita näissä päätöksissä. Aikaisempien kausien kulut sisältyvät vuodesta 1994 komission vuosikertomuksiin kivihiiliteollisuudelle myönnettävästä tuesta, mutta sosiaalituet eivät.

Kivihiiliteollisuudelle myönnettäviä valtiontukia koskevassa yhteisön päätöksessä N:o 3632/93/EHTY tämän alan tukien määrittelyä tarkennetaan kattamaan:

- kaikki sellaiset suorat ja epäsuorat tuotantoon, markkinointiin tai vientiin liittyvät viranomaisten toimet ja tukitoimenpiteet, jotka eivät välttämättä rasita valtion talousarviota, mutta jotka antavat hiiliteollisuuden yrityksille taloudellista etua keventämällä niiden tavallisesti suurempia kustannuksia

- viranomaisten tukitoimien vuoksi pakollisiksi muuttuneiden maksujen kohdistaminen suoraan tai epäsuorasti kivihiiliteollisuuden hyväksi

- jäsenvaltion kivihiiliyhtiöille suuntaamiin rahoitustoimenpiteisiin kuuluvat tukiosat, joita ei markkinatalouden tavanomaisessa käytännössä pidetä yrityksen saamana riskipääomana.

Avoimuuden lisäämiseksi jäsenvaltioita vaadittiin lisäksi sisällyttämään tuet "julkiseen, alueelliseen tai paikalliseen talousarvioon tai niitä tarkoin vastaavaan järjestelmään" ennen joulukuun 31. päivää 1996. Lisäksi kaikki kivihiiliteollisuuden alan yritysten saama tuki on merkittävä "tulostiliin liikevaihdosta erikseen".

Toimintatuki määriteltiin "tuotantokustannusten ja myyntihinnan välisen eron kattamiseen tarkoitetuksi ja vapaasti sopimuspuolten keskenään maailmanmarkkinoiden edellytykset huomioon ottaen sopimaksi" tueksi. Päätöksessä N:o 3632/93/EHTY säädetään myös, että "on muutettava 31 päivänä joulukuuta 1993 voimassa olevat järjestelmät, joiden perusteella tukea on myönnetty komission päätöksen N:o 2064/86/EHTY säännösten mukaisesti ja jotka liittyvät tuottajien ja kuluttajien välisiin sopimuksiin, joita koskee EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan mukainen vapautus tai EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan mukainen lupa, ennen 31 päivää joulukuuta 1996", jotta ne saadaan yhdenmukaisiksi uuden päätöksen N:o 3632/93/EHTY säännösten kanssa. Saksassa ja Espanjassa tämä on johtanut tukimäärien kasvuun maiden hiilen viitehintajärjestelmän lakkauttamisen vuoksi.

54. Kummassakin komission päätöksessä sallittiin tuen myöntäminen kivihiiliteollisuuden rakenneuudistukseen, nykyaikaistamiseen ja järkeistämiseen kilpailukyvyn lisäämiseksi. Vaikka tämän alan tuotanto yhteisössä on kasvanut huomattavasti ja työntekijöitä on vähennetty merkittävästi, useimpien yhteisön kivihiiliteollisuuden alan yritysten kilpailukyky on yhä heikko yhteisön ulkopuolelta tulevaan tuontiin verrattuna. Koska hiilen maailmanmarkkinat ovat vakaat ja niille on tyypillistä runsas tarjonta monista eri lähteistä ja koska tarjonnan keskeytymisen riski on pitkälläkin aikavälillä ja hiilen kysynnän mahdollisesti lisääntyessä hyvin pieni, rakenneuudistuksia ja toiminnan lopettamista yhteisön hiiliteollisuudessa ei voida välttää.

55. Taulukossa 18 hiilikaivostoimintaan myönnetty tuki esitetään jaoteltuna tukeen, joka ei liity olemassa olevaan tuotantoon ja tukeen, joka on myönnetty olemassa olevaan tuotantoon. Jälkimmäinen tuki on ilmaistu euroina alan työntekijää kohden ja osuutena alan tuen kokonaismäärästä. Kaiken kaikkiaan tuen määrä työntekijää kohden väheni hieman edellisen tarkastelujakson 46 656 eurosta tämän jakson 44 173 euroon. Väheneminen johtuu osittain siitä, että komissio tutkii yhä Ranskan vuosina 1997 ja 1998 sille ilmoittamaa tukea, jota ei näin ollen ole otettu huomioon. On kuitenkin syytä panna merkille, että Ranskassa vähennetään kotimaista hiilentuotantoa, jonka odotetaan loppuvan vuonna 2005. Koska Saksassa on vähennetty olemassa olevan tuotannon tukemista, tuen absoluuttinen määrä vähenee siellä edelleen vuoden 1997 "hiilikompromissin" (Kohlekompromiss) mukaisesti. Espanjassa taas tuen absoluuttinen määrä työntekijää kohti on lisääntynyt. Tarkasteltaessa valtiontuen määrän kehitystä Ranskassa, Saksassa ja Espanjassa on otettava huomioon, että kaikki valtiontuki on täytynyt kirjata valtion, alueen tai paikallishallinnon yksikön talousarvioon vuodesta 1996. Näin ollen vuotta 1996 edeltäviin tilastoihin olisi tehtävä muutoksia, jotta ne olisivat vertailukelpoisia. Yhdistynyt kuningaskunta lopetti kaiken olemassa olevalle tuotannolle myönnettävän tuen vuosina 1990-1994, mutta myönsi vuonna 1993 pienen määrän ja vuonna 1994 huomattavan määrän tätä tukea ennen hiilialan yksityistämistä toteutettujen rajujen rakenneuudistusten vuoksi. Portugalin viimeinen hiilikaivos suljettiin vuoden 1994 lopussa.

56. Samoin muuhun kuin olemassa olevaan tuotantoon myönnetyn tuen vuotuinen keskiarvo laski ensimmäisen jakson 2 241 miljoonasta eurosta toisen jakson 1 657 miljoonaan euroon. Nuo keskiarvot saattavat muuttua, kun komissio tekee päätöksen Ranskassa vuosina 1997 ja 1998 myönnetystä tuesta. Määriin sisältyy Ranskassa hiiliteollisuuden T&K-toimintaan vuosina 1994-1996 myönnetyn tuen vuotuinen keskiarvo 2,3 miljoonaa euroa ja Espanjassa samaan aikaan T&K-toimintaan ja ympäristönsuojeluun myönnetyn tuen vuotuinen keskiarvo 0,6 miljoonaa.

Espanjassa on ollut voimassa joitakin vuosia hiilen viitehintajärjestelmä, joka on pitänyt tuettomat kotimaan hinnat huomattavasti maailmanmarkkinahintojen yläpuolella. Vaikka tällaisella toimenpiteellä on tukea vastaava vaikutus, taulukossa 18 käytettävät tavanomaiset mittarit eivät pysty sitä osoittamaan. Viitehintajärjestelmän poistaminen on kuitenkin yksi selitys Espanjan tuotannolle myönnetyn tuen viimeaikaiseen selvään kasvuun. Esimerkiksi sähköntuotantoon ostettavasta hiilestä paikallisten hiilentoimittajien kanssa tehtyihin ostosopimuksiin sisältyi maailmanmarkkinahinnan ylittävä lisä huoltovarmuuden ja joustavuuden vastineeksi. Kyseessä on kuitenkin todennäköinen tukiosa, jota ei näy taulukossa.

57. Hiiliteollisuudelle myönnetyt tukimäärät ovat suuria. Vaikka hiiliteollisuus kilpaileekin lähinnä tuontihiilen kanssa, tukien kilpailua vääristävää vaikutusta ei voida jättää huomiotta, koska yhteisön markkinat yhdentyvät ja kilpailu niillä kiristyy. Yhteisön pyrkimys avata energiamarkkinat tekee komission tällä alalla soveltamasta tiukasta valvontapolitiikasta entistä tärkeämpää.

58. Komissio on täysin tietoinen siitä, että ilman huomattavaa taloudellista tukea Ranskan, Saksan ja Espanjan hiiliteollisuuden olisi täytynyt lopettaa toimintansa lähes välittömästi. Komissio on kuitenkin tietoinen myös siitä, että alan rakenneuudistusten sosiaalisten ja alueellisten vaikutusten lieventämisen kannalta välttämättömällä taloudellisella tuella ei ole yleensä pystytty turvaamaan alan keskipitkän aikavälin tulevaisuudennäkymiä. Vaikka valtiontuella voitiin aikaisemmin turvata huoltovarmuus ja lähteiden moninaisuus, kuten komission jonkin aikaa sitten laatimassa kertomuksessa [17] todetaan, valtiontuella "ei välttämättä kyetä ratkaisemaan kivihiiliteollisuutta koettelevaa rakenteellista kriisiä. Näyttääkin siltä, että valtiontuella on usein ollut vain vähäinen myönteinen vaikutus tuotantokustannuksiin suhteessa kivihiilen maailmanmarkkinahintoihin. Tilanne johtuu pääasiassa siitä, että tuotantoedellytykset ovat asteittainen huonontuneet geologisten olosuhteiden vaikeutuessa ja että kilpailutilanteen puuttuessa kivihiiltä tuottavien yritysten rakennemuutokset ovat vähäisiä".

[17] Komission kertomus jäsenvaltioiden kivihiiliteollisuuden hyväksi toteuttamia toimia koskevan yhteisön järjestelmän soveltamisesta vuonna 1996 ja 1997. KOM(1999)0303 lopullinen, 9. syyskuuta 1999.

Taulukko 18

>TAULUKON PAIKKA>

* Vuoden 1997 hinnoin.

** Olemassa olevaan tuotantoon vuonna 1994 myönnetty tuki sisältää Saksan osalta poikkeuksellisen 5 350 miljoonan Saksan markan suuruisen rahoitustoimenpiteen vuoden 1993 loppuun mennessä kertyneiden korvausrahaston velkojen maksamiseen.

*** Komissio tutkii yhä Ranskan hallituksen vuosina 1997 ja 1998 ilmoittamia tukia.

OSA V - LIIKENNEALALLE MYÖNNETTY TUKI

59. Vaikka liikennealaa ei olekaan vapautettu valtiontukea koskevista yleisistä määräyksistä, perustamissopimukseen sisältyy tätä alaa koskevia erityissääntöjä (73 ja 76 artikla). Lisäksi EY:n perustamissopimuksen 154 artiklassa määrätään sisämarkkinoiden ja taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseksi yhteisön pyrkimyksestä tukea Euroopan laajuisia verkkoja avoimilla ja kilpailuun perustuvilla markkinoilla.

60. Unionin strategian keskeinen osa on liikennemarkkinoiden avaaminen ottaen huomioon eri liikennemuotojen erityispiirteet. Yhteisön lento-, laiva- ja maantieliikenteen harjoittajat voivat nykyisin tarjota palveluita täysin vapaasti. Sisävesiliikenteen ja maantieliikenteen kabotaasi on vapautettu, ja tammikuusta 1999 alkaen lauttaliikenteen harjoittajien oikeuksia on lisätty tasaisesti. Rautatieliikenteen harjoittajien mahdollisuudet ovat vähäisemmät, mutta komissio pyrkii lisäämään niitä.

61. Avoimet ja kilpailuun perustuvat markkinat eivät kuitenkaan sulje pois valtion toimenpiteitä, varsinkaan silloin kun niiden katsotaan olevan yhteisen edun mukaisia tai niiden avulla on tarkoitus saavuttaa yhteisen liikennepolitiikan tavoitteita. Koska valtion toimenpiteitä ja erityisesti valtiontukea voidaan käyttää väärin suojaamaan yrityksiä markkinavoimilta ja heikentämään sellaisten parempien ja edullisempien palvelujen saatavuutta, joita liikennealan markkinoiden vapauttamisella olisi tarkoitus edistää, näitä tukia on valvottava tiukasti. Toisaalta on myös välttämätöntä varmistaa, että valvonnalla ei tahattomasti heikennetä yhteisen liikennepolitiikan tavoitteiden saavuttamista.

62. Komission harjoittama valtiontukien valvonta on liikenteen alalla muita aloja mutkikkaampaa. Mutkikkuus johtuu tarpeesta ottaa huomioon paitsi perustamissopimuksen yleiset valtiontukea koskevat vaatimukset myös erityisesti liikenteen alalle myönnettävää tukea koskevat perustamissopimuksen artiklat. Tässä yhteydessä komissio ottaa huomioon eri liikennemuotojen vapauttamisasteen, epäoikeudenmukaisesta valtiontuesta mahdollisesti kärsivien kilpailijoiden lukumäärän kasvun, kyseisten markkinoiden strategisen ja taloudellisen merkityksen ja etenkin selkeyteen ja oikeusvarmuuteen liittyvät yritysten tarpeet.

