This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 51998IE1164
Opinion of the Economic and Social Committee on the 'Transatlantic Economic Partnership'
Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Atlantin ylittävä taloudellinen kumppanuus"
Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Atlantin ylittävä taloudellinen kumppanuus"
EYVL C 407, 28.12.1998, p. 263
(ES, DA, DE, EL, EN, FR, IT, NL, PT, FI, SV)
Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Atlantin ylittävä taloudellinen kumppanuus"
Virallinen lehti nro C 407 , 28/12/1998 s. 0263
Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Atlantin ylittävä taloudellinen kumppanuus" (98/C 407/45) Talous- ja sosiaalikomitea päätti 26. maaliskuuta 1998 pitämässään täysistunnossa laatia työjärjestyksensä 23 artiklan 3 kohdan nojalla lausunnon aiheesta "Uusi transatlanttinen markkina-alue". Asian valmistelusta vastannut ulkosuhteiden, kauppapolitiikan ja kehitysyhteistyön jaosto perusti valmisteluryhmän ja nimitti esittelijäksi Ann Davisonin. Talous- ja sosiaalikomitea päätti 9. 10. syyskuuta 1998 pitämässään 357. täysistunnossa (syyskuun 10. päivän kokouksessa) muuttaa lausunnon otsikoksi "Atlantin ylittävä taloudellinen kumppanuus", nimittää Ann Davisonin yleisesittelijäksi ja hyväksyä seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 55 ääntä puolesta ja kahdeksan vastaan kahden pidättyessä äänestämästä. 1. Tausta ja lähtökohdat 1.1. Nyt käsiteltävänä olevat ehdotukset ovat viimeisimmät usean aloitteen sarjassa. Vuonna 1990 Yhdysvallat ja EU suunnittelivat uutta sopimusta perustan luomiseksi pysyville ja lujille Atlantin ylittäville suhteille kylmän sodan jälkeisenä kautena. Tällöin suosittiin melko käytännönläheistä lähestymistapaa, joka ilmenee marraskuussa 1990 annetusta transatlanttisesta julistuksesta (Transatlantic Declaration, TAD). Siinä koottiin pääasiassa yhteen USA:n ja EU:n olemassa olevat yhteistyöjärjestelyt kuten puolivuosittaiset EU:n ja USA:n huippukokoukset ja kehotettiin yhteistyöhön talouden ja kaupan sekä politiikan alalla. Vuonna 1994 huoli USA:n eristäytymisen mahdollisuudesta sai ryhmän Euroopan poliittisia johtajia ehdottamaan kauppasuhteiden vahvistamista transatlanttisen vapaakauppa-alueen (Transatlantic Free Trade Area,Tafta) puitteissa. Myös USA:n ammatillinen keskusjärjestö AFL-CIO esitti Taftaa vaihtoehdoksi Pohjois-Amerikan vapaakauppa-alueelle. USA:n pidättyvä vastaus ja huoli siitä, että muodollinen sopimus saattaisi vähentää uuden Maailman kauppajärjestön (WTO) uskottavuutta, johtivat takaisin käytännönläheiseen ja epämuodolliseen lähestymistapaan. Se kuvastuu uudessa transatlanttisessa toimintaohjelmassa (New Transatlantic Agenda, NTA) sekä EU:n ja USA:n yhteistoimintaohjelmassa, joista sovittiin Madridissa joulukuussa 1995. Niihin sisältyvät sekä poliittiset että kauppasuhteet. Liike-elämän etuja ajamaan aloitettiin samanaikaisesti transatlanttinen liike-elämän välinen vuoropuhelu (Transatlantic Business Dialogue, TABD). 1.2. Kahdenvälinen kauppayhteistyö on edistynyt jonkin verran vuodesta 1995. Vain tietyt alat kattava EU:n ja USA:n vastavuoroista tunnustamista koskeva ja tietyt sektorit kattava sopimus (Mutual Recognition Agreement) allekirjoitettiin TABD:ssa ilmaistujen vaatimusten perusteella, ja yhteistyötä muilla aloilla kuten tieteessä ja työvoimapolitiikassa on vahvistettu. On tehty hyödyllinen sopimus siitä, että puututaan ongelmiin, jotka koskevat kilpailua toisen osapuolen markkinoilla. EU:n ja USA:n yhteiset ponnistukset ovat myös edistäneet monenvälisten neuvottelujen menestyksekästä loppuunsaattamista. Niiden tuloksena on syntynyt tietotekniikkasopimus ja alakohtaisia sopimuksia tietoliikenteen peruspalveluista ja rahoituspalveluista GATS-sopimuksen (palvelujen kauppaa koskeva yleissopimus) puitteissa. Elintarvikkeiden turvallisuuden suhteen ja kahdenvälisissä kauppasuhteissa on kuitenkin ollut myös vakavia jännitteitä, esimerkiksi Helms-Burton- ja D'Amato -laki. 1.3. Euroopan komissio teki maaliskuussa 1998 ehdotuksen EU:n ja USA:n välisten suhteiden vahvistamiseen tähtäävien ponnistelujen moninkertaistamiseksi. Ehdotukset keskittyivät lähinnä kaupankäyntiin, ja ne esitettiin asiakirjassa "Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille ja talous- ja sosiaalikomitealle Uusi transatlanttinen markkina-alue". 1.4. Komission ehdotusten perusteet olivat kolmitahoiset: EU:n ja USA:n välisten poliittisten suhteiden vakiinnuttaminen painottamalla kahdenvälisten kauppasuhteiden myönteisiä puolia, jotta suhteet eivät painottuisi riitojen ratkaisuun; kauppasuhteiden syventämisestä myös kuluttajille aiheutuvan taloudellisen edun hyödyntäminen ja samalla EU:n ympäristö- terveys- ja turvallisuuspolitiikan muuttumattomuuden varmistaminen; sysäyksen antaminen monenvälisen kaupan vapauttamiselle uuden WTO:n kierroksen puitteissa osoittamalla, miten kaupan vapauttamisen laajentaminen voi jatkua ja esittämällä malli tuleville sopimuksille. 1.5. TSK:n vielä käsitellessä tiedonantoa EU:n ja USA:n välisessä huippukokouksessa päästiin toukokuussa sopimukseen mm. Atlantin ylittävästä taloudellisesta kumppanuudesta (Transatlantic Economic Partnership, TEP). Tämä sopimus on komission ehdotuksia kattavampi. Näin ollen tässä lausunnossa keskitytään EU:n ja USA:n välisen sopimuksen sisältöön. 