51996PC0603

Ehdotus neuvoston asetukseksi (EY) tarkistetusta yhteisön ympäristömerkin myöntämisjärjestelmästä (97/C 114/09) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) KOM(96) 603 lopull. - 96/0312(SYN)

(Komission esittämä 19 päivänä maaliskuuta 1997)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 130 s artiklan 1 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

noudattaa perustamissopimuksen 189 c artiklassa määrättyä menettelyä yhteistoiminnassa Euroopan parlamentin kanssa,

sekä katsoo, että

1. tavoitteena oli yhteisön ekotuotemerkin myöntämisjärjestelmästä 23 päivänä maaliskuuta 1992 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 880/92 (1) luoda vapaaehtoinen yhteisön ympäristömerkin myöntämisjärjestelmä, jonka tarkoituksena oli edistää sellaisia tuotteita, joilla on koko elinkaarensa aikana vähemmän haitallisia vaikutuksia ympäristöön, ja antaa kuluttajille täsmällistä, luotettavaa ja tieteellisiin tutkimuksiin perustuvaa tietoa tuotteiden ympäristövaikutuksista,

2. asetuksen (ETY) N:o 880/92 18 artiklassa säädetään, että komissio tarkastelee järjestelmää mainitun asetuksen soveltamisessa saadun kokemuksen pohjalta viimeistään viiden vuoden kuluttua asetuksen voimaantulosta ja ehdottaa asetukseen tarvittaessa asiaankuuluvia muutoksia,

3. asetuksen soveltamisen aikana saadut kokemukset ovat osoittaneet, että järjestelmää on muutettava sen tehokkuuden lisäämiseksi ja sen toimivuuden tehostamiseksi,

4. vapaaehtoisen ja valikoivan yhteisön ympäristömerkin myöntämisjärjestelmän päätavoitteet ovat edelleen voimassa ja tällaisen järjestelmän olisi erityisesti annettava kuluttajille opastusta tuotteista, joita käyttämällä on mahdollista vähentää ympäristövaikutuksia niiden koko elinkaaren aikana, ja annettava tietoja sellaisten tuotteiden ympäristöön vaikuttavista ominaisuuksista, joille on myönnetty ympäristömerkki,

5. on tarpeen selventää, että ympäristömerkillä kuluttajille osoitetaan ne tuotteet, joita käyttämällä on mahdollista vähentää joitakin ympäristövikutuksia verrattuna saman tuoteryhmän muihin tuotteisiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteistössä tai kansallisella tasolla tuotteisiin sovellettavan sääntelyn vaatimuksia,

6. yhteisölle sekä sisämarkkinoiden että ympäristön kannalta ensisijaisen tärkeiden tuotteiden ja ympäristönäkökohtien olisi kuuluttava järjestelmän soveltamisalaan,

7. perusteet, jotka koskevat menettelyä ja menetelmiä ympäristömerkin myöntämiselle, olisi ajantasaistettava tieteellisen ja teknisen edistyksen ja alalla saadun kokemuksen perusteella ja sen varmistamiseksi, että ne ovat yhdenmukaiset merkityksellisten alalla kehitettävien kansainvälisesti tunnustettujen standardien kanssa,

8. olisi selkeytettävä ympäristömerkin valikoivuustason määrittämisperiaatteet järjestelmän johdonmukaisen ja tehokkaan toteuttamisen helpottamiseksi,

9. ympäristömerkissä olisi annettava yksinkertaista, täsmällistä, luotettavaa ja tieteellisiin tutkimuksiin perustuvaa tietoa merkkiä myönnettäessä huomioon otettavista keskeisistä ympäristönäkökohdista, jotta kuluttajilla olisi mahdollisuus tehdä perusteltuja valintoja,

10. on tarpeen ottaa käyttöön asteikko ympäristömerkille sellaisten ympäristöä parantavien vaikutusten edistämiseksi ja tunnustamiseksi, jotka ylittävät merkin myöntämiseen asetetun kynnyksen,

11. on tarpeen antaa ympäristömerkin myöntämisperusteiden ja arviointi- ja todentamisvaatimusten määrittämistehtävä sopivalle riippumattomalle laitokselle järjestelmän tehokkaaksi ja puolueettomaksi toteuttamiseksi,

12. kyseisen elimen olisi koostuttava jäsenvaltioiden asetuksen (ETY) N:o 880/92 9 artiklan mukaisesti jo nimeämistä toimivaltaisista elimistä, jotta näiden elimien asiantuntemusta, rakennetta ja voimavaroja voidaan hyödyntää täysin ja estää päällekkäisen työn tekeminen ja voimavarojen tuhlaus,