63. Näiden tukien valvonnan tehostamiseksi komissio antoi vuonna 1994 lentoliikenteen valtiontuista tiukat suuntaviivat [18], ja niissä lujitetaan erityisesti periaate, jonka mukaan tukea saa myöntää vain kerran. Valtiontukien valvontaa on tarkoitus lähiaikoina parantaa edelleen. Annettuaan tarkistetut suuntaviivat meriliikenteen valtiontuelle komissio tutkii nyt, miten maaliikenteeseen myönnettyä valtiontukea koskevaa yhteisön johdettua oikeutta (asetus (ETY) N:o 1107/70 ja asetus (ETY) N:o 1191/69) olisi tarkistettava sen selkeyttämiseksi ja johdonmukaistamiseksi.

[18] EY:n perustamissopimuksen 87 ja 89 artiklan ja ETA-sopimuksen 61 artiklan soveltaminen lentoliikennealan valtiontukiin (EYVL C 350, 10.12.1994, s. 5).

Toisistaan hyvin selkeästi eroavien liikennemuotojen tilannetta kuvaillaan seuraavassa osuudessa. Taulukossa 20 esitetään yhteenveto alalle vuodesta 1994 myönnetystä valtiontuesta, jonka määrä on koko ajan vähentynyt.

Lentoliikenne

64. Tätä, aiemmin suojattua alaa on vapautettu asteittain. Vapauttaminen saatiin päätökseen huhtikuussa 1997, kun viimeiset kabotaasiliikennettä koskevat rajoitukset poistettiin. Sopeutuakseen tähän uuteen tilanteeseen monet lentoyhtiöt ovat aloittaneet laajoja rakenneuudistusohjelmia. Lentoliikennealalle enimmäkseen tapauskohtaisesti myönnetyn tuen määrä nousi vuoteen 1994 asti ja sen jälkeen laski. Vuotuinen keskiarvo vuosina 1994-1996 oli 2 064 miljoonaa euroa, ja viimeksi kuluneella kaudella 1996-1998 keskiarvo oli 1 110 miljoonaa euroa, kuten edellisessä katsauksessa ennakoitiin. Merkittävää laskua odotetaan vuodesta 1999 alkaen, kun useat tukea saaneet lentoyhtiöt saavat rakenneuudistuksensa päätökseen. Luvut vahvistavat, että lentoyhtiöiden tuki on luonteeltaan tilapäistä, kuten aikaisemmissa katsauksissa on todettu. Vähentymistä on tapahtunut muuallakin, ja alan tukien osuus on yhä ainoastaan 1 prosentti kaikista tuista ja 3 prosenttia tehdasteollisuudelle myönnetyistä tuista.

Rautatieliikenne

65. Komissio antoi vuonna 1996 valkoisen kirjan strategiasta yhteisön rautateiden elvyttämiseksi. Valkoisessa kirjassa käsitellään myös rautateiden rahoittamista ja selitetään yleisluonteisesti, mitä periaatteita komissio noudattaa tällä alalla myönnettyjä tukia tutkiessaan. Komission tarkoituksena on vähitellen päästä järjestelmään, jossa ainoa valtion myöntämä rahoitus rautateille olisi perusrakenteiden rahoitusta tai korvausta julkisen palvelun velvoitteen täyttämisestä taikka osa rautatieyhtiöiden taloudellisen kannattavuuden palauttamiseen tähtäävää kattavaa rakenneuudistusohjelmaa. Taulukossa 19 esitetään rautateiden saamien tukien ja muiden korvausten prosenttiosuus alan jalostusarvosta.

66. Tukimäärä on laskenut 13 jäsenvaltiossa ja eniten Luxemburgissa. Koska kaikista jäsenvaltioista ei ollut saatavilla jalostusarvoa koskevia tuoreimpia tietoja, näiden sijaan on käytetty arvioita. Jäsenvaltioiden välisiin vertailuihin on tämän vuoksi suhtauduttava varauksin. Komissio suhtautuu myönteisesti julkisiin ja yksityisiin infrastruktuuri-investointeihin, joiden tarkoituksena on luoda Euroopan laajuinen liikenneverkko. Niinpä komissio on hyväksynyt julkiset tukitoimenpiteet, jotka liittyvät suurten nopeuksien Pariisi-Bryssel-Köln-Amsterdam-Lontoo-junareittiin, joka on yksi 14 ensisijaisesta hankkeesta Euroopan laajuisten verkkojen kehittämisessä.

Taulukko 19

>TAULUKON PAIKKA>

* Tukimäärät ilmaistu prosentteina sisämaaliikenteen jalostusarvosta, koska erillisiä rautatieliikennettä koskevia lukuja ei ole saatavilla.

** Koska Italian lukuja vuosilta 1997 ja 1998 ei ole saatu, ne on arvioitu yhtä suuriksi kuin vuonna 1996.

*** Tässä jäsenvaltiossa huomattava osa menoista käytetään eläkkeisiin.

Meriliikenne

67. Komission tarkastelujakson aikana aikaisempien suuntaviivojen nojalla hyväksymien tukien vuotuinen kokonaismäärä oli 1 428 miljoonaa euroa. Tarkastelujakson aikana komissio on aika ajoin saanut käsiteltäväkseen epätavallisen suuria tukia, joiden vuoksi kyseisen vuoden tuen kokonaismäärä on kasvanut huomattavasti. Yksi tällainen tapaus on Ranskan valtion vuonna 1995 myöntämä (514 miljoonan euron suuruinen) tuki CGM-yhtiön pelastamiseen ja rakenneuudistukseen. Vuosittain myönnettyjen tukien kokonaismäärän keskiarvo on kuitenkin viime aikoina laskenut, ja se on noin 200 miljoonaa euroa.

68. Vuoden 1997 puolivälissä annettiin uudet meriliikenteen alaa koskevat valtiontukisäännöt [19]. Näissä suuntaviivoissa tunnustetaan vuoden 1989 suuntaviivojen tapaan se, että EU:n laivanrakennuspolitiikassa toimitaan maailmanlaajuisessa ympäristössä, jolle on ominaista mukavuuslippualusten alhaisiin kustannuksiin ja verotuskohteluun perustuva kilpailu. Uusissa suuntaviivoissa kuitenkin suhtaudutaan tiukemmin tukiin, jotka vaikuttavat varustamoiden tavanomaiseen päätöksentekoon erityisesti alusinvestoinneissa. Toinen tärkeä osatekijä koskee niiden tappioiden korvaamista, jotka aiheutuvat julkisen palvelun velvoitteen täyttämisestä harvakseen liikennöidyillä reiteillä. Näin komissio pyrkii varmistamaan kaikille EU:n varustamoille tasapuoliset mahdollisuudet tällaiseen valtion tukemaan liiketoimintaan erityisesti meriliikenteen kabotaasin tarjoamisen vapaudesta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3577/92 säännösten mukaisesti. Merisatamien osalta komissio tarkastelee jatkossakin satamayrityksille myönnettyä julkista rahoitusta perustamissopimuksen 87-89 artiklan perusteella.

[19] Yhteisön suuntaviivat meriliikenteen valtiontuelle (EYVL C 205, 5.7.1997, s. 5).

Sisävesiliikenne

69. Suurin osa tuesta on tarkoitettu sisävesiliikenteen rakenneuudistukseen vuonna 2000 alkavan vähittäisen vapauttamisen yhteydessä. Näin tuella edistetään tämän alan rakenneuudistukseen liittyviä toimenpiteitä (kuten ylikapasiteetin vähentämistä yhteisön laajuisen koordinoidun alusten romutuksen avulla, laivaston tekniikan nykyaikaistamista, yhteisyritysten tukemista, ammattikoulutusta, eläkkeelle siirtymisen tukemista ja vesiväylien kehittämistä).

Lisäksi sisävesiliikenteessä on voitu soveltaa vuosina 1996-1999 sisävesiliikenteen kehittämiseen liittyvää asetusta (neuvoston asetus (EY) N:o 2255/96), jossa tuki sallitaan tietyin edellytyksin, jos se koskee investointeja sisävesiliikenteen terminaalien infrastruktuuriin tai sisävesiväylältä tulevien tai sinne menossa olevien alusten jälleenlaivauksessa tarvittaviin kiinteisiin tai liikuteltaviin laitteistoihin. Tätä varten komissio on antanut luvan esimerkiksi tukeen Luxemburgiin sijoittautuneelle yritykselle kahden nosturin hankkimiseksi sisävesiliikenteen konttien käsittelyyn.

Tälle alalle myönnetty tuki keskittyy kuuteen jäsenvaltioon (Itävalta, Belgia, Ranska, Saksa, Alankomaat ja Luxemburg). Tuki on ollut erittäin vähäistä: vuotuinen keskiarvo vuosina 1996-1998 oli noin 30 miljoonaa euroa.

Yhdistetyt kuljetukset

70. Asetuksen (ETY) N:o 1107/70 3 artiklan 1 kohdan e alakohdassa sallittiin valtiontuki yhdistettyjen kuljetusten laitteisiin ja infrastruktuuriin joulukuun 31. päivään 1997 asti. Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 543/97 jäsenvaltiot vapautetaan tämän alan valtiontukien ilmoitusvelvollisuudesta tammikuun 1. päivästä 1996 joulukuun 31. päivään 1997. Yhdistettyjen kuljetusten tukeen sovelletaan 1. tammikuuta 1998 alkaen perustamissopimuksen yleisiä valtiontukisääntöjä sekä ilmoitusvelvollisuuden että tuen arvioinnin osalta. Yhdistettyihin kuljetuksiin, uudelleenlastauslaitteisiin ja terminaalien rakentamiseen liittyvästä tuesta saatiin tarkastelujaksolla ilmoituksia Itävallasta, Alankomaista, Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja Italiasta. Määrät olivat suhteellisen pieniä. Yhdistetyille kuljetuksille myönnetty tukimäärä voi kuitenkin olla todellisuudessa suurempi, koska ilmoitusvelvollisuus ei ollut voimassa koko tarkastelujaksoa. Lisäksi joissakin jäsenvaltioissa tuetaan yhdistettyjä kuljetuksia asetuksen N:o 1191/69 nojalla. On esimerkiksi arvioitu, että Itävalta maksoi julkiselle rautatieyhtiölle ÖBB:lle 1994-1998 noin 80 miljoonaa ecua vuodessa palveluista, joita se suoritti yhdistetyissä kuljetuksissa. Tarkastelujaksolla muut jäsenvaltiot katsoivat, että valtion avustuksissa yksityisten hoitamien yhdistettyjen kuljetusten terminaalien rakentamiseen oli kyse kaikille avoimen infrastruktuurin rahoittamisesta julkisin toimenpitein eikä tuesta, josta täytyy ilmoittaa. Esimerkiksi Saksassa varattiin vuodesta 1998 alkaen yksityisten omistamien ja hoitamien yhdistettyjen kuljetusten terminaalien rakentamiseen määrärahoja, jotka tuona vuonna olivat 20 miljoonaa ecua.

Maantieliikenne

71. Maantieliikenteen vapauttaminen aloitettiin vuonna 1993. Komissio on siitä lähtien tehostanut niiden tukien tarkkailua, joilla saatetaan epäoikeudenmukaisesti hyödyttää yksittäisiä toimijoita. Alan kilpailu on lisääntynyt huomattavasti, ja omaksumansa tiukan käytännön mukaisesti komissio on tehnyt useita kielteisiä tai osittain kielteisiä päätöksiä, joissa se on soveltanut tiukasti periaatetta, jonka mukaan toimintatuki on yleensä ristiriidassa perustamissopimuksen kanssa. Esimerkkinä voidaan mainita komission tekemät kielteiset päätökset kahdesta järjestelmästä, jotka koskivat maanteiden tavaraliikenteelle myönnettyjä verohelpotuksia. Tukien ja itse tapaustenkin määrä on yhä kuitenkin melko pieni, eikä käytettävissä olevista tiedoista käy ilmi erityisiä suuntauksia.

Taulukko 20

Liikennealalle myönnetty valtiontuki

Vuotuiset määrät vuosina 1994-1998

miljoonaa euroa

>TAULUKON PAIKKA>

OSA VI - RAHOITUSPALVELUALALLE MYÖNNETTY TUKI

72. Rahoituspalvelualalle myönnettyjen tukien määrä on suhteellisen pieni tuen kokonaismäärään verrattuna, vaikkakin nähtävissä on jatkuva kasvu vuodesta 1994. Rahoituspalvelualalle myönnettiin tukea Ranskassa ja pienemmässä määrin Saksassa, Irlannissa, Italiassa ja Portugalissa. Sen määrä on noussut 1 959 miljoonan euron vuotuisesta keskiarvosta vuosina 1994-1996 nyt tarkasteltavana olevan jakson 3 283 miljoonaan euroon. Saksaa, Irlantia ja Portugalia lukuun ottamatta tämä tuki on tarkoitettu lähes yksinomaan laajamittaisiin rakenneuudistuksiin, ja se johtuu muun muassa kyseisten yritysten markkinaosuuksien pienentymisestä. Yritysten rakenneuudistusta seuraa usein niiden yksityistäminen myöhemmin. Kun otetaan huomioon, että tällä alalla tuesta yleensä hyötyvät ainoastaan muutamat yritykset, myönnettävää valtiontukea on valvottava jatkuvasti ja käynnissä olevien rakenneuudistustoimenpiteiden tarkkaa seurantaa jatketaan. Erityisen tärkeää tämä on pankkialalla, jolla pääoman lisäykset tai vastaavat tukimuodot vaikuttavat välittömästi tuensaajien liiketoimiin, ja ne saattavat vääristää kilpailua huomattavasti enemmän kuin ainoastaan tuen nimellisarvon perusteella voisi olettaa.