1.6. Uutta transatlanttista markkina-aluetta koskevaa sopimusta (New Transatlantic Marketplace Agreement, NTM-sopimus) käsittelevään komission tiedonantoon sisältyviin ehdotuksiin verrattuna toukokuun 18. päivänä 1998 annettu julistus Atlantin ylittävästä taloudellisesta kumppanuudesta (TEP) on jatkoa Atlantin ylittävässä kauppapolitiikassa viime vuosina sovelletulle tilannekohtaiselle lähestymistavalle. TEP-sopimukseen sisältyy tiettyjä NTM-sopimusta koskevien komission ehdotusten avainkohtia kuten huomion kiinnittäminen markkinoille pääsyn lainsäädännöllisiin esteisiin. Toisin kuin NTM-sopimus TEP ei ole kokonaisvaltainen sopimus, jota sovellettaisiin sen kaikilta osin. Soveltaminen riippuu toimintasuunnitelmasta, josta EU:n ja USA:n tulee vielä päättää. Tämä tilannekohtaisempi lähestymistapa tarjoaa sopimuspuolille mahdollisuuden sulkea "arkaluontoiset" kysymykset pois tai lykätä niiden käsittelyä. Tämän takia TEP-sopimuksen vaikutus voi hyvinkin olla valikoivampi. 1.7. Komission ehdotusten radikaaleinta osaa eli palveluja koskevan vapaakauppasopimuksen neuvottelemista EU:n ja USA:n välillä ei ole sisällytetty TEP-sopimukseen. Siinä ei ole myöskään ehdotusta EU:n ja USA:n kahdenvälisestä riitojenratkaisujärjestelystä. 1.8. Verrattuna NTM-sopimusta koskeviin ehdotuksiin TEP-sopimuksessa painotetaan enemmän monenvälisiä ratkaisuja markkinoille pääsyä koskeviin ongelmiin ja monenvälisiä lähestymistapoja lainsäädäntöpolitiikkaa koskevista kysymyksistä sopimiseen. 2. EU:n ja USA:n väliset kauppasuhteet 2.1. EU ja USA ovat toistensa tärkeimmät suorien ulkomaisten investointien alkuperämaat ja kohteet. Taloussuhteet ovat sekä tasapainoisia että merkittäviä. Kummankin osuus toisen koko tavarakaupasta on noin 19 %. Palvelusektorin osuus on EU:ssa yli 66 % kokonaislisäarvosta ja yli 70 % USA:ssa. Vuonna 1996 EU investoi USA:han 372 miljardin dollarin arvosta ja USA EU:hun 348 miljardin dollarin arvosta (); 2.2. Eurooppalaisten omistamat yritykset työllistävät suoraan kolme miljoonaa henkilöä USA:ssa. Toiset kolme miljoonaa on epäsuorasti riippuvaisia näistä investoinneista. USA:n Eurooppaan suuntautuvan viennin on arvioitu ylläpitävän lisäksi miljoonaa työpaikkaa USA:ssa. Saman verran työpaikkoja Euroopassa on riippuvaisia USA:n investoinneista Eurooppaan ja Euroopan viennistä USA:han (). 3. Yleistä 3.1. Euroopan unionin aktiivisen roolin tukeminen Talous- ja sosiaalikomitea ilmaisee tyytyväisyytensä komission tekemään aloitteeseen ottaa esiin kysymys EU:n ja USA:n välisistä suhteista. Komitea pahoittelee kuitenkin aloitteen keskittymistä pelkästään kauppaan. Viimeaikaiset WTO:n päätökset antavat aihetta olettaa, että taloudelle ja tieteelle annetaan painopisteasema. Niitä pidetään tärkeämpänä kuin oikeutettuja sosiaalisia, ympäristönsuojelullisia ja kuluttajakysymyksiä. Samankaltaisia kysymyksiä nousee epäilemättä esiin pohdittaessa ehdotettua EU:n ja USA:n välistä kauppasopimusta. EU:lla on paljon voitettavanaan sen esittäessä USA:lle aloja, joilla kaupan esteiden vähentäminen hyödyttäisi EU:n viejiä, mutta esitystä tulisi täydentää pyrkimyksillä rohkaista ymmärtämään EU:n sosiaalista mallia ja ympäristömallia. USA on esimerkiksi onnistunut luomaan uusia työpaikkoja, mutta työsuhdeturva, todellinen palkkataso ja sosiaalinen turvaverkko herättävät kysymyksiä. Lisäksi USA:n lupaukset sitoutumisesta kansainvälisiin ympäristötoimiin ovat tuottaneet pettymyksen, ja USA on vastustanut EU:n kantaa ennaltaehkäisyn periaatteesta erityisesti elintarvikkeiden turvallisuuskysymyksissä. Komission tekemä aloite EU:n ja USA:n välisten kauppasuhteiden syventämisestä on tervetullut, mikäli siihen liitetään myös pyrkimys pohtia syvällisemmin edellä mainittuja kysymyksiä. Komitea toivoisi tarkempaa arviota työllisyysvaikutuksista ja vaikutuksista rakenteisiin sektorikohtaisesti. Komitea tukee kuitenkin pyrkimystä käsitellä joitakin EU:n viejien vanhoja ongelma-alueita ja on yhtä mieltä tavoitteesta edistää Atlantin ylittävää taloudellista yhteistyötä siinä määrin kuin se sopii yhteen GATT-sopimukseen ja muihin monenvälisiin sopimuksiin sisältyvien periaatteiden kanssa. 3.2. Komitean mielestä on yhä enemmän tarpeen, että EU omaksuu johtavan roolin kahdenvälistä ja monenvälistä kauppapolitiikkaa koskevien neuvottelujen asialistan laatimisessa erityisesti siksi, että eräät tärkeät WTO:n päätökset eivät ole olleet mielemme mukaisia. Yhdysvaltojen viimeaikainen kehitys osoittaa, että vaikka se ei ole eristäytymässä, kuten jotkut alkuperäisen Taftan perustamista vuonna 1994 ehdottaneet tahot pelkäsivät, se on aiempaa vähemmän kykenevä ja halukas toimimaan kansainvälisen kauppadiplomatian johtohahmona. Presidentti ei saa kongressin tukea kauppaa koskeville aloitteille. Tämä näkyy esimerkiksi vaikeuksina, joita USA:n hallinto on kohdannut hankkiessaan valtuuksia neuvotella nopeutettua menettelyä käyttäen. Lisäksi täytyy vielä käsitellä useita kaupan esteitä, jotka on lueteltu komission raportissa Yhdysvaltojen kaupan ja investointien esteistä vuonna 1997. Tämän takia oli sekä EU:n että Atlantin ylittävien suhteiden edun mukaista, että EU teki nämä ehdotukset. Komitea tukee myös komission ja neuvoston aktiivista asennetta niiden puhuessa uuden WTO:n monenvälisen neuvottelukierroksen puolesta. 3.3. Komitea puoltaa TEP-sopimuksen ilmentämää aktiivista lähestymistapaa kansainväliseen kauppapolitiikkaan. 