51999DC0752

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE YHTEISÖN JÄTELAINSÄÄDÄNNÖN jätteistä annettu direktiivi 75/442/ETY, vaarallisista jätteistä annettu direktiivi 91/689/ETY, jäteöljyhuollosta annettu direktiivi 75/439/ETY ja puhdistamolietettä koskeva direktiivi 86/278/ETY TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA AJALTA 1995-1997

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE YHTEISÖN JÄTELAINSÄÄDÄNNÖN jätteistä annettu direktiivi 75/442/ETY, vaarallisista jätteistä annettu direktiivi 91/689/ETY, jäteöljyhuollosta annettu direktiivi 75/439/ETY ja puhdistamolietettä koskeva direktiivi 86/278/ETY TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA AJALTA 1995-1997

SISÄLLYSLUETTELO

JOHDANTO

JÄTTEISTÄ annettu direktiivi 75/442/ETY

I. Johdanto

II. Kyselylomakkeen vastauksiin perustuva kertomus

Liite

VAARALLISISTA JÄTTEISTÄ annettu direktiivi 91/689/ETY

I. Johdanto

II. Kyselylomakkeen vastauksiin perustuva kertomus

JÄTEÖLJYHUOLLOSTA annettu direktiivi 75/439/ETY

I. Johdanto

II. Kyselylomakkeen vastauksiin perustuva kertomus

Liite

PUHDISTAMOLIETETTÄ koskeva direktiivi 86/278/ETY

I. Johdanto

II. Kyselylomakkeen vastauksiin perustuva kertomus

Liite

PÄÄTELMÄT

JOHDANTO

Tämän kertomuksen tarkoituksena on tiedottaa yhteisön toimielimille, jäsenvaltioille ja kaikille tahoille, joita asia koskee, jätelainsäädännön täytäntöönpanosta ajalta 1995-1997. Kertomus koskee erityisesti seuraavien direktiivien täytäntöönpanoa:

- jätteistä annettu direktiivi 75/442/ETY [1], - vaarallisista jätteistä annettu direktiivi 91/689/ETY [2] (korvaa direktiivin 78/319/ETY), - jäteöljyhuollosta annettu direktiivi75/439/ETY [3] ja - ympäristön, erityisesti maaperän, suojelusta käytettäessä puhdistamolietettä maanviljelyssä annettu direktiivi 86/278/ETY [4].

[1] EYVL L 194, 25.7.1975, s. 47, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 91/156/ETY (EYVL L 78, 18.3.1991, s. 32).

[2] EYVL L 377, 31.12.1991, s. 20.

[3] EYVL L 194, 25.7.1975, s. 31, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 87/101/ETY (EYVL L 42, 22.12.1986, s. 43).

[4] EYVL L 181, 4.7.1986, s. 6.

Tässä esitetään ajanjaksoa 1995-1997 koskeva, eräiden ympäristöä koskevien direktiivien täytäntöönpanoon liittyvien kertomusten standardoinnista ja järkeistämisestä annetun direktiivin 91/692/ETY [5] 5 artiklassa säädetty ensimmäinen kertomus. Komissio on jo aiemmin julkaissut kertomuksen direktiivien 75/439/ETY, 75/442/ETY, 78/319/ETY ja 86/278/ETY täytäntöönpanosta ajalta 1990-1994 [6].

[5] EYVL L 377, 23.12.1991, s. 48.

[6] KOM(97) 23 lopullinen, 27. helmikuuta 1997.

Direktiivin 91/692/ETY mukaisesti jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kertomuksia, jotka laaditaan kyselylomakkeiden perusteella. Käytettyjä öljyjä koskevaan direktiiviin 75/439/ETY, jätteistä annettuun direktiiviin 75/442/ETY ja puhdistamolietettä koskevaan direktiiviin 86/278/ETY liittyvät kyselylomakkeet vahvistettiin 24. lokakuuta 1994 tehdyllä komission päätöksellä 94/741/ETY [7]. Vaikka jäsenvaltiot eivät olleet oikeudellisesti velvoitettuja lähettämään direktiivin 91/689/ETY täytäntöönpanoa koskevia kertomuksia, koska siihen liittyvän kyselylomakkeen vahvistaminen viivästyi [8], niitä pyydettiin kuitenkin toimittamaan kyseinen kertomus jatkuvuuden säilyttämiseksi.

[7] EYVL L 296, 17.11.1994, s. 42.

[8] EYVL L 256, 19.9.1997, s. 13.

Direktiivin 91/692/ETY mukaisesti komission on julkaistava konsolidoitu kertomus. Tämän yhteisön kertomuksen tarkoitus on antaa jäsenvaltioille ja komissiolle mahdollisuus arvioida jätehuoltodirektiivien täytäntöönpanossa saavutettua edistystä koko yhteisössä ja samalla antaa yleisölle tietoa ympäristön tilasta. Jäsenvaltioiden laatimat kertomukset ovat tällöin pääasiallinen tiedonlähde. Kertomuksen hyödyllisyys riippuu sen vuoksi suurelta osin jäsenvaltioiden toimittamien tietojen laadusta ja täsmällisyydestä.

Jäsenvaltioiden piti toimittaa kertomukset 30. syyskuuta 1998 mennessä. Itävallan, Suomen ja Tanskan kertomukset saapuivat lokakuussa 1998. Belgia, Ranska, Saksa, Irlanti, Luxemburg, Alankomaat, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta lähettivät kertomuksensa jopa huomattavankin ajan kuluttua.

Kreikka, Italia ja Espanja eivät lähettäneet yhtäkään kertomusta. Portugali ei ole lähettänyt kertomusta jätteistä, vaarallisista jätteistä eikä jäteöljyistä, ja Alankomaat ei ole lähettänyt kertomusta puhdistamolietteestä (tilanne toukokuussa 1999). Komissio on näissä tapauksissa aloittanut EY:n perustamissopimuksen 226 artiklassa tarkoitetun menettelyn.

Taulukossa 1 esitetään yleiskatsaus tätä komission kertomusta varten toimitettuihin jäsenvaltioiden kertomuksiin. Taulukossa 2 esitetään NUTS-tasojen (tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistö) ja seuraavissa taulukoissa käytettyjen kansallisten hallinnollisten yksikköjen väliset vastaavuudet.

Yhteistyö eurooppalaisen jäteasioita käsittelevän teemakeskuksen (ETC/W) kanssa

Tämä on jätealalla ensimmäinen kerta, kun kertomus on työstetty yhteistyössä ETC/W:n kanssa. ETC/W keskittyi pääasiassa kyselylomakkeista saatujen jätteitä koskevien tietojen esitystapaan.

ETC/W:n perusti Euroopan ympäristökeskus kesäkuussa 1997. Sen on tarkoitus toimia ympäristökeskuksen työtä tukevana asiantuntijalaitoksena ja erityisesti ottaa vastuulleen osa ympäristökeskuksen monivuotisesta työohjelmasta. ETC/W:llä oli jo kokemusta tiiviistä yhteistyöstä kaikkien ympäristökeskukseen kuuluvien jäsenvaltioiden kanssa. Tätä yhteistyötä käynnistettiin ja kehitettiin EIONET:n (ympäristöä koskeva Euroopan tieto- ja seurantaverkosto), joka perustettiin ympäristötietojen keräystä, käsittelyä ja analysointia varten tarkoitetuksi verkoksi ja jossa näitä toimintoja kehitetään ja koordinoidaan, ja erityisesti kansallisten jätealan vertailukeskusten kautta.

ETC/W:n kanssa tehdyn yhteistyön puitteissa on tarkoitus perustaa jatkossa tietokantoja, jotka helpottavat tulevien kertomusten laadintaa. Euroopan ympäristökeskuksen ja komission yhteistyölle kertomusten laatimista koskevissa kysymyksissä on annettu viralliset ohjeet asetuksessa (ETY) N:o 1210/90 [9] olevassa 2 artiklassa.

[9] EYVL L 120, 11.5.1990, s. 1, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 933/1999 (EYVL L 117, 5.5.1999, s. 1).

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 1: Yleiskatsaus jäsenvaltioista saatuihin tietoihin (tilanne toukokuussa 1999)

// Tietoja ei ole saatu.

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 2: NUTS-tasojen ja kansallisten hallinnollisten yksiköiden väliset vastaavuudet

Kunkin tason kansallisissa kokonaismäärissä otetaan huomioon myös ylempi taso, joka kuuluu kyseiselle tasolle (esim. Belgia: 10 "provinces" ja 1 yksikkö, Bryssel, joka kuuluu myös NUTS 1:een).

JÄTTEISTÄ ANNETTU DIREKTIIVI 75/442/ETY, SELLAISENA KUIN SE ON MUUTETTUNA DIREKTIIVILLÄ 91/156/ETY

I. JOHDANTO

Direktiivi 75/442/ETY [10] muodostaa yhteisön jätehuoltopolitiikan oikeudellisen kehyksen. Sen jälkeen, kun se oli tullut voimaan vuonna 1977, se muutettiin direktiivillä 91/156/ETY [11], jolloin siihen sisällytettiin yhteisön jätehuoltostrategiassa vuonna 1989 vahvistetut ohjeet. Heinäkuun 30. päivänä 1996 [12] tehdyssä tarkistuksessa vahvistettiin strategian pääpiirteet, ja se mukautettiin uusia vaatimuksia vastaavaksi seuraavaksi viideksi vuodeksi.

[10] EYVL L 194, 25.7.1975, s. 47.

[11] EYVL L 78, 18.3.1991, s. 32.

[12] KOM(96) 399 lopullinen, 30.7.1996.

Direktiivin 75/442/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna, tärkeimmät säännökset koskevat seuraavia asioita:

- jätteen määritelmä, jota kehitettiin edelleen komission päätöksellä 94/3/EY [13] perustetussa eurooppalaisessa jäteluettelossa, ja muu jätehuototerminologia (1 artikla),

[13] EYVL L 5, 7.1.1994, s. 15.

- jätehuollon periaatteiden arvojärjestys: jätteiden vähentäminen, jätteiden talteenotto, turvallinen hävittäminen (3 ja 4 artikla),

- läheisyys- ja omavaraisuusperiaate, jota sovelletaan jätteiden hävittämiseen (loppusijoitukseen), ja yhtenäisen loppusijoituslaitosverkon perustaminen (5 artikla),

- jäsenvaltioiden velvollisuus laatia jätehuoltosuunnitelmia, jotka ovat keskeisessä asemassa tämän politiikan toteuttamisessa (7 artikla),

- toimilupavaatimus laitoksille ja yrityksille, jotka harjoittavat jätteiden loppusijoitusta ja talteenottoa (9 ja 10 artikla),

- saastuttaja maksaa -periaate (15 artikla),

- raportointivaatimus (16 artikla).

Seuraavassa esitettävä konsolidoitu kertomus perustuu kyselylomakkeeseen, joka vahvistettiin 24. lokakuuta 1994 tehdyllä komission päätöksellä 94/741/EC [14]. Direktiivin 91/692/ETY [15] mukaisesti jäsenvaltioiden piti toimittaa kertomuksensa ajalta 1995-1997 syyskuun 30. päivään 1998 mennessä. Kreikka, Italia, Portugali ja Espanja eivät lähettäneet kertomuksiaan, joten konsolidoitu kertomus koskee ainoastaan yhtätoista jäsenvaltiota. Belgiassa ei ole liittovaltion tasoista lakia, jolla kyseinen direktiivi olisi saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä. Kukin kolmesta alueesta (région) eli Vallonia, Flanderi ja Bryssel panee EY:n jätelainsäädännön täytäntöön erikseen. Vain Vallonia ja Flanderi ovat lähettäneet kertomuksensa.

[14] EYVL L 296, 17.11.1994, s. 42.

[15] EYVL L 377, 23.12.1991, s. 48.

Kyselylomakkeen ensimmäisen osan (SAATTAMINEN KANSALLISEEN LAINSÄÄDÄNTÖÖN) lisäksi on arvioitu, miten jätteen määritelmä ja jäteluettelo on saatettu lainsäädäntöön kaikissa 15 jäsenvaltiossa.

II. KYSELYLOMAKKEEN (KOMISSION PÄÄTÖS 94/741/EY) VASTAUKSIIN PERUSTUVA KERTOMUS

SAATTAMINEN OSAKSI KANSALLISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ

1. Kansallinen lainsäädäntö

Ne yksitoista jäsenvaltiota, jotka ovat toimittanee kertomuksensa (Belgian kaksi aluetta, Tanska, Saksa, Ranska, Irlanti, Luxemburg, Alankomaat, Itävalta, Suomi, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta), vahvistivat, että ne ovat toimittaneet komissiolle yksityiskohtaiset tiedot nykyisin voimassa olevista laeista ja asetuksista, joilla jätteistä annettu direktiivi 75/442/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna, on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä.

"Jätteen" määritelmä ja eurooppalainen jäteluettelo (1 artiklan a kohta)

Direktiivin 75/442/ETY mukaan "jätteellä" tarkoitetaan liitteessä 1 mainittuihin luokkiin kuuluvaa ainetta tai esinettä, jonka haltija hävittää tai aikoo hävittää tai on velvollinen hävittämään (1 artiklan a kohdan ensimmäinen alakohta). Komissio vahvisti 1 artiklan a kohdan toisen alakohdan mukaisesti niin sanotun eurooppalaisen jäteluettelon päätöksellä 94/3/EY.

Kansallisten määritelmien erilaisuus ja Euroopan yhteisön lakien noudattamatta jättäminen ovat luultavasti olleet jo kauan suurimpia ja keskeisimpiä ongelmia jätehuollon alalla. Komissio on todennut, että jäsenvaltioiden käsityksissä siitä, mikä on jätettä, on eroja, ja niiden laatimat jäteluettelot ovat erilaisia. Nämä muodostavat huomattavia esteitä EY:n jätelainsäädännön täytäntöönpanolle. Nämä esteet vaikuttavat molempiin tavoitteisiin, joihin komissio pyrkii jätteiden määrittelemisellä, nimittäin ympäristön suojelemiseen ja sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan.

Vuodesta 1996 useimmat jäsenvaltiot ovat päättäneet saattaa komission määritelmän "jätteestä" kansalliseen lainsäädäntöönsä. Eroja on kuitenkin vielä. Erot ovat erilaisia ja vaihtelevat hyvin spesifisistä yksityiskohdista, joilla ei ole suurta käytännön merkitystä, suuriin poikkeamiin yhteisön laeista.

Komissio katsoo, että yhteisön jätemääritelmän noudattamiseksi kolme asiaa on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä, nimittäin "jätteen" määritelmä, neuvoston direktiivin 75/442/ETY liite 1 ja eurooppalainen jäteluettelo.

Komissio katsoo, että vain viisi jäsenvaltiota (Tanska [16], Suomi [17], Italia [18], Espanja [19] ja Ruotsi [20]) ovat saattaneet kaikki jätemääritelmään sisältyvät asiat osaksi kansallista lainsäädäntöään.

[16] Jätteistä 30. huhtikuuta 1997annettu ympäristöministeriön asetus N:o. 299.

[17] Jätelaki 1072/1993. Jäteasetus 1390/1993. Ympäristöministeriön päätös 867/1996 yleisimpien jätteiden sekä ongelmajätteiden luettelosta.

[18] Jätteistä annetun direktiivin 91/156/ETY, ongelmajätteistä annetun direktiivin 91/689/ETY ja pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun direktiivin täytäntöönpanemiseksi 5. helmikuuta 1997 annettu asetus N:o 22.

[19] Jätteitä koskeva laki 10/1998, 21. huhtikuuta.

[20] Ympäristölaki (SFS 1998:808), annettu 11. heinäkuuta 1998 (tullut voimaan 1. tammikuuta 1999). Asetus (SFS 1998:902), annettu 26. kesäkuuta 1998.

Belgiassa Flanderin [21] ja Vallonian [22] alueet ovat saattaneet asianmukaisesti määritelmään sisältyvät asiat osaksi lainsäädäntöään. Bryssel ei ole saattanut jäteluetteloa osaksi lainsäädäntöään [23].

[21] Asetus, annettu 20. huhtikuuta 1994, jolla muutettiin jätehuollosta 2. heinäkuuta 1981 annettu asetus. Flanderin hallituksen määräys, jolla annettiin 17. joulukuuta 1997 jätteiden tuottamisen vähentämistä ja jätehuoltoa koskeva Flanderin asetus (VLAREA).

[22] Jäteasetus, annettu 27. kesäkuuta 1996. Vallonian hallituksen määräys, jolla vahvistettiin jäteluettelo, annettu 10. kesäkuuta 1997.

[23] Jätteiden tuottamisen vähentämistä ja jätehuoltoa koskeva asetus, annettu 7. maaliskuuta 1991.

Itävalta ei ole saattanut jätteen määritelmää asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään. Itävallan lainsäädännössä jäte käsitetään "[_] irtaimeksi tavaraksi, jonka omistaja tai haltija aikoo hävittää tai on hävittänyt tai jos määrittely jätteeksi ja käsitteleminen jätteenä ovat tarpeen yleisen edun vuoksi. Tämän määritelmän poikkeuksen muodostavat uudet tavarat, jotka ovat vielä käytössä, ja tavarat, jotka käytetään tai kierrätetään niiden muodostumispaikassa. Erityisiä vapautuksia on määritelty maatalousjätteelle. Lisäksi tavaraa, joka on määritelty jätteeksi ja toimitettu talteenotettavaksi (vanhat tavarat), on pidettävä jätteenä niin kauan kuin se tai siitä talteenotetut aineet on toimitettu hyväksyttyyn käyttö- tai talteenottoprosessiin". Lisäksi jäteöljyt eivät sisälly jätteen määritelmään [24].

[24] Jätehuoltolaki, annettu 6. kesäkuuta 1990, 2 artiklan 1 kohta.

Ranska ei ole saattanut yhteisön jätemääritelmään sisältyviä asioita eikä jäteluokitusta koskevaa liitettä 1 täydellisesti lainsäädäntöönsä eikä ole ottanut käyttöön jäteluetteloa. Ranskan lainsäädännössä jäte käsitetään "[...] tuotanto-, jalostus- tai käyttöprosessin jäämäksi taikka aineeksi, materiaaliksi, tuotteeksi tai yleisemmin irtaimeksi tavaraksi, joka on hylätty (abandoned) tai jonka sen haltija aikoo hylätä" [25]. On vähintään epäselvää, onko "abandon" sama kuin "discard"; lisäksi direktiivin säännös, että materiaali, jonka sen haltija on velvoitettu hylkäämään, on jätettä, ei sisälly määritelmään.

[25] Laki N:o 75-633 jätteiden vähentämisestä ja materiaalien talteenotosta, annettu 15. heinäkuuta 1975 (sellaisena kuin se on muutettuna), 1 artiklan 2 kohta.

Alankomaat eivät ole saattaneet jätteen määritelmää kansalliseen lainsäädäntöönsä. Ne määrittelevät jätteen "aineiksi, valmisteiksi tai muiksi tuotteiksi, jotka niiden haltija hävittää, aikoo hävittää tai jonka niiden haltijan on hävitettävä jätteen loppusijoittamista tai talteenottoa varten" [26]. Jäteluokitusta koskevaa liitettä 1 ja jäteluetteloa ei ole myöskään saatettu osaksi Alankomaiden lainsäädäntöä.

[26] Ympäristönhuoltolaki (1993), 1 artiklan 1 kohta.

Saksa on saattanut jäteluokkia koskevan liitteen ja jäteluettelon lainsäädäntöönsä. Saksan lainsäädäntö kuitenkin poikkeaa yhteisön lainsäädännöstä siten, että jäte määritellään "[...] irtaimeksi omaisuudeksi, joka kuuluu johonkin liitteessä 1 luetteloituun ryhmään ja jonka omistaja hävittää, haluaa hävittää tai on velvoitettu hävittämään. 'Talteenotettava jäte' on jätettä, joka otetaan talteen; jäte, jota ei oteta talteen, on 'loppusijoitettavaa jätettä'. [27]

[27] Laki jätteiden vähentämisestä, kierrättämisestä ja loppusijoittamisesta, annettu 27. syyskuuta 1994, 3 artiklan 1 kohta.

Kreikka on saattanut jäteluokkia koskevan liitteen ja jäteluettelon lainsäädäntöönsä, mutta ei jätteen määritelmää sellaisenaan. Kreikka määrittelee vain 'kiinteän jätteen' ja viittaa silloin ongelmajätteen määritelmään. [28]

[28] Päätös 69728/824 kiinteän jätteen jätehuoltoon sovellettavista toimenpiteistä ja edellytyksistä, tehty 17. toukokuuta 1996.

Irlanti on saattanut jätettä koskevan yhteisön määritelmän kirjaimellisesti lainsäädäntöönsä. Se on kuitenkin lisännyt siihen kohdan, jota ei ole EY:n määritelmässä, ts. iuris tantum -oletuksen, että kaikki jätteenä hävitetty tavara on katsottava jätteeksi. [29]

[29] Jätehuoltolaki (1996), 4 artiklan 1 kohdan a alakohta.

Luxemburg määrittelee jätteen "aineeksi tai esineeksi, joka kuuluu tämän lain liitteessä 1 lueteltuihin luokkiin ja yleisemmin irtaimeksi tavaraksi, joka hylätään tai jonka sen haltija on päättänyt hylätä tai jonka hän on velvoitettu hävittämään. Hyödynnettäväksi tarkoitettujen tuotteiden ja aineiden katsotaan olevan olevan tässä laissa tarkoitettua jätettä siihen asti, kun ne samoin kuin hyödyntämisestä saatavat ensimmäiset sekundaarituotteet tai energia on saatettu uudelleen talouskiertoon". [30] Jäteluetteloa ei ole saatettu kansalliseen lainsäädäntöön, mutta jätemuotoja koskeva liite 1 on osa Luxemburgin lainsäädäntöä.

[30] Laki jätteen vähentämisestä ja jätehuollosta, annettu 17. kesäkuuta 1994, 3 artiklan a kohta.

Portugali on saattanut lainsäädäntöönsä jätteen määritelmän ja jäteluettelon, mutta ei jäteluokkia koskevaa liitettä 1. [31]

[31] Laki 239/97, annettu 9. syyskuuta 1997. Asetus N:o 818/97, annettu 5. syyskuuta 1997.

Yhdistynyt kuningaskunta on saattanut lainsäädäntöönsä jätteen määritelmän ja jäteluokkia koskevan liitteen 1, mutta ei ole vielä vahvistanut jäteluetteloa. [32]

[32] The Waste Management Licensing Regulations (Jätehuollon toimilupamääräykset), 1994 (N:o 1056). The Waste and Contaminated Land (Northern Ireland) Order (Jätteitä ja saastunutta maaperää (Pohjois-Irlanti) koskeva laki), 26. marraskuuta 1997. Statutory Instruments of Northern Ireland (Pohjois-Irlannin lait), 1997, N:o 2778 (N.I.19). Gibraltar's Public Health Waste Regulations (Gibraltarin kansanterveyttä ja jätteitä koskevat määräykset), 1995.

2. Toimivaltaiset viranomaiset - 6 artikla

Jäsenvaltioiden on 6 artiklan mukaisesti perustettava tai nimitettävä direktiivin täytäntöönpanosta vastaavat viranomaiset.

Taulukko 1 on yhteenveto jätealasta vastaavien kansallisten virastojen erilaisista organisaatioista. Jätealan viranomaisten ja virastojen lukumäärä sekä niiden toimivalta vaihtelevat suuresti Euroopan unionissa.

DIREKTIIVIN TÄYTÄNTÖÖNPANO

1. Jätehuoltosuunnitelmat - 7 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten on 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti laadittava jätehuoltosuunnitelmia, joissa on otettava huomioon erityisesti talteenotettavan tai loppusijoitettavan jätteen laatu, määrä ja alkuperä. Niissä on annettava yleiset vaatimukset, määrättävä mahdolliset erityisjärjestelyt erityisille jätteille sekä sopivat loppusijoituspaikat tai -laitokset. Ongelmajätteitä koskevan direktiivin 91/689/ETY 6 artiklassa ja pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun direktiivin 94/62/EY 14 artiklassa edellytetään myös kyseisille jätteille tarkoitettuja jätehuoltosuunnitelmia. Jätehuoltosuunnitelmat ovat keskeinen tekijä yhteisön lähestymistavassa jäteongelmaan.

