51998AC0794

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Kahdeksas vuosikertomus rakennerahastoista 1996"

(98/C 235/08)

Komissio päätti 25. marraskuuta 1997 Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 198 artiklan nojalla pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta "Kahdeksas vuosikertomus rakennerahastoista 1996".

Asian valmistelusta vastannut aluekehityksen, yhdyskuntasuunnittelun ja maankäytön jaosto antoi lausuntonsa 21. huhtikuuta 1998. Esittelijä oli John Little.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 27. 28. toukokuuta 1998 pitämässään 355. täysistunnossa (toukokuun 27. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 116 ääntä puolesta yhden pidättyessä äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Komission kertomus rakennerahastoista 1996 on kahdeksas vuosikertomus sen jälkeen, kun rakennerahastojen säännöstöjä tarkistettiin (vuoden 1988 rahastouudistus).

1.2. Vuosikertomus on julkaistu neuvoston asetusten (ETY) N:o 2052/88 ja 4253/88 mukaisesti sellaisina kuin ne ovat muutettuina vuonna 1993. Asetusten vaatimusten mukaisesti kertomuksessa esitetään yksityiskohtaista tietoa rahastojen toiminnasta ja siitä, miten ne ovat edistyneet tavoitteidensa saavuttamisessa kertomuksen kattamana vuonna.

1.3. Komissio antoi marraskuussa 1996 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 130 b artiklan mukaisen ensimmäisen kolmivuotiskertomuksensa taloudellisesta ja sosiaalisesta koheesiosta (), ja nyt tarkasteltavana oleva vuosikertomus sisältää tiivistelmän tästä läheisesti aiheeseen liittyvästä kertomuksesta. Koheesiokertomuksessa arvioidaan rahastojen panosta taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä. Talous- ja sosiaalikomitea antoi koheesiokertomuksesta lausunnon 23. huhtikuuta 1997 ().

1.4. Komissio vastasi neuvoston pyyntöön julkaisemalla monipuolisen tiedonannon "Agenda 2000", jossa hahmotellaan laajasti unionin kehitysnäkymiä ja politiikkaa vuosituhannen vaihteen jälkeen ja esitetään rahoituspuitteiden suuntaviivat laajentuminen huomioon ottaen. Asiakirjassa hahmotellaan muun muassa ehdotuksia rakennerahastouudistukseksi, jonka tarkoituksena on edistää kilpailukykyistä kehitystä ja kestävää, työpaikkoja luovaa kasvua koko unionissa. Komitea vastasi alustavasti komission tekemiin ehdotuksiin 30. lokakuuta 1997 antamassaan lausunnossa () ja käsittelee yksityiskohtaisemmin asiakirjan tärkeimpiä osa-alueita, kuten rakennepolitiikan uudistusta, valmisteilla olevissa lisälausunnoissa komission asiasta tekemien tarkempien ehdotusten () pohjalta maaliskuussa 1998.

2. Rakennerahastojen ominaispiirteitä vuonna 1996

2.1. Rahoituskauden tukitoimenpiteet on nyt pantu täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa, kun vuoden 1996 viimeiset yhtenäiset ohjelma-asiakirjat ja yhteisöaloitteet on hyväksytty ja monivuotinen ohjelmointi on aloitettu. Uusille jäsenvaltioille vuosi 1996 oli erittäin merkittävä ja niille myönnettyjen määrärahojen kohdentaminen eteni sujuvasti.

2.2. Tavoitteen 2 ohjelmavaiheen 1994 1996 ohjelmat on viety päätökseen, vaikka varatuista määrärahoista 859 milj. ecua siirrettiin kauden seuraavaan vaiheeseen. Vuosien 1997 1999 toimintaa valmistellessaan komissio asetti kyseisen rahoitusvaiheen tukikelpoisiksi alueiksi samat alueet kuin vuosina 1994 1996 vain pienin muutoksin. Tavoitteen 2 piiriin kuuluu edelleen yhteensä 16,4 % unionin väestöstä.

