51998AR0217

Alueiden komitean lausunto aiheesta "Ehdotus neuvoston asetukseksi (EY) Euroopan laajuisten verkkojen alaan liittyvän yhteisön rahoitustuen myöntämistä koskevista yleisistä säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2236/95 muuttamisesta"

(1999/C 93/05)

ALUEIDEN KOMITEA, joka

ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston asetukseksi (EY) Euroopan laajuisten verkkojen alaan liittyvän yhteisön rahoitustuen myöntämistä koskevista yleisistä säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 2236/95 muuttamisesta KOM(1998) 172 lopull. 98/0101 SYN (),

ottaa huomioon neuvoston 19. toukokuuta 1998 perustamissopimuksen 129 d artiklan ja 198 c artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti tekemän päätöksen pyytää aiheesta alueiden komitean lausunto,

ottaa huomioon työvaliokuntansa 15. heinäkuuta 1998 tekemän päätöksen antaa lausunnon valmistelu valiokunta 3:n "Euroopan laajuiset verkot Liikenne Tietoyhteiskunta" tehtäväksi,

ottaa huomioon valiokunta 3:n marraskuun 27. päivänä 1998 hyväksymän lausuntoluonnoksen CdR 217/98 rev., jonka esittelijät olivat Anders Gustâv ja Ramón Luis Valcárcel Siso,

hyväksyi 13. 14. tammikuuta 1999 pitämässään 27. täysistunnossa (tammikuun 14. päivän kokouksessa) yksimielisesti seuraavan lausunnon.

1. Johdanto

1.1. Euroopan laajuisten verkkojen kehittäminen kuuluu unionin ensisijaisiin tavoitteisiin. Tämä todettiin Maastrichtin sopimuksessa sekä vuonna 1993 julkaistussa komission valkoisessa kirjassa, jonka mukaan Euroopan laajuiset verkot kuuluvat niihin keskeisiin välineisiin, joiden avulla voidaan edistää kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä. Verkkojen merkitystä korostetaan myös Agenda 2000 -asiakirjassa.

1.2. Euroopan laajuisia verkkoja kehitetään edelleen. Näin edistetään kestävää kehitystä ja lujitetaan alueiden välisiä yhteyksiä. Verkkojen avulla luodaan myös yhteyksiä unionin jäsenyyttä hakeneisiin Keski- ja Itä-Euroopan maihin.

1.3. Unionin kannattaa tukea edelleen hankkeen toteuttamista, sillä siitä on hyötyä koko Euroopalle.

1.4. On tarpeen myöntää lisärahoitusta sellaisille ensisijaisille ohjelmille, jotka edistävät merkittävällä tavalla kasvua, työllisyyttä ja uuden teknologian käyttöönottoa. Näin on toimittava erityisesti silloin kun on kyse Euroopan laajuisista verkoista, tutkimuksesta ja innovaatiosta, koulutuksesta, ympäristöä säästävän teknologian kehittämisestä sekä suurten ja pienten yritysten tukemisesta.

1.5. Neuvosto antoi vuonna 1995 asetuksen (EY) N:o 2236/95, jossa luodaan yleiset säännöt rahoitustuen myöntämisestä Euroopan laajuisia verkkoja koskeville hankkeille.

Tähänastisen kokemuksen perusteella asetusta on aiheellista parantaa monessa suhteessa. Komissio ehdottaakin, että asetukseen tehdään tiettyjä muutoksia.

1.6. Voimassa olevan asetuksen mukaan neuvoston on ennen vuoden 1999 päättymistä päätettävä, jatketaanko jo aloitettua toimintaa kyseisen vuoden jälkeen ja millaisin edellytyksin näin voidaan tehdä. Lainsäädäntömenettely kestää kauan, ja muun muassa juuri tämän vuoksi ehdotus esitetään jo tässä vaiheessa.

1.7. Asetuksen muuttaminen on aiheellista koordinoida ja toteuttaa samaan aikaan rakennerahastoja koheesiorahastouudistusten kanssa. Näin helpotetaan Euroopan laajuisia verkkoja koskevien eri rahoitusvälineiden yhteensovittamista.

1.8. Alueiden komitean mielestä Euroopan laajuisten verkkojen kehittäminen on ilmeisimpiä ja toimivimpia keinoja yhdistää yhteisön alueet entistä tiiviimmin toisiinsa. Koska se liittyy valtiokohtaisiin, alueellisiin ja paikallisiin verkkoihin, näin luodaan talouskehityksen kannalta suotuisat olosuhteet kaikkialla unionissa sekä edistetään kattavaa ja oikeudenmukaisesti jakautunutta hyvinvointia kaikissa jäsenvaltioissa.

