51998PC0591

Ehdotus neuvoston direktiiviksi ilmassa olevan bentseenin ja hiilimonoksidin raja-arvoista (1999/C 53/07) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) KOM(1998) 591 lopull. - 98/0333(SYN)

(Komission esittämä 20 päivänä tammikuuta 1999)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 130 s artiklan 1 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon,

noudattaa perustamissopimuksen 189 c artiklassa määrättyä menettelyä yhteistoiminnassa Euroopan parlamentin kanssa,

sekä katsoo, että

(1) perustamissopimuksen 130 r artiklassa esitettyjen periaatteiden perusteella Euroopan yhteisön ympäristöön ja kestävään kehitykseen liittyvää politiikkaa ja toimintaa koskevassa ohjelmassa (viides ympäristöä koskeva toimintaohjelma) (1) on tarkoituksena erityisesti muuttaa ilman epäpuhtauksia koskevaa lainsäädäntöä; mainitussa ohjelmassa suositetaan pitkän aikavälin tavoitteiden asettamista ilmanlaadulle; perustamissopimuksen 130 r artiklassa edellytetään, että ennalta varautumisen periaatetta sovelletaan ihmisten terveyden ja ympäristön suojeluun,

(2) perustamissopimuksen 129 artiklassa määrätään, että terveyden suojelua koskevat vaatimukset kuuluvat osana yhteisön muuhun politiikkaan; perustamissopimuksen 3 artiklan o alakohdassa määrätään, että yhteisön toimintaan sisältyy myötävaikuttaminen korkean terveyden suojelun tason saavuttamiseen,

(3) ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta 27 päivänä syyskuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/62/EY 4 artiklan 5 kohdan (2) mukaisesti neuvosto antaa kyseisen artiklan 1 kohdassa tarkoitetun lainsäädännön sekä 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut säännökset,

(4) direktiivin 96/62/EY 8 artiklassa edellytetään, että alueille, joilla pitoisuudet ilmassa ylittävät jo sovellettavat väliaikaiset ylitysmarginaalit laaditaan toimintasuunnitelmia, joiden avulla voidaan varmistaa raja-arvojen saavuttaminen säädettyyn päivämäärään tai päivämääriin mennessä,

(5) direktiivissä 96/62/EY säädetään, että raja-arvojen lukuarvojen on perustuttava tämän alan kansainvälisten tieteellisten ryhmien töiden tuloksiin; komission on otettava huomioon viimeisimmät tiedot alan epidemiologisista ja ympäristön suojelun tutkimuksista sekä mittausmenetelmissä tapahtunut viimeisin kehitys raja-arvojen perustana olevien tekijöiden uudelleen tarkastelemiseksi,

(6) helpottaakseen tämän direktiivin uudelleen tarkastelua vuonna 2004 komission ja jäsenvaltioiden olisi harkittava tässä tarkoitettujen epäpuhtauksien, nimittäin bentseenin ja hiilimonoksidin, vaikutusten tutkimuksen edistämistä,

(7) standardoidut tarkat mittausmenetelmät ja yleiset perusteet mittausasemien sijainnille ovat tärkeä tekijä ilmanlaadun arvioinnissa vertailukelpoisten tietojen hankkimiseksi koko yhteisön alueelta, ja

(8) ajantasaisten tietojen ilman bentseeni- ja hiilimonoksidipitoisuudesta olisi oltava helposti yleisön saatavilla,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Tavoitteet

Tämän direktiivin tavoitteena on:

a) vahvistaa raja-arvot ilmassa olevalle bentseenin ja hiilimonoksidin pitoisuuksien ihmisten terveydelle ja koko ympäristölle haitallisten vaikutusten välttämiseksi, ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi,

b) arvioida yhteisin menetelmin ja perustein ilmassa olevia bentseenin ja hiilimonoksidin pitoisuuksia,

c) hankkia riittävästi tietoa ilmassa olevan bentseenin ja hiilimonoksidin pitoisuuksista ja varmistaa, että tiedot ovat yleisesti saatavilla,

d) ylläpitää ilman laatua sen ollessa hyvä ja muissa tapauksissa parantaa sitä bentseenin ja hiilimoniksidin osalta.

2 artikla

Määritelmät

Sovelletaan direktiivin 96/62/EY 2 artiklan määritelmiä.