Taulukossa 2 esitetään yleiskatsaus nykyisiin jätehuoltosuunnitelmiin. Toimitettujen suunnitelmien rakenteessa, sisällössä ja yksityiskohtaisuudessa on paljon eroja. Yksi syy on, että suunnitelmat on laadittu erilaisilla kansallisilla, alueellisilla ja paikallisilla tasoilla; toinen syy on, että jäsenvaltioden kokemus jätehuoltosuunnitelmien laatimisesta vaihtelee.

Kansallisten jätehuoltosuunnitelmien laatu Euroopan unionissa ei ole vielä tyydyttävä. Komissiolle tiedoksi annettujen suunnitelmien johdosta jäsenvaltioita vastaan on aloitettu useita rikkomismenettelyjä, koska suunnitelmat eivät ole olleet säännösten mukaisia. Kreikka ja Luxemburg eivät ole vielä lainkaan toimittaneet jätehuoltosuunnitelmaa. Itävaltaa lukuunottamatta muiden jäsenvaltioiden komissiolle toimittamat jätehuoltosuunnitelmat eivät kata kaikentyyppisiä jätteitä tai koko jäsenvaltion aluetta. Jäsenvaltioiden kanssa käydyissä keskusteluissa on tullut ilmi, että jätehuoltosuunnitelmien tekemistä varten pitäisi laatia eurooppalaiset ohjeet. Eurooppalainen jätealan teemakeskus valmistelee jätehuotosuunnitelmia varten ohjeita, jotka ovat hyödyllinen apu nykyisten ja tulevien jäsenvaltioiden jätehuoltosuunitelmien tason parantamisessa ja korjaamisessa.

Suomi, Norja ja Ruotsi ovat tehneet direktiivin 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua yhteistyötä yhdyskuntajätteen loppusijoittamisen alalla, ja Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti ovat tehneet yhteistyötä sairaalajätteen polttamisen alalla Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

2. Jätteiden vähentämistä ja jätteiden talteenottoa koskevia yksityiskohtia - 3 artikla

Direktiivin 3 artiklan 1 kohdan ja yhteisön jätehuoltostrategian mukaisesti jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä jätteiden vähentämisen (jätteen muodostumisen ehkäisemisen ja jätteen haitallisuuden vähentämisen) edistämiseksi ja jätteen talteenoton (mieluiten uudelleenkäytön, kierrätyksen ja energian talteenoton) edistämiseksi.

Belgiassa Flanderin alueella käynnistettiin kolme ohjelmaa jätteen vähentämisen edistämiseksi. Ensimmäisessä ohjelmassa edistettiin hankkeita, joissa oli tavoitteena selvittää ympäristöongelmia eri teollisuussektoreilla sekä laatia ohjeistoja. Toisessa ohjelmassa edistetään hankkeita, joissa on tarkoitus osoittaa ennaltaehkäisevien toimenpiteiden toteuttamiskelpoisuus vähintään kahdessa yrityksessä samalla sektorilla. Kolmannessa ohjelmassa edistetään jätevirtojen inventointia ja jätteiden vähentämiseen tähtäävien toimenpiteiden ja suunnitelmien kehittämistä. Vallonian alue viittasi jätehuoltosuunnitelmaansa "Horizon 2000", joka ulottuu vuoteen 2010.

Ranska viittasi lain täytäntöönpanoon, mutta ei toimittanut yksityiskohtaisia tietoja käytännön soveltamistoimista.

Tanska vahvisti myös, että 3 artikla on pantu täytäntöön yleisellä ympäristönsuojelulainsäädännöllä, ja viittasi lisäksi puhtaita teknologioita ja jätteen uudelleenkäyttöä koskeviin kansallisiin suunnitelmiin.

Saksa luetteli lait, jotka koskevat jätteiden vähentämistä ja kierrätystä. Siten keskeinen velvoite jätteen minimoimiseksi ja talteenottamiseksi toteutetaan liittovaltion vahinkojen ehkäisemistä koskevan lain (immissiolaki) 5 artiklan 1 kohdan mukaisessa lupamenettelyssä. Paikallishallintoviranomaisten on tiedotettava jätteen muodostumista minimoivista tuotteista ja kierrätysmateriaalien käytöstä, laitosten on nimettävä "jäteneuvoja" ja erikoislaitokset voivat tarkastaa jätehuoltoalan toimijoita.

Irlannissa (7 artiklassa tarkoitetuissa) jätehuoltosuunnitelmissa on asetettava tavoitteet haitallisen jätteen muodostumisen ehkäisemiseksi tai minimoimiseksi ja täsmennettävä toimenpiteet, joilla tavoitteet on tarkoitus saavuttaa (vuonna 1996 annetun jätehuoltolain osasto 22). Lisäksi henkilön, joka harjoittaa maanviljelyä, kauppaa tai teollisuutta (mukaan lukien minkä tahansa tuotteen valmistaminen), on otettava asianmukaisesti huomioon tarve jätteen muodostumisen ehkäisemiseksi tai minimoimiseksi, myös tuotesuunnittelun avulla (vuonna 1996 annetun jätehuoltolain osasto 28). Ministeri voi täsmentää ehkäisemis- ja minimoimistoimenpiteitä.

Luxemburg on pannut säännökset täytäntöön 17. heinäkuuta 1994 annetun jätteen vähentämistä ja jätehuoltoa koskevan lain 6 artiklalla. Ympäristöministeriö on käynnistänyt seuraavat konkreettiset aloitteet: - koehanke biojätteen keräämiseksi erikseen, - kompostoinnin edistäminen yksityistalouksissa, - kotitalouksien ongelmajätteiden kerääminen erikseen ja tiedotuskampanjat, - verotusmenettelyn soveltaminen talousjätteisiin (15 prosentille väestöstä, tavoitteena 50 prosentin vähennys jätteissä), - luokiteltujen laitosten on laadittava suunnitelma jätteiden vähentämiseksi ja niistä huolehtimiseksi.

Alankomaat ei vastannut tähän kysymykseen.

Itävalta ilmoitti, että yksityiskohtaiset tiedot toimenpiteistä jätteiden vähentämisen ja niiden talteenoton edistämiseksi on jo toimitettu.

Suomi viittasi lain täytäntöönpanoon, mutta ei selostanut enempiä käytännön yksityiskohtia.

Ruotsi ainoastaan viittasi tiedoksi annettuun lainsäädäntöön, mutta ei selostanut enempiä yksityiskohtia.

Yhdistynyt kuningaskunta ilmoitti, että laki on pantu täytäntöön, eikä antanut uusia selityksiä. Aiemmassa kertomuksessa on todettu, että Yhdistynyt kuningaskunta on saattanut vaatimukset kansalliseen lainsäädäntöönsä muualla paitsi Pohjois-Irlannissa.

Ø Belgian Flanderin alue ja Luxemburg käynnistivät erityisohjelmia tai toimia jätteiden vähentämisen ja talteenoton tukemiseksi. Saksa ja Irlanti selostivat, miten säännökset pannaan täytäntöön jätehuollon menettelyissä (lupamenettelyt ja jätehuoltosuunnitelmat), kun taas toiset jäsenvaltiot ainoastaan ilmoittivat, että vaatimukset on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä. Ei ole tietoa, onko jätteen muodostuminen vähentynyt ja miten paljon; ei ole edes olemassa kaavaa, jolla onnistumista voitaisiin mitata ja vertailla.

3. Omavaraisuus jätteiden hävittämisessä/loppusijoituksessa - 5 artikla

Direktiivin 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on perustettava yhdennetty ja riittävä loppusijoituslaitosten verkko, jotta yhteisö ja jäsenvaltiot olisivat omavaraisia jätteiden hävittämisessä. Asetuksen (ETY) N:o 259/93 4 kohdan 3.a) i) alakohdan mukaisesti jäsenvaltiot voivat kieltää jätteiden kuljettamisen hävittämistä varten.

Belgiasta Flanderin alue ei ole ilmoittanut mitään tällaisia toimenpiteitä. Yhteistyö muiden jäsenvaltioiden kanssa on tapauskohtaista, ei järjestettyä. Vallonian alue aloitti yhteistyön naapurialueiden kanssa Horizon 2010 -jätehuoltosuunnitelman valmistelun aikana. Molemmat Belgian alueet veivät 4 % ongelmajätteistä, joista 96,3 % kierrätystä varten, 3,4 % polttamiseen energian talteenottoa varten ja 0,3 % polttamista varten (ks. kuva 2). Ongelmajätteen loppusijoittamisessa Belgia saavutti 99,97 prosentin omavaraisuuden.

Tanska viittasi edelliseen kertomukseen, jossa se oli ilmoittanut, että sillä on riittävästi loppusijoituskapasiteettia ja että se uskoo pääsevänsä kapasiteettinsa optimaaliseen hyödyntämiseen siten, että loppusijoitus tapahtuu ympäristön kannalta järkevästi. Tämä toteutetaan erityisesti jätehuoltosuunnitelmien ja jätehuoltoyritysten välisten yhteistyösopimusten avulla.

Saksa on toteuttanut seuraavat toimenpiteet: koko maan käsittävät jätehuoltosuunnitelmat, osavaltioiden välinen yhteistyö, eri osavaltioissa toimivien jätehuoltoyritysten ja osavaltioiden välinen yhteistyö. Yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden kanssa ovat tehneet Mecklenburg-Vorpommernin osavaltio MARPOL-yleissopimuksen puitteissa sekä Niedersachsen, Bremen ja Alankomaiden maakunnat. Omavaraisuusaste: Saksa vei vuonna 1995 noin 0,3 % (1,1 miljoonaa tonnia) jätteestä talteenottoa varten (85 %) ja loppusijoitettavaksi (15 %); vuonna 1996 Saksa vei noin 1,22 miljoonaa tonnia, 90,8 % talteenottoa varten. Näitä tietoja ei esitetty taulukoissa (ks. taulukot 3.1 ja 3.2).

Aiemman kertomuksen mukaan Ranska halusi erityisesti järjestää jätteen kuljetuksen. Tätä kertomusta varten se ilmoitti sairaala- ja terveydenhoitoalan jätteiden alalla toteutetut toimenpiteet selostamatta kuitenkaan omavaraisuusperiaatteen vuoksi tehtyjä muutoksia. Ranska ilmoitti omavaraisuusasteekseen kaikkiaan 99,95 %, mutta viittasi vain ongelmajätteisiin (2000 tonnia 4 miljoonasta tonnista ongelmajätettä vietiin loppusijoitettavaksi). Näitä tietoja ei esitetty ongelmajätteitä koskevassa taulukossa (ks. taulukko 3.1).

Irlannissa yhdennetyn ja riittävän jätteiden loppusijoituslaitosten verkon perustamiseen tähtäävien toimien on oltava osa paikallisia ja kansallisia jätehuoltosuunnitelmia. Tuottajan vastuuvelvollisuuden mukaisesti teollisuusjätteistä huolehtiminen on ensi sijassa teollisuusyrityksen itsensä vastuulla. Ympäristöministeriö voi edistää tai tukea (myös taloudellisesti) hyödyllisiä jätehuoltolaitoksia. Vuosina 1994-1999 on osoitettu noin 15,4 miljoonan euron avustus EU:n rahoittamasta ympäristöpalvelujen toimintaohjelmasta jätteiden talteenottoa ja ongelmajätteiden huoltoa varten tarkoitetuille laitoksille.

Korkeassa lämpötilassa poltettavaa ongelmajätettä voidaan viedä Irlannista Yhdistyneeseen kuningaskuntaan (vuonna 1996 voimaan tulleen Yhdistyneen kuningaskunnan jätetuonti- ja vientisuunnitelman mukaisesti). Kuten taulukossa 3.2 ja kuvassa 2 esitetään, 23 % ongelmajätteestä vietiin, josta 47 % kierrätettäväksi, 36 % poltettavaksi, 11 % kaatopaikalle ja 6 % muuhun käsittelyyn. Ongelmajätteen loppusijoituksessa Irlanti saavutti vain 67 prosentin omavaraisuuden (~ 54 600 tonnia).

Luxemburg esitti luettelon maan käytettävissä olevista loppusijoituslaitoksista. Se vei noin 70 % ongelmajätteestä (~ 99 000 tonnia), joista 53 % kierrätykseen ja 47 % loppusijoitettavaksi. Erään kunnostushankkeen vuoksi ongelmajätteen vienti kaksinkertaistui vuonna 1996 ja oli kolminkertainen vuonna 1995, kun saastunutta maata lähetettiin polttolaitokseen Alankomaihin. Ongelmajätteen loppusijoituksessa Luxemburg saavutti vain 1 prosentin omavaraisuuden (476 tonnia).

Alankomaat on sisällyttänyt tämän verkon jätehuoltosuunnitelmiin.

Itävalta tarkastelee nykyistä ja tarvittavaa loppusijoituskapasiteettia säännöllisesti (esim. Bundesabfallwirtschaftsplan 1998). Se saavutti yli 99 prosentin omavaraisuuden, ja jätteitä syntyi kaikkiaan 46 485 000 tonnia vuodessa. Niiden 1 278 jätetonnin määränpäästä, jotka vietiin vuosittain, ei annettu tietoja.

Suomi on vahvistanut jätelaissa läheisyys- ja omavaraisuusperiaatteen. Niitä on täsmennetty kansallisessa jätesuunnitelmassa, jonka valtioneuvosto vahvisti kesäkuussa 1998. Jätteiden vienti loppusijoitusta varten on kielletty lukuun ottamatta vientiä muihin EY- tai EFTA-maihin. Suomi ilmoitti olevansa lähes omavarainen ongelmajätteiden ja muiden jätteiden loppusijoituksen suhteen lukuun ottamatta tapauksia, joissa ei ole käytettävissä erityisten jätteiden käsittelylaitoksia, tai kun tehdään yhteistyötä naapurimaiden (Ruotsin, Norjan ja Viron) kanssa, testataan uusia loppusijoitusmenetelmiä tai koetarkoituksissa. Noin 3 000-10 000 tonnia ongelmajätettä on tuotu vuosittain lähinnä korkeassa lämpötilassa tapahtuvaa polttamista varten.

Ruotsi ei ole toteuttanut toimenpiteitä perustaakseen yhdennetyn ja riittävän loppusijoituslaitosten verkon. Ruotsi ei kuitenkaan ole yhteistyössä muiden kanssa, ja sillä on periaatteessa 100 prosentin omavaraisuus jätteiden loppusijoittamisessa. Jätteiden vienti vuonna 1996 oli 24 500 tonnia ja tuonti 115 000 tonnia.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa direktiivin 5 artiklan 1 kohta saatettiin osaksi kansallista lainsäädäntöä Englannin ja Walesin kansallisella jätestrategialla ("Making Waste Work") sekä siihen liittyvällä Englantia, Walesia, Skotlantia ja Pohjois-Irlantia koskevalla suunnitteluohjeistolla, joka vahvistettiin vuonna 1995 ja jota tarkastellaan uudelleen ennen vuoden 1999 loppua. Lisäksi jätteiden vientiä ja tuontia koskevassa Yhdistyneen kuningaskunnan jätehuoltosuunnitelmassa loppusijoitettavan jätteen vienti on kielletty 1. päivästä kesäkuuta 1997. Jätteiden tuonti on myös kielletty lukuun ottamatta Irlannista ja Portugalista tuotavaa korkeassa lämpötilassa poltettavaa jätettä. Ennen jäteviennin kieltämistä (1995-1997) Yhdistyneen kuningaskunnan omavaraisuusaste oli 98,2-98,5%.

Ø Useimmat jäsenvaltiot raportoivat saavuttaneensa noin 99 prosentin omavaraisuuden jätteen tai ongelmajätteen loppusijoituksessa. Irlanti vei 33 % ja Luxemburg 99 % ongelmajätteestä loppusijoitettavaksi.

4. Jätteiden syntymistä ja jätteiden käsittelyä koskevat tiedot - 7 artiklan 1 kohta

Jäsenvaltioita pyydettiin kyselylomakkeessa antamaan tietoja talousjätteen, ongelmajätteen ja muiden jätteiden syntymisestä ja käsittelemisestä.

Jäsenvaltioiden ilmoittamien numerotietojen vertailtavuudessa havaittiin seuraavia ongelmia:

· luvut, jotka koskevat polttoa jätteiden hävittämistoimena ja polttoa energian talteenottamista varten, eivät ole täysin vertailukelpoisia, sillä jäsenvaltioilla on erilaiset perusteet näille toimille,

· kotitalousjätettä koskevassa taulukossa 3.1 jotkin jäsenvaltiot antoivat yhdyskuntajätettä koskevia lukuja, joihin saattaa sisältyä kotitalousjätteen lisäksi samantyyppisiä kaupan, teollisuuden tai laitosten jätteitä,

· Irlanti antoi ongelmajätteelle erilaisia lukuja direktiivien 75/442/ETY ja 91/689/ETY kyselylomakkeissa,

· joissakin tapauksissa eri jätehuoltotoimissa käsiteltyjen jätteiden ilmoitettu yhteismäärä oli suurempi kuin kerätyn jätteen määrä. Syynä voi olla joko virhe luvuissa tai esimerkiksi se, että jätteitä on säilytetty väliaikaisesti ennen talteenottoa tai loppusijoitusta.

Kreikan, Italian, Portugalin ja Espanjan kotitalous- ja yhdyskuntajätettä koskeviin tietoihin (ks. taulukko 3.1, kuvat 1 ja 4) lisättiin tietoja OECD:n vuoden 1997 ympäristöraportista, jotta saataisiin täydellisempi kuva koko Euroopan unionin alueesta. Henkilöä kohti vuodessa syntyneen kotitalousjätteen määrä vaihtelee 200 kilon ja 500 kilon välillä. Suuri vaihteluväli johtuu todennäköisesti siitä, että jotkin jäsenvaltiot antoivat tietoja kotitalousjätteestä, kuten pyydettiin, ja toiset antoivat yhdyskuntajätettä koskevia lukuja, joihin saattaa sisältyä kotitalousjätteen lisäksi samantyyppisiä kaupan, teollisuuden tai laitosten jätteitä.

Jätteen kierrätysprosentti vaihtelee nollasta 44 prosenttiin. Vain kolmessa jäsenvaltiossa saavutettiin noin 40 prosentin kierrätysaste, kun taas kolmessa jäsenvaltiossa jätteitä ei kierrätetty lainkaan, ja keskimääriseksi kierrätysprosentiksi saatiin 15. Poltosta - riippumatta siitä, otettiinko poltossa talteen energiaa vai ei - tuli tärkeä osa kotitalousjätteen käsittelystä kahdeksassa jäsenvaltiosssa (15-56 %, keskimäärin 19 %). Tavallisin käsittely on kuitenkin vieläkin kaatopaikalle vienti (keskimäärin 60 %).

Kreikalle, Italialle, Portugalille ja Espanjalle ei saatu ongelmajätteitä (ks. taulukko 3.2, kuvat 2 ja 4) koskevia puuttuvia lukuja muista lähteistä. Irlannille valittiin direktiiviä 91/689/ETY koskevassa kertomuksessa annetut yksityiskohtaisemmat tiedot. Irlannissa päästiin korkeimpaan kierrätysasteeseen eli 50 prosenttiin. Kolmessa muussa jäsenvaltiossa päästiin noin 30 prosenttiin, muissa jäätiin alle 20 prosenttiin. Tanskassa ei kierrätetty lainkaan. Päinvastoin kuin kotitalousjätteen osalta, keskimääräinen kaatopaikkasijoitusaste oli alhaisempi (35 %), mutta sen lisäksi ilmoitettiin toiset keskimäärin 35 % "muuna käsittelynä" ja "tarkemmin määrittelemättömänä". Belgia vei 4 %, Irlanti 23 % ja Luxemburg 70 % ongelmajätteen kokonaismäärästä.

"Muut jätteet" muodostavat suurimman osan syntyneestä jätteestä (ks. taulukko 3.3, kuvat 3 ja 4). "Muista jätteistä" ja niiden käsittelystä Euroopan unionissa ei voi muodostaa selvää kuvaa, koska jäsenvaltiot sisällyttivät niihin erilaisia jätteitä tai eivät antaneet lainkaan lukuja. Syy on todennäköisesti se, että jäsenvaltiot eivät tienneet, miten vastata, koska kyselylomakkeessa ei anneta määritelmiä, tai niillä ei ollut tietoja tältä alalta. Suomi ilmoitti teollisuusjätteen, energia- ja vesihuollosta tulleen jätteen, rakennus- ja purkujätteen, kaivosjätteen ja maatalousjätteen, mistä saatiin 12,9 tonnia "muuta jätettä" henkilöä kohti vuodessa. Irlanti puolestaan tuotti vain 1,4 tonnia "muuta jätettä" henkilöä kohti vuodessa.

Ø Jätteen kierrätyksen onnistuminen vaihtelee suuresti eri jäsenvaltioissa. Jotkin jäsenvaltiot eivät vieläkään kerää talousjätettä erikseen kierrätyksen edistämiseksi, vaan yksinkertaisesti loppusijoittavat jätteen. Jotkin jäsenvaltiot polttavat paljon jätettä, mutta silloinkin, kun energia otetaan talteen poltettaessa (mille käytetään eri jäsenvaltioissa erilaisia perusteita), polttaminen on kuitenkin vain toiseksi paras vaihtoehto talteenoton kannalta. Nykyisessä Euroopan unionin lainsäädännössä ja suunnitelluissa lakialoitteissa - jotka koskevat esimerkiksi jäteöljyjä, pattereita ja akkuja, pakkauksia, käytöstä poistettuja ajoneuvoja ja sähkölaitteita, puhdistuslietettä ja kompostointia - kiinnitetään huomiota erityisesti erilliseen keräämiseen lähteellä ja korkeaan kierrätysasteeseen.

5. Yleiset säännöt lupavaatimusten poikkeuksista - 11 artikla

Jäsenvaltiot voivat 11 artiklan mukaisesti vapauttaa lupavaatimuksista laitokset ja yritykset, jotka hävittävät omat jätteensä tuotantopaikalla tai suorittavat talteenottoa (9 ja 10 artikla).

Belgiaan kuuluva Flanderin alue, Tanska, Saksa, Ranska, Alankomaat, Itävalta, Suomi ja Ruotsi eivät vapauttaneet laitoksia tai yrityksiä lupavaatimuksista.

Belgiaan kuuluva Vallonian alue on saattanut vapautusmahdollisuuden lainsäädäntöönsä, mutta se ei ole tullut vielä voimaan.

Irlanti on vahvistanut yleiset säännöt vapautuksen myöntämiseksi lupavaatimuksista vuonna 1998 annettujen jätehuoltoasetusten (luvat) 4 artiklassa ja toisessa liitteessä.

Luxemburg saattoi säännöt lainsäädäntöönsä 17. kesäkuuta 1994 annetun jätelain 11 artiklalla.

Yhdistynyt kuningaskunta on vahvistanut yleiset säännöt vapautuksen myöntämiseksi lupavaatimuksista.

Ø Jotkin jäsenvaltiot saattoivat läinsäädäntöönsä mahdollisuuden poikkeuksiin lupavaatimuksista. Ne eivät kuitenkaan esittäneet syitä tai kertoneet, mitä hyötyä säännöksestä on, eivät ilmoittaneet toimivaltaisia virkamiehiä eivätkä kertoneet soveltamisesta saaduista kokemuksista.

6. Kirjanpito - direktiivin 14 artikla ja direktiivin 91/689/ETY 4 artiklan 2 kohta

Direktiivin 14 artiklan mukaisesti jätteiden talteenottoa ja hävittämistä suorittavien laitosten ja yritysten on pidettävä kirjaa jätteistä ja jätteiden käsittelystä. Tuottajat voitaisiin sisällyttää näihin säännöksiin. Niiden on annettava nämä tiedot toimivaltaisten viranomaisten käyttöön pyydettäessä.

Lisäksi direktiivin 91/689/ETY 4 artiklan 2 kohdassa vaaditaan, että ongelmajätteiden tuottajien on pidettävä kirjaa. Myös ongelmajätteitä kuljettavien laitosten ja yritysten on pidettävä kirjaa. Niiden on annettava nämä tiedot toimivaltaisten viranomaisten käyttöön pyydettäessä.

