This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 51998AC1168
Opinion of the Economic and Social Committee on the 'Communication from the Commission to the Council, the European Parliament and the Economic and Social Committee "Electronic commerce and indirect taxation"'
Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille ja talous- ja sosiaalikomitealle 'Elektroninen kaupankäynti ja välillinen verotus'"
Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille ja talous- ja sosiaalikomitealle 'Elektroninen kaupankäynti ja välillinen verotus'"
EYVL C 407, 28.12.1998, p. 288–291
(ES, DA, DE, EL, EN, FR, IT, NL, PT, FI, SV)
Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille ja talous- ja sosiaalikomitealle 'Elektroninen kaupankäynti ja välillinen verotus'"
Virallinen lehti nro C 407 , 28/12/1998 s. 0288 - 0291
Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille ja talous- ja sosiaalikomitealle 'Elektroninen kaupankäynti ja välillinen verotus'" (98/C 407/49) Euroopan komissio päätti 23. kesäkuuta 1998 pyytää Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 198 artiklan nojalla talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta tiedonannosta. Asian valmistelusta vastannut talous-, raha- ja valuutta-asiain jaosto perusti valmisteluryhmän ja nimesi yleisesittelijäksi Vasco Calin. Talous- ja sosiaalikomitea nimitti 9. 10. syyskuuta 1998 pitämässään 357. täysistunnossa (syyskuun 9. päivän kokouksessa) Vasco Calin yleisesittelijäksi ja hyväksyi seuraavan lausunnon äänin 77 puolesta 6:n pidättäytyessä äänestämästä. 1. Komission asiakirjan pääkohdat 1.1. Kaikenmuotoisen elektronisen kaupankäynnin nopea lisääntyminen on odotettavissa. Internet tarjoaa eurooppalaiselle kaupankäynnille ja eurooppalaisille kuluttajille uusia mahdollisuuksia. Komissio toteaa eurooppalaista elektronisen kaupankäynnin aloitetta koskevassa tiedonannossaan (), että "elektroninen kaupankäynti on luonnostaan ylikansallista". Se piristää kasvua ja kilpailua Euroopassa ja on "Euroopan yhteenkuuluvuuden ja yhdentymisen mahdollisia avaintekijöitä". Tämäntyyppinen kaupankäynti tuo uusia haasteita etenkin välillisen verotuksen alalla. Koska kaupankäynnin maantieteelliset rajat poistuvat, veroviranomaisten on entistä vaikeampaa jäljittää kaupan osapuolten henkilöllisyyttä ja sijaintia. 1.2. Eri verotyypeistä arvonlisävero soveltuu parhaiten elektroniseen kaupankäyntiin. Se kannetaan viestintävälineistä ja liiketoimien suoritustavoista riippumatta tavara- ja palvelutoimituksista EU:n sisällä sekä yritysten tuomista tavaroista ja useimmista yritysten EU:n ulkopuolelta ostamista palveluista. Sen sijaan EU:n alueella asuvien yksityishenkilöiden suorat palveluhankinnat ovat harvinaisia eivätkä tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta kuulu arvonlisäverotuksen piiriin. Viimeksi mainittu liiketoimityyppi saattaa aiheuttaa ongelmia Internetin kehittyessä. Tästä syystä ratkaisuja on etsittävä jo nyt, ja niissä on otettava huomioon kehittyvien elektronisten markkinoiden hajautettu ja kansainvälinen luonne. Jotta elektroninen kaupankäynti voisi kehittyä täysipainoisesti, yhteisön alv-järjestelmän on perustuttava oikeusvarmuuteen (selkeät ja johdonmukaiset säännöt, jotka vähentävät yllättävien verovelvoitteiden ja ristiriitojen vaaraa), yksinkertaisuuteen (otetaan käyttöön yhteinen arvonlisäverojärjestelmä, joka perustuu verotukseen alkuperämaassa) ja tasapuolisuuteen (EU:sta ja EU:n ulkopuolelta ostettujen tavaroiden ja palveluiden veroseuraamusten on oltava samat). 1.3. Aiheesta käydään OECD:ssä ja WTO:ssa kansainvälistä keskustelua, johon komissio osallistuu aktiivisesti varsinkin verotusasioiden osalta. Verotus onkin yksi Ottawassa 6. 