13. kyseisen elimen perustaminen toimivaltaisten elinten välisenä yhteenliittymänä vie aikaa, ja tätä asetusta olisi sovellettava kaikilta osiltaan vasta, kun kyseinen elin on toiminnassa,

14. on tarpeen varmistaa, että yhteisön ympäristömerkin myöntämisjärjestelmä on yhdenmukainen ja tasavertainen muiden yhteisön tuotemerkki- tai laadunvarmistusjärjestelmien kanssa, kuten kodinkoneiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin 22 päivänä syyskuuta 1992 annetulla neuvoston direktiivillä 92/75/ETY (2) sekä maataloustuotteiden luonnonmukaisesta tuotantotavasta ja siihen viittaavista merkinnöistä maataloustuotteissa ja elintarvikkeissa 24 päivänä kesäkuuta 1991 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2092/91 (3) perustettujen järjestelmien kanssa,

15. olisi annettava säännöksiä, joilla pyritään varmistamaan, että yhteisön ympäristömerkin myöntämisjärjestelmä ja muut yhteisössä käytettävät ympäristömerkkijärjestelmät ovat yhdenmukaisia ja täydentävät toisiaan niin, että kuluttajille ei aiheuteta sekaannusta, estetään mahdolliset markkinoiden ja kaupan vääristymät sekä lisätään ympäristömerkin tavoiteltavuutta sen mahdollisten hakijoiden keskuudessa,

16. järjestelmän toteuttamisessa on tarpeen taata avoimuus ja yhdenmukaisuus merkityksellisten kansainvälisten standardien kanssa yhteisön ulkopuolisten valmistajien ja viejien järjestelmään pääsyn ja osallistumisen helpottamiseksi, ja

17. asetus (ETY) N:o 880/92 olisi korvattava tällä asetuksella tarpeellisten tarkistettujen säännösten antamiseksi tehokkaimmalla tavalla edellä mainittujen syiden perusteella, ja jatkuvuus ja näiden kahden asetuksen välisen siirtymäajan sujuvuus on varmistettava aiheellisin siirtymäsäännöksin,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Tavoite ja periaatteet

1. Yhteisön ympäristömerkin myöntämisjärjestelmän, jäljempänä `järjestelmä`, tavoitteena on antaa kuluttajille ohjausta ja täsmällistä, luotettavaa ja tieteellisiin tutkimuksiin perustuvaa tietoa tuotteista, joita käyttämällä on mahdollista vähentää tiettyjä määriteltyjä ympäristövaikutuksia verrattuna saman tuoteryhmän muihin tuotteisiin, ja vaikuttaa näin tehokkaampaan luonnonvarojen käyttöön ja ympäristön suojelun parantamiseen.

2. Ympäristövaikutukset määritellään tutkimalla tuotteiden ympäristövaikutusta niiden koko elinkaaren ajan, mukaan lukien energian ja luonnonvarojen käyttö.

3. Järjestelmään osallistuminen ei rajoita yhteisön tai kansallisten tuotteiden elinkaaren eri vaiheisiin sovellettavien ympäristö- tai muiden säännösten soveltamista.

4. Järjestelmän toteuttamisen on oltava johdonmukainen ja yhteensovitettu muiden aiheellisten yhteisön merkintä- tai laadunvarmistusjärjestelmien, kuten erityisesti yhteisön energiankulutusmerkintäjärjestelmän ja maataloustuotteiden luonnonmukaisuutta osoittavan merkintäjärjestelmän kanssa.

2 artikla

Ympäristövaatimukset

1. Jotta tuotteelle voidaan myöntää ympäristömerkki, sillä on oltava ominaisuuksia, joiden ansiosta se voi vaikuttaa merkittävästi niiden keskeisten ympäristönäkökohtien paranemiseen, jotka on yksilöity liitteessä I olevan ohjeellisen arviointitaulukon perusteella.

Elinkaaressa tuotantoa edeltäviin vaiheisiin kuuluu raaka-aineiden hankinta tai tuotanto ja jalostus ja energiantuotanto. Nämä seikat otetaan huomioon liitteessä II esitettyjen menetelmiä koskevien vaatimusten mukaisesti siltä osin kuin ne ovat teknisesti toteutettavissa.

2. Ympäristön suhteellista parantumista arvioitaessa otetaan huomioon ympäristön nettotase, joka on seurauksena niistä ympäristöhyödyistä ja -kuormituksesta, jotka syntyvät mukautettaessa tarkasteltavia tuotteita eri elinvaiheisiin.

Arvioinnissa otetaan huomioon myös tarkasteltavan tuotteen käyttöön liittyvät ympäristöhyödyt.

