51994PC0572

Ehdotus parlamentin ja neuvoston direktiiviksi asianajajan ammatin pysyvän harjoittamisen helpottamisesta muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu (95/C 128/06) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) KOM(94) 572 lopull. - 94/0299(COD)

(Komission esittämä 30 päivänä maaliskuuta 1995)

EUROOPAN PARLAMENTTI ja EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 49 artiklan ja 57 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan ensimmäisen ja kolmannen lauseen,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

toimivat perustamissopimuksen 189 b artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti,

sekä katsovat, että

1. perustamissopimuksen 7 a artiklan nojalla sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja, ja perustamissopimuksen 3 artiklan c kohdan mukaisesti yhteisön tavoitteisiin kuuluu poistaa esteet henkilöiden ja palveluiden vapaalta liikkumiselta; tämä merkitsee jäsenvaltioiden kansalaisille erityisesti mahdollisuutta harjoittaa ammattia joko itsenäisenä ammatinharjoittajana tai palkatussa työssä muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa he ovat hankkineet ammattipätevyyden,

2. vähintään kolmivuotisesta ammatillisesta korkeammasta koulutuksesta annettujen tutkintotodistusten tunnustamista koskevasta yleisestä järjestelmästä 21 päivänä joulukuuta 1988 annetun neuvoston direktiivin 89/48/ETY (1) mukaisesti asianajaja, joka on täysin pätevöitynyt yhdessä jäsenvaltiossa, voi jo nyt hakea tutkintonsa tunnustamista harjoittaakseen toisessa jäsenvaltiossa asianajajan ammattia tämän valtion käyttämällä ammattinimikkeellä; mainitun direktiivin tarkoituksena on sellaisen asianajajan integroituminen, joka muuttaa harjoittamaan ammattiaan vastaanottavaan jäsenvaltioon; tarkoituksena ei ole pyrkiä muuttamaan toisenlaisiksi ammatillisia menettelytapasääntöjä, joita kyseisessä valtiossa sovelletaan eikä vapauttaa asianajajaa näiden menettelytapasääntöjen noudattamisesta,

3. jotkut toiseen jäsenvaltioon muuttavat asianajajat voivat integroitua nopeasti ammattiin vastaanottavassa jäsenvaltiossa nimenomaan läpäisemällä kelpoisuuskokeen, josta säädetään direktiivissä 89/48/ETY, toiset taas voivat tavoitella tätä integroitumista harjoitettuaan ammattiaan määräajan vastaanottavassa jäsenvaltiossa alkuperäistä ammattinimikettään käyttäen;

4. tämän määräajan, jonka pituus voi olla enintään viisi vuotta, tulee mahdollistaa maahan muuttavan asianajajan integroituminen ammattiin joko ilman eri toimenpiteitä, jos hän tehokkaasti ja yhtäjaksoisesti on ammatissaan soveltanut jäsenvaltion oikeutta, yhteisön oikeus mukaanluettuna, kolmen vuoden ajan tai jos hän suoritettuaan vähemmän vaativan täydennyskokeen osoittaa hankkineensa ammattikokemusta vastaanottavassa jäsenvaltiossa,

5. ryhtyminen toimiin tässä asiassa yhteisön tasolla on perusteltua ei ainoastaan siksi, että se osana tutkintotodistusten tunnustamista koskevaa järjestelmää tarjoaa asianajajille uuden väylän sallimalla heidän siirtymäkauden jälkeen pysyvästi harjoittaa ammattia vastaanottavassa jäsenvaltiossa, vaan myös siksi, että se antamalla asianajajille mahdollisuuden alkuperäisen ammattinimikkeensä perusteella tilapäisesti harjoittaa asianajajantointa vastaa asianajajapalvelujen käyttäjien tarpeita; palvelujen käyttäjät tarvitsevat erityisesti sisämarkkinoiden aiheuttaman vilkastuneen liiketoiminnan vuoksi neuvoja sellaisten rajoja ylittävien liiketoimien suhteen, joihin usein sovelletaan sekä kansainvälistä oikeutta, yhteisön oikeutta että kansallista oikeutta,