8. lokakuuta 1998 aiheesta "Rajaton maailma: elektronisen kaupankäynnin mahdollisuudet" järjestettävän OECD:n ministerikokouksen avainkysymyksistä. 1.4. Käsillä oleva komission tiedonanto pohjustaa välillistä verotusta koskevaa EU:n ja sen jäsenvaltioiden kannanottoja Ottawan kokouksessa. Pyrkimyksenä on hahmotella verotusalan suuntaviivat, jotka tarjoavat perustan kaikille asianomaisten osapuolten (hallitusten, teollisuuden, kaupan ja kuluttajien) kanssa tuonnempana käytäville keskusteluille. Yhteisön nykyinen alv-järjestelmä on yksi elektronisen kaupankäynnin kehittymisen pääasiallisista esteistä sisämarkkinoilla. Tästä syystä komissio jatkaa työtään yhteisen arvonlisäverojärjestelmän käyttöön ottamiseksi. Järjestelmä tulee perustumaan verotukseen alkuperämaassa ja antamaan kullekin toimijalle mahdollisuuden rekisteröityä yhteen jäsenvaltioon, jossa toimija voi hoitaa kirjanpitonsa ja käyttää vähennysoikeuttaan EU:n arvonlisäveron alaisissa liiketoimissa. Komissio ehdottaa kuutta suuntaviivaa: Suuntaviiva 1 Ei uusia veroja Uusien verojen käyttöönoton sijaan mukautetaan nykyistä verotusta ja etenkin arvonlisäverotusta. Suuntaviiva 2 Elektroniset tiedonsiirrot palveluina. Kaikki elektroniset lähetykset ja elektronisesti toimitetut aineettomat tuotteet (mm. musiikkiteokset, videot ja tietokoneohjelmat) katsotaan yhteisön alv-järjestelmässä palveluiksi. Kaikki EU:n alueen elektronisen kaupankäynnin suoritukset ja EU:ssa kulutettavat tavarat tai käytettävät palvelut ovat yhteisön arvonlisäveron alaisia. Tämä näkemys vastaa EU:n ja sen jäsenvaltioiden WTO:ssa esittämää kantaa. Suuntaviiva 3 Tasapuolisuuden varmistaminen Palvelut, jotka EU:n alueella asuvat yksityishenkilöt tilaavat online-toimituksina EU:n ulkopuolisilta toimittajilta, ovat arvonlisäveroperinnän suurin haaste. Mikäli arvonlisäverosta vapaiden palveluiden toimittaminen lopullisille kuluttajille lisääntyy odotetusti ja saavuttaa taloudellisesti merkittävän tason, tällaisten palveluiden verotusmekanismien suunnittelu yhdessä liike-elämän edustajien kanssa saattaa tulla ajankohtaiseksi. Verottamatta jättäminen asettaisi EU:n toimijat epäoikeudenmukaiseen kilpailuasemaan, koska niiden yksityiseen kulutukseen toimittamista palveluista kannetaan jo veroa. Monet online-palvelut ovat nykyisten EU:n sääntöjen mukaan arvonlisäveron alaisia alkuperämaassa, joten EU:n alueella toimivat yritykset joutuvat maksamaan arvonlisäveroa kaikista EU:n ulkopuolelle toimittamistaan palveluista. Sen sijaan EU:n ulkopuolelta tulevia toimituksia ei veroteta, mikä merkitsee EU:n alueella toimiville yrityksille selvää kilpailuhaittaa. Yhteisön lainsäädännöllä olisi päästävä siihen, että kaikki EU:n alueella asuville yksityishenkilöille EU:n ulkopuolelta toimitetut online-palvelut olisivat arvonlisäveron alaisia ja EU:sta vietävät vastaavat palvelut vapautettaisiin verosta. Perinteisin keinoin (esim. puhelimitse tai faksitse) Euroopan unioniin yksityishenkilöille yhteisön ulkopuolelta toimitettavien palveluiden tulisi nykyisestä järjestelmästä poiketen olla arvonlisäveron alaisia. Suuntaviiva 4 Verovelvoitteiden noudattamisen helpottaminen Verojärjestelmän uskottavuus perustuu sen käytännönläheisyyteen ja käyttökelpoisuuteen. Verojärjestelmien on oltava täysin yhteensopivat elektronisen kaupankäynnin seurauksena todennäköisesti muuttuvien kaupankäyntitapojen kanssa. Suuntaviiva 5 Valvonnan ja veronkannon varmistaminen Suuntaviiva 6 Verohallinnon helpottaminen Elektroninen laskutus ja kirjanpito on mahdollistettava. 