OSA VII - MATKAILUUN, KULTTUURIIN, JOUKKOVIESTIMILLE JA MUILLE PALVELUILLE MYÖNNETTY TUKI

73. Jäsenvaltiot tukevat matkailu-, media- ja kulttuurialaa monialaisten pk-yrityksiä koskevien ja alueellisten tukiohjelmien avulla sekä vain yhtä alaa koskevien erityisohjelmien avulla. Komissio on yleensä hyväksynyt tällaiset erityisohjelmat joko pk-yrityksille myönnettävää tukea tai aluetukea koskevien suuntaviivojen perusteella. Taulukossa 21 on tietoa tällaisten erityisohjelmien tukimääristä ja jäsenvaltioiden tämän alan menojen kehityksestä. Erityisohjelmat edustavat vain pienenpientä osaa kokonaistuesta, eikä luvuissa oteta huomioon näille aloille monialaisissa pk-yritysohjelmissa ja aluetukiohjelmissa myönnettävää tukea.

74. Italiassa on suuri määrä erityisohjelmia matkailun tukemiseksi. Italian osuus alan kokonaismenoista on noin 40 prosenttia. Viidessä muussa jäsenvaltiossa on erityisohjelmia, joiden osuus kokonaisuudesta on 10-15 prosenttia.

75. Joissakin jäsenvaltioissa on erityisohjelmia, joista tuetaan joko joukkoviestintää tai kulttuuria. Erityisohjelmat on hyväksytty joko pk-yritysten tukemista tai aluetukia koskevien suuntaviivojen nojalla tai yleisten valtiontukisääntöjen nojalla. Ranskan suhteellisen suuret luvut johtuvat kulttuurin tukemisesta, kun taas Yhdistyneen kuningaskunnan tiedot kertovat television tukemisesta.

Taulukko 21

Erityisohjelmista matkailuun, joukkoviestimille ja kulttuuriin myönnetty valtiontuki 1994-1996 ja 1996-1998

>TAULUKON PAIKKA>

OSA VIII - TYÖLLISYYTEEN JA KOULUTUKSEEN MYÖNNETTY TUKI

76. Jäsenvaltioissa sovelletaan erilaisia kannustusjärjestelyjä työllisyyden ja koulutuksen edistämiseksi ja helpottamiseksi. Näitä ohjelmia ei pidetä valtiontukena, jos kaikkien on mahdollista osallistua niihin eivätkä ne siis liity tiettyyn teollisuudenalaan, ja jos ne todella ovat osa yleistä työllistämisjärjestelmää. Ohjelmien, joihin ei voi vapaasti osallistua, komissio sen sijaan todennäköisemmin katsoo sisältävän valtiontukea. Selventääkseen eroa valtiontukea sisältävien toimenpiteiden ja yleisten toimenpiteiden välillä komissio antoi vuonna 1995 työllisyystuen suuntaviivat [20], joiden perusteella työllisyyteen myönnettävää valtiontukitoimenpiteitä on arvioitu vuodesta 1995, ja vuonna 1998 koulutustuen suuntaviivat [21], joiden perusteella koulutukseen myönnettävää valtiontukea arvioidaan vuodesta 2000.

[20] Työllisyystuen suuntaviivat (EYVL C 334, 12.12.1995).

[21] Koulutukseen myönnettävää tukea koskevat yhteisön puitteet (EYVL C 343, 11.11.1998).

Valtiontukea sisältävien työllisyys- ja koulutusohjelmien luvut on esitetty taulukossa 22. On huomattava, että useiden jäsenvaltioiden luvut vuosilta 1994-1996 ovat epätäydellisiä ja näin ollen ainoastaan suuntaa antavia. Tulevissa katsauksissa tilanne on parempi.

Taulukon 22 luvut osoittavat, että valtiontuen käyttämisessä työllisyyden tukemiseen ja koulutuksen lisäämiseen on suuria eroa. Jäsenvaltioista kaksi ei myönnä ollenkaan valtiontukea näihin tarkoituksiin, kaksi muuta tukee vain koulutusta ja neljä vain työllisyyttä. On tietenkin selvää, että kaikki jäsenvaltiot edistävät työllisyyttä yleisin työmarkkinatoimenpitein ja koulutusta yleisin toimenpitein.

Taulukko 22

Työllisyyden ja koulutuksen tukemiseen myönnetty valtiontuki

1994-1996 ja 1996-1998

>TAULUKON PAIKKA>

OSA IX - TUEN KOKONAISMÄÄRÄ YHTEISÖSSÄ

77. Tämän yleiskatsauksen kattamilla aloilla EU:ssa ilmoitettujen ja niille myönnettyjen valtiontukien kokonaismäärä esitetään taulukossa 23. Tarkastelujakson vuotuinen keskiarvo on noin 93 miljardia euroa. Aikaisemman kauden 104 miljardiin euroon verrattuna valtiontuen kokonaismäärän lasku on huomattava. Jos kokonaismäärä jaetaan aloihin myös alakohtaiset luvut ovat laskeneet, rahoitus- ja muita palveluja sekä joukkoviestimiä ja kulttuuria lukuun ottamatta. Työllisyys- ja koulutustuen lukuja ei vielä voida vertailla luotettavasti 76 kohdassa esitetyistä syistä.

Taulukko 23

Yhteisössä myönnetyn valtiontuen vuotuinen keskiarvo 1994-1996 ja 1996-1998

miljoonaa euroa

>TAULUKON PAIKKA>

* Vuoden 1998 kokonaismäärä on osittain arvio.

** Vuosien 1997 ja 1998 kokonaismäärään eivät sisälly Ranskan hiiliteollisuutta koskevat tiedot.

78. Taulukossa 24 esitetään jäsenvaltioiden tukien kokonaismäärä prosenttiosuutena bruttokansantuotteesta, työntekijää kohti ja suhteutettuna valtion kokonaismenoihin.

>TAULUKON PAIKKA>

* Vuoden 1997 hinnoin.

** Maatalous ei sisälly lukuihin.

Taulukosta käy ilmi, että jäsenvaltioiden välillä on eroja valtiontuen myöntämisessä pääaloille huolimatta lähentymisestä, jota on tapahtunut enemmän tuen BKT-osuuksissa ja työntekijää kohti myönnetyissä määrissä kuin tuen osuuksissa valtion menoista. Kaikkien kolmen indikaattorin osalta pienimmän ja suurimman luvun ero on kolminkertainen.

79. Taulukossa 25 esitetään valtiontuki yhteensä tärkeimpien tässä yleiskatsauksessa käsiteltyjen alojen mukaan jaoteltuna [22]. Kullekin alalle myönnetyn tuen osuus on melko sama kummallakin katsauksessa tarkasteltavalla ajanjaksolla.

[22] Portugalin matkailua, joukkoviestimiä ja kulttuuria koskeviin lukuihin sisältyy myös muita palveluja, joille on myönnetty aluetukea.

Taulukko 25

>TAULUKON PAIKKA>

*Lisäksi maatalouden ja kalatalouden osuus on 14 prosenttia kullakin tarkastelukaudella.

**Portugalin osalta tässä sarakkeessa esitettyihin määriin sisältyvät muut aluetukea saavat palvelut kuin matkailu, viestintä ja kulttuuri; näiden palvelujen osuus Portugalin valtiontuesta oli ensimmäisellä kaudella 21 % ja toisella kaudella 53 %.

Tuki henkeä kohden

80. Valtiontuen kokonaismäärä ja tehdasteollisuudelle myönnetyn tuen määrä henkeä kohden Euroopan unionissa käy ilmi taulukosta 26.

Taulukko 26

Valtiontuki henkeä kohden Euroopan unionissa Vuotuiset keskiarvot 1996-1998

>TAULUKON PAIKKA>

Vuoden 1997 hinnoin.

** Maatalous ei sisälly lukuihin.

81. Taulukko 26 kertoo taulukkojen 24 ja 25 tavoin jäsenvaltioiden välillä olevan edelleen eroja. Valtiontuen kokonaismäärä euroina henkeä kohden on Saksassa kolme kertaa suurempi kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Tehdasteollisuuden tukimäärä on Italiassa seitsenkertainen Portugaliin verrattuna.

TULOKSET

82. Euroopan unionissa tehdasteollisuudelle myönnetyn valtiontuen vuotuinen keskiarvo oli tarkastelujakson 1996-1998 aikana noin 33 miljardia euroa. Edellisellä tarkastelujaksolla 1994-1996 myönnetyn tuen vuotuinen keskiarvo oli 38 miljardia euroa, joten tukimäärä on vähentynyt 14 prosenttia. On kuitenkin tärkeää korostaa, että jälleen kerran tuen kokonaismäärän väheneminen johtuu miltei yksinomaan Saksan tukimäärien vähenemisestä lähes 5 miljardilla eurolla ja Italian lähes 2 miljardilla eurolla. Tuki vähentyi pienemmässä määrin myös Belgiassa, Espanjassa ja Portugalissa.

83. Jäsenvaltioissa myönnettyjen tukien määrät eroavat yhä huomattavasti toisistaan. Erot ovat melko suuria, kun tehdasteollisuudelle myönnetty tuki ilmaistaan prosenttiosuutena jalostusarvosta: Kreikan 4,9 prosentin osuus on seitsemän kertaa niin suuri kuin Yhdistyneen kuningaskunnan 0,7 prosentin osuus, joka on kaikkein pienin. Vähiten tukea tehdasteollisuudelle myönnetään Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Ruotsissa ja Portugalissa, joissa kaikissa tukimäärä on selvästi EU:n keskiarvon alapuolella.

84. Tarkasteltaessa jäsenvaltioiden välisiä eroja koheesion osalta näyttää siltä, että neljän koheesiomaan - Irlannin, Kreikan, Portugalin ja Espanjan - osuus tehdasteollisuudelle myönnetystä kokonaistuesta on noussut viime tarkastelujakson noin 7,8 prosentista noin 9,3 prosenttiin vuosina 1996-1998. Sen sijaan neljän suuren kansantalouden - Saksan, Italian, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan - osuus on laskenut 84 prosentista 80 prosenttiin. (Saksan osuus kokonaistuesta on 35 prosenttia, Italian 27 prosenttia, Ranskan 14 prosenttia ja Yhdistyneen kuningaskunnan 4 prosenttia.) Vaikka tukitaso näissä maissa on yhä varsin korkea, niiden suhteellinen osuus kokonaistuesta on vähentynyt ja koheesiomaiden lisääntynyt.

85. Tarkasteltaessa tuen tavoitteita voidaan havaita, että suurin osuus eli 57 prosenttia tehdasteollisuudelle unionissa myönnettävästä tuesta suunnataan aluetavoitteisiin, joista taas suurin osa koskee heikoimmin kehittyneitä alueita eli EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan nojalla aluetukeen oikeutettuja alueita. Tämä osuus laskee 52 prosenttiin, kun THA:n ja sen seuraajien Saksan uusille osavaltioille myöntämää poikkeuksellista tukea ei oteta huomioon. Muun muassa tutkimus- ja kehittämistoiminnan edistämisen, ympäristönsuojelun sekä pienten ja keskisuurten yritysten tukemisen tapaisiin horisontaalisiin tavoitteisiin myönnetyn tuen osuus on 35 prosenttia. Alakohtaisen tuen osuus tehdasteollisuudelle myönnetystä tuesta on pudonnut 8 prosenttiin.

86. Yhteisössä suosituin valtiontuen rahoitusmuoto ovat talousarviomenot, joiden osuus tehdasteollisuudelle myönnettävistä tuista on noin 73 prosenttia. Tämä verohelpotuksia avoimempi tukemistapa ei ole kuitenkaan yhtä yleinen kaikissa jäsenvaltioissa. Joissakin jäsenvaltioissa yli 90 prosenttia tuesta myönnetään talousarviosta, kun taas esimerkiksi Tanskassa, Ranskassa ja Italiassa yli 30 prosenttia tehdasteollisuudelle myönnettävästä kokonaistuesta myönnetään verohelpotuksina.