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

1. "ylemmällä arviointikynnyksellä" liitteessä III määriteltyä tasoa, jota alhaisemmalla tasolla voidaan käyttää mittauksien sekä mallintamistekniikoita ilman laadun arvioimiseksi direktiivin 96/62/EY 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti,

2. "alemmalla arviointikynnyksellä" liitteessä III määriteltyä tasoa, jota alhaisemmalla tasolla voidaan käyttää ainoastaan joko mallintamista tai objektiivista arviointia ilman laadun arvioimiseksi direktiivin 96/62/EY 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

3. "kiinteillä mittauksilla" direktiivin 96/62/EY 6 artiklan 5 kohdan mukaisia mittauksia.

3 artikla

Bentseeni

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistamiseksi, jotta 5 artiklan mukaisesti arvioidut ilmassa olevan bentseenin pitoisuudet eivät ylitä liitteessä I vahvistettua raja-arvoa.

Liitteessä I vahvistettua ylitysmarginaalia sovelletaan direktiivin 96/62/EY 8 artiklan mukaisesti.

2. Jos jäsenvaltiot voivat osoittaa, että toimenpiteet, joilla on tarkoitus saavuttaa liitteessä I säädetyt raja-arvot, aiheuttaisivat vakavia yhteiskunnallistaloudellisia ongelmia tietyillä alueilla ja tietyissä taajamissa, komissio voi toimimalla direktiivin 96/62/EY 12 artiklan 2 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti myöntää kyseisille alueille ja taajamille ajallisesti rajoitettuja pidennyksiä raja-arvon saavuttamiseksi enintään viideksi vuodeksi.

4 artikla

Hiilimonoksidi

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 5 artiklan mukaisesti arvioidut ilmassa olevan hiilimonoksidin pitoisuudet eivät ylitä liitteessä II säädettyä raja-arvoa.

Liitteessä II vahvistettua ylitysmarginaalia sovelletaan direktiivin 96/62/EY 8 artiklan mukaisesti.

5 artikla

Pitoisuuksien arviointi

1. Direktiivin 96/62/EY 6 artiklassa tarkoitetut ylemmät ja alemmat arviointikynnykset bentseenille ja hiilimonoksidille vahvistetaan liitteessä III olevassa I jaksossa.

Mainitun direktiivin 6 artiklassa tarkoitettujen alueiden tai taajamien luokitusta on tarkistettava vähintään joka viides vuosi liitteessä III olevassa jaksossa säädettyä menettelyä noudattaen. Luokittelua on tarkistettava aikaisemmin, jos ilmassa olevan bentseenin ja hiilimonoksidin pitoisuuksien kannalta merkitsevässä toiminnassa tapahtuu huomattavia muutoksia.

2. Perusteet näyteenottopaikkojen sijainnin määrittelemiseksi ilmassa olevan bentseenin ja hiilimonoksidin pitoisuuksien mittaamista varten luetellaan liitteessä IV. Näytteenottopaikkojen vähimmäismäärä kiinteille pitoisuusmittauksille kunkin kyseessä olevan epäpuhtauden osalta esitetään liitteessä V; paikat on sijoitettava jokaiselle alueelle tai jokaiseen taajamaan, jossa mittausta edellytetään, siinä tapauksessa, että kiinteä mittaus on ainoa pitoisuuksia koskeva tietolähde kyseisessä kohteessa.

3. Jos alueilla ja taajamissa saadaan tietoa kiinteiden mittausasemien antamien tietojen lisäksi muista lähteistä, esimerkiksi päästöluetteloista, suuntaa-antavista mittausmenetelmistä ja ilmanlaadun mallintamisesta, kiinteiden mittausasemien lukumäärän ja muiden tekniikoiden alueellisen erottelukyvyn on oltava riittäviä ilman epäpuhtauspitoisuuksien määrittämiseksi liitteessä IV olevan I jakson ja liitteessä VI olevan I jakson mukaisesti.

4. Niillä alueilla ja taajamissa, joissa mittaamista ei edellytetä, voidaan käyttää mallintamista tai objektiivisia arviointitekniikoita.

5. Vertailumenetelmät bentseenin ja hiilimonoksidin näytteenottoa ja analysointia varten esitetään liitteessä VII olevassa I ja II jaksossa. Liitteessä VII olevassa III jaksossa esitellään vertailutekniikat ilmanlaadun mallintamista varten.

6. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle direktiivin 96/62/EY 11 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisista ilmanlaadun alustavassa arvioinnissa käytettävistä menetelmistä tämän direktiivin 9 artiklassa mainittuun päivämäärään mennessä.