1.5. Edellä esitetyt periaatteet ovat täysin yhteisön alv-järjestelmän tavoitteiden ja päämäärien mukaisia. Lisäksi ne mahdollistavat tasapuolisen suhtautumisen EU:n ulkopuolisten valtioiden verojärjestelmiin. Ulkopuolisten valtioiden on päätettävä itse, haluavatko ne soveltaa omaa välillistä verotustaan alueelleen tuleviin toimituksiin. Tämä seikka on erityisen tärkeä, kun Ottawassa keskustellaan maailmanlaajuisen verotuskehyksen luomisesta. Komissio pyytääkin neuvostoa hyväksymään edellä mainitut yleiset suuntaviivat elektronisen kaupankäynnin välillisestä verotuksesta Euroopan unionissa. Nykyisen verojärjestelmän muuttaminen ei ole vielä tässä vaiheessa tarpeen saati mahdollista, koska elektroninen kaupankäynti on vasta kehittymässä eivätkä kaupankäyntitavat ole vielä hahmottuneet. Yleisten suuntaviivojen määrittäminen on kuitenkin välttämätöntä käynnissä olevaa keskustelua ajatellen ja yhteistyössä liike-elämän kanssa neuvoteltavan verotusmenettelyn kehittämiseksi nopeasti laajenevia uusia maailmanmarkkinoita varten. Komissio on vakuuttunut siitä, että näiden suuntaviivojen mukainen verotusjärjestelmä vaikuttaa myönteisesti elektroniseen kaupankäyntiin ja EU:n talouteen, koska se asettaa eurooppalaiset yritykset tasa-arvoiseen kilpailuasemaan. 2. Yleiset huomiot 2.1. Talous- ja sosiaalikomitea on kiinnostuneena tutustunut komission tiedonantoon "Elektroninen kaupankäynti ja välillinen verotus", jonka tarkoituksena on hahmotella Euroopan unionin näkemyksiä aiheesta käytäviä kansainvälisiä keskusteluja varten. Elektroninen kaupankäynti on selkeästi maailmanlaajuinen ilmiö, joka kehittyy edelleen, kun Internetiä hyödynnetään kaupankäyntivälineenä. 2.2. Komitea yhtyy täysin komission ja neuvoston periaatteellisiin kannanottoihin, joiden mukaan elektronista kaupankäyntiä kehitettäessä on otettava huomioon seuraavat tekijät: oikeusvarmuus (selkeät ja yhdenmukaiset säännöt); yksinkertaisuus (taloudellisille toimijoille ei aiheudu turhia rasitteita); tasapuolisuus (verotukseen ei vaikuta kaupankäyntimuoto eikä se, onko tuotteet hankittu EU:sta vai sen ulkopuolelta). 2.3. Komitea panee tyytyväisenä merkille, etteivät komissio ja neuvosto kannata uuden erityisveron käyttöönottoa vaan suosittavat nykyisen verotuksen soveltamista myös elektroniseen kaupankäyntiin. 2.4. Koska komissio kuitenkin samanaikaisesti pyrkii siihen, että EU:n voimassaoleva alv-järjestelmä korvattaisiin yhteisellä arvonlisäverojärjestelmällä, "( ) joka perustuu verotukseen alkuperäpaikassa ja jossa toimija rekisteröityy yhteen maahan, missä hän maksaa verot ja tekee vähennykset ( )" ennalta suorittamistaan veroista, komitea ihmettelee, onko tämä komission pitkään tiedossa ollut ja jäsenvaltioiden ja yritysten keskinäisen tasapuolisuuden kannalta perusteltu linja sopusoinnussa neuvoston 6. heinäkuuta 1998 tekemien päätelmien kanssa. Niissähän todetaan nimenomaan, että elektronisen kaupankäynnin kohteena olevista palveluista olisi periaatteessa suoritettava vero siellä, missä palveluja käytetään, sanotun kuitenkaan rajoittamatta EU:ssa voimassaolevien sääntöjen soveltamista. 2.4.1. Komitea toteaa, että komission aikomuksena on tehdä merkittäviä muutoksia nykytilanteeseen välillisen verotuksen alalla, sillä suuntaviivan 3 mukaan "palveluja, jotka toimitetaan elektronisen kaupankäynnin keinoin tai muulla tavoin EU:n alueella kulutettaviksi, verotetaan EU:ssa niiden alkuperämaasta riippumatta". Näin ennakoidaan selvästi uutta veroa, mihin viittaa myös suuntaviivan 3 viimeinen virke: "Jotta myös ajantasaisten ja muiden toimitusten verotus olisi tasapuolista, perinteisin keinoin (esim. puhelimitse ja faksitse) EU:n ulkopuolelta EU:ssa yksityishenkilöille toimitettavien palvelujen tulisi nykyisestä järjestelmästä poiketen olla arvonlisäveron alaisia". Elektronisen kaupankäynnin todellista ulottuvuutta ei kuitenkaan vielä tunneta, eikä ainakaan vielä voida puhua kilpailuongelmista. 