51999IP0221

A4-0221/99

Päätöslauselma monenkeskisistä kauppasuhteista: Euroopan unioni ja sen kehitysmaakumppanit

Euroopan parlamentti, joka

- ottaa huomioon työjärjestyksensä 148 artiklan,

- on siirtänyt päätösvallan työjärjestyksensä 52 artiklan mukaisesti taloudellisten ulkosuhteiden valiokunnalle,

- ottaa huomioon taloudellisten ulkosuhteiden valiokunnan mietinnön ja talous- ja raha-asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevän valiokunnan lausunnon (A4-0221/99),

A. panee merkille WTO:n ministerikokouksen 20. toukokuuta 1998 antaman julistuksen, jossa vahvistetaan kehys uusien monenkeskisten neuvottelujen asialistan laadinnan valmistelua varten,

B. on tietoinen siitä, että Uruguayn kierroksen aikana sovitun monenkeskisen kaupan vapauttamisen edut ja kustannukset ovat jakautuneet epätasaisesti teollistuneiden maiden ja kehitysmaiden kesken ja että tätä epätasapainoa on korjattava kehitysmaiden hyväksi,

C. pitää myönteisenä aloitteita lokakuussa 1997 järjestetyn, vähemmän kehittyneitä maita käsitelleen WTO:n korkean tason kokouksen seuraamiseksi ja erityisesti ponnisteluja vähemmän kehittyneiden maiden kauppaan liittyvän teknisen avun yhtenäistetyn kehyksen yhteydessä,

D. pitää myönteisenä ponnisteluja kohti aloitetta nopeuttaa WTO:hon liittymistä, mikä saattaisi mahdollistaa sen, että monet pienet kehitysmaat ja vähemmän kehittyneet maat voivat nopeiden ja yksinkertaistettujen menettelyjen avulla liittyä WTO:n jäseniksi ennen vuoden 1999 päättymistä,

E. myöntää, että vaikka kehitysmaat muodostavat neljä viidesosaa WTO:n jäsenistöstä, niiden intressit sekä niiden kyky sitoutua täysipainoisesti laajoihin ja rinnakkaisiin monenkeskisiin WTO-neuvotteluihin vaihtelevat,

F. on huolissaan haasteiden ja juridisten päätösten nopeasta lisääntymisestä WTO:n riitojenratkaisujärjestelmässä, mikä asettaa lisätaakan kehitysmaille ja on lähes karsinut aloitteet riitojen ratkaisusta sovittelun kautta;

1. Katsoo, että uudet monenkeskiset neuvottelut tarjoavat tilaisuuden varmistaa kestävämmän tien kaupan vapauttamiselle sekä kehittyneiden maiden että kehitysmaiden pitkän aikavälin eduksi ja yhä lisääntyvän maailmantalouden keskinäisen riippuvaisuuden huomioon ottaen;

2. Kehottaa EU:ta ja sen kehitysmaakumppaneita yhteistyöhön «toimintaohjelmasta», josta sovittiin 18. helmikuuta 1999 EP:n ja WTO:n pyöreän pöydän neuvotteluissa ja josta esitetään yhteenveto tässä päätöslauselmassa;

3. Korostaa, että Genevessä 15. - 18. maaliskuuta 1999 järjestetyn kauppaa ja ympäristöä sekä kauppaa ja kehitystä käsittelevän WTO:n korkean tason symposiumin tuloksissa painotetaan voimakkaasti tämän «toimintaohjelman» merkitystä, ja korostaa tähän päätöslauselmaan sisältyviä ehdotuksiaan;

4. Kehottaa EU:ta varmistamaan tarvittavan johdonmukaisuuden kehitystä koskevien painopisteidensä ja kaupan vapauttamista koskevien strategioidensa välillä alueellisissa ja monenkeskisissä kauppaneuvotteluissa, erityisesti varmistamalla, että EU:n ja kehitysmaiden alueiden välinen kaupan vapauttaminen ei keskeytä ponnisteluja alueellisen ja monenkeskisen kaupan vapauttamiseksi kehitysmaissa;

5. Katsoo, että tähän asiaan on kiinnitettävä huomiota meneillään olevissa EU:n ja AKT-maiden neuvotteluissa ehdotuksista alueellisten etuuskohteluun oikeuttavien sopimusten laatimisesta AKT-maiden kanssa;

6. Kehottaa EU:ta tässä yhteydessä tukemaan alueellisten järjestelyjen joustavuudesta XXIV artiklan nojalla (siirtymäajat ja lähes koko kauppa) AKT-maille annettuja lupauksia sitoumuksella taata tällainen joustavuus osana XXIV artiklaan liittyvien erityis- ja erillismääräysten soveltamisen tarkistusta;