87. Tuesta myönnetään tapauskohtaisesti yksittäisille yrityksille horisontaalisia, alakohtaisia tai alueellisia tavoitteita koskevien järjestelyjen ulkopuolella edellisten tarkastelujaksojen tapaan suhteellisen suuri mutta jatkuvasti pienenevä osuus. Tehdasteollisuuden, rahoituspalvelujen ja lentoliikenteen alalla pieni määrä yksittäisiä tukia muodostaa suhteettoman suuren osuuden myönnetystä kokonaistuesta. Tapauskohtainen tuki, jota myönnetään pääasiassa yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistuksiin, vääristää kilpailua kaikkein herkimmin. Tehdasteollisuudessa sen osuus oli 6 prosenttia alan kokonaistuesta vuonna 1992. Vuonna 1993 osuus oli kasvanut 12 prosenttiin, mutta se putosi 4 prosenttiin vuonna 1998. Jos otetaan huomioon lisäksi Saksassa Treuhandanstaltin tai BvS:n kautta uusille osavaltioille myönnetty tuki, jota voidaan pitää tapauskohtaista tukea vastaavana tukena, tapauskohtaisen tuen osuus kokonaistuesta nousi vuoden 1992 19 prosentista 37 prosenttiin vuonna 1994 ja laski myöhemmin vuonna 1998 uudelleen 12 prosenttiin.

88. Tässä katsauksessa käsiteltävien alojen valtiontuen kokonaismäärä EU:ssa on pienentynyt edelleen. Vuotuinen keskiarvo on pudonnut vuosien 1994-1996 104 miljardista eurosta vuosien 1996-1998 93 miljardiin euroon. Rahoitus- ja muita palveluja sekä joukkoviestimiä ja kulttuuria lukuun ottamatta tuki on vähentynyt kaikkialla. Työllisyyttä ja koulutusta koskevat tiedot vuosilta 1994-1998 ovat epätäydelliset, joten kahta tarkastelujaksoa ei voida vertailla keskenään. Näihin tarkoituksiin myönnetty tuki oli kuitenkin 1996-1998 noin 2,5 prosenttia kokonaistuesta.

89. Vaikka valtiontuen kokonaismäärä on pienentynyt kaikissa muissa jäsenvaltioissa paitsi Ranskassa, Irlannissa ja Portugalissa, jäsenvaltioiden myöntämissä tukimäärissä on edelleen huomattavia eroja. Kuten aikaisemmillakin kausilla, Saksa ja Italia ovat ne jäsenvaltiot, jotka ovat vaikuttaneet eniten 11 miljardin euron laskuun. Saksassa tukien vähennys on yli 8 miljardia euroa ja Italiassa 2 miljardia. Kilpailuun sisämarkkinoilla ei vaikuta kuitenkaan ainoastaan se, kuinka paljon valtiontukea myönnetään, vaan myös se, millaista tuki on. Kaudella 1996-1998 alakohtaista tukea myönnettiin vielä suhteellisen paljon Belgiassa (rautatiet), Saksassa (hiili ja rautatiet, joskin absoluuttinen määrä vähenemässä), Kreikassa (rautatiet ja lentoliikenne, vähenee huomattavasti), Espanjassa (rautatiet, hiili ja laivanrakennus) ja Ranskassa (rautatiet ja rahoituspalvelut). Portugalissa muuhun kuin tehdasteollisuuteen myönnettävän aluetuen osuus on noin puolet valtiontuesta.

PÄÄTELMÄT

90. Euron onnistunut käyttöönotto vahvisti yhtenäismarkkinoita voimakkaasti. Jotta EMUn menestys voisi jatkua, käytännössä kaikkien jäsenvaltioiden on edelleen jatkettava tiukan finanssipolitiikan noudattamista. Tällä tavoin voidaan luoda edellytykset investointien, tuotannon ja työllisyyden voimakkaalle ja pysyvälle kasvulle. Tämän katsauksen tarkastelujaksolla lähentymiskriteereiden ja vakaussopimuksen noudattamisvaatimus on kannustanut jäsenvaltioita talousarvioiden kurinalaisuuteen. Tässä katsauksessa esille tullut valtiontuen väheneminen useimmissa jäsenvaltioissa kertoo varmasti myös tästä kurinalaisuudesta. Tukimäärät ovat silti edelleen suuria, ja tervehdyttämispyrkimyksille jää edelleen tilaa. Yhteisön valtiontukisääntöjen tinkimätön soveltaminen tukee tätä tervehdyttämistä.

91. Sisämarkkinoiden ja yhteisen rahan tuomien etujen hyödyntämiseksi Euroopan teollisuus panostaa huomattavasti tuotannon ja jakelun uudelleenjärjestelyyn Euroopan tasolla. Euroopan talouden rakenteiden muuttamista voidaan helpottaa valtiontuen valvonnalla. Sillä on keskeinen rooli poistettaessa viranomaisten luomia esteitä rakenneuudistuksien tieltä. Valtiontukien valvonta parantaa pitkällä aikavälillä eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä ja luo tällä tavoin mahdollisuuksia perustaa uusia pysyviä työpaikkoja.

92. Valtiontukea valvoessaan komissio tietenkin hyväksyy moniin tarkoituksiin tukia, jos niitä pidetään yhteisen edun mukaisina. Esimerkkejä tuista, joihin komissio suhtautuu selvästi myönteisesti, ovat tutkimus- ja kehittämistoimintaan, pk-yrityksille, ympäristönsuojeluun, koulutukseen, työllisyyteen ja alueelliseen kehittämiseen myönnettävät tuet. Koska tukea myönnetään edelleen paljon, komission on kuitenkin syytä työskennellä valtiontuen, ja erityisesti tehdasteollisuuden valtiontuen, vähentämiseksi yhteisössä. Sen lisäksi, että valtiontuen määrää on valvottava tehokkaasti, jäsenvaltioiden on ennen tuen myöntämistä tutkittava, onko kyseinen toimenpide todella kaikkein sopivin.

93. Komissio korosti 26. tammikuuta 2000 antamassaan talousuudistusraportissa, että on tärkeää jatkaa edelleen valtiontukien määrän vähentämistä. Lisäksi suositeltiin, että jäsenvaltiot pyrkisivät tehokkaammin välttämään alakohtaisia ja erityisesti tapauskohtaisia valtiontukia. Sisämarkkinaneuvosto kehotti Cardiffin talousuudistusprosessia koskevissa päätelmissään 16. maaliskuuta 2000 kehittämään jäsenvaltioissa ja koko yhteisössä myönnettävien valtiontukien kokonaismäärän vähentämiseksi strategioita, joissa keskitytään seuraamaan tukien määrää ja arvioimaan niiden taloudellisia vaikutuksia erityisesti tilastotietojen avulla. Tukia olisi kohdistettava horisontaalisiin tavoitteisiin, ja niitä olisi myönnettävä ainoastaan silloin, kun se on taloudellisesti perusteltua ja kun siitä saadaan selkeää yleistä hyvinvointietua esimerkiksi alueellisen kehityksen, ympäristönsuojelun, tutkimuksen ja kehityksen sekä innovoinnin kannalta. Neuvosto kannusti komissiota ryhtymään tehokkaisiin vastatoimiin sellaisten valtiontukien osalta, joilla todennäköisesti vääristetään kilpailua. Maaliskuussa 2000 kokoontunut Lissabonin Eurooppa-neuvosto kehotti jäsenvaltioita ja komissiota tehostamaan pyrkimyksiään edistää kilpailua ja alentaa valtiontukien yleistasoa siten, että painopiste siirretään yksittäisten yritysten tai sektoreiden tukemisesta yhteisön edun mukaisten laaja-alaisten tavoitteiden, kuten työllisyyden, aluekehityksen, ympäristön ja koulutuksen tai tutkimuksen tukemiseen.

94. Valtiontuen valvontaa ollaan parantamassa monin eri tavoin. Uusia suuntaviivoja ja sääntöjä ei laadita ainoastaan siksi, että voitaisiin vastata markkinoiden muuttuviin vaatimuksiin, vaan myös siksi, että yhteisön nykyiset valtiontukisäännöt kaipaavat hienosäätöä. Lähikuukausina julkaistaan uudet ympäristönsuojelun tukemista koskevat säännöt ja tarkistetaan työllisyystuen suuntaviivat. Nykyisiä T&K-suuntaviivoja tarkistetaan ensi vuoden alussa. Pääomasijoitusmarkkinat ovat merkittävä apu yritysten kehittämisessä ja työllisyyden parantamisessa. Komissio tutkii valtiontuen roolia pääomasijoituksissa sekä ehtoja, joilla tukea voidaan niiden yhteydessä myöntää. Lisäksi jatketaan työtä, jotta voitaisiin tunnistaa haitalliset verotoimenpiteet, joissa on kyse valtiontuesta.

95. Tulevaisuudessa ei tarvitse ilmoittaa pk-yrityksille ja koulutukseen myönnettävää tukea, jos se täyttää tiukat ehdot, joita komissio parhaillaan laatii. Tällaisten ryhmäpoikkeusten tarkoituksena on vähentää hallinnollista työtä, jota jäsenvaltioille ja komissiolle aiheutuu ennen näihin tavoitteisiin suunnatun tuen toteuttamista. Tällä tavoin on mahdollista keskittyä paremmin seuraamaan, miten tuki vaikuttaa. Lisäksi on tarpeen vapauttaa voimavaroja monimutkaisemmille valtiontuen valvonnan osa-alueille.

96. EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolo päättyy heinäkuussa 2002. Samalla päättyy myös niiden valtiontukisääntöjen voimassaolo, joilla valtiontuen myöntämistä EHTY:n hiili- ja terästuotteille nykyisin säännellään. Kuten katsauksessa on todettu, noille tuotteille, ja erityisesti EHTY:n terästuotteille, myönnetyn valtiontuen määrä on vähentynyt. Lähitulevaisuudessa on päätettävä pääasiassa tämän suuntauksen, mutta myös muiden näkökohtien perusteella, mitä sääntöjä näihin aloihin sovelletaan, kun EY:n perustamissopimuksen mukainen valtiontuen valvonta alkaa koskea niitä.

97. Komissio seuraa edelleen hiljattain vapautettujen alojen kehitystä, jotta vapauttamisen synnyttämiä pitkän aikavälin kilpailuetuja ei menetetä myöntämällä tukia tappiollisen toiminnan pönkittämiseen. Energia-alalla kiinnitetään erityistä huomiota sähköntuottajille säännellyissä olosuhteissa aiheutuneisiin kustannuksiin, joita ne eivät vapautetuilla markkinoilla saa takaisin. Kyseessä on ns. hukkakustannukset, jotka voidaan hyväksyä tukikelpoisiksi jäsenvaltioiden kanssa kesäkuussa 1999 käsitellyn metodologian mukaisesti.

98. Avainasia EU:n valtiontukien valvonnassa on avoimuuden lisääminen. Valvonta vaikuttaa voimakkaasti yhtenäismarkkinoihin ja siksi sitä on tutkittava tarkkaan. Komissio luo lähikuukausina perustan valtiontukirekisterille ja tulostaululle. Näiden välineiden on tarkoitus lisätä avoimuutta antamalla yhteen koottuna tarkempaa tietoa valtiontuen valvonnan eri puolista ja komission valtiontukipäätösten täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa.

99. Avoimuuden rinnalla on oleellista parantaa edelleen tietoja, joita komissio kerää valtiontukimenoista. Jäsenvaltiot ovat pyrkineet parantamaan komissiolle annettavan tiedon laatua ja luotettavuutta, mutta lisäparannuksia tarvitaan yhä.

100. Katsauksen tulokset osoittavat, että jäsenvaltioiden tehdasteollisuuden ja lentoliikenteen rakenneuudistuksiin myöntämän tuen määrä on vähenemässä. Parin kolmen lähivuoden aikana saman suuntauksen pitäisi näkyä rahoituspalvelujen rakenneuudistuksissa. Joissakin jäsenvaltioissa myönnetään kuitenkin jatkuvasti suhteellisen suuria summia tapauskohtaiseen tukeen. Siksi komission uudet suuntaviivat yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistuksiin myönnettävälle tuelle ovatkin tärkeät. Myös yritysten kannattavuuden palauttamiseen tai tiettyjen alojen sopeuttamisen sosiaalisten seurausten lieventämiseen tarkoitettu tuki voi tulla kalliiksi, kun menetetään mahdollisuus käyttää varoja tehokkaasti. Komissio on näin ollen edelleen sillä kannalla, että pelastamis- ja rakenneuudistustukea ei voida sallia sillä varjolla, että suojellaan vaikeuksissa olevia aloja tai epäterveitä yrityksiä.

101. Euroopan unionin yhteenkuuluvuutta koskevat katsauksen tulokset kertovat, että ero rikkaimmissa jäsenvaltioissa myönnetyn ja neljässä koheesiomaassa myönnetyn tukimäärän välillä pienenee hitaasti edelleen. Taloudellinen apu on välttämätöntä alueellisten erojen tasaamiseksi, eikä sen vaikutusta saa kumota myöntämällä suhteettomasti valtiontukea muualla. Komissio jatkaa koheesiokuilun pienentämistä nykyisten valtiontukisääntöjen antamin mahdollisuuksin.