6. toiminta yhteisön tasolla on perusteltua myös sen vuoksi, että vain muutamat jäsenvaltioista sallivat jo nyt muista jäsenvaltioista tulevien asianajajien harjoittaa alueellaan alkuperäistä ammattinimikettään käyttäen muuta asianajotoimintaa kuin palvelujen tarjoamista; kuitenkin jäsenvaltioissa, joissa tämä mahdollisuus on olemassa, sen osalta on hyvin erilaisia sääntöjä esimerkiksi toiminta-alasta ja velvollisuudesta kirjoittautua toimivaltaisen viranomaisen pitämään luetteloon; tällaiset erot aiheuttavat epätasa-arvoa ja kilpailun vääristymiä jäsenvaltioiden asianajajien välille ja muodostavat esteen vapaalle liikkumiselle; ainoastaan direktiivillä, jossa vahvistetaan edellytykset muulle ammatinharjoittamiselle kuin palvelujen tarjoamiselle niiden asianajajien kohdalla, jotka harjoittavat asianajotoimintaa siinä jäsenvaltiossa, josta he ovat peräisin, käytettävällä ammattinimikkeellä, voidaan ratkaista nämä ongelmat ja tarjota asianajajille ja heidän asiakkailleen samat mahdollisuudet kaikissa jäsenvaltioissa,

7. tämän direktiivin tavoitteen mukaisesti pidättäydytään sääntelemästä puhtaasti sisäistä tilannetta eikä tällä pyritä muuttamaan kansallisia ammatillisia menettelytapasääntöjä muutoin kuin siltä osin, kuin se on välttämätöntä direktiivin tavoitteiden tehokkaan toteutumisen kannalta; direktiivillä ei missään tapauksessa ole tarkoitus loukata sitä kansallista sääntelyä, joka koskee pääsyä asianajajan ammattiin ja asianajajan ammatin harjoittamista sillä ammattinimikkeellä, jota vastaanottavassa jäsenvaltiossa käytetään,

8. tässä direktiivissä tarkoitetut asianajajat olisi velvoitettava kirjoittautumaan vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pitämään luetteloon, jotta tämä voisi varmistua siitä, että he noudattavat vastaanottavan jäsenvaltion ammatillisia menettelytapasääntöjä ja muita sääntöjä; tämän kirjoittautumisen vaikutukset, mitä tulee tuomiopiireihin, oikeusasteisiin ja eri tyyppisiin tuomioistuimiin, joissa asianajajat voivat toimia, määräytyvät vastaanottavassa jäsenvaltiossa asianajajiin sovellettavan lainsäädännön perusteella;

9. asianajajien, jotka eivät vielä ole täysin integroituneet ammattiinsa vastaanottavassa jäsenvaltiossa, on hankittava ammattiaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa alkuperäisellä ammattinimikkeellään; tämä johtuu siitä, että kuluttajille on taattava hyvä tiedotus ja on oltava mahdollista tehdä ero näiden asianajajien ja niiden vastaanottavan jäsenvaltion asianajajien välillä, jotka harjoittavat ammattia vastaanottavassa jäsenvaltiossa käytettävällä ammattinimikkeellä;

10. olisi sallittava niiden asianajajien, jotka nauttivat tämän direktiivin suomista mahdollisuuksista, antaa lainopillisia neuvoja, jotka koskevat nimenomaan sen jäsenvaltion oikeutta, josta he ovat peräisin, yhteisön oikeutta, kansainvälistä oikeutta ja vastaanottavan jäsenvaltion oikeutta; tämä oli sallittua jo asianajajien palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamisesta 22 päivänä maaliskuuta 1977 annetun neuvoston direktiivin 77/249/ETY (2) nojalla palvelusten tarjoamisen osalta; kuten direktiivissä 77/249/ETY olisi kuitenkin säädettävä mahdollisuudesta estää sellaisia asianajajia, jotka harjoittavat asianajotoimintaa alkuperäisellä ammattinimikkeellään Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa, suorittamasta tiettyjä kiinteistö- ja perintöasioihin liittyviä toimia; tämä direktiivi ei millään tavoin vaikuta niihin määräyksiin, jotka kussakin jäsenvaltiossa varaavat tietyn toiminnan harjoittamisen muun kuin asianajajan ammatin harjoittajille; direktiivistä 77/249/ETY olisi omaksuttava myös vastaanottavan jäsenvaltion oikeus vaatia, että asianajaja, joka harjoittaa ammattia alkuperäisellä ammattinimikkeellään työskentelee yhdessä paikallisen asianajajan kanssa edustaessaan tai puolustaessaan asiakastaan oikeudessa; velvoite työskennellä yhdessä on sen tulkinnan mukainen, jota Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on soveltanut erityisesti asiassa 427/85, komissio/Saksa 25 päivänä helmikuuta 1988 (3) antamassaan tuomiossa,