3.3.1. Nykyisten TEP-sopimukseen sisältyvien tiiviimpää Atlantin ylittävää yhteistyötä koskevien uusien ehdotusten tavoitteena ei ole Atlantin ylittävien yhtenäismarkkinoiden luominen. Ehdotukset ovat keino vastata kauppasuhteiden muuttumiseen ja markkinoillepääsyn esteisiin. Markkinoillepääsyn esteitä koskevien neuvotteluiden kohteena ovat tällä hetkellä lainsäädännölliset esteet. Yhdysvalloissa on edelleen huomattavia lainsäädännöllisiä markkinoillepääsyn esteitä sekä liittovaltion tasolla että varsinkin alemmilla (ts. osavaltioiden) tasolla. Nämä markkinoillepääsyn esteet vaikuttavat eurooppalaisiin tavarantoimittajiin, ja komissio on käsitellyt niitä raportissaan, jossa käsiteltiin USA:n kaupan ja investoinnin esteitä. Tällaisia esteitä ovat esimerkiksi televiestintäpalveluita koskeva asetus, joka rajoittaa eurooppalaisten hankkijoiden pääsyä radioviestintä-, matkaviestin- ja satelliittipalvelumarkkinoille. Liittovaltiotasoa alempien tasojen markkinoillepääsyn esteet ovat aivan yhtä tärkeitä. Ei voida enää hyväksyä sitä, että USA olettaa EU:n säilyttävän markkinat avoimina samalla kun se itse jättää neuvottelujen ulkopuolelle suuren osan sellaista lainsäädäntöpolitiikkaa, joka rajoittaa markkinoillepääsyä vain sen vuoksi, että säädökset koskevat liittovaltiotasoa alempia tasoja. Talous- ja sosiaalikomitea katsoo, että Atlantin ylittävän kumppanuuden tavoitteena ei tule olla yhtenäismarkkinoiden luominen, vaan asianmukainen vastaus kauppapolitiikan muuttuvaan luonteeseen. Tämä edellyttää erityisesti USA:n liittovaltiotasoa alempien tasojen esteiden jotka tähän saakka on systemaattisesti jätetty monenvälisten sopimusten ulkopuolelle ottamista mukaan neuvotteluihin. Kumppanuutta tulisi täydentää sosiaali-, ympäristö, ja kuluttaja-asioita koskevalla sopimuksella. 3.4. Täytäntöönpano Vuonna 1996 aiheesta "Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen suhteet" (CES 701/96) antamassaan lausunnossa komitea tuki käytännönläheistä lähestymistapaa Atlantin ylittävään markkina-alueeseen vastakohtana muodollisen transatlanttisen vapaakauppasopimuksen tekemiselle, koska pelättiin, että Tafta olisi WTO:n perustamisen ilmentämän monenvälisyyden hengen vastainen. Sektorikohtaisen käytännönläheisen lähestymistavan selkeä haittapuoli on, että kun yhdellä sektorilla ilmenee vaikeuksia, ei ole olemassa sektorien välistä dynamiikkaa, joka edistäisi sopimuksen aikaansaamista. Koska sektorien välistä dynamiikkaa ei ole, edistys riippuu osapuolten kyvystä löytää yhteisiä ratkaisuja ja poliittisesta tahdosta. Toisaalta Yhdysvaltojen epäselvä asenne kaikkia uusia kauppasopimuksia kohtaan edellyttää näkyviä tuloksia varhaisessa vaiheessa. Yksi ratkaisumalli olisi edetä sektorikohtaisesti ja tarkoin määräajoin. Vuonna 1996 antamassaan lausunnossa komitea ilmaisi huolensa siitä, että Atlantin ylittävän markkina-alueen yhteydessä ei ole mitään muodollista tai säännönmukaista seurantamenettelyä sen varmistamiseksi, että sektorikohtaiset neuvottelut edistyvät. Sen takia Atlantin ylittävän markkina-alueen tavoitteiden saavuttaminen on ollut hidasta, ja siksi uusi aloite oli tarpeen. 3.5. Komitea katsoo, että kaikenlaiset, muulle maailmalle tapahtuneena tosiasiana esitetyt muodolliset sopimukset Atlantin ylittävissä kauppasuhteissa olisivat WTO:n hengen vastaisia, ja niitä on sen vuoksi vältettävä. Komitea on kuitenkin huolissaan siitä, että käytännönläheisyys voisi taas kerran merkitä edistyksen puutetta. TEP-sopimuksessa ei tällä hetkellä ole mitään määräaikoja, joiden avulla voitaisiin vaikuttaa sektorikohtaisten neuvottelujen kulkuun. Jos aloitetta ei toteuteta ennen vuoden 2000 puoliväliä, se voi jäädä kokonaan toteuttamatta. 3.6. Komitea esittää, että TEP-sopimuksen lopussa mainitussa suunnitelmassa asetettaisiin selvät määräajat. Komitea kehottaa Euroopan komissiota tiedottamaan Euroopan parlamentille ja talous- ja sosiaalikomitealle virallisesti sekä TEP-sopimuksen että siihen liittyvän sosiaali- ja ympäristöasioita koskevan asialistan tavoitteiden saavuttamisessa havaitusta kehityksestä. 3.7. Kahdenvälisyys vastaan monenvälisyys TEP-sopimuksessa asetetaan monenvälisille neuvotteluille kymmenen yhteistä tavoitetta. Komitea tukee näitä yhteisiä tavoitteita yleisesti, mutta varaa itselleen oikeuden yksityiskohtaisiin huomautuksiin. Komitea panee merkille, että komission tiedonantoon verrattuna TEP-sopimuksessa annetaan monenvälisten neuvottelujen yhteisille tavoitteille tärkeämpi rooli. Komitea ilmaisee tyytyväisyytensä tähän painopisteen muutokseen. 3.8. Komission tiedonannossa halutaan varmistaa, että ehdotukset Atlantin ylittävien kauppasuhteiden syventämiseksi sopivat yhteen EU:n monenvälisille ratkaisuille antaman tuen kanssa. Pitää kuitenkin huomata, että jopa Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisellä epävirallisella sopimuksella on ennakkotapausarvoa WTO:n tulevia monenvälisiä neuvotteluja silmällä pitäen. Toukokuun 18. päivänä 1998 tehdyssä TEP-sopimuksessa viitataan erityisesti siihen, miten kumppanuuden vahvistaminen voi olla hyödyllistä määritettäessä avoimemman ja helpommin saatavilla olevan maailmanlaajuisen kauppajärjestelyn periaatteita. Jotta tällainen kauppajärjestely olisi monenvälinen, tarvitaan myös muiden WTO:n jäsenten tukea, erityisesti uuden WTO-neuvottelukierroksen menestyksen takaamiseksi. Muiden WTO:n jäsenten tukea on kuitenkaan tuskin odotettavissa, jos EU:n ja USA:n välinen sopimus esitellään tapahtuneena tosiasiana. On olemassa vaara, että muut WTO:n jäsenet pitävät kehotusta hyväksyä yhteisiä kantoja TEP-sopimukseen sisältyvän TRIP-sopimuksen (Trade related aspects of intellectual property rights, kauppaan liittyvät henkisen omaisuuden oikeudet) parantamiseksi juuri tällaisena tapahtuneena tosiasiana. 