102. Laajentuminen on edennyt nopeasti. Hiljattain kaikki hakijamaat otettiin mukaan samaan neuvotteluprosessiin. Sen vuoksi näihin maihin on kiireesti luotava samanlainen kilpailuympäristö kuin yhteisössä. Niiden tulevaisuuden pyrkimyksiä ajatellen on Kööpenhaminan Eurooppa-neuvoston vuonna 1993 asettamien kilpailua koskevien liittymiskriteerien täyttämisen kannalta oleellista saattaa yhteisön valtiontukilainsäädäntö voimaan hyvissä ajoin ennen varsinaista liittymistä. Komissio seuraa edelleen tarkasti valtiontukiasioiden kehitystä näissä maissa ja tarjoaa esikuvaksi tämän katsauksen, jonka avulla tarvittava vertailukelpoisuus ja avoimuus voidaan saavuttaa.

103. Myös Venäjän, uusien itsenäisten valtioiden ja muiden maiden kanssa tehtyjen yhteistyösopimusten määräysten täysimääräisessä täytäntöönpanossa on edistytty. Vapaan ja reilun kilpailun takaamiseksi tällä orastavalla vapaakauppa-alueella on valtiontukimääräykset otettu kaikkien näiden sopimusten ytimeen. Unionin mallin innoittamana niiden täytäntöönpano on valtava haaste ja komission ensisijainen tehtävä on antaa edelleen tukea näille maille uskottavan valtiontukien valvontajärjestelmän luomiseksi. Vain siten näihin maihin voidaan luoda samanlaiset kilpailuedellytykset kuin yhteisössä.

LIITTEET

LIITE I

TEKNINEN LIITE

Tämän liitteen tarkoituksena on antaa taustatietoja tässä valtiontukea koskevassa yleiskatsauksessa käytetyistä menetelmistä ja tietolähteistä. Erityisesti käsitellään seuraavia seikkoja:

I Tutkimuksen kohdealat

Alat, jotka eivät ole tutkimuksen kohteena

II Tukiluokat, tukimuodot ja tuen tarkoitus

III Tukiosan arvioinnissa käytetyt tiedot, lähteet ja menetelmät

IV Erityiskysymykset

- tutkimus ja kehitys (T&K)

- kolmen uuden jäsenvaltion liittyminen yhteisöön

I. Tutkimuksen kohdealat

Alat, jotka eivät ole tutkimuksen kohteena

1. Tässä teknisessä liitteessä selvitetään yleiskatsauksen laadinnassa käytettyjen menetelmien taustaa ja tilastointitekniikkaa. Edellisen yleiskatsauksen tekninen liite saatetaan tässä liitteessä ajan tasalle.

Yleiskatsauksessa keskitytään EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan ja EHTY:n perustamissopimuksen 95 artiklan soveltamisalaan kuuluville yrityksille myönnettyyn valtiontukeen. Yleiset tukitoimenpiteet (joita käsitellään EY:n perustamissopimuksen 96 artiklan mukaisesti, jos ne vääristävät kilpailua) eivät siten sisälly tässä katsauksessa esitettyihin lukuihin.

2. Seuraavia toimenpiteitä tai aloja ei käsitellä:

2.1. Tuki, jonka saajina ovat muut kuin yritykset

- kotitalouksille myönnetty tuki

- vammaisille myönnetty tuki

- infrastruktuuria varten myönnetty tuki

- oppilaitoksille, sairaaloille ja julkiseen asuntotuotantoon myönnetty tuki

- julkisille ammattikoulutuskeskuksille myönnetty tuki

- suoraan kehitysmaille myönnetty tuki

2.2. Yleiset ja muut toimenpiteet

- erot jäsenvaltioiden verojärjestelmien ja yleisten sosiaaliturvajärjestelmien välillä (poistot, sosiaaliturvavaje jne.)

- kiintiöt, julkiset hankinnat, markkinarajoitukset, tekniset standardit

- erityiset verojärjestelyt, joissa otetaan huomioon taloudellisen toiminnan erityisluonne (osuuskunnat, omistajayhtiöt, itsenäiset ammatinharjoittajat jne.) [23]

[23] Pienyritysten tavallista alempaa yhtiöveroa (esim. Saksassa) pidetään kuitenkin tukena, ja se on tässä tutkimuksessa mukana.

- alv:n yleinen alentaminen (esimerkiksi elintarvikkeet Yhdistyneessä kuningaskunnassa)

2.3. Kansainvälisten ja monikansallisten organisaatioiden myöntämä tuki

- yhteisön rahastot (EAKR, EMOTR jne.)

- EIP:n ja EJKP:n myöntämä rahoitus

- Euroopan avaruusjärjestölle (ESA) myönnettävä tuki

2.4. Yksittäiset tukityypit

- puolustusteollisuus (katso tämän liitteen 11.1 kohta)

- julkiset rakennusurakat

II. Tukiluokat, tukimuodot ja tuen tavoitteet

3. Tukiluokat

Kaikki tuki aiheuttaa kustannuksia ja tulonmenetyksiä viranomaisille ja tuottaa etua tuensaajille. Tukiosa, toisin sanoen tuen nimellismäärän sisältämä lopullinen rahallinen etu, riippuu paljolti siitä, missä muodossa tuki on myönnetty. Sen vuoksi tuki olisi jaettava luokkiin sen mukaan, missä muodossa se myönnetään. Tätä varten on määritelty neljä tukiluokkaa. Kutakin luokkaa vastaa kirjaintunnus: A, B, C tai D. Kirjaintunnusta seuraa joko numero 1, joka merkitsee valtion talousarviosta myönnettyä tukea, tai 2, joka tarkoittaa verohuojennusta (eli verotusjärjestelmän kautta myönnettyä tukea), sekä A-kirjain, jos tukiosan määrä on tiedossa. Esimerkiksi tunnus C1A viittaa tuetun lainan (C1) tukiosaan (A).

4. Luokka A (A1+A2)

4.1. Ensimmäinen luokka (A) kattaa tuen, joka siirretään lyhentämättömänä tuensaajalle. Toisin sanoen tukiosa on yhtä suuri kuin tuen pääoma-arvo. Ensimmäinen luokka on jaettu kahteen alaluokkaan sen mukaan, onko tuki myönnetty talousarviosta (A1) vai verotus- tai sosiaaliturvajärjestelmän kautta (A2).

4.2. Luettelo luokkiin A1 ja A2 kuuluvista tuista

- avustukset

- tuensaajan suoraan saama korkotuki

- verohyvitykset ja muut verotusta koskevat toimet, joissa edun saaminen ei riipu verovelasta (eli jos verohyvitys on suurempi kuin perittävä vero, yli menevä osa maksetaan takaisin)

- verovähennykset, vapautukset ja huojennukset, joissa edun saaminen riippuu verovelasta

- sosiaaliturvamaksujen alennus

- avustusten kaltaiset toimet, esimerkiksi julkisen maa-alueen tai muun omaisuuden myynti tai vuokraaminen alle markkina-arvon

5. Luokka B1

5.1. On tarpeen määritellä, voidaanko julkisten viranomaisten suorittamaa varainsiirtoa, joka tehdään oman pääoman ehtoisena sijoituksena, pitää tuensaajalle myönnettynä tukena vai onko kyse julkisen sektorin osallistumisesta kaupalliseen toimintaan ja sen toimimisesta yksityisen sijoittajan tapaan tavanomaisissa markkinatalouden olosuhteissa. Vaikka pääomaosakkuudet olisi voitu eri muodoissaan sisällyttää ensimmäiseen luokkaan, ne on erotettu omaksi luokakseen (B1).

5.2. Luettelo luokkaan B1 kuuluvista tuista

- pääomaosakkuudet missä tahansa muodossa (velan muunto mukaan luettuna)

6. Luokka C (C1+C2)

6.1. Kolmas luokka (C) kattaa siirrot, joissa tukiosa muodostuu tuensaajan säästämistä korkomenoista siltä ajalta, kun siirretty pääoma on tämän hallussa. Lopullinen varainsiirto tapahtuu tuettuna lainana (C1) tai veronmaksun lykkäyksenä (C2). Tässä luokassa tukiosat (C1A/C2A) ovat selvästi siirtojen pääoma-arvoa pienempiä.

6.2. Luettelo luokkiin C1 tai C2 kuuluvista tuista

- julkisista tai yksityisistä lähteistä myönnetyt tuetut lainat (korkotuki kuuluu ryhmään A1)

- julkisista tai yksityisistä lähteistä myönnetty osakaslaina

- ennakot, jotka on palautettava, jos hanke onnistuu

- veronmaksun lykkäykset (varaukset, vapaat tai nopeutetut poistot jne.)

7. Luokka D1

7.1. Viimeinen luokka (D1) kattaa takaukset, jotka ilmaistaan nimellismäärinä. Tukiosat (D1A) ovat tavallisesti paljon nimellismääriä alhaisemmat, koska ne vastaavat sitä etua, jonka tuensaaja saa ilmaiseksi tai markkinakorkoa alhaisemmalla korolla, jos riskilisä maksetaan. Jos takausohjelmasta kuitenkin aiheutuu tappioita, tappioiden kokonaismäärä maksetuilla riskilisillä vähennettynä kuuluu luokkaan D1A, koska tätä määrää voidaan pitää tuensaajalle suoritettuna lopullisena siirtona. Näiden takausten nimellismäärät ilmoitetaan luokassa D1 vastuusitoumuksen osoittamiseksi.

7.2. Luettelo luokkaan D1 kuuluvista tuista

- takuuohjelmien kattamat määrät (D1)

- takuuohjelmista aiheutuneet tappiot, maksetuilla riskilisillä vähennettynä (D1A)

8. Tuen tavoitteet

Tukiohjelmat on jaettu 21 ryhmään niiden alakohtaisen tai toiminnallisen tarkoituksen mukaan. Työllisyys- ja koulutustuki on mukana ensimmäistä kertaa.

1. Maa- ja kalatalous

1.1. Maatalous

1.2. Kalatalous

2. Tehdasteollisuus ja palveluala

2.1. Laaja-alaiset tavoitteet

- Tutkimus ja kehittäminen

- Ympäristönsuojelu

- Pienet ja keskisuuret yritykset

- Kauppa

- Energiansäästö

- Työllisyystuki

- Koulutustuki

- Muut tavoitteet

2.2. Erityisalat

- Terästeollisuus

- Laivanrakennusteollisuus

- Liikenne (rautatie-, lento-, sisävesi- ja meriliikenne)

- Hiiliteollisuus (olemassa oleva tuotanto)

- Hiiliteollisuus (muu tuki)

- Muut tehdasteollisuuden alat

- Joukkoviestimet, kulttuuri ja muut palvelut

- Matkailu

- Rahoituspalvelut

3. Aluetuet

3.1. 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan alueet

3.2. 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan alueet

9. Joulukuun 31 päivään asti voimassa ollut luettelo 87 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista alueista [24]

[24] EYVL C 212, 12.8.1988, s. 2-10, sekä myöhemmät muutokset.

Jäsenvaltio Alueet

Kreikka Kaikki alueet

Irlanti Kaikki alueet

Portugali Kaikki alueet

Itävalta Burgenland

Saksa Berliini (itäosa)

Brandenburg

Mecklenburg-Vorpommern

Sachsen

Sachsen-Anhalt

Thüringen

Espanja Galicia

Asturia

Kantabria

Kastilia ja León

Kastilia- La Mancha

Extremadura

Valencia

Andalusia

Murcia

Ceuta y Melilla

Kanariansaaret

Guayana Réunion

Italia Campania

Sisilia

Sardinia Apulia Basilicata Calabria

Yhdistynyt kuningask. Pohjois-Irlanti

III. Tukiosan arvioinnissa käytetyt tietolähteet ja menetelmät

10. Arvioinnissa käytetyt luvut kuvaavat yleensä toteutuneita menoja (tai toteutunutta tulojen menetystä, kun on kyse veroista). [25] Mikäli tämä ei ole ollut mahdollista, on kuultu kyseisiä jäsenvaltioita ja käytetty budjettimäärärahoja tai suunnitelmissa esitettyjä summia. Jos lukuja ei ollut saatavilla, aiempien vuosien lukuja on käytetty arvioina, ellei toisin ilmoiteta.

[25] On korostettava, että vuotuiset menot (maksusitoumukset) eivät ole välttämättä yhtä suuret kuin tukiohjelman vuotuiset budjettimäärärahat.

10.1. Kaikki luvut on koottu kansallisena valuuttana ja muunnettu euroiksi vuoden 1997 kiintein hinnoin.

Seuraavat yleiskatsauksessa käytetyt tilastotiedot on saatu Eurostatista (New Cronos -tietokannasta):

- markkinahintainen bruttokansantuote (BKT)

- implisiittinen BKT:n deflaattori

- julkiset menot yhteensä

- teollisuustuotteiden, maatalouden ja liikenteen bruttojalostusarvo markkinahinnoin

- laivanrakennuksen jalostusarvo tuotannontekijähintaan

- työssäkäyvä väestö, kokonaistyöllisyys

- tehdasteollisuuden ja hiiliteollisuuden työllisyys aloittain

Kalastuksen jalostusarvo on laskettu purettujen määrien ja keskimääräisten hintojen perusteella.