Belgiassa Flanderin alue vaatii, että kirjanpidossa on noudatettava asetuksen Vlarem II 5.2.1.2§4 pykälää. Asetuksen 5.2.1.2§6 pykälässä vaaditaan, että laitoksen on pystyttävä raportoimaan jätteen kokonaistuotanto lyhyessä ajassa toimivaltaiselle viranomaiselle. Vlarem I -asetuksen luokkaan 1 kuuluvien laitosten on nimettävä ympäristövastaava, koordinaattori, joka vastaa mm. kirjanpidosta. Laitosten, joiden on laadittava vuosittain ympäristöraportti, on sisällytettävä jätteiden kirjanpitotiedot raportin jätteitä käsittelevään osaan. Valero II -asetuksen 4.1.4.2 artiklassa operaattoria vaaditaan säilyttämään tiedot vähintään 5 vuotta ja pitämään ne toimivaltaisten viranomaisten saatavilla. Tästä vastauksesta ei käy ilmi, kirjataanko ainoastaan jätteiden määrät vai vaatimusten mukaisesti myös niiden laatu, alkuperä ja määränpää.

Mitä tulee direktiivin 91/689/ETY 4 artiklan 2 kohtaan, Flanderin jätehuoltoasetuksen 23§1 pykälässä vaaditaan ongelmajätteiden kirjaamista ja nimeämistä. Vlarem -asetuksen 5.2.1.2 artiklassa jätteenkäsittelylaitoksia vaaditaan pitämään kirjaa vastaanotetuista ja käsitellyistä jätteistä. Artiklassa myös täsmennetään eri jätteistä vaadittavat tiedot. Jästehuoltoasetuksen 17 artiklassa vaaditaan teollisuusjätteiden tuottajia pitämään kirjaa syntyneistä jätteistä. Artiklassa säädetään myös vuosikertomuksesta, jota varten on käytettävä vakiolomaketta, kuten jätteiden raportoimisesta 19. marraskuuta 1990 annetussa ministeriön asetuksessa edellytetään. Ongelmajätteen tuottajaa koskeva vaatimus on pantu täytäntöön vain teollisuusjätteen osalta. Ongelmajätteen kuljetuksesta ei ole vaatimuksia.

Direktiivin 14 artiklan täytäntöönpanemiseksi Vallonian alue vaatii ainoastaan kirjanpitoa erityisistä jätteistä kuten ongelmajätteistä, eläinjätteistä, terveydenhuoltoalan jätteistä ja puhdistamolietteestä. Direktiivin 91/689/ETY 4 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanemiseksi kaikkien ongelmajätettä tuottavien tai ongelmajätteen keräämistä, käsittelemistä, talteenottoa tai hävittämistä harjoittavien laitosten on pidettävä kirjaa. Kirjanpitoa koskevat muodolliset vaatimukset on antanut Vallonian jätevirasto, ja yksityiskohtaiset ohjeet kirjanpitomerkintöjen sisällöstä annetaan 60 pykälässä. Ongelmajätteitä kuljettavilta yrityksiltä ei vaadita kirjanpitoa.

Tanskassa 14 artiklan säännökset on pantu täytäntöön jätteistä 30. huhtikuuta 1997 annetussa ympäristöministeriön asetuksessa N:o 299 olevalla 15-19 pykälällä. Sen mukaan asetuksen liitteessä 7 lueteltujen laitosten on perustettava rekisteri tärkeimmistä jätteitä ja jätteiden käsittelyä koskevista tiedoista (jätteen tyyppi, laatu, alkuperä, määrä sekä materiaalit, jotka on kierrätetty, käytetty energian talteenottoon tai loppusijoitettu). Lisäksi ongelmajätteitä käsittelevien laitosten on kirjattava eurooppalaisen jäteluettelon koodi. Nämä tiedot on toimitettava ympäristönsuojeluvirastolle.

Direktiivin 91/689/ETY 4 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanemiseksi ongelmajätteiden tuottajien on ilmoitettava kunnanhallitukselle jätteen tyyppi, määrä, pakkaus, koostumus ja ominaisuudet (jätteistä 30. huhtikuuta 1997 annetussa ympäristöministeriön asetuksessa N:o 299 oleva 50 pykälä). Lisäksi ongelmajätteiden keräämistä ja kuljettamista harjoittavien laitosten on pidettävä kirjaa ongelmajätteiden määristä ja tyypeistä sekä niiden tuottajista ja toimituspaikoista. Kirjanpito on säilytettävä viisi vuotta. Ongelmajätteen käsittelylaitosten on ilmoitettava itsestään ja annettava tietoja jätteistä (myös niiden kierrätyksestä ja loppusijoituksesta) ympäristönsuojeluvirastolle.

Saksassa jätteiden talteenotto- ja loppusijoituslaitosten on pidettävä kirjaa 14 artiklassa mainituista asioista (TA-Abfall/TA-Siedlungsabfall). Lisäksi jätelainsäädännössä edellytetään, että jätteiden tuottajat (laitoksen operaattorit), jätteiden talteenottoa ja loppusijoittamista sekä jätteiden keräämistä ja kuljetusta harjoittavat laitokset panevat täytäntöön "toteennäyttämismenettelyt" (Nachweisverfahren). Kyseinen menettely on pakollinen ongelmajätteille ja siinä on kaksi osaa: esitarkastus, jossa keskitytään suunnitellun toiminnan luvallisuuteen, ja jälkitarkastus, jossa toiminta tarkastetaan sitä suoritettaessa. Yli 2000 kg ongelmajätettä tai 2000 tonnia jätettä vuodessa (tyypeittäin) tuottavien laitosten on laadittava tase jätetyypistä, määrästä ja jätehuollosta. Saksa on täten ottanut käyttöön sellaisen kirjanpitojärjestelmän, joka ei ole direktiivin 91/689/ETY 4 artiklan 2 kohdan mukainen.

Ranskassa jätteiden talteenotto- ja loppusijoituslaitosten ja -yritysten samoin kuin jätteitä tuottavien laitosten on pidettävä kirjaa. Vaatimus koskee vain ongelmajätteitä (kuten asbestia, lyijyä, kloorattuja liuottimia, jäteöljyjä ja öljyteollisuuden jätettä). Kirjanpitovaatimus ei näytä koskevan muun kuin ongelmajätteen talteenotto- ja loppusijoituslaitoksia eikä ongelmajätteiden kuljetusta harjoittavia yrityksiä.

Irlannissa ympäristönsuojeluvirasto edellyttää, että toimiluvalla toimivien yritysten on noudatettava kirjanpito-ohjeita ja vakioformaatteja. Irlanti viittaa kuitenkin vuonna 1998 annettuihin jätehuoltoasetuksiin, jotka otettiin käyttöön tässä tarkasteltavan ajanjakson jälkeen. Irlanti vahvisti, että direktiivin 91/689/ETY 4 artiklan 2 kohta on pantu täytäntöön, mutta ei antanut tarkempaa selostusta. Täytäntöönpanoa ei voida arvioida näiden tietojen pohjalta.

Luxemburgissa yhteisön säädös on saatettu kansalliseen lainsäädäntöön 17. kesäkuuta 1994 annetun jätelain 14 artiklalla. Laitokset, joiden on pidettävä kirjaa ja joille voidaan myöntää vapautus kirjanpitovelvollisuudesta, luetellaan kyseisen lain 10 ja 11 artiklassa. Direktiivin 91/689/ETY 4 artiklan 2 kohta eli jätteiden ja ongelmajätteiden keräystä, kuljetusta, taltteenottoa ja loppusijoitusta harjoittavien laitosten kirjanpitovelvollisuus puolestaan vahvistetaan jätteen muodostumisen ehkäisemistä ja jätehuoltoa koskevassa laissa. Ongelmajätteitä tuottaville laitoksille nämä määräykset annetaan ongelmajätteistä 11. joulukuuta 1996 annetun asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa. Vakiolomaketta ei ole toistaiseksi vahvistettu.

Alankomaissa kirjanpitovaatimus sisältyy ympäristönhuoltolain 8 artiklan 14 kohtaan. Kyseisen lain 8 artiklan 13 kohdan mukaan tuottajat voidaan velvoittaa pitämään kirjaa, mikä olisi yksi niiden ympäristöluvan vaatimuksista. Direktiivin 91/689/ETY 4 artiklan 2 kohta on Alankomaiden vakuutuksen mukaan pantu täytäntöön. Ympäristönhuoltolain mukaan laitosten on ilmoitettava ongelmajätteen luovutuksista ja kirjattava ongelmajätteen vastaanotto. Kuljetuksen aikana vaaditaan jäljentävän lomakkeen käyttöä. Ei ole tietoa siitä, ovatko jätteitä tuottavat laitokset kirjanpitovelvollisia.

Itävallan jäteasetuksessa edellytetään, että laitokset, yritykset ja tuottajat pitävät kirjaa jätteen laadusta, määrästä, alkuperästä ja määränpäästä. Kirjanpito on säilytettävä seitsemän vuotta. Lisäksi ongelmajätteille vaaditaan "mukana seuraavia asiakirjoja koskeva järjestelmä".

Suomessa suositellaan, että yrittäjät, joiden on hankittava jätelupa toiminnalleen, toimittavat valvontaviranomaisille vuosittain yhteenvedon jätekirjanpidosta vakiolomakkeella. Direktiivin 91/689/ETY 4 artiklan 2 kohta on saatettu lainsäädäntöön säännöksillä, joiden mukaan jätelupien haltijoiden, ongelmajätteen tuottajien (lukuun ottamatta kotitalouksia) sekä ongelmajätteen kuljetusta harjoittavien yritysten on pidettävä kirjaa kaikkien jätteiden määrästä, tyypistä, laadusta ja alkuperästä mukaan lukien keräys, varastointi, kuljetus, talteenotto, loppusijoitus, toimituspaikka ja päivämäärä (jätelain osasto 51, kohta 3). Jäteluvan haltijoiden on toimitettava vuosittain yhteenveto jätekirjanpidosta vakiolomakkeella valvontaviranomaisille. Toimitettaessa ongelmajätettä talteenottoa tai loppusijoitusta varten on laadittava tunnistelomake, jossa jätteestä annetaan yksityiskohtaiset tiedot, ja lomake on säilytettävä kolme vuotta.

Ruotsi viittasi Ruotsin ympäristölakiin ja ongelmajätettä koskevaan ruotsalaiseen asetukseen, jossa annetaan kirjanpitovaatimukset. Täytäntöönpanoa ei voi arvioida tämän pohjalta.

Yhdistynyt kuningaskunta viittasi edellisessä kertomuksessa annettuihin tietoihin. Yhdistyneessä kuningaskunnassa velvoitetaan jätteiden talteenottoa ja loppusijoitusta harjoittavat laitokset ja yritykset pitämään kirjaa. Jätteen tuottajan on jätettä siirrettäessä täytettävä ja säilytettävä asiakirja, jossa täsmennetään jätteen tyyppi ja määrä. Tuottajan on myös säilytettävä jäljennös, jossa kuvataan yksityiskohtaisemmin jätteen laatu ja alkuperä. Nämä tiedot on pyydettäessä annettava toimivaltaisten viranomaisten käyttöön. Direktiivin 91/689/ETY 4 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanemiseksi kaikilla ongelmajätteitä kuljettavilla laitoksilla on oltava käytössä jätteen mukana seuraava asiakirja. Ongelmajätteiden tuottajien on pidettävä kirjaa kaikista jätteen siirtohetkellä laadituista mukana seuraavista asiakirjoista.

Ø On vaikea arvioida kirjanpitovaatimuksen tehoa, sillä jäsenvaltiot ovat panneet täytäntöön nämä säännökset eri tavalla. Voidaan kuitenkin todeta, että Belgia, Saksa, Ranska ja Alankomaat eivät ole panneet täytäntöön säännösten kaikkia kohtia oikein. Irlanti ja Ruotsi antoivat niin vähän tietoja, että arviointi on mahdotonta.

Liite I

Jätteistä annettu direktiivi 75/442/ETY

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 1: 6 artiklan mukaisesti määriteltyjen kansallisten viranomaisten lukumäärä ja toimivalta kullakin NUTS-tasolla (Kyselylomakkeen kysymys I, 2)

// Tietoja ei ole saatu.

Huomautuksia:

1) N on viranomaistyyppi ja lyhenne NUTSille, tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistölle (Eurostat).

2) Viranomaisten lukumäärä annetaan lyhenteenä, esim.: N2=5 tarkoittaa viittä NUTS 2 -tason viranomaista tai instituutiota.

3) Tiedot on saatu vain Flanderista.

4) Ranskan antamat tiedot on mukautettu virallisiin NUTS-tasoihin/viralliseen NUTS-nimikkeistöön.

Jätteistä annettu direktiivi 75/442/ETY

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 2: Yleiskatsaus jäsenvaltioiden jätehuoltosuunnitelmiin (kyselylomake, kysymys II 1c) jatkuu seuraavalle sivulle

// Ei lähettänyt kertomusta.

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 2: Yleiskatsaus jäsenvaltioiden jätehuoltosuunnitelmiin (kyselylomake, kysymys II 1c)

// Ei lähettänyt kertomusta.

Jätteistä annettu direktiivi 75/442/ETY

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 3.1: Kotitalousjätettä koskevat tiedot (kyselylomake, kysymys II 4)

>TAULUKON PAIKKA>

Huomautuksia:

1) Tietoja saatiin vain Flanderista ja Valloniasta (Bryssel ei ole mukana).

2) Sisältää sekä poltetun jätteen että polton, jossa energia otetaan talteen.

3) Tiedot otettu OECD:n ympäristökertomuksesta 1997; 3+) ja kirjeestä Euroopan ympäristökeskukselle, 16.9.1998, jonka lähettäjä on Instituto dos Residuos, Portugali, ja kirjeestä ETC/W:lle, 7.10.1998.

4) Tämä luku on yhdyskuntajätteen ja kotitalousjätteen keskiarvo.

5) Luku koskee yhdyskuntajätettä.

6) Tietojen arvioidaan olevan 40 % yhdyskuntajätteen kokonaismäärästä.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kuva 1: Kotitalousjätteen käsittelytapojen prosenttiosuudet (Lähde: taulukko 3.1)

Jätteistä annettu direktiivi 75/442/ETY

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 3.2: Ongelmajätettä koskevat tiedot (kyselylomake, kysymys II 4)

>TAULUKON PAIKKA>

Huomautuksia:

1) Jäsenvaltiossa.

2) Jäsenvaltion ulkopuolella.

3) Sisältää sekä poltetun jätteen että polton, jossa energia otetaan talteen.

4) Tietoja saatiin vain Flanderista ja Valloniasta (Bryssel ei ole mukana).

5) Tiedot saatu vastauksista, jotka on annettu ongelmajätteitä koskevan neuvoston direktiivin 91/689/ETY kyselylomakkeeseen.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kuva 2: Ongelmajätteen käsittely- ja loppusijoitustyyppien prsenttiosuudet jäsenvaltioissa (Lähde: taulukko 3.2)

Jätteistä annettu direktiivi 75/442/ETY

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 3.3: Muuta jätettä koskevat tiedot (kyselylomake, kysymys II 4)

Useimmat jäsenvaltiot eivät täsmentäneet, mitä jätelajeja ne sisällyttävät "muuhun jätteeseen"

(liete, teollisuusjäte,energiatuotannon ja vesihuollon jäte, kaivosjäte, maatalousjäte, rakennusjäte).

>TAULUKON PAIKKA>

Huomautuksia:

1) Sisältää sekä kaatopaikkajätteen että muun käsittelyn.

2) Sisältää 17,8 miljoonaa tonnia kierrätettyä maata kaivaustöistä.

3) Sisältää kaivos- ja maatalousjätteen.

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kuva 3: Muiden jätteiden käsittelyjen prosenttiosuudet (Lähde: taulukko 3.3)

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kuva 4: Jätteen tuotto henkilöä kohti vuodessa kaikentyyppisille jätteille (Lähde: taulukot 3)

ONGELMAJÄTTEITÄ KOSKEVA DIREKTIIVI 91/689/ETY

I. JOHDANTO

Direktiivin 75/442/ETY [33], joka muodostaa oikeudelliset puitteet kaikille jätteille, lisäksi direktiivissä 91/689/ETY [34] annetaan tiukemmat säännökset jätehuollolle ja sen seurannalle. Direktiivi 91/689/ETY on korvannut myrkyllisistä ja vaarallisista jätteistä annetun direktiivin 78/319/ETY.

[33] Ks. jätteistä annettua direktiiviä 75/442/ETY koskeva kertomus.

[34] EYVL L 377, 31.12.1991, s. 20.

Direktiivin 91/689/ETY tärkeimmät säännökset, joiden tarkoituksena on turvata ympäristön kannalta järkevä ongelmajätteen (vaarallisen jätteen) huolto, ovat seuraavat:

- ongelmajätteen määritelmä (1 artikla), jota on kehitetty edelleen neuvoston päätöksellä 94/904/EY [35] käyttöön otetulla ongelmajätteiden luettelolla,

[35] EYVL L 356, 31.12.1994, s. 14.

- kielto sekoittaa ongelmajätettä muun ongelmajätteen tai muun jätteen kanssa (2 artikla),

- erityiset toimilupavaatimukset laitoksille ja yrityksille, jotka käsittelevät ongelmajätteitä (3 artikla),

- määräaikaistarkastukset ja kirjanpitovaatimus ongelmajätteen tuottajille (4 artikla),

- ongelmajätteen asianmukainen pakkaaminen ja merkitseminen keräilyn, kuljetuksen ja väliaikaisvarastoinnin aikana (5 artikla),

- jätehuoltosuunnitelmat ongelmajätteille (6 artikla).

Kotitalouksissa muodostuneet ongelmajätteet eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan.

Seuraava kertomus perustuu 27. maaliskuuta 1997 tehdyllä komission päätöksellä 97/622/EY [36] vahvistettuun kyselylomakkeeseen. Komissio pyysi jäsenvaltioita toimittamaan tietoja direktiivin 91/689/ETY täytäntöönpanosta, jotta voitaisiin jatkaa aiempaa kertomusta, joka koski vuosia 1990-1994 [37].

[36] EYVL L 256, 19.9.1997, s. 13.

[37] KOM(97) 23 lopullinen, 27. helmikuuta 1997.

Vaikka ei ollut olemassa oikeudellista velvoitetta laatia kertomusta ajalta 1995-1997, yhdeksän jäsenvaltiota (Tanska, Ranska, Irlanti, Luxemburg, Alankomaat, Itävalta, Suomi ja Ruotsi) ovat toimittaneet kertomuksensa. Belgiassa ei ole olemassa liittovaltiotasoista lakia tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi. Kaikki kolme aluetta (Vallonia, Flanderi, Bryssel) panevat Euroopan unionin jätelainsäädännön täytäntöön itsenäisesti. Vain Flanderi ja Vallonia ovat lähettäneet kertomuksensa. Joitakin Saksaa ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa koskevia tietoja ongelmajätteistä saatiin direktiivin 75/442/ETY kyselylomakkeesta.

Kyselylomakkeen ensimmäisen osan (SAATTAMINEN OSAKSI KANSALLISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ) lisäksi tässä kertomuksessa arvioidaan, miten ongelmajätteen määritelmä ja ongelmajäteluettelo on pantu täytäntöön kaikissa 15 jäsenvaltiossa.

II. KOMISSION PÄÄTÖKSEN 97/622/EY KYSELYLOMAKKEESEEN ANNETTUIHIN VASTAUKSIIN PERUSTUVA KERTOMUS

SAATTAMINEN OSAKSI KANSALLISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ

(Kysymykset 1 ja 2)

Ne yhdeksän jäsenvaltiota, jotka toimittivat kertomuksen, vahvistivat toimittaneensa komissiolle nykyisin voimassa olevat lait ja asetukset, joilla ongelmajätteitä koskeva direktiivi 91/689/ETY ja neuvoston päätös 94/904/EY, jolla otetaan käyttöön ongelmajäteluettelo, on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä. Vain Vallonian alue ilmoitti, ettei se ole vielä esittänyt lakia, jolla ongelmajätteiden luettelo saatettaisiin osaksi lainsäädäntöä.

"Ongelmajätteen" määritelmä ja ongelmajäteluettelo

Neuvoston direktiivin 91/689/ETY 1 artiklan 4 kohdassa määritellään vaarallinen jäte viittaamalla neuvoston päätöksellä 94/904 vahvistettuun ongelmajäteluetteloon. Siksi komissio katsoo, että ongelmajäteluettelon saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on keskeistä ongelmajätteen määritelmää koskevien säännösten täytäntöönpanossa. Myös neuvoston direktiivin 91/689 liitteiden I, II ja III saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä pidetään välttämättömänä.

Lopuksi on otettava huomioon vielä kaksi näkökohtaa arvioitaessa, miten kansallisessa lainsäädännössä on noudatettu yhteisön ongelmajätteen määritelmää. Ensinnäkin se, että jotkin jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tiukempia toimenpiteitä, ts. ne ovat ottaneet mukaan jätteitä, joilla on liitteessä III mainittujen aineiden ominaisuuksia ja joiden ne katsovat sen vuoksi olevan vaarallisia. Direktiivin 1 artiklan 4 kohdassa säädetään mahdollisuudesta lisätä uusia aineita ongelmajäteluetteloon, jos ne annetaan tiedoksi komissiolle, ja jos tämä on EY:n perustamissopimuksen 176 artiklan mukaista. Toinen näkökohta koskee sitä, että direktiivin säännöksiä ei sovelleta kotitalouksissa syntyneisiin ongelmajätteisiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kotitalousjäte voisi olla vaarallista.

Komissio katsoo, että vain neljä jäsenvaltiota, nimittäin Suomi, [38] Kreikka [39], Luxemburg [40] ja Espanja [41], ovat saattaneet kaikki ongelmajätteen määritelmään liittyvät relevantit säännökset oikein osaksi lainsäädäntöään.

[38] Jätelaki 1072/1993. Jäteasetus 1390/1993. Ympäristöministeriön päätös 867/1996 yleisimpien jätteiden sekä ongelmajätteiden luettelosta.

[39] Päätös 19396/1546 ongelmajätteen jätehuoltoon sovellettavista toimenpiteistä ja edellytyksistä, tehty 18. heinäkuuta 1997.

[40] Laki jätteen vähentämisestä ja jätehuollosta, annettu 17. kesäkuuta 1994. Asetus ongelmajätteestä, annettu11. joulukuuta 1996.

[41] Jätelaki 10/1998, annettu 21. huhtikuuta, kuninkaan asetus 952/1997, jolla muutetaan myrkyllisistä ja vaarallisista jätteistä 14. toukokuuta 1986 annetun lain 20/1986 (annettu 20. heinäkuuta kuninkaan asetuksella 833/1988) täytäntöönpanosta annettua asetusta.

Itävalta ei ole saattanut lainsäädäntöönsä ongelmajätettä koskevia direktiivin liitteitä eikä ongelmajäteluetteloa. Itävallan lainsäädännössä sanotaan, että "vaaralliset aineet ovat jätteitä, joiden käsittely edellyttää erityistä varovaisuutta ja erityisiä toimenpiteitä yleisen edun vuoksi, ja joiden tavanomainen käsittely edellyttää varovaisempia lisätoimenpiteitä kuin kotitalousjätteen käsittely [42]".

[42] Jätehuoltolaki, annettu 6. kesäkuuta 1990, 2.5 artikla.

Alankomaissa ei ole saatettu kaikkia ongelmajätteen määritelmään liittyviä säännöksiä kansalliseen lainsäädäntöön. [43]

[43] Asetus ongelmajätteiden ja jäteöljyjen luokittelusta, annettu 8. joulukuuta 1997.

Belgiassa Vallonian [44] ja Brysselin [45] alueet ovat saattaneet kaikki tarpeelliset ongelmajätteen määritelmään liittyvät säännökset oikein lainsäädäntöönsä. Flanderin alue [46] ei ole saattanut neuvoston direktiivin 91/689 liitteitä I ja II osaksi kansallista lainsäädäntöään.