7. Pyytää neuvostoa ja komissiota käyttämään hyväkseen Riossa kesäkuussa 1999 järjestettävää Euroopan unionin, Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden ja hallitusten päämiesten ensimmäistä huippukokousta, jotta päästäisiin sopimukseen, joka kannustaa näiden maantieteellisten alueiden kauppasuhteiden kehittymiseen vapauttamalla kauppaa edelleen ja jonka tavoitteena on vapaakauppa-alueen perustaminen; pyytää neuvostoa ja komissiota jouduttamaan Meksikon kanssa käynnissä olevia neuvotteluja ja Mercosurin ja Chilen kanssa käytäviä neuvotteluja siten, että ne voidaan saattaa päätökseen ennen 31. joulukuuta 1999;

8. Palauttaa mieleen, että kehitysmaiden oikeus saada erityis- ja erilliskohtelua on olennainen osa WTO-sopimuksia ja että sen soveltamisen tarkistusta olisi pidettävä välttämättömänä alkuna uusille monenkeskisille neuvotteluille;

9. Kannattaa täysin ehdotuksia erityis- ja erillismääräysten tarkistuksesta, jonka tarkoituksena on parantaa niiden soveltamista ja käyttöä eri WTO-sopimuksissa, erityisesti sopimuksessa kauppaan liittyvistä investointitoimista, sopimuksessa teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista, sopimuksessa polkumyynnin ja tukien vastaisista toimenpiteistä, tukia ja tasoitustulleja koskevassa sopimuksessa, maksutasetta koskevassa sopimuksessa, terveys- ja kasvinsuojelua koskevassa sopimuksessa, sopimuksessa kaupan teknisistä esteistä, palvelukaupan yleissopimuksessa (GATS), sopimuksessa maataloudesta, sopimuksessa tekstiili- ja vaatetustuotteista ja sopimuksessa riitojen ratkaisemisesta;

10. Korostaa, että tähän tarkistukseen olisi sisällyttävä eri sopimusten mukaisten poikkeamien, siirtymäaikojen ja kynnysten tarkastelu, joka kävisi yksiin niiden todellisen, kehitysmaissa paikan päällä tapahtuvan täytäntöönpanon kanssa, ja sen olisi johdettava sellaisen mekanismin käyttöönottoon, jolla yhdistettäisiin tehokkaasti eri sopimusten mukaisten sitoumusten täytäntöönpanon perusteet kunkin kehitysmaan sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen kehitystasoon ja laadulliseen edistymiseen;

11. Kehottaa liittämään tällaiseen kehitysmaiden hyväksi tehtävään tarkistukseen kehitysmaiden sitoumuksen siihen, että ne puolestaan noudattavat täysin ILO:n työstandardeja;

12. Kannattaa ehdotuksia erityis- ja erilliskohtelua koskevien määräysten muuttamisesta velvoitteiksi, jotka olisivat laillisesti sitovia, mikä edesauttaisi varmistamaan, että paneelin päätöksissä otetaan paremmin huomioon kehitysmaihin kohdistuvat sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset;

13. Vaatii osana erityis- ja erillismääräysten tarkistusta yleisen tullietuusjärjestelmän alkuperäsääntöjen yksinkertaistamista ja lieventämistä siten, että ne kävisivät yksiin Lomén sopimuksen alkuperäsääntöjen kanssa, jotka eivät ole niin rajoittavia; tämä parantaisi kehitysmaiden markkinoille pääsyä merkittävästi;

14. Tukee vahvasti ehdotuksia, jotka on suunnattu vähentämään WTO-järjestelmän monimutkaisuutta vähemmän kehittyneiden maiden suhteen, esimerkiksi keventämällä WTO:n vaatimuksia tietojen ilmoittamisesta ja perustamalla oikeudellinen yksikkö vähemmän kehittyneiden maiden erityistukitapauksia varten edellyttäen, että oikeudellisen yksikön puolueettomuus voidaan taata;

15. Korostaa, että huomion kiinnittäminen täytäntöönpanoon erityis- ja erillismääräyksien yhteydessä loisi tukevan perustan kaikkien WTO:n jäsenten etenemiselle uusissa ja kaikenkattavissa monenkeskisissä neuvotteluissa uusista alueista, joihin olisi sisällyttävä sopimus investoinneista, kilpailupolitiikka, julkisten hankintojen avoimuus, kaupan edistäminen ja sähköinen kaupankäynti;