3. Keskeiset näkökohdat määritetään yksilöimällä vaikutusluokat, joihin tutkittavilla tuotteilla on suurin vaikutus niiden koko elinkaaren aikana, ja yksilöimällä näistä luokista ne, joissa on merkittäviä mahdollisuuksia parantaa ympäristöä.

Luokittelussa sovelletaan liitteessä II esitettyjä menetelmiä koskevia vaatimuksia.

3 artikla

Ympäristömerkin perusteet ja arviointi- ja todentamisvaatimukset

1. Erityiset ympäristömerkin perusteet vahvistetaan tuoteryhmittäin. Näillä perusteilla määritetään vaatimukset, jotka tuotteen on täytettävä jokaisen 2 artiklassa mainitun keskeisen ympäristönäkökohdan osalta, jotta tuotteelle voitaisiin myöntää ympäristömerkki.

2. Perusteilla pyritään varmistamaan valikoivuus seuraavien periaatteiden pohjalta:

a) Tuotteen markkinanäkymien yhteisössä on oltava riittävät myöntämisperusteiden voimassaoloaikana, jotta kuluttajien valinnat vaikuttavat ympäristön paranemiseen,

b) perusteen valikoivuudessa on otettava huomioon niiden noudattamiseksi tarvittava kohtuullisessa ajassa tarvittavien mukautusten tekninen ja taloudellinen toteutettavuus,

c) perusteiden valikoivuus määritetään ottamalla huomioon tavoite saavuttaa parhaat mahdollisuudet ympäristön yleiseen parantamiseen.

Nämä periaatteet eivät estä innovatiivisten tuotteiden edistämistä asianmukaisten ympäristömerkin perusteiden avulla silloin, kun tällaisilla tuotteilla on merkittävät markkinanäkymät.

3. Perusteet ja niiden valikoivuustaso määritetään liitteessä III esitetyn ympäristömerkin asteikon perusteella.

4. Jäljempänä 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut vaatimukset sen arvioimiseksi, täyttävätkö tietyt tuotteet ympäristömerkin perusteet, ja ympäristömerkin käyttöehtojen todentamisvaatimukset vahvistetaan tuoteryhmittäin ympäristömerkin perusteiden määrittämisen yhteydessä.

5. Myöntämisperusteiden ja arviointi- ja todentamisvaatimusten voimassaoloaika määritellään jokaista tuoteryhmää koskevien ympäristömerkin perusteiden yhteydessä.

4 artikla

Soveltamisala

1. Yhteisön ympäristömerkki voidaan myöntää yhteisössä valmistetuille tai yhteisöön tuoduille tuotteille, jotka ovat 2 artiklassa säädettyjen olennaisten ympäristövaatimusten mukaisia ja ympäristömerkin myöntämisperusteiden mukaisia. Ympäristömerkin perusteet määritetään tuoteryhmittäin.

2. Tuoteryhmän on tähän järjestelmään kuuluakseen täytettävä seuraavat edellytykset:

a) ryhmän kokonaismyynnin ja -kaupan on oltava sisämarkkinoilla merkittävä;

b) yhdessä tai useammassa tuotteen elinkaaren vaiheessa on oltava huomattavia maailmanlaajuisesti tai paikallisesti ja/tai yleisesti merkittävä ympäristövaikutuksia;

c) ympäristön parantamiseen on oltava mahdollista vaikuttaa merkittävästi kuluttajien valintojen kautta ja kannustamalla valmistajia tavoittelemaan kilpailuetua ympäristömerkin myöntämisperusteet täyttäviä tuotteita tarjoamalla;

d) merkittävä osa myynnistä tapahtuu kuluttajalle.

Etusija annetaan tuoteryhmille, joilla on selkeiden ja todennettavien ympäristömerkin myöntämisperusteiden tieteellinen ja käytännöllinen toteutettavuus.

3. Tuoteryhmä käsittää kaikki tuotteet, jotka palvelevat tarkoitusta ja jotka ovat käytön ja kuluttajien käsityksen mukaan samanarvoisia. Tuoteryhmä voidaan jakaa alaryhmiin ja ympäristömerkin perusteita voidaan vastaavasti muuttaa tuotteiden ominaisuuksien sitä edellyttäessä ja ympäristömerkin ympäristön parantamismahdollisuuksien enimmäistämiseksi.

Käyttökelpoisuusvaatimukset kuuluvat tuoteryhmien ja niiden alaryhmien määritelmään.

Saman tuoteryhmän eri alaryhmiä koskevia ympäristömerkin perusteita sovelletaan samaan aikaan.