7. Muutoksista, jotka tarvitaan tämän artiklan säännösten ja liitteiden III-VII mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen, päätetään direktiivin 96/62/EY 12 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

6 artikla

Tiedottaminen yleisölle

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ajantasaiset tiedot ilmassa olevan bentseenin ja hiilidioksidin pitoisuuksista toimitetaan yleisön ja asianomaisten järjestöjen, kuten ympäristöjärjestöjen, kuluttajajärjestöjen ja herkkien väestönosien etua valvovien järjestöjen sekä muiden asianmukaisten terveydenhuollon elinten saataville esimerkiksi radion, television, lehdistön ilmoitustaulujen tai tietoverkkopalvelujen välityksellä.

Tiedot ilmassa olevan bentseenin pitoisuuksista on ajantasaistettava vähintään kerran kuukaudessa. Tiedot ilmassa olevan hiilimonoksidin pitoisuuksista on päivitettävä vähintään kerran päivässä.

Kyseisistä tiedoista on ilmettävä vähintään todetut raja-arvot ylittävät pitoisuudet liitteissä I ja II määriteltyjen keskimääräisten ajanjaksojen aikana. Tietojen on sisällettävä myös lyhyt raja-arvoihin liittyvä arvio ja tarvittaessa tietoja terveysvaikutuksista.

2. Saattaessaan suunnitelmansa tai ohjelmansa yleisesti saataville direktiivin 96/62/EY 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on saatettava kyseiset suunnitelmat tai ohjelmat myös tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen järjestöjen tietoon.

3. Yleisölle ja järjestöille 1 ja 2 kohdan mukaisesti annettavien tietojen on oltava selkeitä, ymmärrettäviä ja helposti saatavilla.

7 artikla

Kertomus

1. Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2004 kertomuksen, joka perustuu tämän direktiivin soveltamisesta saatuun kokemukseen ja erityisesti uusimpaan tieteelliseen tutkimukseen bentseenille ja hiilimonoksidille altistumisesta aiheutuvista vaikutuksista ihmisten terveyteen ja ekosysteemiin uusimmista tutkimustuloksista sekä teknologisesta kehityksestä, mukaan lukien ilman bentseeni- ja hiilimonoksidipitoisuuksien mittausmenetelmissä ja muissa arviointimenetelmissä tapahtunut kehitys.

2. Kertomus esitetään ilmanlaadun strategian erottamattomana osana, ja siinä on tarkoitus tarkastella ja ehdottaa yhteisön ilmanlaadun tavoitteita ja kehittää täytäntöönpanostrategioita kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Strategiassa otetaan huomioon:

a) ilmanlaadusta, happamoitumisesta ja rehevöitymisestä aikaisemmin annettujen vaatimusten täytäntöönpano, mukaan lukien edistyminen direktiivin 96/62/EY 4 artiklan mukaisesti asetettujen raja-arvojen ja tavoitearvojen saavuttamisessa,

b) epäpuhtauksien kulkeutuminen valtioiden rajojen yli,

c) ilmanlaadun, happamoitumisen ja rehevöitymisen uusien tai tarkistettujen tavoitteiden tarve,

d) nykyinen ilmanlaatu ja sen suuntaukset vuoteen 2010 ja sen jälkeen,

e) yleiset mahdollisuudet kaikista kyseeseen tulevista lähteistä aiheutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamiseksi edelleen, ottaen huomioon tekninen toteutettavuus ja kustannustehokkuus,

f) epäpuhtaudet ja yhdistettyjen strategioiden mahdollisuudet yhteisön ilmanlaatu- ja muiden siihen liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi,

g) nykyiset ja tulevat vaatimukset yleisölle tiedottamista sekä jäsenvaltioiden ja komission välisestä tietojenvaihdosta,

h) tämän direktiivin soveltamisesta jäsenvaltioissa saadut kokemukset, mukaan luettuna erityisesti liitteen IV mukaiset edellytykset, joiden mukaan mittaukset on suoritettu.

3. Ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun korkean tason ylläpitämiseksi kertomukseen liitetään tarvittaessa ehdotukset tämän direktiivin muuttamiseksi. Komissio ehdottaa erityisesti ehdotonta raja-arvoa liitteessä I bentseenille säädettyjen raja-arvojen saavuttamiseksi myönnettäville pidennyksille, joita voidaan myöntää 3 artiklan 2 kohdan nojalla.

