51998IE1163

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Chilen talous- ja yhteiskuntaelämän tila sekä suhteet Mercosuriin ja EU:hun"

(98/C 407/44)

Talous- ja sosiaalikomitea päätti täysistunnossaan 29. tammikuuta 1998 antaa työjärjestyksensä 23 artiklan 3 kohdan mukaisesti lausunnon aiheesta "Chilen talous- ja yhteiskuntaelämän tila sekä suhteet Mercosuriin ja EU:hun".

Asian valmistelusta vastannut ulkosuhteiden, kauppapolitiikan ja kehitysyhteistyön jaosto antoi lausuntonsa 23. heinäkuuta 1998. Esittelijä oli Giacomo Regaldo.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9. 10. syyskuuta 1998 pitämässään 357. täysistunnossa (syyskuun 9. päivän kokouksessa) yksimielisesti seuraavan lausunnon.

1. Johdanto

1.1. Talous- ja sosiaalikomitea on pannut merkille, että Euroopan komissio teki heinäkuussa 1998 neuvostolle ehdotuksen neuvotteluvaltuuksien suuntaviivoista neuvoteltaessa Chilen ja Eteläisen Latinalaisen Amerikan yhteismarkkinoiden (Mercosurin) kanssa poliittista ja taloudellista assosiaatiota koskevista sopimuksista, jotka allekirjoitettaneen alkavalla vuosituhannella.

1.2. Komitea muistuttaa, että neuvottelut aloittaisivat EU:n ja Mercosurin sekä EU:n ja Chilen välisissä suhteissa järjestyksessä toisen vaiheen, sen jälkeen kun EU allekirjoitti yhteistyötä koskevat puitesopimukset Mercosurin kanssa 15. joulukuuta 1995 ja Chilen kanssa 21. kesäkuuta 1996. Puitesopimusten tarkoituksena on valmistella osapuolten välistä assosioitumista. Uudet sopimukset sisältävät poliittis-institutionaalisen vuoropuhelun syventämisen ja kaupan asteittaisen, vastavuoroisen vapauttamisen Maailman kauppajärjestön WTO:n sääntöjen mukaisesti.

1.3. Komitea myöntää, että molemminpuolisessa kaupallisessa vuoropuhelussa on tapahtunut edistystä. Panamassa 12. helmikuuta 1998 pidetyssä ministerikokouksessa, johon kaikkien kolmen osapuolen EU:n, Mercosurin ja Chilen edustajat osallistuivat, suhtauduttiin myönteisesti kauppasuhteiden lopullisen "kuvan" luomiseksi tehtyyn työhön. Saavutettujen tulosten pohjalta ministerit sitoutuivat jälleen kerran tekemään poliittista ja taloudellista assosiaatiota koskevia sopimuksia. He panivat niin ikään merkille päätöksen Chilen osallistumisesta Mercosurin institutionaaliseen rakenteeseen. Osapuolet sinetöivät kauppasuhteiden "kuvan" EU:n ja Chilen sekä EU:n ja Mercosurin välisestä kaupasta vastaavien alasekakomiteoiden kokouksessa Brysselissä 14. toukokuuta 1998 ja näyttivät vihreää valoa tulevien sopimusten neuvotteluvaltuuksille.

1.4. Komitea on omasta puolestaan seurannut molemminpuolista lähentymisprosessia ja lujittanut suhteitaan Chileen ja Mercosuriin. Juuri ennen kuin EU ja Mercosur allekirjoittivat alueidenvälistä yhteistyötä koskevan puitesopimuksen, komitea hyväksyi 3. lokakuuta 1995 lausunnon komission tiedonannosta "Euroopan yhteisö ja Mercosur: politiikan lujittaminen".

1.5. Kaksi vuotta myöhemmin komitean valtuuskunta teki virallisen vierailun Uruguayhin ja Chileen 15. 19. joulukuuta 1997. Vierailun yhteydessä komitea allekirjoitti muistion Mercosurin neuvoa-antavan talous- ja sosiaalifoorumin (FCES:n) kanssa tehtävästä institutionaalisesta yhteistyöstä. Tarkoituksena on vaihtaa tietoja, järjestää säännöllisiä kuulemistilaisuuksia ja käynnistää vuoropuhelu EU:n ja Mercosurin välisistä suhteista. Institutionaaliset yhteydenotot vakiintuivat TSK:n valtuuskunnan vieraillessa Mercosur-maissa ja Chilessä toistamiseen 4. 7. toukokuuta 1998 ja osallistuessa FCES:n kokoukseen. Valtuuskunta tapasi vierailun aikana chileläisten organisaatioiden edustajia. Koska Chile nyt osallistuu Mercosurin institutionaalisen rakenteen puitteissa pidettäviin kokouksiin, komitean ja FCES:n välinen yhteistyö voitaisiin ulottaa vastaisuudessa myös Chileen.

2. Tavoitteet

2.1. Lausunnossa tarkastellaan EU:n, Chilen ja Mercosurin välisiä suhteita ja käsitellään erityisesti Chilen tilannetta sekä sen suhteita Mercosuriin ja EU:hun ottaen huomioon pian alkavat neuvottelut poliittisen ja taloudellisen assosiaatiosopimuksen allekirjoittamisesta EU:n ja kunkin Mercosur-maan välillä.

2.2. Asiakirjassa käsitellään neljää näkökohtaa, joiden pohjalta talous- ja sosiaalikomitea arvioi komission tekemää Chileä ja Mercosuria koskevaa aloitetta ja muodostaa oman kantansa asiaan. Tarkasteltavat näkökohdat ovat:

Chilen nykytila,

Chilen ja Mercosurin välinen lähentymisprosessi,

Chilen ja EU:n väliset suhteet ja

EU:n tulevat assosiaatiosopimukset Chilen ja Mercosurin kanssa.

3. Chilen nykytila

3.1. Chile on poikkeuksellinen Latinalaisen Amerikan valtio niin poliittisen kehityksensä kuin talousmallinsa vuoksi. Vaikka maa aloitti kymmenen vuotta sitten siirtymävaiheen kohti demokratiaa, sotilashallituksen aikana vuonna 1980 hyväksytyssä perustuslaissa on vielä joukko sääntöjä, jotka rajoittavat demokratian täydellistä toteutumista (ks. liite 1). Siirtymäkaudesta huolimatta Eduardo Frein johtama nykyinen hallitus on omistautunut pyrkimykselle kohti täyttä demokratiaa.