11. olisi lisättävä ammattinimikkeiden luetteloon Italian osalta procuratore legale, sillä tämä harjoittaa nykyisin samaa toimintaa kuin avvocato,

12. asianajajan, joka on kirjattu alkuperäisellä ammattinimikkeellään vastaanottavassa jäsenvaltiossa, on pysyttävä sen jäsenvaltion, josta hän on peräisin, toimivaltaisen viranomaisen pitämässä luettelossa voidakseen säilyttää oikeutensa asianajajana ja nauttiakseen tämän direktiivin suomista oikeuksista; tästä syystä yhteistyö toimivaltaisten viranomaisten välillä on välttämätöntä erityisesti mahdollisten kurinpidollisten menettelyjen osalta,

13. asianajajat, jotka nauttivat tämän direktiivin suomista oikeuksista, riippumatta siitä, toimivatko he palkkaa saavina asianajajina vai itsenäisinä ammatinharjoittajina siinä jäsenvaltiossa, josta he ovat peräisin, voivat harjoittaa ammattiaan palkansaajina vastaanottavassa jäsenvaltiossa siinä määrin kuin se on mahdollista vastaanottavan jäsenvaltion omille asianajajille,

14. sikäli kuin tämä direktiivi tarjoaa asianajajille mahdollisuuden rajoituksetta harjoittaa ammattiaan väliaikaisesti toisessa jäsenvaltiossa alkuperäistä ammattinimikettään käyttäen, tavoitteena on helpottaa heidän ammatinharjoittamistaan täydessä laajuudessa direktiivin 89/48/ETY mukaisesti; ETY:n perustamissopimuksen 48 ja 52 artiklan nojalla, yhteisön tuomioistuimen tulkinnan mukaisesti, vastaanottava jäsenvaltio on aina velvollinen ottamaan huomioon sen alueella hankitun ammattikokemuksen; kun nämä asianajajat ovat toimineet kolme vuotta tehokkaasti ja yhtäjaksoisesti vastaanottavassa jäsenvaltiossa ja soveltaneet tämän jäsenvaltion oikeutta, mukaan lukien yhteisön oikeus, on kohtuullista olettaa, että he ovat hankkineet tarvittavan soveltuvuuden integroituakseen täydellisesti asianajajan ammattiin vastaanottavassa jäsenvaltiossa ja heillä tulee olla oikeus täydelliseen erivapauteen täydentävien toimenpiteiden osalta; jos tehokas ja yhtäjaksoinen toiminta vastaanottavassa jäsenvaltiossa vähintään kolmen vuoden ajan ei ole tapahtunut soveltaen tämän valtion oikeutta, mukaan lukien yhteisön oikeus, täydentävien toimenpiteiden tulee rajoittua kelpoisuuskokeeseen, joka koskee vastaanottavan jäsenvaltion prosessioikeutta ja ammattietiikkaa,

15. asianajajilla, jotka harjoittavat ammattiaan alkuperäisellä ammattinimikkeellään, on oltava mahdollisuus seurata vastaanottavan jäsenvaltion järjestämiä kursseja tai seminaareja hankkiakseen tai syventääkseen tietojaan tämän jäsenvaltion oikeudessa, mukaan luettuna ammatillinen oikeus ja ammattietiikka, ja

16. taloudellinen ja ammatillinen kehitys yhteisössä osoittaa, että kyky harjoittaa yhteisesti asianajajan ammattia toteutuu; olisi estettävä se, ettei toimimista ryhmässä siinä jäsenvaltiossa, josta asianajaja on peräisin, käytetä tekosyynä estää ryhmään kuuluvia asianajajia sijoittautumasta vastaanottavaan jäsenvaltioon; jäsenvaltiolla on kuitenkin lupa toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä sen oikeutetun tavoitteen saavuttamiseksi, että turvataan ammatin riippumaton harjoittaminen; olisi säädettävä sellaisista takeista, jotka mahdollistavat asianajotoiminnan harjoittamisen ryhmässä kaikissa jäsenvaltioissa,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Tavoite, soveltamisala ja määritelmät

1. Tämän direktiivin tavoitteena on helpottaa asianajajan ammatin pysyvää harjoittamista joko itsenäisenä ammatinharjoittajana tai palkansaajana muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa ammattipätevyys on hankittu.

2. Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a) "Asianajajalla" jokaista, joka on jäsenvaltion kansalainen ja jolla on oikeus harjoittaa ammattia käyttäen jotakin jäljempänä olevista ammattinimikkeistä:

- Belgia: Avocat/Advocaat/Rechtsanwalt

- Tanska: Advokat

- Saksa: Rechtsanwalt

- Kreikka: äéêçãüñïò

- Espanja: Abogado

- Ranska: Avocat

- Irlanti: Barrister, Solicitor

- Italia: Avvocato, Procuratore legale

- Luxemburg: Avocat

- Alankomaat: Advokaat

- Portugal: Advogado

- Yhdistynyt kuningaskunta: Advocate, Barrister, Solicitor.

b) "Jäsenvaltiolla, josta on peräisin" tarkoitetaan jäsenvaltiota, jossa asianajaja on saanut oikeuden käyttää jotain a alakohdassa mainittua ammattinimikettä ennen asianajajan ammatin harjoittamista toisessa jäsenvaltiossa.

c) "Vastaanottavalla jäsenvaltiolla" tarkoitetaan jäsenvaltiota, jossa asianajaja harjoittaa ammattia tämän direktiivin säännösten mukaisesti.

d) "Alkuperäisellä ammattinimikkeellä" tarkoitetaan siinä jäsenvaltiossa käytettyä ammattinimikettä, jossa asianajaja on saanut oikeuden käyttää nimikettä ennen asianajajan ammatin harjoittamista vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

e) "Ryhmällä" tarkoitetaan jokaista yhteisöä, riippumatta siitä, onko se oikeushenkilö vai ei, joka on perustettu jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti ja jonka puitteissa asianajajat harjoittavat ammattitoimintaansa yhdessä ja käyttäen yhteistä nimikettä.

3. Tämä direktiivi koskee sekä niitä asianajajia, jotka harjoittavat ammattiaan itsenäisinä, että niitä, jotka toimivat palkansaajina siinä jäsenvaltiossa, josta he ovat peräisin, sekä jollei 8 artiklasta muuta johdu, vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

4. Asianajajan ammatin harjoittaminen tämän direktiivin tarkoittamassa merkityksessä ei tarkoita sellaisten palvelujen tarjoamista, joista on säädetty direktiivissä 77/249/ETY.

2 artikla

Asianajajan väliaikainen oikeus harjoittaa ammattia alkuperäistä ammattinimikettä käyttäen

Jokaisella asianajajalla on oikeus viiden vuoden ajan harjoittaa asianajotoimintaa, sellaisena kuin se on 5 artiklassa määritelty, missä tahansa muussa jäsenvaltiossa käyttäen alkuperäistä ammattinimikettään. Pysyvään ammatinharjoittamiseen sovelletaan 10 artiklan säännöksiä.

3 artikla

Merkitseminen toimivaltaisen viranomaisen luetteloon

1. Asianajajan, joka haluaa harjoittaa ammattiaan muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa hän on hankkinut ammatillisen pätevyytensä, on kirjoittauduttava kyseisen toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pitämään luetteloon.

2. Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on merkittävä asianajaja luetteloon saatuaan nähtäväksi sen jäsenvaltion, josta asianajaja on peräisin, toimivaltaisen viranomaisen antaman todistuksen siitä, että asianajaja on merkitty luetteloon siinä jäsenvaltiossa. Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi vaatia, että sen jäsenvaltion, josta asianajaja on peräisin, toimivaltaisen viranomaisen antama todistus ei ole kolmea kuukautta vanhempi. Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ilmoittaa sen jäsenvaltion, josta asianajaja on peräisin, toimivaltaiselle viranomaiselle tästä luetteloon merkitsemisestä.

3. Edellä 1 kohdan soveltamiseksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa asianajaja, joka harjoittaa ammattiaan käyttäen muuta kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassa tai Irlannissa käytettyä ammattinimikettä, on merkittävä toimivaltaisen viranomaisen luetteloon joko oikeutettuna harjoittamaan barrister- tai advocate-ammattia tai solicitor-ammattia.

Edellä 1 kohdan soveltamiseksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa toimivaltainen viranomainen antamaan toimivaltuudet Irlannin barrister-asianajajalle toimia Yhdistyneessä kuningaskunnassa on barrister-asianajaja tai advocate-asianajaja ja toimivaltainen viranomainen antamaan toimivaltuudet Irlannin solicitor-ammattia varten on solicitor.

Edellä 1 kohdan soveltamiseksi Irlannissa toimivaltainen viranomainen antamaan toimivaltuudet Yhdistyneen kuningaskunnan barrister-asianajajalle tai advocate-asianajajalle toimia Irlannissa on barrister-asianajaja ja toimivaltainen viranomainen antamaan toimivaltuuden Yhdistyneen kuningaskunnan solicitor-ammatissa on solicitor-asianajaja.