1.9. Alueiden komitea pitää myös tärkeänä, että asetuksen muuttaminen tapahtuu koordinoidusti samassa yhteydessä kuin rakennerahastoja ja koheesiorahastoa koskevien asetusten muuttaminen.

2. Asetuksen toimivuudesta saadut kokemukset

2.1. Ennen asetuksen muuttamista komissio on laatinut suppean selvityksen voimassaolevan asetuksen toimivuudesta. Arviointi perustuu komission, jäsenvaltioiden ja yksityisten toimijoiden kolmen viime vuoden aikana saamiin käytännön kokemuksiin.

2.2. Myös Neil Kinnockin korkean tason asiantuntijaryhmä pohti vuosina 1996/1997 perinpohjaisesti voimassaolevien rahoitusvälineiden käyttökelpoisuutta sekä ongelmia, jotka haittaavat yksityisen ja julkisen sektorin yhteisrahoitusta liikenteen alalla.

2.3. Asetuksen toimivuudesta on saatu erittäin hyviä kokemuksia. Eräissä seikoissa on kuitenkin parantamisen varaa. Arvioinnissa tehdyt huomiot tiivistetään viiteen kohtaan. Selvityksen mukaan käytettävissä olleiden tietojen ja tilastojen perusteella voidaan päätellä seuraavaa:

(1) Odotettavissa olevat investoinnit huomioon ottaen on perusteltua kasvattaa asetuksessa säädettyä viitesummaa.

(2) On tarpeen arvioida uudelleen, onko suhteellisen pienten rahoitustukimäärien myöntäminen monille eri hankkeille kustannuksiin nähden tehokasta.

(3) Tiedoista käy ilmi, että asetuksen mukainen vuotuinen suunnittelu on johtanut hallinnollisiin puutteisiin, minkä vuoksi ehdotetaankin monivuotisen ohjelman käyttöönottoa.

(4) Yhteisön on perusteltua myöntää enemmän tukea hankkeille, joiden yhteydessä Euroopan laajuisen hyödyn ja verkoista saatavien etujen voidaan osoittaa olevan huomattavia.

(5) Tiedot osoittavat, että yksityisen ja julkisen sektorin yhteisrahoitusta on syytä helpottaa ja edistää entisestään erityisesti sisällyttämällä tukijärjestelyihin riskipääomaan osallistuminen.

2.4. Selvityksessä tarkastellaan yksityiskohtaisesti menoja ja toimintamuotoja, erilaisia rahoitustukimenettelyjä sekä perusteita, joita sovelletaan Euroopan laajuisia verkkoja koskevien hankkeiden valintaan ja arviointiin liikenteen, energian ja televiestinnän alalla.

2.5. Alueiden komitea uskoo, että budjettikehyksen laajentaminen on täysin perusteltua, kun otetaan huomioon Euroopan laajuisten verkkojen merkitys unionin sisäisen yhtenäisyyden, kilpailukyvyn paranemisen ja työpaikkojen luomisen kannalta.

2.6. Komitea ymmärtää hyvin, että hakemusten suuri määrä aiheuttaa raskaan työtaakan asetuksen mukaista rahoitustukea hallinnoitaessa.

2.7. Kokemusten mukaan myös suhteellisen pienet hankkeet voivat olla hyvin perusteltuja sosiaalis-taloudelliselta kannalta. Arvioitaessa sitä, kuinka tehokasta lukuisten pienten hankkeiden hallinnointi on kustannuksiin nähden, olisi keskityttävä kustakin hankkeesta saatavan hyödyn ja siitä aiheutuvien kustannusten punnitsemiseen.

2.8. Alustavaa monivuotista ohjelmaa on kokeiltu monissa jäsenvaltioissa. Alueiden komitea kannattaa monivuotista ohjelmaa koskevan säännöksen sisällyttämistä asetukseen.

2.9. Alueiden komitean mielestä tietyissä tapauksissa on perusteltua lisätä tutkimusten laatimiseen ja hankkeiden toteuttamiseen myönnettävää tukea asetusehdotuksen 4 artiklan mukaisesti.