3.9. Jotta vältettäisiin EU:n ja USA:n kahdenvälisten neuvottelujen monenvälisiä pyrkimyksiä heikentävä vaikutus, on tarpeen edetä samanaikaisesti WTO:ssa käytävien neuvottelujen kanssa. Kun otetaan huomioon WTO:n vuonna 1996 Singaporen ministerikokouksessa laatima ohjelma sekä toukokuussa 1998 GATTin 50-vuotisjuhlan merkeissä pidetyssä Geneven ministerikokouksessa ilmennyt halu valmistella uutta kierrosta, TEP-sopimus sisältää hyvin harvoja politiikan aloja, joita ei voida käsitellä WTO:ssa. 3.10. Komitea kehottaa Euroopan komissiota ja ministerineuvostoa varmistamaan, että EU:n ja USA:n välisissä kahdenvälisissä neuvotteluissa tähdätään samaan suuntaan kuin WTO:ssa tehtävässä valmistelutyössä monenvälisten neuvottelujen seuraavaa kierrosta varten. 3.11. Herää kysymys, voiko TEP-sopimuksesta neuvotteleminen viedä voimavaroja tulevalta tärkeämmältä WTO:n neuvottelukierrokselta. Komitean mielestä ehdotukset kannatettavia, koska ne ovat tarpeeksi realistisia ja kummallakin puolella Atlanttia olevan liike-elämän hyväksymiä. Joissakin tapauksissa ne voivat olla uraauurtavia WTO-neuvottelujen kannalta, erityisesti jos sosiaali- ja ympäristönäkökohdista sovitaan. 3.12. Sen sitoumuksen mukaisesti, jonka komitea on tehnyt maailman köyhien maiden kehittämiseksi, se hyväksyy TEP-sopimuksen 8 jaksossa asetetut, EU:n ja USA:n yhteisiä tavoitteita monenvälisissä neuvotteluissa koskevat tavoitteet. Komitea haluaa kuitenkin korostaa seuraavia seikkoja: 3.13. Komitea on tyytyväinen sitoumukseen tehdä yhteistyötä, jotta autetaan varmistamaan, että vähiten kehittyneet maat hyötyvät monenvälisestä kauppajärjestelystä. Tämä edellyttää EU:n ja USA:n välisen kaupan sekä erityisesti Afrikkaa koskevan velka- ja tukipolitiikan kokonaisvaltaista parannusta. Komitea ilmaisee tyytyväisyytensä yhteistyön lisäämiseen tällä alalla edellisessä lausunnossaan antamansa suosituksen mukaisesti ja odottaa nyt merkittäviä tuloksia. 3.14. Komitea toivoo, että kumppanuus-sanan käyttämiseen sisältyy vahva sitoumus laaja-alaiseen yhteistyöhön kehitysavun, ympäristön, työ- ja kuluttajanormien ja rahapolitiikan alalla sekä suhteissa muun maailman kanssa. Jos oikeutettuja huolia työ- ympäristö- ja kuluttajakysymyksistä ei oteta huomioon kauppaa koskevassa keskustelussa, on vaara menettää yleisen mielipiteen tuki kaikille kaupankäynnin aloitteille. 4. Eksterritoriaalisuus Helms-Burton- ja D'Amato -lait 4.1. Toukokuun 18. päivänä järjestetyssä EU:n ja USA:n huippukokouksessa näytettiin löytävän ainakin osaratkaisuja Helms-Burton- ja D'Amato -lakien aiheuttamiin ongelmiin. USA:n pyrkimykset soveltaa lakejaan maansa rajojen ulkopuolelle EU:hun ovat synnyttäneet vakavia jännitteitä Atlantin ylittäviin suhteisiin. Kokouksessa saatiin aikaan kolmiosainen sopimus. 4.2. Yhdysvaltojen hallitus on suostunut tekemään D'Amato-lain soveltamisessa poikkeuksen usean Iranin energiasektorille investoivan EU:n alueella toimivan yrityksen osalta. Se on myös suostunut pyytämään kongressin hyväksyntää Helms-Burton-lain neljättä lukua koskevalle muutosehdotukselle, jonka avulla USA voisi myöntää EU:lle rajoittamattoman poikkeuksen. USA:n hallitus on myös halukas kuulostelemaan kongressin kantaa saadakseen poikkeuksen kolmannen luvun säännöksiin. 4.3. Tämän USA:n kannan vastapainoksi EU on allekirjoittanut sopimuksen investointisuojan parantamisesta. Tämä on poliittinen järjestely, mutta osapuolet ovat myös sitoutuneet viemään sen yhdessä WTO:hon vahvemman monenvälisen suojan takaamiseksi pakkolunastuksia vastaan. EU:n tuen edellytyksenä on, että myös USA saattaa sen voimaan. 4.4. Sopimuksen kolmas osa on Atlantin ylittävää kumppanuutta poliittisen yhteistyön alalla koskeva julistus, jonka avulla pyritään välttämään USA:n mainittujen lakien aiheuttamien kaltaiset selkkaukset tulevaisuudessa. Sopimuksen tässä osassa määrätään periaatteet, joita tulee noudattaa pantaessa taloudellisia pakotteita täytäntöön. Siinä todetaan, että monenvälisesti sovitut, mieluiten YK:n turvallisuusneuvoston hyväksymät pakotteet tulisi asettaa etusijalle. Julistuksessa jätetään molemmille osapuolille vapaus asettaa pakotteita, mikäli monenvälisen tuen saaminen ei ole mahdollista. Julistus velvoittaa kuitenkin EU:n ja USA:n olemaan pyrkimättä oikeudenkäyttöalueidensa ulkopuolella päteviin uusin taloudellisiin pakotteisiin, olemaan ehdottamatta sekä vastustamaan sellaisia. Toisin sanoen USA:n hallituksen täytyy nyt vastustaa kongressin Helms-Burton- tai D'Amato -lakien kaltaista lainsäädäntöä. 4.5. Tämä on hallituksen selvä tahdonilmaisu, mutta ei ole mitään keinoa varmistaa, että se onnistuu estämään kongressin lainsäädäntötyötä. Itse asiassa on hyvin epävarmaa, että Hamilton-Crane-Luger-lakialoite hyväksyttäisiin. Lailla poistettaisiin sanktioita ja annettaisiin presidentille enemmän liikkumavaraa. Vaikka suuri osa USA:n liike-elämästä kannattaa lakialoitetta, sillä ei ole onnistuttu vakuuttamaan kongressia, joka tähyilee tuleviin vaaleihin (3. marraskuuta). Entisten kuubalaisten ja muiden eturyhmien painostus on kuuluvampaa. Osapuoli, joka ei aseta pakotteista, on vuorostaan velvollinen toimimaan yhteisten poliittisten tavoitteiden mukaisesti, vaikkakin "omalla tavallaan". Tällainen tavoite voi olla esimerkiksi pakotteen kohdemaan poliittinen uudistus. Tämä merkitsee siis, että EU:lla tulee olemaan mahdollisuus toteuttaa kriittistä politiikkaa, kuten se tekee Iranin suhteen. 