4. Ympäristömerkkiä ei saa myöntää tuotteille, jotka on neuvoston direktiivin 67/548/ETY (4) ja neuvoston direktiivin 88/379/ETY (5) mukaisesti luokiteltu erittäin myrkyllisiksi, myrkyllisiksi, ympäristölle vaarallisiksi, karsinogeenisiksi, suvunjatkamiselle myrkyllisiksi ja mutageenisiksi aineiksi tai valmisteiksi.

5. Tätä asetusta ei sovelleta elintarvikkeisiin, juomiin tai lääkevalmisteisiin.

5 artikla

Ympäristömerkin myöntämisperusteiden ja arvioinnin ja todentamisvaatimusten määrittämismenettelyt

1. Komissio edistää sellaisen 9 artiklassa tarkoitettujen toimivaltaisten elinten muodostaman yhteenliittymän perustamista, joka on oikeushenkilö ja jota kutsutaan Euroopan ympäristömerkkijärjestöksi, jäljempänä "EYJ".

2. Komissio antaa 13 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti EYJ:n tehtäväksi laatia ja tarkistaa säännöllisin, enintään kolmen vuoden määräajoin tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuoteryhmien ympäristömerkin perusteet sekä niihin liittyvät arviointivaatimukset ja perusteiden noudattamisen todentamisvaatimukset.

Komissio toimii omasta aloitteestaan tai EYJ:n pyynnöstä. Asianomaiset osapuolet voivat toimittaa komissiolle tai EYJ:lle ehdotuksia harkittavaksi otettavista tuoteryhmistä.

Ennen tuoteryhmän valitsemista ja sitä koskevan valtuuden antamista EYJ:lle komissio aloittaa kaikkien asianomaisten osapuolten avoimet kuulemiset liitteessä IV olevassa a ja b kohdassa esitettyjen periaatteiden mukaisesti.

Tehtäväksiannoissa määritellään ympäristömerkin myöntämisperusteiden laatimisen menettelyvaatimukset liitteen IV periaatteiden mukaisesti. Menettelyvaatimuksilla varmistetaan erityisesti avoimuus ja kaikkien asianomaisten osapuolten mahdollisuus tulla kuulluiksi liitteessä IV säädetyllä tavalla.

3. Komissio julkaisee tiedot kyseisistä perusteista ja vaatimuksista sekä ajantasaistetut viitetiedot niistä Euroopan yhteisöjen virallisen lehden C-sarjassa todettuaan, että niitä koskevien tehtävien ehtoja on noudatettu.

6 artikla

Ympäristömerkin myöntäminen

1. Ympäristömerkkihakemuksia voivat jättää valmistajat, maahantuojat ja vähittäismyyjät. Vähittäismyyjät voivat jättää hakemuksia vain omilla tuotenimillään markkinoille saatetuista tuotteista.

2. Hakemus voi koskea yhdellä tai useammalla tuotenimellä markkinoille saatettua tuotetta. Tuotteen ominaisuuksien muutokset, jotka eivät vaikuta perusteiden mukaisuuteen, eivät edellytä uuden hakemuksen jättämistä.

3. Hakemus on jätettävä sen jäsenvaltion toimivaltaiselle elimelle, jossa tuotetta valmistetaan tai johon se tuodaan. Kolmansiin maihin sijoittautuneet valmistajat sekä maahantuojat voivat osoittaa hakemuksensa jonkin sellaisen jäsenvaltion toimivaltaiselle elimelle, jossa ne ovat saattaneet tai aikovat saattaa kyseisen tuotteen markkinoille. Jos tuotetta valmistetaan useassa jäsenvaltiossa, hakemus on jätettävä jonkin sellaisen jäsenvaltion toimivaltaiselle elimelle, jossa tuotetta valmistetaan.

4. Ympäristömerkki voidaan myöntää tuotteille, jotka ovat EYJ:n laatimien ympäristömerkin perusteiden mukaisia ja joita koskevat viitetiedot on julkaistu 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Hakemuksen vastaanottanut toimivaltainen elin tekee päätöksen merkin myöntämisestä tutkittuaan, että hakemus on EYJ:n vahvistamien arviointivaatimusten ja myöntämisperusteiden noudattamisen todentamisvaatimusten mukainen. Tämän vuoksi toimivaltaisten elinten on tunnustettava sellaisten elinten suorittamat testit ja todentamiset, jotka on hyväksytty EN 45000 -sarjan standardien tai vastaavien kansainvälisten standardien mukaisesti.

5. Toimivaltaiset elimet ovat yhteistyössä varmistaakseen arviointi- ja todentamismenettelyjen tehokkaan ja johdonmukaisen toteuttamisen.