4. Kun vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen julkaisee niiden asianajajien nimet, jotka on merkitty sen pitämään luetteloon, se julkaisee luettelon myös niistä asianajajista, jotka se on merkinnyt luetteloon tämän direktiivin nojalla.

4 artikla

Ammatin harjoittaminen väliaikaisesti alkuperäistä ammattinimikettä käyttäen

1. Asianajajan, joka vastaanottavassa jäsenvaltiossa harjoittaa ammattia alkuperäistä ammattinimikettään käyttäen, on tehtävä tämä käyttämällä kyseisestä ammattinimikkeestä sen jäsenvaltion, josta hän on peräisin, virallista kieltä tai jotakin virallisista kielistä.

2. Vastaanottava jäsenvaltio voi vaatia, että asianajaja, joka harjoittaa ammattia alkuperäistä ammattinimikettään käyttäen, ilmoittaa sen lisäksi sen ammatillisen järjestön, johon hän kuuluu siinä jäsenvaltiossa, josta hän on peräisin, tai sen alueen lainkäyttöä, jolla hänellä kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti on oikeus toimia. Vastaanottava jäsenvaltio voi vaatia myös, että asianajaja, joka harjoittaa ammattia käyttäen alkuperäistä ammattinimikettään, mainitsee kirjoittautumisestaan tämän jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pitämään luetteloon.

3. Jos on olemassa vaara, että alkuperäinen ammattinimike ja vastaanottavassa jäsenvaltiossa käytetty ammattinimike voivat sekaantua keskenään, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia, että se jäsenvaltio mainitaan, josta ammattinimike on peräisin.

5 artikla

Toiminta-ala

1. Jollei 2 ja 3 kohdasta muuta johdu, asianajaja, joka harjoittaa ammattia käyttäen alkuperäistä ammattinimikettään, harjoittaa samaa ammattitoimintaa kuin asianajaja, joka toimii vastaanottavassa jäsenvaltiossa ammattinimikettä käyttäen, eli asianajaja voi erityisesti antaa lainopillisia neuvoja, jotka koskevat sen jäsenvaltion oikeutta, josta hän on peräisin, yhteisön oikeutta, kansainvälistä oikeutta ja vastaanottavan jäsenvaltion oikeutta.

2. Jäsenvaltiot, jotka alueellaan antavat määrätylle ryhmälle asianajajia oikeuden laatia tiettyjä sitovia asiakirjoja, jotka antavat valtuuden hallita kuolinpesää tai jotka perustavat tai siirtävät oikeuden kiinteään omaisuuteen, mitkä tehtävät joissakin jäsenvaltioissa on varattu muille kuin asianajajille, voivat kieltää asianajajaa, joka toimii käyttäen sellaista alkuperäistä ammattinimikettä, joka on myönnetty jossakin näistä jäsenvaltioista, tekemästä näitä toimenpiteitä.

3. Asiakkaan edustamiseen tai puolustamiseen oikeudessa liittyvän toiminnan harjoittamiseksi ja sikäli kuin vastaanottavan jäsenvaltion oikeudessa sovelletaan asianajajapakkoa, vastaanottava jäsenvaltio voi velvoittaa asianajajat, jotka toimivat käyttäen alkuperäistä ammattinimikettään, toimimaan yhdessä joko sellaisen asianajajan kanssa, jolla on oikeus toimia kyseisessä tuomioistuimessa ja joka on tarvittaessa vastuussa tälle tuomioistuimelle, tai yhdessä kyseisessä tuomioistuimessa toimivan avoué-asianajajan tai procuratore-asianajajan kanssa.

6 artikla

Sovellettavat ammatilliset menettelytapasäännöt ja ammattietiikan säännöt

1. Riippumatta ammatillisista menettelytapasäännöistä ja ammattietiikan säännöistä, joita siinä jäsenvaltiossa sovelletaan, josta asianajaja on peräisin, asianajajan on harjoittaessaan ammattiaan alkuperäistä ammattinimikettään käyttäen noudatettava vastaanottavan jäsenvaltion ammatillisia menettelytapasääntöjä ja ammattietiikkaa kaikessa toiminnassaan, jota hän vastaanottavan jäsenvaltion alueella harjoittaa.