[44] Jäteasetus, annettu 27. kesäkuuta 1996. Vallonian hallituksen asetus jäteluettelon käyttöönotosta, annettu 10. heinäkuuta 1997.

[45] Asetus jätteen vähentämisestä ja jätehuollosta, annettu 7. maaliskuuta 1991. Asetus jäteluettelon käyttöönotosta, annettu 9. toukokuuta 1996.

[46] Asetus, annettu 20. huhtikuuta 1994, jolla muutetaan jätehuollosta 2. heinäkuuta 1981 annettu asetus. Flanderin hallituksen 17. joulukuuta 1997 antama asetus, jolla annetaan Flanderin asetus jätteen vähentämisestä ja jätehuollosta (VLAREA).

Tanska, [47] Portugali [48] ja Ruotsi [49] eivät ole saattaneet direktiivin liitteitä I ja II lainsäädäntöönsä, mutta ovat säätäneet EY:n lainsäädännön mukaisesti muista asiaa koskevista kohdista, kuten edellä on mainittu.

[47] Jätteitä koskeva ympäristöministeriön asetus N:o 299, annettu 30. huhtikuuta 1997.

[48] Laki 239/97, annettu 9. syyskuuta 1997. Asetus N:o 818/97, annettu 5. syyskuuta 1997.

[49] Asetus ongelmajätteistä (SFS 1996:971), annettu 26. syyskuuta 1996.

Ranska [50] ja Saksa [51] ovat saattaneet ainoastaan ongelmajäteluettelon sellaisenaan lainsäädäntöönsä, mutta eivät määritelmää siinä muodossa kuin se on annettu direktiivin 1 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa eivätkä liitteitä I-III. Uusia aineita ei ole lisätty ongelmajäteluetteloon näiden maiden lainsäädännössä. On huomattava myös, että Ranskan lainsäädäntö poikkeaa yhteisön terminologiasta ("hazardous wastes") siten, että siinä viitataan "erityiseen teollisuusjätteeseen", kun taas Saksan lainsäädännössä viitataan "erityisesti valvottaviin jätteisiin".

[50] Laki N:o 75-633 jätteiden hävittämisestä ja materiaalien talteenotosta, annettu 15. heinäkuuta 1975 (sellaisena kuin se on muutettuna lailla N:o 92-646, annettu 13. heinäkuuta 1992). Asetus N:o 97-517 ongelmajätteen luokituksesta, annettu 15. toukokuuta 1997.

[51] Laki jätteiden muodostumisen ehkäisemisestä, kierrätyksestä ja hävittämisestä, annettu 27. syyskuuta 1994. Asetus erityisesti valvottavan jätteen määrittelemisestä, annettu 10. syyskuuta 1996.

Irlanti on saattanut osaksi lainsäädäntöään kaikki ongelmajätteen määritelmää koskevat kohdat, mutta ei ole ottanut käyttöön ongelmajäteluetteloa. [52]

[52] Waste Management Act (Jätehuoltoasetus), 1996.

Italian lainsäädäntö eroaa yhteisön lainsäädännöstä ongelmajätteen määritelmän osalta siten, että siinä ei sisällytetä määritelmään kotitalousjätettä [53], kuten on mainittu. Kotitalousjäte voi kuitenkin olla ongelmajätettä.

[53] Jätteistä annetun direktiivin 91/156/ETY, ongelmajätteistä annetun direktiivin 91/689/ETY ja pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun direktiivin 94/62/EY täytäntöönpanosta 5. helmikuuta 1997 annettu asetus N:o 22, jota on muutettu 8. marraskuuta 1997 annetulla asetuksella N:o 389.

Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännössä pannaan vain osittain täytäntöön ongelmajätteen määritelmää koskevat säännökset. Direktiivin liitteitä I ja II ei ole saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä Englannin, Skotlannin ja Walesin lainsäädännössä [54] eikä Pohjois-Irlannin lainsäädännössä [55]. Kummassakin lainsäädännössä käytetään lisäksi virheellistä terminologiaa, kun niissä viitataan 'erityiseen jätteeseen' 'ongelmajätteen' (vaarallisen jätteen) sijasta, kuten yhteisön lainsäädännössä. Lisäksi Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännössä kotitalousjätettä ei sisällytetä ongelmajätteen määritelmään, mikä on vastoin EY:n lakia.

[54] Laki: The Special Waste Regulations (Erityiset jäteasetukset) 1996, sellaisena kuin se on muutettuna lailla N:o 2019: The Special Waste (Amended) Regulations (Muutetut erityiset jäteasetukset) 1996.

[55] Draft Statutory Rules of Northern Ireland (Pohjois-Irlannin lakiluonnokset), 1998.

DIREKTIIVIN TÄYTÄNTÖÖNPANO

1. "Ongelmajätteen" tulkitseminen eri jäsenvaltioissa - 1 artiklan 4 kohta

Direktiivin 1 artiklan 4 kohdan toisen luetelmakohdan mukaan ongelmajätteellä tarkoitetaan ongelmajäteluettelossa mainittujen aineiden lisäksi kaikkia muita jätteitä, joilla jäsenvaltio katsoo olevan liitteessä III mainittuja ominaisuuksia eli jätteitä, jotka ovat esimerkiksi syttyviä, syövyttäviä, hapettavia, haitallisia jne. Tällaiset tapaukset on annettava tiedoksi komissiolle.

Belgiaan kuuluva Flanderin alue, Tanska, Luxemburg, Alankomaat, Itävalta, Suomi, Ruotsi ja Saksa ilmoittivat joitakin muita jätteitä ongelmajätteiksi.

Belgiaan kuuluva Vallonian alue, Irlanti, Ranska sekä Kreikka, Italia, Espanja, Portugali ja Yhdistynyt kuningaskunta eivät nimenneet mitään muita jätetyyppejä ongelmajätteeksi.

Ø Komissio tarkastaa parhaillaan näitä ilmoituksia direktiivin 75/442 ETY 18 artiklalla perustetun komitean avustuksella. Tarkoituksena on eurooppalaisen ongelmajäteluettelon mukauttaminen. Vuoden 1999 alkuun mennessä komissio oli vastaanottanut 471 ilmoitusta jäsenvaltioilta. Direktiivin 91/904/EY ensimmäinen mukautus on tarkoitus tehdä 282 ilmoituksen tarkastuksen jälkeen vuonna 1999.

2. Kotitalouksissa muodostunut ongelmajäte - 1 artiklan 5 kohta

Direktiivin 1 artiklan 5 kohdan mukaan kotitalouksissa muodostunut ongelmajäte vapautetaan tämän direktiivin säännöksistä. Valitettavasti kyselylomakkeessa kysytään, erottaako jäsenvaltio kotitalouksissa syntyneen ongelmajätteen muusta ongelmajätteestä. Kysymyksen tarkoitus on epäselvä ja samoin ovat vastaukset "kyllä" tai "ei".

Belgiassa Flanderin alue sisällytti tällaiset toimenpiteet kotitalouksissa muodostunutta ongelmajätettä koskevaan Flanderin alueen asetukseen. Pykälässä 1§1 annetaan yksityiskohtainen määritelmä kotitalouksissa muodostuneelle ongelmajätteelle.

Belgiaan kuuluva Vallonian alue, Tanska ja Ranska vastasivat "ei" ilman muita selityksiä.

Irlannissa ei vielä kerätä erikseen kotitalouksien ongelmajätettä. "Bring" -tilat ottavat vastaan tiettyjä jätteitä.

Luxemburgissa kotitalouksissa muodostuneet ongelmajätteet luetteloidaan 11. joulukuuta 1996 annetun ongelmajäteasetuksen liitteen IV luvussa 20 (Yhdyskuntajäte ja samantyyppiset kaupan, teollisuuden tai laitosten jätteet mukaan luettuna erikseen kerätyt jätelajit; ks. myös ongelmajäteluettelo).

Itävallan jätehuoltolaissa kotitalouksissa muodostunut ongelmajäte on "ongelmallista ainetta" (Problemstoff). Paikallisviranomaisten on kerättävä tällaiset jätteet erikseen vähintään kahdesti vuodessa.

Suomessa kuntien on järjestettävä kotitalouksien ongelmajätteen talteenotto ja hävittäminen (jätelain osasto 13). Kotitaloudet on vapautettu ongelmajätteen kirjanpitovelvollisuudesta. Säännöksiä pakkaamisesta ja merkinnöistä erityisten tunnistekaavakkeiden lisäksi sovelletaan vasta, kun ongelmajäte on luovutettu kunnalle.

Ruotsissa kunnilla on valta päättää kotitalouksien ongelmajätteen keräämisestä erikseen muusta kotitalousjätteestä. Tällaiset erikseen kerätyt jäte-erät ovat ongelmajätettä.

Alankomaissa käytetään logoa SCW (Small Chemical Waste) kotitalouksien ongelmajätteen erottamiseksi muusta kotitalousjätteestä. SCW-asetuksessa edellytetään, että tuottajien ja maahantuojien on kiinnitettävä tämä logo tuotteisiin, joista tulee ongelmajätettä, kun ne heitetään pois.

Italia ja Yhdistynyt kuningaskunta eivät sisällytä kotitalousjätettä ongelmajätteen määritelmään. Tämä on EY-lain vastaista.

Ø Viisi jäsenvaltiota (Luxemburg, Alankomaat, Itävalta, Suomi ja Ruotsi) sekä Belgiaan kuuluva Flanderin alue ilmoittivat ottaneensa käyttöön erillisen keräilyn kotitalouksien ongelmajätteelle. Epäselvän kysymyksen vuoksi Tanskalta, Ranskalta ja Belgiaan kuuluvalta Vallonian alueelta ei ole vielä saatu tietoja. Irlannissa ei ole vielä otettu käyttöön erillistä keräilyä. Italia ja Yhdistynyt kuningaskunta eivät sisällytä kotitalousjätettä ongelmajätteen määritelmään.

3. Kirjanpito ja ongelmajätteen sijoittamisen ilmoittaminen - 2 artiklan 1 kohta

Direktiivin 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti jokaisessa paikassa, jossa sijoitetaan ongelmajätettä, jäte on yksilöitävä ja merkittävä kirjanpitoon.

Belgian Vallonian alueella ongelmajätteen sijoittamista koskevat tiedot on lisättävä kuljetuslomakkeeseen. Kaatopaikan hoitajan on arkistoitava kuljetuslomakkeiden jäljennökset ja lisättävä niihin kaikki asiaan liittyvät tiedot. Flanderin alueella Vlarem II:n 5.2.1.2 artiklassa vaaditaan jätteenkäsittelylaitosten hoitajia rekisteröimään jätteiden vastaanotto ja käsittely. Tämän säädöksen 5.2.4.1.1§2 artiklan mukaan jäte voidaan ottaa vastaan kaatopaikalle vasta kun sen alkuperä, ominaisuudet, sisältö ja uuttumiskäyttäytyminen ovat tiedossa.

Tanskassa ongelmajätettä käsittelevien laitosten on pidettävä kirjaa jätteen tyypistä (jäteluettelon nro). Niille paikoille, joihin ongelmajätettä sijoitetaan, ei näytetä asetettavan erityisiä vaatimuksia.

Ranskassa kaatopaikan toimintalupaan sisältyy velvoite pitää kirjaa vastaanotetuista ja hylätyistä jätteistä.

Irlanti vahvisti 2 artiklan 1 kohdan täytäntöönpanon vuoden 1996 jätehuoltolain 41 (2) (ix) kohdalla.

Luxemburgissa 2 artiklan 1 kohta pantiin täytäntöön of 11. joulukuuta 1996 annetun ongelmajäteasetuksen 3 artiklalla; lisätietoja ei ole saatavissa.

Alankomaissa kaatopaikkalupiin sisältyy vaatimus tunnistaa, punnita ja kirjata kaikki kaatopaikkojen ongelmajätteet.

Itävalta on toimittanut tiedot kaikkien jätteiden keräämistä ja käsittelyä koskevista kirjanpitovaatimuksista ja ongelmajätteen mukana seuraavien asiakirjojen keräämisen jatkamisesta.

Suomessa kaatopaikan hoitajan on kirjattava tarkasti, mihin osaan kaatopaikkaa jätteet on sijoitettu (valtioneuvoston päätös kaatopaikoista (861/1997), 7 pykälä, alakohta 6).

Ruotsissa ongelmajätteen sijoittamista koskeva kirjanpito ja jätteen yksilöinti kuuluvat osana menettelyyn, jossa myönnetään lupa kaatopaikkatoimintaan.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa niiden asiakirjojen lisäksi, jotka kaikilla ongelmajätettä sijoittavilla (ja kuljettavilla) laitoksilla on oltava, tämänkaltaista toimintaa harjoittavien laitosten on kirjattava kaikkien jätteiden sijoituspaikat (tieto direktiivin 75/442/ETY täytäntöönpanoa koskevasta kertomuksesta).

Ø Näyttää siltä, että Itävalta ja Tanska yhdistivät tämän vaatimuksen direktiivin 75/442/ETY 14 artiklan hyödyntämistä ja sijoittamista harjoittavia laitoksia ja yrityksiä koskevaan yleiseen vaatimukseen.

4. Ongelmajätteen sekoittaminen - 2 artiklan 2-4 kohta

Direktiivin 91/689/ETY 2 artiklan 2-4 kohdan mukaan vaarallisista jätteistä huolehtivat tai niitä hyödyntävät, keräilevät tai kuljettavat liikkeet ja yritykset eivät saa sekoittaa eri luokkiin kuuluvia vaarallisia jätteitä keskenään tai sekoittaa vaarallisia jätteitä vaarattomien jätteiden kanssa. Poikkeukset sallitaan vain silloin, kun direktiivin 75/442/ETY 4 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät, ja erityisesti kun se tehdään turvallisuuden parantamiseksi jätteistä huolehdittaessa ja niitä hyödynnettäessä. Jo sekoitetut jätteet on erotettava toisistaan, jos se on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista ja tarpeen turvallisuussyistä (ihmisten terveys ja ympäristö).

Belgiassa Vallonian alue saattoi lainsäädäntöön mainittujen artiklojen sanamuodon. Flanderin alue saattoi vaatimuksen jätehuoltolain (20. huhtikuuta 1994) 23§3-5 artiklaan. Vlarem-asetuksessa, jossa määritellään jätteenkäsittelylaitosten toimintaedellytykset, vaaditaan lisää erityistoimenpiteitä 5.2.1.7§2, 5.2.2.5.2§1-3 ja 5.2.2.6.5§1-3 artiklan mukaan.

Tanska ei selittänyt säännösten täytäntöönpanemista, vaan viittasi 18. heinäkuuta 1996 päivättyyn kirjeeseen, jossa Tanska vahvisti saattaneensa kyseisen artiklan kansalliseen lainsäädäntöön 24. kesäkuuta 1996 annetun Bekendtgørelse nro 581:n 53 pykälällä.

Ranskassa erityisen teollisuusjätteen (lueteltu 15. toukokuuta 1997 annetussa laissa) hävittäminen yhdessä muihin luokkiin kuuluvien jätteiden kanssa on kielletty. Erityistä teollisuusjätettä ja ongelmajätettä ei oteta vastaan yhdyskuntajätteen kaatopaikalle. Lisäksi teollisuusjätettä ei saa polttaa yhdyskuntajätteen polttolaitoksessa. Yhdyskuntajätteen polttoon yhdessä erityisen teollisuusjätteen kanssa sovelletaan tiukempia vaatimuksia.

Irlanti vahvisti 2 artiklan 2-4 kohdan täytäntöönpanon jätehuoltoasetuksella (37 artikla (lupamenettely) 1997, 22 artikla (ongelmajäte) 1998, 8 artikla (ongelmajätteen kuljetus) 1998 ja 18 artiklan 1 kohta (luvat) 1998) yksityiskohtaisempia tietoja antamatta.

Luxemburgissa yleisesti ottaen kiellettiin jätteiden sekoittaminen jätteen syntymisen ehkäisemisestä ja jätehuollosta annetun lain 7 artiklan 4 kohdalla. Direktiivin 91/689/ETY 2 artiklan 2-4 kohta pantiin täytäntöön 11. joulukuuta 1996 annetun ongelmajäteasetuksen 3,2 , 3,3 ja 3,4 artiklalla. Ongelmajätteen sekoittamiseen turvallisuussyistä vaaditaan ympäristöministeriön lupa.

Itävallassa ongelmajätteen sekoittaminen muiden jätteiden, aineiden tai jäteöljyjen kanssa on kielletty kolmessa tapauksessa: kun tarvittava jätteen tutkimus tai käsittely estyy, kun jätettä tai laitoksia koskevat raja-arvot täyttyvät vain mainitun sekoittamisen tuloksena tai kun jätettä käsitellään 1 pykälän 3 kohdan vastaisesti. Laitoksessa saa kuitenkin käsitellä jätteitä yhdessä, jos käsittely sallitaan kunkin jätteen osalta. Lisäksi eri jätteiden tai jätteiden, jotka sisältävät vaarallisia aineita erilaisina pitoisuuksina, kerääminen yhdessä sallitaan, jos kemiallisia reaktioita ei esiinny ja jos yleinen kierrätys tai käsittely ei esty.

Suomessa ongelmajätteiden sekoittaminen keskenään tai muiden jätteiden tai aineiden kanssa sallitaan ainoastaan, jos tämä on tarpeen jätteen hyödyntämisen tai hävittämisen kannalta ja jos siitä ei aiheudu turvallisuusongelmia. Ennen hävitettäväksi (D1-D12) toimittamista suoritettava sekoittaminen katsotaan hävittämiseksi. Suomessa sekoittamista ei siis kielletä niin tiukasti kuin direktiivissä 91/689/ETY, jossa sekoittaminen sallitaan ainoastaan turvallisuussyistä. Jo sekoitetun jätteen erottelua koskeva vaatimus on yhteisön lainsäädännön mukainen.

Ruotsissa 2 artiklan 2-4 kohdan vaatimukset sisältyvät ongelmajätemääräykseen (SFS 1996:971).

Alankomaissa nämä vaatimukset sisältyvät ongelmajätteen erottelusta ja erillään pitämisestä annetun lain (Virallinen lehti 1998, 72) 2 artiklan toiseen, kolmanteen ja neljänteen kohtaan. Laki on lähetetty komissiolle tiedoksi 15. syyskuuta 1998 päivätyllä kirjeellä.

Ø Annetuista selityksistä käy ilmi, että ongelmajätteen sekoittamista koskeva yleinen kielto (2 artiklan 2-4 kohta) on pantu täytäntöön vähemmän tiukasti Ranskassa ja Itävallassa, joissa sekoittaminen on kiellettyä ainoastaan erityistapauksissa, sekä Suomessa, jossa sekoittaminen sallitaan, jos se on tarpeen hyödyntämisen ja hävittämisen kannalta ja jos siitä ei aiheudu turvallisuusongelmia.

5. Yleiset kansalliset säännöt, jotka korvaavat hyödyntämistoimintoihin tarvittavat lupavaatimukset - 3 artiklan 2 kohta

Direktiivin 91/689/ETY 3 artiklan 2 kohdan mukaan lupavaatimuksesta voidaan myöntää poikkeus ongelmajätettä hyödyntäville laitoksille tai yrityksille, jos jäsenvaltio antaa tietyt erityissäännöt ja jos ihmisten terveyden ja ympäristönsuojelu varmistetaan. Toimivaltaisten viranomaisten on rekisteröitävä kyseiset laitokset tai yritykset.

Kyselylomakkeisiin vastanneista jäsenvaltioista yhdessäkään ei ole annettu yleisiä sääntöjä, joiden perusteella lupavaatimusta ei olisi tarvinnut soveltaa ongelmajätettä hyödyntäviin laitoksiin.

6. Ongelmajätteen tuottajia koskevat tarkastukset - 4 artiklan 1 kohta

Direktiivin 91/689/ETY 4 artiklan 1 kohdan mukaan määräaikaistarkastukset koskevat laitosten ja yritysten lisäksi myös ongelmajätteen tuottajia.

Belgiassa Vallonian alueella ongelmajätteen tuottajat tarkastetaan yleisen tarkastuksen yhteydessä, jonka tarkoituksena on tutkia, miten luokitellut laitokset ovat panneet täytäntöön ympäristölainsäädännön. Tarkastukset suoritetaan tavallisesti ainakin kerran vuodessa. Flanderin alueella tarkastuksia suorittaa ympäristö-, luonto-, maa- ja vesihallinnon ministeriö (AMINAL). Tarkastusten taajuus riippuu asian tärkeydestä.

Tanskassa ongelmajätteen tuottajien tarkastus on osa yleistä kunnallista tarkastusta.

Ranska vahvisti, että jokaista ongelmajätetoimitusta hävityslaitokseen valvotaan, että erityislaitokset tarkastetaan ainakin kerran vuodessa ja että jätteen syntymistä ja hävitystä koskevat ilmoitukset vaaditaan toimitettaviksi yhdestä kolmeen kertaan vuodessa.

Irlannissa tarkastusten taajuuden määräävät yksittäiset toimivaltaiset viranomaiset kyseeseen tulevien laitosten ja käsiteltävien jätteiden mukaan (vuoden 1996 jätehuoltolain 15 (1) (b) kohta).

Itävallassa ongelmajätettä (vähintään kerran vuodessa) tuottavan jätteentuottajan on rekisteröidyttävä. Kaikki ongelmajätteen huolto rekisteröidään liittovaltion rekisteriin. Tietoja seurataan säännöllisesti. Tarkastuksia suoritetaan tapauskohtaisesti (jos kirjanpito ei täsmää, aloittain).

Luxemburgissa poliisi, tulliviranomaiset ja ympäristöhallinto seuraavat yleisen jätelainsäädännön sekä ongelmajätteitä koskevan lainsäädännön rikkomuksia. Tarkastuksia suoritetaan säännöllisesti, mutta niiden taajuutta ei ole määritelty.

Alankomaat vahvisti tämän vaatimuksen täytäntöönpanon. Tarkastusten taajuus riippuu laitosten muodostamasta mahdollisesta riskistä, joka puolestaan muodostaa provinssien tarkastussuunnitelmien pohjan.

Suomessa alueelliset ympäristökeskukset ja paikalliset ympäristöviranomaiset valvovat säännösten ja asetusten noudattamista. Tarkastuksia ja niiden suorittamista koskevat yksityiskohtaiset säännökset annetaan jätelain 54 pykälässä sekä jäteasetuksen 23 pykälässä. Valvontaviranomainen päättää tarkastusten taajuudesta tapauskohtaisesti tarkastustarpeen mukaan.

Ruotsissa tarkastuksista vastuussa olevien viranomaisten on tehtävä vuosittaiset tarkastussuunitelmat. Samojen viranomaisten on myös pidettävä kirjaa tarkastusta vaativasta toiminnasta ja säännöllisesti arvioitava tarkastusten tuloksia.

Ø Annetuista vastauksista voidaan päätellä, että kansalliset hallintoviranomaiset eivät tarkasta kaikkia ongelmajätteen tuottajia, vaan keskittyvät tärkeimpiin tapauksiin.

7. Jätteitä koskevat tiedot - 4 artiklan 2 kohta

Direktiivin 91/689/ETY 4 artiklan 2 kohdan mukaan laitosten ja yritysten lisäksi tuottajien on pidettävä kirjaa ongelmajätteitä koskevista tiedoista (direktiivin 75/442/ETY 14 artikla). Lisäksi ongelmajätteitä kuljettavien laitosten ja yritysten on pidettävä kirjaa. Tiedot on pyynnöstä toimitettava toimivaltaisten viranomaisten saataville.

Vastaukset sisällytettiin jätteistä annettua direktiiviä 75/442/ETY koskevaan kertomukseen, koska vastaukset kattoivat samoja alueita (ks. s. 17).

8. Toimenpiteet, joilla varmistetaan ongelmajätteen asianmukainen pakkaaminen ja merkinnät - 5 artikla

Direktiivin 91/689/ETY 5 artiklan 1 kohdan mukaan ongelmajäte on pakattava ja merkittävä asianmukaisesti keräilyn, kuljetuksen ja väliaikaisen varastoinnin aikana voimassa olevien kansainvälisten ja yhteisön säännösten mukaisesti.