7 artikla

Ympäristömerkki

Ympäristömerkki käsittää liitteessä III kuvatulla tavalla esitetyn tunnusmerkin ja tiedot. Merkkiin sisällytettävien tietojen määritelmät ja niiden esitystapa ovat osa perusteista, jotka EYJ laatii. Komissio kuulee komission päätöksellä 95/260/EY (6) perustetussa kuluttajakomiteassa edustettuina olevia kansallisia kuluttajajärjestöjä viiden vuoden kuluessa tämän asetuksen 16 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetusta päivästä arvioidakseen, kuinka tehokkaasti asteittainen ympäristömerkki täyttää kuluttajien tiedontarpeen. Tämän arvion perusteella komissio tekee aiheelliset muutokset ympäristömerkkiin sisällytettävistä tiedoista 13 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

8 artikla

Ympäristömerkin käyttö, kustannukset ja maksut

1. Toimivaltainen elin tekee hakijan kanssa sopimuksen merkin käyttöehdoista. Käyttöehtoihin kuuluvat myös määräykset merkin käyttöä koskevan luvan peruuttamisesta. Lupaa harkitaan uudelleen, ja sopimus tarkistetaan tai irtisanotaan tarvittaessa kyseiseen tuotteeseen sovellettavien ympäristömerkin perusteiden tarkistamisen jälkeen.

2. Ympäristömerkkiä ei saa käyttää eikä siihen saa viitata mainonnassa ennen merkin myöntämistä ja ainoastaan kysymyksen ollessa siitä yksittäisestä tuotteesta, jolle se on myönnetty.

Kielletään kaikenlainen virheellinen tai harhaanjohtava mainonta taikka sellaisen tuotemerkin tai tunnusmerkin käyttö, jonka voi sekoittaa tällä asetuksella käyttöön otettuun yhteisön ympäristömerkkiin.

3. Jokaisesta ympäristömerkkihakemuksesta on maksettava hakemuksen käsittelykulut.

Merkin käytöstä hakijalta perittävän maksun suorittaminen on osa merkin käyttöehtoja. Maksut vahvistetaan liitteessä V.

9 artikla

Toimivaltaiset elimet

1. Jokaisen jäsenvaltion on huolehdittavaa, että elin tai elimet, jäljempänä `toimivaltainen elin (toimivaltaiset elimet)`, jotka ovat vastuussa tässä asetuksessa säädettyjen tehtävien suorittamisesta, nimetään ja että ne toimivat. Jos nimetään useampia kuin yksi toimivaltainen elin, jäsenvaltion on määritettävä tällaisiin elimiin sovellettavat toimivalta- ja yhteensovittamisvaatimukset.

2. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että:

a) toimivaltaisten elinten kokoonpano takaa niiden riippumattomuuden ja puolueettomuuden;

b) toimivaltaisten elinten työjärjestys takaa kansallisella tasolla kaikkien asianomaisten osapuolten osallistumisen, ja ne ovat asianmukaisella tasolla avoimet;

c) toimivaltaiset elimet soveltavat tämän asetuksen säännöksiä asianmukaisesti.

10 artikla

Ympäristömerkin käytön edistäminen

Jäsenvaltioiden ja EYJ:n on täydennettävä järjestelmän kehittämistä edistämällä kuluttajille, tuottajille, vähittäismyyjille ja suurelle yleisölle suunnattuja erityisesti yhteisön ympäristömerkin käytön edistämiseen tarkoitettuja tietoisuuden lisäämistoimia ja tiedotuskampanjoita.

11 artikla

Muut ympäristömerkkijärjestelmät jäsenvaltioissa

1. Jäsenvaltioissa käytössä olevat julkiset ja yksityiset sekä uudet ympäristömerkkijärjestelmät on järjestettävä viiden vuoden kuluessa 16 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetusta päivästä siten, että niitä voidaan soveltaa tuoteryhmiin, joille ei ole vahvistettu erityisiä yhteisön ympäristömerkin perusteita, ja varmistaa, että kyseiset järjestelmät ja yhteisön ympäristömerkki täydentävät toisiaan.

2. Komissio edistää yhteisön järjestelmän ja jäsenvaltioiden järjestelmien välistä yhteistyötä varmistaakseen tarpeellisen yhteensovittamisen.

12 artikla

Mukauttaminen tekniikan kehitykseen

Tämän asetuksen liitteet mukautetaan 13 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen tekniikan kehitykseen, mukaan lukien asiaa koskevan kansainvälisen standardointitoimintojen kehitys.