3.2. Chilen talous koki kenraali Augusto Pinochetin autoritaarisen valtakauden aikana (vuosina 1973 1990) perusteellisen rakenneuudistuksen, jonka yhteydessä valtion yrityksiä yksityistettiin, kaupankäynti avattiin yksipuolisesti, valtion koneistoa supistettiin ja sosiaalimenoja leikattiin. Päinvastoin kuin muissa Latinalaisen Amerikan maissa, joiden talous avautui vasta demokratian aikakaudella, Chilen talousuudistus aloitettiin suhteellisen aikaisin ja vieläpä autoritaarisella hallituskaudella. Chilen taloudellinen tila on tänä päivänä suotuisa, ja demokraattiset hallitukset voivat toteuttaa muita maita paremmin sosiaalisia uudistuksia ja pyrkiä vähentämään köyhyyttä.

3.3. Chilen talous on tätä nykyä yksi Latinalaisen Amerikan parhaiten hoidettuja ja pisimmälle vapautettuja, ja maata pidetään niin alueen sisällä kuin sen ulkopuolella onnistuneena kehitysmallina. Viimeisten 14 vuoden ajan Chilen vuotuinen talouskasvu on ollut kestävää: vuosina 1990 1997 maan talous kasvoi keskimäärin yli 7 %, eli lähes kaksi kertaa enemmän kuin ko. alueen talouskasvu. Chilen kansallinen säästö- ja investointiprosentti on yksi Latinalaisen Amerikan korkeimmista (vuonna 1997 säästöjen osuus BKT:sta oli 21,4 % ja investointien 27 %). Maan julkinen sektori on lievästi ylijäämäinen ja inflaatioprosentti on alhainen.

3.4. Viime vuosina on kuitenkin ilmennyt tiettyjä esteitä, jotka ovat ruokkineet epäilyjä Chilen mallin kestävyydestä pitkällä aikavälillä. Chile on kärsinyt Latinalaisen Amerikan maista eniten hiljattain puhjenneesta Aasian rahoituskriisistä, koska Aasia on Chilen pääasiallinen markkina-alue: vuonna 1997 Chilen viennistä 32,7 % suuntautui Aasiaan. Vuoden 1998 ensimmäisen neljänneksen aikana Chilen vienti Aasiaan laski alustavien arvioiden mukaan 25 % edellisen vuoden samaan ajanjaksoon verrattuna. Lokakuun 1997 ja huhtikuun 1998 välisenä aikana Chilen peson arvo laski 9,5 %, mikä on vaikuttanut myönteisesti maan vientiin, mutta saattaa kasvattaa inflaatioprosenttia (joka vuonna 1997 oli 6 %). Kasvuvauhti on sitä paitsi hidastunut kahtena viime vuonna: vuosina 1995 1997 Chilen bruttokansantulon kasvuvauhti laski 8,5 %:sta 7,1 %:iin, ja Chilen keskuspankin ennusteiden mukaan BKT:n kasvu on vuonna 1998 korkeintaan 5,5 %.

3.5. Kasvun hidastuminen johtuu pääasiallisesti vientitaseen vajeesta. Sen jälkeen kun rakenneuudistukset aloitettiin vuonna 1975, Chilen talous on suuntautunut vientiin, jonka osuus BKT:sta on noin 30 % (kun viennin osuus on Meksikossa 24 % ja Argentiinassa 15 %), ja vientiä pidetään kasvun liikkeellepanevana voimana. Chile on maailman suurin kuparinviejä: vuonna 1997 kuparin osuus koko ulkomaankaupasta oli 42,3 %. Muita vientituotteita ovat puu, hedelmät, kalatalous- ja teollisuustuotteet. Kuparin maailmanmarkkinahinnan laskun ja lisääntyneen tuontitarpeen vuoksi vuonna 1997 kauppataseen vaje oli 1,3 mrd. dollaria. Ennakkoarvioiden mukaan vuonna 1998 kauppataseen vaje saattaisi olla 2 3 mrd. dollaria, mikä johtuu pääasiassa Aasian viennin supistumisesta.

3.6. Alijäämäisen kauppataseen vuoksi vaihtotaseen vaje on kasvanut entisestään, ja Chilen keskuspankin mukaan vuonna 1997 vaihtotaseen vaje oli 6 % BKT:sta. Vaikka Chilellä on runsaasti valuuttavarantoja (noin 18 mrd. dollaria) ja se voi rahoittaa vajeen säästöillä ja ulkomaisilla sijoituksilla, se on vielä erittäin riippuvainen perinteisestä viennistä, jota olisi supistettava pitkällä aikavälillä, sillä maa on näin alttiina maailmantalouden heilahteluille. Presidentti Frei onkin ilmoittanut hallituksen vauhdittavan "toiseen vientivaiheeseen" siirtymistä kannustamalla viennin monipuolistamista ja sellaisten tuotteiden myyntiä, joilla on korkea lisäarvo.

3.7. Chilen hallituksen olisikin otettava tulevassa talouspolitiikassaan huomioon myös pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) vaikutus maan talouteen, sillä yksityisellä sektorilla 98,5 % yrityksistä on pk-yrityksiä, ja niiden osuus viennistä kasvaa jatkuvasti. Chilen pienten ja keskisuurten yritysten ja käsityöläisyritysten keskusliiton (Conupia) mukaan pk-yritykset työllistävät lähes 79,8 % maan työvoimasta. Alan suuresta merkityksestä huolimatta pk-yritysten tukemiseen suunnattua erityisstrategiaa ei ole toistaiseksi käynnistetty, eikä pk-yritysten taloudellinen merkitys näytä heijastuvan niiden osuudessa päätöksentekoprosessiin.

3.8. Alueellisuutta avoimesti suosivan strategian puitteissa Chile on monipuolistanut kauppasuhteitaan useisiin maihin ja talousryhmittymiin. Amerikan mantereella Chile on allekirjoittanut vapaakauppasopimuksen Kanadan, Kolumbian, Ecuadorin, Mercosurin, Meksikon, Perun ja Venezuelan kanssa. Vuonna 1997 Chilen vienti suuntautui pääasiallisesti neljälle markkina-alueelle: tärkeimmän vientialueen, Aasian ja Tyynenmeren alueen, osuus viennistä oli 32,7 %, EU:n 25,9 %, Latinalaisen Amerikan 19,3 % ja Yhdysvaltain 16,1 %. Merkittävimpiä maahantuoja-alueita ovat Latinalainen Amerikka (26 %), Yhdysvallat (23 %) ja EU (20,8 %). Chilellä on ainoana Latinalaisen Amerikan maana etuoikeutettu pääsy Aasian ja Tyynenmeren alueen markkinoille: alueen valtiot Japani, Etelä-Korea, Hongkong, Indonesia ja Taiwan ovat olleet vuodesta 1993 lähtien Chilen pääasiallisia vientimaita, ja Chile osallistuu alueen poliittisiin ja kaupallisiin foorumeihin, kuten Apeciin (Asian-Pacific Economic Cooperation).