Belgiassa Vallonian alueella ongelmajätteen kuljetus-, keräily-, käsittely-, hyödyntämis- ja hävittämistoimintaa harjoittavat laitokset tarvitsevat luvan, joka sisältää pakkaus- ja merkintävaatimukset. Flanderin alueella nämä vaatimukset vahvistettiin jätehuoltoasetuksen 23§2 artiklassa, jossa edellytetään, että jäte pakataan ja/tai varastoidaan asianmukaisesti kansainvälisten ja eurooppalaisten säännösten mukaisesti keräilyn, kuljetuksen ja väliaikaisen varastoinnin aikana. Keräilijöiden hyväksymisestä ja kuljettajien rekisteröinnistä 1. helmikuuta 1995 annettu asetus sisältää ongelmajätteen keräilijöitä ja kuljettajia koskevat vaatimukset.

Tanska vahvisti täytäntöönpanon ja viittasi 18. heinäkuuta 1996 päivättyyn kirjeeseen, jossa Tanska vahvisti 5 artiklan 1 kohdan siirretyn kansalliseen lainsäädäntöön 24. kesäkuuta 1996 annetussa bekendtgørelsessä nro 581 olevalla 54 pykälällä.

Ranskassa on annettu säännökset ainoastaan sairaalajätteen ja tartuntavaarallisen terveydenhuoltoalan jätteen pakkaamisesta, merkinnöistä ja kuljetuksesta.

Irlanti vahvisti täytäntöönpanon, muttei toimittanut yksityiskohtaisia tietoja tai selityksiä.

Luxemburgissa nämä säännökset pantiin täytäntöön ongelmajätteestä 11. joulukuuta 1996 annetun asetuksen 5 artiklalla.

Itävallassa asianmukainen pakkaaminen ja asianmukaiset merkinnät vahvistetaan 'Gefahrgutbeförderungsgesetz'-laissa.

Suomessa ongelmajäte on kerättävä, pakattava ja merkittävä siten, että asianmukainen jätehuolto on järjestettävissä eikä terveydelle ja ympäristölle aiheuteta vahinkoa. Jätteen ja jätteen haltijan nimi sekä mahdolliset tiedot ja varoitukset, jotka ovat tarpeen turvallisuuden ja asianmukaisen jätehuollon järjestämisen kannalta, on merkittävä ongelmajätteen pakkaukseen. Nämä säännökset on täsmennetty valtioneuvoston päätöksessä. Vaarallisten aineiden kuljetusta koskevia säännöksiä ja asetuksia sovelletaan myös ongelmajätteiden kuljetuksiin.

Ruotsissa pakkaaminen ja merkitseminen olisi toteutettava vaarallisten tavaroiden kuljetusta koskevien sääntöjen mukaisesti.

Alankomaissa vaarallisten valmisteiden (ongelmajätteet mukaan luettuna) kuljetusta koskevat säännökset sisältyvät lakiin vaarallisten valmisteiden kuljetuksesta. Säännöt on annettu kansainvälisesti (esim. ADNR, Reinin vaarallisten aineiden kuljetuksia koskeva määräys). Ongelmajätteen varastointiin vaaditaan lupa, joka sisältää turvallisuussäännöt (tulipalojen ja räjähdysten ennaltaehkäiseminen onnettomuuksien ennaltaehkäisemisen komitean suuntaviivojen perusteella, suuntaviivat CPR 15-1 ja 15-2). Lupa sisältää myös maaperän ja pohjaveden suojelua koskevat vaatimukset.

Ø Mitä tulee ongelmajätteen asianmukaiseen pakkaamiseen ja merkitsemiseen, Ranska vahvisti panneensa säännöksen täytäntöön ainoastaan sairaalajätteen ja tartuntavaarallisen terveydenhuoltoalan jätteen osalta.

9. Jätehuoltosuunnitelmat ja jätteitä koskevat tilastot - 6 artikla

Direktiivin 91/689/ETY 6 artiklan mukaan toimivaltaisten viranomaisten on laadittava joko erillisinä tai osana yleisiä jätehuoltosuunnitelmia ongelmajätteen huoltoa koskevat suunnitelmat. Ongelmajätteen huoltoa koskevien suunnitelmien vertaileva tutkimus (Comparative Study on Plans for the Management of Hazardous Waste, loppuraportti, heinäkuu 1997) suoritettiin ja jaettiin jäsenvaltioille 6 artiklan 32 kohdan mukaisesti.

Ongelmajätteen jätehuoltosuunnitelmia koskevat tiedot sisältyvät direktiiviä 75/442/ETY koskevaan kertomukseen.

10. Tästä direktiivistä tehtävät väliaikaiset poikkeukset - 7 artikla

Direktiivin 91/689/ETY 7 artiklan mukaan hätätapauksissa tai vakavan vaaran uhatessa jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, mukaan luettuna tarvittaessa tästä direktiivistä tehtävät väliaikaiset poikkeukset, jotta ongelmajätteistä ei aiheudu vaaraa väestölle tai ympäristölle. Komissiolle on ilmoitettava tällaisista poikkeuksista.

Yksikään raportoivista jäsenvaltioista ei soveltanut 7 artiklaa.

11. Kyselylomakkeen tietojen lisäksi - 8 artiklan 3 kohta

Direktiivin 91/689/ETY 8 artiklan 3 kohdassa vaaditaan jäsenvaltioita toimittamaan komissiolle tiedot kaikista laitoksista tai yrityksistä, jotka huolehtivat ongelmajätteistä ja/tai hyödyntävät niitä ensisijaisesti kolmansien osapuolten lukuun ja jotka todennäköisesti kuuluvat direktiivin 75/442/ETY 5 artiklassa tarkoitettuun yhtenäiseen verkostoon. Näihin tietoihin olisi sisällyttävä nimi ja osoite, jätteen käsittelymenetelmä ja käsiteltäviksi kelpaavien jätteiden laatu ja määrä, ja tiedot on toimitettava vuosittain päätöksessä 96/302/EC [56] vahvistetussa muodossa. Komission on pyynnöstä toimitettava nämä tiedot jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten saataville.

[56] EYVL L 116, 11.5.1996, s. 26.

Toukokuuhun 1999 mennessä komissio oli saanut tiedot kaikilta muilta jäsenvaltioilta paitsi Italialta. Ainoastaan Saksa on toimittanut tietojen ensimmäisen ajantasaistuksen. Muut jäsenvaltiot toimittivat tiedot ainoastaan kerran.

Kaikki jäsenvaltiot eivät toimittaneet täydellisiä tietoja tai tiedot eivät olleet oikeassa muodossa. Kreikasta saadut tiedot koostuivat ainoastaan laitosten nimistä ja osoitteista. Saksa toimitti kaikki vaaditut tiedot. Tiedot sellaisesta jätteestä, jota voidaan käsitellä, on kuitenkin toimitettu LAGA-koodien muodossa eikä Euroopan jäteluettelon mukaan. Yhdistyneen kuningaskunnan toimittamat tiedot ovat täydelliset Englannin laitoksissa käsiteltäviä jätetyyppejä lukuun ottamatta. Ranska ei ole myöskään toimittanut tietoja käsitellyistä jätetyypeistä. Irlannin ja Portugalin tiedoissa jätetyyppejä ei ole mainittu systemaattisesti. Portugali ei ole myöskään toimittanut tietoja joidenkin laitosten käsittelymenetelmästä. Kaikki muut jäsenvaltiot ovat toimittaneet kaikki tiedot vaaditussa muodossa.

Komissio harkitsee tietokannan käyttöönottoa, jonka välityksellä käsittelylaitoksia koskevat tiedot olisivat saatavilla. Yksi mahdollisuus olisi toimittaa tiedot Euroopan ympäristökeskukselle, jotta tiedot voitaisiin sisällyttää sen tietojärjestelmään tai eurooppalaisen jäteasioita käsittelevän keskuksen tietojärjestelmään.

JÄTEÖLJYHUOLLOSTA ANNETTU DIREKTIIVI 75/439/ETY, SELLAISENA KUIN SE ON MUUTETTUNA DIREKTIIVILLÄ 87/101/ETY

I. JOHDANTO

Direktiivissä 75/439/ETY [57], sellaisena kuin se on muutettuna, säädetään toimenpiteistä sen varmistamiseksi, että jäteöljyt kerätään ja hävitetään aiheuttamatta vältettävissä olevaa vahinkoa ihmiselle ja ympäristölle.

[57] EYVL L 194, 25.7.1975, s. 31, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 87/101/ETY (EYVL L 42, 22.12.1986, s. 43).

Direktiivin 75/439/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna, pääsäännökset ovat seuraavat:

- 'jäteöljyn' ja jäteöljyhuoltoterminologian [58], kuten huollon (mikä tahansa käsittely), prosessoinnin (uudistaminen ja polttaminen), uudistamisen (jalostaminen perusöljyiksi), polttamisen (käyttö polttoaineena) ja keräyksen, määritelmät (1 artikla),

[58] Jäteöljyistä annetun direktiivin terminologia eroaa direktiivin 75/442/ETY terminologiasta.

- jäteöljyhuollon yleisenä tavoitteena on ihmisille tai ympäristölle aiheutuvien vahinkojen välttäminen (2 artikla),

- jäteöljyhuollon hierarkia: jäteöljyjen käsittelyssä etusija annetaan uudistamiselle; muussa tapauksessa jäteöljyt on poltettava ympäristön kannalta hyväksyttävin edellytyksin; jos kumpikaan esitetyistä vaihtoehdoista ei ole toteutettavissa, jäteöljyt on hävitettävä turvallisesti taikka niiden varastointia tai kaatopaikalle sijoittamista on valvottava (3 artikla),

- kielletään jäteöljyjen päästö vesiin, maaperää vahingoittavat päästöt ja valvomaton päästö sekä käsittely silloin, kun siitä aiheutuu päästötasojen ylittyminen (4 artikla),

- yleisölle tiedottaminen ja kampanjat mahdollisimman asianmukaisen varastoinnin ja keräyksen varmistamiseksi; yritykset voivat huolehtia keräyksestä ja/tai hävittämisestä/sijoittamisesta; jäsenvaltiot voivat päättää jakaa jäteöljyt käsittelytapojen mukaisiin ryhmiin (5 artikla),

- toimilupavaatimus yrityksille, prosessointia koskevat säännökset, polttoa koskevat säännökset (päästöarvot laitoksille, joiden polttoaineteho on 3 MW tai yli, niiden laitosten riittävä valvonta, joiden polttoaineteho on pienempi) (6-8 artikla),

- PCB/PCT:tä koskevat erityisvaatimukset (10 artikla),

- vaatimus pitää kirjaa, luovuttaa tietoja toimivaltaisille viranomaisille, säännölliset tarkastukset, tekniikan kehityksen tutkiminen ja lupien mukauttaminen (11-13 artikla).

Seuraavassa esitetty konsolidoitu kertomus perustuu 24. lokakuuta 1994 tehdyllä komission päätöksellä 94/741/EY [59] vahvistettuun kyselylomakkeeseen. Direktiivin 91/692/ETY [60] mukaan jäsenvaltioilla oli velvoite toimittaa ajanjaksoa 1995-1997 koskevat kertomuksensa 30. syyskuuta 1998 mennessä. Kreikka, Italia, Portugali ja Espanja eivät toimittaneet kertomuksiaan, joten konsolidoidussa kertomuksessa viitataan ainoastaan 11 jäsenvaltioon.

[59] EYVL L 296, 17.11.1994, s. 42.

[60] EYVL L 377, 23.12.1991, s. 48.

Kansallisia tietoja verrataan joissakin kohdin jäteöljyjen uudistamisen taloudellisista näkökohdista (Economics of Waste Oils Regeneration) [61] tehdystä tutkimuksesta saatuihin tietoihin. Tutkimuksessa luodaan katsaus jäteöljyhuoltoon 15 jäsenvaltiossa.

[61] Economics of Waste Oils Regeneration, Coopers & Lybrand, Haag, 29. tammikuuta 1997.

II. KYSELYLOMAKKEEN (KOMISSION PÄÄTÖS 94/741/EY) VASTAUKSIIN PERUSTUVA KERTOMUS

SAATTAMINEN OSAKSI KANSALLISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ

1. Kansallinen lainsäädäntö

Kertomuksensa toimittaneet 11 jäsenvaltiota (Belgian kaksi aluetta, Tanska, Saksa, Ranska, Irlanti, Luxemburg, Alankomaat, Itävalta, Suomi, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta) vahvistivat toimittaneensa komissiolle yksityiskohtaiset tiedot nykyisin voimassa olevista laeista ja asetuksista, joilla jäteöljyhuollosta annettu direktiivi 75/439/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna, on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä.

2. Jäteöljyjen uudistamista koskevat säännökset - 7 artikla

Direktiivin 75/439/ETY 7 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jäteöljyä uudistavan laitoksen toiminta ei aiheuta vältettävissä olevaa vahinkoa ympäristölle (7 artiklan a kohta). Lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että uudistamisesta saatavat perusöljyt eivät muodosta ongelmajätettä eivätkä sisällä polykloorattuja bifenyylejä ja polykloorattuja terfenyylejä (PCB/PCT) pitoisuuksina, jotka ylittävät 50 ppm:n rajat (7 artiklan b kohta).

Belgiassa Vallonian alueella ei toteutettu 7 artiklan mukaisia toimenpiteitä. Tämä viittaa siihen, että jäteöljyt uudistettiin vain osittain Vallonian alueella ja pääasiassa Flanderin alueella, mikä on ristiriidassa taulukossa 1 esitettyjen tietojen kanssa. Taulukon mukaan jäteöljyjä ei uudisteta lainkaan Vallonian alueella ja Flanderin alueella uudistetaan 0,2 %. Flanderin alueella kyseiset säännökset sisältyvät Vlarem II -asetuksen 5.2.2.8 ja 5.2.3.5 alakohtaan.

Tanska vahvisti, että tarpeelliset toimenpiteet toteutettiin. Tanskassa ei kuitenkaan uudisteta jäteöljyjä.

Saksassa toimenpiteet, joilla varmistetaan jäteöljyjen uudistaminen ympäristöä haittaamattomalla tavalla, vahvistetaan jätehuoltolaissa ja päästöjen valvonnasta annetussa liittovaltion laissa. Direktiivin 7 artiklan b kohdan vaatimus on pantu täytäntöön vuoden 1987 jäteöljyasetuksella.

Ranskassa ei toteutettu 7 artiklan mukaisia toimenpiteitä, mutta Ranska ilmoitti, että 21. marraskuuta 1979 annetun asetuksen 2 artiklassa annetaan etusija uudistamiselle.

Irlannissa ei toteuteta jäteöljyjen uudistamista.

Luxemburgissa 7 artiklan säännökset on vahvistettu 30. marraskuuta 1989 jäteöljyistä annetussa suuriruhtinaskunnan asetuksessa. Jäteöljyä uudistaviin laitoksiin sovelletaan myös jätteiden vähentämisestä ja jätehuollosta 17. kesäkuuta 1994 annetun lain säännöksiä, joiden mukaan kyseisten laitosten toimintaan vaaditaan lupa. Näissä luvissa vahvistetaan erityiset toimintaedellytykset (ks. edellinen kertomus). Luxemburgissa ei kuitenkaan ole jäteöljyjä uudistavia laitoksia, joihin säännöksiä voitaisiin soveltaa.

Alankomaat ilmoitti, että siellä ei uudisteta jäteöljyä.

Itävalta ei pannut täytäntöön kyseistä säännöstä, koska jäteöljyä ei uudisteta pienistä määristä johtuen.

Suomi ja Ruotsi vahvistivat toimenpiteiden toteuttamisen 7 artiklan mukaan, mutta eivät toimittaneet yksityiskohtaisempia tietoja. Suomessa ja Ruotsissa ei kuitenkaan uudisteta tai uudistetaan vain äärimmäisen pieni osa jäteöljystä.

Yhdistynyt kuningaskunta viittasi edelliseen kertomukseen, jossa mainittiin ympäristönsuojelulain (EPA 1990) I ja II osa sekä vuoden 1991 asetukset ympäristönsuojelusta (menettelyt ja aineet) SI N:o 472, sellaisina kuin ne ovat muutettuina vuoden 1994 asetuksilla jätehuoltoluvista (asetus 14).

Ø Belgian Flanderin alue, Tanska, Saksa, Luxemburg, Suomi, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta siis vahvistivat 7 artiklan täytäntöönpanon toimittamatta yksityiskohtaisempia tietoja toimenpiteiden luonteesta ja laadusta, kun taas Vallonian alue, Ranska, Irlanti, Alankomaat ja Itävalta eivät panneet säännöstä täytäntöön. Ranska ei toteuttanut kyseisiä toimenpiteitä, vaikka siellä jäteöljyt uudistetaan.

3. Tiukemmat kansalliset toimenpiteet - 16 artikla

Direktiivin 16 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat toteuttaa ympäristön suojelemiseksi toimenpiteitä, jotka ovat direktiivissä säädettyjä tiukempia.

Belgiassa Vallonian alue ilmoitti, että tiukempia toimenpiteitä toteutettiin 4 artiklan (kiellot) osalta. Nämä toimenpiteet ovat yksityiskohtaisempia ja tarkempia siltä osin, mitä tulee käytettyjen öljyjen käsittelyyn. Flanderin alue ilmoitti näiden toimenpiteiden sisältyvän Vlarem II -asetuksen 5.2.2.8.3 ja 5.2.3.5.2 artiklaan.

Tanska ilmoitti, että tiukempia toimenpiteitä on toteutettu, muttei toimittanut yksityiskohtaisempia tietoja.

Saksassa tiukempia toimenpiteitä ympäristön suojelemiseksi on toteutettu erityisesti jätteenpolttolaitoksista annetun asetuksen (17. BimschV) avulla.

Ranska ei ole toteuttanut tiukempia toimenpiteitä.

Irlannissa tiukempia toimenpiteitä kuin ne, mitä komissiolle on ilmoitettu, ei ole katsottu tarpeellisiksi.

Luxemburgissa jätteiden vähentämisestä ja jätehuollosta 17. kesäkuuta 1994 annetussa laissa annetaan etusija materiaalien uudistamiselle yleensä ja siten myös jäteöljyjen uudistamiselle. Jätteen käyttöä energian lähteenä voidaan ajatella ainoastaan sellaisen jätteen osalta, joka ei sovellu muunlaiseen uudelleenkäyttöön kuin lämmitykseen. Toimenpiteistä on tiedotettu komissiolle (edellinen kertomus).

Alankomaat ilmoitti, että muutamat vaatimukset halogenoitujen hiilivetyjen ja PCB-yhdisteiden pitoisuuden osalta sisältyvät käytetyn öljyn määritelmään. On annettu myös muutamia vaatimuksia halogenoitujen hiilivetyjen ja PCB-yhdisteiden pitoisuuksista polttoainekäytössä tai polttoaineiden valmistuksessa. Näitä vaatimuksia sovelletaan kaikkiin polttoaineisiin.

Itävalta ilmoitti, että tiukempia toimenpiteitä toteutettiin ja että vastaavat lainsäädäntötekstit toimitettiin komissiolle.

Suomi ja Ruotsi vahvistivat tiukempien toimenpiteiden täytäntöönpanon, mutta eivät toimittaneet yksityiskohtaisempia tietoja.

Yhdistynyt kuningaskunta ei ole tuntenut tarvetta tiukempien toimenpiteiden toteuttamiseen, kuten se raportoi jo edellistä kertomusta varten.

Ø Ranskaa, Irlantia ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa lukuun ottamatta kaikki raportoivat jäsenvaltiot ilmoittivat, että ne olivat toteuttaneet ympäristön suojelemiseksi toimenpiteitä, jotka olivat direktiivissä säädettyjä tiukempia. Näihin toimenpiteisiin kuuluvat korostetumman etusijan antaminen uudistamiselle (Luxemburg), tiukemmat päästöjen raja-arvot (Saksa) ja tiukemmat arvot PCB-pitoisuudelle (Alankomaat); muissa tapauksissa toimenpiteitä ei ollut eritelty.

DIREKTIIVIN TÄYTÄNTÖÖNPANO

1. Jäteöljyhuolto - 2 ja 3 artikla

Direktiivin 2 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jäteöljyjä kerätään ja niistä huolehditaan aiheuttamatta vältettävissä olevia vahinkoja ihmisille ja ympäristölle. Direktiivin 3 artiklan mukaan etusija annetaan uudistamiselle, toinen sija polttamiselle ja viimeinen sija turvalliselle hävittämiselle (käsittelylle) ja varastoinnille tai kaatopaikalle sijoittamiselle. (Pakottavat syyt, ks. kysymys 2).

Kuvassa 1 esitetään katsaus jäteöljyhuoltoon 1994-1995. Kuvan pohjana on 15 jäsenvaltion osalta Coopers & Lybrandin toteuttama tutkimus Economics of Waste Oils Regeneration [62] (jatkossa 'tutkimus'). Lukuihin sisältyy syntyneen jäteöljyn (48%) ja kerätyn jäteöljyn (74,6%) määrä keskimäärin sekä uudistamisen ja polttamisen prosenttiosuus (36% ja 64%). Jäteöljyhuollon kannalta komissio katsoo D-reitin (uudelleenpuhdistaminen) 'uudistamiseksi' ja A-reitin (energiakäyttöön tarkoitettu käsittelemätön öljy), B-reitin (energiakäyttöön rajoitetun käsittelyn jälkeen tarkoitettu öljy) ja C-reitin (uudelleenkäsittely polttoöljyksi) 'polttamiseksi'.

[62] Economics of Waste Oils Regeneration, Coopers & Lybrand, Haag, 29. tammikuuta 1997.

Jäsenvaltioiden tätä kertomusta varten ilmoittamia lukuja vertailtaessa on otettava huomioon seuraavat seikat:

· luvut toimitettiin usein ilmoittamatta yksikköjä tai ne toimitettiin eri yksikköinä (tonneina ja kuutiometreinä); lukuja muunnettaessa käytettiin tiheyttä 0,9 tonnia/m3,

· syntyneen jäteöljyn määrä vaihteli suuresti välillä 33-66% markkinoilla olevasta öljystä. Koska tämä arvo on pelkkä arvio mutta hyvin perustavaa laatua oleva luku arvioinnin kannalta, syntyneen jäteöljyn määräksi laskettiin 50% markkinoilla olevasta öljystä kaikkien jäsenvaltioiden osalta, jotta saataisiin keskenään vertailtavissa olevat tiedot tätä kertomusta varten.

Taulukko 1 sisältää jäteöljyhuollon osalta toimitetut luvut. Kuvassa 2 esitetään jäteöljyhuollon osuus, joka on laskettu siltä pohjalta, että 50% markkinoilla olevasta öljystä päätyy jäteöljyksi. Tämä esitystapa valittiin osoittamaan, että edelleenkin valtava määrä jäteöljyä jää keräämättä erikseen ja näin ollen sitä ei myöskään käsitellä asianmukaisesti. Kreikkaa, Italiaa, Portugalia ja Espanjaa koskevat luvut vuodelta 1994 - 1995 otettiin em. tutkimuksesta, jotta voidaan esittää keskimääräinen arvio jäteöljyhuollosta vuonna 1997 EU:n 15 jäsenvaltion osalta.

Kuvassa 3 esitetään katsaus markkinoilla saatetun öljyn, kerätyn jäteöljyn ja käsitellyn (uudistetun, poltetun ja kaatopaikalle sijoitetun) jäteöljyn määrään 1000 asukasta kohti vuonna 1997. Markkinoilla olevasta öljystä noin 50% oletetaan päätyvän jäteöljyksi.

Belgian kahdelta alueelta ei toimitettu lukuja markkinoilla olevan öljyn määrästä. Flanderin alueelta toimitetut luvut osoittavat keräysasteeksi noin 100%, kun taas Vallonian alueella keräysasteeksi saatiin noin 50%. Kerätty jäteöljy poltetaan (B-reitti). Jäteöljyn äärimmäisen korkea määrä Belgiassa johtuu Flanderin alueen toimittamista tiedoista. Flanderin alueella jäteöljy määritellään laajemmin (jäteöljyyn sisältyvät esim. öljyinen liete, öljynsuodattimet sekä puhdistus- ja pakkausmateriaali, johon on imeytynyt öljyä tai rasvaa) kuin muissa maissa. Lisäksi esitetyt luvut pohjautuvat kaikkien taloudellisten toimijoiden (jätteenkäsittelylaitokset mukaan luettuna) vuosikertomukseen, joten voidaan olettaa, että useat kuormitukset on ilmoitettu useammin kuin kerran.