2. Alkuperäistä ammattinimikettään käyttäen vastaanottavassa jäsenvaltiossa toimivien asianajajien sovelias edustus vastaanottavan jäsenvaltion ammattijärjestöissä on taattava. Se sisältää ainakin äänioikeuden järjestön toimielimiä valittaessa.

3. Vastaanottava jäsenvaltio voi velvoittaa asianajajan, joka harjoittaa asianajotoimintaa käyttäen alkuperäistä ammattinimikettään joko hankkimaan ammatillista vastuuta koskevan vastuuvakuutuksen tai liittymään jäseneksi ammatilliseen takuurahastoon niiden sääntöjen mukaisesti, jotka jäsenvaltio säätää alueellaan harjoitettavalle ammattitoiminnalle. Asianajaja, joka harjoittaa asianajotoimintaa käyttäen alkuperäistä ammattinimikettään, on kuitenkin vapautettu tästä velvoitteesta, jos hän osoittaa, että hänellä on vakuutus tai takuu siinä jäsenvaltiossa, josta hän on peräisin, jos kyseinen vakuutus tai takuu on säännöiltään ja kattavuudeltaan vastaava. Jos vastaavuus on ainoastaan osittainen, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi vaatia lisävakuutuksen tai takuun hankkimista kattamaan sellaiset alat, joita sen jäsenvaltion, josta asianajaja on peräisin, sääntöjen mukainen vakuutus tai takuu ei kata.

7 artikla

Kurinpitomenettely

1. Jos asianajaja, joka harjoittaa asianajotoimintaa käyttäen alkuperäistä ammattinimikettään, rikkoo niitä velvoitteita, jotka ovat voimassa vastaanottavassa jäsenvaltiossa, sovelletaan menettelyyn, seuraamuksiin ja muutoksenhakuun niitä sääntöjä, jotka ovat voimassa vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

2. Ennen kuin kurinpitomenettely asianajajaa vastaan aloitetaan, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ilmoittaa siitä mahdollisimman pian sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, josta asianajaja on peräisin, ja antaa tälle kaikki tarvittavat tiedot.

3. Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen toimii koko kurinpitomenettelyn ajan yhteistyössä sen jäsenvaltion, josta asianajaja on peräisin, toimivaltaisen viranomaisen kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen ratkaisuvaltaa. Erityisesti vastaanottava jäsenvaltio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, jotta sen jäsenvaltion, josta asianajaja on peräisin, toimivaltainen viranomainen voi seurata asian käsittelyä muutoksenhakuasteissa.

4. Asianajajan alkuperäisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen päättää niistä seurauksista, joita asianajajalle, joka harjoittaa toimintaa alkuperäistä ammattinimikettä käyttäen, alkuperäisen jäsenvaltion aineellisten sääntöjen ja menettelysääntöjen mukaisesti aiheutuu vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen päätöksen perusteella.

5. Sen jäsenvaltion, josta asianajaja on peräisin, toimivaltaisen viranomaisen kyseessä olevalle asianajajalle antama väliaikainen tai pysyvä kielto harjoittaa asianajajan toimintaa estää ilman eri toimenpiteitä väliaikaisesti tai pysyvästi kyseistä asianajajaa harjoittamasta asianajotoimintaa vastaanottavassa jäsenvaltiossa alkuperäistä ammattinimikettään käyttäen, vaikka tästä ei olisikaan vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tekemää ennakkoehtoa.

8 artikla

Asianajotoiminnan harjoittaminen palkansaajana

Asianajaja, joka on merkitty luetteloon vastaanottavassa jäsenvaltiossa alkuperäisellä ammattinimikkeellään, voi harjoittaa asianajotoimintaa toisen asianajajan, asianajajaliiton tai -yhdistyksen taikka julkisen tai yksityisen yrityksen palkkaamana sillä tavoin kuin vastaanottava jäsenvaltio sen sallii niille asianajajille, jotka on merkitty luetteloon vastaanottavan jäsenvaltion ammattinimikkeellä.

9 artikla

Perustelut ja muutoksenhaku

1. Edellä 3 artiklassa tarkoitettua asianajajan luetteloon merkitsemistä koskevat kielteiset päätökset sekä kurinpidollisia seuraamuksia koskevat päätökset on perusteltava.

Näihin päätöksiin haetaan muutosta kansallisen oikeuden mukaisilla muutoshakukeinoilla.