2.10. Alueiden komitea arvioi, että yksityisen ja julkisen sektorin yhteisrahoitusta koskevaa periaatetta ei ole kehitetty riittävästi ja on monessa mielessä perusteltua lisätä julkisten ja yksityisten toimijoiden yhdessä rahoittamien hankkeiden määrää.

3. Asetuksen ehdotettu muuttaminen

3.1. Asetuksen muuttamisen tärkeimpiä tavoitteita on hyödyntää komission, jäsenvaltioiden ja yksityisten toimijoiden kokemuksia, jotta asetuksen soveltamista voidaan parantaa, yksinkertaistaa ja mukauttaa siltä osin kuin se on perusteltua.

3.2. Alustava monivuotinen suunnittelu

3.2.1. Saamiensa kokemusten perusteella komissio arvioi, että on tarpeen kehittää uusi monivuotinen strategia, joka toteutetaan tietyillä aloilla laadittavien alustavien monivuotisten ohjelmien avulla (5 a artikla).

3.2.2. Euroopan laajuisille verkoille myönnetyistä määrärahoista rahoitettavat hankkeet ovat erityisesti liikenteen alalla laajamittaisia ja pitkäaikaisia. Infrastruktuurisuunnittelusta vastaavat jäsenvaltioiden viranomaiset ovat toistuvasti esittäneet toivomuksen, että yhteisön rahoituksessa noudatettaisiin keskipitkän aikavälin suunnittelua.

3.2.3. Tämä lienee erityisen tärkeää sellaisten yksityisen sektorin rahoittamien tai julkisen ja yksityisen sektorin yhdessä rahoittamien hankkeiden kannalta, joita koskevat rahoitusjärjestelyt edellyttävät kaikkien osallistujien pitkäaikaista ja vankkaa sitoutumista hankkeeseen.

3.2.4. Ehdotuksen mukaan tietylle hankkeelle myönnettyä yhteisön rahoitustukea voitaisiin käsitellä yhtenä monivuotisena tukena sen sijaan, että tuettaisiin erikseen useita vuosittaisia hanke-ehdotuksia.

3.2.5. Pitkän aikavälin hankkeita koskeviin budjettivelvoitteisiin voitaisiin tilanteen salliessa soveltaa rakennerahastoista tuttua käytäntöä, minkä seurauksena vuosittaiset maksusitoumuserät perustuisivat alkuperäiseen, hanketta koskevaan komission rahoituspäätökseen.

3.2.6. Alueiden komitean mielestä alustavan monivuotisen ohjelman toteuttaminen on ehdotetuista muutoksista tärkein. Muutoksesta on suurta hyötyä tuen hakijoille, ja samalla se helpottaa hakemusten käsittelyä.

3.2.7. Alueiden komitean mielestä on niin ikään tärkeää, että komissio ottaa suunnittelun yhteydessä huomioon, miten paikallisia ja alueellisia tahoja tulisi kuulla.

3.3. Yhteisön myöntämän tuen muodot ja määrä

3.3.1. Komissio, jäsenvaltiot ja yksityiset rahoittajat ovat vuodesta 1995 alkaen käsitelleet 1 145 tukihakemusta, joissa on anottu yhteensä 3 232 miljoonan ecun rahoitustukea. Komissio ja Euroopan laajuisia verkkoja käsittelevä komitea ovat myöntäneet 448 avustusta, joiden kokonaisarvo on 983 miljoonaa ecua. Energia- ja televiestintäalojen tukeminen on tähän asti rajoittunut tutkimuksen rahoittamiseen.

3.3.2. Toiminnasta saatujen kokemusten pohjalta komissio ehdottaa seuraavia muutoksia:

Asetuksen mukainen yhteisön rahoitusosuus voi ylittää 50 prosentin enimmäismäärän silloin, kun kyse on komission aloitteesta tehtävästä tutkimuksesta (4 artiklan 1 kohdan a alakohta).

3.3.3. Poistetaan rajoitus, jonka mukaan korkotukea ei voida myöntää yli viideksi vuodeksi.

3.3.4. Tukea voidaan myöntää joko avustuksina tai osallistumalla sellaisten investointirahastojen tai vastaavien rahoitusjärjestelmien riskipääomaan, joiden ensisijaisena tavoitteena on riskipääoman tarjoaminen Euroopan laajuisille verkoille (4 artiklan 1 kohdan e alakohta).

3.3.5. Komissio pyrkii tehostamaan asetusten mukaisten rahoitusvälineiden kerrannaisvaikutuksia edistämällä yksityistä rahoitusta (4 artiklan 3 kohta).