16. Katsoo, että monenkeskisiä investointisääntöjä koskevan sopimuksen tarkastamista WTO:ssa olisi täydennettävä kilpailupolitiikkaan liittyvien sääntöjen tarkastamisella tavoitteena luoda kattava säännöstö, jonka avulla luodaan yhtäläiset lähtökohdat kehittyville maille ja kehitysmaille investointia ja kilpailua koskevilla oikeudenmukaisilla ja syrjimättömillä säännöillä;

17. Korostaa, että uusien monenkeskisten neuvottelujen esityslistalla olevien asioiden on oltava myönteisiä ja että tarkoituksena on poistaa esteet erityisaloilta, joissa kehitysmaat ovat saaneet tai ovat saamassa kilpailuetuja teollisuusmaiden tuotantoon nähden (maatalous, tekstiilit, vaatetus, nahkatuotteet jne.) ja joissa niillä on vielä vastassaan jopa 350 prosentin tullit Uruguayn kierroksen aikana sovittujen sitoumusten täydellisen täytäntöönpanon jälkeenkin;

18. Tukee voimakkaasti EU:n ehdotusta, jonka mukaan kaikki WTO:n teollistuneet jäsenmaat käyttävät nollatullia vuoteen 2003 mennessä ja viimeistään vuonna 2005 pääasiallisesti kaikille vähiten kehittyneiden maiden viemille tuotteille;

19. Tunnustaa, että maataloustuotteiden, kuten sokerin, jalostamiseen perustuvaa lisääntynyttä teollistumista kehitysmaissa vaikeuttaa tehottomampi, mutta hyvin suojattu Euroopan tuotanto; tätä maailmantalouden rakenteellisista epätasapainoa on korjattava ja EU:n on sovellettava tehokkaita rajoitteita vientitukiin ja muihin yhteisen maatalouspolitiikan vääristymiin ja varmistettava, että rajoitteita sovelletaan kansallisesti, alueellisesti ja kansainvälisesti;

20. Paheksuu tapoja käyttää polkumyynnin vastaisia menettelyjä ja tasoitustoimenpiteitä kehitysmaiden vientiin kohdistuvina protektionistisina toimina;

21. Pitää myönteisenä kehitysmaiden hyväksi tehtävää lisääntynyttä WTO:n, Maailmanpankin, IMF:n ja UNCTAD:n välistä yhteistyötä, jonka tarkoituksena on varmistaa sekä vapauttamisen edut että tuki vapauttamisesta aiheutuville kustannuksille, voimavarojen parantamista, velkojen kuolettamista ja vapaata pääsyä kehittyneiden talouksien markkinoille koskevilla yhdistetyillä ponnisteluilla;

22. Kehottaa lisäämään WTO:n yhteistyötä kaikkien niiden YK:n virastojen kanssa, joilla on toimivaltaa kaupan ja kestävän kehityksen alalla, kuten ILO, UNEP, UNDP, WHO ja UNIFEM;

23. Kehottaa kaikkia WTO:n jäseniä varmistamaan, että uusien monenkeskisten neuvottelujen esityslista, josta on määrä sopia WTO:n kolmannessa ministerikokouksessa vuoden 1999 lopussa, heijastelee selvästi neuvottelujen perimmäistä tavoitetta, joka on kestävä kehitys kaikkien hyödyksi;

24. Vaatii tarkastelemaan muutoksia, joita edellytetään itse WTO:n organisaatiossa, jos sen on tosiasiassa määrä osallistua kansainväliseen kauppastrategiaan kestävän kehityksen hyväksi, erityisesti tarvetta tasapainottaa hallitusten ja kansalaisyhteiskunnan edustusta WTO:n työssä ja tarvetta jatkaa työtä työoikeudellisten normien laatimiseksi ja kiinnittää huomiota ympäristökysymyksiin kestävän kehityksen välttämättöminä edellytyksinä;

25. Korostaa tarvetta ottaa huomioon sekä EU:ssa että WTO:ssa arvioinnit, jotka koskevat vapauttamistoimien vaikutusta kestävään kehitykseen (terveys, ympäristö, köyhyys jne.) kehitysmaissa, ja kehottaa tutkimaan, kuinka tällaisten arviointien tulokset voidaan systemaattisesti sisällyttää WTO:n käytäntöön ja sääntöihin;

26. Kehottaa harkitsemaan työoikeudellisia normeja käsittelevän työryhmän perustamista Seattlen ministerikokouksessa;

27. Kehottaa EU:n neuvottelijoita jatkamaan työtään tämän «toimintaohjelman» täytäntöönpanemiseksi ja pitämään Euroopan parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan täysin tietoisena koko neuvottelujen ajan ja toimimaan sen suositusten mukaisesti;

28. Kehottaa puhemiestään välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle ja jäsenvaltioiden hallituksille.