Harvoja puuttuvia tilastotietoja on täydennetty tilastoilla, jotka on saatu AMECO-tietokannasta, jota ylläpitää talous- ja rahoitusasioista vastaava komission pääosasto.

10.2. Komission yksiköt ovat toimittaneet omia alojaan koskevia lukuja seuraavien periaatteiden mukaisesti.

Sekä OECD:n että WTO:n nykyisten ilmoitusvelvoitteiden täyttämiseksi jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tiedot kaikista kansallisesti ja alueellisesti myönnetyistä maatalouden tuista. Tiedot koskevat suoria maksuja, tuotantokustannusten keventämistä ja yleishyödyllisiä palveluja sekä maatalouden monimuotoisuutta tukevia siirtoja. Lisäksi on tietoja tuista, jotka koskevat työpaikkojen luomista ja säilyttämistä maaseudulla, tasapainoiseen maankäyttöön tähtääviä maatalouden ympäristöohjelmia, luonnonvarojen suojelua ja niiden uusiutumisen edistämistä sekä tiettyjä sosiaaliturvajärjestelmiä ja BSE-kriisin aiheuttamia poikkeuksellisia kuluja.

Kalastusta koskevat tiedot on toimitettu 2. lokakuuta 1974 pidetyssä 306:nnessa neuvoston istunnossa annetun jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselman mukaista menettelyä noudattaen. Katsausta laadittaessa vuotta 1998 koskevat tiedot olivat käytettävissä Belgian, Tanskan, Saksan, Kreikan, Espanjan, Suomen, Alankomaiden, Portugalin ja Yhdistyneen kuningaskunnan osalta.

Hiiliteollisuutta koskevat luvut ovat jäsenvaltioiden toimittamia komission päätösten N:o 528/76/EHTY, 2064/86/EHTY ja 3632/93/EHTY mukaisesti. Näistä luvuista on esitetty tiivistelmä tämän alan tukia koskevassa vuotuisessa komission tiedonannossa neuvostolle. Nämä luvut on jaettu nykyiselle tuotannolle myönnettyyn tukeen ja muuhun tukeen (esimerkiksi kaivostyöntekijöiden erityisiin sosiaaliturvaetuuksiin ja aikaisempien kausien kulujen kattamiseen myönnettyyn tukeen).

Rautatieliikennettä koskevat luvut ovat jäsenvaltioiden toimittamia. Valtaosa tukimääristä ei edellytä ennakkoilmoitusta. Lisäksi erikseen esitetään tuet, jotka on myönnetty rautateille neuvoston asetuksen (ETY) 1191/69, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (ETY) 1893/91, nojalla julkisen palvelun velvoitteiden ylläpitämistä varten.

10.3. Tehdasteollisuus

Miltei kaikki tehdasteollisuudelle myönnettyjä tukia koskevat tiedot ovat jäsenvaltioiden toimittamia säännönmukaisen vuosikertomuksen laatimista koskevan menettelyn mukaisesti. Tämä menettely otettiin käyttöön komission 22. helmikuuta 1994 jäsenvaltioille osoittamalla kirjeellä, ja se saatettiin ajan tasalle komission 2. elokuuta 1995 jäsenvaltioille osoittamalla kirjeellä. Lisäksi tiedot on tarkistettu vertaamalla niitä komission päätöksiin, tuen myöntämistä koskeviin kansallisiin julkaisuihin, kansantalouden tilinpitoon, alustaviin talousarvioihin ja muihin saatavilla oleviin lähteisiin.

10.4. Terästeollisuus ja laivanrakennus

Tässä tutkimuksessa esitetyt luvut on koottu seurantakertomuksista, jotka komissio on laatinut neuvostolle.

10.5. Tukiosan arviointimenetelmät

10.5.1. Luokka A - A1A: avustukset ja korkotuet; A2A: verojen ja sosiaaliturvamaksujen alennukset jne.

Tukiosaa ei tarvitse laskea, koska tuen määrä on sama kuin avustuksen tai sitä vastaavan toimenpiteen määrä.

10.5.2. Luokka B - osakkuus (velan muunto mukaan luettuna)

Komission vakiintuneen menettelyn mukaan tällaiset toimenpiteet ovat tukea, jos tavanomaisissa markkinatalouden olosuhteissa toimiva yksityinen sijoittaja ei olisi tehnyt tällaista sijoitusta. Ks. komission tiedonanto ETY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan ja komission direktiivin 80/723/ETY 5 artiklan soveltamisesta julkisiin yrityksiin tehdasteollisuuden alalla, EYVL C 307, 13.11.1993, s. 3. Menetelmä perustuu tukitoimenpiteestä tuensaajalle koituvan edun laskentaan.

10.5.3. Luokka C - C1: tuetut lainat; C2:veronmaksun lykkäykset

Tässä luokassa tukiosat (C1A/C2A) ovat selvästi tuen pääoma-arvoa pienempiä. Jos jäsenvaltio ei toimita tukiosaa koskevia tietoja, vuodesta 1995 eteenpäin valtion lainaaman kokonaismäärän tukiosaksi arvioidaan alustavasti 15 prosenttia, kun aiempina vuosina vastaava osuus on ollut 33 prosenttia. Tätä alaspäin tehtyä tarkistusta perustellaan tukiosan yleisellä pienenemisellä, joka johtuu jäsenvaltioiden yleisesti alhaisemmista koroista verrattuna aiempien yleiskatsausten aikaiseen tilanteeseen.

Takaisin maksettavien ennakoiden tukiosan suuruudeksi katsotaan 90 prosenttia, jos jäsenvaltio ei ole ilmoittanut takaisinmaksuosuutta, koska takaisin maksettava osuus on osoittautunut keskimäärin hyvin pieneksi.

10.5.4. Luokka D - takaukset

Tukiosa (D1A) on paljon pienempi kuin takauksen kohteena oleva pääoma-arvo. Jos tarkkaa tietoa tukiosasta ei ole saatavilla, arvio laaditaan valtion tappioiden perusteella. Jos jäsenvaltioiden tiedoista käy ilmi ainoastaan takauksen kohteena oleva pääoma-arvo, tukiosan katsotaan olevan 10 prosenttia tästä arvosta.

IV. Erityisongelmat

11. Tutkimus ja kehitys (T&K)

11.1. T&K-hankintasopimukset

T&K-hankintasopimusten ei ole todettu sisältävän valtiontukea. Lähteiden perusteella ei ole mahdollista eriyttää erityisesti sotilaallisiin tarkoituksiin tehtyjä tutkimus- ja kehityssopimuksia eikä arvioida tällaisten sopimusten markkinavaikutuksia. [26]

[26] Ks. Yhteisön puitteet tutkimus- ja kehitystyöhön myönnettävälle valtion tuelle, 2.5. kohta, EYVL C 45, 17.2.1996.

11.2. Julkinen tutkimus

Valtion tai julkisten tutkimuskeskusten taikka korkeakoulujen laitosten suorittamaan tutkimukseen annetun laitoksen sisäisen rahoituksen sisältämistä tukiosista ei esitetä tietoja. Voittoa tavoittelemattomien korkeakoulujen tai tutkimuslaitosten rahoittama T&K-toiminta ei yleensä kuulu EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. [27]

[27] Ks. Yhteisön puitteet tutkimus- ja kehitystyöhön myönnettävälle valtion tuelle, 2.4. kohta.

11.3. Ydinvoima

Komissio ei ole tietoinen ydinenergia-alalle myönnetystä ilmoittamattomasta tuesta. Jäsenvaltiot voivat tukea ydinenergia-alaa julkisten yritysten tai (pääasiallisesti T&K-sopimuksina ja julkisena tutkimustyönä toteutettavan) T&K-rahoitustoiminnan kautta. Vain osa tästä rahoituksesta sisältyy T&K-lukuihin. T&K-lukuihin sisältyvät ydinenergiaa koskevat luvut voivat hyvinkin olla liian pieniä. Energia-alan tukitilannetta tarkastellaan erityisesti alan vapauttamisen ja siitä aiheutuvien hukkakustannusten valossa.

12. Kolmen uuden jäsenvaltion liittyminen yhteisöön

Jäsenvaltioiden myöntämiä tukimääriä vertailtaessa arvioinnissa keskitytään vuotuisiin keskiarvoihin kolmivuotiskausina 1994-1996 ja 1996-1998. Koska kolme uutta jäsenvaltiota liittyivät unioniin vasta 1995, kaksivuotiskauden 1995-1996 keskiarvoja verrataan kolmivuotiskauden 1996-1998 keskiarvoihin.

LIITE II

TILASTOLIITE

Taulukko A1 Valtiontuki tehdasteollisuudelle. Vuotuinen kokonaismäärä vuosina 1994-1998 käypiin hintoihin kansallisina valuuttoina.

Taulukko A2 Valtiontuki tehdasteollisuudelle. Vuotuinen kokonaismäärä vuosina 1994-1998 käypiin hintoihin euroina.

Taulukko A3 Valtiontuki tehdasteollisuudelle. Vuotuinen kokonaismäärä vuosina 1994-1998 kiinteisiin hintoihin euroina.

Taulukko A4 Saksan valtiontuki uusille osavaltioille.

Vuotuinen keskiarvo vuosina 1994-1998 kiinteisiin hintoihin euroina.

Taulukot A5/1-15

Valtiontuki yhteensä - vuotuinen keskiarvo jäsenvaltioittain vuosina 1996-1998 kiinteisiin hintoihin euroina.

Taulukot A5/16

Valtiontuki yhteensä - vuotuinen keskiarvo EU:ssa vuosina 1996-1998 kiinteisiin hintoihin euroina.

Taulukot A6/1-15

Valtiontuki yhteensä vuosina 1994-1998 jäsenvaltioittain kiinteisiin hintoihin euroina.

Taulukot A6/16

Valtiontuki yhteensä vuosina 1994-1998 EU:ssa kiinteisiin hintoihin euroina.

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

Vuosina 1996-1998 uusille osavaltioille myönnettiin tukea vuodessa keskimäärin 8 607 miljoonaa euroa. Määrä on 75 prosenttia kaikesta Saksassa tehdasteollisuudelle myönnetystä tuesta, jonka määrä on laskenut jatkuvasti vuodesta 1993. Lukuihin sisältyy vuosittain keskimäärin 3 514 miljoonaa euroa Treuhand-tukea.

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE III

YHTEISÖN VARAT JA VÄLINEET

I. Yhteisön rahastot, välineet ja ohjelmat sekä EHTY:n toimet

Tässä liitteessä esitettävissä taulukoissa tuodaan esiin tärkeimpien yhteisön ja EHTY:n toimin myönnettyjen tukien määrä vuosina 1994-1998. EAKR:sta myönnetty tuki Euroopan laajuisille yleisille infrastruktuureille, tuki ulkopolitiikalle ja toimielinten hallintokuluja koskeva tuki eivät sisälly taulukkoihin.

Koska tässä yleiskatsauksessa aiemmin kuvatun valtiontuen (eli jäsenvaltioiden talousarviosta ja verotuksen keinoin myönnetyn tuen) talousvaikutukset eivät aina välttämättä vastaa yhteisön tukitoimien vaikutuksia, näitä ei aina voida suoraan vertailla keskenään.

Esimerkiksi maataloudessa vertailut voisivat johtaa virheellisiin päätelmiin, koska yhteisön tukitoimista hyötyvät suurelta osin muut kuin yritykset. Jäsenvaltioiden vertailusta voidaan todeta, että yhteisön tukitoimista hyötyvät kaikki talouselämän toimijat unionin alueella riippumatta siitä, missä menot (vientituki tai interventio-ostot) toteutuvat. Yhteisön ja jäsenvaltioiden menojen vertailussa on otettava huomioon, että erot maataloustuotteiden vaihtelevien maailmanmarkkinahintojen ja yhteisöhintojen välillä vaikuttavat selvästi yhteisön menoihin. Sen sijaan jäsenvaltioiden menoihin erot eivät yleensä vaikuta.

Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1988, jolloin ensimmäinen valtiontukia koskeva yleiskatsaus annettiin, asteittain vähentynyt ilmoitetun ja komission hyväksymän valtiontuen kokonaismäärä on pudonnut yhteisön oman talousarviotason alle vuonna 1998.

Jäljempänä esitetään suppea kuvaus EHTY:n tärkeimmistä toimista ja yhteisön rahastoista, välineistä ja ohjelmista, joiden osuus yhteisön talousarviosta on noin kaksi kolmasosaa. Yksityiskohtaisia tietoja on Euroopan komission julkaisemissa vuosikertomuksissa, jotka on lueteltu kohdassa 5.