3.3.6. Yhteisön investointituen enimmäismäärää nostetaan 10 prosentista 20 prosenttiin investointien kokonaiskustannuksista sellaisten hankkeiden osalta, jotka koskevat useampia jäsenvaltioita tai joista on laajasti tarkasteltuna huomattavaa Euroopan laajuista etua. Tämä pätee myös hankkeisiin, joiden vaikutukset ovat ympäristön kannalta merkittäviä (5 artiklan 3 kohdan täydennys).

3.3.7. Alueiden komitea korostaa, että verkon eri osat ovat erilaisia ja hyödyttävät siten eri tavoin unionia, jäsenvaltioita sekä erityisesti paikallis- ja aluetasoa. Tietyissä, unionin kannalta erittäin merkityksellisissä tapauksissa vaikuttaa perustellulta nostaa tuen määrä 20 prosenttiin investointien kokonaiskustannuksista. Esimerkkinä tästä ovat "puuttuvat yhteydet", jotka usein kuuluvat rajanylittävien hankkeiden piiriin.

3.3.8. Muita Euroopan laajuisiin hankkeisiin sisältyviä, huonosti toimivia yhteyksiä ovat "ylikuumenneet yhteydet" tiheään liikennöidyillä alueilla, joilla Euroopan maiden välinen liikenne jumiutuu alueellisen liikenteen aiheuttamiin ruuhkiin. Näillä alueilla on ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotta kauttakulkuliikenne saadaan erilleen paikallisliikenteestä. Tähän voidaan päästä turvautumalla uusiin kauttakulkuyhteyksiin tai erityisiin sääntelytoimenpiteisiin. Uusien yhteyksien rakentaminen näyttää olevan yhä kalliimpaa tarkkaan hyödynnetyillä alueilla, joilla kilpailu maankäytössä on kovaa. Erillisiä yhteyksiä on usein vaikea rahoittaa tavanomaisin keinoin, joita valtiolla tai paikallisyhteisöillä on käytettävissään. Jos unioni edistää toimintaa lisätuen avulla, hankkeiden alueelliseen yhteisrahoitukseen perustuvien ratkaisujen löytäminen helpottuu. Alueiden komitea pitää selvänä, että tällaiset hankkeet voidaan tulkita ilmaisun "huomattavaa Euroopan laajuista etua" mukaisiksi.

3.3.9. Euroopan laajuisten verkkojen infrastruktuureja on täydennettävä kehittämällä niihin liittyviä alueellisia ja paikallisia infrastruktuureja ja liikennejärjestelmiä, joissa suositaan intermodaalisuutta ja kannustetaan kestäviä, tehokkaita ja ympäristöä säästäviä julkisia liikennejärjestelmiä.

3.3.10. Komissio pyrkii oikeutetusti luomaan mahdollisimman ihanteelliset olosuhteet, jotka herättävät yksityisen pääoman kiinnostuksen Euroopan laajuisten verkkojen rahoittamista kohtaan.

3.3.11. Unionin jäsenvaltioiden taloudellinen ja rahoituksellinen tilanne ovat pakottaneet hidastamaan julkisten investointien vauhtia, ja liikenneinfrastruktuurit ovat yksi niistä aloista, jotka ovat kärsineet tilanteesta eniten. Samalla kun julkiset investoinnit ovat supistuneet, liikenne ja autokanta ovat jatkuvasti lisääntyneet voimakkaasti.

3.3.12. Kysynnän ja tarjonnan välisen epätasapainon vuoksi liikenteen tuottama epähyöty on lisääntynyt, ja etenkin liikenneruuhkien, liikenteen ympäristövaikutusten ja onnettomuuksien aiheuttamat sosiaaliset kustannukset ovat kasvaneet.

3.3.13. Keskustelun lähtökohdaksi olisikin otettava seuraavat näkökohdat: Euroopan kilpailukyky ja yhteenkuuluvuus edellyttävät yhtäältä liikenneverkkojen laajentamista ja parantamista sekä niiden välisten yhteyksien lisäämistä, jotta verkot pystyvät imemään kasvavan liikenteen ja helpottamaan liikkuvuutta. Toisaalta ympäristönsuojelu asettaa verkoille rajoituksia ja lisää investointien kustannuksia.

3.3.14. Koska infrastruktuurivajeen korjaaminen edellyttää uusia rahoitusvaroja, edellä kuvatussa tilanteessa ainoa ratkaisu on etsiä nykyistä joustavampia uusia rahoitusmuotoja ja -järjestelmiä ja luoda paras mahdollinen kehys, joka houkuttelee yksityistä sektoria osallistumaan toimintaan ja jonka ansiosta pääoma liikkuu.