3.9. Chile on lisäksi eräs Latinalaisen Amerikan merkittävimmistä suoran ulkomaisen investoinnin kohteista. Chilen keskuspankin ilmoittamien lukujen mukaan maahan virtasi vuonna 1996 suoria ulkomaisia sijoituksia 3,561 mrd. dollaria ja vuonna 1997 vastaavasti 3,467 mrd. dollaria. Chilen pääasiallisia sijoittajamaita ovat Yhdysvallat, EU:n jäsenvaltiot ja Kanada (joka suuntaa Latinalaiseen Amerikkaan tehtävät suorat ulkomaiset sijoituksensa pääasiassa Chileen). Ulkomaisista sijoituksista vastaavan komitean mukaan Chilen investointivirta kasvoi vuonna 1997 edellisvuoteen verrattuna 26,6 % Yhdistyneen kuningaskunnan, Espanjan ja Japanin lisättyä suoria ulkomaisia investointejaan.

Sosiaalinen ulottuvuus

3.10. Chilen vakaa makrotalous on ristiriidassa huomattavan sosiaalisen eriarvoisuuden kanssa. Kaksikymmentä vuotta kestäneet rakenneuudistukset, joiden ansiosta talous on avattu yksipuolisesti ja on käynnistetty kunnianhimoinen yksityistämisohjelma, ovat tulleet kalliiksi sosiaaliselle hyvinvoinnille. Vaikka Patricio Aylwinin ja Eduardo Frein demokraattisten hallitusten on onnistunut laskea vuosina 1990 1996 köyhyysprosentti 38,6 %:sta 23,2 %:iin, köyhiä on silti enemmän kuin vuonna 1970. Sosiaalisen vajeen tärkeimpiä syitä ovat alhainen palkkaindeksi, sillä palkat eivät juuri ole nousseet sotilashallituksen ajoista, jolloin niitä supistettiin rajusti, ja varallisuuden keskittyminen. Chilen, Brasilian ja Guatemalan tulonjako on Latinalaisen Amerikan epätasaisin. Maailmanpankin vuotta 1996 koskevien tietojen mukaan 20 % rikkaimmista chileläisistä sai 61 % maan tuloista, kun taas 20 % köyhimmistä jakoi vain 3,5 % tuloista.

3.11. Chilen sosiaaliset indikaattorit ovat kuitenkin Latinalaisen Amerikan keskiarvon yläpuolella. Yhdistyneiden Kansakuntien ihmiskunnan kehitystä mittaavassa indeksissä Chile sijoittui vuonna 1997 Latinalaisen Amerikan kärkijoukkoon ja 30. sijalle 175 maan joukossa. Keskuspankin tietojen perusteella maan lukutaitoprosentti on 95,4, peruskoulun käy 96 % väestöstä ja keskimääräinen elinikä on 75 vuotta. Mercosurin keskiarvoon verrattuna Chilen sosiaalinen tila on muita suotuisampi: lukutaitoja oppivelvollisuudesta suoriutumisprosentti ovat keskiarvon yläpuolella, työttomyysaste keskimääräistä alhaisempi (6,1 % vuonna 1997) ja keskimääräistä suurempi väestönosa kuuluu sosiaaliturvan piiriin (79 %).

3.12. Myönteiseen tulokseen on päästy Patricio Aylwinin ja Eduardo Frein demokraattisten hallitusten harjoittaman aktiivisen sosiaalipolitiikan ansiosta. Vuodesta 1990 lähtien sosiaalikulut ovat kasvaneet 24,2 %, ja niiden osuus valtion kokonaistalousarviosta oli 67 % vuonna 1996. Sosiaalimenoista suurin osa käytetään sosiaaliturvajärjestelmään (44 %), koulutukseen (27,4 %) ja terveydenhuoltoon (10 %). Presidentti Eduardo Frei jatkaa syvällisiä uudistuksia, ja maaliskuussa 1998 hän esitteli "sosiaalisuunnitelman", jossa on kolme painopistealaa: henkilöresursseihin sijoittaminen, terveydenhuolto ja asuminen.

3.13. Työllisyyskysymyksissä on sittemmin alettu edistyä, mikä saattaa myös helpottaa kolmikantaisen sosiaalisen vuoropuhelun käynnistämistä. Hallitus ja palkansaajien keskusjärjestö Central Unitaria de Trabajadores (CUT) tekivät 6. toukokuuta 1998 kolmivuotisen sopimuksen vähimmäispalkan korottamisesta, joka vaikuttaa 9 %:iin työikäisestä väestöstä. Minimipalkka nousee

1. kesäkuuta 1998 nykyisestä 71 400 pesosta kuukaudessa 80 500 pesoon (12,75 %), 90 500 pesoon (12,4 %) vuonna 1999 ja vuonna 2000 se nousee 100 000 pesoon (10,4 %). TSK arvostaa suuresti sopimusta, joka on komitean käsityksen mukaan ensiaskel kohti nykyistä parempaa sosiaalista tasavertaisuutta ja edistää merkittävällä tavalla sosiaalista vuoropuhelua.

Poliittiset edellytykset

3.14. Vuoden 1980 perustuslain uudistus ja sosiaalinen ulottuvuus ovat 11. joulukuuta 1999 pidettäviä Chilen presidentinvaaleja edeltävän poliittisen keskustelun tärkeimmät aiheet. Kristillisdemokraattinen puolue (PDC) menetti ääniä 11. joulukuuta 1997 pidetyissä parlamenttivaaleissa, minkä katsottiin johtuvan pääasiassa kyllästymisestä kristillisdemokraattista hallitusta kohtaan sen kahdeksanvuotisen hallituskauden jälkeen ja edelleen jatkuvasta sosiaalisesta eriarvoisuudesta. Presidentti Frei vastasi haasteisiin 21. toukokuuta 1998 pitämässään puheessa ja asetti vuonna 2000 päättyvälle toimikaudelleen kolme painopistealaa: talouden kestävä kasvu, instituutioiden uudenaikaistaminen ja koulutusuudistus.