13 artikla

Komitea

Komissiota avustaa neuvoa-antava komitea, joka muodostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana on komission edustaja.

Komission edustaja tekee komitealle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Komitea antaa, tarvittaessa äänestettyään, lausuntonsa ehdotuksesta määräajassa, jonka puheenjohtaja voi asettaa asian kiireellisyyden mukaan.

Lausunto merkitään pöytäkirjaan. Lisäksi jokaisella jäsenvaltiolla on oikeus pyytää, että sen kanta merkitään pöytäkirjaan.

Komissio ottaa mahdollisimman suurelta osin huomioon komitean lausunnon. Se ilmoittaa komitealle, millä tavoin lausunto on otettu huomioon.

14 artikla

Siirtymäsäännökset

Kumotaan neuvoston asetus (ETY) N:o 880/92.

Asetuksen (ETY) N:o 880/92 säännöksiä sovelletaan edelleen sen 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti tehtyihin sopimuksiin.

15 artikla

Tarkistaminen

1. Komissio tarkistaa järjestelmän sen soveltamisesta saadun kokemuksen pohjalta viiden vuoden kuluessa 16 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetusta päivästä.

2. Komissio ehdottaa tarvittaessa asiaankuuluvia muutoksia tähän asetukseen.

16 artikla

Loppusäännökset

1. Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

2. Lukuun ottamatta 5 artiklan 1 kohtaa tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan sitä päivää seuraavasta päivästä, jona komissio päättää EYJ:n alkavan hoitaa tehtäviään ja joka julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

(1) EYVL N:o L 99, 11.4.1992, s. 1.

(2) EYVL N:o L 297, 13.10.1992, s. 16.

(3) EYVL N:o L 198, 22.7.1991, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 418/96 (EYVL N:o L 59, 8.3.1996, s. 10).

(4) EYVL N:o L 196, 19.8.1967, s. 1. direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 96/56/EY (EYVL N:o L 236, 18.9.1996, s. 35).

(5) EYVL N:o L 187, 16.7.1988, s. 14, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 96/65/EY (EYVL N:o L 265, 18.10.1996, s. 15).

(6) EYVL N:o L 162, 13.7.1995, s. 37.

LIITE I

OHJEELLINEN ARVIOINTITAULUKKO

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE II

MENETELMIÄ KOSKEVAT VAATIMUKSET KESKEISTEN YMPÄRISTÖNÄKÖKOHTIEN VALITSEMISELLE

Johdanto

Keskeisten ympäristönäkökohtien yksilöinti- ja valintamenettelyyn kuuluvat seuraavat vaiheet:

- markkinatutkimus,

- elinkaarianalyysi,

- ympäristön parantamismahdollisuuksien tekninen, taloudellinen ja markkina-analyysi, joka käsittää erilaisia vaihtoehtoja.

Markkinatutkimus

Markkinatutkimuksessa käsitellään tutkittavaan tuoteryhmään kuuluvia erityyppisiä tuotteita yhteisön markkinoilla, tuotanto-, maahantuonti- ja myyntimääriä sekä markkinoiden koostumusta jäsenvaltioissa. Tutkimuksessa otetaan huomioon myös kotimaan- ja ulkomaankauppa.

Arvioidaan kuluttajan saamat käsitykset, erityyppisten tuotteiden toiminnalliset erot ja alaryhmien yksilöinnin tarve.

Markkinatutkimuksen avulla kootaan tuoteryhmää yhteisön markkinoilla edustavat näytteet viitetuotteista.

Elinkaarianalyysi

Tuotteen elinkaarta tarkastellaan kansainvälisesti tunnustettujen menetelmien ja standardien mukaisesti. Elinkaarianalyysi sisältää seuraavat vaiheet:

a) Tavoitteiden ja soveltamisalan määrittely, johon sisältyy:

i) toiminnallinen yksikkö,

ii) tuotejärjestelmän rajaamisen määritys,

iii) elinkaarianalyysin yksityiskohtaisuuden tason määrittäminen ympäristömerkin myöntämisperusteiden määrittämiseksi,

iv) menettely, jota on noudatettava tutkimuksen laadun varmistamiseksi.

b) Inventaarioanalyysi, jolla yksilöidään ja aina kun se on mahdollista myös määrällisesti ilmaistaan panos- ja tuotostekijät sekä päästöt tutkittavan tuotejärjestelmän ja sen ympäristön vuorovaikutuksessa. Tuloksena syntyy inventaariotaulukko.

c) Vaikutusten arvioinnilla yksilöidään, luonnehditaan ja arvioidaan inventaarioanalyysissa määritellyn vuorovaikutuksen ympäristövaikutukset. Arviointiin kuuluvat erityisesti seuraavat vaiheet:

i) vaikutusten luokittelu,

ii) vaikutusten luonnehdinta,

iii) vaikutusten arviointi,

iv) parannusten arviointi,

v) menettelyn hyväksyminen.