8 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä sovellettavista seuraamuksista tämän direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten rikkomisista. Seuraamusten on oltava tehokkaita, suhteutettuja ja varoittavia.

9 artikla

Täytäntöönpano

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2001. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin, tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säädökset kirjallisina komissiolle.

10 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

11 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

(1) EYVL C 138, 17.5.1993, s. 5.

(2) EYVL L 296, 21.11.1996, s. 55.

LIITE I

RAJA-ARVO BENTSEENILLE

Raja-arvo on ilmaistava yksikköinä ìg/m³. Tilavuus on normalisoitava olosuhteisiin lämpötila 293 K ja paine 101,3 kPa.

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE II

RAJA-ARVO HIILIMONOKSIDILLE

Raja-arvo on ilmaistava yksikköinä mg/m³. Tilavuus on normalisoitava olosuhteisiin lämpötila 293 K ja paine 101,3 kPa.

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE III

ILMASSA OLEVAN BENTSEENIN JA HIILIMONOKSIDIN PITOISUUKSIEN ARVIOINTIVAATIMUSTEN MÄÄRITTÄMINEN ALUEELLA TAI TAAJAMASSA

I. Ylemmät ja alemmat arviointikynnykset

Seuraavia arvoja käytetään ylempinä ja alempina arviointikynnyksinä:

a) >TAULUKON PAIKKA>

b) >TAULUKON PAIKKA>

II. Ylemmän ja alemman arviointikynnyksen ylittymisen määrittäminen

Ylemmän ja alemman arviointikynnyksen ylittyminen on määritettävä sellaisten edellisten viiden vuoden aikana saatujen pitoisuuksien pohjalta, joista on riittävät tiedot. Arviointikynnys katsotaan ylitetyksi silloin, kun numeeriset arviointikynnyspitoisuudet on kyseisten viiden vuoden aikana ylitetty yhteensä yli kolme kertaa kunakin vuonna sallittuihin ylityksiin verrattuna.

Jos tietoja on käytettävissä viittä vuotta lyhyemmältä ajalta, jäsenvaltiot voivat yhdistää lyhytkestoisten mittausjaksojen tuloksia (jotka on saatu sellaisina ajanjaksoina ja sellaisissa paikoissa, että ne ovat todennäköisesti tyypillisiä) päästöluetteloista ja mallintamisesta saatuihin tietoihin. Tämä tehdään ylempien ja alempien arviointikynnysten ylittymisen määrittelemiseksi.

LIITE IV

NÄYTTEENOTTOPAIKKOJEN SIJAINTI ILMASSA OLEVAN BENTSEENIN JA HIILIMONOKSIDIN PITOISUUKSIEN MITTAAMISESSA

Kiinteissä mittauksissa sovelletaan seuraavassa esitettyjä näkökohtia.

I. Paikan valinta suuressa mittakaavassa

Kun tarkoitus on suojella ihmisten terveyttä, näytteenottopaikat valitaan siten, että:

i) saadaan tietoa sellaisilta alueiden ja taajamien osa-alueilta, joilla esiintyy korkeimpia pitoisuuksia, joille väestö voi altistua suoraan tai välillisesti sellaisena ajanjaksona, joka on merkittävä verrattuna raja-arvon (-arvojen) laskemiseen käytettävään ajanjaksoon,

ii) saadaan tietoa alueiden ja taajamien muiden osa-alueiden epäpuhtaustasoista, jotka edustavat hyvin väestön yleistä altistumista.

Näytteenottopaikat valitaan yleensä siten, että vältetään hyvin pienten, näytteenottopaikan välittömässä läheisyydessä sijaitsevien, mikroympäristöjen mittaaminen. Ilman laadun suhteen edustava näytteenottopaikka valitaan periaatteessa siten, että ympäröivä alue on vähintään 200 m² vilkasliikenteisillä paikoilla ja useita neliökilometrejä kaupunkitaajamissa.

Näytteenottopaikkojen on oltava mahdollisuuksien mukaan edustavia myös samankaltaisten sijaintipaikkojen suhteen, jotka eivät ole näytteenottopaikkojen välittömässä läheisyydessä.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä näytteenottopaikkojen sijoittamiseen saaneen silloin, kun tällainen sijaintipaikka on tarpeen ihmisten terveyden suojelemiseksi.