2.3. Komissio seurasi edelleen toimien täytäntöönpanoa ja avusti väliarvioinnin valmistelussa. Komissio käynnisti myös joukon aihekohtaisia arviointeja rakennerahastojen vaikutuksista eräillä avainaloilla kuten tutkimus ja kehittäminen, pienet ja keskisuuret yritykset, ympäristö ja yhtäläiset mahdollisuudet. Arvioinnin tulosten laskettiin olevan käytettävissä vuoden 1997 loppupuolella. Yhdessä jäsenvaltioiden kanssa otettiin käyttöön uusia suuntaviivoja toimien järkeväksi ja tehokkaaksi hallinnoinniksi. Lähes kaikissa jäsenvaltioissa paljastui jälleen puutteita ja epäselvyyksiä.

2.4. Vuoden 1988 uudistuksen neljän pääperiaatteen toteutumista on seurattu. Komission käsityksen mukaan kumppanuusperiaate on muotoutunut selkeämmäksi ja täydentävyysperiaatteen noudattamisen valvonnassa on tapahtunut huomattavaa edistystä.

2.5. Rahoitustoiminnan viivästymät vähenivät selkeästi, ja yhteisön talousarvio toteutui lähes sataprosenttisesti vuonna 1996. Määrärahoja kohdennettiin yhteensä 26,1 mrd ecua, ja maksujen kokonaismäärä oli 22,4 mrd ecua.

2.6. Työllisyystilanne oli vuonna 1996 edelleen suuri huolenaihe, ja komissio pyrki varmistamaan, että rakennerahastoista osarahoitusta saavat toimenpiteet olivat sopusoinnussa EU:n strategian kanssa, jonka mukaisesti työllisyysongelma asetetaan etusijalle. Niinpä komissio asetti jäsenvaltioille esittämissään suuntaviivoissa työpaikkojen luomisen ensimmäiseksi painopistealaksi valmisteltaessa tavoitteen 2 piiriin kuuluvia ohjelmia vuosiksi 1997 1999. Samasta syystä komissio käynnisti aloitteen alueellisten työllisyyssopimusten edistämiseksi osittain rakennerahastojen varoin.

2.7. Komissio jakoi lisäksi alun perin vuosien 1994 1999 yhteisöaloitteita varten tehdyn lähes 1,7 mrd:n ecun suuruisen määrärahavarauksen muutamien ensisijaisten toimintalinjojen kesken: työttömyyden torjunta, yhtäläiset mahdollisuudet ja syrjäytymisen torjunta, ympäristö ja rakennepolitiikan alueellinen ulottuvuus.

3. Yleistä

3.1. Laaja-alainen ja monipuolinen kertomus on sinänsä historiallinen ja merkittävä tietolähde. Komitean ei kannata lähteä esittämään huomioitaan kertomuksen kaikista yksityiskohdista.

3.2. Komitea keskittyy lausunnossaan kahdeksannen vuosikertomuksen ansioihin, merkittävimpiin vuonna 1996 esiin otettuihin seikkoihin sekä kysymyksiin, jotka ovat tulleet esiin jo aiemmin mutta odottavat vielä ratkaisua. Koska tavoitteen 2 piiriin kuuluvia ohjelmakauden 1997 1999 ohjelmia käsitellään erillisessä lausunnossa, päällekkäisyyden välttämiseksi tässä lausunnossa ei kommentoida erikseen näiden ohjelmien valmisteluja vuonna 1996, vaikka niitä käsitelläänkin vuosikertomuksessa. Lausunnossa ei myöskään kommentoida erikseen yksityiskohtaisia ehdotuksia rakennerahastoasetuksen uudistamiseksi, koska niistä laaditaan lähikuukausina yksi tai useita erillisiä lausuntoja.