3.15. Entistä laajapohjaisemman sosiaalipolitiikan täytäntöönpano riippuu myös poliittisessa järjestelmässä tapahtuvista muutoksista. Sosiaalipolitiikan laajennuksen tarkoituksena on saada aikaan uudenlainen tulonjako ja uudenaikaistaa vuoden 1979 työlainsäädäntöä, joka hajotti aikoinaan vaikutusvaltaisen ammattiyhdistysliikkeen. Vaikka hallitus on useaan kertaan ehdottanut perustuslain "tiukkojen lakien" uudistusta mm. senaattoreiden nimittämisestä annettu laki ja tehnyt esityksen työllisyyslaiksi, senaatti ei ole hyväksynyt aloitteita, sillä sen enemmistön muodostavat oppositiopuolueet yhdessä nimitettyjen ja elinikäisten senaattoreiden kanssa. Ratkaisua odottavat uudistukset ja entisen armeijan komentajan Augusto Pinochetin nimittäminen elinikäiseksi senaattoriksi 11. maaliskuuta 1998 lukien ovat käynnistäneet Chilessä uudelleen keskustelun vielä meneillään olevasta siirtymäkaudesta demokratiaan. Puhuessaan äskettäin kansalle presidentti Eduardo Frei korosti tarvetta ryhtyä demokratisoimaan instituutioita ja ehdotti perustuslaillisten mekanismien laajentamista ja kansanäänestyksen järjestämistä.

3.16. Chilen nykytilan huomioon ottaen edellä mainittu hallituksen ehdotus on TSK:n mielestä myönteinen; komitea tukee maan demokratian lujittamisprosessia ja katsoo samalla, että olisi toivottavaa poistaa kaikki demokraattisen järjestelmän juurtumisen tiellä olevat esteet. Komitean näkemyksen mukaan myös sosiaalisen tasavertaisuuden lisääminen edellyttää Chileltä demokratian normalisointia. Komitea tähdentää, että on tärkeää toteuttaa aiempaa laajempia sosiaalisia uudistuksia ja kiinnittää erityistä huomiota työllisyyteen, koulutukseen ja terveydenhuoltoon.

3.17. TSK katsoo niin ikään, että uusi tulonjakopolitiikka ja oikeudenmukainen sosiaalipolitiikka ovat avainasemassa säilytettäessä "Chilen malli" pitkällä aikavälillä, ja kehottaa maan hallitusta, ammatillisia järjestöjä ja työnantajia käynnistämään jatkuvan ja itsenäisen sosiaalisen vuoropuhelun. Komitean näkemyksen mukaan hallituksen perustama tuottoisan kehityksen foorumi, jossa Chilen kansalaisyhteiskunnan tärkeimmät osa-alueet ovat edustettuina, on ensiaskel tähän suuntaan, samaan tapaan kuin hiljattain tehty sopimus minimipalkoista. Komitea muistuttaa kuitenkin, että Chile on Kansainvälisen työjärjestön (ILO) jäsen ja että se on allekirjoittanut tärkeimmät ILO:n yleissopimukset vaikka se ei ole vielä ratifioinut niitä ; yleissopimuksiin sisältyy muun muassa täydellinen yhdistymisvapaus, lapsityövoiman käytön kielto ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen.

4. Chilen ja Mercosurin lähentymisprosessi

4.1. Chile on tiivistänyt suhteitaan Mercosuriin. Se on yhdessä Bolivian kanssa ryhmän liitännäisjäsen, ja Mercosurin XIII:ssa presidenttitason huippukokouksessa, joka pidettiin 14. ja 15. joulukuuta 1997 Montevideossa, Chilen osallistumiselle ryhmittymän institutionaaliseen rakenteeseen näytettiin vihreää valoa, eräitä tulliliittoa koskevia asioita lukuun ottamatta. Tällä tavoin lujitettiin Mercosurin ja Chilen välistä poliittista liittoa. Prosessi käynnistyi, kun Mercosur ja sen kaksi liitännäisjäsentä pääsivät yhteisymmärrykseen yhteisen kannan hyväksymisestä neuvotellessaan tulevasta Pohjois- ja Etelä-Amerikan vapaakauppa-alueesta Santiago de Chilessä 18. ja 19. huhtikuuta 1998 pidetyssä Pohjois- ja Etelä-Amerikan toisessa huippukokouksessa.

4.2. Osapuolten välinen poliittinen lähentyminen on niin ikään tarjonnut Chilelle mahdollisuuden osallistua Mercosurin "sosiaalipolitiikkaan" pitkällä aikavälillä. Chilen läsnäolo Mercosurin institutionaalisessa rakenteessa antaa maalle mahdollisuuden liittyä tulevaisuudessa FCES:iin joko tarkkailijana tai täysivaltaisena jäsenenä. Se voisi lisäksi liittyä "Mercosurin sosiaaliturvaa koskevaan monenväliseen sopimukseen", joka hyväksyttiin XIII:ssa huippukokouksessa ja jossa tunnustetaan Mercosurin jäsenvaltioissa ja muissa sopimuksen allekirjoittajamaissa toimivien työntekijöiden oikeus sosiaaliturvaan.

4.3. Chile ja Mercosur allekirjoittivat 21. kesäkuuta 1996 taloudellisen täydentävyyssopimuksen, jonka tarkoituksena on luoda kymmenen vuoden kuluessa vapaakauppa-alue jonka ulkopuolelle jäävät tietyt "herkät tuotteet" ja säännöllinen kuulemismekanismi. Chile osallistuu myös Mercosurin maantieteellisiin yhdentymishankkeisiin. Chile ei ole toistaiseksi liittynyt tulliliittoon tullitariffijärjestelmien yhteensopimattomuuden vuoksi: Mercosurin tullitariffit alueen ulkopuolelta tuotaville tuotteille vaihtelevat 0:sta 23 prosenttiin (ja niitä on äskettäin nostettu 3 %:a), kun taas Chile on yhtenäistänyt tuontitullinsa selvästi alle 11 %:iin, jota vielä laskettaneen vuonna 1999. Vaikka tämä on suurin este Chilen liittymiselle Mercosuriin, myös maataloudella on omat vaikeutensa. Chilen maatalous on tosin uudenaikaista ja tehokasta, mutta maidon, lihan, vehnän, maissin ja riisin tuotantokustannukset ovat korkeammat kuin Mercosur-maissa, minkä vuoksi kyseisille tuotteille on määritelty muita pidemmät siirtymäkaudet.