Rakennetoimet

Rakennerahastojen (EMOTR:n ohjausosaston, EAKR:n, sosiaalirahaston sekä kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineen KOR:n) toisesta uudistuksesta sovittiin heinäkuussa 1993. Edinburghissa pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa tehtyjen päätelmien mukaisesti neljälle koheesiorahastosta myönnettävään tukeen oikeutetulle jäsenvaltiolle (Kreikalle, Espanjalle, Irlannille ja Portugalille) osoitettujen rakennerahastomäärärahojen todellinen määrä kaksinkertaistettiin vuodesta 1992 vuoteen 1999, ja vuosina 1994-1999 rakennerahastojen kokonaisrahoitus nousi 141 471 miljoonaan euroon (vuoden 1992 hinnoin). Vuonna 1994 otettiin käyttöön uusi kalatalouden ohjauksen rahoitusväline, jolla tuetaan kalatalouden rakenneuudistusta.

Komission ehdotukset asetuksiksi, joilla rakennerahastoja säännellään vuosina 2000-2006, on sittemmin hyväksytty. Niillä toteutetaan suuntaviivoja, jotka komissio esitteli heinäkuussa 1997 antamassaan strategia-asiakirjassa "Agenda 2000 - Kohti vahvempaa ja laajempaa unionia". Ehdotetussa rakennerahastouudistuksessa on kolme painopistealuetta: tuen entistä parempi kohdentaminen, rakennerahastojen hajautettu ja yksinkertaistettu toimeenpano sekä niiden tehokkuuden ja valvonnan lujittaminen.

- EMOTR:n tukiosasto

Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston tukiosastosta rahoitetaan yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) markkinatukitoimia ja hintatukia sekä joitakin muita maataloustoimia. Tukiosasto muodostaa suurimman osan unionin talousarviomenoista (40 440 miljoonaa euroa vuonna 1999 eli 49 prosenttia Euroopan unionin yleisestä talousarviosta).

Perustamisestaan aina vuoteen 1992 YMP oli yleinen tukijärjestelmä maatalouden keskeisille aloille, joille on perustettu yhteisiä markkinajärjestelyjä. Useimmissa tapauksissa kunkin yhteisen markkinajärjestelyn lainsäädännöllisellä kehyksellä pyrittiin varmistamaan tuottajille epäsuora tulotuki säilyttämällä markkinahintojen taso ennallaan seuraavin keinoin:

- suojelu yhteisön ulkorajoilla [kynnyshinnat ja muut vähimmäistuontihinnat, joiden rinnalla erilaisia tuontimaksuja yhteisön ulkopuolelta tuleville tuotteille, joiden (maailmanmarkkina)hinta oli yleensä paljon alhaisempi]

- vientituen maksaminen kolmansien maiden markkinoille vietävistä tuotteista, tarkoituksena tasoittaa yhteisön markkinahintojen ja yhteisön ulkopuolisten markkinoiden tavallisesti alhaisempien hintojen välistä eroa

- sellaisten julkisten varastointitoimenpiteiden hyväksyminen, joilla yhteisö sitoutui hankkimaan myymättä jääneet ylijäämät ennalta määriteltyyn interventiohintaan varmistaen markkinoille todellisen vähimmäishinnan.

Kun ei ollut omavaraisuutta, tämä epäsuorien tukien järjestelmä oli selkeämpi ja edullisempi kuin suorien tuottajatukien järjestelmä. Tämä johtui siitä, että maksut osoitettiin ainoastaan niille toimijoille, jotka veivät tai myivät tuotteitaan intervention turvin; tuella katettiin ainoastaan se osa kokonaistuotannosta, jota ei voitu myydä unionissa markkinahintaan. Jos tuotteita voitiin myydä sisämarkkinoilla interventionhintaa korkeampaan hintaan, tukiin tai valtion interventioihin ei ollut tarvetta.

Vuosien 1983-1986 budjettikriisi (EMOTR:n tukiosaston menot kasvoivat 3 927 miljoonasta eurosta 15 786 miljoonaan euroon vuosien 1973 ja 1983 välillä ja nousivat 40 prosenttia lisää, niin että ne vuonna 1986 olivat 22 119 miljoonaa euroa) johtui kulutuksen ja maataloustuotteiden tarjonnan eron kasvusta, jota maatalouden nykyaikaistaminen ja tekninen kehitys lisäsivät, mutta myös kuuden uuden jäsenvaltion liittymisestä sekä uusien yhteisten markkinajärjestelyjen perustamisesta. Tämä johti vakauttamisjärjestelmien hyväksymiseen ja lopetti rajattoman tukien maksun tärkeimmillä maatalouden aloilla.

Vuonna 1992 toteutettu YMP:n uudistus oli merkittävä käännekohta EMOTR:n tukiosaston tukimuodoissa: joillakin tärkeillä maatalouden aloilla (vilja- ja naudanliha-alalla) tuki erotettiin osittain tuotannosta. Markkinoita tukevia perinteisiä toimenpiteitä lievennettiin laskemalla virallisia hintoja, mikä johti entistä alhaisempiin hintoihin sisämarkkinoilla ja tämän tasoittamiseksi sellaisiin suoriin tuottajatukijärjestelmiin, joissa tuen enimmäismäärä määräytyi viljelyalan tai kasvatettavan karjan pääluvun perusteella. Lisäksi käyttöön otettiin liitännäistoimenpiteitä (metsitys, varhaiseläkkeet ja maatalouden ympäristötoimet), joita rahoitetaan EMOTR:n tukiosastosta.

Agenda 2000 -päätöksellä jatketaan ja syvennetään vuoden 1999 jälkeen vuonna 1992 aloitettua uudistusta. Koska yhteisöön liittyy uusia jäsenvaltioita, joiden vauraus on suhteellista, mutta maatalous sangen merkittävää, ja koska Euroopan maatalouden kilpailukykyä on parannettava (erityisesti peltokasvien viljelyssä ja kotieläintuotannossa) - vaikkapa ainoastaan yhteisön kauppakumppaneiden Maailman kauppajärjestössä harjoittaman painostuksen vuoksi - perinteisiä tukimuotoja (kuten vientitukia ja interventio-ostoja) on vähennettävä siten, että hintoja lasketaan lisää. Vaikutuksia tasoitetaan jälleen tuottajille maksettavin suorin maksuin. Lisäksi, sopusoinnussa vuonna 1992 käyttöön otettujen liitännäistoimenpiteiden kanssa, kaikki sellaiset maaseudun kehittämistoimenpiteet, jotka eivät kuulu tavoitteen 1 mukaisiin ohjelmiin järjestetään yhteiseen kehykseen. Lisäksi näiden toimenpiteiden rahoitus tulisi EMOTR:n tukiosastosta. Tällä siirrolla lujitetaan maatalouden monimuotoisuutta sekä sen rahoittamista EMOTR:n ohjausosastosta.

- EMOTR:n ohjausosasto

EMOTR:n ohjausosasto osallistuu ohjelmien osana toteutettavien rakenteellisten toimenpiteiden rahoitukseen. Ohjelmat on toteutettu yhdessä jäsenvaltioiden ja alueviranomaisten kanssa, ja niillä pyritään saavuttamaan seuraavat tavoitteet:

- maa- ja metsätalouden rakenteiden vahvistaminen ja uudelleenjärjestely tuotteiden jalostus ja markkinoille saattaminen mukaan luettuna

- luonnonolojen maataloudelle aiheuttamien haittojen korvaaminen

- maataloustuotannon muuntaminen ja lisätoiminnan kehittäminen maanviljelijöille

- maaseudun sosiaalisen rakenteen kehittäminen ja luonnonvarojen säilyttäminen.

Tavoitteisiin 1 ja 5b kuuluvilla alueilla yhteisrahoitettavat toimet liittyvät erityisesti seuraaviin tavoitteisiin:

- maatalouden tuotantomahdollisuuksien muuntaminen, monipuolistaminen, uudelleen suuntaaminen ja sopeuttaminen

- paikallisten ja alueellisten maa- ja metsätalouden laatutuotteiden myynnin edistäminen, niiden laatumerkinnät ja niihin tehtävät investoinnit

- rakenteiden ja maaseudun infrastruktuurien kehittäminen

- monipuolistamiseen tähtäävät toimenpiteet, erityisesti ne, joiden avulla maanviljelijät voivat moninaistaa toimintaansa

- kylien kunnostus ja kehittäminen sekä maaseudun kulttuuriperinnön suojelu ja säilyttäminen

- matkailuun ja käsityöhön tehtävien investointien lisääminen

- luonnonmullistuksia ennaltaehkäisevät toimet (erityisesti tavoitteen 1 mukaisilla alueilla) ja toimet joilla palautetaan ennalleen luonnonmullistuksesta kärsinyt maa- ja metsätalouden tuotantopotentiaali

- kastelu, ympäristönsuojelu ja maisemanhoito

- metsien monipuolinen hyödyntäminen

- maa- ja metsätalouden neuvontapalvelujen ja ammatillisen koulutuksen kehittäminen.

- KOR

Kalastuselinkeinolle on myönnetty rakennetukea jo vuodesta 1971. Tuona vuonna päätettiin käyttää Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) ohjausosaston varoja tukemaan rannikko- ja avomerikalastukseen tarkoitettujen alusten rakentamista ja uudenaikaistamista sekä kalanjalostusta ja markkinointia. Alkuperäiset säännöt korvattiin vuonna 1978 vuotuisilla väliaikaisilla toimenpiteillä, jotka laajennettiin käsittämään rannikkolaivaston rakenneuudistus ja vesiviljelyn kehittäminen.

Vuonna 1983 käynnistettiin monivuotisten ohjelmien kattava järjestelmä, jonka mukaan tukea voidaan myöntää alan rakenneuudistukseen ja kalastustoiminnan muuntamiseen. Vuonna 1986 kaikki rakenteelliset toimenpiteet laivaston ja vesiviljelyn uudistamiseksi koottiin yhteen ja samaan säännöstöön.

Kalataloustuotteiden jalostusta ja markkinointia tukevilla järjestelmillä on toisenlainen tausta. Niitä kehitettiin yhdessä maataloustuotteiden jalostusta ja markkinointia koskevien rakennepoliittisten toimenpiteiden kanssa. Molempien tuoteryhmien jalostusta ja markkinointia säänneltiin pitkän aikaa yhteisellä asetuksella. Kalatalousalan erityistarpeiden huomioon ottamiseksi nämä kaksi tuoteryhmää erotettiin toisistaan vuonna 1989. Kalataloustuotteiden jalostukseen ja markkinointiin myönnettävällä tuella on siitä lähtien ollut omat sääntönsä, jotka on yhdistetty yhteisön rakennerahastojen järjestelyihin.

Yhteisen kalastuspolitiikan rakenteellisia osia tarkistettiin vuonna 1993, jolloin tehtiin kolme suurta muutosta. Niillä varmistettiin politiikan eri osa-alueiden entistä suurempi yhdenmukaisuus, yhdistettiin yhteinen kalastuspolitiikka yhteisön muihin toimintoihin ja otettiin huomioon alalla tapahtuneet muutokset. Yhteisen kalastuspolitiikan rakenteelliset toimenpiteet yhdistettiin yhteisön rakennerahastojärjestelmään rakennerahastojen uudistuksen yhteydessä vuonna 1993. Lisäksi kalatalousalan käytettävissä olevat varat yhdistettiin yhdeksi rahastoksi, jota nimitetään kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineeksi (KOR). Välineellä oli tarkoitus yhdistää kaksi tavoitetta: sen oli edistettävä yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamista ja samalla vahvistettava taloudellista ja sosiaalista koheesiota. KOR:sta myönnettiin rahoitusta pyyntiä, kaupan pitämistä, jalostusta ja vesiviljelyalaa koskeviin rakenteellisiin toimiin, rannikkoalueilla sijaitsevien merensuojelualueiden perustamiseen sekä satamainfrastruktuurin kehittämiseen. Nykyaikaistaminen ja ylituotannon poistaminen kulkivat käsi kädessä. Myös uusien markkinoiden etsiminen ja sosiaaliset toimenpiteet saavat tukea.

Ehdotusta neuvoston asetukseksi kalatalousalan rakenteellisia toimia koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (KOM (1998) 728, 16.12.1998) on käsitelty ministeritasolla kolme kertaa.

Keskustelu on edennyt niin, että poliittinen päätös voidaan tehdä.

- Sosiaalirahasto

Sosiaalirahaston tavoitteena on tukea nuorten (alle 25-vuotiaiden) ja muiden tuen tarpeessa olevien (pitkäaikaistyöttömien, vammaisten, siirtotyöläisten ja muiden sosiaalisesti heikossa asemassa olevien ryhmien) työllistymistä. Rahastosta rahoitetaan toimia, joita julkiset tai yksityiset toimijat toteuttavat seuraavilla aloilla:

- pitkäaikaistyöttömyyden ehkäiseminen

- ammatillinen koulutus

- työpaikkojen luomiseen liittyvä tekninen neuvonta

- työntekijöiden sopeutumisen helpottaminen teollisuuden ja tuotantojärjestelmien muuttuessa.