II. Paikan valinta pienessä mittakaavassa

Seuraavia ohjeita noudatetaan niin pitkälle kuin se on käytännössä järkevää:

- Virtausta näytteenottokoettimen sisäänmenoaukon ympärillä ei saa rajoittaa; mitkään esteet eivät saa vaikuttaa näytteenottimen lähellä tapahtuvaan ilmavirtaukseen (tavallisesti muutaman metrin päähän rakennuksista, parvekkeista, puista ja muista esteistä sekä vähintään 0,5 metrin päähän lähimmästä rakennuksesta silloin, kun näytteenottopaikat edustavat ilman laatua rakennuslinjassa).

- Näytteenottopaikalla sisäänmenoaukon on oltava yleensä 1,5 metrin (hengitysalue) ja 4 metrin välillä maanpinnasta mitattuna. Joissakin tilanteissa saatetaan tarvita tätä korkeampia kohteita (jopa 8 metrissä). Korkea sijaintipaikka voi tulla kysymykseen myös silloin, kun asema edustaa suurta aluetta.

- Koettimen sisäänmenoaukkoa ei saa sijoittaa lähteen välittömään läheisyyteen -näin vältetään ilmaan sekoittumattomien päästöjen suora otto.

- Näytteenottimen poistoaukko on asetettava siten, että vältetään poistoilman uudelleenkierrätys näytteenottimen sisäänmenoon.

- Näytteenottimien sijainti vilkasliikenteisillä paikoilla:

- näytteenottopaikkojen on sijaittava vähintään 25 metrin päässä suurien risteysalueiden reunasta ja vähintään 4 metrin päässä lähimmän ajokaistan keskikohdasta; tämä koskee kaikkia epäpuhtauksia

- hiilimonoksidin osalta sisäänmenoaukot saavat sijaita enintään 5 metrin päässä kadunvarresta

- bentseenin osalta sisäänmenoaukkojen on sijaittava siten, että ilman laadusta rakennuslinjan läheisyydessä saadaan edustava otos.

Myös seuraavat tekijät voidaan ottaa huomioon:

- häiritsevät lähteet

- turvallisuus

- helppopääsyisyys

- sähkövirran ja puhelinyhteyksien saatavuus

- paikan erottuvuus ympäristöstä (näkyvyys)

- yleisön ja laitteiden käyttäjien turvallisuus

- useiden näytteidenottopaikkojen sijoittaminen lähekkäin eri aineiden mittausta varten

- (rakennus) suunnitteluun liittyvät vaatimukset.

III. Dokumentointi ja paikanvalinnan tarkistaminen

Paikan valintamenettely on dokumentoitava kokonaisuudessaan luokitteluvaiheessa esimerkiksi ympäröivän alueen valokuvin, joihin on merkitty ilmansuunnat, ja yksityiskohtaisin kartoin. Mittauspaikat on tarkistettava säännöllisin väliajoin ja dokumentoitava uudelleen, jotta voidaan varmistua siitä, että valintaperusteet pysyvät edelleen voimassa.

LIITE V

PERUSTEET ILMASSA OLEVAN BENTSEENIN JA HIILIMONOKSIDIN PITOISUUKSIEN KIINTEIDEN MITTAUSTEN NÄYTTEENOTTOPAIKKOJEN LUKUMÄÄRÄN MÄÄRITTÄMISEKSI

Kiinteiden mittauksien näytteenottopaikkojen vähimmäismäärä valvottaessa raja-arvojen noudattamista ihmisten terveyden suojelemiseksi alueilla ja taajamissa, joissa kiinteä mittaus on ainoa tietolähde

a) >TAULUKON PAIKKA>

b) Pistekuormituslähteet

Pistekuormituslähteiden läheisyydessä tapahtuvan pilaantumisen arvioimiseksi lasketaan jatkuvien mittausten näytteenottopaikkojen lukumäärä siten, että otetaan huomioon päästötiheydet, ilman epäpuhtauksien todennäköiset leviämismallit sekä väestön mahdollinen altistuminen.

LIITE VI

TIETOJEN LAATUTAVOITTEET JA ILMANLAADUN ARVIOINTITULOSTEN KOKOAMINEN

I. Tietojen laatutavoitteet

Laadunvarmistusohjelmien ohjeiksi on laadittu seuraavat arviointimenetelmien tarkkuutta, arviointiajanjakson vähimmäiskestoa sekä mittaustietojen tallennusta koskevien tietojen laatutavoitteet.