4.4. Vaikka Chilen kauppa ei olekaan liiemmin riippuvainen Mercosurista, alue on Chilen tärkein talouskumppani Latinalaisessa Amerikassa. Vuonna 1997 Chile myi 10,9 % tuotteistaan Mercosuriin, ja vuodesta 1992 lähtien myynti on kasvanut vuosittain yli 15,6 %. Mercosur on Chilelle myös tärkeä maahantuoja-alue, ja vuonna 1997 Chilen kokonaistuonnista 17 % oli peräisin kyseiseltä alueelta. Kaikkiaan 80 % Chilen suorista ulkomaisista sijoituksista suuntautuu Mercosuriin, etenkin Argentiinaan. Latinalaisen Amerikan talouskomission ECLA:n mukaan Chile oli vuonna 1997 Latinalaisen Amerikan suurin sijoittaja, joka investoi yhteensä 3 mrd. dollaria, ja Argentiina oli alueelle suunnattujen suorien ulkomaisten sijoitusvirtojen pääasiallisin kohde (40,4 %).

4.5. Chilen ja Mercosurin liitosta on kummallekin osapuolelle verrannollista hyötyä. Mercosurin jäsenvaltioille Chile on vakaa kumppani, jolla on vankka ja avoin talous ja joka tarjoaa uusia yhteistyö-, kauppa- ja investointimahdollisuuksia. Se on samalla silta Aasian ja Tyynenmeren alueen markkinoille ja lisää ryhmittymän mainetta alueellisilla ja kansainvälisillä foorumeilla. Mercosur on puolestaan Chilen merkittävin markkina-alue ja investointikohde Latinalaisessa Amerikassa, ja maan teollisuustuotannon viennistä huomattava osa suuntautuu Mercosuriin 34 % keskimääräisten 12 %:n asemesta minkä vuoksi ryhmittymä on tärkeä ponnahduslauta "toiseen vientivaiheeseen" siirryttäessä. Chilen liitännäisjäsenyys Mercosurissa helpottaa sopimusten tekoa alueen ulkopuolisten maiden ja kaupparyhmittymien kanssa ja lisää mahdollisuuksia neuvotella tulevasta Pohjois- ja Etelä-Amerikan vapaakauppa-alueesta WTO:n puitteissa.

4.6. TSK suhtautuu myönteisesti Chilen ja Mercosurin asteittaiseen lähentymisprosessiin ja palauttaa mieliin lujittaneensa siteitään molempiin kumppaneihin käynnistämällä säännöllisen vuoropuhelun niiden työnantajien, ammattiyhdistysliikkeen edustajien ja kansalaisyhteiskunnan sektoreiden kanssa. Komitea toivoo syventävänsä jatkossa suhteitaan Chileen ja Mercosuriin ja pitää myönteisenä osapuolten välisen poliittisen vuoropuhelun tiivistymistä sekä keskinäisen taloudellisen riippuvuuden lisääntymistä. TSK ottaa huomioon Chilen talous- ja yhteiskuntaelämän edustajien läheiset suhteet FCES:iin ja suhtautuu myönteisesti siihen, että Chile osallistuu foorumin kanssa hiljattain aloitettuun vuoropuheluun.

5. Chilen ja Euroopan unionin väliset suhteet

5.1. EU:lla ja Chilellä on perinteisesti ollut läheiset poliittiset ja taloudelliset suhteet, joiden juuret ovat yhteisissä kulttuurisiteissä, samantapaisissa puoluejärjestelmissä ja Euroopan antamassa tuessa Chilen pakolaisille ja siirtymiselle demokratiaan. Chile ja EU allekirjoittivat 21. kesäkuuta 1996 Firenzessä yhteistyötä koskevan puitesopimuksen, joka on laajempi kuin aiempi 20. joulukuuta 1990 allekirjoitettu "kolmannen sukupolven sopimus". Puitesopimuksessa sovittiin kolmesta asiasta:

taloudellisen ja yritysten välisen yhteistyön tiivistäminen;

säännöllisen poliittis-institutionaalisen vuoropuhelun käynnistäminen;

kaupan asteittaiseen, vastavuoroiseen vapauttamiseen tähtäävä prosessi.

5.2. Uusi sopimus on samantyyppinen kuin EU:n ja Mercosurin tekemä alueiden välistä yhteistyötä koskeva puitesopimus, vaikka Chilen tapauksessa yhteistyötä tehdään myös sosiaalisen kehittämisen alalla (koulutus, terveydenhuolto ja työllisyys). Sopimuksen institutionaalinen rakenne on niin ikään samantapainen kuin alueiden välistä yhteistyötä koskevan puitesopimuksen: ministerit ja sekakomitea kokoontuvat kerran vuodessa, ja kaupan alasekakomitea kokoontuu kahdesti vuodessa. Lisäksi järjestetään valtionpäämiesten huippukokouksia ja pidetään yllä suhteita kummankin osapuolen muihin foorumeihin. EU:n ja Chilen kaupan alasekakomitea on kokoontunut kolme kertaa sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen, ja alueidenvälistä yhteistyötä koskevan puitesopimuksen tapaan muodostettiin kolme työryhmää, joiden vastuualueena ovat kauppatavarat, palvelut sekä standardit ja säännöt.

5.3. Kuten muissakin Latinalaisen Amerikan maissa, EU ja sen jäsenvaltiot ovat myös Chilessä tärkein virallisen kehitysavun lähde. Vuosina 1990 1997 EU:n osuus Chilen kanssa tehtävästä kehitysyhteistyöstä oli 85 % eli 1,046 mrd. dollaria. Saksa ja Ranska ovat kahdenvälisellä tasolla pääasiallisia kehitysavun antajia. Komissio myönsi vuosina 1990 1997 Chilelle kaikkiaan

164 milj. ecua, mikä merkitsee keskimäärin 19 23 milj. ecua vuosittain. Summasta erottuvat perinteinen "kehitysyhteistyö" ja kansalaisjärjestöille myönnetyt varat, jotka olivat vuonna 1997 kolminkertaiset edelliseen vuoteen verrattuna.