3.3. Komitea toteaa, että komission vuodelta 1996 antama vuosikertomus on rakenteeltaan pääpiirteissään edellisvuotisen kertomuksen kaltainen. Merkittävä muutos on, että rakennerahastojen turvin kussakin jäsenvaltiossa toteutetut tukitoimenpiteet on koottu yhteen kokonaiskuvan antamiseksi kussakin maassa toteutetuista rakenneohjelmista. Edellisvuonna käyttöön otettu tapa tarkastella tiettyä kysymystä koko vuosikertomuksen läpi kulkevana teemana on nyt vakiinnutettu, ja tämänkertaisena aiheena on tutkimus ja teknologinen innovaatio.

3.4. Kertomus jakautuu kahteen pääosaan. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan yleisesti vuoden 1996 saavutuksia neljässä luvussa (rakennerahastojen toimintasuunnitelman toteuttaminen vuonna 1996, talousarvion toteuttaminen, rakennerahastoihin liittyvät institutionaaliset asiat, arviointi). Toisessa osassa rakennerahastojen toimintaohjelman toteuttamista tarkastellaan yksityiskohtaisesti kuudessa luvussa: ensimmäisessä luvussa esitellään kunkin jäsenvaltion ohjelmat ja saavutukset, ja loput viisi lukua ovat rahoitustaulukoita, joissa esitetään yksityiskohtaisia tietoja rahoituksen toteutumisesta vuonna 1996, rahoituksen toteutumisesta vuosina 1994 1996, rahoituksen toteutumisen alueellinen jakauma, suurhankkeet sekä EAKR:n ja ESR:n kokeiluhankkeet.

3.5. Komitea suhtautuu myönteisesti vuoden 1996 vuosikertomukseen, sekä sen sisältöön että rakenteeseen, ja kiittää komissiota huolellisuudesta laajan, 350-sivuisen asiakirjan laatimisessa sekä asiakirjan valmistumisesta määräajassa. Vuosikertomuksen laadinta-aikataulu vähentää kuitenkin asiakirjan arvoa, minkä vuoksi komitea kannattaakin komission äskettäin ilmaisemaa aikomusta aikaistaa vuosikertomuksen julkaisuajankohtaa tulevina vuosina.

4. Erityistä

4.1. Kumppanuus

4.1.1. Talous- ja sosiaalikomitea on jo pitkään ajanut toivottavan "kumppanuuden" aikaansaamista siten, että komissio, jäsenvaltiot ja muut asianomaiset tahot neuvottelisivat keskenään rakennerahastotoimien valmistelusta, rahoituksesta ja arvioinnista. Komitea kannatti periaatteessa vuonna 1994 käyttöön otettuja uusia kumppanuusjärjestelyjä. Nyt komitea panee merkille, että järjestelyjen toimeenpanossa on tapahtunut edistystä vuonna 1996.

4.1.2. Vuosikertomuksessa mainitaan komission sisäinen asiakirja, jossa tehdään alustavia ehdotuksia vuonna 2000 alkavana rahoituskautena käyttöön otettavasta entisestään parannellusta kumppanuuskäsitteestä. Ehdotuksia kehitellään myös komission tiedonannossa "Yhteisön rakenteelliset toimet ja työllisyys" (), josta ei ole pyydetty talous- ja sosiaalikomitean lausuntoa, ja ne sisältyvät lujittuneina myös komission tiedonantoon aiheesta "Toiminta työllisyyden parantamiseksi Euroopassa Luottamussopimus" ().

4.1.3. Eurooppa-neuvosto hyväksyi heinäkuussa 1996 aloitteen alueellisista työllisyyssopimuksista (joita tehdään aluksi kokeilumielessä). Tässä yhteydessä on hyväksytty erityisiä suuntaviivoja "kumppanuuden lujittamiseksi", mitä pidetään hankkeiden kannalta välttämättömänä. Komitea on ilmaissut kannattavansa sopimuksia ja hyväksyi 30. lokakuuta 1997 tiedonannon, jonka tarkoituksena on olla osa sopimuksia koskevaa tiedottamista.