4.6. Komitea toistaa tuomitsevansa USA:n pyrkimykset saattaa lakinsa voimaan omien rajojensa ulkopuolella ja pyytää USA:ta toimimaan viivyttelemättä. 4.7. Komitea on tyytyväinen saavutettuun edistykseen purettaessa Atlantin ylittävien suhteiden jännitteitä, jotka johtuvat USA:n pyrkimyksestä soveltaa omia lakejaan oikeudenkäyttöalueensa ulkopuolella. Komitea pyytää USA:n kongressia soveltamaan EU:n ja USA:n toukokuussa 1998 pidetyssä huippukokouksessa aikaansaatua poliittista järjestelyä. Komitea ilmaisee tyytyväisyytensä EU:n ja USA:n yhteistyön lisäämiseen terrorismin, lisääntyneen järjestäytyneen rikollisuuden ja huumekaupan torjunnassa. Ne ovat painopistealoja kansainvälisessä yhteistyössä. Komitea pitää myös tervetulleina ja tukee ehdotuksia, jotka koskevat ihmisoikeuksien ja sosiaalisten perusoikeuksien kunnioittamisen palkitsemista uudessa GSP-tullietuusjärjestelmässä. EU:n ja USA:n välistä yhteistyötä on tarvetta lisätä kauppaan liittyvässä ulkomaanpolitiikassa mukaan lukien EU:n aseviennin toimintasääntöjen periaatteiden laajentaminen. 5. Kaupan tekniset esteet 5.1. Kaupan teknisten esteiden vähentäminen ja/tai poistaminen oli yksi komission tiedonannon keskeisistä tavoitteista, ja se on otettu Atlantin ylittävää taloudellista kumppanuutta koskevaan julistukseen. Julistuksessa kehotetaan jatkamaan saavutettujen tulosten pohjalta neuvoteltaessa molemminpuolista tunnustamista koskevista vastaavuusarviointisopimuksista, jotka allekirjoitettiin EU:n ja USA:n huippukokouksessa Lontoossa 18. toukokuuta. TEP-sopimuksessa käsitellään hieman yksityiskohtaisemmin keinoja tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Lähtökohdaksi otetaan oleellisesti eurooppalainen lähestymistapa kaupan teknisten esteiden poistamiseen, toisin sanoen pyrkimys kehittää molemminpuolista luottamusta toisen osapuolen menettelyihin ja käytäntöihin ja mikäli mahdollista panostaa myös lähentymiseen. Tämä mahdollistaisi paitsi testitulosten vastavuoroisen tunnustamisen myös toisen maan säännösten ja hyväksymismenettelyiden vastaavuuden hyväksymisen. TEP-sopimuksessa kehotetaan myös tiivistämään tieteellisten ja muiden asiantuntijoiden, standardointielinten ja sääntelyelinten välistä vuoropuhelua. Komitea katsoo, että sääntelyelinten toimintakehykseen on tehtävä joitakin muutoksia, jotta ne voivat osallistua kauppaa koskevaa keskusteluun vakavassa mielessä. Lisäksi on kuultava kuluttaja- ja ympäristöetupiirejä tehtäessä muutoksia niiden kannalta olennaisiin normeihin. 5.2. Samoin kuin vuonna 1996 antamassaan lausunnossa komitea puoltaa tällaisten kaupan teknisten esteiden poistamiseen tähtäävien pyrkimysten laajentamista edellyttäen, että niissä otetaan täysin huomioon myös asianomaiset liike-elämän ulkopuoliset edut. Se puoltaa myös komission ehdotuksia tietoliikenteen, kemikaali- ja moottoriajoneuvoalan valitsemisesta aloiksi, joilla vastavuoroiseen tunnustamiseen tähtäävät pyrkimykset pitäisi moninkertaistaa. 5.3. Atlantin ylittävää taloudellista kumppanuutta koskevassa julistuksessa huomautetaan, että WTO:n kaupan teknisiä esteitä koskevassa sopimuksessa (6 artiklassa) mahdollistetaan ja itse asiassa kannustetaan WTO:n jäsenten välisiin tunnustamissopimuksiin. Näin ollen kaikki vastavuoroisen tunnustamisen sopimukset ovat yhteensopivia WTO:n sääntöjen kanssa. Tekemällä kahdenvälisiä tunnustamissopimuksia EU ja USA voivat tehdä uraauurtavaa työtä WTO:ssa, kuten TEP-sopimuksessa on suunniteltu. Tiedon jakaminen kolmansille osapuolille EU:n ja USA:n toiminnasta tällä alalla olisi myös kaupan teknisiä esteitä koskevan sopimuksen mukaista. 5.4. Komitea kehottaa komissiota ja neuvostoa antamaan WTO:lle tietoa työohjelmastaan kehittäessään vastavuoroista tunnustamista TEP-sopimuksen puitteissa sekä antamaan sopimuksen ulkopuolisille maille mahdollisuuden osallistua siihen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. 5.5. TEP-sopimuksessa kehotetaan vahvistamaan lainsäädännöllistä yhteistyötä ihmisten, kasvien ja eläinten terveyden alalla, mukaan lukien biotekniikka, ja myönnetään tämän olevan kiistanalaista. Komission tiedonannossa todetaan, että tällaisessa yhteistyössä standardeissa "pitäisi säilyttää ainakin olemassa oleva suojelun taso". Vaikka TEP-sopimuksessa todetaan, että säilytetään "turvallisuuden ja terveyden, kuluttaja- ja ympäristönsuojelun korkeat standardit", sopimuksessa ei mainita varmistuslauseketta. Lähentyminen herättää varmasti kysymyksiä jommankumman lähestymistavan osalta, koska EU:n varovaisuusperiaatetta käyttävän ja USA:n EU:n lähestymistapaa enemmän tieteeseen perustuvan lähestymistavan välillä on vielä perustavaa laatua oleva ero. 5.6. Komitea esitti vuonna 1996 antamassaan lausunnossa taloudellisten ja yhteiskunnallisten intressien huomioonottamista kauppasuhteista käytävässä keskustelussa, sillä ne molemmat voivat sekä auttaa luomaan että lieventämään kaupankäynnin jännitteitä. Maininta vuoropuhelusta kuluttajien ja maanviljelijöiden edustajien kanssa puuttuu. 5.7. TEP-sopimuksen soveltamista koskevissa EU:n ehdotuksissa komitea toivoisi saavansa takuut siitä, että EU:n terveysstandardit ja ympäristösäännökset eivät heikkene Yhdysvaltojen kanssa tehtävän lainsäädännöllisen yhteistyön takia. Erityisesti se toivoo selvitystä siitä, sisällytetäänkö USA:n kanssa tehtäviin sopimuksiin varmistus takaamaan, että EU:n standardeja ei heikennetä. 