2.4.2. Varmaa kuitenkin on, että jos periaatetta, jonka mukaan arvonlisävero kannetaan alkuperämaassa, aletaan soveltaa kansainvälisesti, verotuksen taso ja veron vaikutukset kilpailuun aiheuttavat kärjistyneempiä ongelmia kuin Euroopan yhteisön piirissä. 2.5. Euroopan parlamentin 4. toukokuuta 1998 antamassa mietinnössä () todetaan perustellusti, että "elektroniselle kaupankäynnille ei ole toistaiseksi yleisesti hyväksyttyä määritelmää". Mietinnön mukaan elektroninen kaupankäynti "sisältää epäsuoran elektronisen kaupankäynnin (aineellisten hyödykkeiden elektronisen tilaamisen) ja suoran elektronisen kaupankäynnin (aineettomien hyödykkeiden toimittamisen tietoverkon välityksellä)". Komitean mielestä ongelmat ovat samat siitä riippumatta, käydäänkö aineellisista hyödykkeistä kauppaa elektronisesti vai perinteisellä tavalla. Arvonlisävero kannetaan kaikista tällaisista liiketoimista niiden tilaustapaan katsomatta. Pienten "valvomattomien" pakettien lähettäminen yhteisön ulkopuolisesta maasta EU:n alueella asuvalle yksityishenkilölle aiheuttaa käytännön verotuksen kannalta saman ongelman, tilattiin hyödyke sähköisesti tai ei. Jos tällainen liiketoiminta kasvaa huomattavasti elektronisen kaupankäynnin ja sähköisen rahan seurauksena, ongelmat voivat kärjistyä entisestään. 3. Erityishuomiot ja päätelmät 3.1. Ammatikseen aineellisia tai aineettomia hyödykkeitä ostavan verovelvollisen oletetaan suorittavan arvonlisävero, joka on puolestaan vähennettävissä seuraavassa kaupankäyntivaiheessa. Todellisia ongelmia syntyy ainoastaan silloin, kun yksityishenkilö vastaanottaa suoraan sähköisessä muodossa toimitettuja hyödykkeitä. 3.2. Ensinnäkin on pohdittava, onko yksityishenkilön yleensä maksettava arvonlisäveroa sähköisessä muodossa toimitetusta tavarasta tai palvelusta. Toisaalta myös välittäjät voivat ostaa levykkeitä, cd-romeja, kirjoja ja muita sähköisessä muodossa olevia tuotteita. Tällöin tilanne voidaan rinnastaa perinteiseen arvonlisäveron alaiseen kaupankäyntiin: asiakkaalta peritään arvonlisävero, joka suoritetaan myöhemmin veroviranomaiselle. Jos tällaiset sähköisesti toimitetut hyödykkeet jätetään verottamatta, hyödykkeiden myyjät joutuvat keskenään eriarvoiseen kilpailuasemaan. 3.3. Lisäksi on selvitettävä, missä vaiheessa arvonlisävero kannetaan kyseisistä aineettomista hyödykkeistä. Vaihtoehtoja on monia, ja veron voivat suorittaa esimerkiksi: a) myyjä, jolloin ongelmallisia ovat yhteisön ulkopuolisesta maasta tulevat tuotteet; b) ostajan Internet-palvelin, mikä voi olla ostajan kannalta hankalaa; tällaiset ongelmat voitaneen kuitenkin helposti ratkaista tietotekniikan kehittyessä; c) hyödykkeen perille toimittaja, jos sähköisesti siirretystä hyödykkeestä tulee aineellinen ja se kuljetetaan vastaanottajalle kiinteässä muodossa; d) pankki tai muu rahoituslaitos (luotto- ja maksukortit); e) kuluttaja, joka ilmoittaa kaupan veroilmoituksessa "kunnian ja omantunnon kautta"; f) yhteisön elin tai muu riippumaton kansainvälinen instituutio, joka kerää myyjien suorittamat alv-maksut ja siirtää ne sitten maihin, joissa kauppaan osallistuneet kuluttajat asuvat. 3.4. Komitean mielestä mikään näistä ratkaisumalleista ei ole ongelmaton, sillä ne eivät sulje pois väärinkäytösten ja petosten mahdollisuutta. "Veromoraalin" löyhyys ei kuitenkaan ole riittävä syy hylätä kokonaan ajatusta sähköisesti toimitettujen hyödykkeiden välillisestä verottamisesta. 