Tanskassa kerätyn jäteöljyn määrä laski vuoden 1995 noin 100 prosentista vuoden 1997 84 prosenttiin (laskentaperustana käytettiin sitä, että 50% markkinoilla olevasta öljystä päätyy jäteöljyksi). Kaikki jäteöljy poltettiin. Tutkimuksesta saatujen tietojen mukaan 50% käsiteltiin uudelleen (C-reitti) ja 25% päätyi A-reitille ja loput 25% B-reitille.

Saksassa jäteöljyistä kerättiin 83-90% (laskettuna siltä pohjalta, että 50% markkinoilla olevasta öljystä päätyy jäteöljyksi eikä 66% kuten ilmoitettiin). Noin 51% syntyneestä jäteöljystä uudistettiin (hienoisesti laskeva suuntaus sitten vuoden 1994) ja 32% poltettiin.

Kerätyn jäteöljyn määrä Ranskassa kasvoi 51 prosentista 55 prosenttiin (laskettuna siltä pohjalta, että 50% markkinoilla olevasta öljystä päätyy jäteöljyksi eikä 42% kuten ilmoitettiin). Uudistamisen prosenttiosuus laski edelleen 26 prosentista noin 18 prosenttiin, ja näin ollen polttamisen osuus kasvoi 29 prosentista 38 prosenttiin. Edellisestä kertomuksesta jo kävi ilmi, että uudistamisen osuus laski vuosien 1990 ja 1994 välillä.

Irlannissa kerättiin 36-39% jäteöljyistä (laskettuna siltä pohjalta, että 50% markkinoilla olevasta öljystä päätyy jäteöljyksi eikä 33% kuten ilmoitettiin), ja ne poltettiin kokonaisuudessaan.

Luxemburg ei toimittanut tietoja markkinoilla olevan öljyn määrästä. Tästä syystä syntyneen jäteöljyn määrä ainoastaan arvioitiin samaksi kuin kerätyn jäteöljyn määrä (jäteöljyistä kerättiin siis 100%). Luxemburg ilmoitti, että kaikki jäteöljyt vietiin pois maasta uudistamista varten. Tämä tarkoittaisi huomattavaa kasvua, sillä edellisen kertomuksen mukaan 50% jäteöljyistä uudistettiin. Tiedot ovat ristiriidassa tutkimuksen kanssa, jonka mukaan jäteöljyt poltettiin A- ja B-reittiä käyttäen vuonna 1994 - 1995.

Alankomaissa keräysaste nousi 35 prosentista 52 prosenttiin vuosina 1995 - 1997 (laskettuna siltä pohjalta, että 50% markkinoilla olevasta öljystä päätyy jäteöljyksi eikä 37-45% kuten ilmoitettiin). Kerätyistä öljyistä 100% poltettiin.

Itävalta esitti ainoastaan arviot markkinoilla olevan öljyn ja syntyneen jäteöljyn määrästä. Kerätyn öljyn määrä laski 92 prosentista vuonna 1995 78 prosenttiin vuonna 1997. Kerätyistä öljyistä 100% poltettiin.

Vuonna 1997 Suomessa kerättiin 97% syntyneestä jäteöljystä, vain 4% uudistettiin, 68% poltettiin ja 25% varastoitiin väliaikaisesti.

Ruotsin toimittamat luvut ovat karkeita arvioita. Tästä syystä kerätyn jäteöljyn määräksi arvioidaan 100% (jos syntyvän jäteöljyn määräksi arvioidaan 50% markkinoilla olevasta öljystä). Kerätty jäteöljy poltetaan (89% B-reittiä käyttäen, 11% A-reittiä käyttäen).

Yhdistyneen kuningaskunnan toimittamat luvut ovat arvioita, joiden mukaan syntyneestä jäteöljystä kerättiin 94-97% (laskettuna siltä pohjalta, että 50% markkinoilla olevasta öljystä päätyy jäteöljyksi eikä 55% kuten ilmoitettiin). Kerätystä jäteöljystä 7% uudistettiin ja 89% poltettiin. Uudistetun jäteöljyn ja kerätyn jäteöljyn välisen erotuksen oletetaan päätyvän sijoitettavaksi kaatopaikoille.

Niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka eivät toimittaneet tietoja, tutkimuksesta [63] kävivät ilmi seuraavassa esitetyt vuoden 1994 - 1995 tiedot.

[63] Economics of Waste Oils Regeneration, Coopers & Lybrand, Haag, 29. tammikuuta 1997.

Kreikassa vain 8% syntyvästä jäteöljystä kerättiin erikseen laillisin keinoin ja uudistettiin sen jälkeen. Jäljelle jäävät 92% jäteöljystä kerättiin laittomasti ja myytiin käsittelemättömänä polttoaineeksi.

Espanjassa jäteöljyistä kerättiin 44%; 14% uudistettiin ja 26% poltettiin (25% B-reittiä ja 43% A-reittiä käyttäen).

Italiassa kerättiin vuonna 1994 jäteöljyistä 58%; 48% uudistettiin ja 10% poltettiin.

Portugalissa kerättiin jäteöljyistä 25%, ja 100% näistä poltettiin (A-reitti).

Ø Kuvaa 2 on mukautettava, jotta sitä voidaan verrata kuvaan 1 (kerroin 50/48 kerätyille jäteöljyille ja kerroin 100/71 uudistetuille ja poltetuille jäteöljyille). Erillisen keräyksen prosenttiosuus on näin ollen hieman laskenut, 74,6 prosentista vuonna 1994 - 1995 74 prosenttiin vuonna 1997 (71% x 50/48). Tästä 24% (17% x 100/71) uudistettiin vuonna 1997 verrattuna 36 prosenttiin vuonna 1994 - 1995, ja polttamisen prosenttiosuus nousi 64 prosentista 75 prosenttiin (53% x 100/71).

Jos oletetaan, ettei jäteöljyhuolto Kreikassa, Italiassa, Portugalissa ja Espanjassa ole merkittävästi parantunut vuodesta 1994 vuoteen 1997, jäteöljyhuolto koko Euroopan unionin alueella on jopa huonontunut vuosien 1994 - 1995 ja 1997 välisenä aikana.

2. Esteet jäteöljyjen uudistamiselle ja polttamiselle - 3 artikla

Direktiivin 3 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on annettava etusija jäteöljyjen uudistamiselle ja toinen sija jäteöljyjen polttamiselle ympäristön kannalta hyväksyttävin edellytyksin, jos tällainen polttaminen on teknisesti, taloudellisesti ja järjestelyjen kannalta mahdollista. Jos jäteöljyjen uudistaminen tai polttaminen ei ole mahdollista, jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jäteöljyt hävitetään turvallisesti taikka niiden varastointia tai kaatopaikalle sijoittamista valvotaan (3 artiklan 3 kohta).

Belgiassa Vallonian alue ilmoitti, että tekniset, taloudelliset ja järjestelyihin liittyvät esteet (syitä ei eritelty) ovat rajoittaneet jäteöljyjen uudistamista mutta eivät niiden polttamista ja että toimenpiteitä on toteutettu 3 artiklan 3 kohdan mukaan. Flanderin alue ei ilmoittanut esteitä jäteöljyjen uudistamiselle ja polttamiselle.

Tanskassa ei ole vielä teknistä tai taloudellista perustaa jäteöljyjen uudistamiselle; ainoastaan tutkimushanke on käynnistetty. Puhdistamisen jälkeen jäteöljyt poltetaan kaukolämpöä varten. Jäteöljyjen yksityisille kerääjille annetaan tukea energia- ja CO2-maksujen korvausten muodossa, kun kerääjät toimittavat jäteöljyjä keskuslämmityslaitoksiin.

Perustamalla taloudellinen ja järjestelyjä koskeva kehys Saksassa varmistettiin, että teollisuus saavutti jäteöljyjen uudistamiseen tarpeelliset tekniset edellytykset. Esteitä ei mainittu.

Ranska ilmoitti, että perustavaa laatua olevia esteitä ei ole olemassa, mutta että se keskittyy seuraavassa esitetyistä syistä jäteöljyjen polttamiseen energian hyödyntämiseksi sementtiuuneissa. Jäteöljyjen uudistamista harjoittaa Ranskassa ainoastaan yksi laitos. Lisäksi perusöljyn tuottajat eivät halunneet kehittää jäteöljyjen uudistamistekniikoita. Yksi taloudellinen tekijä puhuu myös polttamisen puolesta, koska tällä hetkellä perusöljyjä tuotetaan liikaa, ja elinkaarianalyysin ensimmäiset tulokset osoittivat, että jäteöljyjen polttaminen saattaisi olla paras ratkaisu ympäristön suojelemiseksi.

Irlannissa ei ollut teknisiä, taloudellisia tai järjestelyihin liittyviä esteitä, jotka olisivat estäneet uudistamisen ja polttamisen asettamisen etusijalle. Ei ole selvillä, miksi Irlanti ei edistä jäteöljyjen uudistamista.

Tätä nykyä Luxemburgissa ei enää ole esteitä jäteöljyjen uudistamiselle ja polttamiselle. Luxemburgissa ei ole uudistamista harjoittavia laitoksia eikä polttolaitoksia. Jäteöljyjen kerääjillä on sopimukset ulkomailla sijaitsevien uudistamista harjoittavien laitosten kanssa. Ainut polttamisen salliva kriteeri on se, että käytettyjen öljyjen laatu ja tekniikat eivät salli uudistamista.

Alankomaat ilmoitti, että hallituksen 1980-luvun alussa harjoittaman politiikan tavoitteena oli jäteöljyn uudistaminen perusöljyksi keskusuudistamisyksikössä. Suunnitelma epäonnistui taloudellisista syistä. Vuonna 1986 yritettiin perustaa voiteluöljyntuottajien kanssa keskusuudistamisyksikkö, jonka tarkoituksena oli tuottaa polttoaineita jäteöljystä (erityisesti meriliikenteessä käytettävästä dieselöljystä). Yhdelle yhtiölle myönnettiin lupa tähän, mutta yhtiöllä ei ole vielä ollut luvalle käyttöä. Tähän on syynä se, että öljynkerääjät eivät halua lähettää öljyä kyseiseen laitokseen vaan käyttävät muita ulkomailla sijaitsevia laitoksia. Laitoksessa käytetään tätä nykyä sentrifuusiotekniikkaa polttoaineen tai polttoaineen valmistuksessa tarvittavan sekoituksen tuottamiseksi.

Käsittelemätön jäteöljy poltetaan tuskin koskaan. Jäteöljyä esiintyy myös pyyhkimiseen käytetyissä rievuissa, kölivedessä, öljynsuodattimissa ja -erottimissa jne. Nämä jätteet käsitellään ongelmajätteenä eikä jäteöljynä , ja ne yleensä hävitetään polttolaitoksissa.

Itävallan ilmoituksen mukaan jäteöljymäärät siellä ovat liian pieniä, jotta uudistaminen olisi taloudellisesti kannattavaa.

Suomessa ei ole teknisiä, taloudellisia tai järjestelyihin liittyviä esteitä, jotka estäisivät antamasta etusijaa jäteöljyjen uudistamiselle ja toista sijaa jäteöljyjen polttamiselle.

Ruotsi ilmoitti seuraavat esteet jäteöljyjen uudistamisen osalta: markkinointiongelmat, koska uudistetut öljyt on merkittävä ellei raakaöljyä ole hydrattu; uudistettavia jäteöljyjä tarvitaan suuria määriä, jotta kalliit investoinnit tuottaisivat voittoa; ja rikkihappoprosessista (-) syntyvä jäte on aiheuttanut vakavia ongelmia edellisessä laitoksessa.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa suoritetaan jäteöljyn rajoitettua uudistamista, joka vaatii suuria investointeja. Tärkeimmät kilpailijat ovat yritykset, jotka hyödyntävät energiaa jäteöljyistä. Lisäksi öljy-yhtiöiden välinen kilpailu on myös vaikuttanut uudistamisen toteuttamiskelpoisuuteen. Polttamisen osalta ei mainita esteitä. Jäteöljyjen turvalliseen hävittämiseen, niiden varastointiin tai kaatopaikalle sijoittamiseen vaaditaan jätehuoltoluvat (asetus jätehuoltoluvista 1994). Luvanhaltijan on huolehdittava jäteöljyistä tavalla, joka ei aiheuta uhkaa ympäristölle ja ihmisten terveydelle (ympäristönsuojelulaki 1990, jakso 34).

Ø Tärkeimmät uudistamiseen kohdistuvat esteet kansallisella tasolla näyttävät olevan taloudelliset tekijät kuten se, että taloudellisesti kannattavaan uudistamiseen tarvitaan vähimmäismäärä kerättyä jäteöljyä (tutkimuksen [64] mukaan tarvitaan 60 000-80 000 tonnia vuodessa) ja se, että uudistamisen ja polttamisen välillä vallitsee raivoisa kilpailu eikä kannustavia välineitä ole käytettävissä. Sillekin olettamukselle, että jotkut jäsenvaltiot eivät halua keskittyä uudistamiseen, on olemassa perusteita. Ranska esimerkiksi ilmoitti, että sen mielestä polttaminen on ympäristön kannalta parempi ratkaisu.

[64] Economics of Waste Oils Regeneration, Coopers & Lybrand, Haag, 29. tammikuuta 1997.

Ø Lisäksi tutkimuksessa [65] saatiin selville, että tärkeimmät esteet Euroopan tasolla ovat seuraavat: uudistamista ei aseteta ehdottomasti etusijalle, politiikka ei ole johdonmukaista eikä jäsenvaltioiden kesken ole yhteistyötä, voiteluöljyjen tuotannossa vallitsee yleinen ylikapasiteetti ja uudistamisen kilpailukyky on vähäinen.

[65] Economics of Waste Oils Regeneration, Coopers & Lybrand, Haag, 29. tammikuuta 1997.

3. Yleisölle tiedottaminen ja kampanjat - 5 artikla

Direktiivin 5 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava yleisölle tarkoitettuja tiedotusohjelmia ja kampanjoita sen varmistamiseksi, että jäteöljyt varastoidaan asianmukaisesti ja kerätään mahdollisimman tarkoin.

Belgiassa Vallonian alueella ei toteutettu erityisiä jäteöljyjä koskevia tiedotuskampanjoita, mutta kylläkin yleisempiä kampanjoita. Kampanjoiden tarkoituksena oli tiedottaa kotitalousjätehuollosta ja ympäristönsuojelusta, ja ne toteutettiin erilaisin toimin "vihreiden viikkojen" aikana. Flanderin alueella ei toteutettu yleisölle suunnattuja tiedotuskampanjoita.

Tanskassa, Irlannissa ja Ruotsissa ei toteutettu yleisölle suunnattuja tiedotuskampanjoita.

Saksassa tiedottaminen ja yleisön tietoisuuden nostaminen kuuluvat osavaltioiden ja paikallisviranomaisten tehtäviin. Niiden velvollisuuksiin kuuluu antaa jäteöljyntuottajalle neuvoja asianmukaisesta jätehuollosta ja välineistä. Saksassa annettiin lehdistötiedotteita, toteutettiin tietoiskuja radiossa ja televisiossa, painettiin julkaisuja ja järjestettiin näyttelyjä. Kauppiailla on velvollisuus tiedottaa loppukäyttäjille asianmukaisesta jäteöljyhuollosta ja ottaa jäteöljy takaisin, mikä on taannut jatkuvan ja laajan jäteöljyn keräyksen.

Ranskassa energia- ja ympäristövirasto ADEME toteuttaa pysyvästi toimia jäteöljynkerääjille ja autoalan ammattilaisille tiedottamiseksi. Loppukäyttäjille tiedotetaan jäteöljyjen keräyspaikoista "vihreän puhelinnumeron" avulla.

Luxemburgissa on saatettu alkuun erilaisia toimia osana ympäristöministeriön aloitteesta toteutettua Superdreckskäscht-kampanjaa: mainoksia ja kampanjoita radiossa, sanomalehdissä ja elokuvateattereissa kauppamessuille osallistumisen ohella. Kansalaisille suunnatun kampanjan nimenä on "Superdreckskäscht fir Biirger" ja kaupalliselle sektorille suunnatun kampanjan "Superdreckskäscht fir Betriiber". Näiden kahden toimen kautta kerättyjen jäteöljyjen määrät kasvoivat 1995-1997, mutta eivät merkittävästi, sillä toimet aloitettiin jo vuonna 1994.

Alankomaat mainitsi useat tiedotusvälineet kattavan tiedotuskampanjan pienimuotoisesta kemiallisesta jätteestä, josta jäteöljy muodostaa osan. Alankomaissa tuotettiin myös lehtinen siitä, kuinka jäteöljyjä käsitellään.

Itävallassa yleisölle tiedotettiin tiedonannoin, puhein, lehdistötiedottein ja tietolomakkein.

Muutamia esimerkkejä suomalaisista Ekokem Oy Ab:n (kansallinen ongelmajätteen käsittelylaitos) toteuttamista yleisölle suunnatuista tiedotuskampanjoista: - Ekokem on järjestänyt yhdessä käytettyjen voiteluöljyjen kerääjien kanssa kampanjoita kunnille voiteluöljyjen keräämisen edistämiseksi, - vuonna 1995 Ekokem järjesti yhdessä kerääjien kanssa kampanjan öljynerottelukaivoista ja niiden jätteistä, - alan lehdissä julkaistiin lukuisia artikkeleita öljyjen erottelusta, - paikallis- ja alueelliset viranomaiset jakoivat Ekokemin lehtisiä, - Ekokem järjestää koulutustilaisuuksia, joihin yritysten, kuntien jne. työntekijät voivat osallistua. Näiden toimien menestys näkyy pääasiassa siinä, että pienet liikeyritykset ja laitokset ovat päässeet järjestelmällisen keräyksen piiriin.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuonna 1995 aloitettu öljynhuoltokampanja on osa aloitetta, jonka tarkoituksena on öljyn aiheuttaman saastumisen vähentäminen. Kampanjan tavoitteena on parantaa tietoisuutta öljyn aiheuttamaan saastumiseen liittyvistä ongelmista, ja miten saastuminen voidaan estää huolellisen käsittelyn ja varastoinnin sekä tehostetun hyödyntämisen ja kierrätyksen avulla. Tätä edistävään kampanjaan kuuluvat seuraavat osat: Oil Bank Helpline auttaa yleisöä löytämään lähimmän öljynkierrätyspankin, Emergency Hotlineen voi ilmoittaa saastumisen aiheuttajista, ja Oil Care Code on yksinkertainen opas kotitalouksiin ja kaupallisille käyttäjille öljyn aiheuttaman saastumisen estämiseksi. Helpline-toimintaa mainostetaan lehtisissä, autojen huolto-oppaissa ja useimmissa öljykanistereissa. Erilaisia materiaaleja suunnitellaan tuotettavaksi vuonna 1999.

Ø Belgia, Tanska, Irlanti ja Ruotsi eivät täyttäneet tätä säännöstä lainkaan.

1.

4. Yksityiskohtaiset tiedot jäteöljyjä keräävistä yrityksistä

Kysymyksessä 4 jäsenvaltioita pyydettiin toimittamaan yksityiskohtaiset tiedot jäteöljyjä keräävistä yrityksistä. Jäteöljyhuollon rakenne toimivaltaisten viranomaisten tason ja lukumäärän sekä yritysten lukumäärän osalta vaihtelee huomattavasti jäsenvaltioiden välillä. Tanskaa lukuun ottamatta kaikki raportoivat jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön lupajärjestelmiä.

5. Jäteöljyjen ryhmittely käsittelytapojen mukaan - 5 artiklan 3 kohta

Direktiivin 5 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat päättää jäteöljyjen ryhmittelystä käsittelytapojen (uudistaminen ja polttaminen) mukaan.

Belgian Vallonian ja Flanderin alueet, Tanska, Saksa, Irlanti, Luxemburg, Itävalta, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta eivät ole ryhmitelleet jäteöljyjä käsittelytapojen mukaan.

Ranska jakoi jäteöljyt ryhmiin 'valvottu uudistaminen ja polttolaitokset'.

Alankomaat ilmoitti, että 5 yrityksellä on maakuntien myöntämä lupa jäteöljyjen sentrifuusioon. Näihin lupiin kuuluu terveydensuojelua ja ympäristöä koskevat vaatimukset, ja niitä valvovat maakuntien viranomaiset. Kyseiset laitokset saavat myös ottaa vastaan muita jätteitä kuin jäteöljyjä.

Suomen valtioneuvoston päätöksen 101/1997, jossa vahvistetaan uudistamisen, energian talteenoton ja jäteöljyjen turvallisen hävittämisen hierarkia, lisäksi kansallinen ongelmajätteen käsittelylaitos Ekokem Oy Ab suosittaa, että jäteöljyt olisi jaettava a) mustiin moottoriöljyihin, b) voiteluöljyihin kuten hydrauliikka- ja vaihteistoöljyt, jotka eivät sisällä PCB-yhdisteitä, c) voiteluöljyihin, jotka sisältävät vettä, d) kasviöljyihin ja e) muihin öljyjätteisiin, esimerkiksi PCB-yhdisteitä sisältävät öljyt, polttoainejätteet ja pilssiöljyt. Niiden jäteöljyjen osalta, jotka mainitaan a-d kohdassa, etusija annetaan uudistamiselle ja toinen sija energian hyödyntämiselle. Ne jäteöljyt, jotka mainitaan e-kohdassa, olisi hävitettävä turvallisesti. Käytännössä liikelaitokset lähettävät kerran vuodessa kirjanpidon vuosittaisen yhteenvedon valvontaviranomaiselle. Tämä velvoite yleensä perustuu lupiin. Jäteöljyhuoltoa harjoittavien laitosten tarkastukset suunnitellaan tehtäväksi vähintään kerran kolmessa vuodessa.

Ø Ainoastaan Suomi on soveltanut 5 artiklan 3 kohtaa kansallisella tasolla.

6. Yksityiskohtaiset tiedot jäteöljyjä käsittelevistä (kyselylomakkeessa: "hävittävistä") yrityksistä

Direktiivin 6 artiklan mukaan jäteöljyä käsittelevillä (uudistavien, polttavien, sijoittavien/hävittävien) yrityksillä on oltava toimilupa. Kysymyksessä 6 jäsenvaltioita pyydettiin toimittamaan yksityiskohtaiset tiedot yrityksistä, jotka käsittelevät ainoastaan jäteöljyjä, ja yrityksistä, jotka käsittelevät jäteöljyjä ja muita jätteitä. Mitä tulee jäteöljyjä kerääviin yrityksiin, jäteöljyhuollon rakenne toimivaltaisten viranomaisten tason ja lukumäärän sekä yritysten lukumäärän osalta vaihtelee huomattavasti jäsenvaltioiden välillä.

Ø Irlanti ja Alankomaat eivät myöntäneet lupia 6 artiklan mukaan, koska ne eivät pidä jalostettua jäteöljyä "jätteenä". Tämä kanta ei ole yhdenmukainen EU-lainsäädännön kanssa eikä ole olemassa selitystä sille, miksei ainakin jäteöljyä jalostavalle yritykselle myönnettäisi lupaa. Tämä saattaa johtua siitä väärinkäsityksestä, että "hävittäminen" jäteöljyn yhteydessä ei tarkoita polttamista ilman energian hyödyntämistä tai kaatopaikalle sijoittamista.

7. Polttamiselle asetetut päästörajat - 8 artikla

Direktiivin 8 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on huolehdittava, että niiden polttolaitosten, joilla polttoaineteho on yli 3 MW (Liite), päästörajoja tarkkaillaan. Jäsenvaltiot voivat milloin tahansa vahvistaa tiukemmat päästörajat tai päästörajat muille aineille ja muuttujille.

Taulukossa 2 esitetään katsaus niistä polttolaitoksista, joilla polttoaineteho on yli 3 MW, sekä yhteisön ja jäsenvaltioiden tasolla asetetuista päästörajoista. Direktiivissä säädetään tiettyjen aineiden osalta kahdesta vaihtoehdosta, ja jäsenvaltioiden on vahvistettava, kumpaa vaihtoehtoa ne soveltavat alueellaan.