5.8. Komitea kehottaa aloittamaan mahdollisimman pian uuden vuoropuhelun kuluttajien ja maanviljelijöiden kanssa, jolloin keskusteltaisiin elintarvikestandardien ja kaupankäyntiin liittyvien kysymysten päällekkäisyyksistä. 6. Teollisuustuotteiden tullit 6.1. Komitea on valmis tukemaan vuoden 2010 määräaikaa kaikkien teollisuustuotteiden tullien poistamiseksi suosituimmuuskohtelun pohjalta edellyttäen, että riittävä määrä muita WTO:n jäseniä on halukas allekirjoittamaan sopimuksen. Tämä lähestymistapa noudattaa vuoden 1996 tietotekniikkasopimuksen kaavaa. Komitea pahoittelee TEP-sopimuksen huonosti onnistunutta sanamuotoa ja määräajan puuttumista. 6.2. Komitea kehottaa komissiota ja neuvostoa pyrkimään määräajan asettamiseen kaikkien teollisuustuotteiden tullien poistamiseksi edellyttäen, että riittävä määrä (samoin määriteltynä kuin tietotekniikkasopimuksessa) muita WTO:n jäseniä on halukas allekirjoittamaan sopimuksen. 7. Maatalous 7.1. Komitea tukee voimakkaasti maatalouden jättämistä kahdenvälisen TEP-sopimuksen ulkopuolelle. TEP-sopimuksessa kaavaillaan sen sijaan, että kaikki maatalouden vapauttamiseen liittyvä tapahtuu monenvälisten neuvottelujen yhteydessä. Ainoa maatalouspolitiikkaa koskeva seikka, johon TEP-sopimuksessa viitataan, on lainsäädännöllisen yhteistyön kehittäminen sellaisilla aloilla kuin elintarvikkeet ja terveysstandardit. 7.2. Atlantin ylittävistä suhteista vuonna 1996 antamassaan lausunnossa komitea totesi YMP:n uudistuksen ja maataloussektorin markkinoille pääsyn vapauttamisen välisen yhteyden. Vuonna 1996 komitean kanta oli, että joillakin muilla aloilla voitaisiin saavuttaa edistystä nopeammin kuin maataloussektorilla, mutta YMP:n uudistusta tarvittaisiin, jotta Euroopan unioni voisi toimia uskottavasti uudella maataloutta käsittelevällä neuvottelukierroksella, jonka on määrä alkaa vuonna 1999. 7.3. Kuten edellä mainittiin, komitea kannattaa sitä, että EU määrittelee ajoissa ja selkeästi kantansa monenvälisiin neuvotteluihin, jotka alkavat todennäköisesti vuonna 1999 tai 2000. Se olisi sekä EU:n että kansainvälisen kaupan edun mukainen. Mutta EU ryhtyy aktiiviseksi vain mikäli sillä on uskottava neuvotteluasema. Komitean mielestä tällainen uskottavuus edellyttää syvältäluotaavampaa maatalouden ja erityisesti YMP:n uudistusta Agenda 2000:n ehdotusten mukaisesti. 7.4. Komitea puoltaa monenvälisiä maatalousalan neuvotteluja. Komitean mielestä EU:n täytyy ottaa uskottava kanta lisäneuvotteluihin, jotka koskevat WTO:n maataloussopimuksen 20 artiklassa säädetyn neuvotteluprosessin jatkamista. 8. Palvelut 8.1. TEP-sopimuksen tavoitteena on "markkinoille pääsyn olennainen helpottaminen", mutta sen ulkopuolelle jätetään audiovisuaalinen ala ja meriliikenne. Komitean mielestä neuvottelut tulisi mieluummin keskittää tietyille aloille kuin käydä kaikkia aloja koskevia yleisneuvotteluita. 8.2. Epäilemättä monista seikoista johtuen audiovisuaalisen alan mukaanotto ei käy. Tärkeiden kielija kulttuurikysymysten lisäksi mainittakoon yhteisesti sovittujen kansainvälisten, esimerkiksi väkivaltaa koskevien normien puute. Viimeksi mainittuihin kysymyksiin tulisi kiinnittää erityistä huomiota neuvottelujen yhteydessä. 8.3. Rahoituspalvelujen ja tietoliikenteen alalla USA:n markkinoille pääsyn vahvistaminen tarjoaa paljon mahdollisuuksia (esim. USA:n matkapuhelinjärjestelmä ei sovi yhteen muussa maailmassa käytettävien järjestelmien kanssa). Atlantin ylittävien tai monenvälisten palvelujen vapauttamiseen on sisällytettävä selviä poikkeuksia, joiden avulla taataan varovaisuusperiaatteen noudattamisen valvonta ja esimerkiksi harvaan asutuilla seuduilla asuvien kuluttajien suojelu. On tehtävä selväksi, että sosiaaliturvajärjestelmät ja työntekijöiden osallistuminen keskinäisten vakuutusyhtiöiden toimintaan on jätettävä sopimuksen ulkopuolelle. Komitea ei toivo sellaisten yhteisjärjestelmien heikentämistä, joiden avulla paremmin toimeentulevia rohkaistaan auttamaan huonommin toimeentulevia. 8.4. Atlantin ylittävissä neuvotteluissa voitaisiin kuitenkin käsitellä markkinaesteitä, jotka johtuvat yrityksen kotimaan lainsäädännöstä tai Yhdysvaltojen eri osavaltioiden erilaisesta lainsäädännöstä juontuvia sääntelyepäselvyyksiä. Esimerkiksi pankkiala on EU:ssa suhteellisen avoin. Euroopan unionin alueella toimivia amerikkalaisia pankkeja koskevat samat säännöt kuin EU:n pankkeja. Yhdysvaltojen pankkialan hajanaisuus vaikeuttaa EU:n pankkien pääsyä eri osavaltioiden markkinoille. Kehitys on tällä alalla tärkeää, koska rahoituspalveluala on EU:ssa varsin vahva. 8.5. Komitea kannattaa varovaista lähestymistapaa, jossa asetetaan etusijalle pankkipalvelujen kehittäminen ja markkinoiden avaaminen USA:ssa, jossa niitä suojataan osavaltiotason säännöksin ja USA:n säännösjärjestelmän puutteellisen yhtenäisyyden avulla. 8.6. Sopimukseen sisällytetty asialista kattaa useita sääntöjen suhteen arkaluonteisia kysymyksiä kuten esim. GATS-sopimuksen "alkuperää" ja suojalausekkeita koskevat säännöt. Komitean mielestä tällaisista säännöistä tulisi neuvotella mieluummin monen- kuin kahdenkeskisesti. 8.7. Komitea ilmaisee tyytyväisyytensä pätevyysvaatimusten vastavuoroisessa tunnustamisessa saavutettuun edistykseen. 