3.3.15. Alueiden komitea korostaa lisäksi, että asetuksen (EY) N:o 2236/95 perusteluosassa viitataan usein perustamissopimuksen 129 b artiklassa määriteltyihin tavoitteisiin ja 129 c artiklassa esitettyihin suuntaviivoihin, joilla pyritään edistämään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 a ja 130 a artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden toteutumista. Eräät näistä viittauksista on poistettu asetusehdotuksesta, mutta alueiden, etenkin syrjäisten alueiden, maaseutualueiden ja kehityksessä jälkeenjääneiden alueiden kannalta suuntaviivat on hyvä säilyttää, jotta voidaan arvioida, noudattaako asetusehdotus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen mukaisia päämääriä.

3.3.16. Alueiden komitea katsoo, että Euroopan laajuisten verkkojen olennainen piirre on, että ne edistävät yhteenkuuluvuutta ja alueiden yhdenmukaista, tasapainoista kehitystä. Tämän vuoksi asetusehdotuksessa esitettyä toimintaa on jatkettava ja pyrittävä yhdistämään jäsenvaltioiden liikenneverkot aiempaa paremmin toisiinsa ja saamaan ne yhteentoimiviksi sekä helpotettava verkkojen tavoitettavuutta sekä alueiden välisiä yhteyksiä saaristoalueilla, sisämaassa, syrjäisillä alueilla ja ylipäätään kehityksessä jälkeenjääneillä alueilla.

4. Muut muutokset

4.1. Muut muutosehdotukset ovat luonteeltaan täydentäviä ja teknisiä. Ehdotuksessa esitetään otettavaksi käyttöön tiettyjä määräyksiä rahoituksesta ja menettelytavasta, arvioinnista, valvonnasta, seurannasta, tiedottamisesta ja mainostamisesta sekä tukihakemusten jättämisestä, siltä osin kuin on kyse jäsenvaltioiden hyväksymistä yksityisen sektorin jättämistä hakemuksista.

4.2. Asetusehdotuksen 8 artiklassa esitetään, että asianomaiset julkiset tai yksityiset yritykset tai laitokset voivat anoa komissiolta tukea jäsenvaltion tai jäsenvaltioiden suostumuksella.

4.3. Alueiden komitea katsoo, että artiklaan olisi lisättävä toinen kohta, jossa paikallis- ja alueyhteisöille annettaisiin mahdollisuus hakea tutkimukselle tukea suoraan komissiolta ilman jäsenvaltion etukäteen antamaa suostumusta. Näin tutkimusta ja hankkeita koskevia hakemuksia käsiteltäisiin eri tavoin. Komitea katsoo asianomaisen paikallis- tai alueviranomaisen jättämien hankehakemusten edellyttävän jäsenvaltion suostumusta, mutta sen mielestä paikallis- ja alueyhteisöjen on saatava päättää aiempaa itsenäisemmin tutkimuksen edistämisestä. Infrastruktuurien suunnittelu kuuluu enimmäkseen paikallis- ja aluehallinnolle, ja alueiden merkitystä ja aloitekykyä on lisättävä niiden käynnistäessä tutkimuksia, jotka saattavat vaikuttaa Euroopan laajuisiin verkkoihin, minkä vuoksi on johdonmukaista, että kyseiset hallinnon tasot voivat esittää tutkimusta koskevat tukihakemuksensa suoraan komissiolle.

4.4. Jäsenvaltiot saavat joka tapauksessa tiedon paikallis- ja alueyhteisöjen jättämistä hakemuksista voimassa olevan asetuksen 17 artiklan mukaisen komitean jäsenten välityksellä ja ilmaisevat mielipiteensä hakemuksista antaessaan 17 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun lausunnon.

5. Unionin laajentuminen

5.1. Unionin laajentuminen edellyttää uusia muutoksia asetukseen. Komission mukaan laajentumista ei kuitenkaan voida ottaa huomioon tässä vaiheessa.

5.2. Asetus antaa jo nyt mahdollisuuden rahoittaa yhteisön ja sen ulkopuolisten maiden välisiä yhteyksiä.

Bryssel 14. tammikuuta 1999.

Alueiden komitean puheenjohtaja

Manfred DAMMEYER

() EYVL C 175, 8.6.1998, s. 7.