10 artikla

Yhdenvertaisuus vastaanottavan jäsenvaltion asianajajan kanssa

1. Alkuperäistä ammattinimikettään käyttäen toimiva asianajaja, joka osoittaa toimineensa tehokkaasti ja yhtämittaisesti vähintään kolmen vuoden ajan vastaanottavan jäsenvaltion oikeuden parissa, mukaan luettuna yhteisön oikeus, on vapautettu direktiivin 89/48/ETY 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti vastaanottavassa jäsenvaltiossa asianajotoiminnan harjoittamiseen vastaanottavan valtion ammattinimikettä käyttäen mahdollisesti vaadittavan kelpoisuuskokeen suorittamisesta ja on oikeutettu ryhtymään vastaanottavassa jäsenvaltiossa asianajajan ammattiin ja harjoittamaan sitä sillä ammattinimikkeellä, jota vastaanottavassa jäsenvaltiossa käytetään.

Asianomaisen asianajajan velvollisuutena on esittää todisteet tehokkaasta ja yhtäjaksoisesta vähintään kolme vuotta kestäneestä toiminnasta vastaanottavan jäsenvaltion oikeuden parissa. Tätä varten hänen on toimitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle kaikki tiedot ja kaikki tarvittavat asiakirjat, erityisesti hänen käsittelemiensä asioiden lukumäärän ja luonteen osalta. Tehokkaalla ja yhtäjaksoisella toiminnalla tarkoitetaan ammattitoiminnan todellista harjoittamista ilman muita keskeytyksiä kuin jokapäiväisen elämän aiheuttamat keskeytykset.

2. Asianajaja, joka harjoittaa ammattiaan alkuperäistä ammattinimikettään käyttäen ja joka näyttää toteen tehokkaan ja yhtäjaksoisen toiminnan vähintään kolmen vuoden ajalta vastaanottavan jäsenvaltion oikeuden parissa, ei voi joutua direktiivin 89/48/ETY 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla muuhun kuin sellaiseen rajoitettuun kelpoisuuskokeeseen, joka koskee vastaanottavan jäsenvaltion prosessioikeutta ja ammattietiikkaa.

3. Asianajaja, joka harjoittaa ammattiaan alkuperäistä ammattinimikettä käyttäen voi milloin tahansa 2 artiklassa tarkoitetun viiden vuoden aikana hakea tutkintotodistuksensa tunnustamista direktiivin 89/48/ETY mukaisesti saadakseen vastaanottavassa jäsenvaltiossa pysyvästi asianajajan valtuudet ja oikeuden käyttää tässä jäsenvaltiossa käytettyä ammattinimikettä.

4. Arvioidessaan hakemusta kokonaisuudessaan toimivaltainen viranomainen ottaa huomioon hakijan osallistumisen vastaanottavan jäsenvaltion oikeutta, mukaan lukien ammatillinen oikeus ja ammattietiikka, koskeville kursseille ja sitä koskeviin seminaareihin.

5. Toimivaltaisen viranomaisen edustajat, jotka ovat vastuussa tähän liittyvästä ohjauksesta ja neuvonnasta, varmistavat saamiensa tietojen salassa pysymisen.

6. Asianajajalla, joka on saanut vastaanottavassa jäsenvaltiossa oikeuden toimia asianajajana 1-5 kohdassa säädettyjen sääntöjen mukaisesti, on oikeus vastaanottavan jäsenvaltion ammattinimikkeen rinnalla käyttää alkuperäistä ammattinimikettään nimikkeen alkuperävaltion virallisella kielellä tai jollakin virallisista kielistä.

11 artikla

Ammatin harjoittaminen ryhmässä

Silloin kun ammatin harjoittaminen ryhmässä on sallittu vastaanottavassa jäsenvaltiossa, sen tulee tapahtua seuraavia yksityiskohtaisia sääntöjä noudattaen:

1. Yksi tai useampi asianajaja, jotka harjoittavat ammattiaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa alkuperäistä ammattinimikettä käyttäen ja jotka ovat saman ryhmän jäseniä siinä jäsenvaltiossa, josta he ovat peräisin, voivat harjoittaa ammatillista toimintaa pitämällä ryhmän sivukonttoria tai toimistoa vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Milloin kuitenkin perussäännöt, jotka koskevat tätä ryhmää siinä jäsenvaltiossa, josta se on peräisin, eivät ole yhdenmukaisia vastaanottavan jäsenvaltion lakeihin, asetuksiin tai hallinnollisiin määräyksiin perustuvien perussääntöjen kanssa, sovelletaan jälkimmäisiä säännöksiä siinä määrin kuin niiden noudattaminen on perusteltua yleisen edun vuoksi asiakkaan ja kolmannen suojelemiseksi.