8.8. Komitean mielestä palvelusektorin säännöistä tulisi kuitenkin neuvotella monenkeskisesti. 9. Investoinnit, kilpailu, julkiset hankinnat ja ympäristö 9.1. TEP-sopimuksessa viitataan tavoitteeseen kehittää näitä kysymyksiä koskevia yhteisiä lähestymistapoja asianmukaisilla monenvälisillä foorumeilla. 9.2. Investoinnit 9.2.1. Investoinneista on neuvoteltu MAI (monenkeskinen investointisopimus) -sopimusneuvottelujen yhteydessä. Monet MAI-neuvottelujen ongelmat johtuvat EU:n ja USA:n välisistä eroista. Toisin kuin kilpailun ja julkisten hankintojen alalla investoinneissa on kuitenkin kyseessä tärkeä kehitysmaiden etu. Sen takia on tärkeää, että kehitysmaita ei aseteta WTO:ssa valmiiden tosiasioiden eteen. 9.2.2. MAI-neuvottelut ovat on jälleen nostaneet esiin sen tärkeän ongelman, ettei pystytä luomaan yhteyttä yhtäältä investointien ja toisaalta työnteon ja muiden liike-elämän perusstandardien välille. Kuten edellä mainittiin, komitea tukee kantaa, jonka mukaan kaikkiin investointisopimuksiin pitäisi sopivalla tavalla liittää monikansallisia yhtiöitä koskevat OECD:n laatimat toimintaohjeet. 9.2.3. Komitea on jo tehnyt selväksi kantansa investointeihin. Siihen sisältyy näkemys, että kaikkiin monenvälisiin sopimuksiin pitää asianmukaisella tavalla sisältyä OECD:n monikansallisia yhtiöitä koskevat suuntaviivat. Komitea toivoo, vuoropuhelut palkansaajien, ympäristöetupiirien ja kuluttajien kanssa voivat rohkaista EU:n ja USA:n hallituksia tukemaan näitä periaatteita. 9.3. Kilpailupolitiikka 9.3.1. TEP-sopimuksessa todetaan, että molemmat osapuolet pyrkivät edelleen vahvistamaan yhteistyötä kilpailupolitiikan alalla. EU ja USA ovat jo lisänneet kilpailupolitiikan alan kahdenväliseen yhteistyöhönsä sopimuksen yhteistyön toteuttamisesta ("positive comity"). Tämä tarkoittaa sitä, että kun toinen osapuoli havaitsee toisen osapuolen alueella käytössä olevien kilpailua rajoittavien käytäntöjen vaikuttavan sen markkinoihin, se voi pyytää toisen osapuolen kilpailuviranomaisia toimimaan tällaisia käytäntöjä vastaan. 9.3.2. Euroopan unioni on pyrkinyt saamaan kilpailupolitiikan WTO:n monenvälisesti neuvoteltavien kysymysten asialistalle. Singaporen ministerikokouksessa vuonna 1996 perustettiin WTO:n kansainvälinen kilpailupolitiikka -työryhmä, jonka on määrä antaa raportti vuoden 1998 lopussa. Työryhmän työskentelyssä EU on ponnekkaimmin vaatinut, että monenkeskisistä kilpailua koskevista periaatteista sovitaan WTO:ssa. USA:n mukaan monenvälinen lähestymistapa ei ole mahdollinen eikä tarpeellinen, vaan kahdenvälisellä yhteistyöllä voidaan ratkaista kaikki ongelmat. 9.3.3. Kilpailupolitiikkaa koskeva sopimus tarjoaisi kehitysmaille mallin ja olisi vastaus joidenkin monikansallisten (esimerkiksi siemenien myynti-) yhtiöiden valtaa koskevaan kritiikkiin. 9.3.4. Komitean mielestä WTO:ssa tulisi jatkaa työskentelyä kilpailua koskevien monenvälisesti hyväksyttyjen periaatteiden luomiseksi. Työskentelyä WTO:ssa pitäisi edistää yhtä voimakkaasti kuin EU:n ja USA:n kahdenvälisiä neuvotteluja. 9.4. Julkiset hankinnat 9.4.1. TEP-sopimuksessa on yleisviittaus tarpeeseen lisätä ja helpottaa pääsyä julkisten hankintojen markkinoille (toisin sanoen hallituksen/valtion hankintoihin). Pääsyn helpottaminen USA:n julkisten hankintojen markkinoille on tärkeää lukuisten yhdysvaltalaisia hankintoja suosivien järjestelmien vuoksi. Markkinoille pääsyä voitaisiin helpottaa levittämällä tietoa tarjouspyynnöistä enemmän sähköisesti ja käyttämällä enemmän ATK-tekniikkaa itse tarjousten tekoon. 9.4.2. Julkisia hankintoja koskevaa yleissopimusta ei tällä hetkellä ole. Voimassa on vain yksi monenvälinen sopimus, joka perustuu pitkälti EU:n ja USA:n vuonna 1994 osana Uruguayn kierrosta tekemään sopimukseen. Kahdenvälinen edistys ei siis ole ristiriidassa monenvälisen lähestymistavan kanssa. Kuitenkin yksi syistä, miksi vain harvat maat ovat allekirjoittaneet WTO:n julkisia hankintoja koskevan sopimuksen, on sen monimutkaisuus ja näin ollen velvoitteiden täyttämisen kalleus WTO:n pienille jäsenmaille tai kehitysmaille suhteessa mahdollisesti saatavaan hyötyyn. Täten sopimuksen yksinkertaistaminen edistäisi siihen liittymistä ilman, että kehitysmaat pakotettaisiin liittymään siihen. 9.4.3. Komitea kehottaa komissiota vaatimaan edelleenkin USA:n julkisten hankintojen markkinoiden avaamista etenkin osavaltiotasolla. 9.4.4. Komitea kehottaa EU:ta ja USA:ta käyttämään julkisia hankintoja koskevia kahdenvälisiä neuvotteluja tilaisuutena selvittää, miten voimassa olevia monimutkaisia monenvälisiä sopimuksia voitaisiin yksinkertaistaa, jotta niihin saataisiin lisää allekirjoittajia. 10. Transatlanttisen vuoropuhelun laajentaminen 10.1. Atlantin ylittävää taloudellista kumppanuutta koskevassa julistuksessa viitataan myös molempien osapuolten tahtoon edistää laajempaa osallistumista Atlantin ylittävään vuoropuheluun. Tätä tavoitetta komitea korosti Atlantin ylittävistä suhteista vuonna 1996 antamassaan lausunnossa. Sen takia se panee tyytyväisenä merkille tämän kunnianhimoisen tavoitteen, mutta ilmaisee huolestuneisuutensa siitä, että edistys on useilla aloilla jäänyt melko vähäiseksi. Atlantin ylittävä liike-elämän välinen vuoropuhelu on ollut onnistunutta ja nykyään siihen sisältyy myös pienten yritysten välinen vuoropuhelu. Vuoropuhelun muilla aloilla kehitystä on kuitenkin tapahtunut vain vähän tai ei lainkaan. 