Irlanti ja Alankomaat eivät panneet päästörajoja täytäntöön, koska niiden mukaan polttoaineena käytettävä jalostettu jäteöljy ei ole enää "jätettä". Tämä kanta ei ole yhdenmukainen direktiivin kanssa.

Ranskan soveltamat päästörajat ovat direktiivin mukaisia.

Ruotsi ei vastannut kysymykseen.

Itävalta, Tanska, Suomi ja Saksa panivat täytäntöön tiukemmat päästörajat. Itävalta määritteli päästörajat myös muille aineille.

Rikkidioksidin ja pölyn päästörajat, jotka jäsenvaltioiden oli asetettava, vaihtelevat välillä 50-1700 mg/Nm3 rikkidioksidille ja välillä 10-100 mg/Nm3 pölylle.

Ainoastaan Itävalta, Belgia, Tanska, Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta asettivat myös tai samat päästörajat polttolaitoksille, joiden polttoaineteho on alle 3 MW.

Jäteöljyjen polttamista valvovien viranomaisten lukumäärä ja taso vaihtelee jäsenvaltioiden välillä.

Ø Irlanti ja Alankomaat eivät missään tapauksessa täytä, ja ehkä myös Ranska ja Ruotsi eivät täytä direktiivissä esitettyjä, jäteöljyn polttamisen päästörajoja koskevia säännöksiä.

1.

8. Jäteöljyjä koskevan kirjanpidon määrärajoitukset - 11 artikla

Direktiivin 11 artiklan mukaan kunkin jäsenvaltion on määrättävä se jäteöljyjen määrä (jonka on oltava alle 500 litraa vuodessa), joka velvoittaa minkä tahansa (jäteöljyjä tuottavan, keräävän ja/tai sijoittavan/hävittävän) laitoksen pitämään kirjaa. Tämä kirjanpito on pyynnöstä toimitettava toimivaltaisille viranomaisille.

Tanska ja Ranska eivät määränneet minimimäärää. Tämä saattaa joko tarkoittaa sitä, että velvoitetta pitää kirjaa ei ole tai että velvoite ei ole riippuvainen jäteöljyn määrästä.

Belgiassa Vallonian alueella, Itävallassa, Suomessa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa kaikkien jäteöljyä (minimimäärä = 0) käsittelevien laitosten on pidettävä kirjaa.

Luxemburg vastasi, että minimimäärä on vahvistettu ongelmajätelainsäädännössä, muttei eritellyt asiaa tarkemmin.

Belgiassa Flanderin alueella ja Irlannissa asetettiin minimimääräksi 500 litraa, Saksassa 100 litraa jäteöljyä.

Alankomaat ilmoitti, että se ei vaadi jäteöljyjen tuottajia pitämään rekisteriä. Tämä kanta ei ole tämän direktiivin eikä myöskään vaarallisista jätteistä annetun direktiivin 91/689/ETY 4 artiklan 2 kohdan mukainen.

9. ja 10. Korvaukset yrityksille, jotka keräävät jäteöljyä ja sijoittavat/hävittävät sitä - 14 artikla

Direktiivin 14 artiklan mukaan yrityksille, jotka keräävät jäteöljyä ja/tai sijoittavat/hävittävät sitä, voidaan jäsenvaltioiden niille määräämien velvoitteiden johdosta suorittaa korvauksia niiden suorittamista palveluista.

Belgiassa Vallonian ja Flanderin alueilla, Tanskassa, Saksassa, Irlannissa, Luxemburgissa, Itävallassa, Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa ei suoritettu kyseisiä korvauksia.

Ranskassa on otettu käyttöön vero keräämisestä aiheutuvien kustannusten peittämiseksi. Tämä jäteöljyjä koskeva vero sisältyy saastuttavia toimia koskevaan yleiseen veroon.

Alankomaat ilmoitti, että siellä sovelletaan kuukausittaista enimmäismaksua, joka perustuu käsittelyn jälkeisiin kustannuksiin ja tuloihin. Kerääjät eivät saa veloittaa tuottajilta tätä enimmäismaksua korkeampia maksuja. Tosiasiallinen maksu on 0,04-0,07 EUR litralta, ja maksu kattaa keräyksen ja käsittelyn. Keräys- ja käsittelymaksujen erottaminen ei ole mahdollista, sillä kerääjät suorittavat myös käsittelyn.

Suomessa korvauksia suoritetaan keräyksestä ja sijoittamisesta/hävittämisestä. Ekokem Oy Ab:lle maksetut korvaukset keskimäärin ovat noin 1,7-2,54 miljoonaa EUR vuodessa (~ 2,04 miljoonaa EUR vuonna 1997). Jäteöljymaksuista annetun lain 894/1986 mukaisesti tuottajien ja maahan tuojien on maksettava voiteluöljyistä ja -rasvoista maksu, joka on ~ 0,04 EUR kilolta.

Liite II

>TAULUKON PAIKKA>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>TAULUKON PAIKKA>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

Kuva 1: Katsaus jäteöljyhuoltoon 15 jäsenvaltiossa 1994/1995 (Lähde: Economics of Waste Oils Regeneration, Coopers & Lybrand, Haag, 29.1.1997)

Jäteöljyjä koskeva direktiivi 75/439

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 1: Jäteöljyjä koskevat tiedot (kyselylomakkeen kysymys II, 1c), jatkuu seuraavalla sivulla

Huomautuksia:

1) Aikaero keräyksen ja polttamisen välillä.

2) Sisältää Vallonian ja Flanderin tiedot, muttei Brysselin.

3) Vettä sisältävä öljy.

4) Noin 40-60% määrästä poltetaan Valloniassa, mutta tuotetaan Vallonian ulkopuolella.

5) Väliaikainen varastointi.

6) Arvioitu puhtaana öljynä.

Jäteöljyjä koskeva direktiivi 75/439

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 1: Jäteöljyjä koskevat tiedot (kyselylomakkeen kysymys II, 1c), jatkuu seuraavalla sivulla

>TAULUKON PAIKKA>

Huomautuksia:

1) Jäteöljyä varastoidaan vain hyvin pieninä määrinä.

2) Economics of Waste Oils Regeneration, Coopers & Lybrand, Haag, 29. tammikuuta 1997.

3) Muunnettaessa kuutiometrit tonneiksi käytettiin öljyntiheyttä 0,9 tonnia/m3.

4) Luxemburg vei kaikki jäteöljyt ulos maasta uudistamista varten.

Jäteöljyjä koskeva direktiivi 75/439

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 1: Jäteöljyjä koskevat tiedot (kyselylomakkeen kysymys II, 1c)

>TAULUKON PAIKKA>

Huomautuksia:

1) Poltettu käsittelyn jälkeen.

2) Lukuihin on suhtauduttava varauksella: jäteöljyn öljypitoisuus voi olla 2-98%.

3) Muunnettaessa kuutiometrit tonneiksi käytettiin öljyntiheyttä 0,9 tonnia/m3.

4) Jätemäärät ovat arvioita.

5) Economics of Waste Oils Regeneration, Coopers & Lybrand, Haag, 29. tammikuuta 1997.

6) Esikäsitellyn (jätteet ja sakat poistettu) öljyn määrä.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kuva 2 - Prosenttiosuudet jäteöljyhuollosta, kun 50% markkinoille saatetusta öljystä päätyy jäteöljyksi (Lähde: taulukko 1)

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kuva 3 - Markkinoille saatetun öljyn määrät ja eri käsittelyt tonneina vuodessa 1000 asukasta kohti (Lähde: taulukko 1)

Jäteöljyjä koskeva direktiivi 75/439

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 2: Direktiivin liitteessä luetelluille aineille asetetut raja-arvot (kyselylomakkeen kysymys II, 7a) Direktiivissä annetaan kaksi vaihtoehtoa: vaihtoehto 1: Cr, Cu ja V = 1,5 mg/Nm3 ja Pb = 5 mg/Nm3 tai vaihtoehto 2: Cr, Cu, V ja Pb = 5 mg/Nm3

Tietoja ei saatu Kreikasta, Italiasta, Portugalista eikä Espanjasta // n.a.: ei sovelleta

Huomautuksia:

1) Koskee ainoastaan Flanderia.

2) Kansallisia raja-arvoja ei ole vahvistettu.

3) Kun sekapoltto toteutetaan, raja-arvo on 20 mg/Nm3.

4) Tällä hetkellä ei ole olemassa eurooppalaisia raja-arvoja. Jäsenvaltioita vaadittiin asettamaan raja-arvot.

5) Käsiteltyä jäteöljyä ei katsota "jätteeksi" (sovelletaan alempia päästöjen raja-arvoja).

6) Ei sovelleta TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 1: Maaperän raskasmetallien pitoisuuksien raja-arvot (mg/kg kuiva-ainesta)

// Tietoja ei saatu.

Puhdistamolietettä koskeva direktiivi 86/278/ETY

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 2: Lietteen raskasmetallien pitoisuuksien raja-arvot (mg/kg kuiva-ainesta)

// Tietoja ei saatu.

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

Puhdistamolietettä koskeva direktiivi 86/278/ETY

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 3: Raskasmetallien keskimääräinen vuosittainen enimmäiskuormitus viljelymaassa (g/ha/vuosi)

// Tietoja ei saatu.

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

Puhdistamolietettä koskeva direktiivi 86/278/ETY

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 4: Lietteen kokonaistuotanto ja maataloudessa käytetyt määrät (tonneina kuiva-ainesta)

// Tietoja ei saatu.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kuva 3 - Maataloudessa käytetyn lietteen prosenttiosuus jätevedenkäsittelylaitosten tuottaman lietteen kokonaismäärästä (Lähde: taulukko 4)

Puhdistamolietettä koskeva direktiivi 86/278/ETY

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 5: Lietteen keskimääräiset raskasmetallipitoisuudet (mg/kg kuiva-ainesta)

// Tietoja ei saatu.

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

PÄÄTELMÄT

Tämän kertomuksen tarkoituksena on antaa neuvostolle, Euroopan parlamentille, jäsenvaltioille ja asiasta kiinnostuneelle yleisölle tietoa siitä, miten direktiivien 75/442/ETY, 91/689/ETY, 75/439/ETY ja 86/278/ETY täytäntöönpanossa on edistytty.

Nämä neljä direktiiviä, joita koskevat kertomukset on laadittu kertomusten laatimista koskevan direktiivin 91/692/ETY mukaisesti, ovat sisällöltään ja rakenteeltaan varsin erilaisia. Direktiiveissä 75/442/ETY ja 91/689/ETY annetaan yleiset ja perustavaa laatua olevat säännökset kaikille jätteille ja ongelmajätteille, kun taas direktiiveissä 75/439/ETY ja 86/278/ETY on vaatimuksia erityisille jätevirroille (jäteöljyille ja puhdistamolietteelle). Vaatimukset ovat erilaisia johtuen jätteiden erilaisuudesta ja niihin liittyvistä erilaisista ongelmista.

Kutakin direktiiviä koskeviin kyselylomakkeisiin annetut vastaukset on analysoitu erikseen, mutta näissä päätelmissä pyritään antamaan direktiiveistä ja niiden täytäntöönpanosta yleisluontoinen kokonaiskuva.

Jätteen määritelmä

Määritelmät ja erityisesti 'jätteen' ja 'ongelmajätteen' määritelmä sekä jätehuoltoterminologia kuten 'kierrättäminen, uudelleenkäyttö/hyödyntäminen ja hävittäminen/loppusijoittaminen' muodostavat perustan Euroopan jätehuoltopolitiikalle ja tämän alan sisämarkkinoiden toiminnalle.

'Jätteen määritelmän' ja Euroopan jäteluettelon ovat saattaneet oikein kansalliseen lainsäädäntöönsä ainoastaan viisi jäsenvaltiota (Tanska, Espanja, Italia, Suomi ja Ruotsi). Neljä jäsenvaltiota (Kreikka, Espanja, Luxemburg ja Suomi) ovat saattaneet vaarallisten jätteiden määritelmän ja vaarallisten jätteiden luettelon oikein kansalliseen lainsäädäntöönsä. Siten vain Espanja ja Suomi ovat saattaneet Euroopan jätemääritelmät kansalliseen lainsäädäntöönsä oikealla tavalla.

Jäsenvaltiot voivat 1 artiklan 4 kohdan mukaisesti antaa tiedoksi muita jätteitä, joilla ne katsovat olevan liitteessä III lueteltuja 'vaarallisia' ominaisuuksia. Komissio sai vuoden 1999 alkuun mennessä 471 ilmoitusta. Vaarallisten aineiden luetteloa on tarkoitus mukauttaa tässä suhteessa ja sulauttaa se käytännön syistä Euroopan jäteluetteloon. Kotitalouksien vaaralliset jätteet eivät 1 artiklan 5 kohdan mukaisesti kuulu direktiivin 91/689/ETY säännösten soveltamisalaan. Italia ja Yhdistynyt kuningaskunta jopa sulkivat kotitalousjätteen vaarallisten jätteiden määritelmän ulkopuolelle, mikä ei ole EY:n lain mukaista.

Jäteöljy luokitellaan vaaralliseksi jätteeksi (vaarallisten jätteiden luettelon 12 ja 13 luku). Direktiivin 75/439/ETY jäteöljyjä koskeva jäteterminologia (kuten hävittäminen/sijoittaminen, käsittely, uudistaminen ja polttaminen) eroaa puitedirektiiveissä ja jätehuoltostrategiassa käytetystä terminologiasta. Siten "jäteöljystä huolehtimisella" tarkoitetaan kaikkia käsittelyjä (prosessointi, hävittäminen, varastointi ja kaatopaikalle vienti), kun taas "jätteestä huolehtimisella" tarkoitetaan liitteessä II A lueteltuja operaatioita kuten polttamista ilman energian talteenottoa tai kaatopaikalle sijoittamista. Tähän eroon pitäisi puuttua, sillä se näyttää aiheuttaneen sekaannusta ainakin kuudessa kysymyksessä, joissa pyydettiin yksityiskohtaisia tietoja "jäteöljyjä käsittelevistä" yrityksistä. Lisäksi Irlanti ja Alankomaat eivät pidä prosessoituja jäteöljyjä "jätteenä" vaan polttoaineena, eivätkä ne siksi sovella direktiivissä säädettyjä päästöjen raja-arvoja.

Direktiivissä 86/278/ETY määritellään puhdistamolietteen "käyttö" "lietteen levittämiseksi maahan tai miksi tahansa muuksi lietteen lisäämiseksi maan pinnalle tai maaperään". Tähän määritelmään, kun sitä sovelletaan yhdessä direktiivin 86/278/ETY säännösten kanssa, sisältyy implisiittisesti vaatimus, että puhdistamolietteen käyttöä maanviljelyssä on pidettävä direktiivin 75/442/ETY liitteessä II B tarkoitettuna käyttönä (maan käsittelyä maanviljelyssä koskeva johdanto-osan kappale 10).

Periaatteiden tärkeysjärjestys

Periaatteiden tärkeysjärjestyksestä (jätteiden vähentäminen, kierrätys, energian talteenotto ja turvallinen hävittäminen) säädetään direktiivin 75/442/ETY 3 ja 4 artiklassa, ja se vahvistettiin vuonna 1996 annetussa yhteisön jätehuoltostrategiassa. Direktiivin 75/439/ETY 3 artiklassa säädetään tärkeysjärjestyksestä jäteöljyille: uudistaminen (regeneraatio), polttaminen ja turvallinen hävittäminen / kaatopaikalle sijoittaminen.

Jätteistä annetun direktiivin 75/442/ETY soveltamisesta esitettiin kysymykset 2 ja 4, jotka koskivat jätteiden vähentämisen ja hyödyntämisen (talteenoton) rohkaisemista koskevia toimia sekä yksityiskohtaisia tietoja jätteiden syntymisestä ja käsittelystä. On epäselvää, vähennettiinkö jätteiden muodostumista ja kuinka paljon vuosina 1995-1997; ei ole edes olemassa kaavaa vähentämisen laskemiseksi, jotta edistystä voitaisiin verrata. Vain Flanderin alue Belgiassa ja Luxemburg aloittivat erityisohjelmia tai toimia tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Saksa ja Irlanti selostivat, miten tavoitteisiin pyritään jätehuoltomenettelyissä, kun taas muut jäsenvaltiot vain vahvistivat, että vaatimukset on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Jätteiden kierrätys on onnistunut eri tavalla eri jäsenvaltioissa. Kotitalousjätteen keskimääräinen kierrätysaste 15 jäsenvaltiossa on 15 % (se vaihtelee jäsenvaltioissa välillä 0-44 %). Ongelmajätteen keskimääräinen kierrätysaste (11 jäsenvaltiossa) on noin 19 % ja "muun jätteen" 60 %. Viimeistä arvoa on tarkasteltava varovasti, sillä vain kahdeksan jäsenvaltiota toimitti tietoja, eivätkä tiedot koskeneet samoja jätelaatuja.

Koska Euroopan tasolla ei ole olemassa tarkkoja perusteita sille, miten erotetaan poltto, jossa energia otetaan talteen ja jossa sitä ei oteta talteen, ne on käsiteltävä yhdessä. Tanska ja Luxemburg polttivat 56 %, kun taas keskimääräinen polttoaste on noin 19 %. Silloinkin kun energia otetaan talteen, poltto on vain toiseksi paras vaihtoehto talteenoton kannalta. Nykyisissä ja tulevissa Euroopan tason aloitteissa on keskityttävä erilliseen keräilyyn lähteellä ja korkeisiin kierrätysasteisiin.

Kaatopaikalle vienti on edelleen yleisin kotitalousjätteen käsittelytapa (keskimäärin 62 %). Sitä sovelletaan vähemmän ongelmajätteeseen (35 %) ja "muuhun jätteeseen" (17 %). Omavaraisuusaste jätteen sijoittamisessa on useimmissa jäsenvaltioissa yli 99 %, mutta Irlanti vei 36 % ja Luxemburg 99 % ongelmajätettä (loppu)sijoitettavaksi.

Jäteöljyn asianmukaisessa käsittelyssä erillisen keräilyn onnistuminen on tärkeä tekijä. Mitä korkeampi on keräilyaste sitä pienempi on jäteöljymäärä, joka viedään kaatopaikalle tai jopa kaadetaan maahan tai viemäriin, mikä aiheuttaa suuria vaaroja ihmisten terveydelle ja ympäristölle. Keskimääräinen keräilyaste (joka perustuu arvioon, että puolet markkinoille saatetusta öljystä päätyy jätteeksi) on noin 71 %, mikä merkitsee sitä, että 29:ä prosenttia ei käsitellä asianmukaisesti.

Jäteöljyhuollossa ei noudateta vieläkään tärkeysjärjestystä (uudistaminen, poltto ja turvallinen hävitys / kaatopaikalle vienti). Niiden yhdentoista jäsenvaltion joukosta, jotka ovat jättäneet kertomuksen, vain Saksa, Ranska ja Luxemburg vahvistivat sen, että huomattava osa kerätystä jäteöljystä regeneroidaan/uudistetaan (~ 60%, 50-30%, 100%). Regenerointiprosenttiosuus on kuitenkin laskussa Saksassa ja kovasti laskussa Ranskassa. Luxemburgin ilmoittamaa 100 prosentin ihannemäärää ei ole tarkistettu, ja se saattaa johtua "regeneroinnin" erilaisesta tulkinnasta.

Aiemmassa kertomuksessa jo todettiin, että jäteöljyjä koskeva direktiivi on pantu vain osaksi täytäntöön ja että jäsenvaltiot eivät ole tosiasiallisesti pitäneet regenerointia ensisijaisena verrattuna jäteöljyjen polttoon. Ajanjaksolle 1995-1997 on jopa ilmoitettava pienempi tulos varsinkin ottaen huomioon regeneroinnin ensisijaisuus.

Pääasialliset esteet näyttävät olevan taloudelliset näkökohdat. Jotta regenerointi olisi taloudellisesti kannattavaa, siihen tarvitaan vähimmäismäärä kerättyä jäteöljyä. Myöskään ei ole olemassa välineitä, joilla regenerointia voitaisiin tukea tiukassa kilpailussa jäteöljyn polton kanssa. Jäsenvaltiot kuitenkin antavat sen vaikutelman, etteivät ne halua keskittyä regenerointiin. Esimerkiksi Ranska on ilmoittanut kannakseen, että poltto on sen mielestä ympäristön kannalta järkevin ratkaisu.

Puhdistamolietteen käyttöä lannoitteena maanviljelymaassa pidetään ympäristön kannalta parhaana vaihtoehtona, mikäli se ei muodosta uhkaa ympäristölle eikä myöskään eläinten ja ihmisten terveydelle. Direktiivillä 86/278/ETY pyritään sääntelemään puhdistamolietteen levittämistä maanviljelyyn käytettävään maahan siten, että ympäristöhaitat vältettäisiin. Julkisuuteen ei olekaan tullut yhtään ihmisten, eläinten tai viljan kontaminaatiotapausta, joka johtuisi lietteen käytöstä maanviljelymailla, kun se on tehty direktiivin säännösten mukaisesti. Vaikka ihmisen toiminnoissa ei olekaan olemassa nollariskiä, näyttää siltä, että direktiivi on tosiasiallisesti ehkäissyt saastumisen leviämistä lietteen käytön vuoksi.

Muitakin lietteenkäsittelymenetelmiä on, vaikka kaikkiin liittyy omia haittoja. Liete voidaan sijoittaa kaatopaikalle - itse asiassa monissa jäsenvaltioissa se on pääasiallisin käsittelytapa. Haittana on, että lietteen orgaaninen aines hajoaa kaatopaikkaympäristössä, jossa on hapenvajausta. Hajoamisessa muodostuu kaatopaikkakaasuja kuten metaania ja hiilidioksidia, jotka molemmat ovat kasvihuonekaasuja, puhumattakaan pahoista hajuista ja saastuneesta valumasta, joka voi kontaminoida pohjavettä. Lietettä voidaan myös polttaa. Jos ei oteta huomioon kustannuksia, jotka ovat korkeat ja nousevat todennäköisesti edelleen, kun otetaan käyttöön yhä hienompia savukaasujen puhdistusmenetelmiä, polttoon liittyy joka tapauksessa ongelmia kuten jäämien käsittely, hiilidioksidin muodostuminen ja lietteessä olevien orgaanisen aineksen ja ravinteiden lopullinen hävittäminen.

Jätekäsittelyhierarkiassa pyritään asettamaan jätteiden muodostumisen välttäminen ja uudelleenkäyttö ensimmäiseksi vaihtoehdoksi. Jäteveden käsittelyyn ei ole toistaiseksi olemassa tehokasta puhdistusmenetelmää, jossa ei muodostuisi lietettä. Siksi toiseksi paras vaihtoehto on uudelleenkäyttö. Levittäminen maanviljelymaahan on luonnollinen määränpää puhdistamolietteelle, koska siinä päättyvät ravinneketjut. Monissa jäsenvaltioissa kuitenkin epäillään jätteiden ja erityisesti puhdistamolietteen käyttöä maanviljelymailla. Puhdistamolietteen tapauksessa tämä epäily ei perustu tieteellisiin tosiseikkoihin, vaan siihen vaikuttavat pääasiassa maanviljely- ja elintarvikesektorin viime vuosien elintarvikeskandaalit. Vaikka näillä pelonaiheilla ei ole mitään tekemistä puhdistamolietteen käytön kanssa maanviljelymaassa, ihmiset kokevat, että ihmisen ulosteiden ja elintarvikeviljan yhdistelmä voi olla vaarallinen, ja reagoivat sen mukaisesti.

Niiden jäsenvaltioiden esittämät luvut, jotka ovat toimittaneet kertomuksen komissiolle, osoittavat, että vain neljässä jäsenvaltiossa käytetään yli 50 % tuotetusta lietteestä maanviljelyssä. Viidessä käytetään 30-50 % ja yhdessä vain 11 %. Ei ole realistista odottaa sadan prosentin kierrätysasteita, koska kaikentyyppisen puhdistamolietteen vaarattomuutta ei voida taata. On selvitettävä, voidaanko uudelleen hyödynnettävän lietteen määrää lisätä. Erityisesti Euroopan eteläisillä alueilla, joissa maaperä tarvitsee kipeästi orgaanista ainetta eroosion ja aavikoitumisen torjumiseksi, lietteen käyttöä olisi arvioitava vakavasti yhtenä vaihtoehtona.