2. Jokainen jäsenvaltio tarjoaa kahdelle tai useammalle asianajajalle, jotka tulevat samasta ryhmästä tai ovat peräisin samasta valtiosta ja jotka harjoittavat ammattiaan alkuperäistä ammattinimikettään käyttäen kyseisen jäsenvaltion alueella, mahdollisuuden harjoittaa asianajotoimintaa ryhmässä. Jos vastaanottava jäsenvaltio sallii asianajajilleen muita toimintamuotoja, näiden toimintamuotojen tulee olla myös edellä mainittujen asianajajien käytettävissä. Säännöt, joiden mukaisesti nämä asianajajat harjoittavat ammattiaan yhdessä, perustuvat tämän jäsenvaltion lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin.

3. Vastaanottava jäsenvaltio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet salliakseen vastaavasti ammatinharjoittamisen ryhmässä:

a) useille alkuperäistä ammattinimikettä käyttäen toimiville asianajajille, jotka tulevat eri jäsenvaltioista,

b) yhdelle tai useammalle a alakohdassa tarkoitetulle asianajajalle yhden tai useamman vastaanottavan jäsenvaltion asianajajan kanssa.

Säännöt, joiden mukaisesti nämä asianajajat harjoittavat ammattiaan yhdessä vastaanottavassa jäsenvaltiossa perustuvat tämän jäsenvaltion lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin.

4. Asianajajan, joka haluaa harjoittaa asianajotoimintaa alkuperäistä ammattinimikettään käyttäen, on ilmoitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle siitä, että hän on ryhmän jäsen siinä jäsenvaltiossa, josta hän on peräisin, ja annettava kaikki tarpeelliset ryhmää koskevat tiedot.

5. Poiketen siitä, mitä 1-4 kohdassa säädetään, vastaanottava jäsenvaltio, joka kieltää asianajajan ammatin harjoittamisen sellaisessa ryhmässä, joka on johonkin muuhun ammattiryhmään kuuluvien henkilöiden valvonnassa, voi kieltää asianajajaa, joka on merkitty luetteloon alkuperäisellä ammattinimikkeellään, harjoittamasta asianajotoimintaa vastaanottavan jäsenvaltion alueella ryhmänsä jäsenenä, jos enemmistö päätöksentekovallasta kyseisessä ryhmässä on sellaisilla henkilöillä, jotka eivät ole asianajajia.

12 artikla

Ryhmän nimitys

Riippumatta siitä, millaiset ovat ne säännöt, jotka koskevan alkuperäisellä ammattinimikkeellään vastaanottavassa jäsenvaltiossa asianajotoimintaa harjoittavia asianajajia, heillä on oikeus mainita sen ryhmän nimi, jonka jäseniä he ovat siinä jäsenvaltiossa, josta he ovat peräisin. Vastaanottava jäsenvaltio voi vaatia, että nimen mainitsemisen lisäksi mainitaan ryhmän oikeudellinen muoto siinä jäsenvaltiossa, josta se on peräisin ja/tai niiden ryhmän jäsenten nimet, jotka harjoittavat asianajotoimintaa vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

13 artikla

Vastaanottavan ja alkuperäisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten välinen yhteistyö

Tämän direktiivin soveltamisen helpottamiseksi ja tarvittaessa sen estämiseksi, ettei sen säännöksiä sovellettaisi tarkoituksessa välttyä noudattamasta vastaanottavassa jäsenvaltiossa sovellettavia sääntöjä, vastaanottavan jäsenvaltion ja alkuperäisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat tiiviissä yhteistyössä ja sopivat molemminpuolisesta avunannosta. Ne varmistavat vaihtamiensa tietojen säilymisen luottamuksellisina.

14 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen nimeäminen

Jäsenvaltioiden on viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1996 nimettävä ne toimivaltaiset viranomaiset, joilla on toimivalta ottaa vastaan hakemuksia ja tehdä tässä direktiivissä tarkoitettuja päätöksiä. Niiden on ilmoitettava nämä tiedot muille jäsenvaltioille ja komissiolle.

15 artikla

Täytäntöönpano

1. Jäsenvaltiot hyväksyvät tämän direktiivin edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1996. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niitä virallisesti julkaistaessa niihin on liitettävä viittaus tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset komissiolle.

16 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

17 artikla

Direktiivin osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

(1) EYVL N:o L 19, 24.1.1989, s. 16

(2) EYVL N:o L 78, 26.3.1977, s. 17

(3) Oikeusk. 1988, s. 1123