5.4. Chilelle myönnetään lisäksi vuosittain keskimäärin 4 milj. ecua taloudelliseen yhteistyöhön. Nämä varat kanavoidaan Al-Invest ja Ecip-ohjelmien kautta sekä Euro Chile-nimiselle yrityssäätiölle, jolla on merkittävä tehtävä osapuolten välisessä yritysyhteistyössä. Chile on mukana muissakin komission käynnistämissä alueella toteutettavissa horisontaalisissa ohjelmissa, kuten Latinalainen Amerikka ja korkeakouluopetus (Alfa), paikallisyhteistyöohjelma Al-Urb sekä energiayhteistyöohjelma Alure. Chile on niin ikään allekirjoittanut puitesopimuksen Euroopan investointipankin (EIP) kanssa, ja sille on myönnetty lainaa 150 milj. dollaria.

5.5. TSK suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio tukee Chilen kanssa tehtävää kehitysyhteistyötä, ja kehottaa säilyttämään määrärahat ennallaan ja käyttämään niitä edelleen monipuolisesti painottaen erityisesti taloudellista ja sosiaalista ulottuvuutta. Komitea muistuttaa lisäksi ehdottaneensa 31. tammikuuta 1990 aiheesta "Euroopan yhteisön ja Latinalaisen Amerikan välinen taloudellinen ja sosiaalinen yhteistyö" antamassaan lausunnossa, että Latinalaisen Amerikan maat otettaisiin EIP:n lainoituksen piiriin ja luotaisiin uusia taloudellisen yhteistyön välineitä. TSK katsookin, että kun otetaan huomioon Chilen ja EU:n välisten siteiden tiivistyminen uuden yhteistyösopimuksen ansiosta, osapuolten nykyistä taloudellista ja yritysten välistä yhteistyötä on lisättävä. Komitea suosittaa lisäksi, että suunniteltaisiin pk-yrityksiä tukevia erityishankkeita, joihin sisällytettävällä teknisellä avulla helpotetaan chileläisten alan yritysten osallistumista Al-Invest ja Ecip-ohjelmiin sekä niiden EIP-lainoitusta.

5.6. Sekä EU että Chile odottavat uuden sopimuksen piristävän yhteistyötä, kauppaa ja investointeja. Tähdennettäköön, että EU:n läsnäolo Chilessä talouden alalla on vähentynyt: EU oli vuonna 1990 Chilen ensimmäinen kauppakumppani, kun taas vuonna 1997 se oli Aasian jälkeen Chilen toiseksi suurin maahantuoja-alue ja vientikohde. Kyseisenä ajanjaksona EU supisti tuntuvasti tuontia Chilestä, ja Chile suuntasi vientinsä Euroopan sijasta Aasiaan ja Tyynenmeren alueelle. Vuonna 1990 Euroopan osuus Chilen viennistä oli 38,4 %.

5.7. Kehitys on ristiriidassa EU:n Mercosur-viennin kanssa. Vuosina 1992 1997 kyseinen vienti kasvoi vuosittain keskimäärin 26,1 %, kun taas vienti Chileen kasvoi 14,3 %. Tämän vuoksi Chilen Euroopan yhteisön kanssa käymä kauppa on lievästi ylijäämäistä, ja vuonna 1997 kaupan arvo oli 189,6 miljoonaa dollaria verrattuna 145 miljoonaan dollariin vuonna 1996. Suuntaus voimistui vuoden 1998 alkupuoliskolla, kun EU:sta tuli jälleen Aasian kriisin vuoksi Chilen tärkein vientikohde. Chilen tärkeimpiä EU-kauppakumppaneita ovat Saksa, Yhdistynyt kuningaskunta ja Italia.

5.8. EU on Chilen toiseksi suurin ulkomainen sijoittaja: vuosina 1990 1996 unionin suorien ulkomaisten sijoitusten osuus oli 25,5 %, kun Yhdysvaltain osuus oli 73,5 %. Vuodesta 1990 lähtien Euroopan nettoinvestointivirrat Chileen ovat kasvaneet siten, että vuonna 1995 EU:n osuus oli kaikkiaan 34 %. Vuonna 1996 EU:n suorat investoinnit kääntyivät jälleen laskuun edellisvuoteen verrattuna Yhdistyneen kuningaskunnan suorien ulkomaisten investointien supistuessa. Vuosina 1990 1996 Yhdistynyt kuningaskunta sijoitti unionivaltioista eniten Chileen: muita sijoittajavaltioita olivat Alankomaat, Espanja ja Saksa.

5.9. Näin ollen neuvottelujen aloittaminen kaupan vastavuoroisesta vapauttamisesta saattaisi olla ensimmäinen askel vallata takaisin EU:n perinteistä etuoikeutettua kauppa-asemaa Chilessä ja lisätä investointeja. Tällä hetkellä EU:lla on suotuisat näkymät lisätä taloudellista läsnäoloaan Chilessä, sillä Chilen liittyminen Pohjois-Amerikan vapaakauppa-alueeseen, mistä sovittiin Pohjois- ja Etelä-Amerikan huippukokouksessa 1994, näyttää yhä vain kaukaisemmalta, koska Yhdysvaltain presidentillä on vaikeuksia toteuttaa fast track -menettelyä, joka nopeuttaisi kongressin päätöksentekoa ja jonka Chilen hallitus on asettanut liittymisen ehdoksi. Suuntaus vahvistui myös Pohjois- ja Etelä-Amerikan toisessa huippukokouksessa Santiago de Chilessä, jolloin kysymystä ei otettu esiin, vaikka Yhdysvallat ja Chile sitoutuivat perustamaan yhteisen kauppa- ja investointikomitean ja allekirjoittivat 19. toukokuuta 1998 asiaa koskevan sopimuksen.

6. EU:n tulevat assosiaatiosopimukset Chilen ja Mercosurin kanssa

6.1. Sitä mukaa kun Chilen suhteet Mercosuriin kehittyvät, myös EU:n kanssa käytävä kolmikantainen vuoropuhelu voimistuu. Kolmen osapuolen välinen asteittainen lähentyminen näkyy EU:n ja Mercosurin sekä EU:n ja Chilen valmistautuessa samanaikaisesti neuvottelemaan kaupan asteittaisesta, vastavuoroisesta vapauttamisesta. Vuoropuhelusta saadut tulokset ovat samantapaisia: kaupan alasekakomiteoiden kokouksessa Brysselissä 14. toukokuuta 1998 luotiin "kuva" kauppasuhteiden teknisestä tasosta. Komissio laatii lähitulevaisuudessa sekakomiteoiden työn pohjalta neuvotteluvaltuuksien suuntaviivat neuvoteltaessa Chilen ja Mercosurin kanssa solmittavasta poliittisesta ja taloudellisesta liitosta. Komitea toivoo, ettei tiettyjen tuotteiden herkkä asema estä uuden neuvotteluprosessin aloittamista.