Jätehuoltosuunnitelma

Direktiivin 75/442/ETY 7 artiklan 1 kohdan ja direktiivin 91/689/ETY 6 artiklan (sekä pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun direktiivin 94/62/EY 14 artiklan) mukaisesti toimivaltaisten viranomaisten on laadittava jätehuoltosuunnitelmia, joissa on mainittava, minkä tyyppistä ja mistä peräisin olevaa jätettä on otettava talteen ja hävitettävä ja kuinka paljon, sekä annettava yleiset vaatimukset, määrättävä erityisjärjestelyistä erityisille jätteille ja määrättävä sopivista loppusijoituspaikoista tai -laitoksista. Näihin suunnitelmiin on luonnollisesti sisällytettävä myös jäteöljyt ja puhdistamoliete.

Jätehuoltosuunnitelmat ovat keskeinen osa yhteisön jätehuoltostrategiaa. Suunnitelmia ei ole kuitenkaan vielä pantu täytäntöön ja sovellettu tyydyttävästi. Kreikka ja Luxemburg eivät ole vielä antaneet jätehuoltosuunnitelmaa tiedoksi. Kaikki muut jäsenvaltiot Itävaltaa lukuun ottamatta ovat ilmoittaneet komissiolle jätehuoltosuunnitelmia, jotka eivät kata kaikentyyppisiä jätteitä tai jäsenvaltioiden kaikkia alueita. Jäsenvaltioita vastaan on aloitettu useita rikkomismenettelyjä eri säännösten noudattamatta jättämisen vuoksi. Suunnitteilla on nyt toimivaltaisille viranomaisille osoitetut ohjeet, jotta jätehuoltosuunnitelmien laatua voitaisiin parantaa.

Jätetilastot

Luotettavat jätetilastot mahdollistavat toisaalta jätehuoltosuunnittelun realististen tavoitteiden muotoilemisen ja toisaalta nykytilanteen arvioinnin, mikä on tämän kertomuksen tarkoitus.

Jotta tiedot olisivat vertailukelpoisia ja ne voitaisiin arvioida, on varmistettava, että jäsenvaltioilla on sama lähestymistapa, kun ne määrittelevät jätteet, jäteluettelot ja jätehuoltoterminologian. Näin ei ole vielä. Tässä suhteessa on yksilöity seuraavia ongelmia:

· termejä 'kotitalousjäte' (kotitalouksissa muodostuneet jätteet) ja 'yhdyskuntajäte' (kuntien keräämät jätteet) käytetään usein synonyymeinä. Yhdyskuntajäte voi kuitenkin sisältää kotitalousjätteen lisäksi myös samanlaisia kaupasta, teollisuudesta ja laitoksista tulevia jätteitä,

· tietoja, jotka koskevat polttoa jätteenhävittämistoimena ja energian talteenottoa varten, on käsiteltävä yhdessä, koska Euroopan tasolla ei ole vielä annettu täsmällisiä kriteerejä näiden käsittelytapojen erottamiseksi toisistaan,

· jäsenvaltiot noudattavat erilaisia lähestymistapoja syntyneen jäteöljyn määrän arvioinnissa (33-66 % markkinoille saatetusta öljystä).

Selvästikään useimmat jäsenvaltiot eivät ole vielä saaneet valmiiksi täydellisiä jätteiden syntymistä ja jätehuoltoa koskevia tietokantoja. Erityisesti "muusta jätteestä", jota ovat kaikki muut kuin kotitalousjätteet ja ongelmajätteet, on puutteellisesti tietoja.

Komissio antoi tammikuussa 1999 neuvostolle ja Euroopan parlamentille ehdotuksen jätehuoltotilastoja koskevaksi asetukseksi (KOM (1999) 31 lopullinen). Asetuksen tarkoituksena on ottaa käyttöön tilastoja varten yhteisötason puitteet, joissa annettaisiin yhteiset määritelmät ja luokitukset. Kun kyseinen asetus on pantu täytäntöön, sen pitäisi parantaa jätetilastojen saatavuutta ja vertailtavuutta. On kuitenkin mainittava, että asetuksen täytäntöönpanoon kuluu kolme vuotta sen voimaantulon jälkeen.

Kirjanpito

Vaatimus pitää kirjaa jätteistä ja jätehuollosta on jätetilastojen peruste.

Direktiivin 75/442/ETY 14 artiklassa edellytetään, että talteenottoa ja käsittelyä/loppusijoitusta harjoittavat laitokset ja yritykset pitävät kirjaa jätteistä ja jätehuollosta. Lisäksi direktiivin 91/689/ETY 4 artiklan 2 kohdassa säädetään ongelmajätteitä tuottavien laitosten ja ongelmajätteitä kuljettavien yritysten kirjanpitovelvollisuudesta. Lisäksi direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa edellytetään ongelmajätteiden loppusijoituksesta (kaatopaikalle sijoittamisesta) erityiskirjanpitoa.

Belgia, Saksa, Ranska ja Alankomaat eivät ole panneet oikein täytäntöön kaikkia säännösten näkökohtia. Irlannin ja Ruotsin antamat tiedot eivät riitä arviointiin. Itävalta ja Tanska näyttävät sulauttaneen ongelmajätteiden loppusijoitusta koskevan kirjanpidon kehysdirektiivin 14 artiklassa annettuihin yleisiin vaatimuksiin.

Direktiivin 75/439/ETY 11 artiklassa täsmennetään, että jäsenvaltiot voivat asettaa jäteöljyille vähimmäismäärän (enintään 500 litraa), jota suurempia määriä tuottavien, keräilevien ja/tai käsittelevien yritysten on pidettävä kirjaa. Vähimmäismäärät on asetettu 0-500 litraan. Alankomaat eivät vaadi jäteöljyjen tuottajilta kirjanpitoa. Ei ole selvää, vaativatko Tanska ja Ranska, jotka eivät ole asettaneet vähimmäisrajoja, kirjanpitoa 0 litraa suuremmista määristä vai eivät.

Direktiivin 86/278/ETY 10 artiklassa edellytetään ajantasaista kirjanpitoa puhdistamolietteen tuottamisesta ja käytöstä sekä tietoja lietteen ominaisuuksista, säilytysastioista ja käyttöpaikoista. Komissio toteaa, että jotkut jäsenvaltiot eivät ole ilmoittaneet vaadittuja tietoja lietteen tuottamisesta eikä maanviljelyssä käytetyistä määristä, ja jotkut antavat vain arvioita.

Näissä neljässä direktiivissä edellytetään, että kirjanpito on annettava saataville toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä. Tämän säännöksen ongelmana on, että kirjanpito ei ole ilman muuta toimivaltaisten viranomaisten saatavilla. Kun tietoja tarvitaan tilastojen laatimiseen tai muuhun sen tyyppiseen tehtävään, niiden kerääminen vaatii pitkän ajan. Jotkin jäsenvaltiot kuten Flanderin alue Belgiassa sekä Tanska ja Suomi edellyttävät, että vuosikertomukset toimitetaan toimivaltaisille viranomaisille. Näitä kertomuksia voitaisiin sitten käyttää jätetilastojen pohjana.

Jätehuollon valvonta

Ensinnäkin jäsenvaltioiden on perustettava tai nimettävä toimivaltaiset viranomaiset, jotka vastaavat jätehuollon valvonnan täytäntöönpanosta. Direktiivin 75/442/ETY liitteessä olevassa taulukossa 1 esitetään yleiset yhteenvetotiedot kansallisten viranomaisten toimivallasta. Direktiivin 75/439/ETY liitteen taulukoissa 2, 3.1, 3.2 ja 4.2 annetaan yksityiskohtaisia tietoja jäteöljysektorin vastuista. Toimivalloissa on suuria eroja jäsenvaltioiden välillä, mikä johtuu hallintorakenteiden yleisistä eroista. Siten näiden tietojen käyttöarvo on rajoitettua, ellei avoimuuden edistämiseksi ja jätetietojen keräilyn helpottamiseksi anneta lisätietoja kuten osoitteita tai ilmoiteta, mitä alueita toimivalta koskee jne.

Jätedirektiiveissä säädetään erilaisista keinoista asianmukaisen jätehuollon valvontaa varten kuten luvista ja sääntömääräisistä tarkastuksista.

Luvat

Jätteistä annetun direktiivin 75/442/ETY 9, 10 ja 12 artiklan mukaisesti laitoksilla ja yrityksillä, jotka harjoittavat talteenottoa tai loppusijoitusta, on oltava toimivaltaisten viranomaisten antama toimilupa. Toimivaltaisten viranomaisten on rekisteröitävä jätteiden keräilyä ja kuljetusta harjoittavat yritykset. Direktiivin 11 artiklassa säädetään edellytyksistä, joilla voi saada vapautuksen lupavaatimuksesta; niitä on tiukennettu vaarallisista jätteistä annetun direktiivin 91/689/ETY 3 artiklalla. Yksikään kertomuksen toimittaneista jäsenvaltioista ei ole antanut yleisiä sääntöjä ongelmajätteitä koskevien lupavaatimusten poikkeusehdoista. Jotkin jäsenvaltiot ovat saattaneet kansalliseen lainsäädäntöönsä mahdollisuuden poiketa kehysdirektiivistä, mutta yksikään ei ole antanut tietoja soveltamisesta saaduista kokemuksista.

Direktiivin 75/439/ETY 6 artiklassa edellytetään, että jäteöljyjä käsittelevillä yrityksillä (jotka siis prosessoivat, hävittävät, varastoivat tai sijoittavat kaatopaikalle jätteitä) on oltava lupa. Kaikki kertomuksen toimittaneet jäsenvaltiot Tanskaa lukuun ottamatta ovat myös ottaneet käyttöön lupajärjestelmän jäteöljyjä keräileville yrityksille.

Direktiivissä 86/278/ETY säädetään puhdistamolietteen käytön yleisistä säännöistä. Sille ei ole lupavaatimusta.

Tarkastukset

Asianmukaisia määräaikaistarkastuksia vaaditaan yleensä direktiivin 75/442/ETY 13 artiklassa kaikille jätteitä käsitteleville (keräily, kuljetus, hyödyntäminen ja hävittäminen) yrityksille. Direktiivin 91/689/ETY 4 artiklan 1 kohdalla tarkastukset ulotetaan vaarallisten jätteiden tuottajiin.

Direktiivin 75/439/ETY 13 artiklassa edellytetään ainoastaan jäteöljyjä loppusijoitusta varten käsittelevien (prosessointi, hävittäminen, varastointi ja kaatopaikalle sijoittaminen) yritysten tarkastuksia. Tämän vuoksi kehysdirektiivien yleiset määräykset koskevat lisäksi jäteöljyjen keräilyä ja kuljetusta harjoittavia yrityksiä sekä jäteöljyn tuottajia.

Kyselylomakkeessa kysyttiin ainoastaan vaarallisten jätteiden tuottajien tarkastuksista. Kansalliset viranomaiset eivät pysty tarkastamaan kaikkia vaarallisten jätteiden tuottajia. Ne keskittyvät sen vuoksi tärkeimpiin tapauksiin.

Puhdistamolietettä koskevassa direktiivissä 86/278/ETY ei edellytetä määräaikaistarkastuksia.

Toimenpiteet, joilla varmistetaan turvallinen talteenotto ja hävittäminen

Jätteistä annetun direktiivin 75/442/ETY 4 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jätteet otetaan talteen ja hävitetään vaarantamatta ihmisten terveyttä ja käyttämättä sellaisia prosesseja tai menetelmiä, jotka voisivat vahingoittaa ympäristöä.

Jätehuollon turvallisuus on tavoitteena myös 2 artiklan 2-4 kohdalla, joissa kielletään vaarallisten jätteiden sekoittaminen, ja direktiivin 91/689/ETY 5 artiklan 1 kohdalla, jossa vaaditaan, että ongelmajäte on pakattava ja merkittävä asianmukaisesti. Useimmat jäsenvaltiot ovat saattaneet nämä säännökset ainakin oikeudellisiin teksteihinsä lukuun ottamatta Ranskaa, Itävaltaa ja Suomea, jotka ovat pehmentäneet vaarallisen jätteen sekoittamiskieltoa. Ranska on lisäksi pannut täytäntöön asianmukaiset pakkaus- ja merkintävaatimukset ainoastaan sairaalajätteelle ja tartunnanvaaralliselle terveydenhoitoalan jätteelle.

Direktiivin 75/439/ETY 7 ja 8 artiklassa täsmennetään kehysdirektiivin jäteöljyjä koskeva yleinen määräys. Siten jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, ettei jäteöljyjen uudistaminen aiheuta ympäristölle tarpeetonta haittaa. Vallonian alue Belgiassa, Irlanti, Alankomaat ja Itävalta eivät ole saattaneet kyseistä säännöstä osaksi lainsäädäntöään, koska näissä maissa jäteöljyjä ei uudisteta. Ranska taas ei ole pannut säännöstä täytäntöön, vaikka siellä jäteöljyjä uudistetaan.

Direktiivin 8 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on varmistettava, että polttolaitoksille, joiden lämmönsyöttöteho on enemmän kuin 3 MW, asetettuja päästörajoja noudatetaan. Irlanti ja Alankomaat eivät ole soveltaneet päästörajoja, sillä ne katsovat, etteivät prosessoidut jäteöljyt ole enää "jätteitä". On epäselvää, noudattavatko Ranska ja Ruotsi direktiiviä. Neljä jäsenvaltiota (Itävalta, Tanska, Suomi ja Saksa) ovat panneet täytäntöön jopa tiukemmat päästörajat. Itävalta on lisännyt raja-arvoja muille muuttujille. Tulevaisuudessa päästörajat aiotaan saattaa osaksi jätteiden polttoa koskevaa direktiiviä.

Raja-arvot ovat puhdistamolietettä koskevan direktiivin 86/278/ETY tärkein osa. Direktiivissä säädellään raskasmetallien pitoisuutta maaperässä ja lietteessä sen lisäksi, että säädetään maaviljelymaan vuosittaisesta keskimääräisestä raskasmetallikuormituksesta.

Jäsenvaltiot ovat käyttäneet runsaasti direktiivin 12 artiklan niille antamaa mahdollisuutta antaa tarvittaessa tiukempia säännöksiä kuin direktiivissä säädetään. Jäsenvaltiot ovat määränneet hyvin usein tiukempia raja-arvoja lietteen raskasmetallipitoisuudelle kuin direktiivin liitteessä I B säädetään. Raja-arvot eroavat paljon toisistaan, ja satakertainen ero ei ole harvinainen. Näin siitä huolimatta, että todelliset keskimääräiset raskasmetallipitoisuudet ovat suunnilleen samat koko yhteisön alueella. On perusteltua kysyä, mikä on tieteellinen peruste noin suuresti vaihteleville arvoille.

Taulukossa 5 esitetyistä luvuista käy ilmi, että lietteen laatu - keskimäärin - on suuresti parantunut verrattuna muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen. Myöskään direktiivin liitteessä I B säädetyt pitoisuusvälit eivät kuvasta lietteen (ainakaan maanviljelyssä uudelleen käytetyn lietteen) nykyistä alhaista kontaminaatiotasoa. Tämä herättää kysymyksen siitä, miten voidaan estää erittäin huonolaatuisen lietteen käyttö maanviljelyssä. Jäsenvaltioissa toteutetut toimenpiteet osoittavatkin, että on mahdollista estää lietteen kontaminoituminen lähteellä, jolloin vältetään raskasmetallien leviäminen ympäristöön.

Direktiivissä ei säädetä orgaanisten yhdisteiden pitoisuusrajoista. Jotkin jäsenvaltiot ovat antaneet komissiolle tiedoksi jonkin verran yhdisteitä, joille on asetettu kynnysarvot [69]. Komissio toteaa kuitenkin, että säätelyn kohteena ovat erilaiset yhdisteet, mikä herättää jälleen kysymyksen tällaisen lähestymistavan perusteista.

[69] Esimerkiksi halogenoitujen yhdisteiden (AOX) kokonaismäärää sekä dioksiineja ja furaaneja (PCCD/F) säädellään Itävallassa ja Saksassa; PCB-yhdisteitä säädellään Saksassa, Ranskassa ja Ruotsissa; PAH-yhdisteitä säädellään Tanskassa, Ranskassa ja Ruotsissa jne.

Tällaisen säännösten ja määräysten vaihtelun - vaikka se on asianomaisen direktiivin ja perustamissopimuksen sallima - katsotaan toisinaan haittaavan kansallisten viranomaisten pyrkimyksiä varmistaa, ettei suuri yleisö menetä luottamustaan lietteen käyttöön maanviljelyssä.

Rikkomismenettelyt

Komissio on aloittanut EY:n perustamissopimuksen 226 artiklassa tarkoitettuja menettelyjä sellaisia jäsenvaltioita kohtaan, jotka eivät ole noudattaneet velvoitettaan toimittaa kertomusta jätelainsäädännön täytäntöönpanosta.

Seuraavissa taulukoissa esitetään direktiivien 75/442/ETY, 91/689/ETY ja 75/439/ETY täytäntöönpanoa koskevat meneillään olevat rikkomismenettelyt. Tällä hetkellä ei ole meneillään puhdistamolietettä koskevan direktiivin 86/278/ETY täytäntöönpanoa koskevaa rikkomismenettelyä.

Jäteöljyjen osalta Saksan tapaus koskee 3 artiklan 1 kohdan rikkomista, jonka mukaan jäteöljyjen uudistaminen on asetettava ensisijalle. Portugalin lainsäädäntö taas on useissa kohdin direktiivin vastaista.

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko: Rikkomismenettelyt - tilanne lokakuussa 1999

FN = virallinen ilmoitus, RO = lausunto perusteluineen, Tuomioistuin = asian vieminen/käsittely Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa

(1) Tuomioistuimen tuomio, 9. syyskuuta 1999, asiassa C-102/97, komissio vastaan Saksa.

Tulevaisuudennäkymät

Direktiivien 75/442/ETY, 91/689/ETY ja 75/439/ETY täytäntöönpano ei ole vielä edistynyt tyydyttävästi. Rikkomismenettelyjen määrä kuvastaa hyvin nykytilannetta. Jätteitä ja ongelmajätteitä koskevien direktiivien suhteen on vielä paljon tekemistä määritelmien ja luetteloiden yhdenmukaistamisessa ja luotettavien jätteitä koskevien tietokantojen perustamisessa, jotta jätehuolto voitaisiin suunnitella tehokkaasti tärkeysjärjestyksen mukaisesti.

Jäsenvaltiot eivät todennäköisesti tule olemaan aktiivisempia jäteöljyjen uudistamisen edistämisessä, mitä direktiivi 75/439/ETY edellyttää. Belgian viimeaikaiset tapahtumat, jotka koskivat eläinrehuketjun saastumista dioksiinilla, josta aiheutui eläinperäisen rehun laaja saastuminen, korostavat jätelainsäädännön, erityisesti jäteöljyjen loppusijoittamista koskevan direktiivin asianmukaisen täytäntöönpanon merkitystä. Euroopan tasolla tarvitaan uusia lähestymistapoja ja keinoja, jotta voitaisiin parantaa jäteöljyn erillistä keräilyä ja asianmukaista huoltoa, jossa noudatetaan sekä ensisijaisuusnäkökohtia että toteutetaan toimenpiteitä ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvien vaarojen torjumiseksi.

Komissio toteaa, ettei puhdistamolietettä koskevan direktiivin 86/278/ETY saattamisessa muodollisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä ole suuria ongelmia. Direktiivin avulla on voitu ehkäistä varsin menestyksekkäästi patogeenien aiheuttama viljan saastuminen, mikä voisi johtua lietteen käytöstä maanviljelymaassa. Kuitenkin vain harvoissa jäsenvaltioissa uudelleenkäyttöaste on yli 50 % huolimatta siitä, että laatunsa vuoksi - raskasmetallien ja ravinteiden takia - lietteen hyviä ominaisuuksia voitaisiin hyödyntää paremmin.

Ei pitäisi unohtaa, että komissiolle toimitettujen tietojen mukaan [70] lietteen tuoton arvioidaan lisääntyvän noin 40 % vuoteen 2005 mennessä. Tämän nousun odotetaan vaikeuttavan maanviljelytuotteiden markkinoimista. On ensisijaisen tärkeää, ettei lietteen uudelleenkäyttöä maanviljelymaissa vaikeuteta tarpeettomasti. Samalla on vieläkin tärkeämpää, että lietteen huoltoa varten yhteisössä käyttöön otetulla lakikehyksellä pystyttäisiin tosiasiallisesti suojelemaan ympäristöä ja erityisesti maaperää pitkäaikaiselta saastumiselta.

[70] Ks. yhdyskuntajätevesien käsittelystä 21. toukokuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/271/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 27. helmikuuta 1998 annetulla komission direktiivillä 98/15/EY, täytäntöönpanosta annettu komission kertomus, KOM(98) 775 lopullinen, 15.1.1999.

Komissio aikoo tarkastella laajasti uudelleen direktiivin säännöksiä tässä suhteessa, jotta kuluttajien luottamus lietteen uudelleenkäyttöä kohtaan maanviljelymaassa säilyisi. Säännökset arvioidaan direktiivin antamisen jälkeen tehdyn tieteellisen tutkimuksen tulosten perusteella. Uudelleentarkastelun tavoitteena on varmistaa ympäristönsuojelun korkea taso. Suurelle yleisölle annetaan varmuus siitä, ettei lietteen uudelleenkäytöstä maanviljelyyn tarkoitetussa maassa - jos se suoritetaan parhaiden käytäntöjen ja direktiivin säännösten mukaisesti - aiheudu ihmisten terveydelle ja ympäristölle riskejä, joita ei voida hyväksyä. Lisäksi komissio tutkii, tarvitaanko selviä ja avoimia perusteita maanviljelyssä käytettävän lietteen analyyttiselle valvonnalle sen välttämiseksi, että saasteet leviävät ympäristöön tai joutuvat ihmisravinnoksi tarkoitettuun viljaan. Myös puhdistamolietteen määritelmää tarkastellaan, jotta kaikilla lainsäädännön sektoreilla omaksuttaisiin yhdenmukainen tulkinta.

Tulevaisuudessa laadittavat kertomukset ja kyselylomakkeet

Nykyisellään kyselylomakkeet ja siten myös kertomus jätelainsäädännön täytäntöönpanosta on sekoitus lainsäädännön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanoa käytännössä. Tätä lähestymistapaa on harkittava uudelleen. Ei vaikuta hyödylliseltä laatia kertomuksia yhteisön lainsäädännön soveltamisesta joka kolmas vuosi, sillä niissä annetaan etupäässä tietoja yhteisön jätedirektiivien saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä. Lisäksi se, ovatko kansalliset lait yhteisön lakien mukaiset, olisi tarkastettava kerran sen jälkeen, kun yhteisön lainsäädäntö on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä tai uudelleen sen jälkeen, kun kansallista lainsäädäntöä on muutettu; sen sijaan kertomuksissa olisi keskityttävä paljon enemmän kokemuksiin, joita on saatu käytännön soveltamisesta. Tästä syystä voi olla tarpeen mukauttaa 24. lokakuuta 1994 tehdyssä komission päätöksessä 94/741/EY ja 27. toukokuuta 1997 tehdyssä komission päätöksessä 97/622/EY esitettyjä kyselylomakkeita. Lisäksi direktiivin 91/692/ETY liite VI olisi mukautettava nykyisen, osittain muutetun komission jätelainsäädännön mukaiseksi.

Yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanoa koskevilla kertomuksilla on tärkeä merkitys, kun komissio hoitaa tehtäväänsä EY:n perustamissopimuksen valvojana. On kuitenkin huomattava, että kertomukset perustuvat pääasiassa jäsenvaltioiden antamiin tietoihin. Tämä tietysti rajoittaa mahdollisuutta havaita soveltamisen laiminlyömistä tai yhteisön nykyisen jätelainsäädännön heikkouksia ja puutteita.