4.1.4. Komitea katsoo, että alueelliset työllisyyssopimukset antavat aikanaan hyödyllisiä kokemuksia vahvemmasta kumppanuudesta, millä on merkitystä rakennerahastojen yleiselle toiminnalle. Koska kokeilusopimusten täytäntöönpano on viivästynyt, kokemukset eivät ehkä kuitenkaan ole käytettävissä eikä niitä voida arvioida ennen kuin seuraavan rahoituskauden puitteista ja säännöstöstä päätetään. Kertomuksessa ei mainita, mitä ehdotuksia komissio aikoo tehdä kehittääkseen kumppanuusajatusta edelleen. Komitea on kuitenkin tietoinen siitä, että komissio on alkanut arvioida kumppanuutta aihekohtaisesti vuonna 1997, ja odottaa kiinnostuneena arvioinnin tuloksia.

4.1.5. Komissio on nyttemmin ehdottanut kumppanuuden uudelleenmäärittelemistä osana rakennerahastouudistusta.

4.2. Ohjelmointi

4.2.1. Viivytykset ohjelmien käynnistämisessä ja toteuttamisessa vuosina 1995 ja 1996 on suureksi osaksi kurottu umpeen vuonna 1996. Komitea on tyytyväinen saavutukseen, mutta huomauttaa, että edellisen rahoituskauden ohjelmien päätyttyä kului noin puolitoista vuotta, ennen kuin vuosien 1994 1999 ohjelmat käynnistettiin. Lukuisten tukitoimenpiteiden (492 pelkästään tavoitteiden osalta!) valmistelu, arviointi ja hyväksyminen on työlästä, eikä ohjelmakausien väliin jäävää aukkoa voida näin sulkea tyydyttävästi.

4.2.2. Rahoituskauden 1994 1999 jakaminen osiin viivästyttää kahdesti tavoitteen 2 piiriin kuuluvien alueiden ohjelmaa. Ennen rahoituskauden alkua komitea katsoi rakennerahastoasetusten muuttamisesta antamassaan lausunnossa (), ettei kautta tulisi jakaa tavoitteen 2 osalta. Tukikelpoisiin alueisiin tehtiin vähäisiä muutoksia, ja jos komitean suositus olisi hyväksytty, olisi vältytty lisäviivytyksiltä ja raskaalta hallintotyöltä.

4.2.3. Komitea kannattaa edelleen ohjelmointimenettelyjen yksinkertaistamista. Taloudellisesta ja sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta äskettäin antamassaan lausunnossa komitea tekee konkreettisia ehdotuksia tavoitteiden, rahastojen ja aloitteiden määrän järkiperäistämiseksi ja supistamiseksi.

4.2.4. Komitea suosittaa, että valmistelu-, arviointi- ja hyväksymisaikataulua aikaistetaan siten, että uuden rahoituskauden alkamisen ja ohjelmien käynnistämisen väliin jäävä hukka-aika lyhenee huomattavasti, ja kehottaa komissiota antamaan kattavat ja selkeät suuntaviivat niin aikaisessa vaiheessa kuin mahdollista. Tällaisen aikataulun toteuttaminen rahoituskautena 2000 2007 edellyttää, että neuvosto ja Euroopan parlamentti tekevät asianmukaiset poliittiset päätökset vuoden 1999 alkupuolella.

4.3. Rakennerahastot ja yhteisön muu politiikka

4.3.1. Yhteisön ja jäsenvaltioiden aluepolitiikka ei yksin määrää alueellista kehitystä. EU:n rakennepolitiikassa on otettava huomioon koko talousympäristö ja muiden politiikan alojen vaikutukset.

4.3.2. Komitea on korostanut säännöllisesti yhdenmukaisen politiikan tarvetta ja kehottanut usein analysoimaan rakennerahastojen ja muiden yhteisön toimien välistä suhdetta ja niiden keskinäistä vaikutusta.