Vaikutukset luokitellaan ja luonnehditaan SETAC:n (Society of Environmental Toxicology and Chemistry) ohjeiden ja suositusten (Code of Practice 1993) mukaan.

Tässä asetuksessa toteutettava lähestymistapa määritetään siten, että yksilöidään vaikutusluokat, joissa tutkitulla tuotteella on eniten merkitystä sen elinkaaren aikana, ja siten että voidaan antaa määrällistä tietoa eriasteisista vaikutuksista, joita tutkittavan tuoteryhmän erityyppisillä tuotteilla on.

Elinkaaritarkastelua sovellettaan markkinatutkimuksesta saatuihin edustaviin näytteisiin.

Analyysi parannuksista

Analyysissa parannuksista otetaan huomioon erityisesti seuraavat seikat:

- ympäristön parantamisen teoreettiset mahdollisuudet, joihin liittyvät markkinarakenteiden mahdolliset muutokset. Tämä perustuu elinkaarianalyysistä saatuun parannusten arviointiin,

- tuotannon ja markkinoiden muutoksen tekninen, teollinen ja taloudellinen toteutettavuus eri olettamusten perusteella,

- kuluttajien asenteet, käsitykset ja mieltymykset, jotka voivat vaikuttaa ympäristömerkin tehoon.

LIITE III

YMPÄRISTÖMERKIN KUVAUS

Ympäristömerkin esitystapa

Ympäristömerkki myönnetään tuotteille, jotka ovat kaikissa valituissa keskeisissä ympäristönäkökohdissa vähimmäistasolla. Merkki antaa kuluttajille tietoa seuraavan mallin mukaisesti.

>KAAVION ALKU>

Tämä merkki takaa, että

tuotteen ympäristövaikutukset

ovat vähäiset

EUROOPAN UNIONIN

YMPÄRISTÖMERKKI

Keskeiset

ympäristönäkökohdat

Ympäristönäkökohtien mukainen asteikko (¹)

X

Y

Z

(¹) Tämä on esimerkki. Kullekin keskeiselle näkökohdalle voidaan antaa yksi, kaksi tai kolme kukkaa.>KAAVION LOOPU>

Sisältö

Merkki sisältää näkökohdat, joille on määritetty määrälliset ympäristömerkin myöntämisperusteet. Nämä näkökohdat ilmaistaan käytännönläheisesti ja yksiselitteisin käsittein.

Merkki sisältää myös yleistä tietoa laadullisista perusteista.

LIITE IV

MENETTELYLLISET PERIAATTEET YMPÄRISTÖMERKIN PERUSTEIDEN VAHVISTAMISEKSI

Ympäristömerkin perusteiden kehittämiseen sovelletaan seuraavia menettelyllisiä vaatimuksia:

Osapuolten osallistuminen

a) Yhteisössä tai sen ulkopuolella olevien asianomaisten osapuolten, joita asia koskee suoraan tai välillisesti, ja kaikkien asian kannalta merkityksellisten eturyhmien, kuten teollisuuden, mukaan lukien pk- ja käsityöteollisuusyritykset omien järjestöjensä välityksellä, ammattiyhdistysten, vähittäismyyjien, maahantuojien, ympäristönsuojeluryhmien ja kuluttajajärjestöjen tasapainoiseen osallistumiseen pyritään aktiivisesti.

b) Yhteisössä olevia ja yhteisön ulkopuolisia osapuolia kohdellaan samanarvoisina.

c) Perustetaan erityinen tilapäinen työryhmä, johon mainitut osapuolet osallistuvat, ympäristömerkin perusteiden kehittämiseksi jokaiselle tuoteryhmälle.

d) Vahvistetaan erityinen työohjelma ja sille aikataulu, joihin kuuluvat ertyisesti seuraavat vaiheet:

i) markkinatutkimus,

ii) elinkaarianalyysi (johon kuuluvat seuraavat vaiheet: tavoitteiden ja soveltamisalan määrittely, inventaarioanalyysi ja ympäristövaikutusten arviointi) ja parannusten arviointi,

iii) ehdotukset perusteiksi.

Jokaisen vaiheen päätteeksi tilapäinen työryhmä kokoontuu ainakin kerran pohtimaan tuloksia ja antamaan suuntaviivoja jatkoa varten.