6.2. Vaikka Chile ja Mercosur allekirjoittavat EU:n kanssa erilliset sopimukset, saattaa hyvinkin olla, että kumppanuuden samankaltaisuuden huomioon ottaen neuvottelut käydään samanaikaisesti, siitäkin huolimatta ettei niitä välttämättä saada yhtä aikaa päätökseen. Assosiaatiosopimuksista käytävien neuvottelujen kohtalosta riippumatta kiinteämmät suhteet Chileen ja Mercosuriin sekä neljä viimeaikaista tapahtumaa osoittavat kolmen osapuolen välisen vuoropuhelun tiivistyneen:

Brysselissä 14. toukokuuta 1998 käydyissä neuvotteluissa EU:n ja Chilen sekä EU:n ja Mercosurin välisen kaupan alasekakomiteat viimeistelivät "kuvan" osapuolten välisistä kauppasuhteista.

Panamassa järjestettiin 12. helmikuuta 1998 ensimmäinen EU:n, Mercosurin ja Chilen välinen yhteinen ministerikokous, jossa tarkasteltiin sopimusten edistymistä.

Chileläiset yritykset osallistuivat 5. 7. joulukuuta 1997 Montevideossa järjestettyyn ensimmäiseen EU:n ja Mercosurin "kumppanuustapaamiseen", johon kukin osapuoli oli lähettänyt edustajia yhteensä 700 yrityksestä.

Chilen osallistuminen Mercosurin päätöksentekorakenteeseen lisää maan vaikutusvaltaa ryhmittymässä ja ulkomaankaupan kumppaneidensa keskuudessa, joiden joukossa EU:lla on avainasema.

6.3. TSK suhtautuu myönteisesti EU:n ja Chilen sekä Mercosurin välisen yhteistyön viimeaikaiseen edistymiseen. Komitea muistuttaa osallistuneensa aktiivisesti yhteiseen lähentymisprosessiin käymällä vuoropuhelua sekä Mercosur-maiden että Chilen kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa. Kuultuaan FCES:ia ja institutionaalistaakseen suhteensa Mercosuriin, TSK ehdottaa, että perustetaan piakkoin neuvoteltavan, tulevan alueidenvälisen poliittis-taloudellisen assosiaatiosopimuksen yhteydessä TSK:n ja FCES:n välinen neuvoa-antava sekakomitea.

6.4. TSK haluaa samanaikaisesti lujittaa vuoropuhelua Chilen ammattiyhdistysliikkeen ja työnantajien edustajien kanssa seuratakseen ja syventääkseen osapuolten välisiä suhteita. Kyseinen yhteistyö tulisi ottaa myös uuteen EU:n ja Chilen väliseen poliittis-taloudelliseen assosiaatiosopimukseen. Chilen ja Mercosurin välisten suhteiden lujittuessa TSK toivoo TSK:n ja FCES:n välisen tulevan neuvoa-antavan sekakomitean antavan Chilen kansalaisyhteiskunnan edustajille mahdollisuuden osallistua sekakomitean toimintaan.

6.5. Edellä esitetyn perusteella TSK suosittaa, että vuonna 1998 alkavissa tulevia assosioitumissopimuksia koskevissa neuvotteluissa otetaan huomioon kansalaisyhteiskunnan osallistuminen kuulemalla työnantajien, ammattiyhdistysliikkeen ja muiden alojen edustajia ja käymällä heidän kanssaan säännöllistä vuoropuhelua. Komitea toivoo erityisesti TSK:n ja FCES:n osallistuvan tulevan alueidenvälisen assosiaatiosopimuksen määrittelyyn. Komitea kehottaa Euroopan komissiota tiedottamaan aikanaan tulevien sopimusten tavoitteista ja katsoo, että sopimusten olisi autettava asianomaisia maita uudenaikaistamaan taloudellisia ja sosiaalisia rakenteitaan ja syventämään demokraattisia ja institutionaalisia rakenteitaan.

6.6. Komitea esittää, että komissio antaisi tulevassa assosiaatiosopimuksessa yhteiskunnallis-ammatillisille järjestöille merkittävän tehtävän yhteisön varoin rahoitettujen yhteistyöhankkeiden toteuttamisessa esimerkiksi sosiaalisen vuoropuhelun ja ammatillisen koulutuksen muodossa.

6.7. Chilen suhteiden osalta TSK esittää, että Euroopan komissio säilyttäisi maan kanssa tehtävän yhteistyön nykyisellä tasolla, jotta maata autettaisiin vähentämään vielä toistaiseksi yleistä köyhyyttä ja sosiaalista eriarvoisuutta. Uudenlaisen kanssakäymisen alkaessa komitea suosittaa lisäämään EU:n ja Chilen taloudelliseen ja yritystenväliseen yhteistyöhön tarkoitettuja määrärahoja sosiaalinen ulottuvuus huomioon ottaen. Lopuksi komitea ehdottaa, että tulevassa taloudellis-poliittisessa assosiaatiosopimuksessa viitataan sosiaaliseen yhteistyöhön, erityisesti yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen, terveydenhuoltoon ja työllisyyteen.

Bryssel 9. syyskuuta 1998.

Talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Tom JENKINS

LIITE I talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

Poliittiset perustiedot

Virallinen nimi: Chilen tasavalta

Asukasluku: 14 622 000 (1997), 83,2 % kaupungeissa, 16,8 % maaseudulla

Etniset ryhmät: n. 10 % alkuperäiskansoja (mapucheja, aymaroita ja rapanuita)

Itsenäisyys: 18. syyskuuta 1810

Perustuslaki: 1980 (muutettu 1989, 1991 ja 1993)

Valtionpäämies: tasavallan presidentti Eduardo Frei Ruiz-Tagle,

Vaalijärjestelmä: Presidentti valitaan ehdottomalla äänten enemmistöllä. Jos kukaan ehdokkaista ei saa yli puolta annetuista äänistä, kahden eniten ääniä saaneen ehdokkaan kesken järjestetään toinen vaalikierros. Presidentin toimikausi on kuusi vuotta, eikä presidentti voi tulla välittömästi valituksi uudelleen. [Ensimmäinen demokraattisesti valittu siviilipresidentti Patricio Aylwin oli virassaan ainoastaan neljä vuotta (1990 1994).]