Kaikki tukihakemukset jätetään jäsenvaltioiden kautta.

Sosiaalirahastosta myönnetään varoja horisontaalisella eikä alakohtaisella perusteella, joten tuen osuuden määrittäminen EY:n perustamissopimuksen 87 artiklassa tarkoitetun tuen käsitteen mukaisesti ei ole mahdollista.

- Aluekehitysrahasto

Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) pyrkii vähentämään yhteisön alueiden välisiä eroja myöntämällä rahoitustukea

- kehityksessä jälkeen jääneille alueille (tavoite 1)

- alueille, joiden teollisuus on taantunut (tavoite 2)

- maaseudun ongelma-alueille (tavoite 5b)

- erittäin harvaan asuttujen alueiden kehittämiseen (tavoite 6).

Tämä tuki kohdistetaan pääasiassa infrastruktuureihin, henkilöresursseihin ja tuotannollisiin investointeihin.

Koska EAKR-tuki myönnetään yleensä horisontaalisella eikä alakohtaisella perusteella, perustamissopimuksen 87 artiklassa tarkoitetun valtiontuen osuuden määrittäminen tästä tuesta ei aina ole mahdollista. Sen sijaan mukaan on otettu tehdasteollisuuteen ja palveluihin sekä talouskehitykseen liittyviä lukuja. Näin saadut tiedot antavat EAKR:n tuen määrästä kuitenkin ainoastaan yleiskuvan.

- Koheesion rahoitusväline - Koheesiorahasto

Sen jälkeen kun koheesiorahaston periaate oli sisällytetty Maastrichtin sopimukseen, Edinburghissa pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa päätettiin perustaa koheesion rahoitusväline. Tästä rahoitusvälineestä annettiin yhteisön rahoitustukea tuensaajina oleville jäsenvaltioille vuodesta 1993 ennen Maastrichtin sopimuksen voimaantuloa, joka sitten mahdollisti koheesiorahaston perustamisen toukokuussa 1994.

Komissio teki ehdotuksen asetukseksi koheesion rahoitusvälineen perustamisesta perustamissopimuksen 308 artiklan nojalla. Neuvosto antoi asetuksen 30. huhtikuuta 1993 ja sen voimassaoloaika ulotettiin vuoden 1994 loppuun.

Koheesiorahasto perustettiin EY:n perustamissopimuksen 161 artiklan mukaisesti, ja se oli uusi vaihe lähinnä rakennerahastojen avulla aloitetussa yhteisvastuupolitiikassa. Koheesiorahastolla on oma erityinen ja täydentävä tehtävänsä, koska se perustuu (jo toteutumassa olevan) talous- ja rahaliiton vaatimuksiin. Rahastolla on alusta alkaen ollut omat erityispiirteensä, jotka perustuvat kolmeen pääperiaatteeseen.

Pöytäkirjassa taloudellisesta ja sosiaalisesta koheesiosta todetaan, että koheesiorahasto "osoittaa yhteisön rahoitusosuuksia jäsenvaltioille, joiden bruttokansantuote henkeä kohti on alle 90 prosenttia yhteisön keskitasosta".

Toisen periaatteen mukaan tuki rajoittuu ympäristöön ja Euroopan laajuisiin verkkoihin liittyvien hankkeiden osarahoitukseen.

Kolmas periaate liittyy rahaston yhteyksiin talous- ja rahaliiton toteuttamiseen: rahastosta avustetaan jäsenvaltioita, jotka ovat laatineet ohjelman, joka on 104 artiklan liiallisia julkistalouden alijäämiä koskevien määräysten mukainen.

Koheesion rahoitusväline ja myöhemmin (toukokuusta 1994) koheesiorahasto edistää lisäksi yhteenkuuluvuuden tavoitetta. Koska suurin osa käytettävissä olleista määrärahoista suunnattiin infrastruktuurihankkeisiin eikä tuotannollisiin investointeihin, jäljempänä taulukossa B olevat luvut annetaan vain lisätietoina.

Tutkimus ja teknologinen kehittäminen (TTK)

Neljäs tutkimusta, teknologista kehittämistä ja esittelyä koskeva puiteohjelma hyväksyttiin huhtikuussa 1994 vuosiksi 1994-1998. Tämä puiteohjelma kattaa kaikki yhteisön toimet tutkimuksen, teknologisen kehittämisen ja esittelyn alalla. Puiteohjelman määrärahat ovat 13,215 miljardia euroa. Sillä on kolme päätavoitetta:

- Euroopan tieteellisen ja teknologisen pohjan vahvistaminen ja siten yhteisön teollisuuden kilpailukyvyn kehityksen edistäminen ja yhteisön kansalaisten elämänlaadun parantaminen

- yhteisön muilla aloilla harjoittaman politiikan kannalta tarpeellisten tutkimustoimintojen edistäminen

- yhteistyön lisääminen ja yhteisön tutkimustoiminnan yhteensovittamisen ja hyödyntämisen parantaminen.

Yhteisön tutkimustoiminta tapahtuu pääasiassa kahdella tasolla:

(I) kolmansien osapuolten kanssa yhteisrahoitettavat toimet (mukaan lukien TTK-hankkeet ja aihepiirikohtaiset verkot) ja yhtenäinen toiminta (epäsuorat toimet)

(II) yhteisessä tutkimuskeskuksessa toteutettavat (suorat) toimet.

Tutkimuksen pääosasto hallinnoi puiteohjelman epäsuoria toimia yhdessä yritystoiminnan pääosaston, maatalouden pääosaston, energian ja liikenteen pääosaston, tietoyhteiskunnan pääosaston ja kalastuksen pääosaston kanssa. TTK-toimiin osallistuvat pääasiassa korkeakoulut, tutkimuskeskukset ja tehdasteollisuus (pk-yritykset mukaan luettuna). Yhteisen tutkimuskeskuksen osuus tuesta on vähän yli 950 miljoonaa euroa.

EHTY:n rahoitustoimet

EHTY antaa rahoitustukea lainoina ja avustuksina. Lainat jaetaan kolmeen pääluokkaan:

- teollisuuslainat

- lainat tuotantosuunnan muuttamiseen

- lainat työntekijöille tarkoitettuun asuntotuotantoon.

Lainojen saajat voivat hyötyä siitä, että lainoja myöntävät rahoituslaitokset eivät tavoittele voittoa, mutta tätä etua ei pidetä perustamissopimuksissa tarkoitettuna tukena. Avustusten suhteen tilanne on toinen. Lainojen korkotukia pidetään yleensä tukena, kun taas muiden toimenpiteiden, kuten entisille teräs- ja hiilialan työntekijöille suoritettujen sosiaalisluonteisten maksujen, ei yhtä todennäköisesti katsota olevan tukea.

Koska EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolo päättyy heinäkuussa 2002, komissio järjesti varainhankintaa ja luotonantoa koskevan politiikkansa uudelleen kesäkuussa 1994. Varainhankintaan perustuva uusien luottojen myöntäminen väheni asteittain ja päättyi käytännössä vuoden 1997 kuluessa (lukuun ottamatta erikoistapauksia, joilla on valtiontakaus).

Työntekijöille tarkoitetun asuntotuotannon rahoittaminen päättyi vuonna 1998.

Euroopan investointipankki

Pankin tehtävänä on edistää Euroopan unionin tavoitteita myöntämällä pitkäaikaista rahoitusta kannattaviin investointeihin. Rooman sopimuksella perustetun Euroopan investointipankin osakkaina ovat jäsenvaltiot, ja sen hallintoneuvosto koostuu jäsenvaltioiden valtiovarainministereistä. Jotta hankkeille ja ohjelmille voitaisiin myöntää tukea, niiden on oltava taloudellisesti ja teknisesti sekä ympäristön ja rahoituksen kannalta toteuttamiskelpoisia. Rahoitusmahdollisuudet ovat monipuoliset, koska oman lainaustoimintansa lisäksi pankki pystyy hankkimaan rahoitusta myös muualta. Investointipankki edistää ottolainauksellaan pääomamarkkinoiden kehitystä koko unionissa. Pankin toimintapolitiikasta päätettäessä toimitaan läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin muiden toimielinten kanssa. Yhteistyö liike-elämän ja pankkialan sekä tämän alan tärkeimpien kansainvälisten organisaatioiden kanssa on myös tiivistä.

Euroopan investointirahasto

Euroopan investointirahasto (EIR) on rahoituslaitos, joka on perustettu myöntämään takauksia keskipitkän ja pitkän aikavälin investoinneille, jotka kohdistuvat kahteen Euroopan talouden kehittymisen kannalta tärkeään alaan - Euroopan laajuisiin verkkoihin sekä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Kesäkuussa 1994 perustettu investointirahasto on uusi ainutlaatuinen yhteistyöelin, jonka avulla Euroopan investointipankki ja komissio Euroopan unionin edustajana tekevät yhteistyötä jäsenvaltioiden pankkien ja rahoituslaitosten kanssa. Euroopan investointirahastolle myönnettiin 15. maaliskuuta 1994 annetulla komission direktiivillä monenkeskisen kehityspankin asema.

Investointirahaston perustavoite on houkutella enemmän yksityistä pääomaa infrastruktuurien rahoitukseen ja lisätä pääomavirtaa pk-yrityksiin. Se pyrkii tavoitteeseensa kehittämällä järjestelmiä, joilla siirretään ja jaetaan rahoitukseen liittyviä riskejä. Investointirahasto keskittyy myöntämään rahoitustakauksia pankkien ja muiden rahoituslaitosten myöntämille keskipitkille ja pitkille lainoille.

Euroopan laajuisille verkoille myönnettävien suurten pitkäaikaisten lainojen lisäksi investointirahasto voi taata suunnattuja osakeanteja, joukkovelkakirjalainoja, saatavilla tai omaisuudella taattuja arvopapereita ja pääomalainoja. Pk-yritysten rahoituksessa se voi taata lainoja, luottoja ja arvopaperistettua omaisuutta.

EIR voi myös hankkia pääomaosuuksia riskipääomarahastoista.

EIR toimii kaupalliselta pohjalta pankkialaa täydentäen yhteistyössä EU:n muiden rahoituslaitosten ja -välineiden kanssa.

II. Tilastotiedot

1. Taulukossa A esitetään yleisesti yhteisön myöntämä rahoitustuki vuosina 1994-1998.

2. Taulukossa B esitetään yhteisön muista rahoitusvälineistä myönnetty tuki vuosina 1994-1998.

3. Taulukoissa C1 ja C2 esitetään yhteisön myöntämän tuen kokonaismäärän vuotuinen keskiarvo vuosina 1994-1996 ja 1996-1998. Luvut on eritelty mahdollisuuksien mukaan jäsenvaltioittain.

4. Teknisessä liitteessä annetaan lisätietoja yhteisön rahastoista.

5. Yksityiskohtaisia tietoja yhteisön ohjelmista, rahastoista ja rahoitusvälineistä on seuraavissa asiakirjoissa:

- Maatalouden tilanne Euroopan unionissa

Vuosikertomus 1996 ISBN 92-827-9008-8

Vuosikertomus 1997 ISBN 92-828-2420-9

Vuosikertomus 1998 ISBN 92-828-5731-X

- Euroopan unionin toiminta tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen alalla

Vuosikertomus 1995 ISBN 92-77-93761-0

Vuosikertomus 1996 ISBN 92-78-08603-7

Vuosikertomus 1997 ISBN 92-78-23634-9

Vuosikertomus 1998 ISBN 92-78-38078-4

- Rakennerahastot

Vuosikertomus 1995 ISBN 92-78-10829-4

Vuosikertomus 1996 ISBN 92-78-26044-4

Vuosikertomus 1997 ISBN 92-78-39641-9

Vuosikertomus 1998 ISSN 0254-1491

- Koheesion rahoitusväline ja koheesiorahasto

Yhdistetty kertomus 1993-1994 ISBN 92-827-5739-0

Vuosikertomus 1995 ISBN 92-827-9688-4

Vuosikertomus 1996 ISBN 92-827-8877-6

Vuosikertomus 1997 ISBN 92-78-39497-1

Vuosikertomus 1998 CB-CO-99-480 EN C

- EHTY:n rahoituskertomus 1995 ISBN 92-827-7933-5

EHTY:n rahoituskertomus 1996 ISBN 92-828-0908-0

EHTY:n rahoituskertomus 1997 ISBN 92-828-3852-8

EHTY:n rahoituskertomus 1998 ISBN 92-828-7230-0

- Euroopan investointipankki

Vuosikertomus 1995 ISBN 92-827-9688-4

Vuosikertomus 1996 ISBN 92-827-9943-3

Vuosikertomus 1997 ISBN 92-828-3197-3

Vuosikertomus 1998 ISBN 92-828-5975-4

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

* Tukea ei voida jaotella jäsenvaltioittain.