4.3.3. Kohdassa 1.3. mainitussa koheesiokertomuksessa esitellään kaikkien EU:n ja jäsenvaltioiden politiikan alojen vaikutusta taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen, mikä on rakennerahastojen tärkein tavoite. Komitea suhtautui kertomukseen erittäin myönteisesti ja toteaa kertomuksesta antamassaan lausunnossa seuraavaa: "Ensimmäisessä koheesiokertomuksessa esitetyn arvion tärkein merkitys saattaa olla tapa, jolla rahastot liitetään EU:n harjoittamien politiikkojen laajempaan yhteyteen." ()

4.3.4. Kaikista koheesioon tähtäävistä ponnistuksista huolimatta on selvää, että muun kuin rakennepolitiikan hyödyt ja mahdollisuudet samoin kuin koko taloudellinen yhdentymisprosessi vaikuttavat alueisiin epätasaisesti. Muun kuin rakennepolitiikan aikaansaaman vastapaineen tunnustaminen on rakennerahastojen toiminnan perusta, ja paineet on tiedostettava asianmukaisesti kohdennettaessa rahastojen varoja. Komissio korostaa kahdeksannen vuosikertomuksen luvun II kohdassa D rakennerahastojen auttavan muun politiikan tavoitteiden saavuttamisessa ja tyytyy vain viittaamaan muun politiikan myönteisiin koheesiovaikutuksiin. Vaikka komitea myöntää, ettei vastavoimia kannata esitellä vuosikertomuksissa seikkaperäisesti (toisin kuin koheesiokertomuksessa), se katsoo, että vastavoimien olemassaoloa ei saisi unohtaa.

4.3.5. Komitea pahoittelee, että (englanninkielisen toisinnon) luvun II kohdan D otsikko on harhaanjohtava, sillä "täydentävyys" (engl. complementarity) tarkoittaa sitä, että EU:n politiikat ovat täysin toisiaan täydentäviä (esineet tai asiat eivät voi täydentää toisiaan jossain määrin). Englanninkielisen version termi on epäonnistunut esimerkki virkakielestä, ja se on vähintäänkin epäselvä. Otsikko "Yhdenmukaisuus yhteisön muiden toimintamallien kanssa" olisi valaisevampi.

5. Tutkimus ja teknologinen innovaatio

Komitea on tyytyväinen siihen, että alueiden teknologiseen kehittämiseen tähtääviä rahastotoimia tarkastellaan horisontaalisesti, ja kannattaa soveltavan tutkimuksen tuloksena syntyvien innovatiivisten tuotteiden ja palvelujen korostamista. Vuosikertomuksessa tähdennetään EU:ssa vallitsevia eroja sellaisten TTK-osoittimien välillä kuten TTK-menot ja työllisyys tai televiestinnän saatavuus. On myönteistä kehitystä, että rakennerahastot painottavat ohjelmointikaudella 1994 1999 TTK-toimia varsinkin tavoitteen 1 piiriin kuuluvilla alueilla. On myös merkittävää, että tekniset toimet ovat yhä pitemmälle kehittyneitä (esimerkiksi tiedotus- ja neuvontapalvelut, tekninen koulutus, televiestinnän perusrakenteiden hyödyntäminen, teknologiansiirtomekanismit), yksityissektorin osallistuminen on lisääntynyt ja investointeja on tehty täydentäviin alueellisiin innovaation/teknologiansiirtostrategioihin, joiden avulla TTK-toimintaa lähestytään analyyttisemmin ja strategisemmin. Tulevissa vuosikertomuksissa ja komission teettämissä arvioinneissa on tärkeää punnita tämäntapaisen kehityksen vaikutusta. Komitea panee kiinnostuneena merkille, että komissio julkaisee vuoden 1998 alkupuolella erillisen kertomuksen TTK-toimista ja rakennerahastoista.

Bryssel 27. toukokuuta 1998.

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Tom JENKINS

() KOM(96) 542 lopull.

() EYVL C 206, 7.7.1997, s. 78 87.

() EYVL C 19, 21.1.1998, s. 111 115.

() KOM(98) 131 lopull.

() KOM(96) 109 lopull., maaliskuu 1996.

() CSE(96) (1) lopull., kesäkuu 1996.

() EYVL C 201, 26.7.1993, s. 52 58.

() EYVL C 206, 7.7.1997, s. 78 87, kohta 1.10.