Parlamentti: Kongressi on kaksikamarinen. Edustajainhuoneessa on 120 jäsentä, jotka valitaan neljäksi vuodeksi 60 vaalipiiristä siten, että kussakin niistä asetetaan kaksi ehdokasta.

Senaatissa on 48 jäsentä, joista 38 valitaan vaaleilla ja enintään 9 nimitetään suoraan; tämän lisäksi senaatissa on elinikäisiä jäseniä. Elinikäisiä jäseniä ovat entiset presidentit, jotka ovat olleet virassaan kuusi vuotta: tällä hetkellä Augusto Pinochet on ainoa kuusivuotisen toimikauden päättänyt presidentti. Suoraan nimitettyjen ja 38:n valitun senaatin jäsenen toimikausi on kahdeksan vuotta. Puolet senaatista uudistetaan joka neljäs vuosi.

Vaalit: presidentinvaalit 11. joulukuuta 1993 (seuraavat vaalit 11. joulukuuta 1999) parlamenttivaalit 11. joulukuuta 1997

Tärkeimmät poliittiset puolueet

Concertación de Partidos por la Democracia (CPPD, puolueryhmittymä demokratian puolesta) ()

Ryhmittymään kuuluvat: Partido Demócrata Cristiano (PDC, kristillisdemokraattinen puolue) Puolue on perustettu vuonna 1957, ja sen johdossa on Enrique Krauss. Se on ryhmittymän tärkein puolue, josta ovat lähtöisin kaksi viimeisintä demokraattisesti valittua presidenttiä. PDC edustaa laajaa poliittista kirjoa. Puolueen ensimmäinen varapuheenjohtaja ja senaatin puhemies Andrés Zaldívar ilmoittautui 8. toukokuuta 1998 PDC:n ehdokkaaksi seuraaviin presidentinvaaleihin.

Partido por la Democracia (PPD, puolue demokratian puolesta) Se on puolueryhmittymän toiseksi merkittävin puolue, joka syntyi 1987 sosialistipuolueen riveistä. Se ajaa liberaalia ja maltillista sosiaalidemokratiaa ja toimi ennen sosialistipuolueen laillistamista tämän poliittisena foorumina. Jorge Bitarin johtama PPD saattaa tukea sosialistipuolueen Ricardo Lagosin ehdokkuutta presidentinvaaleissa.

Partido Socialista (PS, sosialistipuolue) Puolue perustettiin vuonna 1933, ja sen johdossa on Camilo Escalona. Puolue edustaa useita ideologisia suuntauksia sosiaalidemokratiasta marxismi-leninismiä lähellä oleviin kantoihin. Puolueen enemmistö on asettumassa kannattamaan julkisten töiden ministerin Ricardo Lagosin asettamista PS:n ja PPD:n yhteiseksi presidenttiehdokkaaksi.

Unión por Chile (UPC, unioni Chilen puolesta)

Ryhmittymään kuuluvat: Renovación Nacional (RN, kansallinen uudistuspuolue) Se on suurin oppositioryhmittymän puolue, jonka johdossa on Alberto Espina. Puolue on konservatiivinen, mutta sen kannat ovat maltillisia. Se perustettiin vuonna 1987 Pinochetin valtakaudella pidetyn kansanäänestyksen yhteydessä 5. lokakuuta 1988. Puolue ei ole vielä päättänyt presidenttiehdokkaastaan.

Unión Democrática Independiente (UDI, itsenäinen demokraattinen liitto) Tätä oikeistopuoluetta johtaa Jovino Novoa. Sen katsotaan olevan kaikkein lähimpänä entistä sotilashallitusta, ja se syntyi vuonna 1989 RN:n riveistä. Puolueen presidenttiehdokkaaksi saattaa nousta Joaquín Lavín.

>TAULUKON PAIKKA>

() Koska vaaleissa on vain kaksi ehdokasta, on hyvin todennäköistä, että kumpikin puolueryhmittymä asettaa ainoastaan yhden ehdokkaan vuonna 1999 pidettävissä presidentinvaaleissa.

LIITE II talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

Tilastotietoja

1. Perustietoa

>TAULUKON PAIKKA>

2.

Yhteiskuntatietoutta (tuoreimmat ennusteet)

>TAULUKON PAIKKA>

3.

Bruttokansantuote (BKT) vuosina 1990 1997 (vuoden 1986 hinnoin)

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

4.

Makrotalouden indikaattorit 1990 1997

>TAULUKON PAIKKA>

5.

Kauppa: tärkeimmät kauppakumppanit

5.1. Tavaravienti 1992 1997 (milj. dollaria ja %)

>TAULUKON PAIKKA>

5.2. Tavaratuonti 1992 1997 (milj. dollaria ja %)

>TAULUKON PAIKKA>

5.3. Kauppatase 1992 1997 (milj. dollaria)

>TAULUKON PAIKKA>

6. Euroopan unionin kanssa käyty kauppa

6.1. Tavaravienti 1992 1997 (milj. dollaria ja %)

>TAULUKON PAIKKA>

6.2. Tavaratuonti 1992 1997 (milj. dollaria ja %)

>TAULUKON PAIKKA>

6.3. Kauppatase 1992 1997 (milj. dollaria)

>TAULUKON PAIKKA>

7. Vienti lajeittain 1992 1997 (milj. dollaria)

>TAULUKON PAIKKA>

8. Tuonti lajeittain 1992 1997 (milj. dollaria)

>TAULUKON PAIKKA>

9. Tärkeimpien suorien ulkomaisten sijoitusten alkuperä 1990 1996 (nettovirrat, milj. dollaria ja %:a kokonaisinvestoinneista)

>TAULUKON PAIKKA>

10. Maksutase 1990 1997 (milj. dollaria)

>TAULUKON PAIKKA>

11. Euroopan komission Chilelle myöntämän kehitysyhteistyön jakautuminen 1990 1996

(sitoumukset milj. ecua ja %:a kokonaissitoumuksista)

>TAULUKON PAIKKA>

12. Virallinen kehitysapu 1990 1996 (nettoavustukset milj. dollaria ja %:a kokonaisavustuksista)

>TAULUKON PAIKKA>