3.5. Jotta elektronisen kaupankäynnin ja perinteisen kaupankäynnin toimijat eivät joudu eriarvoiseen kilpailuasemaan, yhteisö voi molemmissa tapauksissa jättää arvonlisäveron väliaikaisesti kantamatta kaikista sellaisista tavaroista tai palveluista, jotka voidaan toimittaa sähköisessä muodossa (). Käytäntöä voidaan soveltaa sekä yhteisöstä että sen ulkopuolelta peräisin oleviin hyödykkeisiin. 3.6. Asiaan voidaan palata esimerkiksi kolmen vuoden kuluttua. Tällöin voidaan tarkastella teknologian kehitystä ja pohtia, miten tuotteet olisi määriteltävä ja rajattava. Huomioon voidaan ottaa myös pk-yritysten valmiudet, elektronisen ja perinteisen kaupankäynnin kehittyminen kyseisten tuotteiden osalta sekä neuvottelutulokset, joihin päädyttäneen samoja kysymyksiä pohtivien yhteisön kansainvälisten kauppakumppanien kanssa. 3.7. On kuitenkin korostettava, että ongelma koskee erityisesti maita, joissa arvonlisä- tai kulutusverotus on korkea. Yhteisön maista Tanskassa ja Ruotsissa arvonlisäveron suuruus on 25 prosenttia. Yhdysvalloissa ei ole käytössä arvonlisäveroa ja kulutusverotus on muutenkin vähäistä. Kulutusveron suuruus vaihtelee osavaltioiden välillä ja on yleensä enintään kolme prosenttia. Vastaava tilanne on myös esimerkiksi Singaporessa. Eräissä maissa palvelut jätetään kokonaan verotuksen ulkopuolelle. Yhteisön on kansainvälisissä neuvotteluissa korostettava arvonlisäveron tärkeää merkitystä jäsenvaltioiden talousarvioita tasapainottavana tekijänä. 3.7.1. Niin jäsenvaltioissa kuin Yhdysvalloissa viranomaiset suunnittelevat käynnistävänsä elektronista kaupankäyntiä koskevia verotustoimia tiiviissä yhteistyössä liike-elämän (business community) kanssa. Talous- ja sosiaalikomitean mielestä talouselämän toimijoiden ja yritysten sekä muiden ammatillis-yhteiskunnallisten etupiirien on voitava osallistua neuvotteluihin. Mukaan on kutsuttava myös kuluttajat ja työntekijät. 3.7.2. On luonnollista, että kyseiset etupiirit kantavat huolta talouselämän toiminnasta, investoinneista ja työllisyydestä. Uudet toimenpiteet voivat vaikuttaa kielteisellä tavalla (esimerkiksi aiheuttamalla yritysten poismuuttoa, vähentämällä investointihalukkuutta kannusteiden puuttuessa tai kiristämällä kilpailua), jos toimia toteutettaessa unohdetaan kokonaistilanne. 3.7.3. Komitea varoittaakin pelkästään yksittäisiin ongelmiin kohdistuvista verotusratkaisuista. Elektroninen kaupankäynti ilmentää syvällisiä muutoksia niin yritysmaailmassa kuin koko yhteiskunnassa. Sen seurauksena koko verojärjestelmää on tarkasteltava uudelleen. Tällä hetkellä paisutetaan työn verotusta, mikä lisää verojärjestelmien epäoikeudenmukaisuutta. 3.8. Komitea pahoittelee, että komission tiedonannossa ei vastata parlamentin 14. toukokuuta 1998 antaman päätöslauselman 22 kohdassa esitettyihin kysymyksiin. Parlamentti näet osoittaa verotusongelman koko laajuuden pohtiessaan, onko elektronista kaupankäyntiä verotettava perinteiseen tapaan vai aiheuttaako Internetistä johtuva uusi tilanne maailmanlaajuisia haasteita, jotka edellyttävät verotusperiaatteiden täydellistä uudistamista (esimerkiksi aluekäsitteiden, alkuperäsääntöjen ja verolähteiden määritys). Bryssel 9. syyskuuta 1998. Talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja Tom JENKINS () KOM(97) 157 lopull., 16.4.1997. Ks. myös TSK:n lausunto mainitusta tiedonannosta, EYVL C 19, 21.1.1998, s. 72. () Esittelijä: Erika Mann, PE 223.962/déf. (A4-0173/98), s. 15. () Sähköisessä muodossa toimitettuja tuotteita ei ole täsmällisesti määritelty tai rajattu. Ainoa selkeä tapaus tällä hetkellä ovat tietokoneohjelmistot (software).