Yhteisymmärrys pyritään saavuttamaan kohtuullisin keinoin koko menettelyn ajan ja samalla pyritään ympäristönsuojelun korkeaan tasoon. Kuitenkin EYJ soveltaa päätöksentekomenettelyjä Euroopan standardointielimien käytännön mukaisesti.

Laaditaan jokaisen vaiheen tärkeimmät tulokset tiivistävä alustava asiakirja ja se jaetaan osanottajille hyvissä ajoin ennen tilapäisen työryhmän kokouksia.

Julkinen kuuleminen ja avoimuus

e) Laaditaan ja julkaistaan tärkeimmät tulokset sisältävä loppukertomus. Eri työvaiheiden tuloksia kuvaavat välivaiheen kertomukset saatetaan asianomaisten saataville, ja esitetyt huomautukset otetaan huomioon.

f) Julkaistaan kertomusluonnos, johon kuuluu myös luonnos ympäristömerkin perusteista. Myöntämisperusteiden luonnoksista saa esittää huomautuksia vähintään 60 päivän ajan ennen myöntämisperusteiden hyväsymistä. Suoritetaan julkinen kuuleminen tästä luonnoksesta, ja kaikki huomautukset otetaan huomioon. Pyynnöstä toimitetaan tietoja huomautusten käsittelystä.

g) Loppukertomuksessa on oltava tiivistelmä ja liitteet, joissa on yksityiskohtaiset yhteenvetoarvioinnit.

Luottamuksellisuus

h) Yksityishenkilöiden, julkisten organisaatioiden, yksityisten yritysten, eturyhmien, osapuolten tai muiden lähteiden toimittamien luottamuksellisten tietojen suoja taataan.

Suunnittelu

i) Tehtäväksiannossa on määritettävä työlle määräaika. EYJ julkaisee kuuden kuukauden välein suuntaa-antavan työsuunnitelman ja sen ajantasaistukset.

LIITE V

MAKSUT

1. Ympäristömerkin hakemuksesta peritään käsittelystä aiheutuvat kulut.

Hakemuksen käsittelykulut ovat yleensä 500 ecua sekä pk-yrityksiltä (1) ja kehitysmaiden valmistajilta 250 ecua.

2. Jokainen hakija, jolle on myönnetty ympäristömerkki, maksaa merkin käytöstä vuosimaksun merkin myöntäneelle toimivaltaiselle elimelle.

3. Vuosimaksu peritään 12 kuukaudelta siitä päivästä, jona ympäristömerkki myönnettiin hakijalle.

4. Vuosimaksu lasketaan prosentteina ympäristömerkin saaneen tuotteen vuosittaisesta myynnistä yhteisössä.

5. Prosenttiosuus on 0,15 prosenttia vuosittaisesta myynnistä, kuitenkin enintään 40 000 ecua.

6. Vähimmäismaksu on 500 ecua.

7. Pk-yritysten ja kehitysmaista olevien valmistajien prosenttiosuus on 0,10 prosenttia vuosittaisesta myynnistä.

8. EYJ:n pyynnöstä sen käyttöön annetaan 50 prosenttia perityistä vuosimaksuista yhteisön ympäristömerkin myöntämisjärjestelmään liittyvien EYJ:n toimien rahoittamiseksi mukaan lukien tiedotuskampanjat.

LISÄSÄÄNNÖKSET

i) Vuosittaisten myyntilukujen on perustuttava vapaasti tehtaalla -hintoihin.

ii) Hakemusmaksuun tai vuosimaksuun ei sisälly kustannuksia testauksista ja todentamisista, jotka voivat olla tarpeen hakemuksissa tarkoitetuille tuotteille. Hakijat vastaavat itse tällaisista testaus- ja todentamiskustannuksista.

Testausvaatimukset määritetään ottaen huomioon tavoitteena myös pienentää kustannuksia ja helpottaa erityisesti pk-yritysten ja kehitysmaista olevien valmistajien järjestelmään osallistumista.

iii) Yhteisön ympäristömerkin myöntämisjärjestelmän maksurakenteen tarkistus voi johtaa määrien tarkistamiseen. Sellaisista hakemuksista suoritettavat maksut, joissa tarkoitetuille tuotteille on myönnetty ympäristömerkki ennen maksujen tarkistamisesta tehtävää yhteisön päätöstä, pysyvät entisellään niin kauan, kuin kyseiseen merkkiin liittyvät perusteet ovat voimassa.

(1) Pk-yritykset määritellään 3 päivänä huhtikuuta 1996 annetussa komission suosituksessa 96/280/EY (EYVL N:o L 107, 30.4.1996, s. 4).