>TAULUKON PAIKKA>

Mittauksen tarkkuus määritellään julkaisun "Guide to the Expression of Uncertainty of Measurements" (ISO 1993) tai julkaisun ISO 5725-1 "Accuracy (trueness and precision) of measurement methods and results" (1994) mukaisesti. Taulukossa esitetyt prosenttiosuudet ovat yksittäisten mittausten keskiarvoja kyseiseltä ajanjaksolta ja kyseiselle raja-arvolle 95 %:n luottamusvälillä (järjestelmävirhe + kaksi kertaa vakiopoikkeama). Jatkuvien mittausten tarkkuus koskee kyseeseen tulevaa raja-arvoaluetta.

Mallintamisen ja objektiivisen arvioinnin tarkkuus määritellään mitattujen ja laskettujen pitoisuustasojen enimmäispoikkeamana kyseiselle ajanjaksolle ja raja-arvolle tapahtumien ajankohtaa huomioon ottamatta.

Tallennettavien tietojen vähimmäismäärää ja mittausaikaa koskevissa vaatimuksissa ei oteta huomioon laitteiden säännöllisen kalibroinnin tai tavanomaisen ylläpidon aikana tapahtuvaa tietojen menettämistä.

II. Ilmanlaadun arvioinnin tulokset

Alueilta tai taajamista, joilla käytetään ilmanlaadun arvioimiseksi muita lähteitä kuin mittauksia, mittauksista saatujen tietojen lisäksi tai ainoana arviointivälineenä, on koottavat seuraavat tiedot:

- kuvaus suoritetuista arviointitoimista

- käytetyt erityismenetelmät sekä viittaukset menetelmäkuvauksiin

- tietolähteet

- kuvaus tuloksista, mukaan lukien tarkkuudet sekä erityisesti kaikkien niiden alueella tai taajamassa sijaitsevien osa-alueiden laajuus, tai mahdollisesti niiden teiden pituus, joiden kohdalla pitoisuudet ylittävät raja-arvon (-arvot) tai mahdollisesti raja-arvon (-arvot) sovellettavalla ylitysmarginaalilla (-marginaaleilla) lisättynä sekä kaikki ne alueet, joilla pitoisuudet ylittävät ylemmän tai alemman arviointikynnyksen

- väestömäärä, joka mahdollisesti altistuu raja-arvon ylittäville pitoisuuksille niiden raja-arvojen osalta, joiden tarkoituksena on ihmisten terveyden suojelu.

Jos mahdollista, jäsenvaltiot laativat karttoja, joissa näkyvät pitoisuusjakaumat kullakin alueella ja kussakin taajamassa.

III. Standardointi

Bentseenin ja hiilimonoksidin osalta tilavuus on normalisoitava olosuhteisiin lämpötila 293 K ja paine 101,3 kPa.

LIITE VII

VERTAILUMENETELMÄT BENTSEENIN JA HIILIMONOKSIDIN PITOISUUKSIEN ARVIOIMISEKSI

I. Vertailumenetelmä bentseenin analysoimiseksi ja näytteenottoa varten

Vertailumenetelmänä bentseenin mittaamiseksi on parhaillaan CENin standardoitavana oleva näytteenottomenetelmä, jossa näyte pumpataan sorboivaan kasettiin, minkä jälkeen suoritetaan kaasukromatografinen määritys. CENin standardoiman menetelmän puuttuessa jäsenvaltiot voivat käyttää samanlaiseen mittausmenetelmään perustuvia kansallisia standardimenetelmiä.

Jäsenvaltio voi käyttää myös mitä tahansa muuta menetelmää, jonka voidaan osoittaa antavan edellä mainittua menetelmää vastaavia tuloksia.

II. Vertailumenetelmä hiilimonoksidin analysoimiseksi

Hiilimonoksidin vertailumenetelmä on ei-dispersiivinen infrapunaspektrometrimenetelmä (non-dispersive infrared spectrometry, NDIR), jota CEN parhaillaan standardoi. CENin standardoiman menetelmän puuttuessa jäsenvaltiot voivat käyttää samanlaiseen mittausmenetelmään perustuvia kansallisia standardimenetelmiä.

Jäsenvaltio voi käyttää myös mitä tahansa muuta menetelmää, jonka voidaan osoittaa antavan edellä mainittua menetelmää vastaavia tuloksia.

III. Mallintamisen vertailutekniikat

Mallintamisen vertailutekniikoita ei voida nykyisin eritellä.