10.2. Ympäristöä koskeva vuoropuhelu aloitetaan syksyllä Wienissä korkean tason konferenssissa, mutta valitettavasti kuluttajien kanssa käytävää vuoropuhelua, joka oli määrä aloittaa tänä kesänä, on täytynyt lykätä. On tärkeää, että vuoropuheluja käydään rahoitusta myöntävien elinten läsnäollessa, koska rahoitus on keskeinen kysymys. Vuoropuhelu työntekijöiden kanssa on edistynyt vain vähän, ja vaikka epävirallinen kokous on jo pidetty, konkreettinen asialista on vielä laadittava. Maanviljelijöiden kanssa käytävä vuoropuhelu on vielä epävirallista. Hallitusten korkean tason edustajien mukaanottaminen vuoropuheluihin nostaisi niiden arvostusta. 10.3. Koulutusta käsittelevä vuoropuhelu on ollut onnistunutta: sen tiimoilta järjestettiin vuoden 1998 alussa työvoiman koulutusta käsittelevä korkean tason konferenssi Akronissa Ohiossa ja toukokuussa vaikeassa asemassa olevien työhönpääsyä käsittelevä seurantaseminaari Lontoossa. Näiden konferenssien odotetaan johtavan useisiin Atlantin ylittäviin kumppanuuksiin. 10.4. Vuoropuhelujen välisten yhteyksien puute on ollut ongelma. Atlantin ylittävä kansalaisyhteiskunnan vuoropuhelu, joka olisi voinut toimia kattodialogina, keskittyy Atlantin ylittävään tukea myöntävien maiden vuoropuheluun. Esimerkiksi Akronin konferenssista ja komitean lausunnosta juontuva ajatus palkinnon myöntämisestä liike-elämälle vaikeassa asemassa olevien ohjaamisesta koulutukseen tai työhön voi menestyä vain, mikäli sen kehittämisessä tehdään yhteistyötä liike-elämän osapuolten kanssa. Komitea pyrkii antamaan virikkeitä tähän suuntaan. 10.5. Yksi ihmisten välisiä yhteyksiä koskeva käsittelemättä jäänyt kysymys on Atlantin ylittävien vierailijoiden kohtaama byrokratia. 10.6. Komitea ilmaisee huolestuneisuutensa, kansainvälisen kaupan hyötyjä koskevan yksimielisyyden puutteesta USA:ssa, joka voi pian rajoittaa liike-elämän välisen Atlantin ylittävän vuoropuhelun saavutuksia. Jotta voidaan käsitellä työntekijöitä, ympäristöä ja kuluttajia edustavien tahojen kritiikkiä, komitea suosittaa, että nämä tahot otetaan paremmin huomioon Atlantin ylittävässä liike-elämän vuoropuhelussa. Tämä voitaisiin myös saavuttaa muodollisella ja kokonaisvaltaisemmalla Atlantin ylittävällä taloudellisella ja yhteiskunnallisella vuoropuhelulla. Komitea toivoo myös, että USA:n liike-elämä ponnistelisi enemmän saadakseen amerikkalaiset vakuuttuneiksi kansainvälisen toiminnan eduista. 10.7. Komitea toivoo näin ollen, että TEP-sopimuksen täytäntöönpanossa korostettaisiin enemmän ihmisten välisten yhteyksien vahvistamista. Tämä tarkoittaa nykyisten ja ehdotettujen Atlantin ylittävien vuoropuhelujen tukemista ja kannustamista sekä niiden välisen viestintä- ja yhteistyöfoorumin luomista. Komitea ehdottaa, että järjestetään vuosittainen kokous tutkimaan saavutettua edistystä ja keskustelemaan tulevan vuoden työohjelmasta. Kokoukseen osallistuisivat kaikkien EU:n niiden talous- ja yhteiskuntaelämän etupiirien edustajat, jotka ovat mukana Atlantin ylittävissä vuoropuheluissa, sekä EU:n toimielinten edustajat. Tämä lisäisi avoimuutta, helpottaisi EU:n yhteisen lähestymistavan omaksumista ja toimisi pohjana Atlantin ylittävälle taloudelliselle ja yhteiskunnalliselle vuoropuhelulle, jonka järjestämiseen komitea voisi osallistua. Tiivistelmä/päätelmät Komitea pitää tervetulleena komission pyrkimystä vahvistaa ja syventää EU:n ja USA:n välisiä suhteita. Komitea pitää parempana TEP-sopimukseen sisältyvää rajallisempaa kauppaa koskevaa asialistaa (ehdotettuine muutoksineen) kuin laajempia kauppaan liittyviä ehdotuksia, jotka esitettiin uutta transatlanttista markkina-aluetta koskevassa tiedonannossa. Komitea on kuitenkin pettynyt siihen, että sopimuksessa keskitytään ainoastaan kauppaan liittyviin kysymyksiin, samoin kuin siihen, ettei työntekijöiden, ympäristön ja kuluttajien edustajien näkemyksiä vieläkään oteta huomioon kauppaa koskevassa keskustelussa. Myös USA:n vastaavat organisaatiot jakavat komitean pettymyksen. Komitea toivoo, että alettaisiin jälleen pyrkiä tuloksiin alueilla, joita se ehdotti 30. toukokuuta 1996 antamassaan lausunnossa (). Ensinnäkin EU:n ja USA:n väliseen kauppayhteistyöhön luotettaisiin enemmän, mikäli sitä tuettaisiin hedelmällisellä keskustelulla pysyvien työpaikkojen luomisesta ja niihin liittyvästä asianmukaisesta sosiaalisesta suojelusta. Työpaikkojen luominenhan on lopultakin TEP-sopimuksen päätavoite. Toiseksi vaikkakin EU:n ja USA:n väliset neuvottelut ympäristöasioissa ovat lisääntyneet, ei marraskuussa 1997 pidetyssä Kioton konferenssissa pystytty sopimaan riittävistä toimista kasvihuoneilmiön torjumiseksi. On pyrittävä auttamaan USA:ta löytämään tapa, jolla se pystyy äänestäjiensä hyväksymällä tavalla täyttämään nämä tärkeät kansainväliset velvoitteet. Kolmanneksi komitea odottaa edistystä tapahtuvan kehitysyhteistyön saralla, jotta erityisesti Afrikan tarpeille voitaisiin antaa vaadittava korkea poliittinen prioriteettiasema. Myös Japani tulisi ottaa mukaan näihin neuvotteluihin. Neljänneksi uusille Atlantin ylittäville vuoropuheluille tulee antaa riittävät varat ja niitä on käytävä korkealla poliittisella tasolla, jotta ne voivat antaa oman panoksensa EU:n ja USA:n välisiin kauppasuhteisiin. Bryssel 10. syyskuuta 1998. Talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja Tom JENKINS () Uusi transatlanttinen markkina-alue, 11.3.1998, Euroopan komissio. () Uusi transatlanttinen markkina-alue: Taloudellisten vaikutusten analyysi, 15.4.1998